Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukupolvenvaihdoksen tehneiden nuorten maatalousyrittäjien työn kuormitustekijöitä, työkykyä, jaksamista ja työhyvinvointia.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuvailevaa tietoa nuorten maatalousyrittäjien fyysisistä ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä sekä koetusta työhyvinvoinnista.
Tutkimukseen vastanneiden maatalousyrittäjien keski-ikä oli noin 31 vuotta.
Maatalousyrittäjien keski-ikä Suomessa on lähes 51 vuotta ja yli puolet kaikista maatalousyrittäjistä on yli 50-vuotiaita (Tilastokeskus 2014b, Luonnonvarakeskus 2015). Kyselyyn vastanneista 25 % oli naisia ja loput miehiä. Suomalaisista maatalousyrittäjistä naisia on keskimäärin kolmannes (Tilastokeskus 2015). Tietoa siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on kokonaan naisten omistuksessa ja heidän ensisijaisena tulonlähteenä, ei ole raportoitu. Kyselyyn osallistuneista maatalousyrittäjistä 21 % ei ollut maatalousalan koulutusta tai koulutus oli ollut kurssimuotoista. Vuonna 2012 joka toisella maatalousyrittäjällä ei ollut alan koulutusta (Tilastokeskus 2014b).
Tässä tutkimuksessa tutkittiin nuoria maatalousyrittäjiä, joten ikäero suomalaisiin maatalousyrittäjiin (keski-ikä noin 51 vuotta) on odotetun kaltainen. Tämän vuoksi tulosten vertailu kaikkien maatalousyrittäjien ja tutkimuksen kohteena olleiden maatalousyrittäjien välillä ei ole tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä vain sukupolvenvaihdoksen tehneisiin suomalaisiin nuoriin maatalousyrittäjiin.
Sukupolvenvaihdos oli tehty tiloilla keskimäärin 1,5 vuotta aiemmin. Sen vuoksi on oletettavaa, että maatalousyrittäjänä hankittu ja sukupolven vaihdokseen liittyvät kokemukset näkyivät vastauksista. Toisaalta voidaan arvioida laajennus- ja investointi prosessien olevan vauhdikkaimmillaan. Sukupolvenvaihdoksia tehtiin poikkeuksellisen paljon vuonna 2014, koska tulevien vuosien luopumisehdoista ei ollut vielä tietoa ja
niihin suunniteltiin kiristyksiä. Sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun on hyvä varata ainakin vuosi, jotta kaikki asiat ehditään ajoissa selvittämään. Näistä syistä monet ajoittivat sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen vanhoilla ehdoilla, koska olisi voinut olla niin, ettei luopumiseläkkeelle siirtyminen olisi ollut enää seuraavana vuonna mahdollista.
Maatalousyrittäjistä 48 % aikoi lisätä eläinmäärää lähitulevaisuudessa. Eläinmäärän lisääminen tarkoittaa poikkeuksetta tuotannon laajentamiseen liittyvää lisärakentamista ja siten investointeja. Maatalousyrittäjä saa investoinnilleen parempaa korkotukea, kun hän hakee sitä Maaseutuvirastosta ennen kuin ollut viisi vuotta maatalousyrittäjänä (Maaseutuvirasto 2016b). Käytännössä isoissa navettainvestoinneissa nuoren viljelijän korotettu korkotukiprosentti voi merkitä kymmeniä tuhansia tai jopa 100 000 euroa.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen tuotantosuuntaa oli vaihtanut noin 20 maatilaa.
Lypsykarjatilojen määrä oli vähentynyt ja tilalle tuotantosuunnaksi oli tullut kasvinviljely tai lihantuotanto. Kotieläintilalliset kokivat eläinten hoitotyöt sitovina ja kuormittavina ja ne vaikuttivat merkittävästi vapaa-ajan viettoon ja harrastusmahdollisuuksiin. Monet maatilat ovat jopa vuosisatoja vanhoja sukutiloja, kylien kantatiloja. Eläimistä luopuminen ja mahdollinen muutto työn perässä maalta kaupunkiin ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Velkataakka ja luopumisehdot myös pakottavat monia maatalousyrittäjiä jatkamaan, vaikka helpompi olisi siirtyä muulle alalle töihin. Työskentely maalla luonnon ympäröimänä ja eläinten parissa on raskaudestaan huolimatta antoisaa. Omassa pihapiirissä tehdyt työtunnit eivät ole suoraan vertailukelpoisia monien muiden alojen työtunteihin.
Maatalousyrittäjät tekevät pitkiä työpäiviä. Esimerkiksi Väre ym. (2013) tutkimuksessa työmäärän hallinnan pääasiallisena vaikeutena pidettiin kausittaista työvoiman tarvetta (Väre ym. 2013). Tässä tutkimuksessa tuli esille, että pitkien työpäivien tekeminen liittyy talouteen, kausiluonteiseen työhön tai liialliseen työmäärään. Maatalousyrittäjät kokivat, että käteen jäävä ansio on riittämätön, jotta ulkopuolista työvoimaa olisi mahdollista palkata. Heikko toimeentulo oli monille nuorille maatalousyrittäjille yllätys.
