Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus. II osa: D. Rannikon pienet vesistöt. E. Rannikko ja merialue. Vesivarat, niiden käyttö, tavoitteet ja toimenpidesuositukset

VESIHALLITUS—NATIONAL BOARD OF WATERS, FINLAND

Tiedotus Report

POHJANMAAN ETELÄOSAN VESIEN KÄYTÖN

KOKONAISSU UNNITELMA

Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus II osa

D. Rannikon pienet vesistöt E. Rannikko ja merialue

Vesivarat, niiden käyttö, tavoitteet ISBN 951-46-3278-8 (koko teos)

ja toimenpidesuositukset ISBN 951-46-3280-X (II osa) ISSN 0355-0745

HELSINKI 1978

SUUNNITELMAN P)J’KOHDÄT

() S A 1

JOHDÄNTO

SUUNNITELMAN TARKOITUS

Ä. KOKO SUUNNITTELUALUE 1. YLEIST)

2. VESIVÄFU\T

3. VESIVÄROJEN KYTT5

3. KYRNJOKI 1. YLEISTÄ

2. VESIVÄRAT

3. VESIVÄROJEN KÄYTTÖ 4. TAVOITTEET

5. TOIMENPIDESUOSITUKSET

C. LAPUÄNJOKI

o s

D. RANNIKON PIENET VESTSTt5T

D 1 LAPVRTINJOKI 0 II TEUVÄNJOKI D III N)RPI5NJOKI D IV MAALAHDENJOKI D V LÄIHIÄNJOKI D VI Vt5YRINJOKI 0 VII ORAVÄISTENJOKI

0 VIII MUUT RANNIKON PIENET VESISTÖT D IX TAVOITTEET

0 X TOIMENPIDESUOSITUKSET

E. RANNIKKO JA MERIALUE

LHDELUETTELO

4

II OSAN SISÄLLYSLUETTELO

RANNIKON PIENTEN VESISTiiJEN CD 1 ^- D VTTI) KÄSITTELYJÄRJESTYS

1. YLEISTX

2. VESIVÄRÄT 2.1 Joet

2.11 Määrä 2.12 Laatu 2.2 Järvet

2.21 Määrä 2.22 Laatu 2.3 Pohjavedet

2.31 Määrä 2.32 Laatu

3. VESIVÄROJEN KXYTTt5 3.1 Vesihuolto

3 .11 Vedenhankinta

3.111 Nykytilanne 3.112 Ennusteet 3.113 Suunnitelmat 3.12 Viemäröinti

3.121 Nykytilanne 3.122 Ennusteet 3.123 Suunnitelmat 3.2 Vesistön kuormitus

3.21 Nykytilanne 3.22 Ennusteet

3 .23 Kuorinituksen vähentämisSuOSitukSet 3.3 Virkistyskäyttö ja vesiympäristö

3.31 Nykytilanne

3.32 Tarpeet ja tavoitteet 3.33 Suunnitelmat

3.4 Kalatalous

3.41 Nykytilanne

3.42 Tarpeet ja tavoitteet 3.5 Voimatalous

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 3.7 Vesiliikenne ja uitto

3.71 Vesiliikenne

3.711 Vesiliikenteen luonne 3.712 Meritiet

3.713 Satamat 3.72 Uitto

3.721 Uittoväy1it ja —rakenteet 3.722 Uittomi.ärt

3.723 Uiton kehitUimissuunnitelmat 3.8 Luonnon ja vesimaiseman suojelu

Sivu

D. RANNIKON PIENET VESISTÖT

D 1 LÄPV2iRTINJOKI

9 D II TEUVÄNJOKI

29 D III NÄRPIiNJOKI

49 D IV MÄALÄHDENJOKI

75 D V LAIHIÄNJOKI

93 D VI VYRINJOKI

111 D VII ORAVÄISTENJOKI

129

D VIII MUUT RANNIKON PIENET VESISTt5T 145

D IX TAVOITTEET

156 D X TOIMENPIDESUO5ITUKSET

157

E. RANNIKKO JA MERIÄLUE

1. YLEISKUVÄUS

201 1.1 Y1eisti

201 1.2 Osa-aluejako

201

2. VESIVÄRAT

202

3. VESIVÄROJEN KNYTT5

208 3.1 Vesihuolto

208

3.2 Vesistön kuormitus 214

3.21 Nykytilanne 214

3.22 Tuleva kehitys 214

3.23 Kuormituksen vähentmissuositukset 214

6

Sivu

3.3 Virkistyskäyttö 215

3.31 Rannat ja rantojen käyttö 215

3.311 Rannan määrä 215

3.312 Rannan laatu 216

3.313 Kaavoitus 216

3.32 Loma-asutus 217

3.33 Leirintäalueet 217

3.34 Yleiset uimarannat 218

3.35 Yleiset virkistysalueet 218

3.36 Veneily 218

3.361 Venereitit 218

3.362 Veneliikenne 219

3.363 Venekanta 219

3.37 Tarpeet, tavoitteet ja suunnitelmat 220

3.4 Kalatalous 232

3.41 Nykyinen kalasto 232

3.42 Kalastus 232

3.421 Kalastuksen organisaatio ja kalave— 232 sien hoito

3.422 Kalastava väestö 243

3.423 Kalansaaliit 246

3.424 Kalastukseen sijoitettu Dääoma 246 3.425 Kalastukseen liittyvä muu toiminta 249 3.426 Kalastusta haittaavat tekijät 250 3.43 Kalastuksen kehitysmahdollisuudet 251

3.5 Voimatalous 252

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 253

3.7 Vesiliikenne ja uitto 253

3.71 Vesiliikenne 253

3.711 Vesiliikenteen luonne 253

3.712 Meritiet 253

3.713 Satamat 254

3.72 Uitto 254

3.721 Uittoväylät ja —rakenteet 254

3.722 Ulttomäärät 257

3.723 Uiton kehittämissuunnitelmat 258 3.8 Luonnon ja vesimaiseman suojelu 258

4. TAVOITTEET 259

5. TOIMENPIDESUOSITUKSET 259

DI LÄPVRTINJOKI

Sivu

1. YLEIST)’. 9

2. VESIVÄPAT 10

2.1 Joet 10

2.11 Määrä 10

2.12 Laatu 10

2.2 Järvet 14

2.21 Määrä 14

2.22 Laatu 14

2.3 Pohjavedet 15

2.31 Määrä 15

2.32 Laatu 15

3. VESIVÄROJEN KÄYTT5 15

3.1 Vesihuolto 15

3.11 Vedenhankinta 15

3.111 Nykytilanne 15

3.112 Ennusteet 16

3.113 Suunnitelmat 16

3.12 Viemäröinti 17

3.121 Nykytilanne 17

3.122 Ennusteet 18

3.123 Suunnitelmat 18

3.2 Vesistön kuormitus 19

3.21 Nykytilanne 19

3.22 Ennusteet 20

3.23 Kuormituksen vähentämissuositukset 20 3.3 Virkistyskäyttö ja vesiympäristö 21

3.31 Nykytilanne 21

3.32 Tarpeet ja tavoitteet 21

3.33 Suunnitelmat 22

3.4 Kalatalous 23

3.41 Nykytilanne 23

3.42 Tarpeet ja tavoitteet 24

3.5 Voimatalous 25

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 25

3.61 Nykytilanne 25

8

Sivu 3.62 Puivnsuojelu ja kastelun tarve 26

3.63 Tavoitteet ja suunnitelmat 26

3.7 Vesiliikenne ja uitto 26

3.8 Luonnon— ja vesimaiseman suojelu 26

DI LÄPVRTINJOKI

1. YLEISTÄ

Lapväärtinjoki laskee Selkämereen noin 10 km Kristiinankaupungin etelänuolella. Vesistäalue kuuluu pääasiassa Kristiinankaunungin, Isojoen ja Karijoen kuntjjn. Joen luonnonolosuhteille on tyypil listä latvaosien laajat pohjavesiesiintymät. Joen kokonaispituus on noin 75 km ja keskikaltevuus 1,50 °/oo.

Vesistöaj.ueen asutus on keskittynyt jokivarteen. Koko vesistöalu een asukasluku on 8 150, ja näistä on Isojoen keskustaajamassa 600 ja Laoväärtin keskustaajamassa 1 500 asukasta.

Lapväärtinjoen vesistäalueen ninta-ala on 1 112 km2 ja se jakaan—

tuu seuraaviin maankäyttmuotoihin: peltoa 13,5 %, metsää 54,6 %, suota 27,4 %, vettä 0,2 % ja muuta aluetta 4,3 %. Peltoa on alu eella kuivattu yhteensä 70 km2 ja metsää 246 km2.

Suunnittelua varten on Lapväärtinjoki jaettu viiteen suunnittelu—

kohteeseen. Kaikki kohteet ovat jokiosia (liite D1/l)

Väli Äl käsittää 28 km:n osuuden joen latvoilta Heikkilänjoen yh—

tymäkohdan yläpuolelle, väli Ä2 jyrkkäputouksisen, 25 km:n pitui sen jakson Karijoen liittymäkohtaan saakka ja väli Ä5 taajamaval taisen, 18 km:n pituisen suuosan. Karijoen (Ä3) ja Kärjenjoen

(Ä4) sivu-uomat on otettu erillisiksi kolidealuejksi. Taulukossa D 1 1/1 on esitetty eräitä näille kohteille tunnusomaisia tietoja:

Taulukko D 1 1/1. Lapväärtinjoen suunnittelukohteille tunnusomai sia tietoja.

