VESIHkLLI Tus
VAASAN VESPIIRIN VESiTOIMISTO
1 9
POHJANMAAN ETELAOSAN VESIEN KUVA:
KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA B3.3/2 KYRÖNJOEN VESISTÖALUEEN VÄESTO—
II HE Y 5 KARTTA
Tekoaltaiden suunnittelu— ja rakentamisvaiheessa pyritään virkis—
tyskäytön edut turvaamaan ja vesimaiseman kehittämiseen ja hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota.
Vesistöalueen yleisten uimapaikkojen käyttökelpoisuutta haittaa eniten veden heikko laatu; parantamistoimenpiteinä ovat asumajäte-vesien tehokas puhdistus ja haja—asutuksen kuormituksen vähentämi nen. Kuitenkaan veden laadullinen parantuminen ei ole niin teho kasta, että vesistön pääuoman uimapaikoista saataisiin hygieeni—
sesti kelvollisja. Uusia uimapaikkoja on mahdollista rakentaa en tisille soranottoalueille, joiden käyttökelpoisuuden parantaminen edellyttää rantojen kunnostamista ja veden hygieenisen tilan jat kuvaa käytönaikaista seuraamista.
Järvien ja lampien kunnostamistoimenpiteillä on virkistyskäytön edellytysten parantamiseksi mm. seuraavia tavoitteita: uintikel poisuuden parantaminen, vesimaiseman parantaminen, rantojen raken tamiskelpoisuuden parantaminen ja veden laadullinen parantuminen.
Kunnostustoimenpiteillä on erityisen suuri merkitys niille kohteil le, joihin on jo nykyisin hyvät liikenneyhteydet ja jotka sijait sevat asutustaajamien läheisyydessä. Vesistöalueen järvien kun—
nostainiskohteita ja niiden tärkeimpiä kunnostamistoimenpiteitä ovat mm. seuraavat:
Kohteen nimi Kunta Toimenpidesuositukset
Vesip. Ruop- Kasvuston nosto paus niitto Kalajaisjärvi Ilmajoki xxx
Kairoojärvi XXX
Hirvijärvi Jalasjärvi XXX XX XX
Iso—Madesjärvi XXX X
Jalasjärvi xxx x xx
Koskutjärvi XXX XX
Lamminjärvi 1 xxx xx x
Rummakkojärvi XXX XX
Harrinjärvi Kauhajoki XXX XX
Hiukkajärvi xxx x
Kauhajärvi xxx xx xx
Ikkeläjärvi xx xx xxx
Lehtijärvi Kurikka xxx
Niinistön ärvi XXX XX
Vitiäisjärvi XXX
Vuorusjärvi XXX
Juupajärvi Peräseinäjoki xxx XX
Valkiajärvi xxx xx
Varrasjärvi Ylistaro XXX
xxx erittäin tärkeä toimenpide
xx tärkeä 1
x suositeltava
Vesistöalueen latvaosilla sijaitsevien Ikkeläjärven (B 2) ja
Seinäjärven (B 7) nykyinen virkistyskäyttöarvo on suuri ja järvien merkitys ulottuu jopa paikallistasoa etäämmälle. Järville on muo dostunut runsas loma—asutus ja niiden merkitys vapaa—ajankalas—
tuksessa on suuri. Seinäjärven säännöstelyssä tulisi näin ollen
152
pyrkiä vuonna 1957 vahvistetun säännöstelyn muuttamiseen. Talvi-kauden säännöstelyssä olisi varauduttava kalakannan säilyttämiseen ja taattava riittävä vesimäärä, jotta happikatoa ei pääse synty mään. Ikkeläjärven kesäaikainen vesipinta tulisi pitää tasolla
÷ 138.80 ja suorittaa säännöstely sielläkin erityisesti kevät talvella niin, että kalojen kutualueet säilyisivät.
Vapaa-ajankalastusmahsolliduudet tulisi keskittää tekojärville ja vesistöalueen isoille, yli 100 ha:n järville. Näiden kalakantojen lisäämiseksi tulisi rakentaa luonnonravintolammikoita, joiden suo siteltava määrä olisi 1 ha/100 järvi—ha.
Virkistyskäyttömahdollisuuksien laajentamiseksi ja erityisesti jo kivarsialueen asutustaajamien vesimaiseman parantamiseksi olisi tarpeen rakentaa pohjapatoja (tekokoskia) kuvaan B3.3/l merkitty jen lisäksi. Näiden sijoittamiskohteina tulisivat erityisesti
kysymykseen Seinäjoen, Ilmanoen ja Kauhajoen asutustaajamien seudut.
