252
Oikeus ja kohtuus
Häyry, Matti, Takala, Tuija & Ahola-Launonen, Johanna (toim.) (2018). Oikeudenmukaisuuden ongelma. Gaudeamus. 343 sivua.
KUN OIKEUDENMUKAISUUTTA
ei ole helppo määritellä, voi olla helpompaa määritellä, mitä se ei ole. Ensinnäkään oikeudenmu- kaisuus ei ole yhtä kuin moraali, koska moraali liitetään usein yksi- löiden toimintaan ja oikeudenmu- kaisuus instituutioihin. Toiseksi se ei ole lain noudattamista, koska lait voidaan kokea epäoikeuden- mukaisiksi, ja niiden muuttami- seksi kerätään kansalaisadresseja.
Italialaishistorioitsija Paolo Pro- din mukaan oikeudenmukaisuus on muuttunut omantunnon asiak- si, ja yleisesti tunnustetun oikeus- etiikan puuttuessa olemme neu- vottomia eutanasian tai luonnon- suojelun kaltaisissa kysymyksissä.
Kolmanneksi oikeudenmukai- suus ei ole yhtä kuin armollisuus tai inhimillisyys, ja se voi olla jos- kus näille vastakkainenkin. Tasa- painoilu oikeudenmukaisuuden ylevien periaatteiden, lain tai nor- min noudattamisen sekä moraa- lisesti oikeaksi koetun välillä voi olla melkoista akrobatiaa.
Oikeudenmukaisuutta voi tarkastella yksilön, ryhmän, su- kupolven tai koko yhteiskunnan näkökulmasta. Sillä voi viitata ai- nakin tasa-arvoisuuteen, yhden- vertaisuuteen, kuten ihmisarvoon ja yhtäläisen kohteluun, tasapuo- lisuuteen sekä päätöksenteon yh- teydessä kaikkien asianosaisten huomioon ottamiseen. Filosofi Jürgen Habermasia mukaillen oi-
keudenmukaisuudesta voidaan puhua teknishallinnollisin, tulkin- nallisin tai emansipatorisin intres- sein.
Tutkijakolmikon toimitta- massa 22 artikkelin kokoelmassa oikeudenmukaisuutta tarkastel- laan historiallisesta, filosofisesta, psykologisesta sekä sosiaali- ja oi- keustieteellisestä näkökulmasta.
Teoksen viidessä luvussa syven- nytään eri teemoihin – ryhmien vastakkaisuudesta ja kohtaami- sesta oikeudenmukaisuuden his- torialliseen taustaan.
PROFEETTOJEN PALAUTE
Vanhan testamentin profeetat Jesaja ja Aamos moittivat 700-lu- vulla ennen ajanlaskun alkua ai- kalaisiaan ankarin sanoin muun muassa koron ja lahjusten ottami- sesta sekä velallisen hädänalaisen aseman hyväksi käyttämisestä.
Syytöksiä saivat rikkaat, jotka ”liit- tävät talon taloon ja pellon pel- toon” eli keräsivät maaomaisuutta.
Profeettojen moitteen saivat myös väärät asenteet, jotka johtivat vää- riin tekoihin, kuten ahneuteen tai viisauteen ”omissa silmissään”.
Filosofi Aristoteles (384–322 eaa.) kirjoittaa Nikomakhoksen etiikassa, että oikeudenmukaisuus kattaa kaikki hyveet ja edistää myös muiden hyvää. Oikeuden- mukaisuutta parempi periaate voisi hänen mukaansa olla koh-
tuudenmukaisuus, tilanteen eri- tyispiirteiden huomioon ottami- nen. Oikeuksien jakautumiseen liittyvä distributiivinen oikeuden- mukaisuus merkitsee Aristoteleel- la oikeuksien jakamista ”geometri- sesti”, samassa suhteessa kuin an- sio. Esimerkiksi valtion rahastosta tuetaan henkilöä samassa suhtees- sa kuin hän on siihen sijoittanut.
Vääryyttä korjaava retributiivinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa menetyksen korvaamista ”arit- meettisesti”, samansuuruisena kuin menetys on ollut.
ENSISIJAINEN HYVÄ
Oikeudenmukaisuus nousi viime vuosikymmeninä poliittisen filo- sofian keskeiseksi kysymykseksi filosofi John Rawlsin oikeuden- mukaisuusteorian myötä. Oi- keudenmukaisuuden periaatteet valitaan kuvitteellisessa alkutilan- teessa, jossa osapuolet vetäytyvät tietämättömyyden verhon taakse siten, että he eivät voi ajaa omaa
AIKUISKASVATUS 3/2018
253
KIRJA-ARVIOT
etuaan vaan kaikkien kannalta edullisia periaatteita. Ratkaisujen on tuotettava suurin mahdollinen hyöty taloudellisesti ja sosiaalises- ti heikoimmassa asemassa oleville.