Väli Pituus Kohdeal. Äsuk- Äs.tiheys Äs.tiheys Putous km pinta-ala kaita as/km2 as/jokikm m/km

km2

Äl 28 202 1 800 8,91 64,23 1,32

Ä2 25 287 950 3,30 38,00 1,92

Ä3 26 1) 205 1 900 9,27 73,08 0,91

Ä4 46 1) 276 900 3,26 19,57 1,47

A5 18 142 2 600 18,31 144,44 1,47

Yhteensä 143 1 112 8 150 7,3 57,0 1,50

1) sivu—uomia

I0

2. VESIVÄpIj

2.1 J o e t

2.11 Määrä

Vuodesta 1968 lähtien on Lapväirtinjoen vesistöalueella suoritet tu jatkuvja vedenkorkeushavajntoja. Vedenkorkeusasteikkojen si jainti kullakin kohdealueella on esitetty liitteessä D2.3/1.

Valtakunnallisen vedenkorkeusastejkon (Perus, f = 993 km2) havain—

noista on keskjvalunnaksj saatu 279,9 min eli 9,0 1/s km2 (tauluk ko D 1 2.1/1). Virtaainille on ominaista suuri vaihtelevuus

(NQ : MQ HQ = 1 : 9 : 175) . Muut hydrologiset tiedot ilmenevät kuvista D 1 2.1/1.. .3.

Taulukko D 1 2.1/1. Laoväärtinjoen virtaama— ja sadanta-arvojen kuukausi— ja vuosikeskiarvot vuosilta 1961 ^— 1973 (säännölliset virtaamahavajnnot vuodes ta 1968 lähtien)

Kuukausi i II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Yhteensä

Valunta mm/kk 1)

10,0 11,9 10,8 80,5 47,1 9,4 7,7 6,5 10,6 21,6 37,4 26,2 279,9

% vuosivalun—

nasta 3,6 4,3 3,9 28,8 16,8 3,4 2,8 2,3 3,8 7,5 13,4 9,4 100,0 Sadanta min 34,9 26,4 36,3 38,2 38,6 42,8 70,9 80,3 74,6 62,5 66,7 45,8 618,0

% vuosivalun—

nasta _{5,6 4,3 5,9 6,2 6,2 6,9 11,5 13,0 12,1 10,1 10,8 7,4}

100,0

Haihdunta mm 338,1

1) mm/kk = 0.43 m3/s (F 1 112 km2)

Älivjrtaamamjttauksja on vesjst&5alueella suoritettu vuosina 1963, 1967, 1968, 1969, 1970 ja 1975. Mittaustulokset on esitetty

liitteessä Dl/l.

2.12 Laatu

Lapväärtinjoen veden laatu on runsaiden pohjavesimäärien vuoksi luontaisesti melko hyvä, vaikkakin BHK7:n arvot ovat olleet Kär jenjoen ja Karijoen alapuolella korkeahkot. Happamuuden vaihte lut ovat pienempiä kuin muissa joissa.

KHT:n vaihtelut ovat eri jokiväleillä vähäisiä. Keskimääräinen arvo välillä Äl on 18 mg/l ja välillä Ä5 20 mg/l. Kuvan D 1 2.1/4 perusteella joen vesi soveltuu juomavedeksi vasta tehostettujen puhdistustoimenpiteiden jälkeen.

BHK7:n arvo on suurimmillaan osalla Ä5, missä erityisesti Karijoen ja Kärjenjoen alaouolella on havaittavissa selvä BHK:n huippu,

11 Kuva D 1 2.1/1. Valiiman pysyvyys

ahieen virtima—

I,viiriinjoessa sekä vnsistö—

ja valiima—arvot.

Toistuvuusaika

fa)

5 7 ylity3todennäköisyys

%

Kuva D 1 2.1/3. Älivaluman toistuvuusanalyysi Cumbellin todennä köisyysoaDerilla. Lapväärtinjoki, Perus,

1957—73.

L

JJULI •UJiLI

1 1-f--F

Li%4 FIi1

o.o_1011.1

1

Valuma—aluel 112 km2 Peltoa 13,5

Metsää 54,6

%

Järvisyys 0,2 %

VirtnaTna m3/s }iO 1 20

MO M3O NO

111 10,0 1,0 0,6

Vnluma Hal/20 Mo 1’lNo No ^-

1/8 ^. 185 100 9,0 0,9 0,5

Suhteellinen

OSUUS I,;30 j

4•

1f1I ^L

ELJII ₁ ^Hr

__

LL iii. .L iiJL

mcl 1 3 S ‘0 Z sm

Kuva D 1 2.1/2.

Fz 1 060km1

l/s krn’

jT1

1

370 200 18 1,6

Xeirnairainen vuosihaihdunta 350 mm ja

sadanta 704 nm fisojoki, Vanhakylä 1931 — 1960).

Yli-ialuman toistuvuusanalyysi Gumbellin todennä—

köisyyspaperilla. Lapväärtinjoki, Perus, 1957—73.

1 TILITJ1TR

flIfE

F= 060 k-n2

1.60 1 00

o.ao

- Tolstuvuusaf’ka(O)

5 2 1 .A1itustodennaköISyy8

80 50

Kuva D 1 2.i/4 Lapv.iirtinjoen veden laatu joen eri pisteissä vuo sien 1970 ^— 1974 havaintojen rrnstee1la. m.mecenp.

ylbp.

100 .90

80

.2 .70

<4

Vesi soieituu miii!. taloudeil. metkitt. 1atoitte

-

— — — — Ves huono

— —

Vesi sopimaton koloitte

0

KHTn ja BHT7:n

kHT

q02/1

ke sö arvot20

1 1 1

30 60 50 60 70 km

B 1-1 17 mqO/ 1

— KHT

( ) h.vaintojtn Lukumtä

—— rnfr0kpk1t

— Kok.P

j’

0

pH:n kevötarvot

6

.20 10

10 20 30 40 50 60 70 km

Vi soveltuu lohenukjjisiII kIoII

4

havaintojen iukurnacrc

40.

30.

20.

10.

—— BHT7

havaintojen lukumoaro

18)

—• t6)

— — SoveltuUjomoVedeksi teho tuin .me1’pein tITj

•

— — Sovetuujiornavedesinormaaintoimetein — CKHT) Sovpltt,u iuomnved eksi vcsinkertoisin toimenpitein (KHT)

9 .7 .5

3 1

0 i’o

Kok.P:n

ja ent

Kok. P

60

•1•

20 30

etokokki kesöarvo

(6)

1 1 1

50 60 70km

j.iq/I

120.

100.

80 60.

40 20.

Lv) ^Voimakkaas rovrnnekasves0 — —

Ravinnerikas vesistö ^{%_46) — — —}

Rovinnekoyhä vesstö

Ente co kokii k ptJlOOmt

600 450 3 00 1 50

60 50 60 70 km

0 1 20

5 mgO/l. Välillä Äl tämä arvo on 3 mgO/1 ja välillä Ä2 5 mgO/1.

Kokonaisfosforipitoisuus kasvaa väliltä Al alaspäin mentäessä ar vosta 50 pg/l lähes suoraviivaisesti arvoon 75 pg/l. Kaikki vä—

lit voidaan kuvan D 1 2.1/4 perusteella luokitella ravinnerikkaak si.

Lapväärtinjoen enterokokkimääristä voidaan havaita (kuva D 1 2.1/4) että joen alajuoksulta Vanhakylään asti on vesi hygieenisiltä orni—

naisuuksiltaan huonoa (fekaalisia streptokokkeja yli 250 kpl/ml) Heikkilänjoen yhtymäkohdan jälkeen (väli Al) on vesi laadultaan välttävää (alle 250 kpl/lOO ml)

Vesien käytön yleisluokituksen mukaan vesistö kuuluu pääosiltaan luokkaan 2. Kärjenjoki ja Lapväärtinjoen suuosa kuuluvat kuiten kin luokkaan 3 (liite Dl/l)

Kuvassa D 1 2.1/5 ja taulukossa D 1 2.1/2 esitetään Lapväärt.tnjoen ainevirtaamat jokisuussa vuosien 1969 ^— 1973 havaintojen perus teella.

Taulukossa D 1 2.1/3 esitetään Q:n, pH:n, Kok.P:n, N:n, Fe:n ja kiintoajneksen (KÄ) keskeinen korrelaatiomatriisi ajalla 1971 ^— 1972 koskien Laoväärtinjoen kevättulvan (QMQ) aikaa, jolloin ainevirtaamat ovat suurimmillaan.

Taulukko 13 1 2.1/2. Lapväärtinjoen ainevirtaamien (vuosien 1969 ^— 1973 havainnot) tilastolliset arvot.

Tilastoli. Vaihtelu— Keski- Keski— Selv.aste Trer.di 90 % konfidenssi

arvot v1i arvo hajonta R2. 100 t/a vyö 1980

Äl nevirt.

Kok.P t/a 13 ^— 30 26,6 7,4 10 1,5 40.1 49,4

KHT t/a 4 600 ^— 11 500 7 900 1 500 35 900 16 300 14 303

Taulukko D 1 2.1/3. Pitoisuusarvojen korrelaatiomatriisi.

Lapväärtinjoki, Myllykanava 1971 ^- 1972.

