T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 0 9 85 vasti toteaa: ”Kun tähän asti eksop-
laneettoja on noukittu lusikalla tai korkeintaan kauhalla, Gaia kerää niitä saaveittain.”
Kirjan lopussa on listattu lähtei- tä ja lisälukemista, Internet-osoit- teita unohtamatta. Lukija voi ha- keutua vaikka aiemmin mainit- tuihin kuva-arkistoihin ja jatkaa virtuaalista matkaa uusiin maail- moihin. Erityisesti on vielä mainit- tava, että energiaa on riittänyt myös hakemiston laatimiseen. Tällaises- sa kirjassa se on ehdoton, sillä an- toisan lukukokemuksen lisäksi teos on myös oivallinen hakuteos.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja tiedetoi- mittaja.
Antoisa perusteos 1500-luvun kartoista
Anna-Maija Pietilä Leena Miekkavaara, Suomi 1500-luvun kartoissa – Kuvauksia ja paikannimiä. AtlasArt 2008.
Suomen kartografian historiasta on vähän suomenkielisiä julkaisu- ja. Suomihan on ollut sekä Ruot- sin että Venäjän rajamaa. Molem- pien valtioiden kartografit ovat osaltaan kartoittaneet maatamme 1600-luvulta lähtien, ensin Ruotsi ja 1700-luvulta alkaen myös Venä- jä. Vanhojen karttojen asiantunti- ja Leena Miekkavaara on kirjoitta- nut 1500-luvun Suomen kartoista ja kartografeista perusteoksen, jon- ka lähestymistapa on Suomen alu- een karttakuvan kehityksen, karto- grafian historian ja kartantekijöi- den esittelyjen kannalta kiinnosta- vaa luettavaa.
Keskieurooppalaisten merkit- tävien kartantekijöiden muistiin- panot Pohjolasta on saatu yksiin kansiin. Mukana on myös Olaus Magnus, Ruotsin viimeinen katoli- nen piispa, joka Carta marinansa ja Pohjoisten kansojen historia-teok- sen kautta on lisännyt merkittä- västi eurooppalaisten historiantut- kijoiden tietoutta Pohjoismaista.
Miekkavaara on tehnyt suuren työn kääntäessään kuuden keskeisen kartografin kirjoitukset suomeksi heidän teostensa ensipainoksista, jotka ovat 1500-luvulla painettuja.
Miekkavaara esittelee 1500-luvun tiedemiehet, joiden kautta Suomi on saanut muotonsa. Heidän kuva- uksensa ovat siirtyneet myöhempi- en kartografien kuvauksiin ja kart- toihin. Kirja on huomattava juu- ri alkuperäisten tekstien käännös- ten vuoksi. Kuvau kset 1500-luvun Suomesta ovat tässä mukana en- si kertaa lyhentämättöminä. Kiin- nostavaa on tarkastella kirjan lo- pussa olevaa kuuden kartantekijän mukaan koottua taulukkoa Suo- men paikannimistä.
Kirjoittaja esittelee alussa antii- kin varhaisimpia kuvauksia, joita Suomesta ja Pohjolasta oli julkaistu.
Katsaus kartografian historiaan ja merkittävimpiin kansankuvaajien
kertomuksiin antaa lukijalle taus- tatietoa maantieteen ja kartografian historian vaiheista. Klaudios Ptole- maios (n. 90–168) – kreikkalainen tähtitieteilijä, maantieteilijä, karto- grafi ja Aleksandrian kirjaston joh- taja – on antanut ohjeet hyvän kar- tan valmistamisesta. Hän on kuvan- nut maantieteen alueellisia piirteitä.
Kirjapainotaidon kehittymi- sen myötä Klaudios Ptolemaiok- sen teoksia alettiin 1400-luvulla kopioida. Ptolemaioksen auktori- teettia kartografian historian alalla voi seurata eri karttalaitosten kaut- ta. Merkittävimmät eurooppalaiset kartantekijät julkaisivat omia Pto- lemaioksiaan yhteensä yli 50 vuo- teen 1900 mennessä. Karttojen laatijat julkaisivat tietonsa Ptole- maioksen atlasta seuraten ja lisä- ten laitokseen mukaan omia uusia karttojaan. Näiden eri laitosten ke- rääjä oli maailmakuulu A. E. Nor- denskiöld, jonka kirja- ja eri kart- tateosten kokoelma on ollut kirjoit- tajan lähteenä.
