POHJANMAAN POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA MAANPUOLUSTAJA

POHJANMAAN POHJANMAAN

MAANPUOLUSTAJA

MAANPUOLUSTAJA

Kamppailu koronan kanssa jatkuu edelleen ja lopulli- nen voitto taudista on vielä tähystämättömissä. On- neksi kuitenkin arkielämä, ainakin täällä Suomessa, on pikkuhiljaa palaamassa normaaliksi. Uudesta tau- dista on myös uutisoitu, mutta ainakin tämänhetki- sen tiedon mukaan se ei oli- si yhtä laaja pandemia kuin korona on ollut.

Venäjän hyökkäys Ukrai- naan on kestänyt yli kolme kuukautta. Taistelujen päät- tyminen ei ole näköpiiris- sä eikä siitä ole tehty edes arvioita. Tilanne voi jatkua siis pitkäänkin.

Kansainvälinen tilanne on vaikuttanut myös suo- malaisten mielipiteeseen.

Sotilaallista liittoutumista tukee nyt kaksi kolmes- ta, viime syksynä hieman alle kolmannes vastaajista.

Suomen liittymistä Naton jäseneksi tuetaan nyt vah- vasti, 68 prosenttia haluaa Suomen liittyvän Natoon, viime syksynä neljännes.

Viimeisimmissä kyselyissä

on luku noussut jo 73 pro- senttiin. Natoon liittymistä vastustaa nyt 15 prosenttia, viime syksynä puolet vas- taajista.

Mahdollisen Nato-jäsenyy- den merkittävin vaikutus olisi se, että Suomi olisi osa Naton yhteistä puolustusta ja viidennen artiklan mu- kaisten turvatakuiden pii- rissä. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomatta- vasti suurempi. Naton suu- rimpia merkityksiä puolus- tuskyvylle olisivat sellaiset kyvykkyydet, joita pienellä maalla ei ole itsenäisesti varaa hankkia.

Kansalaisten maanpuo- lustustahto on vahvistunut selvästi, nyt 83 prosenttia haluaa, että Suomea puo- lustetaan aseellisesti, jos tänne hyökätään. Tämä on tehtyjen tutkimusten ja mittaushistorian perusteel- la kaikkien aikojen korkein tulos.

Suomen lähialueen sotilaal- linen tilanne on rauhallinen,

eikä Suomeen kohdistu so- tilaallista uhkaa. Yleisesti on arvioitu, että Suomeen voidaan kohdistaa vaiku- tuksia, jotka voivat vaikut- taa myös kansalaisiin. Laa- ja-alaisen vaikuttamisen keinovalikoima on moni- puolinen, esimerkiksi voi- mankäytöllä uhkaaminen, poliittinen painostus sekä mielipiteisiin ja turvalli- suudentunteeseen vaikut- taminen. Näihin on tärkeä varautua.

Puolustusvoimat jatkaa toimintaansa suunnitelmi- en mukaan. Pohjanmaan aluetoimistolla on hyvä valmius, jota säädellään joustavasti arvioidun tar- peen mukaisesti. Vuoden aikana toteutettavilla ker- tausharjoituksilla, Puo- lustusvoimien vapaaeh- toisilla harjoituksilla sekä Maanpuolustuskoulutus- yhdistyksen kursseilla yl- läpidetään ja kehitetään reserviläisten osaamista pohjalaismaakunnissa.

Pohjanmaan aluetoimis- ton yhteydenpito muihin viranomaisiin, kuntiin ja

kaupunkeihin sekä muihin keskeisiin kokonaismaan- puolustuksen toimijoihin on jatkuvaa.

Puolustusvoimien kesäkon- serttikiertue järjestetään tänä vuonna kahdellatoista paikkakunnalla Suomessa.

Kesäkonsertti järjestettiin Kokkolassa tiistaina 14.6.

Sotilasmusiikin ohella oli mahdollista tutustua Puo- lustusvoimien kalustoon ja toimintaan, Maanpuolus- tuskoulutusyhdistyksen, Reserviläisjärjestöjen ja maakuntajoukkojen toimin- taan sekä nauttia maistuvat kahvit Sotilaskodin osas- tolla.

Hyvää Puolustusvoi- main lippujuhlanpäivää 4.6.2022. Haluan kiittää ja onnitella ylennettyjä sekä palkittuja hyvin tehdystä työstä. Lauantai 4.6.2022 oli samalla myös päivä, jol- loin moni oppilas sai opin- not päätökseen, valmistui ammattiin tai sai laittaa päähänsä valkolakin. Par- haimmat onnittelut – nuo- rissa on tulevaisuus!

Aluetoimiston päällikkö Everstiluutnantti Pasi Heinua

Aluetoimistolla on hyvä valmius

Puolustusvoimat kehit- tää reservin koulutusta yhdessä Maanpuolustus- koulutuksen (MPK) sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Reservin koulutuk- sesta pyritään rakentamaan nousujohteinen kokonai- suus, joka tarjoaa entistä paremmin reserviläisille mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan ja toi- mintakykyään niin oma- ehtoista harjoittelua kuin reservin koulutustarjontaa hyödyntäen.

Reservin koulutusta kehit- tämällä varmistetaan, että koulutus tuottaa riittävästi sodan ajan tehtävää vastaa- via, osaavia, toimintaky- kyisiä ja sitoutuneita reser- viläisiä sekä vahvistetaan yleisesti maanpuolustustah- toa.

- Laadukas reservin kou- lutus luo perustan jouk- kojemme suorituskyvyn kehittämiselle toteaa Pää- esikunnan koulutuspäällik- kö eversti Kari Pietiläinen.

Reservin koulutus toteu- tetaan Puolustusvoimi- en ja Rajavartiolaitoksen kertausharjoituksina ja vapaaehtoisina harjoituk- sina, MPK:n järjestämänä sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena ja muina kursseina sekä reserviläisen omaehtoisena kouluttautumisena ja harjoitteluna.

- Puolustusvoimien ja MP- K:n kumppanuus on nyt luonteeltaan operatiivista.

Vapaaehtoinen maanpuo- lustuskoulutus on jatkossa entistä kiinteämpi osa Puo- lustusvoimien harjoitus- toimintaa ja paikallisjouk- kojen koulutusta, toteaa vapaaehtoisen maanpuo- lustuksen tarkastaja evers- ti Jukka Nurmi.

- MPK:n nousujohteisen ja ajankohtaisen koulutuk- sen avulla ylläpidetään ja parannetaan reserviläisten osaamista ja halutaan vah- vistaa paikallispuolustusta kaikilla osa-alueilla. Yh-

teistyö Puolustusvoimien, järjestöjen ja viranomaisten kesken on tässä avainase- massa, korostaa MPK:n koulutusjohtaja Timo Mus- taniemi.

Maanpuolustusjärjestöt tu- kevat ja luovat puitteet re- serviläisten omaehtoiselle ja ohjatulle ammunta- ja toimintakykyharjoittelulle valtakunnallisesti.

- Ammunta on reservi- läisen tärkein taito, mitä tulee säännöllisesti har- joittaa. Maanpuolustus- järjestöt mahdollistavat monipuolisen, viikoittai- sen ammunnan harrastami- sen paikallisyhdistyksissä ympäri maata. Fyysisen toimintakyvyn ylläpito ja maastotaidot ovat myös toiminnan keskiössä. Tämä kaikki tukee sitä, että Puo- lustusvoimilla on toimin- takykyinen reservi myös jatkossa. Lisäksi maanpuo- lustusjärjestöillä on tärkeä rooli maanpuolustustahdon ja -tietoisuuden vahvista- misessa, toteaa Reservi-

läisliiton toiminnanjohta- ja Minna Nenonen.

Asevelvollisuus, koulu- tettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen pe- rusta. Asevelvollisuusjär- jestelmä tuottaa laajan ja monipuolisen reservin, jolla mahdollistetaan koko maan puolustaminen. Ase- velvollisuutta kehitetään jatkuvasti ja reservin koulu- tuksen kehittäminen on osa parlamentaarisen asevel- vollisuuskomitean suosit- telemia toimenpiteitä. Ase- velvollisuuden perusteet eivät muutu mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä.

Reserviläisten osallistumi- nen Puolustusvoimien toi- mintaan Suomen rajojen ulkopuolella perustuu va- paaehtoisuuteen.

Puolustusvoimat Tiedote 31.5.2022

Reservin koulutusjärjestelmää kehitetään

Kuva: Jouko Liikanen, PAUHA 2019

KESÄN

KURSSIT

OPI - OSAA - ONNISTU

POHJANMAAN KESÄN KURSSIEN ILMOITTAUTUMINEN

ON AVATTU.

MPK Pohjanmaan maanpuolustuspiiri tarjoaa monipuolista sotilaallisista valmiutta palvelevaa koulutusta reserviläisille, sekä varautumisen ja turvallisuuden koulutusta kansalaisille ja viranomaisille.

ILMOITTAUDU VERKOSSA:

WWW.MPK.FI/POHJANMAA

Tämä todistettiin myös Ka- lajoella sunnuntaina 29.5.

naisille suunnatulla am- munnan peruskurssilla Jari Kerolan ja Tero Turva- sen toimiessa kouluttajina.

Kaikki 15 osallistujaa pää- sivät ensin purkamaan ja huoltamaan pistoolit, jon- ka jälkeen haettiin opti- maalista ampuma-asentoa kuivaharjoitteluna tyhjällä aseella. Innokkuus huokui tekemisestä, silti ylittämät- tä kuuntelutaitoa ja ohjei- den sisäistämistä. SEIS!, sormivarmistus, käsi ylös huomion merkiksi – kaik- ki nämä ja rauhallinen toi- minta radalla tulivat kyllä tutuksi kaikille.

