Diabetes ja lääkäri

• Tyypin 1 diabeetikoiden hoidon järjestäminen

• Tyypin 1 diabeetikoiden ravitsemusohjaus Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

• Diabeteksen hoitoteknologiakokous ATTD 2015

Diabetes ja lääkäri

2 ❘ 2015 ❘ huhtikuu 44. vuosikerta Suomen Diabetesliitto

Diabetesliiton keittokirjat

– Maukasta ruokaa ilman turhaa rasvaa ja suolaa

Kirja evästää tekemään perusteltuja ruokavalintoja, ei sisällä ruokaohjeita.

diabetes.fi

Helppoa halpaa

hyvää

– kaikkina vuodenaikoina

Tilaukset: p. 03 2860 230

materiaalitilaukset@diabetes.fi

Kirjojen ohjeisiin merkitty ener

gia- ja hiilihydr aattisisältö

Makumatka kevyeen kotiruokaan ²⁸ €

• Laaja ja monipuolinen keittokirja kaikille, jotka haluavat valmistaa maukasta ruokaa ilman turhaa rasvaa ja suolaa.

• Arki- ja juhlaruokia sekä leivonnaisia.

• 225 ohjetta, 157 sivua

• Koko 21 x 24 cm, kierresidonta

Diabetes-lehden ruokavinkit 15 €

• Diabetes-lehden reseptejä vuosien varrelta.

• 53 ohjetta, 54 sivua

• Koko 20 x 20 cm, kierresidonta

• KIMPPATARJOUS: Saat Diabetes-lehden ruokavinkit hintaan 5 €, kun ostat normaalihintaisen Piiraat pullat pasteijat-, Kalaa, kanaa ja kasviksia- tai Makumatka-keittokirjan.

Hinnat sisältävät lähetyskulut.

Kalaa, kanaa ja kasviksia 26 €

• Kaikille, jotka haluavat siirtää syömisen painopistettä kasvisten suuntaan. Pääruoka- ja jälkiruokaohjeita. Hiilihydraatti- ja energia- sisältö sekä proteiinin määrä ja gluteenittomat ohjeet merkitty.

• 125 ohjetta, 107 sivua

• Koko 21 cm x 24 cm, kierresidonta

Kalaa, kanaa ja

kasviksia

Piiraat pullat pasteijat – Leivonnaisohjeita 20 €

• Sydäntä helliviä herkkuja, joihin on piilotettu hyviä pehmeitä rasvoja.

Leivonnaisissa maistuvat kasvikset, sienet, marjat ja pähkinät.

• Suolaisissa leivonnaisissa kasvis-, kala- ja lihavaihtoehtoja.

• 23 suolaisen ja 15 makean leivonnaisen ohjetta, 52 sivua

• Koko 20 x 20 cm, kierresidonta

www.diabetes.fi/d-kauppa

Helppoa halpaa hyvää

– kaikkina vuodenaikoina 22,50 €

UUTUUS

• Hyviä arkiruokia edullisesti ja näpertelemättä. Näillä ohjeilla kehnokin kokki onnistuu.

• 69 vuodenajan mukaan ryhmiteltyä ruokaohjetta, 106 sivua

• Koko A5, kierresidonta

Diabetesliiton keittokirjat

Maukasta ruokaa ilman turhaa rasvaa ja suolaa

Diabetes_keittokirjat_ilmo_2014.indd 1 21.8.2014 15.23

Diabetes ja lääkäri

Sisältö

Diabetes ja lääkäri -lehti verkossa

u

Diabetes ja lääkäri -lehden selailtava näköislehti (e-paper) on luettavissa verkossa www.diabetes.fi/ediabetesjalaakari.

Verkkojulkaisusta on karsittu reseptilääkeilmoitukset, kuten laki edellyttää. Lehden kaikki numerot julkaistaan edelleen myös pdf-muodossa nettiarkistossa www.diabetes.fi/lehdet.

4

Ajankohtaista: Munuaistautirekisteri: Diabetes on munuaissairauden yleisin syy

5

Pääkirjoitus: Diabetesliitto kokoaa osaajat yhteen Janne Juvakka

7

Diabetesliiton asiantuntijaryhmä ehdottaa tyypin 1 diabeetikoiden hoidon keskittämistä.

Osaajien kato ja hoitotulosten puutteellinen seuranta ongelmana Pirjo Ilanne-Parikka

11

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin

ravitsemusterapiaselvitys: Tyypin 1 diabeetikot toivovat ymmärtävää mutta napakkaa

ravitsemusohjausta Soili Alanne ja Taina Mustila

16

Kokousuutisia ATTD 2015: Uusia upeita laitteita tulee omahoitoon – miksi potilaat eivät

käytä niitä? Marja-Terttu Saha

18

Haiman beetasolujen kajoamaton kuvantaminen:

Tulevaisuuden työkalu diabeteksen ehkäisyyn ja yksilölliseen hoitoon Kirsi Mikkola

23

Elämäni diabeteksen kanssa Tapani Rönnemaa:

Tyypin 1 diabeetikoille ensimmäinen vuosi on erityisen tärkeä

25

Aktiivista ruskeaa rasvaa on myös aikuisilla.

Valkoiset rasvasolut voivat aktivoitua ja muuttua beigesoluiksi Janne Orava

28

Ammatilliset jäsenjärjestöt odottavat Diabetesliitolta vahvaa tukea

koulutustavoitteilleen

33

Diabeteshoitajat: Diabeteshoitajan

erikoistumiskoulutus alkaa syksyllä Uppsalassa Janeth Leksell, Violeta Armijo Del Valle ja Anna Lindholm Olinder

38

Koulutusta

Parempia laitteita

”Tehkää parempia laitteita”, vastattiin diabeteksen hoitoteknologian kongressissa niille, jotka ihmettelivät, miksi diabeetikot eivät ota uusia hienoja laitteita ja sovelluksia käyttöön.

Asiakkaan näkökulma

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri selvitti, millaista ravitsemusohjausta tyypin 1 diabeetikot saavat ja millaista ohjausta he haluaisivat.

Tulokset osoittivat, että ohjauksen määrä ja laatu vaihtelevat paljon samankin sairaanhoitopiirin alueella.

Parempaa hoitoa

Tyypin 1 diabeetikoiden hoitojärjestelyt

puhuttavat. Diabetesliiton asiantuntijaryhmä listasi viisi asiaa, jotka odottavat kiireimmin korjaamista.

11

16

Tästä Diabetes ja lääkäri -lehden rinnakkaispainoksesta on poistettu lääkemainontaa koskevien säädösten edellyttämällä tavalla reseptilääkemainokset.

TIETEELLISET TOIMITTAJAT: dosentti Jorma Lahtela, 0400 920 672, jorma.lahtela@uta.fi, LK (väit.), kansainvälinen koordinaattori Carol Forsblom, p. 09 4717 1905, carol.forsblom@hus.fi ❘ DIABETESHOITAJAT RY:N EDUSTAJA: Päivi Lehtimäki, tiedotus@diabeteshoitajat.fi ❘ TOIMITUS: päätoimittaja Tarja Sampo, p. 03 2860 222, tarja.sampo@diabetes.fi, toimitussihteeri Mervi Lyytinen, p. 03 2860 221, mervi.lyytinen@diabetes.fi ❘ LEHDEN YHTEYSTIEDOT: Diabetes ja lääkäri -lehti, Kirjoniementie 15, 33680 Tampere, p. 03 2860 111 (ma–pe klo 8–13), f. 03 2860 422, sähköinen arkisto ja pdf-lehti: www.diabetes.fi/lehdet, selailtava näköislehti:

www.diabetes.fi/ediabetesjalaakari ❘ JULKAISIJA: Suomen Diabetesliitto ry ❘ ILMOITUKSET: myyntisihteeri Tarja Pentti, p. 03 2860 223, tarja.pentti@diabetes.fi ❘

7

ATTD

Ajankohtaista

Suomen Munuaistautirekisterin tuoreen vuosi- raportin mukaan tyypin 2 diabetes on dialyysin aloituksen yleisin syy. Hoidon kehittyessä yhä harvempi munuaisten vajaatoimintaa sairastava joutuu dialyysihoitoon.

Vuoden 2013 lopussa dialyysissä olevia ja munuaisen- siirron saaneita oli yhteensä 4 483. Määrä on kasvanut tasaisesti, hieman yli 20 prosenttia kymmenessä vuo- dessa. Dialyysihoidon aloittavien määrä on Suomessa Euroopan pienimpiä. Hoidon kehittyessä entistä har- vempi munuaisten vajaatoimintaa sairasta-

va joutuu dialyysihoitoon. Dialyysissä ole- vien ja munuaisensiirron saaneiden määrä kuitenkin lisääntyy, koska väestö vanhenee ja eloonjäämisennuste paranee.

Vuoden aikana dialyysin aloitti 485 hoi- toa tarvitsevaa. Kaiken kaikkiaan dialyysis- sä oli reilut 1 800 ihmistä. Tyypin 2 diabe- teksen jälkeen seuraavaksi yleisimmät syyt

ovat tyypin 1 diabetes ja glomerulonefriitti. Perinnöl- linen munuaissairaus monirakkulatauti eli polykysti- nen munuaistauti on nykyään lähes yhtä yleinen.

Vuosiraportin mukaan munuaisten vajaatoimin-

Munuaistautirekisteri:

Diabetes on munuaissairauden yleisin syy

Tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin aikaisesta dialyysihoidon

aloituksesta ei ole hyötyä potilaille.

nassa dialyysihoito aloitetaan aiempaa myöhemmin.

Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin aikaisesta dialyysihoidon aloituksesta ei ole hyötyä potilaille.

Dialyysin aloitusajankohdan suhteen käytännöt ovat hyvin vaihtelevat eri sairaanhoitopiireissä.

Kotidialyysi on monelle paras vaihtoehto

Kotona tehtävän hemodialyysin osuus on kaksinker- taistunut kymmenessä vuodessa. Vuoden 2013 lopus- sa dialyysihoidossa oli 1 813 potilasta. Heistä kotona

teki hemodialyysiä 6 prosenttia ja vatsakal- vo- eli peritoneaalidialyysiä 20 prosenttia.

Määrä vaihtelee alueittain.

