• Ei tuloksia

Kandidaatin opinnäytetyö

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kandidaatin opinnäytetyö"

Copied!
69
0
0

Kokoteksti

(1)

Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Taiteen kandidaatin opinnäytteen tiivistelmä

Tekijä Johannes Ahlfors

Työn nimi Kandidaatin opinnäytetyö Laitos Muotoilun laitos

Koulutusohjelma Muodin koulutusohjelma

Vuosi 2021 Sivumäärä 66 Kieli Suomi

Tiivistelmä

Opinnäytetyö koostuu viiden asun vaatemallistosta, ja kirjallisesta osuudesta. Kirjallinen osuus esit- telee malliston lähtökohdat ja suunnitteluprosessin etenemisen.

Vaatemalliston suunnitteluprosessissa on nojattu itse luotuun visuaaliseen materiaaliin. Vaatteiden olomuoto on inspiroitunut liikkeestä, painovoimasta ja erilaisten fyysisten ja mekaanisten ilmiöiden ruumiillisesta tutkiskelusta. Vaatteet ovat klassikkovaatteita, joiden funktio ja siluetti on erilaisten mielikuvituksellisten skenaarioiden johdosta muuttunut.

Avainsanat Muoti, vaatesuunnittelu

(2)

Opinnäytetyö Johannes Ahlfors Taiteiden kandidaatti

Aalto-yliopisto 2021

(3)

Sisällysluettelo

Johdanto s.3-4

Taustatutkimus

3.1 Lähtökohdat s.5-6

3.2 Fysiologisia unelmia kuvittavat huomiot ja päähänpistot s.7-11

3.3 Liike, tasapaino, oma kehonkieli s.11-17

Työprosessi

4.1 Työskentelytavat s.18-19

4.2 Teemasta vaatteeksi s.20-42

4.3 Asusteet s.43-51

5. Lopullisen malliston esittely s.52-64

6. Reflektiota s.65

7. Lähdeluettelo s.66

(4)

Johdanto

Elämä ja kaikki siihen sisältyvät hetket tai kanssakäymiset olisivat mielestäni täysin merkityksettömiä ilman elekieltä. Itse käytän elekieltä, asentoja, ja fyysistä olemusta tehokkaasti tietynlaisen olemuksen ja auran ympärilleni luomisessa. Ihmiskeho käsittää monipuolisen koneiston. Raajat, keskivartalo, pää.

Kaikki pienet osaset ovat yhteydessä toisiinsa öljytyn rataksen lailla monimutkaisen verkoston symbi- oosissa. Jokapäiväisessä elämässäni yritän pitää tietoisen yhteyden fyysisen koneistoni kanssa pitääk- seni itseni valppaana yksilönä osana ympärilläni vellovaa aineellista soppaa. Kuin hyönteinen tuntosar- viensa kanssa, minäkin kaipaan fysikaalisia todisteita erilaisista etenemissuunnista, niiden rajoituksista ja mahdollisuuksista.

Pyörähtely, pomppiminen, kiipeily, tasapainottelu, istuma-asento, pään liikuttelu, venyttely, tanssi, lattialla makoilu, kävelytapa; tässä pieniä esimerkkejä aktiviteeteista joiden avulla pidän itseni aktiivisena, havaitsevana, ja vallitsevaa totuutta peilaavana olentona. Näin luen jatkuvaa dataa itsestäni maailmankaikkeuden osasena, rakennuspalikkana, pienenä tiivistymänä matalassa aika-avaruuden kaartumassa. Kuopassa.

Opinnäytetyöni sukeltaa näihin hetkiin, ja kuvastaa spontaania ideointia ilman yli analysointia tai opittuihin faktoihin kangistumista. Tässä maailmankaikkeudessa myös unelmat sijaitsevat samassa ulottuvuudessa fysiikan kirjojen kanssa. Päähänpistot yhdistetään fundamentaalisiin luonnonvoimiin, joiden puitteissa kaikki fyysiset ilmiöt tapahtuvat, ja näitä fuusioita kuvasta eri tavoin performanssin, askartelun ja valokuvan keinoin. Taltioidun visualisoinnin pohjalta olen suunnitellut viiden asukoko- naisuuden vaatemalliston, jonka vaatteissa ja asusteissa olen hyödyntänyt eri ideoita ja esteettisiä tulok- sia joita taustatutkimus synnytti.

Vallitsevien teemojen lisäksi taustamateriaalista löytyy joitain selittämättömiä osia - pieniä yksityiskohtia, joiden olemassaololle ei ole tarkkaa syytä. Omaa suunnittelijan filosofiaani myötäillen pidin tärkeänä oikeutena ottaa luova vapaus erilaisten logiikan ulkopuolelle putoavien palasten hyö- dyntämisen.

Taustatutkimusmateriaalin visuaalinen aineisto on suurelta osin itse luotua. Dokumentoin itseäni erilai- sissa paikoissa ja tilanteissa painovoimaa, liikettä ja suun- taa manipuloiden. Olen ikään kuin yrittänyt demonstroi- da erilaisia astrofysikaalisia fantasioita itselleni tyypillisen liikkeen ja toiminnan keinoin. Myös tietyt arjen hetkistä otetut kuvat, kuten purkautuvat tölkit tai auenneet

jäätelöpurkit toimivat havainnollistavina komponentteina itse luodun visualisoinnin ohessa.

Yritykseni on ollut luoda ulkopuoliselle katsojalle näyttäytyvän katsauksen omaan ajanviettooni, mielen-

juoksuun, ulottuvuuksien tutkimiseen ja yöllisiin seikkailuihin. Nämä elementit yhdistyvät sekä erilai- sissa abstrakteista käsitteistä ja ilmiöistä-, että fyysisistä kappaleista juontavissa luovuuden purkauksis- sa.

Opinnäytetyöni koostuu sekä kirjallisesta osuudesta, että fyysisesti valmistetusta viiden asu-

(5)

kokonaisuuden vaatemallistosta. Luodun vaatemalliston on tarkoitus kuvantaa kirjallisessa osiossa esitettyjen mielenkiinnon kohteiden sekä taustatutkimuksen inspiroimaa visuaalista ilmettä puettavan vaatteen keinoin.

Työn kirjallinen osuus esittelee alkuun erilaisia teemoja, motiiveja ja ajatuksia, jotka käynnis- tivät taustatutkimusprosessin. Tarkoituksena on myös avata omaa suunnittelufilosofiaani, eli erilaisia tapoja ja toimintaperiaatteita, joiden kautta haluan omaa luovaa työtäni tehdä; esimerkiksi oman taustatutkimusmateriaalin synnyttäminen, joka oli yksi ensimmäisistä keinoista, joita tiesin haluavani hyödyntää jo ennen muiden ideoiden juurtumista.

Kehonkieli on yksi toistuva teema, joka näkyy eri muodoissa. Pohdin kehonkieltä sekä yleisemmin, että suhteessa omaan elämänkatsomukseen ja maneereihin; oman olotilan välittämistä ja ylläpitämistä asennon ja eleiden keinoin.

Työni inspiraatio pyörii erilaisten arkisten huomioiden, ja niiden fantasiamaisen eskaloitumisen ja -materialisoitumisen ympärillä. Itse aiheutettu ja dokumentoitu liike, keveys, raskaus, ja paine toimivat kirjoista etsityn astrofysiikan kanssa malliston fuusion polttoaineena. Tekstin ohessa esittelen prosessi- kuvia auttaakseni lukijaa löytämieni yhteyksien ymmärtämisessä.

Useimmat malliston lähtökohdista ovat sinällään hyvin abstrakteja, eikä vaatteellisia vertailu- kohtia juurikaan ole. Tästä huolimatta olen suunnitellut niiden pohjalta vaatemalliston, ja 4. luvussa kuvailen, kuinka lähden purkamaan ja analysoimaan luomaani taustatutkimusmateriaalia. Luonnosten ja esimerkkien avulla voi ymmärtää tavan miten vaatteiden konkretia alkaa vähitellen rakentumaan taustainspiraation ympärille. Lopussa malliston toteutetut tuotteet esitellään sekä näyttelytilanteessa, että itse otetuissa kuvissa.

(6)

3. Taustatutkimus 3.1 Lähtökohdat

Kesän 2020 lopussa, kun malliston suunnittelu ja ideointi alkoi olemaan vähitellen jo ajankohtaista, olin vielä varsin epävarma elementeistä joista se tulisi rakentumaan. En ollut varma haluanko tehdä klassisia ja enemmän käytännöllisiä vaatteita vai luoda jotain vapaampaa vaatteen ja veistoksen raja- mailla. Kolmannen vuoden alussa elin tunteessa etten ollut päässyt vielä alkuunkaan suunnittelijan polullani. Vaikuttavana tekijänä oli luonnollisesti koronaviruspandemia, joka katkaisi toisen opiskelu- vuoden kriittisessä kohtaa ryhmämallistotehtävän loppukirin lähtiessä käyntiin.

En tuntenut osaavani vielä käytännön asioita sillä tasolla kun olisin halunnut, ja tuntui aikaisel- ta alkaa tekemään kandiopintojen viimeistä vaateprojektia. Vaikka malliston aiheet olivat vielä ku- takuinkin hämärässä, tunsin kuitenkin tietäväni millaisia työskentelytapoja haluaisin hyödyntää.

Toisena opiskeluvuonna tein ryhmämallistoprojektia Senni Mellinin, Markus Anttosen ja Susanna Saarikon kanssa. Käytimme projektissa tietynlaisia taustatutkimuksen metodeja, joita pidin mielekäinä ja minulle ominaisina suunnittelutapoina mallistokonseptin ja taustatutkimusmateriaalin luomisessa.

