uomen useo
XXXVII
1930
M I T D E U T S C H E N R E F E R A T E N
H E L S I N K I
K . F . P U R O M I E H E N K I R J A P A I N O O . - Y . 1331
S U O M E N M U S E O
X X X V II
1930
H E L S I N K I
K . F . P U R O M I E H E N K I R J A P A I N O O . - Y . 1931
T o i m i t u s :
A A R N E Ä Y R Ä P Ä Ä (EU R O PA EU S). T. I. I T K O N E N .
Siv .
A . M. Tallgren: H a rv in a in e n p ro n ssik au d en lö y tö P e r n i ö s t ä 1 Iikka K ronqvist: P adasjoen aikaisem pien k irk k o jen m uistoja ... 7 E. A . V irianen: U rajärv en k a rta n o n to rp p ie n v e ro t ja veronm aksu*
tavat ... 17 A lbert H äm äläinen: H äm älä in en h ä ä tu p a ... 41 H elm er S a lm o : M aarian Kärsäm äen roo m alaisaik ain en kalm isto .. 46 T. I. Itk o n e n: M uinaissuksia ja sjalaksia... 82 M. K enttäm aa (K am pm an): P ie n o isk o rk o k u v ien valm istuksesta m useoita v arten 91
A n n a A spelin -j- (kirj. A . M . T a llg r e n )... 95 Fredrik L ehtinen -J- (kirj. ^4arne Ä y r ä p ä ä )... 96 A n te ro P elk o n en f (kirj. A a rn e Ä y r ä p ä ä )... 96
K i r j a l l i s u u t t a :
A cta arch aeo lo g ica... 98 Papp Låszlö, A sielés tö rtén ete a legrégibb k o rtö l a XVI. szäzad végéig
(arv. T. I. Itkonen) ... 99 Sam uli P aulaharju, Suom enselän vieriltä (arv. I. M anninen) ... 99 Louis Sparre, K alevalan kansaa katsom assa (arv. K . V ilk u n a )... 100
T. I. Itk o n e n : S uom en M u in aism uistoyhdistyksen vuosikertom us to im iv u o d elta 7. 5. 1929 — 7. 5. 1930... 101 A u li M arkkula: S uom en M u in aism uistoyhdistyksen tilit 1929... 104
S uom en M uinaism uistoyhdistyksen ju lk aisu t 106
K u ten »S uom en M u se o n » lukijat tietävät, jak au tu i S uom i pronssi*
kaudella kahteen sivistysalueeseen, läntiseen ja itäiseen. N iistä oli läntinen rikkaam pi ja kehittyneem pi, m u tta epäitsenäisempi ja yleiseltä kannalta katsoen ehkä v ähem m än m ielenkiintoinen k u in itäinen. Edel*
lisen sekä h a u d a t että m u inaiskalusto osoittavat näet sen pelkäksi h aarautum aksi Itämeren länsi* ja lo u n a isra n n ik o n n.s. skandinaavisesta pronssikaudesta. Sen alue käsitti S uom en saaristot ja k ap e an ran*
tav y ö h y k k ee n K y röjoe n suulta itäiselle U u dellem aalle asti. Perim*
mäisenä keskuksena oli ranta*alue K okemäeltä Länsi*Uudellemaalle, voisimm e sanoa vanha Varsinais*Suomi.
Itäisen p ro nssikautem m e löytöjä v uorostaa n o n harvakseen tavattu laajalta alueelta, etenkin Pohjois*P ohjanm aan jokilaaksoista, pohjoisen Keski*Suomen järvialueelta ja Karjalan kannakselta. T ä h ä n asti ei sen m uistoja kuiten k aa n ollut tu n n e ttu Varsinais*Suomesta. K u n län*
tisen pronssikautem m e lö y d ö t melkoisessa m äärin ovat hautalöy*
töjä, ovat itäisen sen sijaan kaikki jo k o asutus* tai hajalöytöjä. Kaikki itäisen pro n ssik au tem m e m etallinkäyttöön viittaavat m u isto t ovat ol*
leet työkirveitä tai n iiden valimia. V aikka metalli ja sen m u k a n a esin e m u o d o t ovat ulkomaisia, U ralilta ja Kamajoelta kulkeu tu n eita, on näitten m uinaislöytöjem m e jo u k o ssa sellaisiakin, jo tk a osoittavat kotimaista, paikallista m etallikulttuuria, jonk in la ista suhteellista itse*
näisyyttä m aam m e itäosan (lappalaisessa?) väestössä ensimäisen esikris*
tillisen v u o situ h a n n e n keskivaiheilla.
T ä m ä n k irjoitukse n aih e u tta n u t löytö tu o hieman u u tta itäisen p ronssikautem m e k alu sto o n , tu sk in kuitenkaan m u u tta e n kuvaa, jo k a tuosta k u lttu u rista void aan toistaiseksi antaa. T a rk o itta m a n i lö y tö on pronssitikari eli «keihäs, k u v a 1, saatu Perniön pitäjästä.
Kyseellinen esine (Esihist. O s. 9 138:2) lunastettiin K ansallism useoon tam m ik u u ssa 1930. T o h t. S. Pälsi, jo k a k o h ta sen jälkeen kävi löytöpaik*
kaa tarkastamassa, o n ilm o ittan u t löytö su h te ista seuraavaa: löytöalue, p u u s e p p ä K. T u o m is e n p ik k u tila H akala, o n äskettäin K okk ilan talosta itsenäistytetty. Se on pitäjän itäosassa, lähellä K iskon rajaa, T o r k k ila n —K o k k ila n —M ussaaren viljelysaukean itäreunalla, n. 800 m
- 2 -
luoteeseen M u ssaaren U u d e sta ta lo sta . Itse lö ytöpaikka,
å
n.s. R entselinnum m en ahde, on n. y2 km etelään H a k alan asuinrakennuksesta. Esine löytyi tienleikkausta tehtäessä.M a a paikalla oli yleensä kaunista p u h d a s ta hiekkaa, m utta siinä oli h u o m a ttu n. 40 c m n levyinen m usta nokitäp lä ehkä V2 m:n syvyydessä, ja siitä oli pronssiesine löytynyt.
M y ö s toht. Pälsi saattoi vielä todeta kyseellisen m ustan viivan, jo k a tien leikkauksen kohdalla m u istu tti ruumis«
hau to jen poikkileikkausta. T ien itäpuolella oli maan pin«
nalla pari painannetta. M a in itta k o o n vielä, että H a k a la n pelloista on lö y d etty kiviesineitäkin.
M aa n sulamisen jälkeen keväällä suoritti maisteri N ils Cle«
ve löytöpaikalla pienoisen kaivauksen, tutkim alla itse löytö«
k o h d a n . Selvisi, että siinä ei ollu t hautaa, vaan että noki«
ju o v a oli p o ltto k u o p a n tai lieden jäännös. M u s ta n noki«
kerroksen alla ja ympärillä oli harm ahtavaa maata ja pala<
■ n u tta hietaa. S uurin osa liettä oli jo hävitetty. Jäljellä oli vain 10 cm leveä ja 60 cm pitkä osa. H a v ain to je n sa ja löytöjen nojalla tulee hra Cleve siihen tulokseen, että paikalla on kivik au tin e n asuinpaikka, j o n n e pronssikeihäs
— s a ttu m a lta k o ? — oli j o u tu n u t.
V a ik k a pronssikeihästä näin ollen lieneekin p id ettävä yk«
sinäislöytönä, voi se ehkä olla m aah a u talö y tö k in . V arm oja sellaisia ei tosin Suomesta ole tavattu, m u tta pitäisin niitten olemassaoloa sekä itäisen että läntisenkin pron ssik au tem m e alueella sangen m ahdollisena. O n h u o m a tta v a , että pronssi«
k autem m e n.s. tilapäislöydöistä useat ovat esiintulleet siksi syvästä, että niitä voi ajatella h au tak a lu sto k si.1
L ö y d e ty n »keihään» m u o to selviää kuvasta. Se on n.
21 cm pitkä ase, josta noin p u o let on p u tk ea ja p u o let terää.
T erä on jokseen k in lattea, toinen lape k u ite n k in hiem an harja«
van k u p e r a ; re u n at ovat terävät. Kärki lienee o llut hieman pyöristetty. P ro n ssih o m e on sitä — k u te n m uita k in re u n o ja has (9138:2). _ hiem an pilannut. Esineen varsipää on alk u aa n o llut ka1a'ÖRent se^*n la tteana levynä; re unat on takom alla taivutettu vas«
selinnum» takkain ylöspäin puoliavoim eksi putkeksi, jo n k a läpileik«
mi. «/s. kaus on lattean pyöreä. — O rn a m e n tte ja ei ole.
Esine o n k eihäänkärki tai tikari. E d ellinen vaih to eh to on toden n äk ö ise m p i, k oska vartta olisi hankalaa pitää kädessä sen o h u u d e n , eh k ä p ä m yös ly h y y d e n vuoksi.
K uva 1.
Pronssikei*
1 Esim. P ern iö n Paarskylän varsikeltti.
Kyseellinen esine on lajiaan ensimäinen m eidän maastamme niin»
k u in yleensäkin Itämeren maista. Se k u u l u u ty y p piin, joka o n koto»
peräinen Itä»Euroopassa, nim. sekä Itä*Venäjällä että U krainassa.
T y y p in om itu isu u k sia on lattea tai latteahko, melkein veitsimäinen terä ja puoliav o in putki, teh ty samalla tavalla k u in P ern iö n kappa»
leessa. U seim m at näistä esineistä ovat varmasti keihäitä, lyhyitä ja lyhytteräisiä (k u v a 3), m utta jo k u n e n niistä voi olla tikarikin (k u v a 3 8).
