Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus. I osa: A. Koko suunnittelualue. B. Kyrönjoki. C. Lapuanjoki. Vesivarat, niiden käyttö, tavoitteet ja toimenpidesuositukset

(1)

::: ¹⁴⁰

POHJANMAAN ETELÄOSAN VESIEN KÄYTÖN

KOKONAISSU UNNITELMA

Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus 1 osa

A. Koko suunnittelualue B. Kyrönjoki

C. Lapuanjoki

ISBN 95146-3294-X (koko teos)

Vesivarat. niiden kaytto, tavoitteet JSBN 951-46-3292-3 fi osa)

ja toi menpidesuositukset ISSN 0355-0745

HELSINKI 197$

(2)

(3)

PORIANMMN ETEL2’flSAN VESIEN KXYItIN KflK)NAISSTU1N,T’flLMA SUUNNITELMAN PÄÄKOHDÄT

OSA 1

JOHDÄNTO

SUUNNITELMAN TARKOITUS

Ä. KOKO SUUNNITTELUÄLUE 1. YLEISTÄ

2. VESIVÄRAT

3. VESIVÄROJEN KÄYTTÖ

3. KYRÖNJOKI 1. YLEISTÄ

2. VESIVÄRAT

3. VESIVÄROJEN KÄYTTÖ 4. TAVOITTEET

5. TOIMENPIDESUOSITUKSET

C. LÄPUÄNJOKI

O 5 Ä II

D. RANNIKON PIENET VESISTÖT D 1 LÄPVÄÄRTINJOKI

D II TEUVÄNJOKI D III NÄRPIÖNJOKI D IV MAALÄHDENJOKI D V LÄIHIANJOKI D VI VÖYRINJOKI D VII ORAVÄISTENJOKI D VIII MUUT

D IX TAVOITTEET

D X TOIMENPIDESUOSITUKSET

E. RANNIKKO JA MERIÄLUE

LÄHDELUETTELO

(4)

4

1 OSAN SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

JOHDANTO 9

SUUNNITELMAN TARKOITUS JA PAJAUS 13

A. KOKO SUUNNITTELUÄLUE

17 1. YLEISTÄ

17

1.1 Suunnittelualueen rajaus 17

1.2 Hallinnollinen jako 17

1.3 Luonnonolosuhteet

18 1.31 Topografia

18 1.32 Geologia

18 1.33 Ilmasto

29

1.4 Maankäyttö ja kaavoitus 30

1.5 Asutus ja väestö

31 1.6 Elinkeinoelämä

32 2. VESIVÄRAT

33

2.1 Havaintotoiminta ja tilastointi 33

2.2 Joet

33 2.3 Järvet

40 2.4 Pohjavedet

41 2.5 Nerialue

47 3. VESIVÄROJEN KÄYTTö

48 3.1 Vesihuolto

48 3.11 Vedenhankinta

48 3.111 Nykytilanne

4$

3.112 Tuleva kehitys 54

3.113 Ongelmat

54

3.114 Yleistavoitteet 54

3.12 Viemäröinti

54

3.121 Nykytilanne 54

3.123 Ongelmat

56

(5)

Sivu

3.2 Vesistöjen kuormitus 57

3.21 Nykytilanne 57

3.23 Ongelmat 60

3.3 Virkistyskäyttö ja vesiympäristö 62

3.31 Nykytilanne 62

3.33 Ongelmat 64

3.4 Kalatalous 74

3.41 Nykytilanne 74

3.5 Voimatalous 76

3.51 Nykytilanne 76

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 78

3.61 Nykytilanne 78

3.63 Ongelmat 81

3.7 Vesiliikenne ja uitto 82

3.71 Vesiliikenne 82

3.713 Ongelmat 83

3.72 Uitto 84

3.723 Ongelmat 85

3.8 Luonnon ja vesimaiseman suojelu 86

3.81 Nykytilanne 86

3.82 Ylejstavojtteet 89

3.83 Vesistön suojelualueet 89

3.84 Suojeltavien nisäkäs— ja kalalajien 89 suoj elualueet

3.85 Esihistoriallisten muinaisjäännösten 90 suoj elukohteet

(6)

6

Sivu

3. KYR5NJOKI 109

C. LÄPUÄNJOKI 185

OSA 1 KUVA-, TAULUKKO- JA LIITELUETTELOT

Pohjakartat

©

Maamnittaushallitus, Helsinki 1977

(7)

KYR5N- JA LÄPUANJOEN VESIST5ÄLUEKOHTÄINEN SIS)LLYSLUETTELO

1. YLEISTX

2. VESIVÄRAT 2.1 Joet

2.11 Määrä 2.12 Laatu 2.2 Järvet

2.21 Määrä 2.22 Laatu 2.3 Pohjavedet

2.31 Määrä 2.32 Laatu

3. VESIVÄROJEN KÄYTTi 3.1 Vesihuolto

3.11 Vedenhankinta

3.111 Nykytilanne 3.112 Ennusteet 3.113 Suunnitelmat 3.12 Viemäröinti

3.121 Nykytilanne 3.122 Ennusteet 3.123 Suunnitelmat 3.2 Vesistön kuormitus

3.21 Nykytilanne 3.22 Ennusteet

3.23 Kuormituksen vähentämissuositukset 3.3 Virkistyskäyttö ja vesiympäristö

3.31 Nykytilanne

3.32 Tarpeet ja tavoitteet 3.33 Suunnitelmat

3.4 Kalatalous

3.41 Nykytilanne

3.42 Tarpeet ja tavoitteet

(8)

8

3.5 Voimatalous

3.51 Nykytilanne

3.52 Vesivoiman lisäämismahdollisuudet ja vesistön s äännös te lymahdo lii s uudet

3.53 Tavoitteet ja suunnitelmat 3.6 Tulvasuojelu ja kastelu

3.61 Nykytilanne

3.62 Tulvasuojelun ja kastelun tarve 3.63 Tavoitteet ja suunnitelmat

3.7 Vesiliikenne ja uitto

3.8 Luonnon ja vesimaiseman suojelu

3.81 Lain tai viranomaisten päätöksellä rauhoitetut alueet

3.82 Muut rauhoitettavaksi sopivat inventoidut alueet

4. TAVOITTEET

5. TOIMENPIDESUOSITUKSET

(9)

JOHDÄNTO

Vesihallinnosta annetun lain (18/1970) mukaan vesihallinnon teh tävänä on edistää vesistöjen ja muiden vesialueiden sekä vesiva—

rojen käyttöä, hoitaa tutkimusta, huolehtia vesien ja niiden käy tön valvonnasta sekä vahinkojen ja haittojen torjunnasta samoin kuin hallita ja hoitaa yleisiä vesialueita.

Niistä tehtävistä, joista vesihallinnon tulee erityisesti huoleh tia, mainitaan ensimmäisenä vesien eri käyttömuodot huomioon ot—

tava kokonaissuunnittelu. Tämän tehtävän suorittamiseksi vesi hallitus on jakanut maamme 19 kokonaissuunnittelualueeseen, jois ta esillä olevassa suunnitelmassa käsitellään Pohjanmaan etelä—

osaa, mihin Kyrön- ja Lapuanjoen lisäksi kuuluu 9 pientä jokive sistöä sekä suunnittelualueen edustalla oleva merialue.

Koska vesistäalueet muodostavat oman erillisen kokonaisuuden ve sien käytön osalta, on suunnitelma laadittu siten, että vesistö—

alueet muodostavat kukin oman lukunsa: Ä ⁼ koko suunnittelualue, 3 ⁼ Kyrönjoki, C ⁼ Lapuanjoki, D ⁼ rannikon pienet vesistöt ja E = merialue sekä siihen liittyvä rannikko.

Suunnitelma jakaantuu kahteen osaan. Osa 1 sisältää yleiskuvauk—

sen suunnittelualueesta, koko suunnittelualuetta koskevia yleisiä näkökohtia vesivaroista ja vesivarojen käytöstä sekä vesien alue—

kohtaiset selvitykset, tavoitteet ja toimenpidesuositukset Kyrön—

joen ja Lapuanjoen vesistöistä. Osa II sisältää selvitykset, ta voitteet ja ehdotukset toimenpiteiksi ns. rannikon pienistä ve sistöistä ja merialueesta. Pääotsikointi on seuraava:

Osa 1

Johdanto

Suunnitelman tarkoitus ja rajaus Ä Koko suunnittelualue

8 Kyrönjoki C Lapuanjoki

Osa II

D Rannikon pienet vesistöt 1 Lapväärtinjoki

II Teuvanjoki III Närpiönjoki

IV Maalahdenjoki V Laihianjoki VI Vöyrinjoki

VII Muut rannikon pienet vesistöt IX Tavoitteet

X Toimenpidesuositukset E Merialue ja rannikko

(10)

10

Luettelo suunnitelman pääkohdista on osien 1 ja II alussa ja ve—

sistökohtainen sisällysluettelo vesistön tekstin alussa olevalla välilehdellä. Kuvat ja taulukot on sijoitettu tekstin lomaan, liitteet kunkin luvun loppuun sekä lähdeluettelo osan II loppuun.