Teimme ryhmän kanssa matkan Vilnaan talvella 2020 ja dokumentoimme jokapäiväistä olemista ja tunnelmaa. Seikkailimme kaduilla, leikimme installaatioiden ympärillä ja dokumentoimme erilaisia löytöjä.

M e ta llis e n in s ta lla a tio n y m p ä rillä te h d y t tu tk im u k s e t in s p iro iv a t e rila is ia k a a v o itu s - ja v ä rjä y s m e to d e ja k ie r tä v is tä v a a tte is ta re p a le is e e n m a a lip in ta -k a n k a a s e e n

Myöhemmin päädyimme nojautumaan käytännössä kokonaisuudessaan tähän materiaaliin malliston ideoiden luomisessa, ja hylkäämään suuria osia ulkopuolisista lähteistä. Tämänkaltainen luomisproses- si onnistui synnyttämään vahvemman siteen ja arvostuksen taustamateriaalia kohtaan. Projekti tuntui enemmän henkilökohtaiselta ja uniikilta, ja sen keskiössä oli neljän ystävyksen yhteinen kokemus uudessa ympäristössä.

(7)

Taustatutkimusmateriaalin oma luominen oli nimenomaan yksi ensimmäisistä tekijöistä, josta tiesin pitäväni kiinni jo ennen muiden ideoiden juurtumista. En tunne täysin ulkopuolisten-, netistä tai kir- joista etsittyjen, lähteiden olevan yhtä innoittavia lähtökohtia verrattuna omassa elämässä tapahtuviin ja nähtyihin asioihin. Lisäksi käytännön tekeminen ja kokeileminen on mielestäni todella hauska, ehkä paras ja jännittävin osa koko luomisprosessia.

Ennakkoluuloton heittäytyminen erilaisiin kokeiluihin on valtava voimavara taiteellisessa luomisessa, ja halusin oppia luottamaan vahvemmin harhailevaan tutkimiseen varman tiedon sijasta.

Luodessani visuaalista materiaalia minulla on yleensä jonkinlaisia valmiita ideoita, joita seuraan, mutta asiat harvoin tapahtuvat käytännössä täysin samoin kuin suunnitelmissa. Tämän lisäksi ympäristön kanssa työskennellessä on aina tilaa improvisoinnille, johon vaihtelevat maisemat kannustavat. Itse luodun taustatutkimuksen suunnittelemattomat lopputulokset, niiden dokumentointi ja myöhemmin tutkiminen sekä purku on yksi seikkailu, joka yllättää ja kysyy kysymyksiä jatkuvalla syötöllä pysyen orgaanisesti soljuvana ikään kuin haasteena.

Edellä mainituista syistä päätin olla itse mukana visuaalisen ja konseptuaalisen pääoman luomisessa, tavoitteena antaa tilaa yllättäville päähänpistoille ja spontaaneille leikkisille ideantyngille.

Tämä toimintatapa lähes takaa ripauksen arvaamattomuutta, sattumaa ja väärentämätöntä persoonal- lisuutta työhön.

Erilaisia haluja ja inspiraatioita pohtiessani yksi mielessäni pyörinyt tunne oli jonkinlainen tur- hautuminen ainaiseen tarpeeseen perustella kaikkia valintoja, esittää looginen selitys miksi tekee mitä tekee, ja paljastaa kuinka erilaiset työn palaset ovat yhteydessä toisiinsa. Itse taiteen katsojana usein huomaan pitäväni yllättävistä, “väärään paikkaan eksyneistä” nyansseista, joihin ei heti ensinäkemältä välttämättä osaa vetää punaista lankaa suhteessa nuihin työn keskeisiin teemoihin. Syvemmällä tar- kastelulla tai itse tekijää haastattelemalla saa ehkä lopulta selville, millaisten eri ajatusten innoittamana juuri kyseiset osaset ovat löytäneet tiensä lopulliseen työhön.

Ymmärrän tottakai oman työn taiteellisen analysoinnin ja purkamisen arvon osana oppi-

mistapahtumaa tai taiteen analysointia ja arvottamista. Se opettaa pohtimaan kriittisesti omia valintoja, sekä antaa opettajille ja kanssaopiskelijoille enemmän informaatiota, jonka pohjalta kommentoida rakentavasti työn eri vaiheita tai lopputulosta. Analyysi voi myös selventää ajatuksia ja herättää uusia näkökulmia oman tai muiden työn katseluun. Ehkä avata uuden näkökulman työn katselulle. Tästä hu- olimatta koin kuitenkin tarvetta tietynlaiselle luomisen vapaudelle ja epäloogisille teoille. En ole varma, johtuiko se osittain omasta laiskuudesta tai vastahakoisuudesta omien motiivien ulostuontiin, mutta koin sen joka tapauksessa kutsuvana metodina ja arvona tämän projektin kohdalla. Asioiden mielival- tainen yhdistely ja lapsenomaisten mielleyhtymien luominen toimivat keskeisessä roolissa mallistoni toisen innoituksen aiheen rakentumisessa ja hyödyntämisessä suunnittelutyössä. Tästä lisää seuraavas- sa luvussa.

(8)

3.2 Fysiologisia unelmia kuvittavat huomiot ja päähänpistot 3.2 Fysiologisia unelmia kuvittavat huomiot ja päähänpistot

Olen aina nauttinut suuresti tietokirjallisuudesta. Innostus alkoi pienenä lapsena kun minulle luetti- in dinosauruksista tai avaruudesta. Luontokirjassa myskihärkiä kuvattiin “väkivahvoiksi”; äitini on kertonut kuinka jäimme veljeni kanssa toistelemaan väkivahva -sanaa, “kuinka myskihärkä voi olla niin vahva?”, ihmettelin. Yhtä vahvoja kuin suuri joukko ihmisiä? Mistä tuo voima on peräisin? Saman tyylistä pohdiskelua ja ihastelevaa ihmetystä kohdensin avaruuden uskomattomiin mittasuhteisiin, kysymyksiin ja lainalaisuuksiin.

Omalla tavallaan ihmettely ei ole vieläkään lakannut. Luen ja kuuntelen edelleen mielelläni er- ilaisia astrofysiikkaan, maailmankaikkeuteen, ja teknologiaan liittyviä artikkeleita. On kiehtovaa lukea tieteilijöiden yksityiskohtaisia selityksiä pienille ilmiöille jokapäiväisessä elämässä aina sähköakun latautumisesta soutuveneen airojen toimintaperiaatteeseen. Erilaiset fysiikan lait ovat tutkittu fakta, ja ne toimivat perustana kaikelle ympärillämme tapahtuvalle. Lakien perusteella voi ennustaa materian käyttäytymistä eri tilanteissa: Maapallon tapaa liikkua avaruudessa, tai syytä miksi hameen helma totu- tuissa maapallon olosuhteissa laskeutuu “alas”, eli maan sisusta kohti.

Kirja Black Holes and Warped Spacetime (William J. Kaufmann III, 1979) esittelee selkeällä yleiskielellä astrofysiikan kiehtovimpia asioita mustista aukoista supernoviin ja maailmankaikkeuden mahdollisiin muotoihin. Tästä kirjasta olen löytänyt monia mielenkiintoisia aiheita ja ilmiöitä, jotka ruokkivat minun omaa mielikuvitustani tehokkaasti.

Näitä asioita on kiehtovaa tutkia ja pohtia ilman sen syvempää ymmärrystä. En ole itse luon- nontieteilijä, enkä väitä hahmottavani täydellisesti erilaisten atomien tai galaksien vuorovaikutussuh- detta tai aika-avaruuden moniuloitteista toimintaa, ajan hidastumista suurissa nopeuksissa liikuttaessa tai teoreettista singulariteettia mustan aukon sisällä jossa fysiikan laitkaan eivät enään päde. Näistä asioista lukeminen on minusta siitä huolimatta aina äärimmäisen mukaansa tempaavaa ja stimuloivaa, ja koen pystyväni hyödyntämään kyseistä aineistoa esteettisellä ja funktionaalisella tavalla luovassa työssäni.

Visualisoidessani kuvittelen erilaisia magneettikentän muotoja ja pienen pieniä, uskomattoman tiheitä pisteitä, joilla on käsittämättömän suuri massa. Räjähtäviä supernovia ja tähdiksi tiivistyviä pölypilviä, jotka luovat mieleeni visioita perustavanlaatuisista tapahtumista kuten purkauksista, tiivistymisestä, leijumisesta, kiertoradoista, osien vuorovaikutussuhteesta tai romahtamisesta. Näitä erilaisia visioita olen prosessin aikana työstänyt yhä fyysisempään ja vaatteellisempaan suntaan.

P u rk a u tu v a c ro is s a n ttita ik in a k ä y ttä y t y y m e k a a n is e s ti s a m a l- la ta v a lla k u in tä h d is tä p u r- k a u tu v a k a a s u ta i re v e n n e e s tä

(9)

P iilo s s a o le v a t v o im a t n ä y ttä v ä t irro tta n e e n jä ä te lö p u rk in k a n - n e n . K a ik k i m a te ria o n ja tk u v a s a v u o ro v a ik u tu k s e s s a ja m u u to s - tila s s a .

(10)

On esimerkiksi olemassa teoria tietystä keskimääräisestä massan tiheydestä maailmankaikkeudessa, jota William J. Kaufmann kutsuu kirjassaan Black Holes and Warped Spacetime kriittiseksi tiheydeksi (s.187-190).

