Puolison rinnakkaissuhteen paljastuminen, äkillinen ero ja intimiteettiloukkaus : narratiivinen tutkimus intiimin suhteen päättymisestä

Puo l ison r innakka issuh teen pa l jas tum inen , äk i l l inen e ro ja in t im i tee t t i loukkaus

Na r ra t i iv inen tu tk imus in t i im in suh teen pää t tym ises tä

Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 102 Akateeminen väitöskirja,joka Lapin yliopiston kasvatustieteidentiedekunnan suostumuksella esitetääntarkastettavaksi Lapin yliopiston Castrén-salissa,

lokakuun 26. päivänä 2012 klo 12 Ohjaaja: professori Kaarina Määttä

Esitarkastajat: professori Kirsi Tirri, Helsingin yliopistoja professori Jouko Kiiski, Joensuun yliopisto

Vastaväittäjä: professori Jouko Kiiski Kustos: professori Kaarina Määttä

Kasvatustieteidentiedekunta

© Anneli Kimpimäki Taitto: Paula Niemelä Jakelu: Lapin yliopistokustannus

PL 8123 FI-96101 Rovaniemi

puh. + 358(0)40 821 4242,fax + 358 16 362 932 julkaisu@ulapland.fi

www.ulapland.fi/lup Painettu

ISBN 978-952-484-573-1(nid.) ISSN 0788-7604

pdf

ISBN 978-952-484-580-9(pdf) ISSN 1796-6310

Kimpimäki, Anneli

Puolison rinnakkaissuhteen paljastuminen, äkillinen ero ja intimiteettiloukkaus. Narratiivinen tutkimus intiimin suhteen päättymisestä.

Tämän tutkimuksen keskiössä on puolison rinnakkaissuhteen paljastumisenjohdostaseurannutavo-taiavioerosekäsen myötä syntyväintimiteettiloukkaus. Intimiteettiloukkaus on tässätutkimuksessa esitelty uusi käsite. Setarkoittaa oman tunneminän horjuvuudenja perusturvattomuuden kokemusta ja merkitsee monentasoista omaaidentiteettiä, emotionaalista ja psyykkistä itseä, perheen rakennetta sekä elämän käytännöllistä ja yhteiskunnallista todellisuutta koskevaa voimakasta ja tuskaista muutosta, jonka eteen ihminen joutuu havahduttuaanyllättäentilanteeseen,jossa puolisolla paljastuu rinnakkaissuhde. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää puolison rinnakkaissuhteen paljastumista edeltävää aikaa, äkillisen eron seurauksia ja uuden intiimin suhteen mahdollisuuksia. Millainen henkilökohtainen prosessi äkillisesti käynnistynyt ero on niiden henkilöiden kertomana,joiden perhe hajoaa puolison rinnakkaissuhteenjohdosta?

Tutkimus on narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineisto koottiin haastattelemalla 18 puolisonrinnakkaissuhteentakia eron kokenutta yli 30-vuotiasta henkilöä ympäri Suomea. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden liitot olivat kestäneet 6-24 vuotta, kaikilla oliliitostaanlapsiaja erosta oli kulunut 1-8 vuotta. Monisatasivuinen tutkimusaineisto analysoitiin kaksivaiheisesti. Narratiivien analyysin avulla kuvataan rinnakkaissuhteen paljastumista edeltänyttä aikaa, sitä seurannutta avo- tai avioliitonloppumista, eroprosessiaja senseurauksia eronneiden kertomana. Senjälkeen narratiivisen analyysin avulla esitellään ja tehdään kokoava katsaus intimeettiloukkauksenilmenemisestäja uudenintiiminsuhteen mahdollisuuteen.

dramaattinen tapahtuma. Perheen yllättävä hajoaminen käynnistää monivaiheisen psyykkisen, kaaottisen prosessin, josta toipuminen vaatii pitkän ajan. Tunnetiloina ilmenee surua, vihaisuutta, koston ajatuksia, häpeää ja pelkoa. Uuden kodin käytännönjärjestelyt, saatu sosiaalinentukijatyö vievät elämää eteenpäin. Identiteetti on silti pitkään koetuksella ja välttämättömien velvollisuuksien hoito entisen puolison kanssa vaikeuttaatasapainonlöytymistä. Useimmat henkilöt pystyvät nimeämääntaitekohdanelämänmyönteisensuunnan löytämiselle.

Uudenintiimin suhteen mahdollisuus näyttäytyy eronneille eri tavoin. Narratiivisen analyysin avullaluodut neljätyyppiä ovat: torjuva, varautunut,tunnustelevaja uudelleen avioitunut. Äkillisen eron läpikäyvä henkilö tarvitsee lähipiirin lisäksi yhteiskunnan tukea. Eroamaan joutuvien puolisoiden tukeminen ontärkeää sekä yksilöidenitsensäja heidänlastensa sekä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Avainsanat:intiimisuhde,avoero,avioero,rinnakkaissuhde, narratiivinentutkimus,intimiteettiloukkaus

Kimpimäki, Anneli

The Revelation ofa Spouse’s Affair,a Sudden Divorce,andan AffronttoIntimacy: A Narrative Study ofthe Ending of anIntimate Relationship

This studyfocused onthe break-up or divorcethatis preceded by the revelation of a spouse’s affair and the perceived affront tointimacy. An affront tointimacyis a new concept introducedinthis study. The concept referstothe experience ofthe unsteadiness ofthe emotional self and basicinsecurity. Additionally,this concept coversa powerfuland painful change in the multi-dimensional identity, emotional and mental self, familystructure,and practicalandsocietallivingrealitythat onefaces aftersuddenlyfinding outthat one’sspouseis having an affair. The purpose of the study was to research the time beforetherevelation ofthespouse’saffair,the consequences of a sudden divorce, andthe possibility of starting a newintimate relationship. How doessomeone whosefamilyistornapart dueto a spouse’s affair describe his or her personalreactionto havingto suddenly beginthe divorcing process?

This was a narrative qualitative study. The data were obtained throughinterviews. Eighteen Finnish people, over 30years ofage wereinterviewed. Each ofthestudy participants had divorced because their spouse was having an affair. The participants’ marriages hadlastedfrom 6-24 years,they all had childrenfromtheir marriage,andtheyall had divorced 1-8 years beforethe onset ofthe study. Hundreds of pages of data were analyzedin two phases. The analysis of the narratives studied the participants’ descriptions ofthetime beforethe revelation ofaspouse’saffair,thefollowing break-up or divorce,and the divorce process andits consequences. This was followed by the narrative analysis, which was comprised of a collective summary ofthe manifestation ofanaffronttointimacyand the possibility of having a newintimate relationship.

dramatic. If one’s familyis suddenly torn apart and a couple breaks up, a multi-phased mental, chaotic process begins, and the recovery takes along time. Grief, anger, thoughts of revenge, shame, andfear aretypical emotional states. Practical arrangementsregarding setting up a new home,received social support, and work move the participants’lives forward. Still, theiridentities weretestedforalongtime. Takingcare of necessary duties withtheformer spouse madeit more difficult for the participants to find balancein theirlives. Most of the participants were ableto name a specificturning pointintheir lives after which a more positivelife-direction wasfound. The divorcees had different perceptions of the possibility of starting a newintimaterelationship. The narrative analysis produced the following four types of divorcees: the rejecting, the reserved,the exploring, andthe newly married.

In additionto one’simmediate circle of acquaintances, a person whois experiencing a sudden divorce also needs societal support. That type of supportisimportant not only forthe divorcees’ well-being, butalsoforthe well-being of their children andthe entire society.

Key words:intimaterelationship, break-up, divorce, affair, narrative research, affronttointimacy

Yhdentoistayliopistolla vietetyn vuodenjatoisentutkintoni valmistuttua haaveeksenijäi vielä palatayliopistomaailmaan. Jatko-opintoajatuksista tuli totta keväällä 2008 esiteltyäni tutkimussuunnitelmani Lapin yliopiston professori Kaarina Määtälle. Hän otti sen kannustavasti vastaan ja lupautui työni ohjaajaksi. Esitän erityiset kiitokset Kaarina Määtälle, sillä koko nelivuotinen kirjoitusprosessi ja sen loppuun saattaminen ei olisi onnistunutilman hänen ohjaustaan. Hänen nopeat vastauksensa kysymyksiini, valoisa suhtautumisensa tutkimukseenisekä erityisestiloppusuorallasaamanitukija rehellinen palaute mahdollistivattyöni valmistumisen.

Kiitän suuresti kaikkia 18:aatähäntutkimukseen osallistunutta henkilöä,joiden kanssa käydyt keskustelutja haastatteluiden jälkeiset sähköpostiviestien vaihdot ovat lisänneet omaa ymmärrystäni erilaisista elämänkokemuksista. Kiitän teitä osoittamastanne luottamuksesta. Kerroitte tarinanne tunteitanne kätkemättä. Kiitos myös Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajienliittory:lle,jokalaittoi ystävällisestiilmoituksen tutkimuksestani internetsivuilleen. Ilman yhdistyksen apua arvokastutkimusaineistoni olisijäänyt saamatta.

Tutkijaseminaarimme kuukausittaiset kokoontumiset itsenäisen tutkimuksen tekemisen keskellä rohkaisivat ja auttoivatratkaisemaan omankintutkimuksen ongelmakohtia. Kiitänlämpimästi ryhmämmejäseniä Maija Raskiaja Susanna Lähteenmäkeä pitkistä keskusteluistaja työnilukemisesta sen eri vaiheissa. Kiitän myös Tanja Äärelää viimeistelyvaiheen tuntemustenjakamisesta.

Työni esitarkastajia professori Kirsi Tirriä Helsingin yliopistosta ja professori Jouko Kiiskeä Itä-Suomen yliopistosta kiitänarvokkaistaja kriittisistä huomioista,jotka auttoivat merkittävästi työni viimeistelyvaiheessa. Osoitan kiitokset myös Lapinyliopiston professori Suvi Ronkaiselle, jonkajohtamalla kurssillalöysin omalleaineistollenisopivan

saattamisessa olen saanut merkittävästi apua pieneltäjoukolta ihmisiä, jotka ansaitsevat kiitokseni. Suuret kiitokset Satu Uusiauttille ja opettajakollegalleni Anna Salmiselle työni huolellisesta oikoluvusta sekä Paula Niemelälle taitosta. Kiitokset Satulle myös työni englanninkielisestä tiivistelmästä. AnnikaJaakkolaa kiitän kirjan kannen kauniistaja herkästä aiheeseen sopivasta suunnitelmastaja sentoteutuksesta. Kiitän lisäksi Lapinyliopiston kirjaston kaukopalveluaystävällisestä avuliaisuudesta. Tutkimuksenitaloudellisestatuesta kiitän Lapin kulttuurirahastoaja Koulutusrahastoasekä Lapin yliopistoa työni viimeistelyyn saamastani rehtorin apurahasta.

