Tollon Jussi · DIGI

Ilta Ikkala

Tollon Jussi

Juho Tollolan, ” Tollon Jussin”

kuolem asta on tänään 26.2.1987 kulunut 50 vuotta. H änet muiste­

taan vielä vanhojen saarijärveläis- ten keskuudessa ja monille nuorille­

kin hänen nimensä on tuttu. Hän oli mies, jo k a kulki yhdeksässä pi­

täjässä pohjoisessa Keski-Suomessa ennen sotia parantam assa eläimiä.

Tuolloin oli eläinlääkäreitä täällä­

päin vielä vähän ja kulku hidasta.

Tiet olivat huonoja ja hevospelillä jouduttiin kulkem aan moniin paik­

koihin ainakin osa m atkasta. Täl­

lainen Tollon Jussi oli korvaam aton apu hädän tullen.

Saarijärven Kekkilän Vahvalla- niemellä syntyi Iisakki ja Maija Tollolalle kolmas lapsi kesäkuun 18. päivänä 1874 ja sai kasteessa ni­

men Juho. M uut lapset olivat ni­

m eltään Johanna, Aukusti ja Kalle.

Suku oli ollut alkuaan Vetelistä Pollari-niminen, m utta otti talon m ukaan uuden sukunimen. Isä- Iisakki oli kansanparantaja ja teki taikoja, joilla auttoi ihmisiä. H ä­

neltä lienee Jussikin oppinut niitä, vaikkei hänen sitten tarvinnut tai­

koja tehdä, kun pystyi muutenkin parantam aan eläimet ja tarvittaessa ihmisiäkin.

Jussi meni naimisiin Saima Siviä Reinin kanssa, jo k a oli syntynyt vuonna 1872 sillä Kivijärven alueel­

la, jo k a nykyään kuuluu Kannon­

koskeen. H än kuoli vähän ennen 90:ttä syntym äpäiväänsä. Pariskun­

nalla oli kuusi lasta. Ensimmäinen lapsi oli Kalle-niminen. H än syntyi 1898 ja m uutti 20-luvun lopulla A m erikkaan, minne hänen vaim on­

sa A nna ja poika Pentti m uuttivat jonkun vuoden kuluttua perässä.

Tytär Miina kuoli 7-vuotiaana ja kaksoset O tto ja Hilda kuolivat vuoden vanhoina kurkkukuristuk- seen, jo k a silloin raivosi lasten pa­

rissa. Lyyli-tytär syntyi 1909. Hän on naimisissa Väinö Vesterisen kanssa Kannonkoskella. H än hoiti isänsä oppien m ukaan eläimiä ja kerrotaan hänen olleen hyvä au tta­

ja, vaikka hän itse vaatim attom asti sanoo hoitaneensa etupäässä vain poikimahalvauksia. Nuorin tytär

Miina syntyi 1912 ja eli kotitalos­

saan vuoteen 1976, kuolem aansa saakka. Hänen poikansa Jaakko Soukka jäi isännäksi taloon, joka on rakennettu entisen talon paikal­

le.

Tollon Jussilla oli lähes senai­

kaisten eläinlääkärien tietämykseen perustuva tieto ja taito. Hänellä oli käytössään Tam pereelta hankittu vanha eläinlääkärikirja, jo sta hän sai myös käyttäm änsä reseptit. Sil­

loinen eläinlääkäri Sjöholm ei ollut innostunut tekem ään sairasm atkoja ja Lyyli-tyttären kertom an m ukaan hän olikin sanonut Jussille: "H o id a sinä elukat, minä hoidan m iehet.”

Eläinlääkäri kirjoitteli tuona kielto­

lain aikana isännille pirtureseptejä ja hankki siten toimeentulon. Tol­

lon Jussia kuljettivat naapurin mie­

het hevosillaan ympäri pitäjää. T a­

lolliset luottivatkin enemmän Jus­

siin, sillä Sjöholmin am m uttavaksi- kin m äärääm iä eläimiä hän pystyi parantam aan. Jussi kirjoitti resep­

tejä ja kävi isäntien kanssa lääkkei­

tä itsekin apteekista hakemassa.

A pteekkari H am m aren ihaili hänen taitojaan kirjoittaa latinankielisiä reseptejä sekä täm än vain kierto- koulun käyneen miehen kirjoitus­

taitoa. Apteekkari luotti Jussiin ja antoi tälle joskus konjakkipullon kylmällä ilmalla lämmikkeeksi. Jus­

si ei kerännyt luonnosta lääkkeitä kuten isänsä, vaan luotti apteekin lääkkeisiin.

Saarijärven apteekista löytyi enää yksi Tollon Jussin resepti, lääke tunnettiin nimellä "T ollon kuuto­

nen” . Se on lehmien suolisto- ja m ahavaivoihin annettavaa pulveria, jo ka sisältää kuutta ainetta, anti- m onitrisulfidia, tulikukkaa, kata­

janm arjaa, kalm ojuurta, fenkolia tai isohirvenjuurta ja glaubersuo- laa. Joka ainetta oli yhtä paljon ja pulveri annosteltiin 100 gramm an pusseihin. Helvi Nieminen oli ennen sotia töissä apteekissa. Hän muistaa Jussin lupsakaksi, mukavaksi mie­

heksi, jok a kävi usein isäntien kans­

sa apteekissa ja muisti " rise tit" ul­

koa. Käsiala ei ollut tottuneen kir­

joittajan. Helvi Nieminen muistaa

25

kavion pehm entäm iseen Jussin käyttäneen öljysekoitetta, jossa oli yhtä paljon nauris- ja risiiniöljyä.

Lehmillä oli poikimahalvaus ta ­ vallisin sairaus, vaikkei lehmiä sil­

loin lypsätettykään yhtä kovasti kuin nykyään. Sitä parannettiin pum ppaam alla. U tare lypsettiin tyhjäksi, pum pattiin hyvin puhdis­

tetun ja keitetyn nännineulan tai pyöräventtiilineulan avulla pyörän pum pulla kireälle, nännin päät si­

dottiin pehmeällä siteellä pariksi tunniksi, ettei ilma päässyt pois, ja kohta lehmä nousi seisomaan. Jos utaretulehdus vaivasi lehm ää, niin siihen oli Jussilla om atekoista lää­

kettä, joka Senja Lam pun m ukaan keitettiin öljystä ja pissasta, jo u k ­ koon pantiin suolaa, liinainen pyy­

he kostutettiin siihen ja utaