Työväentutkimus vuosikirja 2015

TyöväenTuTkimus

vuosikirja 2015

NaisteN työ

s. 4 Työläisnaisesta Doorikseen YTT Merja Minkkisen artikkeli

sosiaalidemokraattisista naistenlehdistä.

s. 44 Kadonnutta hyvinvointivaltiota etsimässä Valt.tri Jaakko Kianderin katsaus ajan- kohtaiseen keskusteluun hyvinvointivaltiosta ja talouspolitiikasta.

s. 117 Työväenkulttuuripalkinto 2015 Kirsti Lumialalle ”Tämä aktiivi- nen työväenkulttuurin edistäjä on Työvä- enliikkeen kirjastonjohtajana vaikeassa- kin taloudellisessa tilanteessa kohottanut kirjaston profiilia ja saanut aikaan todel- lisen työväen kulttuurikeskuksen Sör- näisten rantatielle.”, perustelee Kansan Sivistysrahaston hallitus päätöstään.

TyöväenTuTKimus ^vuosikirja 2015

Kansikuva: sTOP – Palkansaajien mielenilmaus 18.9.2015 Rautatientorilla Helsingissä. 30 000 ihmistä osoitti mieltään hallituksen toimia vastaan.

Kuva:Teija Norvanto.

Kuva: Työväenliikkeen kirjasto.

Kuva: Työväenliikkeem kirjasto.

Kuva: Jimi Reittu.

Aatosta jaloa - marraskuun valoa

stadin 2. työväenkirjallisuuspäivä 7.11.2015 alkoi 6.11.2015 Kapinarunoillalla Työväenliikkeen kirjastossa. Tapahtumassa esiintyi noin

30 kapinarunoilijaa.

Piirros: Jyrki Nykänen.

NaisteN työ oN

työväeNtutkimukseN kohteeNa aiNa ajaNkohtaiNeN

Työväentutkimus-vuosikirjan artikkelien, kolumnien ja kirja-arvostelujen aiheet ovat tällä kertaa ehkä tavanomaista ajankohtai- sempia. Teemaksi olemme valinnet naisten työn, jota valottavat Elina Hytösen kirjoitus sota-ajan naisten työstä ja Merja Minkkisen kirjoitus sosiaalidemokraattisten naisten julkaisemista lehdistä.

Tieteellisen julkaisun päätoimittajan ei ehkä olisi syytä politikoida, mutta Juha Si- pilän hallituksen yritykset saattaa Suomen työmarkkinajärjestelmä lain voimalla järjes- tyksen kouriin tuntuvat jotenkin niin tutuil- ta, että on pikkuinen pakko vähän kommen- toida. On hämmentävää, että pienipalkkais- ten naisten työtä kohdellaan yhä niin kuin se olisi ”kansakuntaperheen” ylimääräistä tuloa, josta on välillä vara luopua ja leikata.

Ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa nousee esiin kolme teemaa, Suomen kansainvälisen ase- man uudelleenarviointi, hyvinvointivaltion tulevaisuus ja Suomen rämpiminen syväs- sä lamasuossa. Näitä teemoja käsittelevät vuosikirjamme artikkelit ja keskustelupu- heenvuorot. Asiantuntijoiden kirjoittamat tiiviit katsaukset ajankohtaisesta keskuste- lusta auttavat varmasti lukijoitamme suun- nistamaan tässä kovin monimutkaiseksi muuttuneessa maailmassa oikeiden tieto- lähteiden äärelle.

Pyysimme muutamilta lukuvuoden 2014–2015 aikana pro gradu -tutkielmansa valmiiksi saaneelta opiskelijalta lyhyen tii- vistelmän työstään. Valinta ei ollut helppo, sillä opinnäytteitä oli valmistunut pitkälti toista sataa. Kun joskus takavuosina val- taosa graduista käsitteli työväenliikkeen poliittista historiaa, työväentutkimusta teh- dään nykyään lähes kaikilla humanististen ja yhteiskuntatieteiden aloilla laidasta lai- taan.

Minulle on kerrottu, että vuosikirjamme luetuimpia kirjoituksia ovat uutuuskirjojen arvostelut ja esittelyt. Siksi olemme nähneet kovasti vaivaa nostaaksemme runsaasta kirjatarjonnasta esiin kaikkein mielenkiin- toisimmat ja eniten keskustelua herättävät teokset.

Tiedonkierto-osastossa vuosikirjaamme julkaisevat työväen perinnelaitokset kerto- vat ajankohtaisista tapahtumista kuluneen vuoden varrelta. Artikkeleiden ja arvostelu- jen kirjoittajille, toimituskunnalle, toimitta- jille ja kaikille vuosikirjaamme avustaneille kuuluu jälleen suurkiitos rakentavasta ja pyyteettömästä yhteistyöstä.

Toivotan valistavia ja virkistäviä luku- hetkiä Työväentutkimus 2015 -vuosikirjan parissa!

seppo hentilä päätoimittaja

seppo.hentila(at)helsinki.fi

artikkelit

4

Merja Minkkinen: Työläisnaisesta Doorikseen:

110 vuotta sosialidemokraattisia naisten lehtiä

10

Kirsi-Maria Hytönen: Naiset ja sota-ajan työn muistot

17

Kaija Heikkinen: Ei elämääni lomia mahtunut

18

Anne Heimo, Mikko Pollari, Anna Rajavuori, Päivi Salmesvuori, Kirsti Salmi-Niklander, Mikko-Olavi Seppälä, Sami Suodenjoki: Matti Kurikka – Profeetta omalla ja vieraalla maalla

28

Lauri J. S. Kaira: Omalla kurssilla: Turun Työväen Pursiseuran toiminta ja tavoitteet ennen toista maailmansotaa

38

Päivi Uljas: Kirjoituksia hyvinvointivaltion paarien äärellä

44

Jaakko Kiander: Kadonnutta hyvinvointivaltiota etsimässä: katsaus ajankohtaiseen keskusteluun hyvinvointivaltiosta ja talouspolitiikasta

48

Sakari Heikkinen: Kenelle kellot soivat?

keskustelua

54

Erkki Tuomioja: Mikä on Suomen viiteryhmä?

57

Jyrki Käkönen: Kenen joukoissa? Suomi muuttu- vassa kansainvälisessä järjestelmässä

oPiNNäytteet

60

Mari Halli: Koulurauhaa turvaamassa

60

Kimmo Kestinen: Niukkoja elintarpeita jakamassa

61

Sanna Lahtelin: Kansan-edustaja Miina Sillan- pään henkilöarkiston muodostuminen ja eettinen käyttö.

62

Pentti Strömmer: Poliittisuutta ja osuus-toimintaa 1920-luvun Pienviljelijä-lehdessä

62

Pekka Leiviskä: Kohti moniarvoisempaa journa- lismia

63

Saara Piispanen: Suomenlinna vankileirin saarena vuonna 1918

64

Pontus Purokuru: Kapitalismia kaaoksen reunalla

64

Jussi Koivisto: Hyvinvointivaltion vakuutusmeka- nismit ja globalisaatio

65

Sanni Naukkarinen: Aidosti poliittisessa teatterissa ”näkijät” ovat myös ”tekijöitä”

kirja-arviot

66

Seppo Heikki Salonen: Sodan ja rauhan miehet.

Kuvaus televisio-ohjelmasta ja siihen kohdistu- neesta ulkopoliittisesta painostuksesta 1970-luvun Suomessa. (Jaakko Blomberg)

(Marko Ampuja)

68

Jyri Jaakkola: Pieniä vallankumouksia.

Kirjoituksia. (Anna-Reetta Korhonen)

69

Ville Blåfield & Reetta Räty: Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Mari K. Niemi: Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon.

Tuomas Forsberg & Tapio Raunio (toim.):

Politiikan muutos. (Antti Kaihovaara)

71

Ari Väänänen & Jussi Turtiainen (toim.):

Suomalainen työntekijyys 1945–2013.

(Eerika Koskinen-Koivisto)

72

Sirpa Puhakka: Vasemmistoliiton synty.

(Esko Seppänen)

73

Tuula Juvonen: Kaapista kaapin päälle.

(Arja Alho)

74

Tapio Bergholm: Kaksoissidoksen synty:

Suomen työmarkkinasuhteiden toimintatavan muotoutuminen 1944–1969.

Sami Outinen: Sosiaalidemokraattien tie talou- den ohjailusta markkinareaktioiden ennakoin- tiin. Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikas- sa Suomessa 1975–1998.(Matti Hannikainen)

76

Kristin Ross: Communal luxury. The political imaginary of the Paris Commune. (Eetu Viren)

77

Pertti Karkama: Kapitalismin varjossa. Huma- nistin puheenvuoroja. (Juhani Vähämäki)

78

Ele Alenius: Maailmankehityksen suuri käänne.

(Teivo Teivainen).

79

Antti Kujala ja Mirkka Danielsbacka: Hyvinvoin- tivaltion loppu? Vallanpitäjät, kansa ja vasta- vuoroisuus. (Pentti Arajärvi)

80

Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Imperiumin paluu.

Anna-Lena Laurén ja Peter Lodenius: Ukraina – rajamaa.

Johannes Remy: Ukrainan historia.

(Markku Kangaspuro)

82

Hanne Koivisto ja Raimo Parikka (toim): ¡No pasarán! Espanjan sisällissodan kulttuuri- historiaa. (Elina Liikanen)

83

Samu Nyström: Oodi sivistykselle. Helsingin työväenopisto 100 vuotta.

Ylva Larsdotter (red.): Delad glädje. Helsingfors Arbis 1914–2014.

Jussi Pikkusaari: Työväen omaehtoisen sivistys- työn aatteen kantavuus. (Erkki Vasara)

85

Erik Krikortz, Airi Triisberg & Minna Henriksson (toim.): Art Workers. Material Conditions and Labour Struggles in Contemporary Art Practice.

(Otso Kantokorpi)

(Pekka Gronow)

87

Jouko Kokkonen: Suomalainen liikuntakult- tuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat.

(Erkki Vasara)

90

Hannu Kuukkanen (toim.): Isä, poika ja Me- talliliitto. Kolme polvea Kuukkasia ammatti- yhdistysliikkeen palveluksessa.

(Risto Reuna)

91

Vesa Karvinen (toim.): Voimaa veljeydestä.

