IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA I

IKAALISTEN ENTISEN EMÄPITÄJÄN HISTORIA

VUOTEEN 1640 I

PENTTI ALHONEN PENTTI PAPUNEN SEIJA S ARKKI-ISOMAA

2. OSA

IKAALINEN ERÄALUEENA JA

KAPPELISEURAKUNTANA

KESKIAJALTA NOIN VUOTEEN 1640

PENTTI PAPUNEN

KIRJOITTAJAN

^SAATESANAT

Jo vähän ennen kuin Hämeenkyrön historian ensimmäinenosa valmistui, sain tilaisuuden osallistua myös Ikaalisten entisen emäpitäjän historiankirjoittami- seen. Vaikkaperehtyminen laajan kotiseudun varhaiseen menneisyyteen on vie- nyt arvioitua enemmän ^aikaa, voin tänään tuntea iloa ^siitä, että ^nyt ilmestyvä osuuteni ^vastaa ainakin aikakausiltaanja sivumäärältään ^sitä,mitä alkuaan so- vittiin.

Työni kestäessä olen saanut asiantuntevaa apua monelta ^taholta, jamielui- sa velvollisuuteni ^on osoittaa kiitokset ensinnäkin professori emer. Mauno Jo- kipiille, joka on Paikallishistoriallisen Toimistonpuolesta tarkastanut käsikir- joitukseni ja tehnyt sen johdosta joukon huomautuksia, joitaolen mahdollisuuk- sien mukaan koettanut noudattaa.

Erityisin kiitoksin tahdon mainitamyösHämeenkyrön historiankirjoittajan, fil. maisteri TerhiNallinmaa-Luodon, joka on antanut käytettäväkseni

runsaasti

mm. tuomiokirjoista ja voudintileistä tekemiään muistiinpanoja ^- samoin fil.

maisteri Jonna Vappulan, joka on luovuttanutkäyttööni Pohjois-Satakunnan uudisasutusta koskevan käsikirjoituksensa, ^avustanut arkistoainesten hankki- misessa ja esittänyt laatimani isäntäluettelon johdosta ehdotuksia, jotka olen voinut ottaa varteen.

Ikaalisten entisen emäpitäjän historiatoimikunta, erityisesti sen puheenjoh- taja, lehtori Jaakko ^Koskelo, sekä sihteeri Leo A. Lammi ovat kokeneina pai- kallishistorioitsijoina olleet kanssani jo aikaisemminkin hyvässä yhteistyössä

mm. Ikaalinen-Seuran merkeissä. Vaativien painotöiden laadukkaista toteutuk- sista tunnettu Vammalan Kirjapaino Oy on jälleen ansainnut asiakkaansa kii- tokset.

Horjuvan terveyteni vuoksi olen vielä erityisen kiitoksen velkaa vaimolleni Annelille, joka on jälleenollut apuna oikovedostentarkistamisessa, ja pojalle- ni ^Jukalle, jonka atk-tietämystä olen voinut käyttää henkilöhakemiston laati- misessa.

Käsillä oleva Ikaalisten varhaishistoria painottuu monestakin syystä Kyrös- selän lähiympäristöön, mutta uudempien vuosisatojen tutkimus tulee varmaankin tasapainottamaan kuvaa merkittävästi aikaisempien syrjäseutujen ^eduksi.

Helsingissä mikonpäivänä 1996

Pentti Papunen

IKAALISTEN EMÄPITÄJÄ 1650, kohtaitsenäistymisensä jälkeen.

Osa Hannu Hannunpojankartasta.

Kansallisarkisto.

1. JOHDANTO

Esihistoriallista aikaa seurasi noin puoli vuosituhatta kestänyt jakso, jota voidaan entisen Ikaalisen osalta nimittääeräkaudeksi, silläpyyntitalous oli täällä keskiaikana javielä uuden ajan alussakin

merkittävä

elinkeino.

Paikallishistorian tutkija voi vasta noin vuodesta 1540 lähtien nojata työs- sään alkuperäisiin asiakirjalähteisiin, sillä harvat keskiaikaiset maininnat pu- huvat ainaKyröstä Ikaalistakin tarkoittaessaan, javaikka yksittäisiä talonpoi- kia ja kyliäkin löytää jo 1400-luvun asiakirjoista, horjuva kirjoitusasu ja isot ajalliset aukot tiedoissajättävät päättelyn tuloksiltaanepävarmaksi. Niinpä kes- kiaikaisenKyrön osalta on koetettava ^varmistaa, ettäkyseessä on nimenomaan Hämeenkyrö eikä esimerkiksi Iso- eli Pohjankyrö, tai että 1439 mainittu Wa- rapoyka tarkoitti lähinnä Kilvakkalan Hätävaraa jaTukholmassa 1489 mainit-

tu Öyän saman kylän Äijöä tai Yijää, joista tunnetaan mainintoja 60 vuotta

myöhemmällä ajalta (Seppo Suvannon laatima selvitys näistä on kylläkin us- kottava). Täyttä varmuutta emme saa enää ^siitä, että Kyrön jaPirkkalan yhtei- sinä lautamiehinä 1442 olleet

Willinen.

Kynoypoyca ja Nemis todella olivat Miettisten

Villin.

^Kiialan Kyynyn ja Viljalan Niemen isäntiä.

1

Asutushistoriassa aikaisemminkin paljon harrastetun nimistöntutkimuksen alalta on viime vuosina ilmestynyt runsaasti uutta. Viitattakoon vaikka Jouko

Vahtolan

julkaisuihin Pohjois-Suomen asutushistoriasta tai Länsi-Suomen ger- maanisesta väestöaineksesta. Molemmat sisältävät huomioita myös Ikaalisten vanhasta

nimistöstä.

Seppo Suvanto on julkaissut ^Satakunnan keskiaikaista ta-

lonpoikaisnimistöä koskevan monografian, josta myös löytyy tulkintoja hen- kilönnimistöstä erityisesti luottamusmiesten, ammatinharjoittajien jaeränkävi-

jäin osalta.²

Vaikka ^{asutusta koskeva,} arkeologien ja historioitsijani kauan yksinomai- sesti kannattama kolonisaatioteoriaon viime aikoinasyrjäytynyt ns. jatkuvuus- teorian ^tieltä, ei tämä ole paljonkaan vaikuttanut käsityksiin Pohjanmaan asu- tuksen vähittäisestä synnystä yläsatakuntalaisen kaukoretkeilyn tuloksena. Niin- pä Kyrön muinaispitäjän, Ikaalinen siihen ^luettuna, voidaanyhä katsoa ulottu- neen alkuaan Lappajärven-Ähtävänjoen linjalle ^asti, mistä alkaen karjalaisten nautintakilpaili senkanssa Kainuunmeren rannikolla jaPohjanlahden perukassa.

Entiseen tapaan voidaan edelleenkin viitata asutusnimistön yhtäläisyyksiin Ikaalisten vanhan alueen ja Etelä-Pohjanmaan välillä korostaen kuitenkin

sitä.

ettei asuttaminen ole tapahtunut yhtäjaksoisena eikä aina edes yhdensuuntai- senakaanjatkumona ^seuduille, jotka olisivat olleet ennestään täysin ^asumatto- mia.

Nimivertailujen perusteella ^{voi sanoa, että} Kyrösjärven ympäristö sai huo-

mattavan väestönlisän eteläisiltä naapureiltaan. Pirkkalasta tai lähempää Hä- meenkyröstä tuli ehkä Kierikka Jämijärvelle, ViraRaapimaahan ja Hahka Salli- miin. Rahka ^muuten lienee perua lapin ^kielestä,

Jossa

^{se merkitsee ahventa,}

tai sittenkeskiajan ^saksasta, kuten Vahtola näyttääpäätelleen Lempäälän Rah- kakin osalta.³

Pirkkalasta lienevät tulleet myös Hulppo (Hulppojärvi on Juhtimäessä),Laa-

tu, Papunen, ^Runsas, Sälli, Toijanen, Villi ja Äijä (Äijänpoika oli Kilvakka- lassa). Messukylästä olivat ehkä lähtöisin eräsijan omistajaTurdo, Hallia, Kokko ja^Linna, Lempäälästä ^Lumia, Vesilahdelta^Kurkela,

Kärki.

^{Vänni, Riitia} ja Sark- ki. Myös vanhasta Karkusta löytyy Ikaalisiin viittaavianimiyhtäläisyyksiä, kuten Kuutti, Köntsi (Köntti),

Laatu.

Läykki, Pakkanen. Piipari, ^Untamo, VirajaVäinä sekä Mouhijärveltäkin Hiitu (vrt. Riitti ja ^Hiitelä), Kontti, Laatu, Nyppeli ja Pukara, sekä vihdoin Tyrväästä ^asti Katara, Saukko, Tapiola, Vataja, Viljakka ym.

Ikaalisista tai Ikaalisten kautta Etelä-Pohjanmaalle asutuksen mukana kul- keutunutta nimistöä on vuorostaan Kauhajoella

Keturi. Kuutti.

Kyyny, Nyp- peli, Piipari, Rahkola ja Äijänpoika ^-Ikaalisiin viitannee Ikkelänkin nimi. Ku- rikasta tunnetaan Jylli ja ^Orhanen, Ilmajoelta Ilkka, Pantti, Pöllö (Pöllönluh- ta) jaRahkonen. Edelleen Kyrönjokivartta alaspäin mentäessä löytyvätYlista- rosta Tuuri ja Untamala (Ikaalisista tunnetaan useitakin Untamo-nimiä), Isos- takyröstä Orainen (Orhanen). Vähästäkyröstä ^Kukko, Kuutti jaTapio. Laihial- le ovat asutuksen mukana ehkä Ikaalisista kulkeutuneet nimet ^Hartus,

litu.

^Nas-

kali.

Pakkanen jaSoini.