Uusia tekoaltaita suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huo miota altaiden säännöstelyrajojen määrittämiseen niin, että rajat ovat sopusoinnussa ranta—alueiden maaperän ja sen korkeussuhteiden kanssa. Kesänaikaisten vedenkorkeusvaihtelujen tulisi olla pieniä.
Kyrönjoen vesistöalueen kuntakeskusten välittömään läheisyyteen tulisi rakentaa lisäksi virkistyskäyttötarkoituksiin tekolampia, joiden tarkoituksena olisi ensisijassa uintimahdollisuuksien pa rantaminen. Paikallisina kohteina tulisi kysymykseen mm. Sotkan allas Kauhajoella, Krapuluoman allas Ilmajoella ja Paavolan allas Kurikassa.
Vesistöalueen virkistyskäytön edistäminen edellyttää kiinteätä yh teistyötä kuntien ja vesiviranomaisten kesken. Virkistyskäyttö mahdollisuuksien kartoittaminen suoritetaan vesiviranomaisten toi mesta ja yksityiskohtaiset kuntakohtaiset suunnitelmat kuntien toimesta.
3.33 Suunnitelmat
Kyrönjoen vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksia on selvitetty inventoimalla mm. järvien ja lampien kunnostamiskohteita sekä kartoittamalla vesistön veden laadullista kelpoisuutta ja erityi sesti sen hygieenisyyttä. Yhtenäinen koko vesistöä koskeva vir kistyskäyttö- ja maisemanhoitoselvitys on tehty konsulttityönä yhteistoiminnassa Pohjanmaan jokisuunnittelutoimiston ja Vaasan vesipiirin kanssa. Kuntakohtaisia virkistyskäyttösuunnitelmia On laadittu kuntien toimesta mm. Peräseinäjoella, Kauhajoella, Kuri-kassa ja Jalasjärvellä. Hankekohtaisia rantojen käyttösuunnitel mia on laadittu niin ikään kuntien toimesta mm. Pitkämön, Kalajär ven ja Kyrkösjärven altaille. Jokijärjestelyjen vuoksi vähäveti—
siksi jäävien uomanosien patoamismahdollisuuksia on myös selvitet ty erityisesti asutustaajamien kohdilla. Vesien virkistyskäyttö—
mahdollisuuksia on kartoitettu myös kuntien laatimissa kuntasuun nitelmissa.
3.4 K a 1 a t a 1 o u s
3.41 Nykytilanne
Kyrönjoki on aikaisemmin ollut lohen nousujoki. Lohen häviämisen tarkkaa ajankohtaa ei tunneta, mutta vielä 1960—luvun alussa Ky rönjokeen nousi runsaasti nahkiaista ja siikaa. Nykyään nahdiai nen on ainoa vaelluskala, jota nousee jokeen merkittäviä määriä, joskin vuosina 1974 - 1975 on siian nousussa havaittu elpymistä.
Suoritettujen haastattelujen ja koekalastusten perusteella tiede tään Kyrönjoen vesistöalueella esiintyvän ainakin seuraavia kala lajeja: ahven, ankerias (istutettu), hauki, järvitaimen (istutet tu) , kiiski, kivennuoljajnen, kuha, kuore, lahna, made, meritai men, muikku, nahkiainen, pikkunahkiainen, purotaimen, ruutana, salakka, seipi, siika, särki ja säyne.
Ahven, hauki, kiiski, made ja särki esiintyvät koko vesistöalu eella. Syyskutuisista lajeista tavataan Seinäjärvessä ja Kolhon järvessä siikaa ja muikkua. Siikaa esiintyy myös Ikkeläjärvessä ja Hirvijärvessä sekä nousukalana Kyrönjoen alajuoksulla. Puro—
taimenia on runsaimmin Kauhajoen ja Mustajoen latvaosissa sekä Kurikan alueen puroissa. Nahkiainen nousee ainakin Hiirikosken padolle, mutta mahdollisesti Ylsitaroon. Meritaimenia joessa ta vataan vain satunnaisesti.