Kotona tehtävä dialyysi on usein paras vaihtoehto sairastuneelle. Hoidon voi tehdä itselle sopivana ajankohtana, jolloin se on helpompi sovittaa omaan ja läheisten ai- katauluihin. Moni voi jatkaa työssäkäyntiä hoitojen ohella. Kotidialyysi on sairaaladia- lyysiä edullisempi hoitomuoto myös yhteiskunnalle.

Suomen munuaistautirekisteri on Munuais- ja maksaliiton ylläpitämä rekisteri, jossa on tiedot Suo- men dialyysi- ja munuaisensiirtopotilaista.

4

Diabetes ja lääkäri syyskuu 2012

AJANKOHTAISTA

Diabetesliiton lääkärineuvoston ohje

diabeetikon haitta-asteen arvioinnista verotuksen invalidivähennystä varten

Tyypin 1 diabeetikoiden haitta-aste verotuksen invalidivähennystä varten on 40 prosenttia marraskuun alusta lähtien. Vähennyksen saamiseksi tarvitaan B-lääkärintodistus, josta ilmenee haitta-aste ja haitan alkamisajankohta.

Haitta-asteen määrittämisessä käytetään sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslais- sa tarkoitetusta haittaluokituksesta 1649/2009.

Invalidivähennyksen edellytyksenä on, että haitta- aste on vähintään 30 prosenttia.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan haitta- asteeksi katsotaan 100 prosenttia ja osaeläkettä saavan haitta-asteeksi 50 prosenttia ilman eri sel- vitystä.

Haitta määritetään toiminnanvajauksen asteita kuvaavien asetuksen kohtien perusteella ottamalla huomioon niissä kuvattujen erilaisten toiminnan- vajausten lukumäärä ja vaikeusaste. Myös sairau- den hoitoon liittyviä näkökohtia huomioidaan.

Koska insuliinihoidon laiminlyönti aiheuttaa vakavaa vaaraa terveydelle, käytetään keskivaikean toiminnanvajauksen kriteereitä. Täysin insuliini- hoitoisen diabeteksen perushaittaluokka on 8–10.

Haitta-aste on 40 prosenttia.

Tabletti- tai GLP1-analogihoitoisen diabeetikon haitta-aste ei ylitä 30:tä, mikäli diabeetikolla ei ole haitta-astetta korottavia muita sairauksia. Oikeutta vähennykseen ei synny, vaikka käytössä olisi iltain- suliini.

Täyden vähennyksen (100 %) määrä vuoden 2011 valtionverotuksessa on 115 euroa. Kunnal- lisverotuksessa vähennystä ei voida tehdä eläketu- losta, vaan ainoastaan ansiotulosta. Kunnallisvero- tuksessa täysi vähennys on 440 euroa.

B-todistuksesta tulee näkyä haitan alkamis- ajankohta ja haitta-aste. Potilas toimittaa ensim- mäisellä kerralla verottajalle B-todistuksen. Jat- kossa verottaja tekee vähennyksen viran puolesta.

Invalidivähennystä voi hakea takautuvasti viiden vuoden ajalta

Väriä ja voimaa – Parhaat ruokavalinnat diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä

Tilaukset ja lisätiedot: www.diabetes.fi/d-kauppa • materiaalitilaukset@diabetes.fi • 03 2860 111 Mitä uskaltaa syödä ruokaa koskevan tietotulvan

keskellä? Ovatko hiilihydraatit hyvästä vai pahas- ta? Voiko terveellinen ruokavalio olla edullinen ja ekologinen?

Väriä ja voimaa -kirja evästää lukijaa teke- mään perusteltuja valintoja ja hahmottamaan, miten ruoka ja terveys ovat yhteydessä toisiinsa.

Se vastaa tiedotusvälineissä, sosiaalisessa medi- assa ja kahvipöydissä toistuvasti esiin nouseviin kysymyksiin rasvoista, hiilihydraateista, ravinto- lisistä ja laihduttamisesta.

Kirjan kirjoittajat MMM Eliina Aro, MMM Liisa Heinonen ja THM Eija Ruuskanen ovat kokenei- ta ravitsemusterapeutteja ja toimivat Suomen Diabetesliitossa kuntoutus-, koulutus- ja asian- tuntijatehtävissä.

„ Koko A5, 158 sivua

„ Tuotenumero 1015

„ Hinta 19,50 € (sisältää lähetyskulut) Lähde: www.musili.fi

JANNE JUVAKKA DIABETESLIITON TOIMINNANJOHTAJA

Diabetesliitto kokoaa osaajat yhteen

Diabetesliitto suunnittelee Dehkon perinteen mukaista symposiumia vauhdittamaan diabeteksen hoidon osaamiskeskusten perustamista.

Suomessa vallitsee yksimielisyys siitä, että sosiaali- ja terveyspalve- lujen uudistus on saatava pian voimaan. Tämä on kansanterveyden ja kansantalouden kannalta välttämätöntä. Sote-uudistus on ensisijaisesti rakenteellinen uudistus, joka säätää hallinnon ylätasosta ja rahoituksen raameista. Se ei sellaisenaan takaa tasa-arvoista tai laadukasta hoitoa.

Yhä edelleen keskustellaan kovin vähän toiminnan sisällöistä tai siitä, miten hoidon tarpeen kasvua voitaisiin hidastaa. Keskeistä tulee ole- maan, miten palveluita järjestävä ja tuottava taho onnistuu tehtävässään

Yhä edelleen keskustellaan kovin vähän toiminnan

sisällöistä tai siitä, miten hoidon tarpeen kasvua voitaisiin hidastaa.

ja millaisia alueellisia ratkaisuja tullaan tekemään.

Tärkeää on, että sosiaali- ja terveyspalveluita on yhdenvertaisesti saatavilla, ne ovat saavutettavissa ja kaikkialla laadukkaita. Hoidon laadun seurannan kannalta on ongelmallista, että Suomesta puuttuu kansallinen diabetesrekisteri, joka mahdollistaisi hoidon tuloksellisuuden seurannan. Olemassa olevista rekistereistä, kuten vaikka munuaistautirekisteristä, olisi otettavissa malleja diabetesrekisterin kehittä- miseen.

Eri puolilla maata on käynnissä kehittämistoimintaa diabeteksen hoidon uudelleen organisoimiseksi ja ajantasaistamiseksi. Diabetesliiton selvitysten mukaan vaativan diabeteksen hoito on tarpeen keskittää moniammatillisiin diabeteksen hoitoon erikoistuneisiin keskuksiin ja verkostoihin hoitotulosten parantamiseksi. Jo sairastuneet on hoidettava nykyistäkin paremmin.

Samaan aikaan terveyspolitiikan painopistettä on siirrettävä terveyttä edistävään ja diabetesta ehkäisevään suuntaan tyypin 2 diabetesepidemian voittamiseksi. Mikään palvelujärjestelmä ei voi yksin rakentaa terveyttä. Ter- veyttä edistävien omien valintojen tulee olla kaikille kansalaisille mahdolli- simman helppoja tehdä.

Nämä tavoitteet ovat toteutettavissa riippumatta siitä, mihin sote-malliin päädytään. Nyt tarvitaan vain yhteistä tahtotilaa. Tässä työssä tarvitaan eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä. Diabetesliitto lupaa omalta osaltaan edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Se tapahtuu osana monimuotoista vaikuttamistoimintaamme ja erilaisin tapahtumin, joilla kokoamme alan ammattilaisia yhteen.

Syyskaudella on odotettavissa Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman Dehkon perin- teen mukainen symposium osaamiskeskustoiminnan kehittämiseksi. Kuluva vuosi on Diabetesliiton 60-vuotisjuhlavuosi, ja se värittää toimintaamme monin tavoin. Tervetuloa mukaan!

Pääkirjoitus

HERKUTTELE SYDÄMESI

KYLLYYDESTÄ JA V I HYVIN!

Katso kaikki herkulliset reseptit WWW.SYDANMERKKI.FI

Moni hyvä maku muuttuu helposti myös terveellisemmäksi ihan vain vaihtamalla muutama raaka-aine Sydänmerkki-tuotteeksi.

Merkki myönnetään omassa tuoteryhmässään paremmille elintarvikkeille, joita kannattaa syödä ihan jokaisen.

Sydanmerkki_DiabetesLaakari_176x250mm.indd 5 6.2.2015 14:52:23

7

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Tyypin 1 diabeetikoiden hoidonohjaus ja hoito vaativat erityistä taitoa terveyden- huollon ammattilaisilta, ja riittävä hoitotaito, näkemys ja kokemus voidaan taata vain keskittämällä hoito osaamiskeskuksiin.

Asiantuntijaryhmä ehdottaa lisäksi diabetes- koulutuksen kehittämistä ja valtakunnallisen diabetesrekisterin perustamista.

Diabetesliiton liittohallituksen asettaman asiantuntija- ryhmän raportti tyypin 1 diabetesta sairastavien hoi- dosta ja hoitojärjestelyistä sekä niiden kehittämistar- peista julkaistiin toukokuussa 2014. Se on luettavissa Diabetesliiton verkkosivuilta

www.diabetes.fi/t1draportti.

Raportissa on laaja katsaus tyypin 1 diabeteksen hoidon nykytilantee- seen, ja siinä esitetään hoidon kehittä- miskohteita sekä kehittämistarpeita ja

-toimia. Tavoitteena on valtakunnallisten linjausten lisäksi tukea alueellisia ja paikallisia toimijoita diabe- testa sairastavien hoidon ja ohjauksen järjestämisessä ja kehittämisessä.

Keskeiset toimenpide-esitykset ovat:

1. Tyypin 1 diabetesta ja erityishoitoa vaativien tyypin 2 diabetesta sairastavien hoito keskitetään diabetes- osaamiskeskuksiin, diabeteskeskuksiin ja verkos- toihin.

2. Diabeteksen osaamiskeskuksiin kootaan ammatti- taitoiset diabetestiimit, ja diabetesta sairastavien hoitoon ja ohjaukseen osoitetaan riittävästi resursseja.

3. Diabetesta sairastavien omahoidon tueksi luodaan strukturoituja asiakaslähtöisiä hoidon ja hoidonoh- jauksen malleja ja työkaluja, joilla vahvistetaan dia- betesta sairastavien osaamista ja hoidossa jaksamista.