Josmennään idemmäksi, löytyvät Peräseinäjoelta ^Hahka,Kihniä ja^Runsas, Alavudelta Ikkala (viitannee Ikaalistenkylään), Kyrösjärvi ja Saukko sekäVir- tain puolelta Röyhkiö, joka on ehkä yhdistettävissä kylännimeen Röyhiö. La- pualta tunnetaan Karhu, Kihniö, Simpsiö (vrt. Ikaalisten Sipsiö) ja Härmästä Mansoneva. Lännessä asuivat ruotsalaisen uudisasutuksennaapureina Isojoen Kyyny ja^Kärki, Teuvassa Muotio ja Jurvassa

Karttu.

Kesti jaSoini.⁴ Esimerk- kejä löytyisi enemmänkin.

Itse laaja Pohjan Kyrö sai nimensä Kyroboåminne eli »Kyröläisten joensuu», nykyisin Isokyrö, juuri siksi, ettähämeenkyröläiset (ikaalislaiset heidän keräl-

lään) retkeilivät erämaillaan jakalavesillään kautta Kyrönjoen ja Lapuanjoen laajan vesialueen. Vanhimmat lähteet eivät puhu Satakunnasta Kyrön yhtey- dessä, vaan Hämeen Kyröstä ^(Koro affTaweste land, 1482ym.). Ikaalisten reitin varrella asuneitapidettiinkin hämäläisinä jo 1303 käydyn erämaariidan yhtey- dessä javielä myöhemminkin Hämeen katsottiin ulottuvan »suolamerestä suo- lamereen» eli Suomenlahdesta Pohjanlahteen. Myös varhaisemmat historioit- sijat ovat olleet varmoja ^siitä, ettäkyröläiset ^ovat »hämäläisten heimokuntaa»

tai että »enin osakansasta on hämäläisheimoa» ja»tänne (Ikaalisiin) tullut Hä- meenkyröstä».⁵

Vaikka Pohjois-Satakunnan etnistä hämäläisyyttä ei voida ^kiistää, ovat tun- netut tutkijat (Jalmari Jaakkola, Seppo Suvanto _ym.) katsoneet Satakunnan maakuntana jahallintoalueena jovarhain käsittäneen myös hämäläisetpitäjät

Kyrösjärven ja Näsijärven suunnalla. Kaikki historioitsijat eivät kuitenkaan ole tähän käsitykseen yhtyneet vaan ovat Väinö Voionmaan tavoin korostaneet muinaisen Hämeen mahtiasemaa Kokemäenjoen vesistön pohjoisilla latvoilla vielä sydänkeskiajalle saakka ^- viitattakoon tässä Jouko Vahtolan ja Jaakko Masosen tutkimuksiin.⁶ Kysymys Vanhan Ikaalisen »alkuperäisestä» satakun- talaisuudesta lieneekin edelleen syytä jättäälopullista vastausta vaille.

Lappalaiset, ikivanha vähemmistö

»Se on ihan epäilemätöin ja todistettavakin ^asia, että lappalaisia Ikälisien- kin alalla on asunut», kirjoitti pitäjän ensimmäinen historioitsija, Jämijärven kappalainen Wilhelm Carlsson noinvuonna 1870. Hän jopa luettelisuuren jou- kon kyliä Sydänmaalta ja sen ympäristöstä eli »Ikälisien Lapinmaalta». Par- kanon kirkkoherra Juselius osasi samaan aikaan ^tarkentaa, että lappalaisten jäl- keläisiksi saattoi yhä ^ulkonäön perusteella tunnistaa joitakin sukukuntia Kuu- sijärven, Kortteuden ja Jämiänkeitaan seuduilla.Viljo Alanen ja L. I. Kauka- maa ilmoittivat havaintonaan vielä niin myöhäänkuin 1932käytyään Kortteuden kylässä, että väki siellä oli pienikokoista ja »muutenkinerityyppistä».⁷

Myös kansainväliset tutkijat olivat jo varhain liikkeellä. Ruotsalainen ant-

ropologi G. Retzius ja saksalainenprofessori R. Virchow kävivät 1870-luvun alussa täällä suorittamassa mm. kalloindeksien mittauksia, mutta Sydänmaan

»lappalaisista» heidän arvionsa olivat kielteisiä: saamelaisten erikoispiirteitä ei voitu asujaimissa havaita. Lyhytkasvuisuus, tummaihoisuus, arka ja »villi»

olemus selittyivät heidän mielestäänköyhyydestä, ^nälästä, riisitaudistaja yleen- sä ulkoisista olosuhteistajohtuviksi.⁸

Nykyisen geenitutkimuksen keinoin on ajateltu saamelaisten samoin kuin suomalaistenkinalkuperän lopullisesti ratkeavan. Paljosta vaivannäöstä huoli- matta näin ei kuitenkaan ole toistaiseksikäynyt. Vaikka mielenkiintoisia tieto- jaon ^saatu, niiden sovittaminen yhteen arkeologian, paleoekologian, kieli- ja asutushistorian tulosten kanssa on yhä kesken. Saamelaisten nykyinen geneet- tinen merkkijakauma on monitahoinenja laaja, eikä heiltä löydy yhtään täysin

omaa merkkiominaisuutta, vaikka keskimääräisiäeroja esim. suomalaisiinon- kin osoitettavissa.

Kun Etelä-Suomen saamelaisista on erittäin vähän arkeologisia todisteita,

on esitetty (M. Huurre), että etelän lappalaiset olisivat olleet vain elintavoil-

taan eriytyneitä suomalaisia, metsästykseen jakalastukseen erikoistuneita syr- jäseutujen eläjiä, jotkaeivät siis geneettisesti olisi juuri poikenneet suomalai- sista. Erot olisivat syntyneet vasta saamelaistensiirryttyä pohjoiseen ja saatua Jäämeren rannalla eläneeltä esihistorialliselta väestöltä erilaistavia tekijöitä perimäänsä (V. Uibopuu).⁹

Kun ajatellaan esihistoriallisen asutuksen jatkuvuutta, voidaan Eero Kivi- niemen tavoin ^todeta, että »varhaiskantasuomijaesilappi olivat oikeastaan sama kieli» jaettä ^ne erilaistuivat vähitellen toisistaan ehkä noin 1500 eKr. lähtien kehittyen pohjois-kantasuomeksi ja kantalapiksi, joita silti vielä kauan ymmär- rettiin kummallakin taholla. Elintapojen jakielten erilliseenkehitykseen pani-

vat vauhtia suomalaisten kosketukset baltteihin ja germaaneihin. Varsinkin maanviljelyn yleistyminen oli omiaan vieroittamaan lappalaiset yhteyksistä suo- malaisiin. Tähän yhteyteen kuuluu Ikaalistenkylän talonnimi Taro(1541), jonka lapinkielinen vastine darro on tarkoittanut nimenomaan »lantalaisten»asuma- alueita.¹⁰

Myös ^muut Ikaalisten lappalaisperäisiltä vaikuttavat paikannimet ^ovatkiin- nostavia; voivathaneräät niistä olla varhaiskantasuomeapuhuvien esi-isiemme antamia yli kolmetuhatta vuotta sitten. On kuitenkin sanottava, etteivät^kota-, poro- ja peura-alkuiset nimet viittaa ensisijaisesti jos ollenkaan lappalaisiin, vaikka niin ^on usein ^luultu, sillä kota oli suomalaisten yleisesti käyttämä keit- tokatos, poro tarkoitti tuhkaa tai rapaa ja peura oli ikaalislaisten^tuttu riista- eläin vielä 1600-luvulla, kuten asiakirjoista näkyy. Lapin kielessä poro on boot- soi japeura^koddi, ja näidensanojen

mahdollinen

edustus nimistössä voisi kyllä viitata saamelaiseenalkuperään.

On joskus ihmetelty, miksi Karviassa on Suomijoki ja Suomijärvi, sillä al- kuperäisestä Suomesta (Varsinais-Suomesta) ne erottaa toinen vanha maakun-

ta, nimittäin Satakunta, jonka yli tai ohi on varsinaissuomalaista eränautintaa vaikea

kuvitella.

^Sen jälkeenkun Suomen nimi on voitu osoittaa(J. Koivuleh-

to) alkuperältään samaksi kuin Saame ja ^Häme, voitaneen Karvian Suomi-ni-

met selittää yhdistämällä ne täkäläisiin saamelaisiin eli lappalaisiin. Suomijo- ki ja -järvi sijaitsevatkin juuri samalla suurella sydänmaalla, jota vielä 1800-

luvullapidettiin lappalaisten viimeisenä reviirinä täällä.

Kylännimi Sammi ja sen eräalue Samminmaja sekä Sammatti-nimet Vaho- järvellä.Kihniössä ja Sydänmaalla on myös liitetty saamelaisperinteeseen," ja niiden jatkoksi voidaan luetellajoukko muitakin paikannimiä (lyhenne lp tar- koittaalapin kieltä):

Aivus, Aivusjärvi (Sipsiö) lp oaivvus ⁼ joen niska; Alkkia, Alkkian- keidas (Karvia) lp alkki ⁼ helppo; Arasalo (Iso-Röyhiö) lp ara ⁼ tulisija,

suolo ⁼ saari ^{(< ?} baltt.); Aure (Parkano) lp jaure⁼ järvi; Jauli (Juhtimä- ki) lp jalvi^{= suvanto;} Jotuni niemi (Leppäsjärvi 1797) lp jetanas ⁼ jätti- läinen, myös skandin.; Karttiperä ^{(Parkano, Aure),} Kartilan neva (1794 Karttu) lp karddi ⁼ aitaus, ^kaarre; Karvia lp karvit ⁼ karttaa, kiertää; La- pinharju (Nummijärvi) Lapinkaivo (Karvia, Tevaniemi)Lapinlahti ja -nie- mi (Nerkoo), Lapinperkiö ⁽¹⁷⁹³ Vatula) Lappi kangas (1792 Honkajo- ki); Markansaari lp markansadji ⁼ markkinapaikka; Narvi (Jämijärvi) lp nargi ^{= niemekäs;} Nuuskulampi (Iso-Röyhiö) lp njuksa ⁼ joutsen; Paale- järvi (Vatula) lp palin ⁼ porojen

kesälaidun.

Palinperä lp palkes ⁼ polku;

Paisua (Sipsiö) lp palsa ^{= mätäs;} Palvasaari, -lahti (Kiiala, Kank. Sinah- mi ym.) lp palva ⁼ palvelija; Pieksusaari (Isor. Juurijärvi) lp pieska, peska ⁼ notkelmat. kannas; Polso (Iso-Röyhiö) lp puolza ⁼ harju, töyräs;

Riutaskorpi ^(Aure) lp ^riudta, reuda ⁼ peurahirvas; Rokkalahti (Juhtimä-

ki 1802, Vahojärvi) lp roakke ⁼kalakoukku; Seitseminen. Seitämistön- maa ⁽¹⁸³¹ Iso-Röyhiö) lp sieidi⁼ seita, uhripaikka, myös lp ^seid, seit

= haltia; Taro(Ikaalisten kylä 1541) lp darro ⁼ suomalaisasutus; Unnan- lahti(Kiiala) lp unna ⁼ pieni (mahd. myös henkilönnimestäUnta, Unto);

Vatsiainen lp vazzatak ⁼ käytävä, vazzit ⁼ kävellä.

Etelä-Pohjanmaa sai asukkaansa enimmäkseen Ikaalisten ja Hämeenkyrön kautta rautakauden lopul- ta lähtien. Pisteet kartalla osoittavat nimiyhtäläisyyksiä Hämeen- ja Pohjan Kyrön kesken. Niiden mukaan vahvin asutusvirta näyttää kulkeneen Pohjankankaan jaKauhajoen kautta. Myöhemmin kes- kiaikana lienevät pirkkamiehet käyttäneet Näsijärven-Ähtävänjoen reittiä kulkiessaan Ylä-Satakun- nasta Pohjan perille. Piirros ^perustuu Hämeenkyrön historiassa (I s. 119) julkaistuunkarttaan. Ikaa- listen eteläraja on merkitty vuoden 1650 kartan mukaan.

Pirkkalaiset

ja

Pöh jan-romantiikka

Vaikka kysymykset kainulaisista, pirkkalaisliikkeestä ja kalevalaisen Poh- jan-runouden historiallisesta merkityksestä tuskin kuuluvat pitäjänhistoriassa ratkottaviin, on Ikaalisten osalta olemassa erityinen syy kajota lyhyesti myös niihin.

Siitä lähtien kun Jalmari Jaakkolajulkaisi 1920-luvulla tutkimuksensapirk- kalaisliikkeen synnystä ja Pohjois-Satakunnan vanhasta eräkulttuurista, ovat

Kyrösjärven reitti jasenAureen puoli olleet varhaishistoriallisena»Pohjan port- tina» erityisen mielenkiinnon kohteena. Kaukaisen Peräpohjolan asutus, nimistö,

murre ja kansanperinne ovat tulleet monipuolisesti valaistuiksi yläsatakunta- laisesta näkökulmasta(A. Puukkoja N. Valonenym.).¹²

Pirkkalaisten erioikeuksiinperustuva, lappalaisiin kohdistuva veroherruus, joka lienee alkanut viimeistään 1200-luvulla, oli suoranaistajatkoakainulais- ten toiminnalle Pohjanmaan pitkällä rannikolla. Siihen liittyi laaja asutustoi- minta ja kaupankäynti, joka jatkui aina 1500-luvulle eli siihen ^asti, kun ku- ningasKustaa Vaasa vähitellen peruutti pirkkalaisten erioikeudet kruunulle.

Monia Ylä-Satakunnasta polveutuvia Tornion-ja Kemijokilaakson sekä Län- sipohjan pirkkalaissukuja on mainittu ^nimeltä, ja vaikka niiden asutushistori- allinen alkuperä saattaa olla yhä kiistanalainen, voidaan Ikaalisten entisen pi- täjän alueelta luetella 1500-luvunpirkkamiesten käyttämiä nimiä:

Pakkaisia asui Miettisissä ja Tevaniemessä, Taro Ikaalisten ^kirkolla, Tapio Kilvakkalassa, jossa oli myös Äijö eli Äijänpoika (ehkä yhdistet- tävissäKyrön Öyän-nimiseen ^sukuun, joka käräjöi perinnöstä Tukholmas- sa jo 1489). Messukylästä tai Karkusta lähtöisin lienee ollut^Turto, joka omisti Ikaalisissaeräsijan nimeltä Metsämaja. Pohjolan pirkkamiehiä oli myös Untilainen, joka^tuo mieleen Ikaalisten Unta-ja Untamo-nimet sekä Untilankylän Hämeenkyrön rajalla. Noppa löytyy Viljakkalasta ja Nop- pari Heittolasta sekä kuuluisaan Kurki-sukuun ehkä viittaava Kurkelan kylä Ikaalisista. Jos siirrytään Perämeren rannikkoa lähemmäksi Oulua, tavataan Kuivaniemeltä Sarkkinen. lijoelta

Lumiainen.

Haukiputaalta Pöllö ja Oulunsuulta Karhu (vrt. Parkanon Karhu). Limingassa asuivat Ikaalisistatunnetut lito ^(litu) jaKanko. ¹³

Jouko Vahtola ^on laajoja nimi- ja sanastovertailuja tehtyään korostanut hä- mäläisten osuutta Peräpohjolan asuttamisessaja arvostellut Jalmari Jaakkolan käsityksiä ^todeten, ettei kyseisen asutuksen synty »ole voinut pääosinkaan ta-

pahtua sillä tavalla Ylä-Satakunnasta jaPirkkalan seudulta,kuten Jaakkola edel- lyttää...» Lisäksi Vahtola huomauttaa, »ettei Pirkkalan seudun nimistössämil- lään poikkeavalla tavalla tule esille yhtenevyyksiä Peräpohjan kanssa», mikä näkyy ^siitäkin, »ettei esim. suuren Pirkkalan kylän 1500-luvun sukunimistös- sä oleyhtään _samaa nimeä Tornionlaakson kanssa.»¹⁴

Ruotsinmaalainen tutkimus on osaltaan pyrkinyt kiistämään »birkarlien»

suomalaisen alkuperän vaikkakin heikolla menestyksellä. Luontevampaa olisi ehkä silti nykyisin puhua pirkkamiehistä kuin pirkkalaisista, jottavältettäisiin mielikuvien liittäminenjuuri Pirkkalan pitäjään tässä yhteydessä.

Kainulaiset pirkkamiesten edeltäjinä olivat Jaakkolan mukaan _myös yläsa- takuntalaisia, jotka aloittivat Kyrösjärven reitiltä kaukoretkensä Pohjanmaalle jonuoremmalla rautakaudella jakenties myötävaikuttivat Kyrönjokisuun van- hemman asutuksen häviämiseen sieltä. Ikaalisten emäpitäjän alueelta ei kui- tenkaan löydy Kainuu -nimistöä enempää kuin kainulaisiin viittaavaa kansan- perinnettäkään, jotenkokokysymys voitaneen tässä sivuuttaa. Seppo Suvanto

olettaakin kainulaisten asuneen Varsinais-Suomen jaAla-Satakunnan rannikolla jatehneen Pohjan-retkensä sieltä meritse.¹⁵

Jalmari Jaakkolan tutkimukset, jotkakorostivat voimakkaasti Ylä-Satakun- nan jatäkäläisten pirkkalaisten yleistä historiallistamerkitystä, tekivätpohjan- kävijöistä »ihmeellisimmän ja vanhakantaisimman taloudellisen mahtitekijän Venäjän, Norjan ja Ruotsin vaihemailla.»¹⁶ Yhdistettyinä kansalliseepoksen sankarirunouteen noilla varhaishistorian romantisoiduilla mielikuvillaon ollut tietty vaikutus nykyisten yläsatakuntalaisten historiankäsitykseen. Niinpä on muodostettu kokonainen maakunta ja talousalue nimeltä ^Pirkanmaa, keskus- paikkana Tampere, monien Pirkka-nimeä kantavien järjestöjen ja liikeyritys-

ten kotipaikka. Tälle ilmiölle voi löytää vastineen 1600-luvun ^alusta, jolloin voimistuvan Ruotsi-Suomen hallitsija otti itselleen arvonimen »Kainulaisten ja lappalaisten kuningas» ja alkoi mahtinsa tueksi rakennuttaa Oulujärven erä- maahan Kajaanin ^linnaa, josta^tuli vuosisatoja myöhemmin

Kainuun

^maakun-

nan keskus.

Yhteyksiä Peräpohjolan rikkaisiin pirkkalaisiin syntyi Ikaalisista yllättäen vielä ^1625, kun Kolkon talon pojan, Ikaalistenkappalaisen Filippuksen poika Nikolaus nimitettiin Ylitornion lohipitäjän kirkkoherraksi. Myös tämän tyttä- renpojat toimivat pappeina Tornionlaaksossa eläen vanhaan pirkkalaistapaan.

omistaen poroja, vieläpä lapinnaisia ^niiden hoitajina (ks. lukua Kolkon pap- pissuku).¹⁷

Saksalaiskaupan muistoja

Keskiaikaa tutkiessaan Suvanto on kiinnittänyt huomiotarunsaaseen ^ruot- salaiseen javarsinkin saksalaisperäiseen henkilönnimistöön Pirkkalan jaKan- gasalan pitäjissä ja katsoo sen osoitukseksi alasaksalaistenkauppiaiden jakä- sityöläisten asettumisesta tänne.¹⁸ Näin lienee tapahtunut jonuoremmaltarau- takaudelta ^{lähtien, mutta} paikalliseen väestöön sulautuessaankin tulijat ^ovat yleensä säilyttäneet vierasperäiset nimensä. Osaksi ne voivat tietysti ollamyös kulttuurilainoja, jollaisia syntyy runsaasti vielä nykyäänkin.

