Länsimainen perhekäsitys on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut. Ydinperheiden rinnalle on noussut uusioperheitä. Ihmiset hakevat onnellisuutta ja läheisten ihmissuhteiden tarjoamaaintiimiyttä. Onnellisuutta etsiessään tämänkin päivänihmiset uskovat siihen, että heille on olemassa sielunkumppani (Leslie & Morgan 2011, 19). Rakkauden jaintiimin suhteen oletetaan edistävän omaa hyvinvointia. Intiimin suhteenrakentaminen yksilönrakkauden varaantekee siitä kuitenkin hauraan (Kiiski 2011, 20), sillä rakkaus on altis muutoksille.
Avioerot ovattänä päivänäyleisiä. Kahdenihmisen väliseen intiimin suhteen loppumiseen on monia syitä. Joissakin tapauksissaliiton purkaminen voi olla kaikkien perheenjäsenten etu. Erityisesti riitaisan tai väkivaltaisenliiton päättäminen on järkevää. Yleinen syy avo-ja avioliiton päättymiseen on puolison rinnakkaissuhde. Käsillä olevan tutkimuksen keskiössä on äkillisesti käynnistynyt ero,jokajohtuu puolison rinnakkaissuhteen paljastumisesta. Kunliiton päättymisensyynä on puolisolta yllättäentuleva eroilmoitus, perheen hajoaminen saattaa olla huomattavan kivuliastasiihen varautumattomalle henkilölle. Äkillisestitulevaerotäyttäätraumaattisen kriisin tunnusmerkit: tapahtuma tai tilanne on ennustamaton, kontrolloimaton, siihen on mahdoton vaikuttaa omalla toiminnallaja se koetteleeja muuttaa elämänarvojatotaalisesti. (Saari 2000, 22-27.) Tunteet vaihtelevat helpotuksesta paniikkiin,epätoivostasuruun(Cullington 2008, 41),jaero sekäsuhteen katkeaminentuottavatsuunnatonta kärsimystä (Hatfield & Rapson 1993, 420). Ennen perheen hajoamista ihminen on ehkäluottanut olevansa rakastettu sellaisena kuin hän on. Yhtäkkiä hän huomaa parisuhteensatodellisuuden oleentoisenlaisen. Puolisonrinnakkaissuhteen paljastuminen herättää masennustaja kaaottisen hukassa olemisen tunteen. (Douglas & Atwell 1998, 232.)
Äkillinen intiimin suhteen päättyminen ja sitä seurannut perheen hajoaminen käynnistää yleensä monivaiheisen suru-jasopeutumisprosessin. Tässätutkimuksessa puolison rinnakkaissuhteesta johtuvaa äkillisen avo- ja avioliiton päättymistä tarkastellaan ihmisten omien kokemusten, käsitystenja merkityksenantotapojen näkökulmasta. Baumanin (2004, 25, 275) mukaan ymmärrys ja kunnioitus erilaisia elämänkokemuksia kohtaan lisääntyvät keräämällä tietoa ihmisistäja heidäninhimillisistä kärsimyksistään, mikä vaikuttaa suoraan yhteisöllisen ajattelunlujittumiseen.
Tässätutkimuksessa kuvataaneronjälkeistä psyykkistä prosessia yksityiskohtaisesti. Intiimin suhteen päättymisen vaikutustenja merkitysten selvittäminen on sekäinhimillisesti katsoentärkeä että yhteiskunnallisesti ajankohtainen tehtävä. Tutkimuksen lähtökohtana on moraalinen vastuutoisestaihmisestä. Tutkimus onlaadullinenja sen näkökulmat ovatlähtöisin sekä kasvatustieteistä että yhteiskuntatieteistä. Tutkimusote on narratiivinen. Tutkimuksen aineisto muodostuu yksittäisistä haastatteluista,joihin osallistui 18 vapaaehtoista yli 30-vuotiasta henkilöäeri puolilta Suomea. Tutkittavatsaatiin Yksinhuoltajien jayhteishuoltajienliittory:ninternetsivuilla olleellailmoituksella ja suullisentiedonannon kautta. Haastatteluilla kerätty aineisto on hyvin runsas. Tutkittavien yksityiskohtaisista kertomuksista oli mahdollista muodostaa kokonaiskuva eroa edeltävistä tapahtumista,itse eroprosessistaja eroa seuranneista vaiheista. Haastateltavat kertovatavoimestitunteistaan. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä kahdella kolmasosalla erosta oli kulunut yli viisi vuotta. Täten aineisto antaa hyvän kuvan myös siitä, mitenäkillinenero vaikuttaaihmisenelämään pitkällä aikavälillä.
