Kiitosta kiinnostavimmalle kirjallisuudelle : Suomessa myönnettävät kirjallisuuspalkinnot ja niistä tuotettu kirjallinen julkisuus lehdistössä 1970-2000

(1)

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies

ISBN 978-952-61-2962-4

Dissertations in Social Sciences and Business Studies

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Kirjallisuuspalkinnot ovat näkyvä osa suomalaista kulttuurielämää. Tutkimus tuottaa

tietoa siitä, millaisia maamme palkinnot ovat. Kirjallisuuspalkintojen merkitys muodostuu sanomalehtien tuottamassa kirjallisessa julkisuudessa. Suomessa on

palkittu kirjallisuutta vuosikymmenien ajan, ja maassa on vakiintunut ja vahva

kirjallisuuspalkintoperinne. Erityisen vastaanoton palkinnoista on saanut yksi, Finlandia-palkinto. Väitöskirjassa tarkastellaan

maan tunnetuimmasta palkinnosta käytyä keskustelua diskurssianalyysin keinoin.

TERHI LEPPÄAHO

DISSERTATIONS | TERHI LEPPÄAHO | KIITOSTA KIINNOSTAVIMMALLE KIRJALLISUUDELLE | No 186

TERHI LEPPÄAHO

KIITOSTA KIINNOSTAVIMMALLE KIRJALLISUUDELLE

Suomessa myönnettävät kirjallisuuspalkinnot ja niistä tuotettu kirjallinen julkisuus lehdistössä 1970–2000

(2)

(3)

KIITOSTA KIINNOSTAVIMMALLE KIRJALLISUUDELLE

SUOMESSA MYÖNNETTÄVÄT KIRJALLISUUSPALKINNOT JA NIISTÄ TUOTETTU KIRJALLINEN JULKISUUS LEHDISTÖSSÄ 1970–2000

(4)

30942067_UEF_Vaitoskirja_No_186_Terhi_Leppaaho_(Nikolainen)_Yhka_sisus_18_11_19.indd 2 21.11.2018 7.49.12

(5)

Terhi Leppäaho

KIITOSTA KIINNOSTAVIMMALLE KIRJALLISUUDELLE

SUOMESSA MYÖNNETTÄVÄT KIRJALLISUUSPALKINNOT JA NIISTÄ TUOTETTU KIRJALLINEN JULKISUUS LEHDISTÖSSÄ 1970–2000

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 186

University of Eastern Finland Joensuu

2018

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2018

Sarjan vastaava toimittaja: Kimmo Katajala Sarjan toimittaja: Helena Hirvonen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-2962-4 (nid.) ISBN: 978-952-61-2963-1 (PDF)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

(7)

Leppäaho, Terhi

Best prizes for best literature. The literary prizes awarded in Finland and their written publicity in the press 1970–2000

University of Eastern Finland, 2018

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 186 ISBN: 978-952-61-2962-4 (print)

ISBN: 978-952-61-2963-1 (PDF) ISSNL: 1798-5749

ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

ABSTRACT

This dissertation focuses on literary prizes awarded in Finland. The study deals with 97 literary prizes set up before year 2000. The research material consists of the writings on the literary prizes (N = 930) in four newspapers, Helsingin Sanomat, Aamulehti, Hufvudstadsbladet and Kansan Uutiset and writings in three art and culture maga- zines, Parnasso, Kirjoittaja and Kulttuurivihkot (N = 49). In addition, for this research, questionnaires have been sent for literary prizes giving organisations (N = 47). Also interviews were conducted for the organisations (N = 5) and for cultural journalists (N = 5).

The results of the dissertation show that there is a large and multidimensional literary prize field in Finland, which has been clearly empowered since the 1970’s.

Literary awards are given not only for literary works, but also for literary productions and merits in the literature institution. Most of the prizes are regularly awarded and quite established, and most of them are distributed by a variety of clubs, associations and federations. The prizes involve various sharing schemes, such as literary panels.

Only a few of prizes include a substantial amount of money, since a substantial part of the prizes the material prize is other than money.

In the public literacy produced by the press, attention began to accumulate to certain prizes from the mid-1980s onward. Compared to the mainstream of literary prizes, the reception of the Finlandia prize was very different: the prize was featured in written media a lot, and the new, professionally awarded prize also attracted a lot of critical views. The opinions presented in the writings have been dealt with through the five discourses: a Amusing Competition, a Entertaining Spectacle, a Amateurish project, a Destruction of Art, and a Great Opportunity.

As a glue of the research, the view is that at the macro level, the dissertation presents a change in the uniformity of literary publicity, the change of good literary definers, the dismantling of the boundaries of high and low art, and the production of a totally new literary canon. In addition, the writing focusing on literary prizes can be viewed as a homologous process with changes in cultural journalism where, for example, entertainment and personal stories have stolen room from traditional analytical literary criticism.

Keywords: Literary Prizes, Written Publicity, Mass media and culture, Institutions (Phi- losophy) – Literature, Literature – Canon (art), Press, Discourse Analysis, Literature and sociology, Finland.

(8)

6

(9)

Leppäaho, Terhi

Kiitosta kiinnostavimmalle kirjallisuudelle. Suomessa myönnettävät kirjallisuuspalkinnot ja niistä tuotettu kirjallinen julkisuus lehdistössä 1970–2000

Itä-Suomen yliopisto, 2018

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 186 ISBN: 978-952-61-2962-4 (nid.)

ISBN: 978-952-61-2963-1 (PDF) ISSNL: 1798-5749

ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Tämä väitöskirja kohdistuu Suomessa myönnettäviin kirjallisuuspalkintoihin. Tut- kimus käsittelee 97:ää ennen vuotta 2000 perustettua kirjallisuuspalkintoa. Tutki- musaineisto koostuu neljän sanomalehden, Helsingin Sanomien, Aamulehden, Huf- vudstadsbladetin ja Kansan Uutisten kirjallisuuspalkintoja käsittelevistä kirjoituksista (N = 930) sekä kolmen taide- ja kulttuurilehden, Parnasson, Kirjailijan ja Kulttuurivih- kojen kirjoituksista (N = 49). Lisäksi tutkimusta varten on tehty kyselyitä kirjallisuuspalkintojen myöntäjille (N = 47) sekä haastateltu kirjallisuuspalkintojen myöntäjiä (N = 5) ja kulttuuritoimittajia (N = 5).

Väitöskirjassa saadut tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa on laaja ja moniulotteinen kirjallisuuspalkintokenttä, joka vahvistui selkeästi aina 1970-luvulta lähtien. Kirjallisuuspalkintoja jaetaan paitsi kirjallisille teoksille, myös laajemmin kirjallisesta tuotannosta sekä toiminnasta kirjallisuusinstituutiossa. Palkinnot ovat säännöllisesti jaettuja ja vakiintuneita, ja valtaosaa niistä jakaa erilaiset seurat, yhdis- tykset ja liitot. Palkintoihin liittyy erilaisia jakamiskonventioita kuten raatitoimintaa, ja vain harvaan palkintoon sisältyy huomattava rahasumma, sillä merkittävän osan palkinnoista aineellinen seuraus on muuta kuin rahaa.

Lehdistön tuottamassa kirjallisessa julkisuudessa huomio alkoi kumuloitua 1980-luvun puolivälistä lähtien tiettyihin palkintoihin. Yksittäisistä kirjallisuuspalkinnoista Finlandia-palkinnon vastaanotto muodostui hyvin poikkeavaksi: palkinnosta kirjoitettiin määrällisesti paljon ja uudenlainen, ammattimaisesti jaettu palkinto herätti myös runsaasti kriittisiä näkemyksiä. Kirjoituksissa esitetyt kannanotot on käsitelty tutkimuksessa viiden diskurssin kautta: hupaisa kisailu -diskurssin, viihteellinen spektaakkeli -diskurssin, amatöörien puuhastelu -diskurssin, taiteen turmio -diskurssin ja mainio mahdollisuus -diskurssin. Tutkimuksen punaisena lankana toimii näkemys siitä, että makrotasolla väitöskirja esittää kirjallisen julkisuuden yhte- näisyyden murroksen, hyvän kirjallisuuden määrittäjätahojen vaihdoksen, korkean ja matalan taiteen rajojen hälvenemisen ja uudenlaisen kirjallisuuden kaanonin tuottamisen. Lisäksi lehdistön kirjallisuuspalkintokirjoittelua on mahdollista tarkastella homolo-gisena prosessina kulttuurijournalismin muutosten kanssa, jossa esimerkiksi viihteellisyys ja henkilöityneisyys ovat vieneet tilaa perinteiseltä, analyyttiseltä kir- jallisuuskritiikiltä.

Avainsanat: kirjallisuuspalkinnot, kirjallinen julkisuus, kulttuurijournalismi, kirjallisuus, kirjallisuudentutkimus, kirjallisuusinstituutio, kaanonit (valikoimat), lehdistö, diskurssi- analyysi, kirjallisuussosiologia Suomi.

(10)

8

(11)

ESIPUHE

Pitkän ja vaiherikkaan tutkimusmatkan jälkeen tuntuu uskomattomalta olla tässä pis- teessä, että väitöskirjani on viimeinkin valmis. Projekti on ollut monin verroin työ- läämpi ja kuluttavampi kuin aloittaessani ymmärsin kuvitella, mutta toisaalta jaksan edelleen uskoa, että tutkimuksen tekemisen ihanuus voittaa sen kurjuuden. Matkan varrella olen välillä kulkenut määrätietoisesti eteenpäin, eksynyt sivupoluille, tarvin- nut opastavia neuvoja, uupunut matkan varrelle, harpponut innostuneena, epäröi- nyt reittivalinnoista ja kompuroinut – mutta päässyt viimeinkin perille. Vaikka olen kokenut vuosien varrella monenlaisia tunnetiloja, ei tutkimuksen aihe – suomalaiset kirjallisuuspalkinnot – ole koskaan lakannut kiehtomasta minua.

