NUORTEN MAATALOUSYRITTÄJIEN TYÖN KUORMITUSTEKIJÄT, JAKSAMINEN JA TYÖHYVINVOINTI SUKUPOLVENVAIHDOKSEN
JÄLKEEN
Suvi-Maaria Moisio Pro gradu
Ergonomia
Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Toukokuu 2016
Ergonomia
MOISIO, SUVI-MAARIA: Nuorten maatalousyrittäjien työn kuormitustekijät, jaksaminen ja työhyvinvointi sukupolvenvaihdoksen jälkeen
Pro Gradu -tutkielma, 52 sivua, 3 liitettä (15 sivua)
Ohjaajat: TtT, Eur.Erg. Susanna Järvelin-Pasanen, MMM Anna-Riikka Pukari
Toukokuu 2016_________________________________________________________
Avainsanat: Maatalousyrittäjät, työhyvinvointi, työn kuormitustekijät, sukupolvenvaihdos
Maatalouden rakennekehitys on ollut nopeaa viimeisinä vuosikymmeninä. Maatilojen koko on kasvanut ja riskit taloudellisten panosten osalta lisääntyneet. Nuoret sukupolvenvaihdoksen tehneet maatalousyrittäjät jatkavat tilanpitoa siitä, mihin aiempi sukupolvi työnsä päättää. Maatilan toimintaa on välttämätöntä kehittää, jotta päätoiminen maatalousyrittäjyys olisi taloudellisesti mahdollista ja kannattavaa.
Maatalousyrittäjän omat tuntemukset osaamisesta, viihtymisestä ja jaksamisesta työssä vaikuttavat suoraan työhyvinvointiin. Maataloustyön raskaus, sitovuus ja laaja-alaisuus voivat yllättää nuoren maatalousyrittäjän työn kuormittavuudella. Maatalousyrittäjän työnkuva on laaja-alaisempi, koska samaan aikaan on oltava yrityksen toimitusjohtaja, markkinointi-, tuotanto-, osto- ja henkilöstöjohtaja sekä vastata laitteiden toimintakunnosta. Suurta työmäärä on mahdollista hoitaa, kun tekijällä on tunne työn hallitsemisesta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukupolvenvaihdoksen tehneiden nuorten maatalousyrittäjien työn kuormitustekijöitä, jaksamista ja työhyvinvointia.
Tutkimukseen osallistui 243 nuorta maatalousyrittäjää, jotka olivat aloittaneet työssään viiden vuoden sisällä. Verkkokyselyn laadinnassa hyödynnettiin aiemmin käytettyjä terveys- ja hyvinvointitutkimuksia. Vastaustuloksia analysoitiin määrällisesti ja laadullisesti.
Nuoret maatalousyrittäjät kokivat työn kuormittavan enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Henkiset voimavarat olivat heikommin tasapainossa työn kuormitukseen suhteutettuna kuin fyysiset voimavarat. Itse arvioitu työkyky oli sama kuin työssäkäyvillä keskimäärin. Fyysistä kuormitustekijöistä pölyt, vaihtuvat työskentelylämpötilat sekä raskaat nostot ja taakat haittasivat työssä eniten.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen nuoret maatalousyrittäjät olivat yllättyneitä etenkin byrokratian määrästä, heikosta taloustilanteesta sekä työn kokonaisvaltaisuudesta.
Maatilan arjessa mukana oleminen ennen sukupolvenvaihdosta vähensi yllätyksiä, mutta valmistautumisesta huolimatta suuri työmäärä, vapaa-ajan vähyys ja sukupolvenvaihdokseen liittyvät asumis- ja työskentelyjärjestelyt yllättivät monet ikävästi. Maalla asuminen ja eläinten kanssa työskentely antoivat monille voimia jaksaa arjessa.
Ergonomics
MOISIO, SUVI-MAARIA : The stress factors at work, managing and well-being at work of young farmers after transfer of a farm to a descendant
Thesis, 52 pages, 3 appendixes (15 pages)
Tutors: Susanna Järvelin-Pasanen, DSc, Eur.Erg., Anna-Riikka Pukari, MSc May 2016_________________________________________________________
Keywords: farmers, well-being at work, stress factors at work, transfer of a farm to a descendant
During the last decades the structural change of the agriculture has been fast. The farms have become larger and the economic risks have increased. The young farmers will continue farming from that situation the previous farmer has achieved during his farming career. The development of the farm is inevitable in order that a full-time farming would be economically profitable and possible.
The farmers own feelings about ones know-how and managing at work are straight related to well-being at work. After a transfer of a farm to a descendant. the young farmer may find farming work hard due to its heaviness, bindingness and extensiveness.
A farmers work is wide due to the fact that a farmer have to be a chief executive officer, a marketing manager, a production manager, a sales manager, a chief buyer, a staff manager and responsible of the machines and appliance used in the farm work. A large amount of work is possible to handle when a farmer feels the control of work.
The objective of this study was to examine the stress factors at work, managing and well-being at work of the young farmers after transfer of a farm to a descendant. A total of 243 young farmers, who had started farming during the past five years participated this study. Previous used health- and well-being surveys were exploited in the web survey used to collect the information from the young farmers. The results of the web survey were analyzed quantitatively and in quality.
Young farmers found their work more mentally than physically stressful. Mental resources were less balanced towards the work related stress than the physical resources. The self-evaluated ability to work was the same as the average working people. The most physical stress hampering the work was caused by dust, changing temperatures and heavy lifts and burdens.
After the transfer of a farm to a descendant young farmers were surprised especially over the amount of bureaucracy, poor economical situation and the amount of the work needed. The ones who joined farming before transfer of a farm to a descendant were better aware of the everyday work in the farm, but were yet surprised of the amount of the work, the lack of the free time and the living arrangements, if their parents still lived in the farm. Living in the countryside and working with the animals helped coping with the everyday work in the farm.
1 JOHDANTO ... 4
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 6
2.1 Maatalous ja maatalousyrittäjät Suomessa ... 6
2.2 Maatalousyrittäjän työn kuormitustekijät ... 9
2.2.1 Fyysiset kuormitustekijät ... 10
2.2.2 Psyykkiset kuormitustekijät ... 11
2.2.3 Sosiaaliset kuormitustekijät ... 13
2.3 Sukupolvenvaihdos maatalousyrityksessä ... 14
2.4. Työhyvinvointi ... 15
2.4.1 Maatalousyrittäjän työhyvinvointi ... 17
2.4.2 Maatalousyrittäjän työhyvinvoinnin tukeminen ... 20
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA VIITEKEHYS ... 22
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 23
4.1 Aineisto ... 23
4.2 Sähköinen kysely ... 23
4.3 Aineiston analysointi ... 24
5 TULOKSET ... 26
5.1 Taustatiedot ... 26
5.2 Fyysiset ja psykososiaaliset kuormitustekijät ... 28
5.3 Koettu työkyky, jaksaminen ja työhyvinvointi ... 31
6 POHDINTA ... 38
6.1 Tulosten pohdinta ... 38
6.2 Menetelmien pohdinta ... 43
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 46
LÄHTEET ... 47
LIITTEET
Liite 1 Saatekirje kyselyyn osallistuville Liite 2 Kyselylomake
Liite 3 Muistutusviesti kyselyyn osallistumisesta
1 JOHDANTO
Nuoren maatalousyrittäjän jaksaminen ja terveys ovat sukupolvenvaihdoksen jälkeen koetuksella, vastuun kantaminen maatalousyrityksestä on suuri elämänmuutos.
Nuorella maatalousyrittäjällä on todennäköisesti maatilalla muutoksia edessään ensimmäisinä vuosina, kuten navettainvestointi. Muuttuva työnkuva sukupolvenvaihdoksen jälkeen ja myös mahdollisten investointien myötä vaikuttaa maatalousyrittäjän perheeseen, osaamisvaatimuksiin sekä työmäärään, mikä on huomioitava jo muutoksia suunniteltaessa (Pirkkalainen ja Yliselä 2009, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2015).
Sukupolvenvaihdosta tehdessä on hyvä huomioida tulevien jatkajien työhyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä selvitetään maatilan mahdollisuudet ja rajoitteet joiden puitteissa toimintaa voidaan kehittää.
Sukupolvenvaihdoksessa määritetään yritystoiminnan taloudelliset rajat, asumisjärjestelyt, ammatinvalinta sekä työ- ja kotipaikka. Näiden tekijöiden lisäksi sukupolvenvaihdos vaikuttaa jatkajan sisaruksiin sekä luopujiin ja heidän ihmissuhteisiinsa (Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Kuormitusta ovat työssä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset toiminnot. Yleensä kuormitusta tarkastellaan kokonaisuutena eli kokonaiskuormituksena, joka muodostuu erillisistä kuormitustekijöistä (Lindström ym. 2005). Työturvallisuuslaissa (738/2002) on määritelty, että työn kuormitustekijät eivät saa olla sellaisia, että ne aiheuttavat työntekijälle terveydellistä haittaa tai vaaraa (Työturvallisuuslaki 2002). Työn kuormitustekijöillä tarkoitetaan työssä ja työympäristössä koettua fyysistä ja psyykkistä kuormitusta. Kuormitustekijät aiheuttavat kuormittumista, joka voi olla terveyden kannalta myönteistä tai kielteistä. Kuormittumisen kokeminen myönteisenä tai kielteisenä riippuu yleensä siitä, kuinka hyvin tekijä työnsä hallitsee. Epätasapaino psyykkisen ja fyysisen jaksamisen osa-alueilla altistaa haitalliselle kuormitukselle, joka voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa ongelmia jaksamiseen ja työhyvinvointiin.
