iIItj[Jfll 1. Luokka hyvo - Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallitu

.1RRLEPW

)

iIItj[Jfll

^1. ^Luokka ^hyvo

7.Luokka tyydyltovä 3. uokk o völttöva

— 6.Luokka huono

MUST

O

^kaupunki

4. keskus

— — kunnan raja

20 30km

•1

:S:krj

VESIHALLITUS

VAASAN VESI PIIRtN VES II OIM ISTO

POHJANMAAN ETELÄ OSAN VESIEN ^KUVA:

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA A2.2A -SUUNNIITELUALUEEN VESISTÖJEN VESIEN

LAADUN YLEISLUOKITUS

.--. /

Taulukko Ä2.2/2. Jokivesien laatuluokitus yleisluokituksen mu kaan sovellettuna.

Analyysi Laatuluokat ja raja-arvot

Yl Y2 Y3 Y4

O2kyll—% 85 ^— 110 70 ^— 125 50 ^— 150

p11 6,5 ^— 8,5 4,5 ^— 8,5 4,5 ^— 9,0

Väri mg Pt/1 50

1) 1) 200 ^— 300

(25) —(70 ^— 90) (100 ^— 130) 1

KMnO4, mg/l 20

1 1 100 ^— 150

(20) —(70 ^— 90) (100 ^— 130) 1

3111(71 mg/l 2 5 15

Fe, mg/1 0,2 1 5

Mn, mg/1 0,05 0,1 0,5

Fek .s-kokit

kpl/100 ml 25 25 250

Kolim .bakt.

kpl/100 ml 100 100 1000

1) valtakunnallisen luokituksen rajat

Pitoisuusarvojen vaihtelu eri kuukausina on huomattava. Vesistö—

tarkkailun osalta tämä edellyttää näytteenottovälin ja havainto—

pisteiden sijoittelun yksityiskohtaista suunnittelua. Toukokuus sa p11 on minimissään kaikilla vesistöalueilla. Älhaisten pH-ar vojen johdosta on todettu kalakuolemia mm. Kyrönjoessa. Ilmiön pääasiallisimmaksi aiheuttajaksi on todettu suifaattipitoisten maavesien liuuhtoutujnjnen kevättulvan aikana. Huuhtoutuminen on voimakkainta keväisin ja syksyisin, jolloin p11 laskee usein ar voon 4 ^— 5. Keskimäärin p11 arvo on 6,1. Käsitellyistä joista Teuvanjoella ilmiö on hevin (kuva Ä2.2/2)

Kuva Ä2.2/2 oH-arvojen vaihteluiden matemaattinen malli esitetty—

nä Fourier—sarjojen avulla vuosien 1969 ^— 1973 kuu—

kausiarvojen perusteella.

7.0 Nrpiöt)o%i

11 ^yonjoki

kuukous

Suurimmat kokonaisfosforipitoisuudet esiintyvät elo-syyskuussa (114 ^- 182 ,ug/l) . Koska virtaamat tällöin ovat pienimmiilään, näkyy jätevesien ja hajakuormituksen vaikutus kohonneina kasvi ravinnepitoisuuksina.

Näytteenoton ajoittamisen ja suoritettavien analyysien valinnan takia on edullista tuntea pitoisuusarvojen keskinäinen riippuvuus silloin, kun ainesvirtaamat ovat suurimmillaan (Q ^> MHQ eli ke vään tulva—aikana). Tämä riippuvuus voidaan ilmaista ns. korre—

laatiomatriisin avulla.

Vesistöaluekohtaisten pitoisuusarvojen korrellatiotietojen perus teella voidaan todeta seuraavaa: Fosforin korrelaatiot kiintoai—

neen, raudan ja typen kanssa ovat lähes poikkeuksetta erittäin merkitsevät. Virtaamaan fosfori korreloi erittäin merkitsevästi tai merkitsevästi. Typpi korreloi virtaaman, kiintoaineen ja rau—

dan kanssa huomattavasti heikommin kuin fosfori. Suurimmat kertoi—

met, jopa lähes 1, ovat rauhan ja kiintoaineen välillä. Myös mo net raudan ja virtaaman välisistä kertoimista ovat erittäin mer kitseviä.

2.3 Järvet

Järvien osalta on selvitetty havaintopisteet sekä määrä- ja laatu-tiedot. Käsittelyn kohteeksi on yleensä valittu yli 100 ha:n jär vet. Mikäli kuitenkin jollakin pienemmällä järvellä on ollut huo mattavaa käyttömuotokohtaista merkitystä, on se otettu mukaan.

