TuTkimusTen saToa ja paljon muuTakin TieToa
A
ika usein vuosikirjallamme on ollut jo- kin erityinen, kokoava teema, johon on luontevasti niveltynyt muutama keskei- nen artikkeli kuvituksineen. Tällä kertaa vastaavan punaisen langan löytäminen voi olla vaikeampaa, sillä artikkeliosuus koos- tuu erillisistä aiheista. Tutkijoiden tutkimus- ten tuloksia esittelevät tiiviit tekstit istuvat kuitenkin hyvin vuosikirjan yhteisen nimen alle. Ne kaikki koskettavat tai vähintäänkin sivuavat mielenkiintoisilla jos kohta erilai- silla tavoilla työn, työnteon, työväestön, työväenliikkeen toiminnan aihepiiriä, sitä laajaa yhteiskunnallisten kysymysten koko- naisuutta, joka on vuosikirjan ja sen julkai- sijatahojen oma toimintakenttä.Eteenpäin on aina elävän mieli. Sattu- vasti on todettu, ettei pelkästään peruutus- peiliin tuijottamalla ole järkevää huristella eteenpäin. Mutta samalla: joskus on hyvä vähän vilkaista siihen peruutuspeiliinkin, ei se turha koriste ole autoissakaan. Vuosikir- jassa tarkastellaan varsin paljon menneitä aikoja, historia-aiheita, jotta käsittäisimme mistä olemme tulossa ja millaisista oloista sekä minne ja millä tavalla olemme tästä päivästä suuntaamassa edelleen. On syytä myös huomata, että samalla hyvin monet aiheet, tekstit ja tutkimusten tiivistelmät ovat tässäkin vuosikirjan niteessä vahvasti kiinni ihan nykyhetkessä, omassa ajassam- me.
Alkuosan artikkeleissa hahmotellaan yhteiskunnan, tulkintojen ja asenteiden muuttumista, hyvin erilaisina esimerkkei- nä Varkaus ja sähköinen viestintä. Kuvaus naisten työstä Forssan puuvillatehtaassa vie sotia edeltäville vuosikymmenille. Muissa artikkeleissa tarkastellaan eri aikakausia henkilöiden kautta: filosofian tohtori Ed- vard Gylling saa kiintoisan esille noston Pääoman varhaisten suomennosten yhtey- dessä, vähälle tutkimukselle jääneen presi-
dentti Lauri Kr. Relanderin eräitä piirteitä valotetaan ja lisäksi tarkastellaan kirjailija Pentti Haanpään ja kansansivistäjä Väinö Voionmaan elämäntyötä, näkemyksiä sekä merkitystä.
Vuosikirjan runko noudattelee hyväksi koettua muotoa. Jälleen kerran esitellään tiiviisti myös runsas joukko erilaisia opin- näytteitä. Ne herättävät joka kerta suurta lukijoiden kiinnostusta. Ja ilahduttavan ahkerasti opiskelijat tekevätkin korkea- kouluissa opinnäytteitä, jotka edelleen mo- nella tavalla sivuavat julkaisun aihepiirejä.
Ajankohtaiseen keskusteluun, ei niinkään tutkimukseen, liittyy myös muutamia kirjoi- tuksia. Ystäväyhdistys esittäytyy ensi kerran vuosikirjan sivuilla.
Metsää on taas kaatunut paljon ennen kuin lukuisa joukko uutuuskirjoja on näh- nyt päivänvalon ja löytänyt tiensä kirjakau- pan tai kirjaston hyllylle. Kirja-arviot katta- vat laajan, asiantuntevan ja monipuolisen kirjon ajankohtaista tutkimusta ja kirjalli- suutta. Kokemuksesta tiedetään, että arvi- ot luetaan tarkoin. Työväen erilaiset perin- nelaitokset esittäytyvät oman otsikkonsa alla. Esittelyt sisältävät tuttua ja turvallista perustietoa, mutta aina myös jotain ihan uutta ja kutkuttavan kiinnostavaa. Paljon tapahtuu niin kotimaassa kuin kansainväli- sessä yhteistyössäkin.
Kiitän lämpimästi kaikkia kirjoittajia sekä muuten vuosikirjan julkaisemises- sa avustaneita henkilöitä ja tahoja erit- täin hyvästä ja rakentavasta yhteistyös- tä. Monia perinnelaitoksia ja yhdistyksiä edustavan toimituskunnan innostunut ja rakentava yhteishenki siivitti mainiolla tavalla koko ponnistusta. Toivotan antoi- sia lukuhetkiä ja suotuisaa vuotta 2014.
Tero Tuomisto päätoimittaja
tero.tuomisto@kolumbus.fi
pääkirjoiTus
1 Tero Tuomisto: Tutkimusten satoa ja pal- jon muutakin tietoa
arTikkeliT
4 Hannu itkonen: Varkauden muuttuvat tulkinnat ja kirjavoituvat tulkitsijat 10 elina Virtanen: ”Työtä tehtiin niin kauan
kuin suinkin jaksoi”
16 jussi silvonen: Edward Gylling ja Pää- oman ensimmäiset suomennokset 22 maria lähteenmäki: Häikäilemätön ja
harkitseva. Väinö Voionmaan kuva toveri Tannerista
28 erkki Vasara: Presidentti Relander ja työ- väenliike
34 matti salminen: Pentti Haanpään sota 39 Heikki Hellman: Vapauden tuulia viestin-
täpolitiikassa.
keskusTelua
44 aimo minkkinen: Lenin-museo esimerk- kitapauksena historian muutoksesta 46 kalle kallio: Työväenmuseo Werstas 20
vuotta opinnäyTTeeT
49 asta sutinen: Luokan ja sukupuolen risti- riitoja elokuvassa Juurakon Hulda 50 auli kivenmaa: Media poissaolevia mää-
rittelemässä
50 johanna peltoniemi: Valtatyhjiöstä väki- valtaan – kehitys kohti
kansallista konfliktia
51 marja-riitta martti: Aatteen tiellä 51 lari anttonen: Hyvinvointivaltiosta kil-
pailuvaltioon?
52 mikko niemelä: Fenomenologian ja mar- xismin synteesi on mahdollista
53 elina Vanamo: Ulkomaisen työvoiman problematiikka Rakentaja-lehdessä 1988–2007
53 lauri Viljanen: Poliittisten vankien avus- tamista ja vallankumouksen edistämistä 1930-luvun Suomessa
54 antti Vähäkangas: Sosialismia, mutta miten ja millaista?
kirja-arVioT
55 Sakari Kiuru: Mielikuvademokratia.
(Erkki Aho)
56 Hannu Itkonen & Arto Nevala: Tarmon taipale 1912–2012. Varkauden Tarmon sata vuotta urheilun ja liikunnan yleis- seurana. (Erkki Vasara)
Hannu Itkonen & Katja Hellman: Mahtia Matovaarassa – liikkumista Lieksassa.
Matovaaran Mahdin kuusi vuosikym- mentä. (Erkki Vasara)
58 Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina.
(Kari Sallasmaa)
Pentti Haanpää: Ilmeitä isänmaan kas- voilla. Toimittanut Matti Salminen.(Kari Sallasmaa)
59 Olavi Koivukangas: Halkaistu Sydän.(Ris- to Laakkonen)
61 Elina Katainen: Vapaus, tasa-arvo, tove- rillinen rakkaus. Perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointi suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä ennen vuotta 1930. (Kirsti Salmi-Niklander)
62 Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä:
Wahlroos. Epävirallinen elämäkerta.
(Esko Seppänen)
63 Kari Arola: Herraduunari. (Seppo Väisä- nen)
64 Heikki Saari: Eero Heinäluoma. (Seppo Hentilä)
65 Juha Järvinen: Muotoiltu ideologia.
Automuotoilu poliittisen järjestelmän välineenä DDR:ssä 1949–1990. (Seppo Hentilä)
66 Le Monde Diplomatique – 100 sivua po- liittista sarjakuvaa 1. (Reetta Laitinen) 67 Bjarne Nitovuori: Barrikadimaisteri. Pent-
ti Järvinen ja1960-luvun marssijat. (Merja Minkkinen)
68 Markku Kuusela: Faktorianalyysi. Helsin- gin Faktoriklubin historia. (Simo Laakso- virta)
69 Ilkka Vuorikuru (toim.): Maahanmuutto harmaan talouden kysymyksenä. (Anu Suoranta)
70 Petteri Raito: Toimittajien ja keskijohdon kokemukset ja selviytyminen työttö-
myydessä 1990-luvun alkupuolen laman aikana. Ammattiryhmiä vertaileva pitkit- täistutkimus. (Päivi Uljas)
71 Dan Koivulaakso, Mikael Brunila, Li An- dersson: Äärioikeisto Suomessa. (Arja Alho)
72 Erkki Vasara: Raskailta tuntuivat aske- leet. Lauri Kristian Relanderin elämäker- ta. (Martti Häikiö)
73 Suvi Ahola: Lukupiirien aika. (Leena Nikula)
75 Tuomas Hoppu: Vallatkaa Helsinki. Sak- san hyökkäys punaisten pääkaupunkiin 1918. (Jukka Siro)
Aapo Roselius: Isänmaallinen kevät.
Vapaussotamyytin alkulähteillä. (Jukka Siro)
77 Anneli Ollikainen ja Katri Tanskanen (toim.): KOM-kirja. (Mikko-Olavi Seppä)) 78 Eveliina Talvitie: Keitäs tyttö kahvia. Nai- sia politiikan portailla. (Päivi Lipponen) 79 Pentti Peltoniemi: Yhdessä omin voimin.
