Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Pro gradu -tutkielma Suomen kieli Marraskuu 2018
P r
o g r a d u - t u t Johanna Rauste
ENGLANNIN KIELEN VAIKUTUS LUKIOLAISTEN KIRJOITETTUUN KIELEEN
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Humanistinen osasto
Tekijät – Author
Johanna Rauste
Työn nimi – Title
Englannin kielen vaikutus lukiolaisten kirjoitettuun kieleen
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 27-11-2018 55
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tutkimuksen kohteena ovat englannin kielen vaikutus lukiolaisten kirjoitettuun kieleen ja englannin kielen vaiku- tuksesta aiheutuvat normipoikkeamat. Tutkimuskysymyksenä on se, miten englannin kielen vaikutus näkyy suoma- laisten lukiolaisten kirjoitelmissa. Tutkimuksessa tarkastellaan englannin kielen vaikutusta sanatasoon eli leksik- koon, välimerkkeihin ja lausetasoon eli syntaksiin.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmä seuraa lingvistisen analyysin periaatteita. Anglismit on ensin etsitty, jonka jälkeen ne on luokiteltu erilaisiin kategorioihin.
Tutkimuksen aineistona ovat Etelä-Suomessa sijaitsevan lukion eri vuosikurssien opiskelijoiden kirjoitelmat.
Aineisto koostuu 95 kirjoitelmasta. Aineiston sanemäärä on 33 395 sanaa. Keskimäärin yhdessä kirjoitelmassa on 355 sanaa. Aineisto on kerätty syksyllä 2017.
Tutkimusaineistossa englannin kielen vaikutus näkyy leksikossa, välimerkeissä ja syntaksissa. Morfologiaan ja fonologiaan liittyviä anglismeja ei aineistossa ole. Leksikon osalta englannin kielen vaikutus näkyy lainasanoissa, yhdyssanojen erilleen kirjoittamisessa, sanojen merkitysten laajenemisessa ja muotisanoissa sekä tiettyjen pronomi- nien artikkelimaisessa käytössä. Lainasanoja englannista on etenkin sähköisen viestinnän ja tietoteknologian aihe- piireistä. Yhdyssanat ovat vuosikymmenten ajan olleet yksi oikeinkirjoituksen haastavimmista osa-alueista, ja eng- lannin mallin mukainen nominatiivialkuisten yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen on yhä yleisempää. Yksi kiinnos- tavimmista huomioista tutkimuksessani liittyy pronominien käyttöön. Tiettyjen pronominien artikkelimaista käyttöä esiintyy usealla kirjoittajalla.
Välimerkkeihin liittyvät ongelmat kuuluvat osittain syntaktisiin piirteisiin. Tutkimuksen rakenteen tasapai- nottamiseksi muutamaa välimerkitykseen liittyvää ilmiötä käsitellään omassa luvussaan. Nämä ilmiöt ovat infiniit- tisten lausekkeiden erottaminen ja lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla, pilkku topiikin ja kommentin sekä subjektin ja predikaatin välissä, ylimääräinen pilkku sekä-sanan edessä ja puolipisteen englannin mallin mukai- nen käyttö. Englannin kielessä pilkkua käytetään puheen tauotuksen mukaan myös kirjoitetussa kielessä. Tämän mallin mukaan myös suomalaiset kirjoittavat toisinaan pilkun lauseenalkuisten adverbiaalien, lauseenvastikkeiden ja topiikkien jälkeen. Sekä-sanan eteen ei suomen kielessä tule pilkkua. Lukiolaisten kirjoitelmissa sekä-sanaan on kui- tenkin luettelon ja rinnastuksen yhteydessä lisätty normista poiketen pilkku. Puolipistettä käytetään englannin kie- lessä luettelossa, ja tällaista käyttöä näkyy myös tutkimuksen aineistossa.
Syntaksin anglismeja ovat englannin kielen mallin mukainen virkkeen informaatiorakenne, yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö, genetiiviä korvaavat paikallissijat ja paikallissijaisten attribuuttien sijoittaminen pääsa- nan jälkeen. Lauseen informaatiorakenne kääntyy englannin kielen mallin mukaisesti toisinaan siten, että uusi asia kirjoitetaan lauseen alkuun. Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö on yleistynyt englannin kielen vaikutuksesta, vaikka sillä on kotimaistakin murretaustaa. Genetiiviä korvaavat paikallissijat toimivat tiettyjen englannin preposi- tiorakenteiden korvikkeina.
Tutkimustuloksena on se, että englannin kielen vaikutus näkyy lukiolaisten kirjoitetussa kielessä. Aineiston jokaisessa kirjoitelmassa on englannin mallin mukaisia normipoikkeamia. Laajimmin vaikutus näkyy leksikossa, sillä aineistossa on runsaasti erilaisia lainoja. Syntaksin osalta aiemmin puhekieleen liitetty yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö on aineistossa taajaa.
Avainsanat – Keywords
lukiolaiset, suomen kieli, anglismit, englannin kielen vaikutus, normipoikkeamat
Faculty
Philosophical Faculty School School of humanities
Author
Johanna Rauste
Title
The impact of English in Finnish sixth formers’ written language
Main subject Level Date Number of pages
Finnish language Master’s thesis x 27-11-2018 55
Secondary subject diss.
Candidate’s dissertation
Intermediate studie’s dissertation Tiivistelmä – Abstract
This study examines the impact of the English language in Finnish sixth formers’ written language and devia- tions of Finnish standard language that are results of English interference. The aim of this study is to investigate how the impact of English is shown in Finnish sixth formers’ texts. The study analyses the impact of English to Finnish lexic, punctuation and syntax.
Research method of this study is qualitative and partly follows the principals of linguistic analysis. De- viations from the standard language norms have been gathered and categorized. Main concepts of this study are norm deviations and anglicisms. The data of this study is gathered from a high school in Southern Finland, the data consists of 95 texts and has been collected in the autumn 2017. The whole data consists of 33,395 words and one text has on average 355 words.
Analysis of the data reveals that English inflects lexicon, punctuation and syntax. Syntactical anglicisms include loanwords, using certain buzzwords or using words in new meanings, writing compounds separated and using certain pronouns as articles. English loanwords are often related to electronic communication or information technology. For decades, compounds have been one of the hardest parts of Finnish orthography.
As a result of the increasing use of English, young people tend to write nominative case started compounds as separated words. This is against standard Finnish norms. One of the most interesting findings of the study is related to pronouns, as several writers use certain pronouns as articles in the data.
Punctuation is a partly syntactic phenomenon, but in the present study it was necessary to cover some punctuation related features in their own chapter. These punctuation related anglicisms are placing commas with non-finite clauses and clause-starting adverbials, commas between the topic and the comment and subject and verb. A comma, in written English, is used to mark a short break in a sentence, a chance to pause. This has been adapted to Finnish and also occurs in the data of the present study, where adverbials, non-finite clauses and topics are sectioned off the larger clause with the use of a comma. Also in Finnish, comma does not belong with the word sekä. However, the data contains numerous examples of standard language deviant commas with sekä-word in lists and comparisons. The data also shows that the English usage of semicolon between items in a list when items contain commas has also been transferred to Finnish.
Anglicisms in syntax include a non-Finnish order of the given and new information, the generic use of the second-person signular pronoun (writing in second person), usage of locative grammatical cases instead of genitives and writing attributes after modificands. In Finnish, the genetive replaces some prepositions. When the genitive in that kind of situations is replaced with a locative grammatical case, it is due to English influence.
The order of given and new information in clauses sometimes follows English lead so that the new information is placed in the beginning of the sentence. It has become more and more common to replace Finnish passive with a second-person pronoun and second-person singular verbs. The generic use of the second-person singular verbs has dialectal background in Finnish, but has become more frequent nowadays because of English influ- ence.
The result of this study is that English impacts are seen in the written language of Finnish high school students. Every single piece of writing studied contains anglicisms and influence is most noticeable in lexicon, as there is a great amount of loans in the data. What comes to syntax, English effects are in most cases seen in the sentences which start with non-finite clauses and adverbials. Also, the generic use of Finnish second-person singular verbs, which used to occur only in spoken Finnish, is prevalent among Finnish sixth formers’ writing.
Avainsanat – Keywords
Finnish language, anglicisms, impact of English, norm deviation
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 1
1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 1
1.2 Tutkimusaineisto 2
1.3 Tutkimuksen kohteena normipoikkeamat 3
1.4 Aiempaa tutkimusta 5
2 ANGLISMIT SUOMEN KIELESSÄ 7
2.1 Anglismien vuosikymmenet 8
2.2 Englannin vaikutus suomen sanastoon 10
2.3 Englannin vaikutus suomen kielen rakenteisiin 11
3 LUKIOLAISTEN KIRJOITTAMINEN 13
3.1 Oikeinkirjoituksen pulmia 13
3.2 Nuorten kieli ja englanti 14
3.3 Kirjoittamisen opetus murroksessa 14
4 LEKSIKAALISET ANGLISMIT 16
4.1 Raakalainat 18
4.1.1 Yleislainat 18
4.1.2 Erikoislainat 19
4.1.3 Sitaattilainat 20
4.2 Käännöslainat 22
4.3 Merkityslainat 25
4.4 Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen 27
4.5 Fraasit ja muoti-ilmaukset 28
4.5.1 Omistuksen ilmaiseminen 28
4.5.2 Sanojen merkitysten laajeneminen ja muotisanojen käyttö 30
4.6 Eräiden pronominien artikkelimainen käyttö 31
4.6.1 Määräisen artikkelin tavoin käytettävät pronominit 32 4.6.2 Epämääräisen artikkelin tavoin toimivat pronominit 34
5 VÄLIMERKKIEN ENGLANNIN MALLIN MUKAINEN KÄYTTÖ 36
5.1 Infiniittisten lausekkeiden erottaminen pilkulla 36
5.2 Lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla 38
5.3 Pilkku topiikin ja kommentin välissä 39
5.4 Subjektin ja predikaatin erottaminen pilkulla 39
5.5 Ylimääräinen pilkku sekä-sanan edessä 40
5.6 Puolipisteen englannin kielen mukainen käyttö 41
6 SYNTAKSIN ANGLISMIT 43
6.1 Virkkeen informaatiorakenne 43
6.2 Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö 45
6.3 Genetiiviä korvaavat paikallissijat 48
7 LOPUKSI 50
LÄHTEET
1 1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tutkin pro gradu -työssäni lukiolaisten kirjoitelmia. Tarkastelen teksteissä esiintyviä poik- keamia kirjakielen normeista. Käytän tutkimuksessani käsitettä normipoikkeama, jolla tarkoi- tan huoliteltuun kirjakieleen kuulumatonta piirrettä. Perehdyn tutkimuksessani anglismeihin.