O le n kerran aiemmin selostanut tätä ryhm ää S uom en M u seo ssa.' T ied o ssan i on 12 sellaista vaski» tai pronssikeihästä Venäjältä. N iillä
K uva 2. P erniö. H ak alan R en tselin n u m m en lö y tö p aik k a. Valok. N . Cleve.
on m yös selvät vastineet rautaisinakin, nim. n.s. Ananjino»ajan rautai»
set k e ih ä ä n k ä rje t2, vieläpä läheisiä sukulaisia luisinakin.3 Levenemis»
keskus oli alisella Kamalla, toinen saareke U k ra in assa.4 Kasanista länteen ja luoteeseen ei niitä tunneta, ei m yös Kievistä pohjoiseen.
P ern iö n keihäs o n siis k a u k o m atk a in e n tulokas, varm aankin Itä*Venä=
jältä, josta m u u tk in itäiset pronssim m e ovat.
Löytöesineen tekotapa o n huom attava. S kandinaavisen pronssikau»
den ku lttu u rissa ovat pronssiesineet säännöllisesti te h d y t valamalla, 1 Eräs k eih ään teräry h m ä Itäv en äjän lo p p u v alta pronssikaudelta. SM 1913, s. 9.
3 SM Y A XXX I, s. 129.
3 V rt. viim em . teos, s. 71, kuv. 68 ylärivi, to in e n oikealta 4 Eurasia S eptentrionalis A n tiq u a ( = ESA) II, s. 196.
- 4 -
ei takoen. M y ö sk in Itä*Euroopassa o n valam inen yleinen tekotapa, m u tta siellä näyttää taonta ja viilaus olleen tärkeäm pänä tekijänä esi*
neen m uodostelem isessa kuin vain tavanm ukaisessa jälkivalmistelussa.
E ritoten pistää silmään ta o n n a n merkitys p u tkiosie n teossa, vieläpä p ro n ssik a u d e n lo p pujaksolla kin. Y leensähän putkelliset esineet ovat luonteenom aisia kehittyneelle pronssikaudelle, jo llo in aikaisemmat, kivi*
esineitä jäljittelevät m u o d o t ovat saaneet väistyä p ronssitekniikkaan sopivien m u o to je n tieltä. P u tk i tehtiin a lkuaikoina m onasti, eritoten
K uva 3. Putkellisia aseita. M u u t ItäsV enäjältä, sirppi Siperiasta. M u u t vaskea, to in e n keihäs oikealta rautaa.
vanhoilla itämaitten kulttuurialueilla, jä lk ita o n n an avulla, m u tta pian siirryttiin siellä ja E uro o p a ssa suoranaiseen valantaan. T ieten k in saa«
vutti valanta Itä*Venäjälläkin ratkaisevan m erkityksen, m u tta tosiasia on, että vanha p u tk e n valmistustapa eli siellä m oninaisissa esineissä suhteellisesti k au e m m in ja suurem m assa määrässä k u in missään muualla.
N iin o n laita k u o k k ie n , talttojen, keihästen, sirppien.1 O h e llin en 1 V rt. C o llectio n Zaoussai'lov I. — T ällaiset s i r p i t o v at to sin oikeastaan Turkess tan in m u o to ia, ei V enäjän. V rt. k u ite n k in lu u esin eitä Sam arasta, FinnischsU gr.
Forsch. XX, s. 22.
kuvasarja antaa elävän esimerkin niistä. N iitte n p u tk e t o n tehty ta*
kom alla metallilevyn syrjät puoliavoim eksi torveksi.
T ä m ä n yhteydessä on syytä muistaa että Itä*Euroopasta on toisen*
laisiakin avoputkisia pronssikeihäitä.1 N iitte n lehti o n harjava ja p u tk ik in on sellaisenaan m uotissa valettu. Vastineita o n m.m. Kau»
kaasiasta ja Balkanilta. V a rm aanka an ne eivät ole sen ry h m ä n suku*
laisia, josta n y t o n p u h e ; ne ovat vierasta kulttuurilainaa, jo k a o n val*
m iina om ak su ttu .
Ei voida varmasti sanoa, mikä aiheutti sen m enetelm än säilymi*
sen Itä*Venäjän pronssikaudessa, josta kuvien 1 ja 3 p u tk e t ovat näyt*
teenä. M ahdollisesti se, että pehm eä vaski — ei luja pronssi — säilyi siellä ajanjakson l o p p u u n asti raaka*aineena. T o ise n a syynä voisi — jo sk in epäillen — pitää luuesineitten yleisyyttä Itä*Venäjän pronssi*
kaudessa. T u n n e ta a n h a n sieltä melkoisesti luuesineitä, joista y d in on poistettu ja joitten yläpäänä oli p u o liav o in to rv i: k u o k k ia, teräaseita, n ahk a n v alm istu sv älin eitä2 y.m. K u n olen näitä kysym yksiä käsitellyt toisessa yhteydessä, vo in en enemm än p o h d in n a n tässä jättää.
K u te n sa nottu, p u tk e n m u o d o s ta m in e n osaksi takom alla esiintyy pronssiesineissä jo varhain, ainakin toisella vuo situ h an n ella e. Kr., m u tta tapa säilyi Venäjällä p ro n ssik au d e n l o p p u u n asti. N y t ky*
seessä oleva keihäsryhm äkin on — ainakin pääasiassa — m yöhäinen.
R in n ak k aism u o to je n esiintyminen vaskessa ja raudassa ja niitten esiytym inen um pilöydöissä, esim. A n a n jin o n kalmistosta, todistavat että näm ä esineet ovat vasta v:n 500 vaiheilta e.Kr. Samalta ajalta ovat enim m ät S uom en itäisen p ro n ssik au d e n esineet, jos k o h ta niitä alkaa esiintyä maassamme jo jo ta k u ta sataa v u o tta varhem m inkin.
Itä*Venäjän tärkeä p ro n ssik au d e n k u lttu u r i oli siihen aikaan kukois*
tavimmillaan, ja sen yhtenä taloudellisena tekijänä oli pohjoisten ja luoteisten alueitten turkisten m yynti ja h a n k in ta etelää varten. Se on tausta, jo ta vastaan näitten löytöjen — m yös P ern iö n u u d e n lö y d ö n — leveneminen Suomessa lienee ymmärrettävä.
T oinen perusta oli ehkä etnograafinen. M a a m m e vanha kanta*
väestö oli saanut k u lttu u rin sa lähinnä Itä*Euroopan m etsäseutujen vas*
taavista ilmiöistä. N ä m ä p ohjoiset ja koilliset k u lttu u r it ovat monessa suhteessa kehittyneet rinnakkain. V oi olla, että syynä siihen on ollut yhteinen etnograafinen pohja. E ro Skandinaavian k u lttu u re ih in verraten on jo k a tapauksessa tun tu v a. Ei olisi aivan m a h d o to n ta, että pronssi*
k a u d e n lo pulla oli Suomeen siirtymässä väestöä, jo k a sitten roomalai*
sena ra u ta k au ten a on varmasti määriteltävissä suomalaisena siirtolais*
1 ESA II, s. 195.
2 M aTepiajiti no apxeoji. bocto«mmxt> ry6. I, II, III.
- 6 -
ja uutisviljelijäväestönä. M u tta v arm oihin jo h to p ä ä tö k s iin aineisto ei vielä riitä.
T o d e tta k o o n lopuksi, että Varsinais*Suomestakin on n y t itäisen p ro n ssik au d e n esinelöytö. J ä ä k ö se siellä p o ik k eu k sek si vai ennus*
taako se lisälöytöjä, k u lttu u r in k a h ta la is u u tta : ra n n ik o n kivivareita rakentaneitten skandinaavisten m erenkävijäin ohessa »maarahvasta», h a u to in a m a a h a u d a t? P robleem i o n olemassa.
P erniöstä tu nnetaa n ennestään jo 3 p ro n ssik a u d e n esinelöytöä. Vie*
reisestä Kiskon pitäjästä, jo sta k ivivarehautoja ei enää ole, o n niitä yksi, ja U sk e la n ja P ern iö n rajoilta o n 4 p r o n s s ik a u d e n löytöä. Suo*
m en pro n ssik au tisten lö y tö je n k o k o n a islu k u ei ylitä kahdeksaakym*
mentä.
A . M . Tallgren.
S unn u n ta in a, h u h tik u u n 6 p:nä 1924 syttyi Padasjoen 1600*
luvulla ra kennetun puisen k irkon vesikatto tuleen eteläisen ja itäisen ristin välillä olevasta lämmityslaitteen savutorvesta, ja lyhyen ajan ku*
luessa paloi k irk k o perustuksiaan m yöten poroksi. A llek irjo itta n u t saapui Muinaistieteellisen T o im ik u n n a n lähettäm änä paikalle huhti*
k u u n 12 p:nä palon jätteitä tarkastamaan. K irkosta oli jäljellä ainoas*
taan tulen p ah o in turm elem a kivijalka, m u tta samalla olivat m yös paljastuneet näkyville k irk o n vanhat, lattianalaiset h au d a t, joista su u rin osa päällä olevan m ultakerroksen suojaam ana oli säilynyt verraten hy vin tulen tuholta. H a u to je n tarkastam inen olikin lähin tehtävä, sillä tarkoituksena oli siirtää n äiden suojattom iksi jääneiden h a u to jen arkut m ahdollisim m an pian u u teen yhteishautaan kirk k o m aa n itäiselle rin*
teelle. Sen sijaan ei epäedullisen vuod en a ja n takia voitu silloin ryhtyä m uihin tu tk im uksiin, ja niinpä toimitti allekirjoittanut k irkon perustusten tutkim isen vasta v u o tta m yö h em m in ( 7/b—13/b 1925), jol*
loin paikalle h a n k k iu d u ttiin rakentam aan u u tta k irk k o a palaneen tilalle.
