2.1 Intiimiys
Ihmisen elämässä keskeisiä ovat läheisyyden ja yhteenkuuluvuudentarpeet. Läheisyydenerityinen muoto on intiimisuhde.Intiimiydenrooliaihmissuhteiden kehittymisessä ja ylläpitämisessä on tutkittu tieteellisesti paljon (esim. Layder 2009, Miller 2007, Giddens 1992,Jamieson 1988).Intiimiys kuvataan tietynlaiseksi tunteeksi, jonka edellytyksenä on fyysinenläheisyys. LynnJamieson(1988, 1) korostaa kuitenkin, ettäintiimiyden keskiössäei oleihmisen keho, vaan hänen identiteettinsä. Intiimiys-käsitettä käytetään myös viittauksissa henkilökohtaisiin yhteyksiin erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja ihmissuhteissa sekä kerrottaessa tunteista ja ajatuksista. Karen Pragerja Linda Roberts(2004, 45) käyttävättoisen välittömästäläheisyydestä nimitystä positiivinenliittyminen. Sanana intiimiys tulee latinankielestä. Intimus tarkoittaa sisempäätai sisintä. Kulttuurisidonnaisena käsitteenäintiimiys onsuhteellisen uusi. David Shumwayn(2003, 134) mukaan intiimiysilmaantuiläntiseen maailmaan 1920-luvulla,jolloin alettiin puhua ystävyydestä ja läheisyydestä avioliitossa. Intiimiyden merkityksestä syntyi varsinaisesti keskustelua vasta 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella vastatoimenaavioerojen yleistymiselle. Tänä päivänä korostettu yksilöllisyys voijohtaa yksinäisyyteenja narsismiin,jolloinintiimiys voitoimia niiden vastavoimana, toteavat John McGraw (2010, 222) sekä Elaine Hatfieldja Richard Rapson(1993, 134).(ks. myös Beck &
Beck-Gernsheim 2002, 22: Shumway 2003, 141.)
Intiimi suhde voidaan määrittäätieteellisesti usealla eritavalla. David Morganin (2009, 1) mukaan yksilöillä on pääasiallisesti kolmiasteinen ihmisryhmittymä ympärillään. Lähimmäksi sijoittuvaanintiimiinryhmittymään kuuluvat perheenjäsenet ja ystävät. Toisellesijallesijoittuvattuttavatja kolmannelle
tuntemattomat. McGraw(2010, 273) puolestaan käsittelee intiimiyttä yhteiskunnallisesti. Hänjakaa sen viiteenluokkaan: yksityiseen ja julkiseen, pyyteettömään ja itsekkääseen, kuvailevaanja ohjailevaan, miehiinja naisiin sekä vertikaaliseen ja horisontaaliseen. Peter Adams(2008, 78–81) määrittelee intiimiydenlaajemmin koskemaan myös muitakin kuinihmisten välisisiäsuhteita. Hänjakaaintiimitsuhteet viiteenryhmään. Ensinnäkinihminen voituntea kiintymystäjoko kuolleisiintai eron kautta menetettyihin henkilöihin. Yhtäkkisen menetyksen jälkeenihmiset voivatjatkaa elämäänsä aivan kuin toinen olisi heidän lähellään. Ajan kuluessa käytös muuttuu, ihmiset oppivat elämään menetyksensä kanssa, mutta monissasuhteissa intiimiys voi säilyä. Toiseksi suhdelemmikkiin voi muodostua voimakkaaksi,jossen kanssa ollaan paljonfyysisessä kontaktissa. Lemmikistä huolehditaanja tullaan vastavuoroisesti osaksi lemmikin kiintymystä. Myös pehmoeläimet, jotka toimivat unileluina,saattavat ollajoillekinihmisilletärkeitä. Lisäksi suhteessaluontoonihminen voi kiintyä erityisesti maahan, jonka omistaataijonka parissa häntekeetyötä. Viimeisen ryhmän muodostaa uskonnon harjoittamisessa koettuintiimiys. Esimerkiksi yhteydessäJumalaan saatetaantuntealäheisyyttäja sitoutuneisuutta.
