4.2. Teemasta vaatteeksi
Vaatteita suunnitellessa on helppoa eksyä jonkinlaiseen haavemaailmaan. Erilaisia konspeteja on ihana pohtia luoden hurjia siluetteja ja leikkauksia, yksityiskohtia ja kuoseja. Jokaisessa vaateprojektissa joutuu kuitenkin tietyssä vaiheessa kohtaamaan kysymyksen: mitä vaatekappaleita mallisto sisältää?
Jossain kohtaa täytyy lyödä lukkoon että alkaako suunnittelemaan puvun takkeja, trenssejä, kaulu-spaitoja, tai kenties mekkoja. Vasta tämän vastauksen löydyttyä on valmiudet edetä konkreettisten prototyyppien ja yksityiskohtien suunnitteluun. Kaikki ideat ja konseptuaaliset unelmoinnit tarvitsevat jonkin tyhjän kankaan johon tarttua, josta rakentua sekä jalostua.
Vaatteelliset osat minun taustatutkimusmateriaalissani käsittivät lähinnä ne vaatteet joita itse käytin kuvia ottaessani. Näistä vaatteista päädyin pitämään klassiset suorat housut ja kauluspaidan.
Prosessin edetessä mallistoon tuli pari vaatetyyppiä lisää: t-paita ja trenssitakki. Tiesin jo varsin var-hain haluavani hyödyntää varsin pelkistettyjä ja yksinkertaisia vaatekappaleita lähtökohtinani. Nämä vaatteet eivät varastaisi valokeilaa tarinalta. Ne toimisivat neutraalina ja tasapainottavana perustana, jolla esittää kehittämiäni ideoita.
Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, en työskennellyt piirrosten kautta. Minulta ei löytynyt piirrettyä mallistoa, jonka tuotteita olisin alkanut systemaattisesti tuomaan paperilta fyysiseen maa-ilmaan. Etenin käytännössä teema ja vaatekappale kerrallaan. Jokin kokeilu tai teema taustatyössäni herätti tietynlaisia ideoita kuinka siirtää se vaatteeseen. Näitä ideoita aloin työstämään yksittäisinä osina eteenpäin. Malliston kokonaisuus rakentui vasta myöhemmin.
Vaatteiden lisäksi olen myös kiinnostunut asusteiden, ja erityisesti kenkien, suunnittelusta. On harmi, ettei koulutuksen aikana ole tuntunut ajan riittävän syventymään täydellä vapaudella kenkien ja asusteiden maailmaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden viimeinen suunnittelukurssi kuitenkin antoi vapaammat kädet tehdä oman mielen mukaan asioita erilaisin kokeellisin metodein. Päädyin silloin tekemään varjoista luotuja kenkäveistoksia.
Kandimallistoa miettiessäni tiesin kenkien ja asusteiden kiinnostavan, ja vaatteita suunnitel-taessa pyörittelin aina samaan aikaan mielessä kyseisten konseptien mahdollista hyödyntämistä erilai-sissa koruissa tai asusteissa. Vaatteiden suunnitteluprosessin kuvailun jälkeen avaan kuinka mallistoni asusteet, eli kengät, syntyivät.
V a rjo je n s ilu e ttie n p e ru s te e lla lu o d u t k e n k ä v e is to k s e t.
k e v ä t 2 0 1 9
Ullakon “aika-avaruus”; venymistä, pingoittumista, jännitettä.Ullakon “aika-avaruus”; venymistä, pingoittumista, jännitettä.
Kyseisten kuvien idea ja dynamiikka puhui minulle alusta asti varsin selkeällä kielellä. Kankaan kiristy-minen ja painautukiristy-minen oli ilmiselvä funktio jota halusin tutkia. Mielessäni pyörittelin erilaisia vaih-toehtoja luoda osittain puristunut ja osittain rentona roikkuva vaate. Joissain kuvissa yläkropan tietyt linjat näkyvät varsin selvästi, joka sai minut valitsemaan työstettäväksi vaatekappaleeksi kauluspaidan.