Rakennusjätteet. U u d e n , erikoisesti rakennusjätteisiin k o h d iste tu n tu tk im u k se n aiheutti se seikka, että ensimäisellä käynnillä te h d y t pika*
hav a in n o t an toivat selviä viitteitä siihen, että paikalla olisi o llu t pala*
n u tta k irkkoa vanhem pi kirk k o ra k en n u s. Eteläisen ristin ju u re n poikki k u lk i näet y h täm ittainen kivilatom us, jolla ei n äy ttän y t olevan tekemistä palaneen k irk o n kanssa (k u v a 1). Pohjoisen ristin sisältä ja sen lähei*
syydestä tuli esille tiilenpalasia ja ra p p a u s ta .ja n iiden selitykseksi eivät riittäneet palaneen k irkon kamiinien suojam u u rau k se t, jo id e n paikka*
kin oli aivan toinen. Vielä löytyi p o h joispuolelta keskiaikainen brak*
teaatti, joka luonnollisesti saattoi usk o m aan , että paikalla on mahdolli*
sesti sijainnut keskiaikainen kirkko. T a rk e m p i tu tk im u s m yöhem m in selvitti asian.
Palaneen k irk o n kivijalka oli tietenkin hyvin selvä. T ä m ä n lisäksi oli k u itenkin useassa paikassa epäilyttäviä jätteitä, ja niistä huomiota*
herättävin oli jo m ainittu kivilatom us, jo k a k u lk i palaneen k irkon eteläristin p o ik k i sisäkulmasta toiseen. Latom us oli k o k o o n p a n tu kook*
- 8 -
kaista lu o n n o n k iv istä , ja varsinkin päällimmäisen kerroksen kivet oli«
vat soikeita ja latteita sekä asetetut poik ittain alempien päälle. N ä in m u o d o s t u n u t latom us oli keskim äärin 70—90 cm leveä sy v y y d en vaih«
dellessa 60—85 cm. M u u ra u sla astia ei oltu käytetty. T ä m ä n latomuk«
sen itäinen pää näytti olleen ju u ri ristikirkon k aa kkoise n sisäkulm an kohdalla. Siinä näet sen s u u n ta jyrkästi poikkesi, jääd e n h u om attavasti ulom m aksi, siitä eteenpäin jatkuvasta itäristin eteläseinän perustuksesta, jo k a sekä vah v u u ten sa että latom istapansa puolesta siitä täydellisesti erosi. Päätekivenä on nähtävästi ollu t ju u ri m ain itu n n u rk a n k o h d alla oleva su u rik o k o in e n , soikea kivi, jo k a h u o m attavasti ty ö n ty i kivijalan sisäpuolelle saaden välittöm ästi jatkokseen toisen su u re n kiven. Tästä siis kaikesta päättäen on k ä ä n ty n y t aikaisemm an itäp ää d y n kivijalka, jo ta oletusta tu k ee vielä se, että samassa suunnassa oli k au e m p a n a kaksi s u u re h k o a kiveä, toden n äk ö ise sti v a n h a n kivijalan kiviä, jo tk a olivat saaneet jääd ä m y ö h e m m ä n k irk o n lattiahirsien kannattim iksi.
Länsipuolella p u h eenaoleva kivilatom us y h ty i taas aivan saman«
suuntaisesti ja tk u v a a n länsiristin eteläseinän p e rustukse en ja sen päät»
tym inen täällä oli epäselvempi. A sian k u ite n k in ratkaisi kivien aset«
telu, mikä — k u ten jo on tu llu t m ainituksi — o n kivilatom uksessa soikeista, suurista kivistä tehtyä poikittaista ladontaa, palaneen k irk o n kivijalassa taas pitkittäistä. P o ikittaista la d o n ta a saattoi seurata noin pari metriä sisäkulmasta eteenpäin, ja se päättyi jälleen suureen, kivi«
jalan sisäpuolelle ty ö n ty v ä ä n kiveen, missä siis nähtävästi k u lm au s oli ollut ja läntisen seinän p erustus alkanut. P o h joispuolella alkoi van»
hem pi la d o n ta j u u r i vastaavalta k ohdalta. M u u t e n ei aikaisemm an länsipäädyn perustuksesta ollut mitään jäljellä.
P ohjo isp u o lisesta vanhem m asta kivijalasta oli vain osia jäljellä.
Länsipäässä oli kolm e su u rta pohjak erro k sen kiveä palaneen k irk o n kivijalan sisäpuolella, kolm en m etrin päässä samassa suunnassa kaksi kiveä ja aivan itäisessä päässä jälleen kaksi kiveä; m u u osa oli hävi«
tetty ja käytetty m u ih in tarpeisiin.
Edellä esitetyn perustalla voi mielestäni varm u u d e lla määritellä vanhe m m a n k irk o n aseman. K irkko on ollu t suo ra k aite en m u o to in e n , n. 12 m pitkä ja n. 8.5 m leveä. Kiviperustuksessa ei ole k äytetty m uurauslaastia eikä sen laatu edellytä su u rta painoa, s.o. kiviseinää, jo te n itse kirk k o on varmasti ollut p u u sta rakennettu.
Sen sijaan k irk k o o n välittöm ästi liittynyt, sen pohjo isp u o le lla ollut sakaristo, on o llu t kivinen keskiaikainen rakennus.
R unsas tiili« ja kalkkisora, jo k a tuli esille p o h jo isp u o lista kivi»
jalkaa esiin kaivettaessa, viittasi selvästi m u u r a ttu u n rakennukseen.
Siitä lö y tyivätkin selvät jätteet. P ohjoise n ristin itäseinän perustuk»
sessa oli vielä jäljellä van h a n sakariston itäistä seinää perustuksineen
u lo ttu e n ristikirkon koillisesta sisäkulmasta lähtien suunnilleen 6,5 m:n päähän. Se u lottui n. l ,i m m aan sisälle, oli keskim äärin 135 cm paksu ja p erustettu n. 50 cm:n korkuiselle kivijalalle, jo k a oli n.
15 cm itse seinää paksum pi. Se oli tyypillistä keskiaikaista valumuu«
ria, sisus täytetty kalkkilaastilla ja pienillä kivillä. Säilyneessä seinä«
osassa oli u lk o p u o li sileää ja huolellisesti saum attua, sisäpuoli taas epätasaisempaa, m utta se o n k in k u u l u n u t sakariston lattianalaiseen osaan. Kalkkilaastia on käytetty kaikkialla.
M a in ittu seinäm uuri päättyi suureen lu o n n o n k iv e e n , j o n k a sekä p itu u s että leveys oli n. 150 cm. Kivi oli selvästi m u u alta tu o tu , toisten kivien avulla paikoilleen tu ettu ja m u o d o s ti siis mahtavan nurk k a k iv e n . Sen p ohjoispuolisesta laidasta oli osa lohkaistu pois, luultavasti m y ö h em p ää kivijalkaa tehtäessä.
M u u t sakariston seinien perustukset eivät olleet saaneet yhtä hyvin säilyä. P ohjoisseinän perustuksesta oli jäljellä m u u tam ia siihen k u u lu n e ita pohjakiviä, läntisestä seinästä m u u ra ttu katkelm a sen poh»
joispäässä, missä oli säilynyt osa v alu m u u rin sisäkuorta. Eteläisestä
- 10 -
perustuksesta ei o llut enää jälkeäkään. J ätteid en perustalla on saka«
riston asema k u ite n k in selvä. Se on liittynyt k ir k k o o n sen pohjois«
puolelta, aivan sen itäpäähän. P itu u s o n o llu t 5,5 m ja leveys n. 3 m.
M u tta y ksityiskohtaisem m inkin voi sakaristosta päätellä.
Sen seinät ovat olleet harm aasta kivestä, m u tta tiiltäkin o n run«
saasti käytetty. V ahva tiilim urska sekä pohjois« että eteläpuolella an«
taa aihetta luulla, että p ää d y t ovat olleet tiilestä m u u ra tu t. H o lv i on ollut kaikesta päättäen m yös tiilestä. L öytyi näet runsaasti kaikki«
rappausta, jo k a o n ollut tiiltä vastassa ja jo h o n oli p a in u n u t tiilien kap e id e n sivujen jäljet vierekkäin. R appauspaloissa oli sellaisia, jo tk a ovat olleet seinän ja holvin liitekohdassa, sillä niissä selvästi h u o m asi k aa rtuvan holv in alun. R uodetiilien jä ä n n ö k siä ei lö y ty n y t, jo te n olet«
taa saattaa, että holvi o n ollut ty n n y riholvi. K o k o sakaristo o n ollut sisästä rapattu ja ra p p au s on o llut koristettu kalkkimaalauksella. Löy*
tyi näet useita rappauspaloja, joissa vielä oli jäljellä hy v in säilynyttä maalausta punaisella, harmaalla, keltaisella ja aivan valkoisella värillä.
T iilim u rsk a n jo u k o s s a oli m yös lukuisasti palasia aivan o huesta rap«
pauksesta, jossa oli h o h tav an v a lk o in e n pinta, ja luultavaa on, että ne ov at peräisin koristek o m ero id e n rappauksesta. Profiilitiilen katkelmia löytyi pari kappaletta sakariston eteläpuolelta. N iid e n nojalla oli tii»
len k o k o n a is m u o to a vaikeaa arvata, m utta palasten kaarevan m u o d o n ja niiden lö y tö p aik an perustalla voi täydellä syyllä olettaa niiden ole«
van peräisin sakariston k irk k o o n jo h ta v a n o ven pieliprofiileista. Ai«
n oatakaan ehyttä m uuraustiiltä ei lö y ty n y t, p u o lik k a id e n korkeus« ja leveysmitat olivat 8 —8,5X 14—15 cm. J o n k u n palasen m itat olivat 6,5 x 15 cm.
