Mikä on riittävä penetraatio? – Raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen kahden naisen välillä
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 8.6.2020
Tekijä: Anu Puustinen 276562 Ohjaajat: Heikki Kallio
Matti Tolvanen
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos Tekijä
Anu Puustinen Työn nimi
Mikä on riittävä penetraatio? – Raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen kahden nai- sen välillä
Pääaine
Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Aika 8.6.2020
Sivuja XVIII + 63
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaisen raiskauksen tunnusmerkistön täytty- minen kahden naisen välillä. Jos raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, niin kyseeseen tulee sa- maisen lain 4 §:n mukainen seksuaaliseen tekoon pakottaminen. Raiskauksen tunnusmerkistöön kuuluu rikoslain 20 luvun 10 §:n mukainen sukupuoliyhteys, joka vaatii penetraatiota.
Tutkielmassa käytetään sekä lainopillista että empiiristä metodia. Tutkielmassa systematisoi- daan ja tulkitaan termiä ”sukupuolielin” seksuaalirikoslainsäädännön sukupuoliyhteyden määri- telmässä ja tarkastellaan termin yhteensopivuutta lääketieteen kanssa. Empiirisen tutkimuksen aineistona ovat syyttäjien, tuomareiden ja lääkäreiden haastattelut. Haastatteluiden avulla ana- lysoidaan teknisten todisteiden hankintaa, mihin syyte voisi kaatua juuri naisten välisissä rais- kausrikoksissa sekä tuomareiden tulkintaa sukupuoliyhteydestä.
Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että lainsäätäjän käyttämä naisen sukupuolielin ei kohtaa lääketieteen käyttämän sukupuolielimen kanssa. Lääketieteessä katsotaan naisen suku- puolielimiksi sekä ulkoiset että sisäiset sukupuolielimet, mutta sekä lainsäätäjä että lainkäyttäjä tarkoittavat naisen sukupuolielimellä vain naisen sisäisiä sukupuolielimiä. Rikoslain 20 luvun 10 §:n määritelmäsäännös on sukupuolineutraali, eikä sukupuoliyhteyden määritelmää ole tar- vetta muuttaa, jos lainsäädännössä käytettäisiin lääketieteen tarkoittamaa naisen sukupuolielintä.
Avainsanat
raiskaus, seksuaaliseen tekoon pakottaminen, sukupuoliyhteys, penetraatio
SISÄLLYS
LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XVII KUVIOT JA TAULUKOT ... XVIII
1 JOHDANTO... 1
1.1 Tausta, tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 1
1.2 Tutkimusmetodit ... 4
1.2.1 Lainopillinen tutkimus ... 4
1.2.2 Empiirinen tutkimus ... 5
1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne ... 6
2 SEKSUAALIRIKOSLAINSÄÄDÄNNÖN HISTORIA ... 8
2.1 Rikolliset homoseksuaalit ... 8
2.2 1970-luvun muutokset ... 9
2.3 Vuoden 1999 kokonaisuudistus ja 2000-luvun muutokset ... 11
2.4 Muut pohjoismaat ... 14
2.4.1 Ruotsi ... 14
2.4.2 Norja ... 16
2.4.3 Tanska ... 17
2.4.4 Yhteenveto ... 19
3 RAISKAUS RIKOKSENA ... 21
3.1 Lain ja lääketieteellisen termistön kohtaaminen ... 21
3.2 Todellinen väkivallan uhka ... 27
3.3 Sukupuoliyhteys ja seksuaalinen olennaisuus ... 32
3.4 Muut Pohjoismaat ... 38
3.4.1 Ruotsi ... 38
3.4.2 Norja ... 40
3.2.3 Tanska ... 41
3.2.4 Yhteenveto ... 43
4 RAISKAUSRIKOKSET RIKOSPROSESSISSA ... 44
4.1 Tutkimuksen arviointi ja laadullinen tutkimusote ... 44
4.2 Todisteiden hankinta ja näytteenotto ... 47
4.3 Syyttäjien näkemykset naisten välisistä seksuaalirikoksista... 50
4.4 Tuomarien näkemykset 10 §:n sukupuoliyhteydestä ... 55 5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 58 LIITTEET ... 64
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis, Oikeudellisen ajattelun perusteista. Vammalan kirjapaino 1971.
Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsingin yliopiston oikeustie- teellisen tiedekunnan julkaisut 2011.
Alastalo, Marja – Åkerman, Maria – Vaittinen, Tiina, Asiantuntijahaastattelu, s. 181–197 teoksessa Hyvärinen, Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna (toim.), Tutki- mushaastattelun käsikirja. Vastapaino 2017.
Autio, Tiina-Liisa – Karjala, Anna, Lieventävistä ja ankaroittavista asianhaaroista raiskaus- rikoksissa, s. 69–99 teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Kankaanrinta, Veera (toim.), Rangaistuksen määrääminen. Helsingin hovioikeus 2012.
Backman, Eero, Rikoslaki ja yhteiskunta I. Teoreettinen erittely rikosoikeuden tieteenkäsi- tyksistä 1800-luvulla ja sen konkretisointi moraaliin, uskonnon ja rikoslain suhteisiin Suomessa vuosina 1894–1917. Vammalan kirjapaino Oy 1976.
Bildjuschkin, Katriina – Nipuli, Suvi, Seksuaaliväkivallan uhrin hoitoketju. THL 2018.
Corrigan, Rose, Up Against a Wall: Rape Reform and the Failure of Success. New York University press 2013.
Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Suomentanut Markus Wahlberg. Edita 2005.
Frände, Dan – Wahlberg, Markus – Matikkala, Jussi, Yksityisyys, rauha, kunnia ja vapaus, s. 367–496 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2018.
Ervasti, Kaijus, Eräitä näkökohtia empiirisen tiedon hyväksi käyttämisestä oikeustieteessä.
Lakimies 3/1998 s. 364–388.
Ervasti, Kaius, Empiirinen oikeustutkimus, s. 9–16 teoksessa Lindfors, Heidi (toim.), Em- piirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 64.
Helsinki 2004.
Ervasti, Kaijus, Lakimies, oikeus ja yhteiskunta – Oikeus yhteiskunnallisena käytäntönä.
Kirjapaino Oy 2017.
Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino 1998.
Eskola, Jari – Vastamäki, Jaana, Teemahaastattelu: Opit ja opetukset, s. 26–44 teoksessa Aaltola, Juhani – Valli, Raine (toim.), Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin va- linta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. PS-kustannus 2010.
Halsos, Martin Skaug, Norway 1842-1972: When Public Interest Demands, s. 91–116 teo- ksessa Rydström, Jens – Mustola, Kati (toim.), Criminally Queer. Homosexuality and Criminal Law in Scandinavia 1842–1999. Aksant Academic Publishers 2007.
Hanhirova, Marjaana, Väkivaltaa kokeneen naisen hoito, s. 592–595 teoksessa Rasimus, Mirja (toim.), Sairaanhoitajan käsikirja. Duodecim 2013.
Heikkilä, Tarja, Tilastollinen tutkimus. Edita 2014.
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula, Tutki ja kirjoita. Bookwell Oy 2013.
Honkatukia, Päivi, ”Ilmoitti tulleensa raiskatuksi” – Tutkimus poliisin tietoon vuonna 1998 tulleista raiskausrikoksista. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 180. Oi- keus 2001:2. (Honkatukia 2001a)
Honkatukia, Päivi, Miten raiskausta kuvataan rikosilmoituksissa? Oikeus 3/2001, s. 366–
372. (Honkatukia 2001b)
Huovila, Mika, Oikeuslähdeoppi ja oikeudellinen argumentaatio rikostuomion perusteluissa s. 13–99 teoksessa Huovila, Mika – Lahti, Raimo – Ojala, Timo (toim.), Rikostuomion perusteleminen. Helsingin hovioikeus 2005.
Isotalo, Anu, Nuoriin kohdistuva seurustelusuhdeväkivalta poliisin rikosilmoitusaineistossa.
Oikeus 4/2017, s. 442–462.
Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. Alma Talent Oy 2018.
Jokila, Helena, Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2010.
Kainulainen, Heini, Raiskattu? Tutkimus raiskausten käsittelemisestä rikosprosessissa. Oi- keuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 212. Oikeus 2004:16. (Kainulainen 2004a)
Kainulainen, Heini, Teemahaastattelut kriminologisessa tutkimuksessa, s. 17–26 teoksessa Lindfors, Heidi (toim.), Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutki- muslaitoksen tiedonantoja 64. Helsinki 2004. (Kainulainen 2004b)
Kaitue, Sanna – Noponen, Tanja – Slåen, Anne, Yleistä, muttei yksityistä: Oikeudelliset keinot lähisuhdeväkivallasta selviytymiseen. Edita 2007.
Kallio, Heikki, KKO 2017:69 Raiskausrikoksen törkeysarviointi. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2017: II. Alma Talent Oy.
Kallio, Heikki, Stripteasetanssija seksikaupan kohteena – eroottisen esityksen seuraaminen ja rikosvastuu. Lakimies7–8/2016, s. 1080–1099.
