N:o 4 Joulukuu 2011
s. 8 s. 10 s. 8
s. 10
Heti tultiin kun päästiin...
MPK ja MPKL juhlivat
Veljeä ei jätetä. Maatumattomat esineet helpot-
tivat vainajan tunnistamista Lottien kunniakuja, kun seppelpartio Narvan
marssin soidessa lähetettiin sankarihaudoille.
s. 6
Lottaperinne- s. 6
liitto Vaasassa
MAANPUOLUSTAJA MAANPUOLUSTAJA POHJANMAAN POHJANMAAN
Juhlavaa soitantoa, josta vastaasi Kauhajoen Soitokunnan seitsikko.
Aleksis Kivi: Suomenmaa Viel’ monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian sai Suomi loistavan.
Mi autuas helmas’ nukkua, sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme, sä aina uusi toivomme, oi Suomenniemi kaunoinen, sä iankaikkaikkinen.
2 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Sypressi ja kuusi –
suomalaisten joulupuut
Raahasimme sypressiä märällä ja likaisella kadulla kerrostalokotiamme kohti. Rappukäytävä oli ahdas, mutta sypressin oksat eivät katkeilleet eivätkä havut varisseet kuten pakkasesta sisään kannetussa kuuses- sa. Jostain olimme onnistuneet hankkimaan jalustan joulupuullemme, joka sitten istutettiin kodin nurkkaan tuomaan sypressin tuoksua ja joulun tunnelmaa – aivan Sylvian joululaulun tapaan.
Usein olohuonettamme kaunisti myös toinen joulu- puu. Se oli oikea suomalainen joulukuusi – tai ainakin suomalaisen lentoyhtiön kuljettama ja Egyptin suurim- malle suomalaiselle lapsiperheelle lahjoittama. Suuri, suomalainen kuusi vietiin aina Suomen suurlähettilään virka-asuntoon, me siis saimme toisen, pienemmän.
Usein tuo suomalainen kuusi oli matkasta ja Egyptin maahantuloviranomaisten käsittelystä kärsinyt, mutta meille se oli suuri ilon ja ylpeydenkin aihe.
Vietimme joulua sypressin tuoksussa kahdeksan kertaa. Kerrostalokotimme neljännen kerroksen par- vekkeen korkeudella keinuivat palmun lehvät. Se oli toisenlainen joulu.
Joulu on muistojen aikaa ja jokainen joulu, noiden Egyptin pääkaupungissa Kairossa vietettyjen joulujen jälkeen, vie ajatukset myös noihin muistoihin. Juhlan aika on usein muistojen aikaa.
Lapsuuden joulut, sota-ajan joulut, vaikeitten aikojen joulut, syntymän ja kuoleman joulut – kaikki tuo on usein muistoissamme. Tuohon juhla-aikaan piirtyvät kuvat ovat usein piirtyneet selkeinä ja syvinä sielumme seinämiin.
Muistot rakennusaineksina
Muistot rakentavat hyvällä tavalla mei- dän elämäämme. Ne ovat pääomaa, jota mikään lama tai pörssiheilahtelut eivät vähennä. Niistä kannatta pitää kiinni ja myös kipeitten asioitten ja raskaitten muistojen kautta voi kulkea hyvään huomiseen.
Muistojen ja tunnelmien ohella py- sähdymme joulun keskeisimmän vies- tin äärellä. Pienen lapsen syntymä on tuon viestin lähtöpiste – yli 2000 vuotta sitten taivaan kosketus tuntui erityisel- lä tavalla Beetlehemin pikkukaupungin vaatimattomassa tallissa, joka toimi synnytyssairaalana. Tuon kosketuk- sen aistivat myös lapsen vanhemmat, muut tapahtuman todistajat ja joukko paimenia, jotka merkillisellä tavalla hälytettiin tapahtumapaikalle.
Ilman tuota viestiä ei olisi joulua. Valitettava usein me ku- vittelemme rakentavamme joulua kauppojen kassajonoissa tai hääräämällä tuhansissa askareissa. Oikean jouluviestin sisällöksi ei jää pelkästään kaunis, liikuttava kertomus lap- sesta ja hänet kohdanneista ihmisistä. Ensimmäinen joulu on alku matkalle, joka johtaa siihen hetkeen, kun meidän tähtemme kuollut Kristus nousee kuolleista ja saa aikaan ko- ko maailman ja sen historian muuttaneen muutoksen aallon.
Joulu on siinä, kun Juma- la koskettaa sisintäsi.
Muistoista elämään Kaikkiin muistoihin ja tunnelmiin, joita joulu herättää, haluaisin lisätä kokemuksen Vapahtajan kohtaamisesta. Näin voi tapahtua uudestaan ja uudestaan. Joskus koke- mus voi olla aivan uusi.
Joulupuumme voi olla millainen tahansa, mutta oikea joulu on sydämen juhla. Joulu syntyy siellä, missä sydän avautuu viestille anteeksiantavasta ja elämään tarkoituksen antavasta Jumalasta. Sitä jou- lua sinulle rukoilen ja toivotan vuonna 2011!
Erkki Huuki kirkkoherra, Kannus Nasaretilaisen kirkon ikkuna- maalaus: Enkeli ilmoittaa Joo- se lle unessa Jeesuksen syn- tymästä, kuva:
Erkki Huuki
Osallistuttuaan Itsenäisyys- päivän ja Joulun jumalanpal- veluksiin (Kirjoitan molemmat isolla alkukirjaimella), sekä It- senäisyyspäivän juhlatilaisuu- teen havaitsee, että harmaapäi- den määrä on pienentynyt.
Tuoni on korjannut satoa, samoin monet sairaudet ja vai- vat. Hauraat itsenäisyytemme puolustajat, naiset ja miehet, ovat pian vain lähihistoriam- me muisto. Toivottavasti eivät pian unohdettu muisto.
Neuvostoliitossa oli tapa- na sanoa, jos joku ihmetteli painetun tekstin ja käytän- nön alistä epäsuhtaa, jotenkin näin:”Bumaaka i bumaaka, praktiika praktiika!” Eli pa- peri on paperia, käytäntö on käytäntö!
Sotien jälkeen kunnioitettu marsalkkamme Mannerheim sanoi, että teistä sotiemme veteraaneista on Suomi pitävä huolen. Jos marsalkka olisi ol- lut nuorempi ja saanut elää ja vaikuttaa pidempään, olisivat kaikki sotiemme veteraanit saaneet asianmukasita kunni- oitusta ja hoitoa.
Pian sotien jälkeen oli mai- nittujen veteraanien kunnioit- taminen kuin kirosana. Lotat- kin loattiin likaan ja painostet-
tiin polttamaan lottapukunsa.
Samoin miesten suojeluskun- tapuvut.
Mitä mahtavat ajatella kun- nioitetut ikääntyneet kansa- laisemme nykyisestä maail- manmenosta? He rakensivat ja puolustivat maatamme, suuri joukko joutui antamaan henkensä itsenäisyyden lunas- tamiseksi.
Sotien jälkeinen maam- me elpyminen oli paljolti sotakorvausten maksamisen vuoksi rakennettujen tehtai- den ja tuotantolaitosten, rin- tamamiesten ja evakuoidun väen asuntjen rakentamisesta ja uusien maatilojen, usein korpeen raivattujen peltojen raivaamisen ansiota.
Se oli raskasta aikaa, työtä oli paljon, ruokaa vähän ja palkat pieniä. Muu maailma ihmetteli selviytymistämme.
Tänä päivänä – laman alku- aikana, elämme taloudellisesti vielä jonkun aikaa moniin ver- tailumaihin nähden ”reteesti”,
Elintarvikemyymälöiden hyl- lyt ovat täynnä mitä ihmeelli- sempiä ulkomaisia tuotteita:
hedelmiä, mausteita ja elin- tarvikkeita. Auto- ja erilaisis- sa koneliikkeissä sekä muissa teknillisiä vempaimia myy- vissä liikkeissä on valtavasti hienoja teknisiä saavutuksia.
Muodin virtaukset vaihtuvat ja elämä sykkii kiivaana.
Kaiken nykyajan tuoman lä- hes käsittämättömän ”hyvän”
ohella olemme kadottaneet ih- misläheisyyden, huolenpidon apua tarvitsevista ja tyytyväi- syyden. Monet harhailevat vailla päämäärää kenenkään puuttumatta asiaan.
Ns. sivistyneen maailman talous horjuu hulvattoman menon seurauksena. Se kos- kettaa myös Suomea. Nyt on tullut pää vetävän käteen ja
”paperi on paperia, käytäntö tulee olemaan toista.”
Suuri itänaapuri uusii ja ny- kyaikaistaa aseistustaan. Ehkä Suomen Natoon liittymisen
”Mitä mahtavat ajatella kunnioitetut ikääntyneet kansalaisemme nykyisestä maailmanmenosta?
He rakensivat ja puolustivat maatamme, suuri joukko joutui antamaan henkensä itsenäisyyden lunastamiseksi.”
”pelosta” maa sijoittaa maamme itärajan tuntumaan uusia nyky- aikaisesti aseistettuja joukkoja.
Venäjä haluaa palata todelliseksi suurvallaksi muiden suurvaltojen joukkoon.
Toivottavasti rauhansopimuk- semme ei ole vain ”bumaaka i bumaaka.”
Suomen taloudellinen tilanne, syvä rauhantila ja varushenkilö- ikäluokkien pienetyminen ovat syitä varuskuntien lakkauttami- seen, varusmiesten koulutuksen valikoitumiseen ja lyhenemiseen.
Samoin kertausharjoitusten vähe- nemiseen ja reservin määrittämi- seen noin neljännemiljoonaksi.
Jalkaväkimiinojen kieltämisen ja em. syiden vuoksi ovat maan- puolustushalukkaat ja -järjestöt hämmentyneitä.
On selvää, ettei maata puoluste- ta vain lukuisilla varuskunnilla ja laitoksilla, vaan hyvin koulutetiul- la ja nopeasti liikuteltavilla sekä nykyaikaisilla aseilla varustetuilla hyväkuntoisilla ja motivoituneilla joukoilla.
”Ammattiarmeijaramboja”
ei tämä maa tarvitse. Nykyinen asevelvollisuusarmeija on maal- lemme sopivin.
Tietenkin kantahenkilöstö muodostaa puolustusvoimiem- me rungon, suunnittelun ja joh- tamisen.