Puristelin paitoja omaa kehoa vasten, pohdin siluettia ja kaavoituksellisia ratkaisuja. Halusin luoda edestä vatsaa ja rintaa kohti painuvan paidan, jonka kangas pääsisi muualla vapaasti laskeutumaan;
ylimääräinen kangas ikään kuin valuisi tai roiskuisi torson etupuolelta sivuille ja taakse.
Tä s s ä lu o n n o k s e s s a /m u o to ilu s s a h a lu s in h a v a in n o llis ta a n ä k e m iä n i ta p a h tu m ia v a a tte e llis e m a lla ta v a lla . S e u ra a v a k s i r y h d y in p o h tim a a n k e in o ja s a a v u tta a s a m a n k a lta in e n e fe k ti v a a tte e n ra k e n te e n k e in o in .
Päädyin tekemään erilaisia versioita paidasta, jonka kaksi eri kerrosta loisivat kireyttä eteen ja löysyyttä taakse. Liioitellun löysä selkäosa oli haaste. Tavallista suuremmat laskokset eivät näyttäneet luontevilta, selkä näytti yksinäiseltä, kuin se ei kuuluisi samaan vaatteeseen. Selän löysä ja laskeutu-va osa lopulta muodostui yhdestä isosta palasesta joka kulki hihasta hihaan olkien ja niskan kautta.
Etupuolen rakensin kuudesta erillisestä palasesta saadakseni eteen tiukkuutta ja kylkiin ylimääräistä kangasta.
“Venymispaidan” materiaalin löysin sattumalta Globe Hopen myyjäisistä, jonne Aalto-Yliopiston muo-din opiskelijoilla oli mahdollisuus mennä selaamaan kankaita alennushinnoin. Löysin mustaa, venyvää ja tahmeaa muovikalvoa. Materiaali ei sinällään houkuttele pukemaan paitaa päälle, mutta se on hyvin uskollinen visuaaliselle isnpiraatiolleen, ja uskoin sen tuovan dramaattisen vaikutelman paitaan.
Materiaalivalinta kuitenkin aiheutti harmaita “hiuksia” tahmeutensa takia. “Kangasta” oli miltein mahdoton omella; jokainen neulanpistos jätti pienen reiän, joten virheisiin ei liiemmin ollut varaa. Materiaali ei myöskään liukunut ompelukonetta vasten ollenkaan, joten jouduin ompelemaan koko paidan kahden silkkipaperin välissä. Kaulukseen ja rannekkeisiin ompelin harmaata puuvillakan-gasta tueksi sekä käyttömukavuutta lisäämään.
Monimutkaisen kaavarakenteen, erikoisen ompelujärjestyksen, ja materiaalin vaikean käsiteltävyyden takia paidan toteutusprosessi oli ylivoimaisesti elämäni tähän asti vaikein ompelutyö. Työn jälki ei ole täydellistä, mutta normaalilta katseluetäisyydeltä olen tyytyväinen tulokseen. Paita toimii erityisen hyvin epäluonnollisen kirkkaassa ja kylmässä valaistuksessa. Myös liike antaa paidalle hyvän lisämaus-teen.
Eri suuntiin putoaminen, yhteensulaminen ja näkymättömät vaikuttavat voimat Eri suuntiin putoaminen, yhteensulaminen ja näkymättömät vaikuttavat voimat
Ullakolla puurakenteista roikkuessani, ja housujen lahkeisiin “työntyessäni” yritin jollain tavalla havainnoida erilaisten näkymättömien voimien jatkuvaa vetovoimaa, vuorovaikutusta, fuusiota. Py-rin heittelehtimään eri suuntiin, vaatteiden tai raajojen heiluessa vapaana sinne tänne, tai luomaan monipuolisia illuusioita osien ja elementtien toistuvuudesta, soljuvuudesta, tai eri osa-alueiden fuusio-sta. Housujen ulos vedetyt taskupussit, aukinaisen paidan vapaana liitelevä selkä, tai yhdessä tanssivat housujen lahkeet olivat selkeitä vaatteellisia elemettejä, joiden pohjalta ryhdyin edistämään teemojen jalostumista vaatekappaleiden suuntaan.