Eino K. Kalervon elämä. (Pekka Hurme) 80 Erkki Vasara (toim.): Työväki ja liikunta.
Väki Voimakas 26. (Teijo Pyykkönen) 81 Kari Välimäki: Kakkua jaettavaksi. (Pentti
Arajärvi)
82 Timo Sandberg: Mustamäki. (Jorma Hy- vönen))
83 Tauno Tukkinen: Punaisten teloitustappi- ot 1918. (Mikko Kosunen)
84 Merja Minkkinen (toim.): Tahtonaisia.
Feminismiä Demarinaisten puheenjohtaji- en silmin. (Marjaliisa Hentilä)
84 Matti Ahde ja Timo Hakkarainen: Matti Ahde. Sähkömies. (Pekka Hurme) 85 Matti Halmeaho: Kun suksi ei luista:
Veikko Lavin varhaisvuodet 1912–1949.
(Marko Tikka)
Matti Halmeaho: Laulajan testamentti:
Veikko Lavin taiteilijavuodet 1950–1996.
(Marko Tikka)
87 Linda Heinonen, ”Chilen kansa ei ole yksin. Suomalaisen Chile-solidaarisuusliik- keen nousu vuoden 1973 vallankaappa- uksen jälkeen. (Folke Sundman)
88 Antero Kekkonen: Haukkavuoren poika.
(Kirsti Lumiala)
89 Antti Kujala: Neukkujen taskussa? Kekko- nen, suomalaiset puolueet ja Neuvosto- liitto 1956–1971. (Jaakko Blomberg) 90 Julkaistuja työväenyhdistys-, ammattiyh-
distys- ja työväen urheiluseurahistoriate- oksia
TyöVäen perinnelaiTokseT
93 Työväenperinne – Arbetartradition ry 94 Työväen Arkisto
99 Kansan Arkisto
104 Työväenliikkeen kirjasto 113 Lenin-museo
115 Työväen historian ja perinteen tutkimuk- sen seura
118 Työväenmuseo Werstas 118 Tiedonkierto
TyöväenTuTkimus
vuosikirja 2013Toimitus: Tero Tuomisto (päätoimittaja), Alpo Väkevä (toimitussihteeri), Pertti Ahonen, Mikko Kosunen, Reetta Laitinen, Kirsti Lumiala, Aimo Minkkinen, Teija Norvanto, Erkki Vasara, Marita Viinamäki
julkaisijat: Kansan Arkisto, Lenin-museo, Työväen Arkisto, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Työväenliikkeen kirjasto, Työväenmuseo Werstas, Työväenperinne – Arbetartradition ry.
kuvatoimitusvastaava: Alpo Väkevä
lmoitushankinta: Kirsti Lumiala, Teija Norvanto ulkoasu ja taitto: Maija Toropainen
painopaikka: Vammalan kirjapaino Oy, Sastamala 2013.
kustantaja: Työväenperinne – Arbetartradition ry.
Tilaukset: Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25 A 1, 00500 Helsinki, p. 09 766 429, email: perinne@tyovaenperinne.fi
issn: 0784-1272
j
äniksen dokumenttielokuvan voi tulkita yhdeksi keskustelunavaukseksi paikalli- suuden kysymyksistä. Mistään uudesta ilmiöstä ei ole kyse, sillä jo useiden vuosi- kymmenten ajan sekä tutkijat että päätöksen- tekijät ovat käyneet keskustelua paikallisista ja alueellisista identiteeteistä2. Entistä yleisem- min on hyväksytty näkemys, että paikalliset identiteetit ovat tuotettuja konstruktioita3. Identiteettien lisäksi pohdintojen piiriin ovat kulkeutuneet myös kysymykset paikallisista imagoista ja julkisuuskuvista.Yhteiskuntatutkijat ovat muutoksia jäsen- täessään käyttäneet esimodernin, modernin ja jälkimodernin käsitteitä. Samansukuisesti on myös puhuttu maatalousyhteiskunnasta, teollisesta ja jälkiteollisesta yhteiskunnasta.
Yhteiskuntamuutoksen myötä myös puhe paikallisuudesta on kokenut omat muutok-
sensa. Näin on tapahtunut myös tämän ar- tikkelin tutkimuskohteessa, itäsuomalaisessa teollisuusyhdyskunta Varkaudessa.
Artikkelissani jäljitän niitä tulkintoja, joita Varkaudesta on esitetty eri aikoina. Muuttu- via tulkintoja silmäillessäni katsahdan myös niihin toimijoihin, jotka ovat olleet avainase- massa paikallisessa identiteettityössä. Lopulta pohdin myös sitä, millaisia intressejä paikalli- suuden puhuntojen tuottamiseen on liittynyt.
Hyvän lähtökohdan tarkastelulleni tarjoaa se, että olen ahertanut varkautelaisen paikallis- tutkimuksen parissa lähes 30 vuoden ajan4. Teolliseksi Varkaudeksi
Varkaudesta ryhdyttiin puhumaan ja kirjoitta- maan teollisena yhdyskuntana jo 1800-luvun jälkipuoliskolla. Syyttä näin ei menetelty, sillä Varkauden teollisuus kehittyi 1800-luvun lop-
Hannu itkonen
professori, Jyväskylän yliopisto
Varkauden muuTTuVaT
TulkinnaT ja kirjaVoiTuVaT TulkiTsijaT
Helmikuussa 2013 YLE esitti Matleena Jäniksen dokumentti- elokuvan Jäniksenä Varkaudessa. Heti esityksen jälkeen sekä Warkauden Lehden yleisönosastossa että YLEn internetsivuilla virisi vilkas keskustelu dokumentin tulkinnoista.1
yläkuva: Varkauden Ahlströmin tehtaan työläisten työpäivä on päättynyt 1950-luvulla. Kuva kirjasta Varkaus 1929–1959. Varkaus varttuu ja vaurastuu (1958). alakuva: Työntekijät lopettelevat viimeistä työpäiväänsä Varkauden paperitehtaalla. Kuva julkaistu Warkauden Lehdessä 31.1.2011.
Kuva: Tuire Punkki. Warkauden Lehti.
pupuolella ripein askelin.
Keskelle laajaa maaseutua muotoutunut yhdyskunta poikkesi muusta ympäris- töstään. Paikkakunnasta oli tullut tunnettu itäsuomalai- nen teollisuuskeskus, josta alettiin puhua ”ruukkina”.5
Savolaisen teollisuusyhdyskunnan nou- sun havaitsivat myös ulkopuoliset. Zachris Topelius kuvaili vuonna 1873 ilmestyneessä Matkustus Suomessa -teoksessaan, kuinka Varkauden alueen vedet oli valjastettu teol- lisuuden palvelukseen6. Minna Canth puo- lestaan näki Varkauden Emilie Bergbomille lähettämässään kirjeessä teolliseksi keskuk- seksi7. Canthin vuonna 1885 toteutuneen vierailun tunnelmat välittyivät Matti Kuusen arvion mukaan näytelmään Työmiehen vaimo ja kertomukseen Köyhää kansaa8.
Myös lehtiin alkoi ilmestyä tekstejä, joissa Varkautta kuvattiin teollisena paikkakuntana.
Nimimerkki Jukka laati 1887 Savo-lehteen värikkään kuvauksen Varkauden teollisis- ta tapahtumista. Pannuverstaan pamauksia havainnollistaessaan Jukka kirjoitti, kuinka
”parraita pamauksia kuultessa miesten silmät putkahtaa piästä ulos kuin ravulta”.9 Uusi Savo -lehdessä nimimerkki Työmies kertoi lukijoille Lehtoniemestä, jossa seisoo ”ko- nepaja puhkuen paksuja savupilviä ilmaan, osottaen sivu kulkevalle siellä olevan työtä ja elämää, roisketta ja pauketta”10
Ahlströmin aikaan
Wahlien tehtaat siirtyivät Ahlström-suvun omistukseen vuonna 1909. Uuden omistajan ensimmäiseksi huoleksi koitui huonoon kun- toon päässeiden tehtaiden kunnostaminen.
Teollisuusrakennusten ja -koneiden kohenta- misen lisäksi Ahlströmin johto ryhtyi muok- kaamaan laajemminkin yhdyskuntaa. Tavoit-
teeksi asetettiin mittavan itäsuomalaisen teollisuus- keskuksen rakentaminen.11
Paikallisen teollisuuden siirtyminen Ahlströmin su- kuyhtiön omistukseen joh- ti mittavien investointien käynnistämiseen. Ahlströ- mien kädenjälki näkyi myös sitä kautta, että ruukkiyhteisön uudistustyöhön palkattiin nimekkäitä arkkitehtejä. Vuonna 1913 val- mistui Walter Ahlströmin tilaamana Thomé- veljesten kaava, jossa määriteltiin paitsi kaa- voituksen tilakysymyksiä, myös muotoiltiin teollisuuskeskuksen sosiaalisia suhteita.12
Ahlström-yhtiön valta ulottui miltei koko yhdyskunnan sosiaaliseen elämään. Yhtiön keskeistä roolia paikkakunnan muokkaajana alettiin dokumentoida myös erilaisiin julkai- suihin. Tällainen julkaisu oli muun muassa vuonna 1922 ilmestynyt Warkauden Tehdas – Historiallinen katsaus13. Julkaisujen keskei- nen sanoma oli, että Ahlströmien pääomin ja investoinnein sekä oivalluksin Varkaudesta rakennettiin koko maatakin ajatellen merkit- tävää puunjalostuksen ja metalliteollisuuden keskusta. Kunnallisen itsenäistymisen puut- tuessa Ahlströmien johdolla tehty paikkakun- nan tulkintatyö teollisuuden korostuksineen nousi yhdenlaiseen monopoliasemaan.