Ajauduin tutkimusaiheen pariin Suomen historian laitokselle kirjallisuuden pääai- neopiskelijana. Ajattelin valita kandidaatintyölleni jonkin perinteisen historia-aiheen, mutta seminaarin ohjaajat professori Tapio Hämynen ja FT Jukka Partanen innostivat viisaasti minua tutkimaan maan tunnetuinta kirjallisuuspalkintoa, Finlandia-palkintoa. Samalla matkalla olen edelleen. Historian laitoksen lämminhenkinen ja kannus- tava ilmapiiri teki sivuaineopiskelijaan suuren vaikutuksen, ja päädyin vuosien pääs- tä aloittamaan väitöskirjan sinne. Tapio jatkoi myös väitöskirjani kakkosohjaajana.

Tutkimuksen alkumetrien ensimmäisenä ohjaajana toimi professori Tiina Kinnunen ennen siirtymistään Oulun yliopistoon. Tiinan innostunut ote tutkimuksen alkuvai- heessa oli ensiarvoisen tärkeä – kiitos siitä!

Väitöskirjaprojektini ei ole ollut kaikkein perinteisin. Päädyin tutkimuksen pariin kolmikuukautisen vauvan äitinä ja jatkoin väitöskirjan tekemistä äitiysloman jälkeen hoitovapaalla ja sittemmin opettajan työni ohessa. Yhdistelmä ei ollut aina helppo, ja välillä tutkimus hautautuikin pöytälaatikoihin vuosiksi. Vuoden opintovapaapätkä auttoi kuitenkin viimeistelemään tutkimusta valmiimpaan suuntaan. Kiitän esimies- täni Anna Hirvosta myötämielisestä suhtautumisesta sivuprojektiini. Samaan aikaan opintovapaavuoteni kanssa sain myös Kariston säätiöltä pienen apurahan, joka loi uskoa omaan työhön.

Väitöskirjani ohjaajaa professori Kimmo Katajalaa haluan kiittää kärsivällisyydes- tä ja uskosta siihen, että tekeleestäni muodostuu vielä jonakin päivänä oikea väitöskir- ja. Kimmon pragmaattinen ote ja ”Nyt tarvitaan konkretiaa”-neuvot olivat esiarvoisen tärkeitä. Tein tutkimusta kaikkien vuosien ajan Helsingissä, kaukana Itä-Suomen yli- opistomaailmasta, mutta Kimmo sai vuosien varrella mahdutettua täpötäyteen ka- lenteriinsa lukuisia tapaamisia Fazerin kahvilaan. Niillä oli minulle suuri merkitys, ja palasin kotiin aina uutta tarmoa puhkuen.

Haluan myös kiittää väitöskirjan tekoon osallistuneita henkilöitä, jotka käyttivät aikaansa osallistumalla haastatteluihin. Kirjallisuuspalkintojen myöntävät auttoivat minua näkemään, kuinka mielenkiintoinen ja monivivahteinen kirjallisuuspalkinto- kenttä Suomessa on ja kuinka suurella innolla ja professionaalilla otteella palkintoja jaetaan. Sanomalehtien kulttuuritoimittajat puolestaan onnistuivat avaamaan kult- tuuritoimitusten lainalaisuuksia. Oli hienoa huomata, kuinka määrätietoista ja kun- nianhimoista työtä lehtien toimituksissa tehdään vähenevistä resursseista huolimatta.

Lukuisat ihmiset ovat vuosien varrella kommentoineet väitöskirjaani. Varsinkin tutkimuksen esitarkastajien tarkkanäköiset kommentit auttoivat viimeistelemään työtä parempaan suuntaan. Kiitos teille, professori Pirjo Hiidenmaa, FT, dosentti Kai

(12)

10

Häggman ja professori Erkki Sevänen. Vastaväittäjäkseni minulla oli kunnia saada professori Laura Kolbe.

Ystäviäni ja perhettäni haluan kiittää saamastani tuesta ja kannustuksesta. Erityis- kiitos Laurille, joka on ollut korvaamaton paitsi tutkimuksen viimeistelyssä, myös koko muun elämäni kannalta. Lopuksi kiitos tärkeimmälle, pojalleni Fransille. Vaikka tutkimustyöni on värittänyt lapsuuttasi, olen kiitollinen siitä, että äitiys ei rajoittanut mahdollisuuksiani toteuttaa itseäni. Toivon, että olen pystynyt omalla vaatimatto- malla esimerkilläni osoittamaan, että mikä vain on elämässä mahdollista ja unelmia kannattaa tavoitella. Tämä väitöskirja on omistettu sinulle.

Kotona, Helsingin Käpylässä 30. marraskuuta 2018 Terhi Leppäaho

(13)

SISÄLLYS

ABSTRACT ... 5

TIIVISTELMÄ ... 7

ESIPUHE ... 9

1 JOHDANTO ... 15

1.1 Tutkimuksen taustaa ... 15

1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ... 18

1.3 Aiempi tutkimus ... 21

1.4 Tutkimuksen kehys: teoreettiset ja metodiset näkökulmat ... 25

1.5 Tutkimuksen empiirinen aineisto: valinnat ja rajaukset ... 36

2 TUTKIMUKSEN KÄSITTEISTÖÄ ... 42

2.1 Kirjallisuuspalkinto ... 42

2.2 Kirjallisuusinstituutio ... 45

2.3 Kirjallisuuden kanonisointi ... 46

2.4 Kirjallinen julkisuus ... 48

2.5 Kulttuurijournalismi ... 50

3 KIRJALLISUUSPALKINNOT SUOMESSA ... 52

3.1 Kirjallisuuspalkintojen myöntäjätahot ... 52

3.2 Kirjallisuuspalkintojen raadit ja ratkaisijat ... 61

3.3 Kirjallisuuspalkintojen myöntämiskriteerit ... 71

3.4 Kirjallisuuspalkintojen kohdentuminen ... 77

3.5 Kirjallisuuspalkintojen aineellinen seuraus ... 87

3.6 Kirjallisuuspalkintojen rahoitus ... 94

3.7 Kirjallisuuspalkintojen jakamistiheys ja jatkuvuus ... 98

4 KIRJALLISUUSPALKINTOJEN MÄÄRÄLLINEN VASTAANOTTO LEHDISTÖSSÄ ... 105

4.1 Yleisiä kehityslinjoja kirjallisuuspalkintojen vastaanotossa sanomalehdistössä ... 105

4.2 Kirjallisuuspalkintokirjoitusten sisällölliset piirteet sanomalehdistössä ...111

4.3 Kirjallisuuspalkintojen sanomalehti vastaanoton määrälliset muutokset ... 120

4.4 Näkyvimmät kirjallisuuspalkinnot sanomalehdistössä ... 128

4.5 Uudet kirjallisuuspalkinnot ja huomiota vaille jääneet kirjallisuuspalkinnot sanomalehdistössä ... 139

4.6 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja genrekirjallisuuden palkinnot sanomalehdistössä ... 143

4.7 Kirjallisuuspalkinnot taide- ja kulttuurilehdissä ... 148

5 FINLANDIA-PALKINTO POIKKEUKSELLISENA SUOMALAISENA KIRJALLISUUSPALKINTONA JA SEN DISKURSSIT LEHDISTÖSSÄ ... 152

5.1 Koko kansan kirjallisuuspalkinto – Finlandia-palkinnon erityisasema ... 152

5.2 Finlandia-palkinto lehdistöhuomion kohteena ... 156

5.3 Hupaisa kisailu -diskurssi: Finlandia-palkinto ei-vakavastiotettavana kulttuuritapauksena ... 162

(14)

12

5.4 Viihteellinen spektaakkeli -diskurssi: Finlandia-palkinto kirjallisena

karnevaalina ... 166

5.5 Amatöörien puuhastelu -diskurssi: Finlandia-palkinto kirjallisuusinstituution ulkopuolisten tahojen vallankäyttönä ... 176

5.6 Taiteen turmio -diskurssi: Finlandia-palkinto traditionaalisten kirjallisten arvojen fragmentoijana ... 184

5.7 Mainio mahdollisuus -diskurssi: Finlandia-palkinto kirjallisuusinstituution piristäjänä ... 189

6 PÄÄTELMÄT JA POHDINTOJA ... 195

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 200

LIITTEET ... 211

(15)

TAULUKKOLUETTELO

Taulukko 1. Väitöskirjan tiivistetyt tutkimuskysymykset. ... 19 Taulukko 2. Tutkimusmenetelmät tiivistetysti. ... 36 Taulukko 3. Kirjallisuuspalkintoja käsittelevien kirjoitusten määrä

tutkimusaineiston sanomalehdissä. ... 109 Taulukko 4. Kirjallisuuspalkintoja käsittelevien kirjoitusten määrä ja jakaantuminen fakta- ja mielipidejuttuihin tutkimusaineiston sanomalehdissä. ...111 Taulukko 5. Kirjallisuuspalkintoja käsittelevien kirjoitusten määrä tutkimusaineiston taide- ja kulttuurilehdissä... 148 Taulukko 6. Kirjallisuuspalkintoja käsittelevien kirjoitusten määrän jakaantuminen

fakta- ja mielipidejuttuihin tutkimusaineiston taide- ja

kulttuurilehdissä. ... 149 Taulukko 7. Sanomalehdistön Finlandia-palkinto-kirjoitusten määrällinen

jakautuminen otosvuosittain. ... 160

KUVIOLUETTELO

Kuvio 1. Kirjallisuuspalkintojen perustamismäärät (N = 92) Suomessa vuosina 1860–2000. ... 39 Kuvio 2. Kirjallisuuspalkintojen perustajatahojen määrät (N = 92) vuosina

