Empiirisen rikostalous- tieteellisen tutkimuksen haasteita
1Anssi Keinänen
KTT, YTM, oikeustaloustieteen lehtori Joensuun yliopisto
”For the rational study of the law the black-let- ter man may be the man of the present, but the man of the future is the man of statistics and the master of economics.”
O. W. Holmes (1897): The path of the law
V
iime aikoina Suomessa keskustelua on herät- tänyt alkoholin kulutuksen ja rikollisuuden vä- linen suhde. Aihe on ajankohtainen, koska al- koholin tuontirajoitukset EU-maista lievenivät ja alkoholiverotusta kevennettiin tämän vuo- den alkupuolella. Lisäksi Viro liittyi EU:n jä- seneksi toukokuussa 2004. Seurauksena on ol- lut alkoholituotteiden hintojen lasku ja kulu- tuksen kasvu sekä alkoholin kulutuksesta ai- heutuvien haittojen lisääntyminen. Haittojen kasvu tuntuu yllättäneen ainakin päättäjät. Esi- merkiksi liikenneministeriö on reagoinut kas-vaneisiin rattijuoppojen määriin alkuvuodesta esittämällä rattijuopoille nykyistä ankarampia rangaistuksia. Vastaavasti pääministeri Matti Vanhanenon sanonut hallituksen olevan val- mis tarkistamaan mietojen ja väkevien alkoho- lijuomien verotusta. On kuitenkin huomatta- va, että kiristyvä alkoholiverotus voi lisätä ul- komailta tuodun alkoholin määrää, ja veronko- rotuksen vaikutus alkoholin kokonaiskulutuk- seen voi jäädä vähäiseksi.
Tutkimusten mukaan rikollisuudesta aiheu- tuneet vuosittaiset kustannukset vaihtelevat 3–
13 prosentin välillä eri maiden bruttokansan- tuotteista. Vaikka rikokset vaikuttavat meidän jokaisen käyttäytymiseen ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat suuria, on yllättävää, että ri- kollisuutta koskeva taloustieteellinen tutkimus on vähäistä. Etenkin empiirisen rikostaloustie- teellisen tutkimuksen tarve on suurta Suomes- sa ja muualla Euroopassa. Ylipäänsä oikeuden empiirinen tutkimus on aivan ”lapsen kengis- sä” Suomessa. Ei ole riittävää todeta pelkäs- tään, että ”alkoholin kokonaiskulutuksen kas- vun seurauksena yleisten paikkojen väkivalta, perheväkivalta sekä henkirikokset tulisivat li-
1Tämä kirjoitus perustuu Joensuun yliopistossa 11.6.2004 tarkastettuun väitöskirjaan ”Tilastollinen analyysi rikosta- loustieteessä: teoria ja käytäntö”. Tutkimuksen ohjaajana oli oikeustaloustieteen professori Kalle Määttä Joensuun yli- opistosta. Väitöskirjan esitarkastajina toimivat professorit Dan Frände ja Matti Heimonen Helsingin yliopistosta. Vas- taväittäjänä toimi professori Matti Heimonen.
sääntymään”, kuten Hallituksen esityksessä (80/2003) arvioitiin alkoholiveron keventämi- sen seurauksista. Tarvitaan tarkempia ennus- teita alkoholinkulutuksen kasvun vaikutukses- ta väkivaltarikollisuuteen, jotta lainmuutoksen vaikutukset eivät tulisi yllätyksenä päättäjille.
Talous- ja tilastotieteen tarjoamin keinoin voi- daan analysoida ja ennustaa, minkälaisia vaiku- tuksia lainsäädännön muutoksilla on esimer- kiksi juuri rikollisuuteen.
