26 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 5 / 2 0 0 8
Tiedepolitiikan ensisijainen tehtävä on turvata tie- teen vapaus. Perustutkimus tuottaa parhaimmat tuloksensa, kun tutkijoilla on luovuuteen, vuorovai- kutukseen ja yritteliäisyyteen kannustavat olosuh- teet. Tieteen vapauteen kuuluu olennaisena osana mahdollisuus kouluttautua ja omistautua ammat- timaiselle tutkijanuralle. Lahjakkailla ja ansioitu- neilla tutkijoilla on oltava työllensä riittävät perus- voimavarat sekä mahdollisuus kilpailtavan ulko- puolisen rahoituksen turvin toteuttaa tieteellisesti kunnianhimoisia ja yhteiskunnallisesti arvokkaita hankkeitaan. Käynnissä olevan yliopistouudistuk- sen tavoitteena on luoda ja vahvistaa korkeatasoi- sia tutkimusympäristöjä sekä tehdä tutkijanurasta entistä houkuttelevampi.
Julkisen vallan käyttäjän ei tule ohjata tieteelli- sen työn tekemistä eikä asettaa sille etukäteen muita tulosodotuksia kuin korkean tieteellisen laadun. Tiedeyhteisö vastaa itse tieteellisen laa- dun kriteereiden määrittelystä ja tutkimuksen laadun arvioinnista. Tiedeyhteisö vastaa myös hyvien tieteellisten käytäntöjen määrittelystä ja niiden valvonnasta. Tutkimuksessa noudatetta- vista eettisistä periaatteista sopiminen on pää- osin tutkijakunnan vastuulla, mutta myös muu yhteiskunta osallistuu tähän prosessiin. Tie- deyhteisön oikeus autonomisuuteen perustuu sen asiantuntemukseen ja sitoutuneisuuteen noudattaa yhteisesti hyväksyttyjä eettisiä peri- aatteita. Yliopistouudistuksen keskeinen tavoite on vahvistaa yliopistojen taloudellista ja hallin- nollista asemaa, mikä osaltaan tukee tiedeyhtei- sön vastuullista autonomisuutta.
Tieteessä ja tiedepolitiikassa on useita toimi- joita ja näiden rooli on vuosien myötä muuttu- nut. Tiedeyhteisön perusrakenteet ovat kuiten- kin hyvin pysyviä ja perustuvat uuden tiedon ja
tietämyksen jatkuvaan vaihtoon, julkistamiseen ja arviointiin. Tiede on lähtökohtaisesti kansain- välistä. Matkustamisen helppous ja ennen kaik- kea Internetin luomat mahdollisuudet nopeaan ja vaivattomaan viestintään ovat kiihdyttäneet kansainvälistä yhteistyötä ja saattaneet tutki- mustulokset entistä helpommin kaikkien saata- ville. Tutkimuksen kansalliset rakenteet ovat eri- laisia, eikä hyvien mallien levittäminen maasta toiseen ole osoittautunut helpoksi. Jokainen maa on rakentanut tutkimusjärjestelmäänsä omista lähtökohdistaan muilta mahdollisimman paljon oppien – niin myös Suomi.
Tiedettä tehdään valtaosin julkisella sektoril- la – yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Joissain maissa säätiöiden ylläpitämillä tutkimuslaitoksil- la on tärkeä rooli. Näin on myös Suomessa eräil- lä tutkimusaloilla. Suomen erityispiirteenä on alueellisesti kattava monimuotoinen yliopisto- verkko, jota 1990-luvulla rakennettu, alueellises- ti vieläkin kattavampi ammattikorkeakouluverk- ko täydentää. Toinen erityispiirre on, että valtion tutkimuslaitoksilla on ollut monella tieteenalalla merkittävä rooli tutkimuksessa. Suomessa perus- tutkimuksen kilpailtu julkinen rahoittaminen on osoitettu yhden organisaation – Suomen Akate- mian – tehtäväksi. Akatemia on tiede- ja tekno- logianeuvoston rinnalla myös tärkein tiedepo- litiikan asiantuntijaelin. Verkottumista ja laajaa yhteistyötä voidaan pitää myös yhtenä suomalai- sen tutkimusjärjestelmän vahvuutena.
