Aviopuolison ja avopuolison jäämistöoikeudellinen asema
Emma Jukakoski
2021 Laurea
Laurea-ammattikorkeakoulu
Aviopuolison ja avopuolison jäämistöoikeudellinen asema
Emma Jukakoski Liiketalous Opinnäytetyö 11, 2021
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Liiketalous ja oikeudellinen osaaminen
Tradenomi (AMK) Emma Jukakoski
Aviopuolison ja avopuolison jäämistöoikeudellinen asema
Vuosi 2021 Sivumäärä 50
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää aviopuolison ja avopuolison
jäämistöoikeudellista asemaa ja niiden eroavaisuuksia. Aluksi perehdyttiin lakimääräiseen perimysjärjestykseen, jonka avulla selvitettiin kuka voi periä ja missä tilanteessa. Tämän jälkeen selvitettiin aviopuolison oikeuksia puolisonsa kuoleman jälkeen. Aviopuolison aseman tarkastelun jälkeen keskityttiin avopuolison mahdollisiin oikeuksiin. Lopuksi tarkasteltiin keinoja, joilla avopuolison asemaa voidaan parantaa. Opinnäytetyöstä voivat hyötyä
erityisesti avoliitossa olevat henkilöt, jotka haluavat tietää heidän oikeuksistansa ja keinoista, joilla voidaan varautua toisen avopuolison kuolemaan.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, joka tutkii voimassa olevaa oikeutta ja sen sisältöä. Apuna käytettiin lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Tarkastelussa oli erityisesti kotimainen lainsäädäntö.
Opinnäytetyössä käytettiin myös oikeusvertailevaa näkökulmaa, jonka avulla saatiin käsitys siitä, millainen asema aviopuolisolla ja avopuolisolla kansainvälisesti on.
Tutkimuksesta ja sen tuloksista todettiin, että aviopuolison asema on merkittävästi parempi kuin avopuolison asema. Aviopuoliso perii ensiksi kuolleen puolisonsa, jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä. Avopuoliso ei peri missään tilanteessa puolisoansa, ellei heillä ole tehtynä testamenttia. Mikäli avopuolisot haluavat turvata toistensa aseman, on heidän tärkeää tehdä testamentti toistensa hyväksi. Lahjan antaminen tai henkivakuutuskorvauksen edunsaajamääräyksen nimeäminen ovat keinoja, joita avopuolisoiden voi olla myös hyvä harkita.
Asiasanat: avopuoliso, aviopuoliso, perintö, testamentti
Laurea University of Applied Sciences Abstract Bachelor of Business Administration
Bachelor’s thesis Emma Jukakoski
Spouses and cohabiting partners role under Inheritance law
Year 2021 Pages 50
The objective of this study was to investigate spouses and cohabiting partners roles and differences under the Inheritance law. The study examined the order of intestate succession to determine who can inherit and in what situation. This study examined the legal rights of the spouse in the case of succession and after a review of the spouse’s status, the focus was on the rights of the cohabiting partner. Finally, the study examined ways in which the position of the cohabiting partner can be improved. Cohabiting partners who wish to know their rights and ways to prepare for the death of another cohabitant can benefit from this thesis.
The thesis method used was legal dogmatics which examines valid law and its content. The thesis made use of; legislation, legal presentations, case law, and legal literature and domestic legislation was particularly reviewed. The thesis also used a legal comparative perspective to provide an international sense of the status of a spouse and cohabiting partner.
The study and its results showed that the status of the spouse is significantly better than the status of a cohabiting partner. The spouse will inherit the deceased spouse’s estate if the deceased spouse didn’t have direct heirs. A cohabiting partner doesn’t inherit their spouse’s estate unless they haven’t made a will. If the cohabiting partners wish to secure each other's status, they need to make a will for each other. Giving a gift or designating a beneficiary order for life insurance compensation are ways that cohabiting partners could also consider.
Keywords: cohabiting partner, spouse, inheritance, will
Lyhenteet
AL Avioliittolaki (234/1929)
Avoliittolaki Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011)
PK Perintökaari (40/1965)
PerVL Perintö- ja lahjaverolaki (378/1940) VakSopL Vakuutussopimuslaki (543/1994)
Sisällys
1 Johdanto ... 8
2 Opinnäytetyön tavoite ja tutkimusmenetelmä ... 9
3 Perimysjärjestys ... 11
3.1 Ensimmäinen parenteeli ... 12
3.2 Leski perillisenä ... 13
3.3 Toinen parenteeli ... 13
3.4 Kolmas parenteeli ... 14
3.5 Perimyksen esteet ... 14
3.5.1 Perinnöttömäksi tekeminen ... 15
3.5.2 Lesken jäämistöoikeudellisen suojan esteet ... 16
3.6 Valtionperintö ... 16
4 Aviopuolison asema ... 17
4.1 Lesken enimmäis- ja vähimmäissuoja ... 17
4.2 Avioehto ... 18
4.3 Ositus ... 19
4.4 Tasinkoprivilegi ... 20
4.5 Omaisuuden erottelu ... 21
5 Avopuolison asema ... 22
5.1 Erityislailla sääntelemätön avoliitto ... 23
5.2 Erityislailla säännelty avoliitto ... 24
5.2.1 Puolisoavustus ... 25
5.2.2 Omaisuuden erottelu ja pesänjakajan hakeminen ... 26
5.2.3 Hyvitys ... 27
6 Avopuolison aseman parantaminen ... 29
6.1 Testamentti ... 30
6.1.1 Täysi omistusoikeustestamentti ... 31
6.1.2 Vallintatestamentti eli rajoitettu omistusoikeustestamentti ... 31
6.1.3 Käyttöoikeustestamentti ... 31
6.1.4 Hallintaoikeustestamentti ... 33
6.1.5 Tuotto-oikeustestamentti ... 34
6.2 Lahja ... 35
6.3 Henkivakuutuskorvauksen edunsaajamääräys... 37
7 Oikeusvertaileva näkökulma... 39
8 Yhteenveto ja johtopäätökset ... 42
Lähteet ... 45
Kuviot ... 49
Taulukot ... 50
1 Johdanto
Leski sai perimysoikeuden vuonna 1966, kun perintökaari (40/1965, myöhemmin PK) astui voimaan1. Kun perintökaarta valmisteltiin ja se astui voimaan, avoliitot eivät olleet yleisiä.
Lesken asemaa Suomessa suojaa hyvin aviovarallisuusoikeudelliset ja perintöoikeudelliset keinot.2 PK:n 2 ja 3 lukujen säännökset suojaavat hyvin aviopuolison asemaa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Leski saa koko jäämistön, mikäli perittävällä ei ollut rintaperillisiä. Joka tapauksessa leskelle kuuluu vähimmäissuoja, jonka nojalla hän saa hallita jakamattomana puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä tai muuta jäämistöön kuuluvaa kodiksi sopivaa
asuntoa. Myös tavanomainen kodin irtaimisto tulee jättää jakamattomana lesken hallintaan.3 Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011, myöhemmin avoliittolaki) astui voimaan vuonna 2011, jolloin myös PK:n 8 luvun 2 §:ssä mainittua avustussäännöstöä laajennettiin. Ennen näitä uudistuksia avopuolisolla ei ollut asemaa jäämistöoikeudellisten etujen saajana. Nykymaailmassa avoliittoperheiden määrä on suuri, joten avopuolison aseman parantaminen on ollut hyvin tärkeää.4 Lain tuomia merkittäviä uudistuksia ovat olleet muun muassa mahdollisuus omaisuuden erottelun toimittamiseen eli oikeus hakea pesänjakajaa, oikeus hyvityksen saamiseen sekä oikeus avustukseen kuolleen avopuolison kuolinpesästä.5 Avopuolison oikeus avustukseen lisättiin PK:n 8 luvun 2 §:ään. Tämän mukaan myös
avopuolisolla on mahdollisuus saada avustusta, jos hän on avopuolisonsa kuoleman johdosta joutunut heikkoon asemaan.6
Oikeudellisessa mielessä avoliitot jaetaan erityislailla sääntelemättömiin avoliittoihin ja lakisääteisiin avoliittoihin. Erityislailla sääntelemättömiin avoliittoihin ei sovelleta avoliittolakia, ja näihin liittyvät oikeudelliset ongelmat ratkaistaan ainoastaan yleisillä siviilioikeudellisilla periaatteilla. Vaikka lakisääteisten avoliittojen ongelmiin sovelletaan myös siviilioikeudellisia periaatteita, sovelletaan niihin myös tiettyjä avoliittolain erityissäännöksiä. Avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, jos puolisoilla on ollut yhteinen talous vähintään 5 vuotta tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi.7
Avopuolison asema ei avoliittolaista huolimatta ole yhtä hyvä kuin aviopuolison. Tämän vuoksi on hyvä tiedostaa keinoja, joilla avopuolisot voivat parantaa toistensa asemaa ennen toisen
1 Mikkola 2010, 24.
2 Karimaa 2004, 711-712.
3 Lötjönen 2010, 1338.
4 Aarnio & Kangas 2016, 119.
5 Nystén 2015, 106.
6 Helin 2012, 1043.
7 Kangas 2019, 415.
avopuolison kuolemaa. Näitä keinoja ovat testamentin tekeminen, lahjan antaminen avopuolisolle sekä avopuolison nimeäminen henkivakuutuskorvauksen edunsaajaksi. Nämä keinot ovat mahdollisia muillekin, kuten esimerkiksi aviopuolisoille, mutta keinoja käsitellään avopuolison näkökulmasta heidän huonomman asemansa vuoksi.