Suuresta nurkkakivestä päättäen on sakaristo o llu t useimpien H ä m e e n k irk k o je n sukulainen, ja p u h eenaoleva piirre viittaa verraten m yöhäiseen keskiajan rakennuskauteen. Runsas tiilenkäyttö ja pienen sakariston m onivärinen m aalauskoristelu antavat m yös aihetta pitäm ään keskiajan l o p p u p u o lta sakariston rakennusaikana. Eri kirkkoherra«
k u n ta n a P adasjoki esiintyy ainakin v. 1497, ja o n h a n m ahdollista, että sakaristo rakennettiin niihin aikoihin, toistaiseksi, k u ten tap an a oli, puisen k irk k o h u o n e e n yhteyteen. Katolisen k irk o n aika oli ku iten k in pian o hi eikä kivinen k irk k o ehtinyt Padasjoelle kohota. Sellaisenaan k irk k o pysyi kaiketi k u m m in k in käytännössä, k u n n e s 1600«luvulla ra«
kennettiin ristikirkko sen tilalle. V a n h a n k irk o n jätteet peittyivät silloin u u d e n k irkon kätköihin, ja sen m u isto k in häipyi vähitellen
jäljettöm iin. „ n
H a u d a t. Palaneen k irk o n lattian alla oli sekä k a m m io h au to ja että tavallisia m ulta h au to ja (k u v a 2).
K a m m io h a u d a t ry hm ittyivät k irk o n keskelle sekä koillisen sisä*
kulm an viereen pohjoisristin puolella. T äm ä n h a u to je n aseman selit«
tää se, että alttari oli k au a n aikaa ju u ri koillisessa sisäk u lm assa.1 K am m io h au to ja oli kaikkiaan yhdeksän. Rakenteeltaan ne olivat sa«
manlaisia. N e olivat ra k e n n e tu t vahvoista, veistetyistä, erilevyisistä h o n k alan k u ista siten, että k ulm at oli salvottu. Päällimmäiset lan k u t olivat 10—11 cm n paksuiset, alemmat aina 14 cm. Yksi h a u d o ista (ha uta
o tsm
K uva 2. H au d at.
I I I ) oli tehty sivulta veistetyistä hirsistä, jo id e n v a h v u u s oli 17—20 cm.
H a u d a t olivat täysin itsenäisiä, toisistaan erillään. Pohjalla oli toisissa haudoissa ark k u je n k annattim ena hirret, toisissa oli pohjalla vain
1 A lttarin paikan selitykseksi v o i ajatella sitä seikkaa, että koillisen sisäkul«
m an tasolla oli ju u r i aikaisem m an k irk o n itäseinä ja e n tin e n alttarinpaikka. U udessa kirkossa alttari ta h d o ttiin säilyttää m ahdollisim m an lähellä entistä paikkaa ja se siis sijo itettiin koilliseen sisäkulm aan. Vasta m y öhem pänä aikana, k u n v a n h a n alttarin«
paikan m uisto oli h älv en n y t, siirrettiin alttari lu o n n o llise e n paikkaansa, itäristin p ääh än .
- 12 -
p elkkä hieta. H a u to je n katteena oli lähinnä ark k u ja tu o h ik erro s, sen päällä turvekerros ja päällimmäisenä olkikerros, m uutam assa (hauta V) olkien sijalla karkeita lastuja. Sitäpaitsi oli eri a r k k u k erro ste n välillä tuohipeite. K a m m io h au to ja oli tuli päässyt turm elem aan, mitä enem*
m än mitä vähemm än. Kekäleet olivat tip p u e n ark k u je n välistä päässeet tu n k e u tu m a a n jo s k u s po h jak erro k see n k in asti kytien siellä ja turmel«
len arkkuja.
H a u ta n:o I. P itu u s 2,45 m, leveys 2,30 m, syvyys l,io m. Ark«
kuja oli yhteensä 17 kpl., niistä 3 pientä lasten arkkua. H a u d a n poh«
jalla oli pari lu u ra n k o a ilman ark k u a ja vaatteita, toisella käsissä vain villasormikkaat. Y lim m ät a r k u t olivat puoleksi palaneita, alem m atkin melkoisesti turm eltuneita.
Paria poikkeusta lu k u u n o tta m a tta olivat a r k u t köm pelöitä, »laa«
tikkomaisia». Kaikki sivut olivat j o k o kohtisuorassa pohjaa vastaan tai h iu k a n kallistuen ulospäin. P äälauda t olivat p a k su t ( 3 —4 cm) ja useimmissa arkuissa m olem m a t yhtäsuuret. P o h ja ja sivut olivat ohuem*
pia (1,9—2 cm), k u k in y hdestä laudasta, kansi oli aivan o h u ista lau«
doista, tavallisimmin kahdesta kappaleesta siten, että ne m u o d o stiv a t terävän harjan tai kahdessa tapauksessa kolm esta kappaleesta, jo lloin ylimmäisenä oli kapea harjalauta. K ansilaudat olivat kiilaamalla p uusta erotettuja, n. s. nuijalautoja. Pari toisen, ylem m än kerroksen ark k u a erosi muista. N e kapenivat h uom attavasti ja lk o p ä ä h ä n päin ja niiden k o k o n a a n erillinen kansi oli profiloitu. L au d a t olivat k iin n itety t toi«
siinsa suurilla taotuilla rautanauloilla, lasten arkuissa oli k äytetty puu«
nauloja. P uuaines oli hon k aa , yksi ark k u oli ko iv u n en . A r k u t olivat m aalatut mustaksi, parissa oli m ustan verkapäällystyksen jätteitä. Mi«
tään nim ikilpiä tai kädensijoja arkuissa ei ollut. K ahta ark k u a oli ko«
risteltu. T o ista arkkua koristivat sorm enpä än k okoiset valkoiset täplät p itkin ark u n re u n o ja ja päälaudassa oli säteettäiset täpläviivat. Toi«
sessa arkussa oli samanlaisten pisteviivojen lisäksi kannessa kolm e k a h d e n ristiinasetetun tuntilasin m u o to ista ristikuviota ja y h d e n ylä«
puolella v u osiluku, josta saattoi eroittaa vain kaksi ensimäistä nu«
meroa 17. Y h d e n ark u n k a n n e n sisäpuolella oli köm p elö sti liidulla kirjoitettu K U S T A I S I A K O E N (K u sta a S a ik k o n e n ? ) ja v u o silu k u 17?0; k y m m e n lu k u oli mahdollisesti 4.
Vainajilla oli yllään pellavainen k u o lin p u k u , useinkin hyvin karkea, päätä peitti erikoinen pääliina ja k o k o ru u m ista karkeakudok«
sinen pellavahursti. Jalassa oli p ak su t villasukat ja kädessä niinikään villasormikkaat. Vain kaksi ark k u a oli täysin säilynyt, toisessa arkussa oli kolm e vainajata, n ainen ja kaksi lasta, niistä to in en jo isokokoi»
nen. N a ise n päässä oli silkkinen, tu m m a dam astim yssy. T o ise n ark u n vainaja oli mies, j o n k a jalassa oli pellavakankaasta om m ellu t pitkä«
vartiset sukat. R u u m iin peitehurstin p o im u ih in oli p an tu hevosen*
jo u h ik ie h k u ra .
Hauta n:o II. M itat 3,osX 2 ,i bX 1 ,iom. A rk k u ja oli yhteensä 19, niistä lasten ark k u ja 7 kpl. A rk u ista oli kaksi laatikkom aista ja terävä*
harjaista, k u te n edellisessä haudassa, m u u t ark u t erosivat sikäli, että k an n e t olivat erillisiä, jo sk in k a n n e n pää la u d at m u o d o stiv a t saman«
suuntaisen ja tk o n a rkkuje n päälaudoille. Päälautojen välillä oli puu«
tapit, m uualla oli tao ttu ja rautanauloja. P arem m in säilyneitä arkkuja oli pohjalla kaksi naisten ja neljä miesten arkkua.
A rk k u je n väri oli edelleen musta. Y ksi ark k u (n:o 1) oli ollut päällystetty veralla, j o n k a alla oli mustalle a r k u n kannelle m aalattu suuri, valkoinen risti ja sen poik k ih aaran yläpuolelle I N R I . T o isen a r k u n (n:o 3) k anne n ja a r k u n välisen saum an päälle oli liim attu pieniä, neliskulmaisia p ap erilappuja ja k a n n e n harjalaudalle samoin paperista I N R I . A r k u n n:o 6 (naisen a r k k u ) kannessa oli valkoinen, m aalattu risti ja v u o silu k u 1706. V ain y h d e n ark u n (n .o 5) harja«
lau d an reunoissa oli yksinkertainen profiili.
A rk k u je n täytteenä oli jo k o höylälastuja tai pellavanriveitä, pään alla oleva ty y n y oli täytetty hu m alan helpeillä, ja yhdessä arkussa (n:o 3) oli a rk u n sisälle p an tu runsaasti k o iru o h o a (A rtem isia absinthium ).
V ainajien p u k u ja a rkkuje n sisustus oli h u om attavasti h ien o m p i k u in edellisen h a u d a n arkuissa. M iesvainajilla oli k aulan ympärillä valkoinen kaulaliina, jo n k a leveät päät olivat levitetyt rinnan päälle.
