Nuoremmilla kantakylillä tarkoitetaan tässä sitä uudisasutusta ja niitä ky-liä, jotka syntyivät ennen Ikaalisten itsenäistymistä eli vuotta 1641, mutta
joi-ta ei ollut vielä merkitty veronmaksajiksi ensimmäisen maakirjan laatimisen (1540) aikaan. Ne olivat tällöin vielä enimmäkseen asumattomia, tai jos uu-disviljelmä olikin alulla, se merkittiin vapaavuosien takia kruunun veroluette-loihin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Nuorta asutusta syntyi varsinkin pitäjän syrjäkulmille, siihenastisilleeräsijoille, joista on tehty selkoa toisaalla
(s. 172 ja seur.).
Kyrön hallintopitäjän neljännekset 1500-luvun lopulla. Kuhunkin neljännekseen kuului noin sata ta-loa ja parikymmentä koukkua eli lähes kolmesataa hehtaaria peltoa. Eteläiset verokunnat, Alhon ja Viljakkalan neljännekset, olivatalaltaan pienet, koska asutus ja viljely oli niissä voimaperäistä; Ikaa-lisiin eli Lahdenpohjan ja Aureen neljänneksiin sitä vastoin kuului laajoja, toistaiseksi miltei asumat-tomiaperämaita. Hämeenkyrön historia I, piirros kirjoittajan.
Ruokojärvi eliKankaanpää olivauras nelitaloinenkylä ilmestyessään
vero-kirjoihin 1564. Kolme Pekkaa eli Pietaria, lisänimiltään
Päivä.
Kärki ja Hon-ko, viljelivät yhteensä kahdeksan äyrinmaan tiluksia, ja vähän myöhemmin kylään tullut Heikki Oukari sai verontasoituksessa 1570 Päivän ja Kärjen maista itselleen kaksi äyrinmaata. Näinkylän kaikki tilat tulivat keskenään samanko-koisiksi.
kahdeksi äyrinmaaksi kukin.Ruokojärvi oli kuulunut jämijärveläisten erämaihin, jasiltä suunnalta näyt-tää asutuskin tulleen (ks. lukua eräomistuksista). Vuoden 1564 kymmenysten maksajiin kuului Matti Soini, ja 1540 maakirjan mukaan asui Vatulassa pikku-tilallinen Olavi Honko (Hongoi), joka omisti vain puolen äyrinmaan
viljelyk-set japari lammasta. Kun Honkoa ei myöhemmin Vatulassanäkynyt, sopii olet-taa. että hän muutti uudisasukkaaksiRuokojärvelle. sillä nähtävästi hänen poi-kansa Pekka asui siellä talollisena ainakin vuodesta 1564.26 TästäHongosta saat-taakin olla lähtöisin koko myöhempi Honko-Honka -alkuinen Karvianjokilaak-son nimistö. Kärki puolestaan saattaisi viitata Hämeenkyrön Jumesniemen Kär-keen.
Vihtiläjärvi eli Vihteljärvi oli hämeenkyröläisten erämaita, kunnes sen nel-jäuudisasukastapantiin verolle yhtaikaa ruokojärveläisten kanssa eli 1564. Ikaa-listen itsenäistyessä Hämeenkyrön kirkkoherra Finno yritti turhaan saada pi-tää kylän itsellään, olihan hän ostanut sieltä omakseen yhden tilankin. Talot eivät sijainneet tiiviinäryhmänä, vaan kaksi
niistä.
Sianjalka eli Sikala jaKulhua eli Saksa, oli Lahdenlammilla; Puuska oli Taipalesuulla ja Jankkari Kaukajär-vellä.27 Molemmat Sikalat olivat 1565 kooltaan 1,5 äyrinmaata. Puuskalla oli yksi ja Jankkarilla 1.5 äyriä, jotenkoko uudiskylä käsitti yhteensä5.5
äyrin-maata.
