Kuormalla tarkoitetaan elimistöön vaikuttavaa tekijää, jonka voimakkuus on elimistöstä riippumaton. Kuormittumisella tarkoitetaan niitä elintoimintojen muutoksia, joita ilmenee kuormituksen seurauksena. Kuormittavuus tarkoittaa työn ominaisuutta, joka heijastuu työntekijän elimistössä kuormittumisen voimakkuutena (Kirjonen 2007).
Työssä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset toiminnot aiheuttavat kuormitusta. Yleensä kuormitusta tarkastellaan kokonaiskuormituksena, joka muodostuu erillisistä samanaikaisista kuormitustekijöistä (Lindström ym. 2005). Työturvallisuuslaissa (738/2002) on määritelty, että työn kuormitustekijät eivät saa olla sellaisia, että ne aiheuttavat työntekijälle terveydellistä haittaa tai vaaraa (Työturvallisuuslaki 2002).
Työn kuormitustekijöillä tarkoitetaan työssä ja työympäristössä olevia fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä, jotka aiheuttavat kuormitusta. Kuormitustekijöiksi ei yleensä kutsuta kemiallisia, fysikaalisia ja biologisia tekijöitä, vaan niistä käytetään termejä vaaratekijä tai altiste. Kuormitustekijät aiheuttavat kuormittumista, joka voi olla terveyden kannalta myönteistä tai kielteistä. Kuormittumisen kokeminen myönteisenä tai kielteisenä riippuu yleensä siitä, kuinka hyvin tekijä työnsä hallitsee (Waris 2001, Lindström ym. 2005).
Epätasapaino kuormitustekijöiden ja yksilön ominaisuuksien sekä voimavarojen välillä altistaa haitalliselle kuormittumiselle, joka voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa ongelmia jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Kuormitustekijät voivat muuttua stressiä aiheuttaviksi tekijöiksi. Ylikuormittuneisuutta työssä syntyy, kun työntekijä ei pysty hallitsemaan häneen kohdistuvaa kuormitusta. Tuolloin työntekijä ei kykene vähäisillä voimavaroilla mukauttamaan työn haasteita omille voimille sopiviksi (Waris 2001, Ilmarinen 2005).
Erityisesti maatalousyrittäjät kokevat kuormitusta aiheuttavaksi työympäristöön liittyvät vaarat, maatalouspolitiikan moninaisuuden lakeineen ja asetuksineen, taloudelliset haasteet sekä vaihtelevat sääolot. Hyvä tietämys eläinten käyttäytymisestä vähentää työympäristöön liittyviä riskitekijöitä ja sitä kautta haitallista kuormittumista. Vuonna 2012 lähes puolet maatalousyrittäjille sattuneista tapaturmista tapahtui eläinten hoitotöiden aikana (Kallioniemi 2013).
2.2.1 Fyysiset kuormitustekijät
Fyysisiä kuormitustekijöitä työssä ovat työpisteen mitoitukseen liittyvät tekijät, toistotyö, taakkojen käsittely, erilaiset työliikkeet, melu, lämpö ja erityisesti työn raskaus (Lindström ym. 2005). Työpistettä pitää pystyä säätämään ja muokkaamaan käyttäjän tarpeita ja mittoja vastaavaksi. Seisoma-alusta ei saa olla liian kova.
Käsityövälineiden käytössä on huomioitava, että työkalut ovat käyttäjälleen sopivat sekä ehjät ja turvalliset. Kuormittavat työasennot ja nostot, kuten käsien kohoasennot, vartalonkierrot sekä painavat ja toistuvat nostot, kuormittavat fyysisesti. Raskasta työtä, joka hengästyttää ja hikoiluttaa, pitää pystyä itse säätelemään. Tuon lisäksi työn on oltava monipuolista, ettei siitä aiheudu haitallista fyysistä kuormitusta. Korkea tai alhainen työskentelylämpötila tai kova melu lisäävät fyysistä kuormitusta (Waris 2001, Lindström ym. 2005).
Fyysiset kuormitustekijät voidaan jakaa kuormituksen laadun perusteella. Energeettistä kuormittumista aiheuttaa pitkäjaksoisesti kestävä työ, joka lisää sydämen sykintätaajuutta ja hengitystiheyttä. Suurten taakkojen liikuttaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Liikuntaelimistöä kuormittavat myös staattiset työasennot sekä samanlaisena toistuvat liikkeet taakan painosta riippumatta (Louhevaara ja Launis 2011).
Työturvallisuuslaissa (738/2002) on määritelty, että työn fyysiset kuormitustekijät eivät saa olla sellaisia, että ne aiheuttavat työntekijälle terveydellistä haittaa tai vaaraa.
Työntekijällä on oltava riittävästi tilaa työskennellä, työtä on tarvittaessa kevennettävä apuvälineillä, käsillä tehtävät nostot on tehtävä mahdollisimman turvallisiksi ja toistorasitus on minimoitava työssä (Työturvallisuuslaki 2002, Työturvallisuuskeskus 2014).