P aidan h ih a n s u u t olivat koristeellisesti o m m ellut ja käsissä oli mie»
hillä säämiskähansikkaat, joiden s u u t olivat p itkät ja avarat. Nais*
vainaja arkussa n:o 5 oli erikoisesti p u e ttu ja sen r u u m is p u k u oli tavallisen p u v u n jäljennös. H a m e oli vyötäisiltä kireä ulo ttu e n nilk*
koih in asti ja m olem m in p u o lin keskustaa leveihin (5 cm) poimui«
hin taivutettu. Kaulassa oli leveä, hy vin tih eäp o im u in en kaulus, jo k a k ääntyi alaspäin ja jo n k a kiinnip itim en ä oli hopeasolki. Päässä oli kaksi myssyä, alla hienom pi, pitseillä re u n u ste ttu ja päällä yksinker*
taisempi. Käsissä oli vainajalla valkeat p ellavakudoksiset sormikkaat, jaloissa samalla tavalla te h d y t sukat. Päällimmäisenä oli päänpeite ja ruum iinpeite.
Hauta n:o III. M ita t: 2,aoX 1,69X l.so m. Päällimmäisenä haudassa oli yksi iso ja kuu si erikokoista lasten arkkua, toiset p ah o in pala«
neita. Kaikki olivat m u o d o lta a n yhtä yksinkertaisia k u in h a u d a n n:o I arkut. Isoim m an ark u n kannessa oli suuri valkea risti ja vu o silu k u 1703. Y h d e n a rk u n päällä oli n iinikään v a lkoinen risti, liim attu pape«
rista, ja sen alla vuo silu k u 1677. Vainajien p u k u oli sam oin hyvin yksinkertainen.
- 14 -
P ohjim m aiset arkut, kolm e isoa ja kaksi pientä, poikkesivat täydellisesti edellisistä. A r k u t olivat komeita, isoja, m u o d o lta a n aivan samanlaisia, kaksi niistä vaaleaa, kolm as m ustaksi m aalattu. Molem*
mista päistään ne olivat kapeat, laajeten sitten voim akkaasti sivuille, ollen leveimmillään ark u n k esk ik o h d an yläpuolella. K a nnen v inot p ää la u d at olivat sileät, m u tta sivu lau d at olivat ym päriinsä profiloidut.
L auda t oli k iinnitetty näissäkin karkeilla nauloilla; ainoastaan yhdessä arkussa oli lovitetut n u rk a t. K a ntta kiinnittivät a r k k u u n kierteille v ä ä nnetyt rautahakaset. A rk u s s a oli m olem m in puolin kolm e rautaista kädensijaa ja kolm e paria so rvattuja jalkoja. Yksi arkuista oli naisen a rk k u ja vainaja oli hienosti v aruste ttu. Päällä oli paita ja jalat oli kääritty kapealla pellavasiteellä. Jalk o jen päälle oli tasoitukseksi p antu pellavarohdinta. Päällimmäisenä ru u m iinpeitte enä oli hihallinen kaapu, j o k a peitti ru u m iin vain päältäpäin ja oli neuloilla k iin n itetty ark u n sisustusvaatteeseen. K aapu oli p o im u te ttu , hih at olivat väljät, n iiden s u u t k ää n n ety t ja su ihin oli k iinnitetty leveät, ulo sriip p u v at pitsit.
T u u h e a a p e ru u k k ia peitti pitsimyssy ja kasvoja p itsik u d o k sin e n liina.
Käsissä oli sääm iskähansikkaat. T o ise n ark u n vainaja oli mies. A r k u n varustus oli sam anlainen k u in edellisenkin. Päällyskaavun hihoista pistivät esille leveät, tiheään p o im u te tu t p aidan h ih a n su u t. Vainajan vieressä oli k irja n k a n n e t ja lehtien palasia, joissa oli saksankielistä tekstiä. K olm an n en ark u n vainajan vaatetus oli hävinnyt.
H a u d a n pohjim m aiset a r k u t olivat selvästi m yöhäisem piä kuin niiden päällä olevat arkut, jo tk a luultavasti ov at m y ö h e m m in hau*
taan siirretyt.
Hauta n:o IV . M ita t: 2,22 X l,9oXl,4s m. H a u d a s s a oli kahd e k san isoa ja viisi pienem pää arkkua. P ohjim m aiset olivat hajonneet, pääl*
limmäiset taas puoleksi palaneet. J o u k o s s a oli yksi yksinkertainen laatik k o ark k u , m u u t olivat taas aivan erikoismallisia ja m u o d o lta a n sa*
manlaisia. A r k u t k a pe niva t miltei tasaisesti p ääpuolesta ja lk ap u o lee n keskipaikalla h iu k a n ulkonevasti pyöristyen. A r k u n laidat olivat mel*
kein pystyt. K a n n et olivat k o ristetu t höyläysprofiilien lisäksi laitoi*
hin kiinnitetyillä profiililistoilla, ja samanlaisilla listoilla olivat a r k u n sivut ja e tu t peileihin. K ädensijoja oli sivuilla kolm e ja päissä yksi.
Jalat, kolm e paria, olivat sorvattuja. P arhaiten säilyneet olivat kah*
den a r k u n vainajat, jo id e n yläruum is oli jäljellä. N iid e n p u k u oli sam anlainen k u in edellisessä h audassa olleen miesvainajan p u k u . N im iä ja v u o silu k u ja ei arkuissa ollut.
Hauta n:o V. M ita t: 2 , i e x l , 5 0 X l m. H a u d a s s a oli k olm e suurta ja neljä pientä arkkua, kaikki p a h o in särkyneitä; sen lisäksi oli hau*
dassa ark u n lautoja ja luita. A rk u is ta oli suuri osa samanlaisia k u in edellisessä haudassa. V aatetus oli hävinnyt. N im iä ja v u o silu k u ja ei ollut.
Hauta n:o VI. M ita t: 2,22X2,oiX 1,52 m. A rk u ista oli neljä isoa, kolm e keskikokoista ja kolm e pientä. N e olivat m u o d o lta an saman»
laisia, yksinkertaisia, k u ten h audassa n:o I. U sea m p ie n arkkuje n koristelu oli jo ennen m ainittua täpläkoristelua. Yksi isoista arkuista oli täydellisesti h a jo n n u t. Toisissa oli seuraavat m erk in n ä t:
Isot a rk u t: 1) V u o silu k u 1756 ja iso tuntilasien m u o d o sta m a risti.
2) V u o silu k u 1757 ja tuntilasi.
3) » 1767 ja kirjaimet A. I. S.
Keskikok. a r k u t: 1) » 1751.
2) » 1758.
3) » 1761 ja kirjaimet A . T . A.
Lasten arkuissa ei ollut nimeä eikä vuosilukua. Vainajien vaate»
tus oli yksinkertainen n iinkuin haudassa n:o I. Yhdellä naisvaina»
jalla oli silkkimyssy ja nahkahansikkaat, m u tta jaloissa karkeat villa»
su k at ja ru u m iin peitteenä karhea pellavahursti.
Hauta n:o VII. M ita t: 2 ,2 5 X 2 ,5 m, syvyys h a u d a n sortum isen täh»
den epävarma. H a u ta oli pah o in tu rm eltu n u t. Sisällä neljän palaneen ru u m iin jätteet. Y h d e n käsissä n a h k a h an sik k aid en j ä ä n n ö k s e t . 1
Hauta n:o VIII. M ita t: 2 ,3 o X 1,58 m, syvyys epävarma. H a u ta oli aikaisemm an alttarin alla k irk o n koilliskulmassa. Se oli, k u ten edellinenkin, pah o in palanut. Sisällä oli viiden a rk u n jäännökset, niistä yksi lapsenarkku Erään k a n n e n päälaudassa oli peltikilpi, jo h o n oli jollain teräaseella lyöty nimi ja v u osiluku. Siitä saattoi eroittaa M A T H I A S V E D E 176? T o isen ark u n palamatta säilyneessä kansi»
laudan kappaleessa häämöitti valkealla maalattu vu o silu k u , jo k a mah»
dollisesti oli 1740. Erään naisen ru u m iin vaatetuksesta oli jäljellä palanen m olem m in p u o lin leveästi p o im u te tu sta hameesta ja har»
tioilla olleesta pellavahuivista.
Hauta n:o I X . M ita t: 1,95 X 1,55 X 1,36 m. H a u d a n itäseinämällä ty ö n ty i esiin vanhan sakariston länsisivun kiviä. Siinä oli seitsemän erikokoisen arkun jätteitä, luita ja irtonaisia ark unlautoja. A r k u t oli»
vat m u o d o lta a n yksinkertaisia. Vainajien vaatetus oli miltei k o k o n a a n hä vinnyt. N im iä ja v u o silu k u ja ei näkynyt.
M u u ala lattian alustaa oli käytetty m u lta haudoiksi, ja kaikkialta tulikin esiin luita. L öytyneet m u lta h au to jen ark u t siirrettiin m yös m u id e n jo u k k o o n . N ä id e n jo u k o ssa oli pari ark k u a h a u d a n n:o I V vierestä, sen länsipuolelta. T o in e n näistä oli iso, m ustaksi maalattu, reunalaudoissa valkeat kirjaimet A N , niiden m olem m in p u o lin kie»
murakoristeita. P ääp u o len päälaudassa oli pääkallo ja kaksi lu u ta ristissä, 1 P aikkakuntalaiset san o v at h au taa H o m ie n haudaksi, koska k irk o n seinällä h a u d an y läp u o lella oli e n n en o llu t H o m ie n vaakuna.