Karhumäki, Eliisa – Lehtonen, Mari – Nieminen, Kari – Syrjäkallio-Ylitalo, Marja, Päästä varpaisiin. Ihmisen anatomia ja fysiologia. Edita 2006. (Karhumäki ym. 2006)
Karlsson, Fred, Yleinen kielitiede. Gaudeamus 2016.
Karma, Helena – Pohjonen, Soile, Oikeusjärjestys ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistäminen, s. 95–111 teoksessa Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.), Väkivalta – Seu- raamukset ja haavoittuvuus. Talentum 2006.
Keinänen, Anssi – Väätänen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin, s. 1–21 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oi- keustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex 3.3.2015 [www.edilex.fi/artikkelit/14917]
Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 1–22 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellis- ten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex 30.6.2015 [www.edilex.fi/artikkelit/1546]
Krokfors, Kirsi, Rikossäännösten teleologisesta tulkinnasta, s. 55–72 teoksessa Lahti, Raimo – Ojala, Timo (toim.), Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit. Helsingin hovioikeus 2004.
Kulla, Heikki, Suppea tulkinta korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä. Lakimies 2/2015, s. 151–169.
Kunnamo, Ilkka – Varonen, Helena – Nyberg, Peter – Alenius, Heidi – Ellonen, Markku – Hiltunen, Liisa – Jousimaa, Jukkapekka – Keinänen-Kiukaanniemi, Sirkka – Leino, Kimmo – Mattila-Lind, Sirpa – Mäkelä, Marjukka – Paakkari, Pirkko – Pettersson, Tom – Pitkälä, Kaisu – Saarelma, Markku – Seppänen, Matti – Toivanen, Anu, Lää- kärin käsikirja. Duodecim 2002. (Kunnamo ym. 2002)
Kuula, Arja, Tutkimusetiikka. Aineistojen hankita, käyttö ja säilytys. Vastapaino 2006.
Langsted, Lars Bo – Garde, Peter – Greve, Vagn, Criminal law in Denmark. The Nether- lands 2011.
Lappi-Seppälä, Tapio - Hakamies, Kaarlo - Koskinen, Pekka - Majanen, Martti - Melander, Sakari - Nuotio, Kimmo - Nuutila, Ari-Matti - Ojala, Timo - Rautio, Ilkka: Rikosoi- keus. Alma Talent 2013- jatkuva julkaisu. (Lappi-Seppälä ym.)
Lauerma, Petri, Kieli, s. 51–54 teoksessa Heikkinen, Vesa – Voutilainen, Eero – Lauerma, Petri – Tiililä, Ulla – Lounela, Mikko (toim.), Genreanalyysi. Gaudeamus 2015.
Launiala, Mika, Obiter dictum – prejudikaatissa muutoin lausuttu. Edilex-sarja 2017/37, 6.9.2017. [www.edilex.fi/artikkelit/18018]
Leppäluoto, Juhani – Kettunen, Raimo – Rintamäki, Hannu – Vakkuri, Olli – Vierimaa, Heidi, Anatomia ja fysiologia. Rakenteesta toimintaan. WSOY 2008. (Leppäluoto ym.
2008)
Lidman, Satu, Hauraus vai haureus? Naisen seksuaalisuus maallisessa oikeudenkäytössä, s.
133–165. Turun historiallinen yhdistys. Historia Mirabilis 2012. [http://thy.fi/wp-con- tent/uploads/2012/11/HM8-134-166.pdf]
Martin, Patricia Yancey, Rape Work: Victims, Gender, and Emotions in Organization and Community Context. Routledge 2005.
Matikkala, Jussi, Seksuaalirikokset, s. 109–183. Teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2014. (Matikkala 2014a)
Matikkala, Jussi, Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, s. 185–275 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2014. (Matikkala 2014b)
Matikkala, Jussi, Seksuaalirikokset, s. 115–203 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2018.
Metsämuuronen, Jari, Laadullisen tutkimuksen perusteet, s. 84–154 teoksessa Metsä- muuronen, Jari (toim.), Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp Oy 2011.
Mustola, Kati – Rydström, Jens, Women and the Laws on Same-Sex Sexuality, s. 41–60 teoksessa Rydström, Jens – Mustola, Kati (toim.), Criminally Queer. Homosexuality and Criminal Law in Scandinavia 1842–1999. Aksant Academic Publishers 2007.
Niemi, Hannu – Fegerlund, Monica, Seksuaalirikokset, s. 65–94 teoksessa Danielsson, Petri (toim.), Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa.
Helsingin yliopiston katsauksia 36/2019.
Niemi, Hannu – Lappi-Seppälä, Tapio – Mäkelä, Frida, Rangaistuskäytäntö rikoslajeittain, s. 95–128 Teoksessa Niemi, Hannu (toim.), Seuraamusjärjestelmä 2018. Kontrollijär- jestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopiston katsauksia 38/2019.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Naisia, miehiä vai henkilöitä: seksuaalirikokset ja sukupuoli.
Oikeus 2/1998, s. 4–19.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Mitä seksuaalirikoslailla halutaan suojella? s. 137–168 teok- sessa Honkatukia, Päivi – Niemi-Kiesiläinen, Johanna – Näre, Sari, Lähentelystä rais- kauksiin. Tyttöjen kokemuksia häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta. Hakapaino Oy 2000.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta. Talentum 2004.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Rikosoikeuspolitiikka ja sukupuoli. Oikeus 3/2005, s. 225–240.
Nieminen, Minttu – Kallio, Heikki – Tolvanen, Matti, Seksuaalinen ahdistelu – Itsemäärää- misoikeus ja tahallisuus. Defensor Legis 2/2020, s. 149–167.
Nilsson, Göran – Asp, Petter, Brottsbalken 6 kap.: en kommentar. Karnov Group 2018.
Nousiainen, Kevät – Pylkkänen, Anu, Sukupuoli ja oikeuden yhdenvertaisuus. Helsingin yliopisto 2001.
Ojala, Timo, Laillisuusperiaatteeseen kuuluva epätäsmällisyyskielto ja rikoslain 45 luvun 1
§:n mukainen palvelusrikos, s. 13–39 teoksessa Lahti, Raimo – Ojala, Timo (toim.), Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit. Helsingin hovioikeus 2004.
Ojala, Timo, Teleologinen tulkinta ja oikeusperiaatteidenpunninta rikostunnusmerkistöntul- kinnassa, s. 221–234 teoksessa Mika Huovila – Raimo Lahti – Timo Ojala (toim.), Rikostuomion perusteleminen. Helsingin hovioikeus 2005.
Ojala, Timo, Seksuaalirikokset. Edita 2014.
Pulkkinen, Tuija, J.V. Snellman poliittisena ajattelijana – siveellisyys, s. 36–55 teoksessa Pulkkinen, Tuija – Sorainen, Antu (toim.), Siveellisyydestä seksuaalisuuteen. Poliitti- sen käsitteen historia. Hakapaino Oy 2011.
Ranta, Juha – Kuula-Luumi, Arja, Haastattelun keruun ja käsittelyn ABC, s. 357–366 teok- sessa Hyvärinen, Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna (toim.), Tutkimus- haastattelun käsikirja. Vastapaino 2017.
Rautio, Ilkka, Seksuaalirikokset teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – He- lenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Alma Talent, päivit- tyvä versio.
Razetti, Claire, Violent Betrayal: Partner Abuse in Lesbian Relationships. SAGE Publica- tions, Inc. 1992.
Ristock, Janice L., No more secrets: violence in lesbian relationships. Routledge 2002.
Ronkainen, Suvi – Pehkonen, Leila – Lindblom-Ylänne, Sari – Paavilainen, Eija, Tutkimuk- sen voimasanat. Sanoma Pro Oy 2013. (Ronkainen ym. 2013)
von Rosen, Wilhelm, Denmark 1866-1976: From Sodomy to Modernity, s. 61–90 teoksessa Rydström, Jens – Mustola, Kati (toim.), Criminally Queer. Homosexuality and Crimi- nal Law in Scandinavia 1842–1999. Aksant Academic Publishers 2007.
Ruusuvuori, Johanna – Nikander, Pirjo, Haastatteluaineiston litterointi, s. 367–380 teoksessa Hyvärinen, Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna (toim.), Tutkimushaastat- telun käsikirja. Vastapaino 2017.
Rydström, Jens, Sinners and citizens. Bestiality and homosexuality in Sweden, 1880 – 1950.
The university on Chicago press 2003.
Rydström, Jens, Sweden 1864-1978: Beasts and Beauties, s. 183–214 teoksessa Rydström, Jens – Mustola, Kati (toim.), Criminally Queer. Homosexuality and Criminal Law in Scandinavia 1842–1999. Aksant Academic Publishers 2007.
Serlachius, Allan, Suomen rikosoikeus pääpiirteittäin. K.F. Puromiehen kirjapaino Oy 1917.
Siltala, Raimo, Johdatus oikeusteoriaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2001.
Sorainen, Antu, Rikollisia sattumalta? Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeuden- käynnit 1950-luvun Itä-Suomessa. Yliopistopaino 2005.
Sorainen, Antu, Siveellisyydestä seksuaalisuuteen: naisten keskinäinen haureusrikosoikeu- dessa. Oikeus 3/2006, s. 347–363.
