Saatavan panttaus ja lainvalinta erityisesti sivullissuhteissa

(1)

Saatavan panttaus

ja lainvalinta erityisesti sivullissuhteissa

Lapin yliopisto

Oikeustieteidentiedekunta Esineoikeus

Maisteritutkielma Kevät 2016

Hannu-Pekka Ylimommo

(2)

TIIVISTELMÄ

Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta

Työn nimi: Saatavan panttausjalainvalinta erityisesti sivullissuhteissa Tekijä: Hannu-Pekka Ylimommo

Opetuskokonaisuusja oppiaine: Esineoikeus

Työnlaji: Tutkielma _X_ Laudaturtyö___ Lisensiaatintyö Sivumäärä: XIV + 80

Vuosi: 2016 Tiivistelmä:

Tutkielmassa käsitelläänsaatavien vakuuskäyttöönliittyviä oikeussääntöjäesineoikeu- denja kansainvälisen yksityisoikeuden näkökulmasta. Tutkimustehtäväksiesityksessä asetetaan saatavien panttaukseenliittyvienlainvalintasääntöjen selvittäminen. Tutki- musmenetelminätutkielmassa käytetäänlainoppiaja oikeusvertailua.

Tutkimusongelmaalähestytäänselvittämällä Suomen oikeuden aineellisoikeudellisten sääntöjen sisältöäliittyen saatavien panttaukseen. Tarkoituksena ontuoda esille saatavien vakuuskäyttöön liittyvät keskeiset ongelmakysymykset. Esityksessä kiinnitetään huomiota myös panttioikeuden sivullissitovuuteen keskeisestiliittyviin esineoikeudellis- ten kollisioiden ratkaisuperiaatteisiin sekä dynaamisen sivullissuojan muotoihin. Saata- vien panttausta koskevinaerityiskysymyksinä käsitellään pantatunsaatavan velallisen kuittausoikeuttaja ansaitsemattoman saatavan panttausta.

Tutkielman oikeusvertailevassa osiossa eurooppalaisten oikeusjärjestysten saatavien vakuuskäyttöä koskevia sääntöjä verrataan Suomen oikeuden vastaaviin sääntöihin. Keskeisinä eroina nousevat esiin eri oikeusjärjestysten asettamat edellytykset vakuusoikeuden sivullissitovuudelle.

Esityksenlainvalintasääntöjä koskevassa osiossa selvitetään aluksi Rooma I –asetuksen saatavien panttausta koskeviensääntöjensisältö. Tutkielmassa päädytääntoteamaan, että asetuksenlainvalintasäännöt,jotka koskevat pantinantajanja pantinsaajan keskinäi- sestä suhdetta sekä kummankin suhdetta pantatun saatavan velalliseen, ovat suhteellisen selkeätjajohdonmukaiset. Samalla kuitenkin huomataan, että Rooma I –asetus ei sisällä saatavien panttauksen sivullissitovuuteen sovellettavaa lainvalintasääntöä. Niinikään todetaan,ettäsaatavien panttauksensivullissitovuutta koskevanlainvalintasäännönsi- sältöön kohdistuu huomattavaa epävarmuutta Suomen oikeudessa.

Lopuksi esitetään ehdotus saatavien panttauksen sivullissitovuutta koskevaksilainvalin- tasäännöksi RoomaI –asetukseen. Tutkielmassa päädytäänehdottamaan perustelluim- maksi säännöksi pantinantajan asuinpaikanlakia.

Asiasanat:esineoikeus; kansainvälinen yksityisoikeus; saatavat; vakuudet;lainvalinta Muitatietoja:

Suostuntutkielmanluovuttamiseen Rovaniemen hovioikeuden käyttöön X.

Suostuntutkielmanluovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi X.

Suostuntutkielmanluovuttamiseen Lapin maakuntakirjastossa käytettäväksi __.

(Vain Lappia koskevat)

(3)

SISÄLLYS

SISÄLLYS I

LÄHTEET II

LYHENTEET XIII

1 JOHDANTO 1

1.1 Saatavien vakuuskäytöstä käytännössä 1 1.2 Tutkimusongelma ja menetelmät 3 2 SAATAVAN PANTTAUS SUOMEN OIKEUDESSA 7 2.1 Saatavan oikeudellisesta jäsentämisestä 7 2.2 Saatava vakuusoikeuden kohteena 9

2.3 Panttioikeus 11

2.3.1 Panttaus osapuolten välisessä suhteessa 11

2.3.2 Sivullissitovuudesta 12

2.4 Saatavan panttaus 15

2.5 Saatavan panttaukseen liittyviä erityiskysymyksiä 19

2.5.1 Kuittaus 19

2.5.2 Ansaitsemattoman saatavan panttaus 22

3 SAATAVAN PANTTAUS EUROOPASSA 25

3.1 Panttaus osapuolten välillä 25 3.2 Vakuusoikeus suhteessa siirtovelalliseen 27 3.3 Sitovuus sivullissuhteissa 29 3.4 Tulevaisuudessa syntyvät saatavat 32

3.5 Vertailevia huomioita 34

4 LAINVALINTASÄÄNNÖT 37

4.1 Lainvalintasäännöistä yleisesti 37 4.2 Rooma I -‐asetuksen järjestelmä 39 4.3 Saatavien panttaus Rooma I -‐asetuksessa 41 4.4 Rooma I -‐asetus ja sivullissitovuus 45 4.5 Sivullissitovuutta koskeva lainvalintasääntö Suomen oikeudessa 50

4.6 Maksukyvyttömyysasetus 52

5 EHDOTUS LAINVALINTASÄÄNNÖKSI SIVULLISSUHTEISSA 56

5.1 Kriteereistä 56

5.2 Panttaussopimukseen sovellettava laki 61 5.3 Pantattavaan saatavaan sovellettava laki 66 5.4 Pantinantajan asuinpaikan laki 70 5.5 Siirtovelallisen asuinpaikan laki 74 5.6 Ehdotus sivullissitovuutta koskevaksi lainvalintasäännöksi 76

6 LOPUKSI 79

(4)

LÄHTEET

Kirjallisuus

Aarnio, Aulis: Oikeussäännöstentulkinnasta. Tutkimuslainopillisen perustelun rationaalisuu- destaja hyväksyttävyydestä.Juridica.Helsinki 1982.

ABFA – IFG: Receivables Finance & ABL – A Study of Legal Environments Across Europe. London,Brussels 2007.

Alanen, Aatos: Yleinen oikeustiedeja kansainvälinen yksityisoikeus. Toinen uusittu painos. Werner Söderström osakeyhtiö. Porvoo 1965.

Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: Luotto-oikeuden perusteet. Talentum. Helsinki 2004. Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: Velvoiteoikeuden oppikirja. 3. painos. Edita. Helsinki

2007.

Baetge, Dietmar: Article 19 Habitual Residence. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Rome Regulations: Commentary onthe European Rules ofthe Conflict of Laws, s. 307–314. Kluwer Law International. Alphen aan den Riin 2011.

Bauer, Frank: Article 14 Voluntary Assignment and Contractual Subrogation. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Rome Regulations: Commentary onthe European Rules of the Conflict of Laws,s. 273–289. Kluwer LawInternational. Alphenaan den Rijn 2011.