Puheenvuoroja kristinuskosta ja sosialide- mokratiasta. (Jorma Hentilä)

92

Tuomas Tepora & Aapo Roselius (toim.): The Finnish Civil War 1918. History, Memory, Legacy. (Seppo Hentilä).

93

Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensim- mäisessä maailmansodassa. Sotasurmat 1917–1918. (Seppo Hentilä)

94

Jukka Könönen: Tilapäinen elämä, joustava työ: rajat maahanmuuton ja työvoiman pre- karisaation mekanismina. (Eve Kyntäjä)

95

Leena Åkerblad: Epävarmuuden tuolla puo- len : muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus. (Anu Suoranta)

96

Mirka Räisänen: Opettajat ja koulutuspolitiik- ka. Opetusalan ammattijärjestö ja

Demokraattiset koulutyöntekijät -yhdistys peruskoulukauden koulutuspolitiikassa.

(Ville Okkonen)

98

Juuso Marttila: Työ teollistumisen ja arjen rajapintana : Strömforsin ja Ramnäsin rauta- ruukkiyhteisöt 1880–1950. (Jussi Turtiainen)

99

Irma Tapaninen: Karnevalistinen henki. Algot Untolan varhaistuotanto ja virallisen kulttuurin muutos 1900-luvun alussa.

(Elsi Hyttinen)

TyöväenTuTkimus

-vuosikirja

2015

toimitus: Seppo Hentilä (päätoimittaja), Alpo Väkevä (toimitussihteeri), Pertti Ahonen, Mikko Kosunen, Kirsti Lumiala, Kari Määttänen, Teija Norvanto, Päivi Uljas, Erkki Vasara, Marita Viinamäki

julkaisijat: Kansan Arkisto, Työväen Arkisto, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Työväenliikkeen kirjasto, Työväenmuseo Werstas, Työväenperinne – Arbetartradition ry.

kuvatoimitusvastaava: Alpo Väkevä

llmoitushankinta: Kirsti Lumiala, Teija Norvanto ulkoasu ja taitto: Maija Toropainen

Painopaikka: Vammalan kirjapaino Oy, Sastamala 2015.

kustantaja: Työväenperinne – Arbetartradition ry.

tilaukset: Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25 A 1, 00500 Helsinki, p. 09 766 429, email: perinne@tyovaenperinne.fi

issN: 0784-1272

Willi Münzenberg and the Comintern in Weimar Germany, 1921–1933. (Tauno Saarela)

101

Petri Jussila: Tilastomies torpparien asialla.

Edvard Gyllingin maatalouspoliittinen ajattelu ja toiminta suurlakon ja sisällissodan välissä. (Päivi Uljas)

102

Leena Rossi: Yksilö ja ympäristö. Maalari Frans Lindin (1903–1988) elinikäinen ympäris- tösuhde muistitiedon ja maisemamaalausten valossa. (Hanne Koivisto)

103

Matti Kyllönen: Verellä lunastettu maa.

Kuusamo 1918–1939.

Suvannon seudun paikallishistorian työryhmä: Suvannon seutu 1917–1921.

Elämää ja kohtaloita. (Mikko Kosunen)

104

Heikki Ylikangas: Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen. (Seppo Hentilä)

106

Timo Ailio, Reino Toivio, Esko Koskenvesa, Tomi Riihiranta ja Asko Valkama (toimitus- kunta): Isänmaan puolesta : Luopioisten vete- raanimatrikkeli 1939–1945. (Tero Tuomisto)

107

Linda Heinonen: Punainen Tampere. Opas.

(Laura Kolbe)

108

Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa.

Hannu Nyberg: Olavi Virta hurmiosta turmi- oon. (Pekka Gronow)

työväeN PeriNNelaitokset

110

Työväenperinne – Arbetartradition ry

111

Työväen Arkisto

113

Kansan Arkisto

116

Työväenliikkeen kirjasto

120

Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura

123

Työväenmuseo Werstas

127

Tiedonkierto

m artta Salmela-Järvisen, Toveritar- ja Tulevaisuus-lehtien pitkäaikai- sen päätoimittajan mukaan ”kui- tenkaan ei silloin vielä rohjettu ajatella sellai- sen perustamista, vaan tyydyttiin toivomuk- seen, että kukin naisosasto paikkakunnallaan kehoittaisi naisia enemmän kirjoittamaan sanomalehtiin. Liittohallinnolle jätettiin toi- vomus, että se tekisi voitavansa saadakseen naisavustajia työväen lehdille.”

¹

Myös Sos.dem. Työläisnaisliiton historian- kirjoittajan Sylvi-Kyllikki Kilven mukaan ”ol- tiin tyytymättömiä työväenlehtiin, jotka eivät tarpeeksi kiinnittäneet huomiota naisten har- rastuksiin. Arveltiin, että jos työväenlehdissä olisi naistoimittajia, niin ne ehkä osaisivat naisille paremmin kirjoittaa ja kohtelisivat- pa ymmärtävästi ja säälivästi naisavustajien lehdille lähettämiä sepustuksia. Mutta ennen- kuin naistoimittajia ilmaantuisi, olisi osasto- jen valittava sopiviksi katsomiaan henkilöitä työväenlehtien kirjeenvaihtajiksi.”

²

Keskustelu jatkui Työläisnaisliiton toises- sa liittokokouksessa Turussa vuonna 1902.

Liiton sihteeri Maria Laine piti palopuheen työläisnaisten oman lehden tarpeellisuudesta.

Kokousta seurannut lehtimies Anton Huota- ri kuvasi tilannetta näin: ”Mutta kun Laineen Maija oli musertavasti todistanut, kuinka puoluelehtienkin toimituksissa irvistellään naisten kirjoituksille ja repäisevällä tavalla huudahtanut ’mitä nainen tahtoo, sitä tahtoo jumalakin!’ niin kohta tahtoi jumala, että ko- kouksen enemmistö oli oltava lehtihankkeen takana.”

³

Kokous valitsi toimikunnan, jonka teh- tävä oli tiedustella yhdistyksiltä, halusivatko ne, että lehti perustetaan. Marraskuun 3. päi- vänä 1902 saatiin painosta viisi kappaletta Yhteistyö-lehden näytenumeroita, joista yksi vietiin ajan käytännön mukaisesti painoyli- hallituksen sensuroitavaksi. Salmela-Järvisen mukaan ”sieltä saatu tuomio oli lyhyt ja mut- katon: sellaista lehteä ei saa julkaista.” Viipu-

merja minkkinen

YTT, Dooris-lehden toimitussihteeri (2012-2015), Helsinki

työläisNaisesta

DoorikseeN: 110 vuotta sosialiDemokraattisia NaisteN lehtiä

Suomen työläisnaisten liitto perustettiin vuonna 1900. Ajatus

omasta äänenkannattajasta oli esillä jo liiton ensimmäisessä

edustajakokouksessa Helsingissä.

rin ja Talikkalan naisyhdistyksillä oli parempi onni: ne julkaisivat vuonna 1902 näytenume- ron Naisten lehdestä. Vuonna 1904 ilmestyi Kevätesikoinen-lehden näytenumero ja 1906 näytenumero Kansan nainen-lehdestä. Sensuu- rin ja vähäisten resurssien vuoksi nämä jäivät kuitenkin kertaluotoisiksi yrityksiksi.

⁴

Työläisnainen

Vuoden 1906 edustajakokouksessa toimi- kunnan puheenjohtaja Maria Laine selosti lehtihanketta todeten, että lehteä ei ole voitu perustaa, koska ilmestymislupaa ei ole saatu.

Kokous päätti ehdottaa Palvelijainliitolle, että Työläisnaisten liitto ottaisi haltuunsa vuodes- ta 1905 ilmestyneen Palvelijatarlehden ja ryh- tyisi julkaisemaan sitä Työläisnainen-nimisenä.

Uutta lehteä varten perustettiin osuuskunta, jonka osuudet maksoivat viisi markkaa kap- pale.

⁵

Marraskuussa 1906 ilmestynyt näyte- numero luonnehti lehden linjaa ja tavoitteita nöyrästi, mutta kunnianhimoisesti:

”Työläisnainen, joka alkaa ensivuoden alusta säännöllisesti ilmestyä kerran viikos- sa jatkona Palvelijatarlehdelle ilmestyy nyt ensikerran uudessa muodossa. Vaatimatto- mana se asettuu kilpailun taistelutantereelle anoen itselleen vanhempien veljien suopeaa suosiota. Onhan työläisnaiset aina tottuneet luottamaan omiin voimiinsa, aina lapsuudes- ta saakka pyrkineet itse elättämään itsensä, koska heillä ei ole ollut vanhempien perintöä.

Siksi nytkin lähtee ’Työläisnainen’ rohkeana, uskaliaana ja voiton varmana ulos avaraan

Dooris 1/2015. Leh- den julkaiseminen nykymuodossaan päättyi vuonna 2015.

Kuva: Työväenliikkeen kirjasto.

maailmaan, toivoen, että siellä tapaa henkilöitä, jot- ka sitä ymmärtävät ja jotka ovat saman hengen lapsia kuin hän itsekin.”

⁶

Palvelijatarlehden (1905–

1906), Työläisnaisen (1907–

1916) ja Toverittaren (1922–

1943) vastaavana toimitta- jana toimi Miina Sillanpää, naisliiton pitkäaikainen pu- heenjohtaja. Yksi syy Sil- lanpään valinnalle saattoi

olla hänen naimattomuutensa: vuoteen 1930 asti naimisissa olevat naiset olivat miestensä holhouksen alaisena eivätkä voineet toimia vastaavina toimittajina.

Työläisnaisen ensimmäisenä toimitussihtee- rinä toimi kansanedustaja ja runoilija Hilja Pärssinen, joka käytti kirjailijanimeä Hilja Liinamaa-Pärssinen. Kymmenen runokoko- elmaa julkaissut Pärssinen oli sujuvasanainen kirjoittaja, joka osasi myös ruotsia, saksaa ja englantia. Hän tunsi henkilökohtaisesti Saksan työväenliikkeen keskeisen naisteo- reetikon Clara Zetkinin, jonka kirjoituksia julkaistiin Pärssisen kääntäminä Työläisnai- sessa, samoin kuin ruotsalaisen kirjailijan ja kasvatustieteilijän Ellen Keyn ajatuksia. Kol- mas usein siteerattu ajattelija oli venäläinen Aleksandra Kollontai, vallankumouksellinen feministi, myöhemmin neuvostopoliitikko ja diplomaatti, joka oli vuosina 1908–14 maan- paossa Euroopassa ja valmisteli muun muas- sa naisten kongressia Wienissä.