Sorainen, Antu, Siveellisyys ja seksuaalisuus Suomen rikosoikeustieteessä, s. 192–239 te- oksessa Pulkkinen, Tuija – Sorainen, Antu (toim.), Siveellisyydestä seksuaalisuuteen.
Poliittisen käsitteen historia. Hakapaino Oy 2011.
Tapani, Jussi, Omaisuuden salaaminen yksityishenkilön velkajärjestelyssä – Rikosoikeudel- lisen laillisuusperiaatteen laitamilla. Defensor Legis 1/2005, s. 15–26.
Tapani, Jussi, Tuomari ja rikosoikeuden yleiset opit. Oikeustiede-Jurisprudentia 2006:
XXXIX, s. 295–397.
Tapani, Jussi, Rikosten yksiköinti – Marginaalista ytimeen? s. 221–239 teoksessa Hyttinen, Tatu – Jokela, Antti – Tapani, Jussi – Vuorenpää, Mikko (toim.), Rikoksesta rangais- tukseen, juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952 – 26/8 – 2012. Turun yliopisto 2012.
Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa: vastuuoppi.
Alma Talent Oy 2019.
Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Alma Talent Oy 2011.
Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi 2009.
Utriainen, Terttu, Kirkon asema seksuaalinormien muodostajana Suomessa s. 387–296, te- oksessa Aarto, Markus – Vartiainen, Markku (toim.), Oikeus kansainvälisessä maail- massa - Ilkka Saraviidan juhlakirja. Edita 2008.
Utriainen, Terttu, Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana. Lapin yliopistokustannus 2013.
Voutilainen, Eero, Kielioppi, s. 55–58 teoksessa Heikkinen, Vesa – Voutilainen, Eero – Lau- erma, Petri – Tiililä, Ulla – Lounela, Mikko (toim.), Genreanalyysi. Gaudeamus 2015.
Wasarhaley, Nesa E. – Lynch, Kellie R. – Golding, Jonathan M. – Renzetti, Claire M., The Impact of Gender Stereotypes on Legal Perceptions of Lesbian Intimate Partner Vio- lence. Journal of Interpersonal Violence 5/2017, p. 635–658. (Wasarhaley and co.
2017)
Wrede, R.A, Suomen prosessioikeus pääpiirteittäin. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag 1919.
Ylikulju, Miia, Raiskauksen toteennäyttäminen oikeudenkäynnissä, s. 232–249 teoksessa Niemi, Johanna – Kainulainen, Heini – Honkatukia, Päivi (toim.), Sukupuolistunut väkivalta – Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino 2017.
VIRALLISLÄHTEET
Betænkning nr. 1534, Straffelovrådets betænkning om seksualforbrydelser.
HE 52/1970 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle siveellisyyteen kohdistuvien rikosten ran- kaisemista koskevan lainsäädännön uudistamisesta.
HE 66/1988 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.
HE 365/1992 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain väkisinmakaamista ja va- pautta loukkaavaa haureutta koskevien säännösten muuttamisesta.
HE 94/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.
HE 309/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
HE 6/1997 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä jär- jestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uu- distamiseksi.
HE 1/1998 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi.
HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
HE 13/2006 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta ylei- sissä tuomioistuimissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 282/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
HE 283/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta.
HE 58/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle syyteneuvottelua koskevaksi lainsäädän- nöksi ja syyttämättä jättämistä koske-vien säännösten uudistamiseksi.
HE 216/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta.
HE 212/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
LaVM 11/1970 vp, Lakivaliokunnan mietintö nro 11 hallituksen esityksen johdosta siveel- lisyyteen kohdistuvien rikosten rankaisemista koskevan lainsäädännön uudistami- sesta.
LaVM 3/1998 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä HE 6/1997 vp oikeu- denkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä sek- suaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi.
LaVM 28/2002 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä HE 44/2002 vp rikos- oikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
LaVM 43/2010 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä HE 282/2010 vp lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Eu- roopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
LaVM 4/2014 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä HE 216/2013 vp edus- kunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta.
Oikeusministeriö, Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet. Arvomuistio. Selityk- siä ja ohjeita 25/2012. Helsinki 2012.
Oikeusministeriö, Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitys- tarpeista. Eräät seksuaali-, väkivalta-, rattijuopumus- ja talousrikokset. Mietintöjä ja lausuntoja 7/2018. Helsinki 2018.
PeVL 6/2014 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä HE 216/2013 vp eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta.
Prop 2017/18:177, En ny sexualbrottslagstiftning byggd på frivillighet.
Skriftlig fremsættelse. 6. februar 2013.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018–2021.
Julkaisuja 2017:16.
Valtakunnansyyttäjänvirasto, Arvot ja periaatteet. Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisu- sarja nro 5. Edita Prima Oy 2007.
VNT 1/2019 vp, Valtioneuvoston tiedonanto Eduskunnalle 6.6.2019 nimitetyn pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmasta.
INTERNETLÄHTEET Verkkosivustot
Agricolaverkko. [https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisu- sarja/kktk/lait/1734/wwwesipuhe.html] (29.4.2020)
Amnesty. Seksi ilman suostumusta on raiskaus. Miksi vain yhdeksän Euroopan valtiota myöntää tämän? [https://www.amnesty.fi/seksi-ilman-suostumusta-on-raiskaus/]
(28.1.2020)
Europeans Women’s Lobby. Result of the EWL barometer on rape in Denmark.
[https://www.womenlobby.org/Denmark-5706?lang=en] (28.1.2020)
Helsingin sanomat. Yhä useampi rikos jää tutkimatta. 12.3.2020 [https://www.hs.fi/paivan- lehti/12032020/art-2000006435895.html] (12.3.2020)
Kielitoimiston sanakirja. Sisään. [https://www.kielitoimistonsa- nakirja.fi/#/sis%C3%A4%C3%A4n] (29.4.2020) (Sisällöntuottaja Kotimaisten kiel- ten keskus)
Kielitoimiston sanakirja. Sukupuolielin. [https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/sukupuo- lielin] (7.4.2020)(sisällöntuottaja Kotimaisten kielten keskus)
Kielitoimiston sanakirja. Tunkeutua. [https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/tunkeutua]
(29.4.2020) (sisällöntuottaja Kotimaisten kielten keskus)
Legislationline. Criminal code of Denmark. [https://www.legislationline.org/down- load/id/6372/file/Denmark_Criminal_Code_am2005_en.pdf] (28.1.2020)
Lovdata. The Penal code. [https://lovdata.no/dokument/NLE/lov/2005-05-20-28/*#*]
(28.1.2020)
Rikollisuustilanne 2016. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/191756/Katsauk- sia_22_Rikollisuustilanne_2016_2017.pdf?sequence=2] (27.4.2020)
Rikosuhripäivystys [https://www.riku.fi/rikosuhripaivystys/] (12.2.2020)
Sveriges riksdag, Brottsbalk. [https://www.riksdagen.se/sv/dokument-lagar/doku- ment/svensk-forfattnings-samling/brottsbalk-1962700_sfs-1962-700] (28.1.2020) Tilastokeskus. Tietoon tulleiden omaisuusrikosten määrä kasvussa.
[https://www.stat.fi/til/rpk/2020/01/rpk_2020_01_2020-04-17_tie_001_fi.html]
(20.4.2020)
Turun Sanomat. [https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4534385/Noin+50000+naista+jou- tuu+Suomessa+vuosittain+seksuaalisen+vakivallan+uhriksi++raiskaustuo-
mio+vain+209+tekijalle] (29.4.2020)
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. [https://www.tenk.fi/si- tes/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2019.pdf]
(26.4.2020)
Upsala Universitet. Sexualbrottslagstiftningen [https://nck.uu.se/kunskapsbanken/amnes- guider/sexuellt-vald/sexualbrottslagstiftningen/] (28.1.2020)
Väestöliitto. RAP-käsikirja. [https://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/rap-kasikirja/]
(20.2.2020)
Välitä! Seksuaalinen väkivalta [https://www.seksuaalivakivalta.fi/] (12.2.2020)
OIKEUSTAPAUKSET
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
C.R. v. Iso-Britannia, 20190/92, 22.11.1995.
M.C v. Bulgaria, 39272/98, Suuri jaosto 3.12.2003.
Jorgic v. Saksa, 74613/01, 12.7.2007.
Korkein oikeus KKO 1999:51 KKO 2004:81 KKO 2010:39 KKO 2011:28 KKO 2013:12 KKO 2013:96 KKO 2016:42 KKO 2017:40 KKO 2017:69
KKO 2018:22 KKO 2018:36 KKO 2018:44 KKO 2018:90 KKO 2018:91 KKO 2019:55 KKO 2019:78 KKO 2019:102
Högsta Domstolen
T 620-19, annettu 3.7.2019.
B 1200-19, annettu 11.7.2019.
Højesterets Dom
Sag 45/2019, annettu 26.9.2019.
Norges Høyesterett
HR-2013-1239-A, annettu 11.6.2013.
HR-2019-721-A, annettu 10.4.2019.
HR-2019-1967-A, annettu 24.10.2019.