3 vetyatomia per 1000 litraa avaruutta on tiheys, joka tarkoittaisi maailmankaikkeuden lähes loputonta laajenemista ennen täydellistä pysähtymistä. Suurempi keskimääräinen tiheys taas saisi materian aikanaan kokoontumaan uudelleen, kun taas pienempi tiheys tarkoittaisi materian loputonta loittonemista ilman pysähdystä. Tämä teoria tuo mieleen erilaisia mahdollisuuksia leikkiä osien yht- eentulemisella ja loittonemisella, sekä väliin jäävän “tyhjyyden” kuvantamisella ja hyödyntämisellä.

Taulukko kuvaa kriittisen tiheyden vaikutuksen (s.190) Taulukko kuvaa kriittisen tiheyden vaikutuksen (s.190)

Olen huomioinut ja dokumentoinut näistä tapahtumista muistuttavia skenaarioita arjen tilanteissa;

valmistaikinapurkin avattaessa paineistetun taikinan purskahdus, tai täydestä kangaskassista pakono- maisesti pöydälle työntyvät kaavapaperit jotka eivät millään suostu pysymään niille osoitetussa taskus- sa kuvaavat mielessäni samaan sarjaan kuuluvia ilmiöitä ja esteettisiä mahdollisuuksia yllä mainittujen skenaarioiden kanssa, ja olen pyrkinyt yhdistelemään näitä haaroja liikoja anteeksipyytelemättä.

(11)

Vapaus mielleyhtymille

Tavoitteenani malliston suunnittelun aikana on ollut pitää mieli avoimena ja välttää liiallista sensuuria.

Jos aika-avaruuden lukemattomien gravitaatiokenttien luoma jatkuva vuorovaikutussuhde tuo mieleeni naruihin kiinnitetyn marionettinuken, voin lisätä nuken inspiraation lähteisiin. Lapsenomaisen innos- tuksen ja impulsiivisuuden luomat “idealoikat”, eli hieman epäloogiset yhteydet, tuovat juonenkään- teitä ja jännitystä luotuun tarinaan samalla kuitenkin säilyttäen alla kytevän yhteisen ytimen. Tavoit- teenani on löytää sopiva risteyskohta, jossa taustalla olevat teemat luovat jonkinlaisen pohjan, jonka tematiikkaan voin vapaasti upottaa erilaisia kiertoreittejä käyttäen omia päähänpistoja ja tulkintoja toimivan kokonaisuuden luoden.

Tapanani on sanoa ääneen erilaisia ideantynkiä ja haaveita muodossa “mieti jos tekis näin”, ja ero useisiin ihmisiin on tapani viedä nämä ideat loppuun asti. Turhat ideat olisi helppo sivuuttaa olan- kohautuksella ja naurahduksella, mutta tykkään leikitellä ajatuksella pitempään, ja usein edetä toimint- aan asti. Teen näin joskus osittain ideologisistakin syistä. Uskon spontaanien arjen virrasta poikkeavien reittien tutkimisen olevan arvokas voimavara mielekkään elämänrytmin luomisessa. Jalasta katken-

(12)

neen viinilasin asentaminen seinään esille oli ehkä teko vailla funktiota, mutta sain siitä jalostuneen idean: pitkäoksaisen muratin istuttaminen lasin sisään, jotta kasvi ikään kuin “valuu” lasista asuntoon.

Viinilasi päätyi puolen tunnin sisällä kasvin mukana palasina lattialle, mutta uusilla yrityksillä sain idean toimimaan. Ennakkoluuloton tekeminen johtaa uusiin löytöihin.

Kyseisen filosofian seuraaminen manifestoitui käytännössä jo mallistokonseptin kehittelyn alkuvaiheissa. Tulostin itsestäni lapsuudenkuvan jossa seisoin Mombasassa asuessani delfiiniprintillä koristetussa kangassa. Kanga on nimitys paikalliselle suorakulmioiselle kietaisuhameelle. Kerroin aikovani tehdä delfiinihameen ja naurahdin perään. Delfiinihameelle ei löytynyt juurikaan pitäviä perusteluita, mutta tunsin tarpeen saada tehdä jonkin täysin logiikasta irrallisen päätöksen ja nähdä mihin se johtaa. Tosiasiassa olin suhteellisen varma delfiinihameen päätyvän vaatteen muotoon tavalla jos toisella, vaikka reitti ei ymmärrettävästi vielä ollutkaan selvä.

3.3 Liike, tasapaino, oma kehonkieli

Kaikki ystäväni tietävät pomppuisan luonteeni. Erilaisten tunteenpurkausten syntyessä on tapanani pomppia, pyöriä, pyrähdellä ja elehtiä; lähettää ulkomaailmaan signaalia jonka tarkoituksena on viestiä ikään kuin kannanottoni vallitseviin olosuhteisiin. Kevään ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet täytyy ottaa avosylin vastaan, pelkät sanat eivät riitä. Maahan täytyy rojahtaa raajat levällään tunteak- seen lämpimän auringon syleilyn sielussa asti kesän kaipuun kalvatessa. Tunne kylmistä väreistä on usein hyvin vahva, joten se täytyy mekaanisesti venytellä ja ravistella pois lihasta ja luusta.

(13)

Vipeltelevä luonteeni on lähtöisin jo varhaislapsuudesta. Olin ahkera kiipeilijä ja juoksija, joten van- hemmillani oli suuri työ pitää minut ja kaksoisveljeni aisoissa sinne tänne säntäillessämme. Tämä jatkui iän karttuessa. Olen aina nauttinut urheilusta, vauhdikkuudesta, liikkeestä ja pyörähtelystä.

Ylösalaisin roikkuminen tai sinne tänne heittelehteminen luovat minulle pienen välkähdyksen kuin toisesta ulottuvuudesta, vastakkaisesta maailmasta. Vauhdikkaammasta todellisuudesta, jossa materia sinkoilee totuttua nopeammin ja tuntemattomiin suuntiin. Nautin erilaisissa asennoissa oleskelusta:

penkillä makoilusta, nojaamisesta, ostoskärryillä hurjastelusta. Yritän olla piittaamatta konventionaal- isista oleskelun säännöistä, on varsin tylsää seistä aina suorassa, asennossa, tai olettaa ettei lattialla voi maata.

(14)

Ulospäin kommunikoinnin omanlainen elävöinti on ollut aina minulle hyvin istuva metodi. En ole luontaisesti kovinkaan puhelias tai äänekäs persoona, en kommentoi kaikkeen ensimmäisenä, enkä tykkää puhua ihmisten tai kovan taustamelun päälle. Tunnen viestiväni tehokkaammin eleen ja ilmeen keinoin. Elekieleni, kädet, olkapäät, piruetit ovat minun kommenttejani ja mielipidelausahduksiani.

Jostain syystä fyysinen liike, ilmeet ja eleet saavat minut tuntemaan että olen hetkessä mukana. Tunnen olevani läsnä lähettäessäni jonkinlaista kineettistä energiaa ulkomaailmaan.

Ystäväni usein kommentoivat virnettäni ja vienoa hymyäni, jolla tykkään aika-ajoin kiusoitel- la, aiheuttaa hämminkiä, jättää kysymysmerkkejä ilmaan. Ilmeillä ja asennoilla on hämmästyttävän voimakas vaikutus ihmisten kanssakäynnin dynamiikkaan. Yritän hyödyntää näitä tekijöitä välillä tietoisesti samalla tavalla kun takkia tai kenkiä valitessa. Seisomistyyli ja eleet ovat mielestäni täysin samanarvoisia esteettisiä tekijöitä kuin päälle puettu asukin. Erilainen kehonkieli tai raajojen asento muuttaa ulosannin ja ympärille säteilevän tunnelman täysin.

(15)

On selvää, kuinka erilaiset sosiaaliset vuorovaikutustilanteet toimisivat hyvin eri tavoin ilman kehonk- ielen signaalien yhteisvaikutusta puhutun viestin kanssa. Ilmeettömän ja eleettömän ihmisen puhetta, olotilaa tai aikomuksia on huomattavasti vaikeampi tulkita, ja viesti saattaa mennä täysin ohi kuunteli- jan pohtiessa viestin sävyä.

Judith Holler ja Stephen C. Levinson esittelevät vertaisarvioidun online lehden Trends in Cog- nitive Sciences artikkelissa Multimodal Language Processing in Human Communication (2019) tutki- mustuloksia, jotka osoittavat erilaisten eleiden tehostavan ja nopeuttavan myös kuullunymmärtämistä.

He ensin toteavat kuinka olisi helppo olettaa puheen ja eleiden yhteisvaikutuksen ylikuormittavan signaalien prosessointia: “It is clear that such a flood of apparently disaligned signals may represent a significant challenge to the limited processing capacities of our cognitive system when trying to process communicative messages in face-to-face interaction, especially in the light of the very tight temporal constraints under which conversation operates -- a speaker must start preparing his or her response while the incoming turn is still in progress. Message comprehension thus has to be both fast and pre- dictive and run partially in parallel with next-turn planning -- the multimodal binding problem might suggest that adding visual signal processing to auditory language comprehension would put significant extra strain on our processing system.” (s.2).

Seuraavassa kappaleessa Holler ja Levinson esittävät tulokset, joiden mukaan todellisuudessa reagoimme tehokkaammin yhtäaikaiseen kuin yksittäiseen ääneen tai visuaaliseen viestiin: “Surpris- ingly, exactly the opposite appears to be the case. When responding to questions that have an accompa- nying manual and/or head gesture, next speakers respond faster than to questions without such visual components. This is in line with experimental evidence where participants respond faster to speech–

gesture combinations than to their speech-only counterparts” (s.2).