Kiitän lämpimästi rakkaita vanhempiani Tuula ja Onni Keskitaloasiitä,että he ovatainatukeneetja kannustaneet minua kaikessa, mihin olenryhtynyt. Kiitän myös mummoanijajo edesmennyttä pappaani heidän elinikäisestä kannustamisestaan

”lukemaan”. Väitöskirjan tekeminen on pääosin yksinäistä työtä. Kiitänkinsydämellisestiteitä kaikkiaihania hyviäystäviäni korvaamattomasta huolenpidostanne ja mielenkiinnostanne työtäni kohtaan!

Minulle niin rakkaitalapsiani Henriäja Elisaa kiitän siitä, että piditte vaativimpinakin kirjoitusaikoinaelämäniiloisena ja kevyenä. Olen kiitollinensiitä, että olensaanutseurata touhujannejajakaa elämäni kanssanne. Miestäni Tapiota kiitän kannustuksesta ja horjumattomasta luottamuksesta siihen, että työni valmistuu. Kiitän myös osoittamastasi suuresta rakkaudesta!

Kiitosteille kaikille!

Ylöjärvellä 14.9.2012 Anneli Kimpimäki

Omistan väitöskirjani

vanhemmilleni Tuulalleja Onnillesekä lapsilleni Henrilleja Elisalle.

1 JOHDANTO ...1

2 TEOREETTINEN KEHYS...7

2.1 Intiimiys ...7

2.2 Intiimin suhteenlaatu ...11

2.3 Intiimiysja rakkaus ...15

2.4 Intiimiysja seksuaalisuus ...16

2.5 Intiimiyden muutos ...19

2.6 Intiimin suhteenloppuminen ...21

2.7 Rinnakkaisuhdeintiimin suhteen päättäjänä ...24

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ...27

4 NARRATIIVINEN TUTKIMUSMENETELMÄ ...29

4.1 Narratiivinenlähestymistapa ...29

4.2 Kertomus,tarinaja narratiivi ...31

4.3 Narratiivinenidentiteetti ...35

5 TUTKIMUSAINEISTO ...37

5.1 Haastateltavien valinta ...37

5.2 Tiedonhankintatapa ...39

5.3 Haastattelujentoteutus ...41

5.4 Aineiston esianalyysi ...47

5.5 Analyysin eteneminen ...50

5.6 Tutkimusraportin kirjoittaminen ...54

6 RINNAKKAISSUHTEEN PALJASTUMISTA EDELTÄNYT AIKA ...56

6.1 Eronneiden käsitys avo-/avioliitosta ...56

6.2 Puolisossa havaittu muutos ...57

6.3 Puolison etääntyminenlapsista ...62

7 PITKÄAIKAISEN INTIIMIN SUHTEEN PÄÄTTYMINEN ...64

7.1 Rinnakkaissuhteen paljastuminen ...64

7.2 Avo-/avioero ...68

8.1 Sumuiset päivät ...77

8.2 Tunteiden myrskyssä ...80

8.2.1 Tunnetilat ...82

8.2.2 Irrottautuminen ...95

8.2.3 Ajatusten viidakossa ...105

8.2.4 Tunteiden käsittelyä edistäneettekijät ...114

8.2.5 Tunteiden käsittelyä vaikeuttanuttekijä ...124

8.3 Taitekohta...128

8.4 Identiteetti koetuksella...131

8.5 Toipumiseen kuluneet vuodet...136

8.6 Lasten merkitys...142

8.7 Suhde entiseen puolisoon...145

9 UUDEN INTIIMIN SUHTEEN MAHDOLLISUUTTA KOSKEVAT TARINAT ...159

9.1 Torjuva henkilö ...161

9.2 Varautunut henkilö ...163

9.3 Tunnusteleva henkilö ...165

9.4 Uudelleen avioitunut henkilö...167

10 POHDINTA...169

10.1 Tutkimuksenluotettavuuden arviointia ...169

10.2 Tutkimuseettisiä pohdintoja ...172

10.3 Tutkimuksen keskeiset tuloksetjajohtopäätökset...178

10.3.1 Intiimin suhteenloppumisesta käynnistynyt prosessi ...178

10.3.2 Elämänhallinnan monet kasvot ...182

10.3.3 Nykyisyyden merkitys ...185

10.3.4 Uudessaintiimissä suhteessa elämisen vaikeuden ymmärtäminen ...190

10.4 Tulevaisuudentutkimusaiheet ...197

LÄHTEET ...201

LIITTEET ...222

1 JOHDANTO

Länsimainen perhekäsitys on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut. Ydinperheiden rinnalle on noussut uusioperheitä. Ihmiset hakevat onnellisuutta ja läheisten ihmissuhteiden tarjoamaaintiimiyttä. Onnellisuutta etsiessään tämänkin päivänihmiset uskovat siihen, että heille on olemassa sielunkumppani (Leslie & Morgan 2011, 19). Rakkauden jaintiimin suhteen oletetaan edistävän omaa hyvinvointia. Intiimin suhteenrakentaminen yksilönrakkauden varaantekee siitä kuitenkin hauraan (Kiiski 2011, 20), sillä rakkaus on altis muutoksille.

Avioerot ovattänä päivänäyleisiä. Kahdenihmisen väliseen intiimin suhteen loppumiseen on monia syitä. Joissakin tapauksissaliiton purkaminen voi olla kaikkien perheenjäsenten etu. Erityisesti riitaisan tai väkivaltaisenliiton päättäminen on järkevää. Yleinen syy avo-ja avioliiton päättymiseen on puolison rinnakkaissuhde. Käsillä olevan tutkimuksen keskiössä on äkillisesti käynnistynyt ero,jokajohtuu puolison rinnakkaissuhteen paljastumisesta. Kunliiton päättymisensyynä on puolisolta yllättäentuleva eroilmoitus, perheen hajoaminen saattaa olla huomattavan kivuliastasiihen varautumattomalle henkilölle. Äkillisestitulevaerotäyttäätraumaattisen kriisin tunnusmerkit: tapahtuma tai tilanne on ennustamaton, kontrolloimaton, siihen on mahdoton vaikuttaa omalla toiminnallaja se koetteleeja muuttaa elämänarvojatotaalisesti. (Saari 2000, 22-27.) Tunteet vaihtelevat helpotuksesta paniikkiin,epätoivostasuruun(Cullington 2008, 41),jaero sekäsuhteen katkeaminentuottavatsuunnatonta kärsimystä (Hatfield & Rapson 1993, 420). Ennen perheen hajoamista ihminen on ehkäluottanut olevansa rakastettu sellaisena kuin hän on. Yhtäkkiä hän huomaa parisuhteensatodellisuuden oleentoisenlaisen. Puolisonrinnakkaissuhteen paljastuminen herättää masennustaja kaaottisen hukassa olemisen tunteen. (Douglas & Atwell 1998, 232.)

Äkillinen intiimin suhteen päättyminen ja sitä seurannut perheen hajoaminen käynnistää yleensä monivaiheisen suru-jasopeutumisprosessin. Tässätutkimuksessa puolison rinnakkaissuhteesta johtuvaa äkillisen avo- ja avioliiton päättymistä tarkastellaan ihmisten omien kokemusten, käsitystenja merkityksenantotapojen näkökulmasta. Baumanin (2004, 25, 275) mukaan ymmärrys ja kunnioitus erilaisia elämänkokemuksia kohtaan lisääntyvät keräämällä tietoa ihmisistäja heidäninhimillisistä kärsimyksistään, mikä vaikuttaa suoraan yhteisöllisen ajattelunlujittumiseen.

Tässätutkimuksessa kuvataaneronjälkeistä psyykkistä prosessia yksityiskohtaisesti. Intiimin suhteen päättymisen vaikutustenja merkitysten selvittäminen on sekäinhimillisesti katsoentärkeä että yhteiskunnallisesti ajankohtainen tehtävä. Tutkimuksen lähtökohtana on moraalinen vastuutoisestaihmisestä. Tutkimus onlaadullinenja sen näkökulmat ovatlähtöisin sekä kasvatustieteistä että yhteiskuntatieteistä. Tutkimusote on narratiivinen. Tutkimuksen aineisto muodostuu yksittäisistä haastatteluista,joihin osallistui 18 vapaaehtoista yli 30-vuotiasta henkilöäeri puolilta Suomea. Tutkittavatsaatiin Yksinhuoltajien jayhteishuoltajienliittory:ninternetsivuilla olleellailmoituksella ja suullisentiedonannon kautta. Haastatteluilla kerätty aineisto on hyvin runsas. Tutkittavien yksityiskohtaisista kertomuksista oli mahdollista muodostaa kokonaiskuva eroa edeltävistä tapahtumista,itse eroprosessistaja eroa seuranneista vaiheista. Haastateltavat kertovatavoimestitunteistaan. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä kahdella kolmasosalla erosta oli kulunut yli viisi vuotta. Täten aineisto antaa hyvän kuvan myös siitä, mitenäkillinenero vaikuttaaihmisenelämään pitkällä aikavälillä.

Vanhempien ero koskettaa myös lapsia. Perhe-elämä päättyminen merkitsee uutta elämänvaihetta lapsille sellaisissakin liitoissa, joissa ei ole ollut ongelmia, kuten alkoholismiatai väkivaltaa(esim. Diefenbach & Opp 2007, 490),jalapsetreagoivateroonyksilöllisesti(Demo & Acock

1988, 20). Lapset elävät usein eronjälkeen yksivanhempisissa perheissä. Wallersteinin ja kumppaneiden (2007, 17) tutkimuksen mukaan ero vaikeuttaa aikuisen kykyä toimia vanhempana vaihtelevan pituisen ajanjakson. Vanhemmuuden muutos ilmenee yhteiskunnassamme eri tavoin naisten ja miesten elämässä: enemmistö naisista elää eronjälkeenlasten kanssa, kuntaas pääosa miehistätapaalapsiaan vähemmän. Ero muuttaalapsi-vanhempisuhdetta(Demo & Acock 1988, 3). Tämäntutkimuksen yksitavoite onkinluoda katsaus siihen aikuisten maailmaan,jossalapset elävät vanhempiensa erilleen muuttamisenjälkeen.