Kokonaissuunnittelutyötä varten vesihallitus nimesi vuoden 1975 alussa työryhmä, jonka puheenjohtajaksi nimettiin nuor.ins.

Jussi Luoma Vaasan vesipiirin vesitoimistosta. Useiden henkilö—

vaihdosten jälkeen ovat työryhmään 1.9.1976 lähtien kuuluneet seuraavat jäsenet: Puheenjohtajana vanh.ins. Reino Eerola, sih teerinä nuor.ins. Paavo Saarinen, muina jäseninä toimistopäällik kö Ossi Hjelt Pohjanmaan jokisuunnittelutoimistosta, limnologi Heidi Vuoristo vesihallituksesta (22.6.1976 saakka), vanh.ins.

Lauri Putikka, nuor.ins. Aulis Korhonen, limnologi Pertti Sevola ja ins. Paavo Kallionpää Vaasan vesipiirin vesitoimistosta,

DI Heikki Nikkarikoski ja DI Esko Lakso (30.9.1977 lähtien) Kok kolan vesipiirin vesitoimistosta sekä asiantuntijoina vanh.ins.

Aarne Siren ja ins. Kari Syvänen Vaasan vesipiirin vesitoimistosta.

Kokonaissuunnittelun työryhmän työtä seuraamaan, antamaan sille virikkeitä sekä tuomaan julki eri talousalojen ja yhteisöjen nä kemyksiä kutsui vesihallitus neuvottelukunnan, jonka jäsenet koostuvat etupiireistä, joiden toiminta tavalla tai toisella liittyy Pohjanmaan eteläosan vesien käyttöön. Neuvottelukunta kokoontui suunnittelun aikana yhteensä neljä kertaa. Neuvotte lukunnan kokoonpano oli 31.12.1976 seuraava:

Neuvottelukunnan jäsenet:

Vesihallitus

Vesihallintoneuvos Runo Savisaari Toimistopäällikkö Pertti Sipilä Toimistopäällikkö Matti Raivio Vaasan vesipiirin vesitoimisto

Piiri—insinööri 0. Suupohja Tie— ja vesirakennushallitus

DI Pertti Makkonen

Maatilahallitus

Yli-insinööri Esko Laikari Riista— ja kalatalouden tutkimuslaitos

FiLlis. Olli Sumari Merentutkimus laitos

Tutkija Lauri Niemistö Vaasan lääninhallitus

Arkkitehti Sulo Kalliokoski Vaasan läänin Seutukaavaliitto

Osastopäällikkö Marja Kyyhkynen Keskusmetsälautakunta Tapio

Metsänhoitaja Eino Ä. Luotola

(11)

5sterbottens skogsförbättringsdistrikt Päämetsänhoitaja Per Wecksten

Valtion Polttoainekeskus Kokkolan hankintaniiri Metsänhoitaja Tuomo Nikander

Maatalouskeskusten Liitto

Agronomi Jouko J. Salminen Suomen Kalatalousyhdistys

Kalatalouskonsulentti Seppo Huuskonen Suomen Kalainiesten Keskusliitto

Puheenjohtaja Väinö Jokinen österbottens Svenska Lantbrukssällskap Toiminnanjohtaja Dan Witting Etelä—Pohjanmaan Maakuntaliitto

Toiminnanjohtaja Teuvo Lagerstedt Svenska Österbottens Landskapsförbund

DI John Simons Suomen Luonnonsuojeluliitto

Suunnitteluagronomi Aulis Rantamuotio Ostrobotnia Äustralis

Fil.lis. Henrik 5sterholm Suomen Teollisuusliitto

DI Harry-Vaidemar Hyden Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto

Fil.lis. Rurik Skogman Selkämeren hinausväylätoimikunta

Metsänhoitaja Erik Schulman Vaasan läänin maanmittauskonttori

Lääninmaanmittausins. Juhani Uljas Oulun Yliopisto Perämeren tutkimusasema

Äsemanhoitaja Tapani Valtonen Kokkolan vesipiirin vesitoimisto

Piiri—insinööri Seppo J. Saari Suomen Voimalaitosyhdistys ry.

DI Mikko Lind Vaasan Kauppakamari

Vilho Erkkilä

(12)

12

Varaedustajat:

Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Vanh.ins. Äge Älinger Vaasan lääninhallitus

Suunnittelupääll. Tapio Lehto

Ympäristönsuojeluntarkastaja Esko Räsänen Vaasan läänin Seutukaavaljitto

Seutukaavajohtaja Henry Holmlund Oulun Yliopisto Perämeren tutkimusasema

Fil.lis. Kalevi Kuusela Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto

Insinööri Kaarlo Vänttilä Vaasan tie— ja vesirakennuspiiri

Vesitiepääll. Mauri Kimpimäki

Tekstin kieljasun tarkistukseen on osallistunut ekonomi Leila Laak sonen. Tekstin on kirjoittanut puhtaaksi merkonomi Kirsti Rahkola sekä kuvat puhtaaksipiirtänyt Carola Strandholm.

Suunnittelualueen kuntia kuultiin keväällä ja syksyllä 1976, jol loin järjestettiin neuvottelutjlajsuuksja vesien käytöstä ja nii den suojelusta. Lisäksi ovat työryhmän jäsenet neuvotelleet eri viranomaisten kanssa suunnitteluun liittyvistä asioista.

(13)

SUUNNITELMAN TÄRIOITUS JA RAJÄUS

Tarkoitus

Yhteiskunnan rakenteessa ja toiminnoissa tapahtuvat nopeat muu tokset ovat lisänneet vesjvarojhin kohdistuvaa painetta. Vesis—

töjen käyttö on jatkuvasti monipuolistunut. Niiden merkitys ve—

denottamona ja jätevesien purkupaikkana samoin kuin elinympäris—

tönä ja vapaa—ajan viettopaikkana on kasvanut ja eri käyttömuo tojen keskinäiset riippuvuudet ovat lisääntyneet. Tämä kaikki on tehnyt kokonaisvaltaisen koordinoivan vesien käytön suunnittelun entistä välttämättöynämmäksj.

Vesien käytön kokonaissuunnittelun tarkoituksena on vesivarojen tarkoituksenmukaisen käytön edistäminen ja niiden käyttöä koske vien erilaisten etujen yhteensovittaminen. Suunnitelman tarkoi tuksena ei ole tuottaa suoranaisesti yleis— tai hankesuunnitelma—

asiakirjoja, vaan se muodostaa eräänlaisen suositusohjelman niis tä toimenpiteistä, joita toteuttamalla tai noudattamalla katso taan saavutettavan tarkoituksenmukaisin tulos vesivarojen järki—

peräisessä käytössä yleiseltä kannalta katsottuna.

Suunnittelualueen vesivarojen käyttöön kohdistuvat tarpeet ja toiveet ovat käyttömuodoista riippuen erilaiset. Vesistöjen vet tä käytetään talous- ja teollisuusvetenä sekä maataloudessa kas—

teluvetenä. Vesistöjä käytetään myös energian tuotantoon ja ve—

siliikenne edistää monjnaista ihmisten välistä kanssakäymistä.

Vesien biologinen tuotanto tekee mahdolliseksi ammatti- ja vapaa—

ajan kalastuksen. Tulvavedet vaikeuttavat taas järkiperäisen maa- ja metsätalouden harjoittamista sekä tuhoavat ihmisten teke miä rakenteita ja laitteita. Vesistöillä on myös tärkeä merkitys ihmisten virkistäytymisessä sekä elinympäristönä. Myös erilaisin käyttörajoituksin pyritään säilyttämään arvokkaita vesialueita tulevaisuutta varten nykyisessä kunnossaan. Jatkuvasti ongelmal—

lisemmaksi muodostuvat vesikysymykset seuduilla, joissa vesistöön, joka toimii samanaikaisesti vedenottamona ja elinympäristönä,

johdetaan enemmän tai vähemmän puutteellisesti puhdistettuja

jä

tevesiä.

Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelmalla pyri tään edellä kuvattujen tarpeiden ennakoimiseen ja tasapuoliseen huomioon ottamiseen. Toimenpide—ehdotusten samoin kuin tarpeiden kartoituksessa kuullaan alueen asukkaiden ja heidän edustajiensa mielipidettä. Suunnitelma luo myös puitteet yksityiskohtaisem malle suunnittelulle, jotta niukkoja suunnitteluresursseja voi

taisiin ohjata mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Raj aus

Kokonaissuunnittelun kohteena ovat pinta- ja pohjavedet, niihin kohdistuvien tarpeiden kehitys sekä niiden tyydyttämismahdolli suus aina vuoteen 2000 saakka välitavoitteen ollessa tilanteen vuonna 1985. Vesivarakohteet samoin kuin niiden käyttökohteet km koostuvat lukemattomista suurista ja pienistä osista, joiden samanaikajnen hallitseminen on mahdottomuus. Tästä syystä nyt kysymyksessä olevassa vaiheessa on rajoituttu tarkastelemaan

(14)

14

vain mittavampia aluetason vesikysymyksiä. Monen haja-asutusalu—

eella olevan taaja—asutukseen rinnastettavan käyttäjäpiirin vesi—

ongelmat on jätetty selvitettäväksi myöhemmin lähinnä kuntatason vesien käytön suunnitelmia aluetasolle koordinoitaessa. Näin ol len mm. kuivatustoimintaa ja haja—asutuksen vesihuolto—ongelmia ei ole tässä esityksessä tarkemmin käsitelty.

