295 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (3) – 2011
KIRJASTO KIRJASTO
Paul Van Aerschot: Activation Policies and the Protection of Individual Rights.
A Critical Assessment of the Situation in Denmark, Finland and Sweden. Furnham.
Ashgate. 2011. 178 s.
Paul Van Aerschotin vuonna 2011 julkaistu kirja aktivointipolitiikasta on erittäin huo- lellisesti ja tarkasti toteutettu. Teos käsitte- lee aktivointipolitiikkaa ja sen kehitystä kol- messa Pohjoismaassa, Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksessa keskitytään akti- vointipolitiikan kehityksen kuvaamiseen, kes- keisten muutosten paikantamiseen ja kriitti- seen analyysiin siitä, miten nämä uudistuk- set ovat heikentäneet monin tavoin aktivoin- nin kohteena olevien henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Teos ilmestyi samoihin aikoi- hin Johannes Kanasen aktivointipolitiikkaa käsittelevän väitöskirjan ”Modern Societal Impulses and their Nordic Manifestations”
kanssa, jonka aiheesta kiinnostuneen kannat- taa myös lukea. Teokset ovat hyvin erilaisia, vaikka molemmat tarkastelevat samojen mai- den kehitystä. Kanasen teos edustaa selkeästi vertailevaa hyvinvointivaltiotutkimusta, kun taas Van Aerschotin tutkimus paikantuu so- siaalioikeustieteen alaan. Molempien teos- ten lukeminen on kiinnostavaa, koska tutki- jat painottavat teoksissaan hieman eri asioi- ta ja täten johtopäätökset ovat myös erilaiset.
Van Aerschotin teos on hyvin ajankohtai- nen. Siitä saa hienosti konkreettisen kuvan, mitä Pohjoismaissa on tapahtunut viime vuo- sina toimeentulotuen asiakkaiden ja työttö- mien aktivoinnissa. Van Aerschot kuvaa tar-
kasti Suomen, Ruotsin ja Tanskan lainsää- däntöä monimutkaistavia monia muutoksia.
Tästä huolimatta lukija saa kokonaiskuvan Pohjoismaiden aktivointipolitiikan kehityk- sestä. Tässä tekijä on onnistunut erinomai- sesti. Teos ei jää hajanaiseksi vaan kirjoittaja säilyttää hienosti punaisen langan läpi tutki- muksen, vaikka kuvattava ilmiö on hankala ja monimutkainen.
Kirjassa kuvataan selkeästi ja pikkutar- kasti maiden työttömyysturvan, viimesijaisen toimeentulotuen, aktivointipolitiikan kehi- tyksen ja keskeisesti siihen liittyviä uudistuk- sia (etenkin luvut 2-4). Kirjaa lukiessa havah- tuu siihen, miten samankaltainen muutos on ollut eri Pohjoismaissa. Tanskassa uudistuk- sia toteutettiin aikaisemmin kuin Ruotsissa ja Suomessa. Kyseisessä maassa aktivointiin on satsattu paljon resursseja. Ruotsissa ja Suomessa aktivointipolitiikka on varsin tuo- re ilmiö, mutta poliitikot ovat halukkaita laa- jentamaan sitä. Kaikissa maissa on siirrytty työllisyyttä edistävistä toimista, joita toteu- tettiin kansallisen tason toimijoiden taholta, aktivointipolitiikkaan, jossa yhä keskeisem- pi asema on kunnilla ja nimenomaan kunti- en sosiaalityöllä. Tämä siirtymä on lisännyt kuntien sosiaalityöntekijöiden harkintaval- taa. Heidän päätäntävaltansa on kasvanut esi- merkiksi toimeentulotukeen tehtävien sank- tioiden ja työllistämistoimenpidepäätösten yleistymisen myötä. Tätä paikallisella tasolla sovellettavaa aktivointipolitiikkaa on toteu- tettu lisäämällä yhä monimutkaisemmaksi muuttuvaan lainsäädäntöön uusia rajoituk- sia ja poikkeuksia, jotka osaltaan lisäävät so-
Aktivointipolitiikkaa Tanskassa, Suomessa ja
Ruotsissa
296
Kirjasto
Ak voin poli ikkaa Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (3) – 2011 siaalityöntekijöiden työn haastavuutta ja sen
tavoitteiden ristiriitaisuutta. Aktivoinnin vai- kutukset, etenkin rangaistusten ollessa ky- seessä, voivat olla jopa ristiriidassa sosiaali- työn yleisten tavoitteiden kanssa. Kirjoittaja kysyykin oikeutetusti, miten sanktiot voivat vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä, lisätä asiakkaan elämänlaatua ja itsemääräämisoi- keutta.