Q

Q

pH 0,30 P 0,59 (2) N 0,56 (2) Fe 0,70 (3) KÄ 0,70 (3)

0,65 (3) 0,82 (3) 0,81 (3)

— 0,65 (3) ^— 0,45 (1) 0,38

— 0,82 (3) 0,45 (1) 0,93 (3)

— 0,81 (3) 0,33 0,98 (3)

(1) = melkein merkitsevä (p ^. 5 %) (2) = merkitsevä (p 1 %)

(3) ⁼ erittäin merkitsevä (pO,l %)

14

Korrelaatjolaskelmjen perusteella voidaan todeta, että fosforin korrelaatiot kiintoaineen, raudan ja typen kanssa ovat tilastol lisesti erittäin merkitsevät. Suurin korrelaatio esiintyy raudan ja kiintoajneen välillä.

Kuva D 1 2.1/5. Lapväärtinjoen virtaamien (1969 virtaamjen kuukausikeskjarvot.

‘m3/s kokPg/s 25 2,5

20 2,0 15

— 1973) ja aine—

2.21 Määrä

Yli 100 ha:n järviä ei vesjstöalueella ole. Alle 100 ha:n kohtee na on mukaan otettu vain Kangasjärvi fÄ = 47 ha). Järvellä on ranta viivaa 3,0 km. Veden vaihtiimisominaisuuksien mukaan järvi on

vertikaalityypin järvi (tyyppi Cl), jonka veden vaihtuminen on1 200 mm/a.

2.22 Laatu

Kangasjärvesä on ajanjaksolla 1970 ^- 1976 otettu vain yksi näyte.

Ko. näytteen perusteella oli järven kesäajan pintaveden pH 5,3, N/Psulideja johtokyky 24 )IS/cm.50, KHT 2 mg0/l, 02 kyllästymjs-% 94, väri 0 mg Pt/1Koska järvellä on käyttömuotokohtaista merkitystä, tulee järvi saattaa jatkuvan havainnoinnin piiriin.

Q

koki P-virtacmc KHT-vjrtocmQ

mc’.J (D

1,5 10 1,0

5. Q5

1

KHT g/s

‘300 250 200 750 100 50

IIIIVV VIVI VII IX XXI

2.2 Järvet

2.3 Pci

j

2.31 Määrä

Vesistäalueen pohjavesiesiintymien antoisuus on suoritettujen in—

ventointien mukaan noin 57 500 m3/d. Suurin niistä on Lauhavuo ren esiintymä, jonka arvioitu antoisuus on 12 600 m3/d (liitteet D2.3/1...2)

2.32 Laatu

Pohjaveden laatua koskevia tutkimuksia on vesistöalueella suori tettu pohjavesiesiintymien koepumppausten yhteydessä sekä raken nettujen vedenottopaikkojen osalta lisäksi vesilaitostarkkailun yhteydessä.

Liitteessä D2.3/2 on esitetty vesistöalueen pohjavesien muodostu—

misaluejden veden laatu kovuuden, raudan ja mangaanin osalta.

Suurin rautapitoisuus on Rimpikankaan esiintymällä.

3. VESIVÄROJEN KÄYTTö 3.1 Vesihuolto

3 .11 Vedenhankinta

3.111 Nykytilanne

Vesistäalueella oli vuonna 1975 kaikkiaan 6 jatkuvan valvonnan alaista vesilaitosta ja niiden jakama vesimäärä oli tuolloin yh teensä noin 1 030 m3/d (taulukko D 1 3.1/2). Vesistöalueen kun nat Isojoki, Karijoki ja Kristiinankaupunki käyttivät tällöin omia vesivarojaan.

Alueen teollisuus on liittynyt pääasiallisesti kunnallisiin lai toksiin. Huomattavin omatoimisesti vedenhankintansa hoitava teol lisuuslaitos on PohjolaQ Voima Oy, mikä käyttää kesäaikana suu rimmillaan noin 600 000 m-’/d pintavettä. Tmi Bjarne Smeds käyt tää noin 300 m3/d pohjavettä.

Alueen vedenliankinnan kannalta tärkeiden pohjavesiesiintymien yh teinen antoisuus on noin 57 500 m3/d pääosan sijaitessa Isojoen kunnassa.

Vesioikeuden lupa vedenottoon oli vuoden 1977 alussa seuraavilla laitoksilla:

Taulukko D 1 3.1/1. Vesioikeuden luvat vedenottoon vuoden 1977 alussa Lapväärtinjoen vesistöalueen kunnissa sijaitsevilla vesilaitoksilla

Ves ilaitos ?olij avesialue Vesimäärä

Isojoen kylän ym. vedenottamo Rimpikangas enintään 500 m3/d Pohjolan Voima Oy Lapväärtinjoki

Lapfjärds Vattenandelslag Korsbäck enintään 500 m3/d Kristiinankaupunki

16

3.112 Ennusteet

Asutuksen vedenkulutuksen ennustetaan kasvavan Lapväärtinjoen ve—

sistöalueella noin 2,6 —kertaiseksi vuoteen 1985 mennessä ja noin 412-kertaistuvan vuoteen 2000 mennessä. Liittymisprosefltin enna—

koidaan samanaikaisesti nousevan nykyisestä keskimääräisestä 46 %:sta keskimäärin 83 %:jjn vuoteen 1985 mennessä ja 95 %:iin vuoteen

2000 mennessä. Seuraavasta taulukosta jimenevät tarkemmat kun—

nittaiset tiedot liittyjämääristä ja vedenkulutuksesta vuodelta 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000.

Taulukko D 1 3.1/2. Lapväärtinjoen vesista1ueen kuntien asutuk sen vedenkulutus vuonna 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000.

1975 1985 2000

Kunta Lait. Liftt.as. Kulutus Liitt.as. Kulutus Liitt.as. Kulutus

kpl kpl m3/d kpl % m3/d kpl % m3/d ^-

Isojoki 1 530 15 162 1 800 60 440 2 400 92 710

Karijoki 1 350 16 101 1 400 78 360 1 600 97 530

Kristilnankau—

punki 4 4 790 52 777 7 700 89 1 900 9 600 96 3 100

Yhteensä 5 670 1 040 10 900 83 2 700 13 600 95 4 340

Teollisuuden vedenkäyttö vuonna 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000 ilmenevät seuraavasta taulukosta.

Taulukko D 1 3.1/3. Lapväärtinjoen vesistöalueen kuntien teolli suuden vedenkäyttö vuonna 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000.

1975 1985 2000

Kunta m3/d m3/d m3/d

Kristiinankaupunki 56 130 170

Isojoki — 80 110

Karijoki - 40 40

3.113 Suunnitelmat

Kristiinankaupunki ja Karijoki kuuluvat Kristiinanseudun vesihuol lon yleissuunnittelun piiriin ja Isojoki Suupohjan vesihuollon yleissuunnittelun piiriin. Alueen pohjavesivarat riittävät tyy dyttämään kuntien ennustetun vedentarpeen. Seuraavassa esitetään kuntakohtaiset ratkaisuvaihtoehdot, jotka perustuvat laadittuihin yleissuunnitelmjjn:

Isojoki, Karijoki

Yhteensä 56 250 320

Vedentarve tyydytetään kuntien omista pohjavesiesiintymistä.

Kristiinankaupunki

Lisävesi 1980-luvulla tuodaan Karijoen nohjavesiesiintymistä sekä 1990—luvun lopulla myös Isojoelta yhdessä Närpiön ja Kaskisten kanssa.

3.12 Viemäröinti

3.121 Nykytilanne

Vesistöalueella oli vuoden 1975 lonussa vain Isojoen viemärilaitos, ja siihen oli liittynyt noin 40 % kuntien asukkaista.

Seuraavassa taulukossa on esitetty kunnittainen viemäröintitilan—

ne vuonna 1975 ja kuormitukset yleisten viemärilaitosten osalta.

Taulukko D 1 3.1/4. Lapväärtinjoen vesistöalueen kunnittainen viemäröintitilaflfle ja kuormitukset ennen jä tevesien käsittelyä vuonna 1975.

Kunta _Liitt.as. Q as. Q teoli. BHK7 P N Puhd. Purkupaikka

rn31’d m3/d kcj/d kg/d kri/d _rnenet.

Isojoki 264 96 20 0,8 3,2 RSl) Lapväärtinjoki

Karijoki 100 25 19 0,3 1,3

Kristiinankau— (2680) (2143) — (221) (8,0) (32) ^— Merialue punki

Yhteensä 364 121 39 1,1 4,5 Lapväärtinjoki

1) RS = rinnakkaissaostuslajtos

Alueen teollisuudella on lisäksi omia viemäröintejään. Niiden kautta vesistöön vuonna 1975 joutuneet päästöt ilmenevät seuraa vasta taulukosta.

Taulukko D 1 3.1/5. Teollisuuden omista viemäreistä Lapväärtin—

jokeen joutuneet päästöt vuonna 1975.