Rapu ja ravustus Kyrönjoessa
Kyrönjoen rapukannan tuhosi rutto pääosiltaan Ilmajoelle asti 1940-luvulla. Tämän jälkeen on rutto levinnyt myös Kurikan alu eelle ja Kauhajokeen. Jalasjoen runsas rapukanta säästyi rutolta ja vielä 1960-luvun puolivälissä pyydettiin rapuja Jalasjärven kunnan alueelta noin 2 500 merralla (Niinimäki ym. 1964). Tämä kin rapukanta tuhoutui tiedustelujen mukaan vuonna 1973. (Vaasan vesipiirin vesitoimiston tiedustelu 1975). Nykyisin on vuosisaa lis Jalasjoen alueella enää joitakin satoja rapuja, jotka pyyde tään pääasiassa fiirvijoesta. Kurikan kalastusseuran alueella har joitetaan myös ravustusta, joskin hyvin vähäisessä määrin. Vuo sisaalis lienee 100 — 300 kpl:een luokkaa. Kyrönjoen ainoa run sas rapukanta on Seinäjoessa ja Kihniänjoessa. Paikkakuntalais ten lisäksi myös ulkopaikkakuntalaiset harjoittavat alueella ra vustusta. Ravustajien määrää on vaikea arvioida kalastuksen jär jestäytymättömyyden takia. Vuotuisen saaliin voidaan kuitenkin arvioida olevan 30 000 — 40 000 rapua. Vuonna 1976 todettiin joessa rapurutto, joka on tuhonnut ravut Rengonkylän yläpuolelle asti.
Kalastuksesta
Kalastus on vilkkainta vesistöalueen järvillä, mutta sitä harjoi tetaan kuitenkin koko jokialueella lukuun ottamatta Seinäjoen kau—
pungin alapuolista jokiosuutta. Taloudellisesti kalastus on
154
merkittävintä Kyrönjoen suistoalueella. Kalastuksenhoitomaksuja suoritettiin Kyrönjoen vesistöalueeseen rajoittuvissa kunnissa rannikkokuntia lukuun ottamatta vuosina 1970 - 1971 keskimäärin 2007 kpl. Lisäksi Seinäjärven kalastuskunnan alueella kalastavat runsaat sata henkilöä ovat suorittaneet kalastuksenhoitomaksunsa Virroille tai Älavudelle.
Haastattelujen perusteella saadaan kalastusta harjoittavien koko naismääräksi 3 200 - 3 500 henkilöä, missä ei ole mukana oman kun nan alueella pelkästään onkimista harjoittavat.
Kalastus Kyrönjoella on joko kotitarve— tai virkistyskalastusta.
Änimattikalastusta harjoitetaan vain jokisuun merialueella. Var sinkin Seinäjärven ja Ikkeläjärven kotitarvekalastuksen merkitys on huomattava.
Järvialueilla muodostavat saaliin pääosan hauki ja ahven. Lahnaa ei Kyrönjoen suuremmissa järvissä, Seinäjärvessä, Ikkeläjärvessä ja Kurjenjärvessä esiinny. Jokialueen saaliin valtaosa koostuu hauesta, iahnasta ja särjestä. Joen alaosaa lukuun ottamatta on myös mateella merkittävä osuus saaliista. Järvialueilla saaliit ovat yli kaksinkertaiset jokialueen saaliisiin verrattuna (tau lukot 33.4/1 ja 2) . Järvillä ovat käytetyimmät pyydykset verkko, katiska ja pitkäsiima. Jokialueella kalastetaan pääasiassa katis kaila ja koukuilla.
Taulukko 33.4/1. Saalismäärät kalalajeittain Kyrönjoen joki- ja järvialueilla suoritettujen haastattelujen mu kaan.
Alueet Jokialue Järvet
Haastatte1ut 14 kpl 38 kpl
Saaliit kg/ruokak. a paino-% kg/ruokak. a paino-%
ahven 3,2 8,5 25,5 30,3
hauki 8,6 22,7 37,2 44,1
lahna 10,4 27,4 2,4 2,8
made 1,1 2,8 5,9 7,0
muikku —
— 2,7 3,2
nahkiainen 0,6 1,5 - —
taimen 0,3 0,9 — —
siika —
— 1,1 1,3
särki 13,7 36,2 9,5 11,3
Yhteensä 37,9 kg 100,0 % 84,3 kg 100,0 %
Taulukko 33.4/2. Haastateltujen ruokakuntien keskimääräinen saalis kalalajeittain eräillä Kyrönjoen vesis—
töalueilla.