Koska pintavesien käyttökelpoisuuteen vaikuttaa vesistöalueen luontaisten ominaisuuksien lisäksi niihin kohdistuva inhimillinen toiminta, sopii pintavesien käytön suunnitteluun parhaiten vesis—

täalue. Pohjavesien käyttökelpoisuuden puolestaan ratkaisee

luontaisten ominaisuuksien lisäksi niiden etäisyys käyttökohteesta, minkä vuoksi kuntiin ja niiden yhteistoimintaan perustuva aluejako on osoittautunut suunnittelussa tarkoituksemnukaiseksi.

Tällä hetkellä aluetason kokonaissuunnitteluvaihe on pohjavesien käytön osalta jo sivuutettu, ja tuotantoprosessi on edennyt yleis suunnittelu— ja eräiltä osin jo käyttövaiheeseenkin.

Pintavesien osalta on rajoituttu tarkastelemaan trkemmin lähinnä vesistöjä, joiden vesistöalue on vähintään 200 km , ja tämän mu kaisesti on vesivarakohteiksi valittu Kyrönjoki, Lapuanjoki ja rannikon pienet vesistöt sekä näiden edustalla oleva merialue.

Tarvittaessa on jokikohteet jaettu pieneminiksi osakohteiksi niin, että kohdevälillä on mahdollisimman yhdenmukaiset virtaama- ja kuormitusolsuhteet ja että välin vesistöalueen suuruus on vähin tään 100 km

Vesiv9akoliteena olevan järven pinta—ala on yleensä vähintään 1,0 km . Meri- ja rannikkoalueella on aluevesirajalle saakka ulottuva merialue jaettu veden laadun käsittelyn osalta osakoh—

teiksi niin, että kohteiden välinen raja tulee sellaisiin kohtiin, missä rannikon suuntainen veneliikenne katkeaa niemien tai karien ansiosta. Vesivaroihin ei kuulu pelkästään vesi, vaan myös sen biologia ja tuotantokyky sekä rantojen ja ranta-alueiden ominai suudet.

Vesistöjen veden käyttäjäjoukko on verrattain laaja ja heterogee—

ninen. Osan tarpeista tyydyttää tämä luonnonvara lähes sellaise naan luonnon osana tai arvokkaiden paikallisten ominaisuuksiensa ansiosta, kun taas osalle tarpeista tarvitaan huomattavia raken nus— ja laiteinvestointeja. Nyt kysymyksessä olevalla aluetasol—

la on rajoituttu tarkastelemaan lähinnä asutuskeskusten ja —taaja mien vesiin kohdistuvien käyttötarpeiden kehitystä sekä vastaa vasti muita sellaisia veden käyttökohteita, joilla on huomattavaa yleistä tai yksityistä merkitystä.

(15)

Ä. KOKO SUUNNITTELUALUE

Sivu

1. YLEISTX 17

1.1 Suunnittelualueen rajaus 17

1.2 Hallinnollinen jako 17

1.3 Luonnonolosuhteet 18

1.31 Topografia 18

1.32 Geologia 18

1.33 Ilmasto 29

1.4 Maankiyttö ja kaavoitus 30

1.5 Asutus ja väestö 31

1.6 Elinkeinoelämä 32

2. VESIVABAT 33

2.1 Havaintotoiminta ja tilastointi 33

2.2 Joet 33

2.3 Järvet 40

2.4 Pohjavedet 41

2.5 Merialue 47

3. VESIVÄROJEN KiYTTö 48

3.1 Vesihuolto 48

3.11 Vedenhankinta 48

3.113 Ongelmat 54

3.12 Viemäröinti 54

3.123 Ongelmat 56

3.2 Vesistöjen kuormitus 57

3.21 Nykytilanne 57

3.23 Ongelmat 60

(16)

16

Sivu 3.3 Vesiympäristö ja virkistyskäyttö 62

3.31 Nykytilanne 62

3.33 Ongelmat 64

3.4 Kalatalous 74

3.41 Nykytilanne 74

3.5 Voimatalous 76

3.51 Nykytilanne 76

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 78

3.61 Nykytilanne 78

3.63 Ongelmat 81

3.7 Vesiliikenne ja uitto 82

3.71 Vesiliikenne 82

3.713 Ongelmat 83

3.72 Uitto 84

3.723 Ongelmat 85

3.8 Luonnon ja vesimaiseman suojelu 86

3.81 Nykytilanne 86

3.82 Yleistavojtteet 89

3.83 Vesistön suojelualueet 89

3.84 Suojeltavien nisäkäs- ja kalalajien 89 suoj elualueet

3.85 Esihistoriallisten muinaisjäännösten 90 suoj elukohteet

(17)

A. KOKO SUUNNITTELUALUE

1. YLEISTX

1.1 Suunnittelualueen rajaus

Vesien käytön kokonaissuunnittelua varten maa on jaettu 19 koko naissuunnittelualueeseen. Vesihallitus on määrännyt Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnittelualueeksi Pietarsaaren ja Vaasan läänin etelärajan välisellä alueella Pohjanlahteen las—

kevien vesistöjen vesjstöalueet sekä vastaavan osan Pohjanlahden rannikkoa, saaristoa ja merialuetta.

Suunnittelualueen muodostavat seuraavat vesistöt (suluissa liydro—

logisen jaoituksen mukainen vesistöalueen tunnus):

— Lapväärtinjoen vesistö (37)

— Teuvanjoen vesistö (38)

— Närpiönjoen vesistö (39)

— Maalahdenjoen vesistö (40)

— Laihianjoen vesistö (41)

— Kyrönjoen vesistö (42)

— Vöyrinjoen vesistö (43 a)

— Oravaistenjoen vesistö (43)

— Lapuanjoen vesistö (44)

— Suunnittelualueen edustalla oleva meri ja siihen laskevat puro luokan vesistöt.

Kuvassa Äl.l/1 on esitetty suunnittelualue esistöa1ueineen, jon ka pinta-ala sisävesineen on noin 15 900 km eli 4,5 % maamme pinta-alasta. Alueen edustalla ol9an merialueen pinta-ala alue vesirajaan saakka on noin 13 700 km

Suunnittelualue rajoittuu pohjoisessa Kovjoen ja Purmonjoen ve—

sistöihin, idässä Ähtävänjoen ja Kokemäenjoen vesistöihin, ete lässä Kokenäenjoen ja Karvianjoen vesistöihin sekä lännessä Sel—

kämereen ja Perämereen.

1.2 Hallinnollinen jako

Suunnittelualueeseen kuuluvat Vaasan, Kaskisten, Kristiinankau—

pungin, Seinäjoen, Uudenkaarlepyyn, Lapuan, Alavuden ja Kurikan kaupungit sekä seuraavat 26 maalaiskuntaa: Älahärmä, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Jurva, Karijoki, Kauhajoki, Kauhava, Korsnäs, Kuortane, Laihia, Lehtimäki, Maalahti, Maksamaa, Musta—

saari, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Peräseinäjoki, Teuva, Töysä, Vähäkyrö, Vöyri, Ylihärmä ja Ylistaro. Kuntajako runkokaavan mu kaisine luokituksineen ja pinta-aloineen on esitetty kuvassa

Äl.2/1. Vesialueisjjn on tässä laskettu kuuluviksi ainoastaan järvet.

Alueeseen kuuluvat kunnat rajoittuvat etelässä Turun ja Porin sekä Hämeen läänin rajoihin.

(18)

18

Suunnittelualue kuuluu kokonaisuudessaan Vaasan lääniin sekä Län si—Suomen vesioikeuden, Vaasan läänin seutukaavaliiton ja TVL:n Vaasan piirin toimialueisiin. Kuvassa Ä1.2/2 on lisäksi esitetty seuraavien valtion ja yhteisöjen piirihallinnon toimialueiden rajat:

— vesipiirit — maatalouskeskukset

- maatalouspiirit _— metsänparannuspiirit

- piirimetsälautakunnat

Rannikon kaikki kunnat, lukuunottamatta Vaasaa ja Kaskista, ovat joko yksinomaan ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä kuntia. Kun—

nista neljässä ruotsinkielisten osuus on 95 % tai enemmän ja

kahdeksassa 55—95 %. Kaikki alueen sisäosan kunnat eli yhteensä 23 kuntaa ovat suomenkielisiä. Kielijako on esitetty kuvassa Äl. 2/2.

1.3 Luonnonolosuhteet 1.31 Topografia

Suunnittelualue on pääosiltaan Pohjanmaan tasankoa ja lakeutta, jolla korkeusvailitelut ovat vähäisiä ja loivamuotoisia. Absoluut tinen korkeus nousee tasaisesti rannikolta Suomenselälle päin.