Tykkään itse hyödyntää tätä ilmiötä vieden sen joskus äärimmäisyyksiin. Käytän usein pu- huessani hyvin vahvaa sarkasmia, joka sinällään on hyvinkin yleistä. Välillä teen sen kuitenkin kasvoja hievauttamattakaan. Saman voi toteuttaa päinvastoin. Sanoo tosissaan aikovansa tehdä jonkin asian, ja naurahtaa vienosti hymyillen perään. Kun lopulta toteutat aikeesi, tulee se monelle yllätyksenä, koska sen oletettiin olevan pelkkää leikkiä. Tällainen käytös aiheuttaa välittömästi hämminkiä. Minut tunte- vat ymmärtävät jo mistä on kyse, mutta puolitutut ihmiset vaikuttavat välillä hieman hämmentyneiltä, eivätkä ole satavarmoja kuinka reagoida. Tätä huumorin-/persoonan lajia voisi ehkä kutsua nimityk- sellä hienovarainen sosiaalinen hämmentäjä.

Omassa toiminnassani tykkään ikään kuin manipuloida näitä erilaisia vuorovaikutussuhteita, en niinkään pelkän keskustelun näkökulmasta, vaan myös taukotilassa, paikasta toiseen siirtymisen aikana tai vaikkapa baarijakkaralla. Monelle näistä teoista ei ole selvää motiivia, ainakaan vielä omassa päässäni, wenkä sitä tarviikkaan. Osien opinnäytetyössäni käyttämieni esteettisten metodien pystyisi sanoa kuvastavan tietynlaista kärjistettyä, rajattua ja hieman yliampuvaa esimerkkiä minun suosimas- tani kommunikoinnin ja viestinnän tavasta.

Suuri osa taustatutkimusmateriaalistani on hankittu ulkoilmassa. Valinta tuntui minulle luon- nolliselta, käyn nimittäin säännöllisesti iltakävelyillä ulkona, ja tunnen saavani ulkomaisemasta oikean- laista jännittävää ja inspiroivaa luomisen energiaa. Nautin pimeästä, kosteasta sadekelistä. Öisin hake- udun kävelyilläni mieluusti erilaisiin syrjäisiin paikkoihin, teollisuusalueille, erilaisten rakennusten tyhjille sisäpihoille. Yritän aina löytää uusia katuja ja kohtia joissa en ole vielä käynyt, välillä saatan

(16)

pysähtyä johonkin kohtaan vaan seisomaan, tuijottamaan ja kuuntelemaan useaksikin minuutiksi.

Nautin syrjäisistä paikoista, joista voi aina löytyä erilaisia yllättäviä asioita, ja dokumentointi onkin yleistä näillä retkillä; otan kuvia satunnaisesti siitä mikä sattuukin kiinnittämään huomioni. Näistä iltakävelyistä on runsaasti kuvamateriaalia, jota harkitsin käyttäväni taustatutkimuksessani syksyn alussa; pidin ideasta että kuvia on otettu spontaanisti ilman sen kummempia aikeita tai syitä.

Eri paikoissa tehdyt vapaat “oleskelurituaalit”, eli hetket tilaa tutkien, ja sen mahdollisuuksia venyttäen, luovat kyseiseen paikkaan ainutlaatuisen suhteen. Ulkona kävellessä näkee usein saman tra- ditionaalisen katukuvan kuin aina ennenkin kävelytieltä katseltuna. Sama jota maisema-arkkitehti su- unnitteli toimistossaan sata vuotta sitten. Usein iltakävelyideni aikana päädyn muurien päälle, aitojen väliin, katukivetyksen tasolle, sisäpihoille, hiljaisille sivukujille; tavoitteena on löytää oma tarkkailupiste tutulle alueelle, ja nähdä asiat uudella ja raikkaalla tavalla. Omassa asunnossani tykkään joskus kiivetä ikkunalaudalle seisomaan, asunto näyttää aivan tuntemattomalta yhden metrin totuttua korkeammasta katselupisteestä. Tunnen joka kerta iloa ja vapautta kiivetessäni Aalto-yliopiston muodin- ja muotoi- lun kanditilan ensimmäisen kerroksen ikkunasta sisäpihalle taukoilevien opiskelukavereideni luokse.

Vaihtoehtoisten oikoreittien käyttäminen tulee minulle luonnostaan ja tuntuu loogiselta itsestäänselvy- ydeltä.

Kun aloin keräämään vanhoja kuvia tanssisessioistani ja iltakävelyistäni, mielessäni vahvis- tui ajatus että näitä elementtejä voisi viedä eteenpäin ja luoda lisää samanhenkistä kuvamateriaalia.

Päädyin seikkailemaan ulos hämärän laskeuduttua, luoden erilaisia skenaarioita hyppien, roikkuen, pyörien. Hyödynsin minulle ominaisia toiminta- ja oleskelutapoja vieden ne yliampuen liikeratojensa äärimmäisyyksiin asti. Tavoitteena oli havainnollistaa edellisessä kappaleessa mainittuja ilmiöitä ja lainalaisuuksia sekä niiden manipulointia roikkumisen ja liikkeen keinoin. Halusin kiinnittää housut neljän puun väliin “magneettikenttään” leijumaan kumoten maapallon gravitaation, kellua eri voimien yhteisvaikutuksessa eri suuntiin, imeytyä housujen sisään ylösalaisin lahkeen suusta.

(17)

Jossain tilanteissa minulla oli avustajia mukana kuvien ottoon ja puitteiden rakentamiseen, välil- lä toimin ajastetun puhelimen kameran kanssa. Syksyn kylmetessä otin myös samanhenkisiä kuvia ullakollani, esimerkiksi roikkuen kattorakenteista sinne tänne heiluen. Väännellessäni itseäni kuvissa eri tavoin, elivät vaatteet omaa elämäänsä liehuen kohti maapallon ydintä jalkojen heittäytyessä kattoa kohti. Housut kiskoituivat alaspäin, ja piilotetut rakenteet kuten taskupussit tai vuoritus tulivat esiin.

(18)

Loin myös “aika-avaruuden”, venyvän kankaan, jota vasten voi painua, joka kietoutuu ympärille, ja työntää vastaan aina samalla voimalla kuin sitäkin työnnetään.

Nämä kaikki performatiiviset kuvaussessiot sisälsivät aina paljon improvisaatiota. Metodeja ja välineistöä piti aina hienosäätää vallitseviin olosuhteisiin. Helsingin Yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan rakennuksen sisäpihalla Kruununhaassa olivat kaikki valmistelut valmiita, kun varti- ja sattumalta saapui paikalle ja päätyi kieltämään pihapuiden väliin viritetyn “housuperformanssin”.

Julkisilla paikoilla työskentely loi aina pienen lisäjännitteen ja epävarmuuden tunnun tekemiseen, ohi lipuvat poliisiautot saattoivat tarkoittaa kuvaussession päättymistä. Tämä taas oli omiaan vahvistamaan onnistumisen tunnetta saatuaan aikaan hyödyllistä visuaalista materiaalia epävarmoista lähtökohdista huolimatta.

(19)

4. Työprosessi 4.1. Työskentelytavat

Valikoituani taustatyön ainekset tarpeeksi tiiviiksi paketiksi, alkoi vaatteellisempi lähestymistapa.

Ryhdyin pohtimaan tutkiemieni teemojen soveltamista fyysiseen muotoon ja puettavaan vaatteeseen.

Jossain luomissani kuvissa esiintyi valmiiksi vaatekappaleita, joiden pohjalta suunnittelua pystyisi edistämään, jotkin kuvista olivat puolestaan konseptuaallisempia, ja vaatteellinen presentaatiotapa piti keksiä eri keinoin. Tehdessäni vaatteelisia kokeiluja en nojautunut orjamaisen tarkasti taustalla vai- kuttavaan visuaaliseen materiaaliin, vaan annoin mielen ja ideoiden kehrätä vapaana sinkoutuen eri suuntiin.

Luonnostelua teen lähinnä erilaisin kolmiuloitteisin keinoin. Tykkään asetella kangasta om- alle keholle, muotoilla mallinuken päälle, tai työstää suuripiirteisiä protoja valmiita vaatteita manip- uloimalla ja yhdistelemällä. Koko mallistoprosessin aikana en muista piirtäneeni montaakaan kuvaa;

erilaiset askartelut ja pienoismallit ajoivat saman asian. Luonnostelen asiat usein omassa päässä, jonka jälkeen yritän siirtää ne suoraan vaatteisiin tai kankaalle ommellen, nuppineuloin, tai muin tavoin rak- entaen. Prosessin aikana luomani prototyypit olivat suurin osin hyvin raakileita, ikään kuin luonnoksia lopullisesta päämäärästä. Tämä ei välttämättä ole ideaalitilanne, mutta koronatilanteesta aiheutunut aikataulujen tiukentuminen ei jättänyt minulle tarpeeksi aikaa ommella huolella kaavoitettuja ja valm- istettuja prototyyppejä mallistoni eri vaatekappaleista.

Y k s i v a a te s u u n n itte lu n k la s s is im m is ta lu o n n o s te lu ta v o is ta o n v a lm iid e n v a a tte id e n a v u lla m u o to ilu . K ä y tin e n im m ä k s e e n tä tä m e to d ia m a llis to n s u u n n itte lu p ro s e s s in a ik a n a .

(20)

Tä s s ä k o k e ilu s s a y ritin h a v a n n o id a jo n k in la is ta m o n e lta p u o le lta tu le v ia v a ik u tta v ia v o im ia , jo illa o n v a ih te le v ia v a ik u tu k s ia v a a tte e n e ri o s iin .

(21)

4.2. Teemasta vaatteeksi 4.2. Teemasta vaatteeksi

Vaatteita suunnitellessa on helppoa eksyä jonkinlaiseen haavemaailmaan. Erilaisia konspeteja on ihana pohtia luoden hurjia siluetteja ja leikkauksia, yksityiskohtia ja kuoseja. Jokaisessa vaateprojektissa joutuu kuitenkin tietyssä vaiheessa kohtaamaan kysymyksen: mitä vaatekappaleita mallisto sisältää?