Diabetesliiton asiantuntijaryhmä ehdottaa tyypin 1 diabeetikoiden hoidon keskittämistä

Osaajien kato ja hoitotulosten

puutteellinen seuranta ongelmana

4. Diabetesta sairastavien ohjaukseen lisätään psyko- sosiaalisen tuen resursseja ja diabetestiimien psyko- logista osaamista kehitetään.

5. Diabetesta sairastavien hoidon tu- loksellisuuden ja vaikuttavuuden ar- viointiin rakennetaan toimiva hoidon seurantajärjestelmä.

Kehittämistyöryhmän esittämien toi- menpide-ehdotusten eteenpäin viemiseksi Diabetes- liitto haki viime vuonna hankerahoitusta raha-auto- maattiyhdistykseltä. Sitä ei kuitenkaan saatu. Yhtenä syynä oli, että RAY arvioi hankehakemuksen mukais- ten hoidon kehittämistoimien olevan enemmänkin terveydenhuollon toimijoiden kuin kansanterveysjär- jestön vastuulla.

Eri puolilla maata on jo virinnyt tai on jo tehty suunnitelmia diabeteksen hoidon uudelleen orga- nisoimiseksi. Hoidon keskittäminen ei sinällään ole parempien hoitotulosten tai hoidon jatkuvuuden tae.

Lähipalvelujakin tarvitaan – varmasti useampi meistä valitsisi palvelut omasta kunnasta kuin vaikkapa 200 kilometrin päästä, kunhan oma ongelma tulee hoide- tuksi.

Asiantunteva hoito, moniammatillisen tiimin palvelut ja erikoissairaanhoidon konsultaatiot voi- vat myös jalkautua osaamiskeskuksista alueille ihan konkreettisesti tai verkon kautta. Asiakaslähtöiset ja Hoidon keskittäminen ei

sinällään ole parempien hoitotulosten tai hoidon

jatkuvuuden tae.

HERKUTTELE SYDÄMESI

KYLLYYDESTÄ JA V I HYVIN!

Katso kaikki herkulliset reseptit WWW.SYDANMERKKI.FI

Moni hyvä maku muuttuu helposti myös terveellisemmäksi ihan vain vaihtamalla muutama raaka-aine Sydänmerkki-tuotteeksi.

Merkki myönnetään omassa tuoteryhmässään paremmille elintarvikkeille, joita kannattaa syödä ihan jokaisen.

PPIRJO ILANNE-PARIKKA

8

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Diabeetikoille ja heidän läheisilleen tulisi olla tarjolla

tukea yksilöllisen tarpeen mukaan: ensitietoryhmiä,

ryhmäohjausta tai -vastaanottoja, verkkokursseja, sopeutumisvalmennusta ja

sähköistä asiointia.

avoimesti esillä olevat alueelliset hoitoketjut ja -polut sekä yhdessä laadittu hoitosuunnitelma ovat keskeisiä hoidon sujuvoittajia.

Ohjausta ja tukea yksilöllisen tarpeen mukaan

Tyypin 1 diabeteksen hoito perustuu insuliinin korvaus hoidon omatoimiseen toteuttamiseen vaihte- levissa elämäntilanteissa ja elämän vaiheissa. Tähän tarvitaan hyviä työkaluja ja modernia

hoitoteknologiaa sekä riittävän osaa- misen ja kokemuksen omaavien am- mattilaisten antamaa toistuvaa ohja- usta ja tukea.

Tyypin 1 diabetesta sairastava ja hänen läheisensä tarvitsevat ammat-

tilaisten tiimiä: diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin lisäksi hoidon eri vaiheissa tulee olla mahdollisuus joustavasti konsultoida ravitsemusterapeuttia, psyko- logia, jalkaterapeuttia, fysioterapeuttia, suun tervey- den ammattilaista, sosiaaliasioiden ja eri erikoisalojen asiantuntijoita. Jatkuvasti läsnä olevassa sairaudessa, jonka suurin hoitovastuu on henkilöllä itsellään ja jon- ka hoidossa kaikki oma tekeminen tai tekemättä jättä- minen vaikuttaa hoitotuloksiin, hoidossa jaksamisen ja henkisen tuen – niin ammattilaisten antaman kuin ver- taistuen – merkitys on erittäin suuri.

Ammattilaisten osaaminen varmistettava

Suuri joukko pitkän kokemuksen omaavia diabetesammattilaisia on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle, ja uusia pitäisi saada tilalle. Diabetek- sen hoitoon lisäkouluttautumiseen ei kuitenkaan ole luotu kansallista järjestelmää. Nykyinen lääkäreiden ja hoitajien peruskoulutus ei anna

riittäviä valmiuksia insuliininpuutosdiabetesta sairas- tavan potilaan hoidon ohjaamiseen ja opettamiseen.

Diabeteshoitaja tukee tyypin 1 diabetesta sairasta- via omahoidon oppimisessa. Diabeteshoitajat toimivat osana diabetestiimejä, mutta heillä on tärkeä rooli myös itsenäisinä asiantuntijoina. Nykysuuntauksen mukaan kaikki sairaan- ja terveydenhoitajat hoitavat jossakin vaiheessa myös diabetesta sairastavia. Tyypin 1 diabee- tikoiden hoidon vaatimusten ja vaikeuden vuoksi kou- lutusta ja kokemusta tarvitaan selvästi enemmän kuin nykyisin edellytetään.

Diabeteshoitajat ovat erityisen tärkeässä roolissa tyypin 1 diabeetikoiden hoidossa, ja he voivat toimia

hyvinkin itsenäisesti diabetesta sairastavan potilaan omahoidon tukena parempaa hoitotulosta tavoitelta- essa. Edellytyksenä on, että heidän ammattitaitonsa on ajan tasalla. Valitettavasti useat ammattikorkeakoulut ovat lopettaneet sairaan- ja terveydenhoitajien lisäkou- lutuksen diabeteksen hoitoon ja ohjaukseen.

Diabetesosaamiskeskuksilla voisi olla merkittävä rooli ammattilaisten työssä kouluttautumisessa. Osaa-

mista tukee jatkossa myös tyypin 1 dia- beteksen Käypä hoito -suositus, joka liitetään nykyiseen diabeteksen hoito- suositukseen. Käypä hoito -työryhmää on vahvistettu psykologisen osaamisen osalta.

Hoitotuloksia pitäisi seurata järjestelmällisesti

Suomessa ei ole järjestelmällistä diabeteksen hoidon ja hoidonohjauksen laadun seurantaa. Tietoa hoitotulos- ten, hoidon ja oman hoitoyksikön toiminnan kehittämi- seksi on saatavissa vain harvassa paikassa.

Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjel- man Dehkon hoitotasapainotutkimuksen ja FinDia- ne-tutkimuksen tulosten mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitotulokset eivät vastaa nykyaikaisen hoidon ja ohjauksen mahdollisuuksia. Tyypin 1 dia-

beetikoiden verensokerin hoitotasa- paino on jäänyt keskimäärin tasolle, jolla se oli 1990-luvulla, vaikka hoi- tomenetelmissä, insuliinivalmis- teissa ja hoitotarvikkeissa on tapah- tunut samaan aikaan merkittävää kehitystä. Veren rasva-arvoissakaan ei ole tapahtunut myönteistä kehi- tystä, ja verenpaineen osalta tilanne on 2000-luvun aikana mennyt huo- nompaan suuntaan.

Hoidon kehittämiseksi tarvi- taan hoitoyksikkökohtaista, alueellista ja valtakunnal- lista tietoa hoidon tuloksista ja parhaista käytännöistä eli hoidon laadun systemaattista arviointia.

Yhteistyössä eteenpäin

Nyt Diabetesliitossa mietitään tarkemmin, miten järjestö voisi viedä hoidon kehittämistoimenpiteitä eteenpäin ja millaiset mahdollisuudet liitolla ja sen pai- kallisilla yhdistyksillä olisi toimia yhteistyössä tervey- denhuollon toimijoiden kanssa diabeteksen hoidon, ohjauksen ja omahoidon tuen kehittämiseksi. Hyvän viitekehyksen myös tyypin 1 diabeteksen hoidon ke- hittämiseen ja järjestämiseen muodostaa pitkäaikais- Tyypin 1 diabeetikoiden

verensokerin hoitotasapaino on jäänyt keskimäärin tasolle, jolla

se oli 1990-luvulla.

Diabetes ja lääkäri syyskuu 2014

kulkee mukana koko elämän Tyypin yksi diabetes

Kuvat: Yksi elämä

Potilaalla aivoverenkiertohäiriö, sydänsairaus, diabetes tai riskit koholla?

Oppaat, ohjeet ja nettipalvelut saa nyt yhdestä luukusta osoitteesta yksielämä.fi.

Diabetesosaaja,

katso mitä apua

Yksi elämä antaa

10

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

sairaan hoitomalli (Chronic Care Model eli Terveyshyö- tymalli).

Järjestötoiminnalle on luontevaa pyrkiä edistä- mään asiakaslähtöistä hoidonohjausta ja erilaisten omahoidon tuen menetelmien käyttöönottoa. Diabee- tikoille ja heidän läheisilleen tulisi olla tarjolla tukea yksilöllisen tarpeen mukaan: ensitietoryhmiä, ryhmä- ohjausta tai -vastaanottoja, verkkokursseja, sopeutu- misvalmennusta ja sähköistä asiointia.

Hoitoyksiköissä pitäisi olla saatavilla ammatti- laisten palvelut tyypin 1 diabetesta sairastavan yksi-

löllisen tarpeen mukaan. Lisäksi tarvitaan toiminnan johtamista ja arviointia tukevat tietojärjestelmät ja pää- töksenteon tuki.

Valtakunnallista ja alueellista tietoa diabeteksen hoi- don tuloksista tarvitaan säännöllisesti. Millainen diabe- tesrekisterin tulisi tai millainen rekisteri olisi mahdollis- ta perustaa, on myös keskeinen jatkokeskustelun aihe.

Pirjo Ilanne-Parikka

LT, sisätautien erikoislääkäri, diabeteslääkäri Ylilääkäri, Diabetesliitto

pirjo.ilanne-parikka@diabetes.fi

Suomen psykologinen seura järjestää ensimmäisen suomalaisen terveyden ja hyvinvoinnin psykologiseen tutkimukseen keskittyvän konferenssin

30.10.2015 Helsingissä.

Keynote-puhujina ovat professori Mika Kivimäki (University College London) ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen (Helsingin yliopisto).

