Taivaan aine ja henki näkymä

T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 3 69 ihmistyön ja ylipäänsä elämänpii-

rimme estetiikasta, kokemisesta ja eläytymisestä. Kirjat ovat hämmäs- tyttävän moniääninen kirjo tietei- lijöiden, taiteilijoiden ja ympäris- töalan asiantuntijoiden puheen- vuoroja maan uumenista tähtien väliseen tyhjyyteen, aikojen alus- ta tuntemattomaan tulevaisuu- teen, eläväisen iduista tuonpuolei- sen taakse.

Ihminen taivaankannen alla Yrjö Sepänmaa tarkastelee johdan- nossaan ihmistä avaruuden syrjäi- sen planeetan asukkaana, jolle tai- vas edustaa ääretöntä avaruutta, mutta myös maailmankuvan rajo- ja. Toisaalta ihminen on mitättö- mistä mitättömin tässä mittakaa- vassa, toisaalta maailmansa kes- kipisteessä. Mistä taivas alkaa ja mihin se päättyy? Miten koemme kaukaisemman avaruuden, jonne voimme kurkottaa vain laitteidem- me avulla?

Taivas on ihmisen elämää rajoit- tavana päivänsinisenä kupuna ja tähtien pilkuttamana yöntumma- na äärettömyytenä kiehtonut ih- mismieltä enemmän kuin satojen sukupolvien ajan kosketeltavaksi ja tutkittavaksi altistunut maanka- mara tai vedenpiiri. Sepänmaa to- teaa taivaan yhdistävän sekä nykyi- set ihmiset eri puolilla maapalloa (siitä esimerkiksi maahanmuutta- jiemme kirjoituskokoelman nimi Sama taivas, eri maa, 1999) että ny- kyihmiset menneisiin sukupolviin.

Taivas on ollut sama kautta ihmis- lajin historian, ja kautta aikain toi- siaan pakenevat tähdet ovat koko universumin historia. Samaa histo- rian mittakaavaa emme näe maas- sa emmekä vedessä, emme eläväs- sä emmekä kuolleessa luonnossa.

Sepänmaa nostaa esiin myös ih-

misen ihailun taivaankappaleiden täsmällisyydestä, matemaattises- ti kauniista kosmisesta liikkeestä, joka jatkuu ja jatkuu aikojen tuol- le puolen.

Meitä liikuttavat taivaan konk- reettisemmatkin ilmiöt: ilmakehän muutokset, joista seuraavat vuoro- kauden- ja vuodenaikojen vaihte- lut, kuivuudet, kuumuudet, myrs- kyt ja muut sääilmiöt. Ja mitä on- kaan merkinnyt ihmiselle ikihaave lentämisestä, millaisia mielenliiku- tuksia ihmiselle on luonut kuva si- nisestä planeetastamme avaruu- desta tai ihmisen ensimmäinen as- kel kuunpinnalla?

Johdannon toisen osan on kir- joittanut Valamon taivaskonfe- renssin pääpuhujaksi kutsuttu, mutta kolme kuukautta ennen sitä kuollut, Ronald W. Hepburn. Hän pohtii monitahoisesti sitä, miten tila tai avaruus voi olla esteettisen kokemuksen kohde, uskonnollis- ten oppijärjestelmien raameissa, luonnontieteellisenä tutkimuskoh- teena, otsonikerroksen tai ilmas- tojärjestelmien muutoksista joh- tuvana ympäristöuhkana. Hän ei painota vain näkyvää taivasta vaan myös taiteen taivasta ja avaruutta sekä muistuttaa Kadotetun paratii- sin (1667) langenneista enkeleistä ja helvetistä maan päälle saapuvas- ta Saatanasta.

Yhteistä varhaisille kulttuureille ja uskonnoille oli taivaanjumalien kohoaminen korkeimpien arvojen edustajiksi. Taivas on käsitetty kai- ken yllä olevaksi, eikä tämä mielen mittakaava ja tilojen arvojärjestys ole miksikään muuttunut, ei suo- mensukuisissa kansanuskomuksis- sa eikä sen rinnalla uunituoreessa kristillisyydessäkään. Kaikki tämä todistaa taivaan ylivertaisesta voi- masta yli ihmisen mielen.

reettisia kehiä tieteestä ja filosofi- asta lännen ja idän uskonnollissä- vytteiseen ajatteluun. Joku voi pitää huonona Oksasen esittelevää tyy- liä, joka pidättäytyy kannanotois- ta. Toisaalta tämä siirtää valinnan ja vastuun lukijalle, jonka on itse päätettävä, minkä kannan tai kan- tojen synteesin valitsee.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja krii- tikko.