Vehuvarve, jostaon alettu käyttää
taivutusmuodosta
irrotettua nimiasua Var-pee, vieläpä Varppee, oli Kilvakkalan erämaata, kunnes sinne määrättiin 1552 asukkaaksi Olavi Juhonpoika(Hinttu). Hän maksoi vuodesta 1564kymmenyksiä ja kohta myös maaveroa aluksi kahden, myöhemmin puolentoista äyrinmaan viljelyksistään. Vuonna 1606 tila merkittiin kuuluvaksi Hämeenkyrön Pyörä-niemen kylään, mutta myöhemmin se on jälleen luettu yksinäistilana Ikaali-siin. Pitkä autioituminen oli monen muun tavoin Vehuvarpeenkin kohtalona, sillä sijainti suuren kangastien varressa toi sota-aikoina talollepaljon ylimää-räistä rasitusta.Kyynärjärvi Karvianjoen varrella keskelläKankaanpäätä ei ollut vanha
»re-kisteröity» eräsija, mutta silti se kuului jovarhain ikaalislaisten kauko-omis-tuksiin. UudisasukasErkki Matinpoika oli asettunut sinne vuoteen 1630 men-nessä, ja saman vuosikymmenen lopulla kirkkoherra Finno pyysi lupaa pitää tämänkin yksinäistilan Hämeenkyrön yhteydessä, mitä hänelle ei kuitenkaan sallittu. Erkki Matinpojan talonpito lähti varsin lupaavasti alkuun, sillä vuon-na 1636 hänellä oli jokaksi hevosta,kuusi lehmääja lisäksi pientä karjaa sekä tynnyrin kylvöala peltoa.28
Vuorenmaa Kyynärjärven itärannalla lähellä edellistä, oli myös yksinäisti-la, jonka Yrjö Matinpoika rakensi ja otti viljelläkseen vuoteen 1639 mennes-sä. Tällöin sen tilukset arvioitiin yhden äyrinmaan jakuudennesmanttaalin ar-voisiksi.
Karvian asuttamista yritettiin jo 1500-luvullaniin kuin s. 192-196 on ker-rottu. mutta yritykset kohtasivat vastoinkäymisiä, eikä Paavo Korhoisen
viljel-mäkään vakiintunut vaan pysyi autiona jaeränautinta jatkui, kunnes Karvias-sa pantiin vuoden 1612 vaiheilla jälleen verolle eräs lampuotitila (oik. sääty-läistorppa). Riidat johtivat kymmenen vuoden kuluttua suureen tuhopolttoon.
jonka jälkeen Reko Martinpoika ja Erkki Kojoinen rakensivat talonsa 1620-luvulla luoden siten Karvian pysyvän asutuksen perustan. Sotilaskarkurien kiinni ottamista varten 1635 perustettu linnake eli skanssi, kansanomaiselta nimel-tään Kantti, oli sotilasvaruskunta, jostatuli myöhemmin oikeakylä.
Kovelahti eli Pohjalahti, joksi sitä myös nimitettiin, oli Kyrösjärven
ranto-jen kantakylistä nuorimpana ainoa, jonkaikä on tiedossa verratentarkoin: Höy-tölän ja Kiialan erämaille Kovelahdenpohjaan määrättiin 1552 uudisasukas
Haapimaan kylästä. Kesti toistakymmentävuotta, ennen kuin tämä Mikko Pukki sai tilansa veronmaksukuntoonyhtaikaa naapurinsa Simo Sikurin kanssa. Nämä kaksi viljelijää maksoivatkymmenysveroa ensi kerran 1564, jolloin kumman-kin viljelmä oli arvioitu kahden äyrinmaan kokoiseksi. Kovat ajat koettelivat pian Kovelahdenkin uudistiloja. Iso- ja Vähätaloa, mutta kun viljely oli ker-ran saatu hyvään alkuun, autioitumisestakin aikanaan toivuttiin.