Hovioikeudet
Helsingin HO 31.12.2018 t. 18/157671 Itä-Suomen HO 27.1.2016 t. 16/103288 Itä-Suomen HO 14.3.2017 t. 17/110314 Itä-Suomen HO 16.03.2017 t. 17/110754 Itä-Suomen HO 13.10.2017 t. 17/140793 Itä-Suomen HO 06.07.2018 t. 18/129259 Itä-Suomen HO 29.05.2019 t. 19/123653 Itä-Suomen HO 12.09.2019 t. 19/138637 Itä-Suomen HO 14.11.2019 t. 19/149782 Itä-Suomen HO 13.12.2019 t. 19/155134
Käräjäoikeudet
Etelä-Savon käräjäoikeus 12.03.2014 t. 14/111508 Helsingin käräjäoikeus 25.4.2018 t. 18/118018
LYHENNELUETTELO
EIS Euroopan ihmisoikeussopimus
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
ETL esitutkintalaki 805/2011
HD Högsta domstolen
HE hallituksen esitys
HO hovioikeus
KKO korkein oikeus
KRP keskusrikospoliisi
LaVM lakivaliokunnan mietintö
PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto
PL Suomen perustuslaki 731/1999
RIKU Rikosuhripäivystys
RL rikoslaki 39/1889
ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997
SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja
STM Sosiaali- ja terveysministeriö
TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
VNT valtioneuvoston tiedonanto
vp valtiopäivät
KUVIOT JA TAULUKOT
Kuvio 1. Tuomioiden lukumääriä vuosina 2015–2018. Tilastokeskus 1.3.2020.
Taulukko 1. Pohjoismaiden haureuteen liittyvien lakien voimaansaattamisvuosien vertailua.
Taulukko 2. Pohjoismaista seksuaalirikoslainsäädännön vertailua.
1 JOHDANTO
1.1 Tausta, tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset
Pro gradu -tutkielma on jatkoa kandidaatin tutkielmalleni, jonka tein aiheesta ”Raiskauksen tunnusmerkistötekijöiden täyttyminen kahden naisen välisessä raiskauksessa”. Tutkielmassa analysoin, että minkälaisella tyyppitapauksella1 pääsee lähimmäksi raiskauksen tunnusmer- kistöä ja voiko nainen olla naiselle lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla todellinen väkivallan uhka.
Seksuaalirikosten merkittävä perusoikeussäännös on perustuslain (731/1999, PL) 7 §, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuu- teen ja turvallisuuteen. Säännös edellyttää suojaa seksuaalisilta pakottamisteoilta, sillä jo- kaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Kansainväli- sesti sama säännellään Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 85-86/1998, EIS) 5 artik- lassa. Lainsäädännössä on useita säännöksiä, jotka koskevat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuten PL 6 § ja EIS 14 artikla. Näin ollen seksuaalirikoslainsäädännönkin tulee olla suku- puolineutraali ja uhrin ja tekijän sukupuolilla ei ole merkitystä.2
Raiskaus ei ole rikoksena tutkimaton aihealue, vaan siitä on tehty tutkimusta eri näkökul- mista useiden tutkijoiden toimesta. Rikosprosessin näkökulmasta raiskausta ovat tutkineet ensin Honkatukia3 ja sitten Kainulainen4. Molemmissa tutkimuksissa rikosilmoituksissa te- kijä oli mies ja uhri nainen. Terttu Utriainen5 on tehnyt paljon tutkimusta Suomessa koskien seksuaalirikoksia ja seksuaalirikoslainsäädännön muutoksia. Niemi-Kiesiläinen ja Nousiai- nen ovat tutkineet sukupuolta ja tasa-arvoa rikoslainsäädännössä ja sitä myötä myös seksu-
1 Tyyppitapauksella tarkoitetaan tapausta, johon tunnusmerkistö voisi soveltua. Lainsoveltajan tehtävänä on ratkaista, vastaako käsillä oleva teko lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla tyyppikäsitteitä, koska lainkäyttäjä ei saa mennä sanamuodon ulkopuolelle tulkitessaan rikostunnusmerkistöä. Valtakunnansyyttäjänvirasto 2007, s.
54; Ojala 2005, s. 222–223.
2 HE 309/1993 vp, s. 46; HE 1/1998 vp, s. 78–78; Matikkala 2018, s. 123.
3 Honkatukia 2001a.
4 Kainulainen 2004a. Kainulaisen tutkimus on jatkoa Honkatukian tutkimukselle. Honkatukia tutki minkälaisia raiskauksia ilmoitettiin poliisille ja miten poliisi niitä tutki. Kainulainen jatkoi tutkimusta etsien vastausta sii- hen, että miksi niin harva poliisin tietoon tullut rikosilmoitus johti syytteen nostamiseen.
5 Kts. esimerkiksi Utriainen 2013, Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana.
aalirikoksissa. Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin seksuaalirikoksista on kirjoitettu pal- jon6. Tutkimuksia on tehty lesbojen parisuhdeväkivallasta siitä näkökulmasta, että onko pa- risuhdeväkivalta samantyyppistä kuin heteroilla7. Oikeuskäytännöstä on Wasarhaleyn ja kumppaneiden tutkimus, joka tosin koski naissyytettyjen ulkonäköä8.
Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida naisten välistä raiskausta ilmiönä. Rikoslain (39/1889, RL) vuoden 1999 lakimuutoksen myötä myös naisten väliset raiskaukset tulivat kriminalisoinnin piiriin.9 Tutkielman taustoittamiseksi kysyttiin Rikosuhripäivystykseltä (RIKU)10 ja Välitä! -seksuaaliväkivaltayksiköltä11, onko heille ilmoittautunut kriisiryhmiin naisia, jotka olisivat sanoneet kokeneensa seksuaalista väkivaltaa toisilta naisilta. Ryhmissä on vuosien varrella ollut joitakin naisia, jotka ovat ilmoittaneet tulleensa raiskatuksi toisen naisen toimesta. Suomen 12 poliisilaitoksesta ei ilmoittautunut yhtään tutkinnanjohtajaa, joka olisi tutkinut kahden naisen välistä raiskausrikosta12. Tästä voidaan päätellä, että naisten välisiä raiskausrikoksia on käsitelty tuomioistuimissa korkeintaan muutamia kertoja.
Sukupuoli ei ole luokitteluperuste raiskausrikosten tilastoinnissa. Tästä syystä olisi hyvin haasteellista etsiä tapauksia, joissa tekijä on nainen, kaikkien raiskausrikosten joukosta. Pel- kästään tammikuussa 2020 poliisin tietoon tuli 127 raiskausrikosta13. Seksuaalirikosten tuo- miot ovat lähtökohtaisesti salaisia.14 Alla oleva kuvio havainnollistaa vuosien 2015 ja 2018 välillä käräjä- ja hovioikeudesta tulleiden 20 luvun 1 §:n mukaisten raiskausten tuomioiden lukumäärää.
6 Kotimaisista tutkimuksista esimerkiksi Ojala 2014 ja kansainvälisistä tutkimuksista esimerkiksi Corrigan 2013 tai Martin 2005.
7 Razetti 1992; Ristock 2002.
8 Tutkimusryhmä kävi läpi oikeuden ratkaisuja ja teki tutkimusta, että saiko maskuliininen nainen kovemman tuomion kuin feminiininen nainen. Wasarhaley and co. 2015, p. 636–637.
9 HE 6/1997 vp, s. 188. Hallituksen esitykseen kirjattiin, ettei sukupuoliyhteyden kannalta ollut enää merkitystä tekijän tai uhrin sukupuolella, eikä tunkeutumisen tarvinnut enää tapahtua peniksellä.
10 Rikosuhripäivystys antaa mm. matalankynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita rikoksen uhrille, hänen lähei- silleen.
11 Välitä! on Tampereen Setlementin ylläpitämä väkivalta- ja kriisityön yksikkö, joka tarjoaa mm. kriisiapua ja tukiryhmiä seksuaalista väkivaltaa kokeneille henkilöille.
12 Sähköpostilla lähetetty 20.–21.12.2019 jokaiseen poliisilaitokseen tiedustelu, onko poliisilaitoksella tutkin- nanjohtajaa, joka olisi ollut tukimassa kahden naisen välistä raiskausrikosta. Huhtikuun loppuun 2020 men- nessä vastattu sähköpostilla kolmesta poliisilaitoksesta ja soitettu takaisin kahdesta. Yksi tutkinnanjohtaja oli tutkinut rikosta, jossa nainen oli ollut epäiltynä raiskauksesta avunantajan roolissa.
13 STAT 2020, kohta Eräiden rikostyyppien määrä tammi-, helmi- ja maaliskuussa sekä tammi-maaliskuussa 2020 ja muutos edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan.
14 Tuomioistuimet voivat määrätä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 24
§:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla, että joko koko oikeudenkäyntiasiakirja taikka osia siitä määrätään salassa pidettäväksi. Tällä halutaan suojella uhria. HE 13/2006 vp, s. 65–66.
Kuvio 1. Tuomioiden lukumääriä vuosina 2015–2018. Tilastokeskus 1.3.2020.