- Ammunnat meni turvalli- sesti ja kaikki saivat hyvin osumia kahdeksan pisteen ringin sisälle. Parhaan tu- loksen ollessa 95 /100 ei

Ampumaradalla paistaa aina aurinko – vaikka välillä vettä tulisikin

voi olla muuta kuin tyyty- väinen kurssilaisten toimin- taan, summasi Kerola kurs- sin tuloksista.

Kurssilaisten palautteis- sa saivat kurssin ilmapiiri, kouluttajat ja erityisesti Ke- rolan kotikeittiössä keitetty hernekeitto positiivista pa- lautetta.

Taukopaikkajutustelun pe- rusteella kiinnostus MPK:n järjestämille kursseille on kova, seuraavia kurssejakin suunniteltiin. Jatkoa on jo luvassa.

Marjut Holappa Utbildarkurs/gruppnivå

hölls i Kauhava, innehå- llande både när- och dis- tansstudier, 9-23.4.2022.

De 15 kursplatserna fylldes fort och de som inte den- na gång rymdes med kan anmäla sig till höstens två kursalternativ. Behovet av nya utbildare är stort, då MPK strävar till att fördub- bla deltagarantalet till årets kurser och därmed gavs förtur åt dem som redan har en viss historia i MPK:s verksamhet.

Innehållet var uppbyggt kring MPK:s färska Handbok för utbildare och det behandlades under den första kursdagen, förutom MPK:s grundtanke och verksamhetsmandat, även den etik och pedagogiska grundtanke som utbildaren behöver medta i sin roll som representant för Förs- varsutbildningsföreningen.

Under distansstudiefasen hade deltagarna skriftliga uppgifter att lämna in via kursportalen. Dessa gällde tillämpningar av fiktiva ut- bildningsrelaterade situa- tioner, där kurslitteraturen fungerade som handled- ning.

Den andra närstudiedagen innehöll en FHJ-del i teo- ri och praktik, där det be- handlades olika incidenter som kan uppkomma i kurs-

sammanhang och där det förväntas att utbildarna kan hantera både kunnigt och

snabbt. Kursers säkerhetsp- laner ålägger ju arrangörer- na att ha en ansvarsperson för första hjälpen.

Utbildarens grundkurs i Kauhava

Här har ett par kursdeltagare träffat på en nedkyld och med- vetslös person. Bild: Kari Rönnqvist

En kursdeltagare har fått instruktioner i användning av eldstål och prövar på. Bild: Kari Rönnqvist

Därefter höll deltagarna sina utbildarprov kring äm- nen de själva valt, bland

ämnen som omfattas av MPK:s utbildaruppdrag.

Utbildarproven hade fö- regåtts av inlämningsup- pgift i form av uppgjorda utbildningskort och själva proven övervakades av er- farna auditerare, som gav individuell respons och ut- vecklingsförslag.

Det sistnämnda var i år särskilt svårt, eftersom ut-

bildarproven höll väldigt hög standard. Samtliga kla- rade kursen med bravur och förhoppningsvis syns vi snart ute på fältet.

Kari Rönnqvist Utbildningschef

Rainer Artismaa on osal- listunut kaikkiin tähän mennessä järjestettyihin PAUHA-harjoituksiin eli 20 kertaa. Vuosina 2020 ja 2021 ei harjoitusta jär- jestetty koronapandemian vuoksi.

Rainer tuli ensimmäiseen PAUHAAN vuonna 2000 ystävänsä houkuttelemana.

Ensimmäisinä vuosina hän toimi komppanian puolus- tusharjoituksissa. Vuodesta 2005 alkaen hän on ollut osa perustamiskurssin hen- kilöstöä, eli tämä oli 15.

kerta niissä tehtävissä.

Hän totesi, että aiempina vuosina oli huomattavasti helpompi saada henkilös- töä mukaan osallistumaan ja kurssin valmisteluihin.

Nyttemmin uusien toimi- joiden mukaan saanti on vaikeutunut. Artismaa ku- vaa tilannetta ainakin vielä riittävän hyväksi. - Tärkein- tä uusilla tulijoilla tulee olla

halu, kiinnostus ja yhdessä tekemisen meininki isän- maamme maanpuolustuk- sen asian toteuttamiseksi, oli hänen vakaa näkemyk- sensä.

Rainer kertoo aiempina vuosina käyttäneensä useita päiviä harjoituksen suun- nitteluun ja toteuttamiseen.

Kokemuksen tuomana etu- na hyvään tulokseen riittää nykyisin varsinaisen harjoi- tusviikonlopun aika.

Rainer asuu Kiuruvedellä lähes 200 kilometrin päässä Lohtajan harjoitusalueelta, joten auton mittariin on tul- lut 20 vuoden aikana noin 8 000 kilometriä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä siihen tu- levat päälle vielä kaikkien muittenkin MPK-harjoi- tusten matkat. Melkoinen panostus yhdeltä mieheltä vapaaehtoiselle maanpuo- lustukselle. Tällaisia mie- hiä tai naisia tarvitsemme jatkossakin!

Kotijoukon kanssa on val- linnut yhteisymmärrys kurssin hoitamisen tär- keydestä ja välttämättö- myydestä. Nyt hänen mie- lessään on käynyt ajatus, pitäisikö antaa näin pitkän taipaleen jälkeen tilaa uu- sille ja nuoremille toimi- joille. Aika näyttää miten käy – ja toivottavasti uusia toimijoita löytyy.

Suuri kiitos Rainerille jo tehdystä hienosta työstä ja tuloksesta!

Erkki Lehmus

MPK:n

PAUHA 2022

Elämäntapana vapaaehtoinen maanpuolustustyö

Rainer Artismaan jykevän isällinen hahmo on tullut tutuksi noin 7 000:lle PAUHA-harjoitusten osallistujalle, ja parisataa vapaaehtoista toimijaa on saanut vankkaan kokemukseen perustuvaa opastusta perustamistoimintojen vaativassa tehtäväkentässä. Kuva: Jouko Liikanen

PAUHA-historian ensimmäinen 20-kertalainen

PAUHA 2022-harjoitukses- sa nähtiin ensimmäistä ker- taa tilaisuus, missä palkit- tiin 20 kertaa harjoitukseen osallistunut reserviläinen, Rainer Artismaa. Pieni- muotoiseen, mutta lämmin- henkiseen kahvitilaisuuteen Vattajan ampuma- ja har- joitusalueen sotilaskotiin olivat kokoontuneet hänen kurssi- ja työkaverinsa pe- rustamispaikalta, harjoituk- sen johtoa ja tiedottajakurs- sin osanottajia. Artismaalle luovutettiin kunniakirja ja arvokas muistopuukko, luovuttajina harjoituksen johtaja Heikki Kuoppala ja MPK Pohjanmaan piiri- päällikkö Jani Pikkarainen.

Arvokasta vapaaehtoista maanpuolustustyötä 20 vuotta – on muistamisen paikka. Artismaa ei ole tottunut olemaan huomion kohteena vaan arkisena puurtajana, joten tämä erityinen palkitsemistilaisuus tuli hänelle pienoisena yllätyk- senä. Kuva: Jouko Liikanen

Kuusi kertaa PAUHA-harjoitusten johtajana toiminut reservin majuri Heikki Kuoppala ojensi arvokkaan muistopuukon Rai- ner Artismaalle. Melkoinen konkari on Kuoppalakin, hänellä on takanaan 19 PAUHAA. Kunniakirjan Artismaa sai MPK:n Pohjanmaan piiripäällikkö Jani Pikkaraiselta. Kuva: Jouko Liikanen

Erkki Lehmus MPK:n Vapaaehtoisten tiedottajien ja kuvaajien koulutuspäivät 2022/

PAUHA 2022

Helsinkiläisen Aino Ar- tismaan houkutteli PAU- HA-harjoituksiin vuonna 2017 hänen kummisetänsä Rainer Artismaa. Rainer palkittiin tämän vuoden harjoituksessa ensimmäi- senä kaikissa 20:ssä PAU- HA-harjoituksissa olleena toimijana.

Aino on nyt mukana neljät- tä kertaa. Hän pitää erityi- sen miellyttävänä sitä, että kummisetä pyysi häntä ai- koinaan mukaan ja on edel- leen erittäin tyytyväinen, että on saanut jälleen tulla kurssille toimijaksi. - Kurs- seilla on ollut hyvä yhteis- henki ja yhdessä tekemisen meininki sekä tulokselli- suus, hän toteaa.

Ainolla on sitoumus MP- K:n Hämeen piirin Hattu- lan koulutuspaikkaan. Hän on käynyt MPK:n tapahtu- missa kurssilaisena, koulut- tajana ja kurssien johtajana.

Vuosittain hän osallistuu viidestä kymmeneen tapah- tumaan.

Pienestä pitäen Ainolle oli selvää, että hän suorittaa naisten vapaaehtoisen ase- palveluksen. Halua ja intoa palveluksen suorittamiseen tietenkin lisäsi kummisetä Rainerin kehotukset. Pal- veluspaikaksi valikoitui sil- loisen asuinpaikan mukaan Kainuu prikaati ja koulu- tushaaraksi viestiasentaja- linja.

Nykyisin reservin luutnant-

ti Aino Artismaalla on si- joitus sodan ajan joukoissa.

Vielä tälle vuodelle hän ei ole saanut käskyä kertaus- harjoitukseen, mutta toi- veissa on, että se tulisi pian postin mukana. Käskyä odotellessa Aino toimii ak- tiivisesti MPK:n kursseille

Teit kummisetäin astumaan

Reservin luutnantti Aino Artismaa oli saapunut Helsingistä saakka Vattajan ampuma- ja harjoitusalueelle. Edellisellä ker- ralla huhtikuussa 2017 oli jäiset ja märät olosuhteet, mutta se ei haitannut nuoren vänrikin tehtävää nuorten kurssin kouluttajana.Kuva: Jouko Liikanen

ja muissa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimin- noissa.