Anglismeilla tarkoitetaan englannin kielestä peräisin olevia ilmauksia tai piirteitä jossakin muussa kielessä (KS s.v. anglismi). Taustaoletuksena tutkimuksessani on se, että yhtenä syynä lukiolaisten kirjoitetun kielen normipoikkeamiin on englannin kielen interferenssi. Tutkimuk- sessa on näin ollen kontrastiivinen näkökulma. Tutkimuskysymykseni on se, miten englannin kieli vaikuttaa lukiolaisten kirjoitettuun kieleen. Tarkastelen englannin kielen vaikutusta syn- taksin ja leksikon kannalta.
Tutkimusotteeni on pääosin kvalitatiivinen. Käyn aineiston läpi ja etsin kirjoituksista nor- mipoikkeamat. Normipoikkeamista otan analyysin kohteeksi anglismit ja luokittelen ne kate- gorioihin. Kategoriat on muodostettu aineistossa esiintyvien anglismien perusteella, minkä vuoksi tutkimus tarkentui syntaksiin ja leksikkoon. Tutkimusaiheeni motivoituu osittain siitä arjessa tehdystä havainnosta, että kirjakielen hallinta on heikolla tolalla usealla nuorella. Kuten Ranta (2007: 15) kiteyttää, on huoli kirjoitustaidon heikkenemisestä ja ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen tulosten romahtamisesta yhä vahvempi.
Tutkimukseni aihe on sen vuoksi tärkeä, ettei anglismeista lukiolaisten kirjoituksissa ole tuoretta tutkimustietoa. Lukiolaisten kirjoittamista on tosin tutkittu monesta muusta näkökul- masta opinnäytetöissä. Ylioppilasaineista on pro gradu -töissä tarkasteltu muun muassa kieli- virheitä, aineistoon viittaamista ja virkerakenteita. Julkaistua tutkimustietoa lukiolaisten kirjoit- tamisesta sen sijaan ei ole juuri lainkaan. Vasta 2010-luvun paikkeilla suomen kielen asiantun- tijat ovat kirjoittaneet julkaistuja tutkimuksia lukiolaisten kirjoittamisesta. (Juvonen, Kauppi- nen, Makkonen-Craig & Lehti-Eklund 2011: 27.)
Tutkimukseni koostuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa esittelen tutkimuk- seni aineiston, menetelmän sekä käytetyt käsitteet. Kartoitan myös aiempaa tutkimusta aiheesta.
Toisessa luvussa syvennyn anglismeihin suomen kielessä ja siihen, mitä niistä on vuosien var- rella kirjoitettu. Kolmannessa luvussa perehdyn lukiolaisten kirjoittamista koskevaan tutkimus- tietoon. Tutkimukseni analyysi on jaettu kolmeen päälukuun (luvut neljä, viisi ja kuusi). Nel- jännessä luvussa analysoin englannin kielen vaikutusta aineiston tekstien sanatasoon eli leksik- koon. Viidennessä luvussa kohdistan analyysini välimerkkien englannin mallin mukaiseen
2
käyttöön. Kuudennessa luvussa tarkastelen englannin vaikutusta laajemmin lausetasoon eli syn- taksiin. Seitsemännessä luvussa kokoan tutkimuksen tulokset ja pohdin tutkimuksen herättämiä jatkotutkimusaiheita.
1.2 Tutkimusaineisto
Tutkimukseni aineistona on eri-ikäisten lukio-opiskelijoiden kirjoitelmat. Aineisto koostuu 94 kirjoitelmasta, jotka on kirjoitettu syksyllä 2017. Aineisto on kerätty keskikokoisesta eteläsuo- malaisesta lukiosta neljältä eri kurssilta. Ennen aineiston keräämistä lukiolaisten vanhemmille lähetettiin tutkimuksesta tiedote, jossa heille annettiin mahdollisuus sähköpostitse kieltää lap- sensa osallistuminen tutkimukseen. Jokaiselta tutkimukseen osallistuvalta opiskelijalta on li- säksi kerätty allekirjoitettu suostumuslomake ennen kirjoittamisen aloittamista. Mukana on kaksi ensimmäisen vuosikurssin ryhmää, yksi kolmannen vuosikurssin ryhmä ja yksi valinnai- sen puhekurssin ryhmä, jossa oli opiskelijoita kaikilta vuosikurssilta. Tehtävänä lukiolaisilla oli kirjoittaa vähintään yhden A4-sivun mittainen kirjoitelma valitsemastaan otsikosta. Otsikot oli- vat muunnelmia vanhoista ylioppilaskokeiden tehtävistä ja osa oli lukion toisen opettajan suun- nittelemia. Kirjoitelmat valmistuivat pääosin yhden 75 minuutin pituisen oppitunnin aikana, joten prosessikirjoittamiselle tai muokkaamiselle ei juurikaan jäänyt aikaa. Osa opiskelijoista teki tekstin käsin konseptille. Suurin osa kirjoitti kuitenkin koneella ja lähetti sen sähköpostilla tai antoi tekstiin lukuoikeuden. Opiskelijat eivät saaneet käyttää kirjoittaessaan oikolukuohjel- maa. Abiturienteilla oli valittavanaan 14 eri otsikkovaihtoehtoa. Muilla vaihtoehdot oli karsittu neljään otsikkoon.
Aineistonkeruun aikaan lukiolaiset opiskelivat esseiden kirjoittamista ja harjoittelivat tekstitaitoja. Kutsun kirjoitelmia teksteiksi, sillä tehtävänannossa ei määritelty tuotoksen teks- tilajia. Aineiston tekstit eroavat melko paljon toisistaan, sillä joukossa oli niin esseitä kuin muu- tama tarinakin. Kirjoitusten tekstilaji ei kuitenkaan tutkimuskysymysteni kannalta ole merkit- tävä seikka, joten sisällytin tekstilajina hieman poikkeavatkin tekstit aineistooni. Kirjoitelmat poikkeavat toisistaan tyylin ohella myös pituuden suhteen. Lyhin teksti on alle puolen sivun mittainen (109 sanaa), kun taas pisin on koneella kirjoitettuna kolme sivua pitkä (956 sanaa).
Yhteensä aineiston sanemäärä on 33 395 sanaa.
Aineistoni ei ole niin kutsuttu luonnollinen aineisto, vaan se on syntynyt tutkijan toimin- nan seurauksena. Alasuutarin (2012) mukaan aineiston luonnollisuus ei takaa sen laatua. Ai- neiston tuottamisen tilanteet voivat olla nimenomaan tutkimusta varten järjestettyjä. Oman ai-
3
neistoni kohdalla on selvää, että tekstit eivät edusta informanttien parhaita suorituksia. Varsin- kin niissä ryhmissä, joissa tekstit tuotettiin ainoastaan tutkimustarkoitukseen eikä opettaja ar- vostellut niitä, oli joukossa jonkin verran epämotivoituneita kirjoittajia.
Ranta (2007: 59) teki väitöskirjassaan osuvan huomion omasta aineistostaan. Hän mai- nitsee, että annettu ohjeistus voi vaikuttaa syntyvään aineistoon. Kirjoittaja saattaa esimerkiksi lisätä tekstiin ylimääräistä, jotta saisi pituusnormin täyteen. Oman aineistoni kohdalla tämä voi tarkoittaa myös normipoikkeamien lisääntymistä. Opiskelijat eivät välttämättä ole jaksaneet keskittyä enää loppuvaiheessa, mikäli ovat kirjoittaneet ikään kuin ylimääräistä saadakseen si- vun täyteen. Annettujen otsikoiden aihepiirit voivat myös vaikuttaa kirjoitelmissa käytettyihin käsitteisiin ja näin lisätä lainasanojen määrää.
Aineiston käsittelyn helpottamiseksi ja anonymiteetin turvaamiseksi olen nimennyt teks- tit satunnaisessa järjestyksessä (T1, T2…). Kirjoittajia ei ole tarpeen erottaa iän tai sukupuolen mukaan toisistaan, sillä tutkimukseni kohdistuu tiettyihin kielenpiirteisiin lukiolaisten kielessä.
1.3 Tutkimuksen kohteena normipoikkeamat
Tutkimusaineisto on analysoitu lingvistisen analyysiperinteen mukaisesti. Olen etsinyt aineis- tosta kaikki anglismit ja jaotellut ne erilaisiin kategorioihin. Analyysimenetelmäni noudattaa etäisesti virheanalyysin periaatteita. Tieteen termipankin mukaan virheanalyysi on soveltavan kielitieteen menetelmä, joka pyrkii löytämään erilaista systemaattisuutta kielenoppijoiden te- kemistä virheistä. Virheanalyysiin liitetään usein kontrastiivinen analyysi. (Tieteen termipankki 26.10.2018, s.v. kielitiede: virheanalyysi.) Virheanalyysin tuottamaa tietoa on siis käytetty vie- raan kielen opettamisen kehittämiseen. Oma tutkimukseni keskittyy äidinkieleen ja vieraan kie- len vaikutukseen, ei kielen oppimiseen. En nimeä tutkimusmenetelmäkseni virheanalyysia, sillä en käytä virheanalyysin käsitteitä. Olen siis hyödyntänyt virheanalyysia menetelmällisenä työ- kaluna aineiston käsittelyssä, vaikka omassa tutkimuksessani en tutki virheitä vaan normipoik- keamia.
Kielioppivirheisiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin ennen. Kielenhuollon tehtävät ja kielenhuoltajien rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Taustalla ovat laajem- mat yhteiskunnalliset muutokset 1900-luvun loppupuolella. Peruskoulun tulo, nopeasti yleis- tyvä lukion suorittaminen, valtaisa muuttoliike, ammattien kehittyminen ja monet muut muu- tokset muuttivat radikaalisti myös kielimaisemaa. Käsitys hyvästä kielestä ja yleiskielen ra- joista alkoi huojua, ja kielenhuollon tehtävät alettiin nähdä uudessa valossa. (Murto 2008: 143.)