Tule kertomaan ja kuulemaan ajankohtaisesta tutkimuksesta ja tapaamaan muita asiantuntijoita.

Työryhmäkutsut ja tarkempi ohjelma julkaistaan myöhemmin, merkitse ajankohta kalenteriisi jo nyt!

Lisätietoja: Aija.Logren@uta.fi

Tervetuloa ensimmäisille suomalaisille Terveyspsykologian päiville 30.10.2015

Suomen psykologinen seura

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ravitsemusterapiaselvitys:

Tyypin 1 diabeetikot toivovat ymmärtävää mutta napakkaa ravitsemusohjausta

SOILI ALANNE JA TAINA MUSTILA

Tyypin 1 diabetesta sairastavien saaman ravitsemus- ohjauksen määrästä, oikea-aikaisuudesta ja vaikutta- vuudesta on vähän tietoa asiakkaan näkökulmasta.

Oikea-aikaista ja koettuun tarpeeseen vastaavaa ter- veysneuvontaa voidaan pitää vaikuttavana, jos sen lopputuloksena asiakas hoitaa itseään paremmin. Pit- käaikaissairauden omahoito vaatii sitkeyttä, ja asiakas tarvitsee tukea.

Ruokavalio on tärkeä osa diabeteksen hoitoa. Asi- akkaat toivovat saavansa säännöllisin väliajoin ruo- kavalio-ohjausta, jossa ovat mukana tärkeät perusele- mentit: toistuvuus, käytännönläheisyys, yksilöllisyys ja tietojen päivitys. Ruokavalio-ohjauksen saatavuus tulisi taata siitä riippumatta, onko hoitopaikka sairaa- lan poliklinikka vai terveyskeskus.

Insuliininpuutosdiabeteksessa on vaikeaa sovit- taa ruokailut ja insuliiniannokset yksilöllisesti yhteen.

Omahoitoon kuuluvat verensokerin seuranta, hyvä ravitsemus, insuliini ja säännöllinen liikunta. Niiden

avulla tavoitellaan hyvää glukoositasapainoa, joka- päiväistä oireettomuutta ja pienempää lisäsairauksien riskiä. Nämä tavoitteet jäävät monelta saavuttamatta.

Omahoito muuttuu koko ajan, ja siinä onnistuminen kertoo sairauden vastuullisesta ja joustavasta hoitami- sesta. Taustalla ovat tieto, hoitamiseen liittyvät taidot ja kyky käsitellä sairauteen liityviä tunnetekijöitä (1).

Omahoidon eri osa-alueiden arvioimista varten on kehitetty omia mittareitaan (2), myös teini-ikäisille (3).

Nuorilla omahoidon esteiksi paljastuivat hoidon jär- jestämisen ja ymmärtämisen ongelmat, aikatauluihin liityvät hankaluudet ja vaiva, sairauden kieltäminen, hoitotiimiin ja perheeseen liittyvät tekijät sekä suh- teet ikätovereihin (3). Tyypin 1 diabeteksessa huono elämän hallinnan tunne (koherenssi) liittyy epäterveel- lisiin ruoka-ainevalintoihin erityisesti naisilla ja vähäi- sempään fyysiseen aktiivisuuteen miehillä (4).

Aholan ja Groopin (5) kuvaamia yleisiä hyvän omahoidon esteitä ovat muun muassa puutteellinen tieto, huono terveyden lukutaito, motivaation puute, riittämättömät ongelmanratkaisutaidot, heikko usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, masennus, liian matalan verensokerin pelko, riittämätön sosiaalinen tuki ja terveyspalvelujen heikko laatu. Panostamalla siihen, että asiakkaat saavat ohjausta koetun tarpeen mukaisesti, on mahdollista tukea potilaan oma hoitoa.

Tutkimuksen kohteena yli 15-vuotiaat tyypin 1 diabeetikot

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tutkimus- ja ke- hittämishankkeen tavoitteena oli mitata yli 15-vuotiail- le tyypin 1 diabeetikoille annetun ruokavalio-ohjauk- sen määrää sekä selvittää ohjauksen sisältöä, asiakkaan kokemaa tiedon tarvetta muuttuvissa elämätilanteissa ja sitä, miten saatu ohjaus vastaa hänen kokemaansa tarpeeseen.

Tutkimus- ja kehittämishanke toteutettiin vuonna 2013 Seinäjoen keskussairaalassa ravitsemusterapian, sisätautien ja lastentautien yksiköissä, Ähtärin sairaa- lan kliinisessä yksikössä sisätautien poliklinikalla sekä

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tutkittiin, minkä verran tyypin 1 diabeetikot ovat saaneet ravitsemusohjausta, ovatko he mielestään hyötyneet siitä ja millaista ohjausta he toivovat.

Kuva: Diabetesliitto/Janne Viinanen

Suomen psykologinen seura

Älä unohda näitä

● Monipuolisia aterioita 350–400 kcal - lautasmallin mukaan koottuja aterioita

● Monipuolisia aterioita 500–600 kcal - lautasmallin mukaan koottuja aterioita

● Esimerkki päivän aterioista 1 400 kcal

- koko päivän ateriat sekä aamupala-,

eväs- ja välipalavaihtoehtoja

● Esimerkki päivän aterioista 2 000 kcal - koko päivän ateriat sekä aamupala-, eväs- ja välipalavaihtoehtoja

● Ole hyvä - Itämeren ruokavalio / Lautasmalliateria - toisella puolella Itämeren ruokakolmio ja toisella lautasmallin

mukainen lohiateria

● Monta syytä syödä kuitua - tietoa kuidun hyödyistä ja lähteistä

● Suojaruokaa diabeetikon munuaisille - hoidonohjaukseen diabeetikoille, joilla on alkavia munuaismuutoksia

● Hiilihydraattien arviointi: Noin 10 g/20 g hiilihydraattia/annos - 10 ja 20 grammaa hiilihydraattia sisältäviä ruoka-annoksia

● Sinä valitset

- ruokien ja pikkupurtavien energiamääriä - sopivat myös muiden kuin diabeetikoiden ohjaukseen

1/2 kg

Repäisylehtiöiden valikoima kasvaa edelleen

Tuoreutta ravitsemusohjaukseen

Diabetesliiton uudet repäisylehtiöt:

• Puoli kiloa kasviksia päivässä • Vaihda pehmeään rasvaan

Hoidonohjaukseen tarkoitettuja esitteitä saa 50:n ja 100 repäisysivun lehtiöinä. Osassa lehtiöitä on kansilehti, jossa on lisätietoa ohjaajalle.

Diabetesliiton asiantuntijat ovat suunnitelleet kaikki julkaisemamme repäisylehtiöt.

Puoli kiloa kasviksia päivässä saa kokoon helposti ja halvalla

Kasvisten syömiseen kannustava

esite näyttää, miten helposti ja edullisesti puoli kiloa kasviksia tulee täyteen.

Miten lisään pehmeää rasvaa ruokavalioon?

Repäisylehtiön kuvien ja tietojen avulla ravitsemusohjaaja voi havainnollistaa ruokavalion kovan ja pehmeän rasvan lähteitä.

Tilaukset:

www.diabetes.fi/d-kauppa materiaalitilaukset@diabetes.fi

Koko:

A4, repäisysivut kaksipuolisia

Hinnat:

50 sivun lehtiö 17 euroa, 100 sivun lehtiö 24 euroa Hinnat sisältävät lähetyskulut.

Diabeteskeskus ❘ Kirjoniementie 15 ❘ 33680 Tampere ❘ p. 03 2860 111

www.diabetes.fi

Uutta_Diabetesliitosta_D+L.indd 1 21.3.2015 12.51

Kolme neljästä vastanneesta oli saanut alkuohjauksen

ruokavaliohoitoon.

Ilmajoen, Lapuan ja Seinäjoen alueella perustervey- denhuollossa.

Hanke rajattiin vain tyypin 1 diabetesta sairasta- viin (T1DM). Tietoa kerättiin kyselyllä, jonka vastaajat saivat diabetespoliklinikkakäynnin yhteydessä. Kyse- lylomakkeita jaettiin maaliskuusta lokakuun loppuun asti kaikkiaan 353 kappaletta. Tiedot analysoitiin hyö- dyntäen SPSS-tilasto-ohjelmaa ja tulokset esitetään ja- kaumien tunnusluvuin sekä pareittaisten havaintojen t-testiä käyttäen.

Vastaajat

Kyselylomakkeista palautettiin 38 % (135/353). Al- kuperäisessä aineistossa miehiä oli 49 % ja keskimää- räinen ikä oli 40 vuotta. Kyselyn palauttaneista 36 % oli miehiä, ja kaikkien vastaajien kes-

kimääräinen ikä oli 45 vuotta (15–85 vuotta) ja painoindeksi (BMI) 26 kg/

m² (18,4–40,5 kg/m²).

Miehistä 28 % ja naisista 49 % palautti kyselyn (kuva 1). Miesten palauttamisaktiivisuus lisääntyi iän

myötä, kun se oli naisilla ikään nähden tasaisempi (ku- va 2). Diabeteksen kanssa elettyä elämää oli kertynyt 0–61 vuotta, ja diabetes oli todettu vuosina 1952–2013.

Vastaajista 20,7 % oli sairastanut diabetesta 0−10 vuotta ja 25,5 % yli 40 vuotta. Useimmiten asiakas oli seuran- nassa erikoissairaanhoidossa (90 %), ja yleisin hoito- muoto oli monipistosmalli.

HbA_1c-taso oli keskimäärin 8,5 % (69 mmol/mol;

vaihteluväli 5,5–14,8 %; 37–138 mmol/mol). Noin puo- lella vastaajista oli vähintään yksi liitännäissairaus (52

%) tai sairaus, jonka hoidossa ruokavaliolla on oleelli- nen merkitys, kuten kohonnut kolesteroli, verenpaine, liikapaino tai keliakia.

Ruokavaliohoidon määrä ja riittävyys

Kolme neljästä vastanneesta oli saanut alkuohjauksen ruokavaliohoitoon (75,6 %) ja osa vastaajista ei muis- tanut, olivatko he saaneet ohjausta (19 %). Ohjaus oli annettu useimmiten vastaajalle (39 %), hänelle ja hänen vanhemmilleen (33 %) tai pelkästään vanhemmille (26

%), mikä kuvaa sairauden puhkeamisen painottumista lapsuusikään.

Ravitsemusterapeutti oli tavannut asiakkaan alus- sa kerran (18 %), kaksi (9 %) tai kolme kertaa (10 %).

Lisäksi yli 57 % vastaajista ei muistanut, miten monta ohjauskertaa he olivat saaneet sairauden alkuvaihees- sa. Useimmat kokivat saaneensa alkuvaiheessa ohja- usta riittävästi (49 %), mutta osa koki saaneensa sitä liian vähän (22 %).

Jatko-ohjauskertojen määrä oli ra- vitsemusterapiassa 3,5 (vaihteluväli 1−10) ja diabeteshoitajalla 8 (vaihtelu- väli 1−150). Yksittäiset ohjaukset kesti- vät 45 minuuttia (vaihteluväli 10–240) ravitsemusterapeutilla ja 27 minuuttia (vaihteluväli 3–300) diabeteshoitajalla.

Valtaosa koki saaneensa jatkossakin riittävästi ruoka- valio-ohjausta (60 %), mutta edelleenkään 23 % vastaa- jista ei kokenut saaneensa ohjausta riittävästi.

Ohjauksen sisältö ja asiakkaan kokema ohjaustarve

Ruokavalio-ohjauksen sisältöä koskeneessa kohdassa vastaajat asettivat useimmiten käsitellyt asiat nume- rojärjestykseen. Ohjauksessa korostuivat vastaajien mukaan hiilihydraattien arvioiminen, rasvan määrä ja laatu, ateriarytmi, energiansaanti, proteiinit ja herkut.

Enemmän ohjausta olisi toivottu kaikista näistä, mutta mieluiten hiilihydraattien arvioimisesta (30 %) ja ener- giansaannista (27 %).

Kuva 1. Vastausprosentti ikäryhmittäin ja sukupuolittain.

100 80 60 40 20 0

Vastausprosentti

15–24 25–34 35–44 45–54 55–64 65–

Miehet Naiset

14

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Ruokavalio-ohjaus koettiin erittäin tai melko tar- peelliseksi (84 %). Eniten hyödyttäneet asiat olivat hiilihydraattiarvioinnin opettaminen ja siihen liittyen erityistilanteet, kuten ruokailu ravintolassa, alkoholi ja diabetes, tavallisen sokerin käyttö, hypoglykemian korjaaminen ja liikunta. Ohjauksen ei koettu sisältä- neen tarpeettomia asioita (94 %). Tilanteita, jolloin oh- jausta olisi kaivattu, mutta sitä ei silloin saatu, mainitsi 22 % vastaajista. Näitä tilanteita olivat painonnousu, laihdutus ja raskaus sekä yksittäiset maininnat muista.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan jatkumolla, jonka päätepisteet olivat 0 ja 100 (0−100 %) seuraavia asioita:

ruokavalio-ohjauksen koettu hyödyllisyys (ei hyötyä

− paljon hyötyä), omat taidot hoitaa diabetesta (heik- ko – erinomainen) ja onko ruokavalio-ohjaus vaikut- tanut verensokeritasapainoon (ei – todella paljon).

Ruokavalio-ohjauksesta koettu hyöty jatkumolla oli 70 %, eli asiakkaat kokivat hyötyneensä ohjauksesta.

Omat taidot hoitaa diabetesta ruokavaliolla ja insulii- nilla koettiin jatkumolla hyviksi 69 %. Ruokavalio-oh- jauksen vaikutusta suoraan verensokeritasapainoon oli vaikea arvioida, koska keskimääräinen vastaus jatkumolla oli 59 %. Miesten ja naisten välistä tilas- tollisesti merkitsevää eroa ei todettu missään edellä mainituissa.

Tämä oli kyselytutkimus, jossa asiakkaat palaut- tivat lomakkeen postitse poliklinikkakäynnin jälkeen.

He allekirjoittivat käynnin yhteydessä suostumuksen, ja näiden suostumuslomakkeiden avulla laskettiin, kuinka monelle lomakkeita oli jaettu, sukupuoli ja ikä- jakauma. Varsin moni jätti vastaamatta, useimmiten nuori mies. Valikoituminen on siis todennäköistä, mikä vaikuttaa luonnollisesti tuloksiin.

Vastaajien joukossa oli myös erittäin pitkään sai- rastaneita, jolloin todellisten ohjauskäyntien määrä on vain karkea arvio. Lomaketta laadittaessa tämä otet- tiin huomioon. Asiakkaan mielipiteen esille saaminen oli tavoite, joka ohjasi kysymysten laadintaa. Avoimet kysymykset lomakkeen lopussa antoivat vastaajalle mahdollisuuden vapaaseen kommentointiin. Vasta- usten perusteella saatiin kuva siitä, miten ohjauksen määrä ja sisältö on koettu.

Kuva 2. Ravitsemusterapeutin antamien jatko-ohjauskertojen lukumäärä.

Ei kertaakaan tai ei ole vastattu

1–2 3–4 5–9 10–

50 40 30 20 10 0

Jatko-ohjauskertojen lukumäärä

Ruokavalio-ohjaus koettiin erittäin tai melko tarpeelliseksi

(84 %).

Kuva: Diabetesliitto/Janne Viinanen

Miten ohjausta pitäisi kehittää sairaanhoitopiirissä?

Vastaajien mukaan ravitsemusterapeutin kahden tai kolmen vuoden välein antama ohjaus on tarpeen al- kuohjauksen jälkeenkin. Asiaa tiedusteltiin avoimella kysymyksellä. Asiakkaan näkökulmasta ruokavalio- ohjauksen peruselementit ovat toistuvuus, käytännön- läheisyys, yksilöllisyys ja tietojen päivitys.

Eräs vastaaja totesi: ”Mielestäni pitäisi testata esi- merkkilautasmallien avulla, osaako diabeetikko todelli- suudessa laskea hiilihydraattimäärät. Diabeetikko hel- posti vastaa kysyttäessä, ettei ruokavalion suhteen ole ongelmia. Todellisuudessa hän ei vain ehkä tiedosta nii- tä. Ravitsemusterapeutin ohjausta pitäisi olla jo vuosia diabetesta sairastaneille, sillä asiat unohtuvat ja monella hoito vaatisi lisähuomiota. Ymmärtävä, mutta napakka ote ohjaukseen. Virheet pitäisi kaivaa esiin.”

Asiakkaat saavat hyvin alkuohjauksen, mutta jatko-ohjaus jää monelta saamatta (22 % vastanneista).

Ravitsemusterapiaa tarvitaan apuna erityisesti asi- akkaan vaihtuvissa elämäntilanteissa, ja ajantasaista ohjausta pitäisi olla yhdenmukaisesti saatavilla hoito- paikasta huolimatta. Ohjauskäytäntöjen yhdenmukai- suus ja ajantasaisuus koko sairaanhoitopiirin alueella – riippumatta hoitopaikasta – on myös tärkeää, joten terveysammattilaisten osaamista tulisi määräajoin päi- vittää kouluttamalla.

Hyviä kokemuksia tyypin 1 diabeetikoiden ravitsemusohjauksen keskittämisestä

Ravitsemushoito on tutkimuksissa osoitettu vaikutta- vaksi osaksi diabeetikon hoitoa (6–7). Diabeteksen Käy- pä hoito -suositus 2013 painottaa moniammatillista yh- teistyötä ja viittaa diabeetikon ravitsemusohjaukseen (8). Ravitsemusterapeutin antamaa kokonaisuuden kartoittavaa ruokavalio-ohjausta tarvitsevat erityisesti ne tyypin 1 diabeetikot, joilla on huono hoitotasapai- no, joiden insuliinihoitomuoto muuttumassa, joilla on ruokavaliohoitoa vaativia sairauksia, joiden suunnitel- missa on raskaus tai joilla on mikroalbuminuriaa tai diabeettinen munuaissairaus (8).

Seinäjoen keskussairaalassa ravitsemusterapiapal- velut ovat tarjolla kaikille potilaita hoitaville yksiköil- le. Palvelutarjonta pohjautuu yksiköiden ilmoittamaan tarpeeseen. Ravitsemusterapiayksikössä on tehtävä- sisältöjen tarkentamisen myötä keskitetty tyypin 1 diabeetikoiden ravitsemusohjausta tietylle ajanva- rauslistalle, jolloin ravitsemusterapeutti voi perehtyä syvemmin diabetekseen liittyviin haasteisiin.

Maakunnassa aluetyössä hyviksi havaittuja käy- täntöjä ovat yksilöohjausta sisältävän ravitsemuste- rapeutin työpäivän ohella erilaiset ryhmäohjaukset.

Ryhmäohjausta puoltaa ryhmän mahdollistama ver- taistuki ja ohjauskertojen suurempi määrä. Ryhmässä annettu ohjaus ei ole kustannuksiltaan yksilöohjausta kalliimpaa (9). Useamman kerran kokoontuviin ryh- miin osallistuva keskittyy omahoidon pulmiin usean tunnin ajan, eli ohjausta tulee määrällisesti enemmän verrattuna yksilöohjaukseen (9).

Tulisi varmistaa, että myös ne tyypin 1 diabeetikot, joiden sairaus on todettu ja hoito käynnistetty perus- terveydenhuollossa, pääsevät ravitsemusterapiaan ja saavat sekä alku- että jatko-ohjauksen.

Diabeteksen hoito on ennen kaikkea moniammatil- lista yhteistyötä, jossa hyödynnetään kaikki saatavilla oleva osaaminen asiakkaan eduksi. Ohjauskäytäntöjä ja prosesseja on hyvä tarkastella määräajoin, ja tämän tarkastelun kautta kehittää työskentelyä suuntaan, jos- sa asiakas saa tarpeensa mukaisen palvelun.

Soili Alanne

FT, THM, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Seinäjoen keskussairaala

Ravitsemusterapia soili.alanne@epshp.fi Taina Mustila

LT, lastenendokrinologi Seinäjoen keskussairaala Lastenyksikkö

Kirjallisuus

1. Sigurdardottir A. Self-care in diabetes: model of factors affecting self-care. J Clin Nurs 2005;14:301-314.

2. Harris M, Wysocki T, Sadler M ym. Validation of a structured interview for the assessment of diabetes self-management.

