161
Kullervo Kuusela
Sanojen käytöstä, esimerkki- nä lajin uhanalaisuus
N
ykyisen viestintäyhteiskunnan keskusteluille on ominaista sanojen ja käsitysten monimer- kityksisyys. Jos esim. haluaa selvittää itselleen, mitä tarkoitetaan sanalla uhanalainen, ei riitä perehty- minen sana-, tieto- ja käsikirjojen määritelmiin.Lisäksi on tiedettävä, kuka käyttää sanaa, mihin yhteiskunnan osayhteisöön hän kuuluu, ja mikä on hänen tavoitteensa.
Sanojen monimerkityksisyys on lisääntynyt sa- manaikaisesti, kun koulutuksen ja tiedon taso on noussut. Vaikka yliopistokoulutuksen saaneiden lukumäärä on suuresti lisääntynyt, ja vaikka sanan- käytön täsmällisyyden tulisi olla koulutuksen kes- keisimpiä tavoitteita, niin akateemisen loppututkin- non suorittaneiden joukosta löytyvät taitavimmat monimerkityksisyyden tavoitteelliset käyttäjät.
Sana ajattelun välineenä ja välittäjänä on ajan ja paikan rajoitteesta vapaa yleistyskelpoinen symbo- li. Siihen sisältyy esineiden, olioiden ja tapahtumi- sen määritelmiä sekä niiden keskinäisiä vuorovai- kutuksia ja suhteita.
Symbolit ovat puhtaimpia ja tehokkaimpia mate- matiikassa ja matemaattisissa tieteissä. Niissä mää- ritellään lähtökäsitteet, joista kehitellään loogisella ajattelulla matemaattis-tieteellisiä järjestelmiä. Osaa järjestelmistä, kuten tasogeometriaa, voidaan ha- vainnollistaa. Osa, kuten viiden ulottuvuuden geo- metria, on aisteilla saavuttamaton. Matemaattiset abstraktiot ovat tärkeimmät välineet kehitettäessä tieteellistä teknologiaa, jonka tulokset ovat aisteilla havaittavia.
Metsäntutkimuksella ja metsätaloudella on omat tieteellis-empiiriset symbolinsa määritelmineen. Ne perustuvat matemaattis-tilastollisille kokeille ja nii- den tuloksille, tulosten todentamiselle ja niiden loo- gisella soveltamisella saadulle kokemukselle. Tut- kimuksessa ja käytännössä saadaan kestäviä tulok-
sia vain, jos käsitteet ja sanat ovat mahdollisimman yksimerkityksisiä.
Muutaman viime vuoden aikana metsätalouden tavoitteisiin on sisällytetty biologisen monimuotoi- suuden säilyttäminen ja osana sitä ”uhanalaisten lajien” suojelu. Tavoitetta perustellaan kansainvä- lisillä sopimuksilla ja suosituksilla. Sen velvoitta- vuutta korostetaan sanomalla, että metsätalous on aiheuttanut Suomessa noin 700 lajin uhanalaisuu- den. Sana uhanalaisuus on tyypillisesti monimerki- tyksinen ja sen käyttö poikkeaa tieteellis-empiiri- sen ajattelun periaatteista.
Sana on lähtöisin englanninkielisestä sanasta ”en- dangered”, vaaranalaiseksi saatettu. Lähtökäsittees- sä vaaranalaisuus tarkoittaa sukupuuton uhkaa (ex- posed to extinction). Sukupuutto on lajin häviämi- nen maapallolta.
Luonnonsuojelulakityöryhmän esitykseen (Ym- päristöministeriö, Raportti 5, 1995) sisältyy tavoite suojella uhanalaisia lajeja ja keinoja suojelun to- teuttamiseksi. Raportissa ei ole määritetty käsitettä uhanalaisuus. Yleinen mielipide ja poliittinen päät- täjä saavat sen sisällön julkisesta keskustelusta. Siitä kaksi esimerkkiä:
Dosentti Yrjö Haila, luonnonsuojelulakityöryh- män pysyvä asiantuntija perustelee lakiehdotusta sanomalla mm. (Helsingin Sanomat 19.3.1995):
”... jokainen sukupuutto johtaa luonnon peruuttamat- tomaan köyhtymiseen. Luonnonsuojelulakimme yleis- perustelun puute sekä suojelukeinojen vähäisyys hait- taavat uhanalaisten lajien suojelua.”
Asiantuntijan lausunto saa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Arja Leppäsen kolumnissa 28.4.1995 muodon:
”.... miten onnettoman vähän aarnialueita on suojeltu ja miten vähiin vanhoja metsiä elinympäristökseen vaativat linnut? hyönteiset ja kasvit ovat hävinneet.
Ne kaikki kuolevat sukupuuttoon, ellei niiden elinym- päristöjä säästetä hakkuilta.”