Vanhempien ero koskettaa myös lapsia. Perhe-elämä päättyminen merkitsee uutta elämänvaihetta lapsille sellaisissakin liitoissa, joissa ei ole ollut ongelmia, kuten alkoholismiatai väkivaltaa(esim. Diefenbach & Opp 2007, 490),jalapsetreagoivateroonyksilöllisesti(Demo & Acock
1988, 20). Lapset elävät usein eronjälkeen yksivanhempisissa perheissä. Wallersteinin ja kumppaneiden (2007, 17) tutkimuksen mukaan ero vaikeuttaa aikuisen kykyä toimia vanhempana vaihtelevan pituisen ajanjakson. Vanhemmuuden muutos ilmenee yhteiskunnassamme eri tavoin naisten ja miesten elämässä: enemmistö naisista elää eronjälkeenlasten kanssa, kuntaas pääosa miehistätapaalapsiaan vähemmän. Ero muuttaalapsi-vanhempisuhdetta(Demo & Acock 1988, 3). Tämäntutkimuksen yksitavoite onkinluoda katsaus siihen aikuisten maailmaan,jossalapset elävät vanhempiensa erilleen muuttamisenjälkeen.
Tutkimukseni aihe koskettaa suurta osaa suomalaisista. Myös Kiiski (2011, 19) toteaa, että avioerojen yleisyys heijastuu kokoyhteiskuntaanjasenjäseniin,jaettäsiksi niiden niiden tutkiminen on tärkeää. Aiemmat kotimaiset tutkimukset avioerojensyistäja vaikutuksista ovat perustuneet pääasiassa kirjallisiin aineistoihin,joka on kerättyjoko kyselytutkimuksena tai vapaamuotoisinaesseinä. Parisuhteen päättymistä ontutkittu 1970-luvultalähtien. Silti narratiivisesta näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia erosta arjen kokemuksena on vähän. 2000-luvun alustaalkaeneroja ontutkittu useidentieteenalojen piirissä. Ne ovat käsitelleet etenkinlapsen asemaa erossa.Johanna Karjalainenja Heli Palosaari(2001)sekä Kirsi Nousiainen (2004) ovattutkineet etävanhemmuutta. Tutkiessaanlasten vuoroasumista Hannariikka Linnavuori(2007) haastattelilapsia jatoi esille heidän negatiivisiaja positiivisia kokemuksiaan vanhempienerosta. Risto Karttunen(2010) ontarkastellut lasten asemaa huoltajuusriidoissaja Teija Hautanen(2010) väkivallan esiintymistä huoltoriidoissa. Aino Kääriäinen(2008) on tutkinut, miten ero vaikuttaa vanhemmuuden hoitoon. Myös Tiina Hokkanen (2005) on tutkinut eronjälkeistä vanhemmuutta. Mari Broberg (2010, 2012) on tarkastellut tutkimuksessaanlasten hyvinvointia uusperheessäja uusperheen voimavaroja. Eva Gottberg(2011) puolestaan on paneutunut oikeustieteellisessä tutkimuksessaan parisuhteen osapuolten keskinäisenasemaanja vanhemmuuteensekälastenasioiden järjestämistä erossalainsäädännön valossa.
Marika Jalovaara (2007) on keskittynyt tarkastelemaan aviopuolison sosioekonomisen aseman vaikutusta avioeroissa. Kaarina Määttä (2002) on tutkinut paitsi avioerojen syitä yleisesti myös avioeron herättämää tunnemyrskyä (Määttä 2011; Määttä & Uusiautti 2012a). Leena Autonen-Vaaraniemi (2009) puolestaan onesitellytsosiaalityöntutkimuksessaan puolestaaneronneen miehen kotejaja kotikäytäntöjä. Maria Buchert, Kari Kiianmaaja Tellervo Uljas (2007) tarkastelevat teoksessaan uskottomuuden vaikutuksia parisuhteeseen ja tuovat esille sekä rinnakkaissuhteen aloittaneen että petetyksi tulleen kokemuksia. Yhteiskuntatieteilijä Arja Hemminki (2010)teki väitöstutkimuksensasekä Pohjanmaalla asuvien että naistenlehtien erokertomuksista. Hän muodosti tutkittaviensa lähettämistä kertomuksista kolme erotarinaa: romanssin ja kaksierilaistatragediaa. Toisessatragediassayksineläminen eronjälkeen on oma valintaja toisessa ei. Jouko Kiiski (2002) sivusi tutkimuksessaan laman vaikutuksesta parisuhteeseen rinnakkaissuhteen ilmenemisen merkitystä parisuhteelle. Tutkimus osoitti, että puolison omat henkilökohtaiset syyt saivat tämän aloittamaan rinnakkaissuhteen. Hän totesi syidenrinnakkaissuhteenalkamiselle voivanjuontaajuurensa lapsuuteen asti. Rinnakkaissuhde on omakohtainen yritys ratkaista parisuhdeongelmia, vaikka sejohtaa vain suurempiin ongelmiin. Sittemmin Kiiski(2011) ontutkinutsuomalaisen avioeronluonnetta 2000-luvun alussa.