Kuormitustekijät voivat muuttua stressiä aiheuttaviksi tekijöiksi. Liika kuormittuneisuus aiheuttaa sen, ettei ihminen pysty enää kontrolloimaan kohdistuvaa kuormaa ja kuormitusta (Waris 2001, Ilmarinen 2005).
Työhyvinvointia lisää työ, joka on haasteiltaan tekijälleen sopivia. Maatalousyrittäjän on rajattava työtään oman osaamisen ja ajankäytön mukaan. Haastavat työvaiheet kannattaa ulkoistaa ja keskittyä omiin osaamisalueisiin. Aiemman sukupolven valinnat antavat aluksi suuntaviivat yritykselle, mutta toimintaa kannattaa kehittää ja omaa osaamista lisätä aktiivisesti. Töitä suunniteltaessa on pidettävä mielessä ajankäytön rajallisuus (Waris 2001, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukupolvenvaihdoksen tehneiden nuorten maatalousyrittäjien työn kuormitustekijöitä, työkykyä, jaksamista ja työhyvinvointia.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuvailevaa tietoa nuorten maatalousyrittäjien fyysisistä ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä sekä koetusta työhyvinvoinnista.
Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää luonnonvara-alan koulutuksessa, maatalousyrittäjille suunnatussa koulutuksessa sekä tukitoimien suunnittelussa.
Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää nuorten maatalousyrittäjien ohjauksessa, jotka suunnittelevat sukupolvenvaihdosta tai joilla on sukupolvenvaihdosprosessi kesken.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Maatalous ja maatalousyrittäjät Suomessa
Suomessa oli 2015 vuonna 50 999 maatilaa. Tilojen kokonaismäärä on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana. Maatilojen keskikoko sen sijaan on kasvanut ja keskimääräinen peltoala oli vuonna 2015 noin 44 hehtaaria, kun se 1990-luvun alussa oli vielä puolet vähemmän. Tuotantosuuntien painotukset jakautuvat eri puolella Suomea ja esimerkiksi lammastiloja on suhteellisesti enemmän Lapissa kuin muualla maassa. Päätuotantosuuntana kolmanneksella tiloista on kotieläintalous, mikä tarkoittaa noin 17 400 kotieläintilaa. Noin puolet Suomen kotieläintiloista on lypsykarjatiloja (Tilastokeskus 2004, Tilastokeskus 2014a, Luonnonvarakeskus 2015).
Maatalouden, maatalousyrityksen, maatalousyrittäjän ja kotieläintuotannon määritelmät noudattavat tässä tutkimuksessa maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (1231/1996) ja maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) mukaisia määritelmiä. Maataloudella tarkoitetaan kotieläintuotannon tai kasvinviljelyn harjoittamista, jota verotetaan tuloverolain mukaan. Tässä yhteydessä kotieläintuotannoksi ei katsota poro- tai kalataloutta (Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki 1996, Maatalousyrittäjän eläkelaki 2006).
Lomituspalvelulain 2§ (1231/1996) mukaan maatalousyritys tarkoittaa itsenäistä taloudellista yksikköä, jossa harjoitetaan maataloutta. Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itse maataloutta ja, jolla on voimassa Maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) 10§:ssä tarkoitettu vakuutus tai jolla on voimassa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen edellyttämä vakuutus. Eläkelaissa (1280/2006) maatalousyrittäjällä on oltava viljelyssä vähintään viisi hehtaaria maatalousmaata.
Maatalousyrittäjän on mahdollista pitää 26 vuosilomapäivää, jolloin maatalouslomittaja tulee tekemään maatilan työt. Lomitusoikeuden edellytyksenä on, että kotieläintuotannossa olevalla tilalla on vähintään kuusi eläinyksikköä (esimerkiksi kuusi lypsävää lehmää) ja tuotannon harjoittaminen on päätoimista (Maatalousyrittäjien
lomituspalvelulaki 1996, Maatalousyrittäjän eläkelaki 2006, Maatalousyrittäjien eläkelaitos 2014).
Maatalousyrittäjistä naisia on noin kolmannes (Tilastokeskus 2015). Maatiloilla työskenteli vuonna 2013 noin 150 000 työntekijää, joista 57 000 oli viljelijöitä tai osakkaita. Maa- ja puutarhataloudessa työskenteli sen lisäksi noin 46 000 perheenjäsentä. Henkilötyövuosina laskettaessa lypsykarjatalous työllistää eniten.
Viljelijät, osakkaat ja heidän perheensä tekevät 80 % maataloustöistä ja vakituisesti palkatut ulkopuoliset työntekijät 8 %. Viljelijöiden keski-ikä oli vuonna 2012 lähes 51 vuotta ja puolet kaikista viljelijöistä oli yli 50-vuotiaita (Tilastokeskus 2014b, Luonnonvarakeskus 2015). Nuoret, alle 35-vuotiaat, viljelijät investoivat ja palkkaavat työntekijöitä enemmän kuin vanhemmat viljelijät keskimäärin (Vuorela 2014).
Urakointipalveluja maatalousyrittäjistä käytti 71 % (Perkiö-Mäkelä 2015b).
Maatalousyrityksessä, jossa on useita omistajia tai osakkaita, on aina oltava nimettynä ensisijainen viljelijä. Ensisijainen viljelijä vastaa maatilan pyörittämisestä ja toimii yhteyshenkilönä tilan asioissa. Esimerkiksi maatalouden tukiasiat hoidetaan ensisijaisen viljelijän kautta ja hänen on annettava asiat tiedoksi mahdollisille muille osallisille (Maatalousvirasto 2015).
Joka toisella maatalousyrittäjällä oli vuonna 2012 maatalous- tai puutarha-alan koulutus. Sikatilallisista koulutus oli 74 %, lypsykarjatilallisilla 64 % ja muuta laidunkarjaa pitävillä 39 %. Viljelijöiden mahdollinen muiden alojen koulutus ei käy ilmi Tilastokeskuksen tiedoista (Tilastokeskus 2014b).
Tilojen välillä on suuria kannattavuuseroja. Keskimäärin maatalous- ja puutarhayritykset jäävät 24 500 € tappiolle sen jälkeen, kun tuotantokustannukset on vähennetty. Maatalousyrittäjän vuositulo on noin 21 200 €, josta saadaan kannattavuuskerroin jakamalla tulo palkka- ja korkovaatimusten summalla. Vuonna 2014 kannattavuuskerroin oli 0,46. Toisin sanoen maatalousyrittäjä saa 15,20 € tuntipalkkavaateestaan todellisuudessa vain 46 %. Esimerkiksi maito- ja kasvihuonetilat pääsevät keskimäärin 0,6 kannattavuuskertoimeen. Kokonaan ilman yrittäjätuloa jää noin neljännes maatalousyrittäjistä. Maatiloista 13 % ylsi 1,0 kannattavuuskertoimeen.
Vuonna 2012 tiloista 28 % oli negatiivinen kannattavuuskerroin työstään, mikä
oleellisesti vaikuttaa nuorempien sukupolvien innokkuuteen jatkaa tilanpitoa (Tauriainen 2014, Tilastokeskus 2014b).
Suomen Gallupin joka toinen vuosi tekemässä haastattelussa selvitetään noin 5000 maatalousyrittäjän näkemyksiä maatalouden kehityksen tulevaisuudesta. Todennäköistä on, että tilakoot jatkavat kasvuaan ja maatilojen määrä vähenee. Tiloista 40 prosentilla, joissa nykyinen viljelijä on yli 50-vuotias, olisi jatkaja tiedossa. Suomessa viljatiloja on tällä hetkellä noin 45 % kaikista tiloista. Maatalousyrittäjien mielestä kotieläintiloilla kehittämistä rajoittavia tekijöitä ovat lisäpellon heikko saatavuus, yleinen kannattavuus sekä maatalouspoliittinen epävarmuus (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2014).
Maatalousyrittäjien kokema työkyky on heikompi verrattuna muihin ammattiryhmiin.
Maatalousyrittäjät kokevat työkykynsä heikommaksi vertailtaessa ryhmiä sukupuolen tai iän mukaan. Sairaspoissaoloja maatalousyrittäjillä on vähemmän kuin muilla aloilla keskimäärin. Maatalousyrittäjämiehistä noin 30 prosenttia arvioi oman työkykynsä erinomaiseksi, mikä on työssäkäyvien miesten keskiarvo (Gould ja Polvinen 2006).