Tulevana Itsenäisyyspäivänä Suomen kansa ei tanssi karne- vaalihumussa kaduilla. Tasa- vallan presidentti kutsuu omat kansan syvistä riveistä valitut vieraansa. Pääosa kansaa viet- tää juhlaa hiljaisuudessa ja asi- anomaisissa juhlissa käyden.
Niissä ovat kunniavieraina har- venevat sotiemme veteraanit.
Globalisaatiosta huolimatta olemme Suomenmaan suoma- laisia omine tapoinemme ja tot- tumuksinemme.
Ilmari Matinniemi toimiups. Evp.
Kiuruvesi
Harmaahapsipäät vähenevät
Paljon on Kymijoessa vettä virrannut siitä, kun edellisen kerran tähän lehteen kirjoittelin. Puo- lustusvoimat ovat jäl- leen kerran historiallisen muutoksen edessä niin organisaation kuin toimi- nansakin osalta. Tällaisia muutoksia on oikeastaan ollut vain muutamia vuo- desta 1918 lukien, kun puolustusvoimat perustet- tiin, vaikka muuten muu- tos on ollut viimeisen 20 vuotta lähes jatkuvaa.
Puolustusvoimien teh- tävät ja kokoonpano ovat eläneet vuosikymmenten saatossa uhkien ja talou- dellisten resurssien mu- kaan, mutta aina ykkös- tehtävä on ollut kotimaan puolustaminen. Näinhän se on nytkin. Tavat, kei- not, menetelmät ja tak- tiikat ovat vaihdelleet sotataidon ja välineistön kehittymisen mukaan.
Vuosisatoja tai oikeastaan vuosituhansien ajan ihmi- set pyrkivät nitistämään toisensa vain maanpinnan tasolla, keskiajalla otettiin käyttöön epäsuora tuli ja 1900-luvun alussa siirryt- tiin seuraavaan ulottuvuu- teen eli ilmaan. Toinen maailmansota ja sen jäl- keiset kon iktit 2000-lu- vun alkuun saakka ovat olleet oikeastaan taistelua ilmatilan herruudesta ja sitä kautta taistelutilan hallinnasta. Nyt toiminnan painopisto on siirtynyt tai on ainakin yhä kiihtyväl- lä nopeudella siirtymässä sähkömagneettisen spekt- rin hallintaan. Voitaneen varmaan puhua kyberava- ruuden hallinnasta. Taikuri oli jopa itse hämmästynyt sanavalinnastaan, maanlä-
Kysymyksiä vaan ei vastauksia
”En hetkeäkään jaksa uskoa tietoteknisten johtamis- härpäköiden toimimiseen poikkeusoloissa, kun ne eivät toimi normaalioloissa tai ainakaan kotona.”
heinen pioneeri kun on.
Mitäs se meihin sitten vai- kuttaa, nörtit ovat nörttejä ja tosimiehet ratkovat edelleen avio- ja muita ristiriitoja sillä isommalla puukolla. Meille jo sotatouhujen ehtoopuo- lelle kallistuville sissi- sodankäynnin ja alueellisen taistelun kyllästämille fait- tereille homma haiskahtaa pahanlaisesti, mutta tosi on, että julkisuudessa puolus- tusvoimien ylimmän johdon esittämät perustelut tarpeesta pienentää niin rauhan kuin sodan ajan kokoonpanoja perustuvat oikeisiin rätin- keihin aseelliseen kriisiin soveltuvien käyttökelpois- ten miesten vähentymisestä ja sotakalujen kallistumises- ta. Ei sen puoleen, sotakalut ovat koko tunnetun historia olleet aina liian kalliita, mut- ta niihin ovat rahat riittäneet vähän samalla mallilla kuin juopolla viinaan.
Nyt on vähän toisin, kun vaivalla kerättävät verorahat menevät kasvavan ikäänty- vän väestön hyvinvointiin.
Itse kukin voi miettiä, mi- hin haluaisi noin 30–50 % bruttotuloistaan käytettävän.
Inhorealistisesti ajateltuna kaikenmaailman taivaanran- nanmaalareiden ja evoluu- tioteoreetikkojen ajatukset väestöpyramidin hallinnasta vaikuttavat yksinkertaisuu- dessaan ihan järkeviltä. Äl- kää tappako niitä susia salaa.
Ikäluokkien pienentymi- sen takia puolustusvoimien suurille ikäluokille raken- netussa ja jo 1990-luvulla supistetussa varuskuntara- kenteessa on taas noin 4000
ylimääräistä vuodepaikkaa, mikä on hotellibisneksen näkökulmasta hukkakapa- siteettia.
Käyttöastetta on parannet- tava ja metsäteollisuus on osoittanut toimivan keinon, lakkauttamisen. Hukkaka- pasiteetti on yhteensä noin kaksi valmiusyhtymää tai muutama pienempi koulut- tava varuskunta. Maata ei todellisuudessa puolusteta varuskunnista, jotka ovat oikeasti vain rauhan ajan koulutuskeskuksia, vaik- kakin alueellisesti tärkeitä työllistäjiä. Yhteiskunnan puolustaminen tehdään ai- van jossain muualla.
Johtoportaiden vähentä- minen rauhanajan kokoon- panosta lienee perusteltua.
Välillä kuitenkin tuntuu, että sotaväen touhut ovat vain nimillä kikkailua. En- sin lakkautettiin divisioo- nat ja perustettiin sotilas- läänit. Sitten lakkautettiin sotilaspiirit ja perustettiin uudelleen divisioonat, jos- kin maanpuolustusalueen nimellä. Muutaman vuoden jälkeen ne taas lakkautettiin ja perustettiin piirien tehtä- viä hoitamaan aluetoimistot.
Nyt ollaan lakkauttamassa sotilasläänit ja perustamassa aluetoimistoista piirit uudel- leen joskin varmaan jollakin toisella nimellä, kun piiri on niin vanhahtava. Olisikohan Military District HQ in Eng- lish mitään? Mielenkiinnolla odottelen tammikuuta, jol- loin uusi organisaatioraken- ne pitäisi julkaista.
Poikkeusolojen johta- misen suhteen olen varsin
skeptinen, vaikka amerik- kalaiset pystyisivätkin joh- tamaan yksittäistä A-maassa toimivaa tiedusteluryhmää suoraan Pentagonista. Pysty- vätkö puolustushaaraesikun- nat ja etenkin Maavoimien Esikunta oikeasti johtamaan sotatoimia ja taisteluita, vai onko poikkeusolojen joh- tamista varten perustettava lisäksi tarpeellinen määrä tilapäisiä operatiivisia joh- toportaita? Jos näin aiotaan menetellä, niin onkohan randomilla muodostettava poikkeusolojen johtoporras parempi kuin jo normaali- oloissa toimiva alueellinen johtoporras. Mene ja tiedä.
En hetkeäkään jaksa us- koa tietoteknisten johtamis- härpäköiden toimimiseen poikkeusoloissa, kun ne eivät toimi normaalioloissa tai ainakaan kotona. Entäs sitten taistelevat sotajoukot?
Puolustusvoimain komenta- ja on jo virallisesti sanonut teknoarmeijalle ”ei”, mutta keihäänkärki on siitäkin ol- tava.
Asevelvollisuuteen pe- rustuva järjestelmä on hal- pa, vallankin jos pääosalle ei hankita muuta kuin malli Cajander, joka on jo maas- sa. Ammattimiehille taas pitäisi olla ammattimiesten vehkeet, jotka tunnetusti maksavat. Syyskuussa näyt- tävästi julkaistu tutkimus Venäjän panostamisesta so- tatekniikkaan ja etenkin sen perinteiseen teknologiaan vaatii myös muilta mailta perinteiseen teknologiaan panostamista. Kybervekotti- met eivät vaan toimi rautaa
vastaan. Tuleen on tunnetus- ti vastattava jauhesammutti- milla.
Entäs kuinka hoidetaan kotirintaman puolustus laa- jenevan taistelutilan viite- kehyksessä? Se mitä ennen sanottiin paikallispuolus- tuksesi. Nopeasti liikkuvat hampaisiin saakka aseistetut erikoisjääkäritkö singahtele- vat paikasta toiseen ottoajo- neuvoillaan ja eliminoivat huippuunsa viritettyjä eri- koisjoukkosoluja. Vai pitäi- sikö sittenkin säilyttää kyky muunkinlaiseen toimintaan.
Meidän rauhanturvajouk- kojemme suurin uhka ovat nykyään IED:t, joita ennen sanottiin tilapäismiinoiksi.
Niiden käyttöä meille ai- koinaan opetettiin, oli kyllä oikeita kylki- ja muitakin miinoja. Suunniteltiin oi- kein miinaylläköitä, joissa lähtölaukauksen antoi tie- rumpuun asennettu isän- maallinen panos, jonka vai- kutus oli suunnilleen lentävä taisteluvaunu. Toisen terro- risti lienee edelleen toisen vapaustaistelija.
Suomea ei uhkaa kukaan eikä mikään, näinhän meil- le kerrotaan. Miksi sitten ylläpitää puolustusvoimia lainkaan, vai onko uhka sittenkin olemassa, kerran siihen varaudutaan? Voisi- ko Suomi toimia Ruotsin tapaan ja ulkoistaa puolus- tuksen esimerkiksi Venä- jälle, vai voisiko Suomessa olla vain pieni suuri erikois- poliisi, kansan mekaanisen käsittelyn joukot, jolla olisi toimivaltaa niin sisäisten kuin ulkoistenkin uhkien torjunnassa.
Entäs sitten kansalaisilla olevat noin 1,5 miljoonaa (1 500 000) tuliasetta? Ne ovat todellinen uhka aina-
kin hirville, jäniksille, pienpedoille ja mahdol- liselle maahan tunkeutu- jalle, joka ei pääsekään strategisen iskun jälkeen pois, vaan sitoutuu laa- joihin sotatoimiin hallit- sematonta sissiarmeijaa vastaan. Sehän se on se todellinen uhka.
Eräällä etelä-pohjalai- sella paikkakunnalla oli kylmän sodan vuosina asenne, että jokaisessa huushollissa pitää olla ainakin yksi luvaton ase, jotta vielä jää kättäpirem- pää, kun luvalliset on ke- rätty pois.
Nyt näyttää siltä, että monilla paikkakunnilla niitä kerätäänkin mitä ihmeellisimmillä perus- teilla. Kokeilkaapa vaik- ka laittaa naamakirjaan vihjaileva epäily jostakin henkilöstä, jotta se käyt- täytyy oudosti, esittelee vehkeitään, on kiukkui- nen esivallalle, saattaa se juoda viinaakin ja sen akkakin on kuin riihen seinästä repäisty piru, niin hupsista vain ja jär- jestelmä hoitaa aseet pois oli siihen sitten perusteita tai ei.