Veden vaihtumisominaisuuksien mukaan on järvet luokiteltu kolmeen pääryhmään:

Vertikaalinan Tyyppi

Järvityyppi veden vaihtuininen merkintä Selvät läpivirtaus

järvet <2,5 % Ä

Si irtymätyypin

järvet 2,5 ^- 10 % B

Vertikaalityypin—

järvet >10 % C

Lisäksi kukin pääryhmä on jaoteltu alaryhmiin nk. vailitumisajan Tr mukaan:

alaryhmän n:o 1 2 3 4

Tr fa) 1 1—4 4—10 10

Tr = V

— (a) L+E

L = järven pinta-alaa kohden laskettu poisvirtaus (mm/a) E = haihdunta fmm/a)

V = järven tilavuus (mm)

Veden vaihtumisominaisuuksilla on merkitystä järven fysikaalisil—

le, kemiallisille ja biologisille prosesseille; nopean veden vaih—

tumisen omaavilla järvillä on jokipiirteitä (reolimniset järvet), hitaan veden vaihtumisen järvillä taas on meripiirteitä (limniset järvet). Rajana on yleensä pidetty To ⁼ 0,16.. .0,25 vuotta, mis sä To ⁼ V/L.

Suunnittelualueella on 39 pinta-alaltaan yli 190 ha suuruista jär—

veä. Niiden yhteinen pinta-ala on noin 200 km ja rantaviivan tuus 1500 km. Pinta-alaltaan suurin on Kuortaneenjärvi, 16,4 km Alueen yli 100 ha:n järvien keskisyvyys on 2,1 m. Lisäksi suun nittelualueella oli vuona 1976 kuusi tekojärveä, joiden yhteinen pinta—ala oli noin 47 km

2 Pinta-alaltaan suurin tekojärvi oli Hirvijärven allas, 16,5 km ^. Tekojärvien keskisyvyys oli 2,4 m ja yhteinen rantaviivan pituus noin 100 km.

Järvien laatutiedot on käsitelty erillisinä talviajan (15.12 ^— 30.4) syvännehavaintoina ja kesäajan

(

^1.6 ^- 30.9) aikaisina ha—

vaintoina. Alueen järvet ovat erittäin ruskeita, luonnostaan usein karuja ja elektrolyyttiköyhiä humusvesiä, joissa ilmenee nykyisin voimakastakin luontaisen kuormituksen aiheuttamaa hapen vajausta.

Suurehkot vaihtelut veden laadussa ovat tyypillisiä. Useimpien laatutekijöiden vaihtelut seuraavat vedessä olevan humuksen mää rän vaihtelua. Hapen vajausta esiintyy varsinkin talvisin. Huo—

noin happitilanne vallitsee pienemmissä, vesistöjen yläosalla si—

jaitsevissa järvissä, joissa ei sanottavaa läpivirtausta voi esiin tyä. Vesissä on yleensä melko paljon rautaa ja mangaania. Myös kasviravinnepitoisuudet ovat kohtalaisen suuret. Järvien suolis—

tobakteerimäärät ovat yleensä vähäiset ja niiden esiintyminen sa—

tunnaista.

2.4 Pohjavedet

Pohjavesien osalta on selvitetty muodostumisalueet, niiden arvioi tu tai koepumpattu antoisuus sekä laatu F:n, Mn:n ja kovuuden osalta. Tiedot on esitetty asianomaisten vesistöjen yhteydessä.

Mikäli muodostumisalue sijaitsee useaminalla kuin yhdellä vesistö alueella, on se käsitelty sen vesistöalueen kohdalla, missä pää osa ko. esiintymästä todennäköisesti sijaitsee.

Muodostumisalueet on nimetty mahdollisen harjumuodostelman mukaan tai käytetty esiintymälle yleisesti vakiintunutta nimeä. Älueel le on annettu myös numerotunnus, joka noudattaa vesihallituksen julkaisun n:o 109 mukaista jaotusta. Äntoisuutena on käytetty koko esiintymän antoisuutta, vaikka osa esiintymästä sijaitsisikin toisella vesistöalueella. Laatutiedot on kerätty koepumppaustu losten perusteella tai käytetty vesilaitostarkkailun antamia tu loksia.

Suunnittelualueen vedenhankintaan soveltuvat pohjavesiesiintymät liittyvät lähes kokonaisuudessaan muinaisen mannerjäätikön sula—

misvesistä kohonneisiin glasifluviaalisiin hiekka- ja soramaala—

jimuodostumiin. Lajittuneista kivennäismaalajeista hiekka— ja sorakerrostumat käsittävät noin 5 % koko suunnittelualueen pinta—

alasta.

Suunnittelualueen harjut muodostuvat yleensä kaakko—luode suuntai—

sista pitkittäisharjuista, joiden pituus saattaa muutamia katkea mia lukuun ottamatta olla useita kymmeniä kilometrejä. Tärkeimpiä harjuja ja hiekka— ja sora—alueita suunnittelualueella ovat seuraa vat: Töysän—Lehtimäen-Älajärven-Lappajärven harjujono, Toisveden—

Älavuden harjujaksot, joiden oohjoispuolella laajat hiekka- ja

sora-alueet ulottuvat Kuortaneenjärven pohjoispuolelle saakka, Kos—

kenkorvan harjujakso, Jurvan kunnan harjujaksot, Teuvan kunnan pie net harjujaksot,joen, Jalasjärven ja Kauhavan giasifiuviaaliset hiekka-alueet.Isojoen—Karijoen harjujakso sekä Kauhajoen, Iso—

Tämän lisäksi voidaan mainita Korsnäsin hiekka-alueet. Lähes koko alueella esiintyy vielä pienehköjä hiekka— ja sora-alueita, joilla on vedenhankinnan kannalta ainakin paikallista merkitystä.

