Marttana ja Mariana : Laukaan Kalevalaiset Naiset ry 50 vuotta · DIGI

Marttana ja Mariana

-

Laukaan Kalevalaiset Naiset ry 50 vuotta-

lloiset retkeläiset Helvi Heikkilä ja Sirkka Salmenkivi (istumassa) sekä Irja Arkela, Aimi Sotamaa, Helmi Yli- Kaatiala ja Elli Kena. Kuva Kenan mökiltä.

Yhdistys perustetaan

Elettiin 1950-luvun alkua. Sotakorva­

ukset oli maksettu ja maassa vallitsi kasvun ja kehityksen ilmapiiri, mm.

perustettiin yksityisiä oppikouluja, il­

mestyi uutta suomenkielistä kirjalli­

suutta, kohutuimpana Väinö Linnan Tuntematon sotilas. S ivistys-ja kult­

tuurityö koettiin tärkeäksi, ja oli vie­

tetty Kalevalan juhlavuosi. Ei siis mi­

kään ihme, että kirjailija Elsa Hepo- rauta, Kalevalaisten Naisten yhdistys­

ten ja liiton perustaja, matkusti maa­

seudulle luomaan uusia yhdistyksiä.

Hän saapui Laukaaseen 27. lokakuu­

ta v. 1954 kysyen Ken kantaa Kale­

v a la a ? O s u u s k a s s a n k o k o u s ­ huoneeseen saapui 30 innostunutta K ale va la n ka n ta ja a , y h d is ty k s e n perustajajäsentä. Valittiin johtokunta, toiminta virisi ja jäsenmäärä alkoi kas­

vaa. E nsim m äiseen jo htokun taan kuuluivat puheenjohtaja Sirkka Sal­

menkivi, sihteeri-rahastonhoitaja Anni Penttinen, Aune Alonen, Irja Arkela, Vuokko Heikkinen, Siiri Hänninen, Aimi Sotamaa, Aili Toivainen, Lempi Tynkkynen ja Airi Vesterinen.

Tavoitteet kertovat toim in­

nan luonteesta

Mikä oli vasta perustetun yhdistyk­

sen tarkoitus? Monella lienee käsitys, että tahdottiin vain vaalia Kalevalaan pohjautuvaa kansallista perinnettä.

Alkuperäisen sopimuskirjan mukaan tavoitteena on kuitenkin paitsi perin­

teen vaaliminen myös suomalaisen kulttuurin uusiminen kansalliselta poh­

jalta. Siis uusiminen, ei pelkkä enti­

sen säilyttäminen. Melkoisen vaativan tehtävän nuo innostuneet perustaja­

jäsenet meille asettivat. Tavoitteen saavuttam iseksi piti järjestettäm än e s ite lm ä -, ju h la - ja e d u s tu s tila i­

suuksia. Tuli myös edistää kansallista sisustustyyliä ja puvustoa. Lisäksi tuli mukaan yhteisöllinen aspekti, sillä yhdistys otti suorittaakseen huolto-ja avustustyötä. Kaiken tämän toteutta­

m is e k s i oli s u o r ite tta v a varainkeräystä, m istä tu lik in yksi keskeisiä toimintoja.

Kuten eräässä to im in ta k e r ­ to m u k s e s s a todetaan, Lau­

kaan Kaleva­

la is e t N aiset ovat olleet niin m arttoja kuin m a r io ita k in . Käytännön työ ja h e n k is e n puolen kehit­

täm inen ovat

kalevalaisessa toim innassa nivou­

tu n e e t y h te e n e ro tta m a tto m a s ti.

Sääntömääräistä yhdistystoimintaa ovat luonnollisesti vuosikokoukset, joissa jäsenet päättävät paitsi johto­

kunnan valinnasta myös toiminnan linjoista. Tähän on yleensä riittänyt yksi vuosikokous, jonka viitoittamana jo h to k u n ta on 5-8 vu o sitta ise ssa tapaamisessaan suunnitellut tapahtu­

mat. Liiton kokouksiin yhdistys on lähettänyt viralliset edustajansa, mut­

ta muutkin ovat halutessaan voineet niihin osallistua. Henkilöistä m ainit­

takoon jo tässä yhteydessä , että yhdistyksemme pitkäaikainen sihteeri Irja A rk e la to im i m yös k e s k u s - järjestötasolla Kalevalaisten Naisten Liiton valtuuskunnan jäsenenä 6 vuot­

ta vuodesta 1967 alkaen ja liiton hal­

lituksen jäsenenä 6 vuotta vuodesta 1973 lähtien. Liiton valtakunnallisille suvijuhlille ja kulttuuripäiville löytyi al­

kuaikoina niin paljon osallistujia, että oli mentävä bussilla.

Suvijuhlat laukaalaisittain

Suuri tapahtuma Laukaan mittakaa­

vassa olivat Kalevalaisten Naisten Lii­

ton suvijuhlat elokuun 15. ja 16. päi­

vänä v. 1970. Jäsenistö osallistui suu­

rin joukoin työtehtäviin, ja ohjelmien

suorittajat löytyivät vaivatta. Suvijuhlat kokivat muutenkin myötätuulta. Lau- kaa-Konnevesi-lehti julkaisi laukaa­

laista ku lttu u rie lä m ä ä e sittelevän juhlanumeron osallistujille jaettavak­

si, Laukaan kunta tuki juhlaa 500 markalla ja paikalliset rahalaitokset antoivat kukin 50 markkaa. Lisäksi K a le v a la K oru v a lm is ti ju h la a n sydänaiheisen Laukaan korun sekä solkena että riipuksena. Osallistuji­

en runsaus näkyi ahtautena esim.

