KIRJALLISUUS
Eettisellä metodilla tiedeyhteisöä vahvistamaan
Henriikka Mustajoki ja Arto Mustajoki: A New Approach to Research Ethics. Using Gui- ded Dialogue to Strengthen Re- search Communities. Routled- ge 2017.
Uusien näkökulmien tuominen tut- kimuksesta käytävään eettiseen keskusteluun on aina ajankohtais- ta, koska tieteen tekemisen mene- telmät ja myös käsitykset tieteen eettisyydestä muuttuvat jatkuvas- ti. Henriikka Mustajoen (ent. Clar- keburn) ja Arto Mustajoen keskus- telunavaus Tutkijan arkipäivän etiikka ilmestyi jo vuonna 2007.
Tutkijoiden eettisiä valintoja käsittelevän teoksen kirjoittajina ovat tutkimusetiikan konkarit. Arto Mustajoella on erittäin pitkä koke- mus ja laaja näkemys niin tieteen kuin tiedepolitiikankin saralta.
Henriikka Mustajoki on tutkimus- etiikan opetuksen pioneereja Suo- messa, ja hän on toiminut yliopis- to-opettajana myös Australiassa.
Yhteistyössä hänen sekä Tieteel- listen seurain valtuuskunnan ja yliopistojen kanssa saatiin pari vuotta sitten aikaan Suomeen tut- kimusetiikan ensimmäinen verk- kokurssiaineisto ensisijaisesti toh- torikoulujen tarpeisiin.
Tutkimusetiikan painoarvo on noussut selvästi viimeisen vuo- den aikana Euroopassa. ”The Eu- ropen Code of Conduct for Rese- arch Integrity”, jonka All European Academies ALLEA keväällä 2017 Euroopan Komission pyynnöstä päivitti, toimii tästä parhaana esi- merkkinä. Vaikka tutkimusetiik-
kaan liittyviä sähköisiä työkaluja ja verkkosivustoja luodaan nyt kilpaa EU-rahoitetuissa hankkeissa, pe- rinteisessä muodossa ilmestynyt tutkimusetiikkaa käsittelevä opas on tervetullut ja mieluisa yllätys.
Etiikkaa tutkijanuran eri vaiheisiin
Mustajokien etiikkaopas korostaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Op- paan tarjoamilla eettisillä eväillä halutaan vahvistaa tutkimusyhtei- söjä. Tavoitteena on, että tutkijat itse etsivät ja valitsevat eettises- ti kestävimmän vaihtoehdon kai- kissa tieteeseen liittyvissä pää- töksentekotilanteissa. Samalla vältetään tieteen tekemiseen aika ajoin tahattomastikin liittyvää eet- tistä kompurointia, jossa vakavim- millaan voi olla kyse esimerkiksi tiedehallintoon liittyvästä piilokor- ruptiosta tai tiedevilpistä.
Kirjan mukaan tarve tieteen te- kemiseen liittyvälle eettiselle kes- kustelulle on nyt suurempi kuin koskaan. Tutkijakunta on Suomes- sakin kasvanut ja kansainvälisty- nyt. Tutkimushankkeiden monitie- teisyys, uudet teknologiat ja avoin tiede avaavat uusia mahdollisuuk- sia tieteelle, mutta ne aiheuttavat myös haasteita tutkimusetiikalle.
Samanaikaisesti sekä tutkijat että yliopistot ovat joutuneet entistä useammin arviointien kohteeksi.
Kansainvälisten julkaisujen ja tut- kimushankkeiden lisäksi tutkijoilta odotetaan yhteiskunnallista vuoro- vaikutusta ja yhteiskunnan tarpei- siin vastaavaa tutkimusta. Paineet tutkimusyhteisöissä kasautuvat ja kilpailu kovenee, ja jotkut saatta- vat lipsua eettiseltä polulta.
Mustajokien mukaan kuvaa- va esimerkki yliopistoissa tapah- tuneesta muutoksesta on se, mi- ten väitöskirjojen ohjaamisessa on siirrytty yksilökohtaisesta jatko- opintojen ohjaamisesta kollektiivi- seen tohtorivalmennukseen. Täs- sä muutoksessa on etuna se, että tohtorikoulujen kautta voidaan kaikki väitöskirjan tekijät saattaa tutkimusetiikan koulutuksen pii- riin. Tutkimuseettisiä käytäntöjä Suomessa valvovan Tutkimuseet-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2018 65 KIRJALLISUUS
tisen neuvottelukunnan arjessa näyttäytyykin se, että tänä päivä- nä etiikan koulutusta tarvitsisivat erityisesti virkaiältään varttuneem- mat tutkijat ja professorit, jotka ei- vät läheskään aina ole tietoisia tutkimusetiikan nykykäytännöistä.