Perinteisesti rikostaloustieteellisen tutki- muksen tarkoituksena on ollut selittää eri ri- kosten määriä, mutta tutkimuksen tiedon- intressit ovat paljon moninaisemmat. Erilaiset lähestymistavat rikollisuuteen asettavat erilai- sia haasteita tutkimuksissa käytettäville tilastol- lisille menetelmille ja aineistoille. Väitöskirja- ni tarkoituksena on nostaa esille niitä ongelmia, joihin empiirisissä rikostaloustieteellisissä tut- kimuksissa on törmätty ja tullaan vastaisuudes- sa törmäämään. Tutkimuksessa esille nostetut empiirisen tutkimuksen ongelmat liittyvät eri- laisten tilastoaineistojen käyttökelpoisuuteen, tilastollisten menetelmien valintaan, siirtymi- seen teoreettisesta tarkastelusta empiiriseen mallintamiseen, muuttujien mittaamiseen sekä tulosten tulkintaan. Ottamalla huomioon nämä ongelmat voidaan tutkimustuloksista saada en- tistä luotettavampia. Lisäksi väitöskirjassani tarkasteltiin empiirisesti ajankohtaisia rikosta- loustieteellisiä ongelmia Suomessa, kuten ran- gaistuskäytäntöä sekä alkoholin kulutuksen ja väkivaltarikollisuuden välistä suhdetta.
Rikostaloustieteellisissä tutkimuksissa käy- tettävät aineistot voidaan jakaa kolmeen ryh- mään: aikasarja-, poikkileikkaus- ja paneeliai- neistoihin. Jokaisella aineistotyypillä on omat hyvät ja huonot puolensa, jotka tulee ottaa huomioon tutkimuksissa. Lisäksi tutkimusai- neistot voidaan luokitella sen mukaan, mikä on
havaintoyksiköiden aggregointitaso. Vaikka ri- kostaloustieteelliset teoreettiset mallit käsitte- levät rikollisuutta rationaalisen yksilön valinta- na, tutkimusongelma määrää viime kädessä, pitääkö aineiston edustaa mikro- vai makrota- soa.Esimerkiksi tutkittaessa lainsäädännön muutosten vaikutusta yksilöiden toimintaan tulisi aineistojen olla pääasiassa joko aikasarja- tai paneeliaineistoja. Poikkileikkausaineistojen avulla ei voida tutkia yksilöiden käyttäytymi- sen sopeutumista, joka tapahtuu viiveellä, mi- käli havainnot on tehty yhden periodin aika- na. Toisaalta poikkileikkausaineistojen etuna on se, että muuttujien määritelmät eivät muu- tu kesken tutkimusperiodin. Eräs aineistoihin liittyvä ongelma on aineistojen aggregointitaso ajan suhteen. Yleensä tutkimuksissa käytetään vuositason aineistoja, jolloin eri tekijöiden vai- kutuksia pidetään simultaanisena, vaikka to- dellisuudessa vaikutukset ilmenisivät vasta vii- veellä. Tämä johtaa siihen, että rikostalous- tieteellisissä tutkimuksissa empiiriset yhtälöt ovat useammin simultaanisia kuin dynaami- sia.
Yksinkertaisimmillaan rikoksien ja muiden muuttujien välistä suhdetta on analysoitu las- kemalla muuttujien välisiä korrelaatioita tai piirtämällä muuttujien välisiä hajontakuvioita.
Rikollisuuden mallintaminen on kuitenkin hy- vin monimutkainen ilmiö syy-seuraus -suhteil- taan. Rikollisuuteen vaikuttaa yhtä aikaa mo- nia eri tekijöitä, ja siksi pelkkä kahden muut- tujan välisen korrelaation tarkastelu ei anna luotettavaa kuvaa rikollisuudesta, pikemmin- kin harhaisen, ja siksi tarvitaan kehittyneempiä tilastollisia menetelmiä luotettavien tulosten varmistamiseksi.
Rikostaloustieteellisissä tutkimuksissa esiin- tyy joukko erilaisia ongelmia siirryttäessä teo-
reettisesta tarkastelusta empiiriseen analyysiin.