Erkki Lehmus MPK:n

PAUHA 2022

Hallitus antoi 25.5.2022 eduskunnalle esityksen- sä vapaaehtoisesta maan- puolustuksesta annetun lain sekä ampuma-aselain muuttamisesta. Asiaa val- mistellut työryhmä luovutti mietintönsä puolustusmi- nisteriölle maanantaina 23.5.2022. Työryhmän mie- tintö oli yksimielinen.

Muutosten tarkoituksena on mahdollistaa nykyis- tä laajemmin Puolustus-

voimien ja Rajavartiolai- toksen ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käyttäminen Maanpuolus- tuskoulutusyhdistyksen järjestämässä sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa.

Hallitus esittää mahdollis- tettavaksi, että kyseisessä koulutuksessa voitaisiin käyttää myös Puolustusvoi- mien rynnäkkökivääreiden paukkupatruunoita sekä

ilmatorjuntakonekiväärin ja kevyiden kranaatinheit- timien harjoitusampuma- tarvikkeita. Tavoitteena on samalla mahdollistaa entistä monipuolisemman ampumakoulutuksen järjes- täminen.

Muutosten myötä Maan- puolustuskoulutusyhdis- tyksellä olisi mahdollisuus lähettää osallistujia ul- komaisten asevoimien ja kansainvälisten organisaa-

Hallituksen esitys vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen säädösmuutoksista eduskuntaan

tioiden järjestämään soti- laalliseen koulutukseen.

Myös Maanpuolustuskou- lutusyhdistyksen ulkomail- la järjestämän koulutuksen sääntelyä tarkennettaisiin.

Lakiehdotukset esitetään tulemaan voimaan heinä- kuussa.

Kiinnostus vapaaehtoista maanpuolustuskoulutus- ta kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Tehokas ja monipuolinen ampumahar-

joittelu on tärkeä osa tätä koulutusta ja tämän harjoit- telun tarve on lisääntynyt.

Muutoksilla on osaltaan tarkoitus mahdollisimman nopeasti lisätä mahdolli- suuksia maanpuolustustai- tojen vapaaehtoiseen har- joitteluun.

Hallituksen esityksen voi lukea kokonaisuudes- saan eduskunnan verkkosi- vuilla.

Lisätietoja

puolustusministeriössä antaa asiaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja ja hallituksen esityksen esittelijä hallitussihteeri Timo Tuurihalme, p. 0295 140 119.

Puolustusministeriö Tiedotteet 25.05.2022

MAANPUOLUSTUSKOULUTUS MPK VARAUTUU KRIISEIHIN – KANTAA HUOLTA MYÖS HUOLTOVARMUUDESTA

Ukrainan kriisi, Suomen huoltovarmuus, ruoan hin- ta ja tuottajien siitä saamaa korvaus sekä suomalaisen ruoan kilpailuttaminen oli- vat pääaiheina – kone- ja tuote-esittelyjen ohella – Ylivieskan Ryskypäivien tarjonnassa. Ryskypäivät on kone- ja maatalouskau- pan kaksipäiväinen tapah- tuma, joka kokoaa vuosit- tain 15–20 000 kävijää.

Viime kuukausina on maanpuolustukseen liitty- nyt paljon avoimia kysy- myksiä, joten tapahtumassa oli ihan luontevasti mukana MPK Pohjanmaa omalla esittelypisteellä kumppa- neinaan Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin edustus.

Paneeliin keskustelemaan olivat saapuneet Maan- puolustuskoulutus MPK:n toiminnanjohtaja Antti Lehtisalo, kansanedusta- ja Markku Eestilä (kok.), MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, kansanedustajat Juha Pylväs (kesk.) ja sie- viläinen maanviljelijä Antti Kangas. Paneelin puhetta johti Maaseudun Tulevai- suus -lehden päätoimittaja Jouni Kemppainen.

Paneelin avauskierroksella toiminnanjohtaja Lehtisa- lo vahvisti, että MPK on saanut valtavasti kyselyjä koulutuksestaan, ja avoin- na olleet kurssit ovat täyt- tyneet ennätysajassa. MPK tulee saamaan hakemansa lisärahoituksen, yhteensä 2 963 000 euroa, ja tällä mahdollistetaan koulutuk- sen määrän tuplaaminen, satsaaminen kouluttajiin ja materiaaliin.

Huoltovarmuuden yllä- pito ja sen kohottaminen tavoitteeksi

–Maanpuolustuksen kan- nalta huoltovarmuuden yl- läpito on ehdoton edellytys, puskurivarastojen määrä on rajallinen. Euroopas- sa ja maailmalla on hyvin haastavat ajat edessä, MP- K:n toiminnanjohtaja Antti Lehtisalo totesi paneelissa.

– Jos oikein huonosti me- nee, niin eniten kärsivät heikossa asemassa olevat.

Jos ajatellaan kaiken kaik- kiaan Suomea ja Euroop- paa, niin hankalassa tilan- teessa ollaan ensi syksynä ja ensi vuonna. Riippuen tietenkin siitä, kuinka pit- kään kriisi jatkuu, Lehtisalo arvioi.

Samoilla linjoilla olivat paikalla olleet kansanedus- tajatkin, ja varsinkin maa- talouden kustannuspaineit- ten kevennystä toivottiin kaupan keskusliikkeiltä, teollisuudelta ja viime kä- dessä valtion taholta lain- säädännöllisinä korkohel- potuksina. Alkutuotanto ei voi enää tinkiä kuluistaan, mutta tuotanto on turvat- tava kotimaisin voimin.

Tuotteista on saatava oikea hinta, ja siksi on tärkeää, että kotimaisuudesta ollaan valmiita maksamaan vähän enemmän. Turvaamalla omavaraisen tuotannon tur- vaamme kriisinaikaiset olo- suhteemme. Varautuminen on viisautta, niin maanpuo- lustuksessa kuin huoltovar- muudessakin.

MPK Pohjanmaa vastaa syntyneeseen kysyntään

koulutusta lisäämällä Ryskypäivät ja kohdatut suuret ihmismäärät tarjo- sivat MPK Pohjanmaalle mahdollisuuden esitellä omaa toimintaa ja koulu- tustarjontaa, sekä vasta- ta ihmisten vapaaehtoista maanpuolustusta koskeviin kysymyksiin. Yhteisellä osastolla Keski-Pohjan- maan Maanpuolustajien piirin edustajien kanssa toimihenkilöt ja reserviläi- set pääsivät syvällisiinkin keskusteluihin aina maan- puolustuksen merkityksestä raskaan kertasingon suori- tuskykyyn ja kaikkea siltä väliltä.

Haluan vaikuttaa, mitä voin tehdä tässä tilan-

teessa?

Tämä kysymys toistui mon- ta kertaa, niin miehiltä kuin naisilta, niin reserviläisil- tä kuin nuorilta armeijaa käymättömiltäkin. Kaikki lähtee oikeasta tiedosta.

Olemme valtiona ja kan- sana hybridivaikuttamisen kohteena, joten pitäytymi- nen luotettaviin kansallisiin medioihin tiedonlähteinä antaa hyvän pohjan. Kan- nattaa oppia tunnistamaan disinformaatio ja valeme- diat, sekä olemaan rau- hallinen ja kiihkoilematta

mihinkään suuntaan. Omaa valmiutta voi kohottaa hankkimalla ns. kotivaran perheen turvaksi. Kun tun- tee pakottavaa tarvetta toi- mia, voi selata ensin MP- K:n koulutuskalenteria tai ottaa yhteyttä MPK Pohjan- maan tai Pohjois-Pohjan- maan piiritoimistoon. Puo- lustusvoimien Pohjanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistot palvelevat myös, mutta en- sisijaisesti aktiivisia reser- viläisiä.

Teksti ja kuvat:

Jouko Liikanen

Reserviläisten ja MPK:n yhteisosastolla ei juuri hiljaista hetkeä ollut. Reservin majuri Jari Myllymäki oli saapunut osastolle Kokkolasta, vääpeli (4.6.2022 ylivääpeli) Jari Kerola puo- lestaan Kalajoelta. MPK Pohjanmaan piiripäällikkö Jani Pikkarainen tuli Nivalasta ja MPK Pohjanmaan tiedottajan roolissa toiminut Jouko Liikanen Ylivieskasta.

Maanpuolustuskoulutus MPK:n toiminnanjohtaja (prikaa- tikenraali evp.) Antti Lehtisalolla oli hyviä uutisia kerrotta- vana keskustelupaneelia seuranneelle väkijoukolle. MPK:n koulutustarjonta on otettu kiitettävästi vastaan, ja valtiolta saadaan lisärahoitusta koulutuksen toteuttamiseen. Huolto- varmuutta koskevissa puheenvuoroissaan Lehtisalo painotti kotimaisen tuotannon toimintaedellytysten turvaamista.

Vaasan läänin maanpuo- lustusyhdistys ry piti ke- vätkokouksensa 28.4.2022 Kannuksen Kitinkankaalla.

Kansallisen veteraanipäi- vän tuntumaan ajoittuneen kokouksen pitopaikaksi oli sopivasti valikoitunut Ki- tinkannuksen hyvinvoin- tipalvelulaitos, joka oli aloittanut toimintansa 31 vuotta sitten sotaveteraa- nien ja -invalidien hoitoon ja kuntoutukseen erikois- tuneena Kannuksen Veljes- kotina. Ennen varsinaista kokousta Kitinkannuksen hoitopäällikkö Maija Mat- tila esitteli laitoksen syn- tyvaiheita ja toimintaa.

