Kirjallisuuspalkinto

Kirjallisuuspalkinto ei ole käsitteenä ongelmaton. Tämä näkyi konkreettisesti esimer-kiksi syksyllä 2011 Finlandia-palkinto-ehdokkaiden valinnassa. Kohua aiheutti se, ettei Finlandia-raati hyväksynyt kilpailuun mukaan WSOY:n lähettämää Ville Tietä-väisen Näkymättömät kädet -teosta, joka on niin kutsuttu sarjakuvaromaani. Romaanin ei katsottu edustavan riittävän kaunokirjallista muotoa, ja raati esitti, että teoksen tulisi kilpailla ennemminkin Sarjakuva-Finlandia-palkinnosta.

Näkymättömät kädet -tapaus kuvaa kirjallisuuspalkinto-käsitteeseen liittyvää problematiikka. Ongelmat ilmenevät heti kirjallisuus-termin kohdalla, sillä se tar-koittaa laajempaa asiaa kuin pelkästään kirjoja. Toisin sanoen ei ole relevanttia ajatella kirjallisuuspalkintoja vain kirjojen palkintoina¹¹⁰. Kirjallisuuden alalla on moninaista yhteiskunnallisen ja kulttuurisen toiminnan muotoja, jota voidaan siten palkita kir-jallisuuspalkinnolla. Käytännössä tämä näkyy tämän väitöskirjan kohdalla siinä, että kirjallisuuspalkinto-käsitteen alla tutkitaan myös esimerkiksi kirjallisuuden kääntä-misen ja lukemisharrastuksen edistämiseen suunnattuja palkintoja. Kirjallisuuden käsite on aikasidonnainen ja historiallinen, tai kuten Marja Lahtinen on esittänyt:

”kyseessä on sopimus, jonka sisältö vaihtelee aikakaudesta ja yhteiskunnasta toiseen”¹¹¹. Kir-jallisuuspalkinto-käsitteeseen liittyvän ongelmallisuuden voisi tiivistää toteamalla, että tässä tutkimuksessa kaikkia Suomessa jaettavia kirjallisuuspalkintoja ei luokitella kirjallisuuspalkinnoiksi ja tässä tutkimuksessa kirjallisuuspalkinnoiksi on luokiteltu palkintoja, jotka eivät nimellisesti ole kirjallisuuspalkintoja¹¹². Niin ikään on huomat-tava tutkimuksen lähtökohta siitä, että vaikka jossakin on palkittu kirjallisuutta, ei tämä tutkimus välttämättä asemoi tapausta kirjallisuuspalkinnoksi. Viittaan tällä lä-hinnä kirjallisuuspalkinnon jatkuvuuden ja toistuvuuden kriteereihin, joita käsittelen myöhemmin.

Tutkimuksen tekeminen vaatii kuitenkin myös rajanvetoja siinä, mikä kuuluu tutkimuksen piiriin ja mikä ei. Tutkimuksen kannalta on hedelmällistä tarkastella myös hivenen marginaalisempien kirjallisuudenlajeja, koska esimerkiksi niiden leh-distöuutisoinnin kautta on mahdollista tarkastella lajien institutionalisoitumista. On huomattava, että pelkästään kirjallisille teoksille myönnettävien palkintojen joukko kattaa heterogeenisen joukon. Kyseeseen tulee niin kaunokirjallisuuden kuin tieto-kirjallisuuden alan palkinnot. Kaunotieto-kirjallisuuden ala pitää sisällään niin proosan, lyriikan kuin draamankin. Lisäksi tutkimus huomioi lasten- ja nuortenkirjallisuuden, joihin kuuluu myös muun muassa kuvakirjat. Esimerkiksi Niklas Bengtsson on pe-rustellut omassa tutkimuksessaan kuvakirjapalkintojen käsittelemässä samalla vii-valla muiden lasten- ja nuortenkirjapalkintojen kanssa sillä, että ”lapsille kirja – niin

110 Vrt. Bengtsson 2003, 19.

111 Lehtinen 1995, 45.

112 Osa palkinnoista on luokiteltavissa kirjallisuuspalkinnoksi, vaikka palkinnon nimessä ei olisi mainintaa kirjallisuuspalkinnosta tai palkinnosta. Tällöin kyseeseen tulevat esimerkiksi Kiitos kirjasta -mitali, Kään-nöskirjallisuuden kunniakirja, Kääntäjäkarhu, Puupäähattu ja Pirkanmaan Plättä. Lisäksi erinäiset ”vuoden kirjat” (kuten Vuoden historiateos, Vuoden luontokirja jne.) eivät nimessään mainitse palkinto-sanaa.

