Tilaajan sopimusosa- puolella olisi velvollisuus toimittaa tiedot ti- laajalle, ja tilaajan olisi pyydettävä niitä so- pimusosapuoleltaan

(1)

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tilaajan selvi- tysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuo lista työvoimaa käytettäessä. Lain tarkoitus olisi edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnan- tajina lakisääteiset velvoitteensa. Tilaajalle tulisi velvollisuus selvittää sellaisen sopimusosapuolen taustoja, jonka kanssa hän tekee sopimuksen vuokratyövoiman käytöstä tai alihankintatyöstä. Tilaajan sopimusosapuolella olisi velvollisuus toimittaa tiedot tilaajalle, ja tilaajan olisi pyydettävä niitä sopimusosapuoleltaan.

Laki koskisi Suomessa tehtävää työtä. La- kia sovellettaisiin, jos vuokrattujen työnteki- jöiden työskentely kestää yhteensä yli 10 työ päivää tai jos alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ylittää 7 500 euroa.

Tilaajan selvitysvelvollisuus kattaisi selvityksen siitä, onko yritys merkitty ennakkope- rintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisävelvollisten rekisteriin. Siihen kuu- luisi myös kaupparekisteriote, todistus verojen maksamisesta tai selvitys verojen mak-

samisesta. Lisäksi selvitysvelvollisuus kattaisi todistukset eläkevakuutusten ottamisesta sekä selvityksen työhön sovellettavasta työ- ehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista.

Vastaavat tiedot olisi hankittava myös ulkomaisista yrityksistä. Tiedot eivät saisi olla kolmea kuukautta vanhempia. Tilaajan ei kuitenkaan tarvitsisi pyytää tietoja, jos hän voi luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyt- tää lakisääteiset velvoitteensa.

Selvitysve l vollisuuden rikkomisen johdosta tilaaja määrättäisiin maksamaan erityinen laiminlyöntimaksu. Päätöksen maksusta teki- si lakia valvova työsuojelupiirin työsuojelu- toimisto. Maksu olisi vähintään 1 500 euroa ja enintään 15 000 euroa ja sen suuruus vaihtelisi laiminlyönnin vakavuuden mukaan.

Ehdotuksen mukaan tilaajan tulisi myös pyynnöstä ilmoittaa ulkopuolista työvo imaa koskevasta sopimuksesta luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle.

Esitys liittyy valtion vuoden 2007 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mah- dollisimman pian sen jälkeen, kun se on hy- väksytty ja vahvistettu.

—————

(2)

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1

SISÄLLYSLUETTELO ... 2

YLEISPERUSTELUT... 3

1. Johdanto... 3

2. Nykytila ... 3

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö ... 3

Lainsäädännön edellyttämiä viranomaisrekistereitä... 3

Miten viranomaisrekistereistä saa tietoa... 7

Työmarkkinajärjestöjen sopimuksia vuokratyövoiman ja alihankinnan käytöstä... 9

2.2. Kansainvälinen kehitys ja EU:n lainsäädäntö... 10

Hollanti... 11

Saksa... 11

Iso-Britannia... 12

Ruotsi... 12

Norja... 13

2.3. Nykytilan arviointi... 13

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ... 14

3.1. Tavoitteet ... 14

3.2. Toteuttamisvaihtoehdot... 14

3.3. Keskeiset ehdotukset ... 14

4. Esityksen vaikutukset ... 15

4.1. Taloudelliset vaikutukset ...15

4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan ... 16

4.3. Yhteiskunnalliset vaikutukset...16

4.4. Yritysvaikutukset ... 17

5. Asian valmistelu...17

6. Riippuvuus muista esityksistä... 17

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 19

1. Lakiehdotuksen perustelut... 19

2. Voimaantulo... 31

LAKIEHDOTUS ... 32

tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä ... 32

(3)

YLEISPERUSTELUT

1 . Johdanto

Perinteisesti yhteisiä työpaikkoja, joissa samanaikaisesti työskentelee usean eri työ n- antajan palveluksessa olevia työntekijöitä on ollut rakennustyömailla. Niillä työt ovat ja- kautuneet monille alihankkijoille ja urakoitsi- joille. Viime vuosina tällaiset työpaikat ovat lisääntyneet myös useilla muilla toimialoilla.

Alihankintaketjut voivat olla myös hyvin pit- kiä. Yritystele.fi tietojen mukaan alihankintaa tarjoaa vajaa 2 000 yritystä yli 80 toimi- alalla kuten metalli-, elektroniikka-, huone- kalu-, liikenne-, puu- ja vaateteollisuudessa.

Työmarkkinoilla toimii lisäksi lukuisia ulkomaisia yrityksiä, jotka tarjoavat alihankin- tapalveluja.

Myös vuokratyövoiman käyttö on lisäänty- nyt. Työministeriön selvityksen mukaan vuonna 2004 suomalaisten yritysten tarjo- amia vuokrauspalveluja käytti lähes 14 000 yritystä, vuokr austa harjoittavia yrityksiä oli työsuojelupiirien rekistereihin merkitty 491, vuokratyösuhteita solmittiin noin 261 000 ja vuokratyöntekijöitä oli 65 000. Myös Euroo- pan unionin, jäljempänä EU:n palvelujen va- paan tarjonnan puitteissa työvoimaa vuo k- raavien ulkomaisten yritysten palveluksessa olevien vuokratyöntekijöiden määrä on li- sääntynyt.

Tilaajayrityksellä ei ole velvollisuutta sel- vittää solmiessaan alihankinta- tai vuokra- työvoiman hankintasopimuksia sopimuskumppanin luotettavuutta, kuten työnantaja- velvoitteista huolehtimista tai verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamista. Tilaajan ei tarvitse selvittää edes sopimuskumppaninsa yhteystietoja tai eri yritys- ja työnantajarekis- tereihin rekisteröitymistä taikka vastuuhenki- löitä. Yrityksen ja yhteisön, joka on rekiste- röity kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvo l- listen rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai työnantajarekisteriin, on kuitenkin liike- kirjeissään ja lomakkeissaan ilmoitettava yritys- ja yhteisötunnuksensa eli Y-tunnus, jonka avulla tilaajalla olisi käytännössä mahdollisuus selvittää sopimusosapuolesta erilaisia tietoja julkisesti saatavilla olevista viran-

omaisrekistereistä.

Harmaan talouden torjumisen ja yritysten tasavertaisen kilpailutilanteen kannalta on tärkeää, että alihankintaa ja vuokratyövo iman käyttöä koskevien sopimusten laatimisvaiheessa selvitettäisiin sopimuskumppanin valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteita.

Näin voitaisiin torjua myös epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia sään- nöksiä noudattavien yritysten toimintaedellytyksiin, sillä vääristymiä syntyy kiistatta, jos samoilla markkinoilla toimijoista osa hakee kilpailuetua jättämällä hoitamatta lakisäätei- set työnantajavelvoitteensa. Tämä olisi myös perusteltua alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöiden kannalta työnantajavel- voitteiden noudattamisen varmistamiseksi.

Työmarkkinakeskusjärjestöistä Elinkei- noelämän Keskusliitto EK ja Suomen Am- mattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat sopi- neet ulkopuolisen työvoiman käyttöperiaat- teista aliurakoinnissa ja vuokratyövoiman käytössä. Lisäksi rakennusalan liitot ovat laa- tineet menettelytapaohjeet urakkasopimusten laadinnassa. Nämä sopimukset eivät kaikilta osin ole luonteeltaan velvoittavia ja niitä soveltavat pääasiassa vain järjestäytyneet työ n- antajat.

2 . N y k y t i l a

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Lainsäädännön edellyttämiä viranomaisre- kistereitä

Patentti- ja rekisterihallitus vastaa kaupparekisterin ylläpidosta. Kaupparekisteri on julkinen, valtakunnallinen rekisteri yrityksistä.

Kaupparekisteriasioissa maistraatit ja työ- voima- ja elinkeinokeskukset toimivat pai- kallisviranomaisina. Kaupparekisteriin teh- dyistä merkinnöistä ja siihen kuuluvista re- kisteriviranomaisen tai paikallisviranomaisen hallussa olevista asiakirjoista on jokaisella oikeus saada tietoja.

Kaupparekisterimerkinnöillä on oikeusvai- kutuksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että yri-

(4)

tys pitää tietonsa ajan tasalla. Monet osake- yhtiön päätökset tulevat voimaan vasta siitä, kun kaupparekisteriin on tehty asiasta mer- kintä. Tällaisia ovat muun muassa yhtiöjär- jestyksen, tilikauden sekä osakepääoman muutokset.

Kaupparekisterilain (129/1979) mukaan ennen elinkeinotoiminnan aloittamista elinkeinonharjoittajan on tehtävä rekisteriviran- omaiselle rekisteriin merkitsemistä varten vahvistetulla perustamisilmoituslomakkeella perusilmoitus, joka sisältää elinkeinonharjoit- tajaa ja tämän elinkeinotoimintaa koskevat perustiedot. Myös kotipaikan siirtämisestä Suomeen tehdään perusilmoitus. Perusilmoi- tuksen ovat velvolliset tekemään muun muassa avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osake- yhtiö, valtion liikelaitoksista annetussa laissa (1185/2002) tarkoitettu liikelaitos, aatteelli- nen yhdistys ja säätiö sekä elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö eli yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolla on elinkeinotoiminnan harjoittamista varten pysyvä toimipaikka tai palveluksessa vähintään yksi työntekijä. Maatalouden ja kalastuksen elin- keinonharjoittajalla ei ole perusilmoitusvel- vollisuutta. Lisäksi ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka perustaa Suomeen sivuliikkeen, on velvollinen tekemään perusilmoituksen.

Vastaava velvollisuus on myös eurooppayh- tiöllä, eurooppalaisella taloudellisella etuyh- tymällä ja muualla rekisteröidyllä etuyhty- mällä, joka perustaa Suomeen toimipaikan.

Perusilmoituksen saa tehdä myös sellainen elinkeinonharjoittaja, joka ei lain mukaan ole velvollinen sitä tekemään. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole laivanisännistöllä.