Maatalousyrittäjien itse arvioima työkyky asteikolla 0-10 on keskimäärin 7,8 (Perkiö- Mäkelä 2015b), mikä on hieman alhaisempi kuin työikäisessä väestössä keskimäärin.
Työ ja terveys Suomessa 2012 –tutkimuksessa työikäisen väestön koettu työkyky vastaavalla asteikolla arvioituna oli 8,3 (Perkiö-Mäkelä 2013). FINRISKI - terveystutkimuksessa 2012 itse arvioitu työkyky 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä oli 9,0.
Samassa FINRISKI:n tutkimuksessa 25–44 vuotiaista 17 % oli tuntenut itsensä usein uupuneeksi viimeksi kuluneen kuukauden aikana ja 60 % oli tuntenut itsensä joskus uupuneeksi (Borodulin ym. 2013). Maatalousyrittäjistä 63 % kokee oman terveytensä hyväksi ikäisiinsä verrattuna. Pitkäaikaissairaudesta kärsii noin joka neljäs maatalousyrittäjä (Perkiö-Mäkelä 2015b).
Maatalousyrittäjät käyttävät työajastaan keskimäärin 18 % tilan johtamiseen ja 24 % maatalousyrittäjistä kokee johtamiseen liittyvät työt kuormittavina. Johtamiseen käytettyä aikaa pidetään merkityksellisenä tilan kannattavuuden näkökulmasta. Etenkin johtamisen tärkeyttä korostavat kouluttautuneet sekä suuria tiloja pyörittävät maatalousyrittäjät (Perkiö-Mäkelä 2015b).
2.2 Maatalousyrittäjän työn kuormitustekijät
Kuormalla tarkoitetaan elimistöön vaikuttavaa tekijää, jonka voimakkuus on elimistöstä riippumaton. Kuormittumisella tarkoitetaan niitä elintoimintojen muutoksia, joita ilmenee kuormituksen seurauksena. Kuormittavuus tarkoittaa työn ominaisuutta, joka heijastuu työntekijän elimistössä kuormittumisen voimakkuutena (Kirjonen 2007).
Työssä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset toiminnot aiheuttavat kuormitusta. Yleensä kuormitusta tarkastellaan kokonaiskuormituksena, joka muodostuu erillisistä samanaikaisista kuormitustekijöistä (Lindström ym. 2005). Työturvallisuuslaissa (738/2002) on määritelty, että työn kuormitustekijät eivät saa olla sellaisia, että ne aiheuttavat työntekijälle terveydellistä haittaa tai vaaraa (Työturvallisuuslaki 2002).
Työn kuormitustekijöillä tarkoitetaan työssä ja työympäristössä olevia fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä, jotka aiheuttavat kuormitusta. Kuormitustekijöiksi ei yleensä kutsuta kemiallisia, fysikaalisia ja biologisia tekijöitä, vaan niistä käytetään termejä vaaratekijä tai altiste. Kuormitustekijät aiheuttavat kuormittumista, joka voi olla terveyden kannalta myönteistä tai kielteistä. Kuormittumisen kokeminen myönteisenä tai kielteisenä riippuu yleensä siitä, kuinka hyvin tekijä työnsä hallitsee (Waris 2001, Lindström ym. 2005).
Epätasapaino kuormitustekijöiden ja yksilön ominaisuuksien sekä voimavarojen välillä altistaa haitalliselle kuormittumiselle, joka voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa ongelmia jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Kuormitustekijät voivat muuttua stressiä aiheuttaviksi tekijöiksi. Ylikuormittuneisuutta työssä syntyy, kun työntekijä ei pysty hallitsemaan häneen kohdistuvaa kuormitusta. Tuolloin työntekijä ei kykene vähäisillä voimavaroilla mukauttamaan työn haasteita omille voimille sopiviksi (Waris 2001, Ilmarinen 2005).
Erityisesti maatalousyrittäjät kokevat kuormitusta aiheuttavaksi työympäristöön liittyvät vaarat, maatalouspolitiikan moninaisuuden lakeineen ja asetuksineen, taloudelliset haasteet sekä vaihtelevat sääolot. Hyvä tietämys eläinten käyttäytymisestä vähentää työympäristöön liittyviä riskitekijöitä ja sitä kautta haitallista kuormittumista. Vuonna 2012 lähes puolet maatalousyrittäjille sattuneista tapaturmista tapahtui eläinten hoitotöiden aikana (Kallioniemi 2013).
2.2.1 Fyysiset kuormitustekijät
Fyysisiä kuormitustekijöitä työssä ovat työpisteen mitoitukseen liittyvät tekijät, toistotyö, taakkojen käsittely, erilaiset työliikkeet, melu, lämpö ja erityisesti työn raskaus (Lindström ym. 2005). Työpistettä pitää pystyä säätämään ja muokkaamaan käyttäjän tarpeita ja mittoja vastaavaksi. Seisoma-alusta ei saa olla liian kova.
Käsityövälineiden käytössä on huomioitava, että työkalut ovat käyttäjälleen sopivat sekä ehjät ja turvalliset. Kuormittavat työasennot ja nostot, kuten käsien kohoasennot, vartalonkierrot sekä painavat ja toistuvat nostot, kuormittavat fyysisesti. Raskasta työtä, joka hengästyttää ja hikoiluttaa, pitää pystyä itse säätelemään. Tuon lisäksi työn on oltava monipuolista, ettei siitä aiheudu haitallista fyysistä kuormitusta. Korkea tai alhainen työskentelylämpötila tai kova melu lisäävät fyysistä kuormitusta (Waris 2001, Lindström ym. 2005).
Fyysiset kuormitustekijät voidaan jakaa kuormituksen laadun perusteella. Energeettistä kuormittumista aiheuttaa pitkäjaksoisesti kestävä työ, joka lisää sydämen sykintätaajuutta ja hengitystiheyttä. Suurten taakkojen liikuttaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Liikuntaelimistöä kuormittavat myös staattiset työasennot sekä samanlaisena toistuvat liikkeet taakan painosta riippumatta (Louhevaara ja Launis 2011).
Työturvallisuuslaissa (738/2002) on määritelty, että työn fyysiset kuormitustekijät eivät saa olla sellaisia, että ne aiheuttavat työntekijälle terveydellistä haittaa tai vaaraa.
Työntekijällä on oltava riittävästi tilaa työskennellä, työtä on tarvittaessa kevennettävä apuvälineillä, käsillä tehtävät nostot on tehtävä mahdollisimman turvallisiksi ja toistorasitus on minimoitava työssä (Työturvallisuuslaki 2002, Työturvallisuuskeskus 2014).
Fyysisiä kuormitustekijöitä maataloustyössä ovat esimerkiksi yläraajojen toistotyöt, joita esiintyy muun muassa eläinten ruokinnassa ja vihannesten käsittelyssä myyntiin.
Metsätöissä fyysistä kuormitusta yläraajoihin aiheuttavat tärinä, nivelten ääriasennot ja staattinen lihastyö. Työvaiheiden muuttuminen käsityöstä koneiden ohjaamiseksi on myös muuttanut työn fyysisiä kuormitustekijöitä, mutta ei ole poistanut kuormitustekijöitä. Erilaisten koneiden ajaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimiä
samoin kuin tietokoneella työskentely (Ketola ym. 2003). Maatalousyrittäjän työssä fyysistä kuormitusta lisäävät myös pitkät työpäivät ja työskentely poikkeaviin aikoihin (European Agency for Safety and Health at Work 2012).
Fyysisiin kuormitustekijöihin kuuluvat myös pölyt, homeet, kaasut, ilmanlaatu sekä myrkylliset ja ärsyttävät aineet. Maataloustyössä pölyä irtoaa eläinten karvasta ja hilseestä, jauhoista, homeesta sekä maaperästä. Erilaisia kaasuja, kuten ammoniakki, rikkivety ja hiilidioksidi, esiintyy lähinnä eläinsuojissa. Lähinnä lannankäsittelyyn liittyvissä tilanteissa kaasut voivat syrjäyttää hapen ja aiheuttaa hengenvaaran.
Myrkyllisiä ja ärsyttäviä aineita maataloudessa joudutaan käyttämään torjunta-aineissa, säilöntäaineissa sekä pesuaineissa. Aineiden vaarallisuus ja oikeaoppinen käyttötapa selviää myyntipäällysmerkinnöistä (Työterveyslatos 2013).
Maatalousyrittäjistä joka toinen kokee työnsä fyysisesti melko tai hyvin rasittavaksi.
Raskaat nostot ja kantaminen sekä hankalat työasennot kuormittavat joka viidettä maatalousyrittäjää melko tai hyvin paljon. Raskaimmat työvaiheet liittyvät nostamiseen ja kantamiseen sekä metsätöihin. (Perkiö-Mäkelä 2015b).