Opinnäytetyössä edetään siten, että ensin käydään läpi perimysjärjestystä eli kuka perii ja milloin sekä mahdollisia esteitä perimykselle. Tämän jälkeen perehdytään aviopuolison asemaan perillisenä sekä hänen oikeuksiinsa. Aviopuolison aseman jälkeen käsitellään
avopuolison asemaa ja oikeuksia. Viimeisenä perehdytään avopuolison aseman parantamiseen testamentilla, lahjalla ja henkivakuutuskorvauksen edunsaajamääräyksellä. Lopuksi otetaan huomioon oikeusvertailevaa näkökulmaa, jonka tarkoituksena on saada käsitys siitä, millainen asema avio- ja avopuolisolla on muissa maissa. Oikeusvertailevan näkökulman tueksi on otettu muutamia ratkaisuja muiden maiden tuomioistuimilta. Opinnäytetyöhön on otettu eri
tilanteiden havainnollistamiseksi esimerkkejä hovioikeuden ja korkeimman oikeuden ratkaisuista.
2 Opinnäytetyön tavoite ja tutkimusmenetelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää aviopuolison ja avopuolison
jäämistöoikeudellista asemaa ja niiden eroavaisuuksia. Lisäksi opinnäytetyössä on tavoitteena selvittää eri keinoja, joilla avopuolison asemaa voidaan parantaa.
Oikeustieteen tyypillisimmät osa-alueet voidaan jakaa lainoppiin, oikeushistoriaan,
oikeussosiologiaan, oikeusfilosofiaan ja vertailevaan oikeustieteeseen. Näitä eri osa-alueita voidaan myös esimerkiksi yhdistellä omassa työssä.8 Tämän opinnäytetyön
tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Lainopissa eli
oikeusdogmatiikassa tutkimuskohteena on voimassaoleva oikeus. Lainopissa tutkitaan normien maailmaa sekä selvitetään voimassaolevien oikeusnormien sisältöä.9 Lainopin avulla pyritään selvittämään oikeussääntöjen sisältöä10. Oikeuslähdeopin mukaisesti tietoa haetaan
ensisijaisesti laista. Tässä opinnäytetyössä keskeisimpinä lakeina ovat perintökaari ja laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Näiden lisäksi opinnäytetyössä pohjaudutaan muihin oikeuslähteisiin, kuten lainvalmisteluasiakirjoihin, hallituksen esityksiin,
tuomioistuinratkaisuihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Korkeimman oikeuden ja muiden
8 Husa, Mutanen, Pohjolainen 2008, 19.
9 Hirvonen 2011, 21–22.
10 Kolehmainen 2016, 114.
tuomioistuinratkaisujen avulla haetaan tekstiin esimerkkejä lainsäädännön soveltamisesta ja tulkitsemisesta.11
Lainoppi esittää oikeusnormeista kahdenlaisia väitteitä; normikannanottoja ja tulkintakannanottoja. Lainoppi keskittyy oikeussääntöjen tutkimisen lisäksi myös
oikeusperiaatteiden punnintaan ja niiden yhteensovittamiseen, mikä myös edellyttää aina oikeusnormien tulkintaa. Oikeusnormien avulla lainoppi oikeudenaloittain järjestää ja rakentaa sen pohjalta yhtenäistä ja johdonmukaista oikeusjärjestelmää. Keskeistä on
oikeudenalojen käsitteiden, oikeusperiaatteiden, ja teoreettisten rakennelmien tutkiminen ja jäsentäminen.12
Lainoppi on tulkintatiedettä, johon liittyvät tulkintametodit. Ne ovat periaatteita, jotka määrittävät tulkintaa. Niitä ovat 1) sanamuodon mukainen tulkinta, 2) systemaattinen tulkinta, 3) historiallinen tulkinta, 4) vertaileva tulkinta, 5) supistava ja laajentava tulkinta, 6) analoginen tulkinta, 7) teleologinen tulkinta, 8) arvoperusteinen tulkinta sekä 9)
objektiivinen tulkinta.13
Sanamuodon mukaisella eli kirjaimellisella tai kieliopillisella tulkinnalla tarkoitetaan lakitekstin ilmaisun luonnollisessa kielessä pitäytymistä. Systemaattisella tulkinnalla tarkoitetaan muiden oikeusnormien, oikeudenalan yleisten oppien, lainopin teorioiden, oikeusjärjestyksen systematiikan ja logiikan sekä oikeusjärjestyksen kokonaisuudessaan huomioonottamista lakitekstin ilmaisua tulkittaessa. Historiallisessa tulkinnassa taas on kyse lainsäätäjän tarkoituksen selvittämisestä. Lain esityöt ovat ensisijaisia tarkoituksen
selvittämisessä. Vertailevassa tulkinnassa otetaan huomioon jonkin muun maan oikeus, kun tulkitaan suomalaista lakitekstin ilmaisua. Supistavassa tai laajentavassa tulkinnassa sallitaan lakitekstin ilmaisulle luonnollisen kielen merkityksen tai sanamuodon mukaisen tulkinnan tuottamaa merkityssisältöä suppeampi tai laajempi merkityssisältö.14
Analogisella tulkinnalla tarkoitetaan oikeusnormin vertailua samankaltaisiin tapauksiin.
Samankaltaiset tapaukset ovat lakitekstin ilmaisun ulkopuolella ja merkityssisältöä laajennetaan siihen asti, että sitä sovelletaan näihinkin tapauksiin. Teleologisella eli tarkoitusperäopillisella tulkinnalla tarkoitetaan niiden tavoitteiden selvittämistä, joita sääntelyllä pyritään edistämään. Tulkintaan kuuluu myös eri tulkintavaihtoehtojen tosiasiallisten seurausten arvioiminen ja lopulta parhaiten sääntelyn tavoitteita edistävän valitseminen eri tulkintavaihtoehdoista. Arvoperusteisella tulkinnalla tarkoitetaan
oikeusjärjestelmän perustavien arvojen selvittämistä. Lähteenä ovat yleiset
11 Husa, Mutanen, Pohjolainen 2008, 32-33, 60.
12 Hirvonen 2011, 22, 24-25.
13 Hirvonen 2011, 38-40.
14 Hirvonen 2011, 38-39.
oikeusperiaatteet, perus- ja ihmisoikeudet sekä demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteet.
Tulkintaan kuuluu tämän jälkeen lakitekstin ilmaisujen tulkitseminen siten, että ne edistävät voimassaolevaan oikeuteen kuuluvia arvoja ja arvostuksia. Objektiiviseen tulkintaan kuuluu vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvan objektiivisen tai auktoriteettiperusteisen tulkinnan antaminen lakitekstin ilmaisulle.15 Näitä tulkintametodeja hyödynnetään tässä opinnäytetyössä.
Opinnäytetyössä käytetään myös apuna praktista oikeusvertailua. Praktisessa vertailussa tavoitteena on ulkomaisten sääntelyratkaisujen, oikeusperiaatteiden tai vakiintuneiden oikeuskäytäntöjen välineellinen hyödyntäminen suoraan tai soveltamalla. Praktisella
oikeusvertailulla tyydytään matalampaan tavoitetasoon kuin vaativammalla oikeusvertailulla.
Matalalla tavoitetasolla tarkoitetaan tässä vieraiden maiden lakitekstejä tai
ennakkopäätöksiä. Lainopillisessa tutkimuksessa praktisen oikeusvertailun avulla voidaan nojautua ulkomaisiin ratkaisuihin tai oppeihin, kun yritetään ratkaista yleisiä
tulkintaongelmia, jotka johtuvat kotimaisen oikeuden soveltamisesta. Tietoa, joka vertailusta saadaan, voidaan käyttää esimerkiksi lisäargumentteina.16
Opinnäytetyön avulla lukija saa selkeän käsityksen siitä, millainen jäämistöoikeudellinen asema aviopuolisolla ja avopuolisolla on ja miten se on kehittynyt vuosien varrella. Lukijalle selviää myös, miten erityisesti avopuolison asemaa voidaan parantaa paremman suojan saavuttamiseksi.
3 Perimysjärjestys
Perimysjärjestystä koskevien oikeusohjeiden mukaan määräytyy, ketkä ovat oikeutettuja saamaan omaisuutta jäämistöstä, ellei perittävä ole määrännyt asiasta testamentilla toisin.
Perilliset voidaan jakaa ryhmiin eli parenteeleihin: ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen parenteeliin. Lesken perintöoikeus lomittuu parenteelijärjestelmään siten, että täysin puhdasta parenteeliperimystä sovelletaan, jos perittävä ei ollut naimisissa eikä hän ollut tehnyt testamenttia17.
Mikäli perillisiä ei ole mistään parenteelista, menee perintö valtiolle.18 Parenteelit sulkevat pois toisensa. Jos ensimmäiseen parenteeliin kuuluvista yksikin on elossa, saa hän koko perinnön, jolloin toinen parenteeli ja sitä etäisemmät parenteelit sulkeutuvat pois.19
15 Hirvonen 2011, 39–40.
16 Husa 2014, 5.
17 Kangas 2020, 99.
18 Kaisto & Lohi 2013, 342–343.
19 Norri 2017, 57.
Lakimääräisen perimysjärjestyksen kulmakivenä on sukulaisuus, mutta henkilö voi olla lakimääräisen perillisen asemassa myös avioliitto- tai ottolapsisuhteen perusteella20. PK:n 1 luvun 1 §:n mukaan voidakseen periä, tulee henkilön elää perittävän kuolinhetkellä.
3.1 Ensimmäinen parenteeli
PK:n 2 luvun 1 §:n mukaan ensimmäisen parenteeliin kuuluvat rintaperilliset eli perittävän lapset. Perintöoikeuden edellytyksenä on oikeudellisesti pätevä lapsen ja vanhemman suhde.