30942067_UEF_Vaitoskirja_No_186_Terhi_Leppaaho_(Nikolainen)_Yhka_sisus_18_11_19.indd 42 21.11.2018 7.49.13

kauno- kuin tietokirjakin – on muutakin kuin pelkkää sanataidetta. Kuvakirjojen kuvallinen kerronta on parhaimmillaan yhtä ilmeikästä ja moniulotteista kuin kaunokirjallisen teoksen sanallinen kerronta.” ¹¹³ Lisäksi sarjakuva-alan palkinnot ulottuvat tutkimuksen piiriin.

Sarjakuvapalkinnot ovat toki kiistanalaisia sen suhteen, voiko niitä pitää palkintoina ansiokkaasta kuvituksesta vai kirjoittamisesta. Tämä näkyy esimerkiksi palkintojen uutisoinnissa, joissa saattaa painottua jo otsikoinnin tasolla kirjoittajan kannanotot sarjakuvien vaikeasti määriteltävästä asemasta ja siitä, onko sarjakuvan tekijä enem-män piirtäjä vai kirjoittaja¹¹⁴. Tässä tutkimuksessa on päädytty ajatukseen siitä, että sarjakuvateokset ovat kuvituksen ja tekstin muodostama yhtenäinen, erottamaton kokonaisuus, jolloin sarjakuville myönnettäviä palkintoja on mahdollista tutkia osana kirjallisuuspalkintoja. Myös äänikirjoille myönnettävät palkinnot sisältyvät tutkimuk-seen. Sen sijaan kuunnelmapalkinnot on rajattu pois tutkimuksen piiristä sen vuoksi, että en miellä kuunnelmapalkintoja ensisijaisesti kirjallisuusalan palkinnoiksi, vaan enemmänkin teatterin puolelle kuuluvaksi taiteenlajiksi.

Kirjoituskilpailut eivät kuulu tutkimuksen piiriin, vaikka on huomattava, että aiemmassa tutkimuksessa on käytetty hieman löyhästi kirjallisuuspalkinnon ja kir-joituskilpailun käsitteitä ja ne on nähty toisilleen synonyymisinäkin. Rajauksen ve-täminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta, koska ensinnäkin palkintojen nimeäminen on omiaan aiheuttamaan ongelmia, sillä osa kirjoituskilpailu-periaatteella toimivista kilpailuista on saatettu nimetä kirjallisuuspalkinnoiksi. Kirjoituskilpailu-periaatteella tarkoitan sitä, että jokin taho on perustanut kilpailu, johon ihmiset voivat vapaasti lähettää omia tekstejään. Näitä kirjoituksia arvioidaan ja niistä valitaan paras. Toi-saalta jokin palkinto on saatettu nimetä kirjoituskilpailuksi, mutta se on tässä tut-kimuksessa mielletty kirjallisuuspalkinnoksi. Toiseksi kirjoituskilpailuissakin saate-taan hyödyntää samankaltaisia konventioita kuin kirjallisuuspalkintojen kohdalla, esimerkiksi niissä saattaa olla mukana palkintoraati. On myös mahdollista keskustella siitä, onko Suomen tunnetuimpana kirjallisuuspalkintona pidettävä Finlandia-pal-kinto kirjallisuuspalFinlandia-pal-kinto vai kirjoituskilpailu. Kirjoituskilpailun tapaanhan siinäkin kustantajat lähettävät eräänlaiseksi kilpailuksikin suhteutettavaan, mutta kuitenkin palkitsemiseen tähtäävään, prosessiin ehdolle kirjoja. On silti syytä tuottaa eroa kir-jallisuuspalkinnon ja kirjoituskilpailun välille. Tässä tutkimuksessa kirjoituskilpailut on mielletty – ilman minkäänlaista vähättelyä – mielletty kirjallisuuspalkintoja mar-ginaalisemmaksi ilmiöksi, jolla ei ole niin suurta merkitystä kirjallisuusinstituution sisällä tai ylipäätään näkyvyyttä kirjallisessa julkisuudessa. Kolmanneksi kilpailujen tavoitteet ovat usein yhtäläisiä kirjallisuuspalkintojen kanssa: kilpailu järjestetään, jotta olisi mahdollista valita jonkin alan ansiokkaaksi katsottu teos tai teksti sekä saada julkisuutta omalle alalle. Päivi Heikkilä-Halttunen on tuonut esiin kirjoituskilpailujen merkityksen myös ennen 1900-luvun puoliväliä myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden piirissä. Taajaan järjestetyt kilpailut ilmensivätkin hänen mukaansa alan yleistä kiin-nostuksen kasvua, ja kilpailut toimivat myös hyvänä mainos- ja markkinointivalttina – kuten kirjallisuuspalkinnot sittemmin. Toisaalta hän huomauttaa, että ”kirjoituskil-pailuilla on yleensä merkitystä lähinnä uusien kirjoittajareservien esiintuojana ja kirjatuotan-non yleisilmeen uudistajana.”¹¹⁵