Modernisoituva Varkaus
Varkauden kunnallinen itsenäistyminen vuonna 1929 muutti merkittävästi paikka- kunnan sosiaalisia suhteita. Teollisella paik- kakunnalla kunnalliseen valtaan nousivat työväenjärjestöt, jotka valmistautuivat tule- vaan valta-asemaansa jo ennen ensimmäisiä kunnallisvaaleja. Työväenjärjestöjen valta- aseman myötä myös paikallisuuden tulkin- tahegemoniset suhteet räätälöitiin uusiksi.
Tosin 1930-luvun lama ja sotavuodet pakot- Työmies kertoi lukijoille
Lehtoniemestä, jossa seisoo
”konepaja puhkuen paksu- ja savupilviä ilmaan, osot- taen sivu kulkevalle siellä olevan työtä ja elämää, roisketta ja pauketta”10
tivat keskittymään toimeentulo- kysymysten ratkaisemiseen, eikä suurempaa tarvetta paikalliselle tulkitsemistyölle ilmennyt. Toki paikallisuutta tuotettiin eri tavoin.
Niinpä esimerkiksi paikalliset ur- heiluseurat kisailivat Varkautta valtakunnan kartalle.14
Varkauden tulkintojen uusi aalto koit- ti 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa.
Kunnallisen itsenäisyyden 30-vuotisjuhliin valmistui kuvateos Varkaus varttuu ja vauras- tuu. Saatesanat teokseen tilattiin Hannu Soik- kaselta, joka totesi tekstinsä osoittavan sen tosiasian, että Varkaus oli varttunut ja vauras- tunut15. Julkaistun teoksen kannessa komeili Varkauteen vuonna 1954 valmistunut vesi- torni, jota kehuskeltiin aikanaan myös Suo- men korkeimmaksi asuinrakennukseksi.16
Paikkakunnan modernisoitumisen ku- konaskel otettiin vuoden 1962 alussa, jolloin Varkaus aloitti taipaleensa kaupunkina. Kau- pungiksi tulemista juhlistettiin myös vuon- na 1963 ilmestyneellä Varkauden historialla, jonka kirjoitustyöhön pestattiin niin ikään Hannu Soikkanen. Kirjoitushanke oli sikä- li kiinnostava, että historia valmistui ilman minkäänlaista paikallista historiatoimikuntaa.
Kauppalan- ja kaupunginjohtajana toiminut Eino E. Salmi perusteli ratkaisuaan sillä, että historiatoimikunta ei olisi päässyt yhteisym- märrykseen vuoden 1918 verisistä tapahtu- mista.17
Varkauden kunnallisten päättäjien lisäksi myös järjestökenttää alkoi kiinnostaa pai- kallistulkintojen tekeminen. Varkaus-seura toimeenpani ensimmäiset kotiseutupäivät toukokuussa 1964. Puhujaksi päiville oli saa- tu kansakunnan unilukkariksikin tituleerattu professori Matti Kuusi, jonka puheen otsi- koksi oli annettu ”Mitä on varkautelaisuus?”18 Kuusen puhe oli kaksijakoinen. Yhtäältä
professori kehui paikallisia aikaan- saannoksia, kuten tuotannon, vä- kiluvun ja elintason kohoamista, lasten ja nuorten koulutusta, jär- jestötoimintaa ja vapaa-ajanviettoa. Kuusi korosti myös sitä, kuinka varkautelaisuus on jotakin muuta kuin kuopiolaisuus, tampere- laisuus tai forssalaisuus. Toisaalta puhuja si- valsi paikallisia nimeämällä heidät nyrpeiksi.
Varkautelaiset eivät olleet siten Kuusen mie- lestä hilpeitä, ovelia, mietteliäitä, ylväitä, leik- kisiä, tarmokkaita, eikä ystävällisen alentuvai- sia. Professori kehotti kiinnittämään eri puo- lille kaupunkia kymmenentuhatta plakaattia:
”Hieman ystävällisempi ilme, olkaa hyvä!”19 Jo Varkauden historian esipuheessa Han- nu Soikkanen toi esiin laajan teoksensa val- mistamiseen liittyneen ongelman. Soikkanen kirjoitti: ”Ennalta arvaamattoman kauan olen joutunut askartelemaan Varkauden historian kimpussa. Nopeasti kasvaneen teollisen paik- kakunnan elämä on ollut vaikeasti vangitta- vissa ja puristettavissa suppeisiin puitteisiin.
Toisaalta on koko ajan ollut se tunto, että esityksen langat luistavat käsistä ja kokonais- kuva jää näkymättä.”20 Soikkasen 1960-luvun alussa esittämän näkemyksen paikallisuuden monimutkaistuneesta haltuunotosta ovat sit- temmin joutuneet kohtaamaan Varkauden uuden sukupolven tulkitsijat.
Pirstaleiset tulkinnat
Varkauden uusi historiankirjoitus, Varkaute- laisten vuosisata julkistettiin Warkaus-salissa pi- detyssä seminaarissa. Kyseisessä tilaisuudessa professori Seppo Knuuttila aprikoi, että Var- kaus saattaa olla kokoluokassaan jo maailman tutkituin kaupunki. Todella runsaasti erilaisia
vuonna 1963. Siinä kuvattiin Varkauden teollista kehittymistä ja vaurastumista. Kuva: Työväen Arkisto.
tutkimustulkintoja ja muunlaisia dokumen- tointeja paikkakunnan ilmiöistä on tehtykin.
Vuonna 2008 ilmestyneeseen raporttiin Var- kauden tutkimukset ja tulkinnat saatoin kirjata tehtyä tulkintatyötä kuuden pääotsikon alle:
1) Historiat ja historiikit; 2) Teollisuus; 3) Sivistys ja henkilöhistoriat; 4) Politiikka ja kulttuuri; 5) Urheilu ja liikunta; 6) Työelämä, kotiseutu ja kansalaistoiminta.21
Paikallisuuden tulkintakirjon laajenemi- sesta on nostettavissa esiin ainakin kolme selkeää piirrettä. Ensinnäkin tarkastelunäkö- kulmat ovat kirjavoituneet sekä temaattisesti että sisällöllisesti. Temaattinen laajeneminen ilmenee edellä esitetystä pääotsikointiluette- losta. Sisällöllisen laajenemisen esimerkiksi voi nostaa Varkauden kaupungin kustanta- man kotiseutukirjan Varkaus – Laulun arvoi- nen kaupunki22. Sekä kyseisen teoksen tekstit että valokuvat tavoittelevat moniäänisyyttä ja aivan uudenlaista kansalaistason näkökulmaa Varkauden paikallisuuteen. Myös viittaus lau- lun arvoiseen kaupunkiin on paikkakunnan uudenlaista kulttuurillistamista. Samanlainen näkökulman reivaus muutaman piirun ver- ran kansalaisten suuntaan sisältyy myös his- toriankirjoituksiin. Kun 1963 ilmestynyt teos oli Varkauden historia, niin nelisenkymmentä vuotta myöhemmin julkaistu teos sai nimek- seen Varkautelaisten vuosisata.23
Toinen esiinnoussut piirre on tulkintojen tuottajien monimuotoistuminen. Tulkintojen tuottamisessa ovat olleet mukana muun mu- assa Varkauden kaupungin eri hallinnonalat, liikeyritykset, paikalliset järjestöt ja korkea- koulujen opinnäytteiden tekijät.
Kolmanneksi tulkintojen kirjo on muuttu- nut myös sikäli, että paikallisuuden tuottami- sessa ei ole kiinnitytty aiempiin traditioihin.
Niinpä valittu tulkinnan teema ja tulkitsijan uudenlainen asema on määrittänyt ja samalla monimuotoistanut tulkintoja. Tällöin Var- kaus ei näyttäydy enää entiseen tapaan joko
teollisena yhdyskuntana tai modernisoituva- na kaupunkina.
Historiallisesti tarkasteltuna Varkauden tulkintoja on ollut tekemässä neljä sukupol- vea. Ensimmäisen sukupolven satunnaiset kirjoittajat leimasivat Varkauden teolliseksi yhdyskunnaksi. Toista sukupolvea edustaa yhtiöjohto ja sen palkkaamat kirjoittajat. Täl- löin Varkaudesta haluttiin tuottaa kuva mer- kittävänä suomalaisena teollisuuskeskuksena.
Kolmannen sukupolven tulkitsijoita olivat kunnalliset päätöksentekijät tuottaessaan ku- vaa modernisoituvasta ”varttuvasta ja vauras- tuvasta” paikkakunnasta. Viimeisin eli tulkit- semisen neljäs sukupolvi on aiempaa kirja- vampi joukko, jonka näkökulmat ovat myös entistä runsaslukuisemmat.
Tulkintojen pirstaloituminen puolestaan on omiaan synnyttämään jännitteitä tulkin- tojen vastaanottajien keskuudessa. Hyväksi esimerkiksi kelpaa artikkelin alussa mainittu Matleena Jäniksen dokumenttielokuva. Joille- kin se edustaa aitoa teollisen yhdyskunnan ra- kennemuutoskuvausta. Toisille se näyttäytyy vääränlaisena tulkintana Varkaudesta. Ja juuri tässä moniäänisyydessä piilee lupaus uusiin tulkintoihin, paikalliseen identiteettityöhön ja samalla myös moniäänisiin keskusteluihin.