4
Kielenhuollon asennemuutoksesta kertovat niin kielenhuoltajien kirjoittamat artikkelit kuin deskriptiivisen kieliopin luominenkin. Suomen kielen asiantuntijat ovat käyneet keskuste- lua siitä, millä tavalla kielenhuolto suhtautuu virheisiin. Anne Mäntynen (1996: 505) tarkaste- lee 1990-luvun puolivälissä Virittäjässä ilmestyneessä artikkelissaan sitä, miten fennistit puhui- vat kielestä sen ajan maallikoille suunnatuissa julkaisuissa. Tarkastelun kohteena ovat preskrip- tiot, eli käsitykset oikeasta ja väärästä tai sopivasta ja epäsopivasta kielenkäytöstä etenkin pu- hekielen osalta. Artikkelissaan Mäntynen (1996: 516) toteaa, että kielenhuoltajat venyttävät toisinaan preskriptiiviset normit koskemaan myös puhekieltä, vaikka ei pitäisi. Hänen mu- kaansa kielenhuoltajat arvottavat kirjakielen ensisijaiseksi kielimuodoksi ja samalla kielenhuol- lon normit menevät kielen luonnollisten normien edelle.
Maamies ja Räikkälä (1997: 272–274) kirjoittivat pian Virittäjään eräänlaisen vastineen Mäntysen tekstille. Heidän mielestään Mäntynen niputtaa eri alojen asiantuntijat sekä kaksi fennistisen koulutuksen saanutta toimittajaa yhteisesti kielenhuoltajiksi vain sillä perusteella, että he keskustelevat kielenhuollon kysymyksistä. He toteavat, että Mäntysen artikkelin lähtö- kohtana on väärä käsitys siitä, että kielenhuolto arvottaisi kielimuotoja. Kielenhuoltaja pyrkii usein selittämään ilmiöiden syitä ja sen funktioita eikä suinkaan paheksu tietynlaista kielen- käyttöä. Maamiehen ja Räikkälän artikkeli oli jokseenkin voimakas vastaus Mäntysen esittä- mille ajatuksille. Maamies ja Räikkälä ovat halunneet oikoa kielenhuoltajiin kohdistuvia yleisiä ennakkoluuloja ja toteavatkin, että ajatus kielenhuoltajista pilkkupoliiseina on vanhanaikainen.
Uudella vuosituhannella Murto (2008: 143) ottaa artikkelissaan myös esille kielenhuol- tajien kohtaamat asenteet ja niiden seuraukset. Hän siteeraa professori Harri Mantilan esitelmää vuodelta 1992, jossa Mantila mainitsee julkisen keskustelun toisinaan kääntyvän kielenhuoltoa vastaan. Viralliset kielenhuoltoelimet on nähty jopa kielenkäyttäjien vihollisina. Voisi ajatella, että tällainen asenneilmasto saa kielenhuoltajat suhtautumaan lempeämmin oikeakielisyysnor- mien vastaisuuksiin. Murto (mp.) jatkaakin, että kielenhuoltajat antavat mieluummin todelli- seen kielenkäyttöön ja ilmiöiden yleisyyteen pohjautuvia väljähköjä suosituksia kuin ankaria normeja.
Muitakin syitä kielenhuollon tehtävien muuttumiseen on esitetty. Maamies ja Räikkälä (1997: 275–276) toteavat artikkelissaan, että yhteiskunnan monimuotoistumisen ja moniarvois- tumisen myötä myös kielenhuollon sisältö on monipuolistunut. Kielenhuollon painopiste on siirtynyt tekstin pintatason yksityiskohdista laajempiin kokonaisuuksiin ja kokonaisiin tekstei- hin yleiskielen vakiintuessa. Käsitys kielestä on muuttunut ja saanut lisää sävyjä. Kielenhuol- lossa ei painoteta enää oikein–väärin-ajattelua, vaan otetaan aiempaa selvemmin huomioon tekstin konteksti ilmauksen onnistuneisuutta arvioitaessa. Kielenhuollon asema muuttuu jatku- vasti yhteiskunnan muuttuessa.
5
Kielenhuollon tehtävien muuttuessa myös käsitteet muuttuvat. Siksi negatiivisen konno- taation sisältämä termi ”virhe” on siirtymässä syrjään. Omassa aineistossani esiintyvistä ang- lismeista ei voi käyttää sanaa virhe. Osa englannin kielen vaikutuksesta teksteihin tulleista piir- teistä on suomen kirjakielestä poikkeavia, mutta ei kuitenkaan virheellisiä. Ne saattavat olla tyylillisesti vääriä valintoja, mutta silti kieliopillisesti korrekteja. Esimerkiksi virkkeen infor- maatiorakenteen rikkomista ei voi nimetä virheeksi, vaikka se saattaa kielikorvaan särähtääkin.
Myöskään lainasanoja ei voida kutsua virheiksi.
Hytönen (2006: 604) määrittelee normit kirjoitettujen tekstien konventioiksi, joiden pe- rusteella tekstit rakennetaan. Hän sisällyttää normin käsitteeseen myös tekstien kontekstiin so- pivan tyylin. Lähestymistapa normeihin on kokonaisvaltainen ja ottaa huomioon tekstien vuo- rovaikutteisen luonteen. Myös kielitiedon opetuksessa korostetaan tekstien ja ilmausten kon- tekstin merkitystä.
1.4 Aiempaa tutkimusta
Väitöskirjatason tutkimusta lukiolaisten kirjoittamista ei ole paljoa. Ranta (2007) tutkii väitös- kirjassaan lukion päättövaiheessa olevien opiskelijoiden tekstintuottamismenettelyitä ja Mik- konen (2010) puolestaan lukiolaisten yleisönosastotekstien rakennetta ja argumentointia.
Omaa aihettani sivuavia graduja on kirjoitettu aiempina vuosikymmeniä muutamia. Hie- tanoro-Backman tutki normipoikkeamia pro gradussaan. Hän toteaa tutkimuksensa perusteella, että 90-luvun ylioppilaiden oikeinkirjoitus oli paljon heikompaa kuin 70-lukulaisten. Hieta- noro-Backman esittää virheiden syiksi puhekielen siirtymistä tekstiin, kirjoittajan persoonaa sekä ajattelutaidon kehittymättömyyttä. Hän mainitsee yleisimmiksi virheiksi pilkku-, yhdys- sana-, viittaussuhde- ja kongruenssivirheet. Mielenkiintoista on, että hänen aineistossaan esiin- tyy alkukirjainvirheitä, joista esimerkkinä hän mainitsee isolla kirjoitetun ”Japanilainen” ja pie- nellä kirjoitetun ”eurooppa”. Hietanoro-Backman toteaa alkukirjainvirheiden johtuvan puhe- kielen vaikutuksesta, mutta voisiko olla, että englannin kielen vaikutus on näkynyt jo hänen aineistossaan kansallisuuden kirjoittamisessa virheellisesti isolla alkukirjaimella? Hietanoro- Backman toteaa myös yhdyssanojen olevan haasteellisia ja sen aikaisen kokelaan kirjoittavan kahden substantiivin muodostamat yhdyssanat usein erikseen, vaikka määriteosa ei olisi edes genetiivissä. (Hietanoro-Backman 1997: 18–19.)
Anglismeja on tutkittu suomen kielen kannalta vähän. Saara Löppönen (2009) tarkasteli gradussaan anglismeja saksan- ja suomenkielisissä elokuvatekstityksissä. Hänen tutkimuksensa
6
keskittyy lainasanoihin ja on luonteeltaan enemmän kvantitatiivinen. Löppönen vertailee tutki- muksessaan lainasanojen esiintymistä suomen- ja saksankielisissä aineistoissa. Hän ei gradus- saan käsittele englannin kielen vaikutusta suomen kielen rakenteisiin.
7 2 ANGLISMIT SUOMEN KIELESSÄ
Kielenhuollossa painottuu nykyisin muiden kielten vaikutus, joka on lisääntynyt niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Vieraiden kielten vaikutukset näkyvät kaikilla kielenalueilla syn- taksia myöten. Muutokset näkyvät selvimmin termistössä. (Kolehmainen 2014: 16.) Etenkin englannin kielen vaikutus suomen kieleen herättää paljon ajatuksia. Kirjassa Kolmas kotimai- nen pohditaan syitä englannin kielen leviämiselle:
Englannin kielen maailmanlaajuiseen leviämiseen on useita syitä. Yksi syy on englannin kieli itsessään: se on alun perin syntynyt erilaisten kielimuotojen sekoituksena ja ollut avoin muiden kielten vaikutuksille, mikä on omiaan edesauttamaan sen rinnakkaiseloa ja sekoittumista muiden kielten kanssa. Englantia ei myöskään aina enää mielletä minkään tietyn kansakunnan ”omaisuudeksi”. – – Historiallisesti yksi tärkeimmistä syistä oli brit- tiläinen imperiumi, jonka myötä englannin kielen käyttö levisi Britannian siirtomaihin ympäri maapalloa. Toisen maailmansodan jälkeen englannin leviämistä on puolestaan edesauttanut Yhdysvaltojen kehittyminen supervallaksi, jolla on huomattavaa taloudel- lista, teknistä ja poliittista valtaa. Kolmas keskeinen syy englannin leviämiseen on viime vuosikymmeninä kiihtynyt taloudellinen ja kulttuurinen globalisaatio. (Leppänen, Nikula
& Kääntä 2008: 12–13.)
Omassa tutkimuksessani tarkastelen englannin kielen vaikutusta nimenomaan nuorten kieleen. Yhdysvallat eivät ole ainoastaan taloudellinen, tekninen ja poliittinen supervalta, vaan myös nuorisokulttuuri saa Suomessa suurilta osin vaikutteita nimenomaan Yhdysvalloista.
Maallikon korvin julkisesta keskustelusta voi saada tunteen, että englanti koettaisiin uhkaksi suomen kielelle. Heikkinen ja Mantila (2011: 108) osoittavat kuitenkin, että näin ei ole. Kan- sallinen kyselytutkimus englannin asemasta Suomessa todistaa, että yleisesti englantia ei koeta uhkaksi suomen kielelle. Englanti ei oikeastaan ole enää suomalaisille vieras kieli vaan siitä on tullut monille osa jokapäiväistä elämää, työtä ja vapaa-aikaa. Englannin kielen vaikutusta ei voida ajatella vain negatiivisena asiana. Suomen kieli elää ja tuottaa aktiivisesti uutta. Joskus vieras vaikutus saa stimuloitua omaa ainesta ja nostaa sen uuteen kasvuun. (Heikkinen & Man- tila 2011: 187.) Suomalaiset mukauttavat lainoja ahkerasti kieleen mitä luovimmilla tavoilla, mikä rikastuttaa myös suomen kieltä ja kehittää kielellistä ajattelua.