Erilaiset ulos työntyvät rakenteet kiehtoivat ajatuksena, ja lähdinkin tutkimaan housujen tasku-pusseja, ja niihin liittyviä mahdollisuuksia. Käytin valmiita housuja apuna leikkiessäni eri tavoin niiden muodolla ja osien vuorovaikutuksella. Päädyin kokeilemaan taskupussien ulos vetämistä, ja pohdin kuinka ne saisi pysymään ns. purkautuvassa tilassa. Siinä tilanteessa löysin kuminauhoja, jotka viritin taskupussien ja lahkeiden väliin. Tuloksena oli ikään kuin itsensä painovoiman vaikutuksesta luuhistu-vat housut. Yhteys niin erilaisiin taustalla vaikuttaviin fysiikan lakeihin, kuin omiin kokeiluihinkin oli varsin selkeä.
A ik a is e s s a v a ih e e s s a te h t y m u o to ilu k o k e ilu .
Tämä sisuksen ja ulkokuoren jatkuva jännite, “kiertokulku”; omanlainen kissa-hiiri leikki, yhdis-tyi sulavasti mielestäni myös lahkeistaan toisiinsa yhdistyvien housujen estetiikkaan. Niinpä lähdin pohtimaan näiden elementtien yhdistämistä, josta sain idean tehdä jonkinlaisen elementtien jatkumon.
Päädyin yhdistämään paidan hihat suoriin villakangashousuihin. Nämä kaksi vaatekappaletta olivat keskiössä ullakollani tapahtuneissa roikkumisepisodeissa, joten valinta tuntui luonnolliselta.
Prototyypin tein vanhoista vaatekappaleista. Prototyyppi toimi suhteellisen hyvin, joten perustin kaa-vat näiden vaatteiden mittoihin. Suurimmat muutokset tulikaa-vat housuihin, joista tein reilusti leveämmät ja pitemmät saavuttaakseni näyttävämmän efektin. Housujen sivusaumat piti myös jättää sisäpuolelta osittain auki, jotta hiha pääsi työntymään oikealla tavalla ulos/sisään lahkeen suusta. Myös paidan hihoihin täytyi tehdä runsaasti muutoksia. Hihan halkiota täytyi siirtää enemmän etupuolelle mah-dollistaakseen käden vapaan käyttämisen hihan jatkeen roikkuessa housuissa kiinni. Hihan jatkopala oli ikään kuin pitkä lisäranneke; suorakaide, joka jatkui housujen sisään.
Hihan jatkopalan yhdistäminen housuihin aiheutti päänvaivaa. Pala piti saada tukevasti housuihin kiinni aiheuttamatta minkäänlaista vetoa villakankaaseen. Päädyin vastaamaan ongelmaan tehden suorille villakangashousuille epätyypillisen vuori-ratkaisun. Tavallisesti tämän kaltaisissa housuissa vuori on kiinni pelkästään housujen etupuolella, mutta valmistamiini housuihin tein etu- ja takaosan vuoraavat, vyötäröön kiinnittyvät, niin sanotut “alus-shortsit” vuorikankaasta. Tällä keinolla sain hihan jatkeen kiinnitettynä tarpeeksi tukevasti housuihin.
E n s im m ä in e n p ro to t y y p p i, jo n k a p e ru s id e a ja s ilu e tti s ä ily i s a m a n a lo p u llis e s s a k in v e rs io s s a .