Niin sitä vaan lähes- tytään jo edesmennyttä ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikilla oli hyvä olla.
Miksi alussa oli Kymi- joki, miettikääpä sitä?
Lopuksi parhaat onnit- telut itsenäisyyspäivänä ylennetyille, kunniamer- killä palkituille, linnan- juhliin kutsutuille sekä kaikille muillekin maan- puolustajille ja maanpuo- lustushenkisille.
Everstiluutnantti Jukka Nikkari
Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri
on myöntänyt
Ilmari Matinniemelle
piirin kultaisen ansiomitalin piirin lehden hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä.
Erityisen kiitoksen ansaitsevat ne kymmenet pakinat ja kertomukset, jotka Pohjan- maan Maanpuolustaja-lehti on saanut julkaistavakseen.
Sinivalkoiset onnittelut!
Päätoimittaja ja lehtitoimikunta.
Puolustusministeri Stefan Wallin kertoi 15.12. edus- kunnassa, että seuraavalla nelivuotiskaudella kerta- usharjoituksissa käy vain noin 2000 reserviläistä vuo- sittain. Suomen Reserviup- seeriliiton (RUL) ja Reser- viläisliiton (RES) mukaan kertausharjoitusten määrän romahtaminen nykytasosta vajaaseen kymmenesosaan vaarantaa alueellisen puo- lustuksemme suorituskyvyn sekä uhkaa koko yleiseen asevelvollisuuteen perustu- van puolustusjärjestelmän uskottavuutta.
Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on tällä hetkel- lä 350.000 henkilöä. Näistä
Kertausharjoitusten alasajo vaarantaa puolustusratkaisun uskottavuuden
joukoista yli 95 % on reser- viläisiä.
RUL:n puheenjohtaja Mika Hannula ja RES:n puheenjohtaja Markku Pakkanen korostavat, että 2000 kertausharjoitettavaa reserviläistä vuodessa on jo selkeästi alle kipurajan.
Reserviläisjärjestöt eivät voi hyväksyä kotimaan so- tilaallisen puolustuskyvyn alasajoa.
RUL ja RES katsovat, että jokaisen reserviläisen tulisi päästä kertaamaan vähintään viiden vuoden välein. Käy- tännössä tämä edellyttäisi runsaan 65.000 reserviläi- sen kutsumista kertaamaan vuosittain. Puolustusminis-
terin nyt esittämällä tahdil- la sodan ajan joukkojemme kertausharjoituttaminen kestää 168 vuotta.
Puolustusbudjetin leikka- ukset asettaa puolustusvoi- mat vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, mutta kertaus- harjoituksia leikkaamalla ei ole mahdollista saavuttaa kokonaisuuden kannalta merkittäviä säästöjä.
Puolustusbudjetti pie- nenee ensi vuonna reilun prosentin, mutta kertaus- harjoitusten määrää ollaan vähentämässä yli 90 % tä- män vuoden tasosta. RUL:n ja RES:n mielestä tämä on kestämätön ratkaisu. Kysy- mys on arvovalinnasta.
4 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Pohjanmaan Sotaorvot Joensuussa,
Heinävedellä ja Ilomantsissa 30.9.–2.10.2011
Pohjanmaan So- taorvot päättivät lähteä hengellisille ja kulttuuripäiville vähän pidemmällä kaavalla. Meitä oli kuljettaja mukaan luki- en 30 osallistujaa ääripäinä Reisjärvi, Ähtäri ja Perho.
Lähdimme varhain perjan- taiaamuna liikkeelle. Ensim- mäinen kohteemme oli Hei- nävesi, jossa Kalajoelta (ent.
Himanka) kotoisin oleva kunnanjohtaja Riitta A.Tilus esitteli meille perusteellisesti kunnan asioita. Asiat tuntui- vat olevan hyvin hallinnassa:
velkamäärä oli pieni inves- toinneista huolimatta. Ainoa murhe oli väestön vähenemi- nen. Meille tarjottiin kahvit ison piirakan ja munavoin kera, sekä musiikkia hanu- rilla ja huuliharpuilla aivan maailman huipulta.
Matka jatkui Heinäveden luostareihin. Lintulassa oli vain pieni pyrähdys aikatau- lun pettämisen takia. Uudes- sa Valamossa saimme mie- lenkiintoisen ja leppoisan selostuksen viitankantajaveli Johannekselta. Näimme mo- lemmat kirkot kallisarvoisi- ne ikoneineen ja tauluineen.
Sihteeri oli kertonut, että saisimme ruoaksi hapankaa- likeittoa. Se osoittautui hy- väksi päivälliseksi kolmine
pääruokavaihtoehtoineen.
Luostarin kaupassa matkaan tarttui monenlaista ja sitten olimme valmiit jatkamaan matkaa Joensuuhun.
Aikaisin lauantaiaamuna lähdimme kohti Ilomantsia.
Sää oli suosiollinen ja ruska- maisemat loistivat auringos- sa. Puut olivat paljon pitem- piä ja siten komeampia kuin Pohjanmaalla. Kohteemme oli Suomen itäisin kylä Möhkö. Se oli huomattava teollisuusalue 1800-luvun loppupuolella, joka työllisti peräti 2000 ihmistä, joukos- sa työntekijöitä ja -johtoa myös ulkomailta. Siellä nostettiin järvimalmia, ja se jalostettiin ruukissa. Alu- eella oli runsaat vesivarat, halpa puuhiili ja Koitajoen Möhkönkoski, jotka mah- dollistivat tuotannon.
Möhkön alueella käytiin talvisodan ensimmäisiä taisteluja. Neuvostoliiton tarkoituksena oli katkaista Suomi. Suomen sodanjohto ei ollut varautunut niin suu- reen hyökkäykseen. Väestö- kin oli vielä evakuoimatta.
Suomalaisten onnistui
kuitenkin hidas- taa hyökkäystä päivällä taistellen ja yöllä vetäytyen.
Suomi toteutti pol- tetun maan taktiik- kaa peräytyessään. Poltettiin taloja ja myös ruukin alueen tuotantolaitoksia.
Ruukkimuseossa opas selosti meille taistelujen kulkua ja tehdaslaitoksen vaiheita. Tutustuimme ha- vainnolliseen ja monipuo- liseen näyttelyyn Pytingissä ja sen ympäristön muissa rakennuksissa mm. savotta- perinteeseen, sekä maastossa masuuneihin ja kanaviin.
Keräilimme matkamuis- toksi sinivihreitä lasimaisia kiviä, jotka olivat prosessin jätettä.
Paluumatkalla pysähdyim- me Oinassalmen muistomer- kille, jossa Pentti Huotari ja Tellervo Uusiaho laskivat Pohjanmaan Sotaorpojen havuseppeleen. Tellervon isä oli kadonnut em. taisteluiden aikana. Möhkön Rajakarta- nossa söimme maittavan aterian.
Seuraava kohteemme oli Ilomantsissa nukkemuseo, jossa varsinkin naiset viih- tyivät, tosin miehetkin sinne tulivat. Päiväkahvit joimme Lähimmäispalvelukeskus Iljassa, joka on entinen or- Kyynelsilmin seurasimme partiota,
joka Narvan marssin saattelemana eteni hitaasti kohti ulko-ovea.
TOLVAJÄRVI – OINASSALMI – KALLIONIEMI VESISTÖLINJALLA PUOLUSTI- VAT SUOMEN MIEHET ISÄNMAAN VAPAUTTA TALVISODASSA 1939 – 1940.
Seppeleen lasku Pentti Huotari ja Tellervo Uusiaho.
Ilomantsin kirkko.
Ryhmäkuva otettu Heinäveden kirkolla.
lemana eteni hitaasti kohti ulko-ovea.
Jumalanpalveluksen jäl- keen käytiin pikaisesti syömässä Kontiorannan va- ruskunnassa ja sen jälkeen oli monipuolinen pääjuhla Carelia-salissa, jossa joen- suulaiset esittivät parastaan.
Erityisen mielenkiintoisia olivat loppupuolella olleet tervehdykset. Kaikilla tuntui olevan jotain uutta sanotta- vaa. Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Karttunen oli kiitollinen siitä, että Val- takunnalliset Hengelliset ja Kulttuuripäivät pidettiin Joensuussa. Olimme tulol- lamme tehneet heille juhlan.
Kiitämme puolestamme lämpimästi Pohjois-Karjalan Sotaorpoja ja Kaatuneiden omaisia sekä heidän tar- mokasta puheenjohtajaansa Aune-Inkeri Keijosta koke- mastamme hienosta juhlasta.
Kiitokset osoitamme myös Joensuun seurakunnalle ja kaupungille.
Oli ilo olla mukana Valta- kunnallisilla Hengellisillä ja Kulttuuripäivillä. Aina niistä on saanut evästä eteenpäin.
Näille matkoille kannattaa osallistua. Me, jo ikäihmi-
set, emme enää yksin mat- kustele katsomassa Suomen nähtävyyksiä, eikä pienellä ryhmällä matkatessa saa näin hyvää opastusta. Li- säksi kaikki on vaivatonta.
Sihteerimme oli koonnut suuren kiitoksen arvoisen paketin, johon kolme päivää kului tarkkaan.
Matkan aikana katselim- me mm. Jaska Kojolan ku- vaamaa DVD:tä Särkisyrjän taistelun 70-vuotisjuhlasta Ruskealassa. Opimme mat- kan aikana tuntemaan toi- siamme taas hiukan enem- män ja yhä tutummassa seurassa on hyvä olla.
Koko joukko oli samaa mieltä, että vastaaviin ta- pahtumiin kannattaa varata useampi päivä.
Kaarina Kerttula Kuvat Jaska Kojola Viitankantaja Johannes. Joensuun Ev. Lut. kirkko.
todoksipappila. Sitten olikin jo palattava Joensuuhun.
Illalla osallistuimme Joen- suun kirkossa pidettyyn Pie- lisensuun seurakunnan kirk- koherran Tapani Nuutisen säveltämään ja sanoittamaan Karjalaisen kansan messuun.
Se oli raikas nuorten esitys, jonka sävelmät tuntuivat he- ti tutuilta. Kolehti kerättiin kuoron ja soittoryhmän ul- komaanmatkaa varten. Näin mainion joukon sponsoroin- tiin otti mieluusti osaa.