Vesipiirin toimesta on suunnittelualueella suoritettu tärkeiden pohjavesialueiden määrittely. Pohjaveden muodostumisalueella tar koitetaan sitä sora— ja hiekkamuodostuman aluetta, jolla sade—

tai pintaveden imeytyminen pohjavedeksi on tehokasta. Osittain tiiviiden maakerrosten alla sijaitsevista hiekka— ja soramuodos tuinjsta on otettu mukaan vain se alue tai ne alueet, missä hiek—

ka— tai sorakerrokset ulottuvat maanpintaan.sissa, joissa hiekka— tai soramuodostuma ulottuu maanpintaan useilTällaisissa tapauk la erilljsjllä alueilla, on ko. alueet käsitelty yhtenä pohjavesi—

alueena, mikäli näiden maanpintaan asti ulottuvien muodostuman—

osien välillä on olemassa hydrauliset yhteydet. Isot muodostumis alueet taas on jaettu useaminaksi erilliseksi pohjavesialueeksi, jos hydraulisten yhteyksien puuttuminen muodostumisalueen eri osien välillä on voitu osoittaa.

Tärkeiden pohjavesiesiintymien määrä on yhteensä R7 kpl ja niiden sijainti sekä VH:n tiedotuksen n:o 109:n mukainen numero ilenee kuvast Ä2.4/l. Niiden virtaaina on yhteensä noin 1R2

gnt)

m /d

=

2,12 m /s. Näistä esiintymistä oli vedenottamoiden käytössä vuo den 1975 lopupa yhteensä35o kpl ja niiden antoisuus on yhteensä noin 45 200 m /d

=

0,52 m /s. Määriteltyjen ohjaveden muodostu misalueiden pinta-ala on yhteensä noin 200 km eli noin 1,3 % suun nittelualueen koko pinta—alasta. Suunnittelualueen pohjavedet ovat yleensä runsaan vapaan C02—pitoisuuden johdosta happamia

(pH 5,. .7) sekä vähäisestä liuenneiden metallisuolojen määrästä johtuen joko hyvin pehmeitä tai pehmeitä ja agressiivisia.

Alueen etelä— ja itäosjen maastollisestj kohomuotoiset esiintymät edustavat niin määrän kuin laadunkin puolesta parhaita pohjavesiä.

Raudan ja mangaanin suhteen tämän alueen pohjavedet ovat puhtaita.

Laadultaan vaihtelevia ovat pohjavedet linjan Korsnäs—Jurva—Seinä—

joki—Lapua-Kauhava länsi- ja pohjoispuolella. Tämän alueen poh javesille on luonteenomaista korkea rautapitoisuus. Vain vajaa neljäsosa näytteistä täyttää käyttöveden laatuvaatimukset

(=

0,3 mgFe/l). Osassa esiintymiä pohjaveden rautapitoisuus vaih telee esiintymän eri kerroksissa. Suurimmat rautapitoisuudet ovat Kyrönjokilaakson pohjavesiesiintymissä. Käyttöveden laatuvaati—

mukset mangaanin suhteen täyttää noin puolet näytteistä. Typpi yhdistelmistä ammoniakkia esiintyy runsaimmin Kyrönjokilaakson pohjavesiesiintymissä.

Sallitun rajan alittavia näytteitä on ollut runsas neljäsosa tutkituista näytteistä.

4

152 ,‘

96 /

MM’LHTI 39(J ) 60802

-f \ArHIA399020 OK’i’R6 _•

7 YLISIARO ¹ 60 01

Lb86S01 &L605 _301g2’ rovs

(

,,‘- 2320 ^23213\

U JDKI 23206 ¹

‘923201 23216

Suunri. tfejuotun ra1a 23209 PohjavesieiifllYmCI

Ja SOfl numero

0 10 20 30km

POHJANMAAN EIELÄOSAN VESIEN ^KUVA KAYION KOKONAISSUUNNITELMA A2.4A SUUNNITTELUAWEEN MÄÄRITETYT

POHJAVESIESIIN TYMÄT

‘(43

LOafltUflUt aLue

—— 20m” 5yyySkayrdCy(e.Sfetty)

—. v,tIaUS

PERÄMEREN VALUMA-ALUETTA

5UOMEN LAHIL

0 50 700 150km

VES[HALLJTUS 9771

VAASAN VEPIIRIN VESITOIMISTO

POHJANMAAN EELA5AN VESIEN ^KUVA;

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMÅ ^A3.1/2

POHJ AN LAHDEN PÄÄVI RTAUS}<AR TIA SELKÄMER 1

SUOMENLAHDEN V ALUMA-ALUETIA

t

(OJ

s SELKÄMEREN

VALUMA-ALUETTA

j

-‘-,•‘ ,

1’

—)-—---->----——>-————< Valtakunnan raja

——— —— —— — Vatumo-atUeen ra

— _— SuunnittetuaLueen raja

Pohjaveden likaantumistapauksia on todettu vain muutamia. Suurin saastumisvaara on avonaisissa sorakuopissa, joissa maata on otet tu pohjavedenpinnan alapuolelta. Alueen pohjavedet ovat vielä hygieenisessä mielessä moitteettomia.