Heikko kannattavuus, pitkät työpäivät, sekä työn sitovuus voivat aiheuttaa sen ettei tilan laajentaminen tai investointien tekeminen kiinnosta. Maatalousyrittäjänä aloittamisen yhteydessä on joutunut ottamaan paljon lainaa pankista tilan ostamiseen ja nykyinen
epävarmuus talouden kehittymisestä sekä tukijärjestelmän säilymisestä on laittanut monet maatalousyrittäjät miettimään työtään.
Fyysisistä kuormitustekijöistä pölyt haittasivat useimpia maatalousyrittäjiä. Seuraavaksi eniten kuormittivat maatalousyrittäjiä vaihtelevat työskentelylämpötilat ja kolmantena raskaat nostot ja kantamiset. Työterveys ja Maatalous Suomessa 2014 -tutkimuksen mukaan maatalousyrittäjiä kuormittivat erityisesti raskaat nostot ja kantamiset (Perkiö-Mäkelä ym. 2015b). Käsin tehtäviä nostoja ei saa kokonaan poistettua, mutta koneellistumisen myötä maataloustyö on keventynyt. Nuoret maatalousyrittäjät ovat käyneet hiljattain maatalousalan koulunsa ja tietävät kuinka koneita käytetään ja miten paljon ne helpottavat omaa työtä. Nykyään maataloudessa suhtaudutaan aikaisempaa vakavammin pölyihin ja eri altisteisiin, koska tiedetään niiden terveysvaikutukset.
Pölyihin ja lämpötilan vaihteluihin varautuminen on hankalaa, jos suojautumista vaativa tilanne tulee yllättäen. Esimerkiksi hengityksensuojaimen kuljettaminen varalta likaisessa taskussa ei yleensä toimi, paitsi jos kyseessä on yksittäispakattu ja taiteltava hengityksensuojain.
Maatalousyrittäjistä tilan johtamiseen liittyvät työt kuormittivat 53 % silloin tällöin ja 31 % usein. Tulos on hieman korkeampi kuin esimerkiksi Työterveys ja maatalous Suomessa 2014 -tutkimustuloksissa, jossa 24 % maatalousyrittäjistä oli vastannut tilan johtamiseen liittyvien töiden kuormittavan usein (Perkiö-Mäkelä ym. 2015b). Suurempi kuormituksen kokeminen tässä tutkimuksessa voi selittyä sillä, että maatalousyrittäjät ovat uusia ja heille tulee paljon asioita selvitettäväksi ja päätettäväksi. Nuoret vasta-aloittaneet maatalousyrittäjät myös kehittävät ja laajentavat tilaansa, joten johtamiseen ja suunnitteluun on käytettävä enemmän aikaa.
Valtaosalla kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä työn henkiset vaatimukset olivat tasapainossa omien voimavarojen kanssa, vaikka he kokivat työnsä henkisesti kuormittavaksi. Kuitenkin noin kolmannes maatalousyrittäjistä oli tilanteessa, jossa kuormittuminen ei enää ollut tasapainossa omien voiminen kanssa. Jatkuva omien voimavarojen ylittäminen pitkällä aikavälillä voi näkyä esimerkiksi siinä, että töistä jäädään jälkeen ja eläinten hyvinvoinnin taso heikkenee. Viljelytoimenpiteistä tietävät voivat kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, jos tilan peltoja tullaan kyntämään siinä vaiheessa, kun pitäisi jo kylvää tai syksyllä puinteja käynnistellään vasta siinä
vaiheessa, kun muiden viljat ovat jo kuivurissa. Lindström ym. (2005) mukaan kuormittumista aiheuttaa erityisesti vaikutusmahdollisuuden puute työtahtiin ja – määrään, tavoitteiden epäselvyys, arvostuksen puute sekä ongelmatilanteet.
Maatalousyrittäjät toivat esille kohtuuttoman suuren byrokratian määrän, joka liittyy maatalousyrityksen hoitamiseen. Yliselän (2009b) mukaan maatalousyrityksen hoitaminen on tasapainoilua työn eri osa-alueiden välillä, koska kokonaisuus on laajempi kuin esimerkiksi yrittäjillä keskimäärin. Maatalousyrittäjän on pystyttävä tekemään nopeita ratkaisuja ja kannettava niistä vastuu vaikka lopputulos ei olisi edes tiedossa (Yliselä 2009b). Maatalousyrittäjät hakivat keväällä 2015 tukia, vaikka tarkkoja sitoutumisehtoja ei ollut vielä olemassa. Peltotukien ehdot tarkentuivat useaan kertaan kesken kasvukauden, vaikka maatalousyrittäjät olivat viljelytoimenpiteensä tehneet aiemmin. Byrokratian hallinta tuottaa ongelmia asiantuntijalla, joten maatalousyrittäjien on lähes pakko turvautua ulkopuoliseen apuun. Asiakirjojen ja hakemusten täytättäminen muilla on kallista, mutta mahdollisissa virhetilanteissa maatalousyrittäjä saa korvauksia. Itse täytetyistä hakemuksista vastaa yksin maatalousyrittäjä.