Laitoksen asiakaskunta on nykyään varsin monipuoli- nen ulottuen rentoutumista tavoittelevista vierailijoista mm. Kelan lähetteellä tule- viin vaativia hoito- ja kun- toutuspalveluja tarvitseviin asiakkaisiin. Palvelutarjon- taan kuuluvat myös moni- puoliset asumispalvelut lyhyistä hotellitasoisista yöpymisistä pitkäkestoi- siin palvelut sisältäviin asumisiin.

Kokouksen avasi ja sen puheenjohtajaksi valittiin yhdistyksen hallituksen uusi puheenjohtaja ammat- tikasvatusneuvos Jouko Kuismin. Ennen varsinaista asioiden käsittelyä puheen- johtaja lausui sanat joulu- kuussa 2021 edesmenneen hallituksen jäsenen Pekka Mellerin muistolle ja vie-

Pohjalaiset maanpuolustajat koolla Kannuksen Kitinkankaalla

Kukka Niinistön hyvälle asiantuntijaesitykselle Kuva: Ilkka Virtanen.

tettiin hiljainen hetki Mel- lerin muistoa kunnioittaen.

Puheenjohtajakautensa päättänyttä kauppaneuvos Martti Eurolaa ja hallituk- sen asiantuntijajäsenenä toiminutta, toisiin tehtä- viin Puolustusvoimissa siirtynyttä Pohjanmaan aluetoimiston päällikköä, everstiluutnantti Mauri Et-

elämäkeä muistettiin yhdis- tyksen pöytästandaarein.

Kevätkokous oli tyypilli- nen yhdistyksen tilinpää- töskokous. Lisäksi kuultiin hallituksen täsmennyksiä kuluvan vuoden toimin- taohjelmaan, mm. suun- nitelmia syyskuussa teh- täväksi kolmipäiväiseksi tutustumis- ja opintomat-

kaksi Kainuun Prikaatiin ja Suomussalmen Raatteen tien talvisotamaisemiin.

Pekka Mellerin paikalle hallitukseen hänen kauten- sa jäljellä olevaksi ajaksi valittiin Rauno Hauta-aho Kokkolasta. Hallituksen asiantuntijajäsenenä toimii Etelämäen jälkeen Pohjan- maan aluetoimiston uusi päällikkö everstiluutnantti Pasi Heinua.

Kokouksessa kuultiin yhdistyksen hallituk- sen jäsenen, Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistön mielenkiintoinen esitys hänen toiminnas- taan maanpuolustukseen liittyvänä historiatutkija- na sekä kahdeksanvuotis- kaudestaan eduskunnassa, ensimmäisellä kaudella puolustusvaliokunnan pu- heenjohtajana ja toisella kaudella puolustusministe- rinä. Ajanjakson aikana teh- tiin tärkeää perustustyötä Puolustusvoimien uudelle strategiselle ajattelulle, laa- dittiin mm. ensimmäinen Puolustusselonteko v. 2017 sekä luotiin suuntaviivat

maanpuolustuksen pitkän aikavälin järjestelmälliselle kehittämiselle. Osana ke- hittämisohjelmaa käynnis- tettiin mm. Merivoimien aluskannan uusimisohjelma sekä Ilmavoimien Horne- tien korvaaminen uudella lentokalustolla. Esitys oli vakuuttava, äänessä oli sel- västi asiantuntija, ei niin- kään poliitikko. Oli hienoa kuulla, miten Niinistö an- toi varauksettoman tuken- sa Tasavallan presidentin, Marinin hallituksen sekä nykyeduskunnan paneutu- miselle maamme turvalli- suudesta huolehtimiseen.

Esitys synnytti pitkän ja vilkkaan keskustelun.

Keskustelussa käsiteltiin luonnollisesti myös Venä- jän hyökkäystä Ukrainaan.

Vastaukset osoittivat, että kaupunginjohtaja on hyvin perillä maailman nykyme- nosta sekä Suomen maan- puolustuksen tilasta. Uk- rainassa käytävään sotaan liittyvissä asioissa kävi ilmi alustajan historiantutkijan taustasta kumpuava asian- tuntemus.

Ilkka Virtanen

”Se reissu olisi saanut jää- dä tekemättä.” Näin sanoi kuolinvuoteellaan eräs ni- valalainen Aunuksen va- pautusretkelle osallistunut.

Ihanteelliset nuoret miehet ja pojat lähtivät sankaritöi- hin isänmaan ja heimovel- jien puolesta. Todellisuus oli kuitenkin toista, uuvut- tavaa rämpimistä pitkin soi- ta ja korpia, nälkää, vilua ja sekavia taisteluita usein ylivoimaista vihollista vas- taan. Kevään 1918 ja talven 1922 välillä järjestettyjen retkien tarkoituksena oli auttaa heimokansojen va- pautumispyrkimyksiä bol- sevikkien käsiin joutuneen Venäjän vallasta. Heimo- retket suuntautuivat Petsa- moon, Itä-Karjalaan ja Vi- roon. Retkille osallistui 38 Nivalasta lähtenyttä nuorta miestä. Kaksi heistä jäi pa- laamatta kotipitäjään.

Nivalalaisten heimosotu- rien tarinat on koottu tie- tokirjailija Pekka Vaaran kirjoittamaan teokseen Nivalan pojat heimoso- dissa 1918 – 1922. Kirja julkaistaan Nivalan Ka- pinaviikolla heinäkuussa.

Monilla retkillä nivalalaiset kuuluivat muiden Pohjan- maan poikien kanssa sa- moihin joukko-osastoihin.

Niiden tarina kulkee kir- jassa osana heimoretkien yleistä historiaa. Rajojen yli meni laskutavasta riip- puen kuudesta kymmeneen retkikuntaa. Näistä viidessä oli nivalalaisia mukana.

Oman vapaussotamme vie- lä ollessa vielä sotimatta

maaliskuussa 1918 lähti ensimmäinen joukko suo- malaisia vapauttamaan Vienan karjalaisia Venäjän vallasta. Vienan korvissa heimosoturit joutuivat vas- toin odotuksiaan vastakkain brittien ja heidän kanssaan liittoutuneiden karjalaisten kanssa. Tämä ensimmäinen retkikunta koottiin lähinnä Pohjois-Savon ja Kainuun miehistä. Pohjalaisia ei ollut juurikaan mukana, koska suurin osa heistä lähti vapaussodan rintamille.

Nivalasta Vienaan lähti kuusi vapaaehtoista, joista yksi kaatui Vienan Kemin taistelussa.

Vuoden 1918 lopulla tuli Suomenlahden takaa uuti- sia Viron vapaustaistelus- ta. Veljeskansaa auttamaan lähdettiin innolla myös Pohjanmaalta. Pohjan Po- jiksi nimetyn pataljoonan yksi komppania oli kokoon- pantu pohjoisen miehistä.

Miesten kotipaikkoja olivat Pohjanmaan rannikkokau- pungit ja maalaispitäjistä mm. Oulainen, Haapavesi, Haapajärvi, Sievi, Ylivies- ka sekä Nivala, josta lähti viisi miestä. Komppanian kokoaja ja ensimmäinen päällikkö oli reservinvän- rikki Sulo Kallio Oulusta.

Komppania taisteli Ete- lä-Virossa Valgissa ja Pet- serinmaalla. Suomalaiset vapaajoukot harhautuivat valloitusretkelle jopa Lat- vian puolelle.

Viron reissun jälkeen yri- tettiin Aunuksessa, johon monet aktivistit jatkoivat

suoraan Virosta palattuaan.

Aunuksen retki oli heimo- retkistä mittavin. Siihen osallistui 4000 vapaaeh- toista, johtajinaan toista sataa jääkäriä. Sulo Kallio oli jälleen asialla. Hänen Oulusta ja Pohjanmaalta keräämänsä komppania pääsi Laatokan rintamal- le Tuulosjoelle kesäkuun 1919 alkupäivinä. Mukana oli kahdeksan nivalalaista.

Suuriruhtinaskunnan ai- kaisten rajojen yli mentiin myös Jäämeren äärellä Pet- samossa ensin kevätalvella 1918 ja uudestaan 1920.

Muista heimoretkistä poi- keten oli jälkimmäinen Petsamon retki Suomen valtiovallan järjestämä.

Jääkärimajuri Walleniuksen johtama retkikunta oli koot- tu vapaaehtoisista asevel- vollisista, jotka palvelivat Kajaanin sissirykmentissä ja Pohjanmaan jääkäripa- taljoonassa. Petsamon ret- kellä oli mukana 12 nivala- laista asevelvollista.

Karjalan kysymystä py- rittiin ratkaisemaan myös poliittisin neuvotteluin Tartossa kesällä 1920. Lo- kakuussa 1920 syntyi rau- hansopimus, jossa määri- teltiin itsenäisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän rajalinja sekä neuvostovaltion osaksi jääneen Karjalan itsehallin- nollinen asema. Heimoak- tivistien tyytymättömyys

”häpeärauhaan” ja Vienan Karjalassa vallinneeseen neuvostokomentoon johti talvella 1921-22 metsäsis-

sikapinaksi kutsuttuun kan- sannousuun.

Kansannousua tukemaan lähti vielä kerran joukko vapaaehtoisia myös Poh- janmaalta. Nivalasta lähti Vienaan seitsemän poikaa.