Bělohlávek, AlexanderJ.: Rome Convention RomeI Regulation: Commentary: New EU Conflict-of-laws Rules for Contractual Obligations. Juris. Huntington, New York 2010.

Bridge, Michael: The Englishlaw ofsecurity:creditor-friendly but unreformed. Teoksessa Eva-Maria Kieninger (Ed.): Securityrightsin movable propertyin European private law, s.81–97. Cambridge University Press. Cambridge 2004.

Bridge, Michael: England. Teoksessa Harry C. Sigman– Eva-Maria Kieninger (Eds.): Cross- Border Security over Receivables, s. 147–180. Sellier.Munich 2009.

British Institute of International and Comparative Law (BIICL): Study onthe Question of Ef- fectiveness of an Assignment Or Subrogation of a Claim Against Third Parties andthe Priority of the Assigned or Subrogated Claim Over a Right of Another Person: Final Report. 2011.

(5)

Buure-Hägglund, Kaarina: Irtaimiin esineihin kohdistuvat reaalivakuudet kansainvälisen yksityisoikeuden kannalta. Suomalainenlakimiesyhdistys. Helsinki 1978.

Calliess, Gralf-Peter:Introduction. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Rome Regulations: Commentary onthe European Rules of the Conflict of Laws, s. 1–14. Kluwer Law In- ternational. Alphen aan den Rijn 2011.(Calliess 2011a)

Calliess, Gralf-Peter: Article 3 Freedom of Choice. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Ro- me Regulations: Commentary on the European Rules of the Conflict of Laws, s. 57–

85. Kluwer Law International. Alphen aan den Rijn 2011.(Calliess 2011b) van Calster, Geert: European Private International Law. Hart Publishing. Oxford 2013. Colmenero García, Cosme: Spain. Teoksessa Harry C. Sigman– Eva-Maria Kieninger (Eds.):

Cross-Border Security over Receivables, s. 235–254. Sellier.Munich 2009.

Curran, Lisa: Teoksessa Harry C. Sigman– Eva-Maria Kieninger (Eds.): Cross-Border Secu- rity over Receivables, s. 255–266. Sellier.Munich 2009.

DCFR: Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law – Draft Common Frame of Reference(DCFR). Christian von Bar – Eric Clive – Hans Schulte-Nölke (Eds.). Sellier, European Law Publishers.Munich 2009. (DCFR 2009)

Dashwood, Alan – Dougan, Michael – Rodger, Barry – Spaventa, Eleanor – Wyatt, Derrick: Wyatt and Dashwood’s European Union Law. Sixth Edition. Hart Publishing. Oxford 2011.

Dirix, Eric – Peeters,Ivan: Belgium. Teoksessa Harry C. Sigman – Eva-Maria Kieninger (Eds.): Cross-Border Security over Receivables, s. 217–234. Sellier.Munich 2009. Drockila, Lauri: Arvopaperin käsitteestä. Lakimies1966, s. 441–448.

Ekström, F.W.: Privaträttens allmänna läror.Utgiven av Einar Cavonius. Söderström & C:o. Helsingfors 1921.

Esko, Timo: Kansainvälinen yksityisoikeus: uudistusvaatimuksetja perinteinen menetelmä. Lakimies 1979, s. 320–333.

Esko, Timo: Esinestatuutti. Teoksessa Bo Göran Eriksson – Timo Esko – Martti Koskenniemi – Heikki E.S. Mattila – Juha Tolonen – Juhani Walamies (toim.): Encyclopædia Iuri- dica Fennica. VI kansainväliset suhteet, s. 92–96. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki 1998.

Euroopan Komissio: OpeninvitationtotenderJLS/2010/JCIV/PR/0007/E4 – Study onthe question of effectiveness of an assignment or subrogation of a claim againstthird parties andthe priority ofthe assigned or subrogated claim over a right of another person. Brussels 2010.

(6)

Fentiman, Richard: Trading Debts Across Borders: A European Solution? Indiana Journal of Global Legal Studies 17(2010), s. 245–271.

Flessner, Axel: Choice of Lawin International Property Law– New Encouragement from Eu- rope. Teoksessa Roel Westrik – Jeroen van der Weide (Eds.): Party Autonomy in In- ternational Property Law, s. 11–40. Sellier. Munich 2011. (Flessner 2011a)

Flessner, Axel: Between Articles 14 and 27 of Rome I: Howto interpret a European Regulati- on on Conflict of Laws? Teoksessa Roel Westrik – Jeroen van der Weide (Eds.): Party Autonomyin International Property Law, s. 207–224. Sellier.Munich 2011. (Flessner 2011b)

Flessner, Axel – Verhagen, Henrik: Assignmentin European Private International Law: Claims as Property and the European Commission’s ’Rome 1 Proposal’. Sellier. Mu- nich 2006.

van Galen, Robert – André, Marc – Fritz, Daniel – Gladel, Vincent – van Koppen, Frans – Marks, David – Wouters, Nora: Revision ofthe European Insolvency Regulation – As provided by INSOL Europe. INSOL Europe 2012.

Garcimartín Alférez, Francisco J.: Assignment of claimsinthe Rome I Regulation: Article 14. Teoksessa Franco Ferrari – Stefan Leible (Eds.): Rome I Regulation: The Law Appli- cableto Contractual Obligationsin Europe, s. 217–249. Sellier. Munich 2009.

Gebauer, Martin: Article 4 Applicable Law in the Absence of Choice. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Rome Regulations: Commentary onthe European Rules ofthe Conflict of Laws, s. 86–100. Kluwer Law International. Alphen aan den Rijn 2011.

Giuliano, Mario – Lagarde, Paul: Report on the Convention on the Law Applicable to Cont- ractual Obligations. Euroopan yhteisöjen virallinenlehti C 282,30.10.1980.

Goode, Roy: Assignment of Claims. Teoksessa Ole Lando – Eric Clive – Andre Prüm – Reinhard Zimmermann(Eds.): Principles of European Contract Law PartIII,s. 85–

124. Kluwer Law International. Hague 2003.

van der Grinten, Paulien M. M.: Article 14 Rome I: A Political Perspective. Teoksessa Roel Westrik – Jeroen van der Weide (Eds.): Party AutonomyinInternational Property Law, s. 145–163. Sellier. Munich 2011.

Hakkola, Esa: Ei voi saada parempaa oikeutta – VKL 27 § ja rahoituksen neutraliteetti. De- fensor Legis 6/2003, s. 1044–1053.

Hakkola, Esa: Näkökohtia cut off -lausekkeista factoringrahoituksessa rahoittajan riskienhal- linnan kannalta.Defensor Legis 6/2007, s. 822–836.

Hakulinen, Y. J.: Velkakirjalaki siihen liittyvine lakeineen. Toinen täydennetty painos. Wer- ner Söderström osakeyhtiö. Helsinki 1965. (Hakulinen 1965a)

(7)

Hakulinen, Y. J.: Velvoiteoikeus I: Yleiset opit. Toinenlaajennettu painos. Kirjayhtymä. Hel- sinki 1965. (Hakulinen 1965b)

Halila, Jouko: Saamisoikeuksien kuittauksesta. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 1961. Hartley, Trevor C.: Choice of law regarding the voluntary assignment of contractual obligations under the Rome I regulation. International and Comparative Law Quarterly vol. 60, s. 29–56.

