Taulukko 3. Syntaksiin liittyvien normipoikkeamien esiintyvyys aineistossa
6.2 Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö
Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö eli niin kutsuttu ”sä-passiivi” tulee monelle ensim-mäisenä mieleen puhuttaessa anglismeista. Käytän tässä tutkielmassa kielitieteellistä käsitettä yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö (ks. esim. Uusitupa 2017), mutta referoidessani ar-tikkeleita käytän kirjoittajien käyttämiä käsitteitä. Kuiri (2000) esittää artikkelissaan ”sä-pas-siivin” yleistyneen 1990-luvun loppuvuosina. ”Sä-passiivilla” tarkoitetaan artikkelin mukaan sitä, että kerrotaan oman itsen tekemisistä ikään kuin ne kokonaan kuulijalle siir-täen sinä (tai sä) -pronominia käyttämällä. Näin puhuttaessa ei silti tarkoiteta kuulijaa eikä it-seä, vaan nostetaan asia kaikkien ihmisten yhteiseksi.
Ojajärvi (2000) esittää ”sä-passiivista” toisenlaisen näkemyksen. ”Sä-passiivi” yleistyi aluksi urheilussa menestyneiden keskuudessa ja esimerkiksi formulakuljettajat käyttivät ilmai-sua paljon. Ojajärven käsitys on se, että ”sä-puheen” yleistyminen ei ole ainoastaan vieraan kielen vaikutusta, vaan kieli heijastaa ja tuottaa myös muunlaisia valta-asetelmia. ”Sä-passiivi”
edustaa hänelle kulutukseen ja hyötyajatteluun nojaavan markkinayhteiskunnan kielellistä vas-tiketta, jolla käytetään valtaa puhetilanteissa.
Yksikön toisen persoonan yleistävällä käytöllä on suomalaista murretaustaa (esim. Uusi-tupa 2017: 34, ks. tarkemmin luku 2). Seppäsen (2000) mukaan yleistävä 2. persoona on mur-teissa esiintynyt ilman sinä-pronominia, kun taas nykyisessä käytössä pronomini on tyypilli-sesti mukana. Omassa aineistossani on esiintymiä, joissa yleistävä sinä-pronomini on objektin tai adverbiaalin paikalla:
46
(101) Samankaltaisen reaktion sydämelle voi aiheuttaa viha, kun esimerkiksi ystä-väsi suututtaa sinut syömällä viimeiset karkkisi – –. (T38)
(102) Kun on pelannut tarpeeksi pitkään hyvässä joukkueessa, heistä muodostuu sinulle kuin tietynlainen perhe. (T39)
Sinä-pronomini tuo toisen persoonan käyttöön vaikutelman lukijan henkilökohtaisesta puhut-telusta. Analyysi kuitenkin paljastaa kyseessä olevan geneerisen käytön. Esimerkin 101 ensim-mäinen virke alkaa yleisellä toteamuksella, mikä ohjaa tulkitsemaan toistakin lausetta. Sana esimerkiksi vahvistaa merkityksen, kyse ei ole tietystä tilanteesta vaan yleisestä kokemuksesta.
Virkkeen alku antaa tulkintavihjeen myös esimerkissä 102. Se alkaa nollasubjektilausekkeella kun on pelannut, jossa pelaajana voi olla yleisesti kuka tahansa. Nollasubjektilauseella tarkoi-tetaan usein myös kirjoittajaa tai lukijaa itseään (VISK § 1347), ja niin myös esimerkissä 102 kirjoittaja vaikuttaa puhuvan omasta kokemuksestaan verratessaan urheilujoukkuetta perhee-seen. Nollasubjektin sisältävän lauseen jälkeen yksikön toisen persoonan pronominia käytetään geneerisesti kuvaamaan sitä, että kuka hyvänsä voi saada saman kokemuksen joukkueesta per-heenä.
Aineistossa ei esiinny yksikön toisen persoonan pronominisubjektia, vaan pronomini toi-mii objektina ja adverbiaalina, kuten edellä esimerkeissä 101 ja 102 ja seuraavana esimerkeissä 103 ja 104.