Heistä tunnetuimmaksi nousi Vienan Kiimasjär- vellä tammikuussa 1922 surmattu 17-vuotias Antti Marjoniemi. Hänen tari- nansa tuli koko Suomen tuntemaksi oikeudenkäyn- nissä, jota vuosina 1934-35 käytiin punapäällikkö Toi- vo Antikaista vastaan. Hän- tä syytettiin Marjoniemen surmaamisesta nuotiolla polttamalla. Oikeuden- käynti ja siellä esitetty to- distusaineisto on selostettu tarkasti nyt julkaistavassa kirjassa.

Nivalan pojat heimosodis- sa 1918 -1922 kirjaa on saatavissa Nivala-Seuran kirjamyynnistä heinäkuusta alkaen.

Pekka Vaara

Nivalan pojat heimoveljiä vapauttamassa 1918–1922

Sulo Kallion komppanian väkeä Ylä-Tuuloksessa Ylikkään kylässä. Talon portailla siis istuu huilu kädessään oululai- nen muusikko ja vapaustaistelija Kalle Tiger. Hänen vie- ressään nivalalainen kirjailija Kyösti Wilkuna. Muhokselta lähti Aunukseen mm. Saalastin perheen 13-vuotias poika ja kaksi tytärtä. Tytöt saivat komppanian kirjoissa sotanimet Tatu ja Topi. He ovat kuvassa keskellä. Sulo Kallio on toinen oikealta

Reserviläisliitto antaa näkyvää tukea piireille ja yhdistyksille

Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Minna Nenonen (oik.) ja järjestöpäällikkö Suvi Salo.

Piiri-infon isäntinä Kannuksen Reserviläiset ry ja Keski-Poh- janmaan Maanpuolustajien piiri ry:n 2. varapuheenjohtaja Tomi Kurikkala.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on paljasta- nut lähialueemme todelli- set uhkakuvat, ja on siten nostattanut huolta omasta kansallisesta turvallisuu- destamme ja asemastamme Euroopan kartalla.

Isoja ratkaisuja on jo tehty, omaan puolustukseemme on suunnattu valtiollista li- särahoitusta,

Puolustusvoimat suunnit- telee reservin koulutuksen laajentamista ja hakemus puolustusliitto Natoon on jätetty. USA:n, Britan- nian ja EU:n tuki on luvat-

tu.Mitä sitten yksittäinen re- serviläinen tai vapaaehtoi- nen maanpuolustaja voi tehdä tällaisessa

tilanteessa? Puolustusvoi- mien aluetoimistoissa täy- tyy käydä itse paikan pääl- lä, puhelimella tai

sähköposteilla ei voi omia reserviin liittyviä asioita hoitaa. Maakuntamme re- serviupseeri- ja

reserviläisyhdistyksissä sen sijaan on se ruohonjuurita- son tieto, miten yksilö voi vaikuttaa oman,

perheensä, maakuntansa

ja maansa turvallisuuden eteen. Sieltä on hyvä lähteä liikkeelle, ota yhteyttä!

Kari Autio, Keski-Poh- janmaan Reserviupseeri- piirin puheenjohtaja kat- soo tilannetta

käytännöllisten etujen suh- teen. - Minusta reserviup- seerikerhoon kannattaa liit- tyä, koska pientä

jäsenmaksua vastaan jäse- nenä kerhossa tapaa muita samanhenkisiä ihmisiä, saa kontaktiverkostoa,

pääsee osallistumaan val- takunnallisiin tapahtumiin kuten erilaisiin jotoksiin,

valtakunnallisiin ja

paikallisiin ampumatapah- tumiin ja pääsee ampu- maan, vaikka ei olisi omaa asettakaan. Useimmilla jäsenyhdistyksillä on omia pistooleja ja reserviläisasei- ta, joilla pääsee ampumaan johdetuissa

harjoituksissa paikallisil- la ampumaradoilla. Etu on myös valtakunnallinen ja paikallinen

maanpuolustuslehti, eli Re- serviläinen ja Pohjanmaan Maanpuolustaja. Halutes- saan voi myös osallistua kaatuneitten muistopäivä- Reserviläisliiton toimin-

nanjohtaja Minna Ne- nonen ja järjestöpääl- likkö Suvi Salo olivat maakuntakierroksellaan saapuneet kertomaan lii- ton ajankohtaisista asiois- ta Keski-Pohjanmaalle, Kannukseen. Keskustelua käytiin mm. piirin reservi- läistoiminnasta, jäsenten koulutusmahdollisuuksis- ta ja ampumatoimintaan liittyvistä uusista käytän- nöistä.

On yleisesti tiedossa, että Venäjän hyökkäyssota Uk- rainaan aiheutti valtavan yhteydenottojen tulvan Puolustusvoimiin, MPK:- hon ja reserviläisjärjestöi- hin. Yksistään Keski-Poh- janmaan Reserviläispiiriin hyväksyttiin vuoden alusta toukokuun alkuviikkoihin mennessä 171 uutta jäsentä.

Suuri osa uusista jäsenha- kemuksista on tullut pää- kaupunkiseudulta. Reservi- läisliiton jäsenmäärä on tätä nykyä n. 44 000 henkilöä.

Reservin sotilasmestari Minna Nenonen aloitti Re- serviläisliiton toiminnan- johtajana 1.8.2021. Hän esitteli infotilaisuudessa it- sensä, mainiten mm. MPK- ja liike-elämän taustansa.

Myös liiton henkilökunta tuli osallistujille hieman tu- tummaksi.

Nenonen on määritellyt kolme painopistettä liiton nykytavoitteisiin, eli ase- ja ampumakoulutuksen, kokonaisturvallisuuden kehittämisen ja maanpuo- lustustietoisuuden vahvis- tamisen. Toiminnan kehit- tämiseen hän näkee useita mahdollisuuksia, mm. tulla lähemmäs piirejä ja yhdis- tyksiä, kehittää näkyvyyttä ja viestintää sekä antaa tu- kea yhdistyksille tarpeen mukaan.

Ehkä kouriintuntuvin ele Reserviläisliitolta on tuki yhdistysten asehankintoi-

hin. Paikallinen yhdistys saa liiton tukea 500 €/ase kahdelta ensimmäiseltä ja 250 €/ase seuraavilta aseil- ta vuoden 2022 loppuun asti. Asehankintatuella yh- distykset voivat hankkia kalustoa jäsentensä yhteis- käyttöön ampumataidon ylläpitämiseksi.

Toiminnanjohtaja Neno- nen lupasi paikalla olleille 23:lle maakunnan reservi- läisyhdistysten edustajalle, että liitto antaa projekti- tukea kaikkeen sellaiseen, mikä edesauttaa toimintaa.

Asehankintatuen lisäksi tarjolla on vakuutusturvaa, lakiapua, tukea yhdistys- ja piirisivujen rakentamiseen

ja ylläpitoon sekä verkko/

kenttäkaupan valikoimat.

Reserviläisliitto haluaa pa- lauttaa saamiaan jäsenmak- suja ja muita tuloja kentäl- le, sinne missä toimintaa tapahtuu. Yhdistysten kan- nattaa olla aktiivisia, ja saa- da jäsenistönsä sekä var- sinkin nuoret liikkeelle ja kouluttautumaan. Nyt sekä oman että jäsenten reser- viläistaitoihin liittyvän toi- mintakyvyn kohottamiseen kannattaa panostaa.

Liiton järjestöpäällikkö Suvi Salo esitteli käytet- tävissä olevaa viimeisintä tietoa jäsenistön määrästä, alue-, ikä-, sukupuoli- ja so- tilasarvorakenteista. Mer- kittävää on, että yhä useam- min naiset ja nuoremmat miehet liittyvät reserviläis- yhdistyksiin, keski-ikäkin on laskenut 37,5 vuoteen.

Suvi Salo muistutti, että yh- distyslaki on muuttumassa ja se aiheuttaa paikallisyh- distyksille omat toimenpi- teensä mm. nimenkirjoitta- jien päivittämisen PRH:ssa.

Liitto maksaa yhdistyksille tämänkin 20 euron muutos- maksun.

Kannuksen Reserviläiset ry:n isännöimä Keski-Poh- janmaan Reserviläispiirin

ajankohtainen ja asiapi- toinen piiri-info pidettiin jäsenyhdistysten jäsenille 11.5.2022 lounasravintola Rauhalassa Metsolantiellä.

Teksti ja kuvat:

Jouko Liikanen

Ota meihin yhteyttä

nä, itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona kunniakäyn- teihin ja kunniavartioihin sankarihaudoilla.

Sami Pokki, Keski-Poh- janmaan Maanpuolusta- jien piirin puheenjohtaja haluaisi antaa joskus itsekin miettimiään asioita pohdittavaksi. - Jos tuntuu siltä, että haluaa osallistua ja kantaa kortensa

kekoon, pitää kutsujen odottaminen lopettaa ja ak- tivoitua itse. Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yhtä kuin aktiivinen maan- puolustustoiminta ja vice

versa. Ota yhteys

paikalliseen tai lähimpään reserviläisyhdistykseen, niin siitä aktiivisen reservi- läisen polku lähtee

liikkeelle. - Paikalliset re- serviläisyhdistykset toimi- vat erinomaisina tietoläh- teinä sekä toimintaan ohjaavina yksikköinä, va- kuuttaa käytännön harjoi- tuksissa viihtyvä reservin ylikersantti. -

Harjoituksiin ja ammuntoi- hin on mukava lähteä hy- vällä porukalla!

