Ilta Ikkala
Saarijärven Paavo 1984
Kyyrän tohtori
Nykyään puhutaan paljon vaih
toehtoisesta lääkinnästä, kiroprak
tikot ovat uusi am m attikunta ja hei
dän edeltäjänsä kansanparantajat, tuo yhä harveneva joukko " n ik sau ttajia” , joilla tunto on sormis
saan, ovat varsin suuressa suosios
sa. M utta vuosikymmeniin ei ole puhuttu puoskarin tai poppam iehen luo m enosta. Täm ä am m attikunta lienee ainakin Saarijärvellä kuollut sukupuuttoon, kun Kyyrän Jussi uupui kaupunkim atkallaan heinä
kuun 21. pnä 1907. H än oli synty
nyt helm ikuun 10. pnä 1864, joten hänen syntym ästään on tän ä vuon
na kulunut 120 vuotta.
P aran tajan taitonsa Jussi oli peri
nyt isältään, Kalle Kyyrältä, jo k a oli "hyvänlainen suoneniskijä” ja naapurinsa mielestä älykäs mies se
kä siivo ja hyvä naapuri ja jonka apuun turvauduttiin, jos paha veri vaivasi suonia. Eeva-äiti oli Saari
järveltä Salon saaresta om aa suku
aan Iissalo. H äneltä poika peri vilk
kauden ja puheliaisuuden, m itkä om inaisuudet olivat eduksi p aran ta
jalle.
Jussi oli syntynyt ham m as suus
sa, m ikä oli m erkki siitä, että lap
sesta tulee jo takin erikoista. P ahai
sena poikana oli Jussi yksin kotona ollessaan antanut Lapin noidalle ruokaa ja siitä saanut tältä palkki
oksi ihmeelliset tietonsa ja paranta- jataikansa. H änellä oli kaapissaan taikurien ohjekirja "M u sta raam at
tu ” ja m uitakin kirjoja ja lukuisia loitsuja. Siellä oli myös pienissä pusseissa luita, vainajien sormia, hiuksia ja m uita o utoja kapineita, jo ita hän käytti toimissaan. Jussi luotti ilmeisesti enemmän taikoihin
sa kuin taitoihinsa tai lieneekö ha
lunnut vain tehdä näillä vaikutuk
sen. Kaapissa oli runsaasti kiitoskir
jeitä parannuksen saaneilta henki
löiltä eri puolilta m aata. Kaapin hän kuljetti m ukanaan siirtyessään kotoaan Laihankylän Limolle ja viimeksi H ännilän A rvolaan. Tääl
tä kaappi tuotiin Lannevedelle ja
haudattiin Kojolan kankaaseen.
Kyyrän Jussi oli pienestä pitäen m ielellään ju tella " v e ssu te llu t”
poppam iesten ja silm änkääntäjien tem puista ja hän teki pitkiäkin m at
koja tutustuakseen aikansa p aran tajiin ja tietomiehiin. H än kävi ta paam assa mm. P arta-A apaa H än- nilässä, Pykälistön M oosesta Mah- lulla, jo k a kävi tekem ässä taikojaan Lannevedelläkin, ja uuraislaista Taavetti Pellonpäätä, jo k a puuhaili ikiliikkujaa keksiäkseen. Vesan
kaan hän meni M uur-Juonaksen luo oikein yökuntiin, m utta M uur- Juonas ei suhtautunut anteliaasti toiseen paran tajaan, vaan sanoi j ä t
täneensä täm än tyhjin toim in. Hän ei hyväksynyt Jussin kirkossa p uu hailua. Laukaalainen Kuuvalon Jussi lienee ollut anteliaam pi tieto
jen jakamisessa.