Pohjoismaiden karttojen Suo- meen liittyvät 1500-luvun kuvauk- set esitetään karttojen ja kartan- tekijöiden kuvallisten elämäker- tatietojen kautta kronologisesti.
Saksalainen Jacob Ziegler julkaisi Strasburgissa 1532 teoksen Qvae Intvs Continentvr, jossa oli 116 si- vua ja kahdeksan karttaa. Muka- na on Pohjoismaista kertova osa Schondia, josta voi lukea baijeri- laisen Jacob Zieglerin 1500-luvun alussa kirjoittamia kuvauksia La- pista. Siellä asuu omaperäistä elä- mää elävää kansa. Lappalaisten fyysinen ulkomuoto, elintavat ja uskonto eroavat muista ympäril- lä olevista kansoista. Ziegler kuvaa lappalaisten primitiivisiä tapoja ja riittejä. Suomen Ziegler kuvaa kau- niiksi maaksi, jossa on ”fina terva,
86 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 0 9
verrattuna muihin maihin samalla tavalla kuin kultaa ja hopeaa ylei- sesti kutsutaan hienoksi verrattuna muihin metalleihin”.
Jacob Ziegler (n. 1470/71–1549) esittää aikalaistensa vallitsevasta mielipiteestä poiketen Skandinavi- an pääakselin pohjois–etelä-suun- taisesti tavallisen itä–länsi-suun- nan sijaan. Kölivuoristo on kuvattu Skandinavian niemimaan vedenja- kajana. Zieglerin kartta oli tuolloin uudenaikainen. Ziegler on ensim- mäisenä esittänyt Suomen niemi- maana vuonna 1532. Pohjanlahtea kuvaa Sinus Fennonicus Sueticus.
Suomenlahti on nimetön ja nousee suoraan pohjoiseen. Schondia teok- sensa tekstiosassa Ziegler mainitsee kaikkiaan 108 paikannimeä, mutta kartassa niitä on vain 18. Suomen alueelta on 93 paikannimeä, vaikka hän ei tiettävästi ollut koskaan käy- nyt Suomessa. Hänen kartassaan ovat mm. Närpiö ja Ahvenanmaa.
Paikannimien sijoittaminen kartalle on vaikeaa, kun alue on vieras kar- tografille.
Zieglerin kartan vaikutus myö- hemmille kartoille on pitkäaikai- nen. Karttaa ovat jäljentäneet useat kartografit, kuten teoksessa mainit- tu saksalainen kartografi Sebasti- an Münster ja italialainen Girola- mo Ruscelli. Heidän karttansa on otettu mukaan, ja niitä voi vertailla Zieglerin karttaan kirjassa. Useissa alan teoksissa on Suomen kuvauk- sesta käännetty vain osia. Karto- grafian historian näkökulmasta on tärkeää saada lukea koko Zieglerin kertoma kuvaus suomeksi, jotta myöhemmin julkaistuihin havain- toihin ei sekoitettaisi varhemmin jo ilmestynyttä kuvausta.
Ruotsalainen suuri oppinut Olaus Magnus (1490–1557) oli merkittävä kartografi ja histori-
an tutkija. Hänen Historia de gen- tibus septentrionalibus – Pohjois- ten kansojen historia – julkaistiin Roomassa vuonna 1555. Sitä en- nen hän oli vuonna 1539 julkais- sut – Carta marina – Carta gothi- ca -kartan, joka on sekä kuvituksen että kuvissa olevien tekstien kaut- ta monipuolinen lähdeteos. Kart- ta muodostuu yhdeksästä erillises- tä puupiirrosarkista. Kartan korke- us on 1,25 m ja leveys 1,70 m. Yh- deksän arkkia on merkitty isoilla kirjaimilla: A–I. Kunkin ison kir- jaimen alueella on pienempiä kir- jaimia, jotka kertovat kartan kuvi- tuksesta. Arkki I kertoo syyn, miksi Olaus Magnus itse kutsui karttaan- sa nimellä Carta gothica.
Kartta on ehtymätön tietoläh- de. Se kertoo Pohjoismaiden histo- riasta, maantiedosta, eläimistöstä, kasvistosta, kulttuurista, kansan- perinteestä, uskonnosta, talouselä- mästä jne. Ihminen ja luonto ovat yksi kartan tärkeimmistä aiheista.