Havansi, Erkki: Takavarikko ja hukkaamiskielto ulosottolain 7 luvun mukaan. Ensimmäinen osa. Suomalainenlakimiesyhdistys. Helsinki 1975.

Havansi, Erkki: Esinevakuusoikeudet. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1984.

Havansi, Erkki: Esinevakuusoikeudet. Toinen, uudistettu painos. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1992.

Havansi, Erkki: Kiinteistöpanttioikeus uuden maakaaren mukaan. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1996.

Havansi, Erkki: Huomioita uudesta konkurssilaistaesineoikeuden kannalta. Teoksessa Esa Kolehmainen (toim.): Business Law Forum 2005, s. 231–249. Edita. Helsinki 2005. HE 26/2003 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.

HE 13/2005 vp. Hallituksenesitys Eduskunnallelaiksi ulosottolain muuttamisestajaeräiksi siihenliittyviksilaeiksi.

Husa,Jaakko: Oikeusvertailu – Teoriaja metodologia. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 2013. (Husa 2013a)

Husa, Jaakko: Praktinen oikeusvertailuja ratkaisuargumentaatio – Opittavaa Euroopasta? Te- oksessa Mirjami Paso – Petri Saukko – Matti Tolvanen (toim.):Iura Novit Curia:juhlakirja Veijo Tarukannel, s. 3–16. Edita. Helsinki 2013. (Husa 2013b)

Ingelmann, Thomas: Article 5 Third parties’rightsinrem. Teoksessa Klaus Pannen(Ed.): European Insolvency Regulation. De Gruyter Recht. Berlin 2007.

Jokela, Heikki: Irtaimen kaupasta kansainvälisen yksityisoikeuden kannalta. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 1960.

Jokela, Marjut – Kartio, Leena – Ojanen,Ilmari: Maakaari. 5., uudistettu painos. Talentum. Helsinki 2010.

Juutilainen, Teemu: Omistuksenpidätys jaesineoikeudellinenlainvalinta. University of Hel- sinki Conflict Management Institute. Helsinki 2005.

Juutilainen, Teemu: Saatavansiirtojalainvalintasivullissuhteissa. Teoksessa Jaana Norio- Timonen (toim.): Kansainvälistyvät rahoitusmarkkinat ja asiakas – Kirjoituksia rahoi- tusmarkkinaoikeudesta, s. 150–182. Edita. Helsinki 2007.

(8)

Juutilainen, Teemu: Omaisuuden sijainti maksukyvyttömyysasetuksen mukaan – legaalimää- ritelmätliittymäsääntöinä? Teoksessa Heidi Lindfors – Emilia Korkea-aho – Santtu Turunen (toim.): Kovia aikoja: riitoja ja maksukyvyttömyyttä. Juhlakirja Risto Koulu 60 vuotta,s. 105–130. University of Helsinki Conflict ManagementInstitute, Edita. Helsinki 2009.

Juutilainen, Teemu: Secured Creditin Europe: From Conflictsto Compatibility. Helsingin yliopisto. Helsinki 2015.

Kaisto, Janne: Onko maksajalla suojaa. Lakimies 4/1994, s. 475–499. Kaisto, Janne: Kokonaiskuva factoringista. Oikeus 1/1995, s. 86–90.

Kaisto, Janne: Oikeustapauskommentti KKO 1996:113, panttaus. Lakimies 7/1996, s. 1249–

1260.

Kaisto, Janne: Sopimusvapaus,lakija maksusuoja. Kauppakaari. Helsinki 2001.

Kaisto, Janne: ”Pantti tai muu vakuus”. Vakuusoikeuden yleisistä opeista erityisesti vakuus- luovutuksiajatakaisinsaantilain 14 §:nsoveltamisalaasilmällä pitäen. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 2006.

Kaisto,Janne – Lohi, Tapani:Johdatus varallisuusoikeuteen. 2. painos. Talentum. Helsinki 2013.

Kaisto,Janne – Tepora,Jarno: Esineoikeus eurooppalaistuvassa Suomessa. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 2012.

Kartio, Leena: Esineoikeuden esine tutkimuspöydällä. TeoksessaJuha Häyhä (toim.): Minun metodini, s. 110–130. Werner Söderström Lakitieto. Helsinki 1997.

Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet. 2., uudistettu painos. Kauppakaari. Helsinki 2001. Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva: Esineoikeus. Teoksessa Ari Saarnilehto – Vesa Anno-

la– Mika Hemmo – Juha Karhu – Leena Kartio – Eva Tammi-Salminen – Juha Tolo- nen – Jarmo Tuomisto – Mika Viljanen (toim.): Varallisuusoikeus, s. 717–887. 2. uudistettu painos. WSOYpro. Helsinki 2012.

Kieninger, Eva-Maria: Brussels I, Rome I and Questions Relating to Assignment and Subro- gation. Teoksessa Johan Meeusen – Marta Pertegás – Gert Straetmans (Eds.): Enfor- cement of International Contracts in the European Union. Convergence and divergence between Brussels I and Rome I, s. 363–387. Intersentia. Antwerpen 2004. (Kienin- ger 2004a)

Kieninger, Eva-Maria(ed.): Security Rightsin Movable Propertyin European Privatelaw. Cambridge University Press. Cambridge 2004. (Kieninger 2004b)

Kieninger, Eva-Maria: Law Applicabletothe Assignment of Receivables. Teoksessa Juergen Basedow – Harald Baum – Yuko Nishitani (Eds.): Japanese and European Private In-

(9)

ternational Lawin Comparative Perspective,s. 153–172. Mohr Siebeck. Tübingen 2008.

Kilpeläinen, Karla: Liittymäsääntö. TeoksessaBo Göran Eriksson – Timo Esko – Martti Kos- kenniemi – Heikki E.S. Mattila – Juha Tolonen – Juhani Walamies(toim.): Ency- clopædia Iuridica Fennica. VI kansainväliset suhteet, s. 583–586. Suomalainen Laki- miesyhdistys. Helsinki 1998. (Kilpeläinen 1998a)

Kilpeläinen, Karla: Luonnehtiminen kansainvälisessä yksityisoikeudessa. Teoksessa Bo Gö- ran Eriksson – Timo Esko – Martti Koskenniemi – Heikki E.S. Mattila – Juha Tolonen – Juhani Walamies (toim.): Encyclopædia Iuridica Fennica. VI kansainväliset suhteet, s. 598–601. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki 1998. (Kilpeläinen 1998b) Klami, Hannu Tapani – Kuisma, Eira: Suomen kansainvälinen yksityisoikeus. 3., uudistettu

painos. Kauppakaari. Helsinki 2000.

KM 1936:1. Ehdotus velkakirjalaiksi y.m. Komiteanmietintö. Helsinki 1936.

KOM(2002) 654: Vihreä kirjasopimussuhteisiinsovellettavastalaistatehdyn vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja uudistamisesta. Bryssel 14.1.2003.

KOM(2005) 650. Ehdotus euroopan parlamentinja neuvostonasetussopimusvelvoitteisiin sovellettavastalaista (Rooma I). Bryssel 15.12.2005.

Koulu, Risto: Saatavan ulosmittaus. Toinen, uusittu painos. Suomenlakimiesliiton kustannus. Helsinki 1984.

Koulu, Risto: Tilimaksun saajan suojasta. Oikeustiede Jurisprudentia 1991, s. 197–270. Koulu, Risto: Lainvalintaeurooppalaisessa konkurssissa. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki

2002.