Fyysisiä kuormitustekijöitä maataloustyössä ovat esimerkiksi yläraajojen toistotyöt, joita esiintyy muun muassa eläinten ruokinnassa ja vihannesten käsittelyssä myyntiin.
Metsätöissä fyysistä kuormitusta yläraajoihin aiheuttavat tärinä, nivelten ääriasennot ja staattinen lihastyö. Työvaiheiden muuttuminen käsityöstä koneiden ohjaamiseksi on myös muuttanut työn fyysisiä kuormitustekijöitä, mutta ei ole poistanut kuormitustekijöitä. Erilaisten koneiden ajaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimiä
samoin kuin tietokoneella työskentely (Ketola ym. 2003). Maatalousyrittäjän työssä fyysistä kuormitusta lisäävät myös pitkät työpäivät ja työskentely poikkeaviin aikoihin (European Agency for Safety and Health at Work 2012).
Fyysisiin kuormitustekijöihin kuuluvat myös pölyt, homeet, kaasut, ilmanlaatu sekä myrkylliset ja ärsyttävät aineet. Maataloustyössä pölyä irtoaa eläinten karvasta ja hilseestä, jauhoista, homeesta sekä maaperästä. Erilaisia kaasuja, kuten ammoniakki, rikkivety ja hiilidioksidi, esiintyy lähinnä eläinsuojissa. Lähinnä lannankäsittelyyn liittyvissä tilanteissa kaasut voivat syrjäyttää hapen ja aiheuttaa hengenvaaran.
Myrkyllisiä ja ärsyttäviä aineita maataloudessa joudutaan käyttämään torjunta-aineissa, säilöntäaineissa sekä pesuaineissa. Aineiden vaarallisuus ja oikeaoppinen käyttötapa selviää myyntipäällysmerkinnöistä (Työterveyslatos 2013).
Maatalousyrittäjistä joka toinen kokee työnsä fyysisesti melko tai hyvin rasittavaksi.
Raskaat nostot ja kantaminen sekä hankalat työasennot kuormittavat joka viidettä maatalousyrittäjää melko tai hyvin paljon. Raskaimmat työvaiheet liittyvät nostamiseen ja kantamiseen sekä metsätöihin. (Perkiö-Mäkelä 2015b).
Maatalousyrittäjiltä vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa ja terveyttä, koska maataloustyössä on moniin muihin töihin verrattuna poikkeuksellisen paljon riskialttiita tai vaarallisia työtehtäviä. Eläinten kanssa työskentely aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Etenkin pienemmillä kotieläintiloilla joudutaan tekemään enemmän fyysisesti raskaita töitä käsin, kuten lypsytyötä ja ruokintaa, koska ei ole taloudellisesti kannattavaa investoida koneisiin. Fyysinen kuormitus on yleensä vähäisintä suurilla viljatiloilla, koska työvaiheet on pidemmälle koneellistettu (Eskola ym. 2005, Karttunen ym. 2006).
2.2.2 Psyykkiset kuormitustekijät
Ihmisen psyykkisiä perustarpeita ovat muun muassa oppimisen, turvallisuuden ja vaikuttamisen tarve, joiden pohjalta myös mahdolliset psyykkiset kuormitustekijät muodostuvat. Työn pitäisi olla sellaista, että työntekijä kokee hallitsevansa sen. Työn hallinnan tunteen luovat selkeät tehtävät, tavoitteet ja arvot (Waris 2001, Parvikko 2010). Psyykkisiä kuormitustekijöitä työssä ovat yksitoikkoinen työ,
etenemismahdollisuuksien ja arvostuksen puute, tavoitteiden epäselvyys sekä mahdolliset häiriöt ja jatkuvat keskeytykset. Psyykkinen kuormitustekijä on myös vaikutusmahdollisuuksien puute eli työntekijä ei itse pysty vaikuttamaan työmäärään, tahtiin, tauotukseen tai työtapaan (Lindström ym. 2005).
Työmäärään lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita kuormituksen lisääntymistä, jos se esimerkiksi antaa mahdollisuuden oppia uutta ja estää työn yksitoikkoisuuden.
Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön vähentävät kuormituksen tunnetta (Parvikko 2010).
Maatalousyrittäjiltä on selvitetty kohtuulliseksi koettua työmäärää. Eläintiloilla kohtuullisena työmääränä pidetään suurempia viikkotunteja kuin kasvinviljelytiloilla.
Karjatiloilla kohtuullisena työaikana pidetään noin 52 tuntia viikossa hiljaisena aikana ja sesonkien aikaan noin 80 tuntia viikossa. Yrittäjäperheeseen kuuluvat tekivät keskimäärin 3147 tuntia/vuodessa maataloustyötä (Kaila ja Karttunen 2013).
Työmäärää yritetään hallita maatiloilla ensisijaisesti ulkoistamalla töitä tai kehittämällä omaa koneketjua ja näiden vaihtoehtojen jälkeen palkataan tarvittaessa lisää työvoimaa.