Alueet Vähänkyrön Kurikan ka- Jalasjärvi I]dceläjärvi Seinäjärvi Haastattelut kalastusseu- lastusseura ja Hirvi
ran alue järvi
Saaliit 11 3 4 21 13
kg/a % kg/a % kg/a % kg/a % kg/a %
ahven 1,2 3,2 3,0 8,4 2,8 4,3 25,2 29,1 34,8 39,8 haulci 7,5 20,1 13,0 36,4 21,2 32,9 40,2 46,3 37,3 42,7
lahna 10,6 28,3 9,3 26,0 22,5 34,9 — — — —
made — — 5,0 14,0 8,0 12,4 6,9 8,0 3,5 4,0
muikku — — — — — — — — 7,8 8,9
nahkiainen 0,7 1,9 — — — — — — — —
taiirn — — 1,7 4,8 — — — — — —
siika — — — — — — 1,3 1,5 1,2 1,4
särki 17,4 46,5 3,7 10,4 10,0 15,5 13,1 15,1 2,8 3,2 Yhteensä 37,4 100,0 35,7 100,0 64,5 100,0 86,7 100,0 87,4 100,0
Kalastuksen järjestäytyneisyys
Suurella osalla Kyrönjoen vesistöaluetta eivät kalastuskunnat ole järjestäytyneet eikä näille alueille ole myöskään perustettu ka lastusseuroja kalastusta hoitamaan. Jokialueella toimivat seuraa vat 4 kalastuskuntaa, 1 kalastushoitoyhtymä ja 2 kalastusseuraa:
Ikkeläjärven kalastuskunta Pitkämön kalastushoitoyhtymä
Jalasjärven Kurikan kalastusseura
Kalajaisjärven 1 Vähänkyrön kalastusseura Seinäjärven
Kalataloudelljset velvoitteet Kyrönjoen alueella
Kyrönjoella on kaikkiaan 16 voimassa olevaa kalataloudellista vei voitetta. Niistä 11 koskee kalatien rakentamista tai muuta kalan kulun turvaamiseen tähtäävää toimenpidettä. Jäteveden vaikutuk sia vesistöön ja kalastoon koskevia tarkkailuvelvoitteitp on 2 kpl ja loput koskevat vesistöjärjestelyjen yhteydessä mahdollisesti aiheutuvien kalataloudellisten vahinkojen korvaamista tai ehkäi semistä (liite 3.4/1)
Kalastoon vaikuttavat luonnontilan muutokset
Kyrönjoen kalataloudellinen luonnontila on muuttunut poikkipatojen rakentamisen, vesistöjärjestelyjen ja vesien likaantumisen vaiku tuksesta. Edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksesta muutoksil—
le herkät vaelluskalat ovat lähes kokonaan hävinneet ja muidenkin
156
lajien elinmahdollisuudet ovat huonontuneet. Kyrönjoen alin kalan—
kulkua haittaava pato on Vähänkyrön Hiirikoskessa.
Vesistötöitä on Kyrönjoen alueella tehty 1700—luvulta lähtien.
Varhaisimmat työt olivat yksinomaan perkauksia ja järven laskuja.
Yli 100 ha:n järviä on Kyrönjoen alueella kuivattu 6 kpl ja niiden yhteinen pinta-ala on ollut 1 480 ha. Tästä pinta-alasta 61 % on peltoa ja loput vesijättömaata tai heinävettä. Säännösteltyjä jär viä on Kyrönjoen vesistöalueella vain Seinäjärvi. Laajamittaiset vesistötyöt aloitettiin 1950—luvulla tapahtuneen töiden koneellis—
tumisen jälkeen. Tällöin tulivat tulvasuojelun lisäksi vesistö—
suunnitelmiin mukaan myös muut vesienkäyttömuodot, etupäässä voi—
matalous ja vedenhankinta.
Kalastoa ja kalastusta haittaavat tekijät
Haastattelututkimuksen perusteella kalastoa ja kalastusta haittaa—
vina tekijöinä järvien osalta voidaan pitää säännöstelyä, perkauk sista johtuvaa liettymistä ja järvien rehevöitymistä. Jokialueel—
la pidettiin suurimpana haittana veden likaantumista (taulukko 33.4/3)
Taulukko B3.4/3. Kalojen elinmahdollisuuksia ja
/
tai kalastusta rajoittavat tekijät eräillä Kyrönjoen vesistö alueilla.Alue Vähänkyrön Kurikan ka- Hirvi- Ikkelä- Seinä—
‘- kalastus- lastusseu— ja Jalas- järvi järvi seuran alue ran alue järvi
Haittatekijät..
Säännöstely ja xxx
kalan nousun estyminen
Veden likaantu— xx xx xx x
minen ja järven rehevöityminen Ojituksista ja/
tai perkauksista
johtuva lietty- x xxx
minen ja veden laadun huonon—
tuminen
Veden pinnan
laskeminen x x
Liika kalastus
x Toistuvat kala
kuolemat x xx
Ei osaa sanoa xx xxx xxx xx
xxx = yli 50 % xx = 20 — 50 %
x = alle 20 % haastatelluista
Kyrönjoen vesistön vähäjrvisyyden vuoksi on muutakin kalastusta kuin vaelluskalapyyntiä harjoitettu aktiivisesti koko jokialueel—
la. Mahdollisuudet kalastuksen harjoittamiseen ovat kuitenkin vä hentyneet varsinkin joen alaosalla veden likaantumisen takia.