Koulu, Risto: Kansainvälinen prosessioikeus pääpiirteittäin. WSOY. Helsinki 2003.

Koulu, Risto: Kansainvälinen varallisuusoikeus pääpiirteittäin. WSOY. Helsinki 2005. (Kou- lu 2005)

Koulu, Risto: Kansainvälinen esineoikeus – Uusi oikeudenala vaiko vain uusia kysymyksiä?

Teoksessa Esa Kolehmainen (toim.): Business Law Forum 2005, s. 43–61. Edita. Hel- sinki 2005. (Koulu BLF 2005)

Koulu, Risto: Konkurssioikeus. 2., uudistettu painos. WSOYpro. Helsinki 2009.

Kuipers, Jan-Jaap: EU Law and Private International Law:The Interrelationshipin Contractu- al Obligations.Martinus Nijhoff Publishers.Boston 2011.

Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula: Konkurssioikeus. Talentum. Helsinki 2013.

Lamo de Espinosa Abarca, Miguel – Alemany, Alejandro: A Spanish Security Law Approach for U.K. (and Other Foreign) Lenders – Practical Aspects of Structuring, Negotiating

(10)

and Closing the Deal. Gomez–Acebo & Pombo Abogados, S.L.P. London 2010. Saa- tavilla http://www.gomezacebo-pombo.com/media/k2/attachments/a-spanish-security- law-approach-for-uk-and-other-foreign-lenders-Ci-practical-aspects-of-structuring- negotiating-and-closing-the-deal.pdf. Viitattu28.3.2016.

Leavy,James: France. Teoksessa Harry C. Sigman – Eva-Maria Kieninger (Eds.): Cross- Border Security over Receivables, s. 123–146. Sellier.Munich 2009.

Lennander, Gertrud: Gösta Walin, Panträtt. Juridisk tidskrift vid Stockholms universitet 1991/92, s. 531–536.

Linna, Tuula: Ulosottorealisoinnista delege ferenda. Suomalainenlakimiesyhdistys. Helsinki 1987.

Liukkunen, Ulla: Sopimussuhteita koskevalainvalinta. Talentum. Helsinki 2012.

LoPucki, Lynn M.: The Unsecured Creditor’s Bargain. Virginia Law Review 1994(80),s. 1887–1965.

Majuri, Tuomas: Sähköinenraha,asiakastilija uudettoimijat pankkialalla. Kansainvälisen talousoikeudeninstituutti. Helsinki 2005.

Markesinis, Basil – Unberath, Hannes – Johnston, Angus: The German Law of Contract – A Comparative Treatise. Second edition. Hart Publishing. Oxford 2006.

Marshall, Jennifer: Article 5 (rights in rem). Discussion paper for conference The Future of the European Insolvency Regulation, s. 62–70. Amsterdam 2012.

Max Planck Institute for Foreign Private and Private International Law: Comments onthe Eu- ropean Commission’s Green Paper onthe conversion ofthe Rome Convention of 1980 onthelawapplicabletocontractual obligationsintoa Communityinstrument andits modernization. Rabels Zeitschrift 2004.(Max Planck 2004)

Michaels, Ralf: The Functional Method of Comparative Law. Teoksessa Mathias Reimann – Reinhard Zimmermann(Eds.): The Oxford Handbook of Comparative Law,s. 339–

382. Oxford University Press. Oxford 2006.

Mikkola, Tuulikki: Kansainvälinen avioliitto- ja jäämistöoikeus. 2. Uudistettu painos. WSOYpro. Helsinki 2009.

Norros, Olli: Velvoiteoikeus. Sanoma Pro. Helsinki 2012.

Pertegás, Marta: The Notion of Contractual Obligation in Brussels I and Rome I. Teoksessa Johan Meeusen – Marta Pertegás – Gert Straetmans (Eds.): Enforcement ofInterna- tional Contracts in the European Union. Convergence and divergence between Brus- sels I and Rome I, s. 175–190. Intersentia. Antwerpen 2004.

Pettit, Philip H.: Equity andthe Law of Trusts. Sixth edition. Buttersworth.London 1989.

(11)

Pierce, Adam – Drake, Charlotte – Hewitt, Alexander: Lending andtaking securityinthe UK (England and Wales): overview. Verkkosivustolla Practicallaw, multijurisdictional guide 2015/16, finance. Saatavilla http://global.practicallaw.com/4-501-3222. Viitattu 28.3.2016.

Raitio, Juha: The Principle of Legal Certaintyin EC Law. Kluwe Academic Publishers. Dor- drecht 2003.

Rakob,Julia Klauer: Germany. Teoksessa Harry C. Sigman – Eva-Maria Kieninger(Eds.): Cross-Border Security over Receivables, s. 91–122. Sellier. Munich 2009.

Saarnilehto, Ari: Velvoite. Teoksessa Ari Saarnilehto – Vesa Annola – Mika Hemmo,Juha Karhu – Leena Kartio – Eva Tammi-Salminen – Juha Tolonen – Jarmo Tuomisto – Mika Viljanen (toim.): Varallisuusoikeus, s. 167–306. 2. uudistettu painos. WSOYpro. Helsinki 2012.

von Savigny, Friedrich Carl: A Treatise onthe Conflict of Laws andthe Limits of Their Ope- ration in Respect of Place and Time. Kääntänyt William Guthrie. T. & T. Clark Law Publishers. Edinburgh 1869.

Serlachius,Julian: Suomen yleisen obligatsionioikeuden oppikirja. 2. Painos. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki 1927.

Sigman, Harry C. – Kieninger, Eva-Maria: The Law of Assignment of Receivables: in Flux, Still Uncertain, Still Non-Uniform. Teoksessa Harry C. Sigman – Eva-Maria Kienin- ger (Eds.): Cross-Border Security over Receivables, s. 1–81. Sellier. Munich 2009. Steffens, Lilian: The New Rule onthe Assignment of Rightsin Rome I – The Solutionto All

Our Proprietary Problems? – Determination of the Conflict of Laws Rule in Respect of the Proprietary Aspects of Assignment. European Review of Private Law 4(2006), s. 543–576.

Tammi, Eva-Maija: KKO 1995:133, panttaus. Lakimies 1–2/1996, s. 107–112.

Tammi-Salminen, Eva: Perusteita esinevakuuksista. Turun yliopiston oikeustieteellinentiedekunta. Turku 2006.

Tammi- Salminen, Eva: Esinevakuusoikeuden perusteet. Talentum Pro. Helsinki 2015. Taxell, Lars Erik: Panträtti skuldebrev. Åbo akademi. Åbo 1949.

Tepora,Jarno: Factoringsivullissuojan näkökulmasta. Teoksessa Juhani Wirilander(toim.): Juhlajulkaisu Matti Ylöstalo 1917– 4/2 – 1987, s. 421–436.Suomalainenlakimiesyh- distys. Helsinki 1987.

Tepora, Jarno – Takki, Tapio: Factoring. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1994.

Tepora, Jarno:Johdatus esineoikeuden perusteisiin. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki 2008.

(12)

Tepora, Jarno: Rahoitusmuodotja vakuudet. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 2013.

Tepora, Jarno – Kaisto, Janne – Hakkola, Esa: Esinevakuudet. Lakimiesliiton kustannus. Hel- sinki 2009.