Tutkimukseni aihe koskettaa suurta osaa suomalaisista. Myös Kiiski (2011, 19) toteaa, että avioerojen yleisyys heijastuu kokoyhteiskuntaanjasenjäseniin,jaettäsiksi niiden niiden tutkiminen on tärkeää. Aiemmat kotimaiset tutkimukset avioerojensyistäja vaikutuksista ovat perustuneet pääasiassa kirjallisiin aineistoihin,joka on kerättyjoko kyselytutkimuksena tai vapaamuotoisinaesseinä. Parisuhteen päättymistä ontutkittu 1970-luvultalähtien. Silti narratiivisesta näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia erosta arjen kokemuksena on vähän. 2000-luvun alustaalkaeneroja ontutkittu useidentieteenalojen piirissä. Ne ovat käsitelleet etenkinlapsen asemaa erossa.Johanna Karjalainenja Heli Palosaari(2001)sekä Kirsi Nousiainen (2004) ovattutkineet etävanhemmuutta. Tutkiessaanlasten vuoroasumista Hannariikka Linnavuori(2007) haastattelilapsia jatoi esille heidän negatiivisiaja positiivisia kokemuksiaan vanhempienerosta. Risto Karttunen(2010) ontarkastellut lasten asemaa huoltajuusriidoissaja Teija Hautanen(2010) väkivallan esiintymistä huoltoriidoissa. Aino Kääriäinen(2008) on tutkinut, miten ero vaikuttaa vanhemmuuden hoitoon. Myös Tiina Hokkanen (2005) on tutkinut eronjälkeistä vanhemmuutta. Mari Broberg (2010, 2012) on tarkastellut tutkimuksessaanlasten hyvinvointia uusperheessäja uusperheen voimavaroja. Eva Gottberg(2011) puolestaan on paneutunut oikeustieteellisessä tutkimuksessaan parisuhteen osapuolten keskinäisenasemaanja vanhemmuuteensekälastenasioiden järjestämistä erossalainsäädännön valossa.

Marika Jalovaara (2007) on keskittynyt tarkastelemaan aviopuolison sosioekonomisen aseman vaikutusta avioeroissa. Kaarina Määttä (2002) on tutkinut paitsi avioerojen syitä yleisesti myös avioeron herättämää tunnemyrskyä (Määttä 2011; Määttä & Uusiautti 2012a). Leena Autonen-Vaaraniemi (2009) puolestaan onesitellytsosiaalityöntutkimuksessaan puolestaaneronneen miehen kotejaja kotikäytäntöjä. Maria Buchert, Kari Kiianmaaja Tellervo Uljas (2007) tarkastelevat teoksessaan uskottomuuden vaikutuksia parisuhteeseen ja tuovat esille sekä rinnakkaissuhteen aloittaneen että petetyksi tulleen kokemuksia. Yhteiskuntatieteilijä Arja Hemminki (2010)teki väitöstutkimuksensasekä Pohjanmaalla asuvien että naistenlehtien erokertomuksista. Hän muodosti tutkittaviensa lähettämistä kertomuksista kolme erotarinaa: romanssin ja kaksierilaistatragediaa. Toisessatragediassayksineläminen eronjälkeen on oma valintaja toisessa ei. Jouko Kiiski (2002) sivusi tutkimuksessaan laman vaikutuksesta parisuhteeseen rinnakkaissuhteen ilmenemisen merkitystä parisuhteelle. Tutkimus osoitti, että puolison omat henkilökohtaiset syyt saivat tämän aloittamaan rinnakkaissuhteen. Hän totesi syidenrinnakkaissuhteenalkamiselle voivanjuontaajuurensa lapsuuteen asti. Rinnakkaissuhde on omakohtainen yritys ratkaista parisuhdeongelmia, vaikka sejohtaa vain suurempiin ongelmiin. Sittemmin Kiiski(2011) ontutkinutsuomalaisen avioeronluonnetta 2000-luvun alussa.

Iltapäivälehdetteettävätjatkuvastilukija-ja gallupkyselyjä siitä, miten yleistä rinnakkaissuhteen esiintyminen on tai mistä erot lukijoiden mielestäjohtuvat. Myös elämäntapakirjallisuuden keskeinen teema on parisuhteen päättyminen. Näiden kirjoittelujenjohdostaihmisen rohkeus puhuaja kirjoittaa omista erokokemuksistaan lienee voimistunut. Tyypillistä kyseiselle kirjoittelulle on, että niissä kokemuksia kuvataan arkikielellä. Puhutaan uskottomuudesta, pettäjistäja hylätyistä. Tässä tutkimuksessa uskottomuudesta käytetään termiä

”rinnakkaissuhde”, kuten aiemmissakintutkimuksissatehdään. Tutkimukseen osallistuneita haastateltaviaja heidän entisiä puolisojaan ei myöskäänluokitella arkikielessä käytössä oleviin termeihin ”jätetyt”ja ”jättäjät”.

Tutkimustaeron käynnistämästä psyykkisestä prosessista on tehty maassamme vähän. Tämätutkimustarkasteleeintiimin suhteen päättymistä oikeellisuuden ja laillisuuden raameja laajemmin. Tavoitteena on olla saattamassajulkisuuteentietoa kivuliaasta eroprosessistaja seninhimillisistä vaikutuksista. Tutkimuksen toivotaan palauttavan eroa koskevan keskustelu syvälliselle tasolle ja pyrkiä avaamaan eron kokeneiden koettua maailmaa heidän kertomustensa valossa. Eronneiden kokemuksikseen kertoma voi olla suodattunutta, mutta oman todellisuutensa muodostaa se maailma, jonka he kertovat omakseen. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on edistää eroauttamisen ammatillisia käytäntöjä. Ehkä ensisijaista on kuitenkintukeajuuri eronneita henkilöitä omien reaktioidensa ymmärtämisessä ja erilaisten tunteiden työstämisessä toipumisprosessin eri vaiheissa.

Intiiminsuhteenloppumistaja ennen kaikkea avioeroa on tutkittu paljon eri puolilla maailmaaja erityisesti Yhdysvalloissa. Kansainvälisettutkimukset käsitteleväteroaelämänmuutoksena ja käännekohtana elämässä(esim. Ahrons 1995; Ebaugh 1988; Rettig 2007). Niiden mukaan erostatoipuminen sisältää paljon tuskaa, mutta myös henkilökohtaista kasvua. Eronsyitä ovat tutkineet muiden muassa Amatoja Previti(2003), Hirschberger ym.(2009), Le ym.(2010), Steiner ym.(2011)ja Trailja Karney (2012). Muutamat tutkijat ovat myös tarkastelleet yksittäisten henkilöiden kokemuksia erosta(Cohen ym. 2007; Määttä 1990; 1993; 2008; 2011) sekä eronjälkeistä aikaa(Määttä & Uusiautti 2012a; Schmiege ym. 2008; Van Eeden-Moorefield ym. 2007; Wilder 2012). Puolisonrinnakkaissuhdetta eronsyynä ovat tutkineet muun muassa Sweeneyja Horwitz (2001), Previtija Amato(2004)sekä Bermanja Frazier(2005). Young ym.(2002) tutkivateri-ikäisten naisten näkemyksiä. Eroa ontarkasteltu myösjuridisisista näkökulmista(esim. Rufus & Miller 2012). Myös eron vaikutusfyysiseenterveyteen on nostettu esiin (Drefal 2012; Leeym. 2010; Reneflot & Mamelund 2012). Lukuisiatutkimuksia ontehty eron vaikutuksessalapsiin(esim. Amato 2004; Amato & Keith 1991; Corak 1999; Mitcham- Smith & Henry 2007; Sassler ym. 2009; Smart ym. 2001; Wallerstein & Blakeslee 2007).

Tämä väitöskirjatutkimus muodostuu kymmenestäluvusta. Ensimmäisessä luvussa luon katsauksen intiimiyden tutkimuksen teoreettiseen taustaan. Aluksi kuvaanintiimin suhteen luonnetta ja sen merkitystä. Sitten paneudun lyhyestiintiimin suhteenloppumisen syihinja seurauksiin. Tutkimuskysymysten esittelynjälkeen tarkastelen narratiivista tutkimusmenetelmää, mitä narratiivisuus on ja mitä se merkitsee tässä tutkimuksessa. Selvennän myös narratiivi- ja kertomus-käsitteitä sekä avaan narratiivinen identiteetti -käsitettä. Viidennessä luvussa esittelen tutkimusaineiston ja tiedonhankintamenetelmän sekä narratiivisen aineiston esianalyysin, analyysin ja tulkinnan. Tutkimuksen tulokset sisältyvät raportin kuudenteen, seitsemänteen, kahdeksanteen ja yhdeksänteen lukuun ja muodostavat pääosan raportin sisällöstä. Tutkimuksentulosten yhteenveto,johtopäätökset ja tutkimuksen herättämien näkemysten ja kysymysten pohdinta muodostavat raportin viimeisenluvun. Pohdinnassa esitänyleisellätasollaajatuksiatulosten merkityksestäjaitse tutkimuskohteesta.

2 TEOREETTINEN KEHYS

2.1 Intiimiys

Ihmisen elämässä keskeisiä ovat läheisyyden ja yhteenkuuluvuudentarpeet. Läheisyydenerityinen muoto on intiimisuhde.Intiimiydenrooliaihmissuhteiden kehittymisessä ja ylläpitämisessä on tutkittu tieteellisesti paljon (esim. Layder 2009, Miller 2007, Giddens 1992,Jamieson 1988).Intiimiys kuvataan tietynlaiseksi tunteeksi, jonka edellytyksenä on fyysinenläheisyys. LynnJamieson(1988, 1) korostaa kuitenkin, ettäintiimiyden keskiössäei oleihmisen keho, vaan hänen identiteettinsä. Intiimiys-käsitettä käytetään myös viittauksissa henkilökohtaisiin yhteyksiin erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja ihmissuhteissa sekä kerrottaessa tunteista ja ajatuksista. Karen Pragerja Linda Roberts(2004, 45) käyttävättoisen välittömästäläheisyydestä nimitystä positiivinenliittyminen. Sanana intiimiys tulee latinankielestä. Intimus tarkoittaa sisempäätai sisintä. Kulttuurisidonnaisena käsitteenäintiimiys onsuhteellisen uusi. David Shumwayn(2003, 134) mukaan intiimiysilmaantuiläntiseen maailmaan 1920-luvulla,jolloin alettiin puhua ystävyydestä ja läheisyydestä avioliitossa. Intiimiyden merkityksestä syntyi varsinaisesti keskustelua vasta 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella vastatoimenaavioerojen yleistymiselle. Tänä päivänä korostettu yksilöllisyys voijohtaa yksinäisyyteenja narsismiin,jolloinintiimiys voitoimia niiden vastavoimana, toteavat John McGraw (2010, 222) sekä Elaine Hatfieldja Richard Rapson(1993, 134).(ks. myös Beck &

Beck-Gernsheim 2002, 22: Shumway 2003, 141.)