Murto (2009) kirjoittaa kielenhuollon suosineen perinteisestisuomalaista vierasperäisen sijasta. Vaikka sanojen ääntämys mukautuu suomen kieleen, eivät nykynuoret hyväksy vieras- peräisten sanojen suomalaista ääntämystä. Toisinaan myös kirjoituksessa pyritään mukaile- maan vierasperäistä kirjoitusasua, etenkin, jos kyse on nuorisokulttuuriin kuuluvista sanoista.
Esimerkiksi sanat pitsa ja rokki kirjoitettaisiin mieluummin pizzana ja rockina. Lainojen äänne- ja kirjoitusasusta keskusteltaessa puhutaan tekstin ja sanojen tyylistä, johon ei ole selviä
8
ja yksioikoisia ratkaisuja. Niinpä virallinen kielenhuoltokin joutuu ratkaisuissaan ja ohjeistuk- sissaan pohtimaan tarkasti, onko kyse tyyliseikasta vai yksiselitteisestä normiasiasta.
Hyvin todennäköistä on, että englannin asema vahvistuu ja se yleistyy myös suomalaisten
”omana” kielenä. Tähän viittaavat erityisesti tieteen ja talouselämän valinnat mutta myös suo- malaisten nuorten todellisuus. Tämän ei välttämättä tarvitse merkitä suomen kielen aseman heikkenemistä tai kielen sanaston ja järjestelmän kuihtumista. (Heikkinen & Mantila 2011:
201–202.)
2.1 Anglismien vuosikymmenet
Anglismit ja svetisismit ovat herättäneet ajatuksia niin maallikon kuin kieliasiantuntijoidenkin keskuudessa. Hyvän läpileikkauksen kielen ammattilaisten parissa käydystä keskustelusta saa tarkastelemalla aihetta käsitteleviä Virke-lehden kirjoituksia eri vuosikymmeniltä.
Virkkeen arkistojen perusteella vieraan kielen vaikutuksesta alettiin olla huolissaan 1960- luvulla:
Kuitenkin juuri tässä vaiheessa monet äidinkielen opettajat lienevät havainneet, että il- maisun omaperäisyys alkaa vähentyä: fraaseja ja epäsuomalaisia kiertoilmaisuja saa kor- jata entistä enemmän. (Metsämäki 1966: 5.)
Kirjoituksessa, josta sitaatti on peräisin, ei puhuta englannin vaan ruotsin kielen vaiku- tuksesta. Seuraavalla vuosikymmenellä ilmestyi Salme Aejmelaeuksen väitöskirja, joka käsit- telee ylioppilasaineiden kirjoitusvirheitä. Kirjoittaja mainitsee ”muukalaisuudet” ja ilmoittaa virheiden olevan usein vieraiden kielen aiheuttamia (Aejmelaeus 1972: 42). Tekstissä ei kui- tenkaan eritellä, mistä kielistä siinä puhutaan. Vieraan kielen vaikutus on kirjoitusten perus- teella nähty voimakkaan negatiivisena asiana.
Nimenomaan englannin kielen vaikutuksesta on maininta ensimmäisen kerran vuonna 1988. Huovinen-Nyberg (1988: 22) pohtii kirjoituksessaan, että numeron ja kirjainsarjan tai niiden yhdistelmän hahmottaminen yhdyssanan aluksi on aikalaiskirjoittajille haastavaa juuri englannin kielen vaikutuksen vuoksi. 1990-luvulla alettiin nostaa esille huolta anglismien tun- keutumisesta kieleen. Ritva Haavikko (1992) on esittänyt huolensa suomen kielen muuttumi- sesta artikkelissaan Mitä eurooppalaisuus edellyttää kielenopetukseltamme. Hän pohjustaa aja- tuksiaan kirjoittamalla, että Suomen ja muiden Euroopan maiden välinen kanssakäynti on li- sääntynyt, minkä vuoksi nuoret ovat aiempaa enemmän vuorovaikutuksessa toisten eurooppa- laisten kanssa. Haavikko referoi artikkelissaan filosofian tohtori Veli Valpolan kirjoitusta, jossa
9
todetaan Haavikon mukaan suomen yleiskielen olevan köyhtymässä. Haavikko ihmettelee, mi- ten suomen kielen monet ilmaisumuodot ovat alkaneet syrjäytyä ilman kielen asiantuntijoiden nostamaa julkista keskustelua. (Haavikko 1992: 23–27.)
Auli Hakulinen (1992) on kirjoittanut Haavikon tekstiin vastineeksi artikkelin Köyhtyykö kieli, kun se muuttuu. Hän toteaa, että Haavikon suomen kielen muuttumista koskevissa huo- mautuksissa on perusteettomia väitteitä, ja esittää, ettei vastaavanlaisia muutoksia paheksuvia kannanottoja ilmestyisi suomen kielen opetuksen foorumeilla. Hän epäilee, että paheksuva ja tuomitseva suhtautuminen kielioppivirheisiin saattaa saada aikaan jopa vastareaktion. Toisaalta Hakulinen esittää myös myönnytyksen ja toteaa, että mitä kiinteämmin tekemisissä suomen kielen puhujat joutuvat olemaan vieraskielisten kanssa, sen todennäköisemmin vaikutus tuntuu.
Hänen mukaansa Euroopan enemmistökielten ihailu ja runsas vieraiden kielten opetusohjelma voivat johtaa kirjallisen ilmaisun köyhtymiseen ja oikeinkirjoituskonventioiden lainautumi- seen. Hakulinen mainitsee kielistä ranskan ja saksan ja niiden vaikutuksen lauserakenteisiin.
Muutoksen vauhti ei kuitenkaan voi Hakulisen mukaan olla yhtä kova tai vaikutus yhtä voima- kas kuin kielen varhaisina aikoina, jolloin suomen kielellä tai sen varhaisilla edeltäjillä ei ollut kirjakielestä turvaa germaanista vaikutusta vastaan. (Hakulinen 1992: 26–28.)
Juhani Pahikkala (1992) tarkastelee anglismeja omassa artikkelissaan Hajoaako lause- hahmo? ja kysyy, aiheuttavatko muutokset suomen lauserakenteen muutoksen synteettisestä analyyttisten kielten tapaiseksi. Hän esittää, että suomen kielen vanha lauserakenne alkaa ha- jota, mistä merkkeinä ovat lauseenalkuiset hahmotustauot ja tauotusta mukaileva pilkun käyttö.
Artikkelissa käsitellään erityisesti lauseenalkuisten adverbiaalien englannin kielen mukaista pilkuttamista. Pahikkala uskoo, että lausekäsite on muuttumassa, sillä lauseeseen merkityk- sensä puolesta kuuluva konstituentti siirtyy usein lauseen ulkopuolelle. Syntyvän uudenlaisen lauseen rakenne on analyyttisen kielen mukainen, sillä konstituentti määrittää lausetta erillään.
(Pahikkala 1992: 36–37.)
Vieras vaikutus kielen syntaksiin on periaatteessa vakavampi ilmiö kuin esimerkiksi ”lai- nasanat” tai vieraat äänteet, sillä se kohdistuu itse kielen ytimeen eikä leksikaaliseen tai foneet- tiseen pinta-ainekseen. Pahikkalan huoli suomen kielen tulevaisuudesta on suuri. Hän epäilee, että suomen kielen lauserakenteen muuttuminen aiheuttaa kielen ytimen murtumisen. Kirjoit- taja maalaa kuvaa tulevaisuudesta, jossa kielenä on suomalaisin sanoin puhuttua ja kirjoitettua englantia. (Pahikkala 1992: 37.)
Virkkeessä 90-luvun loppupuoliskolla myös Leena Kirstinä osoittaa huolensa suomen kielen tulevaisuudesta. Kirjoituksessa tarkastellaan sensorin silmin lukiolaisten kirjoittamista.
Kirstinä ottaa esimerkiksi ylioppilasaineet, joissa havainnollistettiin roolipelaajien keskinäistä kielenkäyttöä. Kokelaiden kirjoittamissa repliikeissä oli yhdistelty suomea ja englanninkielisiä
10
lauseita. Kirstinä on huolissaan siitä, että tulevaisuudessa englanti sekoittuu suomeen yhä laa- jemmin Internetin ja sähköisten viestinten käytön myötä. (Kirstinä 1996: 4.)
Silloinen äidinkielen opettajain liiton varapuheenjohtaja Tuula Uusi-Hallila (1998) on kirjoittanut ylioppilaiden kirjoitustaidon heikentyneestä tasosta. Heikentymisen syyksi hän ni- meää äidinkielen kurssien vähentymisen lukiossa, mutta mainitsee myös lukemisharrastuksen hiipumisen, luokattoman lukion ja peruskouluopetuksen puutteet. (Uusi-Hallila 1998: 3.) Eng- lannin kielen vaikutuksesta ei tekstissä ole mainintaa. Samoin puheenjohtaja Leena Kirstinä (1998: 4) mainitsee abiturienttien kirjoitustaidon heikentymisen syiksi harjaantumisen puutteen ja piittaamattomuuden kielenhuollon normeista.
Kaisa Turunen on 2000-luvun alun kirjoituksessaan pohtinut sitä, miten englannin kieli vaikuttaa suomen kieleen. Hän tuo esiin sen, että ajan lehdistössä on esitetty suomen kielen tilasta huolestuneita yleisönosastokirjoituksia. Lainasanat ja englanninkieliset ilmaukset yleis- tyivät vauhdilla Suomen kansainvälistyessä. Turusen mukaan lainasanat eivät ole uhka suomen kielelle, mutta muiden kielien päivittäinen käyttö heikentää suomalaisten äidinkielen taitoa, ei- vätkä suomalaiset miellä suomen kielen opiskelua tarpeelliseksi. (Turunen 2001: 64.)
2.2 Englannin vaikutus suomen sanastoon
Anglismeista puhuttaessa tarkoitetaan usein sanoja tai lausahduksia, sillä lainasanat kiinnittävät helpoiten huomion (Dufva 2005: 124). Sanasto eli leksikko on kielen osa-alueista se, joka muut- tuu nopeimmin. Sanoja, lausekkeita ja sanontoja lainataan monella tavalla sitaattilainoina, mu- kautettuina lainoina, käännöslainoina ja merkityslainoina. Tuhansien vuosien aikana lainaa on otettu useista eri kielistä. Merkittävimmät lainasanakerrostumat ovat germaaniset, balttilaiset ja slaavilaiset lainat. Yksi germaanisten kielten alaryhmä ovat englannin kielen lainat. (Heikkinen
& Mantila 2011: 112–113.) Kontaktikielistä varsinkin ruotsin vaikutus on ollut voimakas, mutta nykyään eniten lainoja saadaan englannista (Koivisto 2013; Hiidenmaa 2003: 97).