Diabetes Care 2000;23(9):1301-1304.

3. Cox E, Fritz K, Hansen K ym. Development and validation of PRISM: a survey tool to identify diabetes self-management barri- ers. Diabetes Res Clin Pract 2014;104(1):126-135.

4. Ahola A, Mikkilä V, Saraheimo M ym. Sense of coherence, food selection and leisure time physical activity in type 1 diabetes.

Scand J Public Health 2012;40:621-628.

5. Ahola A, Groop P-H. Barriers to self-management of diabetes.

Diabet Med 2013;30:413-420.

6. The Diabetes Control and Complications Trial Research Group.

The effect of intensive treatment of diabetes on the development and progression of long-term complications in insulin-dependent diabetes mellitus. N Engl J Med 1993;329:977-986.

7. Pastors J, Warshaw H, Daly A ym. The evidence for the effective- ness of medical nutrition therapy in diabetes management.

Diabetes Care 2002;25:608-613.

8. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkä- reiden yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Diabetes - Käypä hoito -suositus 12.9.2013.

9. Alanko J, Alanne S, Salonen K ja Tauriainen H. Ensitietoryhmä on hyvä aloitus tyypin 1 diabeetikoiden omahoitoon. Suom Lääkäril 2011;66:1684–1685.

16

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Uusia laitteita tulee diabeetikoiden omahoitoon, mutta vain pieni tekniikasta innostuneiden joukko ottaa ne nopeasti käyttöön. – Miksi, sitä ihmeteltiin Pariisissa diabetesalan suuressa teknologiakongressissa, ATTD:ssa.

– Kehittäkää parempia laitteita, ihmettelijöille vastattiin.

Kehittyvän teknologian hyödyntäminen diabetek- sen hoidossa oli kahdeksatta kertaa ATTD (Advanced technologies and treatments for diabetes) -kokouksen ai- heena. Neljän päivän aikana tutkijat ja diabeteshoidon ammattilaiset pääsivät vaihtamaan kokemuksia siitä, miten uusinta teknologiaa päästäisiin parhaiten sovel- tamaan käytännön potilastyössä.

Teknologiakeskeisyys näkyi myös kokouksen jär- jestelyissä. Tutkimustiivistelmäkirja oli osallistujien käytössä vain sähköisenä versiona, ja varsinaista tut- kimusjulistenäyttelyä ei pidetty. Tutkimustiivistelmät olivat katseltavissa tietokonepäätteiltä, ja keskustelta- viksi valitut tiivistelmät avattiin isoille näytöille poste- rikiertojen tapaan.

Insuliinipumput –

lenkin sulkeutuminen lähestyy

Insuliinipumppujen uusin sukupolvi oli vahvasti esil- lä kokouksessa, sekä luennoilla että näyttelyssä. Tadej Battelino, Thomas Danne ja Roman Hororka esitte- livät tutkimustuloksia sensoreiden ja insuliinipump-

pujen yhteiskäytön uusimmista kehitysvaiheista. Jat- kuvan glukoosinseurannan (sensoroinnin) on useissa tutkimuksissa osoitettu parantavan hoitotasapainoa insuliinipumppuhoidossa, ja uusimmissa insuliini- pumpuissa hyödynnetäänkin verensokerin muutosten ennustettavuutta sensoroinnin avulla.

Enää ei riitä, että insuliinipumppu pysäyttää in- suliinin annostelun, kun verensokeri laskee hälytys- rajalle, vaan uusimmissa laitteissa on tunnistin, joka aistii verensokerin laskuvauhdin, tekee sen perusteel- la ennusteen hälytysrajan lähestymisestä ja pysäyttää pumpun jo ennen hypoglykemiaa. Kun verensokeri- taso alkaa nousta, pumppu kytkeytyy uudelleen toi- mintaan.

Potilaiden kokemukset uudesta insuliinipumpus- ta ovat rohkaisevia. Monet kertoivat nukkuvansa yön- sä rauhallisemmin ja tuntevansa olonsa vapaammaksi harrastusten ja esimerkiksi liikunnan yhteydessä.

Keinohaimatutkimukset siirtyivät diabeetikoiden arkeen

Insuliinipumpun seuraavassa kehitysvaiheessa ol- laan jo varsin lähellä keinohaimaa. Tähän mennessä jatkuvan glukoosinseurannan ja insuliininannostelun yhdistävästä closed loop -hoidosta on julkaistu jo yli 70 kliinistä tutkimusraporttia, ja useita tutkimuksia on parhaillaan käynnissä.

Kokousuutisia

MARJA-TERTTU SAHA

Uusia upeita laitteita tulee omahoitoon

– miksi potilaat eivät käytä niitä?

Viimeisimmissä keinohaimaa koskevissa tutki- muksissa on siirrytty diabetesleireiltä ja hotelliasumi- sesta kotioloihin. Revital Nimrin mukaan käytäntöön parhaiten sovellettavaa tietoa saadaan tutkimuksista, joissa potilaat hoitavat itseään itsenäisesti omassa kodissaan ja joissa tutkimusasetelmaan liitetään ar- kipäivien lisäksi myös viikonloppuja ja esimerkiksi liikuntaharrastuksia. Thomas Danne lisäsi, että clo- sed loop -ohjelman käyttöön liittyvä hypoglykemian pelko useimmiten hälvenee muutamassa päivässä ja että useissa tutkimuksissa on jo pyritty seuranta-ajan pidentämiseen.

Adherenssi, komplianssi – vai jotain muuta?

Diabeteshoidon ammattilaiset ihmettelevät usein, miksi potilaat eivät halua käyttää teknisiä apuvälinei- tä hoidossaan. Glukoosisensorit, insuliinipumput ja annoslaskurit jäävät usein vajaakäytölle, eikä niiden tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetä.

ATTD käsitteli psykososiaalisia seikkoja erityisis- tunnossa, jossa oli alustusten jälkeen varattu runsaasti aikaa keskusteluun.

Potilaiden asenteita, uskomuksia ja tunteita pidettiin tärkeinä siinä, miten potilaat suhtautuvat hoitavan tahon tarjoamiin välineisiin. Potilaiden haas- tatteluissa on käynyt ilmi, että joillekin esimerkiksi jatkuvan glukoosisenso- roinnin käytön esteenä on, etteivät he halua kaikkea sitä tietoa, jonka senso-

rointi antaa. Tiedon runsas määrä saattaa ahdistaa po- tilaita, jos he arvelevat, että heidän pitäisi osata tehdä päätelmiä saamastaan informaatiosta enemmän kuin he tekevät. Joskus hälytykset koetaan ongelmaksi, ja joillekin laitteiden kantaminen on vastenmielistä.

Yleiskeskustelussa esitettiin, että ammattilaisten käyttämät termit adherenssi (hoitoon kiinnittyminen) ja komplianssi (hoitomyöntyvyys) ovat tavallaan nega- tiivissävyisiä ja viittaavat siihen, että emme ymmärrä potilaiden käyttäytymistä. Ehdotettiin, että adherens- sin ja/tai komplianssin puuttumisen ihmettelyn sijaan kehitettäisiin niin hyviä teknisiä apuvälineitä, että po- tilaat hyväksyisivät ne ja ottaisivat ne omikseen.

Pelkkä tekniikan kehittäminen tuskin riittää tähän tavoitteeseen pääsemiseksi, vaan tarvitaan niiden seik- kojen ymmärtämistä, jotka estävät hoidon toteutumis- ta toivotulla tavalla. Toisaalta on huomattava, etteivät tekniset laitteet toimi samalla tavalla eri ihmisten käy- tössä. Käyttäjän on voitava luottaa laitteeseensa.

Luottamus syntyy ajan kanssa

Luottamuksen kehittymiselle on annettava oma ai- kansa. Jill Weissberg-Benchelin mukaan kyselytut- kimukset ovat osoittaneet, että potilaiden on usein vaikea luottaa siihen, että tekninen apuväline todella toimii niin kuin pitäisi. Tästä huolimatta tutkimuksis- sa mukana olleiden on joskus vaikea luopua välineistä tutkimuksen päätyttyä.

Diabeetikoiden hoitoon vaikuttavien psykososiaa- listen tekijöiden ymmärtämiseksi ja hoidon optimaa- lista toteuttamista estävien seikkojen selvittämiseksi suunniteltiin kansainvälisen asiantuntijatyöryhmän kokoamista.

Mobiilisovellukset yhä vaivalloisia käyttää

Erilaisia älypuhelin- ja tablettisovelluksia on kehitetty sekä tyypin 2 diabeetikkojen liikkumista ja painonhal- lintaa tukemaan että tyypin 1 diabeetikkojen hiilihyd- raattiarvioinnin ja verensokeriseurannan avuksi. Läh- tökohtana on ollut älypuhelimien käytön voimakas lisääntyminen.

Ruokien hiilihydraattimääriä voi ladata puhelinsovellukseen, ja veren- sokerimittausten tulokset voi kirjata puhelimeen vihkon sijaan. Osaan oh- jelmista voi asettaa muistutuksia ja hä- lytyksiä, ja joistakin voi tulostaa käyriä tai taulukoita. Ongelmana esimerkiksi verensokerien kirjanpidossa on, että tiedot pitää yhä syöttää käsin, mihin kuluu aikaa ja mikä saattaa kyllästyttää. Lisäksi vasta harvoja mobii- liohjelmia on käännetty useammalle kielelle.

Uusi mittari skannaa verensokerin

Verensokerin mittaamiseen on odotettu vaihtoeh- toja sormenpäänäytteille varsinkin nuorimpien potilaiden hoitoon. ATTD:n näyttelyssä esiteltiin verensokerimittaria, jolla skannataan ihossa oleva tunnistinnappi (sensori). Sensorin vaihto kahden vii- kon välein ja kalibroinnin tarpeettomuus kuulostavat mielenkiintoisilta parannuksilta. Toistaiseksi mittari ei ole Suomessa markkinoilla, eikä laitetta ole hyväksytty lasten käyttöön.