Teo11.1aitc _Kunta Teoll.laji Q P N ÄVL PurkupaiRka

m3/d kg/d kg/d kg/d

Isojoen Osuus—

meijeri Isojoki maitomeijeri 30 22,5 0,4 1,5 300 Isojoki Kari] oen Osuus—

meijeri Karijoki 10 19,0 0,3 1,3 250 Karijoki

Tmi Bjarne Kristii- perunanjalos— Iapväärtin—

Smeds nankaup. tuslaitos 300 432,0 3,3 21,2 5750 joki

Muka Lapp

fjärd maitomeijeri 23 105,0 2,1 5,0 1400

Yhteensti 343 578,5 6,1 29,0 7600 Lapväärtinjoki

18

3.122 Ennusteet

Kuntien viemäröinnin ennustetaan laajenevan niin, että lähes kaik ki taajamien asukkaat olisivat yleisten viemärilaitosten piirissä vuoteen 1985 mennessä. Seuraavasta taulukosta ilmenevät ennuste—

tut liittyjämäärät taajamittain ja kuormitukset Lapväärtinjokeen ennen puhdistusta vuonna 1985 ja 2000 taajamittain.

Taulukko D 1 3.1/6. Ennusteet taajamien jätevesikuormituksesta Lapväärtinjokeen ennen puhdistusta vuosille 1985 ja 2000.

1985 2000

Kunta/taajama Liitt.as. Q BIIK7 P N Liitt.as. Q BHK7 P N m3/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d Isoj Dki

K—ky1 700 200 55 2,3 7,5 800 280 70 3,0 15,0

Karijoki

K—kylä 500 150 30 0,5 2,0 700 210 30 0,5 2,0

Kristiinankaupunkj 5 500 1 480 910 17,0 49,0 7 300 2 440 1080 20,0 60,0 Yhteensä 6 700 1 830 995 19,8 58,5 8 800 2 930 1180 23,5 77,0

Teollisuuden kuormituksen ennustetaan kasvavan samassa suhteessa veden käytön kanssa lähtien nykyisistä keskimäiräisistä kuormitus—

arvoista. Oheisessa taulukossa on esitetty ennusteet teollisuuden kuormituksesta vuonna 1985 ja 2000 kunnittain Lapväärtinjokeen.

Taulukko D 1 3.1/7. Ennusteet teollisuuden jätevesikuormituksesta kunnittain Lapväärtinjokeen ennen puhdistusta vuosille 1985 ja 2000.

1985 2000

Kunta Q BHK7 P N BHK P

m3/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d

Isojoki 80 30 0,5 2,0 110 30 0,5 2,0

Karijoki 40 30 0,5 2,0 40 30 0,5 2,0

Kristiinan— 800 910 17,0 49,0 1000 1100 20,0 60,0 kaupunki

Yhteensä 920 970 18,0 53,0 1150 1160 21,0 64,0

3.123 Suunnitelmat

Tulevan jätevesikuorman kasvaessa Lapväärtinjoen vesistöalueella on jäännöskuormituksen pienentämiseksi suunniteltu puhdistuksen tehostamista. Seuraavassa esitetyt ratkaisut perustuvat pääasias sa Kristiinan seudun ja Suupohjan vesihuollon yleissuunnitelmissa esitettyihin ratkaisuihin.

Isojoki

Taajaman rinnakkaissaostusta tulee tehostaa jälkisaostusta vas taavaan tasoon vuoteen 1985 mennessä.

Lapväärtti

Lapväärtin ja Dagsmarkin taajamien jätevedet tulee johtaa Kris—

tiinankaupungin keskuspuhdistamolle.

Karijoki

Taajamaan tulee rakentaa vähintään rinnakkaissaostuksen tehoinen puhdistamo vuoteen 1980 mennessä tai se tulee liittää Kristiinan—

kaupungin keskuspuhdistamoon.

3.2 Vesistön kuormitus

3.21 Nykytilanne

Riittävien laatutietojen puuttumisen takia on ohessa rajoituttu tarkastelemaan vain kokonaisfosforikuormitusta sekä joen hygiee—

nistä tilaa.

Fosforjkuormjtusta jokiväleittäin on tarkasteltu liitteessä D3.2/l vuosikuormjtuksena. Väleillä Äl ja Ä5 asutus muodostaa huomatta van osan koko vuosjkuormituksesta. Äsutuksen osuus vesistön vuo—

sikuorrnituksesta on koko vesistöalueella noin 15 % (taulukko D 1 3.2/1) Muusta kuormituksesta tulee noin 40 % metsäalueilta väleillä Al, Ä2 ja Ä4, paitsi väleillä Ä3 ja Ä5, missä sen osuus on noin 55 %. Peltoalueilta tuleva kuormitus on suurimmillaan välillä A3 (71 %) ja pienimmillään vä1il1i Äl (39 %)

Taulukko D 1 3.2/1. Lapväärtinjoen kokonaisfosforivirtaamat vuosina 1974, 1985 ja 2000.

Kuonnitusl&)de 1974 1985 2000

0-tilanne 90-% pulid. 0-Ulaiine 90-% puhd.

t/s % t/a % t/a $ t/a % t/a %

Vianaroidyt jätevect 256 as. 1,6 6,0 13,6 36,0 1,4 5,5 16,0 40,2 1,6 6,3

Raja—asutus 7 890 ^“ 2,5 9,4 1,7 4,5 1,7 6,6 1,3 3,3 _1,3 5,1

Pellot ja karjatalous 160 15,0 56,4 15,0 39,7 15,0 ^58,6 15,0 37’,? 15,0 59,1

?tstym. 933” 7,5 28,2 7,5 19,8 7,5 29,3 7,5 18,8 7,5 29,5

11iteensä 26,6 100,0 37,8 100,0 25,6 100,0 39,8 100,0 25,4 100,0

20

Lapväärtinjoen enterokokkimäärien perusteella voidaan todeta, että joen alajuoksulta Vanhaky1äin asti on vesi hyqieenisiltä ominai suuksiltaan huonoa (fekaalisia strentokokkeja yli 250 kpl/100 ml) tai välttävää ja uimavedeksi kelpaamatonta. Heikkilänjoen yhtymä—

kohdan jälkeen on vesi laadultaan välttävää.

Tarkasteltaessa tilannetta kesäaikana, jolloin ravinteiden aiheut tama rehevöityminen tulee näkyviin, on jätevesien osuus kuormituk—

sesta kuitenkin joen veden laadun kannalta ratkaiseva. Vuosien 1969 ^— 1974 keskiarvojen perusteella laskettu pienin fosforin kuu—

kausivaluma jokisuussa on 1,97 t/kk. Tämä on elokuun valuma.

Kesäkuukausjen valumat ovat samaa luokkaa. Viemär5ityjen jäteve sien yhteenlaskettu kuormitusluku vuonna 1974 oli 1,6 t/kk eli 81 % elokuun valumasta.

3.22 Ennusteet

Metsistä ja pelloilta tulevan ravinnevaluman on koko suunnittelu—

kauden oletettu pysyvän vakiona. Haja-asutusalueilla syntyvän

jä—

tevesikuorman on arvioitu pienenevän lähinnä alueiden väkiluvun voimakkaan pienenemisen johdosta. Viemäröityjen jätevesien fos forikuorman on arvioitu 4—kertaistuvan nykyisestä vuoteen 2000 men nessä. Ellei puhdistustoimenpiteitä suoritettaisi, olisi asutuk sen ja teollisuuden osuus vesistön vuosittaisesta fosforikuormi tuksesta vuonna 2000 yli 24 %. Kun Lanväärtinjoen fosforivaluman edellä todettiin olleen pienimmillään elokuussa, voitaisiin vuoden 2000 tilanteessa puhdistamattomien jätevesien osuuden joen fosfori kuormjtuksesta arvioida olevan noin 80 % alivirtaamakautena.

3.23 Kuormituksen vähentämissuositukset

Lapväärtinjokeen laskettavien jätevesien tehokkaalla puhdistamisel la voidaan ratkaisevasti vaikuttaa joen veden laadun tulevaan ke hitykseen. Nykyistä veden laatua ei kuitenkaan voida suuremmin parantaa yksinomaan taajamien jätevesien käsittelyllä. Huomiota tulisi jo lähivuosina kiinnittää jokilaaksossa olevan haja-asutuk—

sen jätevesien käsittelyyn lähinnä joen hygieenisen tilan paranta miseksi varsinkin joen alaosalla.

Hajakuormituksen vähentämiseksi Laoväärtinjoella on harkittava toimenpiteitä ojituksen, peltojen ja metsien lannoituksen sekä karjatalouden aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Varsinkin joen alaosalla olisi tutkimuksilla selvitettävä, mistä lähteistä peltoalueilta jokeen joutuva kuormitus pääasiassa tulee. Esimer kiksi lasinalaisviljelyn kuormittavaa vaikutusta ei ole selvitetty.

3.3 Virkistys käyttö ja ves iymPär i S tö

3.31 Nykytilanne

Lapväärtinjoen vesistöaiue ulottuu pääasiassa Kristiinankaupungin, Karijoen ja Isojoen kuntien alueelle. Virkistyskäytön kannalta merkittävä kohde on Isojoen Kangasjärvi, jossa on kunnan omista- maila alueella yleinen uimaoaikka ja leirintäalue. Pääosa virkis—

tyskäytöstä suuntautuu Kristiinankauoungin merialueelle ja saaris toon. Lapväärtinjoen virkistyskäyttökohteet on merkitty liittei—

sun D3.3/l. . .2.