Asemaan ei vaikuta se, onko rintaperillinen perittävän ja lesken yhteinen lapsi, perittävän aikaisemmasta avioliitosta oleva lapsi tai avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, jonka sukuasema on vahvistettu.21
PK:n 2 luvun 1 §:n mukaan, mikäli lähin rintaperillinen eli primääriperillinen ei ole elossa tai häneltä puuttuu perintöoikeus, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä eli
sekundääriperilliset. Perintöoikeus voi puuttua esimerkiksi, jos perittävä on tehty pätevästi perinnöttömäksi tai perittävä on itse luopunut sitovasti perinnöstä. Tällä on erityinen merkitys silloin, kun rintaperillinen luopuu perinnöstä oman vanhempansa jälkeen.22 Rintaperillisten perillisryhmään kuuluu rajaton sijaantulo-oikeus eli ius representationis.
Tämän mukaan kuolleen rintaperillisen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä. Sijaantuloperillisiä voi olla yksi tai useampia. He jakavat osuuden, joka olisi tullut heidän vanhemmilleen.23 PK:n 7 luvun 1 §:n mukaan lakiosa kuuluu rintaperilliselle, ottolapselle ja tämän jälkeläiselle perittävän jälkeen. Lakiosa on puolet perintöosan arvosta. Individuaaliperiaatteen mukaan lakiosaperillisen tulee vaatia itsenäisesti lakiosaa. Saman periaatteen mukaisesti jokaisen lakiosaperillisen suhteellinen osuus lasketaan erikseen ja jokaisella on oikeus vaatia laskennallisia lisäyksiä.24
Vaikka ensimmäiseen parenteeliin kuuluvilla perillisillä on oikeus lakiosaan, leski saa jakovaatimuksesta huolimatta pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon. Yhteiseen kotiin kuuluva tavanomainen asuinirtaimisto on puolison vaatiessa jätettävä hänen hallintaansa.
Vaikka jäämistöön ei sisältyisi muuta omaisuutta kuin puolisoiden kotina käytetty asunto ja asuinirtaimisto, ristiriita ratkeaa tästä huolimatta lesken hyväksi.25
20 Kangas 2020, 96.
21 Aarnio & Kangas 2016, 75.
22 Aarnio & Kangas 2016, 76.
23 Aarnio & Kangas 2016, 76.
24 Kangas 2012, 409, 412.
25 Kangas 2012, 413.
Lakiosa antaa suojaa perittävän antamia lahjoja ja tehtyä testamenttia vastaan. Yleisesti testamentilla ei pysty sulkemaan perillisen oikeutta lakiosaan. Perillisen tulee kuitenkin tehdä lakiosailmoitus testamentin saajalle. Testamentin saajia ollessa useampia, lakiosailmoitus tulee tehdä erikseen jokaiselle saajalle. Yhden lakiosaperillisen tekemä ilmoitus koskee hänen lakiosaansa. Jokaisen lakiosaperillisen on siis tehtävä itse vaatimuksensa.26
3.2 Leski perillisenä
PK:n 3 luvun 1 §:n mukaan, jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Toissijaisten perillisten oikeus siirtyy vasta hetkeen, jolloin myös leski kuolee27. Perintöoikeus ei ole riippuvainen avioliiton kestosta tai siitä, oliko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jos leski perii ensiksi kuolleen puolison, eikä perittävä ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla, leski on yksin kuolinpesän osakas. Tätä kutsutaan yksinperimystilanteeksi, jossa ensiksi kuolleen puolison omaisuus tulee leskelle ilman minkäänlaista perinnönjakoa.28 Puolisolla on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, siitä huolimatta, että puolisoilla olisi ollut avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus tai avio-oikeus olisi suljettu pois tiettyyn omaisuuteen lahjakirjalla tai testamentilla. Vaikka avio-oikeus olisi poissuljettu henkivakuutuksen edunsaajamääräyksellä ei silläkään ole vaikutusta puolison perintöoikeuden kannalta.29 Leskellä on laaja määräämisvalta perittyyn omaisuuteen, eli hänellä on ns. rajoitettu omistusoikeus30. Leskellä on oikeus myydä, lahjoittaa, pantata ja kiinnittää saamaansa perintöomaisuutta. Näihin toimiin ei tarvita toissijaisten perillisten suostumusta eikä omaisuuden käytöstä tarvitse tehdä tiliä.31 Poikkeuksena tästä on rajoitus, josta säädetään PK:n 3 luvun 1 §:ssä. Leski ei saa testamentilla määrätä omaisuudesta, jonka hän on perinyt.
Hän ei voi testamentata perittyä omaisuutta siten, että se estää tehokkaasti toissijaisten perillisten heille kuuluvan laillisen oikeuden toteuttamisen. Tämä ei estä leskeä tekemästä testamenttia omasta pesäosuudestaan. Mikäli leski ja edesmennyt puoliso olivat tehneet keskinäisen testamentin, voi leski muuttaa sitä omalta osaltaan.32
3.3 Toinen parenteeli
PK:n 2 luvun 2 §:n mukaan, jos perittävältä ei ole jäänyt rintaperillistä tai tämän jälkeläistä, saa hänen äitinsä ja isänsä kumpikin puolet perinnöstä. Usein kuitenkin perintö jaetaan
26 Kangas 2012, 414.
27 Mikkola, 2010, 55.
28 Aarnio & Kangas 2016, 105.
29 Kangas 2019, 457.
30 Kangas 2019, 459.
31 Mikkola 2010, 56.
32 Kangas 2019, 460.
ensimmäiseen parenteeliin kuuluvien henkilöiden kesken. Mikäli toinen vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret keskenään hänen osuutensa. Kuolleen veljen tai sisaren osuuden jakavat hänen lapsensa yhtä suurin osuuksin. Jos ei veljiä, sisaria tai heidän lapsiansa ole, mutta perittävän toinen vanhemmista on elossa, saa hän koko perinnön.
Jokaisessa sukuhaarassa vallitsee rajaton sijaisperimysoikeus. Perittävän veli- ja sisarpuolilla on sama perintöoikeus kuin täysveljillä ja -sisarilla, jos täyssukulaisia ei ole.33
3.4 Kolmas parenteeli
PK:n 2 luvun 3 §.n mukaan, mikäli perittävä ei ollut naimisissa, eikä häneltä jäänyt ensimmäiseen tai toiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä, siirtyy perintö perittävän isovanhemmille. Mikäli joku isovanhemmista on kuollut, perivät hänen lapsensa hänen osuutensa.
Kolmannessa parenteelissa ei ole rajatonta sijaantulo-oikeutta. Sijaantulo ulottuu
ensimmäisen polven jälkeläisiin, eli setiin, enoihin ja täteihin. Lakimääräisen perillispiirin rajana on se, että serkuilla ei ole perimysoikeutta.34
Kuvio 1: Perimysjärjestys Suomessa 3.5 Perimyksen esteet
PK:n 15 luvun 1 §:n mukaan perintöön tai testamenttiin ei ole kellään oikeutta sen jälkeen, jonka kuoleman hän on aiheuttanut tahallisesti rikollisella teolla. Mikäli teko ei ole ollut
33 Kangas 2013, 407.
34 Kangas 2019, 463.
Kolmas parenteeli
Perittävän isovanhemmat sekä heidän jälkeläisensä, sedät, enot ja tädit
Toinen parenteeli
Perittävän vanhemmat, veljet, sisaret sekä heidän jälkeläisensä, veli- ja sisarpuolet ja heidän jälkeläisensä
Ensimmäinen parenteeli
Perittävän lapset ja lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne.
tahallinen tai tekijä on ollut syyntakeeton, teko ei vaikuta perillisen oikeuteen35. PK:n 15 luvun 2 §:n mukaan jonkun hävittäessä tai salatessa tahallansa perittävän testamentin, oikeus voi julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen. Osallisuus kyseiseen toimeen voi myös aiheuttaa perintöoikeuden menetyksen. PK:n edellyttämällä tavalla teon on oltava tahallinen. Perinnöttömäksi tehdyn osuus menee henkilölle, joka olisi ollut oikeutettu perintöön edellyttäen, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.36
Tapauksessa KKO:1994:120 B oli tahallaan surmannut molemmat vanhempansa. Hänellä oli kuitenkin mielisairaus ja hänet todettiin syyntakeettomaksi. Tällöin hänen ei katsottu aiheuttaneen vanhempiensa kuolemaa perintökaaren 15 luvun 1 § tarkoittamalla tavalla tahallisella rikollisella teolla. Perimyksen estettä ei syntynyt, jolloin B ei menettänyt oikeutta perintöön.
3.5.1 Perinnöttömäksi tekeminen
Sekä rintaperillisellä että ottolapsella on oikeus lakiosaan, jota on testamentilla yleisesti mahdotonta tehokkaasti loukata. Myöskään lesken oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana ei yleisesti voida tehokkaasti estää testamentilla. Rintaperillinen voidaan tehdä kokonaan perinnöttömäksi, jos tietyt lain edellytykset täyttyvät.37 Näistä edellytyksistä säädetään PK:n 15 luvun 4 §:ssä. Niitä ovat perittävän, hänen perimispolvessansa olevan sukulaisen,
ottolapsen tai tämän jälkeläisen tahallinen ja syvä loukkaaminen rikoksella tai jatkuva
kunniattoman tai epäsiveellisen elämän viettäminen. Samoilla edellytyksillä voidaan määrätä, ettei leskellä ole hänen PK:n 3 luvun 1a §:n mukaista vähimmäissuojaa.
Kuten edellä mainittiin, toinen perinnöttömäksi tekemisen perusteista on tahallinen ja syvä loukkaaminen rikoksella. Teon on oltava oikeudenvastainen eli teon tulee olla rikoslain mukaisesti säädetty rangaistavaksi. Tuomioistuin tekee lopullisen arvion perillisen menettelystä. Perinnöttömäksi tekeminen ja sen peruste tulee mainita testamentissa.