Vuosina 1970 - 1971 tapahtuneet veden pH:n laskusta aiheutuneet kalakuolemat lopettivat kalastuksen lähes kokonaan muutamiksi vuo siksi joen alajuoksulla. Mainitut kalakuolemat aiheuttivat huomat tavia menetyksiä merialueen ammattikalastajille.
Vastaavien kalakuolemien pelko on hullinnyt alueen kalatalousjär—
jestöjen suorittamia kalavesien hoitotoimia.
Ravustus on suurimmalta osalta jokialuetta taantunut rapukantojen tuhoutumisen ja heikkenemisen takia.
3.42 Tarpeet, tavoitteet ja suunnitelmat
Kyrönjoelle olisi luotava yhteistarkkailujärjestelmä, jossa myös kalatalousvelvojttejden noudattaminen tulisi ottaa huomioon.
Kalatalousvelvoitteet tulisi tarkistaa myös niiden luvanhaltijoi—
den osalta, joilla ei ole nyt velvoitetta. Tutkimusvelvoitteet voitaisiin toteuttaa esimerkiksi määräaikaistutkimuksina.
Kyrönjoen eri osille ja joelle kokonaisuudessaan tulisi laatia kalataloudellinen kehittämis- ja hoitosuunnitelma, joka ottaa huomioon myös rapukantojen säilyttämisen ja elvyttämisen.
Seinäjärven säännöstelyn aiheuttamat kalataloudelliset haitat
olisi kompensoitava ja luvan haltijan olisi teetettävä yhteistyös sä kalastuskunnan kanssa hoitosuunnitelma.
Kalan kulun estyminen voidaan suureksi osaksi kompensoida istu—
tusvelvollisuudella. Kalastuksen järjestäytyneisyyttä olisi edistettävä.
Purotaimenkantoja on erityisesti suojeltava. Taimenkantojen suo jelu on otettava huomioon vesistötöissä ja valtion lainoitukses—
sa. Suojelu edellyttää eri viranomaisten, kuten vesitoimiston, metsänparannuspiirin, valtion polttoainekeskuksen, maatalouskes—
kuksen ja luonnonsuojeluviranomaisten välistä yhteistyötä.
Kalavesien hoidossa tarvittavien istukkaiden tuottamismahdolli suuksia olisi selvitettävä esim. rakentamalla vesistöalueelle luonnonravintolammjkoita. Vesistöalueen käytössä, vesiensuoje—
lutoimenpiteiden yms. suunnittelussa on otettava huomioon kala talouden edut.
Rapukantojen elvyttäiniseen ja rapuruton leviämisen estämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.
158
3.5 V o i m a t a 1 o u s
3.51 Nykytilanne
Kyrönjoessa samoin kuin Lapuanjoen vesistössä on aikoinaan ollut toiminnassa lukuisa määrä erilaisia vesivoimalaitoksia, pääasias sa pienehköjä myllyjä niin paljon, että joet ovat olleet varsinkin alavirtaan lähes täysin porrastettuja. Suurin osa laitoksista on kuitenkin rappeutunut tai hävinnyt kokonaan. Toiminnassa olevat huomattavimmat vesivoimalaitokset ovat seuraavat:
Voimalaitos Teho Energia Putous— Vaim.
MW GWh/a korkeus vuosi
m Hiirikoski, Vähäkyrö
(Vähänkyrön kunta) 0,3 2,0 4,2 1921
Myllykoski, Seinäjoki
(Seinäjoen kaupunki) 0,3 2,0 9,5 1923
Pitkämö 1 ja 2, Kurikka
(Jyllinkosken Sähkö OY) 6,7 29,0 38,8 1971 Kalajärven voimala
(Jyllinkosken Sähkö Oy) 1,5 3,3 13,5 1976
Yhteensä 8,8 36,3 66,0
Tällä hetkellä Kyrönjoella toteutetaan vuonna 1965 valmistunutta Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaa. Siihen kuuluvia töitä on selostettu kohdassa 3.61.
Edellä mainitut Pitkämön ja Kalajärven voimalaitokset ovat Kyrön joen vesistötaloussuunnitelmaan liittyviä Jyllinkosken Sähkö Oy:n suorittamia liitännäisinvestointeja.
Kyrkösjärven altaan tyhjennystunneliin rakentaa Seinäjoen kaupunki voimalaitoksen, jonka teho on 6,8 MW ja energia 20 GWh/a. Mylly—
kosken voimalaitoksen käyttö loopuu Kyrkösjärven voimalaitoksen valmistuttua.