- 16 -
jalk ap u o len päälaudassa tuntilasi. Kannessa oli iso valkoinen risti, sen yläpuolella I N R I ja alapuolella A li. V ainajan vaatetus oli täy»
dellisesti hävinnyt. A r k u n sisällä oli n a h k a k a n tin e n latinankielinen kirja. T oisen a r k u n kansilaudoissa oli ark u n su u n taan isoilla kirjai»
milla kirjoitettu C R A S T IB I.
M u lta h a u d o is ta otettiin ylös ainoastaan ne arkut, jo tk a olivat esillä tai aivan lähellä pintaa. N ä in ollen jäi vielä iso osa lattian»
alla olevasta mullasta tarkastam atta ja m ahdollista on, että tältä alueelta u u tta k irk k o a rakennettaessa on tu llu t esille vainajien arkkuja. U u sista lö y d ö istä ei ole kuiten k aa n sa a p u n u t ilmoitusta Muinaistieteelliselle T oim ik u n n a lle .
lik k a K r o n q v is t.
maksutavat.
( S t i p e n d i a a t t i k e r t o m u s . *)
E n n e n k u in voim m e o ttaa puheeksi A sik k alan pitäjässä sijaitse»
van U rajärven 1. N iem elä n k arta n o n to rppien verot viimeisen torp»
paripolven aikana, on tehtävä selkoa alustalaisten lukum äärästä.
K artan o n viimeisten omistajien H u g o ja Lilly von H e id e m a n in loppu»
aikoina (edellinen kuoli 1905 ja jälkim äinen 1917) to rp a t olivat seu»
ra a v a t: H u o v ila , N y ystelä, Suonsaari, M u r to , P au k k u la, M ä e n p ää T o rik k a , M äkelä, Suutari, T yynelä, kaksi Ilmivaltaa, Syväsalmi, Maan»
saari, H aavisto, Päivärinta, Pohjala, M arjam äki, Syrjälä ja H u rja k o sk i.
N ä m ä ja k a u tu iv a t kahteen piiriin: kylä» 1. k o tito r p p iin ( H u o v i l a — T y y n e lä ) ja n. 10 km. päässä sijaitseviin R u talah d en to rp p iin (Ilmi»
valta—H u rja k o s k i) . K otitorpista olivat m u u t vanhoja, paitsi T y y n elä ja Suutari, jo tk a perustettiin 1890»luvulla. Rutalahtelaisista olivat isoja to rp p ia llmivallat, Syväsalmi, M aansaari ja H aavisto, m u id en ollessa suhteellisen m y ö h ään syntyneitä p ik k u torppia.
K o tito rp p ia oli viime vuosisadan lopulla ku iten k in useampia k u in äsken esitetyt. V u o d e n 1870 m anttaaliluettelossa tavataan Kor»
keinen, H a n sk a la, kaksi P yh än tau staa ja Siltala. N ä istä olivat Pyhän»
taustat, H a n sk a la ja Korkeinen, k u ten m yös H u o v ila, ainakin vielä 1860 k arta n o n lam puoteja, jo ta paitsi silloin esiintyy to in en k in Hans»
kala nim inen lam puoti. K u ten tulem m e näkemään, oli entisten lam»
p u o titilo je n veroissa piirteitä, jo tk a yhä m uistu ttiv at n iiden alkupe»
räistä luonnetta. V. 1880 m ainitaan vain yksi P y h ä n ta u sta n torppa, m u tta H a nskalaa ja Korkeista ei enää tapaa. P y h ä n ta u sta ja Siltala ovat k a d o n n e e t v:n 1900 manttaalikirjasta.
Sitäpaitsi asui k arta n o n maalla, varsinaisesti Korkeenm äessä elikkä h ävinneiden K orkeisen ja H a n sk a la n paikalla, useita mökkiläisiä, joilla oli vähäisiä tiluksia n a u titta v a n a .2
1 K irjoitus p eru stu u pääasiassa siihen ain eh isto o n , jo n k a S uom en Muinais»
m u isto y h d isty k sen stip en d iaattin a keräsin U rajärv en k artan o n ent. alustalaisten kes»
k u u d esta to u k o k u u ssa 1929.
2 A sikkalan pitäjän m an ttaalilu ettelo t v. 1860, 1870, 1880, 1890, 1900.ja 1910 V altionarkistossa.
- 18 -
M itä ensinnäkin k o tito rp p ie n s u u ru u te e n tulee, niin mainitta*
ko o n , että T o rik k a kylvi 3 tnr. rukiita, 3*jakoisen viljelysjärjestelmän ollessa to rp p ie n k in kesk u u d e ssa käytännössä, ja piti karjaa 5—6 leh*
mää ja 3 hevosta. M u r t o kylvi 3 h eh to a rukiita ja elätti tav. 2 —3 lehmää ja y h d e n h e v o se n ; P a u k k u la n ru iskylvö oli 1 !4 tnr. ja k o t h eläiminä oli 2 hevosta ja 2—3 lehmää. H u o v ila n ent. lam puotitilalla sanottiin olleen 5—6 lehmää, 2—3 hevosta ja rukiita k y lvetyn 3 tnr.
7 8 9
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
M itta, I I I I I I I I I I I K
kaava 1:100.000.
K uva 1. U rajärv en k a rta n o n to rp p ie n sijaitsem ispaikat. 1 K o rk ein en ja H anskalat, 2 H u o v ila ja P y h än tau stat, 3 Siltala, 4 N yystelä, 5 Suonsaari, 6 M urto, 7 P aukkula, 8 M äenpää, 9 T orikka, 10 M äkelä, 11 T y y n elä, 12 S uutari, 13 Ilm ivallat, 14 Poh»
jala, 15 M arjam äki, 16 Syväsalm i, 17 Päivärinta, 18 M aansaari, 19 H aavisto, 20 Syr=
jälä, 21 H u rjak o sk i.
Suonsaaressa p idettiin yksi hevonen ja 3—4 lehm ää ja N yystelässä, jo k a oli tiluksiltaan vähän isom pi edellistä, oli hevosia 1—2 ja leh*
miä 4.
R u ta la h d e n to rp p ien s u u ru u s eräitä vuo sik y m m e n iä sitten ilme*
nee seuraavasta: Ilmivallan kaksi vierekkäistä to rp p a a olivat suuruu*
deltaan samanlaisia. M . m. n iiden pellot olivat sarkajaossa ja tavalli*
sesti ne yhdessä tekivät ruis* ja toukoviljakasken, m utta kylvivät pienen 3—4 lusikan nauriskasken erikseen. T o r p p a a k o h d e n kylvet*
tiin pelto o n 3 tnr. ruista ja 4—5 tnr. toukoviljaa. N i i d e n ruiskas*
ket olivat 1 — 1 14 tnr. ja to u k o k a sk e t k arp io n suuruisia. Karjaa pi*
dettiin to rp p a a k o h d e n 2 —3 hevosta ja 6 —7 lypsävää. Syväsalmi kylvi ruista y h d e n ty n n y rin ja piti 3 lehmää ja y h d e n hevosen. H a av isto kylvi 1 Vi tnr. rukiita, karjaa oli 3 lehmää ja hevonen. M aansaaren laita oli suunnilleen samoin. M arja m ä k i kylvi ruista 4 —5 k ap p a a ja piti pari lehmää, m u tta hevosta ei tav. ollut. Syrjälä ja P äivärinta oli*
vat samantapaisia p ik k u to rp p ia . H u rja k o sk ella ja Pohjalassa viljel*
tiin vain peru n aa ja pidettiin 1—2 lehmää.
T o rp p ie n s u u ru u s k uvastui enem m än tai vähem m än jo niiden suorittam assa päivätyöverossa. T ä m ä n veron maksamisessa erosivat k o tito rp a t jyrkästi R u talah d en torpista. Edellisten oli näet tehtävä tietty määrä hevos* tai miehen jalkapäiviä viikossa k a u tta v u o d e n , m u tta k a u k a n a asuvat rutalahtelaiset tekivät m äärätyn lu v u n miehen jalkapäiviä vain kesällä. Kaikki to rp p a r it ja sam oin m äkitupalaiset tekivät päivätyöt o m in ruokinsa.
K o tito rp p ie n oli siis tehtävä viikkopäiviä jo k o hevosella tai jal*
kaisin, miten karta n o k u llo in k in määräsi ja tarvitsi. K uiten k in oli n u o re n T y y n elä n to rp a n aina tehtävä hevospäiviä ja sam oin u u d e n p u o le ise n S uutarin to rp a n vain jalkapäiviä. K u n oli kyseessä hevospäivä, oli to rp p arie n tultava omilla työkaluillaan t y ö h ö n , 1 s. o. to rp p a r in oli pidettävä tavalliset p e lto k a lu t: sahrat, työreki, ty ö k ä rry t ja äes, jo k a aiemmin oli risuäes, m u tta sittemm in rautapiikkiäes. N iin ik ä ä n oli jalkapäivinä tu otava om at työkalut. V iikkopäiviä k o tito r p a t tekivät v. H eidem an*suvun lo p p u a ik o in a seuraavasti: T o rik k a 3, M äe n p ää 2, M äkelä 2, P a u k k u la ly 2, N y y ste lä 1 Vi, Suonsaari 1 Vi, M u r t o 2 Vi, H u o v ila 2, T y y n e lä 1 Vi ja Suutari 1. Silloin jo h ä v inneide n Korkei*
sen, 2 H a n sk a la n ja 2 P y h ä n ta u sta n to rp a n tiedetään tehneen 2 viikko*
päivää. M illo in j o n k in to rp a n oli tehtävä 1 Vi t. 2 Vi päivää, merkitsi se käytän n ö ssä sitä, että jo k a toinen viik k o tehtiin yksi ja jo k a toi*
nen 2 päivää, ja sam oin jo k a to in en viikko 2 ja jo k a toinen 3 päivää.