Maatalousyrittäjiltä vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa ja terveyttä, koska maataloustyössä on moniin muihin töihin verrattuna poikkeuksellisen paljon riskialttiita tai vaarallisia työtehtäviä. Eläinten kanssa työskentely aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Etenkin pienemmillä kotieläintiloilla joudutaan tekemään enemmän fyysisesti raskaita töitä käsin, kuten lypsytyötä ja ruokintaa, koska ei ole taloudellisesti kannattavaa investoida koneisiin. Fyysinen kuormitus on yleensä vähäisintä suurilla viljatiloilla, koska työvaiheet on pidemmälle koneellistettu (Eskola ym. 2005, Karttunen ym. 2006).
2.2.2 Psyykkiset kuormitustekijät
Ihmisen psyykkisiä perustarpeita ovat muun muassa oppimisen, turvallisuuden ja vaikuttamisen tarve, joiden pohjalta myös mahdolliset psyykkiset kuormitustekijät muodostuvat. Työn pitäisi olla sellaista, että työntekijä kokee hallitsevansa sen. Työn hallinnan tunteen luovat selkeät tehtävät, tavoitteet ja arvot (Waris 2001, Parvikko 2010). Psyykkisiä kuormitustekijöitä työssä ovat yksitoikkoinen työ,
etenemismahdollisuuksien ja arvostuksen puute, tavoitteiden epäselvyys sekä mahdolliset häiriöt ja jatkuvat keskeytykset. Psyykkinen kuormitustekijä on myös vaikutusmahdollisuuksien puute eli työntekijä ei itse pysty vaikuttamaan työmäärään, tahtiin, tauotukseen tai työtapaan (Lindström ym. 2005).
Työmäärään lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita kuormituksen lisääntymistä, jos se esimerkiksi antaa mahdollisuuden oppia uutta ja estää työn yksitoikkoisuuden.
Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön vähentävät kuormituksen tunnetta (Parvikko 2010).
Maatalousyrittäjiltä on selvitetty kohtuulliseksi koettua työmäärää. Eläintiloilla kohtuullisena työmääränä pidetään suurempia viikkotunteja kuin kasvinviljelytiloilla.
Karjatiloilla kohtuullisena työaikana pidetään noin 52 tuntia viikossa hiljaisena aikana ja sesonkien aikaan noin 80 tuntia viikossa. Yrittäjäperheeseen kuuluvat tekivät keskimäärin 3147 tuntia/vuodessa maataloustyötä (Kaila ja Karttunen 2013).
Työmäärää yritetään hallita maatiloilla ensisijaisesti ulkoistamalla töitä tai kehittämällä omaa koneketjua ja näiden vaihtoehtojen jälkeen palkataan tarvittaessa lisää työvoimaa.
Lisätyövoiman palkkaaminen on parantanut maatalousyrittäjän omaa jaksamista (Väre ym. 2013)
Maatalousyrittäjän työnkuva on monipuolinen ja laaja-alainen, mikä voi lisätä psyykkistä kuormittumista työssä. Maatalousyrittäjä työskentelee tilallaan toimitusjohtaja, markkinointi-, tuotanto-, osto- ja henkilöstöjohtajana. Tuon lisäksi hän vastaa maatalousyrityksen koneiden ja laitteiden kunnossapidosta. Maatalousyrittäjän on tehtävä epävarmoja päätöksiä tuotannon eri osa-alueilla ja kannettava itse niiden seuraukset (Lindström ym. 2005, Yliselä 2009b). Maatalousyrittäjän työssä esimerkiksi muuttuvat sääolosuhteet edellyttävät nopeaa päätöksentekoa, mikä voidaan kokea kuormittavaksi. Nuoret maatalousyrittäjät kykenevät reagoimaan muutoksiin nopeammin kuin vanhemmat. Nopeat muutokset ja päätökset onnistuvat parhaiten niiltä, joilla ei ole terveysongelmia (Berry ym. 2011, Hogan ym. 2011). Erityisesti maatalousyrittäjän työhön kuuluvia odottamia lisätöitä voidaan pitää psyykkisinä kuormitustekijöinä (European Agency for Safety and Health at Work 2012).
Noin 30 % maatalousyrittäjistä kokee työssään stressiä ja 40 % kokee maataloustyön olevan henkisesti melko tai hyvin rasittavaa. Henkistä kuormitusta työssä lisää erityisesti byrokratia ja ison maatalousyrityksen hoitaminen. Maatalousyrittäjän lähipiiri voi tukea henkistä jaksamista. Työstä palautuminen työpäivän jälkeen onnistuu 36 % maatalousyrittäjistä hyvin ja 55 % kohtalaisesti. Työn imua maatalousyrittäjistä koki 60
% useita kertoja viikossa (Perkiö-Mäkelä 2015b).
2.2.3 Sosiaaliset kuormitustekijät
Sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat yksintyöskentely, ristiriitatilanteet ja hankalat vuorovaikutustilanteet sekä yhteistyön toimimattomuus. Myös epäoikeudenmukainen ja epäasiallinen kohtelu sekä puutteet johtamisessa ja tiedonkulussa ovat sosiaalisia kuormitustekijöitä (Lindström ym. 2005).
Ihmisellä on tarve tuntea itsensä merkitykselliseksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Joidenkin sosiaalisten kuormitustekijöiden tunnistaminen voi olla työyhteisössä vaikeaa, koska yksilöt kokevat kuormitustekijät eri tavoin. Liiallinen kiire työssä on yksi yleisimmistä syistä, joka aiheuttaa työpaikoilla kiusaamista ja häirintää.
Maatalousyrittäjän näkökulmasta sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat sosiaalisen tuen puute ja eristäytyminen (Waris 2001, European Agency for Safety and Health at Work 2012, Työturvallisuuskeskus 2015). Myös tiukka taloudellinen, laajentamispaineet sekä liiallinen työmäärä kuormittavat maatalousyrittäjää (Lehtonen ja Yliselä 2009, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Maatalousyrittäjän työssä korostuu perheen sekä muun lähiverkoston merkitys.
Maatalousyrittäjän sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat ristiriitatilanteet perheen ja työyhteisön kanssa sekä turvaverkon puuttuminen ja yksinjääminen ongelmien kanssa.
Sosiaalisia kuormitustekijöitä voivat olla myös puutteet tiedonkulussa yhteistyökumppanien kanssa sekä johtamiseen liittyvät haasteet (Lindström ym. 2005, Yliselä 2009a).
Maatalousyrittäjällä perhe liittyy kiinteästi työhön, koska koti usein toimii työpaikkana.
Tilan läheisyydessä asuu yleensä maatalousyrittäjän lisäksi mahdollisesti myös muita
sukulaisia. Ristiriitojen välttämiseksi toisten perhekulttuurien taustat on hyvä tuntea sekä ylläpitää keskustelevaa ilmapiiriä. Nuoret maatalousyrittäjät tarvitsevat vapautta ja omaa vastuuta, jotta he voivat kohdata vanhempansa ystävinä ja aikuisina (Lehtonen ja Yliselä 2009).
Maatalousyrittäjän työkaverina on usein oma puoliso eli työyhteisönä on oma perhe.
Ongelmat parisuhteessa heijastuvat suoraan myös työsuhteeseen, minkä vuoksi maatilan riskienhallinnassa on varauduttava myös henkilösuhteiden muutoksiin. Yritystoiminnan jatko on suunniteltava myös siltä varalta, jos puoliso kuolee tai parisuhde rikkoutuu (Lehtonen ja Yliselä 2009, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Tässä tutkielmassa psyykkisistä ja sosiaalisista kuormitustekijöistä käytetään jatkossa yhteisnimitystä psykososiaaliset kuormitustekijät.
2.3 Sukupolvenvaihdos maatalousyrityksessä
Maatilan sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan maatilan luovuttamista tilanpidon jatkajalle (Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta 612/2006, Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1000/2012). Sukupolvenvaihdosta maataloudessa tarkastellaan tässä tutkimuksessa maatalouden sukupolvenvaihdosluovutuksena. Porotaloudesta luopuminen jätetään tämän tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle.
Sukupolvenvaihdoksen toteutuminen edellyttää, että luopuja, uusi maatalousyrittäjä sekä maatilan toiminta täyttävät sukupolvenvaihdoksen edellytykset. Tilanpidon lopettava, alle 63-vuotias maatilan omistaja jää yleensä luopumistuelle, jonka ehdot luopujan tulee täyttää. Vuonna 2016 maatalousyrittäjällä on mahdollista 59-vuotiaana saada luopumistukea, jos hän on luovuttamassa tilaansa lähisukulaiselle. Ikäraja vieraalle luovutettaessa on 60 vuotta. Nuorempi luopuva puoliso pääsee niin sanotulle uinuvalle luopumistuelle, jos hän on enintään viisi vuotta nuorempi kuin luopumistapa edellyttää. Luopujien on pitänyt harjoittaa maataloutta yhtäjaksoisesti viimeiset kymmenen vuotta, joista viimeiset viisi vuotta maatalousyrittäjäksi vakuutettuna, jotta luopujan osalta täyttyy mahdollisuus sukupolvenvaihdokseen (Laki maatalouden
harjoittamisesta luopumisen tukemisesta 612/2006, Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1000/2012).
Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta (2006) edellyttää, että uuden aloittavan maatalousyrittäjän on oltava luopumisajankohtana alle 40-vuotias.
Aloittavalla maatalousyrittäjällä on oltava riittävä koulutus harjoittamaansa tuotantosuuntaan tai hankittava se kahden seuraavan kalenterivuoden kuluessa aloittamisesta. Sivutulot eivät saa olla uudella maatalousyrittäjällä yli 60 000 € vuodessa (Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta 612/2006, Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1000/2012).
Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä maatilan kannattavuutta tarkastellaan elinkeinosuunnitelman avulla, joka osoittaa tilan elinkelpoisuuden. Tilalla on oltava 15 000 € arvosta tuloa vuosittain tai vuositulorajan on täytyttävä kolmen ensimmäisen vuoden aikana, jotta maatilan elinkelpoisuuden ehto täyttyy. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä uusi maatalousyrittäjä sitoutuu jatkamaan tilan pitoa vähintään viisi vuotta tai niin kauan kuin vanhempi sukupolvi saa luopumistukea. Uuden maatalousyrittäjän on asuttava tilalla tai sen välittömässä läheisyydessä (Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta 612/2006, Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1000/2012, Valtioneuvoston asetus laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1243/2014). Nuoren maatalousyrittäjän on mahdollista saada investoinneilleen parempaa korkotukea Maaseutuvirastolta. Investointi pitää aloittaa viiden vuoden sisällä siitä, kun maatila on siirtynyt nuorelle maatalousyrittäjälle (Maatalousvirasto 2016a).
Nuorella maatalousyrittäjällä on oikeus hakea viljelemilleen peltolohkoille tukioikeuksia kerran aloittamisen jälkeen, kuitenkin viiden vuoden sisällä aloituksesta (Maaseutuvirasto 2016b).
2.4. Työhyvinvointi
Työhyvinvointi tarkoittaa yksilön selviytymistä työtehtävistä, mihin vaikuttavat yksilön fyysinen henkinen ja sosiaalinen kunto, työyhteisön toimivuus sekä työympäristöön
liittyvät tekijät (kuvio 1). Näiden keskeisten tekijöiden lisäksi työhyvinvointi rakentuu yksityis- ja perheasioista, taloustilanteesta, elämänmuutoksista sekä palkkaukseen, työsopimukseen ja työsuhteeseen liittyvistä tekijöistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005). Työn osaamisvaatimusten tulee olla tekijälleen sopivia, jotta työhyvinvointi voidaan saavuttaa. Hakasen (2005) mukaan yksilölle sopimattomat työn vaatimukset aiheuttavat työuupumusta, mistä seuraa huonontunut terveys ja työkyky sekä heikko sitoutuminen omaa työpaikkaa kohtaan.
Kuvio 1. Työhyvinvointimalli (Mukaellen Sosiaali- ja terveysministeriö 2005).
Työhyvinvointi on yhteydessä yleiseen hyvinvointiin. Ongelmat hyvinvoinnissa yksityiselämän puolella voivat heikentää myös työhyvinvointia, mutta yleensä ne eivät merkittävästi häiritse sitä. Työhyvinvoinnin merkitystä ei voi vähätellä. Mitä vakaampi työ on, sitä parempi on työhyvinvointi sekä yleinen henkinen hyvinvointi (Hakanen 2005).
Työhyvinvointia tukevia tekijöitä työpaikalla ovat muun muassa työterveyshuolto, virkistystoiminta, liikunta, työympäristön viihtyisyys ja työvälineet -sekä prosessit.
Työhyvinvointia ylläpitävien tekijöiden hyödyntäminen on kiinni siitä, mitä työyhteisössä tai organisaatiossa pidetään tärkeänä. Nykyään fyysinen työ on vähentynyt ja tietotyö lisääntynyt. Työhyvinvoinnin tavoittelu ja edistäminen liittyvät fyysisten seikkojen sijasta nykyisin usein motivaatioon, osaamiseen ja ilmapiiriin.
Työstä selviytyminen edellyttää tiettyä taitoa ja tietoa, mutta myös sosiaalisia taitoja ja verkostoja, jotta työn suorittaminen päätökseen on mahdollista. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa työssä viihtymisessä ja tämä korostuu erityisesti fyysisesti kuormittavissa töissä kuten esimerkiksi maataloustyössä (Otala ja Ahonen 2005).
2.4.1 Maatalousyrittäjän työhyvinvointi
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sukupolvenvaihdoksesta seuraavan elämänmuutoksen vaikutusta maatalousyrittäjän työhyvinvointiin. Maatalousyrittäjän työhyvinvointi koostuu yksilön ominaisuuksista, työyhteisöstä, työympäristöstä sekä tukitoimista (kuvio 2).
Kuvio 2. Sosiaali- ja terveysministeriön (2005) Työhyvinvointimallista pelkistetty malli.
Sukupolvenvaihdos on aloittavalle maatalousyrittäjälle suuri elämänmuutos.
Sukupolvenvaihdosta tehdessä luodaan raamit, joiden rajoissa uuden viljelijän on hankintoja ja suunnitelmia laadittava. Sukupolvenvaihdoksessa määritetään yritystoiminnan taloudelliset rajat, asumisjärjestelyt, ammatinvalinta sekä työ- ja kotipaikka. Näiden tekijöiden lisäksi sukupolvenvaihdos vaikuttaa jatkajan sisaruksiin sekä luopujiin ja heidän ihmissuhteisiinsa (Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Maatilan laajentaminen on todennäköistä ensimmäisen viiden vuoden sisällä, koska silloin uusi maatalousyrittäjä saa korkeamman tuen investoinnilleen (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2015). Maatilaa laajentaessa on huomioitava miten se vaikuttaa perheeseen, osaamisvaatimuksiin, työmäärään ja omaan jaksamiseen.
Sukupolven vaihdoksessa elämänmuutos koskettaa myös tilan pidosta luopuvia ja nuoremmalle sukupolvelle tilan luovuttavia maatalousyrittäjiä (Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Elämänmuutos tarkoittaa jännitettä tulevan ja nykyisen välille tilanteessa, jossa jostain pitää luopua ja uutta tulee tilalle. Muutosta pyritään yleensä ennakoimaan ja valmistautumaan tulevaan, mutta aina on asioita, jotka yllättävät suunnittelusta huolimatta. Vähitellen toteutetun muutoksen vaikutuksia on vaikea arvioida. Muutoksia voidaan myös suunnitella, vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan. Muutoksien suunnittelu aiheuttaa monenlaisia tunnereaktioita tiedostamattomista ja käsittelemättömistä asioista (Huuhtanen 2002).
Työhyvinvoinnin näkökulmasta elämänmuutos tarkoittaa, että uudessa työssä pitää olla jokin selkeä tavoite. Motivaatio ja onnistumiset tavoitteita kohden luovat hyvinvointia.
Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, rajojen ylittäminen, itsenäinen toimiminen ja selkeät tehtävät lisäävät työhyvinvointia muutostilanteessa (Työterveyslaitos 2014).
Yksilöllisillä tekijöillä tarkoitetaan tässä työhyvinvointimallissa maatalousyrittäjän terveyttä, toimintakykyä, osaamista, motivaatiota sekä johtamistaitoja (Yliselä 2009a).
Yksilö voi itse vaikuttaa omaan terveyteensä esimerkiksi elintavoilla ja sitä kautta edistää omaa työhyvinvointiaan merkittävästi. Ikä, sukupuoli ja kulttuurinen tausta ovat tekijöitä, joihin yksilö ei voi itse vaikuttaa, mutta ne voivat vaikuttaa työhyvinvointiin (Kauppinen ja Toivainen 2002). Maatalousyrittäjän hyvinvointiin vaikuttaa opittu toimintakulttuuri, vaikka maatalousyrittäjä ei asiaa itse ehkä tiedosta (Yliselä 2009b).
Riittävä ammattitaito tehtävään työhön edistää työhyvinvointia. Yksityiselämässä työhyvinvointiin voi vaikuttaa perhe-elämä, omat elintavat tai meneillään oleva elämänvaihe (Kauppinen ja Toivainen 2002).
Yrityksen taloudellisen menestyksen yhtenä edellytyksenä voidaan pitää hyvinvoivaa työyhteisöä. Yrityksen hyvinvointi voidaan jakaa objektiiviseen ja subjektiiviseen ja näiden tekijöiden yhteensopivuus ratkaisee sen, kuinka yritys toimii. Objektiivinen hyvinvointi tarkoittaa yrityksen rakennetta, käytäntöjä ja toimintamuotoa.
Subjektiivinen hyvinvointi tarkoittaa yrityksen kehittämisympäristöä ja keinoja, joilla hahmotetaan ja ratkaistaan ongelmia työyhteisössä. Toisen mallin mukaan työyhteisön työhyvinvointi säilyy hyvänä arvostamisen ja kunnioittamisen kautta (Lindström 2002).