Sunnuntaiaamuna yli 600-päinen osanottajajouk- ko osallistui ehtoollisjuma- lanpalvelukseen kauniissa Joensuun ev.lut. kirkossa.
Olimme aikaisin kirkossa ja ehdimme ihailla mm. kir- konkaton kauniita kattomaa- lauksia, joissa oli eri puiden lehtiaiheita.
Ehtoollinen kohtalotove- reiden kanssa on aina yhtä koskettava. Pohjois-Karja- lan Sotaorpojen puheenjoh- taja rovasti Aune-Inkeri Kei- jonen lähetti seppelepartion Joensuun sankarihaudalle omakohtaisen kokemuksen tuomalla tunteella. Kyynel- silmin seurasimme partiota, joka Narvan marssin saatte-
Liiton puheenjohtajisto yhteiskuvassa, vasemmalta 1.
varapuheenjohtaja Mikko Halkilahti, puheenjohtaja Mi- ka Hannula, liittovaltuuston puheenjohtaja Jorma Kal- lio, liittovaltuuston varapuheenjohtaja Pinja Hellman ja liiton 2. varapuheenjohtaja Aaro Mäkelä.
Reserviupseeriliiton liit- tovaltuusto piti kuluvan vuoden toisen kokouksen- sa Katajanokan kasinolla 26.11.2011. Kokouksen tär- keimmät valinnat ja päätök- set liittyivät liittovaltuuston puheenjohtajan ja varapu- heenjohtajan sekä liiton va- rapuheenjohtajien valintaan.
Toisen keskeisen asiakoko- naisuuden muodosti liiton ensivuoden tulo- ja meno- arvion sekä toimintasuunni- telman vahvistaminen.
Liittovaltuuston puheen- johtajaksi valittiin vuodelle 2012 majuri (res.) Jorma Kallio Lapualta ja varapu- heenjohtajaksi luutnantti (res.) Pinja Hellman Tam- pereelta. Liittohallituksen 1. varapuheenjohtajaksi
RUL liittovaltuusto valitsi
puheenjohtajistot vuodelle 2012
valittiin yliluutnantti (res.) Mikko Halkilahti Salosta ja 2. varapuheenjohtajaksi vänrikki (res.) Aaro Mäkelä Helsingistä. Viimeksi mai- nittu on lähtöisin Laihialta.
Liiton puheenjohtajana toimii kapteeni (res.) Mi- ka Hannula, joka valittiin kolmivuotiskaudeksi 2011–
2013 Seinäjoen liittokoko- uksessa syksyllä 2010. RL.
Tasavallan presidentti on 2.
joulukuuta 2012 määrän- nyt kenraalimajuri Markku Nikkilän sotilasedustajan tehtäviin EU:ssa ja Natos- sa ja kenraalimajuri Pertti Salmisen Länsi-Suomen Sotilasläänin komentajaksi 1. maaliskuuta 2012 lukien.
Etelä-Suomen Sotilaslää- nin komentaja, kenraalima- juri Markku Nikkilä siirtyy Brysseliin sotilasedustajan tehtävään Suomen pysyvään edustustoon EU:ssa ja edus- tustoon NATO:ssa sekä Suo- men pysyväksi sotilasedus- tajaksi EU:n sotilaskomi- teassa ja sotilasedustajaksi NATO:ssa 1.3.2012 lukien.
Suomen sotilasedustaja vaihtuu
Etelä-Suomen Sotilas- läänin komentajana hän on palvellut helmikuusta 2011.
Aikaisemmin Nikkilä on muun muassa toiminut Kan- sallisen puolustuspolitiikan yksikön johtajana ja van- hempana toimistoesiupsee- rina puolustusministeriössä, Porin Prikaatin komentaja- na. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Nikkilä suoritti vuonna 1991. Kenraalima- juriksi hänet ylennettiin ke- säkuussa 2011.
Suomen sotilasedustaja EU:ssa ja NATO:ssa, ken- raalimajuri Pertti Salminen siirtyy Länsi-Suomen So- tilasläänin komentajaksi
1.3.2012 lukien. Suomen sotilasedustajana Brysse- lissä hän on palvellut vuo- desta 2009. Aikaisemmin Salminen on muun muassa toiminut Maanpuolustuskor- keakoulussa rehtorina, aine- laitoksen johtajana, strategi- an pääopettajana, opettajana ja tutkijaesiupseerina sekä prikaatin apulaiskomentaja- na SFOR -operaatiossa.
Yleisesikuntaupseerin tut- kinnon hän suoritti vuonna 1987 ja hän suoritti valtio- tieteen tohtorin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuon- na 1996. Kenraalimajuriksi Salminen ylennettiin vuonna 2006.
Reserviupseeriliiton, RUL- 80 juhlavuosi päättyy vuo- den lopussa. Juhlavuotta on vietetty ”toiminnan merkeis- sä”, jonka päätapahtuman muodostivat koko maassa järjestetyt Johtamispäivät.
Osanottajamäärät liikkuivat vajaasta tusinasta yli 100 hengen joukkoon. Koko maassa järjestettiin runsaat 50 Johtamispäivää, joiden toimintarastit perustuivat pääasiassa liiton tuottamaan materiaaliin. Vaasan Reser- viupseeripiirin alueella ta- pahtumasta vastasi Vaasan Reserviupseerikerho piirin tukemana.
Juhlavuoden huomatta- vin painotuote on Reservin kenttäjohtaja -kirja, josta on tähän mennessä otettu 8.000 kappaleen painokset. Kirja perustuu yli 90%:sti RUK:n koulutusmateriaaliin.
Kirjan valmistaminen on yksi esimerkki RUL:n ja puolustusvoimien välisestä
RUL:n juhlavuosi päättyy
hyvästä yhteistyöstä. Kirja on jaettu mm. RUK:n ja Me- risotakoulun upseerioppilail- le. Lisäksi kirjoja on toimi- tettu veloituksetta mm. jo- kaiseen reserviupseeripiiriin ja edelleen piirien kerhoille.
Kirja maksaa jäsenille 10 € ja sitä on saatavissa RUL:n toimiston välityksin.
Toinen merkittävä paino- tuote on Maanpuolustajan Juhla- ja Seremoniaopas, jonka julkaisemiseen Reser- viupseeriliitto on osallistunut merkittävällä osuudella. Kir- jasta löytyy vastuksia moniin tärkeisiin seremoniallisiin toimintoihin. Kirja kattaa juhla- ja seremoniatilaisuuk- siin liittyvät säännöt sekä etiketit aina kunniamerkkien käytöstä paraateihin. Kirjaa voi ostaa ja tilata MP-myy- mälästä 18 € hintaan.
Lisäksi RUL:n juhlavuo- teen hankittiin upea puukko, joka perustuu tuttuun Re- serviupseerikoulun kurssi-
puukkoon. Puukon tuppi on juhlavan sininen ja siihen on kiinnitetty näyttävä RUL:n tunnus eli kullattu leijona hopeiseen ruusuun kiinni- tettynä. Juhlavuoden puukot ovat numeroituja. Puukon kysyntä on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset ja val- mistussarja on käytännössä loppuunmyyty. RL
6 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Lottaperinneyhdistyksiä toi- mii eri puolilla maata jo 26 ja tärkeä linkki yhteistoimin- nassa ovat vuosittaiset Lot- taperinneliiton järjestämät LOTTAPERINNEPÄIVÄT, joiden yhteydessä myös pi- detään liiton vuosikokous.
Tänä vuonna tapahtuma- paikaksi oli valittu Vaasa, jossa lotat, perinnelotat ja lottien ystävät kokoontui- vat 8. -9.10.2011. Jäseniä Lottaperinneliitossa on tällä hetkellä noin 4.000 ja tar- mokkaana puheenjohtajana toimii Sirkka-Liisa Holmén.
Ensimmäinen päivä oli omistettu lähinnä virallisel- le liittokokoukselle, jossa mm. Turun Seudun Lot- taperinneyhdistys sai tun- nustuspalkinnon ideastaan muistuttaa konkreettisesti
”talvisodan leipäpaketeil- la” lottien avaintoiminnasta sodan aikana. Liittohallituk- sen jäsen Soilikki Suoranta kertoi kokousesitelmässään Vaasan historiasta lotta- toiminnan taustatekijänä ja lottatoiminnasta Vaasan seudulla.
Kokousosallistujilla oli sitten mahdollisuus tutustua kiertoajelulla kaupungin nähtävyyksiin, nähdä Suo- men pisin silta ja hiljentyä Raippaluodon saaristolais- kirkossa. Illalla oli Vaasan kaupungin juhlavastaanotto kaupungintalon peilisalissa.
Pääjuhla Vaasan kaupun- gintalon juhlasalissa alkoi juhlavasti jääkärien marssil- la, jota kaikki kunnioittivat seisaalleen nousten. Jääkä- rit tulivat Vaasan kautta Suomeen 25.2.1918, joten Vaasan vaakunan vapauden ristiä katsellessa hetki tuntui aivan henkeä salpaavalta.
Jostain tuli mieleen sanat
”…Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se
Lottaperinneliitto kokoontui Vaasassa 8. – 9.10.2011
Kuvassa vasemmalla Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtaja Sirkka-Liisa Holmén ja oikealla Vaa- san Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Tuula Harjunpää.
”Vapaan Suomen vartiojoukko on tämä lottien rintama harmaa”. Vaasan Lottakuoro aloitti Vaasan kirkon messun heleästi laulamalla ”Lottien laulun”, johtajanaan srk. kanttori Katariina Järvinen.
Isänmaallisuutta ja juhlavuutta messun seremoniaan lisäsi lottien kunniakuja, kun seppelpartio Narvan marssin soidessa lähetettiin sankarihaudoille.
Juhlapuheen piti sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko.
ryntää se voittaa”
Pääjuhla Vaasan kaupun- gintalon juhlasalissa alkoi juhlavasti jääkärien marssil- la, jota kaikki kunnioittivat seisaalleen nousten. Jääkä- rit tulivat Vaasan kautta Suomeen 25.2.1918, joten Vaasan vaakunan vapauden ristiä katsellessa hetki tuntui aivan henkeä salpaavalta.
Jostain tuli mieleen sanat
”…Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää se voittaa”.
Juhlapuheen piti sosiaa- li- ja terveysministeri Paula Risikko , joka lausui mm.
”En liioittele, kun sanon, että Lotta Svärd -järjestön työ on osaltaan rakentanut suomalaista yhteiskuntaa nykyaikaiseksi hyvinvointi- yhteiskunnaksi.