2.5 Meri alue

Vesien tilan käsittelyn suhteen on merialue jaettu kuuteen suun—

nittelukohteeseen (kuva Al.l/1). Kohteista on selvitetty määrä—

tietoina meriveden korkeuden vaihtelevuus ja pysyvyys sekä päävir—

taussuunta. Kohteille on määrätty pinta-ala ja ulappakohteille (Bergöfjäden, Köklotfjärden) sulketuneisuusaste. Laatutietoina on selvitetty kohdealueiden vesien tila tärkeimpien laatutekijöi—

den suhteen sekä eräitä tilastomatemaattisia tunnuslukuja. Veden laadun muuttumisen syyt on pyritty selvittämään.

Suunnittelun piiriin kuuluva merialue kuuluu Selkämeren ja Perä meren kohdealueisiin, jotka luokitellaan mataliksi murtovesialu—

eiksi (kuva Ä2.5/l). Selkämeren keskisyvyys on 69 m ja Perämeren 42 m. Suomenlahdelta Pohjanlahdelle virtaava vesi joutuu Ahvenan meren kohdalla lähelle pintaa, jolloin happea liukenee veteen

(kuva Ä2.5/l) . Pohjanlahdelle kulkeutuu etelästä yleensä vain Itämeren niukkaravinteista ja runsashappista pintavettä. Täten Selkämeri ei kärsi hapen puutteesta eikä runsasravinteisuudesta.

Perämeren veden vaihtuminen ja itsepuhdistuskyky ovat heikompia kuin Selkämerellä, koska Perämeri on matalampi ja luonteeltaan arktinen merialue, jonka vesitilavuus on pienempi ja itsepuhdis—

tuskyky heikompi.

Matalat, saaristoiset ranta-alueet ja kynnysten erottamat lahdet (Bergöfjärden, Köklotfjärden) muistuttavat monessa suhteessa jär viä. Likaantuneimmat alueet sijaitsevat jokien suualueilla, joi hin on sijoitettu myös kuormittavaa teollisuutta.

3. VESIVÄROJEN _K)’YTTö

3.1 Ve s i h u 01 t o

3.11 Vedenhankinta

3.111 Nykytilanne

Suunnittelualueella tyydytetään nykyisin 3/4 väestön vedentarpees ta pohjavesillä. Järjestetyn vesihuollon käyttämän 35 %:n lisäksi järjestetyn laitostoiminnan ulkopuolella olevan 40 %:n väestöstä arvioidaan ottavan käyttövetensä pohjavesistä, lähinnä kaivostalähteistä. Jatkuvan valvonnan alaisten laitosten vedenkulutuksenja jakaantuminen kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien kesken tapahtui vuonna 1975 seuraavasti:

Pohja- Pinta- Yht. Liitt.as. Omin.

vttä vttä kulutus

rn /d m /d as. % 1/as d

Kaupungit 2 935 30 663 33 598 83 663 88 402

Kauppalat 4 088 — 4 088 18 496 51 221

Maalaiskunnat 15 865 975 16 840 89 982 58 187 Yhteensä 22 888 31 638 54 526 192 141 67 284

Lisäksi suunnittelualueella oli vuonna 1973 yhteensä noin 120 kpl alle 200 kuluttajan pienvesilaitosta, joiden piiriin kuului noin 10 000 asukasta ja joiden jakama vesimäärä oli yhteensä noin

1 650 m /d. Tarkeminat vesjstöaiuekohtaiset tiedot ilmenevät kun kin vesjstöaiueen kohdalla kohdassa 3.111.

Vedenhankintan käyttökelpoisten pohjavesien antoisuus n maassam me noin 40 m /s, josta suunnittelualueen osuus on 2,0 m /s eli vain 5,0 %. Kun suunnittelualueen runsaimmat esiintymät sijaitse vat kaukana suurimmista kulutuskeskuksista Kauhajoki-Isojoki ja Kuortane—Älavus seuduilla, ja kun alueen pintavedet ovat laadul taan maan haikoimpia, on ymmärrettävää, että Etelä-Pohjanmaalla on vedenhankintana pyritty perinteisesti järjestämään useampia talouksia käsittävinä yhteishankkeina. Vesijohtoa oli suunnitte lualueella rakennettu vuoden 1976 alkuun mennessä noin 27 m liit tynyttä asukasta kohden. Viimeaikainen vedenkulutuksen kehitys on johtanut siihen, että tarkastelukulmaa on ollut laajennettava useampia kuntia käsittäväksi. Näihin pitkän aikavälin alueelli sun vesihuoltosuunnitelmiin on ollut tarpeen sisällyttää myös

j

ätevesikysymykset.