Pohjois-Satakunnan erämaiden turkisrikkaus ^on epäilemättä ollut kaukais-

ten kauppamiesten kiinnostuksen tärkein syy. Kolkon rautakautisen asutuksen läheisyydessä. Sikurinlahden vastakkaisella puolen, ovatRahasaari jaRaha- niemi, joiden nimet kuuluvat muinaisenturkiskaupan yhteyteen. Merkityksel- lisin on niiden lähelläjo 1644rajapaikkana mainittu Saksalaisten kivikoko ^(Sa- xalaisten kiwicoco),¹⁹ kaiketi häiriötöntä vaihtokauppaa varten yhteisesti so- vittu merkkipaikka. Sen läheisyyteen liittyvät myös Ikaalisten vanhimmatkir- kolliset perimätiedot ^(ks. lukua Ensimmäiset pyhäköt). Saksalainen, saksa, tar-

koitti jo sinänsä ulkomaista kauppamiestä samoin kuin ^kesti, joka on Ikaali- sissakin ollut suku-ja talonnimenä.

Seuraavassa luetellaan joukko entisen Ikaalisen alueella esiintyneitä ky- län-, ^{talon-, suvun-} ja paikannimiä, joiden saksalaisperäisyyttä on pidetty joko

varmana tai ainakin mahdollisena. Eräät näistä voidaan tosin selittää kotoisel- takin pohjalta. Ruotsalaisperäiset nimet eivät tässä ole yhtä kiinnostavia, sillä vuosisatoja kestäneen valtioyhteyden vuoksi niilläon nimistössämme aina ol- lut tietty

kotimainen

^status. Paikallisen nimen saksalainen vastine varianttei- neen on sulkeissa:²⁰

Alppi (Aihe, Albi, ^Albrecht), Hahka ^(Hahkis, Hacho), Haikara (Haicho), Haima (Haimo), Haveri (Hawirih. Hawart), Heittola ^(Heitto, Haitto), Hiitti(Hiddin, Hitin), Hyssä ^(Hitza, Hinzo), litu(Ido, Ida), Ikaa- linen(Iga. Igo, Igilaym.), Kalli ^(Kalli, Gall),Kapari ^(Gabo, Gappe),Kart-

tu (Gardo, Carduin), Karvia (Garva), Kavo ^{(Gawo, Kauwo),} Kierikka

(Gereka, Gerike),Kontti (Condila, Gontio), Kuortti ^(Kort), Laukkala ^(Lau- ga. Lauc). Leikko ^(Leic, Laico), Leutola ^{(Leuda.Leudi).} Läykkälä ^(Leuc), Memmo ^(Memmo, Memo ^-pn Sipsiössä), Miettinen (Mieto, ^Med), Muo- tia (Muatin, Muotine), Nukka (Nocke, Nokke), Peijari ^(Peiari. Beiarin), Pertta ^(Berta), Rahkola (Racho), Riitiala (Rid. Rith), Salava (Salwan), Uikki(Wick), Untamo (Unda, ^Undo), Upari (Üb. Upe), Vakeri (Wagher), Vatsiainen ^(Wazzo), Vatula (Vadila), Viljakka (Willica), Viljala (Wilia), Villi (Willigus).

Muinaissuomalaisina, suorastaan kalevalaisina tunnettujen nimien ^(Kavo, Rahko, Untamo ym.) otaksuminen alkuperältään germaanisiksi saattaa kum-

mastuttaa mutta ei ole aivan ^tavatonta, jos ottaa huomioon, että kieleemme^on siltä taholta saatu lainoja pronssikaudelta asti eli ajalta, jolloinuseimmat kan- sanrunoistamme eivät vielä olleet syntyneetkään. Turkiskaupan vaihtotavara- na olivat silloin varsinkin ^aseet, janiinpä kielemme rikastui germaanien käyt- tämillä sanoilla kuten ^miekka, keihäs, puukko ja huotra. Ovatpa itse kauppa samoin kuin esim. kihlat saatu samalta taholta.²¹

Kalevalaisia kaikuja

Lienee

perää siinä kihniöläisten 1852 runonkerääjä B. A. Paldanille ilmai- semassa käsityksessä, että »jos olisi niitä(runoja) ^viisi-,kuusikymmentä vuotta ennen tarvittu, niin silloin niitä enemmän ^{saatu olis,} kun nyt, sillä ne ovat jo hyljätyksi tulleet ja ihmisten muistista erinneet.»Kerääjällä oli silti syytä tyy-

tyväisyyteen. sillä »ei runot täällä olekkaan aivan unhotuksiin jääneet ^- van- hat sanovat täällä ennen Kanteleillakin lauletun.»²²

Paldani sai pannuksi muistiin parikymmentä kalevalamittaista^runoa, jou- kossa 31-säkeisen

karhunloitsun.

^{mutta ne} eivät olisikyenneet kääntämään kan- sanperinteen tutkijoiden katsetta kaukaisesta runo-Suomesta länsisuomalaiseen Ikaalisten pitäjään, ellei historioitsija Jalmari Jaakkola olisi opettajansa Kaar- le Krohnin esimerkkiä seuraten ottanut 1920-luvulla tutkiakseen Ylä-Satakun- nan »kalevalaista» nimistöä. Jaakkola julkaisi piankin ^teorian, jonka mukaan Kalevalan kertovat sankarirunot olivat syntyneet kainulais- ja pirkkalaisliik- keen sekä viikinkikulttuurin innoittaminaLänsi-Suomessa, kulkeutuneet poh-

Kalevan mänty, Riitiala. Jalmari Jaakko- la, Suomen varhaishistoria, valok. Helmi Virtaranta.

joiseen Perämeren rannikolle ja sieltä

asutusvirran

^{mukana Oulujoen vesistöä} ylös Vienan Karjalan laulumaille, mistä ne 1800-luvun alkukymmenilläkerät- tiinkansalliseepoksemme perusaineksiksi.

Rohkeiden väitteidensä tueksi Jaakkola toi 1500-luvunverokirjoista löytä- miään ^nimiä, joita näytti olevan erityisen runsaasti Kyrösjärven ^{reitillä, mui-} naisella »Pohjan portilla», joksi hän nimittiAureenlopelta alkanutta vesitieyh- teyttä Vääräjoen, Parkanojärven ja Kaitainvetten kautta Jalasjoelle tai Seinä- joelle sekä niitäpitkin Kyrönjoen suulle. Myös Ähtärin reitti oli pirkkalaisten suosiossa, sillä sieltäkin jatkuivesitie Lappajärven ja Ähtävänjoenkautta Poh- janlahdelle.

Kalevalaisten »Pohjan sankarien» jälkeläisiksi jatodellisiksi historiallisiksi henkilöiksi Jaakkola luonnehti muinaisrunoston Joukahaiset^(Pietari jaOlavi)

1540-luvun ^Sikurissa, Tarsilaiset, Äijänpojat, Vännit ja Tapiaiset (Kihniössä ja Kilvakkalassa ym.) sekä tietysti itse sankarisamaani Väinämöisen jälkeläi-

set Väinät Inkulassa ja sen naapurikylässä Sipsiössä. ^{Sieltä tunnetaan lisäksi} Untamo ja

hämäläisten

jumaliinviittaava ^Rahko, kutenkirkonkylästäkin sekä Ilmatar ⁽

Ilmoiteli: llmottula

⁾ Vähästä-Röyhiöstä. ^(Hiirten- sarvi, Hiitelä, Hiitti⁾ on tässä yhteydessä syytä viitata, ja kaiken kukkuraksi löytyy kokonainen Kaleva- nimien ryväs ⁽Kalevan vainio, lähde, mänty, mettä

jne.) Höytölän jaRiitialan kylistä. Nerkoosta tunnetaan Kalevaisten tie jaKa- levan ^kivi, ja Pohjan-runoudessa keskeisestä ihmemyllystätai maailmanpatsaasta Sammosta muistuttavat Jaakkolan mukaan rautakautinen Sammio eränkävijä- kylä jakenties Sammatti- nimetkin.²³

Joitakin nimiä voitaneen lisätä edellistentäydennykseksi. Jaakkolaltajäi ai- koinaan huomaamatta, että Kankaanpään Venesjärvellä oli kuivatuksissa hä- vinnyt Sinahminjärvi ja siinä Tursaansaari ja Tursaannenä (Turschannänä

1766) sekä Ikaalisten Kallionkielessä 1837 rajapyykillä merkitty

Kullerinmä-

ki. Ensiksi mainittu nimi viitannee Kalevalassa pelottavana vedenkurimukse-

na mainittuun Kinahmiin ja Tursas merihirviöön nimeltä »Iki Turso Äijän poi- ka». Äijö ja Äijänpoika tunnetaan 1550-luvulta kilvakkalalaisena erämiessu- kuna. Mitä^taas tulee Kullerin

nimeen.

Jaakkola katsoi sen viittaavan kansan- runon Kullervoon, _mutta ei löytänyt nimeäYlä-Satakunnasta, ainoastaan ete-

lämpää.²⁴

Vaikka Krohnin-Jaakkolan maantieteellis-historiallinenkansanrunojen tul- kintatapa on ollut tutkimuksessa vallitsevana toiseen maailmansotaan ^asti, osaksi myöhemminkin, siihen on kohdistettu myös kritiikkiä. Vienastajaetelämpääkin kerättyjen ^suurten eeppisten _runoelmien alkuperä ^on Lönnrotin tavoin haluttu nähdä idässä. Kalevalan 150-vuotisjuhlien merkeissä ilmestyi mm. Heikki Kir- kisen poleeminen tutkimus, jossa monien huomionarvoistenkarjalaisnäkökoh- tien ohella kuitenkin myönnetään, että ^monet Vienan runonlaulajasuvut olivat tulleet asuinsijoilleen lännestä.²⁵

Hieman yllättäen on uusimmista arkeologisista löydöistä tullut tukea länti- sille näkemyksille. Viikinki-ja ristiretkiajan kaivaukset ovat antaneet todistei-

ta itärajan lähellä Kainuussa olleen väestön yhteyksistä Ylä-Satakuntaan. ^eri- tyisesti Tampereen seudulle.²⁶

Kalevalamittaisen runon tuttuudesta eri puolilla vanhaa Ikaalista on myös runsaasti todisteita. Vanhimpiin, alkuperältään ns. varhaiskalevalaisiin säkei-

siin kuuluu Sipsiöstä 1852 muistiinmerkitty jakso isännän ylistyksestä ja Jä- mijärveltä pitkähkö, Kantelettareenkin sisältyvä »Hiiri metsähän menevi». Mi- niän runon toisintoja on saatu sekä Kankaanpäästä, Karviasta että Parkanosta ja loitsuja, karhun nostatussanoja, karjan lukuja, madon sanoja, veren seisot-

tamiseen.

