IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA I

IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA

VUOTEEN 1640 I

PENTTI ALHONEN PENTTI PAPUNEN SEIJA S ARKKI-ISOMAA

3. OSA

6. HALLINTO JA OIKEUDENKÄYTTÖ

Verotus

Säännöllistä

verotusta

voi pitää merkkinä ^siitä, että maahamme oli ristiret- kiajan jälkeen ^syntynyt valtarakenne, jonka oikeus veronkantoon perustui maa- kuntien kanssa tehtyihin sopimuksiin. Tuskin kaikki Ylä-Satakunnankaan

^ta-

lonpojat silti suostuivat veronmaksajiksi

^omasta

vapaasta tahdostaan, kuten piis- pa Henrikin surmasta kertovat perimätiedot osoittavat. Ilmeisesti kristillinen käännytystyö oli kuitenkin tärkein tekijä väestön taivuttelussa veronmaksuun ja vierasmaalaisen esivallan alaisuuteen.

Kun lähetyskirkko oli

saanut

satakuntalaiset totutetuksi säännölliseen veron- maksuun, pääsi myös ruotsalainen kuningas 1200-luvun puolimaissa osalliseksi samoista ^tuloista, sillä Turun piispan Beron tiedetään siihen aikaan luovutta- neen suomalaisten veron (eli osan

verotuloistaan)

»kuninaan ^käsiin», toisin sa- noen sukulaiselleenEerik XTlle.

¹

Ikaalisissa tuli papinverojen osalta voimaan ns. Kyrön ^oikeus, josta oli kir- kon ja suurpitäjän talollisten kesken sovittu myös jo 1200-luvulla. Eräelinkei-

not,

metsästys ja ^kalastus, olivat silloin vielä tärkeämpiä kuin ^maatalous, ja

verotus

kohdistuikin etupäässä niihin. Verovelvollista metsämiestä alettiin pyyn- tivälineensä mukaan nimittää verokirjoissa jouseksi, ja veroiksi määrättiin »val- konahkoja» (kärpän tai näädän nahkoja), samoin leiviskä

^tuoretta

kalaa syk- syisin niiltä jotka kalastivat, lapa jokaisesta kaadetusta kirvestä ja karhusta sekä paljon

muuta

niiden lisäksi.

²

Koska kysymys on kirkollisista ^veroista, käsitel- lään niitä lähemmin toisessa yhteydessä. Keskiajan lopulla, jolta enimmät tie-

tomme

Kyrön oikeudestakin

ovat

peräisin, koostuivat verot jo suurimmaksi osaksi maataloustuotteista ja rahasta.

Valtiollisten kuten kirkollistenkin verojen perusteeksi tuli viimeistään 1200-

luvulla tietyn kokoinen viljelysmaa, josta käytettiin alkeellista auraa tarkoitta-

vaa nimitystä koukku

^(krok).2a

Auran ja auranakin omistaja maksoi kruunulle

tietyn vuotuisen maaveron ja vähitellen muitakin veroja, sillä kuninkaan ja hä-

nen seurueensa rahantarve kasvoi lakkaamatta. Vaikka koukku oli aluksi ollut

yhden talonpojan veronmaksukyvyn ^mitta, tiloja jaettaessa perillisten kesken

jaettiin samalla verokoukku ^osiin, joten rasitus yhtä viljelijää kohti keveni ja

varsinkin ^siten, että peltoa raivattiin lisää. Kun tarkat tiedot maaveroista

^ovat

tallella vuodesta 1540 lähtien, nähdään, että yksi koukku oli

tuona

vuonna Ikaa-

lisissakin jo laajuudeltaan 12 tynnyrin

^(lähes

20 hehtolitran) kylvöala

^-

näin

suuria viljelmiä ei pitäjässä ollut ^lainkaan, vaan laajimmatkin olivat alle puo- len (V|

2)

koukun kokoisia kuten edellä on maatalouden osalta kerrottu.

Koukulta oli aikaisemmin maksettu kruunulle vuosittain kolme ^markkaa,

mutta

1500-luvun puoliväliin tultaessa vero oli alennettu puoleen, ja kun kou- kun jako-osat huomioidaan, tuli yhdeltä äyrinmaalta maksettavaksi yksi äyri;

siitä siis nimitys äyrinmaa.

^(Koukun

vero oli 1 V 2 markkaa ^{eli 12} äyriä; yhtä

monta

äyrinmaata ^koukussa, ja vastaavasti puhuttiin myös markanmaasta

⁼

8 äyrinmaata). Vastikkeetta ei kruunu tietenkään maaveroja alentanut vaan sääti karjaveron, joka lisäsi sen verotuloja entisestään.

³

Ensimmäisen maakirjan mukaan Ikaalisissa oli maksettava hevosesta yksi äyri, lehmästä puoli, hiehosta neljännes eli kuusi penninkiä ja lampaasta puo- litoista penninkiä. Keskikokoisen talon karjavero ylitti siten helposti ne pari- kolme äyriä, mitkä oli viljelysmaasta koukkuverona maksettava.

⁴

Manttaali, joka alkuaan merkitsi mieslukua, tuli vähitellen veroyksikkönä koukkuluvun rinnalla yhä tärkeämmäksi sitä mukaa kuin ns. apuverojen mää- rä kasvoi 1500-luvun loppupuolella. Kun melkein kaikki tilat olivat vielä tuol-

loin täyden manttaalin ^kokoisia, rasittivat manttaaliverot suhteettomasti köy- hiä talonpoikia, joiden oli maksettava niitä saman verran kuin vauraampien- kin. Tämä myönnettiin myös virallisesti voutikunnan tilikirjassa vuonna 1557.

Niinpä kinkeri- ja nimismiehenvero sekä osa papinmaksuja yhdistettiin seu- raavana vuonna pääveroon ja kannettiin siitä lähtien maksajien varallisuutta paremmin vastaavien äyrilukujen perusteella. Näin menetellen oli kooltaan kes- kimääräisen kahden äyrinmaan talon maksettava Ikaalisissa vuodesta 1558 läh- tien pääverona:

rahaa 1 mk 7 äyriä haukia 6 naulaa

rukiita 6 kappaa ruokakalaa 4 naulaa

ohria 6 kappaa halkoja V 6 ^syltä

kauroja 3 kappaa heiniä 3 aarnia

voita 4 naulaa päivätöitä 2 päivää

lihaa 1 naula lehmän ruhosta

^'/24

silavaa 1 naula

Kuninkaan miehet puhuivat verojen tasoittamisesta mutta toteuttivat sen niin.

että kruunun verotulot kasvoivat tässä »tasoituksessa» lähes kymmenen pro- senttia.

⁵

Manttaaleista ei verouudistuksessa suinkaan päästy

^eroon;

niiden perusteella maksettavat ylimääräiset

^verot

päin vastoin lisääntyivät kaiken aikaa. Joka

ta-

lon

^-

käytännössä silloisen manttaalin

^-

oli maksettava pääosa papinverojakin kruunulle, kun Kustaa Vaasa oli uskonpuhdistuksen varjolla määrännyt ^vuo-

teen 1556 mennessä lähes ^70% kirkollisista veroista tilitettäväksi valtiolle.

Niinpä joka talosta kokoon katsomatta oli

^annettava

kihlakunnan voudille ^vuo-

sittain naula ^humaloita, neljä naulaa hamppua, kymmenen kappaa ns. ruokali-

särukiita. ^vakallinen lukkarinjyviä, puoli leiviskää kuivattua kalaa tai äyri ra-

haa, siankinkku. naula voita kultakin poikineelta lehmältä ja kahdeksan pen-

ninkiä rahaa joka jousella eli ripillä käyvältä mieheltä.

Erämaiden uudisasukkailta ei aluksi vaadittu äyrilukuihin perustuvia maa-

veroja,

^mutta

heidän oli maksettava silti ^rahaa, jyviä, kaloja, halkoja ja heiniä sekä tehtävä kruunulle määrätyt päivätyöt. Tarpeeksi

vaurastuttuaan

heidät siir- rettiin »täydelle verolle» tavallisiksi verotalollisiksi. Näin merkittiin 1566 ^maa- kirjaan Olavi Minttu Vehuvarpeelta, Mikkoja Simo Pukki Pohja- eli Kovelah- delta, Olavi ja Mikko Varessalmelta, Pietari ^Päivä, Kärki ja Honko Ruokojär- veltä sekä Tuomas Jankkari Kaukajärveltä. Paavoja Pietari Sianjalka Lahden- lammelta ja Olavi Puuska Taipalesuulta.

⁶

Neljä viimeksi mainittua luettiin myö- hemmin vihti läjärveläisiksi.

Kinkerit ja nimismiehenvero

Kinkereillä (gengärd) ei veronkannossa tarkoitettu meidän aikamme seura- kuntien lukukinkereitä vaan viranomaisille osoitettavaa vieraanvaraisuutta. Siitä oli aikojen kuluessa tullut pakollinen, veronmaksuun rinnastettava velvollisuus.

Tuomari ja laamanni saivat kinkeriveroista

osuutensa

jo keskiaikana, jolloin hallintopitäjät jaettiin verokuntiin eli pitäjänneljänneksiin veronkannon helpot- tamiseksi. Kyrön suurpitäjä jaettiin 1400-luvun alkupuolella Alhon. Viljakka- lan, Lahdenpohjan ja Aureen neljänneksiin, jotka pyrittiin saamaan kantoky- vyltään keskenään ^saman suuruisiksi. Kun asutustilanne muuttui, oli verokun- tien rajoja järjesteltävä tasapainon säilyttämiseksi

^(ks.

karttaa s. 237).

Ikaalinen käsitti Lahdenpohjan ja Aureen neljännekset sekä Viljakkalan nel- jänneksestä ^ns. Seläntaustan itäiset kylät, jotka 1560-luvulla siirrettiin Aureen neljännekseen. Samalla syntyi myös Ikaalisten pitäjän raja Viljakkalaa

^vastaan.

Lahdenpohjan neljännekseen kuului myös muutamia nykyisin Hämeenkyröön kuuluvia kyliä ns. Taivalkunnasta, Osaran ympäristöstä sekä Osara itse. Jokai- seen pitäjänneljännekseen kuului 1500-luvulla noin 20 verokoukkua ja sata- kunta taloa.

⁷

Kinkereihin rinnastettava oli myös nimismiehenvero, jota koottiin käräjäta- lossa tapahtuvaa kestitystä

varten.

