Vanhakoski - historiallista luontoa · DIGI

VANHAKOSKI

- historiallista luontoa

Lehtori Hetkki Jaakola.

Aurinkoisia niittyjä, varjoisla

lehti- metsäviidakoita, väIissä

puron

sollnaa

ja jyrkkien

rinteiden reunustamia ldm- meltäviä lampia. Tämä on pala huittis-

laista

maisemaa

aivan luin

^jostain

muualta, etelämpiiä. Tai, kuin

os&

vanhaa huittislaista alkuperäistä luon- toa, nykyaikaan asti säilynyt viimeinen pisara.

Tiillaisen entisinä aikoina

^yleisem- miin

luontoffilin,

reheviin jokivarsileh- don,

taltioi kuin

vahingossa suuri luon- non ^m u llistus Loim[iokilaaksossa.

Maansortuma

tukki Loimijoen

uoman

silloisen Maurialan talon lähellä

v.

1799. Vyörymä esti veden pääsyn nor- maaliin uraans a

ja

vesimassat mursivat itselleen

uuden kulkutien. Vedet

vyö- ryivät länteen Maurialan

ja

Mommmo-

lan kylien peltojen halki ja

palasivat takaisin oikeaan uomaansa vajaan ki-

lometrin harhailtuaan. Tähän

uuteen

joen

kohtaan syntyivät nykyiset Mau- rialankoski

ja

Mommolankoski. Enti-

sessä joen _uomassa

oli ollut

Kaharilan- koski

ja

siinä sijainneet

viisi

vesimyllyä

tulivat

nyt käyttökelvottomiksi.

Kuivunut joen uoma tunnetaan näit- ten tapahtumien seurauksena vielä nyt-

kin nimellä

Vanhakoski.

Oikea

Van- hakoski on siis nykyisen Loimijoen itä-

puolella

oleva, entisen

joen

kuivunut

laakso. Ei esimerkiksi

nykyisen joen läheinen koskiosuus

eikä

sen länsiran- ta, kuten usein kuulee sanottavan.

Vanhan joen

paikka

löytyy maastos-

ta

vielä helposti.

Korkeat

entiset ran-

tatörmät paljastavat muinoin

veden kulkeman

uran. Täällä on vielä

neljä pientä lampea

ja

viides melko kookas.

Isolampi,

jolla on pituutta

puolitoista- sataa

metriä.

Avovettä

on

Isossalam- messa näkryissä

reilusti koko

kesän,

kun

taas pienemmät ovat loppukesällä lähestulkoon kauttaaltaan täynnä vesi- kasveja.

Lampien välillä, vanhan kosken poh- jakivikoissa,

virtaa paikoin pieniä

pu-

roja.

Sieltä

voi

löytää myös aikoinaan kosken veden

ja

kivien kallioon kaiver-

taman hiidenkirnun. Täällä

^paikoin hankalakulkuisessa maastossa kasvaa tiheää pensaikkoa

tai

kuusikkoa, jonka varjossa

vain

harvat aluskasvit menes- tyvdt. Kautta altaan Vanhankosken kas-

villisuus on

poikkeuksellisen rehevää.

Kun puita on

harvemmassa, aluskas-

villisuus on

mahtavaa.

Lehtipuita ja

-pensaita

on

runsaasti.

Tuomi on

mo-

nesti valtapuuna. Se erottuu

etenkin kesinä, jolloin tuomenkehrääjäkoin tou- kat ovat syöneet puun lehdettömäksi

ja

kutoneet sen

sitten

aavemaisen seitin peittoon.

Lehdon vaateliaisiin pensaisiin kuu-

luvat koiranheisi ja vaahtera,

^jotka näyttävät levinneen

tänne

luonnonva- raisesti. Myös

viinimarjat

kasvavat tör- millä villeinä.

khtorinteitten ja laakson

aluskas- villisuus on

niin

ikään lajistolt aan mie- lenkiintoista. Vanhakoski

olikin

vuosi-

kymmeniä koululaisten

suosima kas- vien keruupaikka. Sinne

tehtiin

retkiä harvinaisten kasvien saamiseksi. Monet ovat löytäneet kasvistoihinsa Vanhassa- koskessa

yleiset

kasviharyinaisuudet,

ison ja pienen

käenrieskan, mukula-

leinikin, lehtotähtimön tai

häpykan-

nuksen. Paljon vielä

harvinaisempia kasvilajeja

on täällä

kasvanut

tai

^kas- vaa edelleenkin. Lajeja,

joita

muualta Huittisista ei ole löytynyt

tai jotka

ovat ainakin hyvin harvinaisia, kasvaa Van- hassakoskessa paljon. Kotkansiipi, nur-

milaukka, kalmojuuri,

mäkikaura, lumme, pikkulumme, linnunsilmä, kel-

ta-apila,

vesiherne,

ärviät, ja

monet muut ovat tällaisia lajeja.