Intiimi suhde voidaan määrittäätieteellisesti usealla eritavalla. David Morganin (2009, 1) mukaan yksilöillä on pääasiallisesti kolmiasteinen ihmisryhmittymä ympärillään. Lähimmäksi sijoittuvaanintiimiinryhmittymään kuuluvat perheenjäsenet ja ystävät. Toisellesijallesijoittuvattuttavatja kolmannelle

tuntemattomat. McGraw(2010, 273) puolestaan käsittelee intiimiyttä yhteiskunnallisesti. Hänjakaa sen viiteenluokkaan: yksityiseen ja julkiseen, pyyteettömään ja itsekkääseen, kuvailevaanja ohjailevaan, miehiinja naisiin sekä vertikaaliseen ja horisontaaliseen. Peter Adams(2008, 78–81) määrittelee intiimiydenlaajemmin koskemaan myös muitakin kuinihmisten välisisiäsuhteita. Hänjakaaintiimitsuhteet viiteenryhmään. Ensinnäkinihminen voituntea kiintymystäjoko kuolleisiintai eron kautta menetettyihin henkilöihin. Yhtäkkisen menetyksen jälkeenihmiset voivatjatkaa elämäänsä aivan kuin toinen olisi heidän lähellään. Ajan kuluessa käytös muuttuu, ihmiset oppivat elämään menetyksensä kanssa, mutta monissasuhteissa intiimiys voi säilyä. Toiseksi suhdelemmikkiin voi muodostua voimakkaaksi,jossen kanssa ollaan paljonfyysisessä kontaktissa. Lemmikistä huolehditaanja tullaan vastavuoroisesti osaksi lemmikin kiintymystä. Myös pehmoeläimet, jotka toimivat unileluina,saattavat ollajoillekinihmisilletärkeitä. Lisäksi suhteessaluontoonihminen voi kiintyä erityisesti maahan, jonka omistaataijonka parissa häntekeetyötä. Viimeisen ryhmän muodostaa uskonnon harjoittamisessa koettuintiimiys. Esimerkiksi yhteydessäJumalaan saatetaantuntealäheisyyttäja sitoutuneisuutta.

Tässätutkimuksessakäsitänintiimiydenkahdenihmisenväliseksi sosiaalisen kanssakäymisen läheisimmäksi muodoksi, jolla tarkoitantunteidentunnistamistajajakamista emotionaalisella tasolla.Intiimiydellätarkoitetaanyleisestisekäemotionaalista läheisyyttäettäintohimoafyysisenä kokemuksena.Intiimiydestä muodostuu näin prosessi, jossa henkilö on oma itsensä aidoimmillaan. Hän paljastaatunteitaan, osoittaa haurauttaan jatarvitsevuuttaansekä antaa avoimestitietoaitsestään, omasta historiastaan ja toiveistaan ajatellen yhteistä tulevaisuutta. (Miller ym. 2007, 4.) Edellyttäessään omanitsensä paljastamista intiimiys voi synnyttää toisesta riippuvuutta, vaikka oma autonomia säilyisikin. Autonomianja riippuvuuden tasapaino voi ollaintiimissäsuhteessa ongelmallinen.(Giddens 1992, 138-140.)

Adamsin (2008, 77) sanoin intiimissä suhteessa kaksi itsenäistä yksilöä sulautuu yhdeksi, kahdesta yksilöstätulee me. Toisilleen läheisillä ihmisillä on erityinen toistensa tuntemus,jokajää ulkopuolisille vieraaksi(Morgan 2009, 2). Intiimiys onsitentila,joka onlukittuyksityisyydensuojalla (Räikkä 2007, 95). Tunteiden verbaalisen ilmaisun sisältö, syvyysja välittömyys vahvistavatintiimiyttäilmeten erityisenä kommunikaationa kahdenihmisen välillä(Prager 1995, 190; Vohs & Baumeister 2004, 190). Myös Anthony Giddens (1992, 63) korostaatunteiden paljastamisen merkityksellisyyttä niin sanotussa puhtaassa ihmissuhteessa. Intiimin suhteen muodostumisen kannaltatärkeää on keskinäinentuntemus, toisiensaluonteenpiirteidentunnistaminenja yhteiselämään panostaminen. Intiimiys tuo kumppaneiden välille aivan erityisen ymmärryksenjaluottamuksen eikä se välttämättä edellytä ulkoistatukea.(Caldwell & Horwood 2007, 19.) Läheisyyden merkittävä ulottuvuus on kumppaneiden tunnetasonläheisyys(Gottman & Gottman 2007, 74). Adams (2008, 75) puhuu myötätunnosta yhtenä intiimiyden osa- alueena. Elämänkumppanin tunteita tulisi pystyä suojelemaan jatulkitsemaan. Kykyreflektoidaja vastatatoisentunteisiin mahdollistaatunnetasonyhteydensyntymisenjasitä kautta läheisyyden kokemuksen. Vaikkei toisen kokemuksiin voi täysin samaistua, ihminen voi silti tunnistaa omiin kokemuksiinsa pohjautuen hyvintoisen kokemuksia. Ihmisillä on sisimmässään reservi tunnekokemuksille ja oletetaan, ettätoisella onsamanlainenreservi. Toisenilmeitä,tekojaja ilmaisujatarkkailemallaja niihin reagoimallaihminen rakentaa tunnekuvan kumppanistaan.

Yksi ihmisen primaaritarve on olla yhteydessä toiseen (Cullingtonin 2008, 42).Ihmisellä on halutulla hyväksytyksi, kunnioitetuksijavälitetyksisekäantaasamanlaistakäyttäytymistä (Fletcher 2002, 2). Oleellistaintiimiydelle onasioidenjakaminen (Campbell & Baumeister 2005, 88; Morgan 2009, 2). Prager ja Roberts (2004, 45) nimittävät jaetuksi ymmärtämiseksi ihmisten keskinäistä kykyäymmärtäätoisensatapoja kokea

asioita,tunteita, ajatuksia,rutiinejaja seksuaalisia mieltymyksiä. Intiimiydensaavuttamiseksi kumppaneiden välillä on oltava yhteisymmärrystä, joukkuehenkeä ja yhteenkuuluvuutta (Adams 2008, 77).Intiimissäsuhteessa on myös nautintoajailoa (Zautra 2003, 172). Se perustuulähtökohtaisesti myönteisille tunteille.

Intiiminsuhteentoimivuuden perusta onse,että kannetaan huoltatoisestajaluotetaansiihen,ettäsuhdetuottaa hyvää oloa kummallekin. Intiimiin suhteeseeninvestoidaan aikaa, vaivaajaresursseja.(Millerym. 2007, 5.) Siihensitoudutaan. Sitoutuminen vaatiitekoja sekä antautumistaja omistautumista suhteeseen osana omaa elämää. Intiimissä suhteessa henkilö ei sitoudu vain antamaan aikaansa, vaan myös konkreettistatilaa, aikaa, kannustusta,lohtuaja myötätuntoasekätaloudellista tukea. Sitoutumista kuvastavia arvoja ovat uskollisuus, luottamus,luotettavuus,solidaarisuusjasinnikkyys.(Adams 2008, 76.) Niitäarvostetaan. Giddens(1992, 190) näkeekin aktiivisenihmissuhteensuhteenintiimiydenetuoikeuksinaja velvollisuuksina. Phoebe Caldwellinja Jane Horwoodin(2007, 17) mukaan intiimi suhde muuttaa ihmistä: paljastaessaan itsensä oma nöyryyselämää kohtaan herkistyyja vahvistuu. Intiimin suhteen alkaessa ihminen totuttelee luopumaan pelkästä omasta tilasta. Suhteen maailmaa katsotaan yhä enemmäntoisen näkökulmastajatoisen olosuhteista. Erik H. Eriksonin (1982, 250) mukaanihmisen tulee hallita pelko oman minän menettämisestätilanteessa,joka edellyttääitsensä antamista.Ihmisellä pitää ollatahtoa ollaja pysyäsuhteessa sekä tehdä työtä sen eteen. Riitta Jallinojanja Eric Widmerin (2011, 151) mukaanintiiminsuhteenjatkuvuudelle on oleellista nähdä itsensä toisen kumppanina. Se voi vaatia suhteen konkretisoitumista, kuten yhteenmuuttamista tai avioliiton solmimista.

2.2 Intiimin suhteen laatu

Intiimisuhde muotoutuu dynaamiseksija monimuotoiseksi kahdenihmisen väliseksi prosessiksi(Adams 2008, 78; Hatfield

& Rapson 1993, 142). Intiimiys voidaan kokealukemattomilla tavoilla,joita kaikkiaei ole mahdollistateoreettisestiselittää, kuten LynnJamiesonkin(1988, 13)toteaa. Ihmissuhteessa eläminen voi olla tyydyttävää, vaikka kaikki intiimiyden vaatimukset eivättäyttyisikään.Jos suhteessa ei ole mitään yhtenevää ja pysyvää, se vaatii osapuolilta huomattavaa kärsivällisyyttäja vahvuutta sekä omanitsensä että toisen suhteen. Luottamuksen,sitoutumisenjatyytyväisyydenaste vaihteleeseuratenelämän muitatapahtumia. Derek Layderin (2009, 16) toteaakin intiimissä suhteessa neuvoteltavan jatkuvasti kumppaneiden tarpeistaja ongelmista. Tällöin esiin nousevat myös sellaisisettarpeet,jotka koetaan uhkaavina. Niidentunnustaminen vaatiirehellisyyttä,joka onintiimille suhteelle oleellinen piirre.(Zautra 2003, 181.)

Elämänhistorian erilaisuudesta johtuen jokaisella on omat tapansaintiimiydenesiintuomisessa(Layder 2009, 98). Carol Markstrominja Heather Kalmanirin (2001, 192) tutkimuksen mukaan vahvaidentiteetti ennustaa uskollisuutta parisuhteessa ja siten lujaa intiimiä suhdetta. Hyvän intiimin suhteen muodostamisen perusta on kyky kiintyätoiseenihmiseen. Kyky intiimiyteen on puolestaan seurausta kokemuksista varhaisissa kiintymyssuhteissa(Saarni 1997, 45).

Kiintymyssuhdeteoria pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten ihmisuhteiden vaikutusta ihmiseen (Sinkkonen

& Kalland 2002, 7). John Bowlbyn (1984, 345) klassisen teorian mukaan huolehtivan vanhemman tapa käyttäytyä lastaan kohtaa heijastuulapsen kykyyn kiintyä myöhemmin. Kiintymyssuhdeteorialla on kaksi pääkomponenttia(Simpson &

Rholes 1998, 4). Ensimmäinen on normatiivinen komponentti eli malli, joka selittää lajille tyypillistä käyttäytymistä ja kehitysastetta. Yksilöllisten erojen komponentti puolestaan

selittää systemaattisia poikkeavuuksia keskimääräisissä käyttäytymis-ja kehitysasteissa. Kiintymyssuhdeteoriattarjoavat hyödyllisen näkökulman ymmärtääläheisyydenjaintiimiyden prosessien sekä niiden erojen ymmärtämiseen aikuisten ihmissuhteissa. Ihmisellä pitää olla riittävä luottamuksen kehittyneisyyden ja oman turvallisuuden säilymisen aste, jotta hän kykeneeluomaanjasäilyttämään vakaanintiimin ihmissuhteen. Ihmisen kiintymistyyleissä on eroja, samoin intiimin suhteen muodostamistaidoissa. (Collins & Feeney 2004, 163-164.)