Kaupparekisteriin on ilmoitettava yrityksen postiosoite. Tämän lisäksi on mahdollista ilmoittaa yrityksestä seuraavat tiedot: käyn- tiosoite, puhelin, matkapuhelin, faksi, sähkö- posti ja kotisivun www-osoite. Henkilöiden osoite- tai nimenmuutoksia ei tarvitse ilmoittaa kaupparekisteriin, koska ne päivittyvät sinne automaattisesti väestötietojärjestelmän kautta edellyttäen, että henkilöllä on suoma- lainen henkilötunnus.

Kaupparekisteriin merkittävistä luonnolli- sista henkilöistä rekisteriin merkitään henki- lötietoina täydellinen nimi, henkilötunnus, osoite ja kansalaisuus. Jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, merkitään re-

kisteriin syntymäaika. Ulkomaalaisista hen- kilötiedot varmennetaan tarkemmin erillisellä henkilötietolomakkeella ja siihen liitettävällä kopio lla esimerkiksi passista. Jos rekisteriin merkittävä elinkeinonharjoittaja on toimielin tai sen jäsen on oikeushenkilö, rekisteriin merkitään oikeushenkilön toiminimi, rekisterinumero ja rekisteri, johon oikeushenkilö on merkitty.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan perusil- moituksessa on mainittava elinkeinonharjoittajan henkilötiedot ja toiminimi, toiminnan laatu, toimipaikan postiosoite ja kunta, josta toimintaa johdetaan.

Avoimen ja kommandiittiyhtiön perusil- moituksessa on mainittava yhtiön toiminimi ja päivä, jona yhtiösopimus on allekirjoitettu, kaikkien yhtiömiesten henkilötiedot, yhtiön toiminnan laatu, yhtiön postiosoite ja kunta, josta yhtiön toimintaa johdetaan. Lisäksi on mainittava kuka tai ketkä avoimen yhtiön yh- tiömiehistä ja kommandiittiyhtiön vas- tuunalaisista yhtiömiehistä kirjoittavat yhtiön toiminimen sekä toimitusjohtaja ja tämän henkilötiedot, jos yhtiöllä on toimitusjohtaja.

Kommandiittiyhtiön on ilmoitettava myös äänettömien yhtiömiesten omaisuuspanosten arvo rahassa ilmaistuna.

Osakeyhtiön tai eurooppayhtiön perusil- moituksessa on mainittava yhtiön toiminimi, toimiala, kotipaikka ja osoite. Lisäksi on mainittava perustamiskirjan allekirjoituspäi- vä ja päivä, jona yhtiöjärjestys on perusta- miskokouksessa hyväksytty, osakepääoma, osakkeiden lukumäärä, osakkeiden nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo sekä vähimmäis- ja enimmäispääoma, jos yhtiö- järjestyksessä on näitä koskevia määräyksiä, ja yhtiön tilikausi. Myös yhtiöjärjestyksen määräys, jonka mukaan yhtiössä voi olla eri- lajisia osakkeita ja niiden lukumäärä lajeit- tain, on mainittava. Ilmoituksessa on mainittava myös henkilötiedot hallituksen puheen- johtajasta, jokaisesta hallituksen jäsenestä ja varajäsenestä sekä toimitusjohtajasta, toimitusjohtajan sijaisesta tai isännöitsijästä, jos sellainen on. Jos yhtiöllä on hallintoneuvo s- to, sen puheenjohtajan ja jokaisen jäsenen ja varajäsenen henkilötiedot on ilmoitettava.

Henkilötiedot on ilmoitettava myös tilintarkastajasta, päävastuullisesta tilintarkastajasta ja varatilintarkastajasta. Lisäksi on ilmoitet-

(5)

tava yhtiöjärjestyksen määräys yhtiön toiminimen kirjoittamisesta sekä, jos jollekulle on annettu oikeus toiminimen kirjoittamiseen yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa, hä- nen henkilötietonsa. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös asunto-osakeyhtiötä.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan perusilmoitus maksaa 65 euroa, avoimen ja ko m- mandiittiyhtiön 155 euroa ja muiden perusilmoitus 330 euroa.

Rekisteröidyillä on velvollisuus tehdä muutosilmoitus kaupparekisteriin viivytyksettä.

Ilmoitus täytyy tehdä myös silloin, kun rekis- terissä ei ole merkintää esimerkiksi toimitusjohtajasta ja sellainen on valittu. Yhtiösopi- muksen ja sääntöjen muutokset on ilmoitettava rekisteröitäväksi ja ilmoituksiin on liitet- tävä selvitys päätöksestä, johon muutos perustuu. Yksityinen elinkeinonharjoittaja täyt- tää yleensä vain muutosilmoituslomakkeen eikä liitteitä tarvita.

Osakeyhtiöiden on ilmoitettava kaupparekisteriin seuraavissa tiedoissa tapahtuneet muutokset: arvo -osuusjärjestelmään kuulu- minen, edustaja, elinkeinolupa, fuusio, hallitus, hallitukselle annetut valtuudet, hallinto- neuvosto, isännöitsijä, isännöitsijän sijainen, jakautuminen, jälkiapportti, konkurssi, kotipaikka, optio-oikeudet, osakepääoman alen- taminen, osakepääoman korotus uusmerkin- nällä tai rahastoannilla, osakkeiden lukumää- rä, osakkeiden kirjanpidollinen vasta-arvo, osakkeiden nimellisarvo, osoite- ja yhteystiedot, rinnakkaistoiminimi, selvitystila ja selvitysmies, varaselvitysmies tehtävän päät- tyminen, tilikausi, tilintarkastajat sekä pää- vastuullinen tilintarkastaja ja varatilintarkas- taja, toiminimi, toimiala, toiminimen kirjoit- tamisoikeudet, toimitusjohtaja, toimitusjohtajan sijainen, vaihtovelkakirjalaina, vähem- mistöosakkeiden lunastusmenettely, vähim- mäis- ja enimmäispääoma, välitystuomio, yh- tiöjärjestyksen muutos, yhtiömuodon muutos, yrityssaneeraus. Uusien aputoiminimien tai prokuroiden ilmoittaminen on vapaaehtoista. Muutokset jo rekisteröityihin tietoihin on kuitenkin ilmoitettava. Osoite- ja yhteys- tiedoista on ilmoitettava postiosoitteen muutos.

Osoite- ja yhteystietojen muutosilmoitus on maksuton. Muut muutosilmoitukset maksavat 57 euroa ja yhtiöjärjestyksen muutos 330 eu-

roa.

Velvollisuus ilmoittaa ja rekisteröidä yrityksen tilinpäätös kaupparekisteriin perustuu pääasiallisesti kirjanpitolakiin (1336/1997).

Osakeyhtiöt ja osuuskunnat ovat vuosittain velvollisia ilmoittamaan tilinpäätöstiedot ja tarvittaessa rahoituslaskelma ja toimintaker- tomus kaupparekisteriin. Muut yritykset ovat ilmoitusvelvollisia lähinnä silloin, kun yritys- toiminta on laajamuotoista. Kirjanpitolaissa on säädetty rajat avoimen ja kommandiittiyh- tiön velvollisuudesta ilmoittaa tilinpäätöstie- dot. Rajat määräytyvät liikevaihdon, henki- löstön määrän ja taseen loppusumman perusteella. Rekisteröinti on maksutonta. Asunto- osakeyhtiöt eivät ole ilmoitusvelvollisia ti- linpäätöstiedoista. Jos tilinpäätöstä ei ilmoi- teta rekisteröitäviksi, patentti- ja rekisterihallitus voi antaa yritykselle kehotuksen lähettää tilinpäätösasiakirjat. Yrityksen vastuuhenkilö voidaan velvo ittaa myös sakon uhalla ilmoittamaan tilinpäätös, jos yritys ei noudata ke- hotusta. Patentti- ja rekisterihallituksella on myös mahdollisuus määrätä osakeyhtiö tai osuuskunta selvitystilaan tai poistaa se rekis- teristä, jos yhtiö ei ole kehotuksesta huoli- matta ilmoittanut tilinpäätösasiakirjoja rekis- teröitäviksi. Rekisteröidyt tilinpäätökset ovat julkisia ja niistä voi saada jäljennöksiä.

Hallituksen ja toimitusjohtajan tulee päivä- tä ja allekirjoittaa tilinpäätös ja toimintaker- tomus. Tilintarkastajan on tehtävä merkintä tilinpäätökseen suorittamastaan tarkastukses- ta sekä todettava, onko tilinpäätös laadittu hyvän kirjanpitotavan mukaisesti. Lisäksi on ilmoitettava tilintarkastuskertomus ja hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan ilmoitus tilinpäätöksen vahvistamisen päivämäärästä ja yhtiön voittoa tai tappiota koskevasta yh- tiökokouksen päätöksestä.

Kaupparekisteriin toimitettujen ilmoitusten mediaanikäsittelyaika on 10 päivää ja yhtiön reki steröimisaika noin viikko.

Ennakkoperintälain (1118/1996) mukaan elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tu- lonhankkimistoimintaa harjoittava voidaan rekisteröidä ennakkoperintärekisteriin toiminnan aloittamisilmoituksen perusteella.

Ennakkoperintärekisterin hallinnollisena tavoitteena on edistää ennakkoverojen ja lopul- listen verojen oikea-aikaista ja -määräistä kertymistä sekä parantaa veroviranomaisten

(6)

tiedonsaantia ja verovalvontaa. Rekisteriin merkitsemisen tarkoituksena on suojata työn teettäjää, koska suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys muun muassa työst ä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavasta korvauksesta (työkorvaus), jos saajaa ei ole merkitty en- nakkoperintärekisteriin.

Ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin tapahtuu yrityksen perustamisilmoituksella.

Ennakkoperintärekisteriin hakeutuja saa yritys- ja yhteisötunnuksen, jäljempänä Y- tunnuksen. Rekisteriin merkitty saa rekiste- röinti-ilmoituksen todistukseksi rekisteriin merkitsemisestä.