Suomenselän vedenjakajaseudulla, joka reunustaa melko tarkoin alu een itä- ja eteläosaa, ovat absoluuttiset korkeudet 150.. .200 m merenpinnan yläpuolella. Alueen korkeussuhteet käyvät tarkemmin

ilmi kuvasta Äl.3/1.

Suunnittelualueen suhteelliset korkeussuhteet ovat pääosin loiva—

piirteisiä. Alueella on kuitenkin erillisiä vuoria, jotka koho avat selvästi ympäristöstään. Tärkeimpiä näistä ovat Kauhajoen—

Isojoen Lauhavuori (231 m mpy, suhteellinen korkeus 90 m), Lap—

väärtin-Karijoen Pyhävuori (149 m mpy, suhteellinen korkeus 90 m) sekä Lapuan Simpsiö (126 m mpy, suhteellinen korkeus 80 m).

1.32 Geologia

Alueen geologisena erikoispiirteenä on voimakas maan kohoaminen.

Rannikkoalueella maa nousee keskimäärin 8 mm/a. Alueen itäosissa ilmiö on lievempi, joten korkokuva muuttuu jatkuvasti maan kallis tuessa kaakkoon päin.

Hallitsevana maalajina alueen saaristossa ja rannikolla on moree ni, jokilaaksoissa savi ja hieta ja muualla moreeni ja turve.

Laajimmat sora- ja hiekka-alueet ovat Kauhajoella ja Isojoella.

Harjualueita on Isojoen ja Kauhajoen lisäksi myös Ilmajoella ja Jurvassa.

Suunnittelualueen kallioperä voidaan jakaa kolmeen osa—alueeseen, nimittäin Vaasan graniittialue, Etelä—Pohjanmaan liuskejakso ja Sisä-Suomen syväkivialue. Vaasan graniittialue ulottuu Vaasan rannikolta Kauhavalle rajoittuen etelässä linjalle Korsnäs-Kurikka ja pohjoisessa Pietarsaaren kohdalle. Edellisen alueen

(19)

KYRÖ NJO(I9M4

11< A A R L EPY Y

0 10 20 30km

O ^koupunki

.- keskus meri jdrvi

— joki

B

VeSistöatun I(v)U5

—— vesistöatueenrajo

VESIHALLITUS

VAASAN VESPHRIN VESITOIMISTO

1

POHJANMAAN ETELÄOSAN VESIEN ^KUVA KÄYTÖN KOKONAISSUUNNTELMA ^[A1.1/J VESISIÖJEN JA MERIAIUEEN SUUN—

NITI ELUALUEJAKO

(20)

(21)

PINTA-ALAT

363.0 KUNNANMAAPINTA-ALA kn 0.b I4JNNAN VESIPINTA-ALA ki StÅJNMTTEWALL.EEN KUNTIEN MAAPINTA4L4 YHT 1’j76’.9km VESIP!NTA-ACA YHT 2,?kmt

kaupunk;

k esku kunnan taa uTEPY

4-

20 30km

•1

—

L.

//

•1

/ / / /

,

—

VESIHALLITUS 1977

VAASAN VIPIIRIN VESITOIMISTO

POHJANMAAN ETELÄ OSAN VESIN ^KUVA:

KAYTON KOKONAISSUUNNITELMA _A1.2A SUUNNITTELUALUEEN KUNNAT JA

NIIDEN MAA-JA VESI PINTA-ALAT

(22)

.

4::4?t

:t

t

3

..S43-j:;,.t.L. 41

$4

2•

:-.

-4’

4.777

1 i S1;

43’

—7

4.3

33’, 7/7

44444

3

7;

.-

,r.

7. $7

(23)

VESIPI IRIJAKO

KIELIJAKO, RUOTStNKIELISET

‘1. 0102030km

MAATALOUSKESKUKSET

JAPIIRIT SEKA

METSÄN PARANNUSPIIRIT

JA

PIIRIMETSALAUTAKUNNAT

IUffill]ll

95O7) 85—95 55-85 20—55 0—20 Suunnittelu alueenraja —Loannraja

Kunnanraja

Suunnittelu— alueenraja —

Maalotousl*skusten, maLous—

a

metSönpømflfluSPit)efl

sekä

pirimetsätautaWuntiefl

rajat. •Lääcnraja

Kunnanraja

Suunnatttu rajaalueen Vaasanvesi- piirinraja

VESIHALLITUS

^\ASAN

VESIPURIN VESITOIM1510

POHJANMAAN ETELÄOSAN VESIEN

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA

MAATALOUSKESKUSTEN, PIIRIME

TSÄ—

LAUTAKUN

TIEN,

VESI—,MAATALOUS-,

JA

METSANPARANNUSIIRtEN

RAJAT

(24)

(25)

fr(AS V

+ Keskus

Metcd merenpn non ytapuoteLLo

Q-2Gm

40- film D0-720m

1

^Koupunk, ⁰ ¹⁰ ²⁰ ^30km

VESIHALLITUS

VAASAN VESIPIIRIN VESITOIMISTO

POI-IJANMAAN ETELAOSAN VESIEN ^KUVA

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNTELMA ^A1.3/1

SUUNNITTELUALUEEN KÖRKEUSSUHTEET

(26)

(27)

27

LUMEN i€SK IMÄÄRÄINEN VESIARVO 16.3(mrr

85 90

100 90 95

KESKIMÄÄRÄINEN VUOSISADANTA (mm)

.550

600

55o

700

70 2

VESI HALLI 1 U

VAASAN VSIPIj

POHJANMAAN ETELÄOSAN VESIEN KAYTON KOKONAISSUUNNITELMA SUUNNITTELUALUEEN SADANTA

JA LUMEN VESIARVO

(28)

(29)

ulkopuolella on Etelä-Pohjanmaan liuskejakso 20 ^- 60 km levyise nä vyöhykkeenä, ja se ulottuu Suupohjan alueelta Lappajärvelle.

Vyöhykkeen pääkivilaji on mignatiitti ja paikoin kiilleliuske.

Liuskealueen itä- ja eteläpuolella on Keski-Suomen syväkivialue, minkä kivilajit ovat Vaasan graniittialueen kaltaisia. Geolo—

gisena erikoispiirteenä voidaan mainita kvartsihiekkakiveä oleva Lauhavuori Kauhajoen ja Isojoen latvoilla.

1.33 Ilmasto

Suunnittelualueen ilmaston hallitsevana tekijänä on meri ja sen lämpötiloja tasaava vaikutus. Tämä tulee selvimmin ilmi tarkas teltaessa vuoden kylmimmän kuukauden, helmikuun, keskilämpötiloja v. 1931 ^- 196g. Kun helmikuun keskilämpötila on0Vaasan saaris tossa —6...—? C, on se alueen itäosissa noin —9 C.

Vuoden keskilämpötila vaihtelee alueella +3.. .+4° C välillä. Vain rannikkoalueella linjan gergö-Isojoki länsipuolella on keskiläm pötila korkeampi suin +4 C ja linjan Kuortane-Älavus itäpuolel—

la alempi kuin +3 C.

Keskimääräinen sademäärä alueella on 610 mm (kuva Ä1.3/2). Täs tä määrästä sataa lumena yleensä 170...210 mm eli noin 30 %.

Vuosien 1931 — 1960 korjatut sadehavainnot eri säähavaintoasemil ta on esitetty taulukossa Ä1.3/l. Korjauskertoimet eri kuukausi en sadehavainnoille on saatu Helimäen ja Solantien tutkimuksesta.

Taulukko A1.3/l. Keskimääräiset kuukausisadannat ja vuosisadan—

ta meteorologisilla asemilla v. 1931 ^— 1960.

Xuuka.isisadanta min Vuosi—

Havaintopaikka 1 II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII sadanta Isojoki Vanha-

kylä 53 42 34 45 40 58 81 77 77 71 68 58 704

Närpiö

Pirttikylä 39 31 24 37 36 53 66 68 72 57 58 51 592

Yljstaro t4 42 31 27 35 33 60 75 72 60 51 48 47 531

Vaasa A 45 44 27 35 33 47 65 66 70 69 58 49 608

Vaasa kpki 49 30 28 37 33 52 65 68 71 60 60 51 604

Kauhava A 38 27 21 30 34 56 76 68 61 51 45 43 550

Oravainen 45 30 27 39 35 54 73 67 71 54 53 49 597

Lapua 38 28 21 33 30 53 65 75 60 46 43 41 533

Xhtäri 56 42 39 42 46 64 84 82 74 67 59 57 712

(30)

30

1.4 Maan käyttö ja kaavoitus

Suunnittelualueen maapinta-ala on noin 15 700 km2, mikä jakaantuu käyttömuodoittain karkeasti seuraavasti ₂

km2 %

Metsätalousmaata

11 571 73,7

Peltoa ja niittyä 3 470 22,1

Asema— ja rak.kaava—al. 78 0,5

Liikennealuetta

188 1,2

Muussa käytössä

393 2,5

Yhteensä

15 700 100,0

Suunnittelualueen maan käytölle on tyypillistä peltovaltaisuus ja peltojen sijainti jokivarsilla.

