Albrecht Dürerin vaikutus 1500-luvun tähtikarttakuvituksiin

Albrecht Dürerin vaikutus 1500-luvun tähtikarttakuvituksiin

Saara Seppälä Pro gradu -tutkielma Ohjaaja: professori Ville Lukkarinen Helsingin yliopisto Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Marraskuu 2018

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty

Humanistinen tiedekunta

Laitos – Institution – Department

Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos

Tekijä – Författare – Author

Saara Seppälä

Työn nimi – Arbetets titel – Title

Albrecht Dürerin vaikutus 1500-luvun tähtikarttakuvituksiin

Oppiaine – Läroämne – Subject

Taidehistoria

Työn laji – Arbetets art – Level

Pro gradu -tutkielma

Aika – Datum – Month and year

Marraskuu 2018

Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages

68 + 11

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tähtikartografian historiassa usein esitettyä väitettä Albrecht Dürerin (1471–1528) vuonna 1515 julkaiseman tähtikartan kuvitusten vaikutuksesta myöhempiin 1500-luvun tähtikarttojen kuvituksiin. Väitettä tutkitaan kuvavertailulla, jollaista aiheen aiemmassa tutkimuksessa ei ole tehty. Tutkielma siis täydentää jo olemassa olevaa tutkimusta kuva-analyysilla. Vertailtavat kuvitukset ovat Johannes Honteruksen (Johann Honter, 1498–1549) vuoden 1532 kartassa, Petrus Apianuksen (Peter Bienewitz, Peter Apian, 1495–1552) vuoden 1540 kartassa ja Italiassa Caprarolan kaupungissa sijaitsevan Villa Farnesen kattomaalauksessa, jonka on arvioitu valmistuneen vuonna 1575.

Aluksi Albrecht Dürerin kartta ja sen merkitykset sijoitetaan osaksi tähtikartografian historiaa, minkä jälkeen suoritetaan varsinainen vertailu, jossa kunkin kartan

kuvituksia tarkastellaan Dürerin kartan kuvituksen rinnalla. Kartoille yhteiset tähtikuviot käydään läpi yksitellen. Vertailussa keskitytään kuvitusten kuvallisiin piirteisiin, sommitteluun sekä hahmojen asentoihin, ilmeisiin ja asusteisiin.

Kuvituksissa on paljon yhteisiä piirteitä, ja vertailun perusteella todetaan olevan todennäköistä, että Albrecht Dürerin kuvittama kartta on vaikuttanut myöhempiin kartantekijöihin, kuten tähtikartografian historiassa on jo pitkään annettu ymmärtää.

Vertailun jälkeen tutkielmassa käsitellään 1500-luvun tieteellistä kuvittamista yleisemmällä tasolla näkökulmasta, jonka mukaan tiede käsitteenä tarkoitti 1500- luvulla eri asiaa kuin nykyään.

Avainsanat – Nyckelord – Keywords

tähtikartografia, kuvittaminen, tähtitieteen historia, Albrecht Dürer, Johannes Honterus, Petrus Apianus, Villa Farnese, ikonografia, 1500-luku

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

Keskustakampuksen kirjasto

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Sisällys

1. Johdanto ... 1

1.1 Tutkielman tavoite ja kysymyksenasettelu ... 4

1.2 Teoreettiset lähtökohdat ja tutkimusmetodi ... 5

1.3 Aineiston ja kirjallisuuden esittely sekä tutkimuksen rajaukset ... 6

1.4 Tähtikartan määritelmä ... 10

2. Albrecht Dürer osana kartografian historiaa ... 13

2.1 Katsaus tähtikartografian historiaan ... 13

2.1.1 Eurooppalainen astrologia tähtikartografiassa ... 17

2.2 Dürerin tähtikartta 1515 ... 19

2.3 Dürerin karttojen edeltäjiä ... 24

2.4 Tulkintoja Dürerin kartan merkityksestä ... 26

2.4.1 Dürerin kartan merkitys keisari Maximilian I:lle ... 28

3. Albrecht Dürerin vaikutus muihin kartografeihin ... 29

3.1 Johannes Honteruksen kartta ... 29

3.2 Erot ja yhtäläisyydet Dürerin ja Honteruksen kartoissa ... 31

3.3 Petrus Apianuksen kartta ... 38

3.4 Erot ja yhtäläisyydet Dürerin ja Apianuksen kartoissa ... 39

3.5 Villa Farnesen kartta ... 44

3.6 Erot ja yhtäläisyydet Villa Farnesen kattomaalauksessa ja Dürerin kartassa .. 47

3.7 Karttavertailun yhteenveto ... 52

4. Tieteen kuvittaminen ... 53

4.1 Tieteen kuvittaminen ja todellisuuden muodot ... 54

4.2 Tieteen kuvittaminen ja tyylilliset piirteet ... 58

4.3 Tiede ja uskomukset kuvituksissa ... 61

4.4 Koonti tieteellisestä kuvittamisesta ... 65

5. Johtopäätökset ... 65

Lähteet ja kirjallisuus ... 69

Painamattomat lähteet ... 69

Sähköiset lähteet ... 69

Painetut lähteet ja kirjallisuus ... 70

1 1.

Johdanto

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Albrecht Dürerin vuonna 1515 painettujen tähtikarttakuvitusten [kuva 1] vaikutusta kahteen muuhun 1500-luvun painettuun tähtikarttakuvitukseen ja yhteen tähtikartta-aiheiseen kattomaalaukseen. Tutkimukseni lähtökohtana on tähtikarttojen historiaa käsittelevässä kirjallisuudessa usein esitetty väite, jonka mukaan Dürerin tähtikartoilla on ollut merkittävä vaikutus muihin 1500- luvun tähtikarttoihin.¹ Väite toistuu yleistiedon tapaan kirjoituksesta toiseen, mutta sitä ei tueta vahvoilla argumenteilla tai kuvallisella vertailuanalyysilla, mikä voi johtua siitä, että tähtitieteen ja tähtikarttojen historian tutkijat ovat pääasiassa yleisen historian ja tieteenhistorian asiantuntijoita eivätkä taidehistorioitsijoita.² Düreriä tutkineet taidehistorioitsijat eivät mainittavasti ole käsitelleet teoksissaan tähtikarttoja, vaan ovat keskittyneet muihin, yleisesti tunnetumpiin teoksiin,³ taiteilijan elämän tapahtumiin,⁴ edellä mainittuihin yhdessä⁵ tai Dürerin kirjoituksiin, asiakirjoihin, tallenteisiin ja aikalaisten teksteihin taiteilijasta.⁶ Kuitenkin tähtikarttojen taidehistoriallinen tutkimus on tärkeää, koska se ei kerro vain Dürerin merkityksestä 1500-luvun kuvituksiin, vaan sillä on mahdollisuus avata yleisemmällä tasolla 1500-luvulla eläneiden ihmisten maailmankuvaa. Tähtikartat eivät olleet arkipäiväisiä esineitä, mutta ne kertovat siitä, millainen rooli taivaankappaleilla oli tavallistenkin ihmisten elämässä.

Taidehistorian ja kartografian yhdistetty tutkimus on usein keskittynyt karttojen visuaalisuuteen ja näyttävyyteen eikä niinkään sisällön kuvalliseen analyysiin.

Kartografialla on oma, paneutunut harrastajakuntansa, mutta kartografiateokset

1 Katso esimerkiksi Kanas 2007, 140; Markkanen 2009, 52; Gaab 2015, passim.; Dekker 2013, 381; Dahl &

Gauvin 2000, 152; Sesti 1991, 86; Wolff 1989,160; Allen 1963 (1899), 29.

2 Nick Kanas on psykiatrian professori, karttakeräilijä ja tähtiharrastaja. Tapio Markkanen oli tähtitieteilijä, tieteenhistorioitsija ja taiteenharrastaja. Hans Gaab on tähtitieteenhistorioitsija sekä matematiikan- ja fysiikanopettaja. Elly Dekker on fyysikko ja tähtitieteilijä. Edward Dahl on kartografian asiantuntija ja Jean- François Gauvin tieteen instrumentteihin erikoistunut historioitsija. Giuseppe Maria Sesti on kirjailija.

Hans Wolff on kirjaston ylijohtaja. Richard Hinckley Allen oli monialainen harrastajaluonnontieteilijä.

3 Katso esimerkiksi Jeffrey Chipps Smith 2012. Rainer Hoffmann on tuoreessa teoksessaan tutkinut Dürerin teosten yläilmoja, mutta rajannut aiheensa puttoihin (Hoffmann 2018).

4 Schröder & Sternath 2003, Hutchison 1990.

5 Anzelewsky 1980, Winckler 1957, Panofsky 1955.

6 Ashcroft 2017.

2

painottuvat karttoihin keräilykohteina. Yhteistäkin tutkimusta taiteesta ja kartografiasta on tehty, mistä esimerkkeinä taidehistorioitsija Kristen Lippincott, joka on perehtynyt keskiajan ja renessanssin karttoihin ja kuvituksiin, taidehistorioitsija Katarzyna Murawska-Muthesius, maantieteilijä Denis Cosgrove, kartografian historioitsija David Woodward ja tietokirjailija John Owen Edward Clark.⁷

Kartografian professori William Cartwright jakaa kartografian kolmeen osaan, jotka ovat taide, tiede ja teknologia. Hän siis sisällyttää taiteen kartografiaan yhtenä peruselementtinä. Taide antaa kartalle sen ulkoasun, tiede huolehtii tosiseikoista ja teknologia varmistaa tuotteen toimivuuden. Cartwrightin jako koskee erityisesti vanhoja karttoja, sillä nykyajan kartoissa ulkoasu on alisteinen muille elementeille, eikä kokonaisuus näin ollen ole tasapainoinen.⁸

Jotta kartta täyttäisi tehtävänsä, sen täytyy perustua tietoon. Tieto taas perustuu todellisuuteen. Geomaatikko David Fairbairnin mukaan kartta ei silti edes yritä luoda illuusiota todellisuudesta, vaan se muuttaa todellisuuden joukoksi abstraktioita, yleistyksiä ja symboleita. Kartografiassa abstraktion luominen on aina ollut läsnä.⁹ Tähtikartografian kohdalla Fairbairnin tulkinta on erityisen osuva, sillä tähtikartat nimenomaisesti muuttavat loputtoman, näkyvän tilan (ja näkymättömän tyhjyyden) kaksi- tai kolmiulotteiseksi abstraktioksi, johon erikseen lisätään taivaankappaleiden liikkeisiin liittyvä merkityssisältö ja symboliikkaa, jota ympäristössä ei voi paljain silmin havaita. Tähtikartoissa siis yhdistetään mytologia tilasta tehtyyn mallinnukseen. Voisi myös argumentoida, että tiedon vähyys on johtanut vanhoissa kartoissa kuvituksen runsauteen, ja sittemmin tiedon määrän kasvu ja esittämistavan muutokset ovat tehneet kuvitetuista kartoista kuriositeetteja.