Kuhankosken opetuskodissa järjes­

tetyssä sisarillassa, mutta kaikki yli 400 vierasta saivat nauttia laukaa­

laisen pitoaterian kahveineen kak- kuineen. O nneksi p ääkokkin a oli monitaituri Toivo Pekkanen, kalevalai­

sesta toiminnasta innostunut yhdis­

tyksen miesjäsen, erikoisuus, jonka etunimi korjattiin naiselliseen muo­

toon Toive, kun liitosta oli tullut asi­

asta tiedustelu. Suvijuhlat olivat toki vain yksi yksittäinen voim annäyttö toim innan m oninaisessa kirjossa, mutta kun näin jälkikäteen katselee, mitä kaikkea kaksipäiväinen juhla- tapahtuma sisälsi, voi vain ihailla jä r­

jestäjien tarmokkuutta. Juhlaohjelma löytyy näytteillä olevasta leike- ja valokuvakansiostamme.

Moninaista toimintaa

P a ik a llin e n to im in ta re tk in e e n , s is a rilto in e e n , o p in to k e rh o in e e n , juhlineen ja talkoineen on kaiken ai­

kaa o llu t ru n s a s ta . M a tk a ttiin kuoppaisia sorateitä mm. Simunan Pohjoisahoon tai Mannilan kartanoon, eikä turhaan, sillä perillä odotti her­

kullinen piirakka-ja kahvitarjoilu. Myös Varjolan piirakat, rieskat ja munavoit pääsivät kutkuttamaan retkeläisten makuhermoja, vain muutamia kohtei­

ta mainitakseni. Tai soudettiin nai­

sissa kirkkovene Tarvaalaan Hartikan v a n h a lle h a u ta u s m a a lle . P e rillä nautittiin nuotiokahvit ja paistettiin makkaraa suomalaiskansalliseen ta­

paan. Vatsaa hellittiin, mutta joka ker­

ta oli mukana henkinen puoli. Oli esi­

telm iä mitä erilaisimmista aiheista, esim. kalevalaisista perhesuhteista- ne eivät olekaan yksinkertaisia - tai L a u k a a n k irk k o je n h is to ria s ta , pankkiasioiden hoitamisesta tai kes­

kiajan naistrubaduureista. Kuultiin lausuntaesityksiä, nähtiin kuvarainoja ja heijastuskuvia ennen videoiden ja CD-romppujen aikaa. Yhteislaulua ja muuta musiikkia ei myöskään unoh­

dettu. Lähitienoilta suunnattiin usein kauemmaksikin. Käytiin Nurmijärven Kivi-juhlat ja nähtiin Myrskyluodon Maija ja paljon, paljon muuta, mutta valinnat eivät aina noudattaneet tätä turvallista linjaa. Pyynikin kesäteat­

terissa katsottiin Linnan Tuntematon sotilas, mikä tapahtui kesällä 1962, jolloin Linnan sotakuvaus ei vielä ol­

lut se kiistattomasti kansallinen merk­

kiteos, joksi historia on sen nostanut.

Teatteriretket ovat kaiken aikaa olleet jäsenten suosiossa.

Juhlitaan Kalevalan päivää

Retket eivät usein olleet mitään sul­

jetun piirin tilaisuuksia, vaan mukana saattoi olla kyläkuntalaisia. Todelli­

seksi yleisön suosikiksi muodostui jo ensimmäinen Kalevala-juhla Kaleva­

lan päivänä v. 1955. Toimintakertomus vuodelta 1956 mainitsee vastaavan juh­

lan olleen arvokasohjelm ainen, ja myöhemmistä toimintakertomuksista selviää, että ohjelmat sisälsivät mu­

siikkia, lausuntaa, kansantanhuja sekä helkatyttöjen esityksiä. Helka- tyttöjen toiminta oli alkanut Leppä-

vedellä v. 1957 ja tuotti välitöntä iloa.

Yleensä joko Saralinnassa, Laukaan y h te is k o u lu lla tai K u h a n k o s k e n opetuskodissa vietetystä juhlasta tuli perinne, joka monine esiintyjineen, a rp a ja is in e e n , k ä s itö in e e n ja herkullisine tarjoiluineen veti täydet salit. Juhla oli myös tärkeä varain-

Kaisa Miettinen (Kuva: Elli Kena)

hankinnassa. H erkullinen tarjoilu, mutta myös ohjelmien kiinnostavuus ja - uskallan väittää - korkea taso nos­

tivat suosiota. Mainittakoon muutamia esimerkkejä. Vuoden 1960 juhlassa lyseolainen Ilpo Mansnerus soitti hui­

lua ja yhteiskoululainen Anita Hir­

vonen lauloi. V. 1961 lausunta- taiteilija Kastehelmi Karjalainen suoritti ohjelman yksinään, ja silti ilta tuntui loppuvan kesken. Vuo­

den 1962juhlayleisöä herkistivät o p e tta ja K a is a M ie ttis e n lausumat runot. Unohtaa ei sovi kirkkokuoron, mieskuoron tai Ka­

levalaisten Naisten Liiton puhuji­

en osuutta.

mukaan jo v. 1964, ja tähän palattiin v. 1969 Toivo Pekkasen järjestäm illä pitopäivällisillä Vihtavuoren kerholla.