Alueella on noin 12 % koko maan peltoalasta, vaikka maa-alan osuus on alle 5 %. Peltovaltaisuus näkyy myös yksityisillä viljelmillä, joilla pellon osuus on noin neljännes viljelmien koko pinta-alasta. Vastaava luku koko maas sa on 17,6 %. Peltojen asuttavuutta heikentää suunnittelualueel la peltojen hajanainen sijainti erityisesti rannikkoalueella.

Vuonna 1970 oli rannikolla yli 7 peltokappaletta käsittäviä vii jelmiä 13,9 %, kun niitä koko maassa oli 4,6 %.

Metsän osuus viljelmien pinta—alasta on vastaavasti hieman pie nempi kuin koko maassa keskimäärin.

1 veroluokan metsämaita oli alueella vuonna 1975 suoritetun valtakunnan metsien inventoinnin mukaan 34 %. Puulajirakenteeltaan alue jakaantuu kuusivaltaiseen rannikkoseutuun ja mäntyvaltaiseen sisämaa-alueeseen. Lelitipui—

den osuus on koko alueella vähäinen.

Vaasan

läänin seutukaavan ensimmäinen vaihe, joka koski luonnon—

suojelu—

ja virkistyskohteita, on ollut toistamiseen julkisesti nähtävänä keväällä 1977. Seutukaavaehdotus tullee liittovaltuus ton käsiteltäväksi syksyllä 197°. Seuraavissa kunnissa oli

1970-luvulla hyväksytyt yleiskaavat: Ilmajoki, Kaskinen, Kurikka, Lapua, Oravainen ja .htäri. Yleiskaava oli laadittavana Älavu della, Närpiössä, Vaasassa, Vöyrillä ja Mustasaaressa.

Rantayleiskaavoja oli vuonna 1976 laadittavana seuraavissa kunnis—

sa:lepyyn maalaiskunta ja Vaasa.Älavus, Kristiinankaupunki, Maalahti, Oravainen,Rantakaavoja oli 1.5.1976 mennessäUudenkaar—

vahvistettu suunnittelualueella 17 kpl. Pääosa kaavoitetuista alueista sijaitsi meren rannikolla. Tekeillä oli 50 rantakaavaa.

Asema- ja rakennuskaavoitettua aluetta oli suunnittelualueella vuoden 1972 alkuun mennessä 7 725 ha eli noin 0,5 % alueen koko maapinta—alasta.

Kaupunkien ja kauppaloiden osuus oli tästä 3 655 ha ja maalaiskuntien 4 070 ha. Tämän jälkeen vuoden 1975 kesäkuun loppuun mennessä oli asema-lisäksi yhdeksässä taajamassa. ja rantakaavoja vahvistettu

(31)

1.5 Asutus ja väestö

Suunnittelualueen kuntien väkiluku oli vuonna 1970 yleisen väes tölaskennan mukaan noin 286 100 asukasta, joista taajama-alueilla asui noin 138 800 asukasta ja haja—asutusalueilla noin 153 300 asukasta. Taajamaväestön osuus oli siten noin 48,5 %. Tilasto keskuksen tietojen mukaan oli alueen väkiluku 285 806 asukasta vuonna 1975, ja niistä Seutukaavaliiton ennusteiden mukaan asui taajamissa noin 52 %.

Keskiääräinen väestön tiheys alueella oli vuonna 1970 noin 17,9 as/km . Äsutukselle on luonteenomaista voimakas keskittyminen jokilaaksoihin. Asutuksen keskittymisen painopisteinä voidaan osoittaa Vaasa ja Seinäjoki ympäristöineen.

Suunnitelmassa on käytetty väestöennusteena Vaasan läänin seutu—

kaavaliiton ennustetta vuosille 1985 ja 2000. Ennustetta laadit—

taessa on asetettu tavoitteeksi nykyisen väestöpohjan säilyminen.

Tältä pohjalta ennuste perustuu tarkasteluun, millä työpaikkojen kehitysedellytyksillä nykyisen väestömäärän säilyminen on mahdol

lista. Lähtökohtana on ollut työpaikkojen kehitys lähinnä 1960- luvulla. Liitteessä Al.5/l on esitetty suunnittelualueen väki luku taajainakohtaisesti vuonna 1970 ja 1975 sekä ennusteet väki luvun kehityksestä vuosille 1985 ja 2000.

Ennusteen mukaan tulisi alueen väkiluku olemaan vuonna 1985 noin 281 300 ja vuonna 2000 noin 281 200 asukasta. Väestön määrä las kisi vuodesta 1975 vuoteen 2000 mennessä noin 4 600 asukkaalla.

Syynä väkiluvun pienenemiseen on syntyvyyden lasku sekä ulkomail le tapahtuva muuttoliike, joka oli vuonna 1974 noin 1 000 henkeä ja josta yli 98 % suuntautui pohjoismaihin. Taajamien ja haja—

asutusalueiden väestön suhde tulisi muuttumaan siten, että taaja missa asuisi vuonna 1985 noin 62 % ja vuonna 2000 noin 70 % vä estöstä.

Äsuntohallitus, Valtakunnansuunnittelutoimisto sekä Tilastokeskus ovat myös laatineet väestöennusteita suunnittelualueelle. Seutu—

kaavaliiton ennustetta lukuunottamatta perustuvat ennusteet otak—

sumiin syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen kehityksestä.

Seutukaavaliiton ennuste kohdistuu sen toimialueeseen, kun taas muut mainitut ennusteet ovat valtakunnallisia.

Seutukaavaliiton ennusteiden ja valtakunnallisten ennusteiden välillä ei ole oleellista eroa. Seutukaavaliiton ennusteet ovat vesien käytön suunnitteluun soveliaampia, koska ne ovat saatavis sa myös taajamakohtaisina. Myös paikalliset luonteenpiirteet on voitu niissä ottaa paremmin huomioon kuin koko maata koske vissa ennusteissa.

LtfG

A i3M

? Ltin^-

(32)

32

1.6 Elinkeinoelämä

Vuosien 1960 ja 1970 väestölaskentojen mukaan on suunnittelualu—

een ammatissa toimiva väestö jakautunut seuraavasti:

v. 1960 v. 1970

Maa— ja metsätalous 50,1 % 33,6 %

Tehdasteollisuus, käsityö, rakennustoiminta

23,8 % 28,8 %

Kauppa 9,2 % 15,3 %

Liikenne 5,4 % 6,2 %

Palvelukset 10,8 % 14,5 %

Elinkeino tuntematon 0,7 % 1,6 %

Yhteensä 100,0 % 100,0 %

Maa- ja metsätalouden piirissä työskenteli siten vuonna 1960 vie—

lä noin puolet ammatissa toimivasta väestöstä. Kymmenessä vuo dessa on maatalousväestön määrä huomattavasti supistunut ja pal veluelinkeinojen parissa työskentelevien määrä voimakkaasti li sääntynyt. Myös teollisuuden ja rakennustoiminnan työllistävä vaikutus on lisääntynyt.

Maatalousväestön väheneminen on ollut niin voimakasta, että muut elinkeinot eivät ole työpaikkalisäyksellään pystyneet sitä täysin korvaamaan. Väheneminen tulee edelleenkin jatkumaan maatilojen koneellistumisesta ja tilojen lukumäärän vähenemisestä johtuen.

Palveluelinkeinojen työllistävä vaikutus tulee lisääntymään myös tulevaisuudessa. Teollisuuden ja rakennustoiminnan lisääntyminen tulee olemaan hitaampaa. Liitteenä Al.6/1 olevan seutukaavalii—

ton ennusteen mukaan olisi suunnittelualueella vuonna 2000 maa— ja metsätaloudessa toimivan väestön osuus 16 %, teollisuudessa ja ra—

kennustoiminnassa toimivan väestön osuus 37 % sekä palveluamma—

teissa olevien osuus 47 % ammatissa toimivan väestön kokonaismää—

rästä.

Suunnittelualueen teollisuudelle on leimaa antavana piirteenä runsas kulutustavarateollisuus. Varsinkin elintarviketeollisuus on kehittynyt voimakkaasti. Muita huomattavia teollisuusaloja ovat metalliteollisuus sekä kemian teollisuus.

Elintarviketeollisuuden tärkeimmät ryhmät ovat perunajauhotehtaat, teurastamot ja meijerit, joista suurimmat ovat kehittyneet huo—

mattaviksi lihan- ja maidonjalostuslaitoksiksi. Muita huomatta via kulutustavarateollisuuden aloja ovat panimoteollisuus, teks tiili— ja kenkä— yms. teollisuus.

Huomattavimmat metalliteollisuuden alat ovat kone- ja sähkötek nillinen teollisuus. Älueella on myös jonkin verran kaivostoi—

mintaa sekä muutamia huomattavia kemianteollisuuden laitoksia.

Tulevasta teollisuudesta on ennen kaikkea mainittava Kaskisissa vuonna 1977 toimintansa aloittanut Oy Metsä-Botnia 2\b:n sulfaat tisellutehdas, jonka tuotanto tulee olemaan suurimmillaan

250 000 t/a valkaistua havupuu- ja koivuselluloosaa.