Yliopistouudistukseen ryhtymisestä päätet- tiin valtioneuvostotasolla keväällä 2005. Tiede- ja teknologianeuvosto toteutti vuosina 2003–04 julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden arvioinnin, jonka pohjalta valtioneuvosto teki 7.4.2005 periaatepäätöksen kehittämistoimis- ta. Yliopistojen ohella näitä toimia suunnattiin
Tiede ja yliopistouudistus
Sakari Karjalainen
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 5 / 2 0 0 8 27 tiede- ja teknologianeuvostoon, rahoittajaorga-
nisaatioihin, ammattikorkeakouluihin, sekto- ritutkimukseen ja tutkimuksen välittäjäorgani- saatioihin. Korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen ja sektoritutkimusta tekevien lai- tosten yhdistäminen ja uudistaminen ovat mit- taluokaltaan lähes yliopistouudistuksen veroisia.
Pääministerin Matti Vanhasen toinen hallitus on lähtenyt ripeästi ja kunnianhimoisesti toteutta- maan ja suuntaamaan näitä uudistuksia.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen toimen- piteet kertovat, että tieteellisen tutkimuksen laa- dun ja vaikuttavuuden parantaminen on ollut yliopistouudistuksen tärkein vaikutin. Periaate- päätöksessä todettiin yliopistojen uudistamises- ta mm. seuraavaa:
• Yliopistolaitoksen kehittämisen tavoitteena on kaikilta osin korkeatasoinen, Suomen vahvuusalueilla kansain- välisesti huipulla oleva yliopistojärjestelmä, jonka sisäi- nen uudistumis- ja reagointikyky tuottavat jatkuvasti myös uusia tutkimusavauksia ja -aloitteita.
• Yliopistojen johtamista, strategista suunnittelua ja tutki- mushallintoa vahvistetaan ja tutkimustoimintaa kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi ns. kriittisten massojen, synergiaetujen ja monitieteisten tutkimuskokonaisuuk- sien lisäämiseksi. Yliopiston strategista johtamista ja hallintoa uudistetaan ottaen huomioon yliopiston tehtä- vien ja toimintaympäristön muutoksista johtuvat kasva- vat vaatimukset.
• Yliopistot parantavat kansainvälistä kilpailukykyään profiloitumalla sekä panostamalla tutkimuksen laatuun, monitieteisyyteen ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan.
• Yliopistojen taloudellista toimivaltaa lisätään lainsää- däntötoimin kansallisen ja kansainvälisen huippuosaa- misen ja verkostoitumisen edellytysten parantamiseksi.
Edellisen hallituksen kaudella opetusminis- teri Antti Kalliomäki käynnisti selvityksen yli- opistojen taloudellisen ja hallinnollisen autono- mian lisäämisen keinoista. Selvitysmiehet Niilo Jääskinen ja Jorma Rantanen päätyivät kahteen malliin: säätiöpohjaiseen ja julkisoikeudellisena laitoksena toimivaan yliopistoon. Lisäksi Kallio- mäki asetti kolme selvitysmiestä syksyllä 2006 tutkimaan mahdollisuuksia tiettyjen yliopistojen yhdistämiseen tai uusiin yhteistyömuotoihin. Sel- vityksistä tunnetuin on Raimo Sailaksen innovaa- tioyliopiston perustamista koskeva ehdotus.
Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus päätti ohjelmassaan toteuttaa yliopistouudistuk- sen ja korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittä-
misen viipymättä ja asetti niille tietyt reunaehdot.
Hallitus päätti myös yliopistojen perusrahoituk- sen vahvistamisesta. Hallitusohjelmasta käy ilmi, että tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden paran- taminen on keskeinen motiivi uudistuksille:
• Hallitus turvaa taloudelliset ja rakenteelliset edellytykset tehdä laadukasta, monialaista perus- ja soveltavaa tutki- musta.