(103) Jos hallitset sinulle parhaat oppimistavat, on sinun helpompi vaikka opiskella ammattiin. (T24)
(104) Kun opiskelet lukiossa monia aineita, huomaat vähitellen kenen opettajan op-pitunneille on kivointa mennä. Tämähän johtuu vain siitä, että pidät opettajan opetustyylistä ja sinun on hyvä ja mukava opiskella. (T20)
Esimerkeissä 103 ja 104 toisen persoonan käyttöä voisi ajatella myös lukijaan kohdistuvana puhutteluna. Konteksti ja kirjoitelman yleistävä tyyli läpi tekstin paljastavat toisen persoonan verbimuodon ja pronominin geneerisen funktion. Mikään tekstin kohta ei anna viitteitä siitä, että tekstille oletettaisiin tietty lukija, jota puhuteltaisiin.
Useissa kirjoitelmissa yksikön toisen persoonan geneerinen käyttö yhdistyy nollasubjek-tilauseeseen, kuten esimerkeissä 105–107:
(105) Miten fantasiakirjan voi kirjoittaa ilman mielikuvitusta, tai maalata taulun, joka on aivan täynnä mielikuvituksen tuotteita, jos et omista mielikuvitusta?
(T4)
(106) Nykyään on helppo päästä käsiksi erilaisiin editointi- ja kuvankäsittelyohjel-miin, erilaisia sovelluksia ja ohjelmia on nykyään kaikkeen, mitä voisit ku-vitella tarvitsevasi. (T8)
47
(107) Välillä tuntuu että ihmisen mielikuvitus voi olla hyvinkin rajallista, esimer-kiksi jos yrität piirtää avaruusoliota, mitä todennäköisimmin se on saanut paljonkin vaikutteita joistakin maapallon asukkaista. (T43)
Nollasubjektilause vaihtuu virkkeen sisällä toisen persoonan yleistävään käyttöön. Kaikissa esi-merkeissä nollasubjekti ikään kuin pohjustaa geneerisen yksikön toisen persoonan sisältämää lausetta.
Yhdessä esiintymässä yleistävyys on luotu viittaamalla suoraan koko ihmiskuntaan käyt-tämällä subjektia kaikki:
(108) Kaikki tietävät tämän tunteen: yrität pysyä tyynenä ja näyttää siltä, että kaikki on kunnossa - -. (T60)
Lausetta seuraa yleistävän toisen persoonan verbimuoto. Se tuntuu kutsuvan lukijan mukaan samaan kokemusmaailmaan vielä vahvemmin, kuin ensimmäisen lauseen sana kaikki.
Käyttäessään yksikön toista persoonaa yleistävästi puhuja tarjoaa oman kokemuksensa kuulijoille samaistuttavaksi (Seppänen 2000). Seuraavissa esimerkeissä 109–111 asioiden voisi kuvitella kuuluvan puhujan omaan kokemusmaailmaan, johon lukija kutsutaan.
(109) Mielikuvituksessa pystyt unelmoimaan eli miettimään asioita, joita haluaisit tehdä tai saada. (T30)
(110) Kirjoja lukiessa voit luoda omaa maailmaasi tapahtumista sana kerrallaan, kun taas elokuvissa tai tv-sarjoissa kaikki on tuotu tarjottimella eteesi. (T56) (111) Tarvitset myös rakkautta ja hyväksyntää itseäsi kohtaan, jotta voit pitää
ku-minauhasta tiukasti kiinni ja uskoa, että se ei katkea, eikä kumpikaan päästä irti siitä. (T42)
Kaksi ensimmäistä esimerkkiä alkavat adverbiaaleilla, jotka muodostavat kehyksen koko virk-keelle. Yleisyys tulee ilmi tekstin kontekstista ja tekstilajista. Kirjoittajat eivät osoita sanojaan tietylle lukijalle, vaan kuvailevat ikään kuin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan toisen persoo-nan avulla. Edellä olevissa esimerkeissä ei ole käytetty sinä-pronominia. Vanhastaan suomen kaakkoismurteissa yksikön toista persoonaa on käytetty geneerisesti lisäämättä sinä-pronomi-nia verbimuotoihin. Yleistävän toisen persoonan viittauskohteena on murrekäytössä ollut en-nemmin kuka hyvänsä kuin puhuja itse. (Seppänen 2000.) On siis vaikea sanoa, onko esimerk-kien 109–111 kaltainen käyttö saanut mallinsa murteista vaiko englannin kielestä.