Jossain kohtaa täytyy lyödä lukkoon että alkaako suunnittelemaan puvun takkeja, trenssejä, kaulu- spaitoja, tai kenties mekkoja. Vasta tämän vastauksen löydyttyä on valmiudet edetä konkreettisten prototyyppien ja yksityiskohtien suunnitteluun. Kaikki ideat ja konseptuaaliset unelmoinnit tarvitsevat jonkin tyhjän kankaan johon tarttua, josta rakentua sekä jalostua.

Vaatteelliset osat minun taustatutkimusmateriaalissani käsittivät lähinnä ne vaatteet joita itse käytin kuvia ottaessani. Näistä vaatteista päädyin pitämään klassiset suorat housut ja kauluspaidan.

Prosessin edetessä mallistoon tuli pari vaatetyyppiä lisää: t-paita ja trenssitakki. Tiesin jo varsin var- hain haluavani hyödyntää varsin pelkistettyjä ja yksinkertaisia vaatekappaleita lähtökohtinani. Nämä vaatteet eivät varastaisi valokeilaa tarinalta. Ne toimisivat neutraalina ja tasapainottavana perustana, jolla esittää kehittämiäni ideoita.

Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, en työskennellyt piirrosten kautta. Minulta ei löytynyt piirrettyä mallistoa, jonka tuotteita olisin alkanut systemaattisesti tuomaan paperilta fyysiseen maa- ilmaan. Etenin käytännössä teema ja vaatekappale kerrallaan. Jokin kokeilu tai teema taustatyössäni herätti tietynlaisia ideoita kuinka siirtää se vaatteeseen. Näitä ideoita aloin työstämään yksittäisinä osina eteenpäin. Malliston kokonaisuus rakentui vasta myöhemmin.

Vaatteiden lisäksi olen myös kiinnostunut asusteiden, ja erityisesti kenkien, suunnittelusta. On harmi, ettei koulutuksen aikana ole tuntunut ajan riittävän syventymään täydellä vapaudella kenkien ja asusteiden maailmaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden viimeinen suunnittelukurssi kuitenkin antoi vapaammat kädet tehdä oman mielen mukaan asioita erilaisin kokeellisin metodein. Päädyin silloin tekemään varjoista luotuja kenkäveistoksia.

Kandimallistoa miettiessäni tiesin kenkien ja asusteiden kiinnostavan, ja vaatteita suunnitel- taessa pyörittelin aina samaan aikaan mielessä kyseisten konseptien mahdollista hyödyntämistä erilai- sissa koruissa tai asusteissa. Vaatteiden suunnitteluprosessin kuvailun jälkeen avaan kuinka mallistoni asusteet, eli kengät, syntyivät.

V a rjo je n s ilu e ttie n p e ru s te e lla lu o d u t k e n k ä v e is to k s e t.

k e v ä t 2 0 1 9

(22)

Ullakon “aika-avaruus”; venymistä, pingoittumista, jännitettä.Ullakon “aika-avaruus”; venymistä, pingoittumista, jännitettä.

Kyseisten kuvien idea ja dynamiikka puhui minulle alusta asti varsin selkeällä kielellä. Kankaan kiristy- minen ja painautuminen oli ilmiselvä funktio jota halusin tutkia. Mielessäni pyörittelin erilaisia vaih- toehtoja luoda osittain puristunut ja osittain rentona roikkuva vaate. Joissain kuvissa yläkropan tietyt linjat näkyvät varsin selvästi, joka sai minut valitsemaan työstettäväksi vaatekappaleeksi kauluspaidan.

Puristelin paitoja omaa kehoa vasten, pohdin siluettia ja kaavoituksellisia ratkaisuja. Halusin luoda edestä vatsaa ja rintaa kohti painuvan paidan, jonka kangas pääsisi muualla vapaasti laskeutumaan;

ylimääräinen kangas ikään kuin valuisi tai roiskuisi torson etupuolelta sivuille ja taakse.

Tä s s ä lu o n n o k s e s s a /m u o to ilu s s a h a lu s in h a v a in n o llis ta a n ä k e m iä n i ta p a h tu m ia v a a tte e llis e m a lla ta v a lla . S e u ra a v a k s i r y h d y in p o h tim a a n k e in o ja s a a v u tta a s a m a n k a lta in e n e fe k ti v a a tte e n ra k e n te e n k e in o in .

(23)

Päädyin tekemään erilaisia versioita paidasta, jonka kaksi eri kerrosta loisivat kireyttä eteen ja löysyyttä taakse. Liioitellun löysä selkäosa oli haaste. Tavallista suuremmat laskokset eivät näyttäneet luontevilta, selkä näytti yksinäiseltä, kuin se ei kuuluisi samaan vaatteeseen. Selän löysä ja laskeutu- va osa lopulta muodostui yhdestä isosta palasesta joka kulki hihasta hihaan olkien ja niskan kautta.

Etupuolen rakensin kuudesta erillisestä palasesta saadakseni eteen tiukkuutta ja kylkiin ylimääräistä kangasta.

“Venymispaidan” materiaalin löysin sattumalta Globe Hopen myyjäisistä, jonne Aalto-Yliopiston muo- din opiskelijoilla oli mahdollisuus mennä selaamaan kankaita alennushinnoin. Löysin mustaa, venyvää ja tahmeaa muovikalvoa. Materiaali ei sinällään houkuttele pukemaan paitaa päälle, mutta se on hyvin uskollinen visuaaliselle isnpiraatiolleen, ja uskoin sen tuovan dramaattisen vaikutelman paitaan.

Materiaalivalinta kuitenkin aiheutti harmaita “hiuksia” tahmeutensa takia. “Kangasta” oli miltein mahdoton omella; jokainen neulanpistos jätti pienen reiän, joten virheisiin ei liiemmin ollut varaa. Materiaali ei myöskään liukunut ompelukonetta vasten ollenkaan, joten jouduin ompelemaan koko paidan kahden silkkipaperin välissä. Kaulukseen ja rannekkeisiin ompelin harmaata puuvillakan- gasta tueksi sekä käyttömukavuutta lisäämään.

Monimutkaisen kaavarakenteen, erikoisen ompelujärjestyksen, ja materiaalin vaikean käsiteltävyyden takia paidan toteutusprosessi oli ylivoimaisesti elämäni tähän asti vaikein ompelutyö. Työn jälki ei ole täydellistä, mutta normaalilta katseluetäisyydeltä olen tyytyväinen tulokseen. Paita toimii erityisen hyvin epäluonnollisen kirkkaassa ja kylmässä valaistuksessa. Myös liike antaa paidalle hyvän lisämaus- teen.

(24)

Eri suuntiin putoaminen, yhteensulaminen ja näkymättömät vaikuttavat voimat Eri suuntiin putoaminen, yhteensulaminen ja näkymättömät vaikuttavat voimat

Ullakolla puurakenteista roikkuessani, ja housujen lahkeisiin “työntyessäni” yritin jollain tavalla havainnoida erilaisten näkymättömien voimien jatkuvaa vetovoimaa, vuorovaikutusta, fuusiota. Py- rin heittelehtimään eri suuntiin, vaatteiden tai raajojen heiluessa vapaana sinne tänne, tai luomaan monipuolisia illuusioita osien ja elementtien toistuvuudesta, soljuvuudesta, tai eri osa-alueiden fuusio- sta. Housujen ulos vedetyt taskupussit, aukinaisen paidan vapaana liitelevä selkä, tai yhdessä tanssivat housujen lahkeet olivat selkeitä vaatteellisia elemettejä, joiden pohjalta ryhdyin edistämään teemojen jalostumista vaatekappaleiden suuntaan.

(25)

Erilaiset ulos työntyvät rakenteet kiehtoivat ajatuksena, ja lähdinkin tutkimaan housujen tasku- pusseja, ja niihin liittyviä mahdollisuuksia. Käytin valmiita housuja apuna leikkiessäni eri tavoin niiden muodolla ja osien vuorovaikutuksella. Päädyin kokeilemaan taskupussien ulos vetämistä, ja pohdin kuinka ne saisi pysymään ns. purkautuvassa tilassa. Siinä tilanteessa löysin kuminauhoja, jotka viritin taskupussien ja lahkeiden väliin. Tuloksena oli ikään kuin itsensä painovoiman vaikutuksesta luuhistu- vat housut. Yhteys niin erilaisiin taustalla vaikuttaviin fysiikan lakeihin, kuin omiin kokeiluihinkin oli varsin selkeä.

A ik a is e s s a v a ih e e s s a te h t y m u o to ilu k o k e ilu .

Tämä sisuksen ja ulkokuoren jatkuva jännite, “kiertokulku”; omanlainen kissa-hiiri leikki, yhdis- tyi sulavasti mielestäni myös lahkeistaan toisiinsa yhdistyvien housujen estetiikkaan. Niinpä lähdin pohtimaan näiden elementtien yhdistämistä, josta sain idean tehdä jonkinlaisen elementtien jatkumon.

Päädyin yhdistämään paidan hihat suoriin villakangashousuihin. Nämä kaksi vaatekappaletta olivat keskiössä ullakollani tapahtuneissa roikkumisepisodeissa, joten valinta tuntui luonnolliselta.