Ennakoiva metodi
Teos johdattaa tutkijoita eettiseen vuoropuheluun, jos ei muiden niin ainakin oman itsensä kanssa.
Sen mukaan tutkijoiden tulisi ot- taa eettinen kysymyksenasettelu osaksi työrutiinejaan. Pohdiskelu tulee ulottaa koko tutkimuspro- sessiin tutkimusaiheenvalinnas- ta lähtien. Tutkijan tulee kyseen- alaistaa eettisiä valintojaan myös toimiessaan opettajana, ohjaaja- na ja oman alansa asiantuntijana esimerkiksi rahoitushakemuksia arvioi dessaan.
Kirja alkaa ennakoivan meto- din (guided dialogue) esittelyllä.
Se kehottaa tutkijoita kunkin työ- tehtävän äärellä kartoittamaan ensin asianosaiset ja pohtimaan sitten tapauskohtaisesti tutkijan oikeudet ja velvollisuudet. Kirjas- sa metodia sovelletaan tutkimuk- sen tekemiseen ja julkaisemiseen, opiskelijoiden ohjaamiseen, pro- fessorien virantäyttöihin ja mui- hin rekrytointeihin sekä tutkimuk- sen arviointiin ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteisiin. Sa- malla otetaan kantaa johtamiseen ja muun muassa tutkijan ajankäyt- töön. Tapausesimerkkejä on run- saasti, ja ne ovat sekä ajankohtai- sia että monipuolisia.
Yksityiskohtainen esimerk- ki siitä, miten kirjan metodi toi- mii tutkijoiden työkaluna, on Arto Mustajoen artikkeli ”Tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden eettisiä kysymyksiä”, joka on jul- kaistu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2017.
Kiireiselle tieteentekijälle Mus- tajokien teos on haastavan op- pikirjamainen. Se olisi luettava alusta loppuun kerralla. Hämmen- nystä kirjaa selailevalle lukijal- le aiheuttaa se, että niin sanotus- sa leipätekstissä saatetaan viitata tapausesimerkkien kuvitteelli-
siin henkilöihin. Lukijaa viihdyte- tään sijoittamalla esimerkkitapa- uksia kuvitteelliseen ”Thelandiin”.
Olin kuitenkin pettynyt, että teok- sessa on tapaukset anonymisoitu niin tehokkaasti, että Suomea ei lainkaan mainita edes esimerkki- nä hyvien tieteellisten käytäntöjen pioneerimaasta.
”Research ethics” ja ”research integrity”
Viime vuosina keskustelu hyvän tieteellisen käytännön loukkauk- sista on maailmalla vilkastunut.
Tiedevilpin muotoina havainto- jen vääristely, sepittäminen ja pla- giointi on globaalisti tunnustettu.
Tästä tieteen ”dopingiin” pureutu- vasta tutkimusetiikan alasta käy- tetään vakiintunutta nimitystä re- search integrity. Teoksessa olisi ollut tärkeää tuoda esiin ainakin ero käsitteiden research ethics ja research integrity välillä. Nyt re- search integrity -termiä ei löydy edes kirjan hakemistosta.
Kirjassa kysytään, miksi vilpin- tutkintaohjeita on julkaistu enem- män kuin muita tieteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tutkimus- yhteisöjen vahvistamisen eetti- nen perusta kuitenkin on se, että kansallisia ja kansainvälisiä tut- kimuseettisiä ohjeita ja koodeja tarvitaan asettamaan tieteenteke- miselle ja tutkijoiden rehtiydelle rajat yhdessä vallitsevan lainsää- dännön ja tieteenalakohtaisen tut- kimustradition kanssa. Ohjeissa- han ei ole kyse vain siitä, mitä ei saa tehdä, vaan samalla ohjeet myös suojelevat tutkijaa tilantees- sa, jossa hän on itse joutunut epä- eettisen päätöksenteon tai pla- gioinnin uhriksi.
Varsinainen tiedevilppi on kui- tenkin harvinaista. Arjessa tutki- ja kohtaa eettisiä kysymyksiä päi- vittäin, ja juuri näiden tilanteiden kohtaamisessa ja ratkaisemises- sa Mustajokien kirja on parhaim- millaan.
SANNA KAISA SPOOF
Kirjoittaja on Tutkimuseettisen neuvotte- lukunnan pääsihteeri.