Uintimahdollisuuksien osalta Isojoen kunta tarjoaa joitakin ver rattain hyviä kohteita min. Kangasjärvi, jossa on kaksi erillistä uimapaikkaa (F 1 ja F 2) ^. Ranta—aluetta on yhteensä noin 30 030 ja rantaviivaa noin 500 m. Uimapaikoilia on ollut kävijoitä vuo sittain noin 2 000. Karijoen nykyiset uimapaikat ovat Peurajärvi

(F 3) ja Ohriluoma (F 4), joissa vuosittaiset kävijämäärät ovat vaihdelleet 400 ^- 600. Nämä kohteet palvelevat lähinnä kunnan itäosan taajama—alueita. Rannikon osalta uintimahdoliisuudet ovat erittäin hyvät läheisestä merialueesta johtuen.

Vesistön suomat hyvät leirintämalidoliisuudet ovat vain Kangasjär vellä, jota käytetään yleiseen leiriytymiseen (G 1) ^. Myös Ohri luoman uimapaikan yhteydessä on mahdollisuus leiriytyä.

Veneilyä ei vesistössä harjoiteta.

Lapväärtinjoen vesistö Kärjenjokea lukuun ottamatta on erittäin merkityksellinen vapaa—ajankalastuskohde. Virkistyskalastuksen tärkein alue on joen alajuoksu, jossa pyydetään meritaimenta aina Dagsmarkiin saakka. Joen keski- ja latvaosiila ovat tärkeimpinä pyyntikaloina purotaimen ja harjus. Kalastuskunnat myyvät pyynti

lupia ja kalastajia tulee ympäri Suomen. Tärkeimpinä pyyntiväli neinä ovat heittouistin ja perhot. Virkistyskalastajia on arvi oitu olevan noin 1 000. Kalastusta käsitellään yksityiskohtai—

semmin kohdassa 3.4.

Koska vesistön ranta—alueet tarjoavat verrattain niukasti raken tamismahdollisuuksia, on alueen loma—asutus suuntautunut selvästi merialueelle. Loma-asuntoja oli vuonna 1975 Isojoella 46 kpl, joista suurin osa on ollut Kangasjärvellä muiden sijaitessa ha jallaan koko vesistön varrella. Karijoella oli vuonna 1975 vain 5 loma—asuntoa kunnan eri osissa.

3.32 Tarpeet ja tavoitteet

Lapväärtinjoen vesistöalueen käyttökelpoisuuden parantamiseksi ovat tärkeimpinä tavoitteina veden laadullinen parantaminen ve sien käytön yleisluokituksen mukaisilla huonoilla jokiosuuksilla, alivirtaamien lisääminen sekä jokivarsialueiden maisemallinen kaunistaminen. Tarve on voimakkainta taajamien kohdalla.

22

Yleisten virkistyskäyttökohteiden aluevarauksia tulisi seurukaavalii—

ton väestöennusteiden ja virkistysaluekomitean mietinnön mitoituspe—

rusteiden mukaan olla kunnittain seuraavasti:

Taulukko D 1 3.3/1. Lapväärtinjoen vesistöalueen kuntien yleisten virkistyskäyttökohteiden aluevarausten tarve.

Ulkoilupuistoj a Ulkoilualueita Retkeilyalueita

ha ha ha

Kristiinankaupunki 22 68 106 ^— 213

Karijoki 1 12 19 ^— 38

Isojoki 3 21 33 ^— 65

Yhteensä 26 101

Lisäksi uimapaikkoja tulisi olla kohdan Ä 3.34 laskentaperusteiden mukaan Kristiinankaupungissa 4 500 m2, Karijoella 1 000 m2 ja Iso

joella 1 500 m2.

Loma-asuntotonttien ennustettu tarve on seutukaavaliiton mukaan vuo teen 1985 mennessä Kristiinankaupungissa 210 ^— 400 kpl, Karijoella 30 ^— 70 kpl ja Isojoella 60 ^— 130 kpl ja vastaavasti vuoteen 2000 mennessä 400 ^— 700 kpl, 60 ^— 120 kpl ja 100 ^— 240 kpl.

Lapväärtinjoen vesi on laadullisesti melko hyvää muihin rannikkoalu—

een vesistöihin verrattuna. Virkistyskäyttömahdollisuuksien paran tamisessa tulee veden laadulla olemaan huomattava merkitys erityises ti vapaa—ajankalastuksessa. Lapväärtinjoen vesistön maisemallinen arvo on erittäin suuri. Sen lukuisat, arvokkaat keskiosuudet ovat vielä suurimmaksi osaksi luonnontilassa ja tarjoavat erityisesti vapaa—ajankalastukselle mainiot olosuhteet. Kalakantojen hoidon ja kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi tulisi koko vesistölle laa tia yleissuunnitelma, josta ilmenisivät mm. sopivat kalastuspaikat, eri kalalajien esiintymisalueet ja kalakantojen hoitotoimenoiteet.

Kalojen kulkua estävät patorakenteet tulisi poistaa tai niitä tulisi muuttaa.

Jokialueen uintimahdollisuuksien parantamiseksi on veden laadulla myös oleellinen merkitys. Yleisiä uimapaikkoja tulisi lisätä erityi sesti asutustaajamien lähialueilla. Vesisti5alueella olevien monien soranottoalueiden kunnostaminen uimaoaikoiksi tulisi kohdistua eri tyisesti haja—asutusalueille.

Suuria aluevarauksia edellyttävät yleiset virkistyskäyttöalueet

olisi suunnattava merialueelle. Loma—asutuksen sijoittamisessa ovat vesistöalueen omat mahdollisuudet vähäiset, joten loma—asutuskin tulee sijoittaa jokisuun merialueelle ja saaristoon.

Kaikkien vesistössä suoritettavien toimenpiteiden vaikutuksia on tar koin seurattava ja vesistön ollessa kansainvälisenä Project Äqva

—vesistönä sen suojelutoimenpiteet ovat ensisijalla.

3.33 Suunnitelmat

Vesistön virkistyskäytöstä ei ole laadittu erillistä suunnitelmaa.

Älustavia selvityksiä vesistön kunnostamismahdollisuuksista on tehty.

Koko -okea käsittävän vesiensuojelusuunnitelman perusselvitys on aloitettu.

Hankekohtaisista vesistön kunnostamiskohteiSta on mainittava Kärjenjoen yläosalla oleva Veitsijirvi, jonka kunnostaminen, lähinnä kesävedenpinnan nostaminen ja ranta—alueiden osittaiset ruoppaukset sekä vesikasvuston niitto, olisi vesiympäristön

parantamisen kannalta merkityksellistä. Järvellä tulisi olemaan myös merkitystä yleisenä uimapaikkana.

3.4 K a 1 a t a 1 o u s

3.41 Nykytilanne

Lapväärtinjoki on suunnittelualueen ainoa merkittävä vaelluskala—

joki. Eteläisimpänä meritaimenjokena sillä on myös valtakunnal lista merkitystä.

Joessa tavataan seuraavia kalalajeja: ahven, ankerias, harjus, hauki, järvitaimen, kiiski, kivennuoliainen, kivisimppu, kolmi oiikki, lahna, made, meritaimen, nahkiainen, pasuri, pikkunahki—

ainen, purotaimen, salakka, seipi, siika, sorva, särki, säyne ja vimpa.

Varsinaisista vaelluskaloista nousee jokeen meritaimen ja nahkiai—

nen. Näiden lisäksi nousee jokeen keväisin kutemaan runsaasti vimpaa ja säynettä.

Purotaimenta esiintyy Kärjenjokea lukuun ottamatta koko vesistössä.

Harjuksen levinneisyysalue on istutusten ansiosta laajentunut Heikkilänjokeen ja Isojoen yläjuoksulle. Luonnontilaista harjuk sen esiintymisaluetta on ollut Vanhankylän koskialue. Siika on aikaisemmin noussut Lapväärtinjokeen, mutta enää ei vaellussiikaa joesta tavata. Kangasjärveen on istuttamalla saatu pyyntivahvui—

set siika- ja järvitaimenkannat. Nahkiainen nousee Dagsmarkiin asti.,

Rapu Lapväärtinjoessa

Lapväärtinjoen raoukannan tuhosi rutto 1950-luvulla. Istutusten avulla kanta oli 1960—luvulla vahvistunut lähes entiselleen. Vuon na 1971 tapahtui joessa rapukuolema, jolloin ravut kuolivat joen päähaarassa Isojoen keskustasta Dagsmarkiin asti. Nykyisin on

pyyntivahvuinen kanta enää Kärjenjoessa ja heikko kanta Karijoessa.

Istuttamalla on Vanhakylän kalastuskunnan toimesta yritetty elvyt tää myös pääuoman rapukantaa.

Kalastus ja kalastuksen järjestäytyneisyys

Kalavesien hoidosta ja kalastuksen järjestämisestä Lapväärtinjoefl vesistöalueella huolehtivat seuraavat kalastuskunnat: Härkmeri fiskelag, Lappfjärd fiskelag, Vanhakylän kalastuskunta, Villamon Heikkilän kalastuskunta, Isojoen kalastuskunta, livarin ja Polven kalastuskunta sekä Kodesjärvenkylän kalastuskunta. Ainoastaan

24

Karijoen ja Kärjenjoen alueella eivät kalastuskunnat ole järjestäy tyneet.

Joen alajuoksulla ja jokisuun merialueella harjoitetaan vaoaa—ajan—

kalastuksen lisäksi myös ammattimaista pyyntiä. Ammattikalastaji en tärkeimmät saaliskalat ovat nahkiainen, lahna, hauki, made, säyne ja meritaimen.

Ylempänä joessa harjoitettava kalastus on kotitarve— ja virkistys—

kalastusta. Paikallisten asukkaiden lisäksi käy Lapväärtinjoella virkistyskalastajia eri puolilta Suomea.