Vesihuoltoa on tarkasteltava prosessina, joka jakaantuu raakaveden hankinta—, käsittely—, jakelu— ja käyttövaiheeseen, sekä käytetyn veden kuljetus—, käsittely— ja vesistöön purkamisvaiheeseen. Vesi—

huollon kustannuksijn luetaan kuuluvaksi kaikkien vaiheiden kus tannukset käyttöprosessia lukuun qttainatta. Näiksi luetaan mm.

kiinteistöjen vesi— ja viemärijohdot ja teollisuuden vastaavat.

Taloudellisiin ratkaisuihin pyrittäessä on vesihuolto käsiteltävä

2..3ui0ui

cxc0‘-.000—

II 1

E^(‘4^cD

1’

—‘

t1t.c

1

:.:::.:.:::::.:.:.:.:::::::::J.UI$M

4 .

::-“

ISTI upuNKI.:-:

— Rakennettu vesijohto vuoma 1975

III’. SuunniteLtu vesijohto SuunnittetuoLueen raja Löönin raja

I<ufltlafl raja

0 10 20 30km

Rakennettu pntovedenottomo

‘c)

•\

rkAPPAJ

IMPELi’-’’\

Pohjavedenottamo yt. 5000m/d

köyttoönoettu osa vuonna 1975

PohiavQdenottamo 1000-5000n?fd

Pohjovedenottamo otto 1000 m3/d

VESIHALLITUS

VAASAN VESIPIIRIN VESITWMISTO

1977

POHJANMAAN ElELÄOSAN VESIEN ^KUVA:

KÄYTÖN KOKONAISSUUNNITELMA ^A3.lh SUUNNITTELUALUEEN VEDENHANKIN—

NAN PDHJAVESVJHTOEHTO VUONNA 2OO

kokonaisuutena. Mikäli optimoidaan ainoastaan orosessin jotain vaihetta, voidaan päätyä kokonaisuuden kannalta jopa haitalli seen tulokseen.

Mahdollisimman taloudellisten ja tarkoituksenmukaisten ratkaisu jen löytämiseksi ja toteuttamiseksi on koko suunnittelualueen osalta laadittu vesihuollon yleissuunnitelmia, joita on jo osit tain tarkennettu ja jatkuvasti tarkennetaan jatkosuunnitelmilla.

Yleissuunnittelualuejta koskeva osa—aluejako ilmenee kuvasta Ä3.l/1.

Lapuan— ja Kyrönjokilaakson yleissuunnitelmaa, joka on valmistu nut vuonna 1968, ja joka on Kuortaneen, Lapuan, Kauhavan ja Nur—

mon osalta jo toteutettu, on tarkennettu Kyrönjokilaakson veden hankintasuunnitelmalla sekä Vaasan ympäristön vesihuollon yleis—

suunnitelmalla. Kyrönjokilaakson vedenhankintasuunnitelman tar koituksena on järjestää Kauhajoen, Kurikan, Ilmajoen, Jalasjärven

ja Seinäjoen kuntien sekä Oy Alko Ali:n yhteinen vedenhankinta Kauhajoen eteläosan pohjavesialueilta.

Vaasan ympäristön vesihuollon yleissuunnitelma käsittää Vaasan

kaupungin sekä Isonkyrön, Laihian, Maksamaan, Mustasaaren, Oravais—

ten, Vähänkyrön, Vöyrin ja Ylistaron kuntien vesihuollon järjestä misen käyttökelpoiset yhteistoimintavaihtoehdot huomioiden. Tämän yleissuunnitelman kustannuksiltaan käyttökelpoisimmat ratkaisu-mallit vedenhankinnan osalta perustuvat kaikki sekä pinta- että pohjaveden käyttöön, jolloin pintavesi otettaisiin Kyrönjoesta ja pohjavesi melkein kokonaisuudessaan ko. suunnittelualueelta. Tar vittaessa lisää pohjavettä tuotaisiin sitä Jurvan alueelta.

Suupohjan alueen vesihuollon yleissuunnitelma, joka käsittää Kas—

kisten ja Kristiinankaupungin kaupunkien sekä Maalahden, Korsnäsin, Jurvan, Närpiön, Teuvan, Karijoen ja Isojoen kuntien vesihuollon järjestämisen, on valmistunut vuonna 1974. Suunnitelman päämää ränä on ollut ratkaista alueen vedenhankinta hyvälaatuisten pohja—

vesien avulla, joiden käyttöä voidaan lisätä vain kuntien yhteis toiminnan avulla. Tätä yleissuunnitelmaa tarkennetaan Kristiinan—

seudun vesihuollon suunnitelmalla, jonka tarkoituksena on sekä vedenhankinnan että viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn osalta löytää Kaskisten ja Kristiinankaupungin kaupunkien sekä Karijoen ja Närpiön kuntien lisäksi myös Metsä-Botnia Ali:n kesken yhteis toiminnalliset käyttökelpoiset ratkaisut esim. hankkimalla hyvä laatuista pohjavettä Karijoen alueelta.