Viitteet
1 Warkauden Lehden toimittaja Antti Aho kertoi puhelin- haastattelussa (29.7.2013), että dokumentti tuotti lehden yleisönosastoon poikkeuksellisen paljon tekstejä. Kirjoi- tukset jakautuvat vahvasti puolesta ja vastaan asetelmaksi.
Osa kirjoittajista piti dokumenttielokuvaa kärjistyksenä.
Vastaavanlaisia muutoksia nähtiin tapahtuneen muillakin paikkakunnilla. Positiivista palautetta tuli selvästi vähem- män. Myönteisissä arvioissa arveltiin dokumenttielokuvan olleen yksi mahdollinen ja rehellinen tulkinta sekä raken- nemuutoksen kuvaus. Hyvän dokumenttielokuvan omi- naisuutena pidettiin keskustelun virittämistä ja paikallisten asukkaiden herättämistä. Myös YLEn nettikeskustelussa mielipiteet jakautuivat samansuuntaisesti.
2 Hannu Itkonen: Changing Fields of Identity. Sports Actors in a Small Industrial Town. In Okubo, H. (ed.) Local Identity and Sport. Historical Study of Integration and Differen- tation. ISHPES Studies. Vol. 11. Sankt Augustin. 2004.
3 Stuart Hall: Identiteetti. Vastapaino. 1999.
4 Ks. Hannu Itkonen: Varkautelaisten vuosisata. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 944. 2004; Hannu It- konen & Arto Nevala: Tarmon taipale. Varkauden Tarmon sata vuotta urheilun ja liikunnan yleisseurana. Varkauden Tarmo ry. 2012.
5 Itkonen (2004), 59.
6 Zachris Topelius: Matkustus Suomessa. Hämeenlinna. 1984;
alkup. 1873.
7 Minna Canth: Kirje Emilie Bergbomille. Teoksessa Kan- nila, H. (toim.) Minna Canthin kirjeet. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran Toimituksia 313. 1973, 200–202.
8 Matti Kuusi: Pohjoiset reservit. Epätieteellisiä puheenvuoroja.
1965, 109–110.
9 Savo-lehti 18.1.1887.
10 Uusi Savo -lehti 29.81896.
11 Per Schybergson: Työt ja päivät. Ahlströmin historia. 1992, 104–105.
12 Hannu Soikkanen: Varkauden historia. 1963, 357–358.
13 Warkauden Tehdas – Historiallinen katsaus. 1922.
14 Hannu Itkonen & Arto Nevala: Tarmon tarina – Varkau- den Tarmon kahdeksan vuosikymmentä. Koivu & Tähti. 1992, 193–194.
15 Hannu Soikkanen: Varkaus. Teoksessa Varkaus varttuu ja vaurastuu 1929–1959. 1958, 3–6.
16 Lapsuusvuosistani muistan, kuinka Suomen korkeimman asuinrakennuksen lisäksi Varkaudessa oli kaksi muutakin ylpeydenaihetta. Luterilaisen kirkon fresko mainittiin Pohjoismaiden suurimmaksi. Myös Euroopan henkilörautateiden jyrkin mutka oli rakennettu Varkauteen. Tätä kirjoittaessa mieleen palautuu myös se, kuinka Taulumäen torilla talvisena iltana yritettiin muodostaa letkajenkan maailmanennätysjono.
17 Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Hannu Soikkanen käsitteli Varkauden historiassa poikkeuksellisen laajasti vuoden 1918 tapahtumia. Paikallishistorioiden kansalaissotatapahtumien käsittelijänä Soikkanen toimi
näin ladunavaajana. Muistettava on myös se, että Soikkasen teoksen ilmestyessä Jaakko Paavolaisen terroritutkimukset hakivat vasta muotoaan.
18 Professori Kuusen saaminen puhujaksi lienee ollut sikäli helppoa, että hän vietti loma-aikojaan kesäasunnollaan Varkauden Pussilanjoella. Näin Kuusella oli myös jonkinlainen tuntuma Varkauteen ja sen asukkaisiin.
19 Matti Kuusi: Varkautelaisuudesta. Teoksessa Kuusi, M.
Pohjoiset reservit. Epätieteellisiä puheenvuoroja. Kirjayhtymä.
1965, 110–111. Kuusi siis sijoitti Varkaus-puheensa tekstikokoelmaansa. Teoksessaan Kuusi kommentoi tekstiään niin, että se joutaisi eturientolaistekstien hautausmaalle. Vieläpä Kuusi tulkitsi puheessaan tavoittaneensa ”melko tyypillisen kuvan luovan kulttuurin nollarajalta” ja paikkakunnasta, jossa ei ”itse tuoteta muuta kuin standardituotteita ja -nuorisoa”. Puurtilan Kisa- Poikien pesäpallon mestaruussarjajoukkueen yhdeksikön Kuusi arveli ennakoivan luovan aktivismin vaihetta, jonka myötä tulevat sukupolvet yltäisivät mitaleihin keksijöinä, runoilijoina, tähtitieteilijöinä ja valtiomiehinä.
20 Soikkanen (1963), 7.
21 Hannu Itkonen: Varkauden tutkimukset ja tulkinnat. Mitä ja miten paikallisuudesta on kirjoitettu. Joensuun yliopisto.
Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja. 1/2008.
22 Jukka Itkonen & Harri Eronen: Varkaus – Laulun arvoinen kaupunki. Kustannuskiila Oy. 1989.
23 Hannu Soikkanen totesikin tämän artikkelin kirjoittajalle, että Varkautelaisten vuosisadassa käsitellyn
”kyläpersoonana” tunnetun Vännin Lassin käsittely 1960-luvun historiassa olisi ollut mahdotonta.
www.paperiliitto.fi
Kartuta tietoja ja taitoja KSL-opintokeskuksen koulutuksissa
– tai tilaa julkaisuja!
Tutustu: ksl.fi
Tykkää: facebook.com/kslry
Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
F
orssa on yhden tehtaan ympärille muo- dostunut tehdasyhdyskunta. Vuonna 1849 A. W. Wahren perusti Hämee- seen, Loimijoen Kuhalankosken rannalle keh- räämön. Seitsemän vuotta myöhemmin hän laajensi toimintaa kosken yläjuoksulle, jonne perustettiin kutomo. Alkujaan noin sata työn- tekijää työllistäneestä tehtaasta oli 1900-luvul- le tultaessa kasvanut yksi Suomen suurimmista puuvillatehtaista, jossa työskenteli noin 1 500 henkilöä. Yli puolet työväestä oli naisia.Tässä artikkelissa tarkastelen Forssan puu- villatehtaalla työskennelleiden naisten työtä ja toimeentuloa 1900–1930-luvuilla. Lähestyn aihetta naisten omien muistelmien sekä haas- tattelujen avulla kerätyn tiedon kautta1. Ta- voitteena on antaa ääni tavallisille, forssalaisil- le tehtaalaisnaisille. Artikkelini pohjautuu pro gradu -tutkielmaani Kodin ja Vapriikin välillä.
Forssan tehtaalaisnaisten arkielämä 1900–1930-lu- vuilla muistelma-aineiston valossa (2004).
”Oli aika homma ennen kuin sinne pääsi”
Vielä 1900-luvun alussa Forssan puuvillateh- taalle pääsi työhön 12-vuotiaana. Tuolloin työpäivä oli kymmenen tunnin mittainen, josta lapset olivat viisi tuntia tehtaalla työs- sä ja kävivät toiset viisi tuntia tehtaankoulua.
Tilanne muuttui 1920-luvulla, jolloin tehtaa- seen pääsyn ikäraja nousi 15 vuoteen. Uuden säännöksen tarkoituksena oli estää lapsityö- voiman käyttö, ja Forssan puuvillatehtaal- la ikärajaa noudatettiinkin varsin tarkasti.. Köyhissä, monilapsisissa forssalaisperheissä ikärajan nostoa kuitenkin harmiteltiin, sillä puolipäiväläiset olivat tuoneet tärkeän osan perheiden ruokakassaan.2
Osa tehtaalaistytöistä antoi palkkansa kodin yhteisten menojen hoitoon. Naisten muistelmista kuitenkin selviää, että varsin moni tyttö sai käyttää tienaamansa rahat
”TyöTä TeHTiin niin kauan kuin suinkin jaksoi”
elina Virtanen
FM, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Turun yliopisto
NAisTEN TYöTä ForssAN PuuviLLATEHTAALLA 1900–1930-LuvuiLLA
Yläkuvassa Forssan kehräämö vuonna 1927. Alakuvassa Forssan tehtaalaisnaisia työssään kutomolla.