Keskeisiksi uudistuksiksi kirjoittaja mai- nitsee Suomessa kuntouttavan työtoimin- nan, aktivointisuunnitelmat, toimeentulo- tukeen tehtävät sanktiot ja työmarkkinatu- en. Samankaltaisia uudistuksia löytyy myös muista Pohjoismaista. Voidaan kuitenkin to- deta, että Tanskassa aktivointitoimia on ehdit- ty luomaan enemmän kuin myöhemmin aja- tukseen heränneissä Suomessa ja Ruotsissa.
Kirjasta saa myös vaikutelman, että Suomi poikkeaa muista maista siinä, että meillä ei ole laadittu erityistä aktivointipolitiikkaa aja- tellen maahanmuuttajia, kun taas esimerkik- si Tanskassa päämääränä on ollut supistaa heidän oikeuttaan toimeentulotukeen. Tämä ero johtuu todennäköisesti siitä, että muissa Pohjoismaissa maahanmuuttajat muodosta- vat yhden keskeisen ryhmän toimeentulotu- en asiakkaista. Suomessa näitä ryhmiä ovat puolestaan nuoret aikuiset, työttömät ja yk- sinhuoltajat.
Kirjan vahvuus piilee tarkan kuvauksen lisäksi sen kriittisessä analyysissä (etenkin luku 5). Van Aerschot tarkastelee aktivointi- politiikkaa ja erityisesti sanktioita esimerkik- si tehokkuuden, osallistumisen / empower- mentin, yksilöllistymisen, itsemääräämisoi- keuden ja tasa-arvon näkökulmista. Nostan joitain keskeisiä kriittisiä näkökulmia täs- sä esiin lyhyesti. Ensinnäkin aktivointipoli- tiikan tehokkuus ja vaikuttavuus ovat osoit- tautuneet heikoiksi. Tästä huolimatta poliiti- kot ovat innostuneita laajentamaan kyseisiä toimia Pohjoismaissa. Toiseksi aktivointipo- litiikan taustalla vaikuttaa ajatus, että kaikil- la on mahdollisuus työllistyä ja ottaa vastuu omasta elämästään. Ajatuksena on lisätä yk- silön vastuuta itsestään ottamatta huomi-
oon esimerkiksi toimeentulotuen asiakkai- den haavoittuvaa asemaa. Ajatus, että yksi- löt ovat käytöksellään aiheuttaneet ongel- mansa, oikeuttaa kontrollin ja sanktioiden käytön. Pohjoismaisen aktivointipolitiikan keskeisenä ideana onkin ollut se, että asiak- kaiden omaa vastuuta selvittää ongelmansa tulisi lisätä. Lisäksi ajatuksena on ollut laa- jentaa negatiivisten kannustimien käyttöä.
Kolmanneksi aktivoinnin voidaan ajatella rajoittavan yksilön itsemääräämisoikeutta ja vapauksia. Toisin sanoen uusi harjoitettu politiikka heikentää yksilön oikeutta tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Lopuksi voidaan todeta, että aktivointi on ongelmal- linen tasa-arvon näkökulmasta. Kaikkia toi- meentulotuen asiakkaita tulisi kohdella sa- man linjan mukaisesti esimerkiksi sanktioita käytettäessä. Kuntien vahva asema aktivointi- politiikan implementoinnissa sisältää kuiten- kin vaaran, että toimeentulotuen asiakkaiden asema on erilainen riippuen maantieteellises- tä sijainnista. Kirjoittaja esittääkin oivallisen kysymyksen: miten tasa-arvo voi toteutua, jos ammattilaiset joutuvat valitsemaan umpi- mähkäisesti ne asiakkaat, joiden tulee osallis- tua aktivointitoimenpiteisiin? Lisäksi se, että useimmat aktivointitoimenpiteet keskittyvät nimenomaan nuoriin työttömiin, nostaa esil- le kysymyksen sukupolvien välisestä tasa-ar- vosta.