Taivaan aine ja henki

Korkea taivas. Maahenki 2012.

Taivaasta on moneksi. Se ulottuu ihmismielen käsityskyvyn ulko- puolelle. Se on luonnontieteilijäl- le ilmakehä, avaruus ja syvä tai- vas. Englannin kieli tarvitsee tai- vaan kuvaamiseen kolme sanaa:

sky, heaven ja space. Mutta suoma- lainen on mutkattomampi, hänel- le kaikki maanpiirin päällä, ihmi- sen silmissä ja mielessä, on taivasta.

Korkea taivas on komea päätös Maahengen ainutlaatuiselle ympä- ristöestetiikan kirjasarjalle ihmi- sen ja maiseman suhteesta. Kirja- sarja perustuu vuosina 1994–2009 pidettyihin kansainvälisiin ympä- ristöestetiikan konferensseihin, joissa esiintyi parisataa luennoijaa ja taiteilijaa sekä nelinkertainen määrä yleisöä. Lähtökohtana on ol- lut luonto kauneuden kokemisen ja kauneuden filosofian tärkeimpänä lähteenä ja kohteena. Konferens- sit ja kirjat ovat synnyttäneet uut- ta ajattelua luonnon, maiseman,

70 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 3

Jumalan valtakunta, sateiden syntysija, taiteen muusa

Kolmessa jaksossaan Korkea taivas tarkastelee taivasta mytologisena ja uskonnollisena käsitteenä, taivasta ilmakehänä ja avaruutena eli luon- nontieteellisenä ilmiönä sekä taivas- ta kuva-, sana- ja muiden taiteilijoi- den kuvaamana ja kuvittelemana ti- lana. Uskomusten ja uskontojen tai- vasta tarkastelevat Juha Pentikäisen, Seppo Knuuttilan, Senni Timosen ja Laura Jetsun ohella Kaiha Leha- ri, Aysegul Sentug sekä Serafim Sep- pälä, jonka artikkeli armenialaisten taivasestetiikasta avasi minulle vuo- ristojen ja tunturiylänköjen ihaili- jalle monia oivalluksia. Vuorilla tai- vas on lähempänä, läheisempi.

Yhä vielä kielenkäyttömme to- distaa ikivanhasta tarpeestamme se- littää ihmisen kohtaloita Auringon, Kuun, tähtien ja taivaan ilmiöi den seurauksena. Taivas on nähty paitsi jumalten ja enkelien myös vainaji- en paratiisimaisena asuinsijana. Tai- vasta voidaan pitää myös ihmisen si- säisen rauhantilan symbolina.

Taivas on yhtä lailla ilmakehän ilmiöitä ja avaruuden kartoittamis- ta. Siitä kirjoittavat Tapio Markka- nen, Osmo Pekonen, Holmes Rols- ton III, Eugene C. Hargrove, Mi- roslav Klivar ja Barbara Sandris- ser. Heidän teemansa vaihtelevat taivaan ja tähdistöjen kuvailemisen historiasta Kuun ja muiden taivaan- kappaleiden suojeluun ja luonnon- kauneuden filosofiaan maailman- kaikkeuden mittakaavassa. Ilma- kehä säätää konkreettisesti ihmisen elämää, ilmakehän pilvet, salamat, revontulet ja taivaankannen vaihtu- vat värit ovat ihmismielen vanhinta teatteria. Avaruus on taas ajantajus- samme pysyvintä ja muuttumatto- minta, ikuista.

Kirjan kolmannessa jaksossa

kymmenen enimmäkseen eri tai- teenalan edustajaa pohtii esseis- sään, miten monella tavalla taivasta ja ylipäänsä tilaa on kuvattu ja kuvi- teltu. Taivas on ollut vuosituhansien ajan kohde, mielikuva ja symboli se- kä tieteellisesti että taiteellisesti ute- liaalle ihmismielelle.