Kuvat: Forssan museo.
omiin tarkoituksiinsa. Tällaises- sa tilanteessa tyttöjen työhön hakeutuminen ei tullut kodin edellytyksenä, vaan tehtaaseen meno tapahtui tytön omasta va-
paasta tahdosta. Työ tehtaassa antoi tytöille mahdollisuuden itsenäistyä ja tienata omaa rahaa. Ensimmäisillä palkoillaan tehtaanty- töt kertovat ostaneensa kauan haaveilemiaan tavaroita kuten vaatteita, ompelukoneen tai polkupyörän.3
Tapahtui tehtaaseen työhön meno sitten kodin edellyttämänä tai tytön omasta va- paasta tahdosta, ei työhön pääseminen ollut 1900-luvun alussa itsestäänselvyys. Forssan puuvillatehtaalla elettiin vaikeita aikoja muun muassa epävakaiden poliittisten olojen ja tekstiilitehtaiden välisen kiristyneen kilpailun vuoksi. Vaikeista ajoista johtuen tytöt jou- tuivat hakemaan tehtaalta työtä sinnikkäästi, sillä monikaan hakija ei saanut työtä ensim- mäisellä yrittämällä. Työnsaantia helpotti, mi- käli joku sukulainen oli tehtaassa työssä. Isä, äiti, sisarukset, täti, setä tai muu tuttava puhui työnhakijan puolesta työnjohtajalle eli mes- tarille.4 Näin eräs tehtaalaisnainen muistelee työnhakuaan: ”Olin 15-vuoden ikäinen, kun pää- sin tehtaaseen töihin. Silloin pääsi eikä menty. Oli aika homma ennen kuin sinne pääsi. Sai monta ker- taa käydä kysymässä ja mestarin edessä niiaamassa, eikä vain otettu. Itse pääsin lopulta, kun äitini puhu yhdelle Karoliina nimiselle vaimo ihmiselle.”5 Mes- tarin suostumuksen lisäksi työpaikan saannin edellytyksenä oli lääkärintarkastuksen läpäi- seminen. Nuoren ja heikon työntekijän pe- lättiin saavan tehtaalta keuhkotaudin. Mikäli hakija näytti kalpealta, laihalta ja pienikokoi- selta, lääkäri lähetti hakijan takaisin kotiin.6 Rankkaa työtä, juttuja ja jekkuja
Suurin osa Forssan puuvillatehtaan naistyön- tekijöistä työskenteli kehrääjinä tai kutojina.
Ammatti opittiin vanhemmilta työntekijöiltä työn lomassa.
Aluksi uusi työntekijä joutui aloittelijoiden töihin esimer- kiksi noppahuoneelle, jossa tarkistettiin kudotut kankaat ja nopattiin eli puhdistettiin ne. Oppivuosien jälkeen tytöt pääsivät kutojan tai kehruukoneen hoitajan oppiin, ja lopulta omille koneille.7 Näin eräs tehtaalaisnainen kuvaa työn oppimista: ”Kak- si viikkoa olin opissa kutojalla, kyllähän siinä oppi päälisin puolin. Solmua opetettiin aina kun aikaa oli, mutta koneitten täyry käyrä aina että kutoja sai rosentin. Ei siinä oppilas paljo alkuun saanu tehdä muuta kuin pistää koneen käyntiin, mutta vähitellen siinä rupes sopimaan noukkunen käteen ja löytyihän se tyhjä nidenkin silmä sieltä”.8 Tehtaalaisnaiset muistelevatkin ensimmäisen vuoden olleen täynnä uuden opettelemista. Työn lisäksi suuressa tehtaassa aukeni aivan uudenlainen maailma: kauempaa lähikunnista matkusta- neet yllättyivät valtavista punatiilisistä tehdas- rakennuksista ja koneiden hirvittävästä me- lusta. Melun lisäksi kehräämössä työskentelyä häiritsi joka puolella leijuva pumpulipöly, joka ärsytti sieraimia ja kutitti poskipäitä. Nuoria tehtaantyttöjä ryhdyttiinkin kutsumaan Pum- pulienkeleiksi juuri tuon tyttöjen päälle las- keutuvan pumpulipölyn vuoksi.9
Uusi työntekijä joutui totuttelemaan myös koko kylää halkovaan tehtaanpillin ääneen.
Forssaa koskevissa tutkimuksissa tehtaanpil- lin on kuvattu säädelleen ihmisten elämän- rytmiä. Pekka Leimu on todennut forssalais- ten eläneen tehtaan pillin mukaan. Pilli jakoi työpäivän tarkkoihin jaksoihin ilmoittamalla työpäivän alkamisen, päättymisen ja viralliset tauot.10 Esko Aaltonen on korostanut pil- lin orjuuttavaa merkitystä läpi koko elämän.
Pillin törähdys sitoi ihmiset tarkkaan vuo- rokausirytmiin, joka varsinkin tehtaan alku- aikoina maalaiselämään tottuneille ihmisille Työ tehtaassa antoi
tytöille mahdollisuu- den itsenäistyä ja tienata omaa rahaa.
oli uutta ja outoa.11 Naisten työaikojen tarkastelu kuiten- kin osoittaa, etteivät kaikki tehtaan työntekijät suinkaan työskennelleet tehtaanpil- lin tahdissa. Pillin soitto oli merkkinä vain päivävuoros- sa ja säännöllisellä työajal- la työskenteleville. Forssan puuvillatehtaalla tehtiin säännöllisen päivävuoron
lisäksi kaksi- ja kolmivuorotyötä. Työaika vaihteli myös tehtaan menestyksen mukaan:
hyvinä aikoina ylityöt olivat yleisiä ja huonoi- na aikoina työpäivien pituutta lyhennettiin.12
Forssan tekstiilitehtaalla, kuten muual- lakin Suomen kutomateollisuudessa, naiset työskentelivät varsin epäsäännöllisellä ja vi- rallisesta työaikalainsäädännöstä poikkeaval- la työajalla. Palkallisten ylitöiden lisäksi teh- taalla tehtiin ylitöitä, josta ei saanut palkkaa.
Naiset saattoivat tulla aamulla aikaisin ennen virallisen työpäivän alkua öljyämään ja puh- distamaan koneita. Samoihin töihin käytettiin ruokatunteja.13 Näin eräs tehtaalaisnainen muistelee: ”Täti kuuluikin siihen porukkaan joka vapaa aikansa uhraamalla yritti tehdä yhä enemmän ja enemmän. Hän oli rullaajana, ilmeisesti teki ura- kalla. Aamuisin hän lähti niin aikaisin että var- masti oli oven takana jonossa ennen puoli seitsemää, kun ovi aukaistiin. Koneet käynnistettiin seitsemältä mutta silloin heillä oli säätit jonossa valmiina mikä tietenkin edisti työn kulkua.”14 Tekemällä val- mistelutöitä vapaa-ajalla naiset saivat lisäaikaa urakkatyön tekoon ja täten paremmat ansiot.
Paljon aikaansaava nainen näytti työnantajan silmissä arvokkaalta työntekijältä, jota ei huo- noinakaan aikoina sopinut menettää.
Naiset kuvaavat työn Forssan puuvillateh- taalla raskaaksi ja kiireiseksi. Töitä tehtiin me- luisten koneiden tahdissa. Välillä koneet kävi- vät hetken itsekseen ja silloin työntekijällä oli
aikaa levähtää. Näillä omilla pikku tauoilla naiset muun muassa voimistelivat, tanssi- vat, virkkasivat ja lauloivat.
Väsyneimmät työntekijät ottivat mestarilta salaa pie- net torkut. Raskasta työtä pyrittiin saamaan hauskem- maksi piristämällä työkave- reita esimerkiksi kertomalla hauskoja juttuja ja tekemällä monenlaisia kepposia.15 Vuonna 1935 teh- taaseen työhön mennyt nainen on kirjoitta- nut muistiin yhden jekun, joka hänelle sattui tehtaalla: ”Laappikoneen miehet alakerrasta kävivät karstaamassa meidän koneita aina puolen päivän aikaa ja heillä oli aina jotakin jekkua mielessä. Kerrankin he toivat millalle (näin heillä oli tapana nimittää minua) puo- liesiliinan jonka olivat löytäneet Englannista tulleesta pumpulipaalista, sanoivat sen olevan kihlajaislahja Aimolta alakerrasta.”16 Toisi- naan kosimajutut jäivät perättömiksi kujeiksi, mutta joskus niillä oli kauaskantoisia seura- uksia. Moni tyttö tapasi tulevan aviomiehensä tehtaalla.17
Tehtaan leipä – pitkä mutta kapoinen Forssan tehtaalaisnaisille palkka maksettiin joko aikapalkkana tai urakka- eli kappalepalk- kana. Aikapalkka määräytyi tehtyjen päivien tai tuntien mukaan. Se oli yleinen palkkaus- muoto esimerkiksi uusille työntekijöille nop- pahuoneessa. Aikapalkkaa yleisempi naisten töissä, etenkin kutojilla, oli kappalepalkka.
Se muodostui tehdyn työn eli valmiiden ku- dottujen kappaleiden mukaan. Nopeimmat kutojat saattoivat saada kappalepalkan lisäksi ylimääräisen bonuksen eli rosentin. Tehtaa- laisnaisten muistelmista selviää, että työnte- kijöiden keskuudessa kappalepalkka oli suo- situmpi palkkausmuoto kuin aikapalkka, sillä Melun lisäksi kehräämössä
työskentelyä häiritsi joka puolella leijuva pumpuli- pöly, joka ärsytti sieraimia ja kutitti poskipäitä. Nuo- ria tehtaantyttöjä ryhdyt- tiinkin kutsumaan Pumpu- lienkeleiksi juuri tuon tyt- töjen päälle laskeutuvan pumpulipölyn vuoksi.9
kappalepalkka antoi yksilöllisen mahdollisuu- den korottaa ansioita.18
Urakkatyöläisen tuli työskennellä mahdol- lisimman nopeasti ja virheettömästi. Huo- limattomasta työstä jaettiin sakkoja, jotka saattoivat olla jopa koko kappaleen tuoton verran. Pienestä virheestä selvisi moitteilla.
