T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
74
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
Lynn ja Vanhanen eivät arvailleet vaan las- kivat puuttuville havainnoille naapurimaiden – etnisistä ryhmistä koostuvien maiden tapauk- sessa ryhmien koolla painotetun – keskiarvon.
Heidän perusteenaan oli teoria, että väestöryh- mien älykkyyserot ovat perinnöllisiä ja että naa- purimaiden väestöt ovat todennäköisesti keske- nään lähempää sukua kuin väestöt keskimää- rin. Teorian paikkansapitävyyteen en ota kan- taa, mutta jos se pitää paikkansa, antaa tällai- nen epäsuora mittaus todenmukaisempia arvo- ja kuin tilasto-ohjelmiin sisältyvä mahdollisuus korvata puuttuvat havainnot aineiston keskiar- volla. Vaikka teoria olisi väärä, on itse menet- tely tieteellinen. Ja se on tieteellinen perusteil- la, jotka eivät ole tilastotieteellisiä. Tätä empi- ristin on vaikea ymmärtää, hän kun kuvittelee mittaavansa pelkkien tilastollisten oletusten va- rassa.
Urheilumiehemme osoittavat koomisesti, mi- hin empirismi johtaa. Epäsuora mittaaminen on heille todellakin mielivaltaista arvailemista, sil- lä he eivät kerro, minkä teorian nojalla suoma- laisten, venäläisten, ruotsalaisten ja tanskalais- ten pallonpyöritystaito olisi keskimääräistä lä- hempänä toisiaan. Sitä paitsi Tanska ei ole Suo- men naapurimaa, joten jos Lynn ja Vanhanen olisivat joutuneet tyytymään epäsuoraan mitta-
ukseen, he olisivat laskeneet Venäjän, Ruotsin ja Norjan keskiarvon (Virosta testiarvo puuttuu).
Tulos olisi ollut 98, kun testin perusteella saa- tu arvo on 97.
Malin ja Rautopuro yrittävät sotkea minut omiin tilastollisiin harhamiinsa (joissa vuoden 1998 kansantuotetta selitetään vuoden 2003 Pisa-tuloksilla ja vakiointi onnistuu kollineaari- silla muuttujilla), vaikka penäsin vain selitystä sille, miten Lynn ja Vanhanen saattoivat pääs- tä mukamas arvaamalla niin lähelle Pisa-tulok- sia. Selitys jäi saamatta, mutta kasvatustieteili- jöiden kiukku tuli selväksi.
Kirjoittaja on sosiaalitutkimuksen menetelmien pro- fessori Kuopion yliopistossa.
Lomborg, Vanhanen ja Intelligent Design – kommentti Matti Kamppiselle
Petteri Welling
Älykkyyteen, älykkyysosamääriin sekä näihin liitettyjä erilaisia korrelaatioita kos- keva keskustelu päättää tässä lehdessä täl- lä erää. Keskustelua on käyty nyt niteissä 6/2004-3/2005, verkossa osoitteessa www.
tieteessatapahtuu.fi. Kaikkiaan julkaistiin Tatu Vanhasen kirjoituksen avaamaan kes- kusteluun liittyen 16 kirjoitusta teemasta.
Jos unohdamme hetkeksi jatkuvasti ympärillä pörräävät postmodernikot, meidän biologien riesana on kolmenlaisia ”kriitikoita”. Ensim- mäisen ryhmän muodostavat ne, joiden mie- lestä ympäristöongelmia on suuresti liioitel- tu ja niihin on löydettävissä verrattain yksin- kertaisia ratkaisuja. Toinen ryhmä on innos- tunut rotuopeista ja väittää afrikkalaisten ah- dingon selittyvän pitkälti heidän geneettisil- lä ominaisuuksillaan. Kolmannessa ryhmäs- sä ovat tietenkin kreationistit, joiden evoluu- tion viimeisin vaihe on Intelligent Design -ar- gumentointi (ID).
Matti Kamppinen kirjoitti (Tieteessä tapahtuu 1/2005) kiintoisasti tieteellisen kulttuurin suh-
teesta kolmen em. ryhmän edustajiin: Björn Lomborgiin, Tatu Vanhaseen ja ID-kreationis- teihin. Vaikka yleisellä tasolla onkin helppo olla Kamppisen kanssa samaa mieltä, haluan silti esittää eräitä tarkennuksia.
Kamppinen keskittyy näiden kolmen tapa- uksen eroihin, mutta on tärkeää havaita myös yhdistävä tekijä. Kaikki kolme aatesuuntaa ovat ainakin joskus turvautuneet klassisiin salaliitto- syytöksiin. Niiden logiikka menee suurin piir- tein seuraavasti. 1) Ympäristökriitikot: ”Ympä- ristötutkijoiden etuna on maailmanlopun pro- fetoiminen. Sillä saa henkilökohtaista huomiota ja tutkimusrahoitusta.” 2) Rasismikritiikin krii- tikot: ”Poliittinen korrektius on muuttunut tie- demaailmassa niin johtavaksi ideologiaksi, et-
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
75
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
tei rotueroja hyväksytä, vaikka todisteet olisi- vat kuinka vakuuttavat.” 3) Evoluutiokriiti- kot: ” Evoluutiobiologia on muuttunut mate- rialistiseksi ideologiaksi, joka apriorisesti es- tää vakuuttavan luomistutkimuksen julkaisun varteenotettavilla foorumeilla.” Miten salaliit- tosyytöksiin tulisi vastata? Yrittäminenkin on turhaa. Lohdutuksena näille ryhmille voi sa- noa vain sen, että tieteen historia tuntee muita- kin väärinymmärrettyjä neroja, jotka ovat saa- neet oikeutta vasta kuolemansa jälkeen, jos sil- loinkaan.