7 Lisäksi kandidaatintutkielmassani Islannin merihirviöt. Abraham Orteliuksen Islandia-kartan olentojen merkitys (2016) yhdistin alat tutkiessani Abraham Orteliuksen Islannin-karttaa ja sen merihirviökuvituksia vuodelta 1590.

8 Cartwright 2009, 9–10. Cartwrightin tekemä jaottelu saattaa herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia: miten taide määrittyy? Onko graafinen suunnittelu taidetta? Mutta tämä keskustelu vaatisi oman tutkielman.

9 Fairbairn 2009, 24–25.

3

Ensimmäiset maantieteelliset kartat, maisemiin liitetyt muistijäljet, ovat olleet abstrahointeja todellisuudesta. Karttakuvittaja John Romanin mukaan muinaisille ihmisille maisemiin liitetyt kartat olivat tärkein työkalu maailman ymmärtämiseen ja käsittelyyn. He tekivät niin sanottuja kognitiivisia karttoja, joissa kuvattiin jotain silmin näkymätöntä. Tällaiset kartat ovat kaukana nykyajan matemaattisista kartoista. Roman on sitä mieltä, että kartat ovat taidetta, jolla on tehtävä, ja niitä voi tulkita yli kulttuurirajojen ja koulutustasojen, jopa yli vuosisatojen.¹⁰

Jokainen kartta vaatii lukutaitoa, ja erityistä lukutaitoa vaativat tiettyyn aiheeseen erikoistuneet kartat. Hyvä esimerkki on Nelson Goodmanin esittelemät Marshall- saarten asukkaiden merikartat, joissa virtaukset ja tuulet on esitetty ruo’oilla ja saaret simpukankuorilla.¹¹ Tähtikartasta taas täytyy aivan ensimmäiseksi ymmärtää, että se liittyy taivaaseen eikä maahan, toisin kuin useimmat kartat. Lisäksi useimmissa tähtikartoissa on samassa pinnassa tähtikuvioita, jotka eivät todellisuudessa näy yhtä aikaa. Kartta pitää myös osata sijoittaa oikein ilmansuuntiin nähden. Vielä pitää monissa ennen 1600-lukua tehdyissä kartoissa ottaa huomioon, että taivas on yleensä esitetty peilikuvana niin sanotun taivaanpallon¹² ulkopinnassa.

Nykymaailmassa, jossa navigaattorit, tietokoneet ja älypuhelimet kertovat sijaintimme ja suhteemme ympäröivään maisemaan, karttojen kaltaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ei ole itsestäänselvyys. Kartografian ja geoinformaation professori Karel Kriz pohtiikin, elämmekö karttalukutaidottomassa maailmassa. Hän arvelee, että kartan tekijän ja käyttäjän välille ei synny kommunikaatiota, mikäli kartografian perusteet ovat hukassa.¹³ Samoin yhteys 1500-luvun tähtikarttoihin katkeaa, jos niitä ei osaa lukea. Ne muuttuvat kuriositeeteiksi ja visuaalisiksi ilmiöksi informaation sijaan.

Visuaalisina ilmiöinä ne irtautuvat tähtitieteestä ja liukuvat lähemmäs kuvataiteen maailmaa, jossa tähtikartat ovatkin viime aikoina saaneet uutta ja erilaista huomiota.

10 Roman 2015, 3–5.

11 Goodman 1985, 223.

12 Katso alaluku 1.4.

13 Kriz 2009, 62.

4

Esimerkiksi taidemaalari Louise McNaught käyttää teossarjassaan Heavenly Bodies (2013) vanhoja tähtikarttoja eläinkuvien pohjina. Taiteilija Elsa Salonen on maalannut teossarjaansa We Are All Made of Stardust (2016–2017) meteoriittipölystä tehdyllä värillä tähtikuviohahmoja 1600- ja 1700-lukujen tähtikartastoista. Varsinaisia tähtikarttoja nykytaiteilijat harvemmin piirtävät, mutta yleisesti ihmisten keskuudessa kiinnostus tähtiä ja avaruutta kohtaan elää. Jokin suuri tuntematon taivaissa edelleen kiinnostaa; yksin Helsingin Sanomissa julkaistiin tammikuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä yli sata avaruusaiheista artikkelia.¹⁴

1.1 Tutkielman tavoite ja kysymyksenasettelu

Tutkielmassani on kolme pääkysymystä, joille kaikille omistan oman luvun:

• Luku 2: Miten Albrecht Dürerin tähtikartta asettuu osaksi kartografian historian jatkumoa?

• Luku 3: Millainen vaikutus Albrecht Dürerin tähtikartalla oli muihin 1500-luvun tähtikarttoihin?

• Luku 4: Miten 1500-luvun tähtikartat sopivat osaksi tieteen kuvittamisen historiaa?

Ensimmäistä kysymystä käsittelen kartografian historian mutta myös taidehistorian näkökulmasta. Koska Dürer on merkittävä osa eurooppalaista taidehistoriaa, hänen tekemäänsä karttaa ei voi katsella vain yhtenä karttana muiden joukossa. Dürerin kartta ajoittuu renessanssiin – samoihin vuosiin kirjapainotaidon leviämisen ja tähtitieteen merkitysten lisääntymisen kanssa. Lisäksi Dürer oli innostunut luonnontieteistä, eli hänellä oli henkilökohtaista kiinnostusta aiheeseen. On tärkeää tietää, mitä kartta tarkoitti Dürerille, ja millaisessa maailmassa se syntyi.

Toisessa kysymyksessä selvitän, voiko Dürerin kartan seuraajiksi nimettyjä karttoja todella pitää Dürerin vaikutuksen alaisina. Vertailen karttoja toisiinsa nähdäkseni mahdolliset yhtäläisyydet ja erot kuvituksissa. Mukana vertailussa on kaksi varsinaista

14 Helsingin Sanomien www-sivut. Haettu hakusanalla ”avaruus”, ja rajattu osastoon ”Auto & tiede”.

5

karttaa ja yksi kartan muotoon tehty kattomaalaus Italian Caprarolan Villa Farnesessa.

Ilmiselvää on, että Dürerillä oli erikoisasema muiden kartantekijöiden joukossa, koska hän oli taiteilija ja muut kartografeja, joilla ei välttämättä ollut samanlaista kuvantekemisen taustaa. Caprarolan Villa Farnesessa tilanne on erilainen, sillä huvilan kattomaalaus ei ole ensisijaisesti kartta sen käytännöllisessä merkityksessä vaan se on ennemmin koriste. Tutkielmani kartoista juuri Villa Farnesen karttaa on tutkittu eniten taidehistoriallisesta näkökulmasta.¹⁵

Kolmas kysymys käsittelee tieteen kuvittamisen laajempaa teemaa Dürerin kartan kautta. Tieteen kuvittaminen voidaan ymmärtää esimerkiksi teorioiden havainnollistamisena tai ihmissilmälle näkymättömien alkeishiukkasten suurennoksina, mutta se voisi hyvin sisältää myös tähtikarttakuvitukset. Omana aikanaan tähtikarttoihin on kuvattu nimenomaan tiedettä, sillä astrologia ja astronomia ovat olleet rinnakkaisia aloja. Renessanssin¹⁶ aikana kumpikin on kuulunut matematiikan alaisuuteen. Onkin hyvä pohtia myös sitä, miten tiedettä on määritetty 1500-luvulla. Kysymys tieteen ja uskomusten suhteesta on olennainen. Tieteen kuvittamiseen liittyy myös taiteen olemuksen teema: jos kuvataitelija tekee kartan, tuleeko kartasta taidetta?

1.2 Teoreettiset lähtökohdat ja tutkimusmetodi

Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on tähtikartografian historiankirjoituksessa toistuva väite, jonka mukaan Albrecht Dürer vaikutti lukuisiin 1500-luvun tähtikarttakuvituksiin omalla vuoden 1515 kartallaan. Tutkielmassani selvitän, millaisia perusteluita väitteelle voisi olla. Lähestyn kysymystä nimenomaisesti taidehistorian näkökulmasta vertailemalla aiheeseen liittyen yleisimmin mainittuja karttakuvituksia keskenään.

15 Katso esimerkiksi Quinlan-McGrath 1997; Partridge 1995; Partridge 1970.

16 Tässä tutkielmassa tarkoitan erityisesti Alppien pohjoispuolen renessanssia, koska se on tutkimusaiheeni kannalta olennaisempi kuin esimerkiksi Italian renessanssi. Alppien pohjoispuolella renessanssin ajatellaan ajoittuvan noin 1400–1500-luvulle, ja sen ajatusmaailma oli verrannollinen Italian renessanssiin, joskin vuonna alkanut 1517 reformaatio vaikutti erityisesti pohjoiseurooppalaisten mielenmaisemaan.