Tällä hetkellä jo toteuttamisen alaisina ylikunnallisina vesihuol tohankkeina ovat Lappavesi Oy:n ja Lapuan Seudun Jätevedenpuhdis tamo Oy:n hankkeet, joiden toteuduttua Lapuan kaupungin ja Nurmon, Kauhavan ja Kuortaneen kuntien vedenhankinta hoidetaan Lappakan kaan pohjavesialueilta sekä Nurmon ja Lapuan jätevedet puhdiste taan yhteisessä jätevedenpuhdistamossa.

Kuvassa Ä3.l/2 esitetään yleissuunnitelmien pohjalta laadittu suunnittelualueen pohjavesivaihtoehto vuonna 2000.

3.112 Tuleva kehitys

Maassamme käytetään vettä eri tarkoituksiin nykyisin noin 130

mikä on 4 % vesivaroistamme. Veden käytön ennustetaan pysyvän vuo teen 2000 saakka suunnilleen ennallaan. Yhdyskuntien osuud9 ve den kulutuksesta ennustetaan kuitenkin kasvavan määrään 35 m /s, joka on 3—kertainen nykyiseen verrattuna. Suunnittelualueella on vastaava kasvu arvioitu 2,5—kertaiseksi. Tämä vedenkulutuksen no pea lisääntyminen johtuu, paitsi vesilaitosten liittyjämäärän kas vusta, myös varustetason jatkuvan parantumisen aiheuttamasta ns.

ominaiskulutuksen kasvusta, joskin tältä osin kyllästyspiste, joka lienee 400..500 litraa asukasta kohden vuorokaudessa alkaa kohta olla saavutettu. Tarkeminat kunnittaiset ennusteet ilmenevät kun kin vesistöalueen kohdalta.

Tulevaisuudessa suurien hankkeiden ja keskitetyn vedenhankinnan merkitys kasvaa vedentarpeen ja laatuvaatimusten lisääntyessä.

Yleissuunnitelmien merkitys ylikunnallisten vaihtoehtojen tutkimi—

sessa tulee säilymään tärkeänä ja ehkä tulevaisuudessa korostumaan—

km.

3.113 Ongelmat

Alueellisten vedenhankintasuunnitelmien toteutuksen viivästymisen yhtenä ratkaisevana tekijänä on ollut hankkeiden kalleus. Mm. kau kovesijohtoihin joudutaan jo alkuvaiheessa investoimaan suhteelli sen runsaasti varoja. Käyttöön suunniteltujen pohjavesien suojaa—

minen suoja-alueita muodostamalla on ehdottomasti myös tarpeelli nen toimenpide. Toimenpide vaatii kuitenkin huomattavia lisäkus tannuksia.

3.114 Yleistavoitteet

Yhdyskuntien vedenhankinnan yleisenä periaatteena on vedensaannin turvaaminen pohjavesivaroin. Pintavettä tullaan enenevässä määrin käyttämään teollisuus— ja kasteluvetenä. Joidenkin taajamien koh dalla jouduttaneen kohtuullisin kustannuksin käyttöön otettavien pohjavesivarojen puutteessa turvautumaan pintavesiin. Kriisiajan vedenhankinta tulisi voida turvata. Vesistöaluekohtaiset suunni teltelmat on esitetty kunkin vesistöalueen kohdalla kuntakohtai sesti kohdassa 3.113 sekä kohdassa “Toimenpidesuositukset”.

3.12 Viemäröinti

3.121 Nykytilanne

Suunnittelualueen kunnallisiin viemärilaitoksiin oli vuoden 1975 loppuun mennessä liittynyt 113 900 asukasta eli 35 % alueen3väes-töstä. Asukkaiden tuottama jätevesimäärä oli noin 49 500 m /d ja

sen sisältämä kuormitus ennen ja jälkeen puhdistusta seuraava:

BHK P N

kg/d7 kg/d kg/d

Ennen puhdistusta 12 800 420 2 300

Puhdistuksen jälkeen 5 900 250 1 600

Puhdistus—% 54 40 30

Viemärilaitoksilla oli vuonna 1975 puhdistainoita 31 kpl, joista viisitoista kappaletta erilaisia rinnakkaissaostussovellutuksia, kaksi jälkisaostus1aitosa, neljä lammikkopuhdistamoa, kaksi te—

hostettua lamniikkopuhdistamoa, kolme kemiallista saostuslaitosta, kolme imetysojastolaitosta ja kaksi mekaanista laitosta.3 Puhdis tamoiden kauta meni vuonna 1975 asumajätevesiä 43 000 m /d.