Siitä pääsivät osallisiksi tuomari ja vouti seu- rueineen, lautakunta ja osa käräjärahvastakin,

mutta

huomattava osa näistä ni- mismiehen keräämistä varoista katsottiin kruununpalvelijain luontoispalkoik- si. jotka menivät heidän mukanaan. Myös muulloin kuin käräjien aikana ni- mismies käytti näitä varoja virkamatkoilla liikkuvien kruununmiesten ruokki- miseen ja majoittamiseen.

Kustaa Vaasa otti pääosan nimismiehenverosta kruunulle jo 1540-luvulla ja vaati sen suorittamista rahana aikaisempien jyvien, ruokatavaroiden ja heinien asemesta. Samoin tapahtui kirkon kymmenyksillekin, ja paikallisille viranhal- tijoille jätettiin vain vähäinen osa heidän entisistä tuloistaan (kirkollista vero-

tusta

käsitellään tuonnempana erikseen). Keskikokoisen talon nimismiehenve- ro ja päävero nousivat yhteenlaskettuina noin neljään ^markkaan, millä vuoden

1558 hintatason mukaan olisi voinut

^ostaa

viisi lammasta tai

runsaat

kaksi pan- nia

(n.

2

hl)

rukiita.

⁸

Nimismiehenä toimi 1500-luvulla ja ajoittain myöhemminkin Hämeenkyrön

Laitilan ^isäntä, jonka talossa tavanmukaiset kolmet tai neljät käräjät vuosittain

pidettiin. Sinne koottiin edellä mainitun peruutuksen jälkeenkin joka vuosi 55 markan ruokavarat käräjiä

^{varten (11}

verokoukulta ä 5

^mk)

ja lisäksi heiniä 57 manttaalilta yhteensä ^28,5 markan edestä.

⁹

Nämä olivat vain

murto-osa

enti- sistä nimismiehenveroista, sillä noin 85

^%

niistä oli kuninkaan käskystä kon- fiskoitu kruunulle. Yksityiskohtaisempia tietoja verotuksesta löytyy Hämeen- kyrön historiasta

^(I

s. 272-282 ja 524-532). Ikaalinen oli vuoteen 1641 asti

erottamaton

osa Kyrön suurpitäjää ja hallinnollisessa suhteessa sellainen vielä kauemman, olihan Ikaalinen saman käräjäkunnan osana

vuoteen

1807 saakka.

Ylimääräisiä ja apuveroja

Sodassa Tanskalle menetetyn Elvsborgin linnoituksen takaisin lunastamiseksi kannettiin 1571 kertakaikkinen kymmenen prosentin irtaimen omaisuuden vero, ns. hopeavero, jonka seikkaperäistä luetteloa on edellä selostettu karjavaralli- suuden osalta. Nykyisen Göteborgin lähellä ollut ja Ruotsin silloiselle meren- kululle välttämätön linnoitus joutui vielä toistamiseenkin tanskalaisten ^käsiin, ja niin Ikaalisistakin koottiin vuosina 1614-19

uutta

lunnasveroa, jonka taloit- tain laaditut luettelot sisältävät tietoja asukkaiden määristä. Tilapäinen luon- teeltaan oli myös vuoden 1600 omaisuusvero, jota maksettiin kaksi prosenttia omaisuuden, käytännössä karjan ja kylvöalojen

^arvosta.10

Koska valtakunta sekaantui Kustaa Vaasan 1560 kuoltua miltei keskeytyk-

settä jatkuviin vallanperimys- ja valloitussotiin, kruunu tyydytti alati kasva- vaa rahantarvettaan säätämällä tilapäisiksi väittämiään apuveroja (gärd), jotka kuitenkin jäivät yleensä pysyviksi ja liitettiin lopulta vakinaisiin veroihin ku-

ten

esim. laamannin- ja tuomarinverot. kyytirahat ja ns. apupäivätyöt. Eri ai- koina yhdisteltiin ja muutettiin rahana maksettaviksi _myös 1612 säädetty maa- retken

vero,

karja- ja kylvörahat, joita vaadittiin v:sta 1620 sekä pari vuotta

myöhemmin määrätty rakennus-ja linna-apu.

Ruutitehtaissa tarvittavaa salpietaria valmistettiin karjanlannasta, ja sitä var-

ten

oli talonpoikien vuodesta 1616 vietävä Sääksmäen salpietarinkeittimölle lampaanlantaa, tuhkaa ja halkoja. Kuten veronkantajat yleensä, eivät salpieta- ritehtaan keittäjät ja rästien kokoajatkaan olleet toivottuja vieraita: Pyöränie-

men Matti Erkinpoika hyökkäsi 1629 »pyssyin ja puukoin»

^(medh

Byssar och

Knifwar)

salpietariveron kantajan kimppuun, ja jämijärveläinen Riitta Rasmuk- sentytär vaati pari

^vuotta

myöhemmin korvausta kattilasta, jonka Kostulassa asuva salpietariruukin keittäjä oli häneltä

ottanut

ilmeisesti verosaatavien pan- tiksi."

Vuodesta 1625 kannettiin kaikilta täysi-ikäisiltä myllytullia, joka pian muu- tettiin henkirahoiksi. Jälkimmäinen osoittautui vanhoista apuveroista kaikkein pitkäikäisimmäksi. sillä sen kantamisesta luovuttiin Suomessa

vasta

vuonna 1924 eräiden vähemmän tunnettujen maksujen ohella. Kaupunkien porteilla kannettu pikkutullikin lakkautettiin ^{jo Venäjän} vallan alkuvuosina.

Apuveroja kannettiin aluksi koukkulukujen perusteella,

mutta

vuoden 1558

uudistuksen jälkeen manttaalien ^mukaan, ja maksajien erilainen varallisuus jäi

huomiotta, mihin jo edellä viitattiin. Eräästä ilmeisen kohtuuttomasta apuve-

rosta

valitettiin kuninkaalle saakka jo Kustaa Vaasan aikana. Tuomari Maunu Niilonpojan kestitsemiseksi vaadittiin Kyrön käräjätaloon jokaiselta mieheltä neljä lampaanlapaa vuodessa. Kuningas määräsikin poikkeuksellisesti tätä ve- roa alennettavaksi 1554.

¹²

Apuverojen ^kantamista varten jaettiin pitäjä 16 taloa käsittäviin apuvero- kuntiin, ja veron kokoajiksi määrättiin erityiset apuverokuntamiehet samaan

^ta-

paan kuin vanhoissa verokunnissa (pitäjänneljänneksissä) oli

omat

veronkan- tajansa. Ikaalisten alueelle muodostui siten 12 apuverokuntaa, joiden kirjoitus- taidottomat etumiehet joutuivat varmasti moniin selkkauksiin veroparseeleja kerätessään. Erityisen vihattua näkyy olleen verotavaroiden kyyditseminen kau- kaisiin varastopaikkoihin, milloin Liuksialaan, milloin Kokemäelle tai jopa Turkuun asti. Veronkantajien piti haastaa niskoittelijat oikeuteenpa näille kyllä langetettiin aina pitemmittä puheitta kolme markkaa sakkoa mieheen.

Niinpä vuoden 1557 taivikäräjillä tuomittiin yhtaikaa 26 isäntää vastuste-

lusta, kun heitä vaadittiin kuljettamaan nihtien muonavaroja Kyrönkankaan yli.

ilmeisesti Pohjanmaalle. Enemmistö sakotetuista oli Ikaalisista; erityisesti Miet- tisten kylän isännät joutuivat huomion kohteiksi: Vilpus ja Heikki Piipari. Niilo ja Olavi Haveri. ^Olavi ja Tuomas ^Kiisoi, Martti Pakkanen. ^Heikki Villi ja Mikko Inkinen tuomittiin kolmen markan sakkoon kukin. Niin kävi myös Juho Kuor- tin ja Martti Suomalaisen Kallionkielestä, Niilo Nippuran ja Paavon Tevanie-

mestä, Erkki litun Isosta-Röyhiöstä ja Matin Läykkälästä. Lauri Halko ja Pie- tari Haapimaasta tulivat samoin tuomituiksi.

¹³

Pari kuukautta myöhemmin ^{oli vielä} useampia

⁽¹⁹⁾

Ikaalisten isäntiä lei- vättömän pöydän ääressä syytettynä siitä etteivät halunneet maksaa kahden vuo- den takaisia apuverorästejään. Sakko oli nytkin

^sama,

kolme markkaa mieheen.

¹⁴

Autioituminen ei tuolloin ollut vielä varsinaisesti alkanutkaan, joten sakkoja oli mahdollista periä ja ulosmitata,

mutta

sittemmin olot muuttuivat, kun ta-

lonpojat oli yhä uudestaan riistetty puti puhtaiksi.

Kun kihlakunnan vouti Antti Jaakonpoika tuli kahden apumiehensä _kanssa kesällä 1628 Marketta Hannuntyttären taloon Kiialaan ulosmittaamaan veroja, hän väitti jälkeenpäin odottaneensa maksua turhaan koko päivän ja käskeneensä sitten

noutaa

karjan laitumella kotiin. Tällöin emäntä oli kiivastuksissaan

tem-

mannut veitsen ja yrittänyt lyödä sillä ^voutia, joka oli kuitenkin

saanut

riiste- tyksi aseen Marketalta. Heidän kamppailussaan veitsi ja emännän vyö katke- sivat, ja kolmannella kuulla raskaana ollut Marketta sai yhteenoton seurauk- sena keskenmenon. Vaikka tapaus vietiin ^oikeuteen, käräjillä todettiin ^vain, ettei vouti ollut syyllistynyt ^mihinkään, koska hän oli ollut laillisella asialla.

¹⁵

Niilo Olavinpoika (Vira) Viljalasta menetti myös malttinsa ja kävi voudin- palvelijain kimppuun, kun nämä vaativat häneltä verohumaloita kuninkaalli- sen majesteetin tarpeisiin vedoten. Ehkäpä rähinän osasyynä oli juuri makset- tavaksi määrätty raskas hopeavero. Käräjillä huhtikuun alussa 1571 Niilo Ola- vinpoika tuomittiin kovaan 40 markan sakkoon »ilman armoa».

¹⁶

Köyhtymisen yhä yleistyessä Kyröön nimitettiin autiotiloja

varten

erityinen

veronkantomies, Kalkunmäen Oravaisen isäntä Martti Markunpoika, joka sai

virkamatkoillaan Ikaalisissa kokea ymmärrettävää ynseyttä. Hänen tehtävänään

oli vaatia ja kerätä mitä irti sai ^niilläkin, joiden tilat oli jo rästien vuoksi mer-

kitty virallisesti verokyvyttömiksi. Myöhemmin Oravainen toimi myös silto- jen ja aitojen tarkastajana.