6

Tutkimusta hankaloittaa se, että karttojen tekemisestä on kulunut satoja vuosia. Niitä katselee väistämättä aikansa tuotoksina ennemmin kuin yksilöiden aikaansaannoksina, sillä mitä pidempi aika tutkimuskohteen synnystä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tutkimuskohteesta tulee oman aikakautensa edustaja. Olennaista on muistaa myös, että kaikki aiheeseen liittyvä materiaali ei mahdollisesti ole säilynyt.

Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että kaikki Dürerin kartoista mallia saaneet kartat eivät välttämättä ole enää olemassa, ja toisaalta muunlaisia karttoja on saattanut olla enemmän.

Tutkielmassani teen kuvallista vertailua, jossa etsin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä Dürerin kartan ja muiden karttojen välillä. Koska tutkielmani käsittelee kuvituskuvia, myös ikonografisella tutkimuksella on osansa. Kuvat eivät ole irrallaan ympäröivästä arkimaailmasta, vaan ne on nimenomaan sidottu käytännöllisiin ja mytologisiin merkityksiin. Ikonografiaa sovellettaessa on toki muistettava, ettei varmaa tietoa taiteilijan intentioista ole olemassa, vaikka aineistoa analysoisi loputtomiin. Ikonografiaa voi silti hyödyntää esimerkiksi tähtikuviohahmojen attribuuttien tunnistamisessa, ja ikonografinen tutkimus onkin tässä tutkielmassa pääosin historiallista kontekstualisointia, jossa sivutaan aikalaisten asenteita teosta ja sen merkitystä kohtaan.¹⁷ Ikonografisessa tutkimuksessa ei perinteisesti ole oltu kiinnostuneita tutkijasta itsestään, mutta nykyään tutkimuskontekstia pidetään varsin olennaisena.

Todettakoon siis tässäkin, että historiallisia aiheita tarkastellaan aina tutkijan omasta näkökulmasta, eikä objektiivista tutkielmaa ole mahdollista tehdä.

1.3 Aineiston ja kirjallisuuden esittely sekä tutkimuksen rajaukset

Tutkimusaineistoni ovat kuvat kolmesta tähtikartasta ja yhdestä tähtitaivasaiheisesta kattomaalauksesta. Alkuperäisteokset eivät ole saavutettavissani, mutta kirjallisuuslähteideni kuvitus on niin kattavaa ja tarkkaa, että voin käyttää sitä vertailuun.

Kuvien tarkastelun osalta Hans Gaab, Deborah Warner, Giuseppe Maria Sesti sekä Tapio

17 Historiallisesta kontekstualisoinnista voidaan käyttää myös termiä intentionaalinen ikonografia, kuten tekevät kirjoittajat Ockenström & Fält 2012, 189–205.

7

Markkanen ovat kirjoittaneet tärkeimmät teokset. Koska kartat ovat painokuvia, niistä on eri versioita. Tutkielman kuvituksena käytän kuvia Hans Gaabin kirjasta pois lukien Villa Farnesen kattomaalaus, jonka kuva on Sestin teoksesta. Gaab on kuvittanut kirjansa kartoilla, jotka sijaitsevat Göttingenin yliopistonkirjastossa¹⁸ (Dürerin kartta), Johannes a Lasco -kirjastossa (Honteruksen kartta) ja Bambergin valtionkirjastossa (Apianuksen kartta).

Tutkielmani keskiössä on Albrecht Dürerin pohjoisen taivaan tähtikartta vuodelta 1515.

Dürer kuvitti sen työskennellessään vuosina 1512–1519 Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Maximilian I:n rahoituksella. Dürerin kartaksi myöhemmin nimetty kartta oli ensimmäinen painettu tähtikartta, josta oli luettavissa tähtien sijainnit.

Syvennyn Dürerin karttaan ja sen edeltäjiin luvussa 2.

Dürer teki samaan aikaan kartan sekä pohjoisesta että eteläisestä tähtitaivaasta. Tässä keskityn pohjoisen taivaan karttaan, koska sen projektio on lähempänä vertailukohteideni projektioita, mikä sulkee pois projektiovalinnan aiheuttamat erot kuvituksissa. Lisäksi pohjoisen taivaan kuviot ovat minulle tutumpia kuin eteläisen taivaan kuviot. Pohjoinen taivas oli ilmeisesti tutumpi myös karttojen tekijöille, sillä siinä on huomattavasti enemmän merkittyjä tähtiä ja kuvioita.¹⁹ Ajalleen tyypillisesti Dürerin kartassa tähtikuviot on kuvattu taivaanpallon ulkopuolelta, eli tähtikuviot ovat peilikuvia siitä, mitä Maasta katsoen näkyy.

Jätän tutkimukseni ulkopuolelle monta karttaa, joiden yhteydessä Dürer on mainittu, koska kaikkia karttoja ei ole enää olemassa tai niitä ei pääse näkemään edes kuvina.

Lisäksi eräiden valitsemieni karttojen arvellaan vaikuttaneen niitä seuranneisiin karttoihin, eli valitsemiani karttoja voidaan pitää yleisesti merkityksellisinä. Koska lähtökohtanani on väite Dürerin merkityksestä kartografiaan, keskityn tutkimaan sitä,

18 Niedersächsische Staats- und Universitätsbibliothek Göttingen.

19 Eteläisellä pallonpuoliskolla on vain noin kolmannes Maapallon maapinta-alasta ja tänä päivänä siellä asuu vain noin kymmenesosa kaikista ihmisistä. Vaikka Maapallon väkiluku on kasvanut, maapinta-alan ja asukkaiden suhdeluvut eivät ole juurikaan muuttuneet 1500-luvulta, mikä selittää eteläisen tähtitaivaan heikompaa tuntemusta etenkin Euroopassa.

8

miten Dürerin kartta on saattanut vaikuttaa karttoihin, ja rajaan pois sellaiset kartat, joiden yhteydessä Düreristä ei ole mainintaa esimerkiksi Warnerin kattavassa teoksessa.²⁰ Olisi oma tutkimuksensa käydä läpi karttoja, joiden ei uskota saaneen vaikutteita Düreriltä, ja etsiä niistä mahdollisia vaikutuksen merkkejä tai todisteita vaikutusten puutteesta.

Ensimmäinen vertailukohteeni on transilvanialaisen kartografin Johannes Honteruksen (Johann Honter, 1498–1549) vuoden 1532 kartta, jonka sommittelu on sitä edeltäviin karttoihin nähden poikkeuksellinen: tähtikuviot on kuvattu maan pinnalta katsottuna.

[kuva 2] Myös Honterus teki kaksi eri karttaa, yhden pohjoisesta ja yhden etelästä.

Vertaan vain Honteruksen pohjoista karttaa Dürerin pohjoiseen karttaan.

Toinen Dürerin karttaan vertailtava kartta on saksilaisen matemaatikon, tähtitieteilijän ja kartografin Petrus Apianuksen kartta vuodelta 1540. [kuva 3] Petrus Apianus (Peter Bienewitz, Peter Apian, 1495–1552) versioi omia karttojaan eri yhteyksissä vuosina 1533, 1536 ja 1540. Vuoden 1536 kartta muistuttaa eniten Dürerin mallia, ja vuoden 1540 kartta on tehty vuoden 1536 kartan pohjalta. Apianuksen vuoden 1540 kartta julkaistiin osana hänen suurteostaan Astronomicum Caesareum.²¹ Kartta oli kirjan liitteenä, joka oli tarkoitus leikata irti ja kiinnittää pyöritettäväksi havaintovälineeksi, volvelleksi²², kirjan sivulle. Apianuksen kartassa on yhdistettynä pohjoinen ja eteläinen taivas siten, että pohjoinen taivas on ympyränmuotoisen kartan keskellä ja eteläinen taivas renkaana ympyrän ulkoreunoilla. Sommittelu saa eteläisen taivaan kuviot venymään vertailukelvottomiksi, ja siksi olen valinnut muilta kartografeilta vain

20 Vuosien 1515–1600 aikana toimineita tähtikartantekijöitä, joiden yhteydessä Warner ei mainitse Düreriä, ovat Gerard Mercator (tähtikartta vuodelta 1551), Caspar Vopel (1556), Theodore Graminaeus (1573), Cunradus Dasypodius (1573, tosin Dürer mainitaan Kassioipeian kuvituksen ja Joutsenen nimen yhteydessä), Leonhard Thurneysser (1575), Paul Fabricius (1577), Nicolaus Bazelius (1578), Giovanni Paolo Gallucci (1588, kullakin kuviolla oma sivu), Petrus Plancius (1589), Thomas Hood (1590), Simon Girault (1592), Emery Molyneux (1592), John Blagrave (1596), Willem Janszoon Blaeu (1598), Jacob de Gheyn (1600) ja Tyko Brahe (kartta julkaistu 1602, mutta kuvaa vuotta 1572). Warner 1979, passim.

21 Warner 1979, 9–10.

22 Volvelle-sanalle ei ole olemassa suomennosta. Volvelle on yleensä pyöreä, paperista leikattava liite, joka kiinnitetään langalla kirjan sivun keskelle. Volvellen avulla voi tarkastella esimerkiksi auringon ja kuun vaiheita, tähtikuvioiden esiintymistä tai mitata tähden korkeuskulmaa.

9

Apianuksen karttaan verrannollisia pohjoisen taivaan karttoja ja jättänyt erilliset eteläisen tähtitaivaan kartat vertailun ulkopuolelle.