Tässätutkimuksessakäsitänintiimiydenkahdenihmisenväliseksi sosiaalisen kanssakäymisen läheisimmäksi muodoksi, jolla tarkoitantunteidentunnistamistajajakamista emotionaalisella tasolla.Intiimiydellätarkoitetaanyleisestisekäemotionaalista läheisyyttäettäintohimoafyysisenä kokemuksena.Intiimiydestä muodostuu näin prosessi, jossa henkilö on oma itsensä aidoimmillaan. Hän paljastaatunteitaan, osoittaa haurauttaan jatarvitsevuuttaansekä antaa avoimestitietoaitsestään, omasta historiastaan ja toiveistaan ajatellen yhteistä tulevaisuutta. (Miller ym. 2007, 4.) Edellyttäessään omanitsensä paljastamista intiimiys voi synnyttää toisesta riippuvuutta, vaikka oma autonomia säilyisikin. Autonomianja riippuvuuden tasapaino voi ollaintiimissäsuhteessa ongelmallinen.(Giddens 1992, 138-140.)
Adamsin (2008, 77) sanoin intiimissä suhteessa kaksi itsenäistä yksilöä sulautuu yhdeksi, kahdesta yksilöstätulee me. Toisilleen läheisillä ihmisillä on erityinen toistensa tuntemus,jokajää ulkopuolisille vieraaksi(Morgan 2009, 2). Intiimiys onsitentila,joka onlukittuyksityisyydensuojalla (Räikkä 2007, 95). Tunteiden verbaalisen ilmaisun sisältö, syvyysja välittömyys vahvistavatintiimiyttäilmeten erityisenä kommunikaationa kahdenihmisen välillä(Prager 1995, 190; Vohs & Baumeister 2004, 190). Myös Anthony Giddens (1992, 63) korostaatunteiden paljastamisen merkityksellisyyttä niin sanotussa puhtaassa ihmissuhteessa. Intiimin suhteen muodostumisen kannaltatärkeää on keskinäinentuntemus, toisiensaluonteenpiirteidentunnistaminenja yhteiselämään panostaminen. Intiimiys tuo kumppaneiden välille aivan erityisen ymmärryksenjaluottamuksen eikä se välttämättä edellytä ulkoistatukea.(Caldwell & Horwood 2007, 19.) Läheisyyden merkittävä ulottuvuus on kumppaneiden tunnetasonläheisyys(Gottman & Gottman 2007, 74). Adams (2008, 75) puhuu myötätunnosta yhtenä intiimiyden osa -alueena. Elämänkumppanin tunteita tulisi pystyä suojelemaan jatulkitsemaan. Kykyreflektoidaja vastatatoisentunteisiin mahdollistaatunnetasonyhteydensyntymisenjasitä kautta läheisyyden kokemuksen. Vaikkei toisen kokemuksiin voi täysin samaistua, ihminen voi silti tunnistaa omiin kokemuksiinsa pohjautuen hyvintoisen kokemuksia. Ihmisillä on sisimmässään reservi tunnekokemuksille ja oletetaan, ettätoisella onsamanlainenreservi. Toisenilmeitä,tekojaja ilmaisujatarkkailemallaja niihin reagoimallaihminen rakentaa tunnekuvan kumppanistaan.
Yksi ihmisen primaaritarve on olla yhteydessä toiseen (Cullingtonin 2008, 42).Ihmisellä on halutulla hyväksytyksi, kunnioitetuksijavälitetyksisekäantaasamanlaistakäyttäytymistä (Fletcher 2002, 2). Oleellistaintiimiydelle onasioidenjakaminen (Campbell & Baumeister 2005, 88; Morgan 2009, 2). Prager ja Roberts (2004, 45) nimittävät jaetuksi ymmärtämiseksi ihmisten keskinäistä kykyäymmärtäätoisensatapoja kokea
asioita,tunteita, ajatuksia,rutiinejaja seksuaalisia mieltymyksiä. Intiimiydensaavuttamiseksi kumppaneiden välillä on oltava yhteisymmärrystä, joukkuehenkeä ja yhteenkuuluvuutta (Adams 2008, 77).Intiimissäsuhteessa on myös nautintoajailoa (Zautra 2003, 172). Se perustuulähtökohtaisesti myönteisille tunteille.