48 6.3 Genetiiviä korvaavat paikallissijat
Suomen kieli on agglutinoiva kieli, toisin kuin englanti. Heikkisen ja Mantilan (2011: 128–129) kirjassa todetaan, että englanti ei juuri vaikuta suomen kielen sijamuotojen järjestelmään näiden kielten rakenteiden eron vuoksi. Poikkeuksena tästä on genetiivi, joka korvautuu yhä useammin paikallissijaisilla lausekkeilla. Taustalla genetiiviä korvaavien paikallissijojen käytölle ovat heidän mukaansa englannin by-, of-, for-, from- ja muut sellaiset rakenteet.
Inessiivi on aineistossa yleinen genetiiviä korvaava paikallissija. Esimerkeissä 112–114 genetiivin paikalla on käytetty inessiiviä:
(112) Nykypäivän urheilussa suureksi puheenaiheeksi on noussut doping – –. (T70) (113) Eri asioissa oppiminen vaatii eri asioita oppilaalta (T75)
(114) Ihmiset Rileyn elämässä – – (T82)
Mallina yllä oleville muodoille voidaan nähdä englannin kielen of-rakenne. Genetiivi olisi suo-malaisempi tapa ilmaista samat asiat: nykypäivän urheilun suureksi puheenaiheeksi ja eri asi-oiden oppiminen. Esimerkki 114 on tyypillinen anglismi, sillä siinä genetiiviä korvaava ines-siivi tuo mukanaan jälkiattribuutin. Suomessa määritteet ovat ennen pääsanaa, kuten genetiivi-muodossa Rileyn elämän ihmiset.
Myös adessiivi on taajaan aineistossa esiintyvä paikallissija genetiivin tilalla:
(115) Mielikuvitus on jokaisella yksilöllinen ja muokkautuu jokaisella eri tavoin. (T56) (116) Yrityksellä alkaa sydän lyödä nopeampaan tahtiin - - eduskunnalla voi syke nousta (T85)
(117) Esimerkiksi jos oppilas, joka oppii parhaiten itse tekemällä, on opiskelemassa sel-laisella opettajalla, joka pitää tunnit itse, voi kokea vaikeuksia sisäistää opetusta. (T75)
Adessiivi vastaa esimerkeissä englannin kielen of-rakennetta, tai sitten asia voitaisiin englan-nissakin ilmaista genetiivillä. Esimerkissä 115 on käytetty paikallissijaa ehkä siksi, että sana mielikuvitus on haluttu virkkeen alkuun. Genetiiviä käytettäessä virke alkaisi sanoilla jokaisen mielikuvitus, mikä korostaisi sanaa jokaisen. Esimerkissä 116 on personifioitu yritys ja edus-kunta, ikään kuin puhuttaisiin yhdestä ihmisestä, jolla on yksi yhteinen mieli. Adessiivin käyttö hieman häivyttää personifikaatiota, sillä genetiivin käyttö korostaisi ilmauksen kuvallisuutta:
yrityksen sydän, eduskunnan syke. Esimerkissä 117 hankaluuksia tuottaa lause on opiskele-massa sellaisella opettajalla. Lauseesta syntyy kummallinen mielleyhtymä. Merkitys olisi sel-keämpi genetiiviä käytettäessä, jolloin kirjoitettaisiin on sellaisen opettajan opetuksessa.
Myös muita paikallissijoja käytetään genetiivin tilalla. Esimerkeissä 118 ja 119 genetiiviä korvaa elatiivi.