Olaus Magnuksen kartta yhdistää pohjoiset alueet ja yhteiskunnan muuhun Eurooppaan. Miekka- vaara mainitsee Carta marinassa olevan 125 nimeä Suomen alueel- la sekä Suomesta noin 20 sanallis- ta tekstiä. Kartassa Suomen alueella olevat latinankielistet selitystekstit, niiden suomennokset sekä niiden vertaaminen iltaliankielisen Obera breven ja saksankielisen Ain kurze Auslegung und Verklerung der ne- uuen Mappen -selityskirjasten suo- mennoksiin ovat mielenkiintoisia.
Sebastian Münster (1488–1552) oli saksalainen kartanpiirtäjä, hep- rean kielen professori ja tutkija, jonka Cosmographia. Beschreibung aller Lender (1544) oli merkittävä julkaisu 1500-luvun Euroopassa.
Hän kokosi maantieteellistä, topo- grafista, kansatieteellistä, histori-
allista, luonnontieteellistä ym. tie- toa sekä aikansa lähdeteoksista että henkilökohtaisesti tuntemiensa eri maiden tiedemiesten avulla. Tutki- joita ja asiantuntijoita Miekkavaa- ra mainitsee olevan yli 120. Cosmo- graphiassa on 659 sivua, 26 karttaa ja yli 500 kuvaa. Teos on käännetty latinaksi, ranskaksi, italiaksi ja tse- kiksi. Cosmographiaa Miekkavaa- ra kuvaa Raamatun ohessa yhdek- si luetuimmista teoksista 1500-lu- vulla. Sitä painettiin noin 40 pai- nosta vuosien 1544–1628 välillä.
Münsterin laaja vaikutus kesti yli 200 vuotta.
Teoksessa Suomi kuvataan oma- na maana sivuilla 518–520. Müns- ter kertoo, minkä vuoksi maata kutsutaan ”Finlandiksi, koska se on kaikilta osin kauniimpi ja ihanam- pi kuin Ruotsi. Siellä kasvaa parem- pia hedelmiä ja maa on tasaista ei- kä niin vuoristoista ja soista kuin Ruotsissa…” Kirjaan on otettu ko- pio sivuista, joissa Münster kuvaa suomen ja ruotsin kieltä. Baselissa vuonna 1544 painetussa teoksessa on 12 suomenkielistä sanaa sekä Isä meidän -rukous suomen ja lap- pilaisten kielellä. Tiedemies Sebas- tian Münster oli siis ennen vuotta 1544 ollut yhteyksissä suomenkiel- tä kirjoittaviin tutkijoihin. Kartta- kuvaa Suomen osalta Münster ei vienyt eteenpäin.
Abraham Ortelius (1527–98) työskenteli aluksi kartanvärittäjä- nä ja kopioi karttoja. Myöhemmin hän alkoi opiskella kreikkaa, lati- naa ja matematiikka Antwerpenis- sa sekä teki töitä karttakauppa-alal- la. Ortelius julkaisi ensimmäisen uudenaikaisen maailmankartas- ton, johon hän kokosi eri kartante- kijöiden karttoja ja yhtenäisti ne se- kä kooltaan että tyyliltään. Hänen kartastonsa Theatrum Orbis Terra-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 0 9 87 rum – Maailman teatteri – ilmes-
tyi vuonna 1570. Orteliusta Miek- kavaara kuvaa taitavana kirjapaino- alan asiantuntijana. Abraham Orte- lius on myös laatinut kartastoonsa tuntemiensa 1500-luvun karttojen tekijöiden ja heidän karttojensa lu- ettelon. Ensimmäisessä painoksessa vuodelta 1570 heitä oli 87. Viimei- sessä, vuoden 1603 painoksessa, ni- miä oli 183.
Suomi on kuvattu yhdessä poh- joisten alueiden kanssa. Kartta on kupariin kaiverrettu ja kooltaan 356 x 488 mm. Kartassa on merkit- ty asteverkko. Suomi sijoittuu melko oikein 60–70 leveysasteiden väliin.