Koko

Vanhankosken alueen kasvis-

toa

on

tarkkaan

selvitetty viimeksi en- nen sotia

ja

sen jälkeen

on

muutoksia tapahtunut.

Mitä

on vaikuttanut ihmis-

toiminta tai

sen loppuminen?

Mitä

lai- duntaminen, joka osassa aluetta jatkuu

edelleen. Viimeksi mainittu

ainakin

ylläpitää

erästä maisema-

ja

kasvilli- suusmuotoa,

joka

rehevässä metsä- maastossa muuten

on

käynyt harvinai-

seksi. Tässä tapauksessa

käyttö

paitsi

kuluttaa myös tavallaan

rikastuttaa luontoa. Monipuolisuus

ja

vaihtelevuus

ovat luonnon suurinta rikkautta. Lai- dunalueitten

pylväsmäiset katajapuut ovat maiseman mahtava komistus.

Soistuvarantaiset

lammet

muodosta- vat oman maailmansa. Nekin ovat mui- naisen

joen jäänteitä.

_Niissä

on

vesi-

elämä lähes kahden

vuosisadan ku- luessa

muuttunut

kosken virtaavan ve-

den

eliöstöstä

lampien

seisovan veden lajistoon. Tavallisia kasveja ovat nykyi-

sin mm. vehka, kurjenmiekka,

^järvi- kaisla

ja

myrkkykeiso.

Isonlammen matalaan veteen raken- tavat

piisamit

^joskus talvipesänsä. Tä-

män

^kekopesän

laki saattaa

kesällä kelvata vaikka

kalatiiran

pesäalustaksi.

Telkkä asuu rantapöntössä

ja

muuten-

kin lammet ovat

vesilintujen suosimia oleskelupaikkoja.

Rannoilla

ja

lehtometsässä

on

oma lintulajistonsa. Linnusto on tiheämpi

ja

runsaslajisempi kuin muualla vastaavan kokoisella alueella Huittisissa. Erikoi-

Iliidenkirrru.

l4

sen ryhmän

tällaisessa ympäristössä

muodostavat yölaulajat,

laululinnut,

jotka

ovat äänessä

vain

öisin. Keskike- sällä Vanhankosken yössä saattaa kuul-

la

satakielen

luritusta tai toisen

har-

vinaisen laulutaiturin,

viitakerttusen, mestarillista

musiikkia. Myös

pensas- sirkkalintu

ja

ruokokerttunen ovat tääl- lä öisin kuultavia laulajia.

Vanhakoski, vanha joen uoma lähei-

sine

reuna-alueineen,

on

epäilemättä Huittisten merkittävin jäljellä oleva leh- toalue. Se

on

luontonsa puolesta poik- keuksellisen

rikas.

Sen vieressä kohi- sevat vielä

kauniit

>uudet> kosket, joi-

hin

päättyy

Loimijoen

kolmikilometri- nen, komea koskiketju. Vanhankosken mielenkiintoiseen

historialliseen

men- neisyyteen

kuuluu sen synnyn

lisäksi vanhan uoman reunan

läheltä

tavattu kivikautinen asuinpaikka.

Mikä

sitten on tämän alueen tulevai- suus

?

Valjastetaanko lähikosket

ja

ai- heutetaan samalla laajalle alueelle uusi

entistä valtavampi

luonnonmullistus.

Otetaanko

kaupungin omistama

alue tehokkaaseen virkistyskäyttöön

?

^Par-

haitten lampi-

ja

lehtoalueitten omista-

jat ovat

toivottavasti

luonnon

ystäviä.

Heidät kaikki on pantu paljon

varti- joiksi.

Näin

rauhallisessa paikassa, lähellä keskustaa

olevaan, hienoon

luonnon alueeseen toivoisi monien ihmisten voi- van tutustua, mutta

ei

soisi kuitenkaan

sitä, että he toisivat

mukan aan luon- nonrauhan menetyksen, roskat

ja ilki- vallan.

Jonkinlainen

merkitty

luonto-

polku

opasvihkosineen sopiviin kohtei-

siin

tutustuttamiseksi

olisi ehkä

pai-

kallaan. Silloin alue

palvelisi sekä ih- misiä

että

luontoa. Vanhankosken hy-

vinvointi vaatii

arvolleen sopivaa hel-

lää,

hienovaraista kohtelua. Sen ilma-

piiri

^yhdistää

meidät Huittisten

histo- rialliseen menneisyyteen

ja

muistuttaa samalla tulevista sukupolvista,

jotta

je1- täisimme heille viihtyisän

ja

terveellisen maan.

Heikki Jaakola Kirjallisuutta:

Erämetsä.

H.,

1953:

Huittisten

pi- täjän kasvisto.

Viikki. R., 1973:

Suur-Huittisten historia

II.

,l

I.f

-:t9.

)

,r)' #

ffi-l'

Hr,T,.t

:'

^.

trl!.

i

irt

iff'* ^t#'-t

_,*\

f*-;;i**-

.,""'' k'{l

_l**.

r4h

s*t

aC" . "-:

15