Kommentti Lehikoiselle, Yläoutiselle ja Pekkariselle

146

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 4 . v s k . – 1 / 2 0 1 8

VTT Roope Uusitalo (roope.h.uusitalo@jyu.fi) on taloustieteen professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja, KTT Kaisa Kotakorpi (kaisa.kotakorpi@vatt.fi) on taloustieteen pro- fessori Turun yliopistossa ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori, PhD. Mikko Puhakka (mikko.

puhakka@oulu.fi) on taloustieteen professori Oulun yliopistossa ja YTT Anneli Anttonen (anneli.anttonen@uta.fi) on sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopistossa.

Kommentti Lehikoiselle, Yläoutiselle ja Pekkariselle

Roope Uusitalo, Kaisa Kotakorpi, Mikko Puhakka ja Anneli Anttonen

K

Kommentit olivat varsin myötäsukaisia, joten kiivasta debattia on vaikea saada aikaan. Vas- taamme kuitenkin lyhyesti muutamaan kohtaan.

1. Finanssipolitiikka ja suhdanteet Arviointineuvoston raportissa finanssipolitii- kan keventämistä arvosteltiin lähinnä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden vaaran- tumisen, ei esimerkiksi suhdanteiden kärjistä- misen vuoksi. Nykylaskelmien mukaan julkisen sektorin menot ja tulot eivät ole tasapainossa.

Budjetti on nousukaudellakin alijäämäinen.

Menojen ja tulojen yhteensovittaminen vaatisi nykylaskelmien mukaan välitöntä ja pysyvää sopeuttamista, jonka mittaluokka on noin 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tämän kestävyysvajearvion suuruus riippuu tulevaisuutta koskevista odotuksista ja niihin liittyy merkittävää epävarmuutta. Varsinaista erimielisyyttä kestävyysvajeen suuruusluokasta ei silti ekonomistikunnassa ole. Valtiovarainmi- nisteriön omien laskelmien mukaan edes tuot- tavuuden ennakoitua nopeampi kasvu ei riitä kestävyysvajeen korjaamiseen (Valtiovarainmi- nisteriö 2017, 90).

Yläoutisen mukaan veropäätökset, joihin finanssipolitiikan keventyminen liittyy, ovat pikemminkin rakennepolitiikkaa, jonka tavoit- teena on “suhdannepoliittisen hienosäädön sijaan julkisen talouden kestävyyden ja julkis- ten palveluiden rahoituspohjan turvaaminen pitkällä aikavälillä sekä työllisyyden ja talou- den kasvun edellytysten parantaminen.”

Tätä Yläoutisen kommenttia on mielen- kiintoista verrata valtiovarainministeriön kans- liapäällikön Martti Hetemäen Kansantaloudel-

147 lisessa aikakauskirjassa 2/2009 ilmestyneeseen

kirjoitukseen finanssipolitiikan elvytyksestä (Hetemäki 2009). Siinä Hetemäki laskee elvy- tykseen kaikki verotuloja pienentävät ja meno- ja kasvattavat päätökset, myös esimerkiksi työnantajien kansaneläkemaksun poiston ja elintarvikkeiden arvonlisäveron keventämisen.

Ehkä loogisinta on todeta, että veropäätök- set ovat sekä finanssipolitiikkaa että rakenne- politiikka ja tämän lisäksi vielä tulonjakopoli- tiikkaa. Ideaalitilanteessa veropäätökset olisi- vat kaikista näistä näkökulmista perusteltuja.

Usein tavoitteet ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään. Raportin keskeinen viesti olikin, että tämä ristiriita on nyt pienempi kuin pari vuotta sitten, jolloin suhdannepoliittisista syis- tä veronkiristyksiä oli tarve välttää alijäämien kasvamisen uhallakin. Nykyisessä suhdanneti- lanteessa veronkevennyksiä on vaikea perustel- la sen paremmin suhdannepolitiikalla kuin julkisen talouden kestävyydelläkään. Hallituk- sen veropäätöksissä ei ole kyse pelkästään ve- rotuksen painopisteen siirtämisestä työn vero- tuksesta kulutuksen verotukseen, vaan vero- tuksen siirtämisestä tulevaisuuteen.