Ennakkoperintärekisterissä on perustiedot yrityksestä, kuten nimi, toiminimi, yritysmuoto, kotipaikka, päätoimiala ja yhteystiedot. Yritys voidaan poistaa ennakkoperintä- rekisteristä, jos se olennaisesti laiminlyö ve- ronmaksun, kirjanpitovelvollisuuden, vero- tusta koskevan ilmoittamis- tai muistiin- panovelvollisuuden taikka muun velvollisuutensa verotuksessa. Myös aiempien laimin- lyöntien johdosta, jos niistä voidaan olettaa laiminlyöntien olennaisesti jatkuvan, voidaan yritys poistaa rekisteristä. Tieto ennakkope- rintärekisteriin merkitsemisestä ja siitä pois- tamisesta on julkinen, mutta siitä ei näy pois- toperuste.

Ennakkoperintälain perusteella pidetään myös julkista työnantajarekisteriä. Siihen merkitään säännöllisesti palkkoja maksavat työnantajat. Tällaisiksi on käytännössä kat- sottu yritykset, joilla on useampi kuin yksi työntekijä koko vuoden tai viisi tilapäistä työntekijää. Työnantajan on tehtävä kuukausittain ilmoitukset edellisen kuukauden aikana maksamistaan suorituksista. Vaikka lai- minlyöntejä olisi, ei työnantajaa poisteta työnantajarekisteristä. Jos yrityksellä on suu- ria verojäämiä, voidaan se poistaa rekisteris- tä, mutta poistamisen perustetta ei rekisteris- sä näy. Satunnaisten työnantajien valvonta tapahtuu vuositasolla.

Lisäksi arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan on tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnan aloittamisesta verohallinnolle ar- vonlisäverolain (1501/1993) perusteella yrityksen merkitsemiseksi arvonlisävelvollisten rekisteriin.

Verojen perintään liittyvät tiedot eivät ole

julkisia. Siten muun muassa yrityksen vero- velkatieto ei pääsääntöisesti ole julkinen. Ve- roviranomainen voi kuitenkin antaa todistuksen siitä, että asiakas on merkitty eri rekistereihin ja että asiakkaalla ei ole todettu todistuksen antamista edeltävänä 12 kuukauden aikana verojen ilmoitusvelvollisuuden lai- minlyöntejä ja että tällä ei ole veroja tai maksuja suorittamatta. Lisäksi todistuksessa on tieto ennakkoperintärekisterin voimassaolo- ajasta.

Verovelkatodistus annetaan vain verovel- volliselle itselleen tai valtakirjalla toiselle.

Mahdollista on myös järjestely, että verovelvollinen toimittaa kestotilauksen veroviran- omaiselle, joka toimittaa verovelkatodistuk- sen koneellisesti kuukausittain asiakkaalle.

Verovelkatodistuksista käy ilmi laiminlyö n- nit veroista ja työnantajamaksuista sekä mai- ninnat kuulumisesta alv- ja ennakkoperintä- rekisteriin, maksuunpanotiedot eli eräänty- mättömät työnantajasuoritukset ja verot. Ve- rojäämänä näkyvät maksamattomat verot. Li- säksi todistuksissa on tieto alioikeuden tuo- miosta ja vastuu toisen verovelasta. Niissä voi olla myös laiminlyöntien lisäksi maininta velkajärjestelystä tai yrityssaneerauksesta.

Yrityksen ja yhteisön, joka on rekisteröity kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai työnantajarekisteriin, on liikekirjeissään ja lomakkeissaan ilmoitettava Y-tunnuksensa.

Kun arvonlisäverovelvollinen yritys käy kauppaa toisen EU:n jäsenvaltion arvo n- lisäverovelvollisen yrityksen kanssa, yritys merkitsee laskuun Y-tunnuksensa lisäksi alv- numeronsa. (Y-tunnus on ruotsiksi FO- nummer ja englanniksi Business ID. Alv- numero on ruotsiksi momsnummer ja englanniksi VAT number.) Y-tunnusta on käy- tettävä yrityksen ja yhteisön laskuissa, tilauk- sissa ja tarjouksissa. Osakeyhtiöiden on Y- tunnuksen lisäksi mainittava kirjeissään ja lomakkeissaan yhtiön toiminimi, kotipaikka ja osoite sekä mahdollinen selvitystila. Ul- komaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen kirjeissä ja lomakkeissa on Y-tunnuksen li- säksi mainittava elinkeinonharjoittajan toiminimi, oikeudellinen muoto, ulkomaisen rekisterin nimi ja rekisterinumero, kotipaikka sekä mahdollinen selvitystila. Viranomaisten toimiessa arvonlisäverovelvollisina ne käyt-

(7)

tävät Suomen valtion Y-tunnusta.

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työ- suojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 48 §:n mukaan Suomessa rekiste- röidyllä, työvoiman vuokrausta harjoittavalla yrityksellä on velvollisuus ilmoittaa toimin- tansa aloittamisesta työsuojelupiirin työsuo- jelutoimistolle. Vastaava ilmoitusvelvollisuus on ulkomailla toimivalla yrityksellä 1 päivästä helmikuuta 2006 alkaen.

Miten viranomaisrekistereistä saa tietoa Patentti- ja rekisterihallituksella ja verohal- linnolla on yhteinen yritys- ja yhteisötietojär- jestelmä, jäljempänä YTJ. YTJ sisältää kaupparekisterin, verohallinnon rekisterin, ennak- koperintärekisterin, alv-rekisterin ja työnan- tajarekisterin. Yrityksen osoite- ja yhteystiedot ovat nähtävissä internetissä ilmaisessa tietopalvelussa osoitteessa www.ytj.fi. Pos- tiosoitteen ilmoittaminen yritykselle on pa- kollista, muilta osin tietojen ilmoittaminen on vapaaehtoista. Tiedot tai muutokset niihin ilmoitetaan lomakkeella ei kä niitä voi ilmoittaa puhelimitse tai sähköisesti. Internetin li- säksi kaupparekisteritietoja on saatavissa online -palveluna, cd-rom–levyllä, yhteistyö- kumppanien palveluina, eurooppalaisten kaupparekisterien yhteisenä EBR -palveluna, tilinpäätöstietopalveluna, asiakirjatilauksena ja yrityspoimintoina sekä puhelinpalveluna.

Kaupparekisterin tietopalvelun kautta jo- kainen voi tilata kaupparekisteristä otteita ja todistuksia rekisteriin merkityistä tiedoista.

Kaupparekisteriote maksaa 10, diaaritodistus 5 ja rekisteröintitodistus 15 euroa. Yhtiöjär- jestys, yhtiösopimus, säännöt ja yhdistysjär- jestys maksaa 10 euroa. Oikeaksi todistettu yritys- ja yhteisötunnusrekisterin otetuloste maksaa 5 euroa ja yritys - ja yhteisötunnusre- kisterin saapumistodistus 5 euroa. Postitse, faksilla tai sähköpostilla toimitettavista asiakirjoista peritään lisäksi toimitusmaksu. Li- säksi on mahdollista saada m anuaalisesti koottu kaupparekisterin historiaote tuntive- loituksena. Kaupparekisteritiedot voi saada myös ruotsiksi ja englanniksi.

Tilinpäätösasiakirjoista, jotka on toimitettu kaupparekisteriin, on saatavissa jäljennöksiä.

Tilinpäätöstiedot on saatavilla maksutta kaupparekisterin PatReK-asiakaspalvelun

kautta itsepalvelupäätteeltä, muutoin ne maksavat. Tämän kaupparekisterin itsepalve lun kautta on nähtävänä kaikki maksuttomat säh- köiset tietopalvelut eli kauppa- ja yhdistysre- kisterin tietokannat, yritysten tilinpäätöstieto- jen tietokanta, kaupparekisteri-ilmoitukset liitteineen, yhdistysrekisteri-ilmoitukset liitteineen ja säätiörekisteri-ilmoitukset liitteineen.

Kaupparekisterin kautta voi tilata henkilö- tunnuksen avulla niin sanottuna poimintana myös tiedon siitä, missä kaikissa yrityksissä henkilö toimii vastuuhenkilönä kuten toimi- tusjohtajana, hallituksen jäsenenä, tilintarkas- tajana, vastuunalaisena yhtiömiehenä tai edustajana. Samassa yhteydessä saa myös tiedon henkilön mahdollisesta liiketoiminta- kiellosta. Poiminnan arvonlisäverollinen hinta on 15,86 euroa ja tiedon toimitusaika vajaa viikko.

European Business Register (EBR) on maksul linen 14 eurooppalaisen maan (Bel- gia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Lat via, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro) kaupparekisterien yhteinen tietopalvelu, josta on saatavissa virallista ja luotettavaa rekisteritietoa suoraan kunkin maan kansallisesta kaupparekisteristä. Ta- voitteena on lähivuosina saada palveluun mukaan kaikki EU:n ja Euroopan Talousalu- een (ETA) maat. Tarjottavien tuotteiden ja tietojen määrä vaihtelee maittain ja yrityksit- täin. Kaikista yrityksistä ja maista on saatavissa yrityksen perustiedot-raportti, jossa on keskeisimmät tiedot yrityksestä kuten yrityksen toiminimi, osoite- ja yhteystiedot, toimiala ja tunnus (rekisterinumero) sekä yrityksen tila, yritysmuoto, rekisteröintipäivämää- rä, rekisterin pitäjä, osakepääoma ja viimeisen tilinpäätöksen toimittamisajankohta. Tie- dot on saatavissa myös ruotsiksi ja englanniksi.

Kun yritys on työeläkevakuutettu, tällainen yritys saa eläkevakuutusyhtiöstä todistuksen siitä, että sillä ei ole todistuksen antopäivään mennessä erääntyneitä vakuutusmaksuja. Jos yrityksellä on maksamattoja maksuja, todistusta ei anneta paitsi, jos yritys on tehnyt erääntyneistä maksuista maksusopimuksen, joka myös näyttää toteutuvan sopimuksen mukaisesti. Tällöin eläkeyhtiö antaa todistuksen siitä, että yrityksellä on erääntyneitä

(8)

maksuja, joiden maksamisesta on tehty mak- susopimus. Todistusta ei anneta ilman val- tuutusta muille kuin yritykselle itselleen.