49
(118) Meissä on monta puolta ja tunnemme useita rooleja muista ihmisistä. (T82) (119) Onko siis sosiaalinen kehittyneisyys syy vai seuraus joukkuelajeista? (T82)
Elatiivi vastaa esimerkissä 118 ja 119 englannin kielen of-rakennetta. Esimerkeissä paikallissi-jailmauksen käyttö selittyy osittain sillä, mitä kirjoittajat ovat halunneet virkkeissä painottaa.
Esimerkeissä 118 ja 119 painotus muuttuisi hieman, mikäli käytettäisiin genetiiviä.
Aineistossa myös muiden genetiiviä korvaavien paikallissijojen käytöstä on muutama esiintymä:
(120) Sanonta ”virheistä oppii ja kokemus karttuu” on täydellinen kuvaus elämään, mutta myös urheiluun. (T63)
(121) Sanotaan, että 2000-luvun lapsilta mielikuvitus olisi heikentynyt teknologian tuo-mien puhelituo-mien ja tablettien takia – – (T8)
Esimerkissä 120 on käytetty illatiivia sanassa elämään. Genetiivimääritteen sisältävä substan-tiivilauseke olisi täydellinen elämän kuvaus. Genetiivi olisi parempi tapa ilmaista asia. Esimer-kin 121 ablatiivimuoto on vaikeaselkoinen lausekkeessa 2000-luvun lapsilta mielikuvitus. Pai-kallissijailmaus tulisi korvata genetiivimääritteellä, jolloin lauseke olisi 2000-luvun lasten mie-likuvitus.
50 6 LOPUKSI
Tutkimuksen päätuloksena on se, että englannin kieli vaikuttaa lukiolaisten kirjoitettuun kieleen niin leksikon, syntaksin kuin välimerkityksenkin tasolla. Eniten anglismeja on aineistossa lek-sikon alueella. Yleisimpiä anglismeja aineistossani ovat erikoislainat (31 tekstissä) ja muotisa-nat (23 tekstissä). Lainasanoja on toki suomen kielessä muutenkin runsaasti. Lainasanoja oli paljon, mutta niin on suomen kielessä muutenkin. Lainasanat ilmentävät niin kirjoituksiin an-nettuja aiheita kuin nuorten maailmaakin. Teknologiaan ja sosiaaliseen mediaan liittyviä laina-sanoja oli suhteessa runsaasti näinkin pienessä aineistossa. Muotisanat välittyvät nuorten kie-leen sähköisten viestinten ja yhteisöllisten medioiden välityksellä.
Välimerkeissä on kirjoittajilla toisiksi eniten hapuilua. Etenkin pilkun käytössä on tutki-muksen informanteilla aineiston perusteella haasteita. Infiniittisiä lauseenvastikkeita on ero-tettu pilkulla 11 tekstissä ja sekä-sanan eteen on lisätty pilkku 10 tekstissä. Marginaalisia väli-merkitykseen liittyviä aineistossa esiintyviä ilmiöitä ovat topiikin ja kommentin sekä subjektin ja predikaatin erottaminen pilkulla. Myös englannin mallin mukaista puolipistettä esiintyy vain kolmella kirjoittajalla.
Englannin kieli vaikuttaa aineiston perusteella lähes yhtä lailla syntaksiin kuin välimerk-keihinkin. Yksikön toisen persoonan geneerinen käyttö on odotuksenmukaisesti taajaa, sillä sitä on 12 tekstissä. Genetiiviä korvaavia paikallissijailmauksia on kahdeksalla kirjoittajalla. Virk-keen informaatiorakenne on kääntynyt englannin mallin mukaiseksi kuuden eri kirjoittajan teksteissä osassa virkkeitä.
Tutkimuksen tekeminen oli opettavaista ja antoisaa. Huomaan tutkimuksen tekemisen jälkeenkin tarkkailevani ystävieni puhetta ja erottavani sieltä täältä anglismeja. Vaikka en suh-taudukaan konservatiivisesti kielen ”puhtauteen”, kiinnitän enemmän huomiota myös omaan kirjoittamiseeni ja pohdin vaihtoehtoisia ilmaisuja anglismien tilalle.