Maatalousyrittäjien itse arvioiman työkyvyn keskiarvo oli tässä kyselyssä 8,3 mikä on vastaava tulos kuin Työ ja terveys Suomessa 2012 –tutkimuksessa (Perkiö-Mäkelä 2013), mutta on alhaisempi kuin esimerkiksi FINRISKI –terveystutkimuksessa 25-44 vuotiaiden ryhmässä (Borodulin ym. 2013). Maatalousyrittäjien itse arvioima työkyky on heikompi kuin muissa ammattiryhmissä niin sukupuoli- kuin ikäryhmittäin tarkasteltuna (Gould ja Polvinen 2006). Tässä tutkimuksessa maatalousyrittäjät olivat nuorempia kuin työssäkäyvä väestö keskimääräisesti, joten olisi voinut odottaa työkyvyn olevan keskimääräistä parempi tai että tulos olisi yltänyt samalla tasolle, kuin FINRISKI -terveystutkimuksen tulokset. Heikompi työkyky jo nuoremmalla iällä voi olla ongelma myöhemmin työelämässä. Monilla aloilla työtehtäviä voi vaihtaa, jos työkyvyn kanssa on ongelmia. Maatalousyrittäjän ongelmat työkyvyssä voivat aiheuttaa yritystoiminnan päättymisen tai suuria muutoksia tuotantosuuntaan tai yritystoiminnan laajuuteen.
FINRISKI-terveystutkimuksessa 25–44 vuotiaiden vastausryhmässä 17 % oli tuntenut itsensä usein uupuneeksi ja 60 % joskus (Borodulin ym. 2013). Viimeisen kuukauden
aikana maatalousyrittäjistä 53 % oli tuntenut itsensä joskus uupuneeksi ja 31 % usein.
Maatalousyrittäjistä huomattavasti useampi kokee usein uupumusta verrattuna Kansallisen terveystutkimuksen tuloksiin. Vastauksissa nousi esille maataloustyön sitovuus ja lomapäivien vähyys, mikä aiheuttaa sen, ettei levolle ja vapaa-ajalle jää riittävästi aikaa. Erityisesti kausittainen suuri työmäärä, pakottaa maatalousyrittäjät työskentelemään uupumuksesta huolimatta. Kesäsesongin aikana muut työt voivat jäädä tekemättä ja rästiin jääneistä töistä kerääntyy työsuma talvikaudelle, jolloin pitäisi ehtiä palautumaan kesän kiireistä.
Vertailtaessa maatalousyrittäjien fyysisiä ja psykososiaalisia voimavaroja suhteessa työn vaatimuksiin, niin henkiset voimavarat olivat heikommin tasapainossa kuin fyysiset. Maataloustyö myös koettiin enemmän henkisesti rasittavaksi kuin fyysisesti.
Suuri osa maatalousyrittäjistä tunsi usein tekevänsä merkityksellistä työtä, josta innostui ja jota tehdessä tunsi itsensä tyytyväiseksi. Suurin osa maatalousyrittäjistä oli motivoituneita ja tyytyväisiä työhönsä.
Tutkimuksessa ei ilmennyt hälyttäviä tuloksia, jotka olisivat poikenneet merkittävästi aiemmista maatalousyrittäjille tehdyistä tutkimuksista. Vastausten olisi voinut odottaa eroavan enemmän kaikille maatalousyrittäjille tehdyistä kyselyistä, koska vastaajajoukon keski-ikä oli noin 20 vuotta vähemmän kuin maatalousyrittäjillä keskimäärin. Tulosten yhteneväisyyden syistä ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä. Nuoret maatalousyrittäjät panostavat tilaan, laajentavat ja joutuvat ammattilaistenkin kanssa arvioimaan ja tunnistamaan riskejä, joten sitä kautta tietämys omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on ajankohtaista. Vuosikymmeniä maatalousyrittäjinä toimineilla yrittäjillä toiminta on vakiintunutta ja samojen rutiinien toistamista. Omaa terveyttä ei ehkä edes muisteta ajatella tai se on jo menetetty vuosia sitten ja viimeiset työvuodet mennään niin kuin aina aiemmin.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää luonnonvara-alan koulutuksessa, maatalousyrittäjille suunnatussa koulutuksessa sekä tukitoimien suunnittelussa.
Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää nuorten maatalousyrittäjien ohjauksessa, jotka suunnittelevat sukupolvenvaihdosta tai joilla on sukupolvenvaihdosprosessi kesken.