Virheet olivat muutenkin haitaksi työntekijäl- le, sillä niiden korjaamiseen meni arvokasta aikaa, mikä näkyi palkassa.19 Eräs kutoja ku- vaa virheiden aiheuttamaa harmia: ”Kyllä oli pimeitäkin aikoja kun pelkäs että jos joutuu kont- toriin haukuttavaksi huonosta työstä. Ei sen tarvin- nut olla huolimattomuutta, sitä vain sattui. Sitten jäi jännäämään että tuleeko sakkolappu kyllä se monta kertaa tulikin. Tavallisesti se oli kolme markkaa.
Ei siinä käynyt mikään raapiminen jos jotain pääsi, se täytyi parsia ja hyvin. Se ei saanut näkyä ja kyllä niitä roklas vähän joka ainua.”20 Virheet eivät lä- heskään aina olleet kiinni kutojasta, sillä kan- gaslaaduissa oli eroja. Huonoon kankaaseen tuli helpommin virheitä, ja sitä oli hitaampi kutoa kuin hyvälaatuista kangasta. Lisäksi eri kangaslaatujen kutomisesta sai erilaista palk- kaa. Kutojat pyrkivätkin saamaan koneelleen mahdollisimman tuottoisaa kangasta ja kuto- maan mahdollisimman monella koneella.21
Erilaiset luontaisedut muodostivat koko tarkasteltavan aikakauden ajan tärkeän osan työntekijöiden palkkauksesta. Tehtaalaisnai- set mainitsevat työnantajan tarjonneen työn- tekijöille halpaa kangasta, sähköä ja polttopui- ta. Etuudet olivat merkittäviä, sillä esimerkik- si puut olivat 1910–1920-lukujen vaihteessa niin kalliita, että muiden kuin tehtaalaisten oli niitä vaikea hankkia. Tehtaan vuokra-asun- noissa asuminen oli merkittävästi halvempaa kuin yksityiseltä vuokratuissa asunnoissa.
Työnantaja osallistui lisäksi työntekijöiden koulutukseen ja terveydenhuoltoon.22 Tarjo- amiensa etujen kautta tehdas ulotti vaikutus- valtansa työläisten elämään myös vapaa-ajalla.
Tehtaalaisten palkkapäivä oli joka viikon perjantai, jolloin rahat jaettiin suoraan käteen.
Isak Julinin ollessa tehtaan johdossa 1930-lu- vulla rahat olivat ruskeassa pussissa, jonka päälle oli kirjoitettu erilaisia mietelauseita ku- ten ”Riuskalla työllä leipää vyöllä. Laiskuus kul- kee niin hitain askelin, että nälkä saavuttaa sen”
tai ”Mikä koituu yhtiön hyväksi, se koituu myös työntekijän hyväksi”. Erään tehtaalaisnaisen mukaan näille Julinin värssyille naureskeltiin työntekijöiden keskuudessa. Naurettiin tai ei, lausahduksissa piili totuus, jonka kaikki olivat pienestä pitäen oppineet. Tehdas oli paikka- kunnan mahti, joka takasi toimeentulon ja leivän pöytään.23
Jokaviikkoisen tilipussin etuna oli sen säännöllisyys. Vaikka viikkopalkan suuruus vaihteli urakkatyön, ylitöiden tai lyhennetyn työviikon vuoksi, sai työntekijä olla varma jonkin rahasumman saamisesta. Kun tehtaal- le kerran pääsi työhön, oli useimmilla edessä pitkä työrupeama. Edes avioituminen ja per- heen perustaminen eivät olleet este naisen työssä käymiselle. Forssan puuvillatehtaalla työskentelivät niin nuoret tytöt, naimattomat naiset, avioituneet ja perheelliset naiset kuin vanhat mummotkin:24”Silloin ei vielä ollut var- sinaista eläkelakia. Työtä tehtiin niin kauan kuin suinkin jaksoi. Niillä koneilla saattoi olla seitsemis- säkymmenissä olevia naisia.”25
Viitteet
1 Päälähteinä toimivat vuonna 1979 järjestetyn Pumpulien- keleitä - tehtaalaisten elämää ennen ja nyt - kirjoituskil- pailun muistelmat sekä Museoviraston vuonna 1980 Fors- sassa tekemät haastattelut. Aineistona on käytetty myös forssalaisen Ida Maria Saarisen (Karke) muistelmia.
2 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 8-9, 11, 14, 28, 29, Kansatieteen käsikirjoitusarkisto (KTKKA), Museoviras- to (MV); Saarinen, Ida Maria: Nokkosia ja harakankukkia.
Otava, Helsinki 1973, 54–56; Saarinen, Ida Maria: Hetket ja retket. Otava, Helsinki 1975, 58; Saarinen, Ida Maria: Ida Maria Saarinen. Ihmisen ääni. WSOY, Helsinki 1977, 31–32, 105; Lepola, Mirjam: Riuskalla työllä leipää vyöllä laiskuus kulkee niin hitain askelin että nälkä saavuttaa sen. Teok- sessa Pumpulienkeleitä – tehtaalaisten elämää ennen ja nyt. 1979, 1; Savikko, Aura: Vinlassonnin pumpulienkeli. Teoksessa Pumpulienkeleitä – tehtaalaisten elämää ennen ja nyt. 1979, 1;
Vaha, Ulla: Vuosi pumpulienkelinä. Teoksessa Pumpulien-
keleitä – tehtaalaisten elämää ennen ja nyt. 1979, 3; Saarinen, Ida Maria: Vorssasta poijaat. Kertomuksia ja muisteloita Forssan elämästä ennen vanhaan. WSOY, Helsinki 1980, 44, 75; Snell- man, G.R.: Tutkimus Suomen kutomateollisuudesta. Työtilasto II. Helsinki 1904, taulu 24 ja 25; Leimu, Pekka: Forssa – elämää tehtaan pillin mukaan. Tutkimus Forssan puuvillatehtaan työntekijöistä 1840-luvulta 1980-luvulle. Työväenkulttuuripro- jektin julkaisu N:o 2. Museovirasto, Helsinki 1983, 54.
3 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertoja 59; Saarinen 1973, 193; Savikko 1979, 1; Vaha 1979, 1, 3-4, 8.
4 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 2-3, 11, 17, 19, 21, 23, 43–49, 51–52, 54–55, 57, 59, 66, 70; Nummi, Pirk- ko: Työväen oloista Forssassa 1910–20-luvuilla. Suomalaisen ja vertailevan kansatieteen cum laude-keruutyö. Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen arkistot (TYKL/kk/905). 1974, 2; Saarinen 1973, 195; Saarinen 1975, 86; Saarinen 1977, 106; Anttila, Kyllikki: Kehrää- mön muistoja. Teoksessa Pumpulienkeleitä – tehtaalaisten elämää ennen ja nyt. 1979, 1; Lepola 1979, 1-2; Nieminen, Jenny: Pumpuli enkeli. Teoksessa Pumpulienkeleitä – tehtaa- laisten elämää ennen ja nyt. 1979, 1; Savikko 1979, 1; Vaha 1979, 1; Kaukovalta, K.V: Forssan puuvillatehtaan historia 1847–1934. Osakeyhtiö Forssa Aktiebolag, Hämeenlinna 1934, 561–594, 608–699.
5 Nieminen 1979, 1.
6 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 2, 9 46, 49, 55,57, 59, 62, 69–70; Nummi 1974, 2; Saarinen 1973, 54–55;
Nieminen 1979, 1-2.
7 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 44–45, 47, 49, 51, 57, 59; Saarinen 1977, 107; Anttila 1979, 1; Lepola 1979, 3; Savikko 1979, 1; Vaha 1979, 1-2; Harjunen, Jorma: Si- rosäkki. Suikaleita Forssan Yhtiöstä ja yhtiöläisistä. Lounais- Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen Vuosikirja 68 – 1999. Eripainos, Forssa 1999, 15, 22, 34.
8 Savikko 1979, 1.
9 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 42, 70; Saainen 1973, 195; Nummi 1974, 9; Saarinen 1977, 106; Anttila 1979, 1; Lepola 1979, 1-2; Vaha 1979, 1, 3, 9.
10 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 44–48, 51–52;
Nummi 1974, 7; Vaha 1979, 3; Leimu 1983, 86–87 ja pas- 11 Aaltonen, Esko: Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. Alkupe-sim.
räisteos Vanhan Forssan elämää I. Forssan kustannus ky, Forssa 1984 (1932), 216.
12 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 45–46, 48, 51–52, 57; Nummi 1974, 6; Lepola 1979, 5; Kaukovalta 1934, 580–581 ja passim.
13 Anttila 1979, 1; Lepola 1979, 2; Vaha 1979, 6; Saarinen 1980, 8. Naisten epäsäännöllisestä työajasta Suomen kuto- mateollisuudessa ks. esim. Suoranta, Anu: Joustava nainen – Lama ja työaikakäytännöt. Teoksessa Jäljillä. Kirjoituk- sia historian ongelmista. Osa 2. Toim. Pauli Kettunen, Auli Kultanen ja Timo Soikkanen. Kirja-Aurora, Turku 2000, 285–289; Teräs, Kari: Arjessa ja liikkeessä. Verkostonäkökul- ma modernisoituviin työelämän suhteisiin 1880–1920. Bibliot- heca historica 66. SKS, Helsinki 2001, 98.
14 Lepola 1979, 2.
15 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 59, 69–70; Saari- nen 1977, 108; Lepola 1979, 4-6; Nieminen 1979, 1; Vaha 1979, 2.
16 Lepola 1979, 6.
17 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 45, 49, 51, 54;
Nummi 1974, 6.
18 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 45, 51, 55, 57, 66;
Lepola 1979, 5; Snellman 1904, 238–239; Harjunen 1999, 12. Kappale tarkoitti 25 metriä tai 30 metriä kangasta.