Ulkona tapahtuneen “housutanssin” pohjalta päädyin tekemään muitakin kokeiluja. Tutkin suoraan lahkeiden yhdistämistä, ja sen erilaisia mahdollisuuksia. Päädyin valmistamaan prototyypin lahkeis-ta yhdistyneistä housuislahkeis-ta. Tarkoituksena oli käytännössä toislahkeis-taa kuvissa lahkeis-tapahtunut yhdistyminen yhdellä vaatekappaleella. Tein parikin prototyyppiä, mutta en saanut vaatetta näyttämään omasta mielestäni tyydyttävältä. Ylhäällä vyötäröllä, ja alhaalla nilkoissa olevat kohdat näyttivät jollain tavalla yksinäiseltä, eikä kokonaisuudessa ollut oikeanlaista harmoniaa ja yhtenäisyyttä mielestäni.
E n s im m ä is e n v a ih e e n m u o to ilu -k o -k e ilu ja p ro to t y y p p i la h -k e id e n y h d is t y m is e s tä . Id e a e i s u o ra a n s e u ra a in s p ira a tio k u v ia , m u tta p y ö rii s a m o je n id e o id e n y m p ä rillä .
Päädyin lopulta luomaan hameen yhdistäen lahkeet toisiinsa sisäsaumojen vierestä päälitikkaamalla.
Rakennetta on yleisesti käytetty farkuista tehdyissä hameissa.
E n s im m ä in e n o m m e ltu p ro to t y y p p i h a m e e s ta .
Hameen suurin haaste oli kävelymukavuuden säilyttäminen. Jouduin jättämään varsin pitkän taka-halkion antaakseni jaloille riittävästi vapautta liikkua. Hameen valmistuttua huomasin myös yhden ongelman, jota en osannut ajatella valmistusprosessin aikana. Hameen etupuolen vuori näkyy silloin tällöin takaapäin katsottuna takahalkion läpi jalkojen välissä. En ollut ottanut tätä tekijää huomioon vuorin väriä valitessa, ja tämä kostautui lopullisessa tuotteessa.
Olen yhä kiinnostunut kokeilemaan ensimmäisissä prototyypeissä yrittämääni rakennetta ylösalaisista housuista. Uskon oikeiden väljyyksien ja materiaalivalintojen mahdollistavan toimivan, näyttävän, ja mielenkiintoisen lopputuloksen.
Narujen varassa roikkuminen, housut ilmassa Narujen varassa roikkuminen, housut ilmassa
Näitä kuvia analysoidessani kiinnitin huomiota naruihin, niiden keskeiseen vuorovaikutukseen, ja yhdessä luomaan kokonaisuuteen. Lähdin pohtimaan erillisten osien yhdistämistä ja irrottamista, ja sen ympärillä liikkuvaa mekaniikkaa. Pohdin mielessäni narujen käytön erilaisia mahdollisuuksia.
Yksi vallitsevista ajatuksistani oli tyhjän tilan jonkinlainen hyödyntäminen; vaatteen osien välisen tilan käyttöönotto tai manipuloiminen. Saavuin ajatuksissani jonkinlaisiin yksinäisinä leijuviin element-teihin, jotka ovat jatkuvasti toisiinsa jonkinlaisessa yhteydessä, ja tietyn voiman saattamana lopulta ajelehtivat toisiinsa kiinni tiivistyen yhdeksi kokonaisuudeksi. Ajatus leikki gravitaation ja massan käsitteillä tietynlaisessa vaatteellisessa sivujuonessa.
Kun aloin suunnittelemaan tällaisen vaatekappaleen käytännön toteutusta ja olomuotoa, oli ensimmäi-nen ajatukseni jonkinlaiensimmäi-nen kaavoitukselliensimmäi-nen manipulaatio. Yritin päässäni hahmottaa tapaa luoda reilusti ylimääräistä kangasta, eli tyhjää tilaa, eri vaatteen osien välille. Aikomuksena oli luoda eri mu-otoisia kaavanpaloja, jotka rakentaisivat oudon suurikokoisen vaatteen jonka tietyt traditionaalisesta vaatekappaleesta tutut pisteet voisi tuoda yhteen jonkinlaisella mekanismilla luoden yhteen rutistuneen imitaation klassisesta vaatteellisesta esikuvastaan.