Teksti: Jouko Liikanen

KESKI-POHJANMAAN RESERVIUPSEERIPIIRIN YHDISTYKSET

Keski-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry Kari Autio

lakimies@kariautio.fi

Haapajärven Reserviupseerikerho ry

Timo Karvonen

timo.karvonen@haapajarvi.fi Kalajoen Reserviupseerikerho ry Sami Salmu

sami.o.salmu@gmail.com

Kalajokilaakson reserviupseerikerho ry Harri Haanpää

harri.haanpaa@autoliikehaanpaa.fi

Kannuksen Reserviupseerit ry

Seppo Ojala

seppo-ojala@suomi24.fi

Kokkolan Reserviupseerit ry Jari Myllymäki

jari.myllymaki@pohjola.fi

Pasi Paasila

pasi.paasila@kokkola.fi Kälviän Reserviupseerit ry

Olavi Ruokoja

olavi.ruokoja@anvianet.fi Nivalan Reserviupseerikerho ry Markku J. Niskala

markku.niskala@op.fi

Perhonjokilaakson res.ups.kerho ry Erkki Laide

erkki.laide@gmail.com

Pyhäjärven Reserviupseerikerho ry Seppo Ruotoistenmäki

rmaki@hotmail.com

Reisjärven Reserviupseerikerho ry Tomi Niskakoski

tomi.niskakoski@knk-networks.fi Jarkko Saaranen (sihteeri) jarkko.saaranen@reisjarvi.fi Sievin Reserviupseerikerho ry

Seppo Sarjanoja

seppo.sarjanoja@omanetti.fi

Toholammin Reserviupseerikerho ry Reijo Oja

reijo.oja@kotinet.com KESKI-POHJANMAAN RESERVILÄISPIIRIN YHDISTYKSET

Keski-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry Rauno Hauta-aho

rauno.hauta-aho@sok.fi Evijärven Aliupseerit ry Erkki Latukka

erkki.latukka@hotmail.com

Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry Jukka Remes

jux81@hotmail.com Kalajoen Reserviläiset Ry Jari Kerola

jari.kerola@gmail.com

Kannuksen Reserviläiset Jaakko Kolppanen

kolppanenjaakko@gmail.com Kokkolan Reserviläiset ry Christer Eriksson

christereriksson100@gmail.com Kälviän Reserviläiset Antti Vieri

anttivieri@hotmail.com Nivalan Aliupseerit ry Tuomas Suvanto

nivalan.reservilaiset@kotinet.com Perhon Reserviläiset ry Toivo Itäniemi toivoita@gmail.com

Pietarsaaren Seudun Reserviläiset ry Stefan Järndahl

stefan.jarndahl@jakobstad.fi

Pyhäjärven Reserviläiset ry Saku Rönkä

saku.ronka@gmail.com Sievin Reserviläiset ry Marko Koskela

koskelamarko@hotmail.com Toholammin Aliupseerit ry Jouko Isosaari

Ylivieskan Reserviläiset ry Sami Pokki

sami.pokki@gmail.com

Keski-Pohjanmaan Meripuolustajat ry Jari Kivioja

jari.kivioja@gmail.com

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry Eero Muhonen

eero.muhonen3@gmail.com

Marraskuun 27. päivä- nä 1917 saapui Helsingin työväentalolle Stalin, joka paatoksellisesti vaati so- siaalidemokraatteja aloit- tamaan vallankumouksen Suomessa Venäjän jalan- jäljissä. Kiihkomielinen puolueen vähemmistö sai lopulta sosiaalidemokraatit julistamaan aseellisen val- lankumouksen alkaneeksi.

Vaasaan siirtynyt Suomen senaatti määräsi kenraali Mannerheimin suojelukun- nista koostuneen valkoisen armeijan ylipäälliköksi.

Kansakunnan kiirastuli oli alkanut.

Suomessa oli tuolloin useiden kymmenien tu- hansien vahvuiset venä- läiset asevoimat, joiden aseistariisuminen alkoi kenraali Mannerheimin käskyllä tammisunnuntai- na 28.1.1918. Sodasta tuli Suomen vapaussota, kos- ka tuon sodan seurauksena Suomi vasta saavutti itse- näisyytensä miehitysjouk- kojen poistuttua maasta.

Venäjä hyökkäsi 1939 Suomeen ylivoimaisilla sotavoimilla. Suomen Tal- visota oli alkanut. Katke- rat taistelut hyökkäävää

vihollista vastaan nostivat yhteenkuuluvaisuutta ja sankarimieltä, sekä päättä- väisyyttä puolustaa nuorta kansakuntaa suurin uhrauk- sin. Jatkosodassa Suomi pyrki palauttamaan me- netettyjä alueitaan Saksan asevoimien tuella. Torjun- tataistelut 1944 ratkaisivat itsenäisyyden säilymisen äärimmäisissä olosuhteis- sa. Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä kansa- kunta joutui sopeutumaan Neuvostoliiton ylival- taan lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Suomi loi puolueettomuuspolitiikal- laan status quo -tilanteen Neuvostoliiton ja lännen välille. Neuvostoliitto puuttui vuosikymmenten aikana säännöllisesti myös Suomen sisäpolitiikkaan,

”puolueettomasta” ulko- politiikasta puhumatta- kaan. Sotien jälkeisen ajan rauhanomainen elämä ja kansallinen turvallisuus pe- rustui siis Neuvostoliiton määrittämillä tavoilla ja eh- doilla.

Kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys joutui koetuk- selle Neuvostoliiton hajoa- misen jälkeisessä maail-

massa, vaikka Venäjä aluksi pyrki Jeltsinin aikakaudella avoimeen yhteistyöhön muun Euroopan kanssa.

Eurooppa joutui kuiten- kin, Suomi mukaan lukien, pettymään Putinin omaksu- maan aggressiiviseen, län- nelle vihamieliseen suhtau- tumiseen. Tämä aggressio purkautui todeksi Venäjän aloitettua hyökkäyssodan naapuriaan Ukrainaa vas- taan 24.2.2022. Eurooppa ja Suomi heräsivät unestaan viimeistään 2014 Venäjän miehitettyä Krimin ja aloi- tettua peitetyt sotatoimet Donetskissa ja Luhanskis- sa. Venäjän avoin, röyhkeä ja brutaali hyökkäyssota kansainvälisten lakien vas- taisesti itsenäistä valtiota vastaan havahdutti koko kansainvälisen yhteisön.

Suomen koko historiansa aikainen turvallisuusuhka realisoitui nyt konkreetti- sella tavalla.

”Venäjä ei ole Suomelle so- tilaallinen uhka”, oli vailla perustetta oleva tyypillinen väite, jota valtaosa suoma- laisista puolueista, polii- tikoista ja jopa tutkijoista julisti tavan takaa. Kylmä todellisuus oli kuitenkin ol-

Kansakunnan kiirastuli

lut havaittavissa siitä saak- ka, kun Venäjän hallinto aloitti aggressiiviset toimet naapureitaan vastaan.

Kansakunnan kiirastuli al- koi 24.2.2022. Suomi jou- tui nyt kohtaamaan avoi- min silmin sen tosiasian, että Venäjän imperialismi on todellista, ei kuvitteel- lista. Suomen sotilaallisen kyvykkyyden julistamises- ta tuli jälkisuomettuneisuu- den mielenkiintoinen häive.

Viime sotiemme jälkeen joissakin puolueissa nähtiin Suomen sotilaallinen puo- lustuskyky turhana, koska sodat oli sodittu eikä Suo- mea uhannut sotilaallisesti kukaan. Alkuvuonna 2022 valtiojohto reagoi nopeas- ti nyt todelliseen turval- lisuusuhkaan mullistaen käsityksemme kansallisen turvallisuutemme haavoit- tuvuudesta. Nato-jäsenyy- den hakeminen ankkuroi historiallisella tavalla sen tosiasian, että enää emme ole yksin suojautumassa Venäjän imperialismia vas- taan. Kansakunnan kiiras- tulen uusi vaihe oli alkanut.

Jussi Rytkönen

Konepajatyöt Alihankinta Asennukset

Kokonaistoimitukset

Teräsrakenteita ammattitaidolla

Kuva: Jouko Liikanen

Sodan erilaiset evakuoinnit ja evakot

Talvisota loppui yllättäen ja päättyi 13.3.1940 järkyttä- vään rauhaan, jonka raskaat ehdot yllättivät erityisesti kotirintaman, koska ihmi- sillä oli sotasensuurin luo- ma positiivinen kuva sodan kulusta. Ei uskottu aluksi, että tuleva uusi raja olisi jopa 100 km rintamalinjan takana. Maaliskuussa kaa- tui jopa 800 suomalaista so- tilasta päivässä ja haavoit- tui tuhansia. Sodan johto tiesi vaikean tilanteen. Sa- moin yllätyksenä tuli myös Sallan, Kuusamon osien ja Hankoniemen luovutus.

Evakuointien mittasuh- teet alkoivat selvitä Rauhan tultua jo evakuoitu- jen 350 000 ihmisen lisäk- si piti siirtää vielä pois yli 100 000 ihmistä luovutet- tavalta alueelta, kuten Han- koniemestä, Sortavalasta, Lahdenpohjasta, Elisenvaa- rasta, Laatokan Karjalasta ja alueilta Lappeenrannan ja Imatran kohdalta. Sa- moin piti siirtää kymmeniä tuhansia eläimiä, miljoonia kiloja viljaa, suuria varasto- ja ja yksityisten omaisuutta.

Neuvostoliitolle piti lisäksi luovuttaa varaosineen 75 veturia, jotka olivat olleet sijoitettuna Sortavalan ja Elisenvaaran varikoille sekä 2000 tavara- ja henki- lövaunua. Ei riittänyt, että sotatoimialueelle oli jo jää- nyt 6 veturia ja 1 000 vau- nua. Myös Hangosta piti luovuttaa 3 veturia ja 60 vaunua. Samoin piti palaut- taa kaikki kyseisten aluei- den rautateiden kalusto, jos niitä oli viety pois; kuten työkalut, lämmityskattilat ym., jopa asemien kirjoi- tuskoneet ja kaapit. Myös muualta vaivalla siirrettyä omaisuutta piti palauttaa takaisin alueelle, kuten tehtaiden ja voimalaitosten koneistoja. Neuvostoliitolle oli ollut yllätys, että rau- hassa heille jäi käytännössä tyhjä alue ilman asukkaita, rautatiekalustoa, toimivia tehtaita tai voimalaitoksia.