Timmermann, Sander – Veder, Michael: Netherlands. Teoksessa Harry C. Sigman – Eva- Maria Kieninger (Eds.): Cross-Border Security over Receivables, s. 181–218. Sellier. Munich 2009.

Tuomisto, Jarmo: Omistuksenpidätysjaleasing – Varallisuusoikeudellinentutkimus omistuk- senpidätysehdostajaleasingsopimuksestatavarantoimittajanjarahoittajan vakuus- keinoina. Suomalainenlakimiesyhdistys. Helsinki 1988.

Tuomisto, Jarmo: Julkivarmistuksen puutteiden merkityksestä. Teoksessa Leena Kartio (toim.): Turun yliopiston oikeustieteellinentiedekunta 30 vuotta,s. 421–438. Turun yliopisto. Turku 1991.

Tuomisto,Jarmo: Konkurssikuittauksensääntelystä konkurssilaissa. Defensor Legis 4/2005, s. 850–866.

Tuomisto, Jarmo: Ansaintavaatimus saamisen panttauksessa. Teoksessa Jarmo Tuomisto (toim.): Sopimus, vastuu, velvoite – Juhlajulkaisu Ari Saarnilehto 1947–21/11–2007, s. 423–437. Turun yliopisto, Oikeustieteellinentiedekunta. Turku 2007. (Tuomisto 2007a)

Tuomisto, Jarmo: Yrityskiinnitys. Talentum. Helsinki 2007. (Tuomisto 2007b) Tuomisto, Jarmo: Takaisinsaanti. 3., uudistettu painos. Talentum. Helsinki 2012. Tuomisto, Jarmo: Saatavan panttaus. Talentum. Helsinki 2015.

UNCITRAL Legislative Guide on Secured Transactions. Yhdistyneet kansakunnat. 2010. Verhagen, Hendrik LE – van Dongen, Sanne: Cross-border assignments under Rome I. Jour-

nal of Private International Law vol. 6(1) 2010, s. 1–21.

Verhagen, Hendrik: Party Autonomy and Assignment. Teoksessa Roel Westrik – Jeroen van der Weide (Eds.): Party Autonomyin International Property Law, s. 189–205. Sellier. Munich 2011.

Virgós, Miguel – Garcimartín, Francisco: The EuropeanInsolvency Regulation: Lawand Practice. Kluwer Law International. Haag 2004.

Virgós, Miguel – Schmit, Etienne: Report on the Convention of Insolvency Proceedings.Eu- roopan unionin neuvosto. Brussels 3.5.1996.

Vlas, Paul: Article 2. Teoksessa Ulrich Magnus – Peter Mankowski (Eds.): Brussels I Regula- tion. 2nd edition. Sellier European Law Publishers. Munich 2012.

(13)

Weller, Matthias: Article 1 Material Scope. Teoksessa Gralf-Peter Calliess (Ed.): Rome Regu- lations: Commentary onthe European Rules ofthe Conflict of Laws, s. 33–54. Kluwer Law International. Alphen aan den Rijn 2011.

Wood, Philip R.: Project Finance, Securitisations, Subordinated Debt. Sweet & Maxwell. London 2007. (Wood 2007a)

Wood, Philip R.: Principles of International Insolvency. 2nd edition. Sweet & Maxwell.Lon- don 2007. (Wood 2007b)

Wood, Philip R.: Comparative Law of Security Interests and Title Finance. 2nd edition. Sweet

& Maxwell. London 2007. (Wood 2007c)

Wrede, R. A.: Velvoiteoikeuden yleinen osa:luentojen mukaan. Lars Wasastjerna (toim.).

Lainopillisentiedekunnan kustannusliike. Helsinki 1942.

Wrede, R. A.: Esineoikeuden pääpiirteet: Suomen oikeuden mukaan I. Ilmari Caselius (toim.).

Toinen painos. Söderström & Co. Helsinki 1946.

Wrede, R. A.: Esineoikeuden pääpiirteet: Suomen oikeuden mukaan II. Ilmari Caselius (toim.). Toinen painos. Söderström & Co. Helsinki 1947.

Wuolijoki, Sakari: Panttioikeudellisia havaintoja ratkaisusta KKO 2005:131. Lakimies 3/2006, s. 460–467.

Wuolijoki, Sakari – Hemmo, Mika: Pankkioikeus. 2., uudistettu painos. Talentum. Helsinki 2013.

Zitting, Simo: Omistajanvaihdoksestasilmälläpitäenerityisestilainhuudatuksen vaikutuksia. Suomalainenlakimiesyhdistys. Helsinki 1951.

Zitting, Simo: Arvopaperinluovutuksensaajan oikeussuojasta. Werner Söderström osakeyh- tiö. Helsinki 1957.

Zitting, Simo – Rautiala, Martti: Esineoikeuden oppikirja. 5.tarkistettujatäydennetty painos. Suomenlakimiesliiton kustannus oy. Helsinki 1982.

Zitting, Simo: Sivullissuojasta varallisuusoikeudessa. Toinen, uudistettu painos. Lakimieslii- ton kustannus. Helsinki 1989.

Zweigert, Konrad – Kötz, Hein: Anintroductionto comparativelaw. Second Revised Edition.

Kääntänyt Tony Weir. Oxford University Press. Oxford 1987.

Suomalainen oikeuskäytäntö KKO 1982 II 59

KKO 1982 II 77

(14)

KKO 1995:133 KKO 1996:113 KKO 1997:10 KKO 1998:102 KKO 2002:113 KKO 2005:131

Euroopan yhteisön/unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

169/80 Administration des douanes vastaan Société anonyme Gondrand Frèresja Société anonyme Garancini

C-34/82 Martin Peters Bauunternehmung GmbH vastaan Zuid Nederlandse Aannemers Ve- reniging

C-26/91 Jakob Handte & Co. GmbH vastaan Traitements mécano-chimiques des surfaces SA C-172/91 Volker Sonntag vastaan Hans Waidmann, Elisabeth Waidmannja Stefan Waid-

mann

C-354/95 The Queen vastaan Minister for Agriculture, Fisheries and Food, ex parte, National Farmers' Union ym.

C-233/96 Tanskan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio C-9/97ja C-118/97 (yhdistetyt asiat) Raija-Liisa Jokelaja Laura Pitkäranta

C-51/97 Réunion européenne SA ym. vastaan Spliethoff's Bevrachtingskantoor BVja Alblas- gracht V002 -aluksen kapteeni

C-167/00 Verein für Konsumenteninformation vastaan Karl Heinz Henkel C-266/01 Préservatrice foncière TIARD SA vastaan Staat der Nederlanden C-265/02 Frahuil SA vastaan Assitalia SpA

C-292/05 Eirini Lechouritou ym. vastaan Dimosiotis Omospondiakis Dimokratiastis Ger- manias

Ulkomainen oikeuskäytäntö

Hoge Raad, 16. Toukokuuta 1997, Nr. 16470, NJ 1998, 585 (Alankomaat) BGH 8.12.1998, XI ZR 302/97 (Saksa)

Raffeisen Zentralbank Österreich AG v. Five Star General Trading LLC[2001] Q.B. 825 (Englanti)

(15)

LYHENTEET

art. Artikla av. Alaviite

BBW Belgisch Burgerlijk Wetboek (Belgia) BGB Bürgerliches Gesetzbuch (Saksa) BLF Business Law Forum