Harjunen 1999, 12.
19 Saarinen 1977, 107–110; Savikko 1979,2.
20 Savikko 1979, 2.
21 Saarinen 1975, 33; Savikko 1979, 1, 3; Lähteenmäki, Ma- ria: Mahdollisuuksien aika. Työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910–30-luvun Suomessa. Bibliotheca historica 2. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1995, 44.
22 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 10–11, 45–49, 51–53, 55, 57, 70; Nummi 1974, 2, 15; Saarinen 1975, 11.
23 Forssa-haastattelut 1980, esim. kertojat 10–11, 23, 38, 44–46, 48, 51; Nummi 1974, 6; Saarinen 1973, 9; Lepola 1979,1, 3; Vaha 1979, 3.
24 ks. esim. Virtanen, Elina: Kodin ja vapriikin välillä. Forssan tehtaalaisnaisten arkielämä 1900–1930-luvuilla muistelma-ai- neiston valossa. Pro gradu-tutkimus, Turun yliopisto 2004, passim.
25 Anttila 1979, 1.
s
uomalainen työväenpuolue perus- tettiin vuonna 1899 ja se omaksui sosialistisen ohjelman vuoden 1903 puoluekokouksessaan. Teoreettista traditiota puolueella ei juurikaan ollut ja sivistyneistö puuttui lähes kokonaan sen riveistä. Marxin Pääoman ensimmäisen osan suomennos al- koi kuitenkin ilmestyä vihkosarjana vuoden 1913 aikana, ja vihkot koottiin yhtenäiseksi sidotuksi kirjaksi kevään 1918 aikana. Kuinka Pääoman kaltaisen teoksen suomentaminen oli mahdollista tällaisessa tilanteessa? Ketkä olivat suomennoshankkeen takana ja mistä tulivat resurssit sen toteuttamiseen? Yritän vastata tähän kysymykseen ja tarkastelen sa- malla erityisesti Edward Gyllingin osuutta suomennosten syntyyn.Pääoman ensimmäinen suomennos Pääoman suomennoksen erikoisiin piirteisiin kuuluu se, että hanke toteutettiin Suomen valtion rahoittamana Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston (SKE) kautta. Tämä seikka on toki tunnettu, mutta sitä kuinka suomen- nospäätös syntyi, ei ole yksityiskohtaisesti
selvitetty. Esimerkiksi Falk mainitsee SKE:n roolin, mutta toteaa samalla ettei ”ole voinut selvittää suomennosidean alkuperää”1, sitä tuliko aloite senaatin vaiko SKE:n piiristä.
Falkin jälkeen sekä Ehrnrooth että Heikki- nen ja Mauranen ovat osoittaneet Gyllingin keskeisen panoksen hankkeessa, mutta suo- mennosprosessin yksittäiset vaiheet jäävät heiltäkin kuvaamatta.2 Seuraavassa muutama sana tästä varsin kiemuraisesta prosessista.3
Suomalaisen kirjallisuuden edistämisra- hasto perustettiin senaatin päätöksellä kesällä 1908. Sen tehtävänä oli suomalaisen kirjalli- sen toiminnan ja suomennosten tukeminen.
Rahaston toimintaan kohdistuivat heti huo- mattavat odotukset. Senaatin saatekeskus- telussa taitettiin vilkkaasti peistä siitä, mitä kaikkea suomentamisohjelmaan tulisi sisällyt- tää. Kiintoisaa on, että Marxin Pääoma nousi esiin jo tässä yhteydessä.4
SKE:lle hahmottuikin varsin pian kunnian- himoinen ja laaja käännösohjelma niin kauno- kirjallisuuden kuin tieteenkin alalta. Ohjelmaa toteuttamaan muodostettiin useita toimikun- tia, joista tässä yhteydessä tärkein oli yhteis-
jussi silvonen
dosentti, Itä-Suomen yliopisto
edward GyllinG ja
pääoman ensimmäiseT
suomennokseT
kuntataloudellinen osasto. Toimikunnassa olivat edustettuina muun muassa Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kansanvalistusseura ja Kansantaloudellinen yhdistys. Professori K. J.
Ståhlberg toimi sen puheenjohtajana. Edward Gylling istui toimikunnassa Suomalaisen kir- jallisuuden seuran edustajana.
Toimikunnan laajalla käännöslistalla olivat muun muassa poliittisen taloustieteen klassi- kot Adam Smith ja David Ricardo. Gylling teki ehdotuksen Marxin Pääoman suomen- tamisesta heti osaston ensimmäisessä koko- uksessa, mutta kääntäjä teokselle löytyi vasta monien vaiheiden jälkeen.
Gylling ehdotti alun perin tehtävään mais- teri Otto Ville Kuusista, ”joka tottuneena kielenkäyttäjänä ja filosofiaan sekä sosiaalisiin
kysymyksiin perehtyneenä myöskin voitiin pi- tää pätevänä tehtävään”5. Epäröinnin jälkeen toimikunta totesi periaatteellisen valmiuden suomennoshankkeeseen. Päätöstä hankkeen aloittamisesta ei kuitenkaan tehty ennen kuin kysymys suomentajista olisi ratkaistu.
Kuusinen kieltäytyi suomentajan roolis- ta muihin kiireisiinsä vedoten. Myös Jaakko Forsman, jota seuraavaksi kysyttiin, luopui hankkeesta. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen toi-
Vasemmalla O. W. Louhivuori.
Kuva: Työväen Arkisto.
Oikealla Edward Gylling.
Kuva: Kansan Arkisto.
meen kysyttiin Yhteiskunta- taloudellisen aikakauskirjan toimituksen jäsentä O. V.
Louhivuorta, joka ottikin tehtävän vastaan. Louhivuori toimitti joulun 1909 aikoihin käännösnäytteet toimikun- nalle, ja ne todettiin kelvolli- siksi. Käännöstyö pääsi näin alkuun. Toimikunnan toi- mintakertomukseen kirjattiin
tammikuussa 1910 optimistisesti seuraavaa:
Maailman kirjallisuuden, varsinkin taloustie- teellisen, merkkiteoksiin kuuluvana, yhteis- kunnallisen luokkataistelun ja sosialismiin sisältyvän talouselämän-käsityksen filosofise- na perusteoksena on myöskin Karl Marx’in
”Das Kapital” (Pääoma) nimistä kirjaa sen I osa otettu osaston suomennuttamisohjelmaan – Suomennos annetaan painettavaksi ja jul- kaistavaksi täkäläiselle Työväen sanomalehti- osakeyhtiölle.6
Louhivuori ryhtyi työhön ja suomennok- sen ensimmäinen vihko (sivut 1-48) ilmestyi vuoden 1913 aikana. Vihkosen takakannesta näemme, että kustantajalla oli varsin korkeat odotukset teoksen menekin suhteen aina Ve- näjää ja Yhdysvaltoja myöten:
Tilattavaksi tarjotaan suurta huomiota herättä- nyt tieteellinen teos Pääoma, kirjoittanut Karl Marx. Teoksen ensimmäinen osa käsittää yli 700 sivua ja tulee julkaistavaksi noin kahtena- toista 64 sivuisena vihkona. Hinta Suomessa 60 penniä, Venäjällä 25 kopeekkaa, Amerikassa 15 centtiä vihko. Asiamiehille 20 % alennus.
Louhivuori sai suomennoksen valmiiksi vuo- den 1914 aikana, mutta seuraava vihkonen il- mestyi kuitenkin vasta vuonna 1916 ja loput seuraavan vuoden puolella. Syynä julkaisun viivästymiselle oli se, että vuoden 1914 aikana ilmestyi Karl Kautskyn toimittama kansanpai- nos Marxin Pääomasta. Kansanpainos tarkoitti tässä sitä, että Marxin alkukielille jättämät lai- naukset saksannettiin ja sivistyssanat selitet-
tiin. Kansanpainos sisälsi myös ensimmäistä kertaa systemaattiset hakemistot ja listauksen Marxin käyt- tämästä kirjallisuudesta.7 Gyllingin ehdotuksesta suomennos tarkistettiin vielä kerran tämän laitok- sen pohjalta.
Louhivuori siis kään- si Pääoman kertaalleen Engelsin vuonna 1880 julkaiseman laitoksen pohjalta ja tarkisti sitten koko käännöksen uudelleen8 Kautskyn toimittaman edition pohjalta. Louhivuori myös liitti tekstiin omia huomautuksiaan selventämään teoksen vaikei- ta kohtia tai epäselviksi jääviä ilmaisuja. Suo- mennos laajeni näin olennaisesti kattaen nyt myös Kautskyn edition hakemistot ja indeksit.
Hanke valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1917, ja seuraavana vuonna vihkot julkaistiin sidottuna kirjana.9
Jos nyt kokoamme Pääoman ensimmäistä suomennosta koskevia havaintojamme yh- teen, niin voimme todeta ainakin seuraavaa.
Esitys suomentamisesta SKE:lle tulee Edward Gyllingin taholta. Yhteiskuntatieteellinen toi- mikunta on aluksi vastahankainen, vedoten Pääoman vaikeatajuisuuteen ja jo saatavilla ole- viin suomennettuihin Kautskyn teoksiin. Gyl- ling kuitenkin toistaa sinnikkäästi ehdotuk- sensa ja etsii myös ehdokkaan suomentajaksi.
Tämä selittää suomennospäätöksen synnyn, mutta ei yksin ole riittävä selitys hankkeen to- teutumiselle.