113 Bengtsson 2003, 13.

114 Ks. esim. Puupää-päivä Turussa: Tunnustuspalkinto sarjakuvapiirtäjälle, HS 18.3.1973.

115 Heikkilä-Halttunen 2000a, 169, 177.

44

Huomionarvoista on myös se, että tämän väitöskirjan tutkimusajanjakson aikana jaettiin nimellisesti samankaltaisia kunnianosoituksia kirjallisuudelle niin kirjalli-suuspalkintoina kuin kirjoituskilpailuna. Esimerkiksi J. H. Erkon nimellä on jaettu sekä kirjallisuuspalkintoa (sittemmin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa) että järjestetty kirjoituskilpailu. On myös syytä huomioida kirjoituskilpailu-käsitteen ter-minologinen laajuus, mikäli sen ulottaisi käsittämään synonyymisesti kirjallisuus-palkinnot. Suomessa on järjestetty todennäköisesti satoja enemmän tai vähemmän marginaalisia kirjoituskilpailuja aina Hevoshullu-lehden lukijakunnan kirjoituksista merimiehille suunnattuihin kirjoituskilpailuihin. Näiden kartoittaminen olisi aiemmat seikat huomioon ottaen kyseenalainen savotta. Vaikka kirjoituskilpailuja ei käsitellä tässä tutkimuksessa, on syytä painottaa niiden keskeistä asemaa osana kirjallisuu-den kenttää erityisesti 1970-luvulla. Juhani Niemi on tuonut esiin kirjoituskilpailujen merkityksen jo 1900-luvun alkupuolella. Paitsi palkinnon tuomat maine ja kunnia, kilpailuissa motivoi myös niiden huomattava palkintosumma. Kilpailujen osallis-tujamäärät olivat korkeita, mikä kuvaa kirjallisuusharrastuksen laajuutta itsenäisen Suomen alkutaipaleella. ¹¹⁶ Niin ikään on huomattava kirjoituskilpailujen merkitys esimerkiksi kirjallisuudenlajien institutionalisoimisessa, mitä on myöhemmin tehty kirjallisuuspalkintojen kautta. Esimerkiksi dekkarikirjoituskilpailut on nähty keino-na vauhdittaa alan kasvua¹¹⁷. Kirjoituskilpailujen rahallista arvoja on syytä korostaa myöhempinäkin aikoina, eikä niitä tule sen vuoksi käsitellä kirjallisuuspalkinnoille alisteisessa asemassa. Kirjoituskilpailun ja kirjallisuuspalkintojen ongelmakohdissa on pyritty tapauskohtaisesti ja systemaattisesti toimimalla rajaamaan, kuuluuko pal-kinto tutkimuksen piiriin vai ei.

Tutkimuksesta on myös rajattu pois taiteelle laajassa merkityksessä jaettavat pal-kinnot, vaikka niiden piirissä olisikin palkittu jonakin vuonna kirjallinen teos. Tällai-sia taidepalkintoja ovat esimerkiksi Lastenkulttuurin valtionpalkinto, jolla taiteilija tai taiteilijaryhmä palkitaan tehdystä työstä lastenkulttuurin hyväksi tai Suomi-palkinto, jolla nostetaan esiin merkittävän taiteellisen uran, huomattavan taiteellisen saavutuk-sen tai lupaavan läpimurron tehnyt taiteilija. Palkinnon tulee siis olla yksinomaan kirjallisuudelle suunnattu palkinto.¹¹⁸ Käytännössä on siis huomattava, että kirjalli-suutta tuetaan Suomessa palkintojen muodossa enemmän kuin tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, koska kirjallisuus sisältyy moniin laajempiin taiteenalojen palkin-toihin. Tutkimus kohdentuu nimenomaan Suomessa myönnettäviin kirjallisuuspal-kintoihin. Tämä sulkee pois muissa maissa myönnetyt kirjallisuuspalkinnot, vaikka niissä palkittaisiinkin suomalainen kirjailija. Niin ikään tutkimuksessa ei huomioida kansainvälisiä palkintoja, vaikka niissä toimisi esimerkiksi jokin suomalainen esiraati, jos muutoin palkinnon myöntämispäätöksen tekee jokin ulkomaalainen organisaatio.