1860–2000. ... 52 Kuvio 3. Kirjallisuuspalkintojen myöntäjätahot (N = 97). ... 58 Kuvio 4. Kirjallisuuspalkintojen kohdentuminen (N = 97). ... 78 Kuvio 5. Kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden osuudet myönnettävistä

kirjallisuuspalkinnoista (N = 97). ... 80 Kuvio 6. Kirjallisuuspalkintojen aineellinen seuraus (N = 97). ... 88 Kuvio 7. Muiden kuin rahallisten palkintojen määrä (N = 92) eri vuosi-

kymmenillä. ... 93 Kuvio 8. Kirjallisuuspalkintojen jakamistiheys (N = 97). ... 99 Kuvio 9. Kirjallisuuspalkintokirjoitusten (N = 930) määrällinen muutos

sanomalehdissä tutkimuksen otosvuosina. ... 105 Kuvio 10. Kirjallisuuspalkintokirjoitusten määrä (N = 930) eri sanomalehdissä

tutkimuksen otosvuosina. ... 108 Kuvio 11. Kirjallisuuspalkintokirjoitusten (N = 930) teemat tutkimusaineiston

sanomalehdissä. ... 117 Kuvio 12. Yksittäisten kirjoituksissa mainittujen kirjallisuuspalkintojen määrä

suhteessa olemassa oleviin kirjallisuuspalkintoihin tutkimusaineiston sanomalehdissä otosvuosina. ... 121 Kuvio 13. Enemmän kuin yhden sanomalehtikirjoituksen vuodessa osakseen

saaneiden kirjallisuuspalkintojen (N = 55) määrän muutos

tutkimusaineiston otosvuosina. ... 125 Kuvio 14. Kirjallisessa julkisuudessa näkyvimpien 12:n kirjallisuuspalkintojen

juttujen (N = 495) määrä tutkimusaineiston sanomalehdissä. ... 134 Kuvio 15. Lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkintojen ja genrekirjallisuuspalkintojen

kirjallisen julkisuuden muotoutuminen tutkimusaineiston

sanomalehdissä otosvuosina. ... 144 Kuvio 16. Finlandia-palkinto-kirjoitusten (N = 130) määrällinen vaihtelu

tutkimusaineiston sanomalehdissä otosvuosina. ... 158

(16)

14

LYHENTEET

AL Aamulehti

HS Helsingin Sanomat HUF Hufvudstadsbladet KU Kansan Uutiset

(17)

1 JOHDANTO

1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA

Odotin tammikuussa 2012 Kansallisteatterin Willensaunan aulassa, että kirjailija Mii- ka Nousiaisen Maaninkavaara-teokseen perustuva samanniminen teatteriesitys alkaisi.

Kirjailija olikin saapunut paikalle jakaman nimikirjoituksia ja keskustelemaan kirjas- taan. Nousiaisen eteen oli kerääntynyt sankka joukko kiinnostuneita, jotka odottivat keskusteluhetkeä kirjailijan kanssa. Vieressäni kaksi eläkeikäistä naista kuiskivat jän- nittyneinä toisilleen:

”Katsos vaan, päästään tapaamaan itse kirjailijaa!”

”Älä muuta sano. Mietipä, jos hän voittaa joskus oikein kirjallisuuspalkinnon, niin on meillä sitten kerrottavaa!”

Eläkeläisrouvien sananvaihto ilmentää osuvasti sitä asemaa ja roolia, joka kirjallisuuspalkinnoilla on suomalaisessa kulttuurielämässä ja kirjallisessa julkisuudessa.

Palkinnot toimivat mittareina hyvän kirjallisuuden arvioimiseksi, ja palkintojen avulla moni aiemmin tuntematon kirjailija saattaa nousta näkyvästi kirjalliseen julkisuu- teen. Kirjallisuuspalkinnot toimivat kätevinä indikaattoreina puhuttaessa kirjailijan tuotannosta ja urasta, miksei pienemmän kustantamon kompentenssia kirjallisilla markkinoilla arvioitaessakin¹. Useaan otteeseen kirjallisuuspalkinnolla palkittu kirjailija mielletään herkästi urallaan menestyneeksi, kun taas ilman palkintoa jäänyt bestseller-kirjailija kategorisoidaan yleisön rakastamaksi, muttei kirjallisuusinstituution eliitin hyväksymäksi². Kirjallisuuspalkintojen asema on kiinnostava, sillä vaikka palkinnot liittyvät kirjallisuuden arvottamiseen ja niiden tehtävänä on useimmiten seuloa hyvä kirjallisuus huonosta, ne eivät näyttäydy liian haastavina lukevalle ylei- sölle; päinvastoin kirjallisuuspalkinnot tarjoavat mahdollisuuden keskustella taiteesta työpaikan kahvipöydässä³. Kirjallisuuspalkinnoilla voi katsoa siten olevan sekä keski- luokkaisia että yläluokkaisia piirteitä⁴. Kirjallisuuspalkitun teoksen valitseminen kir- jakaupan hyllyltä on helppo valinta sukulaisen joululahjaksi, koska se on jo osoitettu

1 Ks. esim. Street 2000, 247; Juutila 2002, 195; Niemi 2012, 196; Varpio 1999, 104.

2 Esimerkiksi Tarja-Liisa Hypen (2015) on käsitellyt Jari Tervon kirjallista vastaanottoa ja pohtinut kirjailijan julkisuuskuvaa pitkälti siinä valossa, että Tervo on ollut lukuisia kertoja ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi, mutta jäänyt toistuvasti ilman palkintoa. Hypen jäsentää kirjallisuuspalkinnon kirjallisuusinstituution sinetiksi muutoinkin menestyneelle kirjailijalle toteamalla: ”Finlandia- tai Runeberg-palkinnon voitto olisi Tervon arvostuksen kannalta merkittävä käänne” ja että ”Vaikka ehdokkuus oli arvostuksen merkki, palkinnon saaminen olisi ollut maineen kruunu”. Hypen 2015, 198, 442. Sama tematiikka on esillä Eeva Joenpelto -elä- mäkerrassa, jossa Finlandia-palkinnon puuttuminen kirjailijan osalta esitetään ”verestävänä haavana”, jolloin palkinnon saaminen toimisi kirjailijan uralla ”lopullisena kirjallisena aatelointina”. Ruuska 2015, 379, 391.

3 Perinteisesti on nähty, että niin sanotun lukevan yleisön ja kirjallisen eliitin kirjallisuuskäsitykset eivät kohtaa. Tämän on katsottu ilmenevän jopa niin, että mikäli kansa pitää jostakin taideilmiöstä, sen voi katsoa edustavan matalaa taidetta. Sitä vastoin tavallisen kansalaisen näkökulmasta vaikeasti hahmotettava taide liitetään korkeaksi taiteeksi. Tällä tuotetaan myös eroa niin sanotun massakulttuurin ja korkeakulttuurin välille. Alasuutari 1996; Alasuutari 1999b, 240.

4 Kidd 2007, 166.

(18)

16

hyväksi kirjallisuudeksi⁵. Esimerkiksi Finlandia-palkittu teos on helposti tulkittavissa laadukkaaksi asiaa sen kummemmin pohtimatta⁶.

Kirjallisuudella on Suomessa hyvin vahva asema kansallisen kulttuurin ilmen- tymänä, ja sen on nähty määrittelevän vankasti kansallisia arvoja⁷. Kirjaa on pidetty Suomessa jopa ”luterilaisen sivistysyhteiskunnan keskeisenä työkaluna”⁸. Kirjallisuuden tukeminen ja lukemisen korostaminen ovat olleet kulttuurisesti tärkeitä teemoja, jopa eräänlaisen moraalipaniikin aiheita. Tällöin kirjallisuuden mahdollinen rappio on liitetty paitsi kulttuuriseen taantumaan, myös taloudellisiinkin tappioihin⁹. Kirjan kansallista merkitystä kuvaa huolestuneisuus lukemisen määrällisestä vähenemises- tä, lukutaidon heikkenemisestä ja lukemisen alistumisesta kiinnostuksen kohteena esimerkiksi videopeleille. Lukemisen tärkeyttä kuvastaa sekin, että jo äitiyspakkauk- seen sisältyy ensikirja¹⁰. Tässä suhteessa ei ole ihme, että Suomen kokoisessa maassa jaetaan väkilukuun suhteutettuna valtavana, jopa ”yltäkylläisenä” nähty määrä kirjallisuuspalkintoja¹¹. Kirjallisuuspalkintojen jakamisen katsotaan edistävän kirjallisuutta kahdella tasolla: ensinnäkin hyviksi ja onnistuneiksi arvioidut teokset pystytään nostamaan esiin ja toiseksi niiden tekijät saavat julkista huomiota, kiinnostusta ja näkyvyyttä¹². Mervi Kantokorven mukaan kaikkien kirjallisuuspalkintojen myöntä- miskriteeristössä palkinnon tarkoitusperäksi on kirjattu lukemisen ja kirjallisen kulttuurin edistäminen¹³.

Kirjallisuuspalkinnoilla on – varsinkin 1990-luvulta lähtien – ollut keskeinen merkitys myös kirjallisuuden markkinoinnissa. Päivi Heikkilä-Halttunen on huomauttanut, että esimerkiksi Finlandia Junior -palkinnon kohdalla palkinnon perustamista perusteltiin ideologisellakin huolella lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä.