(33)

2. VESIVÄPAT

2.1 Havaintotojmjnta ja tilastointi

Vesivarojen määrää ja laatua selvittävän tutkimussuunnittelun yh tenä tärkeimpänä lähtökohtana voidaan pitää yhteiskunnan ja ta louselämän vesivarojhin kohdistuvan tiedon tarpeen tyydyttämistä.

Tätä tarvetta esiintyy sekä valtakunnallisella, alueellisella että paikallisella tasolla.

Kuvissa Ä2.l/l. . .2 on esitetty säännölliset valtakunnan ja alue—

tason jokien, järvien ja meren fysikaalisia ja kemiallisia omi naisuuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä kuvaavia tietoja rekisteröivät havaintopaikat. Paitsi näiltä lähinnä perustutki musta palvelevilta paikoilta, kerätään vesivaroista systemaatti sesti tietoa myös määrätyn käyttömuodon yksilöityä tarvetta var ten. Tästä sovellutun tutkimuksen piiriin kuuluvasta tietojen—

keruujärjestelmästä puhutaan lähemmin asianomaisen käyttömuodon yhteydessä.

Hydrologisia havaintoja on suunnittelualueella suoritettu jo 60 vuoden ajan. Havaintopisteiden sijainti ilmenee kuvasta Ä2.l/2.

Valtakunnan tason havaintotulokset sisältyvät vesientutkimuslai—

toksen nk. hydrologiseen tilastoon, josta julkaistaan kuukausi—

tiedotteet ja vuosikirjat. Tilastot käsittävät toimiston havain toverkon pohjalta kootut vedenkorkeus-, jää-, veden lämpötila-, haihdunta— ja pohjaveden korkeustiedot, jotka kuvaavat veden mää rää ja niihin liittyvien tekijöiden muutoksia. Virtaama- ja ve—

denkorkeustiedot on tallennettu tietorekisteriin.

Säännöllisiä vedenlaatuhavaintoja on suoritettu vuodesta 1961 läh tien kuvan Ä2.l/2 mukaisissa pisteissä. Havaintotulokset sisäl tyvät vesientutkimuslaitoksen vedenlaaturekisteriin.

Vesivarojen tutkimuksessa tulee pyrkiä seuraaviin tavoitteisiin:

— Havaintoverkoston tulee olla mahdollisimman tarkoituksenmukai—

nen ja taloudellinen.

— Tuotettavan hydrologisen ja kemiallisen tiedon tulee olla sel—

laista, että sitä voidaan käyttää hyväksi mahdollisimman nope asti ja luotettavasti valvonnassa ja vesistön kehittämistä kos kevissa suunnitelmissa.

2.2 J o e t

Jokien vesimäärätietoina on selvitetty niiden alimman säännölli sen havaintopisteen perusteella vesistöalueen Hq 1/20, MHq, Mq, MNq ja Nq (Nq 1/20) käyttäen hyväksi mm. Gumbellin menetelmää.

Sadanta ja valuntatietojen perusteella on pyritty arvioimaan vesi vesistöalueen keskimääräistä haihduntaa. Lisäksi on määritelty pysyvyyskäyrät ja koottu alivirtaamamittausten tulokset. Seuraa vassa taulukossa on esitetty yhteenvetona vesistöalueiden valuma—

tiedot ennen järjestelytöitä.

(34)

34

Taulukko Ä2.2/l. Vesistöalueiden virtaama- ja valuniatiedot ennen järjestelytöitä.

Vesistö Vali.sna- HQ ?*Iq 1$ M flt t1 ^- Ajan

a1e 1/20

2 20

2 3 2 3 2 3 1/20

2 )aksO

km l/s km m /5 l/s ks m /5 lis km m /5 l/s km m /s lis km ⁱⁱⁱ /s

L.apväärtfnjdd 1112 185 206 100 111 9,0 10 0,9 1 0,5 0,6 1957—73

Teuvanjdd 530 123 65 72 38 7,3 4 0,4 0,2 0,1 0,1 1961—73

Nrpiönjdd 996 140 139 74 74 7,9 8 0,4 0,4 0,1 0,1 1961—73

l4aalah&njdd 494 190 94 118 58 7,9 4 0,6 0,3 0,03 0401 1964—74

Iaihlanjdd 506 163 82 80 41 8,0 4 0,8 0,4 0,4 02 1964—73

)Cyrön]dci 4920 98 482 66 325 8,9 44 0,7 3,4 0,2 0,9 1937—73

‘friyrinjdd 225 165 37 79 18 7,8 2 0,4 01 0,1 0,02 1960—73

Oravaistenjdd 202 160 32 96 20 6,0 12 0,8 0,2 0,3 0,1 1960-73

Iapuanjdi 4137 78 323 48 199 7,5 31 1,1 4,5 0,3 1,2 1937—73

Yhteensä 13122 1460 884 119 10,5 3,2

Jokien vedenlaatuluokitus perustuu pääosin vesihallituksen vesien—

suojelu- ja vesien virkistyskäyttötoimiston laatimaan luokituk—

seen, jota on sovellettu paikallisiin olosuhteisiin siten, että värin ja kemiallisen hapenkulutuksen kohdalla on alueen vesistö—

jen poikkeuksellisesta luonnonkuormasta johtuen noudatettu väl—

jempiä luokkarajoja (taulukko Ä2.2/2). Kaikki vesistöt kuulu vat pääosiltaan luokkaan Luokan YO, vesiä on Kyrönjoen, Lapu—

anjoen ja Lapväärtinjoen låtvaosilla (kuva Ä2.2/l).

Jokien veden laatu on jo luontaisesti maaperästä aiheutuvan kuor mituksen vaikutuksesta heikko. Koko maa-alasta keskimäärin 30 % on suoalueita, joilta tuleva vesi sisältää runsaasti humusta.

Tämä aiheuttaa vesistöille huomattavan peruskuormituksen. Väri—

ja KHT-arvot ovat Lapväärtinjokea lukuun ottamatta hyvin korkeita.

Maaperästä huuhtoutuu ajoittain ns. Litorina-alueilta runsaasti sulfaatteja, mikä aiheuttaa heikosti puskuroiduissa jokivesissä pH:n alenemisen. Ainoa luontaisesti parempilaatuinen vesistö on Lapväärtinjoki, mikä johtuu lähinnä maaperän erilaisuudesta ja siitä, että jokeen purkautuu runsaasti pohjavesiä harjualueilta.

Jätevesien aiheuttama vesistön likaantuminen voidaan havaita taa jamien kohdalla varsinkin alivirtaamakausina, jolloin jätevesien laimentuminen on huono. Jokien itsepuhdistuskyky on yleensä hyvä, sillä virtaus, pyörteisyys ja kosket edistävät biologista puhdis tumista ja pohjaan kerääntyvät aineet huuhtoutuvat tulva-aikoina mereen. Voimakkaasti likaantuneet alueet rajoittuvat siten melko lyhyelle matkalle, ja veden laatu alkaa parantua jälleen purku paikan alapuolella. Ravinteiden vaikutus vesistöjen rehevöitymi seen ilmenee selvimmin jokien suilla ja alajuoksuilla, missä vir—

taus on hitaampaa. Hygieenisen tilan mukaan arvosteltuna on tilan ne huono useiden jokien kohdalla, myös pelkästään haja-asutuksen kuormittamulla latvaosilla (kuva Ä3.3/2).

(35)

3202 Veasemov.1973jasennumero 0Pohjovesiosema Lumatinja

OVU*dainndtinenvedentaadcaitcrkkpisi QAtuetason tttakun4ivedetkejsasteikk VAtuetason Apuasteikko fMttopatopiste IHDinv&inenIHD-tutkimus ——

t

II L..J \ui \

V ESIHALL ii U

VAASANVESIPIIRINVESITOIMISTO POHJANMAANElELÄOSANVESIEN KAVION

1<DKONAISSUUNNITELMA

VESIHALLITUS

VAASANVESIPIIRINVP POHJANMAANETELÄOSÄNVESIEN KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA

SUUNNIflELUALUEEN]OKIVESISTÖJEN TOPISTEETHAVAIN

meriokjörvtoaUas vaIunx—aUeflraja

4.’

1 (

01020 SUUNNIITELUALUEENSADE—JAPOH— JAVESIASEMATSEKÄLUMILINJAT

/

Ä

jj,

merjokjorv40,aHa5 vatuma-oUeefltaja

1977

<UVA: 42.

(36)

(37)

1,/

s

,- ‘.

/

-

/

.1RRLEPW

)

iIItj[Jfll

^1. ^Luokka ^hyvo

7.Luokka tyydyltovä 3. uokk o völttöva

— 6.Luokka huono

MUST

/

7

O

^kaupunki

4. keskus

— — kunnan raja

20 30km

•1

:S:krj

,

VESIHALLITUS

VAASAN VESI PIIRtN VES II OIM ISTO

POHJANMAAN ETELÄ OSAN VESIEN ^KUVA:

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA A2.2A ^- SUUNNIITELUALUEEN VESISTÖJEN VESIEN

LAADUN YLEISLUOKITUS

/

.--. /

/

(38)

(39)

Taulukko Ä2.2/2. Jokivesien laatuluokitus yleisluokituksen mu kaan sovellettuna.