Loput 6 500 m /d menivät suoraan vesistöön. Purkupaikkoja oli vuonna 1975 yhteensä 70 kpl. Tarkemmat vesistöaluekohtaiset tie dot ilmenevät kunkin vesistöalueen kohdalla kohdassa 3.121.

Laadituissa vesihuollon yleissuunnitelmissa on käsitelty yhteis—

viemäröinti- ja käsittelymahdollisuuksia Vaasan ympäristön alueel la Vähänkyrön, Isonkyrön, Ylistaron ja Laihian osalta sekä Suupoh—

jan alueella Kristiinankaupungin, Lapväärtin ja Karijoen sekä Närpiön eri taajamien osalta. Lisäksi on suunniteltu Mustasaaren ja Vaasan jätevesien yhteiskäsittelyä. Jo toteutuneita yhteispuh—

distushankkeita ovat Nurmon ja Lapuan taajamien jätevesien yhteis—

puhdistus Lapualla sijaitsevassa puhdistamossa sekä Ilmajoen eri taajamien, keskustan, Ahonkylän ja Koskenkorvan jätevesien yhteis-puhdistus.

Teollisuus on Etelä—Pohjanmaalla asutukseen verrattuna huomattava vesistöjen kuormittaja, vaikka varsinainen suurteollisuus alueelta puuttuukin. Vuoden 1972 teollisuusjätevedet vastaisivat 190 000 asukkaan kuormitusta BHK7:n suhteen ilman perunajauhotehtaita,mi—

kä oli lähes kaksinkertainen määrä viemäröityihin asumajätevesiin verrattun. Tämän lisäksi rannikon voimalat käyttivät noin

390 000 m /d merivettä jäähdytykseen aiheuttaen näin lämökuormaa.

Teollisuuden jätevesimäärä oli vuonna 1972 noin 13 000 m /d ja kuormitus 14 000 kg BHK7/d, 260 kg kok.P/d ja 1200 kg kok.N/d.

Edellisiin lukuihin eivät sisälly noin kaksi kuukautta vuodessa toimivat perunajauhotehtaat, joita alueella oli vuonna 1974 kolme kappaletta ja joiden jätevedet vastasivat käyntiaikana noin

30 000 asukkaan jätevesiä BHK7:n mukaan laskien. Tarkemmat lai—

toskohtaiset tiedot ilmenevät kunkin vesistöalueen kohdalla koh dassa 3.121.

Teollisuuden jätevedet sisältävät ravinteiden ja BHK7-kuormitUksen lisäksi myös kemikaaleja ja myrkkyjä. Vuoden 1974 to1lisuuden myrkkytiedustelun mukaan alueen teollisuuslaitoksista päästettiin veteen kemikaaleja ja myrkkyjä yhteensä noin 2400 t/a. Edellises tä määrästä Vaasassa sijaitseva teollisuus päästi noin 1500 t/a eli noin 63 % koko määrästä. Liitteessä Ä 1/7 on esitetty vesis—

töjen kannalta vaarallisimpien aineiden päästöt ja niitä päästä neet laitokset.

3.122 Tuleva kehitys

Asutuksen jäteveden määräksi voidaan taajamissataajamien veden kulutus. Viemärivesien määrä on kuitenkin vuoto—olettaa sama kuin vesistä johtuen suurempi ja niiden on arvioitu olevan vuonna 1985 kaupungissa 35 % ja maaseututaajamissa 65 % sekä vuonna 2000 kau pungissa 20 $ ja maaseututaajamissa 45 % asutuksentä. jätevesimääräs

Vuotovesien määrä riippuu putkimateriaalista, putken IDituudesta ja halkaisijasta.

Putkimateriaalien parantuessa tulee vuotovesien suhteellinen osuus todennäköisesti pienenemään. sutuksen vimäri—

vesien määrä kasvasi tällöin nykyisestä 52 800 m /d vuoteen 2000 mennessä 111 000 m /d. Tarkempi vesistöaluekohtainen ennuste il menee kunkin vesistöalueen kohdalla kohdassa 3.112.

Asutuksen aiheuttama kuormitus olisi vuonna 2000 ennen puhdistusta BHK7:n, fosforin ja typen avulla ilmaistuna seuraava:

BHK7: 21 900 kg/d, P: 880 kg/d ja N: 3 200 kg/d. Jotta asutuksen aiheuttama kuormitus pysyisi vuoden 1975 tasolla, pitäisi puhdis tusasteen olla vuonna 2000 BHK7-suhteen 73 %, fosforin suhteen 72 % ja typen suhteen 52 %.

Teollisuuden jäteveden määrän voidaan olettaa olevan sama kuin käy tetyn veden määrä, sillä lyhyillä siirtomatkoilla jäävät vuotove—

det merkityksettömiksi.

Teollisuusjäteveden laatu riippuu teolli—

suuslajista.