Ateria nautittiin pelimannimusiikin ja helkatyttöjen esitysten säestyksellä, ja yleisömenestys oli taattu. Tämän jä lk e e n ei v a rs in a is e s ti v ie te tty laajaohjelmaista juhlaa Kalevalan päi­

vänä. Sen korvasivat usein vuosi­

kokoukset, joihin liitettiin musiikin oheen lausuntaa, esitelmiä ja helka­

tyttöjen suosittuja esityksiä. Ensim­

mäinen ohjelmallinen vuosikokous pi­

dettiin tohtori Saaren kotona v. 1968.

Kalevalan päivää muistettiin myös jär­

jestämällä musiikkimatinea Kaleva­

lan p ä ivä n k u n n ia k s i (1 9 8 0 ) ja Sampsa Uimosen lausuntatilaisuus y h te is e n ä L aukaa n K a rja la is te n kanssa (1981), osallistuttiin Laukaan Laukka-viikon Kalevala-juhlaan (1985) ja käytiin Jyväskylän kaupunginteat­

terin Kalevala-esityksessä (huhti­

kuussa 1986), vain muutamia maini­

takseni. Kanttori Pentti Tynkkysen muutettua paikkakunnalle 1970-lu- vun alussa vuosikokousten ja juhli­

en m usiikkiohjelm at olivat paljolti hänen varassaan, jopa niin, että eräs toimintakertomus toteaa Kalevalais­

ten Naisten hoitaneen vain tarjoilun.

Totta o n kin , e ttä P e n tti n u o rin e s o lis te in e e n ja H a rtik k a - kvartetteineen hoiti useasti koko oh-

Vuoden 1965 Kalevala-juhla jäi erinäisten sattumusten vuoksi pi­

täm ättä, mutta jo seuraavana vuonna palattiin entiseen. Pian kuitenkin K alevala-juhla alkoi saada vaihtelevia muotoja niin, että sitä vietettiin perinteiseen tapaan vain v. 1967, jolloin juhlan päätti - ikään kuin symbolisesti - puheellaan yhdistyksen iäkäs kunniajäsen Impi Sirkka. Lau­

kaalainen perinneruoka oli tullut

L A U K A A N K A L E V A L A I S T E N N A I S T E N J Ä R J E S T Ä M Ä

i

K

L E V A L A J U H L A

S A R A L I N N A S S A 28. 2. 1960 K L O 18

O H J E L M A :

K A L E V A L A I N E N T E R V E H D Y S . K irk o n k y län k a n sak o u lu laise t T E R V E H D Y S S A N A T ...o p e tta ja Sirkka Saari Y H T E I S L A U L U A ... L a u lu S a rav e d elle H E L K A T Y T T Ö J E N E S I I N T Y M I N E N L e p p ä v ed e n h e lk a ty tö t K A N S A N T A N H U J A . . . L e p p ä v e d e n n u o riso se u ra n ta n h u u ja t

V Ä L I A I K A

Y H T E I S L A U L U A . .. . .. . . K o tim a an i o m p i Suom i H U I L U N S O I T T O A ... ly se o la in en Ilp o M a n sn eru s J U H L A P U H E ... le h to ri L auri K uusanm äki Y K S I N L A U L U A ...y h te isk o u lu la in e n A n ita H irv o n e n K U O R O L A U L U A ... L aukaan k irk k o k u o ro M A A M M E

K A H V I A + P I I R A K O I T A + K A L E V Ä L A K O R U J E N M Y Y N T I

P ääsym aksu 1 0 0 :- T u lo t k ä y te tä ä n K allu n tu v a n h y v ä k si

Kalevala juhlan ohjelma 28.2.1960

je lm a n ja jä rje s ti m onet y h te is e t m u siikkim atineat. Sitten m aailm a muuttui, juhlien järjestäminen vaikeu­

tui ja erilaiset käytännön syyt, mm.

samaan aikaan sattuneet koulujen talvilomat, näivettivät Kalevalan päivän vieton lähes olemattomiin ja kutisti­

v a t v u o s ik o k o u k s ia . K a lp e a n a aavistuksena entisestä olemme pari­

na viime vuotena elvyttäneet kaleva­

laista perinnettä lukemalla Kalevalaa ä ä n e e n

k ir ja s t o is s a Kalevalan päi­

vän tie n o illa . Osa kirjaston käyttäjistä on v a r m a a n k in kum m astellut, mutta kiinnos­

tu n e ita k u u li­

joitakin on o l­

lut. Myös ylei­

sö on v o in u t h a lu te s s a a n lukea osuuten­

sa.