^raudan jatulen vihoihin tarkoitettuja manauksia^tunnetaan mm. Hon- kajoelta.²⁷ jotenkaikki vanhan emäpitäjän kulmat ovat ansioituneet kansanru- nouden säilyttämisessä, kenties sepittämisessäkin. Runossa »Rita riihen riski piika» on niin vahva paikallisväri (tunnetut talonnimet Kana, Linna, Leikko ym.), että sen on täytynyt syntyä Kihniössä tai Parkanossa vielä suhteellisen myöhään. Muistiinpano on vuodelta 1852.²⁸ Keskiaikana ilmaantuirunoperin-

teeseen myös kristillisiä vaikutteita. Niistä kerrotaan enemmän luvussa Uskon- käsitykset uudistuvat.

Suulliset perimätiedot ja muinaiset kansanrunot ovat kiehtovia mutta läh- teinätoissijaisia, kun paikallishistorioitsijan käytettävissä on 1500-luvulta läh- tien yhä runsaammin alkuperäisiä asiakirjoja. Seuraavassa onkin välttämätön- tä keskittyä niihin.

Ikaalistenasutuskeskiajan lopulla. Lahdenpohja ja Aure olivat Kyrönpitäjänneljänneksiä.Seläntausta siirretty myöhemmin Viljakkalan neljänneksestä Ikaalisiin. Hämeenkyrön ja Viljakkalan ^asutuson jätetty tähän merkitsemättä,lappalaisperäiseksiarveltu _asutusW. Carlssoninmukaan. Joitakin raja- ja muita

merkkipaikkoja on mainittu nimeltä. Piirros kirjoittajan.

2. ERAMAAT JA ^MUUT

KAUKO-OMISTUKSET

Rautakaudelta saakkajatkunut eränkäynti oli jomenettämässä merkitystään, kun ensimmäiset siitä kertovat asiakirjat Ikaalistenkin osalta laadittiin. Maata- lous oli keskiajan vuosisatoina saavuttanut pääelinkeinon ^aseman, ja erämai- den asuttamista alettiin 1500-luvulla kiirehtiä valtiovallan taholta. Kaikkein vanhimmat kauko-omistuksetKyrönmaassa jamuualla Suupohjassa oli asutettu

jositä ^ennen, javain paikannimet antavat niiden alkuperästä enää viitteitä.

Kuningas Kustaa Vaasan käskystä tapahtunut erämaiden luettelointi antaa

mahdollisuuden

^{ikään kuin} poikkileikkauksena tarkastellaPohjois-Satakunnan ikivanhaa eräelämää ja -kulttuuria. Vuonna 1552 tutkittiin kihlakunnan vou- din Niilo Ingenpojan valvonnassa kaikkien silloisten eräsijojen ja kaukaisten kalastuspaikkojen laatu jaomistussuhteet. Samalla määrättiin uudistiloiksiso- pivat eräsijat pysyvästi asutettaviksi ja verotettaviksi; nimettiinpä niille saman tien raivaajatkin, joiden oli määrä ^muutaman vapaavuoden jälkeenalkaa mak- saa asumuksestaanmaaveroja. Monet eräomistukset tosin havaittiin ainakin tois- taiseksi maanviljelyyn sopimattomiksi, kutta kruunu oli nyt ottanut ne erityi-

seen silmälläpitoon jauhkasi päästää tänne Savosta lisää uudisasukkaita, ellei- vät vanhat omistajat asuttaisieräsijojaan nopeasti itse.

Pelkät kalastuspaikat ja linnustusmetsät jätettiin tässä vaiheessa entisille omistajilleen. Niistä olikin maksettu veroinakaloja ja turkiksia varhaiskeski- ajalla asti: »leiviskätuoretta kalaa niiltä jotkakalastavat ^... jakaksi valkonah- kaa koukulta», sanottiinjo Kyrön oikeuden säännöksissä. Kruunun päivätöitä lunastettiin 1300-luvulta lähtien maksamalla haukiajousiluvun ^mukaan, jaesim.

1530 kruunu vaati oravannahkoja ^niiltä, jotkametsästivät erämaissa.¹

Talonpojat ymmärsivät aikaa myöten ruveta vastustamaan eräsijojensa pak- koluovutusta väittämällä, _että yksi ja toinen eräpalsta oli muka otettu huomi- oon entisten aikojen veronpanoissa eikä niitä sen vuoksi voitaisi ottaa heiltä pois ilman että talojen maaveroja vähennettäisiin. Tällaisia väitteitä ei kursai- lematon Kustaa Vaasa olisi ottanut kuuleviin ^korviinsa, mutta sata vuotta myö- hemmin voitiin joväittää melkein mitä ^tahansa, sillä kruunun arkistojen hoito oli paikallishallinnon osalta vielä varsinpuutteellista jatositteiden löytäminen työlästä.

Asutustoiminta hidastui 1500-luvun lopulla sotien jakatovuosien myötä seu- ranneina autioitumisen vuosikymmeninä, ja monet erämaat jäivät alkuperäis-

ten valtaajiensa jälkeläisille polvesta polveen, vaikkei asujia ja uudistiloja niille

ilmestynytkään. Kustaa Vaasan itsevaltaisesti määräämä ja suurisuuntaiseksi tarkoitettu erämaiden»peruutus» ei siis täysin ^toteutunut varsinkaan Pohjois-

Satakunnan osalta.²

Monet eräsijat oli varustettu rakennuksilla ^niin, että niillä voitiin hyvinkin oleskella vaikka ympäri vuoden myös kaskia viljellen. Tämä ilmenee jo 1552 mainituista erämaiden nimistä: Riihiniemi (Viljakkalan), Ruhanpirtti (Kilvak- kalan). Patopohjan pirtti (Karhoisten), Rautalahden pirtti (Höytölän), Kangas- järvenpirtti (Miettisten), Petkeleenmaja (Kilvakkalan), Samminmaja, Kovelah- denmaja, Heittolanmaja sekä Kiialan Keskivedenmaja ynnä Ikaalisten kylän Kodes- eliKodisjärven eräsija.³ Maja- tai pirtti-nimen eräsija saikin varsin luon-

tevasti.

kun ensimmäinen rakennus sinne valmistui pyyntimiesten tukikohdaksi.

Saunoja, aittoja, veneitä ja kalanpyydyksiä kunnollisella eräsijalla tarvittiin, ja niitä sinne myöshankittiin.⁴

Eräsijat 1500-luvulla

Omistuksia naapuripitäjissä

Ikaalisten asumattomat pohjoisosat, ^Parkanon, Kihniön ja Karvian metsät sekäKankaanpään länsi- ja lounaisosat olivatKyrösselän rantakylien luonnol- lisia kaukonautinta-alueita. Oman suurpitäjän rajojen ulkopuolella oli enää vain muutamia ikaalislaisteneräsijoja.

Kauimpana ^lännessä, nykyisen Isojoen Vesijärvellä, oli ainakin jo 1552 Vat- siaisten Siiron eräsija jakalavesi. Luettelo tosinkäyttää nimeä Veitsijärvi, mutta

paikalla säilyneet Siiro-nimet osoittavat, ettäkyseessä oli juuriVatsiaisten^Lasse, Heikki ja Olavi Siiroin erämaakappale. Heillä mainittiin olleen sinne kotoa matkaa 20 peninkulmaa. Nykyisin mitoin ja linnuntietä matkaa kertyisi noin 80 kilometriä.⁵ Tiettävästi Siirot asuttivat itse pysyvästi tämän eräsijansa.

Samalla suunnalla olluttaKodesjärven eräsijaa jakalavettä omisti 1552 niin ikään kolme Ikaalisten talollista, Erkki ja Mikko Rahkoi sekä Niilo Kolkko.

Matkaa heillekertyi kotoa erämaalleen 18 silloistapeninkulmaa, nykyisin mi- toin linnuntietä noin 60 kilometriä. Vielä vuonna 1589 ja paljon myöhemmin- kin ikaalislaiset kävivät eräsijoillaan, vaikka ne oli periaatteessa jo otettukin

heiltä kruunun uudisasutukseen.

Siikaisten Lavasjärveksi on aiheellisesti arveltu Summin Heikki Hiekan ja Pekka Ängön eräsijaa, josta käytettiin 1552 nimeä Laxi träsk. Myöhemmintämä

laaja eräalue tunnettiin nimellä Samminmaja, minkä lisäksi perimätiedotkin mainitsevat seudun saaneen asukkaansa Ikaalisten Sammista. Etäisyys kotiky- länjaerämaan välillä oli 12 peninkulmaa, nykyisin mitoin noin 55 km suorin-

ta tietä. Osara vaati neljännestä Sammin erämaasta, jaasiastakäräjöitiin kau- as 1700-luvulle asti.^5a Väitettiin,_että sammilaiset olivat ostaneet eräsijat 1500- luvun lopulla hämeenkyröläisiltä. Sammin eräsijat olivat kuitenkin vanhempia, ja Sammin lähinaapuri Kilvakkala katsoi omistavansa erämaitaanpakanuuden ajoista asti.

Kaupan kohteeksi joutui myös Suolijärven erämaa, joka sijaitsi Vuorijärvellä Samminmajan lounaispuolella. Suolijärvi kuului siihen laajaan kyröläisten erä- sijojen ryhmään, josta käytettiin nimeä Reutto eli Reuttamo. Sirkkalalaiset myi- vät Suolijärven Sammin kylälle joskus ennen ^vuotta 1589.⁶ Samminmajassa oli Osaran lisäksi eräsijoja myös Untilalla ja Pyöräniemellä. Kun kysymyksessä oli erittäin laaja ^alue, siihen lienee kuulunut useitakin yksittäisiä eräsijoja, myös myytyjä ja ostettuja, ^mutta epäilemättä sammilaisilla oli Lavasjärven seuduil- la myös alkuperäistä nautintaa.