¹⁷

Veronkannon piti tapahtua neljästi vuodessa: voiverot koottiin ^elokuulla, li- havero Mikon päivän aikaan syksyllä, vilja ja heinät vaadittiin Tuomaaseen mennessä joulun alla. ja verovuoden loppupuolella ennen pääsiäistä pantiin maksuun rahana suoritettavat apuverot, joiden määrä jo vuoden 1600 vaiheilla ylitti runsaasti maakirja- eli pääveron.

Näin säännöllistä veronkanto saattoi olla hyvinä aikoina. Käytännössä ^räs- tejä, autioveroja ja ylimääräisiä apuveroja koottiin ja ulosmitattiin kaiken ai- kaa. Niinpä Kaarle-herttua vaati pitkin vuotta 1601 sotilailleen Ylä-Satakun-

nasta

apuveroparseeleita »heti» ja kuljetettavaksi »yötä päivää» sotanäyttämölle Viroon. Toisia verotavaroita

^taas

oli kyydittävä »ensi rekikelillä» Turkuun.

¹⁸

Kruunu pyrki kaiken aikaa saamaan luontoisverojen

^asemesta

rahasuorituk- sia, ja sitä varten oli tuotteille vahvistettu verohinnat, _mutta rahaa liikkui edel- leen ^vähän, sillä

maaseutu

eli yhä omavaraisessa luontoistaloudessa. Sitten kun pääosa kirkollisista veroista ja kinkereistä oli

otettu

kruunulle, valtiovallan ait- toihin kertyi Ikaalisistakin erilaisina luontoisveroina ainakin rukiita, ohria, kau- roja, ^herneitä, papuja, maltaita, ryynejä, jauhoja, ^suolaa, humaloita, pellavia,

hamppua, olkia, heiniä, halkoja, ^tervaa, päivätöitä (kruunun kartanoihin tai ra-

hana),

voita, lihaa, siankinkkuja, ^läskiä, villoja, ^talia, kynttilöitä, elävää kar- jaa (verokunnilta), lampaanlapoja, -reisiä ja nahkoja, riistaeläimiä, kuten jä- niksiä ja lintuja, munia, turkisnahkoja, tuoretta, suolattua ja kuivattua ^kalaa, erityisesti kapahaukia. purjekangasta, sarkaa, sukkia, kenkiä, puuastioita ja suk- sia

^-

mikäli verovelvolliset eivät ^pystyneet korvaamaan näitä veroparseeleita rahalla.

¹⁹

On selvää, etteivät talonpoikaiset, kirjoitustaidottomat verokuntamiehet voi-

neet

aivan tarkkaan ^laskea, minkä verran ja minkä laatuista

verotavaraa

heillä kulloinkin oli hallussaan ja koottavana. Jonkinlaisia pykäläpuita viivoineen ja puumerkkeineen heillä varmaankin oli muistinsa tukena. Merkkikapuloita käyt- tivät viranomaisetkin kutsuessaan kansaa koolle. Vanhan lainsuomennoksen mukaan laamannin tai tuomarin piti »merki capalan (kapulan) leickaman ia co- koaman yhtehitzen ^{käräiän».}

²⁰

Veroja koottaessa käytettiin kukkuramittoja ja kunkin paikkakunnan ^omia, perinteisiä mittoja, jotka olivat aina isompia kuin samannimiset viralliset mi-

tat,

ne joita käytettiin veroja edelleen tilitettäessä. Näin syntyi ylijäämää, jon- ka veronkantajat pitivät palkkiona työstään. Joskus heidän »mittavoittonsa»

kasvoivat kohtuuttomiksi ja johtivat syytteisiin, kuten kesäkäräjillä 1554:

Kaikki Kyrön neljännes- eli verokuntamiehet tuomittiin 40 markan sakkoon

kukin, »koska he ovat muutamana vuonna kantaneet veroparseeleita enemmän

kuin Kuninkaalliselle Majesteetille on tilitetty». Ikaalisten alueella sakon sai

Aureen neljänneksestä

^verot

koonnut Niilo Seppä(lä) Kartusta ja Lahdenpoh-

jan verokuntamies Tuomas litti eli Prakka Untilasta.

²¹

Ikaalisten pastorin Fi-

lippuksen poika Mansvetus tuskin voi viitata luku-ja kirjoitustaidottomuuteensa,

kun hänet pantiin vastuuseen siitä että oli hävittänyt kruunun

^veron,

jonka kan-

tamisen kihalakunnan vouti Elias Roos oli hänen tehtäväkseen uskonut. Kal- maan tila tuomittiin häneltä tämän »Manssen rikoksen takia» (för Manssens

Brått) kruunulle menetetyksi.

²²

Mansvetuksen naapuri, toinen Kalmaan herra Krister Hieronymuksenpoika, joutui hieman myöhemmin kiinni veronkavalluksesta. Oliko tällä yhteyttä Mans- sen eli Mansvetuksen vaillinkiin, jää arvattavaksi. Kristerin tytär oli kyllä Mans- vetuksen äitipuoli, joten yhteistyöllä olisi ollut perhesiteidenkin vuoksi edel- lytyksiä. Omituiselta tuntuu, että myös Kristerille oli uskottu veronkantajan toi- mi, vaikka hänet oli toistakymmentä vuotta aikaisemmin tuomittu kunniatto- maksi ja menettämään molemmat korvansa (»ährelöss och Mist Baden öronen»), mikä tuohon aikaan oli varkaille varattu rangaistus hirttämisen ohella.

²³

Puute kirjoitus-ja laskutaitoisista miehistä oli ehkä sanellut tämänkin nimityksen.

Kihlakunnan voudin Niilo Eerikinpojan kirjanpidon mukaan Krister Hiero- nymuksenpoika oli jäänyt kruunulle velkaa lähes 51 talaria ^rahaa, parikymmentä tynnyriä jyviä, noin 12 leiviskää ^humaloita, kolme leiviskää ^lihaa, yhden lam- paan ja kolme paria kenkiä. Velan määrästä voi päätellä, ettei Kristerillä ollut keinoja siitä selviytyä, ja koko Kalmaa merkittiin edelleen ^autioksi, kunnes se

lahjoitettiin akatemialle 1640-luvulla.

²⁴

Jo Kustaa Vaasa oli epäillyt voutejaan ^varkaiksi, ja Juhana 111 määräsi 1588 kaikki yli kaksi vuotta virassa olleet voudit ja kirjurit vangittaviksi. Useimmat heistä saivat sentään pitää henkensä, vieläpä virkansakin, kunhan maksoivat hallitsijalle

suuret

lunnaat kokoamastaan omaisuudesta.

Kurkelan ratsumies ja kahden tilan isäntä Didrich Pietarinpoika, joka toimi kihlakunnan alikirjurina 1580-luvulla, tuskin syyllistyi virassaan suuriin rik- keisiin. sillä hänet kelpuutettiin vielä 1614-19 kantamaan ja tilittämään Ikaa- lisista Elvsborgin omaisuusveron rahat

⁽¹²⁰

talaria v. 1617 ja 110 talaria v.

1619), joista hänelle annettiin kuittaukset Turussa.

²⁵

Kuningas Kustaa II Aa- dolf muisti Tiirikkaa vielä 1627 verovapaudella viitaten hänen vanhuuteensa ja »palvelukseensa voudin tehtävissä» (för fouglige tienst).

²⁶

Kyydit ja majoittaminen

Kyytirasituksesta tuli aika ajoin vähintään yhtä raskas kannettava kuin li- sääntyvästä verokuormastakin. Näin oli laita nimenomaan Ikaalisissa

suurten

valtaväylien, Kyrönkankaan eli Hämeenkankaan tien ja Kyrösselän länsiran-

taa

seurailevan talvitien takia. Pitäjän valtavan koon takia olivat kyytimatkat tällä seudulla tavallista paljon pidempiä. Asiasta usein valituksia kuullut Kaarle IX totesi kerran kyyditysten aiheuttaneen kansalle enemmän menoja kuin va- kinaiset

verot

ja

^muut

kruununmaksut yhteensä.

²⁷

Talonpoikien velvollisuus kyyditä matkustavia herroja ja virkamiehiä seu- rueineen sekä sotilaita kuormastoineen oli peräisin ylimuistoisista ajoista eli

niiltä vuosisadoilta, jolloin Ruotsin valtaa Suomeen juurrutettiin. Eerik Pom-

merilaisella oli jo vuonna 1419 aihetta ^ilmoittaa, ettei kenellekään

saanut

lisä-

tä kyytiä tai kestitystä, ellei kuningas niistä erityisesti määrännyt tai itse oles-

Henrik Juhonpoika (Hendrich Jönsson, Lentzman) nimismies, ratsumies, Laitilan isäntänäHämeenkyrössä 1602-29.

kellut maassa

(Suomessa).

Aatelisvallan kasvaessa oikeus ilmaisiin kyyteihin katsottiin kuitenkin jalosukuisten luontaiseksi eduksi. Näin siitäkin huolimat-

ta,

että maanlaki vuodelta 1442 oli sanamuodoltaan varsin ankara: jos joku matkustavainen vaatii talonpojilta kestitystä väkisin, kuninkaan tulee

»ottaa

häneltä henki miekalla».

²⁸

Vaikka maanlaki edellytti myös, että maaseudulla olisi ^2-2,5 peninkulman välimatkoin erityisiä majataloja eli »vierasten holhoojia», sellaisia ei Suomes- sa saatu toimeksi yli

sataan vuoteen

harvoja poikkeuksia lukuun

ottamatta.

Niin- pä kyydin tarvitsijat turvautuivat jatkuvasti nimismiehiin. joiden virkaan asia lähinnä ^kuului, mutta yösijaa tarvitessaan myös pappiloihin, sillä nimismies- taloja oli harvassa. Hämeenkyrön Laitilasta pohjoiseen mentäessä ^seuraava vi- rallinen majapaikka oli

vasta

Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoella. Vasta kun Kar- vian Kanttiin perustettiin 1635 sotilastukikohta ja pieni varustus, voivat Ky- rönkankaan kautta matkustavat siellä levähtää ^ennen Pohjanmaalle saapumis-

taan.