Kolmannen luvun lopussa tutkin vielä Italiassa Caprarolan pikkukaupungissa sijaitsevan Villa Farnesen kattomaalausten yhtäläisyyksiä Dürerin karttaan. Villa Farnesen Maailmankarttojen salin (Sala del Mappamondo) kattoon on maalattu tähtikuvioita sekä pohjoiselta että eteläiseltä taivaalta. [kuva 4] Caprarolan kattomaalausten tekijästä ei ole täysin varmaa tietoa, mutta maalaukset ovat valmistuneet vuonna 1575.²³

Suoritan vertailun katselemalla karttoja ja kirjaamalla ylös huomiot, jotka avaan tekstiksi kunkin kartan lähemmän tarkastelun yhteyteen. Keskityn karttoja yhdistäviin 32 tähtikuvioon. Kuvitukset näyttävät lähtökohtaisesti jossain määrin samanlaisilta, koska hahmot perustuvat samoihin tarinoihin ja hahmojen asennot perustuvat tähtien sijaintiin taivaalla. Tukenani minulla on aikaisempien tutkijoiden, kuten Warnerin, Gaabin ja Kanasin kirjaamat havainnot, joita tekemäni vertailu täydentää. Käytän tähtikuvioista yhdenmukaisuuden vuoksi niiden vakiintuneita suomenkielisiä nimiä.

Kuviot, joiden nimi ja hahmo eroavat merkittävästi nykyisestä, selvitän erikseen. Jätän huomiotta värit, koska niitä ei ole kaikissa kartoissa, ja koska painokuvissa niiden lisäämisajankohdasta ei aina ole täyttä varmuutta.

Vaikka Dürerin uskotaan vaikuttaneen vielä 1600-luvulla eräisiin kartantekijöihin, rajaan tutkielmani 1500-luvulle tutkielman laajuuden vuoksi. Valitsemani kartat tavoittavat Dürerin ajan suoraan, jolloin todennäköisyys vaikutussuhteisiin on suurempi, ja välivaikuttajia on vähemmän. Lisäksi 1600-luku nähdään yleensä tyylillisesti ja etenkin tieteellisesti erilaisena aikana kuin 1500-luku. 1600-luvun karttojen vertailu Dürerin karttaan vaatisi toisenlaisen näkökulman ja erilaisen kysymyksenasettelun, eikä niille ole tilaa tässä tutkielmassa. Yli sadan vuoden päähän ulottuva vaikutussuhde on toki

23 Caprarolan Villa Farnese sijaitsee lähellä Roomaa, mutta sitä ei sovi sekoittaa vuonna 1510 valmistuneeseen Villa Farnesinaan, joka on Roomassa Trasteveren kaupunginosassa, tai Rooman suureen Farnesen palatsiin, jossa myös on näyttäviä freskoja kattoa myöten.

10

kiehtova ajatus, ja tutkimusaihetta voisikin laajentaa myöhemmin ulottumaan myös 1600-luvulle.²⁴

Dürerin taiteilijuus sekä Villa Farnesen kartan toteutus kattomaalauksena nivovat kartta-aiheen taidehistorian piiriin, vaikka muut kartantekijät olivat luonnontieteilijöitä.

Lisäksi Dürer oli nykytermein ilmaistuna varsin poikkitieteellinen henkilö, joka tutki ympäristöään tarkasti havainnoiden,²⁵ joten tähtitieteeseen paneutuminen ei ollut häneltä lopulta kovin yllättävää. Vaikka Dürerin kartta on tutkielmani pääosassa, teen ensisijaisesti tähtikarttatutkimusta enkä Dürer-tutkimusta.

Kirjallisuudesta tähtitieteenhistorioitsija Hans Gaabin teos Die Sterne über Nürnberg – Albrecht Dürer und seine Himmelskarten von 1515 (2015) on yksityiskohtaisin löytämäni selvitys Dürerin kartan esikuvista, vaiheista ja merkityksestä, mutta Gaabkaan ei kyseenalaista väitettä Dürerin kartan vaikutuksesta myöhempiin karttoihin. Yhtenä monista tukeudun tieteenhistorioitsija Deborah Warnerin teokseen The Sky Explored:

Celestial Cartography, 1500–1800 (1979), joka on kattava koonti tähtikartoista 1500–

1800-luvuilta ja siksi olennainen lähde myös minulle. Kolmas tärkeä tähtikarttahistorian lähteeni on tähtiharrastaja Nick Kanasin laaja historiateos Star Maps: History, Artistry, and Cartography (2007). Myös Kanas käyttää Warneria lähteenään, mutta hänen näkökulmansa on laajempi. 1500-luvun astrologian, symboliikan ja magiikan ymmärtämisessä turvaudun muiden muassa taidehistorioitsija Lauri Ockenströmiin.

Tieteellisen kuvittamisen maailmaa avaa Horst Bredekampin, Vera Dünkelin ja Birgit Schneiderin toimittama teos The Technical Image: A History of Styles in Scientific Imagery (2015).

1.4 Tähtikartan määritelmä

Kielitoimiston sanakirjan määritelmä kartasta on ”mittakaavan mukainen, pelkistetty ja selitetty piirroskuva” jostakin alueesta.²⁶ Tutkielmani tähtikartat vastaavat määritelmää,

24 Taiteen vaikutussuhteista on kirjoittanut esimerkiksi Göran Hermerén (1975).

25 Eichberger 1998, 15–27.

26 Kielitoimisto: Kartta. Kielitoimiston www-sivut.

11

sillä ne ovat ainakin parhaassa tapauksessa mittakaavassa, ne ovat pelkistettyjä ja ne on piirretty jostakin alueesta. Tähtikartalla tarkoitetaan tähtitaivaasta piirrettyä karttaa, johon on merkitty yleensä tuoreimman tiedon mukaisesti tähtien sijainnit ja niiden muodostamat kuviot. Usein tähtikartat ovat pyöreitä, koska niiden pohjana ovat

”taivaankannen” pyöreän muodon lisäksi tähtikarttapallot ja käsitys niin sanotusta pallojen maailmasta. Pallojen maailmassa Maapallo on kaiken keskiössä muiden taivaankappaleiden kiertäessä sitä omilla radoillaan. Uloimpana kerroksena on tähtitaivas tähtikuvioineen, ja tämä uloin kerros kuvataan tähtikarttapallon pinnassa pallon ulkopuolelta tarkasteltuna. Kun pallonmuotoisesta kartasta tehdään kaksiulotteinen versio, siitä tulee luontevasti ympyrä. Harrastuskäyttöön tarkoitetut tähtikartat eli planisfäärit tehdään edelleen pyöreinä, koska yläpuolellamme avautuva taivas näkyy Maapallon muodon vuoksi valtavana ympyränä. Kartat vaikuttavat siihen, miten maailmaa hahmotetaan, ja erilaiset projektiot kertovat, miten tähtikuviot suhteutuvat toisiinsa. Kaksiulotteisena pintana tähtikartta ei voi täysin toisintaa kolmiulotteista todellisuutta, joten siinä täytyy tehdä yleistyksiä ja käyttää symboleja.

Historiallisesti tähtikartat voidaan jakaa tähtikuviokarttoihin (constellation map) ja kosmologiakarttoihin (cosmological map), joista ensin mainitussa on kuvattu tähtikuvioita kuvituksineen ja toisessa maailmankaikkeutta, useimmiten pallojen maailman teoriaan perustuen.²⁷ Tutkielmassani käsittelen tähtikuviokarttoja, joskin ajatus kosmoksesta pallojen maailmana heijastuu niihinkin. Jaottelu ei siis ole yksiselitteinen.

Vanhoissa tähtikartoissa tähtikuviot on piirretty karttaan erilaisina hahmoina. Kuvion lomaan on merkitty siihen kuuluvat tähdet eri kirkkaustasoa eli magnitudia tarkoittavin merkein. Nykyiset tähtikartat ovat teknisempiä ja kaavamaisempia: tähdet tyydytään yhdistämään suorilla viivoilla ilman kuvituksia. Kaikki kuviot eivät näytä esikuviltaan, ja muodot ovatkin lähinnä muistisääntöjä. Tutkimani kartat ovat aikansa tiedettä, ja määrittelen niiden kuvat tieteelliseksi kuvitukseksi.

27 Kanas 2007, 1–6.

12

Tähtikartoista puhuttaessa on otettava huomioon ero tähdistön ja tähtikuvion välillä.

Tähdistö on rajattu alue tähtitaivaalla. Alueita on nykyään 88.²⁸ Tähtikuvio tarkoittaa tähdistön kirkkaimmin näkyviä tähtiä, joskin tähtikuvio voi ulottua tähdistöstä toiseen.²⁹ Antiikissa tähtikuvioiden ulkopuolelle jääneille tähdille oli omat nimityksensä. Ne olivat luonnontieteilijä Richard Hinckley Allenin (1838–1908) selvityksen mukaan kreikaksi nimeltään ”muodottomat” (αμόρφωτοι) ja ”hajanaiset” (σποράδες), ja niitä kutsuttiin myöhemmin latinaksi termeillä ”ulkopuoliset” (extre), ”muodottomat” (informes),

”hajanaiset” (dispersae), ”levitetyt” (disseminatae) ja ”hajallaan olevat” (sparsiles).

Arabiaksi niiden ajateltiin olevan ”kuvan ulkopuolella” (ạl ẖạrij min al ṣūrah). Nykyään jokainen tähti on jossakin tähdistössä mukana.³⁰

Tähtien kuvaamiseen tasaisella pinnalla on erilaisia tapoja, joita kutsutaan projektioiksi.