Ulkopaikkakuntalaisten virkistys— ja urheilukalastajien tärkeimmät saaliskalat ovat puro— ja meritaimen sekä harjus. Paikkakuntalai—

set pyytävät näiden kalojen lisäksi talvella madetta ja varsinkin keväisin haukea ja ahventa. Änkeriasta saadaan myös jonkin verran koko jokialueelta. Kangasjärvestä kalastetaan lisäksi siikaa ja järvitaimenta.

Kalataloudelliset velvoitteet Lapväärtinjoella

Lapväärtinjoella on kolme voimassa olevaa kalatalousvelvoitetta, jotka kaikki koskevat kalatien rakentamista tai kalan kulkutien avaamista:

Peruskosken vesilaitos: V Nylund ^— Rakennettava ja kunnossapidet—

Vaasan läänin Kvv 22.11.1916 tävä kalatiet tarvittaessa Storfors Ab, ^— Kalan kulkutie avattava tar—

Vaasan läänin i’4H 22.3.1922 peen mukaan

Penttilänkosken saha: V Talvitie ^- Kalatie rakennettava tarvitta

& M Penttilä, Vaasan LH essa ja järjestettävä kalan

6.3.1952 kululle tarpeellinen veden

j

Kalastoon vaikuttaneet tekijät

Lapväärtinjoki on kalastonsa puolesta monipuolisin ja luonnontilai—

sin joki suunnittelualueella. Sen kala— ja rapukannassa on kuiten kin tapahtunut huomattavia muutoksia kalan kulkua rajoittavan ve sistön rakentamisen ja veden likaantumisen vuoksi. Myös laajat

metsäojitukset ovat vaikuttaneet vesistöön kalojen kannalta epäedul lisella tavalla. Kärjenjoen ja jokisuun liettymisestä ja maannou susta johtuva mataloituntjnen on vähentänyt taimenkantaa. Meritai—

menkanta olisikin ollut uhattuna ilman kompensoivia istutustoimia.

3.42 Tarpeet ja tavoitteet

Lapväärtinjoella on erikoisasema suojelujokena ja sille olisi laa dittava erillinen suojelusuunnitelma. Suunnitelman tulisi turvata erityisesti Lapväärtinjoen kalakannat, mutta se voisi käsitellä myös joen virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Vesiensuojeluun ja vesilain valvontaan on jokialueella kiinnitet tävä erityistä huomiota. Kalan kulku joessa on turvattava ja kul kua haittaavat esteet olisi muutettava sellaisiksi, etti kala niistä pääsee nousemaan. Vesistöalueella ei tulisi kasvattaa, eikä sinne tulisi istuttaa muita kuin joen omaa kantaa olevia kaloja. Rapu—

kannan elvyttämismahdollisuuksia olisi tutkittava. Koska Isojokea olisi käsiteltävä erityisenä suojelukohteena lähinnä sen kalaston takia, olisi myös valtion osallistuttava esim. meritaimenen suo—

jelusta, viljelemisestä ja tutkimuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Jokisuuta olisi avattava ja siihen liittyvät tutkimus- ja suunnit—

telutyöt olisi aloitettava mahdollisimman pian.

3.5 Voimatalous

Lapväärtinjoessa ja sen sivujoissa on aikoinaan ollut käytössä useita vesivoimaa käyttäviä myllyjä ja sahoja. Osa laitoksista on aikojen kuluessa rappeutunut tai hävinnyt. Nykyään seuraavat lai tokset käyttävät ainakin osittain vesivoimaa:

Lapväärtinjoki Lupa myönnetty vuonna

- Sandgrundin mylly 1849

- Holmforsin mylly 1847

- Peruksen voimalaitos, 100 kW, 0,6 Gwh/a 1916

- Klemetsforsin saha 1899

— Storforsin voima— ja kalanviljelylaitos 1922, 1970 Isojoki

- Lammasniemen koski vesivoima kalanviljely— 1919

— Ylikoski laitokselle, laitokset 1898 eivät ole luvan mukaisia,

uusi lupa vireillä

- Penttilänkosken saha ja mylly 1952

Aikoinaan on suoritettu alustavia selvityksiä Veitsijärven ja Riihijärven tekoaltaiden rakentamismahdollisuuksiSta. Kun vesis—

tö on nimetty suojeluvesistöksi, ei säännöstelysuunnitelmien jat kaminen ole enää ajankohtaista.

Taloudellista merkitystä edellä mainituista laitoksista on ainoas taan Peruksen voimalaitoksella. Useiden laitosten suojelua esite tään kohdassa 3.8. Kun Lapväärtinjoki lisäksi kuuluu Project Ägua -vesistöihin, ei sille esitetä uusia voimataloudellisia tavoittei

ta ja toimenpidesuosituksia.

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu

3.61 Nykytilanne

Vesistössä on suoritettu vuoden 1945 jälkeen seuraavat vesistöjär jestelytyöt:

26

— Siironjoen perkaus, hyötyalue 1 140 ha

— Storsjön—Lillsjön kuivatus, hyötyalue 333 ha

- Isojoen perkaus, hyötyalue 330 ha

- Lapväärtinjoen alaosan järjestely, hyötyalue 630 ha Merkittäviä tulva—alueita vesistössä ei enää ole.

3.62 Tulvasuojelun ja kastelun tarve

Uusia vesistöjärjestelyjä ei tulvasuojelun takia tarvita.

Peltoviljelyä arvioidaan tehostettavan sadetuksella siten, että sadetusala on yhteensä noin 600 ha vuonna 1985 ja noin 1 200 ha vuonna 2000. Kasteluveden tarve olisi siten vuonna 1985 noin

0,21 1m3 ja vuonna 2000 noin 0,42 1irn3. Kun arvioidaan, että kerta sadetus taoahtuu koko alueella noin kuukauden kuluessa, on tarvit tava virtaama noin 0,16 m3/s.

Muuhun käyttöön ei jokivettä merkittävästi tultane tarvitsemaan.

Lapväärtinjoen alivirtaarna on noin 1,0 m3/s ja MNO 3,0 m3/s, joten jokivesi riittää jokivarren peltojen kasteluun, koska se ei yleen sä tapahdu alivirtaamakautena. Purovesistöissä vesi ei riitä kas teluun.

3.63 Tavoitteet ja suunnitelmat

Edellä esitetyn mukaan ei uusia tulvasuojelutoimenpiteitä vesistös—

sa Suositella suoritettavaksi. Suoritettujen vesistötöiden hoi toon ja kunnossapitoon liittyvistä tehtävistä tulee laatia suunni telma. Kasteluveden tarve voidaan jokivarressa tyydyttää ilman ii sajärjestelyjä vuoteen 2000 saakka. Mikäli kastelu laajenee sivu—

purojen varteen, on rakennettava vesivarastoaltaita niiden vesistö—

alueille.

3.7 Vesi liikenne ja uitto

Vesiliikennettä ei Lapväärtinjoessa harjoiteta, eikä se ole tule—

vaisuudessakaan mahdollista.

Uittoa ei vesistössä enää tulla harjoittamaan, joten vuodelta 1907 peräisin oleva Uronjoen (Isojoki ja Lapväärtinjoki) uittosääntö tulee tarpeettomana lakkauttaa.

3.8 Luonnon— ja ves ima iseman suojelu

Vesistöalueella ei vielä vuoden 1976 lopussa ollut rauhoitettuja alueita.

Rauhoitettaviksi sopivista inventoiduista alueista voidaan mainita kunnittain seuraavat:

Lapväärtinjoen ^- Isojoen vesistöalue on erityistä suojelua vaati—

vien vesien komiteamietinnön mukaan kiireellisiä suojelutoimen—

piteitä vaativa kansallisesti merkittävä jokivesistö, jossa jo olemassa olevat rakenteet ja uudet käyttösuunnitelmat muodosta vat uhkan joen luonnontilalle. Joki kuuluu kansainvälisiin Project Äqua -kohteisiin. Joen veden laatu on hyvä ja siinä on monipuolinen kalasto, josta meritaimen, harjus ja vaellussiika muodostavat arvokkaan kannan. Myös nahkiaista, vimpaa ja säynet—

Ui on runsaasti alajuoksulla.

Toimenpide-ehdotuksena on puhdistettujen jätevesien johtaminen Kristiinankaupungin keskuspuhdistamoon. Myös kalan kulku patojen ohi tulee turvata.

Kläppforsin koski on luonnontilaisena arvokas ja Vanhakylän kos ket ovat kalastoltaan ja maisemaltaan vesistönsuojelukohteita.

Vesistöalueella on inventoitu muita suojeltavaksi sopivia kohtei ta seuraavasti:

linnustonsuojelualueita 3 kpl

soidensuojelualueita 3

kulttuurimaiseman suojelualueita 6 maisemansuojelualueita 14 ^“

Yhteensä 26 kpl

Inventoidut kohteet on esitetty kunnittain ryhmiteltynä ja lyhy ellä kuvauksella varustettuna liitteessä D3.8/3 ja sijainti liit—

teessä D3.8/1.