Suurin ongelma selitettäessä rikosten määriä on se, että kaikki taloustieteelliset teoriat kä- sittelevät rikollisuutta yksilön valintana, mutta suurin osa empiirisistä tutkimuksista on tehty makrotason aineistoilla. Lisäksi rikokset ovat luonteeltaan niin heterogeenisia, että voidaan olla varmoja, että yksi teoreettinen malli ei so- vellu kaikkien rikosten selittämiseen. Siksi tar- vitaan erilaisia teoreettisia malleja selittämään rikollisuutta. On myös tärkeää tutkia, kuinka valittu teoreettinen malli näkyy empiirisessä analyysissä muuttujien valintana. Usein käyte- tyt muuttujat kuvaavat pikemminkin saatavilla olleita tietoja kuin varsinaista teoreettista mal- lia.Rikostaloustieteellisissä empiirisissä mal- leissa ei juuri huomioida sitä, että kiinnijäämi- sen ja rangaistuksen todennäköisyydet poik- keavat toisistaan huomattavasti, koska osa po- liisin suorittamista esitutkinnoista ei päädy syyttäjälle tai syyttäjä jättää asian syyttämättä.
Mikäli kiinnijäämisen ja rangaistuksen toden- näköisyydet muuttuvat eri tavalla, empiiriset tulokset vaihtelevat sen mukaan, kumpaa to- dennäköisyyttä käytetään malleissa. Lisäksi tut- kimuksissa ei yleensä tarkastella eri rangaistus- lajien todennäköisyyksiä. Esimerkiksi, jos ei huomioida sitä, että vankeustuomion todennä- köisyys kasvaa sakkorangaistuksen todennäköi- syyden vastaavasti laskiessa, jolloin odotettu rangaistustaso kasvaa, empiirisestä mallista puuttuu oleellinen selittävä muuttuja. Tämä aiheuttaa harhaa empiirisiin tuloksiin. Wolpi- nin(1978) tutkimusta voidaan pitää sellaisena, johon pitäisi rikostaloustieteellisissä tutkimuk- sissa pyrkiä vastaisuudessa.
Siirryttäessä empiiriseen analyysiin tutkijan täytyy päättää, kuinka määritellä ja mitata muuttujia, joita hän sisällyttää empiiriseen mal-
liin. Mikäli muuttujaa on vaikea mitata, tutki- jan täytyy päättää, jättääkö muuttuja pois mal- lista vai käyttääkö mallissa niin sanottua proxy -muuttujaa, joka kuvaa mallista pois jätettyä muuttujaa. Molemmissa tapauksissa empiirisis- tä tuloksista tulee harhaisia. Käytettyjen muut- tujien runsaus viittaa kunnon teorian puuttu- miseen rikostaloustieteellisessä tutkimuksessa.
Toisaalta tuskin kukaan voi kieltää sitä, että tekemällä parempaa tilastollista tutkimusta voi- daan saada lisää luotettavaa tietoa rikoksiin vaikuttavista tekijöistä.
Vaikka taloustieteilijät alkaen Beckeristä (1968) ovat lähteneet ajatuksesta, että kri- minaalipolitiikan tarkoituksena on minimoida rikoksista aiheutuvat kustannukset yhteiskun- nalle, on rikostaloustieteellisessä empiirisessä kirjallisuudessa selitettävänä muuttujana ollut pääsääntöisesti rikosten määrät. Tämä johtuu siitä, että rikoksista aiheutuneiden kustannus- ten laskeminen on vaikeaa ja siksi tarvitaan muita tunnuslukuja mittaamaan näitä kustan- nuksia. Rikosten määrän mittaaminenkaan ei ole ongelmatonta. Yksi suurimmista ongelmis- ta mitattaessa rikosten määrää on, että kaikki rikokset eivät tule poliisin tietoon, ja siksi mää- rän arvioiminen ja selittäminen on hankalaa.