Edellisestä selviää, että tässäkin kartanossa oli voimassa m eidän m uissa herraskartanoissam m e enemm än tai vähem m än yleisesti esiinty*
ny t tapa, että viikottaiset p äivätyöt oli tehtävä jo k o hevosin tai j a l a n . 2 1 P au k k u lan , M u rro n , M äenpään ja T y y n elän k o n tra h d it v. 1904. A sianom ai*
sissa U rajärv en k arta n o n ent. torpissa.
2 Ks. W aren, T o rp p ario lo ista Suomessa, s. 276.
- 20 -
R utalahtelaiset tekivät jalkapäiviään seuraavasti. K u m p ik in Ilmi*
valta teki 37, Syväsalmi 27, M aansaari 29, H a a v isto 30, Syrjälä 15, Päivärinta 13. H u rja k o s k e n ja P ohja lan p ä iv äty ö t olivat m uistitietojen m u k a a n niinikään 15:n paikkeilla. M a rja m ä k i ei aiemmin te h n y t päivä*
töitä, vaan suoritti erään m y ö h em m in m ainittavan luontaisveron, m utta sittemm in se täm än asemesta teki 15 päivää. Siis kaikkien ruta*
lahtelaisten veropäivät olivat kesällä m aksettuja jalkapäiviä. K uitenkin on mainittava, että k u m m a n k in Ilmivallan oli aiemmin pidettävä yksi hevone n viikon ajan kartanossa vetämässä talvella lantaa ja sam oin yksi hevonen viikon ajan äestämässä, m u tta vain pelkkä h evone n eikä miestä sen muassa. Sittemmin lopetettiin äestyshevosen lähettäm inen ja sen tilalle määrättiin 3 jalkapäivää, jo te n Ilm ivaltojen veropäivät niin ollen käsittivät lo p u lta 40 kesäjalkapäivää.
K un rutalahtelaiset saapuivat k a rta n o o n ty ö h ö n , he viipyivät matkalla useita päiviä; h eidän sanottiin silloin olevan ’viikkotaks*
värkissä’.
T o r p p a rie n k arta n o o n tekemiä veropäiviä sanottiin ’läänin mies*
ten ty ö k s i’.
T o r p p a r ie n verot n iiden tilusten lisääntyessä m yös samalla suu*
renivat. N iin ik ä ä n uusi to rp p a maksoi a lkuaikoina v ähem m än veroa k u in m yöhem m in. N i i n p ä tiedetään M äk e lä n ennen tehneen 1 % viik*
kopäivää, m u tta k u n se sai lisää niittyä, nou si vero 2 päivään, ja sam oin M u r t o ennen teki 2 päivää, m u tta saatuaan toisten to rp p ie n hävittyä enem m än maata, sen oli tehtävä 2 % päivää. K u n torpalle annettiin lisää tiluksia, määrättiin niistä m yös ylimääräisiä veropäiviä viikkopäivien lisäksi, k u te n M äenpäälle eräästä niitystä 5 jalkapäivää ja M u rro lle P itk ä su o n n iity stä 10 ja lk a p ä iv ä ä ,1 jo tk a to rp p a ri teki tal*
vella, sahaten jäitä y.m.
Esim erkkinä to rp a n synnystä ja sen verojen k ehityksestä mainit*
ta k o o n T y y n e lä n torppa. A sukas m u u tti sinne v. 1893, tu o d e n huo*
neet m u u alta ja aidaten 2 tnr. maan tehdäkseen sitä pelloksi. Heinä*
maaksi k arta n o antoi erään niityn ja lisäksi pellonpy ö rtän ö itä. M u u t e n m ainitta k o o n , että hän aina niitti samoja p y ö rtä n ö itä ; ainoastaan pel*
lon ollessa k esantona alustalaisella oli o ikeus niittää jo sta in toisesta m äärätystä paikasta. Vero oli alussa 16 jalkapäivää kesällä. V. 1899 määrättiin veroksi 50 miehen jalkapäivää, joista su u rin osa tehtiin kesällä, ja v- 1904 m u u ttu i vero y hdeksi hevospäiväksi viikossa ja seuraavana v u o n n a 1,5 hevospäiväksi.
T o ise n a esim erkkinä esitämme S uutarin torpan, jo k a kertom an m u k a a n perustettiin 1896 »raakaan maahan», ja h u o n e e tk in toi asu*
1 M u rro n k o n tra h ti l% 1904.
kas m uualta. A lk u a ik o in a ei ollut veroa ollenkaan. Sittemmin tuli veroksi 20 m iehen jalkapäivää, joista osa tehtiin kesällä ja osa tal*
vella tunkionajossa. L o p u lta vero k o h o si yhdeksi m iehen jalkapäi*
väksi viikossa kautta v u o d en . Peltoa oli silloin 2 hehtaaria ja niittyä Selänalustanniitty, jo k a tu o tti 10 kuorm aa, jo ta paitsi to rp p ari sai yleiseen tapaan niittää k arta n o n peltojen pyörtänöitä.
Tässä yhteydessä h u o m a tta k o o n , että noid en k a h d e n uudeh*
k o n to rp an , T y y n e lä n ja Suutarin, veroon k u u lu iv a t vain m ainitut päivätyöt, eikä siihen sisällytetty niitä vanhoille kotitorpille ominaisia erilaisia luontais* ja työveroja, joista m yö h em m in tulee puhe.
Ilm oitus, milloin alustalaisten oli tultava k arta n o o n , annettiin sananviennillä. T ä llöin oli kaksi sanankuljetusjärjestelmää voimassa.
K u n k o tito rp p a rit tai osa heistä tah d o ttiin k u tsu a ty ö h ö n , vietiin karta nosta sana H u o v ila a n (p u h u a k se m m e viime v uosisadan lopulla olleista to rpista), sieltä vietiin sana P y häntaustaan, sieltä Siltalaan, sitten N y ystelää n, Suonsaareen, M u r to o n , P au k k u laan , M äe npäähä n, M äke lä än ja T o rik k a a n . M u t t a k u n oli ilmoitettava päivätöistä Ruta*
lahden k u lm akunnalle, oli se tapa käytännössä, että kartano ja Huovi*
lan ja P y h ä n ta u sta n k o tito rp a t vuorotellen, karta n o k u itenkin vuo*
dessa useamm an kerran k u in m ain itu t torpat, veivät sanan Haavis*
toon, jo k a kuljetti sanan M aa nsaare en; sieltä ilmoitettiin Syväsalmeen, josta sana vietiin Ilmivallan to rppiin, tai väliin Syväsalmesta Pohja*
laan, josta m entiin sanom aan Ilmivaltaan. P ik k u to rp p areille ja mökki*
läisille sana kulki useinkin lähimmästä su u rto rp a sta ; heille m yös kar*
tanosta kotiin palaavat to rp p arit poikkesivat ilmoittamaan, milloin oli mentävä ’ta ksvärkkiin’. Sananviennistä oli v:n 1904 torpankirjoissa n im enom aan määrätty, että »päivätyösanaa o n viipymättä kulje*
tettava eteenpäin«. E n n en k u in sana ehti etäisimpiin to rppiin, oltiin jo m akuulla, m u tta jo n k u n oli silloin n o u stav a ylös viestiä viemään.
Jollei to rppari sanan saatuaan tullu t k arta n o o n ty ö h ö n , h än sai 'sa kkoa’ y h d e n päivän lisää. M u tta jo s oli laillinen este, oli siitä tul»
tava ilmoittamaan.
V eropäivän p ituus oli aikaisemm in kesällä a u rin g o n n o u su sta sen laskuun. T ä llö in oli su u ru saik a klo 8—9 ja päivällisaika klo l - v 2 3. Illallisen to rp p a r it söivät k o to n a a n tai pitkäm atkaiset karta*
n o n väentuvassa. Talvella alkoivat päivätyöt aiemmin klo 7, jo lloin to rp p a r it ennen k a r ta n o o n lähtöään suurustivat. Päivällisaika oli klo 1—2; illalla lo p p u i työ, k u n tuli pimeä, siis eri talv ik u u k au sien päi*
vän p itu u d esta riippuen. Sittemmin m uutettiin kesäveropäivät siten, että ty ö alkoi klo 5; su u ru saik a oli klo 8—9, päivälepo 1—7 2 3 ja
päivä lo p p u i klo 8 illalla.1 Viimeisinä aikoina työpäivä kesti klo 7:stä aamulla 7:ään illalla ja p idettiin vain päivällisaika välillä, s .o . to rp p a r it aterioivat k o to n a a n su u ru k s e n ja illallisen. H e v o sm ieh e t saivat viime aikoina 2 tun tia päivällisaikaa, k u n to rp p a r it sitä hevo*
siaan suojellakseen olivat nim en o m aan pyytäneet. M u u t e n m ainitaan v. 1904 laadituissa torpankirjoissa, että ty öaika o n oleva s e u d u n tapo*
jen m ukainen.
K u n rutalahtelaiset kesällä olivat veropäiviään suorittam assa, he y ö p y iv ät k arta n o n väentuvassa, missä m yös söivät eväitään.
E lonleikkuussa olivat talk o o t Itä*Hämeessä y htä hyv in talonpoi*
kien k u in säätyläistilallisten kesk u u d e ssa jo vanhastaan käytännössä.