BW Burgerlijk Wetboek (Alankomaat) CA Companies Act 2006 (Englanti) CCE Código civil (Espanja)

CCI Codice civile (Italia)

CCR Code civil des Français (Ranska)

CMF Code monétaire et financier, partielégislative (Ranska) DL Defensor Legis

EGBGB Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuche (Saksa) ERPL European Review of Private Law

FW Faillissementswet (Alankomaat) IA Insolvency Act 1986 (Englanti)

ICLQ International and Comparative Law Quarterly Ind J Global Legal Stud Indiana Journal of Global Legal Studies JT Juridisktidskrift vid Stockholms universitet JPIL Journal of Private International Law

KK Kauppakaari 31.12.1734/3 KKO Korkein oikeus

KM Komiteanmietintö

KonkL Konkurssilaki 20.2.2004/120

KvSopL Laki kansainvälisluonteisiinsopimuksiin sovellettavastalaista 27.5.1988/466

LLL Lakiluottolaitostoiminnasta 8.8.2014/610 LM Lakimies

LPA Law of Property Act 1925 (Englanti) MK Maakaari 12.4.1995/540

MKA Neuvoston asetus (EY) n:o 1346/2000, annettu 29.päivänätou- kokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä

(16)

OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 OTJP Oikeustiede Jurisprudentia

UK Ulosottokaari 15.6.2007/705

UNCITRAL Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunta(engl. United Nations Commission onInternational Trade Law)

VanhL Laki velan vanhentumisesta 15.8.2003/728 VKL Velkakirjalaki 31.7.1947/622

Va L Rev Virginia Law Review

(17)

1 JOHDANTO

1.1 Saatavien vakuuskäytöstä käytännössä

Tässä tutkielmassa käsittelen saatavan panttausta kansainvälisessätoimintaympäristössä.Saa- tavan panttaukseen liittyy tavallisestiainakin kolme osapuolta: pantinantaja, pantinsaaja sekä velallinen, eli setaho,joka on velvollinentekemään pantatun saatavan mukaisen suorituksen. Näidentahojenlisäksierityistä huomiota on merkityksellistä kiinnittää panttauksensitovuu- teen suhteessa sivullisiin– erityisesti pantinantajan velkojiintai seuraajiin.Saatavien vakuus- käyttöönliittyysiten useitaintressiryhmiäjalukuisia oikeussuhteita. Oikeussuhteidensuuri lukumäärä monimutkaistaajärjestelyihinliittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Tämä on erityisen totta kansainvälisessätoimintaympäristössä,jossarelevanteiksi nousevat esimerkiksi seu- raavat kysymykset: Kuinka valitaan panttaukseen soveltuvalakitapauksessa,jossa vakuusjär- jestelyn osapuolet asuvat eri valtioissa? Sovelletaanko panttaukseen vain yhden oikeusjärjes- tyksen sääntöjä vai valitaanko kuhunkin yksittäiseen oikeussuhteeseen sovellettava laki itse- näisesti, erillään muista oikeussuhteista? Minkä oikeusjärjestyksen sääntöjen mukaan sivullisiin ulottuvat oikeusvaikutukset määrittyvät?

Käytännönrahoitustoiminnassasaatavia voidaan käyttää vakuutenaainakin kolmenjärjeste- lyn kautta. Yksinkertaisimpana voidaan pitäämenettelyä,jossa velallinen panttaa saatavantai saatavia luotonantajalle tavallisen pankkilainan vakuudeksi. Tällaisestajärjestelystä on kyse myös silloin, kun pantin antaa jokinmuu taho kuin velallinen. Esimerkiksi jos rahoitettavana on konserniyhtiö, konsernin muut yhtiöt saattavat pantata konserniyhtiöiden välisiäsaatavia velallisyhtiönlainan vakuudeksi¹.

Nykyaikaisessa rahoitustoiminnassa on kehittynytjärjestelyitä,joiden avulla erityisesti yrityk- set voivat toimintansa rahoittamisessa hyödyntää myös määrältään suhteellisen pieniä saatavia. Puhutaan factoringista eli laskurahoituksesta ja arvopaperistamisesta. Factoring-järjeste- lystä on kyse silloin, kun rahoituksensaaja panttaa rahoitusyhtiölle suuren määrän asiakkail- taan olevia laskusaataviaan. Rahoitusyhtiö puolestaan siirtää rahoituksensaajalle tietyn osuu- den – esimerkiksi 80 prosenttia – pantattujen saatavien kokonaismäärästä. Tavallisesti kyse on rahoituksensaajan hyväksi perustettavasta luottolimiitistä, jonka enimmäismäärä riippuu pan-

1Tällaisten vierasvelkavakuuks ien antamiseen voiliittyä ongelmia erityisesti OYL 1:5:nja 13:1.3:n valossa. Jätän nämä osakeyhtiöoikeudelliset ongelmattämän esityksen ulkopuolelle.

(18)

tattujen saatavien kokonaisnimellisarvosta. Rahoituksensaaja ilmoittaa panttauksesta saatavien velallisille esimerkiksi laskuihin tehtävin merkinnöin. Sitä mukaa kun saatavien velalliset suorittavatsaataviarahoitusyhtiölle,tämäsiirtääloputkinsaatavan nimellisarvostarahoituk- sensaajalle.²

Arvopaperistamisessa on kysymys factoringia monimutkaisemmasta järjestelystä, jonka puitteissa rahoitusta haetaan yksittäisen rahoitusyhtiön sijaan pääomamarkkinoilta. Rahoituksen- saaja myy tietyn, tavallisesti varsin samankaltaisia saatavia sisältävän saatavakantansa järjes- telyn puitteissa perustettavalle erillisyhtiölle. Tämä erillisyhtiö laskee liikkeeseen joukkovel- kakirjalainanja panttaasaatavakannan kyseisten velkakirjojen haltijoiden saatavien vakuudeksi. Erillisyhtiö maksaa saatavien kauppahinnan varoilla, jotka se saa joukkolainaa merkit- seviltäsijoittajilta. Tarkoituksena on,ettäriskisaatavien velallisten maksukyvyttömyydestä siirtyy rahoituksensaajalta erillisyhtiölle. Erillisyhtiö maksaa joukkovelkakirjalainan korot ja aikanaan myös pääoman sijoittajille kassavirroilta,jotka se saa saatavakannan velallisilta.³

Edellä kuvatutesimerkitsaatavien panttauksen käytännönsovellutuksista auttavat konkre- tisoimaanniiden oikeussääntöjen merkitystä,joiden nojalla kysymys panttaukseen sovellettavastalaista ratkaistaan silloin,kun panttaukseenliittyy useaan eri oikeusjärjestykseen viittaa- via seikkoja. Ei ole ollenkaantavatonta, että yrityksetjärjestävätliiketoimintaansa esimerkiksi verotuksellisista syistä siten, että yhtiökonserniin kuuluu usean eri oikeusjärjestyksen alueelle rekisteröityjä yhtiöitä. Tällöin luotonantajan näkökulmasta on tärkeää varmistua siitä, että ul- komaalaisen yhtiön antama vakuus on perustettu osapuolia ja sivullisia sitovalla tavalla kul- loinkin oikean oikeusjärjestyksen sääntöjen nojalla. Factoringin ja arvopaperistamisen näkö- kulmastaliiketoiminnan kansainvälistyminen merkitseeerityisestisitä,että yritystoimittaa tuotteitaanja palveluitaan myös ulkomaille. Tämä puolestaantarkoittaa,että yrityksellä on myyntisaatavia monessaeri valtiossasijaitseviltaasiakkailta. Mikäli yritys haluaarahoittaa toimintaansa factoring- tai arvopaperistamisjärjestelyn kautta, lainvalintakysymykset aktuali- soituvat aivan erityisellä tavalla kerrallapantattavien saatavien suuresta määrästäjohtuen.