Aineiston keruu oli aluksi haasteellista ja aikaa vievää, sillä alun perin ajattelemani lukion opettajalla ei ollutkaan resursseja osallistua. Saatuani suostuvaiset ja erittäin avuliaat lukion opettajat toisesta lukiosta mukaan tutkimukseen, oli kerääminen kuitenkin lopulta helppoa.
Mietittävä oli etenkin tutkimuslupien hankintaa, vanhempien tiedottamista ja sitä, että osa in-formanteista kirjoitti käsin. Pohdin huolellisesti sitä, että tutkimuksesta tiedottamisen ja tutki-muksen keräämisen välille jäi riittävän monta viikkoa aikaa. Näin pyrin varmistamaan, että nekin vanhemmat, jotka käyvät Wilmassa harvakseltaan, ehtivät tutustumaan tiedotteeseen ja saavat mahdollisuuden kysyä lisätietoa tutkimuksesta tai kieltää lapsensa osallistumisen tutki-mukseen jo ennen aineiston keruuta. Osa kirjoitti käsin ja osa koneella, ja voi olla, että joku on käyttänyt oikolukuohjelmaa, vaikka niin ei saanut tehdä. Kokonaan sähköistä aineistoa olisi
51
ollut huomattavasti helpompi käsitellä, vaikka skannasinkin käsinkirjoitetut tekstit sähköiseen muotoon.
Tarkoituksenani ei ollut tutkia normipoikkeamia yleensä, vaan vain englannin kielen vai-kutuksesta johtuvia. Huomasin kuitenkin, että useilla kirjoittajilla kirjallinen ilmaisu oli hyvin heikkoa ja virkkeet olivat vaikeaselkoisia. Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on suomalais-ten nuorsuomalais-ten kirjoitustaidon todellinen tila.
Jatkotutkimusta anglismeista voisi tehdä monellakin tavalla. Perehtyessäni kirjallisuuteen huomasin, että kokoavaa teosta anglismeista suomen kielessä ei ole kirjoitettu. Olisi mielen-kiintoista syventyä englannin kielen vaikutukseen. Oikeinkirjoituksen kiinnostava kysymys on se, ovatko anglismit yleisempiä heikoilla kirjoittajilla. Olisi hyödyllistä tutkia, vaikuttaako eng-lannin kieli eniten sellaisten kirjoitettuun kieleen, joille kirjoittaminen on muutenkin haastavaa.
Kirjoitetun kielen ohella myös englannin käyttäminen puhekielessä kiinnostaa. Monet Helsingin nuorison suosimat slangisanat ovat aiemmin saaneet vaikutteensa pääasiassa ruotsin kielestä. Olisi mielenkiintoista tarkastella sitä, missä määrin nuorten puhekieli Helsingissä ja muualla Suomessa saa vaikutteensa englannista.
Tein aineistoa lukiessani havainnon, että anglismit vaikuttavat olevan tyypillisempiä po-jille. Tämä ei ole varsinainen tutkimustulos, joten aiheesta olisi mielenkiintoista saada tutki-mustietoa. Voi olla, että suuremmalla aineistolla havainto osoittautuisi paikkansapitämättö-mäksi. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty huolta nimenomaan poikien äidinkielen opiskelusta ja osaamisesta. Voi siis olla, että näillä asioilla on yhteys.
52 LÄHTEET
Tutkimusaineisto
94 Eteläsuomalaisen lukion opiskelijoiden kirjoitelmaa vuodelta 2017.
Tutkimuskirjallisuus
A dictionary of European anglicisms. A usage dictionary of anglicisms in sixteen European languages = Manfred Görlach 2005.Oxford: Oxford University Press. Verkkoversio, viitattu 27.10.2018. Saatavissa:
http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookvie- wer/ebook/bmxlYmtfXzIxMTYxOF9fQU41?sid=dc13e4f5-d81e-4217-95fd-dad-fbfa7b04e@sessionmgr4009&vid=4&format=EB&lpid=lp_1&rid=0
AEJMELAEUS,SALME 1972: Ylioppilasaineiden virheistä. Kevään 1970 aineiden tarkastelua.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 20. Helsinki: Helsingin yli-opiston kasvatustieteen laitos.