- .-. -

:- _H- ^{.- .,•,t’}

-z

- - Å’-- r,L -1

DII TEUVÄNJOKI

Sivu

1. YLEIST) 31

2. VESIVARAT 32

2.1 Joet 32

2.11 wiärä 32

2.12 Laatu 32

2.2 Järvet 36

2.21 Määrä 36

2.22 Laatu 37

2.3 Polijavedet

2.31 Määrä 37

2.32 Laatu 37

3. VESIVÄROJEN KÄYTTi 37

3.1 Vesihuolto 37

3.11 Vedenhankinta 37

3.111 Nykytilanne 37

3.112 Ennusteet 38

3.113 Suunnitelmat 39

3.12 Viemäröjnti 39

3.121 Nykytilanne 39

3.122 Ennusteet 40

3.123 Suunnitelmat 40

3.2 Vesistön kuormitus 41

3.21 Nykytilanne 41

3.22 Ennusteet 42

3.23 Kuormituksen vähentämissuositukset 42 3.3 Virkistyskäyttö ja vesiympäristö 43

3.31 Nykytilanne 43

3.32 Tarpeet ja tavoitteet 43

3.33 Suunnitelmat 44

3.4 Kalatalous 45

3.41 Nykytilanne 45

3.42 Tarpeet ja tavoitteet 45

3.5 Voimatalous 46

3.6 Tulvasuojelu ja kastelu 46

3.61 Nykytilanne 46

30

Sivu 3.62 Tulvasuojelu ja kastelun tarve 46

3.63 Tavoitteet ja suunnitelmat 46

3.7 Vesiliikenne ja uitto 47

3.8 Luonnon- ja vesimaiseman suojelu

DII TEUVÄNJOKI

1. YLEISTX

Teuvanjoki laskee Pohjanlahteen Kristiinankaupungin kohdalla.

Erikoispiirteenä joesta voidaan mainita, että sillä on useissa kohdin erittäin korkeat rantapenkereet. Teuvanjoen keskikalte vuus on 1,45 °/oo, eikä joen varrella ole tulva—alueita. Vesis—

töalueesta kuuluu 63 $ litorina—alueeseen (alle 80 m:n korkeusta—

sossa olevat alueet)

Asutus on keskittynyt Teuvanjoen vesistöalueella jokivarteen.

Koko vesistöalueen asukasluku on 7 670 ja näistä on Teuvan keskus taajamassa noin 1 950 asukasta, Tiukassa noin 400 ja Myrkyn taaja—

massa noin 400 asukasta.

Teuvanjoen vesist5a1ueen pinta—ala on 530 km2 ja se jakaantuu seu raaviin maankäytt5muotoihin: peltoa 20,4 %, metsää 64,7 %, suota 12,3 %, vettä 0,1 $ ja muuta aluetta 2,5 %.

Suunnittelua varten on Teuvanjoki jaettu kolmeen suunnittelukoh teeseen. Kaikki kohteet ovat jokiosia (liite Dl/1)

Väli Al käsittää jyrkkäputouksisen 13 km:n pituisen Riipinluoman, väli A2 kohtalaisen putouksen omaavan, taajamavaltaisen 18 km:n pituisen osan ja väli Ä3 heikompiputouksisen 28 km:n pituisen ala osan. Taulukossa D ii 1/1 on esitetty eräitä näille kohteille tun nusomaisia tietoja.

Taulukko D II 1/1. Teuvanjoen suunnittelukohteille tunnusomaisia tietoja.

Väli Pituus Kohdeal. Äsuk- Äs.tiheys Äs.tiheys Putous km pinta-ala kaita as/km2 as/jokikm m/km

km2

Äl 13 160 1 780 11,0 136,9 2,62

A2 18 177 4 210 23,8 233,9 1,56

Ä3 28 193 1 680 8,7 60,0 1,00

Yhteensä 59 530 7 670 14,5 130,0 1,45

Varsinaisia järvikohteita (Ä 100 ha) ei vesistöalueella ole.

Suurin järvi on Penijärvi, jonka pinta—ala on 35 ha ja valuma—

alue 11,8 km2.

32

2. VESIVÄRAT

2.1 J o e t

2.11 Määrä

Vuodesta 1970 lähtien on Teuvanjoen vesistäalueella suoritettu jatkuvia vedenkorkeusliavaintoja. Jokivälillä Ä3 sijaitsee yksi valtakunnallinen vedenkorkeusasteikko (Tiukka) ja jokivälillä Ä2 yksi apuasteikko. Vedenkorkeusasteikkojen sijainti on esitetty liitteessä D2 .3/1.

Tiukan asteikkohavajnnojsta (F ⁼ 512 km2) on vesistön keskivalun naksi saatu 240,6 mm eli 7,8 1/s x km2 (taulukko D II 2.1/1).

Virtaarnjlle on ominaista suuri vaihtelevuus (NQ MQ : HQ ⁼ 1 : 78 1350) ^. Muut hydrologiset tiedot ilmenevät kuvista D II 2.1/1.. .2.

Taulukko D II 2.1/1. Teuvanjoen virtaama— ja sadanta—arvojen kuu kausi— ja vuosikeskiarvot 1961 ^— 1973.

Kuukausi 1 II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Yhteensä

Valunta rnrn/kk 1)

9,9 9,2 9,4 58,9 46,8 7,8 6,1 13,2 17,6 15,9 23,0 20,7 240,6

% vuosivalun— 100 0

nasta 4,1 3,8 3,9 24,1 19,5 3,3 2,6 5,5 7,3 7,9 9,6 8,

Sadanta mn 35,4 28,1 31,9 32,8 43,7 38,1 53,7 82,7 72,8 58,4 47,5 36,5 561,5

$ vuosivalun—

nasta 6,3 5,0 5,7 5,8 7,8 6,8 9,6 14,0 13,0 10,4 8,5 6,5 100,0

Hallidunta 320,9

1) mm/kk = 0, 20 m3/s CF ⁼ 530 km2)

Älivirtaamamittauksja on vesistöalueella suoritettu vuosina 1963, 1967, 1969, 1970 ja 1975. Mittaustulokset on esitetty liitteessä D1/1.

2.12 Laatu

Teuvanjoki on tyypillinen etelänohjalainen vesistö, jonka veden ominaisia piirteitä ovat runsas orgaanisen aineksen määrä soilta huuhtoutuneen humuksen muodossa ja litorinamailta tulva—aikoina huuhtoutuvien, veden happamuutta aiheuttavien suifaattien esiin tyminen korkeina pitoisuuksina.

KHT:n keskimääräinen arvo on välillä Äl 55 mq 02/1, mikä on sel västi osoitus vesistöalueen yläosan runsaiden soiden aiheuttamasta humuskuormituksesta. KHT—arvo pienenee jokisuulle mentäessä lähes suoravijvajsesti ollen osalla Ä2 50 mg 02/1 ja osalla Äl 35 mg 02/1

(kuva D II 2.1/3) Joen vesi soveltuu juomavedeksi vasta tehos—

tettujen puhdistustoimenpii-eiden jälkeen.

Kuva D II 2.1/1. Valuman pysyvyys Teuvanjoessa sekä vesistöalu een virtaama— ja valuma—arvot vuosina 1961-73.

[Z_ 1

-; J]

1$HIO.1OOOJ 1.

•)I-:d1 -

5 7) )OSUV O 3S9 99.5

Valuma—alue 530 km2 Peltoa 20,4

Metsää 64,7 %

Järvisyys 0,12

HQ 1/20 HQ MHO MQ M1’iQ NQ

68 72 42 4,1 0,2 0,05

l/s km2 1 60

1 60 1 20 100

80 60 60 20

Kuva D II 2.1/2. Ylivaluman toistuvuusanalyysi Gurnbellin toden näköisyyspaperilla. Teuvanjoki, Tiukka.

1961-73. Valuma-alueen ala 507 km2.

100 ToistuV-UUsaika fa) yiitystodenäköiSYY

FIL! 11 I III

Va).urtan pysyvyys Tcuvanj0e6a

Tiukka 1972—97L

GIO 1

Virtaama m3/

Valuma q 1/20 Hg MBg Mg MNg Ng

1/e •2 128 135 79 7,8 0,4 0,1

PyyyS .1.

Suhteellinen

OSUUS 1280 1350 790 78

KeskiTääräjnen )iaihdunta 350 mm

Sadanta 592 mm (Pirttikylä 1931 — 1960)

40 1

101

99 8b 5 10

Kuva t) II 2.1/3. Touvanjoon veden laatu joen eri pisteissä m.nerenP.

vuosien 1970 ^- 1974 havaintojen perusteella. 0°P

Teuvenjok Riipinluoma

0

ao

c

1 1

A3 1 A1

1

_______________________ ________________________________

0 10 20

3b 56

pH:n kevötarvot

.

•4Ves1EhcnSe/I

5.

KHT:n o BHT7:n kesäarvot

KHT (3

)haointojen Iukumcir

126) 13)

Soveltuujuoncvedeks’ te hqetetuin tomenpit&n,fKT)

SocItuu juomovCdeksi norrnoolen toimenptn (KHT (7)—76 Soveltuu juornavede)si ysinkertoisin fornenpitein (K

2b

— Kok.P

t ) hcvcritojen lukurnäcä

7) —— entetokokit

BHT7

) ^{vr’oen lukjjmcåc}

Ves, sopimoton koto.LLe

0 10 20 30 0 0 km

80 70 60 50 60 30 20 10

8 HT7 mqO2/I .9

7 5 3 1

Encerokok.

kpL /JOOmt

1500

1000

500 6

mg0/LKHI 70 60 50 60 30 20 10

0

Kok.P pqil

20C 160 80 ^- 20

10

Kok.P ja entetokokken kesäorvot

26

km

1

zz:::

— RovinnerkaS vSstÖ (Kok. p) 4, (3

0 1(5 20 3C 60 50 50 km

BHT7:n arvo on suurimmillaan osalla Ä3 (keskimäärin 5 mg 02/1) missä erityisesti Tiukan kylän vaikutus näkyy selvänä huippuna.