Olen käynyt läpi vuosien 2014–2019 Itä-Suomen hovioikeuden antamien raiskausten julki- set tuomiot ja selosteet läpi ja poiminut sieltä tutkimukseen sellaiset raiskausrikokset, jotka on tehty sormin. Joukossa on yksi kahden naisen välinen raiskaus, joka tosin ei ole tehty sormin, vaan penetraatio15 oli tapahtunut kielellä. Rajaus tuomioissa on tehty siitä syystä, että kyseessä olevien tuomioidentunnusmerkistössä kahden naisen välillä raiskaus voi to- teutua vain sormin, kielellä tai esineellä tehtynä.16
Tutkielmaa varten tehdyssä alkuselvityksessä on käynyt ilmi, ettei naisten välisistä raiskaus- rikoksista ole tullut tuomioita. Empiirisin keinoin selvitän tutkielmassa mihin syihin syyte voisi kaatua juuri naisten välisissä raiskausrikoksissa. Kainulaisen tutkimuksen mukaan syyte raiskauksesta voi kaatua moneen asiaan. Vuoden 2004 tutkimuksessa on todettu yhden syyn olevan, että tuntemattoman tekijän henkilöllisyyden selvittäminen oli tuolloin haasteel- lista. DNA-tutkimusten kehittymisen arveltiin tuovan helpotusta asiaan.17 Tutkielmaa varten on haastateltu lääkäreitä ja keskusrikospoliisin (KRP) rikosteknistä laboratoriota näyt- teidenotosta ja todisteidenhankinnasta seksuaalirikoksissa.
Toinen empiirisin keinoin selvitettävä tutkimuskysymykseni on, miten tuomarit tulkitsevat rikoslain 20 luvun 10 §:n sukupuoliyhteyttä. Myös tähän kysymykseen vastataan empiiristä metodia käyttäen eli haastatteluiden pohjalta saatujen tietojen perusteella. Empiriasta, haas- tatteluiden teosta ja tuloksista on kerrottu tutkielman luvussa neljä.
15 Penetraatiolla tarkoitetaan yhtymistä tai sisään tunkeutumista. Käytännössä penetraatio tarkoittaa tilannetta, jossa tekijän sukupuolielin tai muu vartalon osa taikka esine tunkeutuu uhrin vaginaan, peräaukkoon taikka suuhun.
16 Vuoden 1999 lakimuutoksen jälkeen vaginaalinen penetraatio on voinut tapahtua muullakin kuin peniksellä.
Vasta vuoden 2014 lakimuutoksen jälkeen sukupuoliyhteydeksi luokitellaan myös esineellä tehtävä penetraatio anukseen. HE 6/1997 vp, s. 188; HE 216/2013 vp, s. 63.
17 Kainulainen 2004a, s. 115–117.
Lainopillisin menetelmin analysoin kolmatta tutkimuskysymystä, eli mitä sukupuolielimellä tarkoitetaan laissa ja mitä lääketieteessä. Tiedonintressi tässä kysymyksessä liittyy rikoslain 20 luvun (563/1998) 10 §:n (509/2014) sukupuoliyhteyteen. Jos lainsäätäjä tulkitsee suku- puolielimen eri tavalla kuin lääketiede, niin sukupuoliyhteyden tulkinnassa voisi olla vai- keuksia.
1.2 Tutkimusmetodit
1.2.1 Lainopillinen tutkimus
Tutkielman metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, jonka lähestymistavan keski- össä on oikeusnormin sisällön selvittäminen ja tulkitseminen. Lainopin tiedonintressinä on tuottaa voimassa olevaa oikeutta koskevia perusteltuja tulkinta-, punninta- ja systematisoin- tikannanottoja.18 Koska oikeusjärjestyksemme on systeemi, niin systematisoinnilla pyritään luomaan sellainen käsitteellinen kehys, jonka avulla määrätty säännöstö tulee ymmärrettä- väksi.19 Tutkimuksessa pyritään systematisoinnin ja tulkinnan avulla selvittämään vallitse- van seksuaalirikoslainsäädännön sisältöä.
Oikeudellinen tulkinta antaa merkityksen voimassa olevan oikeuden säännöille. Oikeudelli- nen tulkinta voi perustua esimerkiksi kielellissemanttisiin näkökohtiin, jolloin keskeistä on määrätynlainen juridinen erityismerkitys taikka säännöksen luonnollisen tai arkikielen mu- kainen merkitys. Tulkinta voi perustua myös oikeuskäytännössä vakiintuneeseen tulkintaan, jolloin yksittäisiä tuomioistuinratkaisuja arvioidaan malliratkaisuajattelun mukaisesti ta- pauskohtaisen analogian20 merkityksessä.21
18 Keinänen – Väätänen 2015, s. 6; Kolehmainen 2015, s. 1–2.
19 Aarnio 1971, s. 50; Aarnio 2011, s. 97. Oikeusjärjestyksen jäsentäminen ei voi olla pelkkää systematisoin- tia, vaan siihen tarvitaan mukaan myös oikeusjärjestyksen sisältöä selvittämään pyrkivä aines.
20 Analogialla tarkoitetaan yksittäisen normin soveltamista tapaukseen, vaikka vastaavuus tapauksen relevant- tien tosiseikkojen ja normin yleiskielisen tai juridisteknisen merkityssisällön välillä ei ole riittävä. Krokfors 2004, s. 57.
21 Siltala 2001, s. 157.
1.2.2 Empiirinen tutkimus
Empiirisellä tutkimuksella tarkoitetaan havainnoivaa tutkimusta.22 Empiirinen (kreik. em- peiria) tarkoittaa kokemusperäistä, havaintoihin perustuvaa ja mittaamalla selvitettyä.23 Tut- kielmassa lainopillisella metodilla muodostettua teoreettista näkökulmaa täydennetään em- piirisen tutkimuksen avulla selvitettävällä käytännön näkökulmalla. Ervastin mukaan lain- oppi tarvitsee jonkinlaista todellisuutta koskevaa tietoa, jotta tutkimuksen kyky tuottaa rele- vanttia tietoa paranee.24
Kvantitatiivinen eli tutkimus, joka hyödyntää määrällisyyttä: määrien jakaumia, muutoksia ja eroja.25 Kvantitatiivinen tutkimus kohdistuu johonkin reaalimaailman ilmiöön, josta va- litaan tutkimuskohteen joukko, jota kutsutaan tutkimuksen perusjoukoksi eli populaatioksi.
Tutkimus voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat aineiston kerääminen, sen analysointi ja tilastollinen päättely. Tutkimusaineisto muodostuu havaintoyksiköistä, joista mitataan ha- luttuja ominaisuuksia. Analyysivaiheessa aineiston kuvailu käsittää menetelmät ja ideat, joilla aineistoa voidaan jäsentää ja analysoida kuvien ja tunnuslukujen avulla. Tunnusluku- jen avulla taas voidaan vertailla esimerkiksi eri ryhmien välisiä eroja.26
Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa pidetään todellisen elämän ku- vaamista.27 Yleisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat haastattelu, kysely, havainnointi ja erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto.28 Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtana ei ole teorioiden ja hypoteesien testaaminen vaan aineiston varsin yksityiskohtainenkin tarkastelu.
Metodiksi valitaan tästä syystä menetelmä, jossa tutkittavien näkökulma pääsee esille.29 Tässä tutkielmassa on empiirinen ote, koska tutkimusintressinä on selvittää syyttäjien ja tuo- mareiden kantaa naisten väliseen penetraatioon.30 Tutkielman empiiriseen osioon valituista metodeista ja tutkittavista kerrotaan lisää tutkielman luvussa neljä.
22 Heikkilä 2014, s. 12.
23 Keinänen – Väätänen 2015, s. 1; Heikkilä 2014, s. 13.
24 Ervasti 1998, s. 373.
25 Ronkainen ym. 2013, s. 83.
26 Keinänen – Väätänen 2015, s. 7–9.
27 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2013, s. 161.
28 Tuomi – Sarajärvi 2009, s. 71.
29 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2013, s. 164.
30 Laadullinen tutkimus auttaa ymmärtämään ja selittämään tutkimuskohdetta. Tuomarit ja syyttäjät toimivat lainkäytössä, jolloin he joutuvat tulkitsemaan lainsisältöä. Heidän näkemysten perusteella pyritään selittämään tutkimuskohdetta, eli naisten välistä raiskausrikosta ja sen tunnusmerkistön täyttymistä. Keinänen – Väätänen 2015, s. 6 ja 12.
1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne
Tämä tutkielma on rajattu rikoslain 20 luvun 1 §:n (509/2014) raiskaukseen ja 4 §:n pakot- taminen seksuaaliseen tekoon (563/1998). 20 luvun 1 §:ssä säädetään perusmuotoisesta rais- kauksesta31 ja sen ensimmäisen momentin mukaan ”joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta…”, toisen momentin mukaan ”joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan…”
ja kolmannen momentin mukaan ”jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava…”. 1 §:n kolmas momentti vastaa vanhan lain aikaista 3 §:ää (16/1971), joka kumottiin viimeisim- mässä pykäliä koskevassa lakiuudistuksessa32.