(26)

Prototyypin tein vanhoista vaatekappaleista. Prototyyppi toimi suhteellisen hyvin, joten perustin kaa- vat näiden vaatteiden mittoihin. Suurimmat muutokset tulivat housuihin, joista tein reilusti leveämmät ja pitemmät saavuttaakseni näyttävämmän efektin. Housujen sivusaumat piti myös jättää sisäpuolelta osittain auki, jotta hiha pääsi työntymään oikealla tavalla ulos/sisään lahkeen suusta. Myös paidan hihoihin täytyi tehdä runsaasti muutoksia. Hihan halkiota täytyi siirtää enemmän etupuolelle mah- dollistaakseen käden vapaan käyttämisen hihan jatkeen roikkuessa housuissa kiinni. Hihan jatkopala oli ikään kuin pitkä lisäranneke; suorakaide, joka jatkui housujen sisään.

Hihan jatkopalan yhdistäminen housuihin aiheutti päänvaivaa. Pala piti saada tukevasti housuihin kiinni aiheuttamatta minkäänlaista vetoa villakankaaseen. Päädyin vastaamaan ongelmaan tehden suorille villakangashousuille epätyypillisen vuori-ratkaisun. Tavallisesti tämän kaltaisissa housuissa vuori on kiinni pelkästään housujen etupuolella, mutta valmistamiini housuihin tein etu- ja takaosan vuoraavat, vyötäröön kiinnittyvät, niin sanotut “alus-shortsit” vuorikankaasta. Tällä keinolla sain hihan jatkeen kiinnitettynä tarpeeksi tukevasti housuihin.

E n s im m ä in e n p ro to t y y p p i, jo n k a p e ru s id e a ja s ilu e tti s ä ily i s a m a n a lo p u llis e s s a k in v e rs io s s a .

(27)

Ulkona tapahtuneen “housutanssin” pohjalta päädyin tekemään muitakin kokeiluja. Tutkin suoraan lahkeiden yhdistämistä, ja sen erilaisia mahdollisuuksia. Päädyin valmistamaan prototyypin lahkeis- ta yhdistyneistä housuista. Tarkoituksena oli käytännössä toistaa kuvissa tapahtunut yhdistyminen yhdellä vaatekappaleella. Tein parikin prototyyppiä, mutta en saanut vaatetta näyttämään omasta mielestäni tyydyttävältä. Ylhäällä vyötäröllä, ja alhaalla nilkoissa olevat kohdat näyttivät jollain tavalla yksinäiseltä, eikä kokonaisuudessa ollut oikeanlaista harmoniaa ja yhtenäisyyttä mielestäni.

E n s im m ä is e n v a ih e e n m u o to ilu - k o k e ilu ja p ro to t y y p p i la h k e id e n y h d is t y m is e s tä . Id e a e i s u o ra a n s e u ra a in s p ira a tio k u v ia , m u tta p y ö rii s a m o je n id e o id e n y m p ä rillä .

(28)

Päädyin lopulta luomaan hameen yhdistäen lahkeet toisiinsa sisäsaumojen vierestä päälitikkaamalla.

Rakennetta on yleisesti käytetty farkuista tehdyissä hameissa.

E n s im m ä in e n o m m e ltu p ro to t y y p p i h a m e e s ta .

Hameen suurin haaste oli kävelymukavuuden säilyttäminen. Jouduin jättämään varsin pitkän taka- halkion antaakseni jaloille riittävästi vapautta liikkua. Hameen valmistuttua huomasin myös yhden ongelman, jota en osannut ajatella valmistusprosessin aikana. Hameen etupuolen vuori näkyy silloin tällöin takaapäin katsottuna takahalkion läpi jalkojen välissä. En ollut ottanut tätä tekijää huomioon vuorin väriä valitessa, ja tämä kostautui lopullisessa tuotteessa.

Olen yhä kiinnostunut kokeilemaan ensimmäisissä prototyypeissä yrittämääni rakennetta ylösalaisista housuista. Uskon oikeiden väljyyksien ja materiaalivalintojen mahdollistavan toimivan, näyttävän, ja mielenkiintoisen lopputuloksen.

(29)

Narujen varassa roikkuminen, housut ilmassa Narujen varassa roikkuminen, housut ilmassa

(30)

Näitä kuvia analysoidessani kiinnitin huomiota naruihin, niiden keskeiseen vuorovaikutukseen, ja yhdessä luomaan kokonaisuuteen. Lähdin pohtimaan erillisten osien yhdistämistä ja irrottamista, ja sen ympärillä liikkuvaa mekaniikkaa. Pohdin mielessäni narujen käytön erilaisia mahdollisuuksia.

Yksi vallitsevista ajatuksistani oli tyhjän tilan jonkinlainen hyödyntäminen; vaatteen osien välisen tilan käyttöönotto tai manipuloiminen. Saavuin ajatuksissani jonkinlaisiin yksinäisinä leijuviin element- teihin, jotka ovat jatkuvasti toisiinsa jonkinlaisessa yhteydessä, ja tietyn voiman saattamana lopulta ajelehtivat toisiinsa kiinni tiivistyen yhdeksi kokonaisuudeksi. Ajatus leikki gravitaation ja massan käsitteillä tietynlaisessa vaatteellisessa sivujuonessa.

(31)

Kun aloin suunnittelemaan tällaisen vaatekappaleen käytännön toteutusta ja olomuotoa, oli ensimmäi- nen ajatukseni jonkinlainen kaavoituksellinen manipulaatio. Yritin päässäni hahmottaa tapaa luoda reilusti ylimääräistä kangasta, eli tyhjää tilaa, eri vaatteen osien välille. Aikomuksena oli luoda eri mu- otoisia kaavanpaloja, jotka rakentaisivat oudon suurikokoisen vaatteen jonka tietyt traditionaalisesta vaatekappaleesta tutut pisteet voisi tuoda yhteen jonkinlaisella mekanismilla luoden yhteen rutistuneen imitaation klassisesta vaatteellisesta esikuvastaan.

E n s im m ä is e t k o k e ilu t t y h jä n tila n h y ö d y n tä m is e s tä .

L u o n n o s id e a s ta , jo s s a v a a tte e n p a la s e t le ija ile v a t ih m is e n lu o m a a n a ik a -a v a ru u d e n k a a r tu - m a a n . G ra v ita a tio to im ii s a m a lla p e ria a tte e lla .

(32)

Uskon tämän lähestymistavan olevan täysin mahdollinen, mutta en itse saanut suunnitteluprosessin aikana täysin kiinni ajatuksesta, enkä päässyt kunnolla kokeilemaan ideaa käytännössä kaavan kautta.

Kehitin perusidean esittämiselle toisen metodin, joka perustui suuren vuorin päällä vapaana leijuviin vaatteen osiin. Päätin yhdistää osat eri kohdista narun avulla, jotta ne olisi helppo vapauttaa ja kiristää.

Vaatekappaleeksi valiutui trenssitakki. Trenssitakissa on riittävästi erilaisia tunnistettavia rak- enteellisia yksityiskohtia, jotka helpottavat vaatteen tunnistamista suuren kangasmäärän ympäriltä.

Prototyyppiä tehdessä asettelin purkamani trenssitakin palaset tarkoituksella epäsymmetrisesti isolle kankaalle, ja ompelin ne kiinni.

To in e n k o k e ilu tre n s s ita k is ta . Tä tä ra k e n n e tta p ä ä d y in lo p u lta k ä y ttä m ä ä n . P a la s e t le iju v a t to is is ta a n e rillä ä n e n n e n k u in jo k in v o im a s a a n e y h d is t y m ä ä n .

Pohdin erinäisiä metodeja osien yhdistämiseen. Hakasia, nappeja ja naruja. Lopulta päätin kiinnittää takin eri palasiin purjerenkaita, eli kankaan läpi kiinnitettäviä metallisia renkaita. Nämä mahdollisti- vat narun hyödyntämisen. Yritin sijoittaa renkaat siten, että ne yhdistämällä olisi mahdollista imitoi- da kasaan ommellun takin muotoa. Esimerkiksi hihaan kiinnitin hartioiden kohdalle renkaan, jolle kiinnitin “vastaparin” takin etuosaan hartian kohdalle. Kun nämä kaksi rengasta yhdisti yhteisen narun avulla, sai takin koottua ihmisen päälle erillään olevista paloista.

Prototyypin tekeminen oli hidasta itse vaatteen suuren koon takia. Vuorikangas jolle palaset olivat asetettu oli noin neljä metriä pitkä, ja vaate täytyi saada levitettyä tasaiselle yhtenäiselle tasolle koko- naisuuden hahmottamiseksi. Haaste oli kuitenkin jännittävä sillä en osannut oikein sanoa varmuudella tuleeko lopputuloksena mitään puettavaa tai hyvän näköistä.

(33)

Te k n in e n p iirro s tre n s s ita k in ra k e n te e s ta . O lk a p ä id e n p ä ä lle a s e ttu v a t h ih a t to im iv a t k iin to p is te in ä , jo ih in k a ik k i n a ru t p ä ä tt y v ä t.

(34)

Ensimmäisen version valmistuttua kokeilin takkia ystäväni päällä ja huomasin idean toimivan suhteel- lisen hyvin. Naruista kuitenkin puuttui lukitussysteemi, jonka takia vaatetta oli vaikea saada pysymään ihmisen päällä sujuvasti. Lukot lisättyäni huomasin vaatteen idean toimivan.

Tekemässäni prototyypissä takin osat pystyi erottamaan hyvin ympärillä laskostuvasta kankaasta, ja suurin kysymysmerkki lopullista tuotetta valmistaessa olikin, pitäisinkö taustakankaan valkoisena prototyypin mukaan, vai vaihtaisinko väriä johonkin takkikankaan kaltaiseen. Takin kankaan värinen taustakangas antaisi vahvemman vaikutelman perinteisestä vuorikankaasta, kun taas erilaisella väriv- alinnalla saisi takin osat ja toimintaperiaatteen selkeämmin viestittyä. Keskustelin valinnasta myös opettajien kanssa, ja lopulta päätin käyttää prototyypin lailla valkoista taustakangasta. Itse takissa käy- tin klassista trenssitakkeihin käytettyä paksua beigeä puuvillakangasta, jonka luomaan lopputulokseen olin tyytyväinen.