J u h l i s t a t y ö h ö n

K a 11 u n - tuvalle

Vaikka Kalevalan päivän juhlistaminen näkyi voimakkaasti ulospäin, se ei suinkaan ollut ainoa toiminnan muo­

to. Alkuvuosina Kalevalaiset Naiset osallistuivat muiden laukaalaisten yh­

distysten kanssa Kodin viiko n ja Kodinpäivä-juhlan järjestämiseen. Ni­

met kertonevat, että näin haluttiin ko­

rostaa perheyhteyden ja kodin mer­

kitystä, a jatus, jo k a on yhä mitä ajankohtaisin. Ei silti pidä kuvitella, että Kalevalaiset Naiset vain juhlivat juhlim asta päästyään. Ei suinkaan, sillä Kalevalaiset Naiset ry kuului alus­

ta pitäen - maininta löytyy vuoden 1956 vuosikertomuksesta - jäsene­

nä VVanhan Laukaan K o tis e u tu ­ yhdistykseen, jossa m onet jä s e n ­ emme myös toimivat aktiivisesti. Käy­

tännössä se merkitsi arkista työtä. Jo v. 1958 y h d is ty s hoiti k o tis e u tu ­ yhdistyksen kesäjuhlien ravintolan, ja kova urakka tuotti jopa taloudellista voittoa. Kun Kalluntupaa siirrettiin nykyiselle paikalleen v. 1959, Kale­

v a la is e t N a is e t m u o n ittiv a t talkoomiehet. Pian syntyi käytäntö, e ttä K a le v a la is e t N a is e t o liv a t marttoina aina, kun Kalluntuvalla jo ­ ta k in ta p a h tu i. He p itiv ä t p ih a n - kunnostustalkoita tasoittaen maata ja kylväen ruohonsiementä, hinkkasivat pöydät, penkit ja lattiat ja panivat tu­

van edustuskuntoon.

Vuoden 1960 juhannuksesta sai al­

ku n sa K a llu n tu v a n k irk k o k a h v i-

perinne, joka sitoi talkoolaiset töihin sunnuntaisin. Yhdistyksen jäsenmää­

rä oli niin suuri, että jakam alla työ­

vuorot kyläkunnittain pystyttiin hoita­

m aan k a h v itu k s e t jo p a 18 kesä- sunnuntaina. Talkoolaiset lahjoittivat leivonnaiset yhdistykselle, ja parhai­

na aikoina kahvitettavia riitti runsaas­

ti. Näin saatiin varoja, joilla hankittiin Kalluntuvalle mm. pöytäliinat ja kah­

vikupit. Tämä tapahtui jo v. 1960. Ku­

pit muuten katosivat v. 1985, kun Kalluntuvalle murtauduttiin, mutta ne lö y ty iv ä t ja o v a t yhä k ä y tö s s ä . Jokakeväiset siivoustalkoot, kesä- kahvilan pito sekä Kalluntuvalla pidet­

ty je n m o n in a is te n tila is u u k s ie n ruokailun ja kahvituksen hoito tekivät Kalevalaisista Naisista emäntiä, jo i­

den a k tiiv is u u d e n va ra a n eläm ä m use o kylä ssä rakentui. Joinakin sateisina kesinä, kun kävijöitä ja ti­

laisuuksia oli vähän, toiminta ei tuot­

tanut juuri mitään, mutta talkoolaisia lohdutti ajatus, että museoalueella oli elämää. 1970-luvun loppupuolella tur­

hautuminen pieneen kävijämäärään

lannisti innon niin, että oli vaikea saa­

da ty ö n te k ijö itä . E hkä m yö s Kalluntuvalla toimintansa aloittanut kesäteatteri vaikutti asiaan. Niinpä vuosina 1979 ja 1980 ei pidetty lain­

kaan kesäkahvilaa. Vuoden 1981 kesä toi kuitenkin sitkeät sisaret ta­

kaisin, sillä nyt oli varaa palkattuun apulaiseen 15 sunnuntaina, kun jä ­ senet toivat tarjottavan pullan ja ker­

man tullessaan. Eikä tullut edes tap­

piota! Tämän jälkeen kahvilan pito kui­

tenkin loppui herätäkseen henkiin vas­

ta 1980-luvun lopulla siten, että kah­

v ila o li a v o in n a y h te n ä k e s ä - sunnuntaina. Silti Kalluntuvalla järjes­

te ttiin kaiken aikaa K alevalaisten Naisten emännöimiä tilaisuuksia. Ny­

kyisillä voimavaroillamme muonitus- ja kahvilatoiminta on mahdotonta. Sen sijaan keväiset ja syksyiset siivous- ja kunnostustalkoot sekä tekstiilien h o ito ja tk u v a t yhä y h te is ty ö s s ä VVanhan L a u k a a n K o tis e u tu ­ yhdistyksen kanssa. Teemme siis edelleen tavoitteidem m e mukaista h u o lto -ja avustustyötä, mutta raha- avustuksiin emme tätä nykyä kyke­

ne.