E n s im m ä is e t k o k e ilu t t y h jä n tila n h y ö d y n tä m is e s tä .
L u o n n o s id e a s ta , jo s s a v a a tte e n p a la s e t le ija ile v a t ih m is e n lu o m a a n a ik a a v a ru u d e n k a a r tu -m a a n . G ra v ita a tio to i-m ii s a -m a lla p e ria a tte e lla .
Uskon tämän lähestymistavan olevan täysin mahdollinen, mutta en itse saanut suunnitteluprosessin aikana täysin kiinni ajatuksesta, enkä päässyt kunnolla kokeilemaan ideaa käytännössä kaavan kautta.
Kehitin perusidean esittämiselle toisen metodin, joka perustui suuren vuorin päällä vapaana leijuviin vaatteen osiin. Päätin yhdistää osat eri kohdista narun avulla, jotta ne olisi helppo vapauttaa ja kiristää.
Vaatekappaleeksi valiutui trenssitakki. Trenssitakissa on riittävästi erilaisia tunnistettavia rak-enteellisia yksityiskohtia, jotka helpottavat vaatteen tunnistamista suuren kangasmäärän ympäriltä.
Prototyyppiä tehdessä asettelin purkamani trenssitakin palaset tarkoituksella epäsymmetrisesti isolle kankaalle, ja ompelin ne kiinni.
To in e n k o k e ilu tre n s s ita k is ta . Tä tä ra k e n n e tta p ä ä d y in lo p u lta k ä y ttä m ä ä n . P a la s e t le iju v a t to is is ta a n e rillä ä n e n n e n k u in jo k in v o im a s a a n e y h d is t y m ä ä n .
Pohdin erinäisiä metodeja osien yhdistämiseen. Hakasia, nappeja ja naruja. Lopulta päätin kiinnittää takin eri palasiin purjerenkaita, eli kankaan läpi kiinnitettäviä metallisia renkaita. Nämä mahdollisti-vat narun hyödyntämisen. Yritin sijoittaa renkaat siten, että ne yhdistämällä olisi mahdollista imitoi-da kasaan ommellun takin muotoa. Esimerkiksi hihaan kiinnitin hartioiden kohimitoi-dalle renkaan, jolle kiinnitin “vastaparin” takin etuosaan hartian kohdalle. Kun nämä kaksi rengasta yhdisti yhteisen narun avulla, sai takin koottua ihmisen päälle erillään olevista paloista.
Prototyypin tekeminen oli hidasta itse vaatteen suuren koon takia. Vuorikangas jolle palaset olivat asetettu oli noin neljä metriä pitkä, ja vaate täytyi saada levitettyä tasaiselle yhtenäiselle tasolle koko-naisuuden hahmottamiseksi. Haaste oli kuitenkin jännittävä sillä en osannut oikein sanoa varmuudella tuleeko lopputuloksena mitään puettavaa tai hyvän näköistä.
Te k n in e n p iirro s tre n s s ita k in ra k e n te e s ta . O lk a p ä id e n p ä ä lle a s e ttu v a t h ih a t to im iv a t k iin to p is te in ä , jo ih in k a ik k i n a ru t p ä ä tt y v ä t.
Ensimmäisen version valmistuttua kokeilin takkia ystäväni päällä ja huomasin idean toimivan suhteel-lisen hyvin. Naruista kuitenkin puuttui lukitussysteemi, jonka takia vaatetta oli vaikea saada pysymään ihmisen päällä sujuvasti. Lukot lisättyäni huomasin vaatteen idean toimivan.
Tekemässäni prototyypissä takin osat pystyi erottamaan hyvin ympärillä laskostuvasta kankaasta, ja suurin kysymysmerkki lopullista tuotetta valmistaessa olikin, pitäisinkö taustakankaan valkoisena prototyypin mukaan, vai vaihtaisinko väriä johonkin takkikankaan kaltaiseen. Takin kankaan värinen taustakangas antaisi vahvemman vaikutelman perinteisestä vuorikankaasta, kun taas erilaisella väriv-alinnalla saisi takin osat ja toimintaperiaatteen selkeämmin viestittyä. Keskustelin valinnasta myös opettajien kanssa, ja lopulta päätin käyttää prototyypin lailla valkoista taustakangasta. Itse takissa käy-tin klassista trenssitakkeihin käytettyä paksua beigeä puuvillakangasta, jonka luomaan lopputulokseen olin tyytyväinen.