Lisätyövoiman palkkaaminen on parantanut maatalousyrittäjän omaa jaksamista (Väre ym. 2013)
Maatalousyrittäjän työnkuva on monipuolinen ja laaja-alainen, mikä voi lisätä psyykkistä kuormittumista työssä. Maatalousyrittäjä työskentelee tilallaan toimitusjohtaja, markkinointi-, tuotanto-, osto- ja henkilöstöjohtajana. Tuon lisäksi hän vastaa maatalousyrityksen koneiden ja laitteiden kunnossapidosta. Maatalousyrittäjän on tehtävä epävarmoja päätöksiä tuotannon eri osa-alueilla ja kannettava itse niiden seuraukset (Lindström ym. 2005, Yliselä 2009b). Maatalousyrittäjän työssä esimerkiksi muuttuvat sääolosuhteet edellyttävät nopeaa päätöksentekoa, mikä voidaan kokea kuormittavaksi. Nuoret maatalousyrittäjät kykenevät reagoimaan muutoksiin nopeammin kuin vanhemmat. Nopeat muutokset ja päätökset onnistuvat parhaiten niiltä, joilla ei ole terveysongelmia (Berry ym. 2011, Hogan ym. 2011). Erityisesti maatalousyrittäjän työhön kuuluvia odottamia lisätöitä voidaan pitää psyykkisinä kuormitustekijöinä (European Agency for Safety and Health at Work 2012).
Noin 30 % maatalousyrittäjistä kokee työssään stressiä ja 40 % kokee maataloustyön olevan henkisesti melko tai hyvin rasittavaa. Henkistä kuormitusta työssä lisää erityisesti byrokratia ja ison maatalousyrityksen hoitaminen. Maatalousyrittäjän lähipiiri voi tukea henkistä jaksamista. Työstä palautuminen työpäivän jälkeen onnistuu 36 % maatalousyrittäjistä hyvin ja 55 % kohtalaisesti. Työn imua maatalousyrittäjistä koki 60
% useita kertoja viikossa (Perkiö-Mäkelä 2015b).
2.2.3 Sosiaaliset kuormitustekijät
Sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat yksintyöskentely, ristiriitatilanteet ja hankalat vuorovaikutustilanteet sekä yhteistyön toimimattomuus. Myös epäoikeudenmukainen ja epäasiallinen kohtelu sekä puutteet johtamisessa ja tiedonkulussa ovat sosiaalisia kuormitustekijöitä (Lindström ym. 2005).
Ihmisellä on tarve tuntea itsensä merkitykselliseksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Joidenkin sosiaalisten kuormitustekijöiden tunnistaminen voi olla työyhteisössä vaikeaa, koska yksilöt kokevat kuormitustekijät eri tavoin. Liiallinen kiire työssä on yksi yleisimmistä syistä, joka aiheuttaa työpaikoilla kiusaamista ja häirintää.
Maatalousyrittäjän näkökulmasta sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat sosiaalisen tuen puute ja eristäytyminen (Waris 2001, European Agency for Safety and Health at Work 2012, Työturvallisuuskeskus 2015). Myös tiukka taloudellinen, laajentamispaineet sekä liiallinen työmäärä kuormittavat maatalousyrittäjää (Lehtonen ja Yliselä 2009, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Maatalousyrittäjän työssä korostuu perheen sekä muun lähiverkoston merkitys.
Maatalousyrittäjän sosiaalisia kuormitustekijöitä ovat ristiriitatilanteet perheen ja työyhteisön kanssa sekä turvaverkon puuttuminen ja yksinjääminen ongelmien kanssa.
Sosiaalisia kuormitustekijöitä voivat olla myös puutteet tiedonkulussa yhteistyökumppanien kanssa sekä johtamiseen liittyvät haasteet (Lindström ym. 2005, Yliselä 2009a).
Maatalousyrittäjällä perhe liittyy kiinteästi työhön, koska koti usein toimii työpaikkana.
Tilan läheisyydessä asuu yleensä maatalousyrittäjän lisäksi mahdollisesti myös muita
sukulaisia. Ristiriitojen välttämiseksi toisten perhekulttuurien taustat on hyvä tuntea sekä ylläpitää keskustelevaa ilmapiiriä. Nuoret maatalousyrittäjät tarvitsevat vapautta ja omaa vastuuta, jotta he voivat kohdata vanhempansa ystävinä ja aikuisina (Lehtonen ja Yliselä 2009).
Maatalousyrittäjän työkaverina on usein oma puoliso eli työyhteisönä on oma perhe.
Ongelmat parisuhteessa heijastuvat suoraan myös työsuhteeseen, minkä vuoksi maatilan riskienhallinnassa on varauduttava myös henkilösuhteiden muutoksiin. Yritystoiminnan jatko on suunniteltava myös siltä varalta, jos puoliso kuolee tai parisuhde rikkoutuu (Lehtonen ja Yliselä 2009, Pirkkalainen ja Yliselä 2009).
Tässä tutkielmassa psyykkisistä ja sosiaalisista kuormitustekijöistä käytetään jatkossa yhteisnimitystä psykososiaaliset kuormitustekijät.