Analyysi Laatuluokat ja raja-arvot

Yl Y2 Y3 Y4

O2kyll—% 85 ^— 110 70 ^— 125 50 ^— 150

p11 6,5 ^— 8,5 4,5 ^— 8,5 4,5 ^— 9,0

Väri mg Pt/1 50

1) 1) 200 ^— 300

(25) —(70 ^— 90) (100 ^— 130) 1

KMnO4, mg/l 20

1 1 100 ^— 150

(20) —(70 ^— 90) (100 ^— 130) 1

3111(71 mg/l 2 5 15

Fe, mg/1 0,2 1 5

Mn, mg/1 0,05 0,1 0,5

Fek .s-kokit

kpl/100 ml 25 25 250

Kolim .bakt.

kpl/100 ml 100 100 1000

1) valtakunnallisen luokituksen rajat

Pitoisuusarvojen vaihtelu eri kuukausina on huomattava. Vesistö—

tarkkailun osalta tämä edellyttää näytteenottovälin ja havainto—

pisteiden sijoittelun yksityiskohtaista suunnittelua. Toukokuus sa p11 on minimissään kaikilla vesistöalueilla. Älhaisten pH-ar vojen johdosta on todettu kalakuolemia mm. Kyrönjoessa. Ilmiön pääasiallisimmaksi aiheuttajaksi on todettu suifaattipitoisten maavesien liuuhtoutujnjnen kevättulvan aikana. Huuhtoutuminen on voimakkainta keväisin ja syksyisin, jolloin p11 laskee usein ar voon 4 ^— 5. Keskimäärin p11 arvo on 6,1. Käsitellyistä joista Teuvanjoella ilmiö on hevin (kuva Ä2.2/2)

Kuva Ä2.2/2 oH-arvojen vaihteluiden matemaattinen malli esitetty—

nä Fourier—sarjojen avulla vuosien 1969 ^— 1973 kuu—

kausiarvojen perusteella.

7.0 Nrpiöt)o%i

11 ^yonjoki

kuukous

(40)

40

Suurimmat kokonaisfosforipitoisuudet esiintyvät elo-syyskuussa (114 ^- 182 ,ug/l) . Koska virtaamat tällöin ovat pienimmiilään, näkyy jätevesien ja hajakuormituksen vaikutus kohonneina kasvi ravinnepitoisuuksina.

Näytteenoton ajoittamisen ja suoritettavien analyysien valinnan takia on edullista tuntea pitoisuusarvojen keskinäinen riippuvuus silloin, kun ainesvirtaamat ovat suurimmillaan (Q ^> MHQ eli ke vään tulva—aikana). Tämä riippuvuus voidaan ilmaista ns. korre—

laatiomatriisin avulla.

Vesistöaluekohtaisten pitoisuusarvojen korrellatiotietojen perus teella voidaan todeta seuraavaa: Fosforin korrelaatiot kiintoai—

neen, raudan ja typen kanssa ovat lähes poikkeuksetta erittäin merkitsevät. Virtaamaan fosfori korreloi erittäin merkitsevästi tai merkitsevästi. Typpi korreloi virtaaman, kiintoaineen ja rau—

dan kanssa huomattavasti heikommin kuin fosfori. Suurimmat kertoi—

met, jopa lähes 1, ovat rauhan ja kiintoaineen välillä. Myös mo net raudan ja virtaaman välisistä kertoimista ovat erittäin mer kitseviä.

2.3 Järvet

Järvien osalta on selvitetty havaintopisteet sekä määrä- ja laatutiedot. Käsittelyn kohteeksi on yleensä valittu yli 100 ha:n jär vet. Mikäli kuitenkin jollakin pienemmällä järvellä on ollut huo mattavaa käyttömuotokohtaista merkitystä, on se otettu mukaan.

Veden vaihtumisominaisuuksien mukaan on järvet luokiteltu kolmeen pääryhmään:

Vertikaalinan Tyyppi

Järvityyppi veden vaihtuininen merkintä Selvät läpivirtaus

järvet <2,5 % Ä

Si irtymätyypin

järvet 2,5 ^- 10 % B

Vertikaalityypin—

järvet >10 % C

Lisäksi kukin pääryhmä on jaoteltu alaryhmiin nk. vailitumisajan Tr mukaan:

alaryhmän n:o 1 2 3 4

Tr fa) 1 1—4 4—10 10

Tr = V

— (a) L+E

L = järven pinta-alaa kohden laskettu poisvirtaus (mm/a) E = haihdunta fmm/a)

V = järven tilavuus (mm)

(41)

Veden vaihtumisominaisuuksilla on merkitystä järven fysikaalisil—

le, kemiallisille ja biologisille prosesseille; nopean veden vaih—

tumisen omaavilla järvillä on jokipiirteitä (reolimniset järvet), hitaan veden vaihtumisen järvillä taas on meripiirteitä (limniset järvet). Rajana on yleensä pidetty To ⁼ 0,16.. .0,25 vuotta, mis sä To ⁼ V/L.

Suunnittelualueella on 39 pinta-alaltaan yli 190 ha suuruista jär—

veä. Niiden yhteinen pinta-ala on noin 200 km ja rantaviivan tuus 1500 km. Pinta-alaltaan suurin on Kuortaneenjärvi, 16,4 km Alueen yli 100 ha:n järvien keskisyvyys on 2,1 m. Lisäksi suun nittelualueella oli vuona 1976 kuusi tekojärveä, joiden yhteinen pinta—ala oli noin 47 km

2 Pinta-alaltaan suurin tekojärvi oli Hirvijärven allas, 16,5 km ^. Tekojärvien keskisyvyys oli 2,4 m ja yhteinen rantaviivan pituus noin 100 km.

Järvien laatutiedot on käsitelty erillisinä talviajan (15.12 ^— 30.4) syvännehavaintoina ja kesäajan

(

^1.6 ^- 30.9) aikaisina ha—

vaintoina. Alueen järvet ovat erittäin ruskeita, luonnostaan usein karuja ja elektrolyyttiköyhiä humusvesiä, joissa ilmenee nykyisin voimakastakin luontaisen kuormituksen aiheuttamaa hapen vajausta.

Suurehkot vaihtelut veden laadussa ovat tyypillisiä. Useimpien laatutekijöiden vaihtelut seuraavat vedessä olevan humuksen mää rän vaihtelua. Hapen vajausta esiintyy varsinkin talvisin. Huo—

noin happitilanne vallitsee pienemmissä, vesistöjen yläosalla si—

jaitsevissa järvissä, joissa ei sanottavaa läpivirtausta voi esiin tyä. Vesissä on yleensä melko paljon rautaa ja mangaania. Myös kasviravinnepitoisuudet ovat kohtalaisen suuret. Järvien suolis—

tobakteerimäärät ovat yleensä vähäiset ja niiden esiintyminen sa—

tunnaista.

2.4 Pohjavedet

Pohjavesien osalta on selvitetty muodostumisalueet, niiden arvioi tu tai koepumpattu antoisuus sekä laatu F:n, Mn:n ja kovuuden osalta. Tiedot on esitetty asianomaisten vesistöjen yhteydessä.

Mikäli muodostumisalue sijaitsee useaminalla kuin yhdellä vesistö alueella, on se käsitelty sen vesistöalueen kohdalla, missä pää osa ko. esiintymästä todennäköisesti sijaitsee.

Muodostumisalueet on nimetty mahdollisen harjumuodostelman mukaan tai käytetty esiintymälle yleisesti vakiintunutta nimeä. Älueel le on annettu myös numerotunnus, joka noudattaa vesihallituksen julkaisun n:o 109 mukaista jaotusta. Äntoisuutena on käytetty koko esiintymän antoisuutta, vaikka osa esiintymästä sijaitsisikin toisella vesistöalueella. Laatutiedot on kerätty koepumppaustu losten perusteella tai käytetty vesilaitostarkkailun antamia tu loksia.

Suunnittelualueen vedenhankintaan soveltuvat pohjavesiesiintymät liittyvät lähes kokonaisuudessaan muinaisen mannerjäätikön sula—

misvesistä kohonneisiin glasifluviaalisiin hiekka- ja soramaala—

jimuodostumiin. Lajittuneista kivennäismaalajeista hiekka— ja sorakerrostumat käsittävät noin 5 % koko suunnittelualueen pinta—

alasta.

(42)

42

Suunnittelualueen harjut muodostuvat yleensä kaakko—luode suuntai—

sista pitkittäisharjuista, joiden pituus saattaa muutamia katkea mia lukuun ottamatta olla useita kymmeniä kilometrejä. Tärkeimpiä harjuja ja hiekka— ja sora—alueita suunnittelualueella ovat seuraa vat: Töysän—Lehtimäen-Älajärven-Lappajärven harjujono, Toisveden—

Älavuden harjujaksot, joiden oohjoispuolella laajat hiekka- ja

sora-alueet ulottuvat Kuortaneenjärven pohjoispuolelle saakka, Kos—

kenkorvan harjujakso, Jurvan kunnan harjujaksot, Teuvan kunnan pie net harjujaksot,joen, Jalasjärven ja Kauhavan giasifiuviaaliset hiekka-alueet.Isojoen—Karijoen harjujakso sekä Kauhajoen, Iso—

Tämän lisäksi voidaan mainita Korsnäsin hiekka-alueet. Lähes koko alueella esiintyy vielä pienehköjä hiekka— ja sora-alueita, joilla on vedenhankinnan kannalta ainakin paikallista merkitystä.