Silti todellisten syiden voi uskoa olevan enemmän kaupallisia, koska lukeminen vapaa-ajanviettotapana oli jäämässä yhä enemmän muiden harrastusten sivuun, ja myös lasten- ja nuortenkirjojen myynti oli ajautumassa laskuun. Heikkilä-Halttunen näkee tämän yleisenä tendenssinä, jossa yhteiskunnan – ja myös kirjallisen eliitin – kiinnostusta määrittelee yhä enemmän sekä kirjallisuuden myynti että kirjojen vastaanotto kirjallisessa julkisuudessa, mikä vaikuttaa kirjojen kaupalliseen menestyk- seen. ¹⁴ Isoimpien kirjallisuuspalkintojen merkitys kirjan myyntiin on huomattava, ja palkitseminen näkyy konkreettisesti teoksen uusintapainoksissa kanteen kirjattuna

5 Kai Ekholm & Yrjö Repo ovat esittäneet kirja-alan suuntaviivoja esittelevässä teoksessaan Kirja tienhaa- rassa vuonna 2020 (2010) lopussa hypoteeseja siitä, mikä kirjallisuuden asema tämän vuosikymmenen lo- pulla saattaisi olla. He ennustavat, että painettujen kirjojen suosio on romahtanut ja kirjoja ostetaan aina vain vähemmän. Visio kuvataan toteamalla: ”Lukija ostaa vain pari kolme teosta vuodessa: jouluksi uusimman Finlandia-palkitun ja lomalle dekkaritrilogian ja Dan Brownin viimeisimmän, jossa ryöstetään Pietarin aarteet ja seikkaillaan hieman Helsingissäkin. Presidentin tuore elämäkerta ja historiateokset ovat lukijoista liian elitistisiä ja siten kannattamattomia.” Ekholm & Repo 2010, 171.

6 Huhtala 2006, 70.

7 Ekholm & Repo 2010, 29; Heikkinen 1989, 13.

8 Herkman & Vainikka 2012, 28.

9 Lehtonen 2001, 21.

10 Koistinen 2007, 53.

11 Lindholm 2002, 49; ks. myös Bengtsson 2003, 7.

12 Linko 2010, 98.

13 Kantokorpi 2013, 201.

14 Heikkilä-Halttunen 2000a, 19. Ks. samasta aiheesta myös Varpio 2016, 327.

(19)

”kirjallisuuspalkintovoittaja”-merkintöinä, kuten Claire Squires on Booker-palkinnon kohdalla esittänyt¹⁵. Kirjallisuuspalkittu kirjailija onkin hyvä epiteetti ja myyntivaltti niin kustantamoille kuin kirjakaupoillekin sekä muille kirjallisuusinstituution toimijoille. Elina Jokinen puhuukin kirjallisuuspalkinnoista ”nostajina”, jotka tuovat esiin hyvää kirjallisuutta ja tarjoavat ne suurelle lukevalle yleisölle¹⁶. Voikin sanoa, että on tultu melko kauas ajoista, jolloin tieto uutuuskirjoista saatiin radioarvosteluista, kustantajan luetteloista ja mainoslehtisistä¹⁷.

Huolimatta siitä, että kirjallisuuspalkintojen voi katsoa hyödyntävän montaa kirjallisuusinstituution toimijaa, kirjallisuuspalkintoja on myös kritisoitu. Näkemykset kulminoituvat John Streetin mukaan ennen kaikkea kahteen asiaan: ensinnäkin kirjallisuuspalkinnoista päättävien tahojen toiminta koetaan korruptoituneeksi ja toiseksi kirjallisuuspalkinnon voittajan katsotaan edustavan umpimähkäistä valintaa¹⁸. Varsinkin kirjallisuusinstituution eliitin kuten taidealojen professorien ja keskeisim- pien kriitikoiden suhtautuminen kirjallisuuspalkintoihin on ollut perinteisesti varsin kriittinen. Kirjallisuuden palkitseminen ja asettaminen paremmuusjärjestykseen on nähty vieraana, taide- ja kulttuurialoille sopimattomana toimintana. Lisäksi kirjallisuuspalkintojen kautta käytävän keskustelun on koettu banalisoivan kirjallisuutta.

Esimerkiksi Rien T. Segers on esittänyt, että ”jonkun teoksen tai kirjailijan palkitseminen saattaa tuntua melko mielivaltaiselta ratkaisulta, johon näyttävät merkittävissä määrin vai- kuttavan muut kuin puhtaasti kaunokirjalliset perusteet”¹⁹. On myös pohdittu, toimivat- ko kirjallisuuspalkinnot vastoin kirjallisuuden ainutlaatuisuuden ajatusta, onko eri genrejen teosten kilpailuttaminen relevanttia ja onko ylipäätään löydettävissä yksit- täinen vuoden parhaaksi esitettävä teos, joka saa kaiken kunnian muiden jäädessä sivustakatsojiksi²⁰.

Lisäksi esiin on noussut ajatus siitä, voiko kirjallisuuspalkintojen ylipäätään näh- dä ruokkivan ajatusta kirjallisuuden yliarvostetusta asemasta, sillä vain marginaali- nen osa länsimaisista ihmisistä lukee korkeakirjallisuutta²¹. Kirjallisuuspalkintojen on myös nähty eriarvoistavan kirjallisuuden kenttää, minkä kirjailija Kari Levola on todennut: ”Samalla kun palkinnot tekevät komeaakin oikeutta muutamille kirjoille, tekevät ne äkkiä isoa vääryyttä suurelle joukolle kuitenkin kilpailemisen kannalta yhteismitatonta kirjallisuutta”²². Toisaalta huoli kehityskulusta, jossa kirjallisuuden kenttä jakaantuisi niihin kirjoihin, joita myydään ja joita ei myydä on noussut esiin jo yli puoli vuosisa- taa sitten. Esimerkiksi Elina Armisen mukaan keskustelua asiasta käytiin 1960-luvun kirjailijapiireissä: ”[Timo K.] Mukka, kuten muutkin kirjailijat oli huolestunut siitä, että

15 Squires 2007, 71. On kuitenkin huomattava, että joillakin kirjamarkkinoilla kirjallisuuspalkinnon voitta- mista korostetaan markkinoinnissa Suomea enemmän. Esimerkiksi näkyvät, kirjan kanteen painetut mer- kinnät tärkeäksi koetun kirjallisuuspalkinnon voittamisesta ovat keskeinen markkinointikeino. Suomessa tällainen ei ole niin näkyvää, ja lähinnä muutamasta suuremmasta kirjallisuuspalkinnosta saatetaan lisätä uusintapainokseen maininta esimerkiksi teoksen takakanteen, tai kirjakaupoissa saattaa olla teoksen vie- ressä ostajan huomiota hakeva mainoskyltti asiasta.

16 Jokinen 2010, 402.

17 Eskola 1972, 116–126.

18 Street 2000, 249–250.

19 Segers 1985, 131.

20 Niemi 1991a, 153; Niemi 1991b, 187.

21 Kuittinen 1994, 222.

22 Levola 2004.

(20)

18

markkinatalouden lakien mukaan tulot kasautuivat muutamille bestseller-kirjailijoille ja vä- hämenekkiset teokset saivat huomiota yhtä vähemmän”²³. Samaan aikaan huoli kirjallisen huomion epätasaisesta jakaantumisesta nousi esiin myös kirjakerhojen yleistymi- sen yhteydessä. Kirjakerhot koettiin kirjallisuusalan negatiivisimmaksi asiaksi koko 1900-luvun aikana, koska ”miljoonat lukijat ohjattiin ostamaan muutamia harvoja kirjoja, jotka oli valittu keskivertoihmisen keskivertomakuun sopiviksi”²⁴.

Kirjailija Hannu Raittila on tiivistänyt kirjallisuuden arvottamiseen liittyvän keskustelun osuvasti:

”Ovatko toiset kirjailijat parempia kuin toiset? Kysymys loukkaa tasa-arvoon perus- tuvaa ihmiskuvaa ja sitä yritetään kiertää: ‘Taideteoksia ei voi mitata eikä siksi verrata.

‘Eri lajityyppien vertaaminen keskenään on keskustelua vattuhillon ja kalakeiton keski- näisestä paremmuudesta.’ ‘Vertailu ei tunnista valtavirran katveisiin jäävää laatua.’”²⁵ Toisaalta palkintojen suurta määrää on myös puollettu – välillä huumorinkin kautta – kuten valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtaja ja itsekin kirjailijoiden ammat- tikuntaa edustava Jukka Parkkinen Helsingin Sanomille antamassaan kommentissa:

”Suomessa ei ole koskaan liikaa taidepalkintoja, ei ainakaan kirjallisuuden alueella. Sen verran köyhiä kirjailijamme ovat edelleen”²⁶.

1.2 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen kohteena ovat Suomessa myönnettävät kirjallisuuspalkinnot ja niistä tuotettu kirjallinen julkisuus lehdistössä vuosina 1970–2000. Lähestyn väi- töskirjassani kirjallisuuspalkintoja kolmen osatehtävän kautta. Ensinnäkin (1) tutkin kirjallisuuspalkintoja konkreettisena, historiallisena ilmiönä. Tavoitteenani on saada selville, kuinka paljon Suomessa jaetaan kirjallisuuspalkintoja, kuka palkintoja jakaa, millaiselle kirjallisuudelle palkintoja jaetaan ja mitä palkitsemiskäytäntöjä (aineellinen seuraus, jakamistiheys, jatkuvuus) palkintoihin liittyy. Täsmennän analyysiä kirjallisuuspalkintojen myöntäjätahojen haastatteluilla. Sen sijaan olen rajannut pois palkintojen reseptioksi luettavat asiat kuten vaikutuksen kirjallisuuspalkittujen teosten myyntiin tai kirjastolainauksiin. En myöskään tutki palkinnon saajia, vaan kiin- nostukseni on kohdentunut enemmänkin palkintojen ominaisuuksiin, palkintojen jakajiin sekä palkintojen myöntämiskriteereihin ja -tapoihin.