Maatalousyrittäjän työyhteisöön kuuluu yleensä perhe, mikä tarkoittaa usein puolisoa, sisaruksia ja vanhempia. Alle 10 % tiloista on palkattu perheen ulkopuolista työvoimaa.
Maatilan työyhteisöön voidaan katsoa kuuluvaksi myös peltojen vuokraajat ja tilat, joiden kanssa tehdään koneyhteistyötä. Työyhteisölle ei ole selkeää määritelmää, mutta yleensä työyhteisönä pidetään jotakin tiettyä toiminnallista yksikköä tai henkilöitä, jotka pyrkivät tekemisessä samaan päämäärään (Leppänen 2002, Lehtonen ja Yliselä 2009, Pirkkalainen ja Yliselä 2009, Tilastokeskus 2014b, Luonnonvarakeskus 2015).
Ihmissuhteet, etenkin perheen sisällä, nousevat suurempaan merkitykseen kuin monissa muissa töissä (Yliselä 2009b).
Sukupolvenvaihdostilanteessa uuteen työyhteisöön liittyviä asioita on selvitettävä useista eri näkökulmista. Luopujat ehkä haluavat asua samassa talossa nuorten kanssa ja auttaa esimerkiksi lastenhoidossa. Yhteisasuminen useamman sukupolven kanssa ei nuoria maatalousyrittäjiä houkuta. Maatilalla tehdään usein yhteistyötä naapureiden, sukulaisten sekä lähialueen maatilojen kanssa, joilta voi olla vuokralla peltoja tai koneita yhteisomistuksessa. Yhteistyösuhteet siirtyvät yleensä sukupolvenvaihdoksen mukana nuorelle maatalousyrittäjälle (Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Työyhteisön vaikutus työhyvinvointiin voidaan jakaa osa-alueisiin. Keskeisinä tekijöinä työyhteisössä on yksilöiden terveys, osaaminen ja tuottavuus, jotka luovat työhyvinvoinnille lähtökohdat. Työhyvinvointiin vaikuttavat keskeiset tekijät muodostuvat osatekijöistä, joita ovat muutosten hallintavalmius, oppimisen ja kasvun
mahdollisuus, erilaisuus voimavarana, elämän eri osa-alueiden näkeminen kokonaisuutena, arvostus, vapaus ajatella, riskien hallinta sekä terveydestä ja työkyvystä huolehtiminen (Lindström 2002).
Työympäristö on maatalousyrittäjälle yleensä oma piha tai kodin lähialue, koska yrittäjän on yleensä asuttava maatilalla tai sen välittömässä läheisyydessä.
Maatalousyrittäjän työhyvinvointiin voidaan yhdistää vielä useita työympäristöön liittyviä tekijöitä, joita ovat muun muassa luonnonolot, lait ja asetukset, verkostot sekä markkinat (Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta 2006, Yliselä 2009a, Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 2012, Valtioneuvoston asetus laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta 1243/2014).
Työympäristöön voi joiltain osin vaikuttaa, etenkin jos tarkastellaan työympäristöä ja sen yhteyttä työhyvinvointiin. Työympäristöstä voi päätellä käyttäjän tarpeita ja kuinka asiat halutaan hoitaa. Maatalousyrittäjällä on vapaammat kädet muokata työympäristö itseä miellyttäväksi ja sitä kautta työhyvinvointia tukevaksi, kuin työntekijöillä. Toisesta näkökulmasta maatalouden työympäristö on yleisesti ottaen vaarallinen ja tapaturma- altis, mikä osaltaan heikentää työhyvinvointia (Tuomi ym. 2006, Tuominen ja Launis 2011).
2.4.2 Maatalousyrittäjän työhyvinvoinnin tukeminen
Tukitoimilla tarkoitetaan tahoja, joista viljelijä saa tukea osaamisen ja jaksamisen parantamiseen (Lehtonen ja Yliselä 2009). Maatalousyrittäjille tukitoimia järjestää esimerkiksi työterveyshuolto. Tarvittaessa maatalousyrittäjille on tarjolla vertaistukea ja neuvontapalveluja useiden eri tahojen kautta kuten esimerkiksi ProAgria, Mela ja yksityiset palveluntarjoajat (Maa- ja metsätalousministeriö 2011, Maatalousyrittäjien eläkelaitos 2015a, Maatalousyrittäjien eläkelaitos 2015b).
Maatalousyrittäjän jaksamista ja työhyvinvointia tukevat mielekkäät vapaa-ajan toiminnot sekä riittävä vapaa-aika. Vapaa-ajan ja työn erottaminen toisistaan voi olla maatiloilla haastavaa, koska työ on kotona jatkuvasti nähtävissä esimerkiksi korjaamista
odottavina koneina ja sairaina eläiminä. Hyvinvointia lisää mahdollisuus irrottautua kokonaan työstä ja lähteä pois omasta pihapiiristä. Hyvinvointia edistää mahdollisuus erottaa työtehtävät ja vapaa-aika toisistaan (Kirkkari 2003, Pirkkalainen ja Yliselä 2009). Nätin työryhmän tutkimuksessa (2005) havaittiin, että rituaalit auttavat esimerkiksi näyttöpäätetyöskentelyn aloittamista ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Jokainen voi muodostaa itselleen sopivat rituaalit työn aloitukseen, mutta esimerkiksi pienen matkan kävely ulkona ja palaaminen sisälle työpöydän ääreen voi toimia selkeänä työpäivän aloituksena kotona työskentelylle.
Työhyvinvointia tukevat myös mielekkääksi koettu työ sekä työntekijälle sopivat haasteet työssä. Maataloudessa suuntaviivat ja tavat toiminnalle maatalousyrittäjä saa yleensä aikaisemmalta sukupolvelta, mutta vanhaa toimintatapaa voi muuttaa ja mahdollisten muutosten vaikutusta hyvinvointiin kannattaa punnita. Oman työn hyvä hallinta ja osaaminen lisäävät työhyvinvointia. Nykyisin maatalousyrittäjältä vaaditaan laajempaan osaamista kuin aiemmin. Uutta tietoa ja oman osaamisen päivittämistä maatalousyrittäjä saa hakeutumalla koulutuksiin. Maatalousyrittäjän vaikeaksi kokemia työosuuksia ja -tehtäviä on mahdollista ulkoistaa oman työmäärän keventämiseksi.
Ajankäytön rajallisuus on muistettava töitä ja osaamista suunnitellessa (Waris 2001, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Työstään nauttivan pitää osata myös irrottautua ja viettää vapaa-aikaa. Viikoittaisen työmäärän pitäminen kohtuullisena vähentää työntekijän uupumisriskiä pitkällä aikavälillä. Työtehtäviin käytetyn ajan arviointi on tärkeää liiallisen työkuormituksen välttämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Liiallinen työaika viestii, että muutoksia työmäärään on tehtävä. Työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa voi pohtia apukysymysten avulla, jotka liittyvät omaan ajankäyttöön, koska työn ja vapaa-ajan eroa voi olla vaikea hahmottaa omassa pihapiirissä työskennellessä (Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA VIITEKEHYS
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukupolvenvaihdoksen tehneiden nuorten maatalousyrittäjien työn kuormitustekijöitä, työkykyä, jaksamista ja työhyvinvointia.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Mitkä ovat tärkeimmät fyysiset kuormitustekijät nuoren maatalousyrittäjän työssä?
2. Mitkä ovat tärkeimmät psykososiaaliset kuormitustekijät nuoren maatalousyrittäjän työssä?
3. Millaiseksi nuoret maatalousyrittäjät kokevat työkykynsä, jaksamisensa ja työhyvinvointinsa?
Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuvailevaa tietoa nuorten maatalousyrittäjien fyysisistä ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä sekä koetusta työhyvinvoinnista.
Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää luonnonvara-alan koulutuksessa, maatalousyrittäjille suunnatussa koulutuksessa sekä tukitoimien suunnittelussa.
Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää nuorten maatalousyrittäjien ohjauksessa, jotka suunnittelevat sukupolvenvaihdosta tai joilla on sukupolvenvaihdosprosessi kesken.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään maatalousyrittäjien työhyvinvointimallia (kuvio 2.), joka on kuvattu tarkemmin kohdassa 2.4.1 (sivu 17).
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Aineisto
Tutkimuksen aineiston muodostivat nuoret maatalousyrittäjät, jotka olivat aloittaneet maatalouden harjoittamisen sukupolvenvaihdoksen kautta aikavälillä tammikuu 2010 – marraskuu 2015, tilalle oli maksettu luopumistukea ja käytössä oli toimiva sähköpostiosoite. Ehdot täyttäviä maatalousyrittäjiä oli 1318, joista toimiva sähköpostiosoite oli käytössä 999:llä, joille kysely lähetettiin. Yhteen maatalousyritykseen voi liittyä enemmän kuin yksi uusi jatkaja. Maatalousyritysten luovutushetken tuotantosuunnista ei ollut etukäteistietoa. Maatalousyrittäjien tiedot perustuivat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) rekisteriin. Aineisto kerättiin koko Suomen alueelta.