Järjestön työ oli merkit- tävää jo itsenäisyytemme alkuvaiheessa. Tuolloin tarvittiin isänmaallista va- listustyötä, puolustustahdon vahvistamista sekä kansa- kunnan yhdistämistä. Kan- salaissodan pahoin jakamas- sa yhteiskunnassa siltojen rakentaminen oli tärkeää.
Naisten panos tässä työssä oli merkittävää. Lopputu- loksena oli, että yhteiskunta saattoi yhtenäisenä nousta puolustamaan itsenäisyyt- tään ja vapauttaan Talviso-
dan vaikeina kuukausina.
---
Edessämme on merkit- täviä, koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta koskevia, ratkaisuja. Maa- ilmantalouden näkymät varjostavat Suomen tulevia vuosia ja talouden liikku- mavara on poikkeuksellisen vaikea. Onneksi Suomi kuu- luu niiden harvojen maiden joukkoon, jotka ovat hoi- taneet asiansa hyvin. Me olemme vaikeuksista huo- limatta vauras maa; väestön hyvinvointi on kasvanut ja paljon uudistuksia on voitu viedä eteenpäin.
Talouden niukkuudesta huolimatta uusi hallitusoh- jelma sisältää useita van-
Vaasan Sankarihautamuistomerkille seppeleen laskivat sodanajan lotat, kuvassa oikealta Britha Antila ja Nora Lisko sekä pikkulottana toiminut Liisa Uurtimo.
hus- ja veteraanipoliittisia tavoitteita, samoin palve- lujärjestelmän uudistuksia.
Etuuksien kehittämiseen on vaikea löytää määräraho- ja samalla kun osa valtion budjetin menoista katetaan velalla. Hallitusohjelman vanhus- ja veteraanipoliitti- sissa tavoitteissa korostetaan sotainvalidien ja veteraanien vanhuudenhuollon palvelui- den varmistamista.
Erityisenä kehittämis- kohteena ovat kuntouttavat
kotiin vietävät palvelut.
Laitoskuntoutus on vähitel- len väistyvä kuntoutusmal- li. Iäkkäiden veteraanien kuntoutuksen ensisijainen paikka on veteraanin koti tai lähiympäristö.
Pidän myös tärkeänä ta- voitekirjausta, jonka mukaan hyödynnetään sotainvalidien sairas- ja veljeskotien osaa- mista vanhuspalvelujen kehittämisessä. Laitosten vuosikymmenien aikaista osaamista ei tule hukata,
Juhla antoi kaikille osallistujille todistuksen siitä, että isänmaallisuuden arvostus on edelleen korkea. Use- at viralliset tervehdykset muistuttivat siitä. Pohjanmaan Sotilassoittokunta nostatti tunnelmaa ja diplomi oopperalaulaja Katariina Järvinen hurmasi yleisön lauiluillaan ”Evakon laulu” ja ”Ma elän”
kun henkilöt, joille ne alun perin rakennettiin, poistuvat keskuudestamme.
Nostan uuden hallitus- ohjelman vanhuspoliittista tavoitteista esille erityisesti viime hallituskaudella käyn- nistämäni vanhuspalvelulain säätämisen. Lakiluonnos valmistui viime keväänä.
Laki kuuluu peruspalvelu- ministerin toimialaan. Halli- tuksen esitys annetaan edus- kunnalle ensi vuoden aikana.
Laki tulee voimaan vuoden
2013 aikana. Vanhuspalve- lulaki kohdistuu ikäihmisiin ja se auttaa sodan aikaisten ikäpolvien asemaa. Halli- tusohjelma sisältää myös omaishoitajien asemaa ja tukea koskevia linjauksia.”
Juhlakansa näytti melko mietteliäältä. Paljon ajatte- lemisen aihetta oli päivien aikana saatu - sekä mennei- syydestä että nykyisyydestä.
Soilikki Suoranta
Vaasan Läänin Maanpuolus- tusyhdistys ry:n sääntömää- räinen syyskokous pidettiin 30.11.2011 Vaasassa ammat- tikorkeakoulun tiloissa. Ko- kouksen aluksi rehtori Tauno Kekäle esitteli johtamansa koulun toimintaa ja sen laa- ja-alaista koulutustarjontaa.
Yhdistyksen puheenjoh- tajan Alpo Koivuniemen avaussanojen yhteydes- sä vietiin hiljainen hetki 30.11.1939 alkaneen talvi- sodan ja kansakuntamme raskaille koettelemuksille.
Syyskokous päätti tulevan vuoden toimintasuunnitel- masta ja talousarviosta sekä valitsi hallituksen vuodelle 2012. Puheenjohtajaksi va- littiin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi Mauri Volama Sei- näjoelta, varapuheenjohta- jaksi Lasse Ahtola Kaskisis- ta ja sihteeriksi Marja-Liisa Tenhunen Kokkolasta. Hal- lituksen muut jäsenet ovat Ulf Nylund Vaasasta, Taimi Moisio Seinäjoelta, Antti Porko Kokkolasta, Antti Roiko-Jokela Kannuksesta, Hannu Sulkakoski Pietarsaa- resta, Pekka Viitaniemi Ala- järveltä, Rauno Yli-Hynnilä Kurikasta ja Pekka Änkilä Vaasasta. Lisäksi sotilasasi- antuntijana hallitukseen va- littiin Pohjanmaan Aluetoi-
Mauri Volama Vaasan läänin Maanpuolustus- yhdistyksen johtoon
miston päällikkö komentaja Jukka Ranta Vaasasta.
Maanpuolustusyhdistys toimii entisen Vaasan läänin alueella ja jäseniksi voivat hakeutua henkilöt, jotka ovat käyneet valtakunnallisen tai alueellisen maanpuolustus- kurssin.
Kokouksen jälkeen eversti evp. Ari-Ilmari Iisakkala pi- ti esitelmän aiheesta” Suomi kansainvälisen politiikan pelinappulana II:ssa maail- mansodassa”.
Mielenkiintoinen esitelmä valotti niin poliittisia kuin sotilaallisiakin taustoja aina 1910-luvulta lähtien, jotka vaikuttivat tilanteen yleiseen kehittymiseen ja johti toisen maailmansodan puhkeami- seen. RL.
Mauri Volama johtaa Vaasan läänin Maan- puolustusyhdistystä seuraavat kolme vuotta.
Vaasan Ammattikorkeakoulun juhlasali antoi run- saslukuiselle kokousväelle hienot puitteet.
Puheenjohtaja Alpo Koivuniemi luovutti illan esi- telmän pitäjälle eversti evp. Ari-Ilmari Iisakkalalle kiitokseksi kirjan Pietarsaaren tykistökoulu – Artil- leriskolan i Jakobstad.
8 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Juhlakahvilla vallitsi iloinen tunnelma ja keskustelu kävi vilkkaan MPK:n ja sen edeltäjien lähes kaksi vuosikymmentä kestäneestä koulutustarjonnasta.
Ylikonstaapeli Martti Korkaivuorelle luovutettiin MPK-levyke.
Sotaveteraanien tervehdyksen toi kanslianeuvos Holger Strandberg.
Toimialapäällikkö Esa Peltomäelle MPK:n rautai- nen ansiomitali, jonka luovuttivat Kotu-päällikkö Juha Ala-aho (vasemmalla) ja MPK:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kainulainen, jolle Tasavallan Presidentti 6.12. myönsi 2.luokan Vapaudenristin.
Juhlapuhuja MPK:n puheenjohtaja vakuutusneuvos Harri Kainulainen.
Juhlavaa soitantoa, josta vastaasi Kauhajoen Soitokunnan seitsikko.
M a a n p u o l u s t u s k o u l u - tusyhdistyksen (MPK) Pohjanmaan koulutus- ja tukiyksikkö (KOTU) vietti vuosijuhlapäivää Vaasassa.
Juhlan tervehdyspuheessaan Pohjanmaan kotu-päällikkö Juha Ala-aho otti kantaa esitettyihin rahoituskehyk- siin todeten mm; MPK:n rahoituksen vähentämisen sijasta nykytilanteessa tuli- si entistä laajemmin pohtia, kuinka paljon MPK osaltaan voi säästötalkoissa auttaa, järjestämällä periaatteidensa mukaisesti laadukasta mutta samalla muita vaihtoehtoja merkittävästi edullisempaa koulutusta puolustusvoimil- le, viranomaisille sekä kun- nille yhtä lailla kuin yksilöil- lekin. Myös puolustusvoi- mauudistuksen siirtymäajan vaikutuksia, mm. reservin koulutuksen vähenemises- sä voidaan MPK:n avulla loiventaa, korvaamalla pois jääviä kertausharjoituk- sia MPK:n kurssein. Näin autetaan paitsi yksittäisen
MPK juhlisti vuosipäivää Vaasassa
reserviläisen sotilaallisen osaamisen kehitystä myös hänen uskonsa säilymistä reserviläiskoulutukseen tu- levaisuudessakin.
Juhlapuhujaksi oli saatu MPK:n hallituksen puheen- johtajan tehtävät vuoden- vaihteessa jättävä vakuutus- neuvos Harri Kainulainen.
Puheessaan hän tarkasteli
kuusi vuotta kestänyttä MPK:n hallituksen pu- heenjohtaja kauttaan, jona aikaan on saatu edetä nou- sujohteisesti. Tähän on myös myötävaikuttanut MPK:n aseman muuttuminen jul- kisoikeudelliseksi yhdistyk- seksi. Erityisesti yhteistyö puolustusvoimien kanssa on kehittynyt myönteises-
ti ja tuloksekkaasti. Myös MPK:n järjestämien vapaa- ehtoisten kertausharjoitusten määrän Kainulainen uskoo edelleen lisääntyvän, johon vaikuttaa puolustusvoimien säästövelvoitteet ja reservin merkittävä pienentyminen.
Lisäksi Mpk:n järjestämä maanpuolustuskoulutus on taloudellisesti edullista. Tätä taustaa vasten Kainulainen olikin huolestunut tulevan vuoden rahoituskehyksestä, mikäli suunniteltu n. 20 % vähennys joudutaan toteut- tamaan.
Juhlassa esitettiin myös kutsuvierastahojen terveh- dykset, joista sotaveteraa- nien tervehdyksen toi kans- lianeuvos Holger Strand- berg, Vaasan kaupungin tervehdyksen kaupungin- johtaja Thomas Häyry ja puolustusvoimien tervehdys komentajakapteeni David Prosi sekä kansanedustaja Markku Mäntymaa.