Vanhoista kartoista puhuttaessa on kuitenkin huomioitava, että projektio-sanan merkitys antiikin kreikkalaisille ei välttämättä ollut sama kuin se on meille. Tähtitieteilijä ja tähtitieteen historioitsija Elly Dekker painottaakin varovaisuutta, kun puhutaan menneistä ajoista nykyajan termeillä. Dekker arvelee, että antiikin aikana ei välttämättä ollut matemaattista osaamista kolmiulotteisen pallomuodon siirtämiseksi kaksiulotteiselle pinnalle.³¹ Kolmiulotteisen muuntaminen kaksiulotteiseksi vaatiikin huomattavan monimutkaista abstraktia ajattelua. Nykytermein karttaprojektiot voi jakaa kolmeen ryhmään: atsimuuttiprojektiot (kuten stereografinen projektio³²), lieriöprojektiot ja kartioprojektiot [kuvat 5–7].³³

28 Ursa: Tähdistö. Ursan www-sivut.

29 Tieteen termipankki: Tähdistö. Tieteen termipankki -www-sivut.

30 Allen 1963 (1899), 10. Koska Allenin teos on alun perin 1800-luvun lopusta, voidaan todeta, että kaikki tähdet ovat jo pitkään kuuluneet johonkin tähdistöön.

31 Dekker 2013, 49.

32 Atsimuutti on kohteen kulmaetäisyys mitattuna myötäpäivään etelämeridiaanista pitkin horisonttia.

Ursa: Atsimuutti. Ursan www-sivut.

33 Taivaanpalloissa, jotka on orientoitu taivaanekvaattorin (päiväntasaajan vastine avaruudessa) mukaan, on tiettyjä ominaisuuksia: 1) kaikki itä-länsi-leveyspiiriviivat ovat linjakkain mutta lyhenevät päiväntasaajalta navoille mennessä 2) etelä-pohjoissuuntaiset meridiaanit (pituuspiirit) kohtaavat navoilla ja ovat kaikki yhtä pitkiä 3) pituus- ja leveyspiirien keskinäiset suhteet ovat samat 4) kaikki pituus- ja leveyspiirit kohtaavat suorassa kulmassa. Kaksiulotteinen, litteä kartta rikkoo ainakin yhtä näistä – kompromissista riippuu, mitä. Stereografinen projektio on usein keskitetty napapisteeseen (pohjoisen ja eteläisen taivaan kartat). Sylinteriprojektiossa pallo kuvataan siten kuin päiväntasaajaa pitkin olisi

13

2. Albrecht Dürer osana kartografian historiaa

Albrecht Dürerin tähtikartta on osa pitkää tähtikartografian jatkumoa, ja ymmärtääksemme Dürerin karttaa meidän on tiedettävä, millaista tähtitiede ja tähtikartografia olivat ennen sitä. Tässä luvussa käyn lyhyesti läpi tähtikartografian ja eurooppalaisen astrologian historiaa ja esittelen Dürerin tähtikartan sekä kaksi sen edeltäjää. Dürerin kartan seuraajia käsittelen luvussa 3.

2.1 Katsaus tähtikartografian historiaan

Tähtikuviot luotiin yksittäisten tähtien muistamiseksi ja tunnistamiseksi nousun ja laskun yhteydessä, mutta kartografinen merkitys on vain yksi syy tähtikuvioiden olemassaololle. Tähtikuvioita yhdistettiin tarinoihin, jotka helpottivat kuvioiden muistamista ja auttoivat ymmärtämään, miksi kukin hahmo oli sijoitettu tiettyyn kuvioon taivaalla. Erilaiset tarinat ja myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle myös astronomiasta irrallaan.³⁴ Tähtitieteilijä ja tieteenhistorioitsija Tapio Markkanen (1942–

2017) mainitsee jopa – joskin vahvasti epäillen – teorian, jonka mukaan esimerkiksi Ranskan Lascaux’n luolamaalausten eläimet eivät esittäisikään riistaa vaan taivaankannen tähtikuvioita, mikä tarkoittaisi, että kivikauden ihmiset olisivat hahmottaneet taivaan valoja eläinhahmoina. Teoria ei ole saanut laajaa kannatusta.35

Kiinassa taivaallisia tapahtumia on kirjattu ainakin Shang-dynastian ajalta eli alkaen noin 3 600 vuotta sitten. Kiinalaisen käsityksen mukaan Maan ja taivaan tapahtumat peilaavat toisiaan, ja siksi havainnot kirjattiin tarkasti ylös, minkä ansiosta esimerkiksi pimennysten ja planeettojen kierron kaavat olivat hyvin selvillä.³⁶ Mesopotamiassa tähtihavainnot painottuivat Babylonin kaupunkiin, joskin merkittäviä kirjauksia tekivät

pyöritetty suurta rullaa, joka kerää rullatessa kaiken tiedon pintaansa. Tähtikartoissa yleinen renessanssista 1700-luvulle oli ns. puolisuunnikaslieriö, jossa meridiaanit eivät olekaan suoria vaan kaareutuvat napoja kohti. Kokonaisuutena kartta on silloin venytetyn soikion muotoinen.

Kartioprojektiossa taivaanpallo on suuren kartion sisällä, ja pallon pinnassa olevan tiedon saa kaksiulotteiseen muotoon avaamalla kartion. Kanas 2007, 12–13.

34 Dekker 2013, 2.

35 Markkanen 2009, 16. Teorian huteruudesta huolimatta muun muassa BBC toi sen esiin varmana uutisena vuonna 2000. BBC:n www-sivut.

36 Kanas 2007, 18.

14

myös Eufrat- ja Tigris-jokien alueen asukkaat. Sumerilaiset hahmottivat maailman valtakuntana, jota hallinnoivat kolme pääjumalaa, mutta Hammurabin (noin 1792–1750 eaa.) yhdistettyä alueet Marduk-aurinkojumala sai korkeimman aseman, minkä johdosta sumerilaiset alkoivat tallentaa taivaan tapahtumia hyvin tarkasti. Kuun kiertoa tarkkailtiin jo 1 800 vuotta eaa. ja siihen perustui sumerilaisten kalenteri. Jo nuolenpääkirjoitustaidon alkuvaiheissa, 3 000 vuotta eaa., kirjattiin meillekin tuttuja kuvioita: Härkä, Kaksoset, Rapu, Leijona, Vaaka, Skorpioni ja Kauris.³⁷

Egyptissä tähtikuviojärjestelmä perustui mytologian tärkeisiin jumaliin ja eläimiin.

Napoja ympäröivät eli sirkumpolaariset tähtikuviot olivat erityisen tärkeitä egyptiläisille.

Erotuksena kiinalaisiin ja mesopotamialaisiin egyptiläiset eivät etsineet ennustuksia taivaan tapahtumista eivätkä he lähestyneet astrologisia tapahtumia kovinkaan matemaattisesti, vaan vasta kreikkalaiset kuljettivat matemaattisia vaikutteita Mesopotamiasta Egyptiin.³⁸ Mesopotamialaisista tähtikuvioista suurimman osan kehittivät assyrialaiset tähtitieteilijät vuosien 1300 eaa. ja 1100 eaa. välillä. Nykyään klassisina kreikkalaisina pidetyistä 48 tähtikuviosta 20 vaikuttaisi olevan suoria kopioita mesopotamialaisten kuvioista.³⁹ Kreikkalaisten tähtitaivas kuvailtiin kokonaan kuitenkin vasta 300-luvulla eaa.⁴⁰

Yksi kuuluisimmista kreikkalaisista tähtitieteilijöistä oli yleisnero Klaudios Ptolemaios⁴¹ (noin 85–165 jaa.), jonka tähtiluetteloon Almagest (alun perin Μαθηματικὴ Σύνταξις, Mathēmatikē Syntaxis, noin 150 jaa.) perustivat havaintonsa sekä islamilainen että eurooppalainen tähtitiede yli 1 400 vuoden ajan.⁴² Teoksessa ei ilmeisesti ollut kuvitusta.⁴³ Ptolemaioksen kirjoituksia hyödyntäneisiin astronomeihin kuuluivat

37 Kanas 2007 25–29.

38 Kanas 2007 29–35.

39 Kanas 2007, 108–155.

40 Kanas 2007, 107.

41 Ei sovi sekoittaa egyptiläiseen Ptolemaios-hallitsijasukuun, vaikka Klaudios Ptolemaios ilmeisesti asuikin Aleksandriassa.

42 Warner 1979, ix.

43 Kanas 2007, 108–155.

15

esimerkiksi Abd al-Rahman al-Sūfī⁴⁴ ja Nikolaus Kopernikus. Vasta Tyko Brahe (1546–

1601) ja Hesse-Kasselin maakreivi, tähtitieteen tutkija William IV (1532–1592) todella kyseenalaistivat Ptolemaioksen.⁴⁵

Roomalaisten valtakauden alettua kreikkalaisten tieto tähtitieteestä säilyi ja kukoisti arabialais-islamilaisissa maissa ja Bysantissa, joissa ajanlaskua arvostettiin ja taivaan tapahtumista pidettiin tarkkaa kirjaa. Vuonna 762 perustettuun Bagdadin kaupunkiin kutsuttiin intialaisia tähtitieteilijöitä töihin, ja Ptolemaioksen kirjoituksia korjattiin ja tarkennettiin. Arabialais-islamilaisessa perinteessä tähtiä ei hahmotettu eläviin olentoihin perustuvina kuvioina vaan ne nimettiin yksittäisinä tähtinä, poikkeuksena kolmitähtiset Kotka ja Lyyra. Elottomien olentojen mukaan kuviota kyllä hahmoteltiin.