• Yliopistojen perusvoimavaroja lisätään. Toteutetaan tut- kimuksen ja koulutuksen huippuyliopisto (Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taidete- ollinen korkeakoulu).
• Yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdol- listamalla yliopistoista julkisoikeudellisia oikeushenki- löitä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Samanaikaisesti uudistetaan yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojär- jestelmää.
• Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulosohjausjär- jestelmässä painotetaan opetuksen ja tutkimuksen laa- tua ja vaikuttavuutta.
Uuden yliopistolain valmistelu sekä säätiö- pohjaisen innovaatioyliopiston perustaminen ovat edenneet opetusministeri Sari Sarkomaan johdolla suunnitellun tiukan aikataulun mukai- sesti. Luonnos hallituksen esitykseksi yliopisto- laista lähtee lausuntokierrokselle kesän lopussa, annetaan eduskunnalle keväällä 2009 ja tulee voimaan 1.8.2009. Täysimääräisesti uusi yliopis- tolaki on toimeenpantuna vuoden 2010 alusta lukien. Yliopistot ovat osallistuneet muutoksen valmisteluun tutkimusjärjestelmän rakenteiden arvioinnista lähtien aktiivisesti. Valmistelu on toteutunut rakentavassa vuoropuhelussa minis- teriön ja yliopistojen välillä. Muutos on monella tavalla erittäin suuri ja on herättänyt myös eri- laisia epäluuloja mm. rahoituksen tasapuolises- ta kohdentamisesta sekä työntekijöiden aseman muuttumisesta.
Yliopistouudistuksen keskeiset elementit ovat taloudellisen ja hallinnollisen autonomian tur- vaaminen, johtamisjärjestelmän uusiminen, pal- velussuhteiden muuttuminen ja rahoitusohjauk- sen uudistaminen. Rakenteellinen kehittäminen tuo mukanaan vielä kolmannen elementin: yli- opistojen yhdistymiset ja tiiviimmän yhteistyön sekä profiloitumisen. Rakenteellinen kehittämi- nen perustuu yliopistojen omiin aloitteisiin, joi- den toteuttamista ministeriö omilla toimillaan kannustaa. Kaikki neljä elementtiä sekä perusra- hoituksen lisääminen tulevat vahvistamaan tie-
28 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 5 / 2 0 0 8
teellisen tutkimuksen asemaa yliopistoissa.
Taloudellinen ja hallinnollinen autonomia tuo yliopistoille lisää vastuuta ja vapautta. Vuoden 2007 alusta kaikilla yliopistoilla on ollut mahdolli- suus perustaa budjettitalouden ulkopuolella olevia yliopistorahastoja. Ne loivat uuden mahdollisuu- den korkeatasoisen tutkimuksen ja rahoittami- seen. Yliopistojen uusi asema ja siihen liittyvä oma pääoma parantavat entisestään rahoituksellista liikkumavapautta. Helsingin yliopisto ja Åbo Aka- demi ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten omilla rahastoilla voidaan merkittävästi edistää tieteellistä tutkimusta ja tutkijan urapolkuja.
Yliopistolain yhteydessä määriteltävä yli- opistojen uusi hallintomalli tulee vahvistamaan yliopistojen johdon asemaa. Yliopiston ylin päättävä elin on hallitus, joka valitsee rehtorin.
Yliopistojen kehittäminen vahvoiksi tutkimusy- liopistoiksi edellyttää profiloitumista ja prio- risointien tekemistä. Uusi hallintomalli antaa tähän nykyistä paremmat mahdollisuudet.
Henkilöstön työsuhteet tulevat muuttumaan virkasuhteista työsuhteiksi. Henkilöstön etuu- det tulevat säilymään muutoksessa. Työsuhteet ovat uudenmuotoisissa yliopistoissa sekä työn- antajan että työntekijän näkökulmasta perus- teltuja. Yliopistojen pitkäaikaiseen ongelmaan – pätkätöihin – työsuhteet tarjoavat uusia, aiem- paa parempia ratkaisuja. Tutkijanuran houkut- televuuden kannalta tämä on hyvin tärkeätä.