Monet kyytilaitosta koskevat ^asetukset, joita 1500-luvulla ja 1600-luvun al- kupuolella ^annettiin, olivat paperilla hyviä

mutta

eivät toimineet käytännössä,

sillä valvontaa ei kunnolla järjestetty, vaikka rikkomuksista oli säädetty anka-

rat

rangaistukset. Myöskään kievareita ei tässä puheena olevana aikana saatu Ikaalisiin järjestetyksi lukuun ottamatta Vatsiaisten Luukasta ja Parkanon Laa- tua, jotka mainittiin majataloina 1635 ja myöhemmin postitaloinakin. Itse asi- assa Olavi Laatu toimi kievarina jo vuonna 1623, kun »hänen ihanuutensa» krei- vi Sparre yöpyi Laadulla ja nimismiehelle annettiin määräys koota parkano- laisilta jalosukuisen herran kestitsemiseen käytetyt varat.

²⁹

Vatsiaisten kievari palveli kangastien liikennettä, ja Parkanon majatalo oli käytössä ^talvisin, kun jäätilanne salli Kyrösjärven ^talvitien käytön. ^Ikaalisten

^erottua

Hämeenkyrös- tä 1641 kievareita saatiin lisääjä kyytimatkat lyhenivät.

Nimismiehellä oli kyytejä järjestellessään apulaisina ns. rättäreitä, jotka kaik- ki asuivat Hämeenkyrössä ^vaikka joutuivat työmatkoillaan liikkumaan paljon

Ikaalisissakin. Heidän oli huolehdittava myös yleisen järjestyksen ylläpidosta ja ^mm. vanginkuljetuksista. Jo 1500-luvulla jaettiin talonpojille hollivuorot, mikä merkitsi ^sitä, että kunkin oli hevosineen päivystettävä nimismiestalossa tai tietyssä kievarissa odottamassa kyydittäviä, jotka kuljetettiin joko ^Karkkuun tai pohjoiseen mentäessä Ilmajoelle asti. ^missä kyydin vaihto tapahtui.

Emäpitäjän nimismies oli tottunut järjestämään hollikyydit ^siten, että kokosi erityisen maksun niiltä talollisilta, jotka asuivat liian kaukana Laitilasta käy- däkseen siellä ^hollissa, ja näin keräämillään varoilla hän palkkasi lähempänä asuvia hoitamaan kaikki kyyditykset. Asiasta tehtiin kuitenkin 1623 ^kantelu,

ja nimismies Henrik Juhonpoika joutui oikeuteen vastaamaan. Tällöin selvi-

lettiin, _että hänellä oli oikeus kantaa kulujensa korvaukseksi verot 17 ^talosta,

mutta

hän oli kantanut lisäksi 53 talosta tynnyrin rukiita ja leiviskän voita tai humaloita kustakin kyytivapauden vastineeksi. Tällainen omatoimisuus oli kui- tenkin kiellettyä, ja vaikka nimismies vetosi ^siihen, että talonpojat olivat tyy-

tyväisiä tähän vapaaehtoisesti hyväksymäänsä järjestelyyn, Henrik Juhonpoi- ka tuomittiin menettämään virkunsa muutamaksi vuodeksi.

³⁰

Ilmiannon takana näyttää olleen Ikaalisten Kalmaan Krister Hieronymuk- senpoika, joka kielitaitoisena säätyläisenä oli helposti voinut

saattaa

asian kor- keiden viranomaisten tietoon. Tähän viittaa nimismiehen puheenvuoro hänen

selvittäessään oikeudelle, ettei Kalmaalta haluttu tehdä hollia vaan on valitet- tu ja kanneltu hänestä korkealle esivallalle. Erikoisjärjestelyt olivat nimismie- hen mielestä välttämättömiä poikkeuksellisen pitkien kyytimatkojenkin vuok- si, sillä kesätietä tuli Laitilasta Pohjanmaalle 30 ja talvitietä (Kyrösjärven jää-

tä ja Parkanon kautta) 25 peninkulmaa. Ilmeisesti tässä arvioitiin matkoja van- hoina »metsäpeninkulmina», jollaisen pituus oli vain 6-7 km eli vielä pienempi kuin usein käytetty saksalainen peninkulma

^(n.

^7,5

^km).

Kun ikaalislaiset asuivat kaukana nimismiestalosta, he vaativat ja saivat 1630 luvan laskea holliksi myös matkan kotoa ^sinne, noin viisi peninkulmaa. He vetosivat myös hämeenkyrö- läisten lyhyihin kyytimatkoihin. sillä Laitilasta oli Pirkkalan nimismiestaloon vain kolme peninkulmaa ja Karkun kievariin neljä.

³¹

Talonpoikien oli sallittua teettää kyytivuoronsa toisilla maksua

vastaan, mutta

heidän piti sopia asiasta suoraan keskenään ilman että nimismies sekaantui sii- hen. Ilmeisesti nimismies Henrik Juhonpoika olikin hyötynyt melkoisesti toi- miessaan kyytien välittäjänä. Kahdenkeskisistä sopimuksista aiheutui kyllä niis- täkin joskus harmia. Heikki Juhonpoika (Jutila) Jämijärveltä joutui 1629 kärä- jillä peräämään kuuden markan kyytimaksua Varessalmen Martti Leppäseltä, jonka puolesta hän oli tehnyt kyytimatkan Pohjanmaalle.

³²

Nimismiehen kyytirättäri, Heinijärven Lasse ^Parkkinen, joutui myös syyt- teeseen väärinkäytöksistä. Tammikuussa 1631 hän sai

tuntuvat

sakot ^siitä, että oli

ottanut

kihniöläiseltä Jussi Korhoselta kyytivelvollisuuden lunastamiseksi

runsaat

parseelit: voita, haukia, peurannahan, kahdeksan peuranreittä, jyviä ym.

Jälleen kerran korostettiin, ettei rättärillä enempää kuin nimismiehelläkään ol- lut oikeutta

ottaa

maksua kyytivelvollisilta, vaan nämä saivat itse sopia palk- kioista lähempänä tietä asuvien ^kanssa, elleivät itse halunneet tai voineet läh- teä aj00n.

³³

Kilvakkalan Pekka Pekanpoika (Soini) vaati syyskesällä 1630 rättäri Park-

kista

vastuuseen

siitä, _{että tämä} oli kelirikon aikana keväällä

ottanut

hänen

tam-

mansa kyytimatkalle Kyrönkankaan poikki sillä seurauksella, että hevonen jou-

tui ensin ^kadoksiin, ja kun se aikojen päästä naapurien

tuomana

kotiutui, se

oli niin huonossa kunnossa että kuoli kolme yötä myöhemmin. Oikeudessa

kerrottiin, että muuan kapteeni, Normen Sutter ^nimeltään, oli ajanut hevosen

pilalle,

mutta

häntä ei voitu välittömästi vaatia

vastuuseen,

koska hän oli läh-

tenyt sotaretkelle Saksaan. Ruotsi olikin juuri kesäkuussa liittynyt kolmikym-

menvuotiseksi muodostuvaan sotaan siellä. Rättäri vapautui vastuusta koska

oli tehnyt vain virkavelvollisuutensa.

³⁴

Rekikelillä matkustaminen oli suhteellisen helppoa, ja suuret rahtiajot ku-

ten

veroviljan kuljetukset pyrittiinkin järjestämään talvisaikaan. Muulloin

^mat-

kustettiin veneillä ja ratsain. Myös hevosvetoisia purilaita voitiin käyttää, ja

useimmissa taloissa oli puinen, pehmustettu satula ratsain tehtäviä maamatko- ja

^varten.

^Ainoat pyörillä liikuteltavat laitteet olivat sotaväen tykit; kärryistä ei olisi ollut apua vielä 1500-luvulla tai vähän myöhemminkään, sillä tiet oli-

vat

niille vielä liian huonokuntoisia. Siispä ratsastettiin.

Alkuvuodesta 1630 eräs voudinpalvelija, Ivar ^nimeltään, lainasi hevosen vir- kamatkaansa jouduttaakseen ^Jussi Erkinpojalta Jämijärven Pitkästäniemestä, mutta ratsasti sillä niin säälimättömästi, että eläin heitti henkensä. Kun Jussi Erkinpoika kyseli korvausta tästä, hänelle annettiin ^neuvo haastaa voudinmies Lempäälän käräjiin, sillä Ivarin kerrottiin asuvan siellä. Tässä ei siis otettu vaa-

rin siitä oikeusperiaatteesta, että rikos tulisi käsitellä siinä alioikeudessa, jon- ka alueella teko oli

^sattunut.

Lähemmin jäi ^tosin kertomatta, missä pitkänieme- läisen hevonen oli lopulta menehtynyt.

³⁵

Myöhemmin samana vuonna pidettiin Kankaanpäässä ^katselmus, johon toi- mitusmieheksi määrätty Vilppu Eskonpoika Hämeenkyrön Lemmakkalasta sai ratsukseen Yrjö Matinpoika Päivikkeeltä

^tamman,

mutta lienee innostunut lii- kaa kokeilemaan sen menevyyttä, koska hevonen kuoli pari viikkoa myöhem-

min. Tosin väitettiin, ettei Vilppu ratsastanut kovempaa kuin muutkaan syyni- miehet,

mutta

epäilysten ^takia Vilppu Eskonpoika sitoutui maksamaan Päivik- keelle 15 talarin korvauksen, mihin tämä tyytyikin.

³⁶

Samoilla käräjillä tammikuussa 1631 hämeenkyröläinen Muotialan Paavo Niilonpoika syytti Ison-Röyhiön ^Frans Juhonpoikaa (Laukkalaa) saman tapai-

sesta

omavaltaisuudesta. Kihlakunnan vouti Matti Eskonpoika oli ottanut hä- neltä hevosen virkamatkalleen Ikaalisiin ja luovuttanut ^sen edelleen Laukka- lalle, joka jatkoi ratsastusta »ympäri kahta neljänneskuntaa» kutsuakseen

ta-

lonpoikia koolle (Aureen ja Lahdenpohjan neljännekset käsittivät koko Ikaa- listen pitäjän). Frans Laukkala oli ollut sotamiehenä ja kunnostautunut muu- toinkin ^niin, että hänelle oli uskottu lautamiehen ja veronkantajan tehtävät. Tot-

tuneena

ratsumiesten sumeilemattomiin tapoihin hän uuvutti ^tyyten Paavo Nii- lonpojan ^hevosen, joka tosin viimein toipui maattuaan kaksi viikkoa tallissa liikkumatta. Niinpä kantaja katsoi voivansa tyytyä Laukkalan tarjoamaan kol- men markan korvaukseen.