Mitä tulee Kamppisen kirjoituksen yksityis- kohtiin, niin Lomborgin tapaukseen ei mieles- täni ole mitään lisättävää. Vanhasen tapauk- sessa olen periaatteessa täysin samaa mieltä:
Vanhanen esittää testattavissa olevan hypotee- sin, eikä sellainen saa olla tabu. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, etteivätkö Vanhanen aa- tetovereineen (esim. kanadalainen psykologi J.
Philippe Rushton) olisi saanut asiallistakin tie- teellistä kritiikkiä. Se ei vain millään mene pe- rille. Tässä ei sinänsä ole mitään kummallista.
Muillakin tieteenaloilla kiistat saattavat jämäh- tää paikoilleen, ja jotkut oppisuunnat menevät hautaan vasta kannattajiensa mukana. Mutta on täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi evo- luutiobiologit kiusaantuvat Vanhasen ja kump- paneiden ekstravaganteista ihmispopulaatioi- den elinkiertostrategioihin liittyvistä spekulaa- tioista. Se ei ole – ainakaan pelkästään – tabujen pelkäämistä, vaan suoraa seurausta rotuintoili- joiden jääräpäisyydestä.
Vakavin huomioni liittyy ID-kreationismiin.
Taaskin Kamppinen on periaatteessa aivan oi- keassa. Avoin keskustelu ei saa olla tiedeyhtei- sössä ongelma, ja kreationistienkin kanssa voi järjestää yhteistilaisuuksia jopa yliopistoissa.
Niinhän on usein toimittukin. Samoin säännöl- lisin väliajoin ilmestyy keskusteluantologioita, joiden tekemiseen on kreationistien lisäksi osal- listunut evoluutiobiologeja ja filosofeja; kreati- onistit tapaavat olla niistä innoissaan, sillä kir- jojen akateemiset kustantajat antavat heille mu- kavaa prestiisiä.
Viime syksyn ID-seminaarijupakka Helsin- gin yliopistolla sisälsi kuitenkin erään piirteen, josta Kamppinen ei ehkä ollut tietoinen. Kyse ei ollut mistä tahansa seminaarista: yliopiston täy- dennyskoulutuskeskus Palmenia mainosti tilai- suutta täydennyskoulutuksena biologian opetta- jille (ja pelkään pahoin, myös alakoulun opetta- jille). Tämä oli mahdollista ilmeisesti siksi, että Palmenian henkilökunnasta löytyy ID-kannat- taja. Koska seminaarimainoksissa selvästi yri- tettiin antaa ID-kreationismista kuva jonkinlai- sena biologian viimeisenä sanana, tapausta ei voi pitää pyrkimyksenä ”keskusteluun”. Kyse oli huijauksesta.
Suomen kreationisteilla näyttää taas olevan aktiivinen kausi meneillään: lehtien yleisön- osastoihin kirjoitellaan, seminaareja järjestel- lään, kirjoja julkaistaan. Opettaja-lehdessä näkyi jopa olleen maksettu ilmoitus, jossa todisteltiin sitä ja tätä valaiden evoluutiottomuudesta. Kre- ationistien viimekätinen tavoite on Suomessa ai- van sama kuin Yhdysvalloissakin. Tarkoitukse- na on kouluopetuksen muuttaminen sekä suo- ra vaikuttaminen lapsiin ja nuoriin. Tämä kan- nattaa kaikkein vapaamielisimmänkin muistaa, kun pohtii kreationistien kanssa ”keskustelemi- sen” hyötyjä ja haittoja.
Kirjoittaja on filosofian tohtori, biologian ja maan- tieteen lehtori Oulunkylän yhteiskoulussa Helsin- gissä.
Lönnrotin, Keckamanin vai Nordbladin ohjeita terveydestä?
Esko Länsimies
Arkkiatri Risto Pelkosen Tieteessä tapah- tuu -lehden viime numerossa ollut artikke- li oli vankkaa asiaa kiinnostavasti esitettynä.
Arkkiatri korosti kohtuullisuuden sairauk- sia ehkäisevää ja terveyttä ylläpitävää vaiku- tusta. Lisäksi hän viittasi Elias Lönnrotin Ta- lonpojan kotilääkäriin korostaessaan tuntei- den, psykososiaalisten tekijöiden, sosioeko- nomisten ja ihmisten keskinäisten vuorovai- kutuksen merkityksen terveyden ylläpitämi-
sessä. Mutta mikä Talonpojan kotilääkärissä on Lönnrotin omaa, oman lääkärintyön kaut- ta syntynyttä tietoa?
Pelkonen siteerasi kirjoituksessaan Lönnrotia (1838):
”Mielenliikunnot koskevat ruumiiseenkin, sillä niin ovat henki ja ruumis välillänsä yhdistetyt, ettei kumpikaan mi- tään yksinänsä kärsi. Lepo, toivo, tyytyväisyys ja kohtuul- linen ilo pitävät ihmisen terveenä ja vielä toisinaan paran-