Toisin kuin Maa, joka on tiukan rajallinen elämänsijamme, ääret- tömässä ja melkein pelkkää tyhjää täynnä olevassa avaruudessa, taide ja mielikuvitus ovat rajattomia. Tai- dejakson kirjoittajat kertovat pait- si omista rajattomista matkoistaan myös selostavat edellisten sukupol- vien mielenlentoja. Ennalta-arvaa- mattoman kiinnostavaa oli lukea esimerkiksi, kuinka ja miksi toisel- ta puolelta maapalloa tullut, Mis- sourin yliopiston taiteen professo- ri ja performanssitaiteilija Cherie Sampson esitti Kalevalan innoitta- man teoksensa Her blue sea fire itä- suomalaisella järvenjäällä.

Koukeroinen kieli pakottaa pinnistelemään

Koko ympäristöestetiikan kirjasar- jan päätavoite on ollut lisätä ymmär- rystä ympäristön esteettisestä laa- dusta sekä korostaa kauneuden ar- voa. Sepänmaa lupaa teosten anta- van eväitä sekä ympäristöestetiikan teoreettiseen että käytännölliseen tarkasteluun. Kirjoissa on raken- nettu siltaa ympäristön kauneus- arvojen tutkijoista heihin, jotka työssään voisivat edistää estetiikan tavoitteita. Kirjasarjan eri osissa on tarkasteltu myös kriittisesti niitä kulttuuriimme ja elämäntapaamme liittyviä kysymyksiä, jotka heikentä- vät ympäristön kauneusarvoja.

Sepänmaa vakuuttaa, että ha- vaintoihin ja tutkimustietoon maail- mankuvansa pohjaava tiedemies voi oivaltaa toisenlaisia katsomi-

sen ja kokemisen tapoja taiteilijal- ta. Kaikkihan on ihmiskunnan yh- teistä kulttuuria. Epätieteelliset my- tologioiden, uskontojen tai taiteili- joiden taivaat, metsät ja vedet ovat yhteistä perintöämme. Ne kertovat, millaisia me olemme, miten koem- me maailman ja kuinka eläydymme sen ilmiöi hin sekä miksi meistä tuli juuri sellaisia kuin me olemme.

Humanismia harrastelevana luonnontieteilijänä pidän teossar- jan monia tekstejä valitettavan vai- keaselkoisina ja junnaavina, maail- masta irrallisina pyörittelyinä. Sik- si epäilen epärealistiseksi Sepän- maan toivetta, että näiden kirjojen sanoma välittyisi ”maanviljelijöil- le, metsänhoitajille, yrittäjille ja ra- kentajille, niin myös kasvattajille ja hallinto- ja tutkimustehtävissä toi- miville”. En epäile ettei heidän älyn- sä riittäisi, päinvastoin. Iso osa käy- tännön ihmisistä on paljon moni- puolisempia ja nokkelampia kuin yhä pikkuriikkisempiin karsinoi- hin asettuneet akateemiset erikois- tujat. Vaikeus ei synny asian vai- keudesta vaan monella kirjoittajal- la sanallisen ilmaisun kankeudesta, abstrakteista käsitteistä ja ajatuk- sen epäselvyydestä. Tekstit luulta- vasti avautuvat muutamalle estee- tikolle, mutta jäävät sanahelinäk- si valtaosalle tolkullisista ihmisistä.

Epäselvä ja jaaritteleva teksti to- distaa epäselvästä ajattelusta. Moni toivorikkaana kirjasarjaan tarttuva saattaa jättää kirjat vaikeatajuisuu- den takia hyllyille pölyttymään, mikä olisi vahinko, sillä syventy- vällä ja kiireettömällä lukemisella kirjoista saa paljon ajateltavaa.

Kauneuden korkea veisu

Niin sarjan aiemmissa osissa kuin Korkeassa taivaassa kustantajan ohella kirjan tekijät, erityisesti tait-

T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 3 71

Päinvastoin tekemällä

uusiin innovaatioihin

Toimittanut Jussi Vepsäläinen.

Maahenki 2012.

Puun aika -teos on kunnianosoitus Markku Kososen (1945–2010) elä- mäntyölle. Hän oli ennakkoluulo- ton taiteilija, käsityöläinen, sisus- tusarkkitehti sekä monipuolinen puurakentamisen, puusepäntai- don ja muotoilun vaikuttaja. Koso- nen valitsi tärkeimmäksi metodik- seen päinvastoin tekemisen omi- en työtapojensa löytämiseksi. Ko- sonen toimi vuodesta 1975 lähtien vapaana taiteilijana, opettajana ja kriitikkona.

