71
A
nneli Eteläpellon, Kaija Col- linin ja Jaana Saarisen toimitta- ma kirja Työ, identiteetti ja oppi- minen on vahva tietopaketti työ- elämään liittyvästä oppimisesta tai työpaikkaoppimisesta, mitä käsitettä kirjan johdannossa käytetään. Kirjassa liikutaan op- pimisen eri tasoilla ja tuotetaan monenlaisia näkökulmia aihee- seen. Tavoitteena on kirjoittaji- en mukaan luoda ajankohtaiseen tutkimustietoon perustuva kuva siitä, miten työn luonteen muu-Näkökulmia työhön ja oppimiseen yksien kansien sisällä
Anneli Eteläpelto, Kaija Collin & Jaana Saarinen (toim. 2007).
Työ, identiteetti ja oppiminen. WSOY.
tos heijastuu työssä oppimiseen ja ammatillisiin identiteetteihin työssä.
Kirjan luvut on jaettu neljään osaan: Ensimmäisessä osassa tarkastellaan työtä ja työelämää oppimisen ja identiteetin raken- tamisen kehyksenä ja ympäris- tönä. Toisessa osassa keskity- tään identiteettiin ja subjektiu- teen. Kolmannessa osassa puo- lestaan tarkastellaan työssä ja työhön oppimista. Neljäs osa taas käsittelee oppimisen tiloja
ja verkostoissa tapahtuvaa op- pimista.
On oletettavaa, ettei moni- kaan (ehkä kirjatenttiin lukevia opiskelijoita lukuun ottamatta) tule lukeneeksi koko laajaa kir- jaa. Siinä määrin runsaasti artik- keleita on ja ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Artikkeleilla on toki yhdistäviä piirteitäkin.
Useimmat noudattavat kaavaa, jossa ensin esitellään teoriaa ja sitten empiirisiä tutkimushavain- toja. Lisäksi suurin osa artikke- leista on psykologis-kasvatus- tieteellisesti virittyneitä, mikä on luontevaa kirjan tematiikka huo-
1/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
72
mioon ottaen. Pyrkimystä moni- tieteisen alustan löytämiseen kasvatustiedettä kiinnostaviin kysymyksiin edustaa kirjassa se, että kirjoittajakunnassa on myös selkeästi yhteiskuntatieteelli- seen työelämän tutkimukseen profiloituvia ja tieteenalarajojen ylittämiseen tottuneita tutkijoita.
Kirja alkaa Raija Julkusen ar- tikkelilla, joka tuo ansiokkaasti esille työelämän kehityksen me- gatrendejä. Verkostoja käsittele- vän osuuden puolestaan aloit- taa Tuula Heiskasen kirjoittama artikkeli, joka kiinnittää eri tahoilla havaittavan verkostoitumisbuu- min tietoyhteiskuntadebattiin ja -kehitykseen. Maahanmuuttaja- ja ikäisyystematiikka muistutta- vat myös, minkälaiset yhteis- kunnalliset ja työelämän kehitys- piirteet asettavat haasteita iden- titeettiasemille ja identiteettityöl- le.
Kirjan pohjalta voinee muo- dostaa kohtuullisen hyvän ku- van siitä, mitä kaikkea työn, identiteetin ja oppimisen risteys- asemalta voi löytää. Kirjaa on mahdollista suositella esimerkiksi henkilölle, joka etsii itselleen sopivaa näkökulmaa työelämässä tapahtuvaan oppimiseen. Artikkelit eivät yhdistävistä piirteistä huolimatta nivoudu kovin kiin- teästi toisiinsa ja toiset artikkelit osuvat tarkemmin kirjan nimen rajaamaan kenttään kuin toiset, mutta tällainen on toki artikkeli- kokoelmille tyypillistä. Monipuo- lisesta artikkelitarjonnasta löyty- nee kuitenkin jokaiselle työelä- mässä tapahtuvasta oppimises- ta kiinnostuneelle mielenkiintois- ta luettavaa. Edellä jo mainittu- jen teemojen lisäksi kirjassa tar- kastellaan ammatti-identiteetin muutosta kasvatustieteilijöille läheisen opettajan työn kautta ja sukupuolittuneen subjektiuden
muotoutumista tutkimustyössä.
Työssä oppimista syväluoda- taan niin erikseen kuin yhteen kirjoitetussa muodossa. Yritys- konsultoinnista innostuneille tarjotaan työkaluksi työssä op- pimisen prosessimallia ja verkos- tojen analysointi ja kehittäminen- kin saavat tilansa. Verkostoja tar- kastellaan sekä yksilön asiantun- tijuuden että laajempien näkökul- mien kautta. Päivi Tynjälän, Merja Ikonen-Varilan, Liisa Myyryn ja Tuija Hytösen artikke- lissa ”Verkostoissa oppiminen”
asetetaan oppivaksi subjektiksi yksilön ohella jopa maantieteel- linen alue ja yritysverkosto ja laajennetaan tätä kautta kirjan kattavuutta.
Anneli Eteläpellon artikkelis- ta ”Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden risti- aallokossa” on luettavissa taus- taviritykset kirjan kokoamiselle.
Se on mielenkiintoinen ja perus- teellinen esitys identiteettikäsit- teen tuomasta lisäarvosta työelä- mää ja oppimista käsitteleville tarkasteluille. Identiteetti antaa kirjoittajan mukaan alustan yk- silöllisen ja yhteisöllisen kohtaa- miselle. Artikkeli pyöriikin yh- teiskuntatieteellisissä perusky- symykissä ja hakee tukijalkoja muiden ainesten ohella ”van- hoista hyvistä työelämän tutki- muksista”. Erityisesti subjektin ja toimijuuden käsittelyn kohdal-
la kirjoittaja pyrkii omien sano- jensa mukaan ottamaan etäisyyt- tä kasvatustieteen perinteeseen, joka tyytyy suppeaan subjektiin.
Koonta on jätetty tekemättä
Eteläpellon ym. toimittaman kir- jan lopetus on jossain määrin yllättävä. Usein artikkelikokoel- mien yhtenäisyyttä pyritään li- säämään ja sanomaa selkiyttä- mään jonkinlaisella yhteenveto- tai johtopäätösluvulla. Syystä tai toisesta tällainen puuttuu ar- vioitavana olevasta kirjasta. Vii- meisen artikkelin luettuani jäin miettimään, mitä kirjan toimitta- jat olisivat loppusanoissaan lu- kijoille kertoneet, jos he olisivat sellaiset kirjoittaneet. Kenties niissä olisi voinut palata johdan- nossa esitettyyn tavoitteenaset- teluun ja kertoa yhteenvetona, millaisilta työssä oppiminen ja ammatilliset identiteetit kirjan ar- tikkeleissa kuvattujen työn luon- teen muutosten valossa kiteyte- tysti näyttävät. Tällainen ana- lyyttinen luonnehdinta olisi ol- lut arvokas niin kasvatustieteili- jöille kuin työelämän tutkijoille- kin, puhumattakaan sen käyttö- kelpoisuudesta erilaisille politiik- katoimijoille.
ANU JÄRVENSIVU
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 1/2009