Myönteisen päätöksen jälkeen ratkaistavak- si tuli kysymys niistä resursseista, joilla hanke toteutetaan. Taloudelliset resurssit saatiin – alun epäröinnin jälkeen – senaatin myöntämis- tä varoista. Raha yksin ei kuitenkaan osaa teh- dä käännöksiä kielestä toiseen, siihen tarvitaan inhimillisiä resursseja. Gylling etsi näitä voi- suomennoshanke toteutui
kahden erilaisen intressin kompromissinomaisena kohtaamisena, hankkeena jossa – Antonio Gramscin käsittein ilmaistuna – niin työväenliikkeen orgaanisella kuin kansallismielisellä tradi- tionaalisella sivistyneistölläkin oli osansa.
mavaroja työväenliikkeen riveistä. Hän ehdotti useaan otteeseen Otto Ville Kuusista ensin teoksen suomentajaksi ja sitten suomennok- sen tarkastajaksi. Kuusisen osuus jää lopulta kuitenkin niin marginaaliseksi, että toimikun- nan vuosikertomuksissa häntä ei edes mainita suomennoksen tarkastajana. Gyllingin ohella tekstin tarkistukseen osallistui lopulta joukko nimekkäitä tutkijoita.10
Vaikka aloite Pääoman suomentamiseen tuli Gyllingin, siis työväenliikkeen suunnasta, niin hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman SKE:n tarjoamaa taloudellista tukea. Käännöstyö- kään ei olisi onnistunut vain työväenliikkeen omin voimin vaan se toteutettiin pikemmin- kin sosiaalireformistisesti suuntautuneen kan- sallishenkisen sivistyneistön toimesta. Suo- mennoshanke toteutui tästä näkökulmasta katsottuna kahden erilaisen intressin komp- romissinomaisena kohtaamisena, hankkeena jossa – Antonio Gramscin käsittein ilmaistuna – niin työväenliikkeen orgaanisella kuin kan- sallismielisellä traditionaalisella sivistyneistöl- läkin oli osansa.
Pääoman toinen suomennos
Kansalaissota jakoi maan kahtia niin kulttuu- risesti kuin poliittisesti, ja niinpä Pääoman suo- mentajatkin erkanivat toisistaan. Akateeminen sivistyneistö otti etäisyyttä työväenliikkeeseen, ja punaisten puolelta siirtyi huomattava osa liikkeen aatteellista ja poliittista johtoa Neu- vosto-Venäjälle. Gylling siirtyi Petroskoihin, jossa hänestä tuli Neuvosto-Karjalan johtava poliittinen hahmo. Petroskoissa ja Leningra- dissa julkaistu suomenkielinen kirjallisuus sai mittavat suhteet 1920-luvulla. Välittömästi SKP:n toimintaan liittyvän kirjallisuuden ohel- la julkaistiin paljon myös kaunokirjallisuutta ja erilaisia tietokirjoja.11 Tämän uuden kirjalli- suuden joukossa oli myös teos, johon ei tähän mennessä ole juurikaan kiinnitetty huomiota – Pääoman uusi suomennos.
Uuden suomennoksen tuottamiselle oli Neuvosto-Karjalasta katsottuna useitakin pe- rusteita. Ensimmäisen suomennoksen painos oli myyty loppuun ja uutta ei ollut näköpiiris- sä. Petroskoissa tai Leningradissa tehty uusin- tapainoskaan ei olisi tullut poliittisista syistä kyseeseen. Syy tähän käy ilmi Gyllingin uuteen suomennokseen kirjoittamasta esipuheesta.
Nyt ilmestyvän ”Pääoman” ensi osan uusi suomenkielinen laitos on toimitettu Marx- Engels-Lenin instituutin julkaisemasta v. 1932 Berlinissä ilmestyneestä painoksesta, joka perustuu Engelsin toimittamaan neljänteen saksankieliseen painokseen. --- Käännöstyön on suorittanut tov. V. Kangas. Koko teksti on perinpohjin läpikäyty, tarkistettu ja korjattu.
Useat pahat ja harhaanjohtavat virheet, jotka olivat entisessä painoksessa, ovat poistetut ja korjatut. – Joissakin kohdin on kokonaisia si- vuja ollut uusittava, syystä että ensimmäisessä painoksessa oli noudatettu Kautskyn omaval- taista ”kansantajuistuttamista”.12
Ensimmäisen suomennoksen suurin syn- ti ei ollut se, että sen oli tehnyt porvarillinen tutkija vaan se, että se perustui ”luopio Kauts- kyn”13 tekemään kansanpainokseen. Niinpä suomennos oli tarkistettava niin, että Kauts- kyn tekemät ”virheet” saataisiin korjatuiksi.
Jos ensimmäinen suomennos kytkeytyy Kautskyn nimeen, niin toisen suomennok- sen taustalla on MEGA-projekti, laaja hanke Marxin ja Engelsin kaikkien teosten ja käsi- kirjoitusten julkaisemiseksi historiallis-kriitti- senä editiona, Marx Engels Gesamtausgabe- na (=MEGA). Hanketta varten perustettiin Moskovaan Marx–Engels-instituutti, jonka johtoon tuli David Rjazanov, sama mies, joka oli toimittanut tuon aiemmin mainitun kan- sanpainoksen liitteet, henkilö- ja asiahake- miston sekä kirjallisuusluettelot. Rjazanov sai käyttöönsä hyvät resurssit ja suuntautui ak- tiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön Mar-
xin tekstien kokoamiseksi ja akateemiset kriteerit täyttävän Marx-kokonaisedition toimit- tamiseksi.14
Stalinistisen valtakoneiston rakentuminen koitui Marx–
Engels-instituutin kohtaloksi.
Rjazanov syrjäytettiin vuon- na 1931, instituutti nimettiin Marx–Engels–Lenin-instituu- tiksi (=MELI) ja alistettiin tiuk- kaan ideologiseen kontrolliin.
Alulle laitettuja hankkeita ei
kuitenkaan heti keskeytetty, vaan ne jatkuivat osin aina 1930-luvun loppuun saakka, tun- netuimpana esimerkkinä Marxin Grundrissen julkaiseminen vuosina 1939–1941.15
Vuonna 1933 tuli kuluneeksi 50 vuotta Marxin kuolemasta, ja tähän liittyen MELI sai tehtäväkseen tuottaa Pääoman uuden kan- sanpainoksen, joka ilmestyikin vuosina 1932 – 1934. Tämä saksalainen laitos oli suunnitel- tu myös uusien eri kielille tehtävien käännös- ten perustaksi.
Kun uutta suomennosta alettiin tehdä Petroskoissa, oli käytettävissä Louhivuoren suomennos ja vuonna 1932 ilmestynyt sak- sankielinen MELI-editio. Louhivuoren kään- nös tarkistettiin kokonaan tämän laitoksen pohjalta. Tarkastustyön teki Petroskoissa toimineen Kommunistisen maatalouskorke- akoulun rehtori V. Kangas, joka muokkasi tekstiä sen verran laajasti, että voidaan perus- tellusti puhua uudesta suomennoksesta.
Jos ensimmäinen suomennos oli jäänyt Suomessa kansalaissodan jalkoihin, niin sen paremmin ei käynyt toisellekaan suomen- nokselle. Stalinin puhdistukset johtivat lo- pulta siihen, että suomalaisuus ylipäänsä jou- tui Neuvostoliitossa pannaan. Lähes kaikki Neuvosto-Karjalan suomalaiset johtohenki- löt pidätettiin ja toimitettiin leireille tai teloi-
tettiin. Tämän kohtalon ko- kivat myös Marxin Pääoman ja muiden tekstien suomen- tamiseen osallistuneet. Pää- oman suomennos joutui tu- hottavien listalle. Suurin osa viiden tuhannen kappaleen painoksesta hävitettiin. ”Kir- jaroviot loimuavat. Karjalassa palaa Karl Marxin ’Pääoma’, ei sisällön vuoksi vaan koska Edvard Gylling on kirjoitta- nut esipuheen suomalaiseen laitokseen.”16 Joitakin kappaleita jätettiin kir- jastoihin, mutta niistäkin poistettiin Gyllingin esipuhe ja sisällysluettelosta yliviivattiin esi- puheeseen viittaava kohta.
Toisen suomennoksen olemassaolosta tuli myöhemmin myös ilmeinen poliittinen on- gelma. Viittaamalla teokseen olisi herätetty ikäviä kysymyksiä siitä, mitä teokselle, sen toimittajalle ja suomentajalle on tapahtunut.
Kun Tuure Lehén ja Mauri Ryömä toimittavat Pääoman kolmannen suomennoksen vuonna 1948, sen kerrotaan perustuvan Louhivuo- ren suomennokseen ja vuoden 1932 MELI- editioon. Gyllingin ja Kankaan panokseen ei viitata sanallakaan.
Edward Gyllingillä oli keskeinen rooli Pää- oman ensimmäisen suomennoksen synnyssä.
Hanke käynnistyi hänen sinnikkään aloitteel- lisuutensa pohjalta Suomalaisen kirjallisuu- den edistämisrahastossa. Gyllingin panos oli merkittävä myös toisen suomennokseen syn- nyssä. Hänen poliittinen toimintansa tunne- taan suhteellisen hyvin. Olisi aiheellista kar- toittaa perusteellisesti myös hänen – ja hänen lähipiirinsä – toimintansa Marxin tekstien suomentajana ja toimittajana 1920- ja 1930 -lukujen Neuvosto-Karjalassa.
Pääoman vuoden 1918 painos, jonka on suomenta- nut O. W. Louhivuori.
Kuva: Työväenliikkeen kirjasto.