Ekologista estetiikkaa

Kososta on luonnehdittu edelläkä- vijäksi, toisinajattelijaksi ja vasta- virtaan kulkijaksi. Hän toimi tai- teen ja muotoilun välimaastossa ja jättäytyi lähes aina valtavirtojen ulkopuolelle kehitellen omintakei- sia ideoitaan luonnonmateriaalien käytössä. Hän halusi tehdä kaiken käsin ja yksilöllisesti, sillä teollinen kulttuuri edustaa valtavirtaa. Hän löysi materiaalikseen Suomen met- sistä ainakin parikymmentä puula- jia, kun puunjalostusteollisuus on tottunut käyttämään vain raudus- koivua, kuusta ja mäntyä.

Puun arvostusta voidaan nos- taa vain lisäämällä puun jalostus- arvoa tuotteita kehittämällä ja tuo- malla markkinoille uusia tuotteita.

Suomalaisen metsäteollisuuden pe- rustuotteet, kuten sahatavara ja sel- lu, ovat puolivalmisteita, joiden ja- lostusarvo on ollut alhainen.

Kososen ansiosta esimerkiksi taja Riikka Löytökorpi, kuvatoimit-

taja Taneli Eskola, kirjoittajat ja ku- vaajat sekä kääntäjä Kai Nieminen, ansaitsevat kauniin kiitoksen. Kir- jojakin enemmän ovat kongres- sit taideosuuksineen, retkineen ja muine oheistapahtumineen var- masti antaneet osanottajilleen.

Meille lukijoille pelkkä kirjasarja- kin tuottaa mielihyvää miettimään pakottavine teksteineen, tyylikkäi- ne ja katselemista kestävine kuva- aukeamineen sekä ylipäänsä kau- niina esineinä.

Ihmisen tärkein peruste suojel- la luontoa on se, että hän suojelee samalla omaa itseään, olennaisin- ta itsessään. Yhtä tärkeää histori- amme tajuntaa on syvällisesti kat- sella, kuunnella ja käsittää maise- mia, ekosysteemeitä ja luonnonil- miöitä, etenkin niiden kauneutta, moninaisuutta, ainutlaatuisuutta ja haurautta.

Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.

tervaleppä, haapa ja pihlaja saivat ar- vostusta jalopuina. Erityisesti arvok- kain puumateriaalimme, tiukkasyi- nen ja painava visakoivu oli hänel- le tärkeä. Hänen tunnetuimpia visa- koivutuotteitaan olivat sorvaamalla ja uurtamalla valmistetut massiiviset visakoivukulhot ja yksilöllisesti puu- sepäntyönä valmistetut laatikostot.

Toisella tavalla tekeminen johti hänet aivan uudenlaisten pajukori- en valmistukseen. Valkoisin pajun- kissoin keväisesti kukkivista pajun- vitsoista punotut, usein linnunpe- sää muistuttavat korit tekivät hä- nestä kansainvälisesti tunnetun, ja muotoilulehdissä hänen tyyliään kuvattiin ekologiseksi estetiikaksi.

Taiteilijan monipuolinen elämäntyö Puun aika viittaa 1990-luvulla pi- dettyihin yhteisnäyttelyihin sekä Kososen merkittävään osuuteen kampanjoissa puun käytön edistä- miseksi (1996 Puun vuosi; 1997–

2000 Puun aika). Niiden aikana valmistui muun muassa Lahden Si- beliustalo ja Helsingin lentoaseman uusi ulkomaanterminaali, joiden suunnittelua Kosonen oli konsul- toimassa. Hän oli ensimmäisiä vih- reän rakentamisen edustajia ja näki uusiutuvalla ja hiilidioksidia sitoval- la puulla hyvän tulevaisuuden nyky- aikaisena rakennusmateriaalina.

Puun aika -teos antaa moni- puolisen kuvan sekä Kososen tuo- tannosta että hänen ajattelustaan.

Työstä ja elämästä kertovat met- sänhoitaja Pertti Hämäläinen, toi- mittaja Leena Maunula, muotoi- lija Barbro Kulvik, arkkitehti Yrjö Suonto sekä arkkitehti Jussi Vep- säläinen, joka on myös toimitta- nut teoksen. Metsänhoitaja Pekka Airaksinen kirjoittaa metsästä ja puunkäytöstä, professori Tero Paa- janen puun käytön taidosta ja jalos-