Tapa on lähes ainutlaatuinen maailmassa.⁴⁶ Monet nykyiset tähtien nimet tulevatkin arabian kielestä, joskin monilla tähdillä on useita erikielisiä nimiä.⁴⁷ 1000–1200-luvuilla Espanja vallattiin maureilta ja samalla arabialais-islamilaista tiedettä tuotiin Eurooppaan ja käännettiin eurooppalaisille kielille. 1100-luvulla Ptolemaioksen Almagest saatiin käännettyä latinaksi. Kiinnostus tähtitiedettä kohtaan jatkui ottomaanien ajalla, mutta siinä vaiheessa eurooppalaisetkin olivat alkaneet jälleen harjoittaa tiedettä.⁴⁸

Varhaiset eurooppalaiset tähtikartat ajoitetaan keskiaikaan. Ne tehtiin tyypillisesti ilman koordinaatistoa, mikä aiheutti epätarkkuutta sijoittelussa. Tämän vuoksi ne eivät kaikkien tähtikartografiatutkijoiden mielestä olekaan karttoja vaan ennemminkin koristeellisia kuvituksia teksteihin. Vasta renessanssin aikana syntyi tarve tuottaa täsmällisiä kaksiulotteisia tähtikarttoja. Ensimmäiset painetut tähtikuviot olivat

44 Tunnetaan lännessä nimellä Azophi. Al-Sūfī (903–986) keräsi monet tähtien nimet pääteokseensa The Book of Fixed Stars (Kitab Suwar al-Kawakib, noin vuonna 964) ja korjasi Ptolemaioksen katalogia etenkin tähtien magnitudien ja värien osalta. Hän yritti myös sovittaa yhteen arabialaiset ja kreikkalaiset tähtien nimet ja tähtikuviot. Kanas 2007, 108–115.

45 Warner 1979, ix.

46 Allen 1963 (1899), vii.

47 Hotakainen & Pekkola 2017, 22–29.

48 Kanas 2007, 69–73.

16

tiettävästi baijerilaisen Erhard Ratholdin (1442–1528) painamassa Hyginukselle (64 eaa.

– 17 jaa.) attribuoidussa teoksessa Poeticon Astronomicon⁴⁹ (1482).⁵⁰

Astronomian paluu tieteellisempänä läntiseen Eurooppaan oli useiden osien summa.

Yksi osa oli latinankielisten käännösten olemassaolo – usein jopa suoraan alkuperäisestä kreikankielisestä lähteestä. Toinen vaikutin oli arabialais-islamilaisten ja Bysantin tieteilijöiden kommentit ja lisäykset, joita käännöksissä oli. Kolmanneksi renessanssin ilmapiiri kannusti tiedon kehittämiseen sen itsensä vuoksi eikä hengellisten tai uskonnollisten tarpeiden vuoksi. Neljänneksi maalliset yliopistot olivat paremmassa kunnossa ja avoimia jakamaan tietoa opiskelijoille. Yliopiston ulkopuolella ajatukset liikkuivat painetussa muodossa, mikä oli viides merkittävä tekijä tieteen menestymisessä ja kehittymisessä renessanssin aikana.⁵¹ Renessanssi toi uusia tuulia taiteisiin ja tieteisiin erityisesti Italiassa, mutta tähtitieteessä suurimmat saavutukset keskittyivät Alppien pohjoispuolelle. 1300-luvun puolivälissä germaanisille alueille perustettiin uusia yliopistoja, joiden humanistisesta ajattelutavasta hyötyivät myöhemmin muiden muassa Kopernikus ja Kepler.⁵²

Painotaito levisi nopeasti ympäri Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja edelleen muihin maihin. 15 vuotta Gutenbergin Raamatun (1455) jälkeen suurimmilla kaupunkialueilla oli kirjapainoja, ja vuonna 1501 Venetsia oli kirjapainotyön keskus, jossa tehtiin 15 prosenttia kaikista Euroopan painotöistä. Suurimmat painotöiden markkinat olivat merenkulussa ja keräilyssä. Vaikutusvaltaiset ihmiset keräsivät koristeellisia painotöitä statussymboleiksi, ja kalliisiin kirjoihin lisättiin paperisia liitteitä, volvelleja, jotka olivat metallisia astrolabeja⁵³ edullisempia maallikoillekin kelvollisia apuvälineitä.⁵⁴

49 Tunnetaan myös nimellä De Astronomia.

50 Kanas 2007, 133–138.

51 Kanas 2007, 82.

52 Kanas 2007, 84–86.

53 Astrolabi, ”tähtilevy”, on arabien kehittämä laite tähtitieteellisten havaintojen tekemistä varten. Se on kiekkomainen esine, joku koostuu neljästä liikkuvasta osasta.

54 Kanas 2007, 84–86.

17

Tähtikartografia on yhteydessä kosmologiaan, joka tutkii maailmankaikkeutta kokonaisuutena. Varhaista eurooppalaista tähtitiedettä määritti kaksi kosmologista mallia: maakeskinen eli geosentrinen ja aurinkokeskinen eli heliosentrinen. 800-luvulla eaa. Homeros kuvaili maan pyöreäksi, litteäksi kiekoksi, jonka ympärillä kulkee suuri joki, Oceanus⁵⁵, mutta esimerkiksi jo Thales Miletoslainen kuvaili Maan palloksi ja vuoden 365-päiväiseksi, kirjoitti seisauksista ja tasauksista, ennusti auringonpimennyksen vuodelle 585 eaa. ja ylipäätään tutki maailmaa empiirisesti. Pythagoras ymmärsi planeettojen liikkeen olevan irrallista tähtien liikkeestä ja teki myöhemmin huomion siitä, että Maa ei ole universumin keskipiste vaan vaeltava planeetta. Maan radan keskiössä ei kuitenkaan ollut Aurinko vaan keskustuli. ⁵⁶ Pythagoras vaikutti paljon Platoniin, jonka maailmankuvauksessa Aurinko, Kuu ja planeetat kiertävät liikkumatonta Maata, mihin uskoivat muiden muassa Aristoteles ja myöhemmin Ptolemaios. Eräät kreikkalaiset esikopernikaanisiksi kuvaillut tähtitieteilijät kehittelivät ajatuksia siitä, että Maa saattaisikin kiertää Aurinkoa. Herakleides hahmotti maailman yhdistelmänä edellisistä: taivaankansi ei liiku vaan Maa pyörii itsensä ympäri. Merkurius ja Venus kiertävät Aurinkoa, mutta Aurinko kiertää silti Maata.⁵⁷ Pallojen maailman ajatus perustuu juuri paikoillaan pysyvään Maahan ja sen ympärillä liikkuviin taivaankappaleisiin.

2.1.1 Eurooppalainen astrologia tähtikartografiassa

Vaikka etenkin nykyinen astrologia on lähtökohtaisesti varsin epätieteellinen ala, astrologia on tutkielman kannalta olennainen monesta syystä. Ensinnäkin tähtikarttojen kuviot ovat suorassa yhteydessä astrologiaan ja ennustuksiin. Toiseksi astrologia oli tärkeää renessanssin aikana: esimerkiksi Dürerin kartan rahoittaja keisari Maximilian I uskoi vahvasti astrologiaan,⁵⁸ mikä ei voinut olla vaikuttamatta Dürerin tähtikarttaan.

55 Joki virtasi takaisin itseensä maanalaisten tunnelien kautta muodostaen kaikki muut joet. Maailman yllä oli Taivas ja alla Helvetti. Planeetat kulkivat joen mukana takaisin itään. Monet muinaisten kreikkalaisten ajatuksista ovat joonialaisten filosofien peruja. Kanas 2007, 50.

56 Kanas 2007, 49–52.

57 Kanas 2007, 53–56.

58 Ks. esim. Darin 2015.

18

Kolmanneksi Dürer itsekin uskoi ilmeisesti jollain tavalla taivaankappaleiden vaikutukseen maan päällä.⁵⁹

Muinaisten aikojen astrologia, kuten babylonialaisten astrologia, koski sään, maanviljelyn ja politiikan kaltaisia suuria kokonaisuuksia. Mesopotamialaisten eläinrata- ja tähtikuviojärjestelmä tuotiin Kreikkaan noin 500 vuotta eaa. ja samalla Kreikkaan päätyivät monet astrologiset käsitteet. Kreikkalaiset korostivat syntymäastrologiaa ja ajatusta siitä, että taivaalliset tapahtumat vaikuttavat Maan päällä mutta ei toisin päin.

Viimeisellä vuosisadalla eaa. kreikkalaisten järjestelmä kasvoi ja siihen liitettiin itäistä mystiikkaa erityisesti kreikkalais-roomalaisessa Egyptissä. Rooman valtakunnan hajottua astrologia alkoi menettää merkitystään lännessä ja kreikkalainen matemaattinen astronomia jäi sivuun katolisen kirkon alkaessa harjoittaa omia käytäntöjään. Idässä astrologia säilytti asemansa.⁶⁰

1100–1200-luvuilla Eurooppaan tuli paljon uutta kreikkalaista ja arabialaista kirjallisuutta, joka latinankielisten käännösten myötä toi uudisti eurooppalaista ajattelua ja loi pohjan latinankieliselle oppineelle magialle. Oppineen magian teoria vakiintui 1100–1300-luvuilla ja sen kirjallinen perinne vaikutti vielä 1500–1600-luvuilla. Maagit tosin pitivät astrologiaa lähinnä ”aputieteenä”.⁶¹ Astrologian voi nähdä käytännön sovelluksena tieteellisemmästä astronomiasta, sillä astrologia ajateltiin sekä astronomian että lääketieteen osa-alueena. 1400-luvulla Bolognan yliopistossa oli jopa astrologian professori, joka opetti nelivuotista kurssia alalta. Myös hoviastrologit olivat yleisiä.⁶² Pääroolissa olivat horoskoopit.⁶³