Kyyrän tohtorin — kuten Jussia ainakin kaukaisem m at potilaat ni
m ittivät — maine perustui enem
män rohkeisiin poppam iehen kons- teihin kuin taitavaan lääkitsem i
seen, sillä m onenlaiset salaperäiset taikakeinot olivat ainakin näennäi
sesti etusijalla. H än sanoi tiedon olevan selässään. Kun "to h to rille”
oli tulossa potilaita, selkää nyki jo l
lakin tavoin, selkää käkiää, kuten hän sanoi. Unessa hän sai tiedon potilaiden tulosta, jo p a heidän vai- voistaankin. Potilaita oli rannikolta
saakka, ruotsinkieliset tulkin kans
sa. H än kävi myös m uualla paran
tam assa sairaita ja silloin saattoi ol
la Kyyrässä huisketta, kun kotipoti- laat joutuivat odottam aan, sillä vii
naa saatuaan ei Jussi kiirehtinyt ko
timatkalle.
Jussi keräili lääketarpeita, jo ita hän sitten sekoitti apteekkilääkkei- siin. Metsistä hän kokosi jäkälää, vaivaiskoivua, kanervaa ja tuomen- kuorta, pelloilta tähkiä. Näillä ai
neilla hän paransi pakotuksia ja ihotauteja. Tähkiä hän kasteli tuo- m enkuoriveteen ja ne keräsivät tu r
votuksista pieniä valkoisia m atoja, jo tk a olivat vaivan aiheuttaneet.
Ihottum aan hän m ääräsi sapatinsie- meniä ja tulikukkajauhoa voin kanssa sekoitettuna. Silmäruusun- kin hän oli voiteillaan parantanut.
Kuuvalon Jussin neuvojen m ukaan vedettiin kesäaamuisin lakanoita kukkivia niittyjä pitkin ja täm ä aam ukaste oli tehokas lääke. Nyl
jetty jä kettuja ja käärm eitä hänelle tuotiin P ohjanm aalta saakka ja nii
den rasvoista hän sai lisää lääkkei
siinsä. Pohjalaiset kertoivat myös Kyyrän tohtorin antavan lääkettä leileihin. Täm ä lääke oli sellaisesta lähteestä olevaa vettä, jo k a virtasi pohjoista kohti. Kun hän ju o tti sitä sairailleen oli syleiltävä m äntyä ja koivua, jo tk a kasvoivat samoista juurista lähteen reunalla.
Loitsujen avulla Jussi oli siirtänyt vaivoja toiseen paikkaan. Kerran hän oli ajanut kaatum atautisen vai
van lam paannahkaan, jo k a sitten meni lattiaa pitkin että ropisi.
Erään mielisairaan hän oli p aran ta
nut pukeutuneena nurin päin kään
nettyyn turkkiin vyötäisillään nippu sananjalkoja. K aatum atautisia ja mielenhäiriöön tulleita paransi Jus
si rautavanteen avulla. P arann etta
va vietiin pajaan ja siellä Jussi kääri vanteen ympärille ilmeisesti tappu
roita, jo tk a sytytti palam aan. Sai
rasta pujotettiin m uutam an kerran palavan vanteen läpi. Kerrottiin myös, että hän survaisi p arannetta
van tulisen ahjon päälle ja kiskaisi heti takaisin. Sairasta hän saattoi kuljettaa myös m aasta kiskaistun pitkän m ättään ja m aan välistä.
K yyrän ta lo , jo s s a ’K y y rän to h to r i’ asui.
V a lo k . M a tti R ä m ä n e n v. 1960.
12
Näihin taikoihin kuuluivat oleellisi
na sam aan aikaan hiljaa m utistut loitsut. O lkapäätä myöten ajettu
neen käden hän valeli kauttaaltaan viinalla ja sytytti viinan palam aan.
Sininen liekki alkoi sulattaa kättä.
Tällainen käsittely täytyi joskus toistaa useaan kertaan ja sen jä l
keen voidella väkevällä voiteella ja jälkihoitona piti kättä liottaa jä r
vessä. Kerran M ahlun em ännän kasvojen ajetus parantui tällä polt- totem pulla. H am m assärkyä hän pa
ransi tupakanlehdellä, jo k a oli kas
tettu tärpätissä ja se pantiin posken päälle. Lisähoitona oli kolme pientä tervastikkua, joilla ham paita tuli kaivaa niin kauan, että veri tihkui.