Marja-Terttu Saha

Lastenendokrinologian dosentti, lasten diabeteslääkäri

TAYS, lastenklinikka Marja-Terttu.Saha@uta.fi

Potilaiden on usein vaikea luottaa siihen, että tekninen apuväline

todella toimii niin kuin pitäisi.

18

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Haiman beetasolujen kajoamaton kuvantaminen:

Tulevaisuuden työkalu diabeteksen ehkäisyyn ja yksilölliseen hoitoon

Haiman kajoamaton kuvantaminen avaa uusia mahdollisuuksia diabeteksen sairausmekanismien sekä beetasolumassan ja beetasolujen toiminnan ymmärtämiselle.

Toistaiseksi haiman beetasolujen kuvantamiseen ei ole potilastyöhön sopivaa merkkiainetta. Tulevaisuudessa kuvantamista voidaan hyödyntää

sairauden ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa hoitoonohjauksessa. Se voi myös auttaa kehittämään entistä yksilöllisempiä hoitomuotoja.

Diabetes on monimuotoinen glukoosiaineenvaihdun- nan sairaus, josta on tullut maailmanlaajuisesti mer- kittävä kansanterveyden ongelma. Nykyään diabetes- ta sairastaa maailmassa noin 390 miljoonaa ihmistä, ja määrän arvioidaan nousevan lähes 600 miljoonaan vuoteen 2035 mennessä (IDF Diabetes Atlas).

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksessa keskei- siä sairauden syntyä ja etenemistä selittäviä tekijöitä ovat haiman Langerhansin saarekkeiden insuliinia erittävien beetasolujen toimintahäiriö ja lopulta kuo- lema. Näiden tapahtumien syyt ovat vielä epäselvät.

Diabeteksen eri muotojen patofysiologia, genetiikka ja kliininen ilmiasu vaihtelevat.

Diabeteksen toteaminen perustuu glukoosipitoi- suuden ja muiden epäsuorien ilmaisimien määrittä- miseen verestä. Kun sairaus todetaan, suurin osa bee- tasoluista on jo tuhoutunut.

Kaikki beetasolut eivät kuolekaan

Perinteisesti on ajateltu, että tyypin 1 diabetekses- sa beetasolut tuhoutuvat kokonaan. Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tyypin 1 diabetesta sairastavilla on toiminnallisesti hiljentynei- tä mutta eläviä beetasoluja (1). Nämä solut pystyvät tuottamaan ja erittämään insuliinia, vaikka sairauden toteamisesta olisi kulunut vuosia (2). Siitä, miten nämä

hiljentyneet solut vaikuttavat sairauden etenemiseen, ei ole tarkkaa tietoa. Auttavatko ne tasapainottamaan veren glukoositasapainoa, onko niillä osuutta lisäsairauksien synnyssä tai ehkäisevätkö ne kenties hypoglykemiaa eli liian matalaa verensokeria?

Kliinisesti todetun diabe-

teksen ”luonne” ei riipu ainoastaan beetasolujen ab- soluuttisesta määrästä, vaan myös yksittäisten solujen kyvystä tuottaa insuliinia. Ei tiedetä tarkkaan, miten ja miksi beetasolut tuhoutuvat tyypin 1 ja 2 diabeteksessa ja miten beetasolumassa ja solujen toiminta vaihtelevat sairauden eri vaiheissa.

On osoitettu, että tyypin 2 diabetesta sairastavil- la beetasolujen toiminta saattaa heiketä, mutta siitä huolimatta solumassa säilyy. Lisäksi on havaittu mer- kittävää, jopa viisinkertaisia, yksilöiden välistä beeta- solumassan vaihtelua (3, 4) niin terveillä kuin tyypin 1 diabetesta sairastavillakin. Massan näin suuri luonnol- linen vaihtelu tekee beetasolujen tutkimuksesta entis- tä vaikeampaa. On tärkeää selvittää tulevaisuudessa, voiko beetasolumassan ja sen toiminnan välinen suhde ennakoida diabeteksen puhkeamista ja potilaan vastet- ta eri hoitomuotoihin.

Isotooppilääketiede tulee haimatutkimukseen

Isotooppilääketieteen kehitys alkoi 1920-luvulla, jolloin ensimmäisen kerran käytettiin radioaktiivi- sia merkkiaineita lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Isotooppilääketieteellä tarkoitetaan lääketieteen eri- koisalaa, jossa käytetään radioaktiivisista aineista valmistettuja radiolääkkeitä sairauksien tutkimiseen ja hoitoon. Elimen toiminnan muutokset vaikuttavat usein radiolääkkeen jakautumiseen elimessä (5).

Jotta tyypin 1 ja 2 diabeteksen syntyä ja kehitystä ymmärrettäisiin paremmin, on tärkeää kehittää ka-

KIRSI MIKKOLA

Haiman beetasolujen kajoamaton kuvantaminen:

joamattomia kuvantamismenetelmiä aktiivisen beeta- solumassan havainnoimiseksi. Haiman kuvantamisen tekevät vaikeaksi sen sijainti syvällä vatsaontelossa sekä beetasolujen pieni määrä ja niiden tasainen ja- kautuminen koko haiman alueelle (kuva 1). Beetasolut muodostavat vain 1−2 % koko haiman massasta. Lan- gerhansin saarekkeiden massasta niitä on 70−80 %. Li- säksi Langerhansin saarekkeet muodostuvat kolmesta muusta solutyypistä: alfa-, delta- ja PP-soluista.

Beetasolumassa vähenee diabeteksessa. Tähän as- ti beetasolumassa on pystytty määrittämään lähinnä ruumiinavausnäytteistä tai haimanpoistojen yhtey- dessä (6). Beetasolujen toimintaa on puolestaan mitattu kajoamattomasti glukoosirasituskokeella. Beetasolu- massan määrittäminen kudosnäytteestä histologisin menetelmin on ongelmallista, koska beetasolut saat- tavat olla elinkelpoisia, mutta toimintakyvyttömiä (7).

Tällöin aktiivisen, insuliinia erittävän beetasolumassan määrittäminen vaikeutuu (8). Tämän vuoksi tarvitaan kajoamattomia kuvantamismenetelmiä.

Beetasolujen toiminnan kuvantaminen kajoamat- tomasti radioaktiivisia merkkiaineita käyttäen asettaa erityisiä vaatimuksia kuvantamismenetelmälle: me- netelmän paikanerotuskyvyn tulee olla erinomainen ja merkkiainemolekyylin tulee sitoutua spesifisesti beetasoluihin muttei muihin saarekesoluihin. Lisäksi

merkkiainemolekyyli saisi sitoutua vain vähäisessä määrin eksokriiniseen, avoeritteiseen haiman osaan tai haimaa ympäröiviin muihin vatsaontelon kudoksiin, kuten maksaan ja munuaisiin.

Beetasolujen toiminnan kuvantamisessa tärkeää on myös kuvannettavan reseptorin eli vastaanotinmole- kyylin ilmeneminen kohdekudoksessa. Esimerkiksi kas- vainkudoksessa kuvannettava kohdereseptori yleensä ilmentyy huomattavasti enemmän kuin terveessä ku- doksessa, mikä johtaa korkeaan radioaktiivisuuskerty- mään kohdekudoksessa (9,10). Reseptorikuvantamisen ohella voidaan kuvantaa aineenvaihdunnan prosesseja, kuten glukoosin kertymistä soluun.

Monta menetelmää jo käytössä

Kliiniseen käyttöön soveltuvia kuvantamismenetelmiä ovat toiminnalliset PET (positroniemissiotomografia) ja SPECT (yksifotoniemissiotomografia) sekä rakenteelliset TT (tietokonetomografia) ja MK (magneettikuvaus) sekä näiden yhdistelmät PET/TT ja PET/MK. PET ja SPECT ovat leikekuvantamismenetelmiä, joissa hyödynne- tään radioaktiivisesti leimattuja merkkiaineita. Mene- telmissä kohdetta kuvataan viipaleittain ja yhdistämäl- lä viipaleet saadaan kohteesta kolmiulotteinen malli.

Menetelmien avulla määritetään radioaktiivisen merk- kiaineen jakaumaa kudoksessa ajan ja paikan suhteen.

Suomen ensimmäinen PET-kamera otettiin käyttöön Turussa vuonna 1988 (11).

Parhaimmassa tilanteessa kajoamattomat kuvan- tamismenetelmät yhdistettynä stimuloituun C-pepti- dipitoisuuden määritykseen mahdollistaisivat toimin- nallisen ja ei-toiminnallisen beetasolumassan määrän arvioinnin. Beetasolumassan määrän vaihtelun ja solu- jen toiminnan ymmärtäminen auttaisi nykyistä yksilöl- lisemmän lääkehoidon kehittämisessä (16).

Hyvän radiomerkkiaineen löytäminen ei ole helppoa

Radionuklidi on atomilaji, joka muuttuu itsestään toi- seksi nuklidiksi ja lähettää samalla ionisoivaa säteilyä.

Kemiallista yhdistettä, johon on liitetty radionuklidi ja joka on sellaisessa muodossa, että sitä voidaan antaa tutkittavalle henkilölle, nimitetään radiolääkkeeksi (12).

PET-tutkimuksissa käytettyjä radionuklideja ovat muun muassa hiili-11 (puoliintumisaika 20 minuuttia), fluori-18 (puoliintumisaika 110 minuuttia) sekä happi-15 (puoliintumisaika 2 minuuttia). SPECT-kuvantamisessa käytettyjä radionuklideja ovat teknetium-99m (puoliin- tumisaika 6 tuntia), indium-111 (puoliintumis aika 2,8 päivää) sekä jodi-123 (puoliintumisaika 13,2 tuntia).

Kuva 1. Diabeteksen vaikutus haiman beetasolu- massaan. Diabetesta sairastavalla haiman beeta- solumassa on pienentynyt eivätkä jäljelle jääneet solut pysty enää tuottamaan riittävästi insuliinia veren glukoositason ylläpitämiseksi (Souza ym. 2006 mukaan).

Beetasolumassa Terve haima

Diabetes

20

Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2015

Kuva 2. Kaavakuva beetasolusta, jossa nähtävissä kuvanta- misen kannalta tutkituimmat reseptorit ja niihin soveltuvat radio- aktiiviset merkki- aineet (Mukailtu, Gialleonardo ym. 2012).