Iltapäivälehdetteettävätjatkuvastilukija-ja gallupkyselyjä siitä, miten yleistä rinnakkaissuhteen esiintyminen on tai mistä erot lukijoiden mielestäjohtuvat. Myös elämäntapakirjallisuuden keskeinen teema on parisuhteen päättyminen. Näiden kirjoittelujenjohdostaihmisen rohkeus puhuaja kirjoittaa omista erokokemuksistaan lienee voimistunut. Tyypillistä kyseiselle kirjoittelulle on, että niissä kokemuksia kuvataan arkikielellä. Puhutaan uskottomuudesta, pettäjistäja hylätyistä. Tässä tutkimuksessa uskottomuudesta käytetään termiä
”rinnakkaissuhde”, kuten aiemmissakintutkimuksissatehdään. Tutkimukseen osallistuneita haastateltaviaja heidän entisiä puolisojaan ei myöskäänluokitella arkikielessä käytössä oleviin termeihin ”jätetyt”ja ”jättäjät”.
Tutkimustaeron käynnistämästä psyykkisestä prosessista on tehty maassamme vähän. Tämätutkimustarkasteleeintiimin suhteen päättymistä oikeellisuuden ja laillisuuden raameja laajemmin. Tavoitteena on olla saattamassajulkisuuteentietoa kivuliaasta eroprosessistaja seninhimillisistä vaikutuksista. Tutkimuksen toivotaan palauttavan eroa koskevan keskustelu syvälliselle tasolle ja pyrkiä avaamaan eron kokeneiden koettua maailmaa heidän kertomustensa valossa. Eronneiden kokemuksikseen kertoma voi olla suodattunutta, mutta oman todellisuutensa muodostaa se maailma, jonka he kertovat omakseen. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on edistää eroauttamisen ammatillisia käytäntöjä. Ehkä ensisijaista on kuitenkintukeajuuri eronneita henkilöitä omien reaktioidensa ymmärtämisessä ja erilaisten tunteiden työstämisessä toipumisprosessin eri vaiheissa.
Intiiminsuhteenloppumistaja ennen kaikkea avioeroa on tutkittu paljon eri puolilla maailmaaja erityisesti Yhdysvalloissa. Kansainvälisettutkimukset käsitteleväteroaelämänmuutoksena ja käännekohtana elämässä(esim. Ahrons 1995; Ebaugh 1988; Rettig 2007). Niiden mukaan erostatoipuminen sisältää paljon tuskaa, mutta myös henkilökohtaista kasvua. Eronsyitä ovat tutkineet muiden muassa Amatoja Previti(2003), Hirschberger ym.(2009), Le ym.(2010), Steiner ym.(2011)ja Trailja Karney (2012). Muutamat tutkijat ovat myös tarkastelleet yksittäisten henkilöiden kokemuksia erosta(Cohen ym. 2007; Määttä 1990; 1993; 2008; 2011) sekä eronjälkeistä aikaa(Määttä & Uusiautti 2012a; Schmiege ym. 2008; Van Eeden-Moorefield ym. 2007; Wilder 2012). Puolisonrinnakkaissuhdetta eronsyynä ovat tutkineet muun muassa Sweeneyja Horwitz (2001), Previtija Amato(2004)sekä Bermanja Frazier(2005). Young ym.(2002) tutkivateri-ikäisten naisten näkemyksiä. Eroa ontarkasteltu myösjuridisisista näkökulmista(esim. Rufus & Miller 2012). Myös eron vaikutusfyysiseenterveyteen on nostettu esiin (Drefal 2012; Leeym. 2010; Reneflot & Mamelund 2012). Lukuisiatutkimuksia ontehty eron vaikutuksessalapsiin(esim. Amato 2004; Amato & Keith 1991; Corak 1999; Mitcham -Smith & Henry 2007; Sassler ym. 2009; Smart ym. 2001; Wallerstein & Blakeslee 2007).
Tämä väitöskirjatutkimus muodostuu kymmenestäluvusta. Ensimmäisessä luvussa luon katsauksen intiimiyden tutkimuksen teoreettiseen taustaan. Aluksi kuvaanintiimin suhteen luonnetta ja sen merkitystä. Sitten paneudun lyhyestiintiimin suhteenloppumisen syihinja seurauksiin. Tutkimuskysymysten esittelynjälkeen tarkastelen narratiivista tutkimusmenetelmää, mitä narratiivisuus on ja mitä se merkitsee tässä tutkimuksessa. Selvennän myös narratiivi -ja kertomus-käsitteitä sekä avaan narratiivinen identiteetti -käsitettä. Viidennessä luvussa esittelen tutkimusaineiston ja tiedonhankintamenetelmän sekä narratiivisen aineiston esianalyysin, analyysin ja tulkinnan. Tutkimuksen tulokset sisältyvät raportin kuudenteen, seitsemänteen, kahdeksanteen ja yhdeksänteen lukuun ja muodostavat pääosan raportin sisällöstä. Tutkimuksentulosten yhteenveto,johtopäätökset ja tutkimuksen herättämien näkemysten ja kysymysten pohdinta muodostavat raportin viimeisenluvun. Pohdinnassa esitänyleisellätasollaajatuksiatulosten merkityksestäjaitse tutkimuskohteesta.