Suomalaiset kokivat Neu- vostoliiton ylimitoitetut vaatimukset naamioiduiksi sotakorvauksiksi. Samalla tavoin Neuvostoliitto vei myös Romanialta Bessara- bian ja Pohjois-Bukovinan kesällä 1940, ja se joutui myös luovuttamaan mm.

280 veturia.

Karjalan Kannaksen Val- kjärven kunnan asukkaat oli evakuoitu pääasiassa Ypäjälle, Jokioisiin, Hump- pilaan ja Forssaan, mutta rauhan tultua uuden sijoi- tussuunnitelman mukaan lopulliseksi asuinalueiksi tulikin Keuruun, Vilppulan ym. kunnat. Ihmiset olivat väsyneet asumaan koulujen tiloissa tai kylmissä muona- miesten asumuksissa. Isäni

”karkasi” toisen veljensä

kanssa parempaan evak- kopaikkaan setänsä luokse Pieksämäelle, jossa he oli- vat olleet talvisodan ensim- mäisessä evakossa. Osa ih- misistä lähti etsimään töitä mm. Tampereen seudulta, joka tärkeänä sotateolli- suusalueena tarjosi paljon töitä esim. metalliteollisuu- dessa. Isäni joutui sisarus- ten kanssa miettimään uutta elämää epävarmassa tilan- teessa. Valtio osoitti työ- maat nuorille, jotka eivät olleet vielä asevelvollisia.

Petsamon tien kunnostami- sessa tarvittiin myös isäni työpanosta.

Takaisin kotiseuduille

Jatkosodan syttyi 25.6.1941. Valkjärvelle ensimmäiset suomalaiset sotilaat pääsivät 31.8. Hei- dän jälkeensä saatiin en- simmäiset havainnot alueen tilanteesta. Osassa kylissä olivat kaikki talot tuhou- tuneet talvi- ja jatkosodan alun aikana, osassa tilanne oli melko hyvä, vaikka neu- vostoliittolaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa, eli moni talo paloi nyt elo- kuussa.

Kerättiin työryhmiä mie- histä ja lotista valmiste- lemaan paluun mahdolli- suutta. Yritettiin korjata venäläisten kylvämiä pel- toja. Peltoja ei oltu lannoi- tettu ja kaikkien viljojen sadot olivat huonot. Peru- nasadosta yritettiin erottaa siemenperunat seuraavaksi kevääksi. Ongelmana olivat myös miinat. Talvella saa- pui ruotsalaisten lahjalähe- tyksiä, kuten maatalousko- neita. Keväällä 1942 alkoi saapua varsinaista väestöä, joilla oli palaamisluvat.

Tavaraa sai tuoda miten paljon tahansa, mutta pois ei saanut viedä. Kirkko oli säilynyt, ja sen sankarihau- taan siirrettiin muualle hau- datut vainajat, kuten Nuija- maalla kaatunut setäni.

Vakinaisen siviili- väestön lisäksi alueelle ker- tyi paljon puolustusvoiman joukkomuodostelmia, jotka rakensivat parakkinsa itse tai alueella oleva 10 D:n esikunta rakennutti ne. Va- litettavasti JP 2:n kasarmit oli poltettu suunnitelman mukaisesti talvisodan alus- sa. Valkjärvestä muodostui Kannaksen iso sotilaskes- kus ja huoltotukikohta.

Myös lomalle lähtevät ja saapuvat sadat sotilaat täyt- tivät joka päivä kunnan keskustan asema-alueen ympärillä. Kunnan toimin- ta alkoi uudestaan, mutta kouluolojen järjestely tuotti suurta hankaluutta, koska 15 kansakoulusta 13 oli tuhoutunut jo talvisodassa.

Mutta 1942 syksyllä oli kaikille oppivelvolliselle jonkinlaiset koulutilat.

kautta hän siirtyi rintamalle Kannakselle 16.9.42. En- tinen kotipaikka oli seitse- mänkymmenen kilometrin päässä Valkjärvellä, kun rintamalinja kulki mm. Val- keasaaressa Inkerinmaalla Neuvostoliiton alueella 30 km Leningradista. Vaikka oli rauhallista, niin siitä huolimatta komppaniasta kaatui tai haavoittui miehiä jatkuvasti rintamalinjalla tai ”levossa” Kellomäessä Suomenlahden rannikko- kaistalla; joko Kronstadtin raskaiden tykkien tulituk-

sessa, vihollisen vangin- sieppausyrityksissä tai tark- ka-ampujien ampumana.

Haavoittuminen muutti elämän kulkua Isäni haavoittui 19-vuotiaa- na 24.2.1943 Valkeasaares- sa kranaatinsirpaleista.

Hän kertoi, että vihollinen ampui 50 mm:n pienois- heittimellä, jonka ampu- maetäisyys on 100–800 m.

Suomalaiset rintamasotilaat kutsuivat kyseistä heitintä

”nakuksi” lähtölaukauksen äänen vuoksi. Ehkä edes- mennyt isäni tiesi totuuden tai hän ei saanut kertoa to- tuutta, mutta luettuani myö- hemmin komppanian 7./JR 48 sotapäiväkirjaa siellä mainittiin, että III jouk- kueen IV ryhmän korsun taakse

tuli yksi 82 mm:n (venä- läinen) ammus ja kaksi sotamiestä (Halonen ja Lindholm) haavoittui va- kavasti. Pataljoonan II/JR

48 sotapäiväkirjassa mai- nitaan, että oma 81 mm:n kranaatinheitin ampui tar- kistusammuntaa ja yhdestä kranaatista tuli pyrstörikko.

Kranaatti putosi omiin lin- joihin, jossa kaksi miestä haavoittui lievästi. He eivät kuitenkaan haavoittuneet aivan lievästi sirpaleista,

vaan arvet ja sirpaleet vai- vasivat lopun elämän.

Sotasairaalareissu 30. So- taS:ssa Jyväskylässä kesti kuusi kuukautta. Sen jäl- keen piti palata takaisin rintamalle samaan jouk- ko-osastoon. Sairaala-ajas- ta oli kuitenkin se hyöty, että lotat olivat kysyneet, kuka haluaa opiskella. Isäni alkoi opiskella sorvarikurs- sin teoriaopintoja, koska kurssi oli ilmainen, mutta muualla se maksaisi. Sai- raalasta sijaitsi 2 km:n pääs- sä valtion tykkitehdas, jossa tarvittaisiin paljon koulu- tettuja ammattimiehiä. Sa- moin Jyväskylä tuntui rau-

halliselta paikalta kaukana rajoilta ja rintamalta. JR 48:n tilalle Valkeasaareen tuli 22.5.44 JR 58 ja JR 1, jotka joutuivat kokemaan 9.-10.6.44 hirveät tykistö- keskitykset ja menetykset.

Isääni pari vuotta nuorem- pi veli joutui kokemaan ne

siellä. Isäni yksikkö joutui kuitenkin vielä Kuuterselän ja Tali-Ihantalan pahoihin taisteluihin, joissa kaatui yli 300 ja haavoittui 900 rykmentin sotilasta. Ryk- mentti oli menettänyt 1 130 sotilasta jo elokuussa 1941.

Tilalle tulivat nuoremmat, kuten isäni ikäluokat. Isäni ihmetteli myöhemmin, että hän haavoittui vain 1943 eikä enää 1944.

Lähetti Halonen

Osuuskauppa oli säästynyt sodilta.

Valkjärven aseman henkilökunnan talo säilyi sodassa.

Asemasodan rintamaa Valkeasaaressa.

Jälleen evakkoon Valkjärvelle tuli evakuoin- timääräys 10.6., että pitäjä evakuoidaan kokonaisuu- dessaan, eli kaikki ihmiset, karja ja materiaali. Sota- päiväkirja 10.6.-15.7.44 evakuoinnista kertoo, että tilanne oli nyt parempi. Oli parempi organisaatio, läm- min ja valoisa kesä sekä vähemmän evakuoitavia eli vain puolet talvisodan mää- rästä, koska kaikki eivät palanneet enää talvisodan evakkomatkoilta takaisin kotiin. Ensimmäisessä ju- nassa 12.6. klo 5.00. lähti 1 585 ihmistä Lahteen, Mik- keliin ja Jyväskylään. Sen jälkeen lähti vielä kuusi junaa, joissa oli sekä ihmi- siä, tavaraa että karjaa. Nyt evakuoitiin 1 500 lehmän lisäksi myös uuhia, emak- koja ja karjuja, joita ei nyt teurastettu tai ammuttu kuten talvisodan evakuoin- neissa. Viimeinen juna lähti 17.6.1944. Junien lisäksi oli nyt myös käytössä kym- meniä kuorma-autoja, joi- den kuljettamat tavarat ja ihmiset lastattiin Imatralla Vuoksenniskalla proomui- hin Ristiinaan ja Mikkeliin vietäväksi.

Kuormausten ongelmaksi asemalla oli muodostunut vihollisen jatkuvat hyök- käykset maataistelukoneil- la ”ankarasti ahdistellen, pommittaen, ampuen pika- tykeillä ja konekivääreillä”, vaikka ilmatorjunta yritti parhaansa mukaan häiritä niitä. Pääkohteena olivat huoltokeskuksen alueet ja rakennukset. Valkjärvellä oli myös KEK (kaatunei- den evakuointikeskus), jon- ne jäi kymmeniä vainajia, koska vaunuja tarvittiin elä- vien kuljetukseen. Vangiksi jääneet suomalaiset sotilaat joutuivat hautaamaan heitä lähellä olevaan kirkonmä- keen, josta heitä on siirretty myöhemmin 1990-luvulta alkaen kotiseurakuntien sankarihautoihin.