Varessalmi, jotasanottiin alkuaikoinamyösVarissalmeksi jaLeppäseksi, on tunnettu kylänä vuodesta 1565, jolloin siellä asuneet Mikko Paastoja Olavi Matinpoika pantiin kumpikin 1,5 äyrinmaaltaan maksamaan kruunulle vuotuista veroa. Vuonna 1571 Varessalmi merkittiintilapäisesti osaksi Miettistenkylää,
mutta yleensä sitä pidettiin omana erillisenäkylänään. Martti Pekanpoika Lep-pänen viljeli v:sta 1616 molempia Varessalmen taloja, yhteensä kolmea
äyrin-maata.29
Juhtimäki
ilmestyi verokirjoihin1584.
kun se siirrettiin Ruoveden pitäjästä Kyröön eli myöhempiä paikallishallinnon rajoja ajatellen Kurusta Ikaalisiin.Juhtimäessä oli ollut aikaisemmin eräsijoja mm. viljakkalalaisilla, mutta py-syvä asutus tuli ilmeisesti vastakkaiselta suunnalta, sillä eräät alkukauden
ni-met (Toivonen. Lytiäinen-Liitiäinen,
Kimalainen.
Hothare = Huotari?, ja Väis-käinen)30 näyttäisivät viittaavan siihen, että asialla olivat Ruoveden savolaiset kuten Kihniössäkin. Sitä paitsi Juhtimäkion maastoltaan tyypillinenvaaraky-lä, jollaisiasavolaiset mieluusti perustivat.
Juhtimäessä oli 1580-luvulla neljä taloa, joita isännöivät Pekka Liitiäinen, Jaakko Kimalainen (tai Kiimalainen), Lauri Pekanpoika ja Matti Toivonen.
Kaikki olivat keskenään saman kokoiset: jokaistaverotettiinyhdestä
äyrinmaas-ta. Toimeentuloaparansi pääsy kuninkaallisiksi metsämiehiksi eli kruununky-tiksi vuodesta 1618 lähtien.
Juhtimäen harjulta puolen peninkulman päässä ollut Vähäjärven vanha erä-sija koki monenlaisia vaiheitaennen kuin siitä saatiin raivatuksi veroa maksa-va viljelystila.31 Se oli kauan yksinäistilana nimeltä Erä, kunnes yhdistettiin Juhtimäen kylään.
Aureenlopen talojen vanhoille eräsijoille Kihniöön »saapui 1570-luvulla
-- reippaita kaskenkaatajia. savolaisia», kertoo Mauno Jokipii tutkimuksessaan näiden seutujen asuttamisesta.32 Alue kuului Ruoveteen kunnes 1609 siirret-tiin Kyröön ja saman tien kolme vuosikymmentä myöhemmin
itsenäistynee-seen Ikaalisten pitäjään.
Ensimmäinen Kihniön savolaiskylistä oli Nerkoo, johon asettuivat vuoteen 1572 mennessä Pietari Pystynen ja Olavi Hyytiäinen »myöhempien Kovasen ja Hietasen talojen alkajat». Korhosjärvellekin tuli samaan aikaan
ensimmäi-nen
asukas.
JuhanaKorhonen, ja 1586 tuli kaksi asukasta lisää. Näiden perujaon myös Tarsian talo, joka ilmaantui veroluetteloihin vähän myöhemmin.
Lin-nan
lähelle.
Kuivasjärvestä tulevan jokireitinvarteen, asettuiLaurikainen
1586.Kun
Kovanen.
Hietanen, Korhonen, Tarsia jaLaurikainen siirrettiin Ruovedestä Kyröön (Ikaalisiin), tämä asutus nimettiin 1610 Kihniönkyläksi. Vuonna 1635siellä oli yhteensä 15 henkirahojen maksajaa.33
Vuorijärvi kuului Hämeenkyrön kirkkoherran Henrik Finnon erämaihin, ja hän asetti 1620-luvulla sinne torpparikseen Heikki Heikinpojan (Vanhatalo).
Tila merkittiin maakirjaan 1630yhden äyrinmaan suuruisena. Viisivuotta myö-hemmin Heikki Heikinpojan sanottiin olevan vanha ja halvaantunut. Hänen vaimonsa lisäksi Vuorijärvellä oli kolmaskin asukas, muuan koturi Yrjö Paa-vonpoika.34
Kuivasjärven asuttaminen alkoi 1630-luvulla, kun Hämeenkyrön Tuokko-lalle kuulunut erämaa oli myös joutunut kirkkoherra Finnon haltuun. Hänen perustamansa tila sai nimen Vataja, ja se merkittiin maakirjaan Matti Kleme-tinpojan uudistilana 1640.35