Arvonlisäverovelvollisuuden osoittava alv- numero on keskeinen yhteisökaupan toimi- vuuden ja val vonnan kannalta. Yhteisökaup- paa harjoittavat arvonlisäverovelvolliset elinkeinonharjoittajat muodostavat alv- numeronsa itse. Tämä VAT-numero muodos- tuu maatunnuksesta FI ja numerosarjasta, joka on Y-tunnus (yritys- ja yhteisötunnus) ilman kahden viimeisen numeron välissä olevaa väliviivaa. Jos Y-tunnus on 0765432 -1, alv-numero on FI07654321. Alv-numeroa käytetään ainoastaan yhteisökauppaa koskevissa laskuissa ja muissa ostajan ja myyjän välisissä asiakirjoissa.

Yritys voi tarkistaa myyjän yhteisökaupan arvonlisäverotunnisteen voimassaolon ko- mission nettisivuilta http://europa.eu.int/vies.

Tällä sivulla voi tarkistaa myyjän alv- velvollisuuden vain, jos tietää mistä jäsenval- tiosta myyjä on ja myyjän arvonlisäverotun- nisteen. Yhteisökaupan arvonlisäverotunnis- tetta käytetään myytäessä jäsenvaltiosta toiseen kuljettavia tavaroita ja tiettyjä palveluita verovelvollisten välisessä kaupassa. Tätä tunnistetta ei ole velvollisuutta käyttää myy- täessä työvoiman vuokrauspalveluja. Jos myyjä harjoittaa myös tavaroiden yhteisö- kauppaa, on mahdollista löytää tunniste tätä kautta, koska joissakin jäsenvaltioissa käyte- tään samaa tunnistetta yhteisökaupassa ja muussa kaupassa. Yksinomaan työvoiman vuokrausta harjoittava yritys on merkitty re- kisteröitymisvaltiossa normaaliin arvo n- lisäverovelvollisten rekisteriin eikä tunnistetta tällöin voida varmuudella tarkistaa edellä mainitun linkin kautta. Myyjän verovelvollisuuden tarkistaminen edellyttää yhteydenot- toa kulloisenkin jäsenvaltion veroviranomai- siin. Mahdollisuudet saada tietoa rekisteristä vaihtelevat jäsenvaltioittain.

Myös yksityiset yritykset toimivat palve- luntarjoajina. Tosin markkinat ovat varsin keskittyneet.

Esimerkiksi ePortti on Internetpalvelu, joka kokoaa yhteen yli kahdenkymmenen viranomaisen ja yrityksen tuottamat tiedot ja asia- kirjat. Palvelussa on luotettavaa ja ajantasais- ta tietoa yrityksistä, henkilöistä, kiinteistöis- tä, tilastoista ja lainsäädännöstä. Maksullinen

ePortti on suunniteltu yritysten ja julkisen hallinnon käyttöön. Sen asiakaspalvelusta, myynnistä ja markkinoinnista vastaa Kaup- palehti ja tekniikasta vastaa TietoEnator.

ePortin kautta on saatavissa kaupparekisteri- ja yhdistysrekisterimerkinnät, vastuuhenkilöt, nimenkirjoittajat, yritysten ja yhdistysten historiatiedot, yritysluottotiedot, riskiluokitus ja maksuhäiriöt, konkurssit ja yrityssaneerauk- set ja henkilön yrityssidokset. ePortti inter- netpalvelun kautta on saatavissa kaupparekis- terimerkinnän lisäksi yhtiöjärjestykset ja vi- reillä olevat ilmoitukset. Tiedot tulevat reaa- liaikaisina suoraan patentti- ja rekisterihalli- tuksen tietokannasta ja yrityksen tilinpäätök- sissä ja osavuosikatsauksissa on sama aineis- to, jonka yritys on toimittanut kaupparekisteriin.

Suomen Asiakastieto Oy on suomalaisen elinkeinoelämän omistama yritys- ja luotto- tietoyhtiö. Asiakastieto toimii yhteistyössä johtavien ulkomaisten luottotietoyhtiöiden kanssa. Yhtiön liiketoiminta perustuu pää- osin henkilö- ja yritystietojen käsittelyyn.

Liiketoiminnan oleellisena osana on tie- tosuojan kunnioittaminen. Lainsäädäntö ja julkinen valta asettavat tälle toiminnalle kes- kimääräistä suurempia vaatimuksia.

Yhtiö hankkii tietoja luotettavista lähteistä, joita ovat viranomaiset kuten kaupparekisteri ja muut julkiset rekisterit sekä luotettavat yh- teistyökumppanit. Tietojen rekisteröinti perustuu lakiin tai tietojen välittäjien kanssa tehtyihin sopimuksiin. Tiedon toimittajia ovat mm. kihlakunnan virastot, oikeusrekis- terikeskus (konkurssi- ja yrityssaneeraustie- dot ja liiketoimintakiellot), käräjäoikeudet, verovirasto (maksamattomat arvonlisä ja muut vero t) sekä rahoitus - ja luottokorttiyh- tiöt (kulutusluottohäiriöt). Tietoja saadaan myös yrityksiltä itseltään.

Henkilöluottotiedot ovat yksityisen luo n- nollisen henkilön luottotietoja ja niiden käsit- telystä ja käyttötarkoituksesta säädetään lailla. Henkilöluottotiedot ovat pääosin viranomaisten vahvistamia maksuhäiriötietoja, joita koskevia tietoja välitetään vain asiakasso- pimuksen perusteella, jonka mukaan tietojen käyttäjä saa henkilökohtaisen käyttäjätun- nuksen. Tällä tunnuksella käyttäjällä on mahdollista tehdä henkilöluottotietokysely.

Kyselyn yhteydessä Asiakastieto Oy rekiste-

(9)

röi aina myös asiakkaan antaman henkilö- luottotietojen käyttötarkoituksen.

Asiakastieto Oy:n kautta saa tietoa yritys- henkilöiden henkilötiedoista. Yrityshenkilö on henkilö, joka toimii tai on toiminut elin- keinoelämässä ja jonka tiedoilla voi olla merkitystä arvioitaessa yhtiötä, yhteisöä tai säätiötä. Yrityshenkilöitä ovat yrityksen hal- lintoon tai suurimpiin omistajiin kuuluvat henkilöt. Yrityshenkilöitä koskevia henkilö- tietoja voidaan käsitellä laajemmin kuin hen- kilöluottotietoja. Asiakastieto Oy on laatinut yrityshenkilöiden osalta henkilötietolain mu- kaiset käytännesäännöt, jotka elinkeinoelä- män järjestöt ja yrittäjien edustajat ovat hy- väksyneet. Ne ohjaavat luottotietotoimintaa harjoittavia rekisterinpitäjiä sekä tietojen käyttäjiä lain ja hyvän rekisteritavan mukai- seen henkilötietojen käsittelyyn. Rekisteröity henkilö voi halutessaan tarkastaa omat tietonsa maksutta kerran vuodessa ja rekiste- röidyt yritykset pääosin maksua vastaan.

Henkilöille ja yrityksille lähetetään aina tieto ensimmäisestä maksuhäiriöstä.

Suomen Asiakastieto Oy on mukana kan- sainvälisessä toiminnassa ja sitoutunut kan- sainvälisten luottotietotoimistojen järjestöjen FEBIS:n (Federation of Business Information Services) sekä ACCIS:n (Association of Consumer Credit Information Suppliers) laa- timiin sääntöihin hyvästä tietojen käsittelyta- vasta. Asiakastieto Oy käyttää apuna kan- sainvälistä yhteistyöverkostoa ja näin varmistaa tuottamiensa ja ulkomaisten yhteistyö- kumppaniensa välittämien tietojen lainm u- kaisen käsittelyn myös kansainvälisissä asi- oissa. Sen kautta voi tilata ulkomaisista yri- tyksistä esimerkiksi kaupparekisteriotteita, liikevaihtotietoja ja henkilötietoja. Ulkomai- sista toimijoista raportin hinta ja toimitusaika määräytyy kohdemaan mukaan. Ulkomaisen yrityksen perustiedot ja tiedot vastuuhenki- löistä maksavat noin 40 euroa. Raportti toi- mitetaan yleensä englanniksi.

Asiakastieto Oy:n avoimista palveluista voi ostaa ja tilata yritys- ja taloustietoa sekä ko- timaisista että ulkomaisista yrityksistä ilman erillistä asiakassopimusta. Näin voi tilata esimerkiksi yr itystä koskevan perusraportin, joka sisältää yrityksen perustiedot, liikevaih- toluokan, henkilöstömäärän, tiedot ennakko- perintär ekisteriin, alv-velvollisten rekisteriin

ja työnantajarekisteriin kuulumisesta, mah- dolliset maksuhäiriöt ja historiatiedot. Rapor- tin hinta on 3,37 euroa ja sen saa sähköpos- titse heti, kun se on maksettu.

Asiakastieto Oy:n sopimusasiakkaat saavat Online-palvelun kautta perustietoja yksi- löidympiä tietoja yrityksen vastuuhenkilöistä ja tietyn henkilön vastuista ja sidoksissa eri yrityksissä. Sopimusasiakkaiden liittymis- maksu 30 euroa ja vuosimaksu 60 euroa.

Esimerkiksi vastuuhenkilö- tai vastuuhenki- löyhteyskysely maksaa Online -palvelun kautta noin yhden euron, kuten myös tieto yrityksen maksuhäiriöistä, maksutapatiedois- ta, osakkaista, yrityskiinnityksistä ja konser- nin yhtiöistä. Tuloslaskelma ja tiivistelmä, yrityksen tase ja tiivistelmä sekä tunnusluvut ja toimialavertailu maksavat noin kaksi euroa.

Dun & Bradstreet Finland Oy (D & B) on maailman johtavan yritysluottotietoyhtiön ty- täryhtiö Suomessa. Se tarjoaa muun muassa luottotietoja kaikista Suomessa toimivista yrityksistä, mutta sen yritysluottorekisteri ja luottotietoluokituksen perusteet poikkeavat esimerkiksi Suomen Asiakastieto Oy:n jär- jestelmästä. B & D:n kautta voi tilata myös suomenkielisen luo ttotietoraportin ulkomailla toimivista yrityksistä lähes kaikista maista.