ANHAVA,JAAKKO 2008: Länsirintamalta vaikka mitä uutta. – Kielikello 2. https://www.kieli-kello.fi/-/lansirintamalta-vaikka-mita-uutta (22.02.2018).
ALASUUTARI,PERTTI 2012: Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
DUFVA,HANNELE 2005: Vuoroin vieraissa käydään. – Pirkko Muikku-Werner (toim.), Kielipo-liisin käsikirja s. 111–134. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
ERONEN, RIITTA – MAAMIES, SARI – RÄIKKÄLÄ, ANNELI 1996: Yhdyssanat. – Kielikello 4.
https://www.kielikello.fi/-/yhdyssanat (27.10.2018).
HAAVIKKO, RITVA 1992:Mitä eurooppalaisuus edellyttää äidinkielenopetukseltamme. – Virke 4. s. 23–27.
HAKULINEN,AULI 1992:Köyhtyykö kieli, kun se muuttuu? – Virke 5 s. 26–28.
HAKULINEN,LAURI 1955:Suomen kielen käännöslainoista. – Virittäjä 59 s. 305–318.
HAMUNEN,MARKUS 2018: MATTA-rakenteen kognitiivista semantiikkaa. – Virittäjä 3 s. 356–
384.
HEIKKINEN,VESA –MANTILA,HARRI 2011: Kielemme kohtalo. Helsinki: Gaudeamus.
HIETANORO-BACKMAN,KIRSI 1997:Pilkunviilausta. – Virke 6 s. 18–19.
HIIDENMAA,PIRJO 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava.
HUOVINEN-NYBERG,LIISA 1988:Vaikeat oikeinkirjoitusohjeemme. Onko aikuisten kirjoitus-taidossa puutteita? – Virke 3 s. 21–22.
HYTÖNEN,PÄIVI 2006: Kirjoitetun kielen monet kontekstit. Kirjakielen opettamisen valintoja.
– Virittäjä 110 s. 601–607.
HYVÄRINEN, RIITTA 2018: Huikean ketterä ratkaisu pelittää jäätävästi. – Kielikello 1.
https://www.kielikello.fi/-/huikean-kettera-ratkaisu-pelittaa-jaatavasti ITKONEN,TERHO 1990:Vierassanat. Kielenkäyttäjän opas. Helsinki: Kirjayhtymä.
JUVONEN, RIITTA – KAUPPINEN, ANNELI – MAKKONEN-CRAIG, HENNA – LEHTI-EKLUND, HANNA 2011: Mitä lukiolaisten kirjoittamisesta on tutkittu? – Anneli Kauppinen, Hanna Lehti-Eklund, Henna Makkonen-Craig & Riitta Juvonen (toim.), Lukiolaisten äidinkieli:
Suomen- ja ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoiden tekstimaisemat ja kirjoitustaitojen arviointi s. 27–59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
KANKAANPÄÄ,SALLI 1997:Puolipiste ei ole kaksoispiste. – Kielikello 3. https://www.kieli-kello.fi/-/puolipiste-ei-ole-kaksoispiste (27.10.2018).
53
KANKAANPÄÄ,SALLI 1999: Omaatko hyvän kielitaidon ja paljon työkokemusta? – Kielikello 1.
https://www.kielikello.fi/-/omaatko-hyvan-kielitaidon-ja-paljon-tyokokemusta- (20.11.2018).
KANKAANPÄÄ,SALLI –HEIKKILÄ,ELINA –KORHONEN,RIITTA –MAAMIES,SARI –PIEHL,AINO
(toim.)2012: Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.
Kielitoimiston ohjepankki 2018: Pilkku ja lauseenalkuinen valitettavasti, toisaalta.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/adverbiaali/ohje/108 (22.11.2018).
KIRSTINÄ,LEENA 1996: Kielen muuttuminen. – Virke 4 s. 4–5.
KIRSTINÄ,LEENA 1998: Seuraava hallitus ottakoon suojelukseensa oman kielen ja kulttuurin opetuksen! – Virke 6 s. 4–5.
KOIVISTO,VESA 2013: Suomen sanojen rakenne. https://www.ellibslibrary.com/book/978-952-222-415-6 (27.10.2018).