³⁷

Sotaväen päällystöjä huovit ratsastivat omilla hevosillaan, nihdit marssivat jalan,

mutta

majapaikkoja, rehua ja

^muonaa,

»provianttia», oli heille kaikille järjestettävä. Koska nimismies asui Hämeenkyrössä, siellä myös kirjoitettiin kuitit luovutetuista elintarvikkeista, vaikka ne olivat ainakin puoliksi peräisin Ikaalisista, jonka kautta liikenne Pohjanmaan ja Hämeen välillä kulki.

Kelirikko lienee keväällä 1629 estänyt kahtakymmentä pohjalaista ^ratsumies- tä pääsemästä Urjaisista järven yli Vähään-Röyhiöön, ja ^huovit joutuivat ole- maan Luukas Pitkäsen vastuksina kolmatta vuorokautta. Pitkänen vaati myö- hemmin vähäröyhiöläisiä osallistumaan majoituskuluihin.

³⁸

Jos Kyrösjärven jäätilanne oli ^huono, täytyi suurta kangastietä käyttää myös

talvisaikaan. Näin oli luultavasti alkutalvesta ^1629-30, kun kapteeni Henrik

Stammert miehineen yöpyi Vatulassa Olavi Kukon luona Ja otti tältä heiniä he- vosilleen. Miehiä oli mukana kolmesta komppaniasta, ja pitäjäläiset saivat mää- räyksen korvata yhteisesti Olaville hänen menettämänsä rehut kyytijärjestyk-

sen mukaisesti. Samoihin aikoihin ottivat Preussista kotiin palaavat sotamie- het Riitta Matintyttäreltä Kartusta ^olutta, josta emäntä joutui vaatimaan kor- vausta käräjillä.

³⁹

Pitkänniemen Erkki Sipinpoika ja Niemen yksinäistilalla asuva ^Pertti jou- tuivat talvella 1628 keskenään riitaan sotilaiden opastamisesta Kyrönkankaan tiellä. Erään luutnantin johtama seitsenmiehinen ratsujoukko oli

saanut

Erkil- tä niin huonot

^neuvot,

että oli kulkenut seitsemän peninkulmaa harhaan ja jou-

tunut

palaamaan jälkiään takaisin. Niemen Pertti oli ollut kahden muun mie- hen kanssa sotilaita kyyditsemässä, ja luutnantti oli lyönyt heitä kolmasti ha- vaittuaan tulleensa harhaanjohdetuksi. Kun joukko oli päässyt Pitkäänniemeen.

se oli tehnyt siellä »suurta vahinkoa». Käräjillä, mihin Erkki Sipinpoika asian vei, Pertti vapautettiin vastuusta ja ^sanottiin, ettei Erkin olisi pitänyt näyttää luutnantille väärää tietä.

⁴⁰

Kangastiellä kulkeminen helpottui ainakin sotaväen ^osalta, kun Karvianjoen

varteen

perustettiin Kantti (skans) eli linnake varusväkineen ja siltoineen. Jo helmikuulla 1635 siellä yöpyi Pohjanmaalta etelään matkaavia ratsumiehiä, joil- le kruunun varastosta luovutettiin kahdeksan aarnia heiniä. Vasta Pirkkalaan ehdittyään he antoivat rehuista kuitin kihlakunnan voudille.

⁴¹

Ylhäisiä matkamiehiä

Korkeiden ja kiireisten herrojen matkaseurueet olivat työläitä palveltaviksi.

Sotavoimien voittoisa ylipäällikkö, itse »Laiska Jaakko» De la Gardie, tuli

tam-

mikuussa 1615 kesken rauhanneuvottelujen Venäjältä ajaen 70-henkisen seu-

rueensa kanssa Kyrönkankaan tietä ympäri Pohjanlahden Ruotsiin. Heidät ruo- kittiin jo Hämeenkyrön Tuokkolassa ylenpalttisesti pitäjän laskuun samoin kuin vuoden lopulla matkustanut herttua Julius von Wittenbergin 38-henkinen seu- rue. Jälkimmäiselläkerralla olivat joulunpyhät käsillä ja kestitys sen mukais-

ta.

Wittenbergin lähin käskyläinen eli »prestavi» Johan Patkul kuittasi Tuok- kolassa, että seurueen aterioihin ja yöpymiseen oli ^mennyt neljässä päivässä kolme kannua paloviinaa, yhdeksän tynnyriä ^olutta, kolme tynnyriä »krääli- leipää» (lestyistä jauhoista leivottua), kolme leiviskää ^voita, kuusi leiviskää kuivaa lihaa ja läskiä. 20 ^kanaa, yksi ^hanhi, 16 jänistä, 30 riistalintua, leiviskä kynttilöitä sekä

varta vasten

teurastetut seitsemän lammasta ja härkä. Nimis-

mies sai kyllä kaikesta korvauksen, tosin

vasta

huhtikuun lopulla.

⁴²

Ylhäisaateliin kuului myös Parkanon Laadulla 1623 yöpynyt valtaneuvos Per Sparre, joka toimi myöhemmin ^mm. hovioikeuden presidenttinä. Itse ku- ningas Kustaa II Aadolf suvaitsi 1626 maaliskuussa ajaa puolisonsa, kuninga-

tar

Maria Eleonooran kanssa Ikaalisten kautta Vaasaan, mistä matka jatkui me-

ren yli Uumajaan. Tämänkin seurueen vauhdikkaasta

menosta

vastasi Tuok-

kolan isäntä, nimismies Kaarle Paavonpoika. Jäljestä päin kaksi kangasalalaista

vaati häneltä korvausta ^hevosesta, joka oli kuninkaan kyydissä juoksutettu kuo- liaaksi.

⁴³

Kolme

vuotta

myöhemmin, tammikuussa ^1629, Suomen kenraalikuvernöö- ri Nils Bielke kävi Pohjanmaalla Ikaalisten-Parkanon talvitietä myöten ja yö- pyi seurueineen Hämeenkyrön pappilassa sekä Parkanon Laadulla. Näille ma-

japaikoille maksettiin kruunun varoista 30 talaria selvää rahaa kumpaisellekin

»yhdestä yöleiristä» kernraalikuvernöörin käskystä. Lisäksi luvattiin korvaus niistä ^heinistä, jotka matkan varrella oli herrojen hevosille kihlakunnasta

otet- tu

ja syötetty.

⁴⁴

»Kun sodankäynti toi maahan vierasta ^väkeä, joka ei ollut tottunut pitämään rahvaan oikeuksia missään

arvossa,

niin kuninkaan täytyi julkaista 27.1. 1630 kirje, mikä tähtäsi vieraiden upseerien kyyti- ja kestitysasioissa osoittaman mielivallan hillitsemiseen. Vieraiden mellastelua lienee erityisesti jouduttu ko- kemaan Suomessa,» jossa oli tästä lähin »ankarasti valvottava ^sitä, että

(kyyti)asetusta noudatetaan kohta kohdalta eikä kellekään myönnetä hevosta tai kyytiä, jos ei hänellä ole todistusta sen vaatimiseen.»

⁴⁵

Syksyllä 1649

annettu

uusi kievarijärjestys edellytti teiden parantamista, uusien majatalojen perustamista ja mm. peninkulmapatsaiden pystyttämistä.

Tämän jälkeen majatalojakin saatiin Ikaalisiin kohtuullisten välimatkojen päähän toisistaan.

⁴⁶

Linnaleiri

»Jos kyyditykset ja kestitykset johtivat talonpojille kohtalokkaisiin

^menet-

telytapoihin, niin linnaleiri ylitti kiistatta

muut

riiston muodot niin laittomuu- den laajuudessa kuin talonpojille aiheuttamiensa menetysten suuruudessakin», kirjoittaa Heikki Ylikangas teoksessaan Nuijasota.

⁴⁷

Nimitys linnaleiri periytyi ajoilta, jolloin sotaväkeä oli niin ^vähän, että val- takunnan asemiehet voitiin rauhan oloissa majoittaa kruunun linnoihin ja ku- ninkaankartanoihin ja elättää niihin kootuilla verovaroilla. Pitkän Venäjän-so- dan aikana 1570-95 ja myöhemminkin Ruotsi piti Suomessa niin paljon jouk- koja. ^että niitä oli sijoitettava hajalleen maaseudulle talonpoikien luokse, sillä

edestakainen talvimatka Ruotsiin olisi tullut liian vaivalloiseksi. Sotamiehet saivat täällä itse koota ja ulosmitata talollisilta elatukseensa tarvittavat

varat.

Niiden määrä oli kyllä paperilla vahvistettu samoin kuin

se,

että talonpoikien oli lupa vähentää linnaleirimaksut apuveroistaan. mutta yleinen käytäntö muo- dostui toisenlaiseksi, mielivallaksi ja lopulta suoranaisiksi ryöstöiksi pahoin- pitelyineen.

⁴⁸

Kyröön ja Ikaalisiin oli linnaleiriväkeä sijoitettu jo 1570-luvulla, sillä pitä-

jän kirkkoherra mainitsi siitä vuosina 1577-80 laatimassaan autioluettelossa,

ja kuninkaalle asti tuli Ylä-Satakunnasta valituksia linnaleirin kohtuuttomuu-

desta 1579. Vaikka kuningas kielsikin seuraavana vuonna käskynhaltijaansa

Klaus Aakenpoika Tottia panemasta linnaleiriä enää talonpoikien rasitukseksi,

kieltoa ei noudatettu, ja epäkohdat päin vastoin pahenivat entisestään.

⁴⁹

Nakkilan Anolan ^herra, ratsumestari Akseli Kurki oli noihin aikoihin marski Flemingin täkäläinen luottomies samoin kuin Janakkalan Monikkalan herra, ratsumestari Hannu Hannunpoika sekä nihtilippukunnan päällikkö Valentin Gödike. He sijoittivat väkeään linnaleiriin Ylä-Satakunnan pitäjiin 1580-luvun lopulla. Ikaalisten osalta tunnemme parhaiten vuosien 1589-90 lin- naleirin samaan aikaan suoritetun maantarkastuksen ansiosta. Syksyllä kyliin levittäytyneet huovit ja nihdit

^(ratsu-

ja jalkamiehet) vaativat ylöspitoa »Mi- kosta Mikkoon» eli kokonaisen ^vuoden, mutta kun tarkastus tapahtui kesken tämän kauden, heidän kantamansa parseelit on mainittu vain puolen vuoden ajalta.