Suomen yleiskielessä arvioidaan vieraslähtöisiä sanoja olevan noin viidennes koko sa- nastosta. Lainasanojen yhteismäärä on kuitenkin tuntuvasti suurempi, kun otetaan huomioon erikoisalojen käyttöön kuuluvat sanat. (Sajavaara 1989: 64.) Suomen kirjakielen kehittämisen aikaan lainasanat olivat pääosin kaikille kielille yhteisiä sanoja, jotka olivat yleisimmin lähtöi- sin uuskreikasta tai uuslatinasta (Hiidenmaa 2003: 97). Omassa aineistossani esimerkiksi sana kommunikoida on verbijohdos yleismaailmallisesta substantiivista kommunikaatio.
Lainasanoja on jaoteltu eri tavoin. Sajavaara (1989: 65) toteaa, ettei lainasana-nimitys ole täysin yksiymmärteinen. Hänen mukaansa lainasanat voidaan jakaa myös kahteen pääryhmään,
11
lainasanoihin ja vierassanoihin. Lainasanat ovat äänneasultaan, painotukseltaan ja tavutuksel- taan mukautuneet lainaajakieleen, kun taas vierassanat sisältävät vieraiden kielten tuntomerk- kejä. (Mp.) Vierassanat ja lainasanat mukautuvat kieleen moni tavoin. Englannista saatujen lai- nasanojen mukauttaminen on yleismaailmallisia lainoja vaikeampaa englannin ja suomen orto- grafisten ja fonologisten erojen vuoksi. (Hiidenmaa 2003: 97.) Englannin kielen konsonantti- loppuisiin sanoihin lisätään usein vokaali, joista yleisimpiä on substantiiveihin liitettävä -i (Dufva 2005: 121).
Lainasanoja voidaan jaotella myös iän mukaan. Suomen kielessä kieleen kotiutuneista vanhemmista lainasanoista pidetään erillään uudehkot lainasanat, joita sanotaan myös vieras- peräisiksi sanoiksi. Vierasperäiset sanat taas voidaan kieleen mukautumisensa perusteella kol- meen ryhmään: sitaattilainoihin, erikoislainoihin ja yleislainoihin. (Sajavaara 1989: 70.) Uu- dehkojen lainasanojen kolmikantainen jaottelu on oikeastaan peräisin 1900-luvun alusta kieli- tieteilijä Eemil Tunkelolta (Itkonen 1990: 11). Tässä tutkimuksessa käytän Koiviston (2013) esittämää jaottelua raakalainoihin, käännöslainoihin ja merkityslainoihin. Raakalainoissa eli fo- nologisissa lainoissa kielestä toiseen siirtyy kielellinen aines sellaisenaan. Raakalainat ovat mu- kautuneet suomen kieleen eriasteisesti siten, että yleislainat ovat mukautuneimpia ja sitaattilai- nat vähiten mukautuneita. Käännös- ja merkityslainoissa kielestä toiseen välittyy foneemijonon sijasta rakenne- tai merkitysmalli, johon kohdekielen aines sovitetaan. (Koivisto 2013.) Kään- nöslainat on muodostettu vieraan kieleen mallisanan mukaisesti, mutta ne noudattavat kohde- kielen sananmuodostusperiaatteita. Käännöslainoissa on paljon yhdyssanoja ja johdoksia, ja nykyisin niitä saadaan englannin kielen mallisanoista. Käännöslainoissa sana on lainattu kään- tämällä osa osalta. (Koivisto 2013.) Lainautuminen on keskeinen keino saada kieleen uusia sanoja, ja suuri osa lekseemeistämme onkin muista kielistä lainattuja (Koivisto 2013).
2.3 Englannin kielen vaikutus suomen kielen rakenteisiin
Uudet ilmiöt vaikuttavat ensin kielen sanastoon. Myös semanttinen mukautuminen enemmistön edustamaan maailman jäsennykseen on nopeaa ja huomaamatonta. Vähiten altis europaineille on kielen äänne- ja muotojärjestelmä. (Hakulinen 1992: 28.) Englannin vapaa, rytmittävä pil- kutus vaikuttaa suomalaisten pilkun käyttöön. Suomessa pilkuttaminen on kieliopillista ja yleis- kielessä tiukasti normitettua. (Heikkinen & Mantila 2011: 132.) Englannin kirjoitetussa kielessä pilkutus noudattaa puheen tauotusta.
Yhä useammin lause aloitetaan painottomilla adverbiaaleilla. Tämä on todennäköisesti seurausta englannin kielen vaikutuksesta kieleemme. Lauseitten mallit ovat selvästi englannin
12
mukaisia, ja usein alkumääre erotetaan muusta virkkeestä pilkulla. Pilkkusäännöt eivät kehota erottamaan alkumäärettä muusta virkkeestä kirjoitetussa kielessä, vaikka myös suomen kielellä lukiessa pidetään hahmotustauko alkumääreen jälkeen. (Pahikkala 1992: 36.)
Englantilainen tapa erottaa lauseenvastikkeet ja lauseenalkuiset adverbiaalit muusta virk- keestä pilkulla on levinnyt myös suomeen. (Heikkinen & Mantila 2011: 132.) Lauseenalkuisten adverbiaalien pilkutus on yleistynyt vauhdilla niin lehdissä kuin kirjoissakin, sekä käännöksissä että suomeksi kirjoitetuissa (Anhava 2008). Lauseen alun adverbiaalin ja lauseenvastikkeen ero ei aina ole suuri. Usein pilkulla erotetaan sellaisiakin lauseenalkuisia adverbiaaleja (en- siksi, toiseksi, kolmanneksi, lisäksi, kaiken kaikkiaan), jotka kuuluvat kiinteästi lauseeseen ei- vätkä siksi tarvitse pilkkua. (Lehtinen 2008.)
Lauseenvastikkeella tarkoitetaan ilmauksia, jotka korvaavat kielessä sivulausetta. Lau- seenvastikkeissa verbi on kangistuneessa infiniittimuodossa (kotiin tullessani, heidän nukuttu- aan). Lauseenvastikkeen infiniittiverbillä on substantiivimaisia ominaisuuksia, kuten sijapäät- teitä ja omistusliitteitä. Lauseenvastikkeet eivät ilmaise aikamuotoa tai kieltoa eivätkä kongruoi subjektin persoonan kanssa. (Korhonen & Maamies 2015: 211).
Lauseenvastikkeen käsite on saanut eri tutkimuksissa vaihtelevia merkityksiä. Ison suo- men kieliopin verkkoversiossa ei käytetä termiä lauseenvastike. Useimpia lauseenvastikkeiksi aiemmin kutsuttuja rakenteita nimitetään infiniittisiksi lausekkeiksi. Niihin kuuluvat referatii- virakenne (lähtevän, lähteneen), temporaalirakenne (lähdettyä, lähtiessä) ja finaalirakenne (lähteäkseen). Tässä tutkielmassa käytetään infiniittisistä lausekkeista kuitenkin käsitettä lau- seenvastike, sillä useimmissa käyttämissäni tutkimuksissa ja artikkeleissa käytetään nimen- omaan tätä termiä.
Adverbiaaleilla on lauseessa monia erityyppisiä tehtäviä: ne voivat kuulua verbin valens- siin eli toimia verbin adverbiaalitäydennyksenä, muodostaa olla-verbin kanssa erilaisia kon- struktioita ja olla osana muissakin konstruktioissa. Useimmiten adverbiaalit ovat verbi-ilmaus- ten määritteitä, mutta toimivat myös adjektiivien, substantiivien ja adverbien määritteinä tai täydennyksinä. (VISK § 959.)
Englanti vaikuttaa suomen syntaksiin myös muilla tavoilla. Tekijän häivyttämiselle on englannin kielestä saatu muita malleja suomalaisen passiivirakenteen ohelle. Esimerkiksi ”sä- pasiivin” yleistyminen on englantilaisvaikutusta, vaikka ilmiöllä on kotoperäistä murretaustaa- kin (Heikkinen & Mantila 2011: 129).
13 3 LUKIOLAISTEN KIRJOITTAMINEN
Suomessa lukiokirjoittamisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ylioppilaskirjoituksiin. Ju- vonen, Kauppinen, Makkonen-Craig sekä Lehti-Eklund (2011: 27) kirjoittavatkin, että lukiokir- joittamisen tutkimus on yhteydessä opetuskulttuuriin, opetussuunnitelmiin ja arviointiin. Lu- kion kirjoittamista on tarkasteltu enimmäkseen pro graduissa, ja julkaistua tutkimustietoa on vain vähän saatavilla.
3.1 Oikeinkirjoituksen pulmia
Suomen kielen asiantuntijat ovat esittäneet huolensa nuorten kirjoitustaitojen heikentymisestä.
Keskustelua on käyty usean vuosikymmenen ajan, ja tutkijat ovat huolestuneina seuranneet oi- keinkirjoituksen heikkenemistä nuorten kirjoituksissa. Neljännesvuosisadassa abiturienttien äi- dinkielen muotoseikkojen hallinta on heikentynyt radikaalisti (Lyytikäinen 2000: 127).
Kolehmainen (2016) vetoaa yleiseen havaintoon siitä, että jo 1990-luvun puolivälistä saakka keskitasoisissakin kirjoituksissa on esiintynyt yhä enemmän yksinkertaisia oikeinkirjoitusvir- heitä. Nopsanen (2003: 421) puolestaan toteaa, etteivät lukion opiskelijat tekstitaidon kokeilu- jen perusteella hallitse sellaisia käsitteitä kuin lause ja virke. Hänen omat kokemuksensa vah- vistavat havainnon termien sekoittumisesta ja lukiolaisten heikosta käsitetuntemuksesta. Ranta (2007: 15) muodostaa käsitystä kirjoittamisen tason heikkenemisestä ja kokoaa tutkimusten selkä sensoreiden haastattelujen tuloksia. Tutkijat ovat havainneet välimerkki- ja yhdyssanavir- heiden lisääntymisen. Sisällöllisesti aineiden logiikka on heikentynyt, eikä syy- ja seuraussuh- teista tahdo saada selkoa.