Eläinten evakuoinnissa oli omat ongelmansa Myös kaksi 400 lehmän laumaa siirrettiin Vuoksen yli Vuosalmen ja Orava- niemen lossien kautta Imat- ralle. Karja kulki 20–30 eläimen laumoissa pienin välimatkoin. Karjan ajajia oli yksi kymmentä lehmää kohti. Samoin mukana oli yksi hevonen ajoneu- voineen, jossa oli lypsy- välineet ja muonatarpeet.

Ensimmäinen karjalauma marssi Imatralta Lappeen- rantaan ja sieltä Vääksyn kanavalle, josta eläimet hoitajineen kuljetettiin proomuilla Padasjoelle, Kuhmoisiin, Jämsään ja Jämsänkoskelle. Toinen karjalauma kuljetettiin Vuoksenniskalta Puumalan ja Juvan kautta Kantalan asemalle 50 km Mikkelin pohjoispuolelle, josta se siirrettiin junilla Jyväsky- lään ja sieltä marssimalla sijoituskuntiin Jämsään, Jämsänkoskelle, Kuhmoi- siin ja Padasjoelle. Muona- varastot kuljetettiin autolla aina 20 km päähän toisis- taan pitkin tien vartta, ja ne oli merkitty pahvilapuilla kulkureitin varrelle. Näin muonitettiin karjanhoita- jat, jotka olivat pääasiassa naisia sekä nuoria poikia ja tyttöjä. Viimeiset karjat saatiin sijoituskuntiin 15.7.

1944. Harmiteltiin, että ei siirretty kaikkea karjaa edellä mainitulla tavalla, jolloin rautateillä olisi ollut enemmän vapaita vaunuja kuljettaa tavaroita, jotka jäivät nyt asemalaitureille.

Valkjärvellä vanhemmalla siskolla oli huolettavanaan enää 6-vuotias poikansa.

Mies oli rintamalla, vanhin talvisodan käy- nyt veli oli asemamiehenä huolehtimassa evakuointi- junista, ja nuorempi sisko huolehti lottana evakuoin- nin onnistumisesta. Hän joutuikin pikkuveljensä

tukihenkilönä proomul- la Vääksystä Kuhmoi- siin. Säilyneet sisarten kirjoittamat kirjeet kertovat myös, mikä huoli heillä oli toisistaan ja sukulaisistaan, kun jokainen joutui eri pi- täjiin ja rintamilla olevista ei kuulunut mitään ennen heinäkuun loppua. Talot ja lähes kaikki tavarat piti taas jättää jo kolmannen kerran.

Loppujen lopuksi jatko- sodan lopun evakuoinnin seurauksiin oltiin jo totuttu, kun oli kokemusta talviso- dan evakkomatkasta.

Opin sukulaisista, että asiasta pitäisi katsoa aina myös positiiviset puolet.

Serkkuni löysi tulevan vaimonsa Jämsästä. Ilman evakkomatkaa sitäkään ei olisi tapahtunut. Samoin isäni löysi Valmetin Raut- pohjan tehtaalta tulevan puolison, joka oli myös ko- kenut evakkomatkat. Isäni pataljoona II/JR 48 kotiu- tettiin Vesangassa Jyväs- kylän lähellä. Kaupunki oli jo tuttu sotasairaala-ajalta.

Valtion tykkitehdas, kivää- ritehdas ja sytytintehdas kokivat suurimman mul- listuksen 19.9.44 välirau- hansopimuksen astuessa.

Piti siirtyä yhtäkkiä sivii- lituotantoon. ”Tuotanto lopetettava heti, ketään ei saa erottaa”. Ilmoitettiin vain, että ”kenraalit ovat työnsä tehneet, nyt saavat insinöörit aloittaa”. Ensim- mäiset sotakorvaustilaukset saatiin huhtikuussa 1945 ja viimeiset toimitettiin 1952.

Ne vaativat 70–80 % teh- taiden kapasiteetista. Tykit

”taipuivat” kaikenlaisiksi metalliteollisuuden tuot- teiksi Neuvostoliittoon ja myöhemmin paperikoneik- si, laivojen moottoreiksi, traktoreiksi ym. Tehtaan ammattioppilaitos koulutti nuoria miehiä mm. sorva- reiksi, kuten isäni, joka sai idean läheisessä sotasai- raalassa kaksi vuotta aikai- semmin. Eli sota vaikutti ammatinvalintaan ja uuteen kotipaikkaan. Kun sotakor- vaukset loppuivat, haki isä- ni veturimieskoulutukseen.

Siellä yhtenä etuna pidet- tiin metallipuolen koulutus- ta. Loppujen lopuksi isäni työura päättyi veturinkul- jettajana.

Eri asukkaat – eri tavat Valkjärvellä oli sodan ai- kana ja sen jälkeen myös toisenlaiset ”evakot”. Tal- visodan jälkeen muualta Neuvostoliitosta Karja- laan muutti tai siirrettiin 188 000 uutta asukasta.

Suunnitelmat olivat suuret, mutta käytäntö ei onnistu- nut. Erityisesti maatalou- den kunnostaminen epäon- nistui, koska muuttamaan pakotetutuilla kolhoosilai- silla ei ollut innostusta vil- jellä vierasta maata. Eril- lään olevia taloja purettiin ja niitä siirrettiin neuvosto- liittolaistyylisiin agro-ky- liin kolhoosikeskuksiin.

hämmästyivät v. 1942, kun kotitalo olikin siirretty kilo- metrien päähän alkuperäi- sestä paikasta. Kaupunkien infrastruktuurin kunnosta- minen onnistui paremmin, koska muuttajia palkittiin eri palkkioin. Samoin Sor- tavalassa ja monilla alueilla olivat rakennukset hyvässä kunnossa.

Kyseisen siirtoväen koh- talo oli kuitenkin karu v.

1941, kun he joutuivat ve- täytymään Leningradin suuntaan, joissa suuri osa menehtyi Leningradin pii- rityksessä.

Uudet asukkaat, jotka edustivat eri kansallisuuk- sia, tulivat taas v. 1944 jälkeen ympäri Neuvosto- liittoa, osa vapaaehtoisesti, osa pakotettuna rakenta- maan uutta voittomaata.

Alueen nimet muutettiin viranomaispäätöksellä ve- näläisiksi v. 1948. Vain nykyään Karjalan tasaval- taan kuuluvat säilyttivät suomalaiset nimet. Esim.

Suojärvi on edelleen Suo- jajärvi. Valkjärvestäkin tuli Mitsurinskoje eli Mitsurin- järvi venäläisen kasvitie- teilijän Mitsurin mukaan.

Osa uusista asukkaista oli kotoisin Venäjän alueil- ta, jossa sota oli tuhonnut asumukset, osa Ukrainas- ta ja Valko-Venäjältä sak- salaisten miehittämältä alueelta. Osa oli ollut yh- teistoiminnassa saksalais- ten kanssa, mutta uudella vieraalla alueella ei kysytty menneitä asioita, vaan tar- vittiin työntekijöitä. Tämän väestön edustajia tapasivat vielä 1990–2000-luvulla suomalaiset evakot pääs- tessään uudestaan käymään entisille kotiseuduille. Käy- dessäni kotiseuturetkillä huomasin, että molemmilla osapuolilla on samanlainen näkemys sodan mielettö- myydestä.

ja sen seurauksiin. Kaikki olivat joutuneet kärsimään aivan tarpeeksi. Kertoi paljon, kun sanoivat toisil- leen, että ”hyvä, että Hitler kaputt ja Stalin kaputt”. Ei enää koskaan sotaa, koska he olivat kokeneet sodan.

Nyt vanhat asukkaat eivät aivan aina ymmärrä uus- rikkaita pietarilaisia, joiden kalliita taloja ja datsoja, osa ilman asianmukaisia rakennuslupia, on alkanut ilmaantua alueelle. Eräs- kin vanha nainen sanoi, että noilla on paljon rahaa, mutta asuvat kuin tyrmässä

Meillä on pienet eläkkeet, mutta meillä on vapaus mennä sieneen ja marjaan eikä mökkien ympärillä ole korkeita aitoja.

Valitettavasti tämän päivän tilanne taitaa muuttaa taas maailmaa eli vallassa on sukupolvi, joka on syntynyt vasta toisen maailmanso- dan jälkeen eikä ole sotaa kokenut. Valkjärvelläkään ei pääse enää käymään, kun raja on mennyt kiinni.

Valkjärvellä näkyy kui- tenkin Suomen televisio.

Tällöin paikalliset näkevät myös toisenlaisia uutisia.

Toivon, että evakot ja hei- dän jälkeläisensä pääsevät vielä tulevaisuudessakin käymään Valkjärvellä, kuten viimeisen kolmenkymmenenkahden

vuoden aikana. Toivon, että tämä kirjoitus rohkaisee lu- kijoita tutkimaan enemmän historiaa ja omaa sukuaan.

Osmo Halonen Kuvat Osmo Halosen kotiarkistosta

Venäläisen sukellusveneupseerin tekemä muistomerkki suomalaisille sankarivainajille.

Jumalanpalvelus kirkon paikalla.

Leningradin tieltä ei saanut poiketa ennen vuotta 1990.

Suomalaisten rakentama talo on kestänyt 100 vuotta.

Sivu kirjeestä isältäni siskolleen.