Maria Lähteenmäki on kiinnittänyt huo- miota siihen, kuinka Työläisnaisessa alusta lähtien pidettiin esillä kansainvälistä näkö- kulmaa.

⁷

Suomessa seurattiin tiiviisti Ruot- sin sosialidemokraattisten naisten Morgonbris -lehteä ja tanskalaisten Kvinden-lehteä. Tärkeä esikuva oli myös Saksan sosialististen naisten

julkaisu Die Gleichheit (Yhden- vertaisuus, perustettu 1891), jonka levikki kohosi parhaim- millaan yli 100 000 kappaleen.

Kieltolakipropagandaa ja kodinhoito-ohjeita Varsinkin alkuvuosinaan Työ- läisnainen oli vahvasti luok- katietoinen ja arvosteli porva- rillisten naisten, kuten ”Mart- hojen” ja Valkonauhaliiton, hyväntekeväisyyshankkeita.

⁸

Lehti vaati kieltolakia, prostituution kieltä- mistä, äitiysvakuutusta ja aviottomien äitien aseman parantamista. Venäläistämistoimia ja poliittiseen toimintaan kohdistuvia rajoi- tuksia vastustettiin aktiivisesti, vaikka selke- ää tavoitetta Suomen itsenäisyydestä ei vielä esitetty.

Kodinhoito- ja ruoanlaitto-ohjeita julkais- tiin palstantäytteenä, käsityömalleja ja -kaa- voja lähinnä juhlanumeroissa. Asiasta käytiin periaatteellista keskustelua vuoden 1912 liit- tokokouksessa. Silloin ”hallinnon puoles- ta ehdotettiin kokoukselle kysymys: olisiko suotavaa, että vastedes ruvettaisiin lehdessä julkaisemaan käsityömalleja joko kerran kuu- kaudessa tai harvemmin. Asiasta syntyi kiivas keskustelu, jossa toiset kannattivat sitä ja toi- set vastustivat, jotkut taasen olisivat sallineet näitä julaistavan erikoisjulkaisuissa, kuten kevät ja joululehdissä. Päätökseksi tuli, ettei Työläisnaisessa eikä muissakaan julkaisuissa vastedes käsityömalleja julaista.”

⁹

Tavoitteet olivat kunnianhimoisia; jo lop- puvuodesta 1908 lehti julkaisi seuraavan ve- toomuksen:

”Ensiksi täytyy saada enempi tilaajia Työ- läisnaiselle, sillä jos ei ole harrastusta oman äänenkannattajankaan levittämiseen niin am- matillinenkin harrastus on laimeaa. Saksan Ruotsin sosialidemokraat-

tisten naisten Morgonbris

-lehteä ja tanskalaisten

Kvinden-lehteä. Tärkeä

esikuva oli myös Saksan

sosialististen naisten jul-

kaisu Die Gleichheit (Yh-

denvertaisuus, perustettu

1891), jonka levikki kohosi

parhaimmillaan yli 100 000

kappaleen.

työläisnaisten lehti levenee yli 70,000, entä meidän? Ammatti- osastot ryhtykää tarmokkaaseen toimenpiteeseen jäsenlukunne kartuttamiseksi ja samalla levit- täkää lehteä. Valitkaa osastos- sanne asiamiehiä ja toimikaa jo- kainen kohdastanne, muistakaa yksimielisyyden suurta voimaa.

Työläisnaiselle toimikaamme 10,000 tilaajaa.”

¹⁰

Salmela-Järvisen mukaan Työläisnainen ”sai aluksi huo-

mattavan levikin: mainitaan sen ensimmäi- senä vuotena olleen n. 4000 kpl., erikoisnu- meroita saatettiin levittää jopa 10 000 kpl:n painoksina.” Levikki alkoi kuitenkin vähitel- len laskea. Työläisnaisen taloudellinen tilanne oli vaikea, sillä osuuskunnan viiden markan osuuksilla ei saatu kerätyksi riittävän suurta pääomaa. Osastot järjestivät iltamia tai lah- joittivat muuten varoja lehden hyväksi, mutta se pysyi pystyssä ainoastaan lähellä olevien henkilöiden uhrautuvan työn avulla, joka ta- vallisesti tehtiin ilman palkkaa tai hyvin vä- häisestä korvauksesta.

¹¹

Toveritar – työläiskotien perhelehti Kansalaissodan aikana Työläisnaisen ilmes- tyminen keskeytyi. Vuoden 1919 edustajako- kouksessa päätettiin, että lehteä aletaan taas julkaista, ja se alkoi ilmestyä vuoden 1920 alusta. Naisliiton jako kahteen keskenään taistelevaan poliittiseen leiriin kansalaissodan jälkeen näkyi kuitenkin myös Työläisnaises- sa. Jo vuoden 1920 aikana lehti jäi liitossa enemmistön vallanneiden kommunistien haltuun.

¹²

Vuoden 1921 ensimmäisessä nu- merossa Työläisnainen ilmoitti olevansa ”So- sialististen naisten lehti”, aiemman ”Sosiali- demokratisen naisliiton äänenkannattajan”

sijasta.

¹³

Sos.dem. naiset ryhtyivät heti Työläis- naisen johdosta erot- tuaan puuhaamaan omaa lehteään. To- veritar alkoi ilmestyä vuoden 1922 alusta lähtien kerran kuu- kaudessa, ja vuoden 1926 edustajako- kouksessa päätettiin, että se alkaa ilmestyä vuoden 1927 alusta lähtien kaksi kertaa kuussa.

¹⁴

Vuoden 1929 edustajakokouksessa leh- teen vaadittiin enemmän kaunokirjallisuut- ta, talousneuvoja ja kevyttä aineistoa. Marja Lehdon mukaan myös 1930-luvulla lehteen

”vaadittiin lisää kevyttä aineistoa, kauno- kirjallisuutta ja käsityöohjeita. Ero vanhan työväenliikkeen aikoihin, jolloin jyrkästi oli torjuttu ajatus työväenaatteen välittämisestä naisille kaunokirjallisuuden muodossa, koska poliittinen teksti oli heille liian raskasta, oli tuntuva.”

¹⁵

Näyttävimpiä yrityksiä profiilin nostami- seksi olivat naisliiton Helsingin Työväentalol- la vuonna 1935 toteuttama Asuntokulttuuri- näyttely ja siihen liittyvät Toveritar-lehden kaksi teemanumeroa (Asuntokulttuurinume- ro, 5-6/1935 ja Uusi asuntokulttuurinumero, 7/1935). Molemmat saivat runsaasti huo- miota myös porvarillisessa julkisuudessa, ja omat lehdet ylistivät niitä innokkaasti, kuten porilainen Uusi Aika arviossaan:

”Tällä numerollaan on ’Toveritar’ lyönyt entiset ennätyksensä. Se on näet ennenkin ol- lut alallaan täysin moderni ja kiintoisa, mutta tämä erikoisnumero on todellakin erikoinen sekä sisältönsä että kuvituksensa puolesta.

Sanoin ja kuvin, samalla pirteästi ja hauskas-

ti, mutta myös arvokkaasti ja asiallisesti siinä

käsitellään nykytärkeätä asuntokysymystä eri puolilta. Osoitetaan, minkälaisia työläisten- kin asuntojen pitäisi olla ja minkälaisia ei, sekä esitetään eri asuntotyyppien valo- ja var- jopuolet niinhyvin ulkoa kuin sisältäkin.”

¹⁶

Tulevaisuus

Jo ennen talvisotaa ja välien kiristymistä Neuvostoliiton kanssa Toveritar-nimeä alet- tiin pitää epäonnistuneena. Jatkosodan aika- na vaatimukset voimistuivat, ja vuoden 1944 alusta lehden nimeksi tuli Tulevaisuus. Lehden kolmannessa numerossa nimimerkki Tilaaja tiedusteli, ”miksi ei ’Toveritar’ saanut olla edelleen ’Toveritar’?” Toimitus vastasi seu- raavasti:

”Kauniin toveritar-sanan vika on siinä, että se vaikuttaa venäläis-peräiseltä, jo koska maamme on parhaillaan sodassa mainitun maan kanssa, eivät useat lukijat halua tilata eivätkä myöskään kaikki ilmoitusten antajat hakua käyttää ilmoituslehtenään lehteä, jolla on tällainen nimi. Vaikkakaan ei ole meidän Toverittaremme syy, että venäläiset eivät ole juuri nyt maassamme erityisen hyvässä ’kurs- sissa’, on tämä nimi saanut nyt väistyä yllä- mainituista syistä uuden nimen tieltä. ”

¹⁷

Salmela-Järvisen mukaan ”nimenmuutos oli onnistunut toimenpide, sillä sen jälkeen ja kun vielä ulkoasua ja sisältöä on edelleen kehitetty ja paranneltu, on levikki saatu mo- ninkertaiseksi siitä, mikä se oli liikkeelle läh- dettäessä.”

¹⁸

Marja Lehdon mukaan ”liiton äänenkannattajan osalta, jonka nimi vuoden alusta oli muutettu Tulevaisuudeksi, oli tehty uusia suunnitelmia: jokaisessa numerossa varattiin tietty osuus muodille ja ruokaresep- teille. Tärkeänä pidettiin myös, että jokaiseen lehteen voitaisiin hankkia kuvitettuja haastat- teluja työväenliikkeessä tunnettujen henkilöi- den tai tunnettujen taiteilijoiden kodeista ja perhe-elämästä.”

¹⁹

Perinteinen koti-perhe-avioliitto -ajattelu oli Tulevaisuuden ja pitkälti myös naisliiton linja 1940- ja 1950-luvuilla. 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Tulevaisuus järjesti Nainen tänään -näyttelyn, jossa yleisö ”sai kokea kodinhoi- toon, kauneuteen ja vaatetukseen liittyviä havaintoesityksiä”. Suuren suosion saaneen näyttelyn avajaisissa 1.12.1956 kutsuvieraa- na oli muun muassa presidentin rouva Sylvi Kekkonen.