Toiseksi (2) syvennän käytännön tasolla kirjallisuuspalkintotematiikkaa tutkimalla lehdistössä käytyä keskustelua kirjallisuuspalkinnoista. Tutkin tällöin 1900-luvun kol- mea viimeistä vuosikymmentä (1970-, 1980- ja 1990-luvut), jolloin palkintojen määrät Suomessa kohosivat huippuunsa. Lehdistöön kohdistuva analyysi jakautuu kahteen erilaiseen aineistoon: a) sanomalehtien (Helsingin Sanomat, Aamulehti, Kansan Uu- tiset ja Hufvudstadsbladet) kulttuurisivujen ja b) taide- ja kulttuurilehtien (Parnasso, Kulttuurivihkot ja Kirjailija) kirjoitteluun. Teen kummastakin aineistosta kvantitatii- vista analyysiä siitä, kuinka paljon kirjallisuuspalkinnoista kirjoitetaan, mitkä pal-

23 Arminen 2009, 309–310.

24 Häggman 2008, 512.

25 Raittila 2003.

26 Stenbäck 2011.

(21)

kinnot nousevat esiin ja mitä ajallisia muutoksia palkintokirjoittelussa mahdollisesti tapahtuu. Lisäksi täydennän havaintojani tekemilläni sanomalehdistön kulttuuritoimittajien haastatteluilla, joiden kautta tutkimuksessa on mahdollista tarkastella eri näkökulmasta kulttuuriosastojen kirjallisuuspalkintojen uutisointeja koskevia pää- töksiä ja niiden taustoja.

Kolmanneksi (3) nostan tapaustutkimuksena esiin Finlandia-palkinnosta käytävän keskustelun, jotta väitöskirjassa olisi mahdollista päästä pintaa syvemmälle lehdistö- kirjoitteluun²⁷. Finlandia-palkinto on valittu erityishuomion kohteeksi sen vuoksi, että sitä pidetään yleisesti maan merkittävimpänä kirjallisuuspalkintona. Finlandia-pal- kinnolla on myös poikkeuksellinen asema, ja sen voi katsoa vaikuttavan hyvin moni- naisesti kirjallisuusinstituutiossa. Esimerkiksi valtion kirjallisuusapurahoja tutkinut Elina Jokinen on tuonut esiin, kuinka paljon pelkästään Finlandia-palkinto-ehdokkuus saattaa vaikuttaa kirjailijan tuleviin apurahoihin²⁸. Finlandia-palkinnon erityi- syys kirjallisuuspalkintona heijastui myös muista kirjallisuuspalkinnoista poikkea- vana reseptiona lehdistössä: palkinnosta kirjoitettiin määrällisesti poikkeuksellisen paljon, ja aihetta koskevat kirjoitukset erottuivat muusta aineistosta huomattavasti myös sisällöllisesti. Finlandia-palkinto-kirjoittelun kohdalla olen kiinnostunut siitä, millä puhetavoilla eli diskursseilla palkintoa määritettiin. Lisäksi haluan pohtia, miten Finlandia-palkinnon diskurssit ilmentävät laajemmin esimerkiksi kirjallisen julkisuuden muutosta 1900-luvun lopulla ja kuinka diskurssit heijastavat kulttuuritoimittajien eli kirjallisuusinstituution eliitin kirjallisuuskäsityksiä.

Taulukko 1. Väitöskirjan tiivistetyt tutkimuskysymykset.

1. Mitä ovat Suomessa jaettavat kirjallisuuspalkinnot?

• kuinka paljon Suomessa jaetaan kirjallisuuspalkintoja?

• mitkä tahot palkintoja jakavat?

• millaiselle kirjallisuudelle palkintoja jaetaan?

• mitä palkitsemiskäytäntöjä palkintoihin liittyy?

2. Millainen on kirjallisuuspalkintojen vastaanotto lehdistössä?

• kuinka paljon kirjallisuuspalkintoja käsitellään lehdissä?

• mitkä kirjallisuuspalkinnot nousevat lehdistön tuottamassa kirjallisessa julkisuudessa esiin?

• mitä ajallisia muutoksia kirjallisuuspalkintokirjoittelussa tapahtuu?

3. Miten Finlandia-palkinto muodostuu poikkeukselliseksi kirjallisuuspalkinnoksi?

• millä diskursseilla palkinnosta puhutaan?

• miten kirjallisen julkisuuden muutos näkyy diskursseista?

• millainen kirjallisuuskäsitys diskursseista heijastuu?

Kirjallisuuspalkintojen tutkiminen on varsin hedelmällinen aihe. Olen tuonut tutkimuksen ensimmäisessä luvussa esiin kirjallisuuden ja kirjallisuuspalkintojen kansallisen merkityksen Suomessa. Varsinkin isoimmat kirjallisuuspalkinnot saavat osakseen laajaa huomiota ja keskustelua. Ehdokkaiden asettaminen on omiaan herättämään polemiikkia siitä, miksi jokin teos on päässyt ehdokkaaksi tai kuinka tunnettu kirjailija on mukana jo neljättä kertaa. Lukevaa yleisöä kiinnostaa palkintojen kilpailumainen luonne: ehdokkaat asetetaan paremmuusjärjestykseen, kulttuurivaikuttaja valikoi

27 Finlandia-palkinto viittaa tällöin kaunokirjallisuudelle myönnettävään Finlandia-palkintoon, eikä sitä tule sekoittaa muihin Finlandia-nimikkeellisiin palkintoihin, kuten lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -palkintoon tai tietokirjallisuuden Tieto-Finlandiaan.

28 Jokinen 2010, 339.

(22)

20

parhaan ja kansa saa uuden maan ykkösromaanin.²⁹ John Street on huomauttanut, etteivät kirjallisuuspalkinnot ole ilmiönä triviaali, vaan niillä voi katsoa olevan myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä, sillä ne heijastavat kulttuurin muutosta ja toimivat osana kulttuuripolitiikkaa. Palkintojen avulla esimerkiksi kustantamot sääte- levät toimintaansa, ja palkintojen kautta pystytään tekemään nopeita päätelmiä siitä, mikä katsotaan hyväksi ja laadukkaaksi kirjallisuudeksi. Tarkastelemalla kirjallisuuspalkintojen kohdentumista voidaan siis tutkia sitä, mikä koetaan arvokkaaksi.³⁰

John F. English on esittänyt, että on vaikea löytää toista yhtä vahvaa ja laajasti keskustelua aiheuttavaa, mutta silti niin vähän akateemisella tasolla tutkittua kulttuurin muotoa kuin kulttuurialan palkinnot³¹. Tämä näkyy myös Suomessa ja rajatumman tutkimusalueen piirissä eli tutkittaessa kirjallisuuspalkintoja. Aihetta on aiemmin käsitelty muutamassa suppeammassa esityksessä, mutta mitään laajaa, kokonaisval- taista suomalaisia kirjallisuuspalkintoja käsittelevää tutkimusta ei ole tehty. Tämä konkretisoituu esimerkiksi siinä, ettei kirjallisuuspalkintojen lukumääriä ole esitelty täsmällisesti, vaan palkintoja esitetään useimmiten olevan ”kymmeniä”, ”satakunta”

tai ”noin kahdeksankymmentä”³². Palkintojen lukumäärällistä arviointia on vaikeuttanut oletettavasti sekin, ettei itse kirjallisuuspalkinnon käsitettä ole aiemmassa tutkimuksessa problematisoitu, eikä alasta ole tehty laajempaa tutkimusta, vaan aiemmissa tutkimuksissa kirjallisuuspalkintojen lukumääriä koskevat tiedot ovat lähinnä suun- taa-antavia. On myös huomattava, että aihetta koskeva tutkimus on julkaisuajankoh- daltaan varsin vanhaa, ja tutkimus on usein keskittynyt johonkin rajattuun aiheeseen kirjallisuuspalkintojen piirissä. Varsinkin jälkimmäisenä esitetty seikka on merkittä- västi vaikuttanut siihen, että perustavanlaatuiset käsitykset siitä, mitä kirjallisuuspalkinnot todellisuudessa ovat, on vääristynyt. Tulen tutkimuksen tulevissa vaiheissa tarkastelemaan näitä esitettyjä käsityksiä ja tarjoamaan vastatulkintoja niistä.

Kirjallisuuspalkintojen lehdistövastaanoton tutkimista voi pitää luontevana siksi, että kirjallisessa julkisuudessa näkyvyyttä voi pitää kirjallisuuspalkintojen merki- tyksellisyyden ehtona, mitä voisi kuvata George Berkeleyn tunnetulla esse est percipi -toteamuksella (olla olemassa on tulla havaituksi). Julkisuus on ylipäätään nähty kirjallisuuden olemassaolon ehdoksi, sillä teosten ja kirjailijoiden olemassaolo edellyttää julkista keskustelua ja siten näkyvyyttä. Ilman kirjallista julkisuutta ja siellä mää- ritettyjä puheenaiheita kirjoista kiinnostuneet joutuisivat luottamaan siihen, miten esimerkiksi kirjakaupat ja kirjastot nostavat esiin teoksia tai mitä vinkkejä he saavat toisilta lukijoilta.³³ Finlandia-palkinnon jakajanakin toiminut Suomen Kansallisteatte- rin entinen johtaja Maria-Liisa Nevala on todennut Helsingin Sanomien jutussa, että

”Kirjallisuus tarvitsee julkisuutta. Tarvitaan tapaus ja kirjallisuuspalkinto on sellainen.”³⁴ Tutkimus perustuu näkemykseen, että lehdistö ei pelkästään välitä tietoa, vaan myös muokkaa mielipiteitä ja tekemillään valinnoillaan tuottaa kirjallisessa julkisuudes- saan kirjallisuuspalkintojen merkityksen. Sanomalehdistö on sen vuoksi mahdollista nähdä yhteiskunnallisesti aktiivisena asioiden esittäjänä, näkökulmien tarjoajana ja

29 Nikolainen 2014, 3. Ks. myös Linko 2001, 12–13.

30 Street 2000, 252.

31 English 2002, 109.

32 Ks. esim. Häggman 2008, 543; Kantokorpi 2013, 201; Linko 2006, 211.

33 Linko 2010, 9–11.

34 Markkanen 1996a. Ks. samasta aiheesta myös Koistinen 2007, 61.

(23)

mielikuvien tuottajana. Lehdistö valitsee, mistä kirjallisuuspalkinnoista julkaistaan uutisia ja millaiseksi kirjallisuuspalkintoilmiön kirjallinen julkisuus näin ollen muodostuu. Kulttuuritoimittajat ovat tällöin merkittäviä toimijoita kirjallisuuspalkintojen sosiokulttuurisen näkyvyyden ja merkityksen rakentajina. Koska tutkimus liittyy ajallisesti viime vuosituhannen loppuun, on syytä erityisesti korostaa lehdistön asemaa ajanjaksona, jolloin verkossa tapahtuva keskustelu esimerkiksi sanomalehtien kom- menttiosuuksissa, blogeissa ja sosiaalisen median yhteisöryhmissä ei ollut vielä niin voimakasta kuin nykyään.