Intiiminsuhteentoimivuuden perusta onse,että kannetaan huoltatoisestajaluotetaansiihen,ettäsuhdetuottaa hyvää oloa kummallekin. Intiimiin suhteeseeninvestoidaan aikaa, vaivaajaresursseja.(Millerym. 2007, 5.) Siihensitoudutaan. Sitoutuminen vaatiitekoja sekä antautumistaja omistautumista suhteeseen osana omaa elämää. Intiimissä suhteessa henkilö ei sitoudu vain antamaan aikaansa, vaan myös konkreettistatilaa, aikaa, kannustusta,lohtuaja myötätuntoasekätaloudellista tukea. Sitoutumista kuvastavia arvoja ovat uskollisuus, luottamus,luotettavuus,solidaarisuusjasinnikkyys.(Adams 2008, 76.) Niitäarvostetaan. Giddens(1992, 190) näkeekin aktiivisenihmissuhteensuhteenintiimiydenetuoikeuksinaja velvollisuuksina. Phoebe Caldwellinja Jane Horwoodin(2007, 17) mukaan intiimi suhde muuttaa ihmistä: paljastaessaan itsensä oma nöyryyselämää kohtaan herkistyyja vahvistuu. Intiimin suhteen alkaessa ihminen totuttelee luopumaan pelkästä omasta tilasta. Suhteen maailmaa katsotaan yhä enemmäntoisen näkökulmastajatoisen olosuhteista. Erik H. Eriksonin (1982, 250) mukaanihmisen tulee hallita pelko oman minän menettämisestätilanteessa,joka edellyttääitsensä antamista.Ihmisellä pitää ollatahtoa ollaja pysyäsuhteessa sekä tehdä työtä sen eteen. Riitta Jallinojanja Eric Widmerin (2011, 151) mukaanintiiminsuhteenjatkuvuudelle on oleellista nähdä itsensä toisen kumppanina. Se voi vaatia suhteen konkretisoitumista, kuten yhteenmuuttamista tai avioliiton solmimista.
2.2 Intiimin suhteen laatu
Intiimisuhde muotoutuu dynaamiseksija monimuotoiseksi kahdenihmisen väliseksi prosessiksi(Adams 2008, 78; Hatfield
& Rapson 1993, 142). Intiimiys voidaan kokealukemattomilla tavoilla,joita kaikkiaei ole mahdollistateoreettisestiselittää, kuten LynnJamiesonkin(1988, 13)toteaa. Ihmissuhteessa eläminen voi olla tyydyttävää, vaikka kaikki intiimiyden vaatimukset eivättäyttyisikään.Jos suhteessa ei ole mitään yhtenevää ja pysyvää, se vaatii osapuolilta huomattavaa kärsivällisyyttäja vahvuutta sekä omanitsensä että toisen suhteen. Luottamuksen,sitoutumisenjatyytyväisyydenaste vaihteleeseuratenelämän muitatapahtumia. Derek Layderin (2009, 16) toteaakin intiimissä suhteessa neuvoteltavan jatkuvasti kumppaneiden tarpeistaja ongelmista. Tällöin esiin nousevat myös sellaisisettarpeet,jotka koetaan uhkaavina. Niidentunnustaminen vaatiirehellisyyttä,joka onintiimille suhteelle oleellinen piirre.(Zautra 2003, 181.)
Elämänhistorian erilaisuudesta johtuen jokaisella on omat tapansaintiimiydenesiintuomisessa(Layder 2009, 98). Carol Markstrominja Heather Kalmanirin (2001, 192) tutkimuksen mukaan vahvaidentiteetti ennustaa uskollisuutta parisuhteessa ja siten lujaa intiimiä suhdetta. Hyvän intiimin suhteen muodostamisen perusta on kyky kiintyätoiseenihmiseen. Kyky intiimiyteen on puolestaan seurausta kokemuksista varhaisissa kiintymyssuhteissa(Saarni 1997, 45).