Vuosijuhlassa huomioitiin seuraavat henkilöt: (poissa- olijat suluissa); Pohjanmaan KOTU:n standaari: MPK:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kainulainen, MPK:n rautainen ansiomitali: toimi- alapäällikkö Esa Peltomäki (ja aluepäällikkö Heikki Nyrhinen), MPK–levyke;
kapteeni Juhani Alkio, yli- konstaapeli Martti Korkia- vuori (ja pelastusjohtaja Tero Mäki).
Lisäksi majuri Stefan Törngren Ruotsista sai vierailunsa muistoksi Poh- janmaan alueen paikallis- lahjana Lasse Erikssonin närpiön murteella laulaman cd-levyn. Kansanedusta- ja Markku Mäntymaa ja majuri Anssi Yrjölä saivat
kumpikin ”Laihian euron”, muistuttamaan liian sääs- tämisen seurauksista. Ja kun Pohjanmaan KOTUN alueella sijaitsee myös Vä- häkyrö, jossa alueen vanha pläkkyriperinne on säilynyt, niin pläkkyrimestari Pentti Tuominen oli valmistanut perinteisen ”fyrryn”, joka luovutettiin MPK:n halli-
tuksen puheenjohtaja Harri Kainulaiselle.
Tilaisuuden juhlavasta musiikkiannista vastasi Kauhajoen soittokunnan seitsikko.
Arvokkaan juhlan päät- teeksi MPK tarjosi kahvit joulutortun ja pipareitten kera.
Teksti ja kuvat RL
Maanpuolustuskiltojen liiton perinteinen kaikille avoin maanpuolustusjuhla järjes- tettiin sunnuntaina 27.11.
Vaasan kaupungintalolla.
Juhlapuheen piti valtio- sihteeri Marcus Rantala.
Juhlapuhe on luettavissa kokonaisuudessaan lehdes- sämme.
Vaasassa oli panostettu kiitettävästi juhlan kulttuu- ritarjontaan. Konserttitar- jonnasta vastasivat Pohjan- maan Sotilassoittokunta ka- pellimestarina yliluutnantti Sami Salmivuori. Soolonu- meron esitti baritonitorvea soittava kersantti Eero Sy- dänmetsä.
Kuula-opistosta esiin- tymässä olivat Emma Backman, laulu ja Cecilia Nordqvist, piano. Upea runosikermä-esitys kuul- tiin, kun lavalle astelivat Runonkulkijat ja Kuula- opiston muusikot.
Tervehdyksiä esittivät Vaasan kaupunginvaltuus- ton puheenjohtaja, kaupun- kineuvos Håkan Nord- man, komentaja Jukka Ranta Puolustusvoimista sekä kamarineuvos Veikko Kurkiala Sotiemme vete- raaneista.
Oli ilahduttavaa kuulla, miten he kaikki kertoivat arvostavansa maanpuolus- tuskiltojen tekemää vapaa- ehtoista maanpuolustustyötä sekä itsenäisyytemme perin- teiden vaalimista.
Erityisen tunteisiin ve- toavaa oli kuunnella so- taveteraani Veikko Kur- kialan tervehdystä nuorten partiolaisten seistessä hänen takanaan.
MPKL:n kokous- ja juhla- viikonloppu järjestelyineen onnistui erinomaisesti, josta
Juhlapuheenpitäjä valtiosihteeri Marcus Rantala. Sotiemme veteraanien tervehdyksen esitti kamarineuvos Veikko Kurkiala.
MPKL:n maanpuolustusjuhla Vaasassa
monet ovat lausuneet kau- niin kiitoksen Vaasan kil- tapiirille ja sen aktiiviselle juhlatoimikunnalle.
Maanpuolustus- mitalit numeroituna
miekkojen kera.
MPKL:n maanpuolustus- juhlassa Vaasan kaupun- gintalolla luovutettiin kol- me maanpuolustusmitalia numeroituna miekkojen kera.
Mitalin saivat merivar- tiokapteeniluutnantti evp.
Martti Juvonen Vaasasta (Pohjanlahden Laivastokil- ta ry), toimitusjohtaja Teuvo Rodén Vaasasta (Pohjan- lahden Laivastokilta ry) ja toiminnanjohtaja Henry Sii- kander Helsingistä (Helsin- gin Laivastokilta ry).
Maanpuolustusmitali on perustettu 1989 muistok- si maanpuolustuksellisiin tehtäviin osallistumisesta vuoden 1945 jälkeen. Maan- puolustusmitalitoimikunta myöntää maanpuolustusmi- talin numeroituna miekkojen kera maanpuolustustyön hy- väksi suoritetusta erityisen ansiokkaasta työstä.
Teksti ja kuvat RL (Lähde: MPKL:n
internetsivusto).
Maanpuolustusmitalin numeroituna miekkojen kera saivat Pohjanlahden Laivastokillan aktiiviset Vaasalai- set toimijat merivartiokapteeniluutnantti evp. Martti Juvonen (vasemmalla) ja toimitusjohtaja Teuvo Rodén ja helsinkiläinen toiminnanjohtaja Henry Siikander Helsingin Laivastokillasta. Mitalit luovutti Maanpuo- lustuskiltojen liiton puheenjohtaja, teollisuusneuvos Erkko Kajander.
Upea runosikermä -esitys kuultiin, kun lavalle astelivat Runonkulkijat ja Kuula-opiston muusikot.
10 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Viime sodissamme menehtyi 95 000 sotatoimiin osallistu- nutta. Sodan alettua joudut- tiin uuden ongelman eteen:
Mitä tehdään kaatuneille sotureille? Tätä kysymystä ei ollut rauhan aikana poh- dittu ratkaisuun asti. No- peasti kuitenkin Suomi teki merkittävän päätöksen kaa- tuneiden huollosta. Päätös oli aikanaan ainutlaatuinen koko maailmassa.
Silloin päätettiin, että kaikki kaatuneet toimite- taan, mahdollisuuksien mu- kaan, kotiseudulleen omais- ten haudattavaksi. Suomi oli lähes ainoa valtio, joka toimi tällä tavoin. Yleensä kaatuneet haudattiin so- tatoimialueille sitä varten perustetuille hautausmaille.
13 000 jäi rajan taakse Tehdyn päätöksen mukai- sesti valtaosa kaatuneista sotilaista tai lotista tuotiin kotiseurakuntiensa sankari- hautoihin. Kaikista ponnis- teluista huolimatta Itärajan taakse luovutetulle alueelle jäi kentälle talvisodassa ja jatkosodassa 13000 suo- malaista sotilasta. He olivat kaatuneita tai haavoittunei- ta, joita ei pystytty evaku- oimaan.
Kentälle jääneitä olivat myös taistelussa kadonneet, hukkuneet, kranaattien täys- osumista tuhoutuneet sekä häthätää kenttähautoihin haudatut kaatuneet.
Jatkosodan alettua aloi- tettiin talvisodassa kentälle jääneiden etsinnät. Silloin löydettiin 2800 sankari- vainajaa, joista tunnistetut haudattiin kotiseuduilleen.
Tunnistamatta jäi 800 vai- najaa, jotka haudattiin Kol- laan, Summan, Säkkijärven, Taipaleenjoen, Viipurin ja Äyräpään kenttähautausmai- hin. Etsinnöistä huolimatta kaikkia kentälle jääneitä ei silloin löydetty. Talvisodan uhreja on löydetty vielä vuonna 1992 aloitetuissa etsinnöissä.
Uudelleen aloitetuissa et- sinnöissä on pääsääntöisesti yritetty hakea kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana kentälle jääneitä. Kesän 1944 ratkaisutaisteluissa kentälle jäi kaatuneina, haa- voittuneina ja kadonneina yli 5000 sotilasta.
Valtiosopimus v. 1992 Venäjän kanssa mahdol- listi kaatuneiden etsinnät entisillä sotatoimialueilla.
Heti tultiin kun päästiin…
Suomi on huolehtinut poikkeuksellisen hyvin sodissa kaa- tuneista sankarivainajistaan. Vuonna 1992 Venäjän kanssa tehdyn valtiosopimuksen myötä on kotimaan multiin yritetty
Sopimukseen sisältyi myös oikeus Karjalaan jääneiden kenttähautausmaiden kun- nostamiseen ja hoitamiseen sekä muistomerkkien pystyt- tämisen kenttähautausmaille ja taistelupaikoille.
Poliittisesta arkailusta joh- tuen etsintätehtävä annettiin Opetusministeriölle, vaikka se luonnollisesti olisi kuulu- nut Puolustusministeriölle.
Tehtävän käynnistäminen oli hankalaa. Kenelläkään ei ollut kokemusta tällaisesta etsintätyöstä, yhteistoiminta venäläisten virkamiesten- kin kanssa oli myös uutta tällaisessa asiassa. Oman ongelmansa muodosti myös raja-alueella olevat taistelu- paikat.
Matalalla pro ililla alkuun Työ käynnistyikin varsin matalalla profiililla. Itse hakeuduin työhön mukaan sanomalehdessä olleen pie- nen artikkelin perusteella, jossa mainittiin, että ”et- sintätyö tullaan tekemän vapaaehtoisvoimin”. Etsi- jöiksi päätyi miehiä ja naisia lähinnä kavereiden mukaan pyynnön perusteella. Tämä oli luonnollisesti hyvä asia etsijöiden tuntiessa jo en- nestään toisensa.
Työhön oli varattu varsin niukasti varoja, joilla hädin tuskin katettiin etsijöiden autovuokra-, polttoaine- ja yöpymiskulut. Palkkaa tai edes päivärahaa ei maksettu kenellekään (pl. ministeriön virkamiehet).
Etsintöihin on vuosien kuluessa osallistunut noin 250 henkilöä. Vuonna 1998 etsinnät siirtyivät Opetus- ministeriön alaisuudesta vastaperustetulle Sotavaina- jien muiston vaalimisyhdis- tykselle, johon tänä päivänä kuuluvat yhteisöinä Kaatu- neiden Muistosäätiö, Kaa- tuneitten Omaisten Liitto ry, Karjalan Liitto ry, Rintama- naisten Liitto ry, Rintama- veteraaniliitto ry, Sotainva- lidien Veljesliitto ry, Suomen Sotahistoriallinen Seura ry, Suomen Sotaveteraaniliitto ry.
Etsintöjen alkuaikoina joiltakin tahoilta tuli vies- tejä, että etsintätyö ei ole kovin suotavaa, vanhojen asioiden tulisi jo antaa olla, mutta tänä päivänä vallitsee täysi yksimielisyys toimin- nan tarpeellisuudesta.