Tämä väitöskirja perustuu ajatukseen, että kirjallisuuspalkintojen tarkastelun kautta on mahdollista tutkia laajemmin kirjallisen julkisuuden muutoksia tultaessa kohti 2000-lukua³⁵. Käsittelen tutkimuksessani kirjallisuuspalkintoja kirjallisuusso- siologisesta näkökulmasta siten, että analysoin palkintoja kirjallisuusinstituution toimintana, jonka tarkoituksena on kanonisoida kirjallisuutta. Lehdistön yhdistäminen kirjallisuuspalkintojen tutkimiseen on luonteva ratkaisu, koska median asema on näh- ty kiistattomana kirjallisen elämän vuorovaikutuksessa, sillä suurin osa keskustelusta käydään sitä kautta³⁶. Puhun lehdistön vastaanotosta kirjallisena julkisuutena, jossa kirjallisuuspalkinnot saavat keskenään heterogeenisesti arvonsa ja merkityksensä.

Väitöskirjan punaisena lankana toimii näkemys siitä, että tutkimus esittää makrotasolla kirjallisen julkisuuden yhtenäisyyden murroksen, korkean ja matalan taiteen rajojen hälvenemisen ja uudenlaisen kirjallisuuden kaanonin tuottamisen. Lisäksi kirjallisuuspalkintojen tarkastelun kautta on mahdollista analysoida lehdistön kirjallisuuspalkintokirjoittelua homologisena prosessina kulttuurijournalismin muutosten kanssa, jossa esimerkiksi viihteellisyys ja henkilökeskeisyys veivät tilaa perinteiseltä analyyttiseltä kirjallisuuskritiikiltä. Tällä en yksioikoisesti väitä, etteikö kulttuurijournalismi olisi muuttunut 2000-luvun loppua kohti tultaessa muutoinkin; pikemminkin esitän kirjallisuuspalkinnoista käytävän kirjoittelun – eritoten Finlandia-palkinnon yhteydessä – ilmentävän, kuvaavan ja konkretisoivan tätä muutosta.

1.3 AIEMPI TUTKIMUS

Kirjallisuuspalkintoja määrällisesti kartoittamaan pyrkiviä yleisesityksiä on julkaistu joitakin. Liisa Mustonen ja Juhani Pietikäinen ovat listanneet artikkelissaan Kirjalli- suuspalkintoja syyskuusta 1987 syyskuuhun 1988 (1989) yhden vuoden kirjallisuuspal- kintovoittajat. Lisäksi Niklas Bengtsson on teoksessaan Kirjallisuuspalkinnot Suomessa (2003) esitellyt joitakin kirjallisuuspalkintoja. Saman kirjoittajan teoksessa Kirjallisuus- palkinnot ulkomailla (2005) on kirjallisuuspalkintoja itsessään käsittelevä luku, vaikka muutoin molemmat teokset keskittyvät lähinnä luetteloimaan eri vuosien voittajia.

Otsikostaan huolimatta Bengtssonin teos ei pyri esittelemään kokonaisvaltaisesti kirjallisuuspalkintoilmiön kansainvälistä laajuutta – mikä sinänsä on tutkimusergo- nomisesti ymmärrettävää. Tutkimuksen rajaus perustuukin ensisijaisesti siihen, että kyseiset palkinnot ”tunnetaan hyvin Suomessa ja joihin myös viitataan usein”³⁷. Lisäksi

35 Myös Mervi Kantokorpi on havainnut kirjallisuuspalkintojen ja kirjallisen julkisuuden muutoksen yhtey- den. Kantokorpi 2013, 204. Lisäksi kirjallisuuspalkintojen ja julkisuuden yhteyttä on yleisemmällä tasolla sivuttu esimerkiksi Yrjö Varpion tutkimuksessa. Varpio 1999.

36 Jokinen 2010, 393.

37 Bengtsson 2005, 10.

(24)

22

teos keskittyy teoksille suunnattuihin palkintoihin – ei esimerkiksi tuotantoa koskeviin palkintoihin – ja niidenkin kohdalla vain kaunokirjallisuuteen.

Muista kirjallisuuspalkintoja käsittelevistä tutkimuksista keskeinen on Arto Lind- holmin 1990-luvun kirjallisuuspalkintoja käsittelevä artikkeli Katsaus 1990-luvun suo- malaisiin kirjallisuuspalkintoihin (2002), jossa hän analysoi lisäksi muun muassa Ru- neberg-palkinnon palkitsemispuheita ja pohtii, millaista kirjallisuuskäsitystä niissä tuotetaan. Lisäksi Finlandia-palkinnon alkuvaiheilta on julkaistu Kaj Ekholmin ja Asko Fagerlundin palkinnon reseptiota käsittelevä tutkimus Miten Finlandia-palkinto vaikuttaa. Tutkimus Finlandia-palkinnon vastaanotosta, myynnistä ja kirjastolainauksesta (1987), jossa selvitettiin lehdistövastaanoton ohella sitä, miten saatu palkinto vaikutti voittajateoksen myyntiin ja kirjastolainausmääriin. Maaria Linko on puolestaan kä- sitellyt tietokirjallisuudelle myönnettäviä palkintoja teoksissaan Raadit ja ratkaisut.

Tutkimus Tieto-Finlandia-palkinnosta 1989–2000 (2001), Palkintoraadit portinvartijoina.

Kirjallisuuspalkinto kirjallisen arvon rakentajana (2004), Julkisuuden laatu – tietokirjapal- kinnot (2006) ja Asiantuntija vai julkkis? Tietokirjallisuus ja tietokirjailijat mediassa (2010).

Tämän tutkimuksen kannalta samankaltainen, kirjallisuuspalkintojen ja kirjallisen julkisuuden muutoksen yhteyttä korostava näkökulma on myös Mervi Kantokorven artikkelissa Kritiikki ja kirjallisuuspalkinnot osana kirjallista julkisuutta (2013), jossa hän pohtii muun muassa kirjallisuuspalkintojen asemaa kirjallisuuden edistämisen ja kau- pallisten pyrkimysten välimaastossa sekä käsittelee varsinkin Finlandia-palkinnon näkyvää asemaa suomalaisena kirjallisuuspalkintona. Varsinaista kokonaiskuvaa suomalaisista kirjallisuuspalkinnoista Kantokorven tarkastelussa ei pyritä tuottamaan, vaan tutkimuksen esimerkit edustavat enemmän keskeisimpiä kirjallisuuspalkintoja.

Omassa aiemmassa tarkastelussani Taidetta ja sirkushuveja. Kulttuuritoimittajat uu- tisoimassa Finlandia-palkintoa (2015) olen tutkinut Helsingin Sanomien kirjallisuustoi- mittajien Finlandia-palkinnosta tuottamaa julkisuuskuvaa. Artikkelissani tuon esiin, että yhtäältä kulttuuritoimittajat suhtautuivat kriittisesti viihteelliseksi jäsentämäänsä Finlandia-palkintoon, mutta toisaalta he itse tuottivat aktiivisesti tätä viihteellisyyt- tä kirjoituksillaan, jossa esimerkiksi kirjailijan esittäminen henkilöityneessä valossa muodostui voimakkaammaksi ilmiöksi kuin vaikka voittajateosten kirjallisuusana- lyyttinen pohdinta tai suhteuttaminen osaksi kirjallisuuden kaanonia. Lisäksi kulttuuritoimittajat pyrkivät pitämään kiinni omasta asemastaan kirjallisuusinstituution asiantuntijoina laatimalla esimerkiksi varjolistoja ehdokkaista tilanteessa, jossa kirjallisuuden määrittelyvalta oli lähtenyt heidän käsistään kirjallisuusinstituution ulkopuolisille toimijoille.