4.2 Sähköinen kysely
Tutkimus toteutettiin sähköisenä Webropol -kyselynä, jonka Mela lähetti sähköpostina maatalousyrittäjille (n=999). Sähköisessä kyselyssä oli saate (Liite 1), joka toimi myös suostumuslomakkeena kyselyyn osallistumiselle. Saatteessa tuotiin esille, että tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.
Kyselylomakkeen laadinnassa hyödynnettiin aiemmin tehdyissä terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa käytettyjä kyselyitä tai niiden yksittäisiä kysymyksiä.
Kyselyn pohjana käytettiin kansallista FINRISKI -terveystutkimusta (Borodulin ym.
2013), Työturvallisuuskeskuksen työhyvinvointikyselyä (Työturvallisuuskeskus 2011), työkykyindeksiä (Tuomi ym. 1997) ja Hyveet työssä -Kehittämishankkeen vaikuttavuusarviointia (Räsänen ym. 2015). Suurin osa kysymyksistä pohjautui Työterveys ja maatalous 2014 -tutkimuksessa käytettyihin kysymysmalleihin (Perkiö- Mäkelä ym. 2015a).
Sähköinen kysely (Liite 2) sisälsi 47 strukturoitua kysymystä sekä yhden avoimen kysymyksen. Kyselylomake sisälsi taustatietojen lisäksi kysymyksiä työn fyysisistä ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä sekä työhyvinvoinnista. Kyselyn lopussa oli mahdollisuus antaa palautetta.
Tutkimusjoukolle lähetettiin yksi muistutusviesti (Liite 3) kyselyyn vastaamisesta.
Määräaikaan mennessä kyselyyn tuli 180 vastausta. Muistutusviestin jälkeen vastauksia tuli vielä 65.
Kuvio 3. Pro gradu tutkielman eteneminen.
4.3 Aineiston analysointi
Luokitteluasteikollisten muuttujien kuvailussa käytettiin kuivailevia tunnuslukuja (frekvenssi, prosenttiosuudet). Tutkimuksen jatkuvia muuttujia kuvattiin keskiarvon, keskihajonnan ja vaihteluvälin avulla.
Avoimesta kysymyksestä saadut vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Vastaukset oli mahdollista jakaa kahdeksaan ryhmään. Näiden ryhmien lisäksi jäi 25 vastausta, joita ei voinut ryhmitellä muiden saatujen vastausten kanssa. Sen lisäksi oli
Marraskuu 2015
Tutkimusaineiston otanta - 999 nuorta maatalousyrittäjää
Joulukuu 2015 - tammikuu 2016 Aineiston keruu
- Verkkokysely sähköpostitse maatalousyrittäjille 14.12.
- Muistutus sähköpostitse kyselyyn vastaamisesta 21.12.
- Määräaikaan 7.1. mennessä n=245
Tammi - huhtikuu 2016
Aineiston analysointi ja raportointi
kaksi vastausta, joiden tulkitseminen ei onnistunut ja ne vastaukset jätettiin analysoinnin ulkopuolelle.
5 TULOKSET
Verkkokyselyyn vastasi 245 tutkittavaa. Vastauksista kaksi jätettiin analysoinnin ulkopuolelle, koska maatiloilla oli tehty sukupolvenvaihdos jo 2000-luvun alussa, joten vastaajat eivät kuuluneet tutkimuksen kohderyhmään. Vastausjoukon lukumäärä oli n=245, mutta analysoidun vastaajajoukon kokonaismäärä oli n=243. Kyselyn vastausprosentti oli 24,5 %. Miesten ja naisten vastaukset eivät eronneet toisistaan, joten tulokset käsiteltiin yhtenä ryhmänä ilman sukupuolierojen vertailua.
5.1 Taustatiedot
Sukupolvenvaihdos tilalla (n=239) oli toteutettu keskimäärin kaksi vuotta sitten (kh=1,63, vv=0-5). Tutkittavien (n=243) keski-ikä oli 31 vuotta (kh=4,7, vv=19–42).
Kyselyyn vastanneista 75 % oli miehiä. Vastaajista 75 % oli avo- tai avioliitossa.
Tutkittavien taustakoulutuksena oli suuremmalla osalla (82 %) ammatillinen koulutus tai ammattikorkeakoulu. Maatalousalan koulutuksensa lähes joka toinen (48 %) vastaaja oli hankkinut toisen asteen koulussa (taulukko 1).
TAULUKKO 1. Tutkittavien taustatiedot.
Muuttuja n (%)
Sukupuoli 241
Mies 181 (75)
Nainen 60 (25)
Siviilisääty 241
Avioliitto 111 (46)
Avoliitto 72 (30)
Naimaton 56 (23)
Asumuserossa tai eronnut 2 (1)
Koulutustausta 243
Peruskoulu 3 (1)
Ammatillinen koulutus 116 (48)
Lukio 19 (8)
Ammattikorkeakoulu 83 (34)
Akateeminen tutkinto 22 (9)
Maatalousalan koulutus 243
Ei maatalousalan koulutusta 15 (6)
Kurssimuotoinen koulutus (ei tutkintoon johtava) 37 (15)
Maatalousalan perustutkinto 117 (48)
Opistoasteen tutkinto 1 (0)
Agrologi 63 (26)
Agronomi 10 (4)
Tuotantosuunnat vaihtuivat sukupolvenvaihdoksen jälkeen hieman. Lypsykarja oli yleisin tuotantosuunta ennen (68 %) ja jälkeen (58 %) sukupolvenvaihdoksen yli puolella vastaajista, vaikka lypsykarjasta luopui sukupolvenvaihdoksen yhteydessä noin 20 tilaa. Lihakarjaa kasvattavien tilojen määrä lisääntyi 48 tilasta 60 tilaan. Myös kasvinviljelytilojen lukumäärä kasvoi (kuvio 4). Edellä mainittujen lisäksi aineistossa oli yksi tila, jossa harjoitettiin metsätaloutta päätuotantosuuntana ennen sukupolvenvaihdosta. Tila vaihtoi tuotantosuuntaa sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.
0 50 100 150 200
Kasvinviljely Muu naudanlihantuotanto Naudanliha Lypsykarja
22 18
60
141
8 21
48
163
Lukumäärä (n) Ennen Jälkeen
Kuvio 4. Maatilojen (n=241) tuotantosuunnat ennen ja jälkeen sukupolvenvaihdoksen.
Eläinmäärää tilalla aikoi lisätä lähes puolet (48 %) vastaajista. Neljällä prosentilla vastaajista ei ollut eläimiä tilallaan ja noin viidennes vastaajista (21 %) ei osannut vielä arvioida aikooko lisätä eläinmäärää tulevaisuudessa. Vastaajista noin viidennes (19 %) aikoi kehittää tilan tuotteiden jatkojalostamista.
Tutkittavien ansiotulo kertyi pääosin eläinten hoitotöistä, kasvinviljelystä sekä metsätaloudesta (taulukko 2).
TAULUKKO 2. Maatalousyrittäjien (n=243) ansiotulon lähteet.
f
Eläinten hoitotyöt 194
Kasvinviljelytyöt 146
Metsätalous 176
Puutavaran jatkojalostus 10
Elintarvikkeiden jatkojalostus 12
Matkailu-, majoitus- ja virkitystoiminta 11
Hoito- ja hoivapalvelut 1
Muu jatkojalostus 3
Lumenauraus 53
Muu työ 71
a Tutkittavat saivat valita useamman vastausvaihtoehdon
Kyselyyn vastanneista 91 % (n=220) työskenteli päätoimisena maatalousyrittäjänä omalla tilallaan. Aloitustuen tutkittavista sai 93 %. Kyselyn mukaan 35 % maatalousyrittäjistä (n=86) työskenteli myös muualla maatalousyrittäjyyden ohella.
Sivutyötä tekevistä vastaajista hieman alle viidennes (17 %) teki työtä ympärivuotisesti ja loput vastaajista työskenteli sivutoimisesti tilan ohella muualla satunnaisesti (11 %), kausiluonteisesti (8 %) tai määräaikaisesti (2 %).
Tutkittavilta kysyttiin heidän puolisoiden osallisuudesta maatalousyrityksen toimintaan.
Noin viidenneksellä vastaajista (21 %) ei ollut puolisoa. Suurin osa vastaajista keskusteli paljon tai melko paljon puolison kanssa tilaan liittyvistä asioista (68 %) ja he kokivat saavansa myös henkistä tukea puolisoltaan (69 %). Noin kolmanneksella vastaajista (34 %) puoliso osallistui merkittävästi tilan töihin ja 28 % jonkin verran.
Vastaajista 17 %:lla puolisot eivät osallistuneet lainkaan tilan töihin.