Kysymykseen, missä on julkaistu tieteellis-em- piirisiä perusteita väitteelle, että Suomessa olisi su- kupuuton uhkaamia lajeja, ei saa vastausta. Niitä tuskin onkaan metsässä. Nykyiset lajit ovat tulleet Suomeen viimeisen mannerjään jälkeen, eikä ole esitetty näyttöä, että niistä yhdenkään ainoa esiin- tymisen alue olisi Suomi. Edellä esitetyt kaksi lai- nausta poikkeavat tieteellis-empiirisestä totuudel- lisuudesta.
Folia Forestalia 1995(2) Puheenvuoro
162
Sanan uhanalainen käyttö ympäristöhallinnon asiakirjoissa ja myös metsätalouden julkaisuissa (esim. Metsätilastollinen vuosikirja 1993–94, sivut 198, 199 ja 205) ei noudata tieteellisen täsmälli- syyden vaatimusta.
Uhanalaisuuden ja sen luokkien sijasta tulisi käyt- tää käsitettä lajien harvinaisuus ja sen luokat. Yksi- merkityksisyys edellyttää myös puhumista harvi- naisuuden havainnoista, joita ei ole saatu tilastolli- silla menetelmillä, ja jotka eivät ole yleistyskelpoi- sia.
Käsitteistössä tulisi olla lajin harvinaisuus suh- teessa tilaan. Sitä tulisi tarkastella erikseen Suo- men, osa-alueiden ja metsälöiden pinta-aloilla. Kes- kustelussa sivuutettu tärkeä käsite on lajien ja nii- den yksilöiden liikkuminen suhteessa paikkaan ja aikaan osana luonnon dynamiikkaa.
Ympäristöhallinnon nykyisessä käytännössä, ja erityisesti jos luonnonsuojelulakiehdotus tulisi voi- maan, metsätaloudesta vastuullisille voidaan aset- taa velvoite suojella harvinaista lajia, jonka joku on havainnut jossain ja jonain ajankohtana silloin- kin, kun laji liikkuu suhteessa aikaan ja paikkaan, sekä myös silloin, kun se seuraa tilassa ja ajassa liikkuvaa habitaattiaan. Velvoitetta on mahdoton toteuttaa muulloin kuin tapauksissa, joissa habi- taatti on ainutkertainen, sitä ei kehity muualla osa- na luonnon dynamiikkaa, ja että se on metsätalou- den toimenpiteillä säilytettävissä.
Ympäristöhallinnon harjoittamassa monimuotoi-
suuden suojelussa lajien esiintymistä aivankuin pi- detään staattisena (muuttumattomana suhteessa paikkaan ja aikaan), vaikka se on dynaaminen, ala- ti muuttuva. Luonnonsuojelua sävyttää epätieteel- linen ja mahdoton pyrkimys pysähdyttää lajiston luonnon dynamiikka.
Metsätalouden sanotaan aiheuttaneen metsässä elävien lajien ”uhanalaisuutta”, täsmällisesti sanot- tuna harvinaisuutta. Niitä on 43 % kaikista ”uhan- alaiseksi” luetelluista. Ylikansallisten ympäristö- järjestöjen tiedotuksessa pannaan metsätalouden ti- lille myös sellaisten lajien harvinaisuus, joka on aiheutettu metsästyksellä.
Tieteellis-empiirinen lähestymistapa edellyttää lajikohtaista tutkimusta ainakin seuraavista harvi- naisuuden syistä:
– Lajiston luonnondynamiikka, so. lajien liikkuminen muista maista Suomeen, Suomen alueen sisällä ja täältä muihin maihin.
– Ilmaston vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikainen muut- tuminen.
– Teollisuuden, liikenteen ja kulutuksen jätepäästöt.
– Laillinen ja laiton metsästys sekä keräily.
– Metsätalous.
Tutkijoiden, metsätaloudesta vastuullisten ja po- liittisen päättäjän tulisi tiedostaa, että biologisesta monimuotoisuudesta ja lajien harvinaisuudesta kes- kusteltaessa sanoja käytetään kahdessa tarkoituk- sessa, jotka on erotettava toisistaan:
– Sanalla on tieteellis-ammatillinen, määritelty sisältö.
– Sanaa käytetään täkynä (bait word) etupoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ei voi välttää vaikutelmaa, että ympäristöhallinto käyttää täkysanoja pyrkiessään lisäämään vaiku- tusvaltaansa ja määrärahojaan. Niitä käytetään ajet- taessa voimaan luonnonsuojelulakityöryhmän eh- dotusta.
Täkysanojen käyttöä havainnollistaa kaakkois- Suomessa jokin aika sitten keskustelu, jossa johta- va luonnontutkija asetettiin seinää vasten kysymyk- sellä: Onko valkoselkätikka biologisesti uhanalai- nen? Hän vastasi, ehkä harkitsematta loppuun asti sanojaan: Valkoselkätikan uhanalaisuus ei ole bio- logista vaan poliittista.
Prof. Kullervo Kuusela toimii erikoistutkijana Euroopan metsäinsti- tuutissa.
Puheenvuoro Folia Forestalia 1995(2)