Takin toteutus tapahtui suhteellisen kiirellisissä ja rajoitetuissa olosuhteissa; ompelustudi- ovuorojen puutteessa jouduin ompelemaan suuria osia takista kotiompelukoneellani. Paksuhkoa kangasta ommellessa, ja varsinkin trenssitakkiin kuuluvia päällitikkauksia tehdessä, ei kotikone ollut ideaali vaihtoehto, joka näkyy työn lopullisessa laadussa.

Y lim m ä s s ä k u v a s s a p ro to t y y p p i, jo n k a to is e n p u o le n n a ru t o v a t k iris te tt y in ä to is e n p u o le n ro ik k u e n v a p a a n a . M u u t k u v a t lo p u llis e s ta tu o tte e s ta .

(35)

Työstin trenssitakin kanssa samanaikaisesti samalla perusidealla toimivia housuja.

Housujen rakenteen pidin kuitenkin hieman yksinkertaisempana. Jaoin housut etu- ja takaosaan. Osat oli takin lailla tikattu vuorikankaalle kiinni. Kiinnitysmekanismissa pitäydyin housuille totutummissa metodeissa. Etupalan vyötärökaitaletta on pidennetty siten, että se jatkuu molemmilta puolilta taka- osan ylle. Vastakkaisilla hakasilla ja napeilla saa housujen vyötärön yhtenäiseksi lantiolla pysyväksi kokonaisuudeksi. Myös housujen haarakiilaa on madallettu noin 15 cm antamaan ilmavampaa vaikute- lmaa ja luomaan tilaa alla olevalle vuorikankaalle.

H a v a in n o llis ta v ia lu o n n o k s ia /k o k e ilu ja t y h jy y d e s s ä k e llu v is ta ja u p p o a v is ta h o u s u is ta .

(36)

Housuja sovitettaessa huomasin kuitenkin niiden laskeutuvuudessa olevan jotain vinossa. Irto- naiset haarakiilat johtivat haaran alueen tuttujen kaarteiden ja muotojen puuttumiseen. Asia korjautui etu- ja takaosan haarakiilojen välissä olevalla pienellä narulla joka veti kappaleita kevyesti yhteen.

Housujen pituus ja runsas materiaalin määrä myös vaikeutti kävelyä hyvin vakavasti; vapaana heiluvat osat kulkeutuivat liikkeessä jalkojen väliin ja alle. Kokeilin ratkaista ongelmaa tikkaamalla housujen sivusaumoja kiinni toisiinsa muutamista kohdista. Tämä riitti pitämään housut tarpeeksi kompaktina pakettina kävelyn onnistuakseen.

Kangasvalintana käytin useiden muidenkin mallistoni kankaiden lailla ohutta pukuvillakan- gasta. Näitä housuja varten tuin liimatukikankaalla kaikki palaset lisätäkseni ryhtiä lopputulokseen.

Aluskankaana käytin sini-harmaata raidallista vuorikangasta. Vuorikangas oli väritykseltään suhteel- lisen lähellä housujen värimaailmaa, joka loi kokonaisuudesta hieman luonnollisemman symbioosin trenssitakkiin verrattuna. Kiiltävä housujen väleistä pursuava vuorikangas ja housujen elävä muoto näytti mielestäni kauniilta liikkeessä, ja olenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ideaa voisi mie- lestäni jalostaa suunnittelemalla vaatteesta muokattava versio; käyttäjä voisi itse kiinnittää housun osat haluamaansa kankaaseen. Näin tuloksena olisi entistäkin persoonallisempi oma vaate.

E n s im m ä in e n p ro to t y y p - p i k a n k a a lle k iin n ite t y is tä h o u s u n o s is ta . P ä ä tin p itä ä id e a n a ik a la illa s a m a n la is e - n a lo p u llis e s s a k in tu o tte e s s a .

Its e k a a v o ite ttu ja o m m e ltu p ro to t y y p p i. H o u s u n h a a ra a la s k e ttu re n n o m m a n ja le iju - v a m m a n tu n n e lm a n s a a v u t- ta m is e k s i.

(37)
(38)

Lopullinen “housuhame”

Lopullinen “housuhame”

(39)

Purkautuminen, paine Purkautuminen, paine

Näissä kyseisissä kuvissa teema oli selkeä. Purkauksia, ahtautta, painetta, olomuotojen kiertokulkua ja niin edelleen. Kuvien haaste olikin täydellinen puute vaatteellisista elementeistä tai ihmisistä. Yhteys tai tarina ilmiön vaatteellisesta uudelleensyntymisestä täytyi suurin osin itse luoda ja sepittää. Lähesty- mistapa oli hyvin konseptuaalinen, joka tuntui osittain helpotukselta ja vapaudelta, sekä osittain tun- temattomalta haasteelta.

Vaatteisiin viittaavien lähtökohtien puuttuessa ryhdyin muotoilemaan erilaisia ideoita suoraan käytet- tyihin vaatteisiin. Työstin jossain määrin samanlaisia lähestymistapoja kuin mustan iholle painautuvan paidan kanssa. Päädyin kokeilemaan erilaisia monikerroksisia ja sisälle sullottavia rakenteita, jotka mahdollistaisivat vaatteen kokoon sullomisen ja vapaaksi “räjäyttämisen”. Loin vanhaan teepaitaan uuden “selkäpussin”, jonne ns. ylimääräistä materiaa pystyi työntämään kamelin kyttyrän lailla. Ideaa työstäessä rakentui ajatus tehdä ylimääräisestä materiasta erilaisia funktionaalisia osia mahdollistama- an asun nopeat muodonmuutokset.

Prototyyppi pullistuvasta paidasta, jon- Prototyyppi pullistuvasta paidasta, jon- ka sisältö odottaa vapautumisen hetkeä.

ka sisältö odottaa vapautumisen hetkeä.

(40)

Teepaidan sisälle päädyin lisäämään kietaisuhameen ja hupun. Näin yhdestä vaatteesta sai käytännössä synnytettyä kokonaisen asun. Kietaisuhame oli kiinnitettynä paidan sisäpuolelle sivusaumavaroihin, kun taas huppu kiinnittyi pääntielle ja hartioihin. Materiaalina kaikkiin osiin toimi musta puuvilla- trikoo.

Huppu ja hame paidasta Huppu ja hame paidasta purkautuneena.

purkautuneena.

(41)

Lopullinen tuote Lopullinen tuote

(42)

Epäloogiset tekijät

Malliston vaatteissa esiintyy aika ajoin pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole selkeää yhteyttä muihin osa-al- ueisiin. Nämä yksityiskohdat tuovat vaatteisiin pienen lisän persoonallisuutta. Pidän pienistä yllätyk- sistä ja leikkisistä yksityiskohdista vaatteissa. Vaatteeseen muodostaa erilaisen suhteen ja arvostuksen kun siinä on jokin pieni joukosta erottava kohta. Minun mallistossani oli kaiken lisäksi joitain vaateka- ppaleita, joiden siluetti tai materialivalinnat eivät olleet kovinkaan näyttäviä tai kokeellisia. Halusin kuitenkin pieniä lisäpalasia luomalla antaa niille henkilökohtaisen henkäisyn.

Delfiinistä muodostui minulle projektissa jonkinlainen toteemieläin, jonka vaikutuksen näkee hel- posti tarkemmin vaatteita tarkastellessa. Kaikki lähti esiteltyäni delfiinihamekuvan suunnitteluproses- sin alkutaipaleilla. Useissa housuissa on esimerkiksi delfiinin muotoinen litsi, eli housun sepaluksen sisäpuolella oleva suojakaitale. Trikoovaatteissa on erilaiset delfiinejä esittävät niskalaput, ja niihin on painettu delfiinin siluetista manipuloidut printtikuviot.

(43)

Delfiinin siluetin pohjalta suunniteltu painokuosi.

Delfiinin siluetin pohjalta suunniteltu painokuosi.

(44)

4.3 Asusteet

Vaatteiden valmistuttua pääsin viimeinkin toteuttamaan erilaisia asusteideoita, joita olin päässäni pyöritellyt kevään aikana. Lähtökohtina toimivat täysin samat teemat ja visuaalit kuin vaatteillekkin.

Jalan painautumista esittävät kuvat johtivat mielessäni loogisesti erilaisiin kenkäideoihin. Halusin tut- kia leijumisen-, ja elävään pintaan astumisen mahdollisuutta.

Sain varsin yksinkertaisen idean kankaasta, josta kenkä ikään kuin astuu läpi. Kengänpäällinen ja pohja erikseen kankaan toisella puolella luoden samaan aikaan kellumisen ja läpitunkeutumisen illuusion.

(45)

Kengännauhoille tein pienet reiät kenkien viereen, jotta nauhat sai työnnettyä kankaan toiselle puolelle sitomista varten.

(46)
(47)

Ylimääräisellä kankaalla voi tehdä mitä haluaa; käytännöllisin teko on kietoa se tiukasti jalan ympärille

“varreksi”. Suunnittelin kengät täysin omassa päässäni, ja toteutin idean viime hetkinä ennen malliston esittelyä. Pidän ideasta kovasti, ja anteliaammalla aikataululla olisi kengistä varmasti voinut suunnitella myös käytännöllisemmät, ja puettuna toimivammat. Tällä hetkellä tunnen niiden pääsevän parhaiten oikeuksiinsa veistoksen lailla esiteltynä.