²⁰

Aikamme Kuvastin – kotien, perheiden ja naisten lehti

Sos.dem. Naisliitto siirtyi Sos.dem. puolueen hajaannuksessa vuonna 1957 skogilaisen vä- hemmistön, eli TPSL:n, jäseneksi. Tulevai- suus-lehden julkaiseminen jäi Sos.dem. Nais- liitolle, ja lehti jatkoi ilmestymistään vuo- teen 1973 saakka. Enemmistöön kuuluneet naisyhdistykset perustivat vuonna 1959 Sos.

dem. Naisten Keskusliiton, jonka lehti, Ai- kamme Kuvastin, alkoi ilmestyä syksyllä 1962 ja muuttui säännöllisesti ilmestyväksi vuonna 1963.

Lehden julkaisijaksi tuli kuitenkin Kotien Puolesta Keskusliitto, eikä ”sosialidemokra- tia” esiintynyt lehden nimessä eikä juuri si- sällössäkään. Näytenumerossaan Aikamme Kuvastin totesi olevansa ”kotien, perheiden ja naisten lehti”. Se täsmensi linjaansa seuraa- valla melko epämääräisellä ohjelmalla:

”Ihminen ei vain elä yksinomaan suuris- sa asioissa, jos pidämme teknillistyvää maa- ilmankuvaamme ’suurena’, vaan elää omaa

’pientä’ elämäänsä ihmisenä ihmisten joukos-

sa. Kodit ja perheet ovat edelleen ihmisten

elämän perusteena. Ihmisten väliset suhteet

muodostavat jokapäiväisen elämän tärkeän

osan. Tämä jokapäiväinen elämä kamppailui-

neen, voittoineen ja tappioineen, monipuoli-

sena, värikkäänä ja arvokkaana, on ’Kuvasti-

memme’ peilattavana. ”

²¹

le, radikaalifeministeille, anarkofeministeille, naisille, miehille, transsukupuolisille, tuleville feministeille – eli aivan kaikille.”

²⁵

Vuoden 2015 eduskuntavaalien tappion jälkeen ollaan kuitenkin samassa tilanteessa kuin monta kertaa aiemmin Dooriksen ja sen edeltäjien historian aikana. Syyskuussa 2015, naisliiton 115-vuotisjuhlien yhteydessä, liiton hallitus keskusteli lehden tulevaisuudesta ja päätti, että sen julkaiseminen nykymuodossa lopetetaan. Dooriksen 110-vuotisjuhlanume- ro (2-3/2015) oli siis näillä näkymin myös lehden viimeinen.

Pidempi versio artikkelista on luetta- vissa osoitteessa http://www.tyovaen- perinne.fi/tyovaentutkimus/

Viitteet

1 Martta Salmela-Järvinen. Työläisnaiset nousevat poliitti- seen toimintaan. Teoksessa Työn naisten juhlavuosi. Sosi- aalidemokraattinen Työläisnaisliitto, Helsinki 1950, 80.

2 Sylvi-Kyllikki Kilpi. Suomen työläisnaisliikkeen historia. Kan- sankulttuuri, Helsinki 1953, 50.

3 Maria Lähteenmäki: Vuosisadan naisliike. Naiset ja sosiali- demokratia 1900-luvun Suomessa. Sosialidemokraattiset Nai- set, Helsinki 2000, 33–34.

4 Salmela-Järvinen 1950, 80.

5 Salmela-Järvinen 1950, 81.

6 Työläisnainen, näytenumero 0/1906, marraskuu 1906.

7 Lähteenmäki 2000, 38.

8 ks. mm. Hilja Pärssinen 1906. Työläisnainen, näyte- numero 2, 1906. Pärssinen oli porvarillisen naisliikkeen tiukimpia kriitikoita, mikä näkyi hänen kirjoituksissaan Työläisnaisessa ja puheissaan, jotka hän piti eduskunnassa.

9 ”Työläisnaiselle 10,000 lukijaa.” Työläisnainen 15–

16/1912.

10 Työläisnainen 51/1908.

11 Salmela-Järvinen 1950, 81.

12 mm. Salmela-Järvinen 1950, 82–83.

13 Työläisnainen 1/1921, kansisivu.

14 Salmela-Järvinen 1950, 82–83.

15 Marja Lehto. 80 vuotta sosialidemokraattista naistoimin- taa. Teoksessa Naisen työ – Sosialidemokraattinen naisliike 80 vuotta. Sosialidemokraattiset Naiset, Helsinki 1980, 31.

16 lainaus Toveritar 7/1935.

17 Tulevaisuus 3/1944.

18 Salmela-Järvinen 1950, 83.

19 Lehto 1980, 39.

20 Työläisnaisen tarina, 9.

21 Aikamme Kuvastin, näytenumero 15.10.1962.

22 Lehto 1980, 42.

23 Merja-Hannele Vuohelainen, suullinen tieto 2015.

24 Ulpu Iivari. Pannulappuja ja sosialismia. Ajankuvia Demari- naisten 110-vuotiselta taipaleelta. Sosialidemokraattiset Nai- set, Helsinki 2010, 63.

25 Dooris-lehden kotisivuilta, 2010.

Marja Lehdon mukaan Aikamme Ku- vastin jatkoi Tulevaisuus-lehden 40-luvulla hahmoteltua epäpoliittista linjaa. Liitossa oli tosin esitetty, ettei uutta lehteä perustettaisi, vaan pyrittäisiin sen sijaan kehittämään puo- lueen Sosialistista Aikakauslehteä omien vaa- timusten mukaiseksi. Ajatusta oli kuitenkin vastustettu sillä perusteella, että Sosialistinen Aikakauslehti olisi naisille liian asiapitoinen ja raskas.

²²

PikkuSiskosta Doorikseen

Naisliitot yhdistyivät Sosialidemokraattiset Naiset – Socialdemokratiska kvinnor -jär- jestöksi vuonna 1979. Tuolloin molempien lehdet, Tulevaisuus ja Aikamme Kuvastin, olivat jo lakanneet ilmestymästä. Naisliiton perustamiskokouksessa oli sovittu, etteivät naiset julkaise omaa lehteä. Kielto ei kuiten- kaan koskenut jäsenkirjeitä eikä koulutusma- teriaalia.

A5-kokoinen, koneella kirjoitettu ja mo- nistettu PikkuSisko alkoi ilmestyä vuonna 1985. Naisliitto julkaisi myös Tietosisko- aineistoja ja Kansainvälistä Bulletiinia. Vaa- lien yhteydessä jaettiin isoinakin painoksina Punahilkka-lehteä. Tarja Halosen presidentti- vaalikampanjassa vuonna 2000 Punahilkalla oli tärkeä rooli – silloisen tiedotussihteerin Merja-Hannele Vuohelaisen mukaan lehti lä- hes revittiin jakajien käsistä.

²³

Oman äänenkannattajan uusi perustami- nen onnistui vuonna 2008. Dooris oli päätoi- mittaja Merja-Hannele Vuohelaisen mukaan tarkoitettu yhdyssiteeksi erityisesti nuorille naisille suunnatulle Dooris-verkostolle

²⁴

, mutta toiminta ei ottanut kunnolla tulta.

Perinteisempään tyyliin tottuneille jäse-

nille Dooriksen räväkkä ja avoimen feminis-

tinen linja saattoi myös aluksi olla hieman

rankka: ”Dooris on feministeille, kaappife-

ministeille, profeministeille, ekofeministeil-

L ottien panosta väheksymättä on sel- vää, että tämä näkökulma sulkee ison osan naisista keskustelun ulkopuolel- le. Kansallisessa kertomuksessa lotta edustaa yhä usein sota-ajan naista, vaikka kaikki nai- set eivät kuuluneetkaan järjestöön. Väitös- kirjassani

^�

halusin selvittää, mitä ne ”muut”

naiset tekivät kotirintamalla, ja millainen on ollut heidän käsityksensä sodasta ja sen merkityksestä erityisesti heidän työkokemus- tensa kannalta. Tässä artikkelissa käsittelen tutkimuksen lähteenä käytettyä muisteluai- neistoa. Tarkastelen työläisnaisten, erityisesti tehtaissa toisen maailmansodan aikana työs- kennelleiden naisten, kertomuksia työstään varsinkin väsymykseen ja työssä jaksamiseen liittyen.

Tutkimukseni aineistona toimivat neljän eri arkiston muistitietokokoelmat, joista olen

rakentanut tutkimusaineistoni. Suurin aineis- tokokonaisuus on Museoviraston kansatie- teellisen arkiston keruu 34 (1988–1989), joka käsitteli naisten työtä sota-aikana. Lisäksi olen lukenut Työväen Arkiston, Kansan Ar- kiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmia. Keräämä- ni aineisto sisältää naisten kertomuksia palk- katyöstä noin talvisodan alkamisesta jälleen- rakennusaikaan 1950-luvulle asti.

³

Muistitietoaineistolle ovat tyypillisiä piir- teitä subjektiivisuus, tulkinnallisuus ja ajal- linen kerrostuneisuus. Oleellista ei ole niin- kään se, mitä tapahtui vaan se, mitä siitä ker- rotaan. Toisin sanoen keskeistä on, millaisia merkityksiä ihmiset antavat tapahtumille muistellessaan niitä myöhemmin. Tutkijana olen nykypäivässä, mutta aineistoni ei ole tä- män päivän aineistoa vaan koottu arkistoihin

kirsi-maria hytönen FT, Jyväskylän yliopisto

Naiset ja sota-ajaN työN muistot

Talvi- ja jatkosotien tutkimus on Suomessa laajaa ja monipuolista.

2000-luvun aikana tutkimuksen keskiöön on yhä useammin nostettu

sodan kokemukset eri ryhmien näkökulmista ja myös rauhaan palaa-

minen erilaisine ongelmakohtineen.

¹

Silti sota-ajan naisten tehtävistä

muistetaan edelleen useimmiten Lotta Svärd -järjestön jäsenten työ.

paljon aikaisemmin, pääosin jo 1980-luvun lopulla. Katse kohdistetaan menneisyyteen, mutta katsetta ohjaavat nykypäivän linssi sekä tapahtumien ja kerrontahetken välillä kulunut aika ja kertojan kokemukset.