Kartta on värillinen, ja se on myös kuvitettu. Ortelius kertoo vanhalla Scandia-, Scandinauia-niemimaal- la olevan kolme eri valtakuntaa se- kä useita eri maakuntia, joista yksi on Finlandia, jota Jacob Ziegler on kuvannut yksityiskohtaisemmin.
Suomen tulo merikartastoon ta- pahtuu 1500-luvulla alankomaalai- sen Lucas Janszoon Waghenaerin (n. 1533/34–1606) toimesta. Hän julkaisi maailman ensimmäisen painetun kaksiosaisen merikartas- ton Spielgel der Zeevaerdtin – Me- renkulun peilin – vuosina 1584–85.
Teos sisälsi 44 karttaa, joiden jou- kossa oli 11 Pohjoismaiden rannik- koa esittävää karttaa. Näistä yksi kuvasi Suomenlahden itäisintä pe- rukkaa vuonna 1583. Kartta on kir- jassa upeana aukeamana. Viipuri ja muutama muu paikannimi erottu- vat selkeästi. Spielgelistä tuli suuri menestys ja malli tuleville merikar- tastoille. Se käännettiin latinaksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi.
Suomi on kuvattu Euroopan kartassa Ruotsin osana. Suomen pohjoisosat ovat saaneet aikai- sempiin karttoihin verrattuna uu- den muodon. Waghenaerin kuvaus
Suomesta on käännetty kokonaan.
Siinä voi havaita yhtenevyyttä Se- bastian Münsterin kuvauksiin.
Waghenaerin kartastoa oli vaikea käsitellä, joten hän julkaisi pieniko- koisemman Thresoor der Zeevaert (Merenkulun aarrekaappi) -teok- sen vuonna 1592.
Viimeisenä 1500-luvun Suo- men karttakuvan kannalta merkit- tävä kartantekijä on Gerard Merca- tor (1512–94). Miehen uran suun- taan vaikutti merkittävästi lääkäri ja matemaatikko Gemma Frisius Louvainen yliopistosta. Käsistään taitava Mercator valmisti kartta- palloja, jotka tekivät hänestä tun- netun kartografin. Miekkavaara kuvaa Mercatorin tutkijaksi, jo- ka suhtautui kriittisesti lähteisiin.
Niinpä hän tarkasteli Ptolemaiok- sen karttoja puhtaasti historiallise- na aineistona. Mercatorin kerro- taan valmistaneen noin 150 kar- tografista työtä. Hänen ensimmäi- nen karttansa kuvasi Pyhää maata vuonna 1537. Maailmankartan Or- bis imagon hän julkaisi 1538.
Suomi on kuvattuna jo vuoden 1537 karttapallossa, jonka Gerard Mercator ja Gemma Frisius valmis- tivat. Orbis imagossa Suomi kuva- taan nimeämättömien merenlah- tien välissä olevana niemimaana.
Toisessa maailmankartassa vuonna 1569 Suomeen on kuvattu kaupun- git, sisävesistöt sekä vuoristoakin tarkasti, vaikka kartta oli tarkoitet- tu merenkävijöiden käyttöön. Eu- roopan kartta – Europae descriptio ilmestyi vuonna 1544. Se oli kupa- riin kaiverrettu. Siinä oli 15 kartta- lehteä. Kartasta tuli menestys, sil- lä Eurooppa oli tuolloin huonosti kartoitettu. Kartasta julkaistiin sa- toja painoksia. Karttalehteä myös väritettiin sekä lakattiin. Sitä ripus- tettiin varakkaiden kotien, kirkko-
jen ja muiden julkisten rakennus- ten seinille. Kirjaan on otettu mu- kaan kartasta Suomen alue.
Mercatorin vuosien 1585–95 kartasto oli kolmiosainen Atlas si- ve cosmographicae meditationes de fabrica mundi et fabricati figu- ra (Atlas eli maantieteellisiä miet- teitä siitä, miten maailma on ra- kentunut ja miten sitä kuvataan).
Miekkavaara kertoo, että Mercator käyttää kartastonsa kolmannessa osassa atlas-sanaa kuvaamaan kir- jamuotoista karttoja sisältävää kir- jaa. Atlas tulee myyttisestä Mau- retanian kuninkaasta Atlaksesta, joka oli filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä. Suomi esiintyy Mer- catorin Atlaksessa viidessä eri kar- tassa. Kirjassa on Pohjoismaiden kartta vuodelta 1595 koko aukea- man värikopiona ja Suomi erillise- nä otoksena. Tässä kartassa Merca- tor kiteytti 1500-luvun Suomi-tie- touden.