Kiintymystunteet nähdään pohjimmiltaan siis hoivasuhteen tunteiksielijälkeläistenturvallisuudentakaamiseksikehittyneiksi emotionaalisiksisuhtautumistavoiksi. Kiintymyksentunteissa voidaan erottaa hoivaamisen tunteet turvautumistunteista. (Myllyniemi 2004, 27.) Toiseen on kyettäväluottamaan,sillä toisen luottamus on Caldwellin ja Horwoodin (2007, 18) sanoin”hedelmällinen maaperä,johonihmissuhteensiemen istutetaan”. Kun ihminen luopuu puolustuksestaan, hän ottaa herkemmin vastaan uusia ajatuksiaja kokemuksia myös tunteisiinliittyvällä alueella.

Vaikka ihminen voi etsiä intiimeistä suhteista pääasiassa minäkuvan vahvistusta, Elaine Aronja kumppanit (2004, 28- 29)toteavat,ettäihminen voisamaistuatoiseensisällyttäen toisen ominaisuuksia ja piirteitä myös itseensä (ks. myös Määttä 2006). Hän voi omaksua kumppaninsa näkökulman asioihin,jakaataloudellisiatulojaja ajaa etuja,jotka ovat hänen kumppanilleentärkeitäja näin niistätulee merkityksellisiä myös hänelleitselleen. Intiimissä suhteessa toisen ominaisuuksia voidaanidealisoida (Niehuis ym. 2011, 273), mikälujittaa suhdettaja yhteenkuuluvuutta (Le ym. 2010, 377). Turvalliset aikuiset kokevatintiimiydenjaläheisyyden miellyttäväksi. He tuntevat olevansaarvostettujaja huolenpidonarvoisiaja näkevät toisensaluotettavinaja vastuullisina henkilöinä.(Collins &

Feeney 2004, 173.) Hyväänintiimiin suhteeseen ei kuulutoisen hyväksikäyttö,alistaminentai kuulemattajättäminen(Adams 2008, 106).

Pragerja Roberts (2004, 46-54) erittelevätintiimiyden astetta ja käyttävät nimitystärelationaalinenintiimiys. Se käsittää kaksi piirrettä:intiimin vuorovaikutuksenlaajuudenja kertyneen jaetun ymmärryksentarkkuuden. Laajuudella Pragerja Roberts tarkoitettavatintiimin kanssakäymisentiheyttä,laatuajatasoa. Kumppaneiden keskinäisen vuorovaikutuksen määrä ja olosuhteet,joissa vuorovaikutustapahtuu, vaikuttavat suoraan heidänintiimiin käyttäytymiseensä. Kertyneenymmärryksen tarkkuus viittaaintiimiydentoistuvuuteenjasyvyyteen.Intiimiys edellyttää toistuvaa vuorovaikutusta, mutta myös tarvetta vetäytyä. Kumppaneiden halu läheisyyteen ja erillisyyteen vaihtelee,jasopivantasapainonlöytäminen vieaikaa. Toisen halua ottaa välillä etäisyyttä pitää oppia sietämään.

Hatfieldja Rapson(1993, 135) nojaavatintiimiinsuhteenlaadun määrittelemisessä Schaeferinja Olsonin(1981) viisiasteiseen luokitukseen Personal Assessment ofIntimacyin Relationships (PAIR). Kyseisen määritelmän mukaan kahden ihmisen välinenintiimiys voi ollaemotionaalista,sosiaalista,älyllistä, seksuaalistatai viihteellistä. Emotionaalinenintiimiys perustuu läheisyydelle, sosiaalinen yhteiselle verkostolle, älyllinen ajatustenjakamiselle, seksuaalinen yhtäläiseen seksuaaliseen aktiivisuuteen ja viihteellinen vapaa-ajan kiinnostuksen kohteidenjakamiseen.

Layder(2009, 26-34)taasjakaaihmisten välisetintiimit suhteet laadullisesti kuuteen erilaiseen ryhmään, jotka kuvaavat keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevien henkilöiden suhtautumistatoisiinsa. Ensimmäisessä ryhmässä,jota Layder nimittää dynaamisesksiintiimiydeksi, on hyvä emotionaalinen ilmapiiri. Kielteisillä ja selvittämättömillä konflikteilla on vähäinenrooli,ja keskustelu on avointa. Ajatustenjatunteiden vaihtohenkilökohtaisistaasioistaonvapaata. Kumpikaanpuoliso ei ole dominoiva. Toisen ryhmän elijaksoittaisenintiimiyden piirteitä ilmenee pareilla yleensä suhteen myöhemmässä vaiheessa. Emotionaalinen kiintymys on heikentynyt ja kumppanit ovat vähemmänavoimiatoisilleen. He ovat vain ajoittain välittäviä, ajoittain enemmän toisiaan tukevia ja

rakastavia. Kolmannessaryhmässäläheisyyttäei käytännöllisesti katsoenilmenesuhteessalainkaan,se ontyrehtynyt, mutta saattaa näyttäytyä uudelleen suhteen myöhemmässä vaiheessa. Ajautuminen toisesta kauemmas tunnetasolla on yleensä kuitenkinluonteeltaan pysyvää. Neljännessäryhmässä,jota Layder kutsuu teeskennellyksi intiimiydeksi, puolisot ovat irrottautuneet toisistaan psyykkisesti. He elävät yhdessä erilaisistasyistä, kutenlastentakia,yksinäisyyden pelostaja taloudellisistataisosiaalisistasyistä. Tällainensuhde voi helposti muuttua manipuloivaksiintiimiydeksi,jossa kommunikoiminen on yksisuuntaista. Kontrolloijan roolissa oleva henkilö määrää suhteenläheisyyden tasosta. Hän saa puolison vakuuttuneeksi siitä, että tietää parhaiten, mikä on parasta puolisolleja heille molemmille. Viimeisessäryhmässäelitoisen painostamiseen perustuvassaintiimiydessä molemmat puolisot manipuloivat toisiaan. Hetuntevat varmuutta vaintoisenseurassaja ovat addiktiivisessa riippuvuussuhteessatoisiinsa.

Intiiminsuhteenlaatuvoidaan määrittääihmistenvälisenvoiman ja kontrollintasolla.Intiiminsuhteenylläpitämisstrategiat voivat perustua oman edun ajamiseen, manipulaatioon tai toisen hyväksikäyttöön. (Layder 2009, 105–111.) Intiimistä suhteesta voi tulla riippuvuussuhde, jossa kumppaneiden motiivit perustuvattakertuvuuteentaitoiveeseen korjatatoisen ”vikoja”. Riippuvuus voi saada muodon,jossatoisen käyttäytymistä ei hyväksytä, mutta siihen alistutaan yksinjäämisen pelosta. Omistaintresseistäjaystävistä voidaan myösluopua,jos puoliso on niitä vastaan. Pahimmillaanintiimiriippuvuussuhdesaa emotionaalisen kiristämisenluonteen,josta Layder(2009, 105- 111) käyttää nimitystä emotionaalinen terrorismi. Kumppania väsytetäänaivan kuin hän olisi vastustajasodassa. Puolisoa manipuloidaanlupaamallarakkaudenja huolenpidon palaavan, jostämä käyttäytyy ystävällisesti. Puoliso esiintyyisähahmona, jokatekeeasioita,jostoinen on ”kiltti”. Muutosemotionaaliseen kiristämiseentapahtuu vähitellen. Suhteenalussa kumppani käyttäytyyintiimiäsuhdetta myönteisesti vahvistavallatavalla osoittaenlämpöäja hellyyttä. Ajan myötä käyttäytymisessä vahvistuvat kielelliset alistamisenja vallankäytön piirteet.

2.3 Intiimiys ja rakkaus

Kirjallisuudessa intiimiys ja rakkaus esitetään usein synonyymeina. Rakkaus määritellään yleisesti siten, että se on ihmisenjaihmisten välisen elämän ydinjatarkoitus. Rakkauden katsotaan olevan onnellisuudenlähtökohta, sillä se edistää ihmisen moraalista, psyykkistä ja fyysistä terveyttä (esim. McGraw 2010, 219), vaikka käytännössä sen ylläpitäminen on vaativaa(Uusiautti & Määttä 2012, 2, 8). Sternbergin(1988, 122) mukaanrakkaus voidaanjakaaerilaisiintyyppeihinsen mukaan, kuinka paljon nesisältävätrakkauden kolmeatärkeintä elementtiä:intohimoa,intiimiyttäja sitoutumista.

Rakkauden määritelmiä on yhtä paljon kuin sen kokijoita ja näkijöitä. Romanttisen rakkauden ohella on esimerkiksi äidinrakkautta, lähimmäisenrakkautta, luonnonrakkautta, opettajan pedagogistarakkautta(Määttä & Uusiautti 2011; 2012a; Uusiautti & Määttä 2012). Monien romanttisen rakkauden määritelmien mukaanrakkausrakentuu kolmesta erillisestä osasta:intiimiydestä, sitoutumisestaja seksuaalisesta vetovoimasta(esim. Acker & Davis 1992, 40; Fletcher 2002, 153). Douglas ja Atwell (1988, 79) puhuvat rakkaudesta kokemuksensa,johonlimittyyintiimiyden, seksuaalisuudenja rakkauden kokonaisuus.Intiimiys,rakkaustairakastumiseen liittyvä hurmioituminen voivat olla toisistaan erottuvia, mutta myöstoisiinsaliittyviäilmiöitä(Shumway 2003, 3). Rakkausja kiintymys kohdistuvat helpomminintiimeihin kumppaneihin kuin muihin(Hatfield & Rapson 1993, 135).

Eritellessäänintiimiydenjarakkauden välistäyhteyttä Prager (1995, 222-223)toteaa, kuinkaintiimin suhteen alkua kuvastaa rakastuneisuus, ja kuinka rakkauden tunteet johdattelevat intiimiä käyttäytymistä. Rakkaus ja intiimiys ilmenevät parhaimmillaan hellyytenä, huolenpitona, ihailuna, toisen erillisyyden arvostuksena, tuen antajana ja toisen seuran kaipuuna.