Vaikka kirja on mielestäni erinomai- nen, jäin kaipaamaan sitä, että teoksessa oli- si vertailtu systemaattisesti, miten valitut Pohjoismaat poikkeavat toisistaan aktivoin- tipolitiikan suhteen. Nyt teoksessa kuvataan hyvin tarkkaan kolmen maan järjestelmiä, mutta erillistä osiota ei ole tehty maiden vä- lisistä eroista. Kirjoittaja tyytyy vain muu- tamalla virkkeellä toteamaan, että maiden välisiä eroja löytyy. Tämä puute voi johtua myös tieteenalojen erilaisista tiedonintres- seistä. Sosiaalitieteissä lähdetään tarkastele- maan tutkittavaa eri maissa ilmenevää ilmi- ötä yleensä aina vertailevasta näkökulmasta.
Pelkkä erillisten järjestelmien ja niiden kehi- tyksen kuvaus ei riitä. Koska olen sosiaalipo-
297 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (3) – 2011
KIRJASTO KIRJASTO
liitikko, en tiedä, miten asian laita on oikeus- tieteissä.
Olisin myös toivonut, että teoksessa olisi tarkasteltu, miten näitä aktivointiuudistuk- sia käytännössä sovelletaan eri kunnissa ja eri maissa. Kuten teoksen kirjoittajakin mainit- see, tällä hetkellä tiedämme hyvin vähän siitä, miten esimerkiksi toimeentulotukeen liitty- viä sanktioita käytetään sosiaalityössä. Tietoa ei myöskään ole siitä, onko maiden tai kuntien välillä eroja sanktioiden käytössä. Onko esi- merkiksi mahdollista, että sanktiot ovat jos- sain jääneet vain lain kirjaimeksi ja sosiaali- työntekijät eivät niitä sovella? Toisaalta onko joissain kunnissa puolestaan hyvinkin aktiivi- sesti käytetty toimeentulotuen tasoon tehtä- viä heikennyksiä? On siis hyvinkin mahdollis- ta, että paikalliset käytännöt vaihtelevat pal- jon, mikä osaltaan lisää eri puolilla asuvien toimeentulotuen asiakkaiden eriarvoisuutta.
Tarvitsemme aiheesta pikaisesti tutkimusta ja tilastotietoa.
Oli mielenkiintoista lukea toisen tieteen- alan edustajan tutkimusta aiheesta, joka so-
siaalitieteissä on hyvin ajankohtainen ja kes- keinen teema. Toisen tieteenalan edustajan tekstejä lukiessa avautuu uudenalaisia näkö- kulmia ja lähestymistapoja aiheeseen. Tässä tapauksessa erityisesti aktivointipolitiikasta seuranneet oikeudelliset ja eettiset ongelmat saivat minut pohtimaan asiaa aikaisempaa tarkemmin. Suosittelen kirjaa kaikille akti- vointipolitiikasta kiinnostuneille ja erityisesti sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan opiskelijoil- le, tutkijoille ja opettajille. Kirja käy hyvin op- pikirjaksi sosiaalitieteiden opintoihin, mutta sillä on annettavaa myös asiaan enemmän pe- rehtyneille.
Johanna Kallio
Kirjallisuus
Kananen J. (2011) Modern Societal Impulses and their Nordic Manifestations. On Emancipation and Constraint in Societal Development. Helsin- ki: Helsingin yliopisto.
Terhi Takanen & Seija Petrow: Koh taa- misten voima. Tarina yhdessäluovasta uu- distumisesta. Helsinki, Edita Publishing Oy.
2010. 160 s.
Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa kaik- ki elämän eri osa-alueet ovat jatkuvassa liik- keessä halusimmepa tai emme. Pysyvyyttä ja muuttumattomuutta on aika turha odot- taa. Siispä on opittava kulkemaan muutos- ten poluilla niin yksilönä kuin yhteisöinä- kin tilanteen mukaan navigoiden. Tämä aika suorastaan tempaisee meidät kaikki liikkeel- le. Kohtaamisten voima -teos avaa lukijalle
maailman, jossa varsinainen voimaantumi- nen näyttäytyy niin yksilöllisenä kuin yhtei- söllisenäkin oppimisprosessina, uudistavana kokemuksena.
Takanen ja Petrow ovat kirjoittaneet tari- nan muotoon auki kolmivuotisen valtion työ- markkinalaitoksen uudistavan voimaantumis- prosessin, jossa he itse ovat toimineet mahdol- listajina. Lukijalle teos avaa yksityiskohtaisen tapahtumasarjan siitä, miten valtion työmark- kinalaitoksessa voimaantuminen eteni, mitä työyhteisö kohtasi yhteisellä polulla ja miten yhteisiä asioita pohdittiin ja miten yhdessä
”matkaa” edettiin. Kirjassa on rehellisesti kir-