Hannu Hannunpoika kokosi itselleen ja miehilleen Lahdenpohjan neljännek- sestä eli Kyrösjärven länsipuolen kylistä joka talosta puolen vuoden ylläpidok-

seen

^runsaat

5 kappaa ^rukiita, 10 kappaa maltaita, kapan ryynejä, jauhoja ja papuja, puolitoista naulaa ^humaloita, naulan suoloja, kaksi naulaa eli kilon ver- ran voita, yli 13 naulaa ^lihaa, noin 1 1 naulaa erilaisia kaloja, 16 kappaa kau- roja, toista pannasta heiniä, puolitoista lyhdettä olkia ja kaksi kynttilää.

⁵⁰

Jos talossa ei ollut

antaa

kaikkia parseeleita, sai puuttuvat korvata rahalla tai vil- jana, kuten yleisesti tapahtuikin.

Jyvien osalta Hannu Hannunpojan linnaleiritaksa ei ollut vielä niin kohtuu-

ton

kuin myöhemmin 1590-luvulla. kun marski Fleming antoi jalkamiestenkin vaatia vuodeksi 16 tynnyriä ^mieheen, ja Knuut Kurjen ratsumiehet kiskoivat linnaleiripalkakseen 36 talaria rahaa ja yhtä

^monta

heinäparmasta

vuotta

koh- ti. Heikki Ylikangas on laskenut huovien vaatineen Suomessa lähes ^2,5-ker- taisesti niin paljon palkkaa kuin emämaassa Ruotsissa.

Kun köyhtyneissä taloissa ei

otettavaa

tahtonut aitoista löytyä, mentiin seu- raavaksi

^navettaan.

Kun Urjaisten Mikko oli joutunut

antamaan

lehmänsä lin- naleirimaksuksi ja sitä kaupiteltiin edelleen, sen osti Olavi ^Kolkko, jolla vielä oli sellaiseen varaa. Myöhemmin asiaa käsiteltiin käräjillä, koska lehmä oli il- meisesti ulosmitattu sen ^arvoa paljon pienemmistä saatavista. Myös Alhon nel- jänneksen verokuntamieheltä otti eräs »Viipurin pyssyampuja»

hevosen,

kun ei ollut

saanut

kuukausimuonaansa.

⁵¹

Aureen neljännekseen tuli syksyllä 1588 jalkaväkeä, joka lienee kuulunut Satakunnan lipustoon ja Valentin Gödiken komentoon. Osaston vahvuus ei ole tiedossa, _mutta joka talollinen Kartusta Aureenlopelle maksoi heille vuosipal- kaksi laskien yhdeksän markkaa rahaa. Tämä lienee suunnilleen

vastannut

nii-

tä kahta tynnyriä jyviä ja toista leiviskää ^lihaa, mitkä vaadittiin kaikilta parka- nolaisilta taloilta. Kallionkielessä linnaleiritaksa näkyy olleen jonkin verran

korkeampi: runsaat kaksi tynnyriä viljaa ja kaksi aarnia ^heiniä, raha-arvoltaan 12 markkaa talolta kokoon katsomatta. Samaa taksaa noudatettiin myös kau- empana seläntaustan kylissä

^muuten,

paitsi Vähässä-Röyhiössä kerrottiin yh- den sotamiehen kantaneen kolmelta talolta puoli tynnyriä jyviä kuukaudessa

^-

siis kuusi tynnyriä koko vuodeksi. Voidaan ^olettaa, että tämä väki kuului sii- hen lipustoon. joka piti samaan aikaan linnaleiriään naapuripitäjässä Ruove- dellä ja Kurussa.

^5-

Luettelot mainitsevat nimeltä vain linnaleiriväen esimiehiä.

Ikaalisissa Tuomas Olavinpojan ja Markus Juhonpojan, joista edellinen lienee

320

ollut vänrikki ja jälkimmäinen profossi eli piiskuri, tärkeä aliupseeri kaikissa lippukunnissa.

⁵³

Kuten

^tunnettua,

linnaleirirasitus kaikkine laittomuksineen oli yksi nuijaso- dan puhkeamiseen välittömimmin vaikuttaneita syitä. Taisteluissa voitolle pääs- syt herttua Kaarle saneli maapäivillä Porissa helmikuulla 1602 edellisten vuo- sien koettelemuksista Satakunnan talonpoikien valituksiin yhtyen;

^»•••

he ei- vät ole yhtään apuveroa saaneet maksetuksi ennen kuin toinen ^on jo määrätty maksettavaksi, eikä ratsumies ole lähtenyt linnaleiristään talosta ennen kuin nihti on tullut perästä, ja nihdin jälkeen ^laivamies ja sitten ^vouti, voudin kirjuri ja palvelija, ja sitä on kestänyt vuodet päästä päähän.»

⁵⁴

Talonpoikien asemassa ei silti vieläkään tapahtunut käännettä parempaan

^-

päin vastoin. Valloitussotien jatkaminen oli Kaarlesta yhtä houkuttelevaa kuin oli ollut hänen veljistäänkin. Riistoverotus ja maatilojen autioituminen siis saivat jatkua 1600-luvun alkukymmenilläkin.

Käräjähallinto

Esihistoriallisen ajan muinaispitäjissä päätettiin yhteisistä asioista käräjillä, jotka kokoontuivat perinteisillä paikoilla taivasalla, mihin eräät paikannimet ja perimätiedotkin viittaavat. Ikaalisissa Kolkon kylän Käräjäniemi ^{on muis-}

tona sellaisesta. 1 Kirjoittamattoman tapaoikeuden sijaan tuli vähitellen, viimeis- tään 1300-luvulla, Ruotsin ^maanlaki, jota tulkitsivat kirjanoppineet tuomarit ja näiden sijaiset eli lainlukijat.

Ylä-Satakunta muodosti 1400-luvun alussa kihlakunnan, joka jakaantui nel- jään hallintopitäjään.

Sastamalaan,

Kyröön. ^Pirkkalaan ja Lempäälä-Vesiläh-

teen.

Nämä puolestaan jakaantuivat neljänneksiin ^tai kolmanneksiin, joita ni- mitettiin myös verokunniksi. Ikaalinen käsitti Kyrön hallintopitäjän pohjoisen

osan ja sen kaksi neljännestä, läntisen eli Lahdenpohjan ja itäisen eli Aureen puolen, kuten jo edellä on eri yhteyksissä mainittu ^{(kartta s. 237).}

Vaikka nimismies oli talonpoikien oma luottamusmies eikä kruunun virka- mies, kehitys kulki hiljalleen kohti jälkimmäistä toimenkuvaa. Keskiajan lo- pulla häneltä puuttui yleensä luku- ja kirjoitustaitokin,

^mutta

^tärkeätä oli. että

hän kykeni järjestämään talossaan ainakin kolmet käräjät ^vuodessa, majoitta-

maan ja ruokkimaan tuomarin ja voudin kirjureineen ja palvelijoilleen, syöttä- mään ja juottamaan myös lautamiehet, toimimaan rikosjuttujen syyttäjänä, jär- jestämään kyytihevosia ja paljon ^muuta. Ikaalisten. Hämeenkyrön ja Viljakka- lan yhteinen nimismiestalo Laitila oli pitäjän pohjoisosista katsottuna ^etäällä,

mutta

siellä tai lyhytaikaisesti myös Tuokkolassa yhteinen käräjäpaikka pysyi vuosisatojen ajan.

Paikallishallinnon piiriin kuuluvia asioita käsiteltiin samoilla käräjillä kuin

riita- ja rikosjuttujakin, eikä mitään periaatteellista eroa niiden välillä nähty

olevan. Hallinnolliseen puoleen kuului monien katselmusten eli syynien mää-

rääminen ja toimitusmiesten nimeäminen niihin. Kihlakunnan paisuvaan ^ve-

ronkantotoimeen oli myös valittava paikallisia täytäntöön panijoita, niin

^sanot-

Ikaalisten

lautamiehet

olivat joukolla mukana 1607 pidetyssä maantarkastuksessa ja panivat kukin puumerkkinsä kirjurin osoittamaankohtaan nimensä perään. 1 Tuomas Laurinpoika Soini

Jämijärvel-

tä, 2 Olavi Juhonpoika (Tapiainen) Kilvakkalasta, 3 Juho Pekanpoika Sipsiöstä, 4 Juho Tuomaanpoi- ka Isosta-Röyhiöstä, 5 Olavi Niilonpoika (Oja) samoin, 6 Heikki Juhonpoika (Siurunen) Haapimaas-

ta, 7 Pietari Olavinpoika(Eskeli)

Sipsiöstä,

8 Erkki Sipinpoika (Hyssä) Kilvakkalasta, 9 Heikki Mi-

konpoika

(Turkki) Ikaalisista, 10 Pekka Pekanpoika Kilvakkalasta, Il Tuomas Matinpoika^(Heikki- lä) Vähästä-Röyhiöstä. Muut lautamiehet olivat Hämeenkyröstä ja Viljakkalasta. VA 2479 a.

luja neljännes- eli verokuntamiehiä, myöhemmin myös apuverokuntamiehiä.

Kyyti- Ja postilaitos, tiestö, sillat ja aitaamisvelvollisuus toivat käräjille lisää saman tapaisia hallintovelvoitteita. Siltavoudin tointa ei Kyrössä ^vielä täytetty ennen Ikaalisten itsenäistymistä, ei myöskään palkattu pitäjänkirjuria, ^vaan papit joutuivat käytännössä vastaamaan kaikista pitäjäläisten kirjoitus-ja kielitaitoa vaativista tehtävistä. Ensimmäisen jahtivoutinsa Ikaalinen sai 1628, kuten jo edellä mainittiin.

²

Eräänlainen apulaisnimismies eli rättäri asui käytännön syistä lähellä käräjäpaikkaa, ^Laitilaa, samoin kuin raippoja jakeleva piiskuri,

^mutta

harvinaisten kuolemantuomioiden täytäntöön panoa

^varten

oli pyöveli tilatta- va Turusta asti.

Lautakunnat

»Toimeliset miehet pitä lautamiehixi nimitettämän ia ei walehtelioita mutta totuden ^miehiä, eikä rijta miehiä eli wietellyitä», sanottiin ohjeeksi maanlain käräjäkaaressa,

³

ja tätä noudatettiin tietysti Kyrössäkin.

Käräjien alkaessa nimettiin 12-miehinen lautakunta, jonka jäsenyys ei ollut vielä 1500-luvulla pysyvä ^vaan vaihteli tilanteiden mukaan

^-

jääviyden, pois-

saolojen ^ym. syiden vuoksi. Toisinaan, erityisen painavasta syystä, nimitettiin

uusi lautakunta yhtä ainoata juttuakin

^varten.4

Uudet jäsenet tekivät lautamie-

hen

^valan,

ja tärkeänä pidettiin ^sitäkin, että lautakunta oli aina täysilukuinen.