Muut Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaan liittyvät voimalaitokset ovat Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitokset Nunakan tulva—alueen alapuolella Ylistarossa. Laitosten teho on 6,9 MW ja energia
26,7 GWh/a. Kyrönjoen voimalaitosten teho tulee olemaan 22 MW ja vuotuinen energia 80 GWh/a.
3.52 Vesivoiman lisäämismahdollisuudet ja vesistön säännöstely—
mahdollisuudet
Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelman mukaan tulee joen voimatalou—
dellinen käyttöaste varsin korkeaksi. Jokiväliltä Ylistaron Köykänkoski (korkeustaso 20.00) - Kalajärven allas (korkeustaso
105.50) jää vesitötaloussuunnitelman mukaan rakentamatta noin 11 m, joka jakaantuu Kyrkösjärven ja Kylänpään voimalaitosten välissä sijaitsevaan kahden metrin ja Kyrkösjärven ja Kalajärven voima—
laitosten välissä sijaitsevaan noin 9 m:n putousjaksoon. Näiden putousportaiden voimataloudellinen hyväksikäyttömahdollisuus ei kuitenkaan liene taloudellisesti kannattava. Jokivälillä Ylista ron Köykänkoski - Pitkämön säännöstelyallas (korkeustaso 68.50)
jää rakentamatta suunnitelman mukaan noin 4 - 5 m. Joen alaosalla (putouskorkeus 20.0) on Hjjrjkosken voimalaitos, jonka rakennus-aste on varsin alhainen ja vuotuinen energia vain 2 milj.kWh.
Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelman toteuduttua rakennettavaksi ajateltavissa oleva vesivoima on keskimäärin noin 40 GWh/a, joka on mahdollista sijoittaa paikalliseen tai alueelliseen kulutuk—
seen. Pääosa tästä vesivoimasta sijaitsee joen alajuoksulla, jos sa mahdollinen vaihtoehto olisi joen porrastaminen kolmeen portaa—
seen. Jokivälillä Ylistaro-Pitkämö vapaana oleva 4 - 5 m:n pu—
tous on rakennettavissa ainoastaan, jos joen maisemankuvaan ja virkistyskäytön parantamiseen tähtäävät vaatimukset ovat riittä vän voimakkaita. Voimalaitosten rakentamismahdollisuuksia paran tavat kehitteillä olevat uudet voimalaitostyypit.
Jo toteutetut ja toteutettavaksi tulevat voimalaitokset paranta vat vesistön säännöstelyn lisäämismahdollisuuksia. Seinäjoen ve sistön latvaosissa sijaitsevan Seinäjärven säännöstelyssä nouda tetaan vuonna 1957 valmistunutta säännöstelysuunnitelmaa. Järven virkistyskäyttö sekä alapuolelle rakennetut voimalaitokset ja säännöstelyaltaat edellyttävät kuitenkin järven säännöstelysuun—
nitelman muuttamista siten, että sen ja altaiden yhteiskäyttö
olisi eri tavoitteiden saavuttamiseksi nykyistä paremmin suoritet—
tavissa. Järven säännöstelyrajoja muuttamalla voidaan parantaa järven virkistyskäyttöedellytyksiä sekä juoksutuksia säätelemäl lä ajoittain ne vojmatalouden kannalta nykyistä edullisemmin Ja siten, että alapuolisten säännöstelyaltaiden veden laatua voidaan parantaa. Älapuolisten säännöstelyaltaiden veden laadun kannalta on tärkeää mm. lisätä kevättalvenaikaista veden vaihtuvuutta al taiden happitilanteen parantamiseksi.
Jos Seinäjoen kaupungin jätevesien johtaminen Lapuanjokeen katso taan tarkoituksenmukaiseksi, mikä edellyttänee Lapuanjoen alivir taamien nostamista, on tässä yhteydessä tutkittava myös Seinäjo en latvavesien säännöstelyn lisäämismahdollisuudet ja vesien joh taminen Lapuanjokeen.
Pitkämön altaan yläpuolisen vesivoiman hyväksikäyttömahdollisuu—
det ovat suuresti riippuvaisia vesistön säännöstelyasteen lisää misestä. Tältä osin vesivoiman hyväksikäyttömahdollisuudet kes—
kittyvät lähinnä Kauhajoen alaosaan.
Alustavasti on myös selvitetty Kurikan kaupungin länsipuolella sijaitsevan isoaltaisen pumppuvoimalaitospaikan rakentamismahdol lisuudet. Kuvassa 33.5/1 on esitetty käytössä, rakenteilla tai suunnitteilla olevat vesivoimalaitokset sekä säännöstelypadot, säännösteltävät järvet ja tekojärvet.