Kiintymyssuhdeteoria pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten ihmisuhteiden vaikutusta ihmiseen (Sinkkonen
& Kalland 2002, 7). John Bowlbyn (1984, 345) klassisen teorian mukaan huolehtivan vanhemman tapa käyttäytyä lastaan kohtaa heijastuulapsen kykyyn kiintyä myöhemmin. Kiintymyssuhdeteorialla on kaksi pääkomponenttia(Simpson &
Rholes 1998, 4). Ensimmäinen on normatiivinen komponentti eli malli, joka selittää lajille tyypillistä käyttäytymistä ja kehitysastetta. Yksilöllisten erojen komponentti puolestaan
selittää systemaattisia poikkeavuuksia keskimääräisissä käyttäytymis-ja kehitysasteissa. Kiintymyssuhdeteoriattarjoavat hyödyllisen näkökulman ymmärtääläheisyydenjaintiimiyden prosessien sekä niiden erojen ymmärtämiseen aikuisten ihmissuhteissa. Ihmisellä pitää olla riittävä luottamuksen kehittyneisyyden ja oman turvallisuuden säilymisen aste, jotta hän kykeneeluomaanjasäilyttämään vakaanintiimin ihmissuhteen. Ihmisen kiintymistyyleissä on eroja, samoin intiimin suhteen muodostamistaidoissa. (Collins & Feeney 2004, 163-164.)
Kiintymystunteet nähdään pohjimmiltaan siis hoivasuhteen tunteiksielijälkeläistenturvallisuudentakaamiseksikehittyneiksi emotionaalisiksisuhtautumistavoiksi. Kiintymyksentunteissa voidaan erottaa hoivaamisen tunteet turvautumistunteista. (Myllyniemi 2004, 27.) Toiseen on kyettäväluottamaan,sillä toisen luottamus on Caldwellin ja Horwoodin (2007, 18) sanoin”hedelmällinen maaperä,johonihmissuhteensiemen istutetaan”. Kun ihminen luopuu puolustuksestaan, hän ottaa herkemmin vastaan uusia ajatuksiaja kokemuksia myös tunteisiinliittyvällä alueella.
Vaikka ihminen voi etsiä intiimeistä suhteista pääasiassa minäkuvan vahvistusta, Elaine Aronja kumppanit (2004, 28 -29)toteavat,ettäihminen voisamaistuatoiseensisällyttäen toisen ominaisuuksia ja piirteitä myös itseensä (ks. myös Määttä 2006). Hän voi omaksua kumppaninsa näkökulman asioihin,jakaataloudellisiatulojaja ajaa etuja,jotka ovat hänen kumppanilleentärkeitäja näin niistätulee merkityksellisiä myös hänelleitselleen. Intiimissä suhteessa toisen ominaisuuksia voidaanidealisoida (Niehuis ym. 2011, 273), mikälujittaa suhdettaja yhteenkuuluvuutta (Le ym. 2010, 377). Turvalliset aikuiset kokevatintiimiydenjaläheisyyden miellyttäväksi. He tuntevat olevansaarvostettujaja huolenpidonarvoisiaja näkevät toisensaluotettavinaja vastuullisina henkilöinä.(Collins &
Feeney 2004, 173.) Hyväänintiimiin suhteeseen ei kuulutoisen hyväksikäyttö,alistaminentai kuulemattajättäminen(Adams 2008, 106).
Pragerja Roberts (2004, 46-54) erittelevätintiimiyden astetta ja käyttävät nimitystärelationaalinenintiimiys. Se käsittää kaksi piirrettä:intiimin vuorovaikutuksenlaajuudenja kertyneen jaetun ymmärryksentarkkuuden. Laajuudella Pragerja Roberts tarkoitettavatintiimin kanssakäymisentiheyttä,laatuajatasoa. Kumppaneiden keskinäisen vuorovaikutuksen määrä ja olosuhteet,joissa vuorovaikutustapahtuu, vaikuttavat suoraan heidänintiimiin käyttäytymiseensä. Kertyneenymmärryksen tarkkuus viittaaintiimiydentoistuvuuteenjasyvyyteen.Intiimiys edellyttää toistuvaa vuorovaikutusta, mutta myös tarvetta vetäytyä. Kumppaneiden halu läheisyyteen ja erillisyyteen vaihtelee,jasopivantasapainonlöytäminen vieaikaa. Toisen halua ottaa välillä etäisyyttä pitää oppia sietämään.