Maata omistamatonta tai huonomaineista miestä ei voitu lautamieheksi kelpuut-

taa.

Seppo Suvanto on asiaa tutkiessaan ^havainnut, että 80

^%

Kyrön (ja samalla

Ikaalisten)

lautamiehistä oli 1500-luvulla keskimääräistä varakkaampia, vähin- tään kuuden lehmän omistajia kukin. Ikaalisten lautamiehistä esimerkiksi Kur- kelan Pietari Pöllö omisti hopeaveroluettelon mukaan 13 ^lehmää, Miettisten Uikki 11; Sipsiön ^Eskelillä, Luhalahden Haikaralla ja Vähän-Röyhiön Lauri- lalla oli jokaisella

navetassaan

yhdeksän lehmää jne.

^s

Enimmäkseen samoja isäntiä valittiin _myös harvemmin kokoontuvan ylem- män oikeusasteen, laamanninoikeuden. lautamiehiksi, kirkon kuudennusmie- hiksi eli seksmanneiksi ja lautamiehiksi rovastinkäräjille, joilla ratkaistiin kirk- kokurin piiriin kuuluvia ^asioita, siveettömyys-, noituus- ja pyhätyösyytteitä, ri- pillä käymättömyydestä ja jumalattomasta elämästä tehtyjä ilmiantoja jne.

Vaikka Ikaalisten itsenäistymistä edeltäneeltä ajalta on sakkoluetteloja ja

^tuo-

miokirjoja tallella puutteellisesti, niistä voi poimia toista sataa lautamiehenä toiminutta talollista, joista ahkerimmat, kuten Pietari Kurkelasta ja Juho Nii- lonpoika ^Turkki, olivat mukana yli kolmillakymmenillä käräjillä. Nimettäköön tähän

^seuraavat

kylien mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

⁶

Lautamiehenä toimineita talollisia n.

^vuoteen

1640

(Erisyistä eivät kaikki sisälly isäntäluetteloon)

Haapimaa

Juho Pietarinpoika (Vira) 1583

Heikki Juhonpoika (Siurunen) 1600-09 Heittola

Erkki Heittolasta (Kauppila) 1600 Sipi Erkinpoika 1624

Heikki Olavinpoika (Nyppeli) 1619-25

Erkki Nuutinpoika ^(Keisari) 1628---45. myös aitojen tark. ja kuudennusmies Olavi Heikinpoika (Nyppeli) 1628---45, myös kuudennusmies

Helle

Heikki Juhonpoika

^(Pertta)

1600 Esko Laurinpoika

^(Helle)

1624 Höytölä

Lauri Paavonpoika (Sontia?) 1565 Antti Kiuru

Ikaalinen

Niilo Turkki 1555

Juho Turkki 1558---68 myös rovastinkäräjillä Mikko Juhonpoika 1565

Juho Niilonpoika 1551 •••71 myös laamanninoik.

Heikki Mikonpoika (Turkki) 1607

Iso-Röyhiö

Olavi Tuomaanpoika

^(Pentti)

1600

^-

01 Olavi Niilonpoika (Oja) 1600 --09 Juho Tuomaanpoika 1607

Frans Juhonpoika (Laukkala) 1624 -31 ratsu-ja veronkantomies

Tuomas Olavinpoika 1624

Prusi Tuomaanpoika (Papunen) 1624 Klemetti Erkinpoika (Oja) 1629 Jämijärvi

Lauri Soini 1558—60 myös rovastinkäräjillä Heikki Soini 1560

Lauri Olavinpoika Kontti 1575—76 Tuomas Laurinpoika Soini 1600—09 Antti Laurinpoika Pitkäniemi 1600—01 Yrjö Martinpoika Kontti 1619

Lauri Olavinpoika (Kauppila) 1624—30 Martti Pietarinpoika (Rami) 1625—27 Olavi Heikinpoika 1626

Yrjö Luukkaanpoika (Kontti) 1625—34 Martti Yrjönpoika 1645

Yrjö Laurinpoika (Sipilä) 1645 Kalli

Olavi Matinpoika Kalli 1600 Kallionkieli

Martti Markunpoika (Uljas) 1630 Kankaanpää

Erkki Honko 1600

Antti Laurinpoika (Vihtiläjärvi) 1600 Karhoinen

Lauri Antinpoika Karhois

^(Jouti)

1564—76 Niilo Kotkais 1556

Karttu

Niilo Seppä 1554—71 myös verokuntamies Niilo Sälli 1551-68

Olavi Niilonpoika

^(Sälli)

1563—72 myös laamanninoik.

Niilo Olavinpoika (Seppä) 1572-73 Kiiala

Antti Kyyny (Kynonpoyca) 1442 laamanninoik.

Kilvakkala

Heikki Vänni 1554 Olavi Kanko 1561

Pietari Heikinpoika 1568 Tuomas (Kilvakkalasta) 1583

Olavi Juhonpoika Tapiainen 1601 •••24 Erkki Sipinpoika (Hyssä) 1607

Pietari Pietarinpoika 1608—24

Yrjö Eskonpoika Kesti 1625—45 autiovouti, aitojen tark. ja kuudennusmies Kolkko

Niilo Kolkko 1544-60

Tuomas Laurinpoika Kolkko 1600—19 Kurkela

Pietari Pietarinpoika 1544—71 myös rovastinkäräjillä

Matti Laurinpoika Siiroi 1555—71 myös rovastinkär. ja laamanninoik.

Lauri Matinpoika (Siiroi) 1565

Pietari Heikinpoika 1573 Luhalahti

Paavo Ronkka 1554- -58

Lasse Juhonpoika Haikara 1557---83 myös laamanninoik.

Heikki Heikinpoika

^(Ronkka)

1624 Miettinen

Henrik Villinen 1442 laamanninkäräjillä

Janus eli Valerianus Pietarinpoika (kirj. myös Sebastianus) Uikki 1554--75 myös laamanninoik. ja rovastinkäräjillä

Heikki Martinpoika

^(Villi)

1566--75 Heikki Pakkanen 1576

Erkki Matinpoika ^(Uikki) 1627---35 myös kuudennusmies Luukas Matinpoika

^(Haveri)

1619---30 jahtivoutina v:sta 1628 Mnumäki

Heikki Olavinpoika (Sarkki) 1554 Olavi (Sarkki) 1600

Erkki Olavinpoika (Sarkki) 1629 Niemi

Jonis Nemis (Niemi?) 1442 laamanninoik.

Parkano

Juho Juhonpoika (Kauppi) 1624 Sven Martinpoika

^(Kana)

1630 Riitiala

Olavi Leikko 1442 laamanninoik.

Erkki Kianen 1554---58

Esko Heikinpoika (Läykki) 1624 Sarkkila

Heikki Tuomaanpoika (Sarkki) 1624 Sipsiö

Olavi Haima 1554---60 myös rovastinkäräjillä Heikki Haima 1557- -58

Pietari Eskonpoika (Eskeli) 1550---72 myös rovastinkär. ja laamanninoik.

Heikki Pietarinpoika (Seppä) 1600 Juho Pietarinpoika 1607

Pietari Olavinpoika (Eskeli) 1607

Juho Olavinpoika (Eskeli) 1619 myös verokuntamies (1626) Antti Sipinpoika (Haima) 1624

Tevaniemi

Erkki Jaakonpoika ^{(Ruusi) 1554---63} Erkki Nikula

^(Kianen)

1560

Heikki Pietarinpoika (Anttila) 1563 Niilo Erkinpoika

^(Kianen)

1568

Vincentius Simonpoika (Kianen) 1624---29 Vatsiainen

Heikki Luukkaanpoika 1544---61 Yrjö Heikinpoika ^{(Luukas) 1573} Luukas Matinpoika 1619

Yrjö Heikinpoika 1630

Niilo Yrjönpoika (Luukas) 1634 --36 myös kuudennusmies

Lautamiesten puumerkkejä 1600-luvun alusta. Puumerkki ^(<ruots. bomärke, asuntomerkki) oli talon tunnus, joka kulki perintönä isäntäpolvelta toiselle. Esineeseen piirrettynä se ilmaisi omistajan. Asia- kirjan alla puumerkki kävi

nimikirjoituksesta,

kuten nämä vero- ja tarkastusluetteloista poimitut mer- kit osoittavat. Vuodelta 1600: 1 Heikki Juhonpoika^(Siurunen)Raapimaa, 2 Tuomas

Laurinpoika

^Soini,

Jämijärvi, 3 Antti Laurinpoika (Reiska) Pitkäniemi, 4 Erkki Honko, Kankaanpää, 5 Antti Laurinpoi- ka,

Vihtiläjärvi.

Vuodelta 1607: 6 Tuomas Laurinpoika Soini, Jämijärvi (käytti toistakin merkkiä), 7 Olavi Juhonpoika

Tapiainen,

Kilvakkala, 8 Erkki

Sipinpoika

(Hyssä)Kilvakkala, 9 Pietari Pietarin- poika,Kilvakkala, 10 Heikki Mikonpoika (Turkki) Ikaalinen, 11 Tuomas Matinpoika ^(Heikkilä)Vähä- Röyhiö, 12 Juho Tuomaanpoika, Iso-Röyhiö, 13 Olavi Niilonpoika (Oja) Iso-Röyhiö, 14 Pietari Ola- vinpoika (Eskeli) Sipsiö, 15 Juho Pietarinpoika,

Sipsiö.

Vuodelta 1609: 16 Lauri Mikonpoika (Lau- rila) Vähä-Röyhiö, 17 Olavi Niilonpoika (Oja ^- käytti myös toista merkkiä) Iso-Röyhiö. Vuodelta

1619:

18 MattiLuukas, Vatsiainen, 19Yrjö Martinpoika (Kontti) Jämijärvi, 20 Tuomas Laurinpoika Kolkko, 21 Heikki Olavinpoika (Nyppeli) Heittola, 22 Juho Olavinpoika (Eskeli) Sipsiö.

Lähteinä VA 2479“ f. 50; VA 2486

f.

27; VA 2487

f.

27; VA 483 B“ f. 151 sekä Terhi Nallinmaa- Luoto, Hämeenkyrön historia I s. 528-529, 553.