K a n sallispu vusta Topin sinappiin

Yhtenä suurena kokonaisuutena ha­

luan vielä mainita käsityöperinteen kehittämisen sekä muutamat lahjoi­

tukset. Jo vuodelta 1956 löytyy mer­

kintä, että Laukaan oma kansallispu­

ku oli yhdistyksen toimesta saatu to­

te u te tu k s i. P u ku s u o r itti e n s i esiintym isensä seuraavan vuoden K a le v a la -ju h la s s a Irja A rk e la n esittelemänä. Puvun uudistamiseen ryhdyttiin 1980-luvun alkupuolella yh­

teisym m ärryksessä kansallispuku- neuvoston kanssa. Pian kansallis­

puvun valmistuttua eli v. 1958 toteutui toinen suuri hanke, vih kirö ijyn ja ka s te m a lja n la h jo itta m in e n L a u ­ kaan kirkkoon. V. 1967 hankittiin juh­

lia va rte n p ö ytä - ja p y y h e liin o ja Kalluntuvalle. V. 1970 laukaalaiset naisjärjestöt teettivät 1700-luvulta pe­

räisin olevan mallin mukaisen Lau­

kaan ryijyn, joka luovutettiin uuteen seurakuntataloon tupaantuliaisissa to u k o k u u n 31. p ä iv ä n ä . M yös kuntalaan tuli lahjoitusryijy. V. 1989 yhdistykselle valmistui myyntiin van- Aili Kuukkanen kehräämässä rukilla villalankaa

Kalluntuvalla asuntomessukesänä 2003.

hän mallin mukainen huivi, jonka en­

sim m äisen kappaleen vastaanotti yhdistyksen ensimmäinen puheenjoh­

taja Sirkka Salmenkivi. Yhdistys osal­

listui myös Laukaan kuvatäkin hank­

kimiseen Peurunkaan, ja yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa han­

kittiin alttariliinat Papinniemen leiri­

ke s k u k s e e n 1 9 9 0 -lu v u n a lu ssa . M u in a is p u k u ih in tu tu s tu ttiin useam m assakin yhteydessä, kun taas 1970-luvun alkupuolen menes­

tyksekkäät muotinäytökset esittelivät uusinta tyyliä.

Lahjoitushankkeiden rinnalla alkoi vuodesta 1971 hiem an arkisem pi käsityöharrastus, kun naisjärjestöjen yhteisiin joulum yyjäisiin valmistettiin m y y tä v ä ä . S e u ra a v in a v u o s in a p ä re k o rit, o v ik o ris te e t, e s iliin a t, lapaset, patakintaat, leivinliinat ym.

tuottivat yhdistykselle melko muka­

vasti. Myös leivonnaiset ja Pekkasen Topin juhlasinappi tekivät kauppansa.

1990-luvulla sinapista ja juhlapullasta tuli varsinaisia menestysartikkeleita, ja vasta v. 1997 joulum yyjäisiin ei enää osallistuttu. Nyt 2000-luvulla meidän lienee m iettiminen, kuinka voimme elvyttää toimintaamme näil­

tä osin. Alkuun pääsim m e vuoden 2003 asuntomessukesänä. Vanhojen käsityötapojen näytöksissä kudoim­

me rättitäkkiä, neuloimme vanhan­

mallista pitsisukkaa, karstasimme, kehräsimme rukilla ja koukkusimme tu rk in v y ö tä . M yö s p irta n a u h a a , neulakinnasta ja tuohitöitä valmistui, ja katsojiakin riitti. Tänä syksynä pa­

laamme Pekkasen Topin sinappiin.

Näkyvää helkatyötä

Helkatyö lasten ja nuorten parissa on osa kalevalaista kenttää. Helkatytöt aloittivat kohta yhdistyksen perusta­

misen jälkeen Leppävedellä opettaja Kaisa Miettisen johdolla ja jatkoivat toimintaansa aina vuoteen 1970. V.

1961 syntyi uusi ryhmä kirkonkylään opettaja Airi Kiilavuoren ohjauksessa.

Liitto koulutti ohjaajia, ja toiminta oli erittäin vireää ja tuloksekasta. Van­

hoja asiakirjoja lukiessa tuntuu, ettei o llu t s e lla is ta ju h la a ta i v u o s i­

kokousta, jossa helkatytöt, myöhem­

min poikien tultua m ukaan helka- nuoret, eivät olleet mukana. Vuoden

1970 jälkeen ryhmä toimi itsenäises­

ti yhdistyksestä riippum attom ana.

Eikä se ollut ainoastaan monien pai­

kallisten juhlien ohjelmallinen perus­

kivi, vaan voitti lukuisia kilpailuja. Esi­

merkiksi helkatyön 30-vuotisjuhliin Helsinkiin keväällä 1978 ryhmä kut­

suttiin esiintymään maan parhaana.

Kun ryhmä ei enää jatkanut 1990-lu- vun alkupuolella, yhdistys viritti toimin­

taa uudelleen opettaja Marja-Leena Jääskeläisen avustuksella, ja vuoden 1996 Sararanta pt/s/c//-tapahtumassa helkanuoret esiintyivät ohjaajanaan lukiolainen Tuire Kainulainen. Ryhmä esiintyi myös seuraavana vuonna, m u tta p ia n s e u ra s i to im in n a n hiipuminen osallistujien vähyyteen.

1990-luvulla toim i myös Airi Kiila- v u o re n o h ja a m a p e rin n e ry h m ä Kuopukset, jota yhdistyksemme tuki stipendein. Nyt kun Kuopuksetkin ovat kasvaneet, herää kysymys, mi­

ten perinteeseen nojautuva nuorten harrastustoiminta olisi elvytettävissä nykykulttuurin moninaisuudessa.

Lähemmäksi nykyhetkeä

Vaikka tietyt toimintamuodot ovat ajan myötä muuttuneet ja jopa painuneet unhoon - emme esim erkiksi vietä k a le v a la h e n k is iä p ir tti- ilto ja maalaistaloissa ympäri Laukaata - muutam at tapahtum at vakiintuivat.