Tuloerot voi oikeuttaa, kun niistä hyötyy myös heikoimmassa ase- massa oleva ryhmä.
Oikeudenmukaisen jaon koh- teena ovat ensisijaiset hyvät (pri- mary goods), kuten perusvapaudet ja -oikeudet, mahdollisuudet, tulot ja varallisuus, sekä itsekunnioituk- sen sosiaalinen perusta. Ne ovat Rawlsin mukaan hyvän elämän voimavaroja riippumatta siitä, mitä kukin pitää hyvänä elämänä.
Taloustieteilijä Amartya Senin ja filosofi Martha Nussbaumin mukaan resurssien sijasta olisi tärkeämpää tarkastella todellisia mahdollisuuksia eli toimintaky- vyn jakautumista. Toimintakyvyt (capabilities) merkitsevät hyvin- voinnin ja oikeudenmukaisuuden minimiä, muun muassa terveyttä ja ruumiillista koskemattomuutta, joihin kaikilla tulee olla mahdolli- suus. Minkä tahansa toimintaky- vyn vastentahtoinen puuttuminen on sosiaalinen haitta, jonka poista- minen on yhteiskunnan vastuulla.
OIKEUDENMUKAISUUDEN TOIVE SUOMALAISUUDEN OSANA
Yhteiskunnallista oikeudenmu- kaisuutta voi tarkastella joko ky- symällä oman yhteiskuntamme oikeudenmukaisuudesta tai poh- timalla, millainen yhteiskunta oli- si oikeudenmukaisin. Oletukset
”meistä” ja ”muista” vaikuttavat kä- sityksiin oikeudenmukaisimmasta
toimintatavasta tai yhteiskunnasta.
Jos työttömiä ja köyhiä pidetään laiskoina ja kunniattomina, he ovat tilanteestaan itse vastuussa ei- vätkä ansaitse yhteiskunnan tukea.
Mediassa tämäntyyppinen pai- notus on tutkimuksen mukaan 25 viime vuoden aikana lisääntynyt, mutta mielipide heijastelee vain pienen äänekkään ryhmän kä- sityksiä. Suomalaisista peräti 85 prosenttia pitää hyvinvointival- tiota erittäin tai melko tärkeänä identiteettinsä osana. Se on tut- kimuksen mukaan tärkeämpi osa identiteettiämme kuin suomalai- nen kulttuuri, kotimainen ruoka tai talvisota.
Jatkuva, suhdanteista riippu- maton talouskuri (age of austerity) nävertää hyvinvointivaltion edel- lytyksiä. Luottamus ihmisten ja instituutioiden oikeudenmukai- suuteen on yhä suuri, mutta eriar- voisuus lisääntyy nopeasti.
EPÄOIKEUDENMUKAISUUS SAIRASTUTTAA
Työpaikoilla oikeuden- tai epäoi- keudenmukaisuuden kokemukset herättävät voimakkaita myönteisiä tai vastaavasti kielteisiä tunteita.
Niillä, jotka kokevat johtamisen epäoikeudenmukaiseksi on 15–35 prosenttia suurempi sairausloman riski kuin niillä, jotka kokevat joh- tamisen oikeudenmukaiseksi. Kou- luissa, joiden henkilöstö pitää pää- töksenteon periaatteita epäoikeu- denmukaisina, oppilaat ovat muita tyytymättömämpiä koulunkäyn- tiin. Oppilaitoksen henkilöstön huonot kokemukset kohtelun oi- keudenmukaisuudesta ovat myös
yhteydessä oppilaiden heikompiin arvosanoihin sekä psykosomaatti- siin ja masennusoireisiin.
Oikeudenmukaisuuden ongelma on huolellisesti toimitettu ja mo- neen suuntaan ulottuva kokonai- suus aihealueestaan. Historiasta kiinnostunut lukija olisi mielel- lään nähnyt kirjan ansiokkaan his- toriaosuuden jo alussa, tuomassa jäsennystä ajankohtaiseen keskus- teluun. Oikeudenmukaista johta- mista käsitellään, mutta teos olisi voinut lisäksi sisältää artikkelin priorisointiin liittyvistä oikeuden- mukaisuuskäsityksistä auttamis- ja ihmissuhdeammateissa.
JUSSI ONNISMAA FT, dosentti, tietokirjailija Werka kehitys Oy