Viljala

Tuomas Viljala 1554-55

Dominicus Viljala (Ollila) 1558 --60 myös rovastinkäräjillä Heikki Olavinpoika (Sollo) 1560

Niilo Vira

Vähä-Röyhiö

Lauri Paavonpoika (Laurila) 1554---72 Mikko Laurinpoika (Laurila) 1576---83 Tuomas Matinpoika (Heikkilä) 1607 Lauri Mikonpoika (Laurila) 1608-19 Reko Eskonpoika (Seppä-Heikkilä) 1624

Erkki Laurinpoika (Laurila) 1645

(edellä olevan luettelon vuosilukuja

erottavat

kolme pistettä tarkoittavat, että

asianomainen on

saattanut

olla poissa joiltakin välivuosien käräjiltä)

Vaikka kaikista Ikaalisten kylistä ei lautamiehiä juuri tässä käsiteltävänä ai- kana ^ollut, pitäjän eri osat tulivat kuitenkin kohtalaisen hyvin käräjillä eduste- tuiksi; olipa Ikaalisten miehillä toisinaan lautakunnassa enemmistö kyröläisiin ja viljakkalalaisiin

verrattuna.

Ehkä matkan pituus Parkanosta selittää ^{sen vä-} häisen mukana olon samoin kuin eräiden muiden syrjäisten kylien (Kovelahti,

Juhtimäki)

puuttumisen. Hyvän tien läheisyys puolestaan selittänee ainakin osaksi jämijärveläisten runsaan edustuksen.

Ei ole yllättävää, että lautamiehen toimi näyttää usein periytyneen isältä po- jalle. Vähän-Röyhiön Laurilassa oli lautamiehiä ainakin neljässä polvessa.

Muista voi mainita esimerkiksi Heittolan Nyppelin, Kartun Sällin, Vatsiaisten Luukkaan ja Jämijärven Soinin. Saattaisi hyvin ajatella, että isän kertomukset katselmuksista ja tarinat käräjätuvan tapahtumista herättivät pojissakin kiinnos-

tusta

lainkäytön koukeroihin. Vanha ansioitunut lautamies saattoi ^eroa pyytäes- sään esittää pojastaan itselleen seuraajaa, ja jos mieheen oli opittu luottamaan, pojan valinta oli pelkkä muodollisuus. Vaivojensa palkaksi lautamiehet saivat osan kihlakunnan sakkorahoista, jotka tavallisesti jaettiin kolmeen yhtä ^suu-

reen osaan: ^kruunulle, kihlakunnalle ja »syynsanojalle» eli kantajalle.

Sitä nuhteettomuutta, jota laki lautamiehiltä edellytti, katsottiin kyllä toisi- naan hieman läpi sormien. Vuonna 1560 tuomittiin lautamies Janus Uikki kol- men markan sakkoon mustelmasta, jonka hän oli lyönyt Erkki ^Kiaseen, ja myös Lauri Soinia sakotettiin metelöinnistä käräjillä.

⁷

Kihlakunnanoikeus valvoi yleisiä töitä

Tiet ja sillat

»Caickein twle siltoia ^tehdä, tietä perkata», sanoi maanlaki ja määräsi eri- tyisesti maantiet, kirkko-, käräjä- ja myllytiet yhteisesti kunnossa pidettävik- si.

^x

Kun rakennusvelvollisuus ulottui kruunun kaukaisillekin työmaille, linnoihin ja kuninkaankartanoihin, korvattiin niissä tehtäviä töitä erityisillä veroilla. Niin- pä Ikaalisissakin ^maksettiin keskiajan lopulla pääveroon kuuluvia päivätyöhau- kia ja kinkeriveron osana siltaohria. Kun verotusta 1558 yksinkertaistettiin, kruunu vaati talollisilta jokaista äyrinmaata kohti vuodessa yhden päivätyön, jonka halutessaan voi korvata kahdella äyrillä rahaa.

⁴

Lisäksi pitäjän ja kylä- kuntien

omat

yhteiset rakennustyöt jäivät paikkakuntalaisten itsensä kustannet- taviksi.

Ainakin jo vuonna 1630 jaettiin Satakunnassa käräjillä maantieosuuksia, jois-

ta

tietyt kylät ja talot olivat suoraan

^vastuussa.

Vammaskosken kihlakunnan- sillan rakentamisesta Hämeenkyrö ja Ikaalinen kuitenkin vapautettiin 1628.

Omia töitä olivat tärkeä Hämeenkyrön kirkkosilta sekä Karvianjoen yli Kan-

tin kohdalla vievä silta. Yhä vielä on Siltainnevan nimi muistona niistä kapu-

lasilloista, jotka näkyvät suurella kangastiellä 1600-luvun puolivälissä piirre-

tyssä kartassa. Myös Koirinevalla niiden läheisyydessä lienee ollut saman-

laisia maantiesiltoja. Jokin näistä silloista oli kyseessä myös 1658, kun kärä-

Pitäjän vanhat päätiet

Hämeenkankaan

tie

1 Järvenkylä. Nuutti 2

Vehuvarpee 3

Kuninkaanlähde 4 Niinisalo 5 Kantti ^(Skanssi) 6 Nummijärvi Pohjanmaan talvitie

1 Järvenkylä, Nuutti 7 Aningaistenlahti 8 Sikurin-ja

Läkään lahti 9 Kallinlahti 10 Karttu 11 Höytölä 12 Heittola 13 Veneslinnaja

Linnankangas 14 Parkano 15 Laurikainen 16Kuivasjärvi 17 Koskue

SatakunnastaPohjanmaalle vievä Hämeenkankaan ^-Pohjankankaan tie (kartassa vasemmalla) raivattiin kulkukelpoiseksi viimeistään keskiajan

lopulla.

Sitä voitiin kulkea ratsain, reellä tai hevosvetoisilla purilailla, ja postitieksi se kunnostettiin 1600-luvun puolimaissa.

Talvitie oli maantietälyhyempi ja joutuisampi mutta

kelirikkojen

rasittama. Sen alkuosa on tässä piirretty kulkemaan OsaranjaKolkon

länsipuolitse,

mistä

professori

N. A. Osara on kirjoittajalle mai- ninnut. Muilta

osin

kartta noudattaa Viljo Alasen tutkimaasuuntaa(Viljo Alanen,Kyrönkankaan vanha

talvitie.

^SatakuntaXIII. Kesämaantiestä on ilmestynyt Jaakko Koskelon ja Leo A. Lammin tutkimus

Hämeenkankaantien

varrelta).Kirjoittajan piirros.

jillä määrättiin Vehuvarpeen silta tehtäväksi urakalla Aureen neljänneksen kus- tannuksella.

¹⁰

Karhoisten salmessa ei siltaa ^ollut, ei myöskään Mansoniemen kohdalla,

mutta

eipä ollut kaksisia ^{teitäkään;} ne olivat melkein pelkkiä ratsupolkuja, joita pitkin saattoi kesäaikaan kuljettaa kuormia hevosvetoisilla purilailla tai kan- tosatulassa. Pyörillä varustettuja ajoneuvoja ei ollut koko pitäjässä vielä 1600- luvun alkukymmenilläkään. Tärkeä yhdystie oli mutkikas ja mäkinen Palinpe-

rän tie. Se johti Ikaalisten kirkolta moneen Lahdenpohjan kylään ja lopuksi val- takunnalliselle kangastielle, jota pitkin voitiin jatkaa vaikka ^Turkuun, Hämeen- linnaan tai Pohjanmaalle. Tämän runkotien historiasta ovat Jaakko Koskeloja Leo Lammi kirjoittaneet laajan ja monipuolisen kuvauksen.

¹¹

Talvisaikaan oli liikkuminen reellä joutuisaa, ja Ikaalisissa olikin poikke- uksellisen runsaasti hevosia jo 1500-luvulla. Heti kun Kyrösjärvi jäätyi ^ran- noiltaan kantavaksi, jäi Hämeenkankaan tie toissijaiseksi ja mieluiten kuljet- tiin Hämeenkyrön Järvenkylästä alkavaa talvitietä, joka meni ensin Aningais- tenlahdelle, siitä Osaran länsipuolitse Sikurinlahdelle, Läkäänlahdelle ja mait- se Kyrösselän

^rantaan

Hiidensarven länsipuolelle ja edelleen Kallinlahdelle. Ku- rinperän kautta matka jatkui Taivallahdelle tai

^-

ellei poikettu Ikaalisten ky-

lässä

^-

oikaistiin Karttuun ja sieltä Kiialan ja Höytölän ^ohi Heittolaan, missä tie nousi maalle Viljahan talon kohdalla. Täältä matka jatkui Linnankangasta ja Vääräjoen

^vartta

Parkanojärven eteläpäähän; jäältä poikettiin maalle lähellä järven pohjoispäätä, mistä jatkettiin vesistön suunnassa Kuivasjärvelle ja Mat- kuslammin kautta lääninrajaa ja Ilmajokea kohti.

¹²

Kyrösjärven jäällä tarvittiin talvisin viittoja, jotteivät kulkijat olisi lumituis- kussa ja pimeässä eksyneet. Tie tosin meni enimmäkseen niin lähellä järven länsirantaa, ettei eksymisvaaraa juuri ollut. Kyrösselän itäpuolen kyliin men- täessä jouduttiin kyllä ylittämään suuriakin selkiä. Parkanolainen Sven eli Soini Martinpoika

^(Kana)

vaati Kyrön käräjillä helmikuussa 1630 pitäjältä palkkaa siitä, _että oli raivannut ja viitoittanut Pohjanmaan tien. Hänelle päätetöinkin maksaa äyri joka talosta.

¹³

Vielä 1900-luvun alkukymmenilläkin viitoitettiin Kyrösjärvellä useita tal- viteitä, kuten hyvin muistetaan. Vähän erikoiselta

^tuntuu,

että Ison-Röyhiön Simo litu kävi talvella 1630 kirkossa ratsastaen eikä reellä. Kun hän kotimat- kalla huomasi koirien ajavan jäällä peuraa, hän ratsasti perään ja otti saaliin koirilta pois, mistä syntyi sitten lihava riita koirien omistajien, sipsiöläisten metsämiesten kanssa.

¹⁴

Ehkäpä talvitielle oli juuri tuiskunnut vahvalti ^lunta, ja litu arveli sen vuoksi ratsain kulkemisen olevan helpompaa.

Rakennusvelvollisuuksien laiminlyönnistä sakotettiin

Kun kylän ^tärkeimmät pellot oli jaettu aitaamalla kahteen isoon lohkoon ja

pantu sarkajakoon. kaikkien oli noudatettava lain määräämää työjärjestystä, jota

on sanottu vainiopakoksi. Sen tärkeimpiä seikkoja oli huolehtiminen yhteisis-

tä aidoista. »Walburin päiuänä tule caicki aidat tervehnä ^olla», määräsi maan-