H a u s k a k s i p e r in ­ teeksi muodostui Lo­

viisan päivän vietto.

Se alkoi oikeastaan sattum alta v. 1975, kun yhdistys teki ret­

ken P e rn a s a a re n kartanomuseoon tuo- na n im ip ä iv ä n ä . Useimmiten Loviisan p ä ivä ä on v ie te tty Kalluntuvalla. Jäsen­

ten ohella mukaan on kutsuttu toisia järjes­

töjä, kuoroja ja muita esiintyjiä, ja tärkeim ­ pänä tietysti vuoden Loviisaksi valittu Ka­

levalainen Nainen. Lo­

viisasta emme ole luo-

p u n e e t, ja tä m ä n ju h la v u o d e n Loviisana toimii pitkäaikainen jäsen­

emme Helvi Heikkilä. Keväinen laulu­

ja kahvihetki vanhainkodissa samoin

kuin vanhustentalon kuusen koriste­

lu torttukahveineen kuuluvat yhä vuo­

sittaiseen ohjelmaamme. Vuosien var­

rella p id e ty t m o n in a ise t ju h la t ja musiikkimatineat ovat kutistuneet vä­

hiin eivätkä suvijuhlat kokoa meitä b u s s ila s te itta in , m u tta s is a rilla t esityksineen ja retket vaikkapa teat­

teriin, konsertteihin tai kulttuuripäiville sekä erilaisiin teem atilaisuuksiin ja t­

kuvat, usein yhteistyössä naapuri- yhdistysten kanssa. M uistatte var­

maan vaikkapa kolmen vuoden takai­

sen Hartikan kirkkopyhän. Aurinko paistoi lähes sokaisevana männyn- latvojen välistä ja virsi kaikui. Tai hui­

kean lämpimän kesäristeilyn Sara- kallion muinaisia maalauksia katso­

maan. Vieraammekin viihtyivät.

Tuloja ja menoja

Kalevalaiset Naiset ovat olleet ahke­

ria monitoiminaisia. Sampomme ei ole jauhanut vaurautta Pohjolan tyy­

liin, mutta olemme halunneet jakaa sen, m inkä o lem m e o n n is tu n e e t hankkimaan, vaikka budjetin alijäämä on aika ajoin uhannut. Yhdistyksen aloitettua toimintansa sen jäsenmää­

rä kasvoi heti 160 henkeen, ja pienes­

tä jäsenm aksusta kertyi perusta toi­

minnalle. Keskusjärjestö vaati osan­

sa, ja monenlaista tointa käynnistet­

tiin, joten oli ryhdyttävä varojen han­

kintaan. Toiminta Kalluntuvalla oli tär­

keä tulolähde, ja koska talkoovoimat toivat yleensä tarjottavat tullessaan ja lahjoittivat ne, saatiin varsinkin kahvi­

Juhlayleisöä pitopöydän ääressä 50-vuotisjuhlassa 24.10.2004

f»

lan vilkkaimpana aikana mukavasti tuottoa. Juhlien ja muiden tilaisuuk­

sien tarjoilut tuottivat myös. Lisäksi on järjestetty arpajaisia, osallistuttu myyjäisiin omilla tuotteilla ja myyty kalevalaisia koruja tai liiton joululehteä ja muita julkaisuja tai yhdistyksen valmistuttamia tuotteita, esim. kera­

miikkaa. Kokonaisuutena voi todeta, että yhdistyksen jäsenet ovat omalla vapaaehtoisella työpanoksellaan pitä­

neet taloutta pystyssä. Myös monil­

ta paikallisilta toimijoilta, mm. pankeil­

ta tai kaupoilta, on saatu satunnaista tukea. Laukaan kunnalta hoksasimme pyytää avustusta vuoden 1970 suvi- juhlien järjestelyihin. Lisäksi yhteis­

työ kunnan kanssa toi yhdistykselle lukuisien tilaisuuksien tarjoilun. Vuo­

delta 1980 löytyy ensimmäinen mai­

ninta, että oli anottu kunnan kulttuuri­

lautakunnalta avustusta eri tilaisuuk­

sien järjestämiseen: anottiin 2 000 mk ja saatiin 650 mk. Kunnat oli velvoi­

tettu tukemaan kulttuurityötä. Paikal­

lisen kulttuurityön tukemisen periaa­

te on toki tärkeä, vaikka sum m at ei­

vät päätä huimaakaan. Tulopuolta ovat lisäksi ko henta neet la h joitukse t.

Kaksi suurinta mainitakseni, yhdistyk­

sen pitkäaikainen jäsen Irja Arkela lahjoitti 5 000 mk testamentissaan v.

1987, ja tänä vuonna Loviisamme Helvi H e ik k ilä o h ja s i s y n ty m ä p ä iv ä - m uistam isensa yhdistykselle niin, että saatoim m e perustaa stipendi­

rahaston.

Mihin näitä varoja sitten on käytetty?