Rakentamisen Laatu RALA ry. on erityisesti rakennusalan osapuolia kokoava yhteis- toimintaelin, jonka ovat perustaneen raken- nusteollisuuden keskeiset työmarkkinajärjes- töt. RALA ry ylläpitää myös ilmaista ja ajan- tasaista tietopankkia, jonka tiedot kootaan julkisista rekistereistä. Yhdistyksen jäsenet antavat valtakirjan siihen, että yritystä koskevat ei-julkisetkin tiedot voidaan koota tie- dostoon. Tilaaja voi tarkistaa sieltä raken- nusyritysten rekisteröintitiedot ja sen lisäksi muun muassa yrityksen vero - ja työeläke- maksusuoritusten hoidon.

Työmarkkinajärjestöjen sopimuksia vuokra- työvoiman ja alihankinnan käytöstä

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja Suo- men Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisessä yleissopimuksessa on määräyksiä ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Sopimuksessa todetaan ulkopuolisen työ- voiman käytön tapahtuvan yritysten piirissä

(10)

kahdessa muodossa. Se perustuu toisaalta kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus -, toimeksianto-, työnteko- jne. sopimukseen, jonka mukaan tarvittavan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä ilman, että toisella sopijapuolella on mitään tekemistä työsuoritukseen nähden. Käytän- nössä tällaiseen sopimukseen perustuvaa toimintaa nimitetään yleensä alihankinnaksi tai aliurakoinniksi. Toisaalta vieraan työvo i- man käyttö perustuu työvoiman vuokrauk- seen, jolloin työ voimaa hankkivien liikkei- den toimittamat lainamiehet (vuokramies), tekevät työtä toiselle työnantajalle tämän johdon ja valvo nnan alaisena. Ensiksi mainittuja tilanteita kutsutaan yleissopimuksessa alihankinnaksi ja jäljempänä mainittua vuo k- ratyövoimaksi. Alihankinnan määritelmä on sopimuksessa varsin laaja ja rajaamaton.

Yleissopimuksen mukaan alihankintaa tai työvoiman vuokrausta koskeviin sopimuksiin otetaan ehto, jossa alihankkija tai työvoimaa vuokraava yritys sitoutuu noudattamaan alansa yleistä työehtosopimusta sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Jos alihankinnan vuo k- si yrityksen työvoimaa poikkeuksellisesti joudutaan vähentämään, on yrityksen pyrit- tävä sijoittamaan kyseessä olevat työntekijät yrityksen muihin tehtäviin ja ellei se ole mahdollista, kehotettava alihankkijaa, jos tämä tarvitsee työvoimaa, ottamaan vapautu- neet alihankintatyöhön sopivat työntekijät työhönsä entisin palkkaeduin. Työsopimuk- selle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjien välinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.

Yleissopimuksen mukaan yritysten on ra- joitettava vuokratyövoiman käyttö vain työ- huippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoite- tun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, eri- koisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.

Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työnteki- jöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan. Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluot-

tamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työs- kentelyyn liittyvät kysymykset.

Edellä mainitun yleissopimuksen lisäksi rakennusalalla on käytössä rakennusurakan yleiset sopimusehdot ja sopimusperusteisia suosituksia menettelytavoista, joita suosite- taan noudate ttaviksi alihankintasopimusten ja vuokratyötä koskevien sopimusten solmimi- sessa. Rakennusalan yleisissä sopimuseh- doissa vuonna 1998 (YSE) on määritelty ra- kentamisessa käytettäviä termejä. Rakennus- työ (rakennussuoritus) on urakoitsijan teke- mä työ hankintoineen sovitun työn aikaan- saamiseksi. Rakennuttaja on luonnollinen tai juridinen henkilö, jonka lukuun rakennustyö tehdään ja joka viime kädessä vastaanottaa työntuloksen. Tilaaja on urakoitsijan sopi- muskumppani, joka on tilannut urakkasopi- muksen. Tilaajana voi toimia rakennuttaja tai urakoitsija. Pääurakoitsija on rakennuttajaan sopimussuhteessa oleva urakoitsija, joka kaupallisissa asiakirjoissa on nimetty pääura- koitsijaksi ja jolle sopimuksenmukaisessa laajuudessa kuuluvat työmaan johtovelvolli- suudet. Aliurakoitsija on urakoitsijan tilauksesta työtä suorittava toinen urakoitsija.

Joissakin työnantaja- ja ammattiliittojen välisissä työehtosopimuskissa on myös ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määrä- yksiä.

2.2. Kansainvälinen kehitys ja EU:n lai n- säädäntö

Harmaan talouden torjuntaan on joissakin EU-maissa ja ETA-maissa pyritty kehittä- mään monia järjestelmiä. EU:n jäsenvaltiois- ta Saksa, Itävalta, Espanja, Hollanti ja Portu- gali soveltavat niin sanottua tilaajan vastuuta.

Tosin maiden järjestelmät eroavat toisistaan.

Tilaajavastuu tarkoittaa yleensä sitä, että työn tilaaja tai pääurakoitsija vastaa yhdessä aliurakoitsijan tai vuokratyöntekijän työnanta- jan kanssa viimemainittujen lainmukaisista työnantajavelvoitteista kuten verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta. Joissakin tapauksissa työntekijällä on mahdollisuus suoraan esittää vaatimus pääurakoitsijalle kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja Hol- lannissa. Itävallassa pääurakoitsijalla on toissijainen vastuu hyvityksestä, minkä vuoksi työntekijän on vaadittava hyvitystä ensin to-

(11)

delliselta työnantajalta. Espanjassa ja Portu- galissa on erityissäännöksiä vuokratyöstä ja siihen liittyvästä yhteisvastuusta varsinaisen työnantajan ja käyttäjäyrityksen kanssa.

Hollanti

Hollannissa on vuodesta 1982 ollut vo i- massa niin sanottu ketjuvastuu, joka tarkoittaa solidaarista vastuuta ketjussa alempana olevien yritysten velvoitteesta tilittää asian- omaisille tahoille työntekijöittensä verot ja sosiaaliturvamaksut. Ketjuvastuuta sovelletaan kaikkeen konkreettiseen materiaaliin kohdistuvaan työhön, mikä merkitsee sitä, et- tä lopputuloksena tulee olla konkreettinen tuote eikä esimerkiksi intellektuaalinen tuote.

Ketjuvastuuta sovelletaan rakennusalan li- säksi muilla teollisuuden aloilla kuten metalli- ja tekstiiliteollisuudessa. Vastuun piirissä ovat aliurakoitsijoiden lisäksi myös alihank- kijat. Ketjuvastuuta täydentää vuokratyövo i- maa käyttävän yrityksen yhteisvastuu vuo k- ratyövoimaa välittävän yrityksen kanssa täl- laisen työvoiman verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta.

Ketjuvastuuta sovelletaan myös "Eigen- bouwer" -käsitteen alla toimivaan yrittäjään, joka ilman toimeksiantoa tai palvelussuhdetta tekee yritykselle vastuun piirissä olevaa sellaista työtä, joka on tilaajayrityksen normaa- lia toimintaa. Tämän käsitteen alle kuuluu myös urakoitsija, joka vastaa itsenäisesti jos- tain tuotannon tai valmistuksen osasta kuten valmistettavien tuotteiden paketoinnista. Ket- juvastuuta sovelletaan myös työsuorituksen osan tai kokonaisuuden ulkoistamiseen sekä sellaisiin myyjiin, jotka myynnin ohella suunnittelevat tilauksesta valmistettavan tuo tteen kuten ikkunat johonkin rakennus- urakkaan. Vastuu ei kuitenkaan ulotu myyjiin, jotka vain myyvät valmiina olevia tuot- teita.

Tilaajayritys voi vapautua ketjuvastuusta käyttämällä vapaaehtoista sulkutiliä, jonka aliurakoitsija voi avata pankissa. Maksetta- vasta urakkasuorituksesta siirretään sulkutilille määrä, joka vastaa aliurakoitsijan urakkaan kohdistuvia työntekijöiden palkoista menevien verojen ja sosiaaliturvamaksujen työnantajasuorituksia. Näitä rahoja voidaan käyttää vain sanottujen suoritusten maksami-

seen tai siirtoon aliurakoitsijan oman aliurakoitsijan avaamalle sulkutilille tälle makset- tavan urakkasuorituksen yhteydessä. Järjes- telmään sisältyy eräitä vastuuta lieventäviä poikkeuksia. Urakoitsija voi muun muassa vapautua vastuusta, jos aliurakoitsijan mak- sukyvyttömyys johtuu äkillisestä laskusuh- danteesta.

Hollannissa on noin 45 000 rekisteröityä sulkutiliä, joille siirretään vuosittain noin 210 000 maksua. Näiden maksujen käsittely on keskitetty verohallinnossa yhteen 40—45 henkilöä käsittävään yksikköön. Maksujen käsittelyä viivästyttää se, että veroista ja so- siaaliturvamaksuista vastaavat eri viranomaiset. Hollannin valtiovarainministeriön anta- mien tietojen mukaan järjestelmän käyttöön- otto kesti 5—6 vuotta, mikä johtui osittain suurten rakennusliikkeiden vastustuksesta.

Tällä hetkellä järjestelmä toimii hyvin, harmaata taloutta toteuttaneet yritykset ovat suurelta osin kadonneet markkinoilta ja pimeään työvoimaan liittyvät ongelmat ovat paremmin hallinnassa.

Saksa

Saksassa tuli voimaan vuoden 2002 alussa laki, jolla pyritään torjumaan laitonta toimintaa rakennusalalla. Kaikki Saksassa raken- nustoimintaa harjoittavat yritykset — sekä saksalaiset että ulkomaiset — ja julkisoikeu- delliset yhteisöt ovat velvollisia perimään toiselle yritykselle maksetusta rakentamiseen liittyvästä suorituksesta 15 prosentin suurui- sen veronpidätyksen, jos samalle saajalle maksetut suoritukset ylittävät 5 000 euroa vuodessa. Suorituksen maksaja ei voi vedota esimerkiksi ulkomaisten yritysten kohdalla siihen, ettei näitä mahdollisesti veroteta Sak- sassa tai ettei vahinkoa ole aiheutunut.