Giddensin (1992, 58, 62) mukaan rakkauden tunteiden voimistuminen vahvistaaintiimiyttä. Douglasja Atwell (1988, 80) puolestaan toteavat, että mikäli rakkaus määritellään vain seksuaalisuudeksi, intiimiyden ulottuvuus jää puuttumaan. Intohimoista rakkautta eriteltäessä on myös esitetty näkemyksiä,joiden mukaanintohimoinenrakkaus väheneeiän myötä.(Hatfieldym. 2011, 145.) Seneisiltitarvitse merkitä intiimiyden hiipumista.

Yleisen sosiaalisen teorian mukaan ihmisillä on erilaisia uskomuksiaihmissuhteista.Ihmisetyrittävätymmärtääjaselittää toisten käyttäytymistä. Omista ihmissuhteista keskustellaan paljon. (Fletcher 2002, 27.) Garth Fletcher (2002, 35-37) tuo esiin, kuinkayksilöidenjasukupuolten välillä onyksilöllisiä erojaintohimoisenrakkauden kokemuksissa. On myös esitetty, että miehet tuntevatintohimoista rakkautta nopeammin kuin naiset,jotka saattavattarvita enemmänintiimiyttätunteakseen suurtaintohimoa.

Shumway (2003, 56) pitääintiimiyttä tärkeänä parisuhteen vaalimisen kannalta:romanttinenrakkaus kytkeytyy yksilön viehätysvoimaanja kumppaninvalinnan mekanismeihin, mutta intiimiys on nähtävä suhteen ylläpidonja säilymisen kannalta tärkeänä(ks. Määttä & Uusiautti 2012b; Uusiautti & Määttä 2012).

2.4 Intiimiys ja seksuaalisuus

Seksuaalisuus onluonnollinen osaihmistä. Myösintiimiyden käsitteeseen kytketään yleisessä kielenkäytössä seksuaalinen yhteys. Seksuaalinenintiimiys onläheisyyden muoto,johon sisältyy fyysinen vetovoima, hyväily, yhdyntä ja orgasmi. Seksuaalinenintiimiys vaatiifyysistä kontaktia, mistäjohtuu nimitys ”ollaintiimisti”jonkun kanssa.Intiimiyttä ei kuitenkaan voirajoittaa vainfyysiseen kontaktiin jaseksuaalisuudessakin keskeistä onläheisyyden tunteenilmeneminen. (Adams 2008, 74.)

Libby Bennettinja Ginger Holczerin(2010, 16, 22–23) mukaan inhimilliseenja hyvään seksiin kuuluvat fyysinen kosketus, luottamus,terve kuva omasta ruumiista, hyväitsearvostus, tehokkaat vuorovaikutustaidotjatarkoituksenmukaisetrajat. Kokeakseenintiimin suhteenturvallisenajaluottamuksellisena ihmisentulee kunnioittaaja arvostaaitseään. Hyväitsetunto ei ehkäise ongelmia, mutta se auttaa käsittelemään emotionaalisia vaikeuksia elämässäjaihmissuhteissa.

Giddens(1992, 2) kuvaa nykyajanseksuaalisuutta plastiseksi. Intiimiyteen sisältyy sukupuolten välinen demokratia, sillä jälkeläisten tuottaminen ei ole enää pääasiallinen seksin harrastamisen syy. Kun seksuaalisuus on vapautettu suvun jatkamisen periaatteesta, siitä ontullut osa yksilön elämäntyyliä ja itsensä toteuttamisprosessia. (Layder 2009, 12.) Tämän päivän seksuaalisuus merkitsee paitsi kokemusvarastoa, myös intiimiyden muutosta, toteaa Giddens (1992, 180). Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan (2003, 51) tutkimuksen mukaanihmisillä on enemmän seksisuhteita kuin rakkaussuhteita. Mielipiteet seksuaalisuudesta ovat muuttuneet vapaamielisemmiksi (Kontula 2006, 31). Seksin harrastamisen katsotaan tuottavanihmiselle nautintoa (Jamieson 1988, 107). Hatfieldinja Rapsonin(1993, 69) näkemyksen mukaan seksi ei edellytä rakkaudentaiintiimiydentunteita. Toisaalta Shumway (2003, 163) korostaa syvän intiimin suhteen merkitystä seksuaalisuuden kannalta: mitä vahvemmanintiiminsuhteen kumppanit pystyvät luomaan, sitä todennäköisempää on, että heillä on myös tyydyttävä seksisuhde. Myös Blustein (1991, 176) katsooromanttisenrakkauden olevansidoksissa seksuaalisuuteen.

Vohsja Baumeister(2004, 189–190)toteavat, että seksuaalinen intohimo ja intiimiys voidaan erottaa toisistaan ilmiöinä. Intohimo on subjektiivinen hetkellinen tunne ja yksilön ominaisuus. Intiimiys puolestaan kuvastaaihmissuhteentilaa. Seksuaalinenintiimiys voi olla erityinen rakkauden täyttymys. Seksuaalisen kanssakäymisen johdosta ihminen voi parhaimmillaan kokeajakavansaitsensä henkilön kanssa,joka

välittääja huolehtii hänestäjajosta myösitse välittää suuresti. On myös todettu, että seksuaalinen intiimiys ja rakkaus heijastuvat rakastelun nautinnollisuuteen. Toisen tuntemus, tunteidenjakaminenja nonseksuaalinen viestintä voivat olla vapauttaviatekijöitä(Blustein 1991, 174).

Intiimiyteenliitetäänseksuaalinen viestintä. Adamsin(2008, 74) mukaanintiimiys syntyy hetkestä,jossa aikaja paikka jaetaantoisen kanssa. Toista voi koskettaataitoisenläsnäolon voi tuntea. Romanttinen seksuaalinen suhde voi tuottaa nautinnollisenyhdentymisen kokemuksen:toinen käsitetään itseätäydentäväksi puoliskoksi.(Fletcher 2002, 2.)Intiimissä suhteessayleensäkin keskeistä on vuorovaikutusjaerilaisten asioidenjakaminentoisen kanssa. Näin opitaan ymmärtämään toisen ajatuksiajatapaa kokea erilaisia asioita, myösseksuaalisia mieltymyksiä(Prager & Roberts 2004, 44-45).

Sukupuolten välillä ja sisällä on eroja seksuaalisuudessa. Tutkimusten mukaan miehetajattelevatja haluavat yleisesti ottaen seksiä naisia useammin, heillä on enemmän siihen liittyviä fantasioita ja fantasiat ovat monimuotoisempia. Naisten seksuaalisuus on mukautuvampaa kuin miesten.(Vohs

& Baumeister 2004, 195-197.)

Seksuaalisuus vaihtelee aikuisiän eri vaiheissa. Seksuaalistrategioissa on yksilöllisiä eroja,toteaa Layder(2009, 100-104). Dynaamisessa intiimiydessä kumppanit edistävät omia parhaita puoliaan,jotta suhde säilyisituoreenaja sisältäisi myönteistä latausta. Kumppanit voivat houkutella toisiaan ja käyttää hyväkseen henkilökohtaista viehätysvoimaansa, merkitseviä katseita, kiusoitteluajaimarteluatyydyttääkseen omiajatoistensa haluja. Suostuttelevanintiiminsuhteen pohjana on pelkkäsuostuttelujasitäesiintyy Layderin mukaan vain puhtaasti romanttisessa suhteessa. Asioista sovitaan yhdessäja netoteutetaan yhdessä. Suhde on molemminpuolista antamista ja ottamista. Kumppanit,joilla on vankkaatietämystätoistensa emotionaalisista vahvuuksistaja heikkouksista, voivat käyttää tietojaanja taitojaan toistensa tukemiseen. He osaavat tulkita toistensa tunteita ja nonverbaalisia signaaleja. Sopimuksiin perustuvassaintiimistrategiassa käytetään menetelmää,jossa

onselkeä periaate:”Jos minäteen näinsinulle,sinun pitää tehdä näin minulle”. Kumppanit voivat sopiajopa siitä, milloin seksiä harrastetaan. Tunteisiin perustuvassaintiimissäsuhteessa molemmat ovat velvollisia luomaan uudelleen suhteensa tunnepohjaa.

2.5 Intiimiyden muutos

Nykyaikainen kahden ihmisen välinen intiimiys on monimuotoista, monimutkaista ja moniulotteista. Intiimiys saaerilaisia muotojariippuen osapuolten henkilökohtaisesta tavastaja halustasitoutua,luottaajaavautua.(Layder 2009, 161.) Intiimienihmissuhteiden solmiminen, purkaminenja jälleenrakentaminen ovat osa nykyistäelämänmenoa. Ulrich Beckja Elizabeth Beck-Gernsheim(1995) puhuvat rakkauden kaaoksesta,joka syntyy rakkauden, perheenja minä-projektia toteuttavien, henkilökohtaista vapautta vaativien yksilöiden välisistäintressieroista(ks. myös Määttä 2002; 2011).

Läheisten ihmissuhteiden uhanalaisuus heijastaa sitä, mikä on nähtävissä laajempina tasoina maailmassa kansojen ja ihmisryhmien välisissä suhteissa(Harvey & Weber 2002, 165). Shumwayn(2003, 135) mukaan 1950-luvulla alkoi perhebuumi, jota seurasi 1960-luvulla seksuaalinen vallankumous. Suomessa oltiin keskelläsuurta murrosta 1970-luvuntaitteessa. Tällöin suhtautuminen seksiin muuttui vapaamielisemmäksi, avoliitot yleistyivät ja avioerot lisääntyivät. (Jallinoja 1997, 231.) Avioliittolakkasi olemastaitsestään selväintiimin suhteen muoto. Haavio-Mannilan ym.(2001, 11) mukaan seksuaalinen vallankumousjatkui 1990-luvulle asti,jonkajälkeen keskeiselle sijalleseksuaalisuudentoteuttamisessa on noussuterotiikka. Erotiikassa seksuaalinen halu ja seksi irrotetaan intiimistä suhteesta(Haavio-Mannila ym. 2001, 11).Intiiminsuhteen arvostuksen väheneminen merkitsee Baumanin(2004, 130) mukaan rakkaussuhteen perustan rakentamisen vaikeutumista (ks. myös Beck & Beck-Gernsheim 1995, 177).

Aikamme postmoderni ihminen saattaa mieluummin olla uskollinentunteilleen kuin puolisolleen. Käytännössätämä

näyttää merkitsevänlisääntyvää kumppaneiden vaihtumista. Aiemminavioliitontarkoitus olitaata yhteisön hyvä puolisoiden romanttisen onnensijaan. Parisuhdettayhdistäväksitekijäksi on muodostunut yhä useammintunnesuhdeja emotionaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Se näyttää tekevän suhteesta haavoittuvan, koska suhteelle asetetut odotukset kasvavatliian suuriksija pettymykset ovat väistämättömiä.(Määttä 2002; 2011.) Yhtenä syynä suuriin erolukuihin on väärinkäsitys intiimin suhteen olemuksesta(Kiianmaa 2008, 13-20). Eroihin ei kuitenkaan näyttäisi vaikuttavan kielteisesti yhteisasuminen ennenavioliitonsolmimista(Musick & Bumpass 2012, 13; Manning & Cohen 2012, 385).