Toistakymmentäkilometriäetelämpänä oli kilvakkalalaistenlaaja Petkeleen- moja, jossa Heikki Kesti jakoveljineen piti tapanaan kalastella. Apajista tuli riitaa ulvilalaisten^kanssa, ja asiasta mentiin käräjiinkin 1670. Vaikka Petke- leenmajaa ei mainita 1552 eräluettelossa, _on syytä Seppo Suvannon tavoin kat-

soa, ettäkysymyksessä oli vanha eräomistus. Matkaa sinne kertyi Kilvakka- lasta linnuntietäkinyli 50 kilometriä.

Pohjoisessa, nykyisen Kauhajoen puolella, oli Nummijärven eräsija ja^kala- vesi, jota höytöläläinen Pekka Niilonpoika jaKiialan Lauri omistivat yhdessä

1552. Heillä oli sinne kotoa matkaa 15 vanhaa peninkulmaa ja linnuntietäkin liki 60 kilometriä.

Kauimpana ^idässä, nykyisen Kurun kirkon ^tienoilla, oli Ruoveden Keihäs- järven eräsija, jonka omistajaksi merkittiin 1552 Olavi Jaakonpoika Kilvak- kalasta. Jalmari Jaakkola otaksuikin kilvakkalalaisten omistaneen tätä, vielä- pä Tapiolahdenkin eräsijaa Ruovedellä, _mutta uskottavamman selityksen esit- tänyt Jorma Vappula ^katsoo, että Kilvakkala perustuu tässä kirjoitusvirheeseen ja että todellisuudessa olikyse Viljakkalan eräsijasta, johon sen eräluettelossa mainittu etäisyys, seitsemän peninkulmaa, näyttää paremmin soveltuvankin.⁸ Voi myös panna ^merkille, että välittömästi ^ennen Keihäsjärveä luettelo mai- nitsee kaksi (muuta) viljakkalalaisten eräsijaa. Sekä Kilvakkalassa ettäViljak- kalassa oli verokirjojen mukaan Olavi-nimisiä talollisia, mutta kun

isännimis-

tä ei ole tietoa, asiaa ei voi tämän perusteella ratkaista. Keihäsjärven eräsijan ikaalislaisuusperustunee siisväärinkäsitykseen, ^mutta ansainnee silti tulla täs- säkinyhteydessä mainituksi.

Aurejärvi ympäristöineen kuului 1500-luvulla Ruoveden pitäjään. Tevanie- mellä ja Höytölällä oli siellä vuonna 1552yhteensä kuusi eräsijaa, joidenetäi- syydet kotoa olivat 3-6 peninkulmaa. Koska eräsijat tästä päättäen olivat var- sin hajallaan, voi ^olettaa, että etäisimmät niistä sijaitsivat nykyisin Kurun kun-

taan kuuluvan Itä-Aureen puolella. _Tevaniemen Erkki ^Ruusi, Niilo ja Erkki Kianen, Pekka jaTuomas Musta sekä Höytölän Juho Janakka omistivat yhden eräsijan jakalaveden ^kukin, mutta jo 1589 maantarkastuksessa tevaniemeläi-

set kertoivat, »että Savon talonpojat olivat ottaneet ne (Aureen erämaat) pois ja asuvat niillä.»⁹ Sehän oli ollut esivallantarkoituksenakin, eivätkä valitukset

tietenkään

^auttaneet, koska tevaniemeläiset eivät olleet halunneet itse eräsijo- jaan ^asuttaa.

Ikaalistenrajojen ulkopuolella erämaita oli myös etelässä, Hämeenkyrön ja nykyisen Suodenniemen puolella, melko lähellä omistajiensa asuinpaikkoja.

Vesajärvellä, josta käytettiin myös nimeä Pukarajärvi, omistivat veljekset Heikki

HÄMEENKYRÖLÄISTEN JA VILJAKKALALAISTEN ERÄSIJOJA IKAALISTEN ALUEELLA 1500-LUVULLA

1 Ruonojan pirtti Urjaisten Kulhian ja Turkkilan Ollikan 2 Kauhajärvi Räystön ja UrjaistenHarvian

3 Vihteljärvi jaLehtislampi Urjaisten Kulhian ja Turkkilan Ollikan 4 Kynäsjärvi Heinijärven, Järvenkylän, Laitilan, Kostulan jaKyröspohjan 5 Kankaanpäänjärvi eli Kankaanjärvi Urjaisten Pitkäsen ym.

6 Jämijärvi Timin Mikko Matinpojan 7 Turdon metsämaja Järvenkylän ym.

8 Karvianlampi (nyk. Karvian Kirkkojärvi) Heinijärven

9 Siiveköin- eli Siivikonmaa lieneejoutunut Mahnalalle panttinaRiitialasta 10 Valaja Tuokkokin

11 Kankarijärvi ja Tarsia Uskelan Käkelän ja Mattilan sekä Kalkunmäen 12 Sulkuejärvi ja Umpimatka Kyröspohjan Käen ja Kalkunmäen Purtun 13 Taka järvi Inkulan

14 Juhtimäki Inkulan

ja Antti Muotiainen Vatsiaisilta 1552 eräsijan, jonne Antti asettui pian pysy- västi asumaan jamaksoi uudistilastaan Antilasta maaveroa vuodesta 1565 läh- tien. Kaikesta päättäen myös Juho Muotiainen tuli samalla Vatsiaisilta Muoti- an uudistalon isännäksi.¹⁰Vatsiaisilta asutetuksi mainittiin myös 1562 Taipa- leensuu, jokatarkoittanee jotakin Suodenniemen Taipaleen pohjoispuolella ol- luttaeräsijaa, kenties Sävin Joensuuta.¹¹

Ikaalisten Kolkolla oli isojaon aikaan riidaton osuus mm. Hämeenkyrön Hei- nijärven Lahvon suohon.Ei ole^tiedossa, miten tämä omistus oli syntynyt, mutta

tuskin olikysymys entisestäeräsijasta ^vaan tyypillisestä ulko-omistuksesta ^(ur- fjäll), kaukoniitystä, jota käytettiin yksinomaan heinän tekoon. Sellaisia Kol- kolla oli muuallakin.

Eräomistukset Suur-Ikaalisten länsiosissa

Hämeenkyrön historiassa on lueteltu alun toistakymmentä Suur-Ikaalisissa sijainnutta hämeenkyröläisten eräsijaa. ¹² Niitä ei liene tarpeen toistaa tässä, vaan

karttaesitys riittänee. Yleisenä havaintona voi ^{mainita, että} hämeenkyröläisiä eräsijoja ei ollut lähelläkäänKyrösjärven vanhoja rantakyliä, ei edes Kovelah- della, joka sai pysyvän asutuksensavasta

1560-luvulla

ja jossa oli useita ikaa- lislaisten omia eräpalstoja. Hämeenkyröläisten

omistukset

sijaitsivat ^äärialu- eilla:^Kihniössä, Karviassa jaKankaanpäässä, mikä ei suinkaan^merkitse, etteikö niitä aikaisemmin, rautakaudella ja keskiaikana, olisi ollut myös Kyrösselän rannoilla. Ne olivat kuitenkin vaihtaneet omistajaa ja^{muuttuneetIkaalisten asut-} tajien tiluksiksi jo niin ^varhain, etteivät vanhimmatkaan historialliset lähteem- me tiedä niistä kertoa. Ikaalislaisten omia erämaita oli sitä vastoin pitäjässä sekä lähelläettäkaukana.

Etäällä ^lännessä, nykyisen Kankaanpään ^alueella, oli Venesjärven kalavesi ja eräsija, jonnekilvakkalalaisilla omistajilla oli kotoa matkaa 12 vanhaa pe- ninkulmaa. Sitä omistivat 1552 Niilo Rekonpoika (Reko), Olavi Olavinpoika (Kanko) jaHeikki Heikinpoika (Hätävara), jotkaeivät luopuneet maistaan so- vinnolla uudisasukkaiden hyväksi vaan puolustivat esi-isiltäperimiään »paka- nuuden aikaisia»(af hedenhöss) oikeuksiaan käräjillä 1572 menestyksellisesti kuten monet uudetkin sukupolvet heidän jälkeensä 1700-luvulle ^asti, vaikka muinaisista erämaista oli silloin enää jäljelläpelkkiä heinämainakäytettyjä ran-

taniittyjä. ¹³

Pohjoisesta Venesjärveen laskevan puron latvalla on pieni Alhonjärvi, jota eräluettelon nimi Alavesi mahdollisesti tarkoittaa. Siellä oli 1552 kaksi eräsi- jaa;toista omistivatkilvakkalalaiset, ensi sijassa

Reko.

jatoista Viljalan Pent- ti ^(Bencht affVilialaby), todennäköisesti Ollilan isäntä. Mutta saattaaolla niin- kin, että Alavedellä tarkoitettiin Venesjärven eteläpuolella olluttaSinahminjär-

veä, jonneKilvakkalasta ja Viljalasta ilmoitettu ^matka, 12 ja 10 peninkulmaa, sopi yhtä hyvin kuin Alhonjärvellekin.¹⁴

Edellisten lähelläKarvianjoen itäpuolella olivat Kilvakkalan Juho Heikin- pojan Ruhanpirtti (1552) ja saman kylän yhteinen Ruhanniittu (1572), eräsi- jat, jotkakaikesta päättäen olivat aivan lähekkäin ja joista käytiin käräjiä kan- kaanpääläisiä vastaan mm. vuonna 1674. Nimestänäkyy, että eräsijalla oli asuin-

huonejo 1500-luvulla. JormaVappula ^olettaa, että nämä eräsijat olivat eteläm- pänä, nykyisen Leppäruhkan ^tienoilla,kun taas vanhemmat tutkijat Jalmari Jaak- kola ja Väinö Voionmaa ovat arvelleet sijaintipaikaksi noin kahdeksan kilo- metriäpohjoisempana olevaa Paattikosken seutua.¹⁵

Lähitienoilla oli muitakin vanhojakauko-omistuksia, nimenomaan niittyjä,

joita ilmeisesti voidaan pitää jäänteinä entisistä eräsijoista, mutta kun 1550- luvun lähteet eivät niitä ^tunne, lienee parasta tarkastella niitä erikseen tuon- nempana.