Miekkavaaran kirjaan on listat- tu kaikki 1500-luvun kartoissa tie- dossa olevat Suomen alueen pai- kannimet. Nimille on haettu myös vastineet. Osalle ei kuitenkaan löy- dy selitystä. Kartat ja teksti on si- joitettu toistensa lomaan havain- nollistamaan lukijalle kartografien merkintöjä heille vieraista alueista.
Kirjahistoriallisesti mielenkiin- toista on saada tietää kunkin teok- sen asema sen ilmestymisen aikoi- hin. Suomi 1500-luvun kartoissa -teos valottaa bibliofiileille myös 1500-luvun lukijakuntaa. Kansa- tieteen ja kansanperinteen tutki- joille avautuu kuvien sekä kerto- muksien kautta tietoja 1500-luvun Suomesta. Kielitieteilijät ja maan- tieteilijät voivat seurata paikanni- mien kehitystä eri alueilla. Paikan- nimistä ja kertomuksista voi pää- tellä, mitkä alueet olivat tuolloin
88 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 0 9
keskieurooppalaisten kartografi- en näkökulmasta merkittäviä Suo- men karttakuvassa.
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja kir- jastonhoitaja Kansalliskirjastossa.
Aikuiskasvatus 2009:1. Voimaan- tuminen, identiteetti ja työ. Pää- toimittaja Petri Salo
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseu- ra. Kansanvalistusseura Forssa 2009, 80 s.
ISSN 0358-6197 EUR 7,50
TUOTENUMERO: 29081 Sis. artikkelit: Salme Hänninen, Voimaantumisen tarinat sub- jektiuden vahvistajana; Tuulikki Venninen, Koskenlaskua työyhtei- sössä; Merja Ikonen-Varila & al., Onko metodilla väliä? Kokemuk- sia organisaation kehittämisen arvioinnista; Päivi Hakkarainen &
al., Ikääntyneet mukaan media- kasvatukseen; Sanna-Mari Aho- nen & al., Kanditaatin tutkielma muutoksessa; Jani Koskela, Opin- tokerho pedagogisena toimintana.
”Oppivan vertaisryhmän” kehittä- misen problematiikkaa.
Andersson, Rani-Henrik
Lakotat. Kotkan ja biisonin kansa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ran Toimituksia 1202
Helsinki 2009, 397 s.
ISBN 978-952-222-053-0 ISSN 0355-1768 Nid. EUR 28
TUOTENUMERO: 29095 Tämä etnohistoriallinen tutki- mus käsittelee Pohjois-Amerikan suurten tasankojen lakota-kansan vaiheita pääosin 1800-luvun jälki- puoliskolla, ns. suurten intiaani- sotien aikaan. Lakota-intiaanit ovat osa yleisesti siouxeina tun-
nettua kansaa, joilla ei ole ollut kirjoitettua historiaa, vaan heitä on tutkittu osana valkoisten ja nimenomaan pohjoisamerikka- laisten historiaa. Lakotojen näkö- kulmasta kirjoitettu teos asettaa sekä in tiaanien että valkoisten toiminnan siihen historialliseen, kulttuuriseen, poliittiseen, sosiaa- liseen ja uskonnolliseen viiteke- hykseen, jota voisi luonnehtia sanalla ”Yhdysvallat”.
Fennia 186:1. Tourism and change in northern geographies.
Special Issue. Guest Editors C.
Michael Hall & Jarkko Saarinen Geographical Society of Finland Sastamala 2009, 67 pp.
ISSN 0015-0010 Soft EUR 17
TUOTENUMERO: 29061 Articles: Maria Hakkarainen &
Seija Tuulentie, Tourism’s role in rural development of Finnish Lap- land: interpreting national and regional strategy documents; Tan- ja Löytynoja, The development of specific locations into tourist attractions: cases from North- ern Europe; Eeva-Kaisa Prokkola, Resources and barriers in tourism development: cross-border coop- eration, regionalization and des- tination building at the Finnish- Swedish border; Riikka Puhakka, Increasing role of tourism in Finnish national parks; C. Michael Hall, Santa Claus, place branding and competition.