Takin toteutus tapahtui suhteellisen kiirellisissä ja rajoitetuissa olosuhteissa; ompelustudi-ovuorojen puutteessa jouduin ompelemaan suuria osia takista kotiompelukoneellani. Paksuhkoa kangasta ommellessa, ja varsinkin trenssitakkiin kuuluvia päällitikkauksia tehdessä, ei kotikone ollut ideaali vaihtoehto, joka näkyy työn lopullisessa laadussa.
Y lim m ä s s ä k u v a s s a p ro to t y y p p i, jo n k a to is e n p u o le n n a ru t o v a t k iris te tt y in ä to is e n p u o le n ro ik k u e n v a p a a n a . M u u t k u v a t lo p u llis e s ta tu o tte e s ta .
Työstin trenssitakin kanssa samanaikaisesti samalla perusidealla toimivia housuja.
Housujen rakenteen pidin kuitenkin hieman yksinkertaisempana. Jaoin housut etu- ja takaosaan. Osat oli takin lailla tikattu vuorikankaalle kiinni. Kiinnitysmekanismissa pitäydyin housuille totutummissa metodeissa. Etupalan vyötärökaitaletta on pidennetty siten, että se jatkuu molemmilta puolilta taka-osan ylle. Vastakkaisilla hakasilla ja napeilla saa housujen vyötärön yhtenäiseksi lantiolla pysyväksi kokonaisuudeksi. Myös housujen haarakiilaa on madallettu noin 15 cm antamaan ilmavampaa vaikute-lmaa ja luomaan tilaa alla olevalle vuorikankaalle.
H a v a in n o llis ta v ia lu o n n o k s ia /k o k e ilu ja t y h jy y d e s s ä k e llu v is ta ja u p p o a v is ta h o u s u is ta .
Housuja sovitettaessa huomasin kuitenkin niiden laskeutuvuudessa olevan jotain vinossa. Irto-naiset haarakiilat johtivat haaran alueen tuttujen kaarteiden ja muotojen puuttumiseen. Asia korjautui etu- ja takaosan haarakiilojen välissä olevalla pienellä narulla joka veti kappaleita kevyesti yhteen.
Housujen pituus ja runsas materiaalin määrä myös vaikeutti kävelyä hyvin vakavasti; vapaana heiluvat osat kulkeutuivat liikkeessä jalkojen väliin ja alle. Kokeilin ratkaista ongelmaa tikkaamalla housujen sivusaumoja kiinni toisiinsa muutamista kohdista. Tämä riitti pitämään housut tarpeeksi kompaktina pakettina kävelyn onnistuakseen.
Kangasvalintana käytin useiden muidenkin mallistoni kankaiden lailla ohutta pukuvillakan-gasta. Näitä housuja varten tuin liimatukikankaalla kaikki palaset lisätäkseni ryhtiä lopputulokseen.
Aluskankaana käytin sini-harmaata raidallista vuorikangasta. Vuorikangas oli väritykseltään suhteel-lisen lähellä housujen värimaailmaa, joka loi kokonaisuudesta hieman luonnollisemman symbioosin trenssitakkiin verrattuna. Kiiltävä housujen väleistä pursuava vuorikangas ja housujen elävä muoto näytti mielestäni kauniilta liikkeessä, ja olenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ideaa voisi mie-lestäni jalostaa suunnittelemalla vaatteesta muokattava versio; käyttäjä voisi itse kiinnittää housun osat haluamaansa kankaaseen. Näin tuloksena olisi entistäkin persoonallisempi oma vaate.