Yliopistouudistus tekee yliopistoista myös itse- näisiä työnantajia, mikä edellyttää niiltä uuden- laista osaamista ja vastuunottoa.
Rahoitusohjauksen uudistaminen on yli- opistouudistuksen tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta hyvin kriittinen tekijä. Rahoitus- mallin pitää tuoda pitkäjänteisyyttä ja vakautta mutta samalla kannustaa jatkuvaan tutkimuk- sen ja koulutuksen laadun parantamiseen. Hyvä rahoitusmalli edellyttää validia ja luotettavaa tietoa tutkimuksen sekä opetuksen tasosta ja laadusta. Opetusministeriö ja yliopistot ovatkin kehitelleet sekä opetuksen että tutkimuksen laa- dun arviointiin käypiä menettelyjä. Hyvin teh- ty vertaisarviointi on luonnollisesti laadukkain tapa tutkimuksen arvioinnissa. Koko yliopisto- laitoksen kattavaan ja toistettavissa olevaan ver-
taisarviointiin on vielä matkaa, mutta sellaisen suunnittelu on tarpeen aloittaa. Nykyoloissa on pääosin turvauduttava luotettaviin määrällisiin indikaattoreihin. Niiden on oltava laatuun ja yritteliäisyyteen kannustavia.
Korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittä- minen on jo hyvässä vauhdissa ja johtamassa pait- si innovaatioyliopiston syntymiseen myös merkit- täviin uusiin järjestelyihin Turussa, Itä-Suomessa (Kuopio ja Joensuu) ja Sisä-Suomessa (Jyväsky- lä ja Tampere). Mahdollisuuksia on vielä paljon mm. taideyliopistojen ja ruotsinkielisen koulu- tuksen alueilla. Tavoitteena ovat vahvemmat ja strategisemmin orientoituneet yliopistoyhteisöt.
Pyrkiminen tutkimuksen laadun parantamiseen on ohjannut näiden aloitteiden valmistelua.
Yliopistojen aseman muuttuessa on hyvä tilaisuus ja myös tärkeää laajentaa ja aktivoi- da tiedepoliittista keskustelua. Toivon erityi- sesti tiedeakatemioiden ja tieteellisten seurojen ottavan aktiivisesti osaa tiedepoliittiseen vuoro- puheluun. Kansakunnan vahvuutta ja muutos- voimaa mitataan julkisen keskustelun aktiivi- suudella, avoimuudella ja monimuotoisuudella.
Kansleri Kari Raivion Suomalaisen Tiedeakate- mian 100-vuotisjuhlien yhteydessä esittelemä aloite Tiedeakatemian roolista korkeatasoisten päätöksentekoa tukevien tieteellisten katsausten tekijänä on myös erittäin tervetullut.
Yliopistouudistuksen tärkein motiivi on tut- kimuksen ja opetuksen laadun parantaminen.
Yliopistouudistus toteuttaa tiedepolitiikan ydin- ajatusta – tieteen vapauden turvaamista. Valmis- telussa on vielä paljon avoimia yksityiskohtia, jotka tulevat vaikuttamaan siihen, miten hyvin tavoite toteutuu. Paras tapa näiden kysymys- ten ratkaisemiseen on avoin ja aktiivinen vuo- ropuhelu ministeriön, yliopistojen ja muiden sidosryhmien kesken. Uudistus tullaan aika- naan arvioimaan ja silloin – kuten tarvittaessa myös matkan varrella – on oltava valmius korja- ta mahdollisia virheitä ja puutteita.
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori ja opetusminis- teriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston ylijohta- ja. Artikkeli perustuu Tieteellisten seurain valtuus- kunnan kevätkokouksen esitelmään 17.3.2008.