Kuitenkaan pelkkä väite tällaisesta rikokseen syyllistymisestä ei riitä. Tämä on näytettävä toteen, koska perillisen suojana on syyttömyysolettama.38
Toinen perusteista on kunniattoman ja epäsiveellisen elämän viettäminen. Lain viittaamalla kunniattomalla ja epäsiveellisellä elämällä ei tarkoiteta yksittäistä tekoa tai tilapäistä käyttäytymistä. Arviointi tapahtuu kokonaiskuvan perusteella, johon vaikuttaa elämäntapa ja
35 Kangas 2012, 355.
36 Kangas 2012, 355.
37 Kangas 2012, 355.
38 Aarnio & Kangas 2016, 145.
käyttäytyminen. Useimpiin tapauksiin, joihin säännöstä on sovellettu, on liittynyt perillisen alkoholisoituminen ja siihen liittyvä perheen hyvinvoinnista huolehtimisen laiminlyönti.39 3.5.2 Lesken jäämistöoikeudellisen suojan esteet
PK:n 3 luvun 7 §:n mukaan puolisolla ei yleisesti ole oikeutta periä ensiksi kuollutta puolisoa, jos he olivat tehneet hakemuksen avioliiton purkamisesta tai asumuserosta tai kanne
avioerosta tai asumuserosta oli vireillä perittävän kuollessa. Poikkeuksellisesti on mahdollista, että puoliso voi periä avioeron vireilläolosta huolimatta. Tämä voi olla esimerkiksi silloin mahdollista, jos puolisot ovat sopineet avioliiton jatkuvan eroprosessista huolimatta.
Vedottaessa tällaiseen sovintoon, tulee se näyttää toteen.40
KKO:2016:60 tapauksessa A ja B olivat menneet naimisiin vuonna 2005. A haki avioeroa vuonna 2010. B kuoli vuonna 2011 ilman rintaperillisiä avioeron harkinta-ajan ollessa käynnissä. B:n perilliset vaativat, että A:lla ei ollut oikeutta B:n jäämistöön, koska
avioerohakemus oli tehty ja että keskinäinen testamentti olisi tehoton. A kiisti väitteet, koska hänen mukaansa heillä oli hyvin läheinen suhde B:n kuolemaan asti ja avioerohakemuksella A oli halunnut, että B suhtautuisi vakavammin hänen liialliseen alkoholinkäyttöönsä. Korkein oikeus puolsi käräjäoikeuden tuomiota eli kanne hylättiin, koska katsottiin että A oli näyttänyt toteen, ettei estettä perimykselle ole avioerohakemuksesta huolimatta.
3.6 Valtionperintö
PK:n 5 luvun 1 §:n mukaan, jos perittävällä ei ole perillisiä, perintö menee valtiolle.
Edellytyksenä on myös, että perillinen ei ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla.
Ahvenanmaan maakunnassa vakinaisesti asuneen ja ilman perillisiä kuolleen henkilön perintö menee maakunnalle.41
Valtio ei ole kaikissa tapauksissa lopullinen jäämistöomaisuuden saaja. Perintö voidaan osaksi tai kokonaan luovuttaa perittävän viimeiselle asuinkunnalle tai kiinteistön sijaintikunnalle.
Luovuttaminen voi tulla kyseeseen, jos ei ole erityistä syytä omaisuuden pitämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin. Perintöomaisuus tai siitä osa voidaan luovuttaa perittävän läheiselle, jos luovutusta voidaan pitää kohtuullisena olosuhteet huomioon ottaen. Saajan voi olla luonnollinen henkilö, jota perittävä on pitänyt itselleen läheisenä, mm. avopuoliso. Valtioperintöasioissa jäämistöasioiden hoidosta vastaa Valtiokonttori.42
39 Kangas 2019, 465.
40 Kangas 2012, 357.
41 Kangas 2018, 347.
42 Kangas 2018, 348-349.
4 Aviopuolison asema
Vuonna 1966 PK:n tullessa voimaan leski sai perimysoikeuden. Puoliso sai aseman perillisenä, kun perittävällä ei ollut lapsia. Lesken asemaa vahvistettiin 1983 esineellisellä
suojajärjestelmällä, joka sisällytettiin PK:n 3 lukuun osittaisuudistuksena.43 Vuonna 1976 lesken asemaa vahvistettiin tasinkoprivilegillä. Lesken asemaa vahvistettiin edelleen vuonna 1983 kun PK:een sisällytettiin jakamattomuussuoja eli se, että pääsääntöisesti kuolinpesä jää lesken hallintaan jakamattomana, ellei perillinen tai yleistestamentinsaaja vaadi jakoa.
Tästäkin huolimatta leskellä on oikeus pitää puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto ja sen mukana oleva asuinirtaimisto jakamattomana hallinnassaan, jos leskellä ei ole omaa sopivaksi katsottavaa asuntoa.44
Tässä opinnäytetyössä käsitellään ns. tavallisia avioliittoja. On kuitenkin syytä huomioida, että on olemassa myös lumeavioliittoja. Lumeavioliitto on täysin pätevä liitto, joka on
solmittu hyödyn saamiseksi ja joka toimii osapuolille mm. keinona rajan ylitse pääsemiseksi.45 4.1 Lesken enimmäis- ja vähimmäissuoja
PK:n 3 luvun 1a §:n eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, ellei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu. Tämä oikeus säilyy leskellä, vaikka perittävä olisi tehnyt testamentin jonkun muun henkilön hyväksi. Tällöin testamentinsaaja saa omaisuuden hallintaansa ilman
rajoituksia lesken hallintaoikeuden päätyttyä.46 Tämä on lesken enimmäissuoja. Vaikka leski saa hallita jäämistöä jakamattomana, ei se anna leskelle perillisen eikä omistajan
oikeusasemaa. Omistusoikeus siirtyy perimyssäännösten tai testamentin mukaisesti. Lesken elinaikana omistajan mahdollisuus mm. myydä tai pantata lesken käyttöoikeuden rajoittamaa omaisuutta ovat rajoitetut.47
Mikäli perittävä oli avioliitossa, hänen jäämistönsä suuruus määräytyy
aviovarallisuussäännösten perusteella. Jos leskellä ei ole avio-oikeutta mihinkään ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen, leskellä on siitä huolimatta oikeus hallita jäämistöä jakamattomana. Sillä ei ole merkitystä, miten avio-oikeus on poissuljettu. Jäämistön säilymiseen jakamattomana vaikuttaa jäämistön laajuus ja rintaperillisten halukkuus jakaa jäämistö lesken eläessä, sillä rintaperillisellä on oikeus vaatia jakoa. On mahdollista, että rintaperillinen haluaa vaatia jakoa lesken eläessä, jos esimerkiksi jäämistöön kuuluu asunnon
43 Mikkola 2010, 34–35.
44 Gottberg 2013, 110-111.
45 Kangas 2013, 104.
46 Kangas 2019, 501.
47 Mikkola 2010, 36.
ja tavanomaisen asuntoirtaimiston lisäksi paljon muuta omaisuutta.48 Jos jakoa vaaditaan, lesken suoja muuttuu vähimmäissuojaksi. Tällöin perinnönjaossa on jätettävä huomioimatta puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto tai muu jäämistöön kuuluva eloonjääneen puolison kodiksi sopiva asunto, jollei lesken varallisuuteen sisälly hänen kodikseen sopivaa asuntoa. Lisäksi tavanomainen asuntoirtaimisto tulee aina jättää lesken hallintaan.49
Lesken oikeuden on mahdollista kohdistua ainoastaan jäämistön säästöön. Tilanteessa, jossa kuolinpesällä on velkoja enemmän kuin säästöä, ei lesken hallintaoikeutta ole. Lesken jakamattomuussuoja ei ole riippuvainen seuraavista tekijöistä: jäämistön määrä, avioliiton kesto, avio-oikeus, lesken ikä sekä lesken muu varallisuus.50
Leski ei ole enimmäis- tai vähimmäissuojan perusteella kuolinpesän osakas. Hän voi poikkeuksellisesti olla osakas, jos hän on yleistestamentin saaja. Hän voi olla osakas myös osituksen toimittamiseen saakka, jos puolisoilla tai toisella heistä oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen.51
4.2 Avioehto
Avioliittolain (234/1929, myöhemmin AL) 2 luvun 35 §:n mukaan molemmilla puolisoilla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus kohdistuu siihen omaisuuteen, joka puolisoilla oli avioliittoa solmittaessa sekä avioliiton aikana kertyneeseen omaisuuteen. Puolisot voivat kuitenkin sopia asiasta toisin ja se onnistuu avioehtosopimuksella.52Avioehtosopimuksella puolisot voivat määrätä, että mikä on avio-oikeuden alaista omaisuutta ja mikä avio- oikeudesta vapaata omaisuutta. Mahdollisuus avioehtosopimuksen tekoon säilyy siihen asti, kunnes avioeroa koskeva asia tulee vireille. Puolisot voivat solmia avioehtosopimuksen jo ennen avioliittoon vihkimistä, kunhan he ovat kihlautuneet.53
AL:n 3 luvun 42 §:n mukaan avioehtosopimus tulee tehdä kirjallisesti. AL:n 6 luvun 66 §:n mukaan avioehtosopimuksen tulee olla päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu sekä kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. AL 3 luvun 43 §:n mukaan se on lisäksi annettava Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtionvirastolle rekisteröitäväksi. Rekisteröinti on tehtävä ennen avioeron vireille tuloa tai puolison kuolemaa.54
48 Aarnio & Kangas 2016, 108.
49 Kangas 2019, 457–458.
50 Kangas 2019, 502.
51 Aarnio & Kangas 2016, 106.
52 Norri 2017, 20.
53 Lohi 2016, 108–109.
54 Gottberg 2013, 19.
Avio-oikeudesta voidaan määrätä usealla eri tavalla. Avioehtosopimuksen tyyppejä voi esimerkiksi olla: 1) avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva avioehto, osittainen avioehto, yksipuolinen avioehto tai avio-oikeuden palauttava avioehto.55 Avio-oikeuden täydellisesti poissulkevassa avioehdossa avio-oikeus suljetaan molemminpuolisesti kokonaan pois.