Etsijät ovat kirjavaa joukkoa: lääkäreitä, ve-
Taistelukentän räjähtämättömät ammukset, miinat ja käsikranaatit vaativat huolellisuutta maaston kai- vutyössä.
Useassa löytöpaikassa oli useampi vainaja samas- sa haudassa. Löydetyn esineistön perusteella py- rittiin päättelemään onko kyseessä suomalaisia vai venäläisiä vainajia. Näistäkin yritettiin löytää lisä- tunnistamista helpottavia esineitä kuten esimerkik- si tuntolevyjä.
Maatumattomat varusesineet helpottivat vainajan tunnistamista joko suomalaiseksi tai venäläiseksi.
Etsijät laativat kuvaston, jossa oli mallit sodanaikai- sista kengänpohjista, napeista, soljista jne.
turinkuljettajia, poliiseja, evp. upseereja, eläkeläisiä, opiskelijoita, mainosmie- hiä, noin 20 naista ja saman verran veteraaneja. Jotkut ovat olleet mukana yhdellä tai kahdella retkellä, toiset ovat jo kohta kaksikymmen- tä vuotta kulkeneet Karjalan metsiä taistelupaikkoja tut- kien. Monista on tullut to- dellisia taistelupaikkojen ja sotahistorian tuntijoita. Ku- vaavaa on eräs tapahtuma.
Etsintäjoukko oli maastossa Laatokan pohjoispuolella.
Haettua paikkaa ei tuntunut löytyvän. Silloin soitettiin Suomeen eräälle konkarille, joka puhelimitse opasti et- sijät oikealle kohteelle. Yh- teinen piirre kaikille mukana olijoilla on ollut halu etsin- töihin osallistumalla osoittaa arvostuksensa suomalaisille sankarivainajille. Isänmaan miehiä ja naisia kaikki!
Katoamis- ja kaatumis- paikkatietoa Etsintätyö perustui toimin- nan alkuvaiheissa laajaan kaatumis- ja katoamispaik- ka-tiedostoon, joka kerät- tiin omaisilta, aseveljiltä, Sota-arkistosta ja Sotata- paturma-arkistosta, lähtei- nä mm. joukkoyksiköiden sotapäiväkirjat, kaatuneiden evakuointikeskusten (Kek) asiakirjat sekä sotilaskan- takortit.
Vuonna 1991 suoritetus- sa veteraaneille osoitetussa tiedustelussa saatiin tiedot 3000 kentälle jääneestä. Ar- kistojen avulla selvitettiin noin 1500 kaatumis- ja ka- toamispaikkatietoa. Kaikis- sa näissä tiedoissa oli yksi yhteinen haittatekijä – epä- tarkkuus. Tiedot oli kerätty mahdollisesti hetkellä, jol- loin ajateltiin, että koskaan ei päästä kadonnutta etsimään, ja katoamispaikan tiedot merkittiin esimerkiksi 1:100 000 karttaan. Etsintöjä var- ten näistä saatiin valokopiot käyttöön, jolloin jo kopioi- taessa niihin tuli millin tai parin heitto. Joku sanoikin kuvaavasti, että ”ei se virhe ole paljon tykkimiehelle, mutta lapiomiehelle se on ylivoimainen urakka”.
Kaikki saadut tiedot siir- rettiin kuitenkin siirrettiin sotien aikana käytössä ol- leisiin topografikarttoihin ( 1:20 000 ), joita sitten käytettiin etsinnöissä. Tämä menetelmä oli luonnollises- ti melko ylimalkainen, mutta
etsijöiden taitojen kehittyes- sä niilläkin saatiin hyviä tu- loksia aikaiseksi.
Etsintäalueilla tavat- tiin vuosien aikana myös venäläisiä vapaaehtoisia tekemässä samaa työtä.
Nämä olivat silloin liikkeel- lä omin päin, mutta pian näiden kanssa saatiin yh- teistyötä aikaiseksi. Moni kotimaan multiin päätynyt suomalainen sankarivainaja on venäläisen etsintäryhmän löytämä. Vastavuoroisesti suomalaiset alkoivat mer- kata maastoon löytämiään venäläisiä kaatuneita.
Alun opettelun jälkeen työ on tuottanut hyviä tuloksia ottaen huomioon, kuinka pitkä aika sodistamme on.
Taistelupaikkojen maasto on muuttunut kasvillisuuden osalta täydellisesti. Vanho- jen valokuvien perusteella on vaikea tunnistaa taistelu- maastoja tai paikkoja nyky- asussaan.
Oppimisen kautta tulokset paranivat. Suuren ongelman luonnollisesti tuotti löyde- tyn vainajan tunnistaminen.
Ensin piti yrittää rajata onko vainaja venäläinen vai suo- malainen. Tätä varten luotiin eräänlainen tunnistusvihko.
Siihen kerättiin kuvia ja tie- toja sodan aikana käytössä olleiden varusesineiden ja varusteiden maatumatto- mista osista, kuten napeis- ta, soljista, kengänpohjista, kolikoista jne. Jos näiden perusteella löydetty tunnis- tettiin suomalaiseksi tutkit- tiin löytöpaikka huolellisesti tavoitteena tuntolevyn löyty- minen.
Tuntolevyjä ja dna:ta Vuosien 1992 – 2011 aikana on löydetty yli 1000 vai- najan jäänteet. Löydetyistä tähän mennessä on tunnis- tettu hieman yli 300 sanka- rivainajaa. Tunnistaminen on tapahtunut useimmiten löydetyn tuntolevyn perus- teella. Sen tietoja on verrat- tu henkilön dokumentteihin, esimerkiksi pituutta on ver- tailtu.
Viime vaiheessa lopulli- nen tunnistus on tehty ot- tamalla yhteyttä vainajan omaisiin ja on suoritettu dna-testi. Tälläkin hetkellä Helsingin Yliopiston oi- keuslääketieteen laitoksel- la on tunnistettavana usean vainajan jäänteet. Tunnis- tetut on haudattu pääsään- töisesti kotiseurakuntiensa saada myös kentälle jääneet. Kentälle jääneiden etsinnät
on toteutettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin.
Jokainen esine ja luut laitettiin kuljetusta varten säkkeihin. Jokaisesta löytö- paikasta tehtiin paikanpäällä pöytäkirja, johon kirjattiin kaikki tunnistamiseen vaikuttava tieto. Ville Kaarnakari tutkimassa tehtyjä löytöjä.
sankarihautoihin.
Tuntemattomaksi jääneet on haudattu suurelta osin juhlallisin menoin Lappeen- rannan valtakunnalliseen sankarihautausmaahan.
Tämä vainajien tunnistus- tekniikan kehittyminen vei suomalaisia oikeuslääkäreitä myös Balkanille tutkimaan löydettyjä joukkohautoja.
Osaamista on tarvittu myös muun muassa tsunamin uh-
rien ja Nepalin sisällissodan uhrien tunnistamisessa.
Etsintätyö alkoi opettelu- na. Alku keskittyi maastossa vainajien etsimiseen. Nyt, lähes kaksi vuosikymmen- tä myöhemmin vainajien maastoetsintä on lähes ko- konaan päättynyt.
Joitakin vainajia löyde- tään vuosittain venäläisten etsintäryhmien toimesta.
Etsintätyö on muuttunut
kenttähautausmaiden kun- nossapitämiseksi. Muisto- merkkejä on pystytetty use- alle paikalle. Kadonneiden piiriin on nyt otettu myös venäläisillä sotavankilei- reillä kuolleet tai kadonneet suomalaiset soturit. Usealle vankileirille on pystytetty muistomerkki suomalaisten kunniaksi.
Ikimuistoisia hetkiä Työskentely etsintätehtävis- sä tarjosi monia sykähdyt- täviä ja mieleenpainuvia hetkiä. Etsintäryhmäni löy- si Viipurin pohjoispuolelta niin sanotun neljän tien risteyksen alueelta virolah- telaisen alikersantin, joka pystyttiin tunnistamaan.
Alikersantti haudattiin soti- lashautajaisissa, joihin sain tilaisuuden osallistua.
Muistotilaisuudessa pai-
Syksyisin kesän aikana tehdyt löydöt arkutettiin Viipurissa. Alkuun vainajat tuotiin Suomeen rautateitse. Vainajat saivat arvoisensa lähdön Viipurista Suo- men lippujen perässä.
Tunnistamattomat kaatuneet haudataan juhlallisin menoin Lappeenrantaan.
kalla olleet alikersantin aseveljet kertoivat, mitä Potinhoikan maastossa oli tapahtunut ja kuinka vai- naja oli saanut surmansa lentopommin sirpaleesta.
Vainajaa ei voitu ottaa seka- van tilanteen takia mukaan, ja osa aseveljistä oli jäänyt hetken kuluttua sotavangik- si. Heidän jälkeensä kerroin, miten olimme alikersantti löytäneet.
Se oli ikimuistettava hetki – tuntui kuin kaikki vuosi-
kymmenet tapahtuman ja nykypäivän välillä olisivat kadonneet. Sillä hetkellä tunsi suurta tyytyväisyyttä.
Ainakin yhdessä perheessä vuosikymmenien epätietoi- suus ja odotus oli päättynyt.
”Heti tultiin kun päästiin”, kiteytti eräs etsijä ajatuksen- sa katsoessaan taistelumaas- toa Äyräpään harjanteella. Ja siitä ei voi olla kuin tyyty- väinen.
Ville Kaarnakari
12 — 4 / 2011 Joulukuu 2011
Suomi on pinta-alaltaan tarkasteltaessa iso maa – ai- nakin Euroopan mittapuun mukaan tarkasteltuna. Maa- ta asuttaa suhteellisen har- valukuinen kansa. Väestö ja elinkeinoelämän keskitty- mät ovat kaikkien tiedossa.
Haasteellisuus kasvaa poh- joiseen edetessä puhutaan- pa sitten potentiaalista tai resursseista. Meidän kaik- kien yhteinen tahto on kä- sitykseni mukaan säilyttää koko maa elinkelpoisena.
Samoin ajatus koko valta- kunnan alueen puolustami- sesta on laajalti hyväksytty.
Muutamia sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyviä perustotuuksia on syytä ker- rata tänäkin päivänä syvän rauhan tilan vallitessa. Van- ha totuus ” geopolitiikalle emme mahda mitään” pätee tänäkin päivänä. Venäjä on naapurimme. Iso sellainen, Ja Suomen perspektiivistä tarkasteltuna se on suurval- ta – puhutaanpa sitten talou- desta, väestöstä, resursseista kokonaisuutena tai vaikkapa sotilaallisesta potentiaalista.