Tikut oli sitten pantava pohjoispuo
lisen aitan nurkkaan ristiin haljen
neen seinähirren päähän.
Ennen uskottiin ” pahaan sil
m ään ” eli, että kateellinen naapuri saattoi aiheuttaa ihmisille ja eläi
mille sairauksia. Kerran m uuan em äntä sai Jussilta lääkettä lehm än
sä syöm ättömyyteen. Kun em äntä oli lehmälleen antam assa saam aan
sa lääkettä, kuultiin ulkoa kova h u maus ja nurkalla näyttäytyi nainen, jo k a oli syyllinen ja eläin parani.
A pua haki kerran myös nainen, jonka jalassa oli ” tartunnain en” , jonka Jussi selitti tulleen toisen nai
sen kautta. Jussi lupasi ” ajaa koi
ran kotiin” ja kun hän sanoi saa
vansa vaivan toisestakin vielä pois, teki Jussi taikansa. Potilaan jalka oli terve, kun hän palasi kotiin.
K ohta tuli hänen luokseen nainen, jo ta hän oli pitänyt ystävättärenään ja tällä oli kova polte jalassa. Jussi paransi sitten täm änkin vaivan.
Kadonneita tavaroita kyseltiin Jussilta ja niiden kätköjä hän taita
vasti selitteli tai lähetti varkaan tu o m aan anastam ansa tavaran takaisin omistajalleen niin, että ” jo k a puu
kin tien sivulla lyö ja kiirehtii kulke
m aan nopeam m in” . Jussin veljen
tytär muisti erään varkaan loitsun
kin, jo ta Jussi käytti:
Seiso varas, seiso varas, niinkun seisoo Jortanvirta, pysähty Tyrvään koski saatana jalkas sitokoon, legioona kiinni pitäköön.
Palkkioita töistään Jussi ei yleen
sä m äärännyt, m utta viinapullon li
säksi hän sai rahaa. Kiitollinen poti
las maksoi yleensä hyvin.
Lannevesi ei liene erityisesti k äär
meiden vaivaam aa seutua, m utta Kyyrän Jussin m aailm aan ne kuu
luivat. Kerrankin hän halusi antaa järvivedessä potilaalleen hoitoa, m utta rannassa oli pari naista ui
massa. Kun näm ä eivät suostuneet lähtem ään pois, taikoi Jussi käär
meen uim aan järven selältä ja sil
loin tytöt kyllä kauhuissaan tulivat rantaan. Jussi otti käärm een kä
teensä ja pisti taskuunsa. Kerran taas oli Kyyrän pihassa ollut nuori
soa palloa lyömässä ja he olivat ru
venneet vaatim aan Jussilta näyttöä juttuihinsa. Jussi lupasi taikoa käärm een pihalle seinävierelle piir- täm äänsä ym pyrään. Kun leikin vielä jonkin aikaa jatk u ttu a lähdet
tiin Jussin taikapiiriä katsom aan, niin eikös vain siinä m aannut käär
me monelle renkaalle kiertyneenä.
Jussi pani leppäkepin haarukan käärm een niskaan ja antoi käär
meen purra taskustaan ottam aansa kankaanpalaan. Samassa Jussi tem- pasi kangasta sanoen näin ottavan
sa m yrkkyham paan siltä. Sitten hän nylki käärm een. Jonkin ajan kulut
tua oli joukko nuoria miehiä ryypis
kelemässä Kyyrän tuvassa Jussin kanssa. Kun seurue kaipasi jotakin suupalaa, otti Jussi taskustaan kui
vunutta lihaa, josta haukkasi palan.