59 Warburg et al. 2012, 446.

60 Kanas 2007, 40–45.

61 Ockenström 2015.

62 Kanas 2007, 79–80.

63 Horoskooppi oli symbolinen esitys taivaista määrätyssä ajassa ja paikassa. Horoskooppi laadittiin usein neliöiden ja kolmioiden muotoon, ja siihen kirjattiin olennaisia tietoja asiakkaasta. Horoskooppi laadittiin usein tiettyä kysymystä varten, ja myös tämä kysymys kirjoitettiin ylös. Taivaankappaleet sijoitettiin kuvaan sen mukaan, miten ne horoskoopin laadintahetkellä olivat. Taivaankappaleilla oli erilaisia ominaisuuksia, kuten sukupuoli, hyödyllisyys tai haitallisuus sekä laatu kuten märkyys, kuumuus, kuivuus tai kylmyys. Horoskooppiin vaikuttivat myös eläinradan merkkien elementit maa, ilma, tuli ja vesi. Näiden lisäksi horoskooppiin vaikuttivat taivaankappaleiden suhde toisiinsa. Näiden ja muiden ominaisuuksien

19

Oppineessa magiassa ihmisten ja ympäröivän universumin ajateltiin olevan yhteydessä toisiinsa. Ihminen oli mikrokosmos, joka heijasti suurempaa makrokosmosta ympärillään. Esimerkiksi kehon neljä nestettä olivat yhteydessä neljään temperamenttiin, neljään elementtiin, aineen neljään laatuun, ihmiselämän neljään vaiheeseen ja neljään vuodenaikaan. Samaan tapaan elimet ja kehonosat liittyivät erilaisiin sympaattisiin⁶⁴ vaikutuksiin (esimerkiksi lääkekasvit, metallit, taivaankappaleet) joita kuvattiin mikrokosmosihmisestä tehdyissä kuvissa kalentereissa ja tietosanakirjoissa. Kehonosilla ja taivaankappaleilla oli siis yhteys.⁶⁵

Euroopan muuttuessa läpi renessanssin astrologian merkitys väheni ja se alettiin nähdä tähtitieteestä erillisenä ja taikauskoon liittyvänä. Muutos kiihtyi Aristoteleen luonnonfilosofian menettäessä merkitystään ja universumikäsityksen muuttuessa maakeskisestä aurinkokeskiseen.⁶⁶

2.2 Dürerin tähtikartta 1515

Albrecht Dürer (1471–1528), nürnbergiläinen taiteilija, kuvitti vuonna 1515 kaksi tähtikarttaa, jotka oli tilannut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hovimatemaatikko Johann Stabius (1450–1522). Kartat ovat puupiirroksia ja kooltaan painolaattojensa mukaisesti 43 x 43 cm, ja taivaankannen halkaisija on kartoissa 35 cm.

Toisessa kartassa on pohjoinen taivas ja toisessa eteläinen. Stereografisena projektiona kuvattuihin karttoihin on piirretty pituuspiirit, jotka kulkevat ekliptikan⁶⁷ pohjoiselta navalta ekliptikalle. Tähdet on merkitty ptolemaiolaisittain eli Ptolemaioksen laskelmiin perustuen. Tähtien kirkkauserot eli magnitudit on merkitty asteikolla yhdestä kuuteen ja jokaisen kuvion tähdet on numeroitu juoksevasti. Linnunrata on rajattu ääriviivoin, mutta sitä ei ole nimetty.⁶⁸ Kummallakin kartalla on otsikko. Pohjoisen kartan otsikko on

perusteella tehtiin ennustuksia, kuvailtiin yksilön luonnetta ja elämän suuntia tai määritettiin paras aika jollekin toiminnalle kuten sodan aloittamiselle. Keskiajalla horoskoopit jaettiin arkisiin, kuten säätä koskeviin, ja yksilöä koskeviin. Kanas 2007, 79–82.

64 Kuten anatomiassa, esim. sympaattinen hermosto.

65 Ockenström 2015; Kanas 2007, 79–82.

66 Kanas 2007, 79–82.

67 Auringon näennäinen vuotuinen rata taivaalla.

68 Warner 1979, 71.

20

Imagines coeli septentrionales cum duodecim imaginibus zodiaci ja eteläisen Imagines coeli meridionales. Pohjoisen kartan kulmiin on sijoitettu merkittäviä tähtitieteilijöitä, jotka ovat myötäpäivään ylävasemmalta Aratus, Ptolemaios, al-Sūfī ja Marcus Manilus, joka kirjoitti laajan astrologisen runoelman ajanlaskumme alussa.⁶⁹ Eteläisen taivaan kartan kulmiin on sijoitettu kardinaali Matthäus Langin (1468/1469 – 1540) vaakuna, omistus kardinaali Langille, keisarillinen painoprivilegio ja luettelo kartan tekoon osallistuneista henkilöistä ja heidän vaakunansa. Painolaattoja säilytetään Berliinissä kuparikaiverruskokoelman kabinetissa Berliinin valtiollisessa museossa.⁷⁰

Karttakappaleita on nykyään olemassa kymmenkunta.⁷¹ Pohjoisesta kartasta on neljä painosversiota, jotka ovat museoissa ympäri maailmaa. Myös eteläisen taivaan kartasta on neljä eri versiota. Eri versioissa on pieniä eroja: yhdessä Neitsyen jalka osoittaa Dürer- monogrammia, ja otsikko puuttuu. Toisessa ekliptikan asteet on merkitty tasaisesti tyhjillä laatikoilla, ja kahdessa muussa Neitsyen, Härän ja Kauriin sektorit on merkitty mustavalkoisin laatikoin. Gaabin tutkimassa kartassa mainittujen tähtikuvioiden kohdalla asteikko on väritetty punavalkoiseksi, Vaa’an, Kaksosten ja Vesimiehen kohdalla sinivalkoiseksi, Leijonan, Oinaan ja Jousimiehen kohdalla mustavalkoiseksi ja muiden kolmen – Ravun, Kalojen ja Skorpionin – kohdalla on vain valkoisia laatikoita.

Erottelu liittyy eläinradan merkkien nelijakoon elementtien⁷² mukaan. Gaab arvelee, että maa-elementtiä on korostettu kartoissa siksi, että se oli Dürerin oma elementti.⁷³ Pohjoisen taivaan kartassa on 32 nimettyä tähtikuviota, joista 12 on taivaankannen reunoille sijoitettuja eläinradan merkkejä. Ne on nimen lisäksi merkitty kukin omalla symbolillaan. Samoja merkkejä käytetään horoskooppien yhteydessä. Deborah Warnerin mukaan symbolien syntyperä on tuntematon ja varhainen historia epämääräinen. Keskiajalla sekä islamilaisessa että eurooppalaisessa maailmassa

69 Markkanen 2009, 46.

70 Staatliche Museen zu Berlin - Preußischer Kulturbesitz. Gaab 67–68.

71 Albrecht Dürer. Map of the northern sky; and map of the southern sky. Sotheby’s-huutokaupan www- sivut.

72 Maa-elementin merkkejä ovat Neitsyt, Härkä ja Kauris, ilma-elementin merkkejä Vaaka, Kaksoset ja Vesimies, tuli-elementin Leijona, Oinas ja Jousimies ja vesi-elementin Rapu, Kalat ja Skorpioni.

73 Gaab 2015, 62–73.

21

horoskooppimerkit identifioitiin nimen, tähtikuvion tai numeron mukaan. Symboleita näkee monissa renessanssin tähtitieteen julkaisuissa, mutta Warnerin mukaan niitä ei käytetty kartoissa, palloissa tai tähtikatalogeissa, joita Dürer ja hänen kollegansa hyödynsivät. Warner viittaa matemaatikko-tieteenhistorioitsija Otto E. Neugebaueriin, jonka mukaan symbolit esiintyivät ensin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa myöhäiskeskiajalla. Dürer saattoi käyttää niitä pyrkiessään klassiseen ilmaisuun.⁷⁴ Kartan työvaiheet jaettiin siten, että keisarin hovimatemaatikko Johann Stabius (1450–

1522), joka oli tilannut kartat Düreriltä,⁷⁵ sijoitti karttaan koordinaatit, ja matemaatikko Konrad Heinfogel (1470–1530) asetti tähdet. Dürer suunnitteli kuvat ja hänen työpajansa kaiversi puun puupiirrosta varten.⁷⁶ Dürer kuvitti kartan ja Dürerin työhuoneen laatanleikkaajat kaiversivat kuvat painolaattoihin.⁷⁷

Huolimatta Dürerin suhteellisen pienestä osuudesta varsinaisessa kartanteossa karttaparia kutsutaan Dürerin kartoiksi. Ne nostetaan esiin kartografian historiassa siksi, että ne olivat ensimmäiset painetut tähtikartat. Niitä ennen oli vain yksittäisiä kuvituksia ja karkeita malleja tähtien ja kuvioiden suhteesta tosiinsa. Malleja oli painetussakin muodossa 1400-luvun inkunaabeleissa, mutta niissä ei ollut Dürerin karttojen koordinaattien, mittasuhteiden ja tähtien sijaintien tarkkuutta.⁷⁸

Monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta Dürerin kartat eivät kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset, sillä karttoja lähemmin tutkittaessa on saatu selville, että tähdet on sijoitettu niin kuin ne olivat vuonna 1440 eikä vuoden 1515 sijaintien mukaan (virhemarginaali 17,5 vuotta). Virhe johtuu todennäköisesti siitä, että Heinfogel luotti parhaaseen tunnettuun ja saatavilla olevaan lähteeseen, Alfonson tauluihin⁷⁹, eikä

74 Warnerin mukaan italialaisen renessanssin levitessä pohjoiseen saksalaiset tähtikartografit työskentelivät ”vapauttaakseen” taivaat islamilaisista vaikutteista ja kuvittaakseen ne siten kuin arvelivat kreikkalaisten alun perin tarkoittaneen. Tavoite konkretisoitui erityisesti Dürerin vuoden 1515 kartassa.

Warner 1979, 9–10, 71.