⁴

Tämän vuoksi muistelukerronta sodan ja jälleenra- kennusajan työstä kertoo työn merkityksistä myös laajemmin. Työlle kerronnassa annet- tujen merkitysten kautta olen tarkastellut niin kutsuttua työn eetosta. Jatkuva työnteko, ah- keruus ja toimeliaisuus korostuvat tutkimus- aineistossa, jossa niistä tulee jopa kunnialli- sen kansalaisen mittareita.

Työvelvollisuus, väsymys ja jaksaminen

Työstä kertoessaan ihmiset jäsentävät paik- kaansa yhteisönsä toimivina, aktiivisina osal- listujina. Työvelvollisuus oli asia, jonka ihmi- set erityisesti liittivät keräämässäni aineistos- sa sota-ajan työhön.

⁵

Sota-aikana työvelvol- lisuus tarkoitti sekä lakisääteistä työpakkoa että vapaaehtoista työtä. Laki velvoitti lähes kaikki terveet 15–65-vuotiaat tuottavaan työ- hön. Jos työpaikkaa ei löytänyt itse, sellaiseen ohjattiin. Työvelvollisuuden rikkomisesta oli säädetty rangaistuksia, mutta niitä tar-

Naistyöläisiä Klingendahlin tehtaan pommi- suojassa Tampereella. Kuva vuosien 1939–1944 väliltä. Kuva: Työväenmuseo Werstas.

Voiman henkilökuntaa talkootöissä Lakalaivan pellolla Tampereella vuonna 1943. Kuva: Työväenmu- seo Werstas.

vittiin vain harvoin. Ajan ilmapiiri kannusti vapaaehtoiseen työhön ja ylittämään itsensä ja omat rajansa niin palkkatyössä kuin tal- koissakin. Mottitalkoot ovat tunnettu osoitus talkoista samoin kuin kaupunkilaistyttöjen ja -poikien viettämät kesät maatiloilla, joissa työvoimaa tarvittiin. Työtyttöjä koulutettiin leireillä maatilojen aputyövoimaksi, ja tehtai- den väkeä saatettiin kuljettaa porukalla esi- merkiksi perunan- tai sokerijuurikkaan nos- totalkoisiin tai mottimetsään.

⁶

Muistelukerronnassa työvelvollisuus tar- koittaa lakia useammin moraalista velvol- lisuutta tehdä työtä. Tätä jaettua normia työnteosta kuvaa esimerkiksi vuonna 1923 syntynyt Kaisa. Kaisa oli jatkosodan aikana nuori aikuinen, ja hänellä oli useita työpaik- koja. Nuoren naisen näkökulmasta sota-ajan työ ja vaihtelevat työpaikat merkitsivät uusia kokemuksia, ehkä jopa seikkailuja. Toisin kuin monet muut, Kaisa ei muistele palkkan- sa olleen merkityksellinen, eikä hänelle ollut väliä sillä, että miehet saivat samasta työstä parempaa palkkaa. Palkalla ei ehkä ollut väliä siksi, että Kaisa luultavasti asui vielä koto- na vanhempiensa kanssa. Palkka ei ole yhtä vähämerkityksellinen perheellisten naisten kerronnassa, jossa perheen elatuksen ansait- seminen on tärkeä työhön kannustava tekijä.

⁷

Kaikki työhön kykenevät olivat periaattees- sa työvelvollisia. Tein työtä vapaaehtoisesti, suuresta palkasta ei niin väliä. Ei kukaan hal- veksinut ketään, kai miehet olivat sitten ”osaa- vampia”, kun nostivat rahaa vähän enemmän kuin minä. Työpaikkani vaihtuivat turvesuolta tehtaaseen, torimyyjästä kirkon lattian pesijäk- si. Pääsinpä kellojakin soittamaan isän kanssa.

Suntioisäni opetti, mistä narusta piti aloittaa eri tilanteissa, esim. mies- ja naispuolisen kuo- linkelloja soitettaessa. Mottimetsään, kansan- huoltoon, postiin, pankkiin, apteekkiin. Ha- lusin kokemuksia ja etsin rauhaa levottomalle mielelleni. [--] Ei elämääni lomia mahtunut, en sellaista edes ajatellut. Lahtosen Anni oli saa- nut töitä rautatieasemalla, tapasimme laiturilla

työpäivän jälkeen, sytytimme ensimmäiset pa- perossit =(pilli)savukkeet ja vilkuilimme sota- poikia.

⁸

Vaikka työvelvollisuuslaki vaikeutti työpai- kan vaihtamista, sota-aika antoi myös mah- dollisuuden kokeilla monia eri tehtäviä, sil- lä työvoimasta oli jatkuvasti pulaa. Kaisan muistelukerronnassa huomiota kiinnittää se, miten työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Kaisan kerronnassa työ vaihtuu toiseen tiuhaan, eikä lomia mahdu väliin. Kaupunkien työväen odotettiin niin sanotusti antavan puolet ke- sälomastaan isänmaalle, eli loma piti viettää elintarvikehuollon kannalta kriittisessä maa- taloustyössä. Lomia silti oli, joskin ahke- ruutta korostavassa ilmapiirissä joutenoloon suhtauduttiin torjuvasti, ainakin jälkikäteen muistellessa.

Kaisan muistelukerronta tuo esiin nuo- ren seikkailunhaluisen ihmisen kokemuksen:

erilaisista töistä sai erilaisia kokemuksia, eikä vapaa-aikaakaan käytetty ryppyotsaisuu- teen. Kaisa oli nuori, ja sota merkitsi hänelle myös jännitystä ja värikkyyttä. Kaisa kertoo, kuinka koulutytöt flirttailivat ammuksia pa- katessaan ammustehtaassa vartiossa olleen nuoren sotilaan kanssa. On helppo kuvitella myös Kaisa ja hänen ystävänsä asemalaituril- la opettelemassa tupakanpolttoa. Paperossin sytyttäminen kuvaa nuoren naisen asennetta nuoruuteen ja poikkeusaikaan.

⁹

Sodan esit- täminen seikkailuna rikkoo kulttuurista ker- tomusta, jossa tehdään ahkerasti ja vakavasti työtä isänmaan asian eteen.

Kaisan muistoissa työnteko on innostavaa ja seikkailullista, mutta suurempi osa aineis- toni kertojista muistelee työntekoa raatami- sena, josta selvittiin erilaisin keinoin. Näin työnteon muistaa esimerkiksi Marjatta, joka oli Kaisan tavoin syntynyt vuonna 1923.

Marjatta muistelee työtään yhtäältä hyvin

ruumiillisesti, toisaalta hieman romantisoi-

den. Hänen kerto- muksensa on vä- rikäs ja tarkka kuvaus kesäisen tiilitehtaan arjesta.

Tehdastyö on mi- nulle jo nuoresta 1939 alkaen tut- tua. Olin ainakin 4 kesänä työs- sä tiilitehtaalla.

Se oli silloin naisten työ paikka. Kärräsimme märkiä tiiliä kärryissä sellaista pitkää käytävää pitkin. Sitten ne oli nostettava korkeille kapeil- le hyllyille kuivumaan. Se oli ainoa työ jossa mitastani oli apua 173 sm. Kun tiilet olivat kui- via taasen sama kärrääminen ja uuneihin kan- taminen, märkiä tiiliä oli 4-6 laudalla, [--] niitä lautoja kannettiin noin 10 m uunin luukkuihin, jossa ne muutamat miehen puolet täyttivät uu- nin.

Tätä raskasta työtä tein alkaen kesällä 39-43 saakka, puukengät jalassa, aina juoksu päällä, mutta tiilet tekivät kauppansa ” ja uunit täy- tettiin ja tyhjättiin, naisten ja nuorien poikien voimalla. Silloin sitä jaksoin ja kyllä joskus ihan voi kuvitella, vieläkin tyyntä pimeää elokuun yötä ” uunit hehkuivat kuumuutta ja valoivat ympäristöön heikkoa tulen hehkua, kipinät lentelivät ” jos olisin runoilia siitä tiilestä voisi hehkuttaa runoa, ei kyllä silloin. Jalat ja kädet olivat aina kipeitä ja ovat vieläkin jatkuvasti.

¹⁰

Marjatta kuvaa tekemäänsä työtä vahvasti oman ruumiinsa kautta. Työtä tehdään käsin ja jaloin, kiireessä, kuumissa olosuhteissa ja koko vartalon pituutta hyödyntäen. Marja- tan mukaan hänen kätensä ja jalkansa olivat aina kipeitä raskaan työn vuoksi, mutta silti hän jaksoi tehdä työtä. Marjatta viittaa nuo- ruuteen jaksamisen mahdollistavana tekijänä, kuten monet muutkin kerrontahetkellä iäk- käät naiset. Kipu puolestaan on muistettuna kiinnostava tunne, sillä se ei aina jää mennei- syyteen vaan kulkee mukana toisinaan hy- vinkin pitkän ajan ja on läsnä myös kerron- tahetkellä, kuten Marjatan käsissä ja jaloissa.

Raskas työ voi jättää elämän pituisen jäljen ihmisruumiiseen.

¹¹

Naisten muistelukerronta sota-ajan työstä muodostuu usein selviytymiskertomuksista.

Välillä olosuhteet olivat varsin kurjat, mutta silti kaikesta selvittiin, koska selvittävä oli.

Työ oli siis likasta, meluisaa ja väsyttävää. Puh- distusta varten ei tehtaalla ollut kuin kylmä vesi, ei suihkua. Suuremman lian käsistämme pyyhimme koneöljyyn kastetulla trasselitupol- la. Kotona sitten peseydyin ja saunassa, joka olikin hyvä Kaleva-sauna Porvoonkadulla.

Väsymystä vastaan ei siihenkään löytynyt kuin hetkittäin parannusta ja luulen, että vähäinen ruokakin oli siihen osatekijänä. Kun aamulla tankkasin itseni parilla leipäpalalla korvikkeen kera, sama ruokavalio päivällä, niin pysy sitten pirteänä. Yövuorossakin oli pärjättävä samoin.

Meillä ei ollut varaa ruokailla kuin kerran päi- vässä ja se ajoitettiin iltaan.

¹²

Työtä tehtiin sota-ajan tehtaissa usein vuo- rotyönä, ilmahälytysten takia väsyneinä ja ravintotilanteen takia nälkäisenä. Lika, melu ja vaarat kuuluivat työpaikalle. Työn likaisuu- den naiset kuvaavat aina epämiellyttävänä, ja joku mainitsee saippuan puutteen olleen nöyryyttävääkin.