Tässä on oletettu tulevan teollisuuden olevan valu—

ma—alueittain nykyisen tyyppisiä ja ennustettu tulevatämän mukaan. Huomattavimpien, paljon vettä käyttävien teollikuormitus suuslaitosten jätevesikuormitukset on otettu huomioon tämän teol—

lisuusalan ominaiskulutuksen mukaan. Teollisuuden kuormituksen on ennustettu nousevan vuoteen 2000 mennessä BHK7:n osalta35 000 kg/d, fosforin osalta 700 kg/d ja typen osalta arvoonarvoon 3 000 kg/d ennen puhdistusta. Tarkemmat vesistäaluekohtaiset tie dot ilmenevät kunkin vesistöalueen kohdalla kohdassa 3.122.

3.123 Ongelmat

Jätevesipuhdistamojen lietteestä käytetään nykyisellään hyödyksi pieni osa ja käyttämätön liete kuljetetaan yleensä kaatopaikoille, joista ne voivat päästä kuormittamaan vesistöjä. Hyväksikäyttöä vaikeuttavat sopivien käsittelymenetelmien löytäminen sekä myös ennakkoasenteet.

Suunnittelualueen asutus on yleensä sijoittunut nauhamaisesti joki—

varsille. Tästä johtuu myös se, että jätevesien siirtokustannuk—

set muodostuvat korkeiksi. Toteutusta vaikeuttavat paljolti ra hoitusongelmat.

3.124 Yleistavoitteet

Jätevesikuormituksen vähentämisen yleisenä tavoitteena on puhdis taa kaikki yhdyskuntien jätevedet tehokkaasti 1970-luvun loppuun

mennessä. Vesihallituksen laatiman vesiensuojelun periaateohjel—

man toteuttaminen edellyttää yhdyskuntien osalta sitä, että vuon na 1980 jätevedet tulisi käsitellä keskimäärin sellaisissa jäte—

vedenpuhdistamoissa, jotka teholtaan vastaavat biologisia rinnak—

kaissaostus laitoksia.

Puhdistustehon tulisi täten orgaanisen aineen suhteen olla keski määrin heiman yli 80 % ja fosforikuormituksen suhteen olla noin

80 %. Puhdistamojen tehostaminen jälkisaostusta vastaavaksi tulee ajankohtaiseksi yleensä vuoden 1985 jälkeen tapahtuvien laajennus—

ten yhteydessä. Toteutusaikataulua suunniteltaessa tulee ensisi jaisesti ottaa huomioon mm. purkuvesistön tila sekä taajaman koko.

Eri puhdistusmenetelmien tehot ilmenevät oheisesta taulukosta:

BHK7 Kok.P

Laitostyyppi Lähtevä Vähenemä Lähtevä Vähenemä

vesi vesi

mg/l % mg/l %

Rinnakkaissaostus 25 85 1,5 80

Jälkisaostus 15 90 l,0 90

Kemialliset puhdistamot 70 65 1,0 ?90

Tehostetut lammikot 70 65 80

Aktiivilietelaitokset ja

vastaavat 25 85

Teollisuuden jätevesikuormitusta vähennetään mahdollisimman tehok kaasti prosessiteknisin toimenpitein mm. lisäämällä vesien kierrä—

tystä ja parantamalla jäteaineiden talteenottoa ja hyväksikäyttöä sekä vähentämällä jätteiden muodostumista. Lisäksi toteutetaan tarvittaessa jätevesien ulkoinen käsittely. Myrkkyjen, öljyjen ja muiden haitallisten aineiden pääsy vesistöön estetään mahdol—

ljsimman tarkoin. Kaikkialle, missä teollisuuslaitoksen on mah dollista liittyä kunnalliseen viemäriverkostoon, tulisi tätä pi tää ensisijaisena vaihtoehtona.

Jokivarsien viemäröinnillä on huomattava merkitys hajakuorman pie—

nentämisessä. Lietteen hyväksikäytön ongelman ratkaisemiseksi olisi laadittava ja toteutettava alueellisia yleissuunnitelmia yhdessä kuntien kanssa.

Vesistöaluekohtaiset suunnitelmat on esitetty kunkin vesistöalu—

een kohdalla kohdassa 3.123 sekä suositeltavat toimenpiteet koh dassa “Toimenpidesuositukset”.

3.2 Vesistöjen kuormitus

3.21 Nykytilanne

Viime vuosina ovat valtio, kunnat ja teollisuuslaitokset tehneet suuria investointeja likavesjen aiheuttamien vahinkojen pienentä—

miseksi. Vesistöille asetetut puhdistusvaatimukset ovat myös kasvaneet ja niiden myötä on jätevesien puhdistuslaitoksia alettu

valvoa entistä tehokkaammin.

Valvottujen puhdistuslaitospäästöjen lisäksi kuormittavat vesistö

In document Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus. I osa: A. Koko suunnittelualue. B. Kyrönjoki. C. Lapuanjoki. Vesivarat, niiden käyttö, tavoitteet ja toimenpidesuositukset (sivua 37-67)