Saman lain 20 luvun 4 §:n ensimmäisen momentin mukaan ”Joka väkivallalla tai uhkauk- sella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemää- räämisoikeutta,…”. 4 §:n toisessa momentissa on vastaava säännös kuin 1 §:n toisessa mo- mentissa koskien uhrin kyvyttömyyttä ilmaisemaan tahtoaan. Momentin mukaan ”pakotta- misesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toi- nen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan…”
Käytännössä, jos 1 §:n raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, niin tuomitaan 4 §:n seksuaali- seen tekoon pakottamisesta. Rangaistuksen mittaamisessa 1 §:n ja 4 §:n välinen ero on huo- mattava. Vuonna 2018 tuomittiin 1 §:n ensimmäisen momentin mukaan 137 henkilöä, joista 37 % sai ehdollisen vankeustuomion. Ehdollisen tuomion keskimääräinen pituus oli 16 kuu- kautta. Loput 63 % tuomittiin ehdottomaan vankeuteen, jonka keskimääräinen pituus oli kaksi (2) vuotta vankeutta. Raiskauksesta tuomittiin 1 §:n 3 momentin mukaan vuonna 2018
31 Perusmuotoisella raiskauksella tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 1 §:ssä säädettyä raiskausta. Perustekomuo- dossa tavanomainen tunnusmerkistö täyttyy, mutta ei vielä täytä törkeän raiskauksen (RL 20:2) tunnusmerkis- tötekijöitä. Perusmuotoisesta raiskauksesta HE 216/2013 vp, s. 4–5.
32 HE 216/2013 vp, s. 8–9 ja 57.
kaksi (2) henkilöä, joiden rangaistuksia ei ole tilastoitu.33 Samaisena vuonna 4 §:n mukai- seen seksuaaliseen tekoon pakottamiseen tuomittiin 153 henkilöä34. Vuosien 2013-2015 vä- lillä 4 §:n mukaan tuomituista enemmän kuin 85 % sai sakkoa, ehdollista vankeutta taikka molempia.35
Vaikka 20 luvun 7 §:n lapsiin kohdistuvan törkeän seksuaalisen hyväksikäytön36 tunnusmer- kistössä on 10 §:n tarkoittama sama sukupuoliyhteys, rajataan lapsiin kohdistuvat seksuaa- lirikokset pois tästä tutkielmasta. 2 §:n mukainen törkeä raiskaus (509/2014) on myös rajattu pois, koska jos 1 §:n perusmuotoisen raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, niin törkeä teko- muotokaan ei voi tulla kyseeseen. Tutkimus on rajattu koskemaan vain kahden naisen välistä seksuaalirikosta. Näin ollen miesten ja muun sukupuolisten väliset seksuaalirikokset jäävät tämän tutkielman ulkopuolelle.
Ensimmäiseksi tarkastellaan seksuaalisrikoslainsäädännön historiaa. On tärkeää ymmärtää, miksi olemme lainsäädännöllisesti tänä päivänä tässä tilanteessa. Tämä ymmärrys lisääntyy tuntemalla historiaa. Historiallisella tulkinnalla tarkoitetaanlainsäätäjän tahdon selvittämistä tietyn lain tai lainsäännöksen osalta37. Peilaan seksuaalirikoslainsäädännön kehitystä hieman myös Pohjoismaisessa valossa lainsäädännöllisten eroavaisuuksien hahmottamiseksi. Eroa- vaisuuksia pohjoismaisen lainsäädännön välillä tutkitaan siksi, koska Suomessa on mahdol- linen tulkintatilanne, jossa lainsäädäntö ja lääketiede eroavat käsitteissä. Tutkimalla pohjois- maisia lakeja, joilla on monesti historiallinen yhteys, esimerkiksi komiteatyöskentelyn kautta, voidaan löytää apua tulkintatilanteeseen. Tämän jälkeen käsittelen raiskausta rikos- oikeuden näkökulmasta ja peilaan lainsäätäjän ja lääketieteen käyttämää termistöä. Luvussa neljä on tutkielman empiirinen osuus, jossa esittelen haastatteluiden tuloksia. Luvussa viisi on yhteenveto tutkielmasta.
33 Niemi – Lappi-Seppälä – Mäkelä 2019, s. 102–103. Samaisessa rikoskatsauksessa ei ole tilastoitu rikoslain 20 luvun 4 §:ään tuomittuja tai heidän rangaistuksiaan.
34 Niemi – Fagerlund 2019, s. 89. Katsauksessa ei ole tilastoitu 4 §:n mukaisesti tuomittujen keskimääräisiä rangaistuksia.
35 Oikeusministeriö 2018, s. 30.
36 Vaikka raiskauksella ei ole nimenomaista ikärajaa, niin 7 §:ää sovelletaan pääsääntöisesti vain alle 16-vuo- tiaisiin.
37 Kulla 2015, s. 158. Historialliseen tulkintaan turvaudutaan esimerkiksi tuomioistuintyöskentelyssä varsin usein selvittämällä lainsäätäjän tahtoa hallituksen esitysten ja valiokuntien kannanottojen valossa.
2 SEKSUAALIRIKOSLAINSÄÄDÄNNÖN HISTORIA
2.1 Rikolliset homoseksuaalit
Suomen vuoden 1889 rikoslaki rakentui puhtaasti absoluuttiselle sukupuolimoraalille.
Kaikki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet, eli salavuoteus, olivat kriminalisoitu, mutta prostituutio oli laillista, joten rikoslaki oli lainsäädännöllisesti varsin kaksinaismoralisti- nen.38 Kirkon vaikutus oli voimakasta. Kirkko katsoikin, että naisen ja miehen välinen avio- liitto oli tarkoitettu lasten hankintaan, ei seksuaalisuudesta nauttimiseen.39 Kyse oli moraa- lista. Absoluuttisen sukupuolimoraalin mukaan kaikki poikkeava tuomitaan, kuten ”itsesaas- tutus” eli masturbaatio, homoseksuaalisuus ja eläimeen sekaantuminen.40
Rikoslain 20 luvun otsikko oli vuosina 1889–1971 ”Sekaannuksesta ja muusta haureu- desta”.41 Rikoslain 20 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan ”jos joku harjoittaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi”. Tämä pykälä oli voimassa 1894 aina vuoteen 1971 saakka. Tuona aikana tuomit- tiin yhteensä 1074 henkilöä, joista 51 oli naisia.42 Tyypillisesti Euroopassa oli vain miesten välinen haureus rangaistavaa, mutta Suomessa rangaistiin myös naisten välinen haureus.43
Serlachius kirjoittaa luonnottomasta haureudesta, jossa haureutta harjoittamalla tyydytetään vain sukupuoliviettiä. Teon tulee seksuaalisesti tyydyttää, pelkkä kiihottamiseen tähtäävät teot eivät riitä.44 Siveellisyys oli suomalaisen rikosoikeuden systematiikassa yläkäsite, joka on hallinnut samaa sukupuolta olevien keskinäisiä tekoja eli ”luonnotonta haureutta”.45 Sa-
38 Utriainen 2008, s. 391. Salavuoteus dekriminalisoitiin Suomessa vuonna 1926.
39 Utriainen 2013, s. 71. Katolilaisen kirkon ja kanonisen oikeuden mukaan oli olemassa vain kolme seksuaa- lisuuden muotoa: neitsyys, selibaatti ja avioliitto. Avioliiton lihallisuuden tuli olla hurskasta ja tähdätä suvun jatkamiseen, eikä olla himokasta. Lidman 2012, s. 135.
40 Backman 1976, s. 221–222.
41 Sorainen 2011, s. 196.
42 Sorainen 2005, s. 5. Ennen 1930-lukua saman sukupuolen välinen haureus oli tuomioiden valossa vähäistä.
Syy lienee se, ettei tilastokäytäntö ollut vielä yksilöitynyt. Vuosina 1946-1959 naisten keskinäisestä haureu- desta tuomittiin 28 naista ja eniten yksittäisiä tuomioita annettiin vuonna 1951. Tämä on puhdas sattuma, sillä oikeusprosessissa oli tapaus orpokodista, jossa tuomittiin useita naisia.
43 Sorainen 2005, s. 2–4.
44 Serlachius 1917, s. 53. Serlachiuksen mukaan tunnusmerkistön täyttymisessä oli sama logiikka kuin eläi- miin sekaantumisessa: vain ”siitinelinten yhtymistä sukuvietin tyydyttämiseksi” voitiin pitää rangaistavana.
Eläimen käyttäminen kiihottumiseen ei ollut rangaistavaa.
45 Sorainen 2006, s. 349.
nalle haureus olleen monta merkitystä. Hallituksen esityksen mukaan haureudella tarkoitet- tiin juuri siveettömyyttä.46 Vuoden 1911 tietosanakirjassa ”haureus” tarkoitti sukuvietin lu- vatonta taikka luonnotonta tyydyttämistä. Näin ollen haureellinen teko saattoi olla esimer- kiksi avioliiton ulkopuolista sukupuolivietin tyydyttämistä.47 Siveellisyys-termi on esiinty- nyt Suomen lainsäädännössä jo vuoden 1889 laista lähtien ruotsinkielisenä, mutta sana sek- suaalisuus otettiin lakitekstiin vasta vuonna 1950.48
Tuomioistuinkäytäntö vastasi nykyistä käytäntöä jo 1900-luvun taitteessa. Rikosprosessi oli muuten julkinen, mutta eläimiin sekaantumiset ja salavuoteusjutut käsiteltiin suljetuin ovin.