KORHONEN,RIITTA 2011: Sekä valtaa alaa. – Kielikello 3. https://www.kielikello.fi/-/seka-val-taa-alaa (27.10.2018).
KORHONEN,RIITTA –MAAMIES,SARI (toim.) 2015: Kielitoimiston kielioppiopas. Helsinki: Ko-timaisten kielten tutkimuskeskus.
KS = Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2018. URN:NBN:fi:kotus-201433. Verkkojulkaisu HTML. (15.03.2018).
KOLEHMAINEN,TARU 2014: Kielenhuollon juurilla. Suomen kielen ohjailun historiaa. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
KOLEHMAINEN, TARU 2016: Ylioppilaskokelaiden oikeinkirjoituksesta. – Kielikello 1.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2871 (28.11.2017).
KOTILAINEN,LARI –VARTEVA,ANNUKKA 2005: Käännöskielipoliisin erikoistumisopinnot. – Pirkko Muikku-Werner (toim.), Kielipoliisin käsikirja s. 135–154. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Tammi.
KUIRI, KAIJA 2000: Kielellistä passiivisuutta. Miksi me mennään? – Kielikello 3.
https://www.kielikello.fi/-/kielellista-passiivisuutta-miksi-me-mennaan- (27.10.2018).
LAMPINEN,ARJA 2004:Löytää ja löytyä. – Kielikello 1. https://www.kielikello.fi/-/loytaa-ja-loytya (27.10.2018).
LAURY,RITVA 1997: Demonstratives in interaction. The emergence of a definite article in Fin-nish. http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookvie-
wer/ebook/bmxlYmtfXzQxNjQzM19fQU41?sid=1a5083d0-17ff-486c-9562-26d3cc821be6@sessionmgr4006&vid=0&format=EB&rid=1 (27.10.2018).
LEHTINEN, Raija 2008: Pilkkuja liikaa vai liian vähän? – Kielikello 3. https://www.kieli-kello.fi/-/pilkkuja-liikaa-vai-liian-vahan- (22.02.2018).
LEINO,PERTTI 1992: Ylioppilasaineiden kielivirheet: Mistä ne kertovat? – Anita Julin, Kaija Parko, Pirkko Tiuranniemi & Sakari Viinamäki (toim.), Ylioppilasaineita 1992 s. 170–
188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura : Äidinkielen opettajain liitto.
LEPPÄNEN SIRPA –NIKULA,Tarja–KÄÄNTÄ,LEILA 2008: Kolmas kotimainen: Lähikuvia eng-lannin käytöstä Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
LYYTIKÄINEN,ERKKI 2000: Ylioppilasaineiden kielivirheet – lisääntymään päin? – Virittäjä 104 s. 602–609.
LÖPPÖNEN,SAARA 2009:Subit screenillä. Anglismit elokuvien tekstityksissä. Joensuu: Itä-Suo-men yliopisto.
MAAMIES, SARI 1998: Omaako lääke sivuvaikutuksia? – Kielikello 4. https://www.kieli-kello.fi/-/omaako-laake-sivuvaikutuksia- (27.10.2018).
MAAMIES,SARI – RÄIKKÄLÄ,ANNELI 1997: Virittäjä kielenhuollon kimpussa. – Virittäjä 101 s. 272–276.
MAAMIES,SARI 2004: Sehän on selvä. – Kielikello. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kuukau-den_kielijuttu_(2003_2011)/sehan_on_selva! (22.11.2018).
METSÄMÄKI,OSSI 1966:Äidinkieli ja vieraiden kielten opetus. Avoin kirje ylioppilastutkinto-lautakunnalle. – Virke 1 s. 5.
54
MURTO,MERVI 2008: Kieli puntarissa. – Anne Helttunen & Anita Julin (toim.), Kiittäen hyväk-sytty: äidinkielen ylioppilaskokeen historiaa ja nykypäivää s. 137–144. Helsinki: Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura: Äidinkielen opettajain liitto.