116 Niemi 2000, 90.

117 Huhtala 2013, 292.

118 Toisaalta joidenkin palkintojen kohdalla olen joutunut käyttämään toisia enemmän harkintaa siinä, kuu-luvatko ne kirjallisuuspalkinto-käsitteen alle. Muun muassa Kirjapöllö-palkinnon kriteerit ovat vaihdelleet vuosien saatossa paljonkin. Esimerkiksi palkinnon perustamisvuonna palkinto myönnettiin vuoden kir-jailijalle, kirjakauppiaalle, kustantajalle ja libristille. Myöhemmin palkinnon piirissä palkittiin myös muun muassa vuoden tekoja, arvostelijoita ja kriitikoita. Vuonna 2007 palkinnon jakamisalaa kuitenkin muutettiin selkeästi, ja palkintoa alettiin myöntää yli 10 vuotta sitten julkaistulle, mutta edelleen merkittävänä pidet-tävälle lasten- tai nuortenkirjalle. Koska palkinnon voi voittopuolisesti katsoa palkitsevan kirjallisuutta sen eri muodoissa, on kyseinen palkinto sisällytetty tutkimuksen piiriin.

30942067_UEF_Vaitoskirja_No_186_Terhi_Leppaaho_(Nikolainen)_Yhka_sisus_18_11_19.indd 44 21.11.2018 7.49.13

Olen myös jättänyt huomioimatta erinäiset kunnianosoitukset, stipendit ja apura-hat, vaikka ne olisikin nimetty kirjallisuuspalkinnoiksi, mikäli koen, etteivät ne vas-taa tässä tutkimuksessa määritettyihin kriteereihin siitä, mikä kirjallisuuspalkinto on.

Tutkimuksen kannalta ongelmallisen ryhmän muodostavat varsinkin rahastojen ja säätiöiden myöntämät palkinnot. Esimerkiksi Svenska litteratursällskapet i Finlan-dilla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla ja Suomen Kulttuurirahastolla on useita erilaisia, pieniäkin nimikkorahastoja, joista on saatettu jakaa silloin tällöin jokin kir-jallisuuspalkinto-nimikkeellä myönnetty palkinto¹¹⁹. Olen kuitenkin rajannut tällai-set epäsäännölliseen palkitsemiseen perustuvat kirjallisuuspalkinnot pois, mikäli ne vaikuttavat edustavan enemmän sattumanvaraista kuin vakiintunutta palkitsemista.

Asia ei ole ongelmaton, koska esimerkiksi Aleksis Kiven palkinnon alkuvaiheessa palkintoa saatettiin kutsua apurahaksi¹²⁰. Apurahat sinänsä ovat yleensä helpommin eroteltavissa kirjallisuuspalkinnoista, koska kuten Päivi Heikkilä-Halttunen on tii-vistänyt:

”Palkinnot myönnetään tavallisesti jo tehdystä työstä esimerkiksi valtionpalkintona noin viiden vuoden viiveellä tai tunnustuspalkintona pitkään jatkuneesta elämäntyös-tä. Sitä vastoin apurahat ovat luonteeltaan etukäteen annettavia tunnustuksia, joilla pyritään takaamaan taiteilijan työskentelyolosuhteet tarjoamalla hänelle taloudellisesti turvattu mahdollisuus taiteellisen työn harjoittamiseen.”¹²¹

Tiivistäen olen päätynyt kirjallisuuspalkinto-käsitteen määrittelyssä seuraavaan: Kir-jallisuuspalkinto on jonkin tahon myöntämä tunnustuksenomainen palkitsemisen muoto, jonka jakamisen voi katsoa olevan säännöllistä ja sen verran vakiintunutta, että palkinnolla on esimerkiksi oma nimi sekä määritellyt myöntämisperusteet siitä, mille kirjallisuuden alan asialle palkintoa myönnetään. Kirjallisuuspalkinnon avul-la tehdään palkitsemisen aavul-laan liittyvä teos, tuotanto tai muu toiminta kirjallisessa julkisuudessa näkyväksi. Kirjallisuuspalkinnon myöntämisestä vastaa useimmiten joko yksitäinen, (tyypillisesti) kirjallisuusinstituution sisällä toimiva henkilö tai use-ammasta henkilöstä koostuva palkintoraati. Palkinto voi olla muodoltaan rahallinen tai aineellinen kuten kunniakirja tai mitali.