Tuomiot näistä rikoksista olivat salaisia.49 Vuoden 1889 lakiuudistuksessa väkisinmakaa- misrikokset säädettiin asianomistajarikoksiksi. Lainsäätäjä katsoi, että oli oikeus ja kohtuus ettei ketään syytetä ilman naisen tahtoa.50 Jos tuomioistuimeen mentiin, niin asianomistajan todistelu, eli asianosaisen vala, katsottiin puhtaasti muodollisuudeksi, koska asianosaisen todistelu oli aina asianosaiselle itselleen edullinen tosiasia. Jos taas kaksi vierasta todistajaa yhtäpitävästi kertoivat asiasta, oli se täysi todiste. Jos löytyi vain yksi vieras todistaja, oli se puoli todistetta. Luonnollisesti täysi todiste kumoaa todistelusta riippumatta puolikkaan to- disteen.51
2.2 1970-luvun muutokset
Rikoslain 20 luvun ensimmäinen suuri lainsäädännöllinen muutos tapahtui vasta 1970-lu- vulla. Hallitus totesi silloisessa esityksessään, ettei rangaistussäännöksillä oltu pystytty pi- tämään tarkoituksenmukaista sukupuolimoraalia yllä, joten sääntelyn lähtökohdaksi tulisi ottaa erilaisista moraalikäsityksistä riippumaton yksilönsuojan oikeusturva.52 Otsikoksi ri- koslain 20 luvulle tuli ”Siveellisyysrikoksista53”. Saman otsikon alle yhteen lukuun siirret- tiin väkisinmakaamisesta ja siihen rinnastettavat rikokset muista rikoslain luvuista, jolloin
46 HE 6/1997 vp, s. 165.
47 Sorainen 2005, s. 14–15.
48 Sorainen 2011, s. 192.
49 Wrede 1919, s. 152. Salavuoteusjutuista säädettiin, että molempien osapuolten tuli kirjallisesti tunnustaa salavuoteus, jotta ”sitä ei luettu julki eikä muuten tehty tunnetuksi”. Kirjoittaja tulkitsee pykälää niin, että ilman kirjallista tunnustusta salavuoteudesta tehtiin julkinen tieto.
50 Utriainen 2013, s. 81.
51 Wrede 1919, s. 200 ja 206.
52 HE 52/1970 vp, s. 1. Kts. seksuaalirikosten moraalikäsityksestä Utriainen 2013, s. 87 ja 157.
53 J.V Snellmanin myötä käsite ”siveellisyys” tuli osaksi poliittista kieltä Suomessa. Snellman ajatteli, että ihminen toimii siveellisesti, kun hän tunnistaa olevansa osa tietyn kulttuurin tuotetta ja ottaa tähän kulttuuriin aktiivisesti muuttamaan pyrkivän asenteen. Kun tänä päivänä siveellisyys liitetään vahvasti sukupuolimoraa- liin, niin alun perin sana oli hyvin poliittinen. Pulkkinen 2011, s. 36–40.
saatiin nykyistä rikoslain 20 luvun rakennetta muistuttava kokonaisuus. Väkisinmakaaminen oli väkivaltarikos, jossa edellytettiin väkivaltaa tai sellaisella uhkaamista ja rangaistusas- teikko oli vankeutta kuudesta (6) kuukaudesta kymmeneen (10) vuoteen.54
1970-luvun lakiuudistusta tehtäessä eduskunnassa keskusteltiin vilkkaasti aviopuolisoiden välisestä väkisinmakaamisen rangaistavuudesta, mutta näyttövaikeuksien takia asiasta luo- vuttiin. Kuten aiemminkin, aviopuoliso saattoi jatkossakin syyllistyä pahoinpitely- ja/tai pa- kottamisrikokseen, mutta ei väkisinmakaamiseen. Väkisinmakaamissäännöstä sovellettiin myös aviopuolisoon rikoslain 20 luvun 10 §:n perusteella, jos teon tapahtuessa aviopuolisot asumuseron saatuaan tai välien rikkoutumisen takia asuivat erillään.55 Väkisinmakaamisen kohteena saattoi olla vielä vain nainen.56
Lainsäätäjällä oli suuri pyrkimys sukupuolineutraaliuteen ja pyrkimys näkyi ensinnäkin siinä, että yhteisymmärryksessä tehtyjen homoseksuaalisten tekojen rangaistavuudesta luo- vuttiin. Näin ollen homoseksuaalisuus ei ollut enää rikos. Suojaikärajaa pidettiin normaalia korkeammalla, 18 vuodessa. Heteroseksuaalisissa suhteissa suojaikäraja oli 16 vuotta. La- kiin otettiin säännös, jota kutsuttiin kehottamiskielloksi. Jos teossa oli käytetty asemaa tai käskyvaltaa hyväksi, niin suojaikäraja oli 21 vuotta. Toiseksi rikoslain 20 luvun 9 §:n mu- kaan julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen haureuden har- joittaminen oli kielletty.57 Lakivaliokunta totesi mietinnössään, että homoseksuaalisten te- kojen yleisestä rangaistavuudesta luopuminen voisi helposti johtaa väärään käsitykseen suh- tautumisesta homoseksualismiin. Lakivaliokunta totesi myös, että perinteisellä kristillisellä sukupuolimoraalilla on edelleen merkittävä asema, vaikka nuoriso on sukupuolikäyttäyty- misellään muutakin osoittanut ja sukupuolivähemmistöjä ja poikkeavuuksia on esiintynyt.58
Lakiin jäi vielä monia erikoisuuksia. 10 §:n, jossa säädettiin aviopuolisoiden välisen suku- puoliyhteyden tai muusta siihen verrattavissa olevan haureuden tai sukupuolisiveellisyyttä
54 HE 52/1970 vp, s. 13–14. Rangaistuskäytäntö oli kuitenkin hyvin lievää. Tyypillinen väkisinmakaamistuo- mio oli 1 – 1 ½ vuotta vankeutta. Myöskään silloin, kun tekijöitä oli useampi, ei rangaistus noussut korkeam- maksi. Utriainen 2013, s. 159.
55 HE 52/1970 vp, s. 2; Utriainen 2013, s. 88–89; Matikkala 2014a, s. 112.
56 Ojala 2014, s. 51.
57 HE 52/1970 vp, s. 10–11; Matikkala 2018, s. 120. Kehottamiskieltoa perusteltiin nk. viettelyteorialla. Nuori on vielä epävarma seksuaalisesta identiteetistään, joten haluttiin varmistaa, ettei nuorelle tule julkisesti ulkoista painetta. Samalla haluttiin ilmaista, että vaikka homoseksuaalisista teoista ei enää rangaista, niin yhteiskunta ei hyväksy samaa sukupuolta olevien suhteita. HE 6/1997 vp, s. 169. Ennen uudistusta tapahtuneisiin samaa sukupuolta olevien haureusrikoksiin ja niiden tuomioihin voi tutustua Sorainen 2005.
58 LaVM 11/1970 vp, s. 1–2 ja 6.
loukkaavan käyttäytymisen rangaistavuudesta, toisen momentin mukaan yhteiselämään pa- laaminen taikka avioliittoon meneminen johtivat joissakin tapauksissa siihen, ettei syytettä saanut nostaa taikka teosta tuomita. 3-6 §:ien tarkoittamissa, lähinnä alaikäisiin kohdistu- vissa siveellisyysrikoksissa, jos tekijän ja uhrin iässä tai henkisessä kehityksessä oli vain vähäinen ero tai muuten ei ollut aihetta, niin syytettä ei tarvinnut nostaa eikä teosta tuomita.
Tällaisia muita aiheita hallituksen esityksen mukaan oli esimerkiksi sukupuolisuhteet pros- tituoitujen kanssa.59 Lakiin tuli väkisinmakaamiseen ”lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtyjen tekojen” rangaistussäännös. Esimerkkinä tällaisesta oli, jos tekijä ja teon kohde oli- vat ennenkin olleet sukupuoliyhteydessä ja nainen oli selvästi myötävaikuttanut väkisinma- kaamiseen johtaneeseen tilanteeseen. Tällaisissa tilanteissa oli oikeus tuomita lievemmin.60
2.3 Vuoden 1999 kokonaisuudistus ja 2000-luvun muutokset
Ennen vuoden 1999 kokonaisuudistusta rikoslain 20 lukua muutettiin vuonna 1994. Lukuun ei tehty isoja muutoksia, koska valmisteilla oli 20 luvun kokonaisuudistus. Lainsäätäjä katsoi kuitenkin, että yhteiskunnan käsitys sukupuolielämän ja avioliiton suhteesta oli niin paljon muuttunut, että tarvittiin kiireellisempää uudistusta väkisinmakaamiseen. Avioliiton rinnalle oli tullut muita vakiintuneita parisuhteen muotoja, jolloin avioliiton ja sukupuolielämän eh- doton yhteys oli väistynyt. Asiaa vauhditti se, että muissa Pohjoismaissa väkisinmakaaminen oli ulotettu rikoksena avioliittoihin jo vuosia sitten. Uudistuksen myötä väkisinmakaamisen rangaistavuus muutettiin koskemaan avioliitossa tapahtuneita tekoja myös Suomessa. Muu- ten rikoksen tunnusmerkistö säilyi perustekomuodon osalta ennallaan ja lakipykälistä pois- tettiin vain avioliittoon viittaavat tekstit. Kohteena saattoi edelleen olla vain nainen.61 Ke- hottamiskielto jätettiin vielä rikoslakiin.
Rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus tehtiin vuonna 1999. Lähtökohdaksi otettiin seksuaa- linen itsemääräämisoikeus, jossa ei ole merkitystä, että millaista seksuaalista suuntautunei- suutta teko osoittaa ja kumpaako sukupuolta henkilöt ovat. Myöskään avioliitolla tai sillä
59 HE 52/1970 vp, s. 11–12; Matikkala 2018, s. 120.
60 LaVM 11/1970 vp, s. 2–3.
61 HE 365/1992 vp, s. 3–4 ja Matikkala 2014a, s. 115. Käytännössä uudistus tarkoitti sitä, että aviovaimolle annettiin seksuaalinen itsemääräämisoikeus avioliitossa. Niemi-Kiesiläinen 2000, s. 150.
elääkö uhri parisuhteessa ei ollut enää merkitystä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suo- jan kannalta.62 Uudistuksessa raiskausrikokset jaettiin kolmeen törkeysluokkaan: raiskauk- seen, sukupuoliyhteyteen pakottamiseen ja törkeään raiskaukseen. Myös nimet muutettiin väkisinmakuusta vastaamaan puhekieltä. Hallituksen esityksen aikaan arvosteltiin porras- tusta, että raiskaus on niin vakava rikos, ettei sitä voi jakaa törkeysluokkiin. Lakivaliokunta kuitenkin perusteli, että myös muita törkeitä rikoksia on porrastettu, eikä se ole johtanut tuomitsemiskäytännön vääristymiseen. Tarkoituksena oli saada säännökset muodostamaan eri törkeysasteisen rikosten jatkumon, jossa eri tekomuotojen väliin ei jää rankaisematto- mien tekojen aluetta.63 Raiskauksessa oli kyse toisen pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, ja törkeysasteet olivat kytkettynä väkivallan määrään ja teko-olosuhteisiin.64
Euroopan neuvoston suositus 756/1981 ja Pohjoismaiden neuvoston suositus 17/1984 ke- hottivat jäsenvaltioitaan homo- ja heteroseksuaalien tasavertaiseen kohteluun. Aiemmat ri- koslain säännökset, kuten kehottamiskielto ja erityiset suojaikärajat, olivat ylläpitäneet ho- moseksuaaliseen vähemmistöön kohdistuvaa syrjintää.65 Näin ollen kansainvälistäkin kiel- teistä huomiota herättänyt kehottamiskielto kumottiin uudistuksessa, koska sen katsottiin loukkaavan sanan-, mielipiteen- sekä painovapautta ja estävän asiallisen keskustelun ho- moseksuaalisuudesta.66 Sukupuoliyhteyden määritelmään 20 luvun 10 §:n ensimmäiseen momenttiin kirjattiin vuoden 1999 kokonaisuudistuksessa, että vaginaalisen ja anaalisen su- kupuoliyhteyden lisäksi kysymykseen tuli nyt myös oraalinen sukupuoliyhteys. Tunkeutu- misen tuli olla seksuaalista tunkeutumista joko sukupuolielimellä tai kohdistua sukupuolieli- meen. Sukupuoliyhteytenä pidettiin myös esineellä tapahtuvaa tunkeutumista sukupuolieli- meen. Merkitystä ei enää ollut sillä ovatko henkilöt samaa vai eri sukupuolta.67 Toisessa momentissa oleva seksuaalinen teko tarkoitti sellaista seksuaalista tekoa, jolla tavoiteltiin seksuaalista kiihottumista tai tyydytystä ja teko oli teko-olosuhteiltaan seksuaalisesti olen- nainen.68
62 HE 6/1997 vp, s. 161.
63 LaVM 3/1998 vp, s. 20–21. Lakivaliokunta käyttää mietinnössään esimerkkinä kolmiportaista tahallista hen- kirikosta, joka on jaettu murhaan, tappoon ja surmaan.
64 HE 6/1997 vp, s. 172–173; Utriainen 2013, s. 161. Lievin tekomuoto otettiin uutena 3 §:ään. Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO: 2013:96 kohdassa 45, että sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistö voi täyttyä vähäiselläkin väkivallan uhalla. Olennaista on itsemääräämisoikeuden loukkaus.
65 HE 6/1997 vp, s. 164.
66 HE 6/1997 vp, s. 169. Kehottamiskielto on ollut lainsäädännössämme ainoa säännös, jossa kehottaminen lainmukaiseen tekoon on säädetty rangaistavaksi.
67 HE 6/1997 vp, s. 188. Kts. myös Matikkala 2014a, s. 118.
68 HE 6/1997 vp, s. 188–189. Seksuaalisen teossa edellytetään siis kiihotusta tai tyydytystä. Hallituksen esi- tyksen mukaan sukupuolille ominaiset teot eivät kuulu määritelmän piiriin, mutta teon tulee kuitenkin olla
Vuonna 2011 muutettiin 1 §:n toista momenttia siten, että raiskauksesta ”tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muo- dostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan”. Tällä muu- toksella luovuttiin siitä erottelusta, että raiskauksiksi katsotaan myös ne tapaukset, joissa tekijä ei ole itse saattanut uhria avuttomaan tilaan. Puolustuskyvyttömyys voi johtua uni- lääkkeistä, huumaavista aineista tai alkoholista, mutta estojen löystyminen ei ole puolustus- kyvyttömyyttä taikka tahdottomuutta.69 Vuonna 2011 muutettiin seksuaalisen teon määritel- mää 10 §:ssä siten, että enää teon ei tarvinnut tavoitella kiihotusta taikka tyydytystä.70
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Eu- roopan neuvoston yleissopimuksen (SopS 52-52/2015) 36 artiklan mukaan ilman suostu- musta tapahtuva vaginaalinen, anaalinen tai oraalinen seksuaalinen tunkeutuminen sekä ruu- miinosalla että esineellä on kriminalisoitava. Suostumusta pohdittiin laajasti Suomessakin vuonna 2012, mutta silloin todettiin, että todistusoikeudellisesti suostumukseen perustuva lainsäädäntö on vaikea ja sitä voidaan pitää elämälle vieraana.71 Antti Rinteen hallitusohjel- maan on kirjattu, että hallituskaudella toteutetaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuu- distus, jossa lähtökohtina ovat koskemattomuus ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Sa- malla muutetaan raiskauksen tunnusmerkistö suostumusperusteiseksi.72
Vuonna 2014 sukupuoliyhteyden määritelmä laajeni koskemaan myös esineellä taikka muulla ruumiin osalla tehtyjä tunkeutumisia peräaukkoon. Muutoksella haluttiin erityisesti
merkityksellinen ihmisen sukupuolivietin kannalta. Esitys ei anna mitään esimerkkejä, että mikä ”sukupuolelle ominainen teko” voisi jäädä kuvauksen ulkopuolelle ja mikä teko vastaavasti voisi olla ”sukupuolivietin kan- nalta oleellinen”. Seksuaalisesta teosta enemmän Matikkala 2014a, s. 120–125.
69 HE 283/2010 vp, s. 7–8 ja 11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:78 oli kyse juuri sen arvioin- nista, että oliko B humalatilansa myötä puolustuskyvyttömässä tilassa.
70 Matikkala 2018, s. 124.
71 Oikeusministeriö 2012, s. 61–64. Vaikka kansainvälinen velvoite kriminalisoinnista onkin, niin lain sana- tarkka sisältö ja huomioon otettavat seikat jäävät kuitenkin sopimusvaltioiden harkinnan varaan. Lähtökohtai- sesti tunnusmerkistön kirjoitustapa ei vielä kerro sitä, että minkälaiset teot ovat kussakin jäsenvaltiossa säädetty raiskauksina rangaistaviksi. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut kantaa ratkaisussaan M.C v.
Bulgaria, että valtioilla on velvollisuus kriminalisoida raiskaus tehokkaasti, mutta valtiolla on laaja ratkaisu- valta keinojen suhteen. Kts. EIT:n ratkaisu tarkemmin Utriainen 2013, s. 190–196; HE 216/2013 vp, s. 31–32;
Karma – Pohjonen 2006, s. 95–99.
72 VNT 1/2019 vp, s. 89. Antti Rinteen hallitusohjelma ”Osallistava ja osaava Suomi - sosiaalisesti, taloudelli- sesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta" on edelleen voimassa, vaikka pääministeri on vaihtunut Sanna Mari- niin.