¹³

Säännöstelty ravinto lisäsi tietenkin väsymyksen tunnetta.

Edellä lainattu Mirja kuvaa väsymystään poikkeuksellisen värikkäästi ja monin sanoin, mutta hänestä poiketen varsin moni kerto- ja ei mainitse väsymystä lainkaan. Tavallista on myös kertoa, että kyllä väsytti, mutta ei

Tampereen sosia- lidemokraattisen naisyhdistyksen jäseniä ompelemas- sa vaatteita sotilaille talvi- tai jatkosodan aikana Tampereen Työväentalolla.

Kuva: Työväenmuseo Werstas.

valitettu. Tällaisen niin kutsutun teräsnais- diskurssin

¹⁴

käyttö on tyypillistä muistelu- kerronnalle ja toimii samalla suhteuttajana nykypäivää kohti: kun kerran on tänne asti selvitty näinkin suurien vaikeuksien jälkeen, niin terästähän tässä ollaan.

Ei väsytä, eikä valiteta

Aineistossani on myös paljon esimerkkejä siitä, että töissä viihdyttiin hyvin. Esimerkiksi Tyyra kuvailee suksitehtaan työilmapiiriä:

Työnantaja oli saanut melkein kaikki miehensä takaisin sotatouhuista, niin että hän voi painaa täydellä kapasiteetilla ja työtä riitti. Jos jotain erimielisyyttä syntyi työnjohdon ja työntekijöi- den välillä, ei se lakkoon johtanut. Eikä sota- aikana olisi voinutkaan. [- -] Yleensä siellä val- litsi hyvä ilmapiiri. Ihmiset olivat sopeutuvaisia ja huumorintajuisia, ankeasta ajasta huolimat- ta. En tiedä, olinko ehkä liian nuori ja sinisil- mäinen, etten huomannut kaikkea. Näin jäl- keenpäin ajatellen se muistuu mieleen hyvänä työpaikkana, ei sellaisia enää nykyään tule. Ja toverihenki oli hyvä, vaikka siellä jo viimeiseltä oli niin monenlaista ”sukankuluttajaa.” Pik- kujouluja vietettiin yhdessä ja suoritettiin itse ohjelmaa. Niitä harjoiteltiin siellä tehtaallakin kahvi- ja ruokatuntien aikana.

¹⁵

Iloisesta ilmapiiristä, sitkeydestä ja peräänan- tamattomuudesta kerrotaan mielellään, kat- soo kertoja niiden johtuneen sitten yhteises- tä tavoitteesta, työntekijöiden nuoruudesta tai muista syistä. Sota muutti olosuhteita ja toi mukanaan siirtolaisten auttamisen, sään- nöstelyn ja maatalouden tuotantokamppai- lun kaltaisia tehtäviä, jotka oli pakko tehdä.

Työkeskeisessä ilmapiirissä, jossa ahkeruus oli kunniallisen kansalaisen mittari, työ voitti vapaa-ajan – ja muistelukerronnassa työ voit- taa edelleenkin vapaa-ajan. Vapaata päästiin kuitenkin viettämään muulloinkin kun joulu- na, vaikka osa siitä käytettiinkin maatalous- talkoisiin. Työn keskeisyys on kuitenkin saa- nut monet kertojat unohtamaan vapaa-ajan kokonaan.

Muistelukerronnan sisältöihin vaikuttavat tietenkin myös kysymykset: esimerkiksi Mu- seoviraston keruukysely 34, joka on väitös- kirjani laajin aineisto, sisältää 112 kysymystä.

Näistä vain neljä liittyy vapaa-aikaan, kaikki muut sivuavat tavalla tai toisella työtä. Kun ahkeruus on liitetty sota-ajan kansalaisen kunniallisuuteen, on vapaa-aika helposti jä- tetty sivuun vähemmän tärkeänä osana elä- mää.

¹⁶

Kiinnostavaa on mielestäni myös se, että hyvin usein naiset muistavat, ettei kukaan va- littanut sota-aikana.

Työpäivä kesti joskus päivällä aamu seitsemäs- tä iltaan klo 23:een. Kun asuntoon pääsi ei jaksanut enää muuta kuin ryömiä vuoteeseen.

Aina eivät vuorot olleet tietenkään näin pitkiä.

Mutta koskaan en muista kenenkään valitta- neen.

¹⁷

Väsymys on niitä asioita, jotka katoavat muistoista. Se on inhimillistä ja ymmärret- tävää. Muistot ja muisteleminen ovat keino rakentaa käsitystä itsestä, omasta identiteetis- tä. Historiallisten tapahtumien kohdalla kyse on myös oman identiteetin suhteuttamisesta osaksi historiaa.

¹⁸

Minuuden rakentamiseen kuuluu useimmiten hyviä, kestäviä ja kan- nustavia rakennuspuita. Naisten väsymättö- myys ja valittamattomuus sota-aikana ovat eräänlainen suuri kertomus, jota on toistettu jo sotavuosista lähtien, muissa yhteyksissä jo paljon varhemminkin.

¹⁹

Toistuvuus ja uu- delleen kertominen ovat vahvistaneet suuria kertomuksia niin, että muunlaiset tarinat ovat poikkeuksellisia. Niinpä väsymyksestä, epä- toivosta, luovuttamisen tunteista tai periksi antamisesta ei juuri kerrota sota-ajan kon- tekstissa.

Samoin kuin edellä lainattu Marjatta, joka

pohti omien tiilitehtaan elokuisia öitä kos-

kevien muistojensa romantisoitumista ajan

kuluessa, myös Kaino huomaa muistojen

olevan toisinaan epätark- koja. Hän huomaa keruu- kilpailuun muistojaan pur- kaessaan kadottaneensa väsymyksen, unohtaneensa sen. Hän tulkitsee omia muistojaan uudelleen ker- rontahetkellä.

On ihmeellistä, etten muis- ta pahemmin koskaan olleeni väsynyt, vaikka yö- unetkin jäivät joskus vä-

liin. [--] Muistuu mieleen, että taisin sittenkin joskus olla väsynyt. Sattui harmittava ja silloin tuntui, häpeällinen tapaus. Pentin vanhemmat nim. tulivat yllättäen pari päivää muuttomme jälkeen meille kylään. Onnittelemaan uutta ko- tia. Siinä kahvia keitellessä puhkesin yhtäkkiä itkuun. Ilman mitään syytä. Se taisi olla kum- minkin sitä väsymystä.

²⁰

Työn kokemusten tutkijat muun muas- sa folkloristiikan, etnologian ja sosiologian aloilta ovat osoittaneet, että suomalaiseen työstä kertomiseen ja niin kutsuttuun työn eetokseen kuuluvat toisinaan raataminen ja valtavat työmäärät, mutta myös niistä selviä- minen, koska on pakko selvitä.

²¹

Työn eetos- ta rakennetaan vahvasti muistelukerronnas- sa sota-ajan työstä. Ihmiselle on tyypillistä kertoa selviytymiskertomuksia: väsymisen, luovuttamisen, tuskan ja epätoivon sijaan ihminen luontaisesti muistaa mieluummin selviytymisen ja kertoo siitä. Tämä yhdenmu- kaistaa ja tukee työn eetosta, joka rakentuu raadannan ja selviytymisen tasapainoon.

Sodan kokemuksia

Arkisen työn kuvauksissa sota toisinaan etääntyy. Se on läsnä kerronnassa esimer- kiksi pulasta ja säännöstelystä, pommitusten pelosta tai rintamalinjojen siirtymisen vai- kutuksista elämään. Joissain kertomuksissa sota tuntuu vieläkin synkemmin. Maija-Liisa oli aloittanut kenkätehtaassa jo ennen sotaa,

mutta työn luonne muut- tui sodan myötä.

Mutta sitten tuli sota ja so- dan kauhu. Me jatkoimme työtämme suutaripuolelta, vaikka miehet melkein kaikki lähti. Teimme yksinomaan sotamiehille saappaita. Sitten alkoi rintamalta tulla vanhat saapasvarret ne prässättiin ja leikattiin uudelleen. Ne oli kamalan näköisiä. Verisiä ja vielä hiekkaisiakin. Ne oli kaatuneiden ja loukkaantuneiden saappaat. Se oli ikävää työtä kun tiesi, että siinä oli ollut ter- ve nuori mies ja nyt vainaja. Minun mieheni ei kaatunut sodassa haavoittui kyllä jalkaan ja parani.

²²

Maija-Liisa oli ollut uudessa kenkäteh- taassa töissä jo vuoden ennen sotaa ja saanut koulutusta esimiesasemaan asti. Sodan alet- tua kenkätehdaskin alkoi tuottaa sotatarvik- keita. Kuvaus veristen ja hiekkaisten sotilas- saappaiden käsittelystä on eloisa muisto, joka saa kyllä kenet tahansa lukijan muistamaan, että käytiin sotaa.

Muistelukerronnalle on tyypillistä ajalliset siirtymät kerrontahetken ja muistellun ajan- kohdan välillä. Myös Maija-Liisa päätyy oman osansa reflektointiin: hänen miehensä selvisi sodasta hengissä ja lähes vahingoittumatto- mana. Se että hän haluaa juuri tässä kohdassa pitkää tarinaansa mainita miehensä tilanteen, ehkä muistuttaa siitä, että sodan kauhu on ollut aitoa myös sotatarvikkeita valmistavien naisten elämässä eikä ainoastaan rintamalla.

Pelostaan kertoessaan hän haluaa muistuttaa sekä itseään että tarinansa lukijaa, että hän oli miehensä kanssa onnekas.

Naisten muistot työstä sodan ja jälleen- rakennuksen vuosilta ovat värikkäitä ja mo- nipuolisia. Muistelukerronnan avulla voi tarkastella esimerkiksi kokemuksia työstä tai työlle annettuja merkityksiä, sukupuolen merkityksiä tai kotirintaman arkea. Kuitenkin Naisten väsymättömyys ja valit-

tamattomuus sota-aikana ovat

eräänlainen suuri kertomus,

jota on toistettu jo sotavuosista

lähtien, muissa yhteyksissä jo

paljon varhemminkin. Toistu-

vuus ja uudelleen kertominen

ovat vahvistaneet suuria ker-

tomuksia niin, että muunlaiset

tarinat ovat poikkeuksellisia.