Huoli oppilaiden ja opiskelijoiden kirjoitustaidoista on luettavissa useista julkaisuista.
Julkisessa keskustelussa puutteelliset kirjoitustaidot eivät saa samanlaista huomiota kuin heik- kenevä lukutaito. Kirjoitustaidon merkitys korostuu yksilön kouluttautumisessa ja ammatilli- sessa kehityksessä, mutta samalla yhä useamman oppilaan kirjoitustaidot uhkaavat jäädä hei- koiksi. Demokratia vaatii toimiakseen selkeään ja ymmärrettävään kirjalliseen ilmaisuun kyke- neviä kansalaisia. (Pentikäinen, Routarinne, Hankala, Harjunen, Kauppinen & Kulju 2017:
158.) Lukiolaisten kirjoittamisen taitoja ei kansainvälisellä tasolla ole vuosikymmeniin arvi- oitu, mutta jonkinlaisessa kriisissä kirjoittamisen opetus on (Ranta 2007: 16).
Yhtenä syynä kirjoitustaidon heikentymiseen on pidetty sitä, että kirjoitettu kieli ja puhe- kieli lähenevät toisiaan nuorten arjessa. Kolehmainen (2016) korostaa sosiaalisen median vai-
14
kutusta nuorten kirjoitettuun kieleen. Sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan nopealla tempolla ly- hyitä viestejä, joiden kirjoitusasuun ei useinkaan kiinnitetä huomiota. Kolehmainen puhuu kir- joittamisen alakulttuurista, jossa ei piitata oikeakielisyysnormeista ja kirjoittajat vahvistavat toinen toistensa kirjoitustyylin. Vaikka useimmat ymmärtävät, ettei samaa kirjoitustyyliä voi käyttää kaikissa yhteyksissä, pääsevät sosiaalisen median nopean kirjoitustyylin piirteet silti vaikuttamaan nuorten kirjoitettuun kieleen muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa.
3.2 Nuorten kieli ja englanti
Nuorten kirjoitustaidon heikkenemiseen on etsitty syytä niin äidinkielentuntien vähentymisestä kuin tietotekniikan lisääntymisestäkin (Kolehmainen 2016). Tutkittuaan 1992 vuoden ylioppi- lasaineita Leino (1992: 186) ilmaisee kielivirheiden syiksi englannin kielen vaikutuksen, puhe- kielen mallin siirtämisen kirjoitettuun kieleen, liiallisen kirjakielisyyden tavoittelun ja abstrak- tisten ilmausten yleistymisen. Useita erilaisia virhetyyppejä selittää Leinon mukaan se, että puhe ja kirjoitus eivät suomen kielessä vastaa toisiaan. Äidinkielen opetustuntien vähäisyys ja uusien osa-alueiden sisällyttäminen äidinkielen oppiaineen tuntimäärään ovat myös syitä äidin- kielen osaamisen heikentymiselle. Lukemisharrastuksen suosion laskeminen on yksi keskeinen tekijä. (Lyytikäinen 2000: 128.)
Englannista on tullut monelle suomalaiselle jokapäiväinen resurssi nimenomaan infor- maatioteknologian myötä. Internetin välityksellä on helppoa osallistua erilaisiin verkostoihin, ja viihdeteollisuus antaa jatkuvasti kimmokkeita uusille toimintamuodoille ja -yhteisöille, joissa usein toimitaan osittain tai kokonaan englannin kielellä. Erityisesti nuoret ovat aktiivisia uusien viestintämuotojen käyttäjiä. (Leppänen, Nikula & Kääntä 2008: 423.) Englanti on osa suomalaisnuorten jokapäiväisiä nettikeskusteluja, ja nuoriso käyttää anglismeja jatkuvasti (Heikkinen & Mantila 2011: 133–134, Dufva 2008: 117–118).
3.3 Kirjoittamisen opetus murroksessa
Kielenhuollon näkökulman muuttuessa myös kirjoittamisen opetus kokee muutoksen. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjoittamisen opetus keskittyi oikeinkirjoitukseen, käsialaan ja sane- luihin. Nykyisin nämä sisällöt kuuluvat alkuopetukseen. Kirjoituksen didaktiikka on monipuo- listunut, ja opettajilta odotetaan yhä enemmän osaamista. Kirjoitustaitoa pidetään yhtenä kes-
15
keisimmistä työelämätaidoista. (Pentikäinen ym. 2017: 160.) Äidinkielen ja kirjallisuuden opet- taja joutuu valitsemaan näkökulmansa kirjoittamisen opetukseen. Pilkkusääntöjen opettaminen on helppoa, sillä säännöt ovat lähes aukottomat. Opiskelijat harvemmin kyseenalaistavat pilk- kusääntöjen opiskelun tarpeellisuutta, joten opettajan ei usein tarvitse käyttää aikaa aiheen tär- keyden perusteluun. Toisaalta oikeakielisyysnäkökulman painottaminen voi heikentää lukio- opiskelijan motivaatiota oppia kielestä uutta. Opetuksessa siirrytäänkin oikeinkirjoituksen pai- nottamisesta tekstien tarkasteluun ja siihen näkökulmaan, että tekstit tuotetaan aina kuhunkin vuorovaikutustilanteeseen sopiviksi. Esimerkiksi oman tekstin tuottamisessa on otettava huo- mioon vastaanottaja. (Hytönen 2006: 603–604.)
Vaikka kielioppiin ja kielenhuoltoon suhtaudutaan nykyisin hieman eri tavoin kuin en- nen, kuuluu kirjakielisen esitystavan hallinta yhä lukion opetussuunnitelman keskeisiin tavoit- teisiin. Opetussuunnitelmassa yhtenä äidinkielen opetuksen tavoitteena mainitaan se, että opis- kelija hallitsee yleiskielen normit (Opetushallitus 2015: 41). Muutoksista huolimatta kirjoitus- taidon keskeisenä osana pidetään yhä loogisten lauseiden, kappaleiden ja tekstien rakentamista (Pentikäinen ym. 2017: 172). Ymmärrettävien ja kontekstiin sopivien tekstien kirjoittaminen on kirjoittamisen opetuksen päämäärä.
16 4 LEKSIKAALISET ANGLISMIT
Sajavaara (1989: 84) määrittelee anglismin laveasti: anglismi on ilmaus, joka on levinnyt kan- sainväliseen käyttöön englannin kielen välityksellä. Ilmauksen ei siis tarvitse olla englannin kielestä peräisin, jotta se voidaan luokitella anglismiksi. Esimerkiksi selvästi englannin välityk- sellä levinneet kreikkalais-latinalaiset sanat ovat hänen mukaansa anglismeja.
Lainasanojen tunnistaminen tekstistä on haastava tehtävä. Suomen kielessä on useita eri- ikäisiä lainakerrostumia eri kieliryhmistä, ja sanoja lainautuu koko ajan lisää. Englannista ja ruotsista saadut lainasanat ovat yleensä vähemmän mukautuneita erikois- ja sitaattilainoja (Koi- visto 2013). Se helpottaa lainasanojen tunnistamista. Keskityinkin aineistoa läpikäydessäni pää- osin selvästi vierasperäisiä piirteitä sisältäviin sanoihin. Sellaisia oli yhteensä 276 eri sanaa, joista osa esiintyi aineistossa useampaan otteeseen. Sellaisia lainasanoja, jotka ovat kiistatto- masti englannin kielestä suomeen tulleita, on 88. Saman lekseemin eri sanamuotoja ei edellä mainittuun lukuun ole laskettu erillisiksi sanoiksi, vaan saman sanan eri taivutusmuodot on las- kettu yhdeksi esiintymäksi. Aineistossa yleisimmät lainasanat ovat yleislaina motivaatio (12 eri tekstissä) sekä merkityslaina rooli (11 eri tekstissä).
Aineistossa on runsaasti vierasperäisiä sanoja. Suurin osa vierasperäisistä sanoista osoit- tautui ruotsin kielestä lainautuneiksi. Toisaalta sanojen alkuperän tunnistaminen on vaikeaa, sillä sanoja on lainattu kielistä toiseen satojen vuosien ajan. Aina ei ole selvää, mitä reittiä kukin ilmaus on päätynyt juuri tietyn henkilön käyttämään sanastoon. Pulkkinen (1984: 7) toteaa, että vaikka vanhimmat englantilaislähtöiset sanat ovat meille yleensä siirtyneet ruotsin välittäminä, niin suora lainaaminen englannista on voinut yleistyä kielen tuntemuksen kasvaessa. Tässä tut- kielmassa tarkastellaan vierassanoista englannin kielestä tai sen kautta lainautuneita sanoja.
Myös Sajavaara (1989: 73, 83) pohtii kielitaidon lisääntymistä. Aiemmin koulutus ja vieraiden kielten osaaminen olivat harvojen etuoikeus, kun taas nyky-yhteiskunnassa yhä use- ammat osaavat vieraita kieliä. Kielitaidon lisääntyminen onkin yksi syy kielen laina-aineksen monipuolistumiseen. Koulutuksen ohella joukkoviestintä ja tietotekniikka ovat lisänneet eng- lannin kielen leviämistä ja kasvattaneet englannin kielen taidon tarvetta. Englannin kieli on kaikille aloille ulottuva kieli, joka on ehtona eteenpäin pääsemisessä esimerkiksi kaupankäyn- nissä tai tiedemaailmassa.
Toisinaan myös tutkijoiden esittämät näkemykset sanojen alkuperästä poikkeavat toisis- taan. Aineistossani on useita vierasperäisiä sanoja, jotka toisissa teoksissa luokitellaan anglis- meiksi ja toisissa kerrotaan olevan ruotsin kielestä lainautuneita. Tällaisia sanoja ovat idiootti ja karisma, jotka ovat antiikin kielistä lähtöisin. Sanakirjojen mukaan sanat ovat lainautuneet meille ruotsista, kun taas Pulkkinen (1984) lukee ne anglismeiksi.
17
Taulukossa 1 on esitetty aineistossa esiintyvien englannista johtuvien leksikaalisten nor- mipoikkeamien määrät. Kielenpiirteiden esiintyvyyden luku kuvaa sitä, kuinka monella eri kir- joittajalla kukin ilmiö esiintyy.
Taulukko 1. Leksikaalisten normipoikkeamien esiintyvyys aineistossa.