Osittaisessa avioehdossa puolisot määräävät avio-oikeudesta vapaaksi osan heidän omaisuudestansa. Määräys voi esimerkiksi koskea tiettyä omaisuuserää tai omaisuuslajia.
Yksipuolisella avioehdolla puolisot yleensä sopivat, että osa toisen puolison omaisuudesta jää avio-oikeuden ulkopuolelle, kun taas toisen puolison omaisuus pysyy avio-oikeuden alaisena.
Avio-oikeuden palauttavalla avioehdolla on esimerkiksi mahdollista palauttaa avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, joka olisi muutoin ollut avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta. Tämä on mahdollista silloin, kun puolisoilla on avio-oikeus omaisuuteen, joka on aiemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella avioehdon ulkopuolista omaisuutta. Lisäksi avio-oikeuden palauttava avioehto on mahdollista, kun puolisot toimittavat avioliiton aikana osituksen.56 Omaisuus voi olla muistakin syistä avio-oikeuden ulkopuolella. Testamentintekijä voi
esimerkiksi määrätä testamentissaan, ettei testamentinsaajan aviopuolisolla ole avio-oikeutta saatuun omaisuuteen. Lahjanantaja voi määrätä samalla tavalla lahjakirjassa. Myös
vakuutuksenottaja voi määrätä, ettei edunsaajan aviopuolisolla ole avio-oikeutta vakuutuskorvaukseen. Määräykset ovat sitovia puolisoita kohtaan.57
4.3 Ositus
Jotta ositus voidaan toimittaa, tulee sille olla ositusperuste. Ositusperuste voi olla avioero tai puolison kuolema.58 Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan jälkimmäistä perustetta. Ositus tai mahdollinen omaisuuden erottelu suoritetaan ennen kuolleen puolison jälkeen tehtävää perinnönjakoa59. Osituksella tarkoitetaan toimitusta, jolla toteutetaan avio-oikeus.
Osituksella katkaistaan puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde, jolloin myös
aviovarallisuusjärjestelmän vaikutukset lakkaavat. Avio-oikeuden nojalla puolisolle kuuluu puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä.60
Osituksessa perittävälle tuleva avio-osa on jäämistö, johon rintaperillisen ja lesken oikeus kohdistuu61.
Yleisesti avio-oikeuden piiriin kuuluu kaikki puolisoiden omaisuus riippumatta siitä, milloin se on saatu. Omaisuus, joka on saatu ositusperusteen syntymisen jälkeen, ei kuulu avio-oikeuden
55 Lohi 2016, 113.
56 Lohi 2016, 113–114.
57 Gottberg 2013, 21.
58 Mikkola 2012, 147.
59 Kangas 2012, 425.
60 Mikkola 2021, 96, 98.
61 Aarnio & Kangas 2016, 108.
piiriin, lukuun ottamatta avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuottoa.62 Mikäli puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, niin enemmän omistavalta puolisolta siirtyy vähemmän omistavalle puolisolle omaisuutta tai rahaa eli tasinkoa. Mikäli puolisot ovat määränneet osan omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle, ei sitä lähtökohtaisesti oteta huomioon
tasinkolaskelmassa.63
Puolisoiden varat ja velat käydään läpi ja luetteloidaan perunkirjoituksen yhteydessä. Velat, jotka perittävälle on kertynyt, tulee maksaa perittävän kuoleman jälkeen. Mikäli puolison velkojen määrä on suurempi kuin hänen varallisuutensa määrä, noudatetaan nollasääntöä, jolloin omaisuuden säästöksi merkitään nolla euroa.64
Jos rintaperillisiä ei ole, ositusta ei suoriteta vaan leski saa kaiken perittävän omaisuuden.
Jos puolisot ovat sulkeneet avio-oikeuden pois, niin ositusta ei suoriteta silloinkaan.65 Mikäli ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen saisi sillä perusteetonta etua, voidaan ositusta sovitella.66
Tapauksessa KKO:2003:29 A ja B olivat ehtineet olla avioliitossa kuukauden, kunnes avioliitto päättyi A:n kuoleman johdosta. Ennen avioliittoa he olivat jo eläneet yhteistaloudessa neljä vuotta. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Omaisuus, joka oli ositettavana, koostui melkein kokonaan A:n asunto-osakkeista ja muusta omaisuudesta, jotka hänellä oli jo ollut ennen yhteiselämän alkua. A:n perilliset olivat vaatineet, että ositusta sovitellaan. Ositusta soviteltiin, koska B olisi muuten saanut perusteetonta taloudellista hyötyä.
Tapauksessa KKO:2013:13 A ja B olivat olleet avioliitossa, ja sitä ennen jo kauan asuneet yhdessä. Pian avioliiton solmimisen jälkeen B joutui palvelukotiin. Myös A joutui palvelukotiin hieman myöhemmin. A:lla ja B:llä ei ollut yhteisiä lapsia. A ja B kuolivat peräkkäisinä
vuosina. Omaisuus, jota ositettiin, oli lähes kokonaan A:n sellaista omaisuutta, jonka hänellä oli ennen yhteiselämän alkamista. Ositusta soviteltiin, sillä B:n kuolinpesä olisi muuten saanut perusteetonta taloudellista hyötyä. Voidaan todeta, että on hyvä olla olemassa osituksen sovittelumahdollisuus, sillä olisi kohtuutonta, että toinen hyötyisi tällaisissa tapauksissa taloudellisesti.
4.4 Tasinkoprivilegi
Lesken oikeus käyttää tasinkoprivilegiä astui voimaan 1976. Tasinkojakoa tehtäessä enemmän omistava puoliso joutuu luovuttamaan toiselle omaisuutta tasinkona sen verran, että heidän
62 Mikkola 2021, 98.
63 Gottberg 2013, 15.
64 Mikkola 2021, 98, 100-101.
65 Norri 2017, 372–373.
66 Gottberg 2013, 15.
avio-oikeusosuutensa tulevat yhtä suuriksi. Tästä voidaan lukea pois tilanne, jossa tasinkojako toimitetaan puolison kuoleman johdosta. Tällöin leskeä suojaa tasinkoprivilegi, josta
säädetään AL:n 103 §:ssä.67 103 §:n mukaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävässä osituksessa eloonjäänyt puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Tasinkoprivilegin käyttö vähentää kuolinpesän arvoa, sillä enemmän omistava leski ei joudu luovuttamaan omaisuuttaan kuolinpesälle. Tämä oikeus on henkilökohtainen, eikä se voi siirtyä hänen perillisilleen. Jotta tasinkoprivilegiä voidaan osituksessa käyttää, on siitä tehtävä ilmoitus. Ilmoitus tehdään yleensä ennen osituksen reaalista vaihetta.68 Tasinkoprivilegiin vetoaminen realisoituu vain osituksessa. Perukirjaan tehty maininta tasinkoprivilegin käytöstä on tässä suhteessa vaikutukseton. Leski voi halutessaan käyttää tasinkoprivilegiä myös osittain.69
Jos taas ensiksi kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, kuolinpesän tulee antaa tasinkoa leskelle. Leski saa tällöin puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteismäärästä puolet. Tasinko suoritetaan osituksessa, jossa todetaan mitä omaisuutta leski saa ja mitä jää perillisille.70 Kun kuolinpesälle syntyy tasingonmaksuvelvollisuus, vaikuttaa se mm. perillisten ja legaatinsaajien asemaan. Voi olla, että tasingonmaksusta johtuen legaattia ei pystytä maksamaan.71
Esimerkkitapaus: A on kuollut. A:lla ja B:llä oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen. A:n omaisuuden arvo on 200 00 euroa ja B:n omaisuuden arvo 100 000 euroa. Velkoja heillä ei ollut. Molempien omaisuus lasketaan yhteen, josta saadaan omaisuuden arvoksi 300 000 euroa. Kun 300 000 euroa jaetaan puoliksi, tulee siitä 150 000 euroa. Koska A on varakkaampi kuin B, niin A:n kuolinpesä suorittaa tasinkoa B:lle 50 000 euroa. Tämän jälkeen kummankin omaisuuden arvo on yhtä suuri.
4.5 Omaisuuden erottelu
AL 85 §:n mukaan omaisuuden erottelu tulee osituksen sijasta kyseeseen silloin, kun puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Joissain tilanteissa tulee tehtäväksi omaisuuden erottelun lisäksi ositus, jos avio-oikeus on suljettu osittain pois72. Omaisuuden erottelemiseksi tulee olla erotteluperuste eli omaisuus voidaan erotella puolison kuoleman, vireillä olevan avioeron tai poikkeuksellisesti asumuseron johdosta. Omaisuuden erottelun voi
67 Mikkola 2010, 23.
68 Mikkola 2010, 23.
69 Lohi 2016, 584.
70 Koponen 2019, 57.
71 Lohi 2020, 32.
72 Nystén 2015, 37.
toteuttaa sopimuserotteluna tai toimituserotteluna. Sopimuserottelussa osapuolet allekirjoittavat erotteluasiakirjan kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa.
Toimituserottelussa erotteluasiakirjan allekirjoittaa ainoastaan pesänjakaja.73
Omaisuuden erottelussa kummatkin aviopuolisot pitävät oman omaisuutensa.74 Omaisuuden erottelussa omaisuus luetteloidaan osituksen tavoin, mutta puolisoiden välisten
varallisuuserojen tasausta ei tehdä. Erottelussa ei tapahdu tasingon maksamista eikä siinä tehdä osituslaskelmaa. Erottelun jälkeen kummatkin puolisot vastaavat yhä omista
veloistaan.75 AL 89 §:n mukaan, kun omaisuutta erotellaan eikä käy ilmi eikä voida näyttää kummalle jokin irtain esine kuuluu, tai että se kuuluisi molemmille yhteisesti, katsotaan puolisoiden saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Omaisuuden erottelua käsitellään tarkemmin jäljempänä luvussa 5.2.2.