E n s im m ä in e n p ro to t y y p
Lopullinen “housuhame”
Lopullinen “housuhame”
Purkautuminen, paine Purkautuminen, paine
Näissä kyseisissä kuvissa teema oli selkeä. Purkauksia, ahtautta, painetta, olomuotojen kiertokulkua ja niin edelleen. Kuvien haaste olikin täydellinen puute vaatteellisista elementeistä tai ihmisistä. Yhteys tai tarina ilmiön vaatteellisesta uudelleensyntymisestä täytyi suurin osin itse luoda ja sepittää. Lähesty-mistapa oli hyvin konseptuaalinen, joka tuntui osittain helpotukselta ja vapaudelta, sekä osittain tun-temattomalta haasteelta.
Vaatteisiin viittaavien lähtökohtien puuttuessa ryhdyin muotoilemaan erilaisia ideoita suoraan käytet-tyihin vaatteisiin. Työstin jossain määrin samanlaisia lähestymistapoja kuin mustan iholle painautuvan paidan kanssa. Päädyin kokeilemaan erilaisia monikerroksisia ja sisälle sullottavia rakenteita, jotka mahdollistaisivat vaatteen kokoon sullomisen ja vapaaksi “räjäyttämisen”. Loin vanhaan teepaitaan uuden “selkäpussin”, jonne ns. ylimääräistä materiaa pystyi työntämään kamelin kyttyrän lailla. Ideaa työstäessä rakentui ajatus tehdä ylimääräisestä materiasta erilaisia funktionaalisia osia mahdollistama-an asun nopeat muodonmuutokset.
Prototyyppi pullistuvasta paidasta, Prototyyppi pullistuvasta paidasta, jon-ka sisältö odottaa vapautumisen hetkeä.
ka sisältö odottaa vapautumisen hetkeä.
Teepaidan sisälle päädyin lisäämään kietaisuhameen ja hupun. Näin yhdestä vaatteesta sai käytännössä synnytettyä kokonaisen asun. Kietaisuhame oli kiinnitettynä paidan sisäpuolelle sivusaumavaroihin, kun taas huppu kiinnittyi pääntielle ja hartioihin. Materiaalina kaikkiin osiin toimi musta puuvilla-trikoo.
Huppu ja hame paidasta Huppu ja hame paidasta purkautuneena.
purkautuneena.
Lopullinen tuote Lopullinen tuote
Epäloogiset tekijät
Malliston vaatteissa esiintyy aika ajoin pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole selkeää yhteyttä muihin osa-al-ueisiin. Nämä yksityiskohdat tuovat vaatteisiin pienen lisän persoonallisuutta. Pidän pienistä yllätyk-sistä ja leikkiyllätyk-sistä yksityiskohdista vaatteissa. Vaatteeseen muodostaa erilaisen suhteen ja arvostuksen kun siinä on jokin pieni joukosta erottava kohta. Minun mallistossani oli kaiken lisäksi joitain vaateka-ppaleita, joiden siluetti tai materialivalinnat eivät olleet kovinkaan näyttäviä tai kokeellisia. Halusin kuitenkin pieniä lisäpalasia luomalla antaa niille henkilökohtaisen henkäisyn.
Delfiinistä muodostui minulle projektissa jonkinlainen toteemieläin, jonka vaikutuksen näkee hel-posti tarkemmin vaatteita tarkastellessa. Kaikki lähti esiteltyäni delfiinihamekuvan suunnitteluproses-sin alkutaipaleilla. Useissa housuissa on esimerkiksi delfiinin muotoinen litsi, eli housun sepaluksen sisäpuolella oleva suojakaitale. Trikoovaatteissa on erilaiset delfiinejä esittävät niskalaput, ja niihin on painettu delfiinin siluetista manipuloidut printtikuviot.
Delfiinin siluetin pohjalta suunniteltu painokuosi.
Delfiinin siluetin pohjalta suunniteltu painokuosi.