Varat on hankittu yhdistykselle, mut­

ta ei yhdistyksen jäsenten tarkoituk­

siin. Tätä osoittaa esim erkiksi se seikka, että monien monituisten ret­

kien ja tapahtumien osallistujat ovat maksaneet kustannuksensa itse, ja yhdistyksen tiliä on veloitettu sääs­

teliäästi. Näin on tilanne tälläkin ker­

taa, sillä juhlam m e osallistujat mak­

savat nauttimansa aterian itse. Yhtei­

sesti hankittuja varoja on suunnattu ja suunnataan ulospäin eri hankkeiden toteutta­

miseen. Toiminnan al­

kuvuosina tärkein kohde

oli VVanhan Laukaan

Kotiseutuyhdistys, jota tuettiin taloudellisesti, sekä Kalluntuvan varus­

taminen tarpeellisin vä­

lin e in . K a llu n tu v a n e s itte lijä lle h a n kittiin myös Laukaan kansal­

lispuku. Aina 1980-luvul- le s a a k k a to im in ta ­ kertom ukset kirjaavat k o tise u tu yh d istykse n saaneen pieniä avus­

tuksia, mutta sitten Ka­

levalaisten Naisten toi­

minta tuntui laantuvan, jäsenmäärä laski, varat vähenivät eikä mahdol­

lis u u tta la h jo itu k s iin enää o llut. T oisaalta kunta alkoi tukea pai­

kallista kulttuuritoiminta ja m yö s k u n n o s ta a Kalluntupaa. Kotiseutu­

yhdistyksen avustamisen rinnalla oli kaiken aikaa muita projekteja. Yhdis­

tys osallistui monien käsitöiden suun- n itte lu u n , h a n k k im is e e n ja la h ­ joittam iseen, kuten jo aiemmin tuli kerrotuksi. Lisäksi hankittiin esim.

vanhustentalo l:een keinutuoleja ja virsikirjoja sekä vanhainkoti Kuuse­

laan laulukirjat. Lastenkoti puoles­

taan sai television ja polkupyörän -

a rvo kka ita la h jo itu ksia aikanaan.

Helkanuorten tukeminen tuli aiemmin mainituksi, ja stipendejäkin jaettiin, e s im . 1 9 9 0 -lu v u n a lu s s a se kä Kuopuksille että AVVA-triolle. Viime vuosien h a nkkeista voisi m ainita L ä h tis itk ö /e /M /7 n ? -p e rin n e le ikki- tapahtuman yhteistyönä Mannerhei­

min Lastensuojeluliiton kanssa sekä k o u lu la is ille jä rje s tä m ä m m e piirustuskilpailun palkintoineen. Pai­

kallisen kiinnostuksen ohella Kaleva­

la is illa N a is illa on o llu t m yös m a a ilm a n p o liittis ta tie to is u u tta , o s a llis tu ja n yhdistys esim. Unkaria avustavaan keräykseen v. 1956 ja Koulu P akistaniin-hankkeeseen v.

1980. Kalevalaisten Naisten Liiton kautta ohjattiin stipendi inkeriläisille opiskelijoille v. 1991.

Keskeisiä toimijoita

Yhdistys kuin yhdistys muodostuu jäsenistä, joista osa paneutuu jo h to ­ tehtäviin. Sihteerimme Seija Tiihonen on laatinut tärkeimmistä toim ihenki­

löistä ja tapahtumista yksityiskohtai­

sen luettelon, mutta haluan tässä to­

deta muutaman seikan. Irja Arkela ei jä ttä n yt sihteerin työtään kesken.

Aloitettuaan vuoden 1958 syksyllä hän jatkoi vuoden 1984 loppuun. Hä­

nen jälkeensä jatkoivat Helvi Heikki­

lä, vuodesta 1993 Ulla Veijalainen sekä vuodesta 2001 Seija Tiihonen.

Pitkäaikaisin puheenjohtaja Sirkka Salmenkivi johti yhdistystä vuosina 1954-1967, ja hänen jälkeensä pu­

heenjohtajana toimi Aimi Sotamaa vuosina 1968-1976, minkä jälkeen Sirkka Saari jatkoi vuosina 1977- 1982. Tässä vaiheessa on huomatta­

va, että 16. helmikuuta 1981 hyväk­

sytty sääntömuutos rajasi johtokun­

nan toim ihenkilöiden kausia siten, että tällaiset yhtäjaksoiset urat olivat jatkossa mahdottomia. Tarkoitus oli saada vaihtuvuutta johtokuntaan. Toi­

saalta on ymmärrettävää, että pitkään tehtävissä jatkaneet alkoivat väsyä ja h a lu s iv a t jo ta k in uutta. S uoraan toimintakertomusten riveiltä on luet­

tavissa, että he joskus kokivat toimin­

nan tallaavan samoja latuja ja kaipa- sivat tuoreita voimia. Silti m onenlai­

sia tilaisuuksia jä rjestettiin kuten ennenkin. Asiapapereita tutkiessa herää kysymys, miten jäsenistö mah­

Entiset puheenjohtajat Aune Pöyhönen ja Julia Kankkunen sekä sihteeri Ulla Veijalainen 50- vuotisjuhlassa 24.10.2004

toi kokea tilanteen. Joka tapaukses­

sa voi todeta, että jäsenm äärä laski 1980-luvulle tultaessa, vaikka se pe­

rustamisen alkuinnossa oli kasvanut nopeasti ja nostanut Laukaan Kale­

valaiset Naiset maan suurimmaksi m aaseutuyhdistykseksi v. 1966, jo l­

loin yhdistyksessä oli 209 jäsentä.