160
3.53 Tavoitteet ja suunnitelmat
Kyrönjoen vesistön voimataloudellisen hyväksikäytön lisäämiseksi olisi tutkittava joen alaosan porrastusmahdollisuudet. Kauhajoen alaosan mahdollisuuksia tutkittaessa on kiinnitettävä huomiota myös jokiosan säännöstelymahdollisuuksien lisäämiseen lähinnä
Ikkeläjoessa ja Pitkämönluomassa. Kyrönjoen porrastamisen lähtö kohtana Ilmajoen kunnan asutustaajaman kohdalla on oltava maise—
manhoito- ja virkistyskäyttötavoitteet.
Lehtijärven samoin kuin muidenkin pumppuvoimalaitosten rakentamis mahdollisuudet liittyvät kiinteästi halpaan atomienergiaan. Leh—
tijärven laitoksen allas rakennettaisiin Lehtivuoren maastoon.
Altaan tilavuus olisi 80 milj.m3 ja pinta—ala 12 km2. Vesi altaa seen johdettaisiin Pitkämön altaan yläpuolelta Kauhajoesta ja
tyhjennyskanava yhtyisi Kyrönjokeen Kurikan kaupalan kohdalla.
Pumppuvoimalaitoksen putouskorkeus olisi noin 120 m ja teho 50 MW.
Altaan avulla voitaisiin Kyrönjoen ylivirtaamaa vähentää noin
55 m3/s, alivirtaamaa nostaa kesäajkana 5 m3/s:sta määrään 10 m3/s ja talvella 3 kk:n aikana määrään 10 m3/s. Poikkeuksellisen ui—
vina vuosina voitaisiin lisätä myös Närpiönjoen virtaamaa 1 m /s puunjalostusteollisuuden tarpeisiin. Vesistön kannalta positiivi sena on nähtävä ylivirtaanden pienentämis- ja alivirtaamien lisää mismahdollisuudet. Suunnitelman toteuttamismahdollisuudet olisi selvitettävä voimayhtiöiden ja vesihallituksen yhteistyönä.
Seinäjärven säännöstelysuunnitelman muuttamista paremmin nykyisiä tavoitteita palvelevaksi on pidettävä kiireellisenä. Tässä suun nittelussa tulee tavoitteeksi asettaa mm. alapuolisten säännöste—
lyaltaiden veden laadun parantaminen, voimalaitosten energiatuo—
tannon lisääminen ja järven virkistyskäyttömahdollisuuksien paran taminen.
3.6 Tulvasuo
j
e lu ja kas te lu3.61 Nykytilanne
Kyrönjoessa ja sen sivujoissa on suoritettu perkauksia aika ajoin 1700-luvun lopusta lähtien. Aikaisemmat perkaukset tehtiin pää asiassa uiton ja tulvasuojelun takia. Merkittävin perkaustyö suo ritettiin Kyrönjoen yläosalla vuosina 1930 - 1939. Nämä käsityö kaudella tehdyt perkaukset vähensivät tulvia vain osittain ja tila päisesti, koska samanaikaisesti toteutetut ojitustyöt puolestaan lisäsivät virtaamia.
1950-luvulla ryhdyttiin laatimaan perusteellisemia suunnitelmia tulvien torjumiseksi. Nämä käsittivät perkauksia, pengerryksiä ja tekoaltaiden rakentamisia.
Tähän mennessä Kyrönjoen vesistössä suoritettujen töiden tai hy—
väksyttyjen suunnitelmien pääkohteet ja niiden tulvasuojeluvaiku tukset ovat seuraavat:
ILMA] 01(1
1
1
V voimalaijos, vatmisfai rakenteiLla
V suunniteltu
saonnöstety pato, valmis toi rakenteilto Suunniteltu
jokiuonxin porrastus
attas votmis ti poatefty rakentaa
—— suunnitteilla Soannästetty jorvi
/,
CI
\• f%]
/mer, ok; järvi tai allas
1
koupunk+ ktku
— — VeSi5töalue,n raja
VESIHALLITUS
VAASAN VESP1!RIN VE
POH JANMAAN ETELA OSAN VESIEN KAYTON ROKONAISSUUNNITELMA KYRÖNJDEN VOIMATALOU TEEN LIITTY VÄT RAKENTEET JA VESISTÖTYÖT
Työkohde Hyötyalue Toteutusaika Kyrönjoen alaosan järjestely 1 730 ha 1968 — 1980 Jalasjoen ja Hirvijoen perkaus 2 260 “ 1952 — 1968
Kainastonjoen perkaus 360 1959 — 1970
Seinäjoen “ 1 400 1964 — 1970
Lehäjoen 900 “ 1973 — 1977
Kihniänjoen “ 1 060 “ 1939 — 1952
Luomanjoen “ (Seinäjoen yläosa) 350 “ 1948 — 1952 Kyrönjoen yläosan järjestely 7 500 “ 1968 — 1980
Yhteensä 15 560 ha
Seinäjoen perkauksen edellytyksenä oli Liikapuron altaan rakenta minen vesistön yläosalle. Allas sijaitsee Jalasjärven kunnassa Liikajärven pohjoispuolella. Altaan säännöstelytilavuus on 4,5 milj.m3 ja pinta—ala 310 ha. Allas valmistui vuonna 1967.