5 Avopuolison asema
Avoliittolakia valmisteltaessa tilastojen mukaan suomalaisista perheistä arviolta joka viides oli avoliittoperhe, joten se oli jo silloin hyvin tärkeä perhemuoto. Ennen kuin avoliittolaki astui voimaan ei avopuolisolla ollut voimassa olevan jäämistöoikeudellisen sääntelyn perusteella oikeutta saada taloudellista turvaa puolisoltaan jääneistä varoista, ellei vainaja ollut tehnyt testamenttia avopuolisonsa hyväksi.76 Avopuolisolla ei ole samanlaista turvaa kuin leskellä, joka oli perittävän kanssa avioliitossa. Avoleskellä ei ole oikeutta pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytettyä asuntoa. Avoleski on kuolinpesän osakas vain testamentin perusteella.77
Ennen avoliittolain voimaantuloa perintökaaren säännökset eivät ottaneet millään tavalla huomioon avopuolisoa jäämistöoikeudellisten etuuksien saajana. Avoliittotyöryhmän esityksessä avoliittolain säätämiseksi ei ollut pyrkimyksenä rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin. Ehdotetuissa säännöksissä pyrittiin löytämään tasapaino avopuolisoiden valinnanvapauden ja heikomman suojan välillä. Vähimmäissuojasääntelyn avulla on mahdollista estää parisuhteen osapuolen perusteeton taloudellinen hyötyminen toisen kustannuksella ja turvata taloudellisesti tai sosiaalisesti heikommassa asemassa olevan asumista parisuhteen päättyessä. Yksi merkittävistä ehdotuksista oli, että perintökaaren 8
73 Kangas 2019, 400.
74 Mikkola 2012, 146.
75 Nystén 2015, 40-41.
76 HE 37/2010 vp, 4.
77 Koponen 2019, 60–61.
luvun 2 §:n tehtäisiin muutos, jolla avopuoliso lisättäisiin puolisoavustukseen oikeutettujen joukkoon.78
Avopuolison asema on siis hyvin erilainen; hänellä ei ole perintöoikeutta ensiksi kuolleen avopuolison jälkeen. Kun perintökaari tuli voimaan, avoliittoperheiden osuus kaikista perheistä oli alle 2 prosenttia. Tällöin ei ollut olemassa yhteiskuntapoliittista tarvetta avoliittojen sääntelyyn. Avoliitot ovat kuitenkin yleistyneet ja varsinkin nykymaailmassa avoliitot ovat tärkein nuorten parien perhemuoto. Poliittisesti avopuolisoiden
jäämistöoikeudellisen aseman parantaminen on ollut mahdollista vasta 2010-luvulla.79 Avoliittolailla mahdollistetaan suojan antaminen avopuolisille avoliiton päättymisen varalta.
Lain voimaantulon myötä merkittävä muutos avopuolisoiden asemaan on ollut mm. se, että avopuolisot voivat hakea pesänjakajaa omaisuuden erottelun toimittamiseen. Lisäksi
merkittävä muutos on ollut se, että avopuolisolla on tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeus saada hyvitystä panoksesta, jonka hän on antanut yhteistalouteen.80
Puolisoilla on laaja sopimusvapaus, riippumatta siitä, että sovelletaanko heidän avoliittoonsa avoliittolakia vai ei. Avopuolisot voivat solmia sopimuksia avoliiton ajalle sekä sen
päättymisen varalle. Tällaisiin sopimuksiin soveltuvat tavalliset sopimuksia koskevat säännökset.81
5.1 Erityislailla sääntelemätön avoliitto
Avoliitot voidaan jakaa kahteen pääryhmään, erityislailla sääntelemättömään avoliittoon ja lakisääteiseen avoliittoon eli niihin johon avoliittolaki soveltuu. Erityislailla sääntelemätön avoliitto on vailla erityistä varallisuusjärjestelmää. Avoliiton keskeisiin varallisuusoikeuden käsitteisiin kuuluvat nimiperiaate ja yhteisomistussuhde. Nimiperiaatteen mukaisesti omistajana pidetään avopuolisoa, jonka nimiin saanto on kirjattu, mikäli kirjausta ei voida osoittaa virheelliseksi. Yhteisomistussuhde syntyy silloin, kun avopuolisot hankkivat omaisuutta yhteisesti. Yhteisesti hankitun omaisuuden omistajiksi katsotaan molemmat puolisot yhtä suurin osuuksin, ellei muuta pystytä osoittamaan. Omistajansaannon mukaan sitä, joka voi näyttää hankkineensa omaisuuden kaupalla tai saaneensa sen lahjaksi tai perinnöksi, pidetään omistajana.82 Avopuolisot eivät voi sopia tehokkaasti siitä, että tietyn omaisuuden luovuttamiseen tarvittaisiin avopuolison suostumus. Avoliittoon ei siis sovelleta vallinnanrajoitusta koskevia säännöksiä.83
78 Avoliittotyöryhmä 2008, 38–39, 43.
79 Aarnio & Kangas 2016, 118–119.
80 Mikkola 2012, 138.
81 Nystén 2015, 98–99.
82 Aarnio & Kangas 2020, 53–54.
83 Mikkola 2017, 155.
Kun erityislailla sääntelemätön avoliitto purkautuu avopuolison kuolema johdosta, ei avopuolisolla ole suhteellista, arvomääräistä eikä esinekohtaista perintöoikeutta ensiksi kuolleen avopuolison jälkeen. Ensiksi kuolleen avopuolison omaisuus jaetaan hänen perillistensä kesken, ellei testamentissa ole määrätty muuta. Mikäli avoleskelle annetaan jäämistöstä vapaaehtoisesti avustusta, joutuu hän maksamaan siitä lahjaveroa toisen lahjaveroluokan mukaan. Lakisääteisessä avoliitossa oleva kuuluu avustuksen saajana ensimmäiseen veroluokkaan.84
Mikäli varallisuussuhteiden selvittelyssä on erimielisyyksiä osapuolien välillä, tulee heidän nostaa normaali riita-asian asioita koskeva kanne. Jos avopuolisolla on esineoikeudellinen vaade, ei se vanhene. Mikäli kyse on velvoiteoikeudellisesta vaateesta, voi se taas vanhentua, kuten myös perusteetonta etua koskeva vaatimus.85
5.2 Erityislailla säännelty avoliitto
Erityislailla säänneltyyn avoliittoon sovelletaan avoliittolakia. Lakisääteisen avoliiton tunnusmerkistöön kuuluu se, että parisuhteen osapuolet ovat asuneet vähintään viisi vuotta yhteistaloudessa tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Laissa sääntelemätön avoliitto muuttuu lakisääteiseksi avoliitoksi tunnusmerkistön täyttyessä.
Avoliittolaki koskee tilanteita, jossa avoliitto päättyy avoeroon tai avopuolison kuolemaan.86 Avoliittolakia sovelletaan, kun avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen vaatii
avopuolisoiden omaisuuden erottelua. Osapuolina tässä voivat olla avopuolisot, avopuoliso ja kuolleen avopuolison oikeudenomistajat taikka kuolleiden avopuolisoiden oikeudenomistajat.
Jos omaisuuden erottelu toimitetaan avopuolison kuoleman johdosta, kutsutaan sitä jäämistöerotteluksi.87
84 Kangas 2012, 328–329, 336.
85 Mikkola 2021, 32.
86 Kangas 2012, 337–338.
87 Kangas 2012, 339.
Kuvio 2: Avoliiton jakautuminen kahteen pääryhmään 5.2.1 Puolisoavustus
Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että myös avopuoliso tulisi lisätä puolisoavustukseen oikeutettujen joukkoon. Syynä oli muun muassa se, että avopuolisolla voi yhtälailla aviopuolison tavoin olla tarvetta tukeen puolison kuoleman jälkeen. Tarkoituksena olisi avopuolison toimeentulon äkillisen muutoksen pehmentäminen puolison kuoleman jälkeen.88 Avoliittolaki astui voimaan vuonna 2011, jolloin PK:n 8 luvun 2 §:ssä mainittuun
avustussäännöstöön lisättiin myös avopuoliso. Avustuksen edellytyksenä on, että eloonjäänyt avopuoliso oli perittävän kuollessa ollut tämän kanssa avoliittolaissa tarkoitetussa
avoliitossa.89 Lain tarkoittamalla avopuolisoilla tarkoitetaan vähintään viisi vuotta yhteistaloudessa asuneita osapuolia tai osapuolia, joilla on yhteinen lapsi tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. He voivat olla samaa tai eri sukupuolta.90 Avustusta ei voida antaa avoleskelle, joka on vain lyhyen aikaa elänyt lapsettomassa avoliitossa.91
Avustusta on oikeus saada, jos toimeentulo on heikentynyt avopuolison kuoleman takia ja avustus on tarpeen avolesken toimeentulon turvaamiseksi. Kun arvioidaan avustuksen tarvetta ja sen määrää, otetaan huomioon seuraavat seikat: 1) avolesken mahdollisuus turvata
toimeentulo omin varoin, omilla ansiotuloilla tai muilla tuloilla, 2) hänen ikänsä, 3) avoliiton kesto sekä 4) muut näihin verrattavat seikat.92
PK:n uudistamistarpeita selvittävä työryhmä totesi mietinnössään 2004, että parasta olisi antaa avustus tavalla, joka olisi tarkoituksenmukainen ja jäämistötahojen kannalta