Ruokojärvi Kankaanpäässä mainittiin 1552 jämijärveläisten Heikki Pekan- pojan jaPekka Olavinpojan asuttavaksi kelvollisena ulkomaana. Edellinen asui Pitkässäniemessä, jälkimmäinen Peijarin kylässä, ja

molemmat

suostuivat luo- vuttamaan Ruokojärven pitkäniemeläisen Pekka Juhonpojan ja Antti Kontin uudistiloiksi.Kymmenen ^vuotta myöhemmin Pekka Juhonpoika viljelikin uutta

tilaansa Ruokojärvellä, mutta Antti Kontti asui edelleen kotonaan Jämijär- vellä.¹⁶

VähänRuokojärveltä etelään oli Verttuunjärvenrannoilla ikaalislaistenvan-

hoja linnustusmaita ja kalapaikkoja. Vaikka veroluettelo ^ilmoittaa, ettei siellä ollut asuinsijaa, osoittaa nimi Patopohjan pirtti aivan muuta. Verottaja tarkoit- ekin, että tätä erämaata pidettiin maanviljelyyn kelpaamattomana, vaikka siellä oli erämiesten pirtti ja varmaan muitakin huoneita. Niitä omistivat 1552 yh- dessäViljalan Niilo^Vira, Ikaalistenkylän Juho Turkki jaKarhoisten Antti. Heil- lä oli kotoa matkaa eräpirtilleen arviolta kuusi peninkulmaa, todellisuudessa enemmänkin. Paikka tunnetaan myös Karhoismajana. Tämä nimi on säilynyt eräkauden muistona halki vuosisatojen meidän päiviimme _saakka.¹⁷

Hämeenkyrön Urjaisten Pitkäsellä ja Ikaalisten Niilo Kolkolla oli kummal- lakin eräsijaKankaanpään järvellä, jonne heillä sanottiin olevan kotoa matkaa kymmenen peninkulmaa ^eli nykyisen laskutavan mukaan lähes 50 kilometriä.

Asukkaaksi näille erämaille ajateltiin Kolkon puolesta lähettää Niilon pojan- poika ^Tuomas, mutta asiasta ei tullut totta, koskapa Tuomas oli myöhemmin

kotitalonsa

isäntänä Kolkon kylässä. Eräsijan

omistusoikeus

säilyi kuitenkin kantatalolla. Kooltaan pieni Kankaanpäänjärvi eli Kankaanjärvi on laajan en- tisen yhteisalueen. Pitäjännevan. itäpuolella lähelläKankaanpään nykyisen kau- pungin keskustaa.¹⁸

Noin kuusi kilometriä Kankaanjärvestä itäkoilliseenon Niinisalon Valkjär- vi, joka tunnettiin jämijärveläisten erämaana jo vuonna 1514 ja joka on siksi aiheellista esitellä myös ^tässä, vaikka sitä ei löydykään tunnetuista 1550-lu- vun eräluetteloista. Vuoden 1625 talvikäräjillä vedottiin kahteen vanhaan laa- manninoikeuden tuomioon ^(toinen v:lta ^1514, toinen ^1550), joilla oli ratkaistu Valkjärven eräsijoista ^syntynyt riita. Niiden perusteella tuomittiin jämijärve- läiselle Mikko Pekanpojalle puolet jahänen jakoveljilleen yhteisesti toinen puoli Valkjärven erämaasta.¹⁹ Syynä ^siihen, ettei Valkjärveä vaadittu muiden tavoin asutettavaksi, saattoi olla eräsijojen ja kantatalojen suhteellisenlyhyt välimat- ka, joten verottajalle ehkä kuvailtiin niitä tavanmukaisiksi takamaapalstoiksi.

Sellaiset kuuluivat kiinteästi tilaan ja olivat ainakinperiaatteessa mukana myös verollepanoissa. Kuitenkin Valkjärvi joutui myöhemmin Niinisalon mukana Kankaanpään pitäjään, eikä jämijärveläisten vanhoja oikeuksia alueeseen enää pidetty voimassa.

Karvianjoen yläjuoksulla oli harvakseltaan muutamiaeräsijoja. Niillä ^main, missä Kodesjoki yhtyy Karvianjokeen eli nykyisen Honkajoen Paaston kyläs-

sä, oli 1552 Hies eli Hienmaan eräsija, jonneVatsiaisten Heikki Luukkaanpo-

jallaoli kotoa 14 peninkulman matka. Tämä merkitsee noinkuuttakymmentä kilometriä jasopii hyvin yllä mainittuun sijaintiin. Myöhemmin kävi ilmi, että Hienmaahan oli oikeuksia muillakin. Ikaalisten ensimmäinen kirkkoherra Aab- raham omi itselleen koko erämaan ja käräjöi siitä vatsiaislaisten kanssa.Kirk- koherra voitti jutunkuten odottaa sopi. Olihan papeilla jotuohon aikaan oike- us perustaa torppia, ^mutta talonpojilla ei. Niinpäkirkkoherra Aabraham perus- tikin Hienmaalle Jokihongon torpan 1652.

Väinö Voionmaaon tulkinnut tutkimuksissaan Hienmaan samaksi Hietaisen- maan erämaaksi, jonne Hämeenkyrön kirkkoherra perusti viljelmän jo 1645.

Tämä paikka oli asiaa myöhemmin tutkineiden Mauno Jokipiin ja Terhi Nal- linmaa-Luodon mielestä kuitenkin toisaalla, nimittäin^Kihniössä, eikä sitä pidä sekoittaa Honkajoen Hienmaahan jonkinlaisesta nimiyhtäläisyydestä huoli-

matta.²⁰

Pukarajärvellä eli Pukaralammella olleitaeräsijoja tunnetaan useita, eivät- kä ne kaikki olleet Honkajoen Pukaranjärvellä (kuten edellämainittiin, Hämeen- kyrön Vesajärvestäkin käytettiin toisinaan nimeä Pukarajärvi). Myös Kartun ja Kilvakkalan metsälohkolla oli Pukara-nimiä, mm. Pukaralampi. jaainakin yh- den eräsijoistavoitaneen päätellä sijainneen siellä. Honkajoen Pukarajärvellä.

joka nykyisin on kuivattu, kävivät Jämijärven,Kartun jaKurkelan miehet 1552 kalastamassa ja linnustamassa: Juho Vänni Kartusta 22 peninkulman päästä, Luukas Kontti jakoveljineen Jämijärveltä ja Pekka Pöllö Kurkelasta 14 penin- kulman takaa. Käytännössä matkaa oli suunnilleensaman verran Kartusta kuin Kurkelastakin, joten eräluettelon mainitsemissa etäisyyksissä lienee jokin vir- he. Kulkureitistäriippuen (Kovelahden-Sydänmaan kautta tai Hämeenkangasta pitkin) matkaa Pukaralammelle kertyi vain noin

45-70 kilometriä

^(10-17 pe-

ninkulmaa).²¹

Karvian Suomijärvellä oli 1552 Höytölän Martti Ryödin ja röyhiöläisen Matin yhteinen eräsija nimeltä Talimatka. Etäisyys kotoa ilmoitettiin kahdek- saksi peninkulmaksi, mistä käy päätteleminen, että se oli arvioitu Höytölästä lähtien, silläVähästä-Röyhiöstä kertyi Suomijärvelle pari peninkulmaa ^enem- män. Vuonna 1553 eräsijan omistajat Ryödi ja Röyhiön Matti Seppä maksoi-

vat molemmat verona eräkalastuksestaan tavanmukaiset leiviskät kuivattuja haukia. Vaikka Vähässä-Röyhiössä oli tuolloin kaksikin Matti-nimistä isäntää javaikkakylä tunnettiin aktiivisistaeränkävijöistään Karvian suunnalla, näyt- tää ^siltä, että Talimatkan toinen erämies olikin Ison-Röyhiön Matti Seppä eli myöhempi Säippä.²²

Sydänmaalla, kotoa liki parikymmentä kilometriä luoteeseen, oli kovelah- telaistenKirjasjärven (Kiriä Jerffui) ulkomaa. Se mainittiinvasta 1589 ^maan- tarkastusta pidettäessä, sillä itse Kovelahden kyläkin oli uudisasutusta, joka il- mestyi maakirjaan ^vasta 1560-luvulla.Kirjasjärven (oikeastaan niitäon kaksi-

kin) maininta olkoon tässä osoituksena ^siitä, että myös uudisasukkaat vahasi-

vat itselleen nopeasti suhteellisen etäisiäkineräsijoja.²³

Kovelahtea eli Pohjalahteareunustivat 1552 monet aureenloppelaisten _erä- sijat, joitakaikkia ei kuitenkaan vaadittu heti asutettaviksi.Pohjoisin niistä oli Höytölän Olavi Laurinpojalle (Soutaja) kuulunut Rautalahden pirtti, jonne

Hallitsija vaati erämaat asutettaviksi uusilla veronmaksajilla. Tässä tarkoituksessa laadit- tiin Ikaalistenkin eräsijoista vuonna 1552 luettelo, josta katkelma oheisena. Ylinnä esi- tetään Osaran eräsijan asukkaaksi Juha Pyö- räniemestä. sitten Vatsiaisten Muotian poika Antti määrätään muuttamaan Vesajärvelle (jota tosin tässä nimitetään Pukarajärveksi).

samoin Kiialan Olavi Laurinpoika osoitetaan raivaajaksi Kovelahdelle. Kallionkielen Lu- mian Juhon (alinna) sallitaan itse pitää erä- sijansa Valiavaltaisten maalla, paikassa, jon- ka nimi on askarruttanut kielen- ja historian- tutkijoita. Kansallisarkisto.

mainittiin olevan kotoa matkaa kaksi peninkulmaa. Myöhemmin eräsijalle syntyi Rautalahden tila. Sen lähelläsijainnut Kovelahdenpohja kuului Höytölän Ryö- dillejaKiialan Olavi Olavinpojalle. Sinne määrättiin asukkaaksi Pietari Pukki Kaapimaan kylästä. Mikko Pukki sinne kuitenkin asettui ja maksoi uudistilas-

taan papinveroja ensi kerran vuonna 1564.²⁴

Vähän matkaa etelämpänä, lahden länsirannalla, oli

Unnanlahden

eräsija, jota omistivat yhdessä Kiialan Kinnarin isäntä Niilo sekä Juho Olavinpoika (Kuortti?)Kallionkielestä. Unnanlahden asukkaaksi määrättiin 1552 NiiloKin- narin poika Erkki. Tämä sai tilan isältä nimiinsä kuitenkin vasta 1580-luvulla.