Kansainvälisen tutkimuksen kohdalla on huomattava se, että laajemmat kirjallisuuspalkintoja käsittelevät teokset ovat usein luonteeltaan enemmän matrikkeli- tai historiikkityyppisiä. Palkinnoista esillä on ollut varsinkin Nobelin kirjallisuuspalkin- to, jota ovat tutkineet esimerkiksi Birgitta Hallert, Stig Gunnar Skoot ja Göran Ström sekä Kjell Espmark. Näistä Hallertin, Skootin ja Strömin Nobelpriset i litteratur 1901–

1982 (1983) kertoo lähinnä Alfred Nobelin henkilöhistoriasta ja toimii matrikkelityyp- pisenä luettelona palkinnon saajista. Espmarkin Litteraturpriset (2006) puolestaan ha- kee palkinnon sadan vuoden historian ajalta laajempia suuntaviivoja ja hahmottelee palkinnon myöntämiseen liittyviä poliittisia ja kirjallis-esteettisiä tendenssejä. Britti- kirjallisuuden merkittävää Booker-palkintoa on sivunnut Richard Todd, joka teoksessaan Consuming Fictions: The Booker Prize and Fiction in Britain Today (1996) analysoi palkinnon toimintamekanismeja ja tutkii palkinnon vaikutuksia laajemmin Britannian kirjallisessa elämässä. Oman tutkimukseni kannalta kansainvälisistä tutkimuksista kiinnostavin on John Streetin artikkeli The arts prize: organising popular taste and cultural

(25)

policy (2001), jossa hän tutkii Iso-Britanniassa jaettavia taidepalkintoja. Street käsittelee paljon maan merkittävimpiä kirjallisuuspalkintoja Bookeria ja Whitbreadia, mutta niiden ohella muitakin kulttuurialan palkintoja, kuten musiikkialan palkinto Mercuryä ja taidepalkinto Turneria. Artikkelin havainnot tarjoavat kiinnostavan vertailukohdan omalle tutkimukselleni, koska Street erittelee esimerkiksi maan kirjallisuuspalkintoil- miön yleisiä historiallisia kehityslinjoja ja pohtii lehdistön suhtautumista palkintoihin.

Kiinnostavia havaintoja kirjallisuuspalkinnoista on noussut myös esimerkiksi Beth Driscollin Twitter, literary prizes and the circulation of capital (2013), Kenneth Kiddin Prizing Children’s Literature: The Case of Newbery Gold (2007) ja Claire Squiresin A com- mon ground? Book Prize Culture in Europe (2004) ja Book Marketing and the Booker Prize (2007) artikkeleissa.

Pro gradu -tasoisia töitä kirjallisuuspalkinnoista on tehty muutamia. Tällöin tutkimus on useimmiten rajattu koskemaan ainoastaan yksittäisiä palkintoja. Tutkielmien aiheena on ollut esimerkiksi kirjallisuuspalkintojen jakamiseen liittyvä toimijanäkö- kulma eli niin kutsuttu portinvartijailmiö, tai yksittäisen palkinnon itsensä tai sen ehdokkaiden käsittelyä julkisuudessa. Pertti Kuittinen on keskittynyt analysoimaan esikoiskirjojen pääsyä kirjallisuuden kaanoniin keskittymällä valitsijalautakunnan toimiin ja käyttäen esimerkkinään J. H. Erkon palkintoa tutkielmassaan J.H. Erkon palkin- to 1982–1991. Tapaustutkimus kirjallisuuden järjestelmän portinvartijaryhmästä (1992) ja sen pohjalta laaditussa artikkelissa Esikoiskirjan kummit. J. H. Erkon palkinto 1982–1991 (1994). Sanna Vartiainen tarkastelee tutkielmassaan Hyvän kirjallisuuden kriteerit. – Kustantajien, kriitikoiden ja kirjallisuuspalkintolautakuntien rooli kirjallisuuden arvon mää- rittelyssä (1998) samaa ilmiötä ja samaa palkintoa – tosin nimellisesti siinä kohtaa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnoksi muuttuneen – mutta on ottanut lisäksi mukaan Finlandia-palkinnon. Hänen tutkimusaineistonsa sisältää sekä palkinnon valintalautakuntien lausuntoja että sanomalehdistön kirjoituksia. Tuija-Kaisa Teikari on myös käyttänyt tutkielmassaan Finlandia kuohuu. Finlandia-kirjallisuuspalkinnon kir- jallisuussosiologista tarkastelua v. 1984–1986 sanomalehtikirjoitusten valossa (1990) ja sen pohjalta tehdyssä artikkelissaan Finlandia katsoo kuvastimeen (1994) lehdistökirjoittelua aineistonaan ja analysoinut Finlandia-palkinnon alkuvaiheista luotua kuvaa. Hän on tuonut voimakkaasti esiin palkinnon yhteydessä niin sanotun missikisajournalismin eli sen, että palkinnosta kilpailevat kirjailijat esitetään totutusta poikkeavalla taval- la ja kirjailijoista tuotettu kuva on samankaltainen muiden julkisuuden henkilöiden kanssa. Kati Hoffren on lähestynyt Teikarin kanssa samaa aihepiiriä, mutta hänen kiinnostuksen kohteensa on vuoden 1996 Finlandia-palkinto-ehdokkaiden julki- suuskuva tutkielmassa Kirjallisuus ja julkisuus. Tapaustutkimus vuoden 1996 Finlandia- palkintoehdokkaisiin kohdistuneesta lehtikirjoittelusta (1998).

Kirjallisuussosiologisen tutkimustavan keskeisimpiä tutkimuksia Suomessa on to- teuttanut ennen kaikkea Juhani Niemi, joka on tehnyt alalla uraauurtavaa perustason tutkimusta siitä, mitä kirjallisuusinstituutio tarkoittaa ja miten sen voi katsoa raken- tuvan maassa esimerkiksi teoksissaan Kirjallisuus instituutiona. Johdatus sosiologiseen kirjallisuudentutkimukseen (1991a), Miten kirjallisuusinstituutio Suomessa on syntynyt?

(1995) ja Kirjallinen elämä. Kirjallisuuden yhteiskuntasuhteiden kartoitusta (2000). Niemen laajan kirjallisuussosiologisen tutkimuksen ohella erilaisen, mutta varsin kiinnostavan teoksen muodostaa hänen teoksensa Kirjojen takaa (1991b), jonka viimeisessä luvussa Miten Finlandia-palkinto jaetaan? Niemi esittää kiinnostavan ajankuvan toimimisestaan Finlandia-palkinnon raadissa ja avaa näin palkinnon jakamiseen liittyvää kulissien ta- kaista toimintaa. Samankaltainen, päiväkirjamainen näkökulma Finlandia-palkinnon voittajan valikoitumisprosessista on myös Kai Laitisen Kirjojen virrassa. Tutkielmia ja

(26)

24

esseitä kirjallisuudesta ja lukemisesta -teoksen (1999) Finlandia, marraskuu 1993 -luvus- sa. Tämän tutkimuksen Finlandia-palkinnon vastaanottoa koskevan luvun kannalta kiinnostava on Jarmo Papinniemen (2002) Ja sana tuli kuvaksi -artikkeli, jossa Papin- niemi tarkastelee Finlandia-palkinnon vastaanottoa tv-uutisissa. Vaikka aineisto on erilainen kuin omani, se tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan siitä, miten palkintoa representoidaan aineistossa ja millaiseksi kirjailijan esittäminen kirjallisessa julkisuudessa muotoutuu palkinnon kautta.

Lisäksi taiteensosiologinen näkökulma on ollut esillä muutamissa viimeaikaisissa väitöskirjoissa. Näistä keskeisimmistä Päivi Heikkilä-Halttunen tarkastelee aihetta väitöskirjassaan Kuokkavieraasta oman talon haltijaksi. Suomalaisen lasten- ja nuortenkir- jallisuuden institutionalisoituminen ja kanonisoituminen 1940- ja 1950-luvuilla (2000a).

Hänen kiinnostuksensa kohdentuu ennen muuta kirjallisuusinstituutiossa tehtyihin lasten- ja nuortenkirjallisuutta koskeviin toimiin, joilla pyrittiin edistämään kyseisen alan kirjallisuutta. Lisäksi hän tutkii lasten- ja nuortenkirjallisuutta omana lajityyppi- nään ja tarkastelee siinä tapahtuneita muutoksia. Myös Heikkilä-Halttusen artikkeli Lapsipuoli vai julkisuuden lemmikki? Lasten- ja nuortenkirjallisuuden suhde valtajulkisuu- teen (2000b) Finlandia Juniorin vastaanotosta lehdistössä loppuvuonna 1997 on tämän tutkimuksen kannalta kiinnostava, koska artikkelin näkökulma on hyvin samanlainen kuin tämän väitöskirjan. Heikkilä-Halttusenkin mukaan lehdistö arvottaa kulttuuria paitsi pelkillä uutisvalinnoilla, myös uutisissa esitetyillä argumenteilla. Elina Jokinen puolestaan on tutkinut väitöskirjassaan Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merki- tys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa (2010) ja artikkelissaan Kirjailijoiden yhteiskunnallinen asema (2013a) valtion kirjailija-apurahoja. Hän tarkastelee kokonais- valtaisesti kirjallisuuden julkista tukemista hieman totutusta poikkeavasta näkökul- masta eli siitä, mitä apurahoitus merkitsee kirjailijalle. Toisin sanoen hän analysoi kirjallisuusjärjestelmää yksilön näkökulmasta, kun aiempi tutkimus on useimmiten lähestynyt kirjallisuusjärjestelmää tai -instituutiota yhteiskunnallisten osajärjestelmi- en näkökulmasta. Jokisen tarkasteluissa on monia samoja elementtejä kuin omassa tutkimuksessani, ja varsinkin hänen pohdintansa kirjallisen julkisuuden muutoksista 1900-luvun lopun Suomessa ovat työni kannalta olennaisia.

Kirjallisuuden asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa kartoittavista tutkimuksista oman väitöskirjani kannalta varsinkin Mikko Lehtosen Post scriptum. Kirja medioitu- misen aikakaudella (2001) on ollut tärkeä taustateos, jossa Lehtonen on ottanut kantaa ajatukseen siitä, että kirja-ala on laskusuunnassa ja että lukemisen merkitys rappeutuu paitsi ajankäytöllisesti myös arvona. Lehtonen viittaa kirjassaan myös kirjallisuuspalkintoihin, ja nostaa ne esiin esimerkkinä kuvaamassa kirjallisuuden muuttunutta asemaa yhteiskunnassa ja mediassa. Erityisesti Lehtosen ajatukset kirjallisen julkisuuden muutoksesta ja medioitumisesta ovat olleet tämän tutkimuksen alkusysäyksiä.