2Ks.factoring-järjestelystäes im. Tepora – Takki 1994,s. 4–5; Tepora – Kaisto – Hakkola 2009,s. 442–445. Järjestely voidaan vaihtoehtoisestitoteuttaa myös siten, että rahoituksensaaja myy saatavatrahoitusyhtiölle.

3Wood 2007a, s. 111–131; Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, s. 442–450; Tepora 2013, s. 331–335.

(19)

1.2 Tutkimusongelma ja menetelmät

Muotoilen tutkimuskysymykseni seuraavasti: Mikä on niiden Suomen oikeusjärjestelmän sääntöjen sisältö,joiden perusteella saatavan panttaukseen sovellettavalaki määräytyy? Ku- tenjäljempänä huomataan, saatavan panttaukseen sovellettavalaki onsyytä selvittää erikseen kussakin panttaukseen liittyvässä oikeussuhteessa⁴. Näin ollentarkastelun kohteena on ensin- näkin pantinantajan ja pantinsaajan välinen suhde.Toiseksi tarkastelen pantatun saatavan velallisen– eli siirtovelallisen⁵– suhdetta sekä pantinantajaan että pantinsaajaan. Vakuusoikeu- den perustamisen keskeisenä tavoitteena onluodavakuudensaajalle suojattu asema erityisesti suhteessa vakuudenantajan velkojiin ja mahdollisiin myöhempiin luovutuksen- tai vakuuden- saajiin. Tämän vuoksi ontarkasteltava myös niitälainvalintasääntöjä,joiden nojallaratkais- taan kysymys panttioikeudensivullissitovuuden määrittämiseen sovellettavastalaista. Kuten esityksestäjäljempänä käyilmi,juurisivullissuhdekysymys osoittautuu tutkielmani aiheen kannalta ongelmallisimmaksi.

Vastataksenitutkimuskysymykseen käytän useampaa oikeustieteellistä menetelmää. Esityk- sen luvuissa 2 ja 4 tutkimusote on lainopillinen: tutkin voimassa olevaan oikeusjärjestykseen kuuluvia oikeusnormeja,joiden sisältöä selvitäntulkinnalla. Kutenjäljempänäluvussa 4 huomataan, RoomaI –asetus⁶ei nykymuodossaansisälläsaataviensiirronja vakuuskäytön sivullissitovuutta koskevaa sääntöä. Esitän myös, että saatavan panttauksen sivullissitovuuden määrittämiseen sovellettavanlainvalintasäännönsisältöönliittyy huomattavaatulkinnallista epävarmuutta Suomen oikeudessa. Näidenseikkojen vuoksiesityksenluvussa 5 osallistun eurooppalaiseen keskusteluun siitä, millainen sivullissitovuutta koskeva lainvalintasääntö oli- si perustelluin mahdollinen. Tältä osin esitystä voidaan pitää de lege ferenda –tutkimuksena: esitän tutkielmanlopuksi suosituksen säännöstä,jonka perusteella saatavan panttauksen sivullissitovuuteen sovellettava laki määritetään. Tämän suosituksen muotoilussa hyväksyn lähtö- kohdaksi muotoillun säännön koherenssin voimassaolevan oikeuden kanssa. Päädyn pitämään tavoitteina muotoiltavallesäännölle erityisestiintressitahojen oikeutettujen odotustensuojaa jaaineellista oikeudenmukaisuutta. Mahdollisiksisäännöiksi valikoituvat oikeuskirjallisuu- dessaesitetytja Eurooppalaisissa oikeusjärjestyksissä omaksututsivullissitovuutta koskevat

4Tällaista henkilösuhde-erotte lua pidetään esineoikeuden analyyttisen suuntauksen keskeisenä piirteenä, ks. Kartio 1997, s. 111; Kaisto– Tepora 2012, s. 27.

5Siirtovelallisella tarkoitetaan esityksessä sitä tahoa, joka on velvollinen tekemään pantatun saatavan mukaisen suorituksen. Tästä tahosta käytetään yleisesti latinankielistä nimitystä debitorcessus. Ks. vastaavasta käsitteis- töstä esim.Tuomisto 2015, s. 4.

6Euroopan parlamentinja neuvoston asetus(EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008,sopi- musvelvoitteisiin sovellettavastalaista (Rooma I).

(20)

lainvalintasäännöt.⁷Esitänehdotukseni perustaksiasetetuttavoitteet tarkemminjäljempänä alaluvussa 5.1.

Tutkielmaniluvulla 2,jossa käsittelensaatavan panttauksen oikeussääntöjä Suomen oikeudessa, voidaan katsoa olevan kahtalainen merkitys. Yhtäältä katsauksella Suomen oikeusjär- jestyksen sääntöihin on tarkoitus tuoda esille niiden keskeisimpien ongelmien joukko, jonka puitteissa lainvalintasääntöjäkin tarkastellaan. Toisaalta tarkoituksena on luoda vertailullinen lähtökohtatutkielmaniluvun 3 sisältämälle oikeusvertailevalle osiolle,⁸jossa vertailen eurooppalaisten oikeusjärjestystensisältämiäsaatavien vakuuskäyttöönliittyviä oikeussääntöjä Suomen oikeuden vastaaviin sääntöihin. Jossain määrin vertailen oikeusjärjestyksiäsaatavien vakuuskäyttöönliittyvien sääntöjen osalta myös keskenään.⁹

Vertailevanjaksontarkoituksena onerityisestituodaesiin keskeisiäeroja ja yhtäläisyyksiä eurooppalaisten oikeusjärjestystensaatavien panttausta koskeviensääntöjen ja Suomen oi- keudensääntöjen välillä. Paljastuvillaeroilla tarkoitukseni on osoittaa,ettäsaatavien panttausta koskevillalainvalintasäännöillä onerityistä merkitystä sekä vakuusjärjestelyiden osapuolten että sivullisten oikeuksien kannalta. Oikeusjärjestystenerojenselvittämisellä ontut- kimukseni näkökulmasta myöstoisenlaistaarvoa. Tutkimusongelmaan vastatakseni on vält- tämätöntätarkastella oikeussuhteita,joilla on oikeusjärjestysten rajat ylittäviä piirteitä. Tällai- sentarkastelun vaarana on, että asioita katsotaan tarkastelijanoman oikeusjärjestyksen normi- enja käsitteiden värittämiensilmälasienläpi. Erityisenäriskinätämä nähdäkseni näyttäytyy esitykseni alaluvussa 5.6,jossateen perustellun ehdotuksen sivullissitovuutta koskevaksi lainvalintasäännöksi RoomaI –asetukseen. Oikeusjärjestystenerojen käsittelyauttaa välttä- mään oman oikeusjärjestyksen katsantokantojen pitämistäsellaisina oikeusjärjestystenrajat ylittävinä globaaleinaitsestäänselvyyksinä,joiden pohjalta yhteiseurooppalainenlainvalinta- sääntö voidaan rakentaa.