5.2 Fyysiset ja psykososiaaliset kuormitustekijät
Tutkittavista 41 % koki työssään kuormittavimmaksi lakien, asetusten ja määräysten noudattamisen työssä. Noin viidennekselle (22 %) vastaajista kuormittavinta oli epävakaa talous- ja markkinatilanne (taulukko 3).
TAULUKKO 3. Maatalousyrittäjiä (n=243) työssä eniten kuormittavat tekijät.
Muuttuja n (%)
Liiallinen työmäärä 45 (19)
Suuri tapaturman riski 1 (0)
Vaihtelevat luonnonolot 10 (4)
Oman tilan johtaminen ja kokonaisuuden hallinta 25 (10)
Lait, asetukset ja määräykset, joiden mukaan toimittavat 100 (41)
Epävakaa taloustilanne ja markkinat 52 (21)
Jokin muu 10 (4)
Vastaajista 15 %:lla työmäärä jakautui tasaisesti vuoden ympäri. Vastaajista reilu kolmannes (38 %) oli sitä mieltä, että heidän työnsä sisältää enemmän fyysistä kuormitusta kuin henkistä. Tutkittavista yli puolen (56 %) mielestä heidän työssään henkistä ja fyysistä kuormitusta on yhtä paljon.
Vastaajat saivat valita keskeisimmät syyt miksi he joutuivat tekemään työssään pitkiä päiviä. Yleisimmät syyt pitkien työpäivien tekemiseen olivat liiallinen työmäärä (n=156), töiden kausiluonteisuus (n=125) sekä taloudelliset syyt (n=102) (kuvio 5).
0 20 40 60 80 100 120 140 160
Muut syyt Töiden tekeminen ennen lomaa Liian vähän työntekijöitä Taloudelliset syyt Töiden kausiluonteisuus Liikaa töitä
34 29
47
102 125
156
Lukumäärä (n ͣ) Kuvio 5. Maatalousyrittäjien (n=243) keskeisimmät syyt pitkien työpäivien tekemiselle.
(n a ) Tutkittavat saivat valita useamman vastausvaihtoehdon
Vastaajista lähes puolet (48 %) piti työtään fyysisesti jonkin verran raskaana. Työtään fyysisesti melko tai hyvin rasittavana vastaajista piti 43 %. Vastaajista suurimman osan (75 %) mielestä heidän työn fyysiset vaatimukset olivat melko hyvin tasapainossa
omien voimavarojen kanssa. Melko huonosti fyysiset vaatimukset vastasivat omia voimavaroja 10 %:lla maatalousyrittäjistä.
Maatalousyrittäjien fyysisistä kuormitustekijöistä pölyt haittasivat työssä hieman alle puolta (40 %) vastaajista melko paljon tai hyvin paljon. Hieman alle kolmannes vastaajista koki raskaiden nostojen ja kantamisen (29 %) sekä yksipuolisen työn (27 %) kuormittavan melko paljon tai hyvin paljon. Tutkimuksessa kysytyistä kuormitustekijöistä vähiten haittaavaksi koettiin homeen tai maakellarin haju (kuvio 6).
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Vaihtuvat työskentelylämpötilat Myrkylliset tai ärsyttävät aineet Homeen tai maakellarin haju Pölyt Tuotantoympäristön kaasut tai ilma Heikko tai häikäisevä valaistus Tärinä Melu Yksipuolinen työ Raskaat nostot ja kantaminen Hankalat työasennot
10 36
51 12
37 30
32 16
29 13 12
54
51 41 48
45 52 47 56
43 58
65
27 10
6 32
15 15 17 21 19 21 15
9 2 2 8
3 3 3 5 7
8 7
1 Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Hyvin paljon En osaa sanoa
Kuvio 6. Työympäristön haittatekijöiden vaikutus maatalousyrittäjien (n=243) työhön.
Tutkittavista hieman alle kaksi kolmasosaa (62 %) koki työnsä henkisesti melko tai hyvin rasittavaksi. Jonkin verran henkisesti rasittavana maataloustyön koki 31 % vastaajista. Työn henkiset vaatimukset olivat suurelta osalta (66 %) vastaajista erittäin tai melko hyvin tasapainossa omien voimavarojen kanssa. Melko huonosti tai erittäin huonosti henkiset voimavarat olivat tasapainossa vaatimusten kanssa 30 % vastaajista.
Jatkuva kiire ja kireä aikataulu olivat häirinneet lähes puolta (48 %) vastaajista viimeisen 12 kuukauden aikana. Taloudellinen epävarmuus aiheutti huolestumista usein noin kolmanneksella (32 %) tiloista (kuvio 7).
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Tilan taloudellinen epävarmuus Työn hankalat vuorovaikutustilanteet Yksintyöskentely Puutteet omassa osaamisessa tai
ammattitaidossa
Epäonnistumisen tai virheiden pelko Vaihtelun puute työssä Työkoneiden toimintahäiriöt ja
rikkoontuminen Jatkuva kiire ja kireä aikataulu
18
62 55 49 32
63 13
7
43
31 29
42 47
30 65
44
39 4 15
8 21
5 22 48 Harvoin tai ei koskaan Silloin tällöin Usein En osaa sanoa
Kuvio 7. Maatalousyrittäjiä (n=243) häirinneitä, huolestuttaneita tai rasittaneita tekijöitä viimeisen 12 kuukauden aikana.
Maatilan johtamiseen liittyvät työt kuormittivat suurinta osaa (58 %) vastaajista silloin tällöin. Vastaajista kolmannes (33 %) koki, että tilan johtamiseen liittyvät tekijät kuormittivat heitä usein. Taloudelliseen tilanteeseen tyytyväisiä tai kohtalaisen tyytyväisiä vastaajista oli lähes puolet (48 %) ja hieman yli puolet (51 %) olivat taloudelliseen tilanteeseen tyytymättömiä.
5.3 Koettu työkyky, jaksaminen ja työhyvinvointi
Tutkittavia pyydettiin kyselyssä pisteyttämään oma työkykynsä asteikolle 0-10. Itse arvioidun työkyvyn keskiarvoksi tuli 8,3 (kh=1,7, vv=0-10) (kuvio 8).
0 20 40 60 80 100
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2 0 1 2 4 8 13 19
63 81
52 Lukumäärä (n)
Maatalousyrittäjien työkyky Kuvio 8. Koettu työkyky (0=täysin työkyvytön, 10=työkyky parhaimmillaan).
Vastaajista reilu kolmannes (38 %) ilmoitti kokevansa stressiä jonkin verran. Melko tai erittäin paljon stressiä maatalousyrittäjistä tunsi niin ikään lähes kolmannes (28 %) (kuvio 9). Suurin osa vastaajista (53 %) uskoi, että pystyy hallitsemaan työstressiä erittäin tai melko hyvin. Vastaajista 39 % kykeni hallitsemaan stressiä jossain määrin.
0 5 10 15 20 25 30 35 40
En lainkaan Vain vähän Jonkin verran
Melko paljon
Erittäin paljon 7
26
38
19
9 Prosenttia (%)
Kuvio 9. Maatalousyrittäjien (n=241) kokema stressi.
Suurin osa vastaajista (53 %) on tuntenut joskus itsensä uupuneeksi tai ylirasittuneeksi viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Usein uupuneeksi itsensä on tuntenut 31 % vastaajista.
Vastaajista 38 % oli tuntenut itsensä jatkuvasti tai melko usein toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen, kun taas noin viidennes (21 %) on tuntenut toiveikkuutta melko harvoin. Reilu kolmannes vastaajista (40 %) tunsi toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen silloin tällöin.
Vastaajista suurin osa (61 %) oli erittäin tai melko tyytyväisiä nykyiseen työhönsä.
Melko tai erittäin tyytymättömiä nykyiseen työhönsä oli 13 % vastaajista.
Työmotivaatiota kysyttäessä selvisi, että 31 % vastaajista oli erittäin motivoituneita ja 58 % melko motivoituneita. Vastanneista 10 % ei ollut lainkaan motivoitunut työhönsä.
Yli puolet (60 %) vastaajista koki päivittäin tai viikoittain, että he tekevät tärkeää ja merkityksellistä työtä. Toista ääripäätä tarkasteltaessa huomasi, että lähes viidennes (19 %) vastaajista ei kokenut työtään tärkeäksi edes joka kuukausi. Vastaajista 24 % koki päivittäin innostusta omassa työssään (Kuvio 10).
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Tunnen itseni tyytyväiseksi työhön syventyessä Olen innostunut työstäni Tunnen itseni vahvaksi ja
tarmokkaaksi työssä Tunnen tekeväni tärkeää ja
merkityksellistä työtä
21 24 13
29
51 49 58
31
21 20 23 21
5 7
6 18 Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin En koskaan
Kuvio 10. Maatalousyrittäjien (n=243) työn imuun liittyviä tekijöitä.
Suurin osa vastaajista (76 %) oli samaa mieltä tai jokseenkin sitä mieltä, että työ tukee jaksamista. Vastaajista 17 % koki, että työ ei tue heidän jaksamistaan.