Giddens(1992)sekä Beckja Beck-Gernsheim(1995) ovat kehittäneet puhtaan ihmissuhteen käsitteen kuvatessaan intiimiä suhdetta tässä ajassa. Yhteiskunnassa on siirrytty kauemmas perinteisestä yhteisöstä,jossaintiimiyttä hallitsivat ulkoiset kriteerit sekä sellaiset säännötja arvot,joita perinteet suojelivat.Ihmisillä oli vähänyksityisyyttä,silläsitäeijuuri arvostettu. (Jamieson 1988, 17.) Beckinja Beck-Gernsheimin (1995) mukaan muutoksetsosiaalisissarakenteissa ovat saaneet aikaanyksilöllistymisen prosessin.Ihmiset ovat vapautuneet ulkoisesta kontrollistaja moraalilaeista, kuten uskonnostaja sosiaaliluokista. Tältä näkökannalta katsoen henkilökohtaista elämäkertaa muovaavat yksilön päätökset ja oma-aloitteisuus. Perhe, avioliitto, vanhemmuus, rakkaus ja seksuaalisuus eivät enää määräydy standardilla tavalla. Ne vaihtelevat merkittävyydeltään, odotuksiltaan, normeiltaanja moraaliltaan yksilöstä ja suhteesta toiseen. Rakkaudesta itsestään tulee sisällötön, kunnes rakastuneet täyttävät sen. Puhtaan ihmissuhteen on korvannut uskonnonjasosiaaliluokkiensijaan rakkaus,joka antaa elämälletarkoituksen. Siitä ontullutjotain myöhempienaikojen maallisen uskonnon kaltaista.Intiimin suhteen osapuolistaitsestään riippuu, miten he arvottavat suhdettaan.

Giddensin(1992, 58) mukaanihmissuhteiden rakentamistakin hallitsee ajatus,jonka mukaan mitä tahansa palkkiota voidaan luovuttaataijakaa. Puhdasihmissuhdejatkuu vain niin kauan,

kuin molemmat osapuolet kokevat sen antavan riittävän paljon –sen verran,ettäsiinä kannattaa pysyä. Avioliitosta ja yhdessä asumisesta on tullut kahden tasa-arvoisenihmisen välinen sopimus. He odottavat tulevansa seksuaalisesti ja emotionaalisestityydytetyiksi,taisitten hesaattavatlähteäja aloittaa uuden suhteenjonkuntoisen kanssa.

2.6 Intiimin suhteen loppuminen

Kuten kaikissa ihmissuhteissa, myös intiimissä suhteessa kohdataan erilaisia kriittisiätapahtumia. Ne voivat muuttaa tai kehittää suhdettatai nejohtavat suhteen epätasapainoonja vaarantavatsuhteenjatkuvuuden.Intiiminsuhteen päättyminen merkitsee yksilön konkreettista elämänmuutosta. Puolisoon eienääeronjälkeen olla päivittäisessäintiimissäyhteydessä, ja eron myötäihminen voijoutualuopumaan myösläheisistä ihmisistä, ystävistä,tuttavistaja sukulaisista.(Harvey & Weber 2002, 170.) Ero koskeeeroajia, heidänlapsiaanjasosiaalista ympäristöään.

Miksiintiimi suhde ei kestä? Syitä on esitettylukuisiaja ne ovat osin myöstoistensa kanssaristiriitaisiakin. Giddens(1992, 151- 152) esittää, että vallalla on sosiaalinenilmapiiri,joka hyväksyy vastuuttomuuden,itsensä hemmottelunjatoisten vaatimusten vähättelyn. Kirkkoja valtio eivät enää sanele meille oikeanja vääränrajojasuhteessa kumppaniimme. Meidät on heitetty tunteinemme omanitsemme varaan. Ulkoistentekijöidensijaan tunneratkaisuihimme vaikuttavatyksilöllisettarpeetja onnen odotukset.(Beck & Beck-Gernsheim 1995, 68;Jamieson 1988, 19; Stranden 2009, 85.) Pohdimmejatkuvasti henkilökohtaisia tunteitamme, koskarakkaus on noussutelämänsisältönäyhä keskeisempään asemaan. Ihminen on tietoinen siitä, että rakkaus koostuulukuisista erillisistätunteista.(Uusiautti &

Määttä 2012, 14.) Douglas ja Atwell (1988, 81) toteavat, että nyky-yhteiskunnassa on vallalla käsitys, ettätarve ollarakastettu olisitärkeämpää kuintarve rakastaa. Avioero voidaan käsittää vapauden takaajaksiitsensälöytämisessä. Tästäkin huolimatta avioerosta puhutaan yleensä kriisinä(Jallinoja 1997, 158).

Länsimaissa perhe perustetaanihmisen kanssa,johon ollaan rakastuneita(Cramer 1998, 15). Perheellätarkoitetaan hyvin henkilökohtaista, yleensä naisen, miehen ja lapsen/lasten intiimisuhdetta. Rakkaudesta huolimatta puolisoilta näyttää puuttuvan suojeleva yhteys, toteaa Layder (2009, 14)ja heillä saattaa olla hyvin erilaisia odotuksia avioliitosta ja siihen sitoutumisesta(Beck & Beck-Gernsheim 1995, 68). Merkittävä syy eroihin onkin sitoutumisen ja kumppanuuden puute (esim. Bodenmann ym. 2007, 714). Jerome BraunBraun (2010 (2010,, 258) puolestaanarvelee, että puolisotsaattavattukahduttaa keskinäisen suhteensa keskittymällä yksinomaan toisiinsa. Liiton ulkopuolellejätetään ympäröivä sosiaalinen yhteisö. Miehetsanovatsuhteen ongelmienjohtuvan heidän omista liiton ulkopuolisista kiinnostuksen kohteistaan. Naiset taas syyttävät puolisoitansa sitoutumattomuudesta, tunteiden kypsymättömyydestä ja vähäisestä motivaatiosta suhteen parantamiseksi. (Kayser 1993, 130.) Merkittäviä syitä suhteen loppumiseen ovat myös puolison alkoholinkäyttö, väkivaltaja sairaudet(ks. Kiiski 2011, 235).

Jaana Maksimainen (2008, 224-225) toteaa, ettei aikamme keskustelu eroista keskity siihen, onko ero moraalisesti oikein vai väärin. Hänen mukaansa kysymys on paremminkinintiimin suhteen päättymisen rationalisoinnistaja argumentoinnista eli siitä, milloin ero on oikearatkaisu.Järkeilyllä päädytään kaikkia tyydyttäväänlopputulokseen, kunsuhde eitoimi. ”Suhteen toimiminen” on terapiakulttuurisesti vahvailmaus,jota kaikki osaavat käyttääjajohon osataan vedota. Sille ei määritellä muuta erityistä sisältöä eikä suhteen todellista tilaa voida arvioida tai ymmärtää ulkopuolisin kriteerein. On vain uskottavaihmisen henkilökohtaista arviota siitä, että suhde eitoiminut.

Intiimin suhteen päättymisen todennäköisyyttä lisää yhteiskunnassa vallitseva eroamisen helppous, toteaa Markku Envall (2005, 39). Alessandro Balestrino ja kumppanit (2008, 4) puolestaan näkevät avioliiton instituutionaalisen aseman heikkenemisenjohtuvan siitä, että yhteiskunta tarjoaa vaihtoehtoja avioliitolle. Yhteiskunnallisten muutosten nopeus

on saanut aikaan sen, että yksittäistenihmistenja perheiden on vaikea hallita parisuhteisiin kohdistuvia odotuksia. Nykyajan vaatimuksiin sopeutuminen vaatii perheen osapuolilta valtavia ponnisteluja, kompromissejaja kärsivällisyyttä. Tällä hetkellä myös työelämä näyttää olevan vaativampaa kuin koskaan. Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat avioliittojen kestävyyteen kielteisestisiitä huolimatta, että samaan aikaan parisuhteen merkitys korostuuihmisten elämässä. Sekä miehet että naiset rakentavat omaatyöelämäkertaansaja pyrkivätyhdistämään toisiinsa perheenja uran, uudenlaisen äitiydenjaisyyden, ystävyydenja intiimiyden, eikä tällä tiellä oleloppua. (Määttä 2002, 42.) Unelmat muuttuvatansaksi, kun nesisältävättoiveita, joita ei mitenkään pystytä toteuttamaan. Minäprojektien helpottamisen sijaan rakkaus satuttaa. Ulkoisesta kontrollista ja perinteistä vapautuminen merkitsee sitä, että intiimit ihmissuhteet perustuvat partnereiden omiin sääntöihin ja päätöksentekoon, mikätekee suhteesta erityisen haavoittuvan. (Layder 2009, 11.) Rakkaus on ”demokratian radikaalein muoto kahdelle, henkilökohtaiseen vastuuseen nojautuvailmiö puhtaimmillaan”,toteaa Määttä(2006, 180).

Toisaalta onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen edistää työssäjaksamistaja menestymistä (Määttä & Uusiautti 2012b; 270; Uusiautti & Määttä 2012, 16). Kun läheiset ihmissuhteet ovat kunnossa, myös työelämässä viihdytään. Työssäjaksaminenedellyttääsiisyleensä hyväätukiverkostoa eli toimivia ihmissuhteita. (Kiianmaa 2008, 30.) Toisaalta yhteiskunta asettaa ihmisille yhä lisääntyviä vaatimuksia. Työelämän epävarmuus, urakehitysja stressi voivat heikentää ihmisen kykyä ja halua vaalia intiimiä ihmissuhdetta. Stressi aiheuttaa uupumusta,ja se vähentää muun muassa testosteronipitoisuutta ja vaikuttaa seksuaalisuuteen (Matti Huttunen 2006, 17). Stressi voilopulta aiheuttaa avioeronilman näkyvää muuta syytä (Bodenmann(Bodenmann ymym. 2007. 2007, 565, 565; Zau; Zautra 2003tra 2003,, 184). PPiitktkiitttynytynytt s stresstressii saa saatttaa myös vataa myös vaikuikutttaa psyykktaa psyykkiseeniseen terveyteen,jonka horjuminenlisää Kesslerinja kumppaneiden (1998, 1094) mukaan eroamisherkkyyttä.