75 Markkanen 2009, 45.

76 Warner 1979, 71.

77 Kanas 2007, 140.

78 Warner 1979, 71.

79 Alfonson taulut olivat ensimmäiset tähtitieteelliset taulukot, jotka tuotettiin kristityssä Euroopassa. Ne auttoivat pimennysten ja planeettojen sijaintien laskemisessa. Alfonson taulut perustuivat Ptolemaioksen

22

mitannut tähtien sijaintia itse. Warner uskoo, että Heinfogelin oli tarkoitus asettaa tähdet oman aikansa mukaisiin paikkoihin. Vaikka Alfonson taulut olivat laajassa käytössä tähtitieteilijöiden keskuudessa vuonna 1500, monet arvioidut lukemat olivat virheellisiä, jos niitä huomasi verrata taivaaseen. Heinfogel ei ilmeisesti verrannut, vaan hän luotti taulukkoon ehkä tietämättä oman aikansa oikeammista havainnoista.⁸⁰ Heinfogelin virhe on Warnerin mielestä ironinen sattuma, koska Nürnberg oli ollut luotettavien havaintojen keskus alkaen vuodesta 1471, jolloin baijerilaissyntyinen matemaatikko ja tähtitieteilijä Regiomontanus (Johannes Müller von Königsberg, 1436–

1476), muutti kaupunkiin. Alfonson taulujen virheiden innoittamana Regiomontanus oli aloittanut havainto-ohjelman, jota kauppias-tähtitieteilijä Bernhard Walther jatkoi yli neljännesvuosisadan. Regiomontanuksen ja Waltherin työn hedelmät olivat kuitenkin pimennossa vuoteen 1522 saakka. Edes Dürer, joka hankki omistukseensa edesmenneen Waltherin kodin, observatorion ja osan hänen tieteellistä kirjastoaan, ei päässyt käsiksi havaintoihin ennen vuotta 1522, eikä näin ollen päässyt Heinfogelkaan, mikä saattoi aiheuttaa vuoden 1515 kartan virheen.⁸¹

Koska Dürerin kartat on niin tarkasti piirretty, on mahdollista tunnistaa kaikki tähdet ja niiden sijainnit. Noin 900 tähden sijainnit ovat hyvin lähellä Ptolemaioksen antamia arvoja. Kuitenkin loput, noin 125 tähteä, on Warnerin mukaan varsin väärin sijoitettu.

Väärät paikat eivät perustu mihinkään sellaiseen listaukseen, joka Dürerillä ja työtovereilla olisi ollut käytettävissä, kuten Alfonson tauluihin tai Almagestiin. Sen sijaan myöhäiskeskiaikaisissa tähtitieteellisissä käsikirjoituksissa tällaiset sijainnit eivät olleet poikkeuksellisia. Vaikkei voi olla täysin varma sekaannuksen lähteistä, voi Warnerin mielestä osoittaa kaksi paikkaa, joissa virheitä on aiemmin esiintynyt esimerkiksi Andromedan sijoittamisessa: wieniläisen tähtitieteellisen käsikirjoituksen tähtikatalogi

teoriaan maakeskisestä maailmankaikkeudesta. Taulut tilasi Leónin ja Kastilian kuningas Alfonso X Viisas.

Laskelmat tehtiin vuonna 1252 Toledon pituuspiirillä. Taulukot tulivat tunnetuksi, kun ne julkaistiin latinaksi Pariisissa 1320-luvulla. Kopioita levisi ympäri Eurooppaa. Muiden muassa Nikolaus Kopernikus käytti niitä työnsä tukena vielä 1550-luvulla. Britannican www-sivut.

80 Warner 1979, 71.

81 Warner 1979, 71–74.

23

ja tähtikartta 1400-luvun puolivälistä (Vienna Codex 5415) ja tähtikarttakoodeksi vuodelta 1503. Jälkimmäisen on piirtänyt anonyymi taiteilija Nürnbergissä yhteistyössä Konrad Heinfogelin, Sebastian Speantiuksen ja Theodore Ulseniuksen kanssa.

Wieniläisiä ja nürnbergiläisiä koodekseja pidetään Dürerin kartan esikuvina.⁸²

Andromedan vikasijainnin lisäksi kartassa oli muitakin virheitä: Ajomiehelle (Auriga, Dürerin kartassa kreikkalaisen mytologian kuningas Erichthonius) oli kartan ensimmäisessä versiossa päätynyt kaksi tähteä, joiden numero on 14; yksi vasempaan jalkaterään, toinen oikeaan polveen. Seuraavassa versiossa piirrosta oli muutettu niin, että tähti 14 oli vain vasemmassa jalkaterässä. Dürerin epävarmuus Ajomiehen tähdestä 14 kertoo siitä, että tähtitieteen auktoriteetit eivät olleet täysin yhtenäisiä. Ei al-Sūfī eikä Ulugh Beg ollut löytänyt Ptolemaioksen listaamaa tähteä Ajomiehen vasemmasta jalasta, joten kumpikin jätti sen pois katalogeistaan. Sitä ei liioin ollut wieniläisessä koodeksissa 5415. Ptolemaioksen Almagestin ja Alfonson taulukoiden antamat arvot viittaavat enemmän siihen, että Ajomiehen tähti 14 sijaitsisi lähempänä oikeaa polvea kuin vasenta jalkaa, kun ajattelee perinteistä puoliksi polvistuvaa Ajomiestä. Dürer piirsi kuitenkin toisin.⁸³

Richard Hinckley Allen pitää erikoisena, että suurista taiteilijoista vain Dürer ja Rafael ovat tehneet kuvituksia tieteistä ”ylevimpään, vanhimpaan ja kiinnostavimpaan”. Allen lainaa tähtitieteilijä Edward Holdenia (1846–1914), jonka mukaan Dürerin panos tähtitieteeseen on tuntematon ilmeisesti kaikille elämäkertureille.⁸⁴ On huomioitava, että Holden antoi lausuntonsa paljon ennen Erwin Panofskyn Dürer-elämäkertaa (1955), joskin kyseisessä elämäkerrassa Panofsky vain ohimennen mainitsee Dürerin tähtikartat eikä ole kiinnostunut niiden vaikutuksesta myöhempiin kartantekijöihin. Dürer- elämäkerturit eivät muutenkaan ole olleet erityisen innostuneita Dürerin tähtikartoista.

82 Warner 1979, 74. Näistä esikuvista voi lukea tarkemmin luvussa 2.3.

83 Warner 1979, 74. Lisää virheitä on lueteltu sivuilla 71–73. Katso myös Gaab 2015, 62–73.

84 Myöhemmin Holden muutti lausuntoaan Düreristä, ja totesi Dürerin vaikuttaneen moniin kartantekijöihin: baijerilaiseen Johannes Bayeriin (1572–1625), englantilaiseen John Flamsteediin (1646–

1719), Suomessakin työskennelleeseen preussilaiseen Friedrich Argelanderiin (1799–1875) ja preussilaiseen Eduard Heisiin (1806–1877). Allen 1963 (1899), 28–29.

24

Useimmissa elämäkerroissa kartat mainitaan vain ohimennen, mutta osassa teoksista kartat ovat saaneet kokonaisen, pienen tekstikappaleen tai jopa kuvan. Erillistä analyysia kartoista elämäkerroissa ei ole.⁸⁵

2.3 Dürerin karttojen edeltäjiä

Kuten todettu yllä, Dürerin tähtikartoille on nimetty kaksi selkeää edeltäjää ja mallia:

wieniläinen karttapari vuodelta 1435 ja nürnbergiläinen karttapari vuodelta 1503.

Kummassakin parissa on yksi eteläisen ja yksi pohjoisen tähtitaivaan kartta kuten Dürerilläkin. Tähtitieteenhistorioitsija Hans Gaab esittelee kartat ja tekee huolellista vertailua niiden ja Dürerin karttojen välillä teoksessaan Die Sterne über Nürnberg.⁸⁶ Gaabin vertailu on hyvin kattava ja läpikotainen, joten viittaan vain sen tuloksiin enkä tee varsinaista vertailutyötä uudelleen. Gaab kirjoittaa Itävallan kansalliskirjastossa sijaitsevista wieniläisistä kartoista (kääre MS 5415) ja Nürnbergin Germanisches Nationalmuseumissa sijaitsevista nürnbergiläisistä kartoista (inventaarionumerot Hz5576 ja Hz5577).

Wieniläisissä kartoissa vuodelta 1435 on 48 piirrosta klassisista ptolemaiolaisista tähtikuvioista. Kartat olivat alun perin osa tähtikarttapallon valmistusohjetta ja piirrokset oli tarkoitettu mallikuviksi palloa varten. Kooltaan kartat ovat noin 30 x 37 cm ja 28,5 x 30,5 cm. Piirtäjän henkilöydestä ei ole tietoa. Kuvista tiedetään, että ne on piirretty pergamentille sulkakynällä. Osa viivoista on ilmeisesti pääviivoja, sillä ne on piirretty tummemmalla. Tähdet on merkitty punaisella merkillä. Hahmot ovat lihaksikkaita ja dynaamisia. Mallina on käytetty vuoden 1424 tähtikatalogia, mutta se ei tiettävästi ole ollut ainut lähde.⁸⁷

Nürnbergiläiset vuoden 1503 kartat olivat kadoksissa vuosisatoja. Niiden tekijänä pidetään Konrad Heinfogelia, joka oli tekemisissä myös Dürerin karttojen kanssa. Kuvien piirtäjää ei tiedetä. Kartan reunoilla on kuvia jumalista ja allegorioista.⁸⁸ Pohjoinen kartta

85 Katso esimerkiksi Ashcroft 2017, Hutchison 1990, Anzelewsky 1980, Winkler 1957.

86 Gaab 2015, 28–112.

87 Gaab 2015, 35–61.

88 Gaab 2015, 40, 48.