Myöhemmin Unnanlahtion kuulunut Kiialankylään samoin kuin

Kovelahden-

maja, jota omisti Niilo Kinnarin kanssa hänen naapurinsa Lasse Mikonpoika.

Paikka ei ollutviljelty eikä sitäkäytetty muuhun kuin kalastukseen, mutta maja- nimi ^osoittaa, että siellä oli jonkinlainen sauna tai pirtti erämiesten asuttavak- si. Samoin voidaan päätellä läheisestä Keskiveden majasta, johon sen omista- ja,edellä mainittu Lasse Mikonpoika, suostui 1552 nimeämään poikansa Ola- vin viljelijäksi ja veronmaksajaksi.

Kovelahden länsirannallaon seuraavana Kallionkielen takamaalohko, jolla nimeltään arvoituksellinen

Valiavaltaisten

^maa kaikesta päättäen sijaitsi. Sitä omisti 1552 Juho ^Lumia, ja hänen nimiinsä määrättiin sinne uudistilakin pe- rustettavaksi. Asiasta ei tosin vielä tuolloin tullut mitään eikä Valiavaltaisten

maata ole asiakirjoissa mainittu myöhemminkään. Tunnetuthistoriantutkijat ^ovat

kiinnittäneet

tähän nimeen huomiota. Valiavaltaisten maan omistajien on ar- veltu olleen heimonsa »valioita» ja päälliköitä.²⁵ Nimen voinee tosin selittää muullakin tavoin.

Ohistenlahti oli kiialalaisen Heikki Martinpoika Marttilan ja Martti Antin- pojan yhteinen eräsija Kovelahden ^rannalla, vain puolen ^toista peninkulman päässä kotoa. Ilmeisesti se sijaitsi heti Mansoniemen luoteispuolella, siinä missä vieläkin^on Kiialankylän erillinen lohko. Vuonna 1552 sovittiin^siitä, että Heikki Martinpojan poika Heikki ^ottaa eräsijan viljelläkseen. Tuskin hän sinne kui- tenkaan uudistilaaperusti niinkuin tarkoituksena ^oli, sillä ainakin 1560-luvulta lähtien hänesiintyi kotitalonsa isäntänä.²⁶

Kaikki Kovelahden länsirannan eräsijat olivat lyhyen ja helppokulkuisen vesimatkan päässä kantatiloilta, janiitä olisi hyvin voinut pitää myös omista- jiensa tavallisina ulkotiluksinaniin kuin myöhemmin tapahtuikin: isonjaon ai- kaan 1808 Kiialan taloilla oli ulkoniittyinä mm. Keskisten veden maa ja lin-

nanmaa.²⁷

Suhteellisen lähellä kylää, puolentoista peninkulman päässä, oli myös kil- vakkalalaisten yhteinen Luomajärvi, joka merkittiin 1552 Sammin Lasse Pe- kanpojan ^nimiin, eikä kovin kaukana kotoa ollut myöskään ^Jämiänmaa, joka kuului Karhoisten Antille. Asukkaaksi sinne nimettiin hänen setänsä Matti Ola- vinpoika. Jämiänmaa sijaitsi kahden peninkulman ^päässä Jyllinjoen ^varrella, samalla^suunnalla, missä Karhoisilla oli osuus myös Salavanmaahan.²⁸

Kilvakkalalaisillakin arvioitiin olevan kaksi peninkulmaa matkaa Vehuvar- peelle, yhteiselle eräsijalleen, jonkakatsottiin 1552kelpaavan uudisviljelmäksi

ja jonne siitä syystä määrättiin asukkaaksi kilvakkalalainen Olavi Juhonpoika.

Hän oli kaiketi juuri se Olavi Hinttu. joka maksoi Vehuvarpeen uudistalostaan kruunulle veroa vuodesta 1564 lähtien.

Eräsijoja pohjoisessa ja Kyrösjärven itäpuolella

Vanhoista erämaistaovat vielä käsittelemättä pohjoisessa. Parkanon ja Kih- niön alueella sekä Itä-Ikaalisissa sijainneet eräsijat. Kuten tuntuu luonnollisel-

ta, ne kuuluivat enimmäkseen Aureenlopen rautakautisille kylille, jotka sijait- sivat Vääräjoen ^suun, tärkeän »Pohjan portin» ympärillä. Niistä 26 eräsijasta, jotka Parkanosta ja Kihniöstä v:lta 1552 ^tunnetaan, omistivat Tevaniemen ja Riitialan talot yhteensä kymmenen, miettisläisillä oli^kolme,

kiialalaisilla.

heit-

tolalaisillaja höytöläläisillä yhteensä neljä eräsijaa. Ne oli nimetty erämaajär- vien mukaan, silläkysymyksessä olivat pääasiallisesti kalapaikat, vaikka met- sästys, varsinkin linnustus, oli vieläkin kausiluonteisesti tuottoisaa.²⁹

Muitavarhaisempiko keskiaikaan eli noin vuoteen 1480 viittaava maininta on säilynyt Siivikon- eli Siiveköinmaasta^, jokaoli alun perin kuulunut Riitialan

Veistäjälle, pantattu sitten hämeenkyröläisille ja ^myyty viimein Höytölän ky- lälle ja Parkanon Rekolle vuoden 1570 vaiheilla. Siivikonmaa sijaitsi nykyi-

sen pitäjänrajan lähellä Joutsenjärvestä etelään.³⁰

Jos jätetään aluksi syrjään vasta 1600-luvulla muistiin merkityt eräsijat, oli karumpana koillisessa Valkialampi eli nykyisen Kihniön itäosassa sijaitseva Valkiainen. Sinne oli Höytölästä kahdeksan peninkulman matka ^(kartalta mi-

tatenVahojärven kautta ^n. 45 ^km), ja ^sen omistajaksi ilmoitettiin Pietari Unto (Undoij), joka näyttää olleenAlpin tilan toisen puoliskon isäntänä. Valkialam- milla oli jo 1552 toinenkin eräsija, jollaparkanolainen Juho Laatu kävi kalas- telemassa. Hänellä oli matkaa sanotulle lammille eräluettelon mukaan kuusi

peninkulmaa.

Nerkoonjärvellä kävivät eräät Kallionkielen, Miettisten jaKiialan talolliset säännöllisesti kalastamassa ja linnustamassa, muttakenelläkään heistä ei ollut siellä vakinaisesti ^asuttavaapaikkaa; oma eräsauna jaaitta lienee silti ollutjo- kaisella. Kallionkielen Matti Kuortin lisäksi Nerkoossa kävi 1552 kuusi miet- tisläistä. Näistä Juhoja Mikko Hiilillä oli yhteisesti yksi, Niiloja Olavi Have- rilla Martti Pakkasen kanssa toinen ja Heikki Villillä erikseen kolmas eräsija.

Kiialan Lasse Mikonpojalla oli myös yksi Nerkoon eräsijoista. Kun uudisraivaa- jia alkoi saapua idästä päin. joutuivat ^nämä vanhat omistukset vaaravyöhyk- keeseen. Miettisläiset ilmoittivatkin 1589 viranomaisille, että savolaiset olivat vieneet heiltäerämaat.³¹

Kolmella Riitialan talolla oli kullakin erillinen eräsijansa Kuivasjärvellä, jonne oli kotoa matkaa kuusi peninkulmaa eli kolmisenkymmentä kilometriä.

Yhtä ^erämaata

omisti

^Matti (Ala-)Vakeri. toista Pekka Olavinpoika (Penttilä) ja kolmatta Lasse Suontti. Vaikka

riitialalaisetkin valittivat 1589

maantarkas- tajille, että savolaiset olivat vieneet heiltä erämaat ja viljelivät ^niitä, heidän väit- teensä näyttääolleen perätön, joskin veronkiertoyrityksenä ymmärrettävä: vielä

1644 riitialalaisetkäräjöivät pontevasti Parkanon Laatua ^vastaan, kun ^tämä oli tohtinut jatkuvasti syksyin keväin käyttää vanhaakalamajaansa Kuivasjärven saaressa.³² Laadulla oli lisäksi eräsija Kihniön Valkialammilla, kuten edellä mainittiin.

Vuoden 1552 eräluettelo ^kertoo, että Jaakko Heikinpojalla, joka asui Jul- ma-nimisessä kylässä, oli enemmän maata ja ulkotiluksia kuin hän pystyi hy- väkseenkäyttämään. Sen tähden hänen setänsä Tuomas Karhu määrättiin ul- komaalle sitä ^asumaan ja viljelemään.³³ Kun paikan sijainti ja nimi ovat jää-

neet tuntemattomiksi, eikirjallisuudessakaan ole tätä eräomistusta tarkemmin käsitelty. Suomen asutuksen yleisluettelosta löytyy kuitenkin parkanolainen Jaakko Heikinpoika ^Karhu, joka ilmeisesti oli juuri puheena olevan Tuomas Karhun veljenpoika. Näin ollen arvoituksellinen Julma(Julmaby) voidaan aja-

tella myöhemmin unohtuneeksiparkanolaiseksi kulmakunta- tai rinnakkaisni- meksi. Karhukin tunnetaan nykyisin paremmin Kanan ^tilana, joten kysymyk- sessä oleva nimetön ulkomaa eli »Kariutumaa» voitaneen sijoittaa jonnekin Kanan pohjoisille takamaille. Karhu-nimiä on kyllä eri puolilla ^Parkanoa, mutta Kanan tilan läntisinrajapaikka nimeltä Karhunluomansuu saattaisi lähinnä vii-

tata nyt puheena olevaaneräsijaan.³⁴