Hatfieldja Rapson(1993, 135) nojaavatintiimiinsuhteenlaadun määrittelemisessä Schaeferinja Olsonin(1981) viisiasteiseen luokitukseen Personal Assessment ofIntimacyin Relationships (PAIR). Kyseisen määritelmän mukaan kahden ihmisen välinenintiimiys voi ollaemotionaalista,sosiaalista,älyllistä, seksuaalistatai viihteellistä. Emotionaalinenintiimiys perustuu läheisyydelle, sosiaalinen yhteiselle verkostolle, älyllinen ajatustenjakamiselle, seksuaalinen yhtäläiseen seksuaaliseen aktiivisuuteen ja viihteellinen vapaa-ajan kiinnostuksen kohteidenjakamiseen.
Layder(2009, 26-34)taasjakaaihmisten välisetintiimit suhteet laadullisesti kuuteen erilaiseen ryhmään, jotka kuvaavat keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevien henkilöiden suhtautumistatoisiinsa. Ensimmäisessä ryhmässä,jota Layder nimittää dynaamisesksiintiimiydeksi, on hyvä emotionaalinen ilmapiiri. Kielteisillä ja selvittämättömillä konflikteilla on vähäinenrooli,ja keskustelu on avointa. Ajatustenjatunteiden vaihtohenkilökohtaisistaasioistaonvapaata. Kumpikaanpuoliso ei ole dominoiva. Toisen ryhmän elijaksoittaisenintiimiyden piirteitä ilmenee pareilla yleensä suhteen myöhemmässä vaiheessa. Emotionaalinen kiintymys on heikentynyt ja kumppanit ovat vähemmänavoimiatoisilleen. He ovat vain ajoittain välittäviä, ajoittain enemmän toisiaan tukevia ja
rakastavia. Kolmannessaryhmässäläheisyyttäei käytännöllisesti katsoenilmenesuhteessalainkaan,se ontyrehtynyt, mutta saattaa näyttäytyä uudelleen suhteen myöhemmässä vaiheessa. Ajautuminen toisesta kauemmas tunnetasolla on yleensä kuitenkinluonteeltaan pysyvää. Neljännessäryhmässä,jota Layder kutsuu teeskennellyksi intiimiydeksi, puolisot ovat irrottautuneet toisistaan psyykkisesti. He elävät yhdessä erilaisistasyistä, kutenlastentakia,yksinäisyyden pelostaja taloudellisistataisosiaalisistasyistä. Tällainensuhde voi helposti muuttua manipuloivaksiintiimiydeksi,jossa kommunikoiminen on yksisuuntaista. Kontrolloijan roolissa oleva henkilö määrää
rakastavia. Kolmannessaryhmässäläheisyyttäei käytännöllisesti katsoenilmenesuhteessalainkaan,se ontyrehtynyt, mutta saattaa näyttäytyä uudelleen suhteen myöhemmässä vaiheessa. Ajautuminen toisesta kauemmas tunnetasolla on yleensä kuitenkinluonteeltaan pysyvää. Neljännessäryhmässä,jota Layder kutsuu teeskennellyksi intiimiydeksi, puolisot ovat irrottautuneet toisistaan psyykkisesti. He elävät yhdessä erilaisistasyistä, kutenlastentakia,yksinäisyyden pelostaja taloudellisistataisosiaalisistasyistä. Tällainensuhde voi helposti muuttua manipuloivaksiintiimiydeksi,jossa kommunikoiminen on yksisuuntaista. Kontrolloijan roolissa oleva henkilö määrää