Kielenpiirre Esiintyvyys eri kirjoittajilla
Raakalainat Yleislainat Erikoislainat Sitaattilainat
yhteensä 65 23 31 11
Käännöslainat 18
Merkityslainat 12
Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen 12 Fraasit ja muoti-ilmaukset
Merkitysten laajentuminen ja muotisanat Omistuksen ilmaiseminen
yhteensä 27 23 4
Pronominien artikkelimainen käyttö
Määräisen artikkelin tavoin käytettävät pronominit Epämääräisen artikkelin tavoin toimivat pronominit
yhteensä 9 7
2
Yleisin leksikaalinen normipoikkeama on raakalainojen ryhmä. Raakalainoista erikoislainat ovat yleisimpiä ja sitaattilainat harvinaisimpia. Yleislainojen määrää nosti luultavimmin kirjoi- tuksiin valittu aihe. Yleisin yleislaina on nimittäin motivaatio, ja sanaa on käytetty oppimista ja opetusta käsittelevissä kirjoituksissa. Erikoislainoissa on aineistossa enemmän vaihtelua.
Käännöslainoja on enemmän kuin merkityslainoja. Merkityslainoista sana rooli toistuu usealla kirjoittajalla. Muotisanoja tai merkitykseltään laajentuneita sanoja esiintyy aineistossa 23 kirjoittajalla. Luku on yhtä suuri kuin yleislainojen kohdalla. Pronominien artikkelimaista käyttöä on yhdeksällä kirjoittajalla.
18 4.1 Raakalainat
Raakalainat jaetaan yleislainoihin, erikoislainoihin ja sitaattilainoihin (Koivisto 2013). Vieras- sanojen mukauttamisessa ohjenuorana pidettiin aiemmin sitä, että oikeinkirjotuksessa jokaista äännettä vastasi yksi kirjain, eikä samalla kirjaimella merkitty useita äänteitä (Sajavaara 1989:
96). Nykyään sanoja mukautetaan myös enemmän alkuperäisen kirjoitusasun kaltaisiksi. Tämä johtuu vieraiden kielten taidon paranemisesta. Sanojen mukauttamisella helpotetaan sanojen ääntämistä ja taivuttamista. (Hiidenmaa 2003: 95.) Uusien englannista tulleiden lainojen mu- kautuminen riippuu siitä, onko kielessämme olemassa jo malleja vastaavanlaisista sanoista ja niiden mukauttamisesta. (Sajavaara 1989: 96.)
4.1.1 Yleislainat
Yleislainat ovat vierassanoista eniten lainaajakieleen mukautuneita. Tavallinen kielenkäyttäjä ei usein edes erota yleislainoja vierasperäisiksi, sillä ne ovat kotoistuneita äänneasultaan. Yleis- lainoissa ei ole puolivieraita konsonantteja b, d, g, f, š. Toisaalta yleislainoiksi voidaan yleisyy- tensä perusteella lukea myös jotkut vieraita äännepiirteitä sisältävät sanat. (Sajavaara 1989: 96.) Tässä tutkimuksessa yleislainojen osuus jää kapeaksi, sillä keskityn tarkastelemaan uudehkoja englannin kielestä siirtyneitä lainasanoja. Yleislainat ovat usein vanhempia ja peräisin muista kielistä.
Toisinaan on hankalaa vetää rajaa yleislainan ja erikoislainan välille. Aineiston sanat mo- tivaatio ja innovaatio voidaan lukea yleislainoiksi. Motivaatio on lainaa englannin kielen sa- nasta motivation (NES) ja innovaatio englannin kielen sanasta innovation (Pulkkinen 1984).
Tällaiset monitavuiset lainasanat ovat useimmiten nuoria, niiden äänneasu on originaalin ään- neasun kaltainen, ja ne edustavat tiettyä muottia (Koivisto 2013: 164–165). Aineistossa sanasta motivaatio on johdettu niin verbejä (motivoida) kuin adjektiivejakin (motivoiva).
Meikki- ja tiimi-sanoissa taas ei ole mitään vierasperäisyyteen viittaavaa. Meikillä tarkoi- tetaan kasvojen ehostamiseen tarkoitettuja tuotteita tai ehostamisen tulosta (KS). Meikata on johdos englannin verbistä make, joka esiintyy fraasiverbissä make up. Suomen kirjakielessä arkityyliset ilmaukset meikata ja meikki ’ehostus’ ovat olleet käytössä 1960-luvulta lähtien.
(NES s.v. meikata.) Tiimi-sanalle on alkuperäiskielessä kaksi merkitystä. Sillä voidaan tarkoit- taa pelaajista muodostuvaa joukkuetta tai yhdessä työskenteleviä ihmisiä. Tiimi-sanan sivumer- kityksenä on usein ystävällisyys ja yhteistyö. (A dictionary of European anglicisms s.v. team.)
19
1) Jos voittaa tiiminä niin se voi nostaa onnistumisen tunnetta. (T18)
Esimerkissä 1 tiimi-sanalla tarkoitetaan pelaajista muodostuvaa joukkuetta, mutta se sisältää myös ajatuksen yhteistyöllä voittamisesta. Musikaali ja televisio ovat viihdeteollisuuteen liitty- viä yleislainoja (Pulkkinen 1984 ja NES).
Yleislainojen osuus on aineistossa pieni. Joitakin aineisossa esiintyviä lainasanoja ei ole tutkimuskirjallisuudessa luokiteltu. Jouduin siis tekemään päätelmiä kirjallisuudessa esitettyjen määritelmien perusteella. Luokittelen aineistossa esiintyneen puhekielisen sanan pinkki yleis- lainoihin sen mukautuneisuuden ja yleisyyden perusteella. Sana ei sisällä vierasperäisiä ään- teitä. Pinkki on värin nimi ’violettiin vivahtava vaaleanpunainen’ (KS).
4.1.2 Erikoislainat
Erikoislainat ovat osittain mukautuneet suomen kieleen. Erikoislainoissa on usein puolivieraita konsonantteja (b, d, g, f, š), sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, pitkiä konsonanttiyhtymiä sano- jen sisällä tai vierasperäisiä sananloppuja. Erikoislainat ovat toisinaan jopa suomen vokaali- soinnun vastaisia. Erikoislainoihin luetaan kuuluviksi myös sellaisia sanoja, jotka eivät äänteel- lisesti eivätkä taivutukseltaan ole erityisen vieraita. Esimerkiksi sosiaalinen ja alkoholi ovat erikoislainoja. (Sajavaara 1989: 96–97.)
Baari, pubi ja alkoholi ovat samaan aihepiiriin liittyviä lainasanoja. Ne kaikki on mukau- tettu suomeen lisäämällä loppuun -i. Englannissa ne päättyvät konsonantteihin. Baari-sana on lainattu suomeen alun perin ruotsin kielestä, mutta se on levinnyt laajalle englannin kielen vai- kutuksesta (NES). Se voidaan siis lukea joko svetisismiksi tai anglismiksi tulkinnan mukaan.
Aineistossa esiintyvä pubi-sana taas on selvä anglismi. Englannin kielessä lyhenne pub tulee sanoista ’a public house’. Pubi on alun perin tarkoittanut nimenomaan brittiläistä juomapaik- kaa, mutta nykyisin sillä voidaan englannin kielessä viitata paikkoihin, jotka ovat brittiläispubin tyylisiä. (A dictionary of European anglicisms, s.v. pub.)
Toisinaan anglismit luovat puhekielisyyden vaikutelmaa. Usein anglismeja ja vieraspe- räisiä sanoja kuuleekin slangissa ja nuorten puheessa. Omassa aineistossani tyylillisesti puhe- kielisiä erikoislainoja ovat dramaattinen ja jengi. Sana jengi tarkoittaa joukkoa. Dramaattinen on suomeksi odottamattoman yllättävä tai kohtalokas (KS). Samoin fanitus on osittain puhe- kielinen ilmaisu. Fanitus merkitsee samaa kuin ihailu, joka olisi kirjakielisempi ilmaus.
Erikoisalojen sanastot sisältävät paljon vierasperäisiä ilmauksia. Aineistossa on etenkin psykologiaan ja lääketieteeseen liittyviä anglismeja. Behaviorismi on psykologian alan teoria,
20
jonka nimi on lainautunut englannista useisiin kieliin (A dictionary of European anglicisms s.v.
behaviorism). Samoin identiteetti ja stressi liittyvät psykologian aihepiiriin ja ovat lainautuneet englannista (Pulkkinen 1984). Aineistossa yleinen stressi on erikoislaina (Koivisto 2013). Siitä on muodostettu verbejä stressata ja adjektiiveja stressaava, stressiherkkä. Stressi-sanan ylei- syys aineistossani selittyy osin tehtävänannolla, sillä yksi suosituimmista aiheista oli hyvä op- piminen.
Psykologian ja lääketieteen ohella teknologiaan liittyviä erikoislainoja on paljon. Tekno- logian alaan liittyviä erikoislainoja aineistossani ovat digitalisaatio, interaktiivinen, video ja virtuaalisuus. Suhteellisen uusi on aineiston substantiivi googlettaminen, joka on muodostettu verbistä googlettaa. Googlettaa puolestaan on verbijohdos hakukoneen Google nimestä.
Osa erikoislainoista on ollut alun perin sitaattilainoja, kuten lainasana business, joka on mukautunut suomen kielessä muotoonbisnes (Koivisto 2013). Omassa aineistossani sana on yhdyssanan osana sanassa urheilubisnes. Shortsit lainautui kieleemme aluksi suoraan muodossa shorts (NES). Suomen kieleen mukautuneessa shortsit-sanassa on kaksi monikon tunnusta, englannin kielen s ja suomen kielen t. Aineistossa taajaan esiintyvän sponsori-sanan merkitys
´takaaja´ on alun perin latinan kielestä. Nykymerkityksessään sana on kuitenkin lainautunut englannin kielestä sitaattilainana. (NES.) Omassa aineistossani sponsori-sana esiintyy sekä sel- laisenaan että johdoksina sponsoroida, sponsorointi ja sponsoroija.