Vesipiirin toimesta on suunnittelualueella suoritettu tärkeiden pohjavesialueiden määrittely. Pohjaveden muodostumisalueella tar koitetaan sitä sora— ja hiekkamuodostuman aluetta, jolla sade—

tai pintaveden imeytyminen pohjavedeksi on tehokasta. Osittain tiiviiden maakerrosten alla sijaitsevista hiekka— ja soramuodos tuinjsta on otettu mukaan vain se alue tai ne alueet, missä hiek—

ka— tai sorakerrokset ulottuvat maanpintaan.sissa, joissa hiekka— tai soramuodostuma ulottuu maanpintaan useilTällaisissa tapauk la erilljsjllä alueilla, on ko. alueet käsitelty yhtenä pohjavesi—

alueena, mikäli näiden maanpintaan asti ulottuvien muodostuman—

osien välillä on olemassa hydrauliset yhteydet. Isot muodostumis alueet taas on jaettu useaminaksi erilliseksi pohjavesialueeksi, jos hydraulisten yhteyksien puuttuminen muodostumisalueen eri osien välillä on voitu osoittaa.

Tärkeiden pohjavesiesiintymien määrä on yhteensä R7 kpl ja niiden sijainti sekä VH:n tiedotuksen n:o 109:n mukainen numero ilenee kuvast Ä2.4/l. Niiden virtaaina on yhteensä noin 1R2

gnt)

m /d

=

2,12 m /s. Näistä esiintymistä oli vedenottamoiden käytössä vuo den 1975 lopupa yhteensä35o kpl ja niiden antoisuus on yhteensä noin 45 200 m /d

=

0,52 m /s. Määriteltyjen ohjaveden muodostu misalueiden pinta-ala on yhteensä noin 200 km eli noin 1,3 % suun nittelualueen koko pinta—alasta. Suunnittelualueen pohjavedet ovat yleensä runsaan vapaan C02—pitoisuuden johdosta happamia

(pH 5,. .7) sekä vähäisestä liuenneiden metallisuolojen määrästä johtuen joko hyvin pehmeitä tai pehmeitä ja agressiivisia.

Alueen etelä— ja itäosjen maastollisestj kohomuotoiset esiintymät edustavat niin määrän kuin laadunkin puolesta parhaita pohjavesiä.

Raudan ja mangaanin suhteen tämän alueen pohjavedet ovat puhtaita.

Laadultaan vaihtelevia ovat pohjavedet linjan Korsnäs—Jurva—Seinä—

joki—Lapua-Kauhava länsi- ja pohjoispuolella. Tämän alueen poh javesille on luonteenomaista korkea rautapitoisuus. Vain vajaa neljäsosa näytteistä täyttää käyttöveden laatuvaatimukset

(=

0,3 mgFe/l). Osassa esiintymiä pohjaveden rautapitoisuus vaih telee esiintymän eri kerroksissa. Suurimmat rautapitoisuudet ovat Kyrönjokilaakson pohjavesiesiintymissä. Käyttöveden laatuvaati—

mukset mangaanin suhteen täyttää noin puolet näytteistä. Typpi yhdistelmistä ammoniakkia esiintyy runsaimmin Kyrönjokilaakson pohjavesiesiintymissä.

Sallitun rajan alittavia näytteitä on ollut runsas neljäsosa tutkituista näytteistä.

(43)

43

+

4

152 ,‘

96 /

MM’LHTI 39(J ) 60802

-f \ArHIA399020 OK’i’R6 _•

7 YLISIARO ¹ 60 01

752

‘

^“ ^‘) O9,7fr ^- / ‘ HTIMÄ

—.-I,

-. - —

--

41601 c

-, .61602

01 9s1 ^/ ^“ NURM0’

+6

30101 ^‘-..

— ¹

SINIJKI

k KU0RTANE’’--’

&6502 _t

“ /

•‘,1) 10Q

0

^/ ^9Q1

56501 17503 \ ^, “ ₃₀₂

56551 %7 UR1 -,

‘‘R PERA

Lb86S01 &L605 _301g2’ rovs

( EUVA

/ ‘‘

1

)L603 O232

Y”°4

,,‘- 2320 ^23213\

U JDKI 23206 ¹

‘923201 23216

Suunri. tfejuotun ra1a 23209 PohjavesieiifllYmCI

Ja SOfl numero

0 10 20 30km

LEPYY

1— — ‘51

k

E36 05

23301 i- RuHv

v’:

^••

67501

-1-

+ ] AL AS-’\

JÄRVI \, 1&601\

1b6D2

raja Löanin raja

VESIHALLITUS

VAASAN VESIPIIRINVESITDIMISTO

POHJANMAAN EIELÄOSAN VESIEN ^KUVA KAYION KOKONAISSUUNNITELMA A2.4A SUUNNITTELUAWEEN MÄÄRITETYT

POHJAVESIESIIN TYMÄT

(44)

‘(43

;

-9.

O.4

:r

;;

%

:t

0;

.n..

-

:1:

.O.O”2,

sO.

•

‘0

40

N.r

1

49-

2t

.3

$4 2

*

2

•0t

1

•“.•

—

.04.1

•::.

-.

1-

—

-r —

-00

•-••

-cl -.

0-4-9.4$—

—/

4t

.--

-

1

O

•-*:

;--:‘•

O9.

ii

‘ --

11t

-‘1-

-9. fl:

111

-1••

(45)

LOafltUflUt aLue

—— 20m” 5yyySkayrdCy(e.Sfetty)

—. v,tIaUS

PERÄMEREN VALUMA-ALUETTA

/

5UOMEN LAHIL

0 50 700 150km

VES[HALLJTUS 9771

VAASAN VEPIIRIN VESITOIMISTO

POHJANMAAN EELA5AN VESIEN ^KUVA;

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMÅ ^A3.1/2

POHJ AN LAHDEN PÄÄVI RTAUS}<AR TIA SELKÄMER 1

SUOMENLAHDEN V ALUMA-ALUETIA

\

t

(OJ

s SELKÄMEREN

VALUMA-ALUETTA

j

,- -‘-

,•‘ ,

1’

?

—)-—---->----——>-————< Valtakunnan raja

——— —— —— — Vatumo-atUeen ra

— _— SuunnittetuaLueen raja

(46)

(47)

Pohjaveden likaantumistapauksia on todettu vain muutamia. Suurin saastumisvaara on avonaisissa sorakuopissa, joissa maata on otet tu pohjavedenpinnan alapuolelta. Alueen pohjavedet ovat vielä hygieenisessä mielessä moitteettomia.

2.5 Meri alue

Vesien tilan käsittelyn suhteen on merialue jaettu kuuteen suun—

nittelukohteeseen (kuva Al.l/1). Kohteista on selvitetty määrä—

tietoina meriveden korkeuden vaihtelevuus ja pysyvyys sekä päävir—

taussuunta. Kohteille on määrätty pinta-ala ja ulappakohteille (Bergöfjäden, Köklotfjärden) sulketuneisuusaste. Laatutietoina on selvitetty kohdealueiden vesien tila tärkeimpien laatutekijöi—

den suhteen sekä eräitä tilastomatemaattisia tunnuslukuja. Veden laadun muuttumisen syyt on pyritty selvittämään.

Suunnittelun piiriin kuuluva merialue kuuluu Selkämeren ja Perä meren kohdealueisiin, jotka luokitellaan mataliksi murtovesialu—

eiksi (kuva Ä2.5/l). Selkämeren keskisyvyys on 69 m ja Perämeren 42 m. Suomenlahdelta Pohjanlahdelle virtaava vesi joutuu Ahvenan meren kohdalla lähelle pintaa, jolloin happea liukenee veteen

(kuva Ä2.5/l) . Pohjanlahdelle kulkeutuu etelästä yleensä vain Itämeren niukkaravinteista ja runsashappista pintavettä. Täten Selkämeri ei kärsi hapen puutteesta eikä runsasravinteisuudesta.

Perämeren veden vaihtuminen ja itsepuhdistuskyky ovat heikompia kuin Selkämerellä, koska Perämeri on matalampi ja luonteeltaan arktinen merialue, jonka vesitilavuus on pienempi ja itsepuhdis—

tuskyky heikompi.

Matalat, saaristoiset ranta-alueet ja kynnysten erottamat lahdet (Bergöfjärden, Köklotfjärden) muistuttavat monessa suhteessa jär viä. Likaantuneimmat alueet sijaitsevat jokien suualueilla, joi hin on sijoitettu myös kuormittavaa teollisuutta.

Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus. I osa: A. Koko suunnittelualue. B. Kyrönjoki. C. Lapuanjoki. Vesivarat, niiden käyttö, tavoitteet ja toimenpidesuositukset

::: 140