88 HE 37/2010 vp, 15.
89 Aarnio & Kangas 2016, 119.
90 Koponen 2019, 62.
91 Aarnio & Kangas 2016, 119.
92 Kangas 2012, 345–346.
Avoliitot
Lakisääteiset avoliitot
Sovelletaan avoliittolakia
Erityislailla sääntelemättömät
avoliitot
Ei erityistä varallisuus- järjestelmää
kohtuullinen tapa. Yleisesti tarkoituksenmukainen suoritus voisi liittyä asumisen jatkuvuuden turvaamiseen ja yhteisen kodin säilymiseen. Eloonjääneelle avopuolisolle voitaisiin mm. antaa kodin irtaimistoa tai määräaikainen käyttöoikeus perittävän, puolisoiden yhdessä asuttuun asuntoon.93
Yleisesti avustuksella ei voida loukata rintaperillisen lakiosaoikeutta. Poikkeuksena ovat PK:n 8 luvun 2 §:n mukaisesti painavat syyt. Esimerkkinä painavasta syystä on muun muassa se, että avustus on tarpeen avustuksensaajan perustoimeentulon turvaamiseksi ja
lakiosavaatimuksen toteutus vaarantaisi avustuksensaajan kyvyn huolehtia toimeentulostaan.94
Avustus on yleisesti toteutettavissa perinnönjaossa. Jos sitä ei toimiteta, tulee avustusta vaatia viimeistään jäämistöosituksessa tai omaisuuden erottelussa. Avustusvaatimus on mahdollista esittää sopimusjaossa tai sopimusosituksessa ja se tulee esittää ennen jaon moittimisajan alkamista.95
5.2.2 Omaisuuden erottelu ja pesänjakajan hakeminen
Avoliittolain 2 luvun 4 §:n mukaan avoliiton päättyessä toimitetaan omaisuuden erottelu, mikäli avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen niin vaatii. 2 luvun 5 §:n mukaan kummatkin avopuolisot pitävät oman omaisuutensa. Omaisuuden erottelua ei ole pakko tehdä, mutta oikeus sen vaatimiseen ei vanhene. Kuolleen avopuolison oikeudenomistajat saavat oikeuden erotteluvaatimuksen esittämiseen.96
Omaisuuden erottelu voi tapahtua joko sopimuserotteluna tai toimituserotteluna.
Sopimuserottelussa osapuolet erottelevat omaisuuden sovinnollisesti. Mikäli erottelun osapuolilla on esimerkiksi riitaa tai he eivät muutoin pääse yhteisymmärrykseen keskenään, voidaan erottelu toteuttaa toimituserotteluna. Omaisuuden erottelun osapuolet voivat hakea pesänjakajaa avopuolisoiden omaisuuden erottelemiseksi. Pesänjakajaa ei voida määrätä, jos omaisuus on jo kertaalleen eroteltu. Mikäli omaisuus on osittain eroteltu, voidaan
pesänjakaja määrätä lopun omaisuuden erottelemiseksi.97 Avoliittolain 2 luvun 6 §:n mukaan, mikäli avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei saada selville eikä näytetyksi kummalle irtain esine kuuluu tai että se on yhteinen, katsotaan se avopuolisoiden yhteiseksi yhtäläisin oikeuksin. Avoliittolain 2 luvun 5 §:n mukaan yhteisomistussuhde on purettava, mikäli osapuolet niin vaativat.
93 Työryhmämietintö 2004:6 ,36.
94 Kolehmainen & Räbinä 2021, 244.
95 Kolehmainen & Räbinä 2021, 245.
96 Mikkola 2021, 26.
97 Mikkola 2021, 26–27.
Avopuolison kuoleman jälkeen tehtävää erottelua kutsutaan jäämistöerotteluksi. Tällöin osapuolina ovat avopuoliso ja kuolleen avopuolison oikeudenomistajat tai kuolleiden avopuolisoiden oikeudenomistajat.98 Avoliittolain 2 luvun 4 §:n mukaan avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen voi vaatia omaisuuden erottelun toimittamista. He voivat lisäksi hakea pesänjakajaa omaisuuden erottelun toimittamista varten. Pesänjakajaa ei määrätä ainoastaan hyvityksen ratkaisemista varten, vaan samalla on suoritettava omaisuuden erottelu. Pesänjakajaa haettaessa tuomioistuimen tulee tutkia avoliittolain soveltuminen tapaukseen. Hakijan tulee perustella hakemus joko sillä, että avopuolisot ovat asuneet vähintään 5 vuotta yhteistaloudessa tai että heillä on tai on ollut yhteinen lapsi.
Pesänjakajan toimittaessa erottelun, osapuolet osallistuvat erottelukokouksiin, joihin pesänjakaja kutsuu heidät. Pesänjakajan tehtäviin kuuluu erotteluun liittyvien
riitakysymysten ratkaisu. Erottelun lopuksi allekirjoitetaan erottelukirja tai erottelusopimus.
Erottelusopimuksen allekirjoittaa osapuolet ja kaksi esteetöntä todistajaa. Erottelukirjaan tulee ainoastaan pesänjakajan allekirjoitus.99
5.2.3 Hyvitys
Omaisuuden erottelua tehtäessä, voi tulla kyseeseen hyvityksestä sopiminen. Hyvityksestä on mahdollista sopia tai hyvitysvaatimus voidaan tehdä pesänjakajalle, joka on määrätty
omaisuuden erottelua varten. Mikäli pesänjakajaa ei ole, hyvitysvaatimus voidaan kanteella saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Hyvitysvaatimus on tehtävä viimeistään omaisuuden erottelussa tai nostamalla kanne kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.
Mahdollisuus saada hyvitystä raukeaa kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta.100 Ennen kuin avoliittolaki oli astunut voimaan, hallituksen esityksessä ehdotettiin, että avopuolisot pitäisivät oman omaisuutensa omaisuuden erottelussa. Heillä olisi kuitenkin oikeus hyvitykseen yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Edellytyksenä olisi, että avopuoliso on auttanut toista kartuttamaan omaisuuttaan avoliiton aikana ja omaisuuden erottelu omistussuhteiden perusteella johtaisi hyötymiseen toisen kustannuksella.
Esimerkkinä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta pidetään taloustyötä kotona, kun toinen avopuoliso kartuttaa omaisuuttaan työelämässä. Mikäli kodista huolehtinut avopuoliso ei saisi hyvitystä panoksestaan yhteistalouteen, töissä käynyt avopuoliso voisi saada
perusteetonta etua kotiin jääneen avopuolison kustannuksella. Oikeutta hyvitykseen ei kuitenkaan ole perusteettoman edun ollessa vähäinen ja olosuhteet huomioon ottaen.
98 Kangas 2012, 339.
99 Nystén 2015, 107.
100 Koponen 2019, 63.
Hyvityksen määrää arvioidaan puolisoiden panoksen kokonaisvaltaisen harkinnan perusteella.101
Hyvityksestä säädetään avoliittolain 3 luvun 8 §:ssä, jonka mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, mikäli hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta niin, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Tällaiseksi yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi voidaan katsoa: 1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, 2) varojen käyttö yhteiseen talouteen, 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai 4) muu näihin verrattava toiminta.
Hyvitys voi perustua myös rakennus- ja korjaustyön merkittävään panostukseen, vastaavan varallisuuden sijoittamiseen toisen omistamaan rakennukseen tai muuhun omaisuuteen tai pitkäaikaiseen hoivatyöhön kotona toisen avopuolison hyväksi.102 Tavanmukainen
huolehtiminen yhteisestä omaisuudesta tai pitkäaikaisen hoivatyön tekeminen toisen hyväksi eivät ole yleensä hyvitykseen oikeuttavia panoksia. Hyvitys voisi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos tällainen panos olisi huomattavan yksipuolinen ja pitkäkestoinen.103
Kuoleman jälkeen avopuolison perillisille siirtyy oikeus hyvitykseen. Hyvitystä voidaan vaatia myös kuolleen avopuolison perillisiltä. Jaettavana oleva jäämistö voi pienentyä, jos kuolleen avopuolison puoliso vaatii hyvitystä ja hyvityksen edellytykset täyttyvät. Yhtä lailla
jaettavana oleva jäämistö voi kasvaa, mikäli ensiksi kuolleen avopuolison perilliset tekevät hyvitysvaatimuksen elossa olevalle puolisolle. Perinnönjako voi viivästyä, jos
hyvitysvaatimuksen tekeminen on mahdollista.104
KKO:1988:27 tapauksessa A ja B olivat avoliitossa ja myös kihlautuneet sen aikana. B oli rakentanut A:n omistamalle kiinteistölle asuintalon sekä autotallin. Vastikkeena tästä he olivat sopineet, että B saa asua talossa. Työn korvauksesta muutoin ei ollut sovittu. Ennen kuin asuintalo oli valmistunut, rikkoutuivat A:n ja B:n välit siten, ettei B voinut asettua sinne asumaan. B:n työpanos oli huomattava ja yhdessä sovittu vastike rakennustyöstä oli välien rikkoutumisesta johtuen menetetty. Tästä johtuen B:llä oli oikeus kohtuulliseen rahalliseen korvaukseen A:lta.
KKO:1988:28 tapauksessa A ja B elivät avoliitossa. He olivat rakennuttaneet yhteiseen
käyttöön tarkoitetun kesämökin A:n omistamalle kiinteistölle suurimmaksi osaksi B:n varoilla.
101 HE 37/2010 vp, 1, 23.
102 Koponen 2019, 63.
103 Mikkola 2018, 4.
104 Mäkelä 2012, 198, 201.
B:llä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta käyttää mökkiä, koska A oli kuollut ennen mökin valmistumista. Asiassa ei voitu päätellä, että B olisi tarkoituksella halunnut luovuttaa mökkiin sijoittamansa varallisuuteensa nähden huomattavat varat A:lle ilman vastiketta. Tästä
johtuen B:lle syntyi oikeus saada A:n kuolinpesältä korvaus rahasijoituksestaan.