(48)

Kengät esillä Aalto Fashion näyttelyssä Helsingissä Kengät esillä Aalto Fashion näyttelyssä Helsingissä kesällä 2021

kesällä 2021

(49)

Purkautuminen ja paine veivät ajatukseni erilaiseen astumiseen, ja sen aiheuttamaan paineeseen ja repeämään. Aloin leikkelemään kenkiin viiltoja sekä reikiä, ja virittelin kangasta niihin eri tavoin luo- den purskahtamisen ja jännitteen illuusioita.

Ensimmäinen proto- Ensimmäinen proto- tyyppi, jonka pohjalta tyyppi, jonka pohjalta rakensin lopullisen rakensin lopullisen version.

version.

Lopulliset kengät Lopulliset kengät

(50)

Mustat avokkaat joista purkautuu hopeista kangasta sisältä muistuttavat mielestäni hieman purkau- tuvaa croissanttipurkkia. Samoihin kenkiin on viritetty kangasta tiukasti kärjen ja kantapään väliin.

Sisään astuessaan jalka saa kankaan venymään yhä tiukemmaksi. Tämä jonkinlainen jännitteen jatku- mo leikki hyvin samoilla visuaalisilla elementeillä kuin hihoista ja lahkeista yhdistyneet paita ja housut.

(51)

Saman kaltaisia ideoita käyttivät korkokengät, joihin tein lisäpohjan, jonka välistä purkautuva kangas näyttää imeytyvän kantapäässä oleviin aukkoihin.

(52)

Yhdessä asukokonaisuudessa hyödynsin ensimmäisenä opiskeluvuonna tekemiäni kenkiä/

kengänpäällisiä. Maalasin taekwondossa käytettävät nilkkasuojat mustalla, ja asetin ne mustien nah- kakenkien päälle. Kokonaisuudesta tulee hauska kerrostunut ja muhkea vaikutelma. Nämä kengät eivät ehkä konseptuaalisesti täyttäneet täysin mallistoni kriteerejä, mutta toivat kokonaisuuteen kuitenkin toimivan visuaalisen panoksen.

Pääosin luomani kengät ovat hyvin prototyyppimäisiä. Aika oli todella kortilla, joten tein suurip- iirteisiä ratkaisuja, enkä hienostellut toteutuksen kanssa liiemmin. Olen kuitenkin iloinen saatuani jonkinlaiset kengät tehtyä. Kengät sopivat mallistoon esteettisesti ja onnistuvat pelaamaan samoilla teemoilla. Säilytän ideat ja mahdollisesti luon tulevaisuudessa hienostuneepia ja funktionaalisempia versioita näistä raakileista.

(53)

5. Lopullisen malliston esittely 5. Lopullisen malliston esittely

Hain mallistoni kanssa Näytös21 -tapahtumaan, eli Aalto-Yliopiston muodin linjan vuosittaiseen muotinäytökseen. Sain mallistoni valmiiksi juuri ennen määräaikaa, ja vaatteeni esiteltiin yliopiston tuottamassa online näytöksessä. Oli hienoa nähdä oman työn tulokset ensimmäistä kertaa esiteltynä ammattimaiseen tapaan näytöstilanteessa. Esittelen tässä erikseen kaikki asukokonaisuudet, sekä ylimääräisiä yksityskohtaisempia kuvia eri vaatteista ja asuista sekä näyttelytilanteessa, että sen ulkopu- olelta.

Malliston asut kokonaisuudessaan.

(54)

Asu 1

Ihoon painautuva paita, hame yhdistyneistä lahkeista ja aika-avaruus-kengät

(55)
(56)

Asu 2

Toisiinsa yhdistyneet paita ja housut.

(57)
(58)

Asu 3

Paineistettu teepaita, josta huppu ja hame päässeet purkautumaan

(59)
(60)

Asu 4

Vuorikankaan päällä leijuvat housun osat. Nurinpäin oleva teepaita delfiiniprintillä.

(61)
(62)
(63)

Asu 5

Tyhjyydessä leijuvat takin palaset

(64)
(65)
(66)

6. Reflektiota 6. Reflektiota

Tämä koko työ on tuntunut valtavalta. Loppuvuodesta 2021 tuntuu kuin prosessin alku olisi tapah- tunut vuosikausia sitten. Koronaviruspandemia pitkitti työtä noin puolella vuodella, ja teki kaikesta huomattavasti raskaampaa. Koulun tiloja rajoitettiin vahvasti, joka teki mahdottomaksi oman aikatau- lun mukaan työskentelyn. Kaikki menot täytyi sovittaa koulun sallimiin raameihin. Tunnen ettei tämän tyylinen ja -rytminen työskentely ole minulle luontaista, ja se aiheutti suuria ongelmia tehokkuudessa ja luovuudessa.

Käyttämiini suunnittelumetodeihin olen tyytyväinen. On hienoa huomata, etten suistunut ennakkoaikeistani, vaan nojauduin käytännössä täysin itse luomaan taustatyöhön. Aloittaessani tässä koulussa en hahmottanut ollenkaan omaa suunnittelijaidentiteettiäni tai tiennyt kuinka laaja-alaisesti normeista riippumatta omia ideoitaan voi tuottaa ja jalosta, mutta nyt kandiopintojen ollessa lopu- illaan näen selvästi kuinka paljon olen jo ehtinyt oppia. Tämä mallistoprosessi on opettanut minulle rohkeutta luottaa ja heittäytyä omiin työskentelytapoihini. Tulevaisuudessa uskon olevani entistä va- pautuneempi ja ennakkoluulottomampi suunnittelija.

Nautin taustatutkimusprosessista kovin. Liikuin omin tavoin, omalla aikataululla, ja sain tehdä mielestäni hauskoja ja jännittäviä kokeiluja. Näin taustatyöni arvon välittömästi, joka aiheutti positiivista jännitystä tulevaa vuotta ajatellessa. Ideoita oli vaikka kuinka, mutta tunnen kuitenkin aikataulun ja resurssien tulleen jotenkin vastaan taustatyöprosessin jälkeen. En jostain syystä tuntenut löytäväni tarpeeksi sopivia hetkiä prototyyppien ja lopullisten vaatekappaleiden tekoon. Tästä johtuen osan suunnittelemistani vaatekappaleista suunnittelin ja valmistin kovassa kiireessä.

Tämä mallistotyö oli ensimmäinen näin suuren mittakaavan itsenäinen projekti jonka olen tuottanut alusta loppuun. Kokonaisuuden tarkka hahmottaminen työskentelyn lomassa tuntui todella vaikealta, ja se aiheutti välillä turhaa huolta ja yliajattelua. Elin tietynlaisessa pimennossa tulevien vai- heiden suhteen. Seuraavissa projekteissani olen varmasti jo huomattavasti parempi hallitsemaan aikaa ja työvaiheita.

Kengät ovat yksi osa-alue joiden kunnolliseen valmistamiseen ei aika riittänyt. Prototyyppeinä ne kuitenkin ovat mielestäni toimivia ideoita, joihin ole hyvin tyytyväinen. Kenkä- ja asusteideoitani voisi varmasti viedä vielä paljon pidemmälle tulevaisuudessa.

On myös varmasti syytä miettiä itse tapoja optimoida oman työskentelyn tehokkuus, ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. On varsin harvinaista saavansa aina työskennellä täydellisesti omin tavoin ja aikatauluin.

(67)

7. Lähdeluettelo 7. Lähdeluettelo

1. KAUFMANN, W.J., 1979. Black holes and warped spacetime. San Francisco (Cal.): ISBN 0-7167-1152-4.

2. HOLLER, J. and LEVINSON, S.C., 2019. Multimodal Language Processing in Human Com- munication. Trends in Cognitive Sciences, vol. 23, no. 8, pp. 639-652. ISSN 1364-6613. DOI 10.1016/j.

tics.2019.05.006.

(https://pure.mpg.de/rest/items/item_3071921_2/component/file_3072670/content)

(68)
(69)

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että mahdollistin erilaisia tietämisen tapoja ja arvostin niitä tietämisen tapoja, jotka olivat tässä organisaatiossa

Eräässä toisessa tutkimusartikkelissa Kassner (2002) nostaa esiin yhteistoiminnallisen tavan opettaa musiikkia koulun musiikintunneilla. Kassnerin mukaan vain muutamat

Yhtä peräänantamattomasti kuin Filander vastustaa tut- kimuksen markkinoistumista ja näkökulmien kaventumis- ta hän puolustaa uteliaisuutta ja kyseenalaistamisen taitoa. ”Aina

Median maailma näyt- täytyy ikävänä ja ahdistavana ja aikuiset kasvattajat yksinäi- sinä arkeensa uupuneina tai lap- sista piittaamattomina (erityi- sesti mediakasvattajat).

Oman ammattiroolin uusi ymmärrys voisi tar- koittaa esimerkiksi sitä, että analysoi omaa suh- tautumistaan työtehtäviinsä ja miten oma suh- tautuminen

Kehäpäätelmä olisi sitä, että etsiessäni omaa subjektiani tekstin rakentamisen kautta tulisin sitä kautta ymmärtämään myös vieraan olemista maailmassa.. Se, että

Toimiva tiedonhallinta on riippuvainen siitä, että ihmiset ovat valmiita jakamaan omaa tietämystään läpi organisaation, esimerkiksi erilaisia tietoteknisiä välineitä

Odotukset ylittävä kokemus on myös yksilöllisyyden mahdollistava, eli sellainen, minkä kautta asiakas voi ilmaista itseään ja omaa persoonallisuuttaan (Löytänä & Korte-