4.3 Asusteet
Vaatteiden valmistuttua pääsin viimeinkin toteuttamaan erilaisia asusteideoita, joita olin päässäni pyöritellyt kevään aikana. Lähtökohtina toimivat täysin samat teemat ja visuaalit kuin vaatteillekkin.
Jalan painautumista esittävät kuvat johtivat mielessäni loogisesti erilaisiin kenkäideoihin. Halusin tut-kia leijumisen-, ja elävään pintaan astumisen mahdollisuutta.
Sain varsin yksinkertaisen idean kankaasta, josta kenkä ikään kuin astuu läpi. Kengänpäällinen ja pohja erikseen kankaan toisella puolella luoden samaan aikaan kellumisen ja läpitunkeutumisen illuusion.
Kengännauhoille tein pienet reiät kenkien viereen, jotta nauhat sai työnnettyä kankaan toiselle puolelle sitomista varten.
Ylimääräisellä kankaalla voi tehdä mitä haluaa; käytännöllisin teko on kietoa se tiukasti jalan ympärille
“varreksi”. Suunnittelin kengät täysin omassa päässäni, ja toteutin idean viime hetkinä ennen malliston esittelyä. Pidän ideasta kovasti, ja anteliaammalla aikataululla olisi kengistä varmasti voinut suunnitella myös käytännöllisemmät, ja puettuna toimivammat. Tällä hetkellä tunnen niiden pääsevän parhaiten oikeuksiinsa veistoksen lailla esiteltynä.
Kengät esillä Aalto Fashion näyttelyssä Helsingissä Kengät esillä Aalto Fashion näyttelyssä Helsingissä kesällä 2021
kesällä 2021
Purkautuminen ja paine veivät ajatukseni erilaiseen astumiseen, ja sen aiheuttamaan paineeseen ja repeämään. Aloin leikkelemään kenkiin viiltoja sekä reikiä, ja virittelin kangasta niihin eri tavoin luo-den purskahtamisen ja jännitteen illuusioita.
Ensimmäinen Ensimmäinen proto-tyyppi, jonka pohjalta tyyppi, jonka pohjalta rakensin lopullisen rakensin lopullisen version.
version.
Lopulliset kengät Lopulliset kengät
Mustat avokkaat joista purkautuu hopeista kangasta sisältä muistuttavat mielestäni hieman purkau-tuvaa croissanttipurkkia. Samoihin kenkiin on viritetty kangasta tiukasti kärjen ja kantapään väliin.
Sisään astuessaan jalka saa kankaan venymään yhä tiukemmaksi. Tämä jonkinlainen jännitteen jatku-mo leikki hyvin sajatku-moilla visuaalisilla elementeillä kuin hihoista ja lahkeista yhdistyneet paita ja housut.
Saman kaltaisia ideoita käyttivät korkokengät, joihin tein lisäpohjan, jonka välistä purkautuva kangas näyttää imeytyvän kantapäässä oleviin aukkoihin.
Yhdessä asukokonaisuudessa hyödynsin ensimmäisenä opiskeluvuonna tekemiäni kenkiä/
kengänpäällisiä. Maalasin taekwondossa käytettävät nilkkasuojat mustalla, ja asetin ne mustien nah-kakenkien päälle. Kokonaisuudesta tulee hauska kerrostunut ja muhkea vaikutelma. Nämä kengät eivät ehkä konseptuaalisesti täyttäneet täysin mallistoni kriteerejä, mutta toivat kokonaisuuteen kuitenkin toimivan visuaalisen panoksen.
Pääosin luomani kengät ovat hyvin prototyyppimäisiä. Aika oli todella kortilla, joten tein suurip-iirteisiä ratkaisuja, enkä hienostellut toteutuksen kanssa liiemmin. Olen kuitenkin iloinen saatuani jonkinlaiset kengät tehtyä. Kengät sopivat mallistoon esteettisesti ja onnistuvat pelaamaan samoilla teemoilla. Säilytän ideat ja mahdollisesti luon tulevaisuudessa hienostuneepia ja funktionaalisempia versioita näistä raakileista.