Osilla Ä2 ja Äl arvo on keskimä4rin 3 mg 02/1.

Kokonaisfosforipitoisuus on osalla Ä3 keskimäärin 170 pg/1 ja osalla Äl 140 )iq/1. Se on suurimmillaan osan Ä2 alaosalla, missä Teuvan ja Perälän vaikutus näkyy selvänä fosforiarvon huippuna

(220 ug/1). Kaikki osat voidaan kuvan D II 2.1/3 perusteella luo kitella ravinnerikkaiksi.

Kuvasta 0 II 2.1/3 käyvät ilmi myös pH:n kevätarvot vuosina 1970 ^- 1974 joen eri pisteissä. Osalla Ä3 pH on hieman 6:n yläpuolella ja laskee lähes lineaarisesti latvaosille päin mentäessä arvoon 5,7 ilmeisesti latvaosien suoalueiden valumavesien vaikutuksesta.

Osilla Äl ja Ä2 ja osittain myös osalla Ä3 pH on alle 6, jolloin vesi soveltuu huonosti kalastolle.

Vesien käytön yleisluokituksen mukaan vesistö kuuluu pääosiltaan luokkaan 3. Osat Al ja Ä2 kuuluvat kuitenkin luokkaan 4 (liite D1/1). Tämän aiheuttavat ääasiassa väri- ja rautapitoisuudet.

Teuvanjoen enterokokkimääristä voidaan päätellä seuraavaa:

Älajuoksulta Tiukan paikkeille (alue A3) on vesi hygieenisiltä ominaisuuksiltaan välttävää (fekaalisia streptokokkeja alle 250 kpl/lOO ml). Sen jälkeen on (alueet Äl ja Ä2) vesi huonoa.

Kuvassa 0 II 2.1/4 ja taulukossa D II 2.1/1 esitetään Teuvanjoen ainevirtaamat jokisuussa vuosina 1969 ^— 1973.

Kuva D II 2.1/4. Teuvanjoen virtaamien (1961 ^- 1973) ja aine virtaamien (1969 ^— 1973) kuukausikeskiarvOt.

rn3/ kok.? /s 12,5 2,5

10,Q 2,0 7,5 _1,5

5,0 Q

2,5 0,5

[1

kok. P—ViTtaarna

KFT—virtaama

KHT 3•0 0

! ZT 111 t’

v vi vii

x xi

36

Taulukko D II 2.1/1. Äinevirtaamien (1969 ^- 1973) tilastolliset arvot.

—..Ti1asto12. Vaihtelu- Keski— Keski- Selv.aste Trendi

O%QVOt

v1i arvo hajonta R2. 100 t/a Äinevirt>...

Kok.? t/a 15 ^— 38 23 13 76 11,1

Taulukossa D II 2.1/2 esitetään Q:n, pH:n, kok.P:n, N:n, Fe:n ja kiintoajneksen (1(Ä) keskeinen korrelaatiomatriisi ajalta 1971 ^—

1972 Teuvanjoen kevättulvan (Q >MQ) aikana, jolloin ainevirtaamat ovat suurimmillaan.

Taulukko D II 2.1/2. Pitoisuusarvojen korrelaatiomatriisi.

Teuvanjoki, Tiukka, vuosina 1971-72.

Q pH P N Fe KA

Q 0,14 0,57 (2) 0,40 (1) 0,85 (3) 0,90 (3)

pH 0,14

P 0,57 (2) ^— 0,72 (3) 0,45 (1) 0,58 (2)

N 0,40 (1) ^— 0,72 (3) 0,21 0,27

Fe 0,85 (3) ^— 0,45 (1) 0,21 0,93 (3)

KÄ 0,90 (3) ^— 0,58 (2) 0,27 0,93 (3)

(1) = melkein merkitsevä (p5 %) (2) = merkitsevä (pl %)

(3) = erittäin merkitsevä (pO,l %)

Korrelaatiolaskelmien perusteella voidaan todeta, että fosforin korrelaatiot raudan ja typen kanssa ovat tilastollisesti erittäin merkitsevät. Suurin korrelaatio (lähes 1) esiintyy raudan ja kun

toaineen välillä ja se on tilastollisesti erittäin merkitsevä.

2.2 J ä r v e t

2.21 Määrä

Yli 100 ha:n järviä ei vesistöalueella ole. Alle 100 ha:n järvi—

kohteena on mukaan otettu vain Penijärvi fÄ ⁼ 35 ha). Järven tila—

vuus on 0,15 milj. m3 ja rantaviivaa järvellä on 3,0 km. Veden vaihtumjsominajsuuksjen mukaan järvi kuuluu luokkaan Bi (siirtymä tyypin järvi, jonka vaihtuinisaika on alle 1 a). Veden vaihtumi nen on 8 200 inm/a. Vajhtuinjsaikana tämä merkitsee 0,05 vuotta.

2.22 Laatu

Penijärvestä on ajanjaksolla 1970 ^— 1976 otettu vain yksi näyte.

1<0. näytteen perusteella oli järven kesäajan pintaveden pH 7,5, N/P-suhde 5, KHT 34 mgO2/l, 02-kyllästysprosentti 96, väri

270 mg Pt/l ja johtokyky 1 uS/cm.

2.3 Pohj avedet

2.31 Määrä

Vesistöalueen pohjavesiesiintymien antoisuus on suoritettujen inventointjen mukaan noin 1 200 m3/d. Suurin esiintymä on Pappi lankankaan esiintymä, jonka arvioitu antoisuus on 800 m3/d (liite D2.3/l)

2.32 Laatu

Tietoja pohjaveden laadusta on vesistöalueella saatu ainoastaan vesilaitostarkkailuun liittyvistä tutkimuksista.

Liitteessä 02.3/2 on esitetty vesistöalueen pohjavesien muodostu—

misalueiden veden laatu kovuuden, raudan ja mangaanin osalta.

Kaikki esiintymät ovat kovuudeltaan pehmeitä tai hyvin pehmeitä.

Suurin rautapitoisuus on Korvenkylän muodostumisalueella.

3. VESIVÄROJEN KÄYTT3

3.1 V e s i h u o 1 t o

3 .11 Vedenhankjnta

3.111 Nykytilanne

Vesistöalueella oli vuonna 1975 kaikkiaan 11 jatkuvan valvonnan alaista vesilaitosta ja niiden jakama vesimäärä oli tuolloin yh teensä 1 164 m3/d. Alueen ainoa taajama Teuva hankkii vetensä omista ja Kauhajoen pohjavesiesiintymistä.

Alueen teollisuus on liittynyt pääasiallisesti kunnallisiin lai toksiin. Huomattavaa vedenhankintansa omatoimisesti hoitavaa teollisuuslajtosta ei vesistöalueella ole.

Alueen pohjavesiesiintymien yhteinen antoisuus on noin 1 200 m3/d.

Kaikki esiintymät sijaitsevat Teuvan kunnassa.

Vesioikeuden lupa vedenottoon oli vuoden 1977 alussa seuraavilla

38

laitoksjlla

Teuvan Korvenkylä Perälän Vesijohto Osuuskunta

Perälän Vesihuolto Oy

3.112 Ennusteet

Asutuksen vedenkulutuksen ennustetaan kasvavan Teuvanjoen vesis—

täalueella l,3—kertajseksj vuoteen 1985 mennessä ja noin 1,8—ker—

taiseksj vuoteen 2000 mennessä. Liittymisprosentin ennakoidaan samanaikaisesti nousevan nykyisestä keskimääräisestä 80 %:sta keskimäärään 85 % vuoteen 1985 ja 92 % vuoteen 2000 mennessä.

Seuraavasta taulukosta ilmenevät tarkemmat kunnittaiset tiedot liittyjämääristä ja vedenkulutuksesta vuodelta 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000.

Taulukko D II 3.1/2. Teuvanjoen vesistöalueen kuntien asutuksen vedenkulutus vuonna 1975 ja ennusteet vuo—

sille 1985 ja 2000.

Teuva 11 6 020 80 1 164 7 000 85 1 500 6 100 92 2 100

Asutuksen vesilaitoksjin liittymättömän teollisuuden vedenkäyttö vuonna 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000 ilmenevät seuraa vasta taulukosta:

Taulukko D II 3.1/3. Teuvanjoen vesistöalueen kuntien teollisuu den vedenkäyttö vuonna 1975 ja ennusteet vuosille 1985 ja 2000.

1975 1985 2000

Kunta m3/d m3/d m3/d

Taulukko D II 3.1/1. Vesioikeuden luvat vedenottoon vuoden 1977 alussa Teuvanjoen vesistöalueen kunnissa sijaitsevissa vesilaitoksissa.

Vesilaitos Pohjavesialue ^— Vesimäärä ^-

enintään 400 m/d

Pappilankangas 400

“ 400

1975 1985 2000

Kunta Lait. Liitt.as. Kulutus Liitt.as. Kulutus Liitt.as. Kulutus

kpl kpl % zn3/d kpl % m3/d kpl % m3/d

Teuva 14 190 260