MURTO,MERVI 2009: Äidinkielen opetus ja kielenhuolto. – Kielikello 3. https://www.kieli-kello.fi/-/aidinkielen-opetus-ja-kielenhuolto (15.03.2018).
MÄNTYNEN,ANNE 1996: Miten normeista puhutaan – näkökulma ja normien rajat. – Virittäjä 100 s. 504–519.
NES=HÄKKINEN,KAISA 2004:Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: Sanoma Pro.
NOPSANEN,MAARIT 2003: Unohtuiko kieli lukiosta? – Virittäjä 107 s. 419–422.
OJAJÄRVI, JUSSI 2000: Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa. – Kielikello 3.
https://www.kielikello.fi/-/imperialistinen-sa-puhe-kun-sa-ajat-formulaa (22.02.2018).
Opetushallitus 2015: Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Helsinki.
http://www.oph.fi/download/172124_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf (27.10.2018).
Oxford English dictionary 2018. Oxford: Oxford University Press.
http://www.oed.com.ezproxy.uef.fi:2048/ (27.10.2018).
PAHIKKALA,JUHANI 1992:Hajoaako lausehahmo. – Virke 1 s. 36–37.
PAHIKKALA,JUSSI 2012:Puhutun kielen keinoja. Lauseen osia erottava niin. – Kielikello 3.
https://www.kielikello.fi/-/puhutun-kielen-keinoja-lauseen-osia-erottava-niin (27.10.2018).
PENTIKÄINEN,JOHANNA –ROUTARINNE,SARA –HANKALA,MARI –HARJUNEN,ELINA –K AUP-PINEN,MERJA –KULJU,PIRJO 2017: Oikeinkirjoituksesta monilukutaitoon: suomalainen kirjoittamisen opetus ennen ja nyt. – Vesa Korhonen, Johanna Annala & Pirjo Kulju (toim.), Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen s. 157–180. Tampere: Tampere University press.
PULKKINEN,PAAVO 1984:Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä. Hel-sinki: Otava.
RANTA,TUULA 2007: Kirjoittamisprosessi teksteinä: Tekstilingvistinen näkökulma abiturient-tien tekstintuottamismenettelyihin. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 50. Joen-suu: Joensuun yliopisto.
SAJAVAARA,PAULA 1989:Vierassanat. – Jouko Vesikansa (toim.), Nykysuomen sanavarat. s.
64–109. Helsinki: WSOY.
SEPPÄNEN, Eeva-LEENA 2000: Sinä ja suomalaiset. Yksikön toisen persoonan yleistävästä käy-töstä. – Kielikello 3. https://www.kielikello.fi/-/sina-ja-suomalaiset-yksikon-toisen-per-soonan-yleistavasta-kaytosta (27.10.2018).
SIROLA-BELLIARD,MAIJA 2016:Suomen komitatiivi. -Ine ja kanssa. Tampere: Tampere Uni-versity Press. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0246-7 (27.10.2018).
SIVONEN,JARI 2010: Voimakas yhä voimissaan. – Kielikello 4. https://www.kielikello.fi/-/voi-makas-yha-voimissaan (22.11.2018).
SMITH,LEEF 2004: Kids color the walls with imagination. – Washington post. http://www.wa-shingtonpost.com/wp-dyn/articles/A64278-2004Jun23.html (22.11.2018)
Tieteen termipankki 2018. http://www.tieteentermipankki.fi (26.10.2018).
TURUNEN,KAISA 2001:Onko suomen kieli rappiolla? – Virke 4 s. 64.
TÖRNUDD-JALOVAARA, ELISABET 1995: Suomen kielen ”artikkelista”. – Kielikello 3.
https://www.kielikello.fi/-/suomen-kielen-artikkelista- (22.02.2018).
US=Urbaani sanakirja. https://urbaanisanakirja.com/ (27.10.2018).
UUSI-HALLILA,TUULA 1998:Taso laskee? – Virke 2–3 s. 3.
UUSITUPA,MILLA 2017:Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 117. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
VISK = Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
55
Verkkoversio, viitattu 27.10.2018. Saatavissa: http://scripta.kotus.fi/visk URN:ISBN:978-952-5446-35-7