4.1.3 Sitaattilainat
Sitaattilainat ovat täysin mukautumattomia vieraskielisiä sanoja ja sanontoja. Ohjeiden mukaan sitaattilainat tulisi kirjoittaa ja ääntää samalla tavoin kuin lähtökielessä. Käytännössä sanojen ääntäminen on osittain tai kokonaan muuttunut suomalaiseksi, joten nykyisissä sitaattilainoissa sanojen sitaattiluonne säilyy vain kirjoitusasussa. (Sajavaara 1989: 97)
Sosiaalinen media ja teknologian kehitys synnyttävät uutta sanastoa. Uudistusten vauhti on nopeaa, eikä suomentamista aina ehditä tai haluta miettiä. (Heikkinen & Mantila 2011: 116.) Aineistossani useat sitaattilainat liittyvätkin joko joukkoviestintään tai teknologiaan. Internet, feed ja media ovat kaikki sitaattilainoja. Media-sana tosin on peräisin latinan kielestä, mutta sen nykyinen käyttö on yleistynyt englannin vaikutuksesta 1900-luvun jälkimmäisellä puolis- kolla (NES). Internet tarkoittaa kansainvälistä tietokoneverkkoa (A dictionary of European ang- licisms). Feed taas on sosiaalisen median ja erityisesti sovelluksen nimeltä Instagram mukanaan tuoma laina. Sajavaaran (1989: 98) mukaan loppuvokaalin poisjättämisen syinä voivat olla sa- nan harvinaisuus, erisnimisyys tai muodikkuus. Feed-sanan perusmuodossa loppuvokaalia ei
21
ole, vaan sanalla on vieras sävy. Tässä tapauksessa kyse voi olla juurikin muodikkuudesta, on- han kyse lähinnä nuorisokulttuuriin liittyvästä sanasta.
2) Nykyään luovuus ja mielikuvitus voivat olla vaikka hieno ja esteettinen Instagram feed, mutta se ei kuitenkaan aina viesti kehittävästä mielikuvituksesta. (T28)
Esimerkissä 2 puhutaan hienosta Instagram feedistä. Sana on tuore, eikä sitä ole esimer- kiksi Kielitoimiston sanakirjassa. Urbaanin sanakirjan (2018) mukaan feed tarkoittaa sitä, että käyttäjän Instagram-kuvissa on jokin yhtenäinen teema.1 Teknologian kehitykseen liittyvä, vain kerran aineistossa esiintyvä sitaattilaina on online-maailma. Se on sitaattilainalle tyypillisessä muodossa yhdyssanan määriteosana.
Yksi aineistossa esiintyvä joukkoviestintään liittyvä käsite on deadline. Alun perin sillä on englannin kielessä tarkoitettu vankilassa rajaa, jota vangit eivät saaneet ylittää (dead-line).
Ilmaisulla tarkoitetaan nykykielessä, niin englannissa kuin suomessakin, aikarajaa, jonka jäl- keen joukkoviestintää varten laadittava materiaali ei enää ehdi julkaisuun. Nykyisessä merki- tyksessään käsite on mainittu englannin kirjoitetussa kielessä 1920-luvulla ja samalla sanojen dead ja line välinen yhdysmerkki on jäänyt pois. (Oxford English dictionary.) Deadline-sanaa käytetään nykyisin myös muissa kuin joukkoviestintään liittyvissä yhteyksissä:
(3) Itselleni ainakin on tuttua, kuinka deadlinet painavat päälle - -. (T72)
Kirjoittaja kertoo tekstissään nykyaikaa leimaavasta kiireen tunnusta. Hän tarkoittanee deadli- nella aikarajoja, joita koulutehtävien palauttamiselle asetetaan.
Sitaattilainat esiintyvät usein osana suomenkielistä lauserakennetta yhdyssanan alkuo- sana. Loppuosa selventää ilmiötä ja taipuu. Sitaattilainoja on myös usein ilman selventävää jälkiosaa, mikä saa ilmauksen tuntumaan puhekieliseltä. (Hiidenmaa 2003: 95.) Doping ’urhei- lussa kielletty urheilusuoritusta parantava aine’ ja fitness ovat urheiluun liittyviä sitaattilainoja, joista jälkiosa voi jäädä poiskin. Esimerkeissä 4 ja 5 sitaattilainat toimivat yhdyssanan alkuo- sina:
(4) Urheilun eettisyys ja etenkin doping ovat viime vuosina nousseet ihmisten huulille dopingkäryjen johdosta. (T94)
(5) Bikini fitness- kilpailuja edeltää rankka dieetti (T78)
1 Urbaani sanakirja ei ole tieteellinen lähde, vaan käyttäjät voivat verkossa vapaasti lisätä sinne määritel- miä. Tutkielmassa Urbaania sanakirjaa on kuitenkin käytetty, sillä joitakin aineistossa esiintyneitä lainasanoja ei löydy perinteisistä sanakirjoista.
22
Doping on esimerkissä 4 myös itsenäisenä sanana. Fitness-sanalla on monenlaista käyttöä. Sa- nalla voidaan viitata niin fyysisesti hyväkuntoiseen henkilöön kuin tiettyyn kuntourheilun ala- lajiinkin. Fitness-sana esiintyy usein yhdyssanan jälkiosana (KS). Esimerkissä 5 puhutaan bi- kinifitness-kilpailuista. Bikini-sana määrittää fitness-sanaa, ja ne yhdessä muodostavat kolmi- osaisen yhdyssanan määriteosan. Bikinifitness on yhdyssana, mutta aineistossa se on kirjoitettu englannin mallin mukaisesti erikseen.
Myös sitaattilaina super on englannin mallin mukaisesti kirjoitettu erilliseksi sanaksi su- per tärkeä jääkiekko joukkue. Toisella kirjoittajalla se on kirjoitettu suomen kielen normien mukaisesti yhdyssanan alkuosaksi sanassa superauto. Super-prefiksi liitetään sanavartalon al- kuun, jolloin muodostuu uusi lekseemi (VISK § 172). Super-prefiksin merkitys on sama kuin sanan erittäin tai etuliitteen huippu-. Sitä käytetään enimmäkseen arkikielessä. (KS.)
Aineistossa on myös vanhempia sitaattilainoja, joilla ei ole suomenkielisiä vastineita tai niitä ei käytetä:
(6) Sydän hakkaa voimakkaammin kuin 80-luvun rock-kappaleen rumpusoolo. (T60)
Esimerkissä 6 rock-sana on yhdyssanan alkuosana. Sanaa rock käytetään itsenäisenä sanana myös mukautuneessa muodossa rokki, jonka vierasperäinen konsonantti c on vaihtunut kotoi- saksi k:ksi ja perään on tullut sananloppuinen i. Sananloppuinen i lisätään usein lainanominei- hin, jotka päättyvät konsonanttiin (VISK § 151). Erään tekstin yhdyssanan formula-auto alku- osa taas esiintyy suomen kielessä sellaisenaan, eikä sillä ole suomen kielistä vastinetta. Sillä tarkoitetaan yksipaikkaista avointa kilpa-autoa (KS s.v. formula).
Toisinaan vierassanalle olisi suomen kielessäkin käyttökelpoinen vastine. Sana ufo esiin- tyy aineistossa kerran. Sillä tarkoitetaan tunnistamatonta esinettä, jonka oletetaan olevan peräi- sin ulkoavaruudesta. Suomen kielessä sanalle on keksitty samaa merkitsevä ilmaus lentävä lau- tanen. (KS s.v. ufo.) Onkin mielenkiintoista, miksi kirjoittaja on päätynyt valitsemaan juuri englanninkielisen ilmauksen. Ehkä ufo kuulostaa asiatyylisemmältä kuin metafora lentävä lau- tanen.
4.2 Käännöslainat
Sana-ainesta voidaan saada vieraista kielistä suoran lainaamisen lisäksi myös kääntämällä (Sa- javaara 1989: 64). Käännöslainoilla tarkoitetaan sanoja ja sanontoja, jotka on muodostettu jäl- jittelemällä vieraan kielen ilmausta. Käännöslainassa merkityssisältökin siirtyy vastaanottavaan
23
kieleen, joko olemassa olevaan tai uuteen sanaan. (Hakulinen 1955: 305.) Käännöslainoja on suomessa paljon jo vanhastaan, ja niiden määrä on lisääntymässä (Sajavaara 1989: 64–65).
Käännöslainoissa eli morfosemanttisissa lainoissa vieraan kielen mallisanan mukaisesti muo- dostetaan suomenkielinen sana. Sananmuodostuksessa noudatetaan tällöin suomen kielen sa- nanmuodostusperiaatteita. Usein käännöslainat ovat yhdyssanoja, toisinaan myös johdoksia.
Morfosemanttisia lainoja on vanhastaan saatu ruotsin kielestä, nykyisin yhä useammin englan- nista. (Koivisto 2013.)
Suurin osa omassa aineistossani olevista käännöslainoista on yhdyssanoja. Osa on kuu- lunut jo pitkään suomen kieleen, osa taas on uudempia. Yhdessä tekstissä kirjoittaja on muo- dostanut oman käännöksensä englanninkielisestä ilmauksesta:
(7) Ihan vain päivähaaveilukin on jo mielikuvituksen tuotetta. (T4)
Sana päivähaaveilu on suora käännös englannin kielen käsitteestä day dreaming, joka tarkoittaa unelmointia. Kirjoittajan käyttämä uudissana tuntuu erikoiselta, sillä sanaa haaveilu ei juurikaan esiinny nominatiivialkuisen yhdyssanan jälkiosana.
Kuten muitakin lainoja, myös käännöslainoja on muodostettu etenkin teknologian alaan ja muihin moderneihin ilmiöihin liittyvistä käsitteistä. Teknologiaan liittyviä käännöslainoja ovat älypuhelin, videopeli ja älylaite. Teknologian kehitys on niin nopeaa, että suomenkielisiä vastineita ei ehditä kehittää. Kääntäminen on nopea tapa saada suomen kieleen sopiva sana uudelle ilmiölle tai esineelle. Moderniin aikaan kiinteästi liittyviä käsitteitä ovat myös suihku- rusketus (englanniksi spray tanning) ja betoniviidakko (englanniksi concrete jungle). Betoni- viidakolla tarkoitetaan kaupunkia:
8) Poispääsy kylmästä, ilkeästä ja piittaamattomasta betoniviidakosta, jota kutsuin joskus kodiksi, näkyy tuolla. (T5)
Kuten esimerkissä 8, sana betoniviidakko sisältää usein negatiivisen konnotaation. Tekstissä puhuja haluaa pois kaupungista ja sen harmaudesta.
Kaikki käännöslainat eivät kuitenkaan liity teknologiaan tai nykyaikaan:
(9) Joukkuelaisilla oli kaikilla t-paidat ja shortsit (T39)
Esimerkissä 9 on sekä käännöslaina t-paita (englanniksi t-shirt) että erikoislaina shortsit. Myös sana tiimihenki on käännöslaina englannin kielen sanaliitosta team spirit. Käännöslainalle ta- valliseen tapaan yhdyssanan molemmat osat on käännetty erikseen suomen kielelle.