Miehenja naisentehtävätjaroolityhteiskunnassa muuttuvat nopeasti, eikä muutosta helpottaviatukijärjestelmiä ole kaikkien saatavilla. Asenteidenja käytöksen muutos kohti sukupuolista tasa-arvoa parina viime vuosikymmenenä on vaikuttanut avioliittoihin. (Walzer 2008, 5.) Ennen odotettiin yleisesti, että naimisiin menevä mies pystyy elättämään perheensä. Tänä päivänä eronneet naiset eivättarvitse avioliiton suojaaja taloudellistatukea, koska naiset ovat saavuttaneettaloudellisen itsenäisyydenja he ovattulleet miestentavoin koulutus-ja työmarkkinoille. Toisaalta Musickja kumppanit(2012)sekä Southja Spitze(1986)toteavattutkimuksissaan,että korkea koulutussuojaisiliittoa:se merkitsee parempaasosioekonomista asemaaja pienempää avioerontodennäköisyyttä. Tämä yhteys pätee kuitenkin erityisesti miehiin. Naisten hyvän koulutuksen merkitys on mutkikkaampi. (Määttä 2002, 60-61.) Naiset pystyvät elämään yksinlasten kanssa (Balestrino ym. 2008, 7; Freeman 1996, 18), vaikkaero heikentää Pamela Smockin(1994, 258) mukaan erityisesti naisten taloudellista toimeentuloa. Perherakenteiden muutoksessa on käynytkin niin,ettälasten kanssaelävienäitienlukumäärä on kasvanut. Suomessa on tilastokeskuksen mukaan paljon naisia,jotka elävät yksinlasten kanssa(Suomen virallinentilasto 2011: perheet).

2.7 Rinnakkaisuhde intiimin suhteen päättäjänä

Morgan (2009, 3) kuvaa avioliittoa korkeimman tasoiseksi intiimiksi suhteeksi. Tänä päivänä myös avoliitto rinnastetaan avioliittoon. Liiton päättymisenyleinensyy ontoisella puolisolla ilmennytrinnakkaissuhde,joka voi olla pitkä-tailyhytaikainen, psyykkinentaifyysinen(esim. Amato & Previti 2003, 614). Rinnakkaissuhde saa aikaan kriisin siinäkin tapauksessa, että puolisot hyväksyvättoistensa rinnakkaissuhteet(Kiiski 2007, 22). Rinnakkaissuhde-termi on käsitteenä yleistynyt tieteellisessä tutkimuksessa viimeisen kymmenen vuoden aikanaja korvannuttermin uskottomuus.

Tutkimusten mukaan uskollisuus ontänä päivänä yksi avioliiton suurimpia haasteita. Liitonaikaistenrinnakkaissuhteiden määrä

kaksinkertaistui 1970-luvulta 1990-luvulle (Haavio-Mannila ym. 2001, 9). Overbeekinja kumppanit(2007, 527)toteavat tutkimuksessaan, että ihastumista ulkopuoliseen ei sinänsä mielletä vääräksi. Useimpienihmistenihanne on kuitenkin olla uskollinen puolisolleen (Kiiski 2007, 24). Uskollisuuden merkityksestäja arvostuksesta kertoo Huttusen(2006, 17) mukaan mustasukkaisuudentuntemus.

Rinnakkaissuhteen alkamiseen on useita syitä. Rinnakkaissuhteessaelänyt onsaattanut valmistellalähtöään vuosienajan mielessään kertomattasiitä puolisolle. Eroonei yleensä päädytä äkillisen rakastumisen seurauksena. (Kiiski 2002, 196; Lipponen & Wesaniemi 2003, 8.) Puolisoilla on saattanut olla kommunikaatiovaikeuksiajo ennenliiton solmimista (Allen ym. 2008, 253). Intiimin suhteen laatu onkin erittäin tärkeä puhuttaessa senloppumiseenjohtaneista syistä. Liittoonsatyytymättömätihmiset ovattaipuvaisempia uskottomuuteen kuinsiihentyytyväiset. Onnellinenavioliitto ei silti ole takuuvarma suoja avioliiton ulkopuolisilta suhteilta. Myös Atkinsja kumppanit(2001, 743)tuovattutkimuksessaan esille sen, että suhteeseen vähemmän tyytyväiset olivat 2- 4 kertaa todennäköisemmin uskottomia kuin suhteeseensa tyytyväiset.

Josihminen on masentunutja onneton, hänsaattaa nähdä ikävän olotilansa syiksi omanintiimin suhteensalaadunja puolisonsa (Kayser 1993, 135). Liitto voi tuntua arkiselta ja elämä pysähtyneeltä. Uusi suhde voi näyttäytyä oman elämänsä pelastuksena. (Buchert ym. 2007, 17.) Ihailun kohteena oleminen hiveleeitsetuntoa. Oma maskuliinisuus tai feminiinisyys saattaa herätä uudella tavalla ja entinen seksuaalisuhde tuntuu puuduttavalta. Henkilö voi kokea uuden seksuaalikumppanin omaa puolisoa viehättävämmäksi. Seksuaalisuus on vaikuttavin uskottomuuteenjohtavatekijä (esim. Kiiski 2011, 235; Stranden 2009, 119). Suhteenalkaminen voituodajännitystä elämään,ja sitälisää suhteen ylläpitäminen puolisolta salassa. Tällöin yhteydenpitoja tapaamispaikkojen järjestäminen uuden kumppanin kanssa vaativat paljon aikaaja organisointikykyä. Jos omiin elämänarvoihin kuuluvat riskitja

niihinliittyväjännitys, salasuhdetuntuuluontevalta.(Gottman

& Gottman 2007, 73.)

Yhteiskuntamme elää muutosprosessia,jossa sen keskeiset sosiaalisetrakenteet horjuvat(Hall 2002, 19). Yhteiskunnan identiteettikriisi vaikuttaa suoraan senjäseniin. Ei siis ole ihme, että nykyaikana omanidentiteetin etsiminen aikuisiässä on monen parisuhteen kompastuskivi (ks. myös Buchert ym. 2007; Putnam 2011. Beckin ja Beck-Gernsheimin (1995, 67) mukaanidentiteettikriisi on pikemminsosiaalinen kuin luonnollinen. Perustetaan perheja saadaanlapsia, vaikkei ole vieläselvitetty omaaidentiteettiäjaluotu perustaa parisuhteelle. Kun identiteetti murtuu arjen paineissa, se rikkoo myös perheen. Liitonloppumisesta kärsivät myöslapset,jotka ovat syntyneet ennen kuin on pystyttytakaamaan heidän kasvulleen turvalliset olosuhteet. (Envall 2005, 42.) Toisaalta pitää myös muistaa,ettäihminen ontietoinenidentiteetistään(Erikson 1981, 193): välillätietoisuus on vähäistä, välilläliiallista. Oman identiteettinsä kehittämiseen keskittyminen on vaarallista, silläidentiteetintyytyväisyysaste vaihtelee Eriksonin mukaan jatkuvasti. Moni eroajalisäksi uskoo ”vaihtavansa parempaan”, vaikka ongelmat eivät välttämättä poistu kumppania vaihtamalla. Ongelmat voivattoistuataisaattaa käydä niin, että ensimmäisen puolison kanssa koettu haaksirikko opettaa parisuhteen perustaidot. Ensimmäinen liitto näyttäytyy eräänlaisena harjoittelukierroksena.(Envall 2005, 40; Määttä &

Uusiautti 2012a.) Myös Perttula (2001, 182) toteaa, että ajatus siitä, että aikuinen voi tehdä elämästään millaisen tahansa,jos haluaa, on elämisenlogiikalle vierasta.

Lapsuuden kokemukset perhe-elämästä vaikuttavat omaan parisuhteeseen. Sosiaalinen ympäristö on voinut suhtautua sallivasti irtosuhteisiin ja ”syrjähyppyjä” on saatettu pitää normaaleina.(Gottman & Gottman 2007, 73.) Myös Atkins ja kumppanit(2001, 743-745) ovattutkineetrinnakkaissuhteen aloittamisen taustatekijöitä. Tulosten mukaan hyvin koulutetut, kerraneronneet, nuorenaavioituneet ja uskontoa harjoittamattomataloittavat uudensuhteen muita(ks. myös Määttä 2002.)

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tarkastelen tutkimuksessani eri-ikäisten naisten ja miesten kertomuksiaäkillisesti käynnistyneestä pitkäaikaisenintiimin suhteen loppumisesta erossa, jonka syynä on puolison rinnakkaissuhde. Kuvaan eroprosessia niiden henkilöiden näkökulmasta, joille puolison rinnakkaissuhde paljastuu enemmän tai vähemmän yllättävänä. Liiton ulkopuolinen suhderikkoo koko perheen: vanhemmat muuttavaterilleen jalapsille muodostuu kaksi kotia. Perheen hajoaminen on tärkeä tutkimusaihe. Vaikka se koetaan yleiseksi ilmiöksi yhteiskunnassamme,seeisiltisaisiarkipäiväistyäja muuttua merkityksettömäksi. Inhimillisellä tasolla ero on kipeä kokemusja vaikuttaa kaikkien perheenjäsenientulevaisuuteen. Perhe-elämän etiikastaja moraalista tulee edelleenkin herättää keskustelua.

Perehdyttyäni intiimin suhteen loppumista käsittelevään kirjallisuuteen lähtöajatukseni oli selvittää eroprosessin kokemustatilanteessa,jossaihminenjoutuu omastatahdostaan riippumattairtautumaan pitkäaikaisestaintiimistä suhteestaan. Tutkimuskysymykseni muotoilin aluksi käsittämään eroa: Miten se tapahtui? Millaisia tapahtumia siitä seurasi? Millaisia tunteita se haastateltavissa herätti?

Adrian Hollidayn(2002, 33, 36) mukaan ontavallista, että tutkimuksen edetessä tutkimuskysymyksetkin täsmentyvät. Tutkimuskysymysten on hyvä olla aluksilöyhiä,jotta aineistosta voi noustasellaisiaasioita,joitaei olealuksi osannut ottaa huomioon. Aineistolle asettamieni tutkimuskysymysten avulla saatoin kuvailla tapahtumien kulkuaja niihinliittyviä tunteita. Tutkimukseniedetessä oli kuitenkinilmeistä,ettäaineistoni antoi mahdollisuuden muuhunkin kuin vain eroprosessin kuvaamiseen. Kiinnostukseni kohteeksi nousi myösintiimin suhteen mahdollisuus.

Tutkimuskysymykset

1. Millaisia ovat rinnakkaissuhteen paljastumista edeltävät tapahtumat eronneiden kertomana?

2. Miteneronneetkertovatrinnakkaissuhteenpaljastumishetkestä äkillisen eroprosessin käynnistyessä?

3. Millaisiakokemuksiaäkillisestieronneillaonrinnakkaissuhteen paljastumisen johdosta käynnistyneen avo- ja avioeron seurauksista?

4. Miten äkillisesti eronneiden suhtautumistavat uuteen intiimiinihmissuhteeseen voidaantyypitellä?