Tutkielman laajuus asettaa kuitenkin rajoituksia oikeusvertailun syvyydelle: edellä kuvattujen eroavaisuuksien paljastamiseksi olen katsonut perustelluksi valita vertailun kohteeksi useita

7Ks.tavoitteiden asettamisesta jajustifioinnista delegeferenda –tutkimuksessa Linna 1987,s. 47–51,jonka mukaan tavoitteet voidaan justifioida tukeutumalla auktoritatiivisiin ja tutkijan omaan rationaalisuuskäsityksen nojaaviin argumentteihin.

8Viittaan vieraiden valtioiden oikeussääntöihin myös esityksenluvussa 3,jossa käsittelen oikeuskirjallisuudessa esitettyjäjatietyissä Euroopan valtioissa omaksuttuja saatavien panttausta koskevialainvalintasääntöjä. Tutki- musote esityksentässä osassa ei kuitenkaan ole varsinaisesti oikeusvertaileva.

9Ks. esim. Husa 2013a,s. 46,jonka mukaanleimallista oikeusvertailulle on nimenomaan oikeusjärjestysten sääntöjen vertailu– pelkkä oikeusjärjestysten rinnakkain opiskelu ei vielä ole oikeusvertailua.

(21)

oikeusjärjestyksiä. Kyse on näin ollen multilateraalisesta oikeusvertailusta¹⁰.Oikeusjärjestys- ten valinnassa huomiota on kiinnitetty siihen, että valitut oikeusjärjestykset edustavaterilaisia lainsäädäntötraditioita. Tämän vuoksi vertailtavaksi on valittu germaaniseen, romaaniseen ja commonlaw –oikeusryhmään kuuluvia oikeusjärjestyksiä¹¹. Tämän esityksen puitteissa ei kuitenkaan ole mahdollista tehdävalittujen oikeusjärjestysten sääntöjen kuvaustaja keskinäis- tä vertailua oikeuskulttuurin tasolla.Tutkielmani vertailevaa osiota voidaan näin ollen kutsua praktiseksi oikeusvertailuksi:tavoitteenaei ole päästä oikeuskulttuurintasolle vaantyytyä oikeusjärjestelmän pintaan¹². Katson, että tutkielmani kannalta tällainen syvyys oikeusvertai- lussaon riittävä. Tutkimusekonomisista syistä nojaan vertailussa englanninkielisiin lähteisiin ja säädöskäännöksiin.

Rajoitetustasyvyydestään huolimatta oikeusvertailu tutkielmassani onfunktionaalista. Tällä tarkoitetaan sitä, että vertailen niitä oikeudellisia ratkaisuja, joilla sama oikeudellinen ongelma on eri oikeusjärjestyksissä ratkaistu¹³. Vaikkatutkielmaniotsikko viittaa nimenomaan saatavien panttaukseen, oikeusvertailevassa osiossa olenkiinnittänyt huomiota saataviin vakuus- oikeuksien kohteena yleisemminkin. Vertailussa ei nähdäkseni ole olennaista kiinnittää huo- miotajuuri niihin oikeudellisiin ratkaisuihin,jotka ovatlähimpänä suomalaisen oikeuden mu- kaista vertailukohtaa, eli panttioikeutta. Voihan olla esimerkiksi niin, että esimerkiksitietyistä historiallisista tai oikeuspoliittisista syistä vakuudensaajan oikeusasemaa ei perustetakaan ra- joitetun esineoikeuden muodossa vaan esimerkiksi omistusoikeuden siirtoon perustuvana va- kuusluovutuksena.Tämän lisäksi vertailevassa osuudessa kiinnitetään huomiota myös siihen, millaista oikeudellista muotoa kussakin oikeusjärjestyksessätosiasiallisesti eniten käytetään asetettaessa saatavia vakuudeksi.

10Husa 2013a, s. 135.

11Oikeusryhmistätai -perheistä ks.tarkemmin esim. Zweigert – Kötz 1987, s. 63–344.

12Husa 2013a, s. 80,jonka mukaan vaikka praktista oikeusvertailuatavallisesti käytetään oikeudellisen ratkaisu- toiminnan yhteydessä esimerkiksi tuomioistuimissa, sen käyttäminen myös oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa voi olla perusteltua. Husanluokittelussatämäntutkielman oikeusvertailua voitaneen pitää ensimmäisentaitoisen asteen vertailuna, ks. emt., s. 172. Ks. praktisesta oikeusvertailusta myös Husa 2013b.

13Zweigert – Kötz 1987, s. 31, jonka mukaan ongelma, johon nähden vertailua tehdään on muotoiltava viittaa- matta vertailijan oman oikeusjärjestyksen oikeudellisiin käsitteisiin. Ks. myös Husa 2013a,s. 146–147,joka toteaa sisällöltään saman ajatuksen painottamalla, ettätutkimuksen viitekehys on rakennettava ”verrattavienins- tituutioidenja säännösten (komparatistin mielestä)tosiasialliseen – ei käsitteelliseentaiterminologiseen – analo- gisuuteen”. Ks.funktionaalisesta oikeusvertailustatarkemmin Michaels 2006,jonka mukaan oikeusvertailun funktionaalinen menetelmä koostuuitse asiassa useista toisistaan poikkeavista menetelmistä. Yhteistä näille me- netelmille kuitenkin Michaelsin mukaan on, että ne 1) keskittyvät sääntöjen sinänsä sijaan sääntöjen vaikutuk- siin, 2)tutkimuksen kohde on ymmärrettävä sen funktionaalisen suhteen yhteiskuntaan valossa,ja 3) oikeudelliset ja ei-oikeudelliset instituutiot ovat toisiinsa verrattavia ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät saman- laisettehtäväteri oikeusjärjestyksissä, ks.s. 342. Tutkielmassani painottuuerityisesti Michaelsinjäsennyksen kohta 3).

(22)

Oikeudensystematiikassa tutkielmani aihe – saatavien vakuuskäyttöönliittyvätlainvalinta- säännöt – sijaitseeerityisestiesineoikeudenja kansainvälisen yksityisoikeudenrajapinnalla. Perusteltua on myös puhuaesimerkiksiesineoikeudellisestalainvalinnasta¹⁴tai kansainväli- sestä esineoikeudesta¹⁵. Toisaaltasaatavaan vakuuskohteenaliittyy väistämättä myös sellaisia kysymyksiä, joita tavallisesti pidetään velvoiteoikeudellisina. Esimerkiksi pantattaessa saatava ontarkasteltava esimerkiksi niitä edellytyksiä,joiden vallitessa saatavan velallinen voi va- pauttavin vaikutuksintehdä suorituksen pantinsaajalle. Tätä kysymystä oikeasta suorituksesta tarkastellaan vakiintuneesti velvoiteoikeuden piirissä¹⁶. Koskasivullissuojakysymykset ovat osoittautuneet tutkimuskysymykseni kannalta ongelmallisimmiksi,aiheenesineoikeudelliset ulottuvuudet korostuvat esityksessä.

14Juutilainen 2005.

15Ks. Koulu BLF 2005.

16Ks.jäljempänä alaluku 2.4 ja erityisesti av.79.