Kirjallisuushistoriallisista teoksista hyödyllisiä ovat varsinkin Kai Häggmanin tutki- mukset Paras tawara maailmassa: suomalainen kustannustoiminta ja kirjakauppa 1800-lu- vulta 2000-luvulle (2008), Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1980-luvulta talvisotaan (2012) ja Pieni kansa, pitkä muisti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talvisodasta 2000-luvulle (2015).

Kulttuurijournalismi on usein tutkimuksessa jäänyt vähemmälle huomiolle, kun mielenkiinto on kohdentunut esimerkiksi uutis- ja talousjournalismiin sekä poliitti- seen journalismiin. Tehdyissä tutkimuksissa on keskitytty ennen muuta analysoimaan sanomalehtien kulttuuriosastojen muutoksia. Merja Hurrin väitöskirja Kulttuuriosasto.

Symboliset taistelut, sukupuolikonflikti ja sananvapaus viiden pääkaupunkilehden kulttuuri- toimituksissa 1945–1980 (1993) sijoittuu näistä ajallisesti viime vuosituhannen puolel-

(27)

le. Hurri lähtee työssään liikkeelle Bourdieun kenttäteoriasta, ja hän tutkii lehdistön kulttuuripalstoja omana, eriytyneenä journalistisena alueenaan, jossa valitsee tietyt konventiot ja tavoitteet. Hurri tarkastelee kulttuuripalstoja ennen kaikkea kahden erilaisen toimittajasukupolven toimina ja keskinäisinä ristiriitoina siinä, miten he kä- sittävät kulttuurijournalismin työssään. Maarit Jaakkola puolestaan on tutkinut väi- töskirjassaan The contested autonomy of arts and journalism: Change and continuity in the dual professionalism of cultural journalism (2015) kulttuurijournalismin muutoksia viime vuosikymmeninä. Hän muun muassa purkaa artikkeleissaan ajatusta journalismin kriisistä esittämällä, että populaarikulttuurien aiheet ovat kyllä nousseet kulttuuripals- toille, mutta ajatus kulttuurijournalismin kuolemasta ovat monin tavoin liioiteltuja.

Erityisesti Jaakkolan yhdessä Heikki Hellmanin kanssa tekemä artikkeli Kulttuuritoi- mitus uutisopissa. Kulttuurijournalismin muutos Helsingin Sanomissa 1978–2008 (2009) on paljon lainattu tutkimus, joka käsittelee perinteisen, analyyttisen kulttuurikritiikin ja uudenlaisen, uutisoivan kulttuurijournalismin rajanvetoja ja niin sanottua paradigma- muutosta. Kulttuuriosastoissa tapahtuneita muutoksia on tarkasteltu myös tiettyjen taiteenlajien näkökulmasta. Maija-Liisa Westman on tutkinut tuoreessa väitöskirjas- saan Teatterikritiikki intohimojen näyttämöllä, sisällön ja paradigmojen sekä kriitikon aseman muutos 1961–2010 (2016) sanomalehti Keskisuomalaisen teatterikritiikkien sisällöllisiä muutoksia viidenkymmenen vuoden ajanjaksolla (1961–2010). Myös Minna-Kristiina Linkala on väitöskirjassaan Teatterikriitikot kenttien kielipelissä: Bourdieulainen tulkinta suomalaista teatterikritiikkiä koskevasta muutospuheesta 1983–2003 (2014) keskittynyt teat- terikritiikkiin, mutta hänen tausta-aineistonsa käsittää viiden suomalaisen päiväleh- den ja ajallinen rajaus kahdenkymmen vuoden syklin (1983–2003).

1.4 TUTKIMUKSEN KEHYS: TEOREETTISET JA METODISET NÄKÖKULMAT

Lähestyn väitöskirjassani kirjallisuuspalkintoja kolmen osatehtävän kautta. Osa- tehtävät ovat keskenään erilaisia, ja tutkimustulosten saavuttaminen vaatii erilaisia menetelmällisiä keinoja. Väitöskirjani menetelmällistä lähestymistapaa voi kuvailla triangulaatioksi. Tällä tarkoitan eri teoreettisten lähestymistapojen sekä eri tieteena- lojen luomien käsitteiden ja tutkimusperinteen yhdistelyä³⁸. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tässä tutkimuksessa on yhdistelty määrällistä ja laadullista ana- lyysiä. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan pikemminkin toisiaan tukevia tutkimustapoja³⁹. Triangulaation hyödyksi on nähty se, että sen avulla on mahdollista luoda yhden menetelmän käyttöä monipuolisempi ja uskottavampi kuva tutkittavasta ilmiöstä⁴⁰. Varsinkin tämän väitöskirjan kohdalla on huomioitava, että koska kyseessä on lähes kartoittamaton tutkimusteema ja koska tarkoituksena on luoda kattava kuva siitä, mitä suomalaisen kirjallisuuspalkinnot ovat, edellyttää tämä monien tutkimustapojen yhdistelyä. Triangulaatiota hyödyntäville tutkimuk-

38 Triangulaation asemesta voisi käyttää myös – sanana kenties kuvaavampaakin – monitieteellisyyden käsitettä.

39 Alasuutari 2011, 32.

40 Tuomi & Sarajärvi 2012, 143–149; Eskola & Suoranta 1998, 68.

(28)

26

sille onkin tyypillistä se, että kyseessä on usein tutkimus, jonka ympärille ei ole vielä muodostunut varsinaista tutkimusperinnettä⁴¹.

Tutkimukseni on osa viime vuosikymmeninä muodostunutta traditiota, jossa mo- nella eri alalla tieteiden rajat ovat alkaneet hälventyä ja jossa tutkimuksen teoreettisia apuvälineitä ja käsitteistöä on lainattu muiden alojen piiristä. Esimerkiksi mediatut- kimus on alkanut hyödyntää näkökulmia ja menetelmiä muun muassa kielitietees- tä, taiteen ja kirjallisuuden tutkimuksesta, retoriikasta ja diskurssianalyysistä. Myös humanististen ja yhteiskuntatieteiden rajat ovat alkaneet hälventyä.⁴² Silti Markku Hyrkkänen on huomauttanut, että tieteidenvälisyys ei kuitenkaan ole ongelmatonta:

”Näkemys tieteidenvälisestä yhteistyöstä on samalla näkemys kontekstoinnin proble- matiikasta: lähi- ja naapuritieteiden tulosten hyödyntäminen on kontekstointia, jonka tuloksellisuus riippuu siitä, miten hyvin kontekstina käytetyn lähi- ja naapuritieteen problematiikka on tulkittu ja ymmärretty”⁴³.

Tutkimuksessa analyysin tukena käytetään muun muassa historian, kirjallisuuden, kirjallisuussosiologian, viestinnän ja sosiologian tutkimuksen piireissä käytettyjä nä- kökulmia ja traditioita, jolloin oma aineistoni ja siitä tekemäni havainnot käyvät dialo- gia muun aikalaiskeskustelun kanssa. Väitöskirjan keskeinen teoreettinen näkökulma on kirjallisuussosiologinen. Tällä tarkoitetaan sitä, että kirjallisuus mielletään yhteis- kunnallisena ja sosiaalisesti jäsentyneenä tai sidonnaisena elämänalueena, jolloin kirjallista elämää on mahdollista analysoida osana muuta kulttuuris-yhteiskunnallista todellisuutta⁴⁴. Kirjallisuussosiologisen tutkimuksen kohteina ovat perinteisesti olleet taiteilijat, taiteen tuotteet eli taideteokset, taiteen vastaanotto ja taideinstituu- tiot⁴⁵. Oma tutkimukseni liittyy kirjallisuusinstituution toimintaan, ja tutkimuksen kohteena olevia kirjallisuuspalkintoja tarkastellaan väitöskirjassa yhteiskunnallisesta viitekehyksestä käsin, taidepoliittisina toimina.

Tutkimuksen ensimmäisessä osatehtävässä kartoitan sitä, millaisen ilmiön kirjallisuuspalkinnot Suomessa muodostavat. Tarkoituksenani on tuottaa kattava, tilastolli- sin menetelmin saatu kuva suomalaisista kirjallisuuspalkinnoista. Tarkastelu ajoittuu ensimmäisen suomalaisen kirjallisuuspalkinnon perustamisesta 1860-luvulta 1900-luvun loppuun, minkä vuoksi voi puhua kirjallisuuspalkintoilmiön muotoutumispro- sessin historiallisesta tarkastelusta. Koska tutkimus päättyy ajallisesti viime vuosituhannen loppuun, tutkimus ei vastaa siihen, millaisen ilmiön kirjallisuuspalkinnot 2000-luvun Suomessa muodostavat, vaikka tutkimuksesta saatavien tuloksien perus- teella hypoteeseja asiasta onkin mahdollista esittää. Kyse on historiantutkimukselle tyypillisestä ongelmallisuudesta, kuten Jaakko Suominen on esittänyt: ”Tutkijan on aina laitettava tarkastelun päätepiste johonkin. Hän ei voi tulla alati pakenevaan nykyhetkeen eikä pääse sen ohi, vaikka historiantutkimuksen avulla kuinka haluttaisiin etsiä jonkinlaista oppia tulevaisuuteen.”⁴⁶

41 Jokinen 2010, 48.

42 Väliverronen 1998, 13.

43 Hyrkkänen 1995, 49.

44 Sevänen 2011, 11–12; 38; Niemi 1991, 9.

45 Sevänen 1998, 7; Sevänen 1994, 62.

46 Suominen 2013, 126.