Vesikulaarinen monoamiini- kuljettajaproteiini 2 TAG-T2

Ennen kliinistä käyttöä uusi radioleimattu merk- kiaine tulee arvioida. Prekliinisessä tutkimuksessa analysoidaan merkkiaineen farmakokinetiikkaa ja arvioidaan sen yleistä soveltuvuutta kliiniseen käyt- töön. Farmakokineettisissä tutkimuksissa määritetään merkkiaineen absorbtiota eli imeytymistä, jakaumaa, metaboliaa sekä erittymistä kudoksista ja elimistöstä.

Hyvän radiomerkkiaineen ominaisuuksia ovat korkea ominaisradioaktiivisuus, joka on merkkiaine- tutkimuksen edellytys, sekä sopiva radionuklidin puo- liintumisaika suhteessa tutkittavaan ilmiöön. Lisäksi nopea poistuminen plasmasta ympäröiviin kudoksiin, suuri spesifinen ja vähäinen epäspesifinen kertymä kohdekudoksiin, tunnettu aineenvaihdunta ääreisku- doksissa, sopiva rasvaliukoisuus ja veri-aivoesteen ylitys tutkittaessa keskushermostoa ovat hyvän merk- kiaineen edellytyksiä. Merkkiaine on myös pystyttävä muokkaamaan potilaalle tai koe-eläimelle annostelta- vaan muotoon.

Pettymyksiä ja varovaista toiveikkuutta

Useiden PET- ja SPECT-merkkiaineiden soveltuvuut- ta beetasolukuvantamiseen on jo selvitetty (kuva 2).

VMAT2 (vesikulaarinen monoamiinikuljettajaproteiini 2) -spesifistä DTBZ (dihydrotetrabenatsiini) -molekyyliä ([¹¹C]DTBZ, [¹⁸F]FP-DTBZ) pidettiin hyvänä kuvan- tamaan beetasolumassan muutoksia (12). Merkkiai- neen kliiniset tutkimukset olivat jo pitkällä, kunnes ne osoittivat merkkiaineen sitoutumisen olevan pää- asiassa epäspesifistä, eikä sillä pystytty kuvantamaan terveiden ja diabetesta sairastavien potilaiden välisiä beetasolumassan eroja (13, 14). Beetasolun pintaan spesifisesti sitoutuvan monoklonaalisen vasta-aineen, IC2, soveltuvuutta kuvantamiseen on myös selvitetty.

Radioaktiivisesti leimattujen vasta-aineiden kliinistä käyttöä on kuitenkin rajoittanut niiden suuri koko ja hidas siirtyminen verenkierrosta kudokseen sekä mu- nuaisten suuri radioaktiivisuuskertymä (15).

[³H]Repaglinidi [¹¹C]Repaglinidi [¹⁸F]Repaglinidi [³H]Glibenklamidi [¹⁸F]Glibenklamidi

[¹²³I]Naftyylialaniini- johdokset

[³H]Serotoniini [¹¹C]HTP

[¹²⁵I]GLP-1 [¹²⁵I]Eksendiini-3 [⁶⁸Ga]Eksendiini-3 [¹¹¹In]Lys 40(Ahx- DTPA)Eksendiini-4

[¹¹¹In]IC2 MoAb [¹⁸F]FBT

[^99mTc]cMORF [¹¹¹In]cMOR

[¹⁸F]FDG [¹⁴C]Nikotiini- amidi

ATP-kaliumkanava

Somatostatiinireseptori 2

Serotoniinireseptori

Asetyylikoliinin kuljettajaproteiinit

Suurten aminohappojen kuljettajaproteiini IC2-antigeeni

Glukoosin kuljettajaproteiini 1 Aromaattisten L-amino- happojen dekarboksylaasi

Glukagoninkaltaisen peptidi-1:n reseptori [³H]L-DOPA

[³H]-Dopamiini

[¹¹C]DTBZ [¹⁸F]DTBZ

[¹³¹I]DTZ [¹⁸F]DTZ

Sinkki²⁺

Sinkki²⁺

Sinkki²⁺

Sinkki²⁺

Sinkki²⁺

Sinkki²⁺

Nykyisin yksi tutkituimmista PET- ja SPECT-ku- vantamiseen sopivista reseptoreista on GLP-1 (glu- kagonin kaltainen peptidi-1) -reseptori, jota ilmentyy runsaasti beetasoluissa. Alun perin gilaliskosta (He- loderma suspectum) eristetty eksendiinimolekyyli on GLP-1-peptidin stabiili analogi, ja se sitoutuu spesifi- sesti GLP-1-reseptoriin. Eksendiiniä on leimattu use- alla eri radionuklidilla, ¹¹¹In, ⁶⁴Cu, ⁶⁸Ga (16, 17). Niiden ongelmana on kuitenkin ollut merkkiaineen erittäin korkea kertymä munuaisiin, mikä aiheuttaa huomat- tavaa säderasitusta (18).

(20). Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 10–20 % saarekesolusiirron saaneista potilaista tulee toimeen il- man insuliinilääkitystä vielä viisi vuotta toimenpiteen jälkeen (21, 22). Toimivan beetasolumassan arviointi on kuitenkin edelleen hankalaa puutteellisten menetelmi- en vuoksi.

Lupaavia tuloksia on saatu menetelmästä, jossa potilaan omasta haimasta eristettyjä saarekesoluja on siirretty potilaan lihakseen (autologinen siirre). Siir- rettyjen beetasolujen elinvoimaisuutta tutkittiin GLP- 1-reseptorille spesifisellä [¹¹¹In]Eksendiini-merkkiai- neella (23).

Kajoamaton, vähäisen sädeannoksen aiheuttava kuvantamismenetelmä mahdollistaisi saarekesolu- siirron onnistumisen ja siirrännäisen selviämiseen vaikuttavien ominaisuuksien tutkimisen pitkän ajan kuluessa. Tämä puolestaan edesauttaisi saarekesolu- siirtomenetelmien kehittämistä ja vähentäisi toimen- piteen jälkeisiä komplikaatioita.

Kirsi Mikkola

FM, tohtorikoulutettava Valtakunnallinen PET-keskus kkmikk@utu.fi

www.turkupetcentre.fi

Kirjallisuus

1. Faustmann DL. Why were we wrong for so long? The pancreas of type 1 diabetic patients commonly functions for decades.

Diabetologia 2014;57:1-3.

2. Keenan HA, Sun JK, Levine J ym. Residual insulin production and pancreatic b-cell turnover after 50 years of diabetes: Joslin Medalist Study. Diabetes 2010;59:2846-2853.

3. Rahier J, Guiot Y, Goebbels RM ym. Pancreatic b-cell mass in European subjects with type 2 diabetes. Diabetes Obesity and Metabolism 2008;10:32-42.

4. Ritzel RA, Butler AE, Rizza RA ym. Relationship between beta- cell mass and fasting blood glucose concentration in humans.

Diabetes Care 2006;29:717-718.

5. Korpela H. Isotooppilääketiede Teoksessa: Säteilyn käyttö (Pukki- la O toim.), 2004:220-252. Karisto Oy, Hämeenlinna. www. stuk.

fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja/

6. Weir GC & Bonner-Weir S. Five stages of evolving beta-cell dys- function during progression to diabetes. Diabetes 2004;53(Suppl 3):S16-S21.

7. Coppieters KT, Dotta F, Amirian N ym. Demonstration of islet- autoreactive CD8 T cells in insulitic lesions from recent onset and long-term type 1 diabetes patients. The Journal of Experimental Medicine 2012;209:51-60.

8. Gotthardt M, Eizirik DL, Cnop M ym. Beta cell imaging – a key tool in optimized diabetes prevention and treatment. Trends in Endocrinology and Metabolism 2014;25:375-377.

9. Baum RP, Prasad V, Muller D ym. Molecular imaging of HER2- expressing malignant tumors in breast cancer patients using synthetic 111In- or 68Ga-labeled Affibody molecules. The Journal of Nuclear Medicine 2010;51:892-897.

10. Wild D, Behe M, Wicki A ym. [Lys40(Ahx-DTPA-111In) NH2]

exendin-4, a very promising ligand for glucagon-like peptide-1 (GLP-1) receptor targeting. The Journal of Nuclear Medicine 2006;47:2025-2033.

11. Wegelius U & Paul R. Turun PET-keskusta kehitetään laajaksi tutkimuskokonaisuudeksi. Suomen lääkärilehti 1990;54:3023- 3025.

12. Goland R, Freeby M, Parsey R ym. 11C-dihydrotetrabenazine

Sen sijaan Turun PET-keskuksessa fluori-18-leima- tulla eksendiinimerkkiaineella ([¹⁸Eksendiini) tehdyt tutkimukset osoittivat munuaiskertymän olevan mer- kittävästi vähäisempää ja merkkiaineen erittyvän mu- nuaisten kautta virtsaan (Mikkola ym., julkaisematon).

Tämä on tärkeä ominaisuus PET-kuvan muodostumi- sen sekä munuaisten ja beetasolujen sädeannoksen kannalta. Vaikka beetasolujen kuvantaminen eksendii- nipohjaisilla merkkiaineilla vaikuttaakin lupaavalta, tarvitaan vielä lisätutkimuksia mahdollisista resepto- ritason muutoksista. Niitä saattaa tapahtua muun mu- assa silloin, kun veren glukoosipitoisuus on suuri (19).

Kuvantamistarpeet lisääntyvät

Elimistön luontaisten beetasolujen ohella voidaan ku- vantaa kajoamattomasti myös muun muassa saareke- solusiirrännäisiä ja haiman kasvaimia, insulinoomia.

Useimmiten tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla.

Insuliini pienentää veren glukoosipitoisuutta, mutta ei estä pitkän ajan kuluessa sairauden seurauksia, kuten silmä-, munuais-, hermo- ja sydänsairauksia. Saareke- solujen siirtoa pidetään yhtenä vaihtoehtona tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden hoidossa.

Saarekesolujen siirtoa rajoittavat luovuttajien rajal- linen määrä, hylkimisreaktiot ja vaikeudet arvioida in- suliinia riittävästi tuottavan beetasolumassan määrää

Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 10–20 % saarekesolusiirron saaneista potilaista tulee toimeen ilman insuliinilääkitystä

vielä viisi vuotta toimenpiteen jälkeen.