Kyrönjoen yläosan järjestely kuuluu Kyrönjoen vesistötaloussuunni—
telmaan, joka ottaa huomioon vesien kaikki käyttömuodot, vaikka suunnitelman laatiminen onkin saanut alkunsa lähinnä tulvasuoje—
lun tarpeista. Suunnitelmassa esitetyt työt sisältyvät Pohjanmaan keskeneräisten vesistötöiden loppurahoitusta tutkivan työryhmän mietintöön.
Vesistötaloussuunnitelma muodostaa laajan kokonaisuuden, joka jous—
tavuuden ja ajanmukaisuuden säilyttämiseksi on jaettu osiin yksi tyiskohtaista suunnittelua, vesioikeudellista käsittelyä sekä toteutusta varten. Nämä osat ovat:
Pitkämön säännöstelyallas Kalajärven säännöstelyallas
Kyrkösjärven säännöstelyallas ja Kyrönjoen yläosan vesistösuunnitelma
Näiden lisäksi vesistötaloussuunnitelma sisältää osasuunnitelmiin kiinteästi liittyviä ja samanaikaisesti toteutettavia yksityisiä
liitännäisinvestointeja, joista tärkeimpiä ovat voimalaitosinves—
toinnit.
Pitkämön säännöstelyallas ja siihen liittyvät kaksi voimalaitosta valmistuivat vuonna 1971. Pitkämön allas sijaitsee Kurikan kau pungin alueella Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdan läheisyydessä.
Altaan säännöstelytilavuus on 7 milj.m3 ja säännöstelyväli talvel la 10 m ja kesällä 0,5 — 1,5 m.
Kalajärven säännöstelyallas ja sen tyhjennyskanavaan suunniteltu voimalaitos valmistuivat vuoden 1976 lopulla. Kalajärven säännös—
telyallas sijaitsee Nurmonjoen vesistössä Peräseinäjoen kunnan alueella. Altaan säännöstelytilavuus on noin 40 milj.m3 ja sään nöstelyväli tlvel1a 6,0 m ja kesällä 0,5 m. Altaan pinta-ala on noin 11 kmZ.
Kyrkösjärven allassuunnitelman toteuttaminen on aloitettu vuonna 1977. Ältaaseen liittyvän voimalaitoksen rakentamisesta on sovit tu Seinäjoen kaupungin kanssa. Ne valmistunevat vuonna 1980.
Kyrkösjärvi sijaitsee Seinäjoen kaupungin välittömässä tuntum9sa Seinäjoen vesistössä. Altaan säännöstelytilavuus on 11 milj.m
164
ja pinta—ala 6,4 km2. Säännöstelyväli on talvella 2,0 m ja kesäl—
lä 0,3 m.
Kyrönjoen yläosan vesistösuunnitelma käsittää Seinäjoen suuosan oikaisu-uoman ja Kyrönjoen yläosan vesistötyön. Seinäjoen oikaisu uoman päätarkoituksena on johtaa Seinäjoen tulvavirtaamat Munakan tulva—alueen pahimman osan ohi. Seinäjoen oikaisu—uoma alkaa Sei näjoen kaupungin pohjoispuolelta ja johtaa vedet Kyrönjokeen noin 7 km luonnontilaista laskupaikkaa alempana. Oikaisu-uoman avulla on jo saatu tulvasuojelu noin 430 ha:n suuruiselle ns. Pajuluoman tulva—alueelle.
Kyrönjoen yläosan vesistösuunnitelma käsittää Seinäjoen suuosan oikaisu-uoman ja Kyrönjoen yläosan vesistötyön. Seinäjoen oikaisu uoman päätarkoituksena on johtaa Seinäjoen tulvavirtaamat Munakan tulva—alueen pahimman osan ohi. Seinäjoen oikaisu—uoma alkaa Sei näjoen kaupungin pohjoispuolelta ja johtaa vedet Kyrönjokeen noin 7 km luonnontilaista laskupaikkaa alempana. Oikaisu-uoman avulla on jo saatu tulvasuojelu noin 430 ha:n suuruiselle ns. Pajuluoman tulva—alueelle.