Vero jätetään pidättämättä ainoastaan siinä tapauksessa, että saaja esittää todistuksen, jonka saannin edellytykset vastaavat suunnil- leen Suomen ennakkoperintärekisteröintiä.

Suoritukseen velvoitettu maksaja on vastuussa perimättä jätetystä tai liian vähän maksetusta verosta aina siihen saakka, kun summa vastaa 15 prosenttia maksetusta koko suorit- teesta.

Vuodesta 1999 on ollut voimassa laki, joka sisältää ammattimaisena urakanantajana toi-

(12)

mivan tilaajan velkavastuun. Vastuu on oma- velkainen ja rajoittuu palkkojen ja vuosilo- ma- sekä niiden yhteydessä rahoitettavien etujen enimmäismäärään. Vastuu ulottuu alaspäin läpi aliurakointiketjun eli ketjussa ylempänä oleva vastaa myös omien aliura- koitsijoidensa käyttämien urakoitsijoiden jät- tämistä saatavista. Tämä vastuu ei näyttäisi koskevan veroja tai muita työnantajasuori- tuksia.

Euroopan yhteisön tuomioistuin antoi lo- kakuussa 2004 tuomion asiassa C-60/03 Wolff & Müller. Tapauksessa oli kyse saksa- laisen rakennusyrityksen (Wolff & Müller) velvollisuudesta toimeksiantajana taata por- tugalilaisen aliurakoitsijan palveluksessa ol- leen lähetetyn työntekijän saamatta jäänyt palkka. Saksaan lähetettynä työntekijänä ollut henkilö vaati Saksan tuomioistuimessa, että hänen työnantajansa ja Wolff & Müller yhteisva stuullisina velvoitetaan suorittamaan hänelle maksamatta oleva määrä palkoista Saksan lain mukaan. Tuomiossa (kohta 45) todetaan, että direktiivin 96/71 (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi työteki- jöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsen- valtioon) 5 artikla, kun sitä tulkitaan EY 49 artiklan valossa, ei ole pääasian kaltaisessa asiassa esteenä sellaisille kansallisille sään- nöille, joiden mukaan rakennusyrittäjä, joka on antanut toiselle yritt äjälle toimeksi raken- nuspalvelujen suorittamisen, vastaa tämän yrittäjän tai aliurakoitsijan velvoitteista maksaa työntekijälle vähimmäispalkkaa tai maksaa työehtosopimuspuolien yhteiseen rahas- toon suoritettavat maksut samalla tavoin kuin takaaja, joka vastaa velasta ilman, että sitä olisi ensiksi haettava päävelalliselta, kun vä- himmäispalkka käsittää rahamäärän, joka on maksettava verojen ja sosiaaliturva ja työt- tömyysturvamaksujen tai vastaavien sosiaa- livakuutusmaksujen pidättämisen jälkeen työntekijälle (nettopalkka), jos näiden sään- töjen ensisijaisena tavoitteena ei ole työnteki- jöiden palkan turvaaminen tai kun tämä turvaaminen on vain niiden toissijainen tavoite.

Iso-Britannia

Iso-Britanniassa on rakennusalalla toimi- villa yrityksillä velvollisuus tehdä aliurakoit- sijoille maksettavista suorituksista verovä-

hennys. Vuonna 2000 vähennyksen määrä oli 18 prosenttia maksusta, josta oli vähennetty arvonlisävero, ”koulutusvero” ja materiaali- kustannukset. Tilaaja on velvollinen valvo- maan mahdollisuuksiensa mukaan sitä, että aliurakoitsija ei yliarvioi materiaalikustan- nuksia.

Järjestelmää sovelletaan kaikkiin rakennusalan yrityksiin sekä urakoitsijoina että aliura- koitsijoina. Urakoitsijaksi katsotaan kaikki rakennuttajat mukaan lukien yhdenmiehen yritykset, paikallisviranomaiset ja virastot.

Verovähennys tulee tehdä myös vuokra- työyrityksiltä, jotka tarjoavat työvoimaa ra- kennustyöhön. Verovähennystä ei tehdä kuitenkaan kotitalouksien r akennustöistä.

Lain piiriin kuuluvat yritykset saavat joko rekisteröintikortin tai verotodistuksen verovi- ranomaiselta. Verotodistuksen saaminen edellyttää, että yritys täyttää liikevaihtoa, liiketoimintaa ja verovelvollisuuksien ja muiden maksujen noudattamista koskevat vaati- mukset. Jos tällaisen kortin saa, se oikeuttaa tilaajan maksamaan suorituksen työstä brut- tomääräisenä ilman verovähennystä. Käytän- nössä vain harvoilla aliurakoitsijoilla on täl- lainen verotodistus. Mikäli urakoitsijalla on ainoastaan rekisteröintikortti, on tilaajan teh- tävä verovähennys.

Se, joka laiminlyö verovähennyksen teke- misen, voidaan tuomita vastaamaan määräs- tä, joka vastaa laiminlyötyä summaa. Pää- urakoitsijalta, joka ei ole tarkastanut edellä mainittuja todistuksia ennen maksun suorittamista tai laiminlyö antaa verovähennykseen liittyviä tietoja verottajalle, vo idaan ottaa pois verotodistus tai määrätä maksettavaksi rangaistusmaksu. Tilaajalla on velvollisuus merkitä talteen tiedot esitetyistä todistuksista, minkä vuoksi veroviranomainen suosittelee todistusten kopioimista. Aliurakoitsija saa mahdollisesti liikaa vähennetyt maksut takai- sin tiettyä menettelyä noudattaen esittämällä selvitykset maksuista ja velvoitteista.

Ruotsi

Ruotsin hallitus antoi vuoden 2001 loka- kuussa verohallitukselle tehtävän selvittää mahdollisuuksia rakennusalalla kukoistavan harmaan talouden hillitsemiseksi. Vuoden 2002 helm ikuussa valmistuneessa muistiossa

(13)

(RSV rapport 2002/06) verohallitus esitti, et- tä Ruotsissa otettaisiin käyttöön Hollannin sulkutiliä vastaava järjestelmä. Toistaiseksi järjestelmän käyttöönotto ei ole johtanut lainsäädäntötoimiin.

Norja

Norjan elinkeinoelämä ja julkinen sektori tarvitsee ulkomaalaisia urakoitsijoita ja työ n- tekijö itä. Veroviranomaisilla on kuitenkin tarve saada tieto siitä, ketkä saavat tuloja Norjassa tai sen mannerjalustalla harjoitetta- vasta toiminnasta ja työstä. Tiedontarve on voitu riittävästi turvata siten, että ulkomaa- laista työvoimaa palvelukseen ottava antaa tietoja sekä tehdyistä urakkasopimuksista että ulkomaalaisista työntekijöistä. Suurin tiedo n- tarve on käytännössä toimijoista, jotka toimivat ainoastaan tilapäisesti Norjan verotusalu- eella. Erityisesti ulkomaisen työvoiman valvontaa varten on säädetty kaikkia elinkei- nonharjoittajia ja julkisyhteisöjä sitova laa- jennettu tietojenantovelvollisuus, joka koskee rakennus- ja asennustöitä sekä kaikkia mannerjalustalla tehtäviä töitä. Tietojenantovel- vollisuus sitoo myös ulkomaisia toimeksian- tajia riippumatta verosopimuksista tai siitä, ovatko nämä verovelvollisia Norjassa. Tie- donantovelvollisuus on riippumaton aliura- kan tai toimeksiannon pituudesta. Tiedonan- tovelvollisuutta ei sovelleta Norjaan tavaraa toimittavaan urakoitsijaan, joka ei tee työtä Norjassa.

Aliurakoitsijoita käyttävät yritykset ovat vastuussa tietojenantovelvollisuuden täyttä- misestä ketjun alemmissa portaissa. Toimek- siantaja on velvollinen antamaan tiedot oma- aloitteisesti. Tiedot on annettava kaikista ulkomaalaisista urakoitsijoista ja palkansaajista sekä norjalaisista palkansaajista, jotka teke- vät työtä ulkomaiselle yritykselle. Tiedot on annettava muun muassa toimeksiantajan ja ulkomaisen urakoitsijan virallisesta nimestä, yritysnumerosta, osoitteesta Norjassa ja ulkomailla, sopimussummasta ja -tyypistä, työntekijöiden määrästä työskentel ypaikassa sekä kunnasta tai aluksesta, missä työ suori- tetaan. Lisäksi on ilmoitettava toimeksianno n alkamis- ja arvioitu päättymisaika. Urakoitsi- jan on annettava tiedot verohallinnolle sekä omista ulkomaalaisista työntekijöistään että

aliurakoitsijoiden työntekijöistä, työpaikasta ja työsuhteen kestosta sekä työnantajatiedois- ta. Tiedot on toimitettava verohallinnolle viimeistään 14 päivän kuluttua tehtävän al- kamisesta. Verohallinto voi määrätä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä uhkasakon ja ilmoitusten myöhästymisestä tai laimin- lyönnistä enintään 75 000 kruunun määräisen myöhästymismaksun. Jos ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty, vo idaan laiminlyöjä saattaa myös vastuuseen verovelvolliseen tai tämän työnantajaan kohdistuneista, kertymät- tä jääneistä veroista.

2.3. Nykytilan arviointi

Harmaa talous on Suomessa melko laaja- mittaista. Harmaata taloutta on ai nakin kai- killa niillä aloilla, joissa työntekijöiden vaih- tuvuus ja työvoimavaltaisuus on suurta. Se on vakiintunut erityisesti rakennus- ja ravin- tola-alalla, mutta se on laajentumassa myös muille aloille, kuten kuljetukseen ja sii- vousalalle. Harmaan talouden uhreina ovat usein yhteiskunta ja yhteiskunnan käytössä olevat varat. Sen välillisiä uhreja ovat kansa- laiset ja sellaiset yritykset, jotka toimivat lail- lisesti. Myös EU:n laajentuminen on saatta- nut lisätä harmaata taloutta, koska harmaan talouden harjoittajat pyrkivät käyttämään uu- sia jäsenvaltiota tukialueinaan.