Suomessa on edelleen selvittämättä, mitä so- ta-aikana tehty työ merkitsi naisten asemalle työmarkkinoilla määrällisesti ja pidemmällä aikavälillä.

Viitteet

1 Ks. esim. Pia Olsson. Myytti ja kokemus. Lotta Svärd sodas- sa. Otava, Helsinki 2005; Ville Kivimäki. Murtuneet mielet.

Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY, Helsinki 2014; Kaija Heikkinen. Yksin vai yhdessä. Rinta- manaisen monta sotaa. Kultaneito 11. SKTS, Joensuu 2012.

Kirsi-Maria Hytönen & Eerika Koskinen Koivisto. Hi- keä, naurua ja nokea – naisten kokemuksia tehdastyöstä toisen maailmansodan aikana. Teoksessa Kati Launis &

Marko Tikka (toim.). Työväki ja kokemus. Väki voimakas 22. THPTS, Tampere 2009; Riikka Raitis & Elina Haavio- Mannila (toim.). Naisten aseet. Suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodissa. WSOY, Helsinki 1993. Ks. myös Ville Kivi- mäki & Kirsi-Maria Hytönen (toim.). Rauhaton rauha. Suo- malaiset ja sodan päättyminen 1944–1950. Vastapaino, Tam- pere 2015 (tulossa).

2 Kirsi-Maria Hytönen. ”Ei elämääni lomia mahtunut” Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenra- kennuksen aikana. Kultaneito 13. Suomen Kansantietou- den Tutkijain Seura, Joensuu 2014.

3 Tarkemmin aineistokokonaisuudesta Hytönen 2014, 51.

Tässä artikkelissa viitataan Museoviraston keruukyselyyn nro 34 viitteillä MV:34 sekä Kansanrunousarkiston kilpa- keruuseen Satasärmäinen nainen viitteellä SATA.

4 Esim. Hilkka Helsti. Kotisynnytysten aikaan. Etnologinen tut- kimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista. SKS, Helsinki 2000, 25; Outi Fingerroos & Riina Haanpää. Muistitie- totutkimuksen ydinkysymyksiä. Teoksessa Outi Finger- roos, Riina Haanpää, Anne Heimo & Ulla-Maija Peltonen (toim.). Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. SKS, Helsinki 2006; Jorma Kalela. Muistitiedon näkökulma historiaan. Teoksessa Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo & Ulla-Maija Peltonen (toim.). Muistitietotut- kimus. Metodologisia kysymyksiä. SKS, Helsinki 2006; Pirjo Korkiakangas. Etnologisia näkökulmia muistiin ja muis- teluun. Teoksessa Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo & Ulla-Maija Peltonen (toim.). Muistitietotutkimus.

Metodologisia kysymyksiä. SKS, Helsinki 2006; Alessandro Portelli. What makes oral history different? Teoksessa Robert Perks & Alistair Thomson (toim.). The Oral His- tory Reader. 2nd edition. Routledge, London & New York 2000.

5 Ks. myös Heikkinen 2012.

6 Sinikka Paavilainen. Työtytöt. Tytöt isänmaan palveluksessa 1941–1945. Minerva Kustannus, Helsinki 2010; Heik- kinen 2012; Pia Olsson. Nainen ja työn muuttuvat nor- mit. Teoksessa Martti Turtola et al. (toim.). Arkea sodan varjossa. Sodassa koettua 3. Weilin+Göös, Helsinki 2008;

Otto Aura. ”Nykyaikaisessa sodassa työvelvollisuus on välttämätön.” Työvelvollisuus Suomessa talvisodasta jat- kosodan alkuun. Hybris 3/2013; Henna Salminen. ”Laissa säädetyn rangaistuksen uhalla kutsutaan täten.” Naisten työvel- vollisuus jatkosodan 1941–1944 aikana. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Helsinki 2000.

7 Hytönen 2014, 128–133.

8 MV:K34/2125, synt. 1923. Nimet on muutettu kirjoitta- jan toivomuksesta.

9 Hytönen 2012.

10 MV:SO/677, synt. 1923.

11 Hytönen 2014, 157–158; Eerika Koskinen-Koivisto.

Healthy, Skilled, Disciplined – Modernizing Changes and the Sense of Self in the Embodied Experiences of a Fe- male Factory Worker. Ethnologia Fennica 36(2009), 72–83;

Jussi Turtiainen. Metalliin kietoutuneet muistot: metalli- työläisten maskuliinisuus toisen maailmansodan jälkeen.

Teoksessa Ari Väänänen & Jussi Turtiainen (toim.).

Suomalainen työntekijyys 1945–2013. Vastapaino, Tampere 2014.

12 MV:K34/1149, synt. 1923.

13 Hytönen 2014, 151–154; lian ja puhtauden sukupuolittu- neista kokemuksista ks. myös Eerika Koskinen-Koivisto.

Her Own Worth: Negotiations of Subjectivity in the Life Narra- tive of a Female Labourer. Studia Fennica Ethnologica 16.

SKS, Helsinki 2014, 80–82.

14 Marja Saarenheimo. Jos etsit kadonnutta aikaa. Vanhuus ja oman elämän muisteleminen. Vastapaino, Tampere 1997.

15 MV:K34/963, synt. 1917.

16 Hytönen 2014, 138–143; Elina Haavio-Mannila & Heli Äärilä. Vapaa-ajan vietto. Teoksessa Riikka Raitis & Elina Haavio-Mannila (toim.). Naisten aseet. Suomalaisena nai- sena talvi- ja jatkosodissa. WSOY, Helsinki 1993; sota-ajan vapaa-ajanvietosta ks. Merita Suikkanen. Kiellettyjen tanssien hurmaa. Jatkosodan tanssikielto ja nurkkatans- sikulttuuri. Teoksessa Jarkko Keskinen, Suvianna Seppälä

& Kari Teräs (toim.). Häkäpöntöistä nurkkatansseihin. Arjen ilmiöitä sota-aikana. Suomen historian julkaisuja 2. Turun yliopisto, Turku 2012; Anu Koivunen. Isänmaan moninaiset äidinkasvot. Sotavuosien suomalainen naisten elokuva sukupuo- liteknologiana. Suomen elokuvatutkimuksen seura, Turku 1995.

17 MV:K34/276, synt. 1926.

18 Esim. Korkiakangas 2006; Portelli 2006; Fingerroos &

Haanpää 2006.

19 Olsson 2005; Vahvan naisen kertomuksesta ks. esim. Pir- jo Markkola. Vahva nainen ja kansallinen historia. Teok- sessa Tuula Gordon, Katri Komulainen & Kirsti Lem- piäinen (toim.). Suomineitonen hei! Kansallisuuden sukupuoli.

Vastapaino, Tampere 2002; Eeva Peltonen. ”Vahva” suo- malainen nainen? Suomalaisen naistutkimuksen kertomaa ja (sen) luentaa. Naistutkimus 11(1998):4, 66–72.

20 SATA 10746–10766, synt. 1924.

21 Koskinen-Koivisto 2014; Matti Kortteinen. Kunnian kent- tä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Hanki ja jää, Helsinki 1992; Eija Stark. Köyhyyden perintö. Tutkimus kulttuurisen tiedon sisällöistä ja jatkuvuuksista suomalaisissa elämäkerta- ja sananlaskuaineistoissa. SKS, Helsinki 2011;

Tytti Steel. Risteäviä eroja sataman arjessa. Kansatieteellisiä tutkimuksia Helsingin yliopistossa 17. Helsingin yliopisto, Helsinki 2013; Teemu Taira. Työkulttuurin muutos työttömi- en kerronnassa. SKS, Helsinki 2006. Ks. myös Turtiainen 2014.

22 MV:K34/1575, synt. 1921.

Kirsi-Maria Hytösen väitöskirja tarkastelee naisten muistelukerronnasta rakentuvaa naisten sodanaikaista ja -jälkeistä palkkatyötä. Nais- ten työntekoa reflektoidaan kahta kulttuurista kertomusta vasten. Ne ovat suomalaisen vah- van naisen kertomus ja sodan yhtenäisyyden kertomus. Analyysissa käytetään tulkitsevaa lukutapaa. Tutkimuksessaan Hytönen ky- syy muistitietotutkimukselle tavanomaisella tavalla: mitä ja miten kerrotaan. Työssä on ajoittain sekaannusta kumpaan kysymykseen tutkimus viime kädessä kohdentuu. Kyse on viime kädessä asioiden subjektiivisesta merkityksellisyydestä. Miten-kysymystä, eli kerrontatapaa, on tarkasteltu lähinnä työn sisällön kautta. Jonkin verran on havaintoja tyylistä; esiin tulee ironian käyttö. Muistitie- don käytöltä vaaditaan kontekstualisointia.

Ajankohdan ymmärtämiseksi käytetään leh- tiaineistoa, mikä panee kysymään, miksi ei käytetä tutkimustietoa, elokuvia tai kauno- kirjallisuutta. Tutkimus käsittelee sekä sota- aikaa että jälleenrakennuskautta, mikä johtuu siitä, että sota-aika ei erotu selvästi naisten puheessa. Tämä on myös tutkijan kannanot- to historiallisen jatkuvuuden puolesta.

Aineisto on valtava, voisi sanoa turhankin suuri. Se käsittää neljän arkiston ja kahden aikakauslehden kahdenkymmenen vuoden

vuosikerrat. Aineistosta on tehty hyvä esitte- ly, jossa tulee esille Hytösen kriittinen ote ja taito. Hytösen tekemät tulkinnat ovat oivalta- via. Käsittelyn systemaattisuutta olisi voinut lisätä ja toisaalta aineiston narratiivisuuden olisi voinut ottaa rohkeammin huomioon.

Esimerkeissä painottuu tehdastyö. Tehdas- työn maskuliininen ilmapiiri, mitä ilmaisee ronski huumori, oli monelle keskiluokkaisel- le naiselle ahdistava. Työ yleensä ja palkkatyö sekoittuvat keskenään, mikä johtuu käytetys- tä aineistosta. Muistelun problematiikkaan kuuluu oleellisesti se, mitä ei muistella, mitä ei tuoda esille. Tutkijan ymmärtävä lukutapa ei kannusta aineiston aukkojen etsintään

Työn yhtenä ansiona on suomalaisten naisten sodanaikaisen ja -jälkeisen työssä- käynnin vaikutusten vertailu tilanteeseen muissa sotaa käyneissä länsimaissa. Työ on yksi esimerkki siitä, kuinka sukupuolittuneen sodan tutkimus asettuu luontevasti kansain- välisiin yhteyksiin.