Tämä tarkastelukulma on hyvä pitää mielessä niin ala- kuin ylämäissäkin.
Suomen tilanne on tällä hetkellä turvallisuuspoliit- tisesti vakaa ja meillä on hyvät ja asialliset naapurit.
Tulevaisuuden ennustami- nen on kuitenkin vaikeaa – tarkka ennustaminen jopa mahdotonta. Tämä mielessä kansakunnalla soisi olevan päättäväisyyttä harjoittaa jatkuvaa ja ennustettavuutta edustavaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa myös taloudellisesti haastavis- sa vaiheissa. Aina täytyy muistaa, että uskottavan maanpuolustuskyvyn raken- taminen on pitkäjänteistä ja erinomaisen vaativaa laajaa yhteiskunnallista yhteistä panostusta vaativaa työtä – nopea alasajo on sen sijaan
” helppoa kuin heinänteko ”.
zz
Kutsumme Teidät Kannuksen Reserviupseerikerhon
60-vuotisjuhlaan sunnuntaina 6.11.2011
Klo 10.00 Jumalanpalvelus Kannuksen kirkko Klo 11.30 Kahvitarjoilu seurakuntatalolla
Klo 12.00 Tervehdysten vastaanotto Klo 13.00 60-vuotisjuhla seurakuntatalolla Juhlapuhe kenraalimajuri Markku Nikkilä
Seppo Ojala Antti Roiko-Jokela
Puheenjohtaja Sihteeri
tumma puku, kunniamerkit, kutsu kahdelle.
Mahdolliset muistamiset : Kannuksen Op 510802-434504
Päiväjuhla
Musiikkia
Kannuksen Soittokunta johtaa Ahti Orjala
Tervehdyssanat
Kapt. Seppo Ojala
Historiikki
Maj.res. Antti Roiko-Jokela
Musiikkia
Kannuksen Sotaveteraanien lauluryhmä Varapatruuna säestää Veikko Kulonen
Juhlapuhe
Kenraalimajuri Markku Nikkilä
Musiikkia
Kannuksen Soittokunta johtaa Ahti Orjala Sooloesitys marimballa, muusikko Timo Roiko-Jokela
Muistamiset Maammelaulu
Soittokunta, kuoro ja yleisö
Kannuksen Reserviupseeri
Viimeisen vuoden aikana on tuotu esille tarve puo- lustusvoimauudistuksesta.
Perustelu on voimakkaasti yksinkertaistettuna ” puo- lustusvoimat tulee nykyt- rendillä syömään enemmän kuin tienaa ”. Eli käytännös- sä puolustusvoimien rauhan ajan rakenne, toiminta ja niiden vaatima resurssi ovat jatkossa nykyistä enemmän epäsuhdassa maanpuolus- tukseen pitkällä tähtäimel- lä kohdennettavissa olevan resurssin kannalta tarkas- teltuna. Epäonneksemme valtiontalouden näköpiirissä oleva liikkumavara on käy- mässä samaan aikaan mii- nusmerkkiseksi. Tämä hei- jastuu suoraan hallituksen talouspoliittisiin raamipää- töksiin, jotka ovat erityises- ti puolustushallinnon osalta voimakkaasti laskevalla käyrällä. Hyvin perustellusti voidaan puhua vuosittaiseen budjettiin kohdistuvista noin 10 % säästöistä. En sano tätä valittaakseni, vaan todetak- seni kylmän tosiasian, jonka pohjalta meidän on pystyt- tävä sopeuttamaan toimin- tamme.
Edellisen sanottua jatkan toteamalla, että sodan ajan joukot tarvitsevat sellaisen aseistuksen, jolla kyetään ta- kaamaan kansakunnan itse- määräämisoikeus. Suomen puolustusvoimien on pystyt- tävä osoittamaan myös tule- vaisuudessa – modi oituna, remontoituna, uudistettuna, mitä sanaa nyt sitten halu- taankaan käyttää – sellaista aseellista maanpuolustus- kykyä, jolla kyetään aidosti ehkäisemään ennalta mah- dollisen sotilaallisen voiman käyttö valtakuntaa vastaan jatkumona poliittisella ja ta- loudelliselle panostukselle.
Uskottavuuden taso on oltava riittävä myös ulko- puolisin silmin tarkasteltuna.
Yhtälö on vähintään- kin haastava. Sotilaallisen
maanpuolustuksen tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus siten, että kei- hään kärjen on oltava terävä ja edustettava ehdottomasti kansainvälistä huippua. Tä- mä vaatimus voidaan johtaa jo pelkästään rauhan ajan aluevalvonnan näkökul- masta tarkasteltuna. Valtaosa operatiivisista ja alueellisista joukoista voidaan varustaa käyttökelpoisella ja hieman vanhemmalla materiaalilla, joka on varmasti kustannus- tehokasta oikein käytettynä.
Mikään ei estä käyttämästä materiaalihankinnoissa van- haa hyväksi koettua ” Sulo Vilen -metodia ”.
Sotakelpoisen asevoiman rakentaminen perustuu kol- meen elementtiin, joista jo- kaisen on oltava kunnossa:
1. väline, 2. taito ja 3. tahto.
Väline Väline on tällä hetkellä hy- vässä iskussa. Aika näyttää rapautuuko välineen terävin kärki ja vastaako kokonai- suus turvallisuusympäris- töämme. Pieni notkahdus hankintamäärärahojen ta- soon on vielä sallittavissa mutta pitkällä tähtäimelle meidän pitäisi pystyä koh- dentamaan noin kolmannes puolustusmäärärahoistam- me sotamateriaalin hankin- toihin.
Taito Saamme parhaan edun myös tulevaisuudessa osaa- vasta ja motivoituneesta nuorisostamme luottamalla edelleenkin yleiseen ase- velvollisuuteen, jota tukee naisten vapaaehtoinen ase- palvelus. Reservin osaami- sen säilyminen on pyrittävä takaamaan riittävällä kerta- usharjoituskoulutuksella.
Väitteet siitä, että Suomen sotilaallinen puolustaminen voitaisiin hoitaa helposti ja kustannustehokkaasti am- mattiarmeijalla vaikuttavat Kannuksen reserviupseerikerhon 60-vuotisjuhlan avaussanat lausui puheen-
johtaja Seppo Ojala.
Liput saapuvat.
kerhon historiikin esitti sihteeri Antti Roiko-Jokela.
Timo Roiko-Jokela (Ollin poika) esitti ma- rimballa kaksi kappaletta, joista toinen yhdessä soittokunnan säestyksellä. Olipa- han vauhdikas esitys kokonaisuutena huh.
huh.. sanon minä kummisetänä (= Antti).
kerhon 60-vuotisjuhlan juhlapuheen esitti kenraalimajuri Markku Nikkilä. Hän on kotoisin naapuripitäjästä Sievistä ja toimii tällä hetkellä Etelä-Suomen So- tilasläänin komentajana.
kohtuullisen heikosti perus- telluilta. Näkyvissä oleval- la puolustusbudjetin tasolla kykenisimme – jos speku- lointi sallitaan – ylläpitä- mään ehkä kohtuullisella tasolla pysyvää rauhan ajan aluevalvontaa ja korkein- taan hyvin rajallisen alu- een varsinaista sotilaallista maanpuolustusvalmiutta.
Tahto Maanpuolustustahto on yh- teinen asia. Tässä haastan mukaan koko yhteiskunnan – vapaaehtoisen maanpuo- lustuksen laaja kenttä etune- nässä – kamppailemaan sen puolesta. että perinteisesti hyvin korkealla tasolla ole- va maanpuolustustahto ky- ettäisiin ylläpitämään myös tulevaisuudessa riittävällä tasolla. Tahtoa ei voi käskeä kenenkään kovien väliin.
Tahto on asenne – tahtotila.
joka syntyy jokaisen yksi- lön ”omassa maalimassa”
monen eri osatekijän asso- siaationa. Meillä kaikilla tässäkin salissa tänään läs-
Kannuksen Sotaveteraanien laulukuoro Varapatruuna lauloi Veikko Kulosen säestäessä hanurilla.
Johanna Törmä sai juhlan sinivalkoiset kukat omak- seen, luovuttajina Markku, Antti ja Olli.
Kannuksen soittokunta esiintyi Ahti Orjalan johdolla.
Veteraani sotilasjohtajan vierellä on kerhon perus- tajajäsen Arvo rytioja. Keski-Pohjanmaan Reser- viupseerikerhon Kannuksen alaosasto perustettiin 26.4.1947, ja se toimi Kokkolan alaisuudessa. Arvo rytioja oli perustavassa kokouksessa mukana, sa- moin kuin oman kerhon perustamisessa 24.1.1951
kerho 60 vuotta 6.11.2011
nä olevilla on oma roolim- me yksilöiden tahtotilasta koostuvan kansakunnan yhteisen maanpuolustus- tahdon rakentajina.
Edellisen yhtälön kolmi- naisuuden väline – taito – tahto on oltava kokonaisuu- tena toimiva. Jos joku osate- kijä jää heikkoon hoitoon tai pahimmillaan jopa kuihtuu pois, yhtälö ei toimi – ketju katkeaa. Tähän kansakun- nalla, joka muodostuu val- takunnan nimeltä Suomi, ei ole varaa. Sanon tämän kan- salaisena, veronmaksajana ja vasta viimeisenä virkapukua kantavana kenraalina.
Edellisen sanottuani mi- käpä olisikaan osuvampaa kuin lopettaa puheenvuoro edesmenneen jalkaväen ken- raalin, Adolf Ehrnroothin, sanoihin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras maa meille suomalaisille. Se on puolus- tamisen arvoinen ja sen ai- noa puolustaja on Suomen kansa”.
Markku Nikkilä Kenraalimajuri
Maamme-laulu.
Risto Pouttu rul ham (kuvasta poissa), Johanna Törmä rul pram, Olli Somero rul pram, Markku Törmä piirin kam, Juhani Asiainen piirin ham, Seppo Ojala rul ham ja Markku Nikkilä kerhon pöytästandaari.
Piirin pöytästandaaria luovuttamassa puheenjohta- ja Rauno Hauta-aho ja I varapuheenjohtaja Kimmo Tastula vastaanottajina kerhon hallituksen vanhin Kalervo Niemelä ja puheenjohtaja Seppo Ojala.
Taitaa olla ”miesten asioita”, paikalla Kenraalin kanssa Antti Wall, Rauno Hauta-aho, Kimmo Tastu- la ja Terho Tattari.