Harmaan talouden torjuntakeinojen valin- nassa joudutaan etsimään tasapainoa valtio- vallan ja elinkeinoelämän oman vastuun ja velvoitteiden välillä. Vaikka päävastuu on valtiovallalla, ei elinkeino elämä voi välilli- sesti hyötyä harmaasta taloudesta ilman min- käänlaista omaa vastuuta. Harmaan talouden torjumiseksi ei kuitenkaan ole perusteltua asettaa kohtuuttomia velvoitteita rehellisesti toimiville yrittäjille ja yrityksille.

Elinkeinotoiminnassa, jossa on korkea ali- urakointiaste, harmaata taloutta harjoitetaan siten, että ketjussa ylempänä olevat saavat hyödyn verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntien seurauksena alempina urak- kahintoina, mutta ne eivät joudu vastuuseen aliurakoitsijoiden laiminlyönneistä. Houku- tus käyttää harmaan talouden piirissä toimi- via yrityksiä kasvaa, kun tällaisten yritysten käyttöön liittyvä kiinnijäämisenriski verojen ja maksujen laiminlyöntien osalta on vähäi-

(14)

nen. Siksi tilaajalta ja pääurakoitsijalta ei ole kohtuutonta edellyttää tietynasteista kontrol- lointia sopijaosapuolistaan. Rakennusalalla onkin ryhdytty jo vapaaehtoisiin järjestelyi- hin harmaan talouden vähentämiseksi.

Kilpailun tervehdyttämiseksi ja verojen ja lakeihin perustuvien työnantajamaksujen suorittamisen varmistamiseksi on tarpeen ke- hittää yleisemminkin menettelyjä. Yksi keino on säätää tilaajalle vastuu tarkistaa alihankki- jan ja vuokrausyrityksen taustatiedot erilai- sista rekistereistä.

Suomalaisista yrityksistä on useita viran- omaisrekistereitä. Niiden tiedoista suuri osa on julkisia ja niistä voi saada tietoja myös kohtuullisen helposti ja suurelta osin ilmai- seksi. Erityisesti internetin avulla yritysten perustiedot ovat kaikkien saatavilla maksutta.

Siten yritysten olemassaolo on helposti tar- kistettavissa. Mitä yksityiskohtaisempia tietoja halutaan, sen enemmän niiden hankki- minen aiheuttaa työtä ja kuluja. Tällaisia ovat esimerkiksi yritysten tilinpäätökset, jotka ovat myös julkisia. Toisaalta yritysten vero- tiedot eivät ole julkisia, kuten eivät myös- kään yritysten erääntyneet ja suorittamatta olevat eläkemaksut.

Myös ulkomaalaisia yrityksiä voi saada joko suomalaisten palvelujen tarjoajien tai kan- sainvälisten rekisterien kautta tai internetin avulla luotettavaa ja virallista tietoa. EU:n lainsäädännön perusteella sen jäsenmaissa kaikki yritykset ovat esimerkiksi velvollisia rekisteröitymään ja kaikissa jäsenmaissa on myös arvonlisäverojen perintään liittyviä re- kistereitä.

Suomessa ei kuitenkaan ole luotettavaa ti- lastoaineistoa, josta kävisi ilmi maassamme olevien lähetettyjen työntekijöiden määrä.

Tietoa sen sijaan voi saada useiden maiden yrityksistä, jotka lähettävät Suomeen vuokra- työntekijöitä, edellä kerrotuista rekistereistä.

Rekisterit eivät kuitenkaan kata kaikkia mai- ta. Valtiovarainministeriössä on parhaillaan selvitettävänä, miten Suomeen työntekijöitä lähettävät yritykset voitaisiin saada merki- tyksi suomalaiseen ennakkoperintärekiste- riin.

Jos tilaaja laiminlyö selonottovelvollisuu- tensa, tarvitaan sopimusjärjestelyjen lisäksi lakisääteinen seuraamusjärjestelmä.

3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k set

3.1. Tavoitteet

Esityksen keskeisenä tavoitteena on torjua harmaata taloutta ja turvata yritysten tasaver- tainen kilpailutilanne alihankintaa ja vuokra- työvoiman käyttöä koskevissa tilanteissa.

Tämän vuoksi työn tilaajalle tulisi velvollisuus selvittää sopimuskumppaninsa valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteita. Näin vo i- taisiin torjua myös epäterveen kilpailun haittavaikutuksia ja varmistaa, että alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöiden työ n- antajat noudattavat työnantajavelvoitteita.

Tavoitteilla on siten kiinteä liittymä myös alihankkijoiden ja vuokratyöntekijöiden työ- suhteen vähimmäisehtojen toteutumiseen.

Hanke sisältyy myös valtioneuvoston peri- aatepäätökseen talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämisestä vuosina 2006—2009. Periaatepäätöksen täytäntöön- pano edellyttää tämän lainsäädäntöhankkeen toteuttamista vuoden 2006 aikana.

3.2. Toteuttamisvaihtoehdot

Työmarkkinajärjestöjen ja eri alojen keski- näisin sopimuksin voidaan tilaajan selvitysvel vollisuuksia kehittää. Näin on erityisesti tehtykin rakennusalalla. Koska kysymys on kahden elinkeinonharjoittajan välisestä so- pimustoiminnasta, ei sopimusmääräyksiä voida kuitenkaan ulottaa muihin kuin sopimuksiin sitoutuneisiin osapuoliin.

Jotta tilaajan selvitysvelvollisuus seuraa- muksineen koskisi kaikkia samassa tilantees- sa olevia tilaajia, ei tavoitetta voida saavuttaa kuin säätämällä asiasta lailla. Lain tavoitetta voidaan edelleen tukea keskinäisin sopimuksin, koska lain säännökset määrittäisivät tilaajan selvitysvelvollisuuden vähimmäista- son.

3.3. Keskeiset ehdotukset

Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä säädettäisiin oma laki. Lain tarkoitus olisi edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehto jen noudattamista sekä luoda

(15)

yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyötä ja alihankintasopimuksia tekevät yritykset täyttävät omalta osaltaan sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Se koskisi vain Suomessa teh- tävää työtä.

Lakia sovellettaisiin, jos vuokrattujen työ n- tekijöiden työskentely kestää yhteensä yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ylittää 7 500 euroa, joka olisi koko sopimuksen arvo erittelemättä siitä työn osuutta.

Tilaajan selvitysvelvollisuus kattaisi selvityksen siitä, onko yritys merkitty ennakkope- rintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisävelvollisten rekisteriin. Siihen kuu- luisi myös kaupparekisteriote, todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus tai selvitys siitä, että verovelkaa koskeva mak- susuunnitelma on tehty. Lisäksi selvitysvelvollisuus kattaisi todistukset eläkevakuutus- ten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvityksen siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksu- sopimus on tehty, sekä selvityksen työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai kes- keisistä työehdoista. Vastaavat tiedot olisi hankittava myös ulkomaisista yrityksistä siten, että selvitysvelvollisuus olisi ulkomaiden lainsäädäntö huomioon ottaen yhtä laaja kuin Suomessa toimivista yrityksistä.

Tilaajan sopimusosapuolella olisi velvollisuus toimittaa tiedot tilaajalle, ja tilaajan olisi pyydettävä niitä sopimusosapuoleltaan. Ti- laajalla olisi myös oikeus hyväksyä muu kuin viranomaisen antama selvitys, jos sen on antanut yleisesti luotettavana pidetty muu ar- vioija tai tietojen ylläpitäjä. Tiedot eivät saisi olla kolmea kuukautta vanhempia.

Tilaajan ei kuitenkaan tarvitsisi pyytää tietoja, jos hän voi luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyttää lakisääteiset ve lvoitteen- sa. Tavoitteena on välttää turhia selvityksiä.

Tällaisia sopimusosapuolia olisivat muun muassa valtio, kunta ja seurakunta. Edellä mainittuihin rinnastettavia olisivat myös julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos, kunnan kokonaan omistama yhtiö tai vastaava ulkomainen yritys. Tilaajan ei tarvitsisi myöskään pyytää tietoja, jos sopimusosapuolen toiminta tai tilaajan ja sopimusosapuolen keskinäi- nen sopimustoiminta on selvästi vakiintunut.

Selvitysvelvollisuuden rikkomisen johdosta tilaaja määrättäisiin maksamaan erityinen laiminlyöntimaksu. Päätöksen maksusta teki- si lakia valvova työsuojelupiirin työsuojelu- toimisto. Maksu olisi vähintään 1 500 euroa ja enintään 15 000 euroa, ja sen suuruus vaihtelisi rikkomisen vakavuuden mukaan.

Maksu voitaisiin erityistapauksissa olla mää- räämättä kokonaan. Laiminlyöntimaksu mää- rättäisiin, jos tilaaja on laiminlyönyt selvitys- velvollisuutensa. Se vo itaisiin määrätä myös, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimin- takieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on liiketoimintakiellossa, tai tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt käsittää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää velvoitteitaan. Viime mainittu soveltuisi lähinnä tilan- teisiin, jossa tilaaja osoittaa selvää piittaa- mattomuutta siitä, että tietää sopimusosapuo- lensa laiminlyövän esimerkiksi työnantaja- velvoitteitaan.

Tilaajan tulisi myös pyynnöstä ilmoittaa ulkopuolista työvoimaa koskevasta sopimuksesta luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuu- tetulle. Asiasta ilmoittaessaan tilaajan olisi selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, yrityksen nimi, työkohde, työtehtävät, sopimuksen kestoaika ja sovellettava työehtoso- pimus tai keskeiset työehdot.

4 . Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksen taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida euromääräisesti, koska sen osuutta harmaan talouden torjuntaan ja työ n- antajavelvoitteiden parempaan toteuttami- seen ei voida määrittää.

Taloudelliset vaikutukset näkyisivät lähin- nä siinä, että lain käytäntöjen vakiintuessa alihankintaa ja vuokratyövoiman välitystä harjoittavat yritykset rekisteröityisivät asian- omaisiin rekistereihin paremmin ja pitäisivä t myös rekisterinsä ajantasaisina. Tämä puo- lestaan helpottaisi muun muassa veroviranomaisten omaa valvontatoimintaa. Vaikka esityksellä ei olisi vaikutuksia talousrikolli-

(16)

suuden kovaan ytimeen, toimisi se ennalta- ehkäisevästi nimenomaan harmaan talouden ja lainmukaisen toiminnan rajamaastossa toimiville yrityksille, koska se poistaisi markkinoilta epäterveellä tavalla kilpailevia yrityksiä.