Työssä vuorottelevat historiantutkimuk- sellinen ote, jossa muistitieto on perinteisesti lähinnä täydentänyt primaariaineistoa, ja et- nologinen ote, jossa muistitiedolla on itseis- arvo. Kaiken kaikkiaan työ on erinomainen lisä naiset ja sota -teeman, eli sukupuolittu- neen sodan tutkimukseen. Naisten sotapon- nistelujen tutkimisessa on nyt siirrytty tar- kastelemaan naisia palkkatyössä sota-aikana.

Tämä aihe on odottanut jo riittävän kauan tutkijaansa.

kaija heikkinen

Dosentti, prof. emerita, Itä-Suomen yliopisto kirsi-maria hytönen:

”ei elämääni lomia mahtunut”. Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana. Suomen kansantietouden tutkijain seura, Joensuu 2014. 282 s.

Ei elämääni lomia mahtunut

K urikka syntyi Inkerinmaalla vuon- na 1863 ja kuoli Rhode Islandilla USA:ssa tasan sata vuotta sitten, lokakuussa 1915. Kanadassa toimi vuosina 1901–1905 Kurikan perustama utopistinen Sointulan yhteisö. Masalan nuorisoteatteri valmisti aiheesta suositun näytelmän vuosina 2012–2013.

¹

Kurikka oli kiistatta poikkeuksellinen ih- minen, jonka elämässä olisi ainesta useaan elämäkertaan. Hän kulki maailman äärestä toiseen: Suomi, Australia, Kanada, välillä taas Suomi ja lopulta USA. Työväenliikkeen tutkijoiden keskuudessa Kurikan hahmo on toki tunnettu, ja hänestä on tehty lukuisia opinnäytteitä, mutta silti hänen hahmostaan löytyy jatkuvasti uusia puolia. Huomasim- me työryhmämme

²

kokouksissa, että Matti Kurikka valtaa yllättäen estradia tutkimuk-

sessa toisensa jälkeen, vaikkei hän esiinny edes hankkeemme tutkimussuunnitelmassa.

Päätimme perehtyä Kurikkaan ja kurikkalai- suuteen tarkemmin, ja tämä kirjoitus toimii keskustelunavauksena ennen suunnitelmissa olevan laajemman Kurikka-teoksen ilmes- tymistä. Ajatuksena on yhtäältä tutkia Ku- rikkaa useista eri näkökulmista ja toisaalta valottaa hänen avullaan 1800–1900-luku- jen ”pirstaloituneiden visioiden” maailmaa.

Tutkimusryhmämme tarkastelee Kurikkaa erityisesti opiskelijan, näytelmäkirjailijan, siirtolaisen, utopistin, varottavan roolimallin ja yhteiskuntakriitikon näkökulmista. Esiin nousevat ajankohtaiset asiat kuten etnisen taustan merkitys, maailman parantaminen globaalisti, julkisuuden kaksiteräinen miekka sekä ihanteiden ja todellisuuden kohtaamisen seuraukset.

matti kurikka – Profeetta omalla ja vieraalla maalla

anne heimo dosentti, Turun yliopisto mikko Pollari FM, Tampereen yliopisto anna rajavuori FM, Helsingin yliopisto Päivi salmesvuori dosentti, Helsingin yliopisto kirsti salmi-Niklander dosentti, Helsingin yliopisto mikko-olavi seppälä dosentti, Helsingin yliopisto sami suodenjoki FT, Tampereen yliopisto

Näytelmäkirjailija, toimittaja, sosialisti, utopisti ja teosofi ovat muutamia

Matti Kurikkaan liitettyjä määreitä. Naisten oikeuksien puolestapuhuja

ja vapaan rakkauden äänitorvi sopivat kuvaamaan häntä myös. Kurikka

oli monisärmäinen ihminen, ja hän eli aikana, jolloin tapahtui merkittäviä

muutoksia sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Matti Kurikalle irvaileva pilapiirros Fyren- lehdessä 15. huhtikuuta 1899. Piirroksen jul- kaisua edeltäneinä päivinä Kurikka oli eronnut Työmies-lehden toimituksesta julkisuuden paineessa ja hänestä oli ilmestynyt ylistävä artikkeli venäläisessä Svet-lehdessä.

Matti Kurikka puhumassa Johan Kockin arkun äärellä Fitchburgissa vuonna 1915. Kuva: Työväen Arkisto.

Opiskeluvuosien verkostoja ja kirjallisia kokeiluja

Matti Kurikka varttui Inkerin Tuutarissa

varakkaassa talonpoikaisperheessä. Isä Aa-

tami Kurikka olisi halunnut pojalle venä-

jänkielisen koulusivistyksen, mutta myöntyi,

kun kirkkoherra suositteli Mattia Tuutarin

suomenkieliseen kansakouluun. Kansa-

koulunopettaja Iisakki Lattu (myöhemmin

Suomalaisen teatterin ja Kansallisteatterin

näyttelijä) innosti Matin kirjallisia harras-

tuksia.

³

Perheen lapset lähetettiin Helsinkiin

jatkamaan koulunkäyntiä. Matti aloitti opin-

not Suomalaisessa Alkeisopistossa vuonna

1872 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1881.

⁴

Savo-Karjalaisen osakunnan jäseneksi Ku- rikka liittyi lokakuussa 1881. Uusmaalainen osakunta olisi ollut luontevampi ratkaisu, ja hän pyrkikin sinne yhdessä yhdeksän Alkei- sopistosta valmistuneen ikätoverinsa kanssa.

Kalevi Kalemaan mukaan tarkoituksena oli soluttautua ruotsinkieliseen osakuntaan ja heikentää siten ruotsinkielisten valtaa. Ku- rikkaa ei kuitenkaan hyväksytty osakuntaan.

Hän valitsi Savo-karjalaisen osakunnan, jossa jo toimivat hänen Tuomas-veljensä sekä kou- lutoverinsa Arvid Järnefelt.

⁵

Poliittinen keskustelu ja kulttuuritoimin- ta oli Savo-karjalaisessa osakunnassa hyvin vilkasta. 1880-luvun kuumia keskusteluky- symyksiä olivat darwinismi ja naiskysymys, joita pohdittiin kokouksissa ja klubi-iltojen pilailunäytelmissä. Osakunta oli vahvasti suomalaismielinen, ja aktiivijäsenien jou- kossa oli monia suomalaisen tiede-elämän ja taiteen tulevia merkkihenkilöitä: Kaarle ja Ilmari Krohn, Juhani Aho, Arvid Järnefelt ja Kustavi Grotenfelt.

⁶

Matti Kurikan ja A.B. Mäkelän pitkäaikai- nen yhteistyö sai alkunsa jo opiskeluvuosina.

He aloittivat lehtimiehen uransa käsinkirjoi- tetussa Savo-Karjalainen-lehdessä. Käsin- kirjoitetut osakuntalehdet olivat nousseet merkittäväksi vaihtoehtoiseksi julkaisumuo- doksi 1850-luvun alussa, kun opiskelijoiden toimintamahdollisuuksia rajoitettiin. Niitä toimitettiin myös vuosina 1852–1868, jolloin osakunnat oli virallisesti kielletty.

⁷

Savo-Karjalainen-lehteä toimitettiin vuo- desta 1864, mutta sen kukoistuskausi oli 1880-luvulla, jolloin uudet aatteet herättivät vilkasta keskustelua. Kuten useimpia käsin- kirjoitettuja lehtiä, sitä tuotettiin vain yksi käsinkirjoitettu numero, jonka etusivulla oli lehden painettu logo. Lehdet julkistettiin ääneen lukemalla osakunnan kokouksissa ja

illanvietoissa. Savo-Karjalaisen toimittajan tehtävistä käytiin tiukkaa kilpailua. Matti Ku- rikka tuli ensimmäisen kerran valituksi leh- den toimituskuntaan helmikuussa 1884.

⁸

Matti Kurikan kirjoittamia tekstejä Savo- Karjalainen-lehdessä on vaikeaa täsmällisesti tunnistaa, sillä useimmat kirjoitukset jul- kaistiin joko nimettöminä tai nimimerkeillä.

Martti Ruutu

⁹

mainitsee kaksi Kurikan kir- joittamaa tekstiä: kertomukset ”Kuinka Inke- rissä kosissa käydään” (29.3.1884) sekä ”Pa- pirossi. Leirimuistelmia” (2.10.1886). Edel- lisen kirjoittajaksi on merkitty nimimerkki

”Matti”, jälkimmäiselle nimikirjaimet M.K.

Näillä kirjoittajanimillä löytyy yhteensä vii- si kirjoitusta vuosilta 1884 ja 1886. Kurikka pohti muissa kirjoituksissaan muun muassa sukunimien vaihtoa ja oman osakunnan pe- rustamista karjalaisille opiskelijoille.

”Papirossi” julkaistiin painettuna vuonna 1889 ilmestyneessä Pilven hattaroita II -ko- koelmassa. Tekstiä on jonkin verran muo- kattu painettuun versioon. ”Papirossin”

kaltaiset minä-muotoiset humoristiset ker- tomukset nuorten ylioppilaiden matkoista ja seikkailuista olivat varsin suosittuja Savo- Karjalaisessa ja muissa osakuntalehdissä.

¹⁰

Kertomuksen alaotsikko määrittelee sen

”muistelmaksi”, mutta se ei perustu Kurikan

omiin kokemuksiin. Kertojaminä on nuori

ylioppilas, joka muistelee sotapalvelustaan

tarkk’ampujapataljoonassa: kesken raskaan

marssiharjoituksen hän löytää suureksi ilok-

seen taskuunsa unohtuneen ”papirossin” ja

polttaa sen suurella nautinnolla. Tupakan-

tumpille on monia pyytäjiä: kertoja aikoo an-

taa sen venäläiselle sotilastoverilleen ja opet-

tajalleen (batjka), josta hän pitää hyvin paljon

ja joka kateellisena seuraa papirossin polt-

toa. Sitten kertoja kuulee toisen sotamiehen

pyytävän häneltä tumppia suomeksi: ”Olkaa

niin hyvä, antakaa se loppu minulle!” Kepeä