Edellä mainitut tapaukset ovat olleet korkeimman oikeuden käsiteltävänä ennen avoliittolain voimaantuloa. Kyse on perusteettoman edun palautuksesta. Tapaukset ovat otettu
havainnollistaviksi esimerkeiksi, koska korkeimman oikeuden ratkaisuja ei vielä löydy aiheesta paljoa avoliittolain voimaantulon jälkeen.
KKO:2018:5 tapauksessa B:n isä oli suorittanut merkittävän määrän rakennustyötä ilman korvausta, kun avopuolisoiden A ja B omakotitaloa rakennettiin. B:n pesänjakaja oli vaatinut A:n maksamaan hyvitystä B:n hyväksi luettavasta panoksesta. tapauksessa katsottiin, että kyseessä oli välillinen panos, joten B:llä ei ollut oikeutta hyvitykseen.
KKO:2019:69 tapauksessa A ja B olivat olleet avoliitossa usean vuoden ajan ja heillä oli lisäksi yhteinen lapsi. He olivat muutaman vuoden aikana asuneet erillä toisistansa, mutta päätyneet takaisin yhteen. Muutamien vuosien jälkeen avoliitto päättyi. Omaisuuden erottelemiseksi oli määrätty pesänjakaja ja erottelusopimus oli allekirjoitettu. A vaati hyvitystä yhteisen kodin ja B:n yrityksen hyväksi tehdystä työstä. A oli esittänyt hyvitysvaatimuksen pesänjakajalle, jonka pesänjakaja oli hylännyt. A vaati pesänjakajan ratkaisua muutettavaksi. Korkein oikeus oli samaa mieltä hovioikeuden kanssa siitä, että hyvityksen edellytykset eivät olleet
täyttyneet.
KKO:2020:65 tapauksessa avopuoliso B oli ostanut puolisosuuden kiinteistöstä, josta avopuoliso A omisti jo ennestään puolet. Avopuolisot A ja B asuivat omakotitalossa, joka sijaitsi kiinteistöllä. He olivat ottaneet yhdessä pankkilainan, mutta se oli pääasiallisesti käytetty B:n ostaman kiinteistöosuuden kauppahinnan maksamiseen ja talon korjauskuluihin.
Hyvityksen edellytyksen katsottiin täyttyvän ja B velvoitettiin maksamaan hyvitystä A:lle.
6 Avopuolison aseman parantaminen
Seuraavaksi keskitytään keinoihin, joilla avopuolison asemaa voidaan parantaa siltä varalta, että toinen puolisoista kuolee. Avopuolisot voivat parantaa toistensa asemaa testamentilla, lahjalla sekä henkivakuutuskorvauksen edunsaajamääräyksellä. Avopuolisot eivät ole ainoita, jotka näitä asiakirjoja voivat tehdä, mutta opinnäytetyössä keskitytään avopuolison aseman parantamiseen.
Mikäli avopuolisot elävät yhteisessä taloudessa ja jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, on heidän kannattavaa tehdä toistensa hyväksi täysi
omistusoikeustestamentti tai rajoitettu omistusoikeustestamentti. Kun nämä edellytykset täyttyvät, leskeksi jäänyt avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa aviopuolisoon.105 6.1 Testamentti
Avopuolisoilla on muidenkin tavoin mahdollisuus tehdä keskinäinen testamentti tai
kummankin yksin tekemä erillinen testamentti toisen hyväksi.106 Testamentilla tarkoitetaan perittävän yksipuolista tahdonilmaisua siitä, miten hän haluaa jäämistönsä jaettavaksi.
Perittävällä on vapaus valita, haluaako hän tehdä testamentin vai jaetaanko hänen omaisuutensa perintökaaren mukaisesti lakimääräisille perillisille. Perittävällä on oikeus milloin tahansa kuolemaan asti peruuttaa tekemänsä testamentti. Perittävä saa päättää vapaasti testamenttinsa sisällöstä. Hyvän tavan vastaiset ehdot ovat kuitenkin kiellettyjä.107 Testamenttia tehtäessä tulee ottaa huomioon muutamia asioita, jotta testamentti olisi pätevä. Testamentintekijän tulee olla täysi-ikäinen henkilö muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Testamentinteko-oikeus on myös alle 18-vuotiaalla, jos hän on tai on ollut naimisissa. Myöskin 15 vuotta täyttänyt henkilö voi tehdä testamentin hänen omalla työllään ansaitusta omaisuudesta. Jotta testamentin voi tehdä, on henkilöllä oltava myös riittävä ymmärrys kyseisen oikeustoimen tekemiseen. Hänen tulisi ymmärtää kyseisen oikeustoimen merkitys. Esimerkiksi muistisairas voi usein olla kykenemätön tekemään testamenttia.108 Testamentti voidaan tehdä koneella laatien tai käsin kirjoittamalla. Siinä olisi hyvä käyttää mahdollisimman selviä sanamuotoja. Lopuksi testamentti tulee allekirjoittaa. Sen tulee olla kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Testamentintekijän on allekirjoitettava tai vaihtoehtoisesti tunnustettava allekirjoituksensa heidän läsnä ollessa. Myös todistajat allekirjoittavat testamentin. Testamentintekijä voi poikkeuksellisesti pyytää toista henkilöä allekirjoittamaan testamentin alle hänen nimensä, mikäli hän sairauden tai muun pakottavan syyn takia ei kykene omakätisesti allekirjoittamaan tai edes tekemään puumerkkiä.109
Testamentit voidaan jakaa yleistestamentteihin ja erityistestamentteihin eli legaatteihin.110 PK 18 luvun 1 §:n mukaan yleistestamentinsaaja on kuolinpesän osakas eli legaatinsaaja ei ole. Yleistestamentinsaajalla on siis kuolinpesän osakkaan oikeudet ja velvollisuudet. Legaatit voidaan jakaa jakamattomasta pesästä täytettävään erityisjälkisäädökseen ja yksittäisen osakkaan osuudesta täytettävään erityisjälkisäädökseen.111 Legaatti voi olla esinelegaatti,
105 Aarnio & Kangas 2020, 64.
106 Aarnio & Kangas 2020, 54.
107 Mikkola 2010, 91.
108 Norri 2017, 79–80.
109 Norri 2017, 95–96, 99–100.
110 Kolehmainen & Räbinä 2020, 126.
111 Kolehmainen & Räbinä 2020, 126–127.
raha- eli velvoiteoikeudellinen legaatti tai käyttö- tai tuotto-oikeustestamentti. Legaatiksi tulkitaan myös siis määräys, jolla testamentinsaaja saa tietyn omaisuuden käyttö- tai tuotto- oikeuksin.112
6.1.1 Täysi omistusoikeustestamentti
Perittävä voi tehdä täyden omistusoikeustestamentin avopuolisolleen. Täydellä
omistusoikeustestamentilla testamentin saajalle voidaan antaa rajoittamaton määräysvalta omaisuuteen. Tällöin testamentin saaja voi luovuttaa omaisuutta vastikkeellisin ja
vastikkeettomin oikeustoimin, käyttää omaisuutta velkansa vakuutena ja tehdä omaisuudesta testamentin. Nämä oikeudet koskevat sekä kiinteää että irtainta omaisuutta. Hän saa myös hyväkseen omaisuuden koron ja tuoton joutumatta tekemään siitä tiliä kellekään. Hän saa siis käyttää omaisuuden ja sen tuoton siihen tarkoitukseen, mihin hän haluaa. Mikäli perittävä haluaisi turvata testamentilla samanaikaisesti puolison ja rintaperillisten aseman, tämän tyyppinen testamentti ei useinkaan ole sopivin ratkaisu.113
6.1.2 Vallintatestamentti eli rajoitettu omistusoikeustestamentti
Rajoitetussa omistusoikeustestamentissa omaisuudelle määrätään perättäisseuraanto.
Perättäisseuraanto on yleinen puolisoiden tekemissä keskinäisissä testamenteissa. Näissä omaisuus on yleisesti määrätty ensin eloonjääneelle puolisolle ja molempien kuoltua toissijaiselle saajalle. Tällainen toissijaismääräys estää ensisaajaa määräämästä
jälkisäädöksin saamastaan omaisuudesta testamentilla. Testamentin saaja saa ainoastaan rajoitetun omistusoikeuden, vaikka testamentissa lukisikin ”täysi omistusoikeus”.114
PK:n 12 luvun 1 §:n mukaan, mikäli testamentissa on määrätty omaisuuden menevän puolison oikeuden lakattua muulle henkilölle, tulee vastaavasti soveltaa PK:n 3 luvun säännöksiä, jollei testamentista muuta johdu. Tätä ei kuitenkaan sovelleta avopuolisoiden keskinäiseen
testamenttiin. Tästä johtuen avopuolisoiden on määrättävä testamentissa yksityiskohtaisesti heidän omaisuutensa jaosta molempien kuoltua.115
6.1.3 Käyttöoikeustestamentti
Käyttöoikeustestamentilla on mahdollista turvata käyttöoikeuden saajan asema ja
toissijaisten perillisten asema. Käyttöoikeuden saajalla ei ole oikeutta määrätä omaisuudesta elinaikanaankaan eikä hän voi määrätä siitä testamentilla. Käyttöoikeuden saajan ei tarvitse maksaa perintöveroa, vaan velvollisuus on omistajalla. Omistaja voi kylläkin vähentää
112 Aarnio & Kangas 2015, 56.
113 Aarnio & Kangas 2015, 619–620, 622.
114 Aarnio & Kangas 2015, 623, 639.
115 Aarnio & Kangas 2015, 634.