1980-luvun alussa toimijoita oli ilmei-

Perustajajäsen Aino Lassila 50- vuotisjuhlassa 24.10.2004.

sen vaikea saada, ja Sirkka Salmen­

kivi lupautui puheenjohtajaksi vielä vuodeksi 1983. Sen jälkeen sääntö­

jen mukainen vaihtuvuus toteutui, ja puheenjohtajina toim ivat Aune Pöy­

hönen (1984-1988), Julia Kankkunen (1989-1994) ja Heleena Peura (1995- 2000) sekä hänen jälkeensä Seija Pel­

tonen.

Menneestä tulevaan

Y h d is ty k s e m m e jä s e n m ä ä rä on murehduttavasti laskenut, ja on syy­

tä pohtia siihen johtaneita syitä. Ta­

pahtumia on järjestetty kaiken aikaa runsaasti, mutta eihän järjestäjien aktiivisuus yksin riitä. Tarvitaan myös osallistujia. Loppujen lopuksi yhdis­

tys on jä s e n te n s ä ja heidän to i­

v e itte n s a , to im in ta n s a ja k o k e ­ mustensa summa. Se on kuin jäsen­

tensä muodostama elävä organismi, jolla on luonteva elinkaarensa, nou­

sunsa ja laskunsa. Toisaalta yhdistys­

toim inta asettuu aina suurempaan kulttuuriseen ja ajalliseen kehykseen, jossa näkyvät elämäntyylin ja kiinnos­

tuksen muutokset. Mitä tapahtuikaan 1970-luvun Suomessa? Yhteiskunta radikalisoitui ja modernisoitui - perin­

teiden sijasta arvostettiin niiden kaa­

tamista. Naiset tulivat enenevässä määrin työelämään, mikä muutti ajan­

käyttöä. Televisio avasi maailman uudella tavalla, ja uutuus veti puoleen­

sa tarjoamalla sekä tietoa että viih­

dettä houkuttelevan helpossa muo­

dossa. M aailm a y k s in k e rta is e s ti muuttui. Ymmärtääkseni tämä näkyy myös Kalevalaisten Naisten toim in­

nan ja jäsenm äärän kehityksessä.

1980-luvulla alkanut muutos on jo h ­ tanut siihen, että nyt 50-vuotiaaseen yhdistykseemme kuuluu 58 jäsentä.

Emme ole tavoittaneet suuria joukko­

ja.

On kyse yleisestä suuntauksesta emmekä ole ongelminemme yksin - onhan havaittu, että esim. ammatti- ja kotiseutuyhdistykset potevat pulaa uusista aktiivisista toimijoista. Mitä voisimme tehdä saadaksemme kiin­

nostuksen laajemmin heräämään?

Emme voi sulkea pois nykyisen me­

dia- ja viihdekulttuurin sävyttämää maailmaa, saati sitten pysäyttää sitä jo h o n k in k u v itte e llis e e n k a le v a ­ laisuuteen. On elettävä ajassa, ja niin me elämmekin. Otetaan esimerkiksi Kalevalaisten Naisten tämänvuotinen k a n s a llin e n te e m a P iira k a s ta pizzaan, nauriista nuudeliin. Siinä perinne lyö kättä nykytrendien kans­

sa. Ehkä myös tämän päivän kansain­

välisyys ja entistä tiukempi sitoutu­

minen muuhun Eurooppaan nostaa esiin uuden kansallisuusbuumin. Itse asiassa kansanmusiikki elää jo uut­

ta tulemistaan ja tekee Suomea tun­

netuksi maailmalla, helkanuoriryhmiä perustetaan uudelleen ja meillä on jo Lasten Kalevala, puhumattakaan Koi­

rie n K a le v a la s ta , jo k a on oopperanakin nähtävissä ja kuultavis­

sa. Miten sopisivat Louhi ja Väinämöi­

nen kamppailemaan videopeliin? Tai Kullervon hirmutyöt? Nehän osoitta­

vat, miten universaali ihminen kaikki­

ne tunteineen lopulta on. Ja miten mo­

d e rn i te o s K a le v a la on - ru n o - mittoineen kaikkineen. Uskon, ettei kalevalaisesta perinteestä nouseva vapaaehtoinen yhteistoiminta tulevina vuosina suinkaan katoa, vaan etsii uudet väylänsä, muovautuu ja elää keskuudessamme yhtenä elämääm­

me rikastuttavana alueena. Toivo­

kaamme, että aikuiseksi varttunut yhdistyksemme voi tarjota jäsenilleen ja ym päröivälle yh te isö lle p ilka h ­ duksen kalevalaisuudesta tässä ajas­

sa sekä sitä sielun ja ruumiin ravin­

toa, sitä mielekästä ja hauskaa yh­

d e s s ä o lo a , jo ta se on tu o n u t arkeemme kuluneet 50 vuotta.

Laukaan Kalevalaisten Naisten 50-vuo- tis ju h la s s a K u h a n k o s k e n E r i t y i s ­ a m m a t ti k o u lu n p ä ä r a k e n n u k s e s s a Päivälässä lokakuun 24. päivänä 2004.

Leena Torikka

Ansiomerkkejä ja muistamisia 50-vuotisjuhlassa 24.10.2004

Seija Tiihonen, Tiina Mäkelä, Hilja Nikkola, Johanna Ojajärvi ja Leena Torikka.