Muidenkin muuttujien mittaamiseen liittyy ongelmia. Esimerkiksi rikosprosessin eri vai- heiden todennäköisyyksiä ei voida laskea tark- kaan, koska kaikki rikokset eivät tule poliisin tietoon. Lisäksi yksilöiden subjektiivista tunte- musta kiinnijäämisen ja rangaistuksen toden- näköisyydestä on usein mahdotonta mitata, vaikka teoriat perustuvat juuri niihin. Empii- risen tutkimuksen yhtenä haasteena on pidet- tävä rangaistustason mittaamista. Rikoksesta tuomittavan kokonaisrangaistuksen ankaruus muodostuu neljästä eri tekijästä: rangaistusla- jista, rangaistuksen ankaruudesta, turvaamis-
toimenpiteistä, ja muista seuraamuksista, kuten vahingonkorvauksista. Nämä kaikki tekijät tu- lisi ottaa huomioon, jotta voitaisiin mitata to- dellinen rikoksesta tuomittava kokonaisseuraa- mus.
Toisinaan empiiriset tulokset ovat erikoisia verrattuna teoreettisiin tuloksiin. Esimerkiksi empiiristen tulosten mukaan poliisiresurssien lisäys saattaa kasvattaa rikosten määriä. Lisäk- si väärät uskomukset saattavat heikentää em- piiristen tulosten luotettavuutta tutkijoiden mielestä. Esimerkiksi Ehrlich (1973) käyttää mediaanituloa mittaamaan rikoksesta saatavan hyödyn määrää, mutta useat muut tutkijat käyt- tävät samaa muuttujaa kuvaamaan laillisen toi- minnan kannattavuutta. Lisäksi puuttuvat muuttujat empiirisessä mallissa saattavat ai- heuttaa harhaa tuloksiin. Esimerkiksi usein malleista pois jätettyjä muuttujia ovat yksityi- sen rikostentorjunnan ja alkoholin kulutuksen määrä.
Väitöskirjassa tarkasteltiin, kuinka paljon Suomessa rangaistuksen ankaruus ja rangais- tuslajin todennäköisyys muuttuvat käytännös- sä rikollisen teon törkeyden muuttuessa. Se, että törkeämmistä teoista tuomitaan ankaram- pia rangaistuksia, on myös rajapeloteperiaat- teen (marginal deterrence) ja RL 6:4 §:n mu- kaista. Empiiristen tulosten perusteella voidaan sanoa, että törkeämmistä teoista tuomitaan kes- kimäärin ankarammin ja rikoksen yrityksestä lievemmin kuin itse rikoksesta. Tulokset tuke- vat ajatusta, että rangaistukset ovat suhteutet- tu teon vahingollisuuteen. Toisaalta rangaistus- käytännöstä löytyi mahdollisia epäkohtia, joita pitäisi tutkia tarkemmin paremmilla tilastoai- neistoilla.
On kuitenkin muistettava, että tutkimustu- losten perusteella ei pystytä vastaamaan kysy- mykseen, ovatko Suomessa joissakin rikoksis-
sa rangaistukset liian ankaria tai lieviä, mutta tutkimus antaa empiiristä tietoa siitä, minkä- lainen rangaistuskäytäntö maassamme vallitsee.
Tuomitaanko esimerkiksi omaisuusrikoksista suhteellisesti ankarammin kuin väkivaltarikok- sista? Rikosten haittojen arvottaminen on yksi rikosoikeuden vaikeimmista ja samalla aina ajankohtaisimmista kysymyksistä, ja haittojen arvottaminen vaatisi rikostaloustieteessä lisä- tutkimusta.
Kriminologisessa tutkimuksessa on jo kauan sitten havaittu, että rikollisuuden todennäköi- syys pienenee iän myötä. Ainoastaan siitä ol- laan eri mieltä, kuinka voimakasta ja kuinka samanlaista rikollisuuden väheneminen on eri rikoksissa ja rikostyypeissä. Väitöskirjan yh- deksännessä luvussa tarkasteltiin rikostekijöi- den ikäjakaumia Suomessa. Tutkimuksen läh- tökohta on kriminologinen, jossa on pyritty sel- vittämään rikollisuuden määrää, ilmenemis- muotoja ja kehitystä. Toisaalta tutkimustulos- ten perusteella voidaan antaa kriminaalipoliit- tisia suosituksia siitä, kuinka viranomaisten re- sursseja tulisi ohjata tehokkaammin rikoksia ehkäistäessä.
Empiiristen tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa rikosalttiuden ja iän vä- linen suhde ei ole niin universaali, kuin mitä kriminologisessa tutkimuksessa yleensä on saa- tu tulokseksi. Esimerkiksi kuolemaan johta- neissa henkirikoksissa ja törkeissä rattijuopu- muksissa rikostekijöiden ikäjakauma on varsin tasainen. Sen sijaan omaisuusrikoksissa rikos- asteella on päinvastoin selvä laskeva trendi suh- teessa tekijöiden ikään. Mitä vanhemmista hen- kilöistä on kyse, sitä pienempi on omaisuus- rikosaste. Tuloksia arvioitaessa on muistettava, että jos esimerkiksi kriminaalipolitiikkaa ha- luttaisiin tehostaa, pitäisi paremmin pystyä arvioimaan, mitkä tekijät vaikuttavat rikosteki-
jöiden ikäjakaumiin. Pelkkä tekijän ikä ei ole riittävä selitys siihen, miksi esimerkiksi nuoret tekevät enemmän omaisuusrikoksia kuin van- hemmat ihmiset. Iän vaikutuksesta rikollisuu- teen tehtävä rikostaloustieteellinen lisätutki- mus voisi parantaa rikoskäyttäytymisen ym- märtämistä.
Väitöskirjan kymmenennessä luvussa tar- kasteltiin alkoholinkulutuksen ja väkivaltari- kollisuuden välistä suhdetta Suomessa. Tutki- mustulosten mukaan alkoholin kokonaiskulu- tuksella oli merkittävä lisäävä vaikutus väkival- tarikosten määriin. Kymmenen prosentin kas- vu alkoholin kokonaiskulutuksessa lisäsi pa- hoinpitelyiden määrää kahdella, tappojen mää- rää noin viidellä ja seksuaalirikosten määrää noin 15 prosentilla. Lisäksi kiinnijäämisen to- dennäköisyyden kasvulla oli negatiivinen vai- kutus pahoinpitelyiden määrään, mutta tappo- jen lukumäärään ei kiinnijäämisen todennäköi- syyden muutoksilla ollut vaikutusta. Tulos on hyvin yleinen rikostaloustieteellisissä tutkimuk- sissa.
Alkoholin kulutuksen lisääntyminen ei vai- kuta ainoastaan väkivaltarikosten määriin, vaan sillä on muunkinlaisia vaikutuksia. Olisi tär- keää saada lisää tuloksia siitä, millä tavoin al- koholin kulutuksen lisääntyminen vaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin, ja kuka viime kä- dessä maksaa aiheutuneet haitat, kuten työstä poissaolot, ennenaikaiset kuolemat ja liiken- teessä vammautumiset. Täytyy kuitenkin muis- taa ottaa huomioon myös alkoholin kulutuk- sen positiiviset vaikutukset, sillä ihmisethän nauttivat alkoholijuomia vapaaehtoisesti saa- dessaan mielihyvää siitä. Ongelmana on se, kuinka saadaan mitattua kulutuksesta aiheutu- vat haitat ja hyödyt.
Väitöskirjan viimeisessä empiirisessä osios- sa keskityttiin yritykseen kohdistuviin rikok-
siin: myymälävarkauksiin ja murtoihin. Osion tavoitteet olivat kahdenlaiset. Ensinnäkin ta- voitteena oli tuottaa informaatiota siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yrityksiin kohdistuvien ri- kosten määriin. Informaation tuottaminen on tärkeää, koska sen avulla niin viranomaiset kuin yrityksetkin voivat tehokkaammin ohjata resursseja rikoksentorjuntaan. Toisena tavoit- teena oli analysoida, kuinka empiirisiin tulok- siin vaikuttaa, käytetäänkö tutkimuksessa pa- neeli- vai poikkileikkausaineistoa ja kuinka pal- jon eri rikosasteen määritelmät vaikuttavat empiirisiin tuloksiin.
Empiiriset tulokset antoivat ainoastaan osit- tain tukea pelotevaikutuksen olemassaololle.
On kuitenkin syytä pitää mielessä, että myy- mälävarkauksien mittaamiseen ja käytettyyn apumuuttujaan kiinnijäämisen todennäköisyy- destä liittyy ongelmia. Toinen mielenkiintoinen tulos oli alkoholin kulutuksen ja rikollisuuden välinen positiivinen riippuvuus. Toisaalta on syytä muistaa, että myymälävarkauksien mää- rään vaikuttaa myös huumeiden käytön ylei- syys, mutta niiden käyttöä ei tämän tutkimuk- sen aineistolla pystytty mittaamaan.
Koska yrityksiin kohdistuvan rikollisuuden kustannukset ovat valtavat, ei ole riittävää tut- kia pelkästään sitä, mitkä tekijät vaikuttavat yrityksiin kohdistuvien rikosten määriin vaan lisäksi tarvitaan tutkimustietoa siitä, millä ta- voin rikoksentorjuntakustannukset jakaantuvat kuluttajien, yritysten omistajien ja veronmak- sajien välillä. Lisäksi on huomattava, että ny- kyisin yritykset joutuvat kohtaamaan paljon muunlaisia rikoksia kuin perinteisiä murto- ja myymälävarkauksia. Tietokoneperusteiset ri- kokset ovat suuri haaste yrityksille, lainsäätä- jille ja muille oikeusviranomaisille, ja niistä ai- heutuu valtavat kustannukset eri osapuolille.
Lisää taloustieteellistä tutkimusta tarvitaan sii-
tä, kuinka rikollisuutta saataisiin tehokkaasti ehkäistyä. Kuinka paljon vastuuta rikoksentor- junnasta pitää jakaa yrityksille ja kuinka paljon yhteiskunnalle?
Vaikka teoriaan ja empiriaan liittyy paljon ongelmia rikostaloustieteessä, yhdestä asiasta voidaan olla varmoja: rikos on niin tärkeä asia yhteiskunnassa, että sen tutkimiseksi tarvitaan lisäpanostusta. Yhden empiirisen tutkimuksen tuloksiin ei saa liiaksi luottaa, vaan tekemällä enemmän ja parempaa teoreettista ja empiiris- tä analyysiä rikoksista ja rikoksiin vaikuttavis- ta tekijöistä voidaan parantaa tietämystämme aiheesta. Toisin sanoen ”työ tekijäänsä opet- taa”. Vaikka modernia rikostaloustiedettä on tehty jo yli 30 vuotta, on työ silti vasta alussa ja paljon on vielä tehtävää.
Kirjallisuus
Becker, G. S. (1968): ”Crime and punishment: an economic approach”, Journal of Political Econo- my, vol. 76, s. 169–217.
Ehrlich, I. (1973): ”Participation in illegitimate ac- tivities: a theoretical and empirical investiga- tion”, Journal of Political Economy, vol. 81, s. 521–565.
HE 80/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi- että alkoholijuomaverosta annetusta lain muuttami- sesta.
Holmes, O. W. (1897): ”The path of the law”, Har- vard Law Review, vol. 10, s. 457–478.
Wolpin, K. I. (1978): ”An economic analysis of crime and punishment in England and Wales, 1894–1967”, Journal of Political Economy, vol.
86, s. 815–840.