A lk u p eräistä kantaa edustanee tässä suhteessa tapa, että k a r ta n o n elo*
talkoihin saapuivat alustalaisten lisäksi m yös n a a p u risto n talon p o jat, nim en o m aan o luen ja viinan h o u k u t t e l e m i n a . 2 J a U ra järv e lläk in oli aiem m in tapana, että k arta n o n elotalkoihin, joissa v ä k e v ä n p u o lta tar*
jottiin , tulivat, paitsi alustalaiset, m yös ison U ra jä rv e n k ylän talolliset.
Viime aikoina oli tapana, että kaikista isom mista torpista oli lähetet*
tävä 2 h enke ä talk o ih in ; p ienem m ät to rp a t p anivat vain y h d e n hen*
gen. 3 M u t t a perim ätieto suorastaan kertoo, että aito talk o o tu n n e lm a h o u k u tte li aiem m in k o k o to rp a n väen k a rta n o n elotalkoihin. Tal*
koita p idettiin ruista, o hraa ja kauraa leikattaessa. S ysmän R antalan kartanosta, j o n k a U ra järv e n H e id e m a n ie n su kulainen omisti, tiedetään, että siellä 1870—90*luvuilla le ik k u u ta lk o o t tavallisesti kestivät 2 päi*
vää ja että talk o o n loppuessa, mikä vilja sitten olikin kyseessä, pidet*
tiin illalla ja yöllä tanssit. R uokakestityksestä R antalan taloissa on m ainitulta ajalta tietoja, jo id e n m u k aan leipä, voi, kala ja p e ru n at olivat pääosana ateriassa, j o h o n n o in 60 —80 henkeä otti osaa. N ä m ä tiedot so pinevat pääasiassa U ra jä rv e n k in o l o i h i n . 4 K uvassa 2 näemme leik k u u talk o o v äen aterioivan U ra järv e n k arta n o n piham aalle katetu n p itkän p ö y d ä n ääressä. H u o m i o k iin ty y tässä kuvassa, jo k a o n vuo*
delta 1 9 0 5 5, varsinkin siihen, että miehet istuvat naisista tark o in eril*
lään. T oiseksi voi h u o m a u tta a siitä, että aterioim inen ta p a h tu i k arta n o n 1 Eräs k a rta n o n ent. alustalaisista m ainitsi kesäpäivän en n e n alkaneen k lo 6 ja lo p p u n e e n klo 8, su u ru saik a oli o llu t klo 8 —9 ja p äivälepo 1— 54 3.
3 Ks. H arden, O rim attilan pitäjä (1923), s. 145; M ether, Beskr. öfver P adasjoki M o d er K yrcko Socken (n. 1800), s. 31— 32, jä lje n n ö s K ansallism useossa;
R einholm in kok. 69, s. 88; N iem inen, K ertom us N a sto la n m aanviljelyksestä (1892), s. 23—25, Suom . Kirj. S euran arkistossa.
3 M äenpään, P au k k u lan ja M u rro n to rp a n k irja t v. 1904 y. m.
4 Frans v. H eidem anin alm an ak k am u istiin p an o t, ny k . U rajärv en arkistossa. — Ks. m yös M ether, m. k., s. 32; T yyskä, K ert. A sk o lan m aanvilj. (1892), s. 119, Suom . Kirj. S euran arkistossa; H arden, m. t., s. 145.
6 A lk u p e rä in e n v alo k u v a U rajärv en kartanossa.
- 22 -
pihamaalla, mikä seikka o n m u uallakin o llut säätyläispaikoissa käytän*
nössä suhteellisen v a r h a i n . 1
A in a k in viime aikoina m uistu ttiv at U ra järv e n k a rta n o n leikkuu*
talkoot vähän sitä, mitä talkookäsitteellä tavallisesti y m m ä r r e tä ä n : iloinen tun n elm a oli niistä poissa. K artanon om istaja ja pehtori tulivat pellolle valvom aan, että to rp p a rit leikkasivat kyllin ahkerasti.
J a niin oli tässäkin työssä alustalaista kannustam assa pelko, että »herra»
häätää hänet torpasta, jos hän hitaasti tekee talon töitä. — M u u te n oli k a r ta n o n k in talkoissa se k ansanom ainen järjestys voimassa, että k eskhikäiset leikkasivat, n u o re t sitoivat ja v anhat tekivät k u h i l a a t . 2
K uva 2. E lo n k o rjaajat U rajärv en k a rta n o n p ih alla v. 1905.
E lonleikkuuseen n ä h d e n o n siis ennen kaikkea h u om attava, että U rajärvelläkin oli sama tapa k u in m u uallakin Suomessa käytännössä, ettei näet talkoiden m u o d o ssa toim itettua elo n leik k u u ta lu ettu varsi*
naisiin v e r o p ä iv iin .3 A in ak in v u o d e sta 1904 lähtien oli Urajärvellä olemassa sopim us, ettei to rp p a rin ta rv in n u t teh d ä k u in enintään 4 päivää ru k iin ja 5 päivää touk o v iljan leikkuussa.
Tästä säännöstä oli ku iten k in poikkeuksia. N u o r e n T y y n elä n to rp a n ei ta rv in n u t k äydä talkoissa. J a samanlaiselle S uutarin torpalle
1 S uom en Ju lk isia S anom ia 1860, n:o 62 (N urm ijärvi).
3 N iem inen, K ertom us N a sto la n m aanviljelyksestä, s. 23.
3 Esim. R einholm in kok. 69, s. 88 (Lem päälä); S a n ak irjasä ätiö : ta lk o o t 34 (Längelm äki), 44 (A rtjärvi) ja 87 (Sulkava).
- 24 -
luettiin elopäiväkin veropäiväksi, olipa sitten mies tai nainen leikkaa*
massa, ja jo s torpasta oli kaksi h enkeä työssä, tuli suoritetuksi kaksi päivää. Samoin K orke enm äe n m ökkiläisten le ik k u u p ä iv ä t laskettiin vero*
päiviksi. E räiden heistä, joilla oli vain m u u ta m a veropäivä, oli teh*
tävä ne kaikki elopellolla.
Vilja leikattiin m yös ’tingillä’, s. o. to rp p arie n oli suoritettava tietty työm äärä päivässä ja oltava työssä o m in ruokinsa. T ä h ä n k in ty ö h ö n piti k o tito rp p ie n ja isom pien rutalahtelaisten panna kaksi, m u tta pienem pien yksi henkilö. Päivän työm äärä oli ainakin 1904 la ad ittu jen to rp an k irjo jen m u k a a n henkeä k o h d e n 12 kuhilasta ruista, joissa kussakin piti olla 22 jalallista, ja jo k a jalallisen piti siteen koh*
dalta olla 6 tuum aa. M u t t a tou k o v iljaa piti henkeä k o h d e n leikata 25 kyästä, joissa kussakin täytyi olla 10 s i d o i n ta . 1 J o s to rp p ari sai näm ä määrät puolelta päivin tehtyä, k u te n ahkera leikkaaja ehti, hän sai olla lo p u n päivää vapaana. T ä tä v ero m u o to a p idettiin sen vuoksi kev y e m p ä n ä k u in talk o o leik k u u ta, jo k a kesti k o k o päivän. Tinki*
leikkuussa oli tapana, että kuk in to rp p ari asetti kuhilaansa riviin pit*
kin sarkaa. J o tta tuntisivat omansa, he panivat n iihin kansanomai*
seen tapaan merkiksi lehviä, kiviä y.m.s. V o u ti sitten tarkasti, täytti*
vätkö ku h ilaat v aa d itu n s u u r u u d e n ja v a r m u u d e n v u o k si hän niitä hajoittelikin.
P e ru n a in istutus ja ky lv ö oli n iinikään erikoinen vero, jo k a k u u lu i sekä k otitorpille että rutalahtelaisille. J o k a to rp a n oli lähetet*
tävä yksi h e n k i l ö , 2 k u ite n k in pantiin ainakin isom mista to rpista pe*
ru n a n n o s to o n usein 2 henkeä.
Varsinaista heinän te k o v ero a ei U ra jä rv e n torpilla näytä olleen.
M u t t a sen varalta, että karta n o n v an h a t pellot (P o h jo isk o r p i, Välipelto, L aitianm äki tai Siltainmäki) jo u tu isiv at heinälle, oli k o tito r p p ia koske*
vissa v. 1904 laadituissa k o n tr a h d e is s a 3 määräys, että k u n k in to rp a n oli silloin pantava heinään 2 h en k e ä ; työ ei k u iten k aa n saa n u t kestää 5 päivää enempää ja se käsitettiin talk o o n luontoiseksi, sillä karta*
nosta tuli ruoka. Vielä m ainitta koon, että R u ta la h d e n to rp p ie n ja 1 M äenpään, P au k k u lan ja M u rro n to rp a n k irja t v. 1904. P a ik k ak u n n alla käy*
tettiin m yös nim itystä 'p u o litin k i' = 6 kuhilasta. — R u isk u h ilasten su u ru u s oli H ollo*
lan pitäjässä 20—22 jalallista ja N astolassa 15—20 sid o in ta. T o u k o v iljak u h ilaassa on S uom en etelä* ja länsiosissa yleensä o llu t 10 kaksipuolista sid o in ta. R uisjalallinen oli Lemillä 0,6 m ym pärinsä, m u tta Jo ro isissa v äh ä n pienem pi Gösta G rotenfelt, Prim it. jo rd b ru k e ts m eto d er i F inland, s 372—373, 376; ks. m yös Sirelius, K ansanom . k u lttu u ria I, s. 280. — V ertailun vu o k si m ain ittak o o n , että M u ltian p itäjän taloissa v aad ittiin elopäiväläiseltä 200 jalallista m ieheltä ja 150 naiselta. Kirj. m u istiin p an o ja.
2 M äenpään, P au k k u lan ja M u rro n to rp an k irjat.
3 Sama lähde.