Arviointineuvosto on aiemmissa raporteis- saan todennut, että yleisillä tuloveronkeven- nyksillä on suhteellisen pieniä vaikutuksia työllisyyteen. Jos veronkevennyksiä halutaan tehdä erityisesti työllisyyden edistämiseksi, pi- täisi veropäätösten työllisyysvaikutuksia arvi- oida nykyistä perusteellisemmin ja etsiä tehok- kaimpia mahdollisia tapoja työllisyyden edis- tämiseen. Tässä mielessä esimerkiksi työllisty- misveroasteen pienentäminen varhaiskasvatus- maksuja alentamalla on tehokkaampaa raken- nepolitiikkaa kuin yleinen tuloveroalennus.

2. Erityisteemat

Jukka Pekkarinen nostaa kommentissaan esille arviointineuvoston pitkän toimikauden. Kiel- tämättä viisivuotinen pesti on työmäärältään melko suuri. Lisäksi neuvoston kommentit voi- sivat olla vaihtelevampia, jos sen toimikaudet olisivat lyhyempiä ja jäsenet vaihtuisivat ti- heämmin. Toisaalta esimerkiksi julkisen talou- den kestävyydestä muistuttaminen kuuluu neu- voston perustehtäviin riippumatta sen uutisar- vosta. Pientä vaihtelua arviointineuvoston ra- portteihin tuo nykyisellään raporttien vuosit- tain vaihtuvat teemat.

Tämän vuoden raportissa nostimme erityis- teemana esille koulutus- ja innovaatiopolitii- kan, jota opetus- ja kulttuuriministeriön kans- liapäällikkö Anita Lehikoinen kirjoituksessaan kommentoi.

Suurta erimielisyyttä ei arviointineuvosto onnistu koulutuspolitiikkaa koskevissa kom- menteissaan nostamaan. Koulutustason kohot- taminen ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen, toisen asteen koulutukseen suorittaneitten osuuden kasvat- taminen ja korkeakoulutuksen tehostaminen ovat olleet ministeriön listalla jo pitkään. Ra- portissa kommentoidaan positiiviseen sävyyn monia viimeaikaisia muutoksia kuten varhais- kasvatusmaksujen alentamista, ammatillisen koulutuksen reformia, luokkakokojen pienen- tämistä ja korkeakoulujen valintakoeuudistus- ta. Eroja syntyy lähinnä konkreettisten toimen- piteiden kohdalla. Arviointineuvosto yrittää avata keskustelua oppivelvollisuusiästä ja kor- keakoulujen aloituspaikkamääristä.

R o o p e U u s i t a l o , K a i s a K o t a k o r p i , M i k k o P u h a k k a j a A n n e l i A n t t o n e n

148

KAK 1/2018

3. Raportin vastaanotto

Arviointineuvoston raportteja on käsitelty me- diassa melko laajasti. Myös kritiikkiä löytyy, joskin kovempaankin debattiin olisimme olleet valmiita. Jukka Pekkarinen peräänkuuluttaa politiikan valmistelusta vastaavilta virallisem- paa valmisteltua vastinetta arviointineuvoston raportissa esiin nostettuihin teemoihin.

Tällaiselle vastineelle varmaankin olisi jul- kisessa keskustelussa paikkansa. Toisaalta val- tiovarainministeri on raporttia jo julkisesti kommentoinut ja valtiovarainministeriön vir- kamiehet valmistelleet siihen laajaan kommen- tointikierrokseen perustuvan tässä lehdessä ilmestyneen vastauspuheenvuoron. Vaikka Sami Yläoutinen kommentissaan varovaisesti toteaa, ettei hänen puheenvuoronsa välttämät-

tä edusta ministeriön kantaa, kelpaa meille hyvin tällainenkin julkinen käsittely.

Lisää kommentteja raportin teemoihin toi- voisimme vielä kollegoilta. Yhtenä talouspoli- tiikan arviointineuvoston tehtävänä on lisätä talouspolitiikkaa koskevaa keskustelua. Kes- kustelunavaus on nyt taas tehty ja keskustelua sopii mieluusti jatkaa. □

Kirjallisuus

Hetemäki, M. (2009), “Finanssipolitiikan elvy- tyksestä”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 105: 146–167.

Valtiovarainministeriö (2017), Taloudellinen katsaus Kevät 2017, Valtiovarainministeriön julkaisu 17a/2017.