Toisille ei kelvannut Jussin herkku, kun täm ä kertoi sen olevan sitä
” kangashaukea” , jo n k a hän oli nylkenyt seinävierellä.
Kyyrän Jussin tapaisen poppa- miehen kuvaan kuuluvat ero ttam at
tom asti ju tu t öisistä kirkossakäyn
neistä ja hautausm aaväen kanssa touhuam iset. Yleensä Jussi oli näil
lä m atkoilla niin hum alassa, ettei
vät tem put aina onnistuneet. Ker
rankin oli hänen pitänyt lähteä p a
rantam aan kaukaa tullutta vierasta naapuripitäjän kirkkoon. Toim en
piteistä hän kertoi tälle: "K irkon kynnyksen yli oli hypättävä tasajal
kaa, m uuten käy huonosti. Siellä on ruhoa ja ram paa k ättä antam assa, m utta kättä ei saa antaa, käsi kui
vuu, jos kirkonväkeä tervehtii.”
M ukana ollut vieras oli kertonut kirkon olleen täynnä väkeä, paran
tum isesta ei tarin a kerro. Vihtori Kyyrä oli kertonut olleensa Jussin m ukana näkem ässä, miten täm ä meni kirkkoon. Jussi oli kiertänyt kirkon kahdesti, puhaltanut välillä avaim enreikään ja sanonut: ” Ee- nokki, aukaise ovi!” Kuului kengän kopinaa ja ovi aukeni. Taikauskon m ukaan oli hautausm aahan ensin haudattu henkilö kirkonhaltija, jo l
ta Jussi pyysi apua. Saarijärven kir
konhaltija on perinteen m ukaan Ii- ruhein Liisa tai Kirkun-Liisa. N aa
pu rip itäjien k in kirk o n h altijo id en nimet olivat Jussin tiedossa. Oikeu
dessa oli Jussia syytetty tästä kir
koissa ja hautausm ailla puuhailusta ja m uustakin parannustoim esta, m utta rangaistuksista ei ole tietoa.
M arkkinoilta palatessaan erään Lanneveden miehen kanssa Jussi meni tapuliin yöksi, kun tapuli sat
tui olemaan auki eivätkä he halun
neet herättää ihmisiä. Puolen yön jälkeen Jussi kysyi seuralaiseltaan, uskooko täm ä kum m ituksiin. Kun täm ä ei sanonut uskovansa, lupasi Jussi näyttää hänelle hautausm aan väkeä. Seuralaisen piti astua Jussin piirtäm än ym pyrän sisään. Kenen
kään käteen ei saisi tarttu a. Kym
menen m inuutin kuluttua tuli h au tau sm aa täy teen v alk o p u k u isia olentoja, jo tk a ojentelivat miehelle käsiään. Kymmenen m inuuttia tä mä kesti ja sitten olennot häipyivät.
Nyt täytyi miehen uskoa, että kum mituksia oli olemassa. Kirkko- ja hautausm aataiat eivät aina onnistu
neet ja silloin Jussi selitti sen jo h tu van siitä, että hautausm aalla oli siu- naam attom ia vainajia.
O m alaatuinen mies oli täm ä Kyy
rän Jussi, kaukaa tulleille suuri tie
t ä j ä , j a p a r a n t a j a , " K y y rä n to h to ri” , saarijärveläisille ja varsin
kin lanteisille vessuttelija ja tyhjän puhuja. E hkäpä hänen juom isensa oli osasyynä siihen, ja Jyväskylästä tullessaan hän jo 44-vuotiaana hu- m alapäissään nukahti tienposkeen iäksi. Aiheet, jo ita Jussista kerro
taan, ovat kaikkialla tunnetuista noitatarinoista tu ttu ja, m utta pai
kallistettu tänne ja yhdistetty osin tunnettuihin henkilöihinkin. Jussil
la oli varm aan taito ja taikojen ohel
la, m utta ei ole helppo olla profeet
ta om alla m aallaan.
13