Esityksen taloudelliset vaikutukset heijas- tuisivat myös jossain määrin työllisyyteen, koska pimeää alihankinta- tai vuokratyövo i- maa käyttäviä tilaajayrityksiä karsiutuisi markkinoilta.

4.2. Vaikutukset viranomaisten toimi n- taan

Työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät laajenisivat huomattavasti, koska ne valvo isivat ehdotettua lakia ja ne vastaisivat myös selvitysvelvollisuuden laiminlyöntita- pauksissa seuraamusjärjestelmän toteutumi- sesta määräämillään päätöksillä. Tarkkoja laskelmia laiminlyöntimaksua koskevien päätösten määrästä on mahdoton tehdä, mutta niitä voidaan arvioida tehtävän noin 100 — 200 vuosittain. Lain tarkoitus torjua harmaata taloutta ja osaltaan varmistaa työnantajavel- voitteiden toteutuminen yritysten käyttäessä ulkopuolista työvoimaa voi toteutua vain tur- vaamalla työsuojelupiirien riittävät resurssit tähän valvontatyöhön.

Harmaan talouden torjunnassa on veroja poliisiviranomaisten resursseja vahvistettu.

Nyt ehdotettava lainsäädäntöhanke kuuluu myös harmaan talouden torjuntaohjelmaan, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt. Siksi valvontaresursseja tulisi vahvistaa myös työ- suojeluhallinnossa. Työsuojelupiirit ovat voineet palkata vuoden 2005 aikana yhdek- sän virkamiestä ulkomaisen työvoiman vä- himmäistyöehtojen valvontaan. Ehdotetun lain valvontaa ja erityisesti viranomaispää- tösten asiallista valmistelua varten on valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2007 ehdotettu lisättäväksi työsuojelupiirien työsuojelu- toimistojen henkilöstömäärää 12 henkilöllä, mistä aiheutuu 700 000 euron meno. Palkka- uskustannukset voitaisiin osin ja mahdollisesti kokonaan kattaa työsuojeluviranomais- ten antamista laiminlyöntimaksuja koske vista päätöksistä kertyvillä määrär ahoilla.

Työsuojeluviranomaisten toiminta osana harmaan talouden torjuntaa heidän muutoin-

kin valvomillaan työpaikoilla voi vaikuttaa myös siihen, että esimerkiksi poliisi voi kes- kittyä entistä paremmin laajempien ja moni- mutkaisen talousrikosten tutkintaan.

Verotodistusten ja eläkemaksujen koskevien todistusten antamisesta aiheutuisi myös verohallinnolle ja eläkelaitoksille jossain määrin lisätehtäviä, mutta verohallinto on ar- vioinut, että todistuksia pyydetään jo nykyi- sin melko paljon ja että tämän lain toteutues- sa lisäresurssien tar vetta ei synny.

4.3. Yhteiskunnalliset vaikutukset Esityksellä on pyritty etsimään harmaan talouden torjuntakeinoissa tasapainoa valtio- vallan ja elinkeinoelämän oman vastuun ja velvoitteiden välillä. Yhteiskunnan kannalta vaikutukset ilmenisivät selkeänä viestinä sii- tä, että elinkeinoelämä ei voi välillisesti hyö- tyä harmaasta taloudesta ilman minkäänlaista omaa vastuuta. Tilaajan selvitysvelvollisuu- della olisi nimenomaan ennaltaehkäisevä vaikutus, ko ska se velvoittaisi tilaajayrityksen seuraamuksen uhalla tarkistamaan sopimuskumppaninsa luotettavuutta muun muassa työnantajavelvoitteiden hoitamisessa. Esi- tys tukisi myös verohallinnon verojen peri- mistä koskevaa toimintaa. Esitys turvaisi ny- kyistä paremmin työntekijöiden tasavertai- suuden ja sovittujen työehtojen noudattamisen. Säädettyjen verojen ja eläkemaksujen maksamisesta on hyötyä koko yhteiskunnal- le.

Koska tilaajan selvitysvelvollisuus ulottuisi myös ulkomaisten alihankkijoiden ja vuokra- työvoimaa välittävien yritysten taustojen sel- vittämiseen, vaikuttaisi se siihen, että enene- vässä määrin kotimaiset ja ulkomaiset yritykset ja niiden työntekijät olisivat aikaisempaa tasavertaisemmassa asemassa.

Esitys vaikuttaisi myös siihen, että alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöi- den työnantajat noudattaisivat paremmin työnantajavelvoitteitaan. Työvoiman vuokrausta välittävien ja alihankintaa suorittavien yritysten valvonta myös tehostuisi, koska en- sinnäkin työsuojeluviranomaiset valvoisivat näitä yrityksiä. Toiseksi näiden yritysten työntekijöiden työehtoja valvoisivat tilaa- jayritysten henkilöstön edustajat, koska he saisivat ulko puolisen työvoiman käytöstä ja

(17)

määristä tietoja tilaajatyönantajalta. Näin il- mapiiri ja yhteistyö työpaikoilla voisi paran- tua ja työnt ekijöiden yhdenvertainen kohtelu lisääntyä.

Esityksen vaikutuksia sukupuolten kannalta on vaikea arvioida. Vaikutukset näkyvät parhaiten niillä aloilla, joilla alihankintaa ja vuokratyövoimaa käytetään eniten. Esimer- kiksi rakennusalalla on enemmän miehiä, kun taas hotelli- ja ravintolatoiminnassa työskentelee naisia miehiä enemmän.

4.4. Yritysvaikutukset

Esityksillä olisi yrityksille kahdensuuntai- sia vaikutuksia. Toisaalta se tavoitteensa mukaan torjuisi epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia säännöksiä noudattavien yritysten toimintaedellytyksiin. Se poistaisi niitä vääristymiä, joita syntyy, kun samoilla markkinoilla toimijoista osa hakee kilpailuetua jättämällä hoitamatta lakisääteiset työnantajavelvoitteensa.

Toisaalta se aiheuttaisi tilaajayrityksille jonkin verran lisätyötä, kun ne joutuisivat alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttöä koskevien sopimusten laatimisvaiheessa sel- vittämään sopimuskumppaninsa valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteitaan. Esitykses- sä on kuitenkin pyritty välttämään asettamas- ta kohtuuttomia velvoitteita rehellisesti toimiville yrittäjille ja yr ityksille.

Alihankintaa ja vuokratyövoimaa tarjoavil- le yrityksille aiheutuisi selvitysvelvollisuudesta myös jonkin verran kustannuksia, koska osa selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvista asiakirjoista on maksullisia. Suurimman osan vaadittavista tiedoista ja selvityksistä voi kuitenkin saada esimerkiksi internetin kautta maksutta ja maksullisinakin niiden kustannukset ovat varsin kohtuulliset. Esi- tyksen yleisperusteluosan luvussa Miten vi- ranomaisrekistereistä saa tietoa, on yksityis- kohtaisesti selvitetty tarvittavien asiakirjojen saatavuutta ja niistä perittäviä maksuja.

5 . A s i a n v a l m i s t e l u

Työministeriö asetti 16 päivänä huhtikuuta 2004 kolmikantaisen työryhmän lainmukais-

ten palvelussuhteen ehtojen noudattamisen ja yritysten tasavertaisen kilpailuasetelman edistämisestä (Ulteva 2). Työryhmässä olivat edustettuina työministeriön edustajien lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, si- säasiainministeriö, keskeiset työmarkkinajär- jestöt, rakennusalaa edustavat työnantaja- ja palkansaajajärjestöt sekä Suomen Yrittäjät ry. Työnsä aikana työryhmä kuuli asiantunti- joina eri viranomaisrekisterien pitäjiä, vero- hallintoa ja rakennusalalla vapaaehtoisesti toimivien harmaata taloutta ehkäisevien jär- jestelmien toiminnoista vastaavia edustajia.

Työryhmän tehtävänä oli muun muassa sel- vittää yleisesti harmaan talouden aiheuttamia ongelmia työntekijöiden vähimmäistyöehto- jen toteutumisen ja yritysten tasavertaisen kilpailun kannalta ottaen huomioon EU:n laajentuminen ja kansainväliset kokemukset ja tehdä lainsäädäntöehdotukset tai muut toimenpide-ehdotukset. Työryhmän oli otet- tava työssään huomioon myös muut käynnis- sä olevat ohjelmat, joilla on liittymä työryhmän työskentelyyn, ja koordinoitava työnsä edellä mainittujen ohjelmien kanssa.

Ehdotus liittyy myös valtioneuvoston periaa- tepäätökseen talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämisestä.

Esitys perustuu työryhmän yksimielisiin ehdotuksiin ja siitä on saatu oikeusministeri- ön lausunto, jossa esitetyt näkökohdat on otettu huomioon lakiehdotuksessa.

Ehdotuksesta on pyydetty myös Ahvenan- maan valtuuskunnan lausunto, jonka mukaan ehdotettu laki kuuluu valtakunnan lainsää- däntövallan piiriin.

6 . R i i p p u v u u s m u i s t a e s i t y k s i s t ä Valtiovarainministeriö valmistelee parhaillaan säännöksiä vuokratyövoimaa välitt ävien ulkomaisten työnantajayritysten rekisteröimi- seksi ennakkoperintärekisteriin. Näillä sään- nöksillä olisi selkeä yhteys ehdotettuun tilaajan selvitysvelvollisuuteen ja vastuuseen. Jos ulkomaiset yritykset tarjotessaan ulkomaista vuokratyövoimaa Suomessa toimiville yrityksille olisivat ennakkoperintärekisterissä, olisi suomalaisien vuokratyövoimaa käyttä- vien yrityksien eli tilaajien helpompi tarkis-

(18)

taa ulkomaista työnantajayritystä koskevat tiedot nyt ehdotettavien säännösten perusteella. Ehdotuksella voi olla myös yhteys edus-

kunnalle annettuun hallituksen esitykseen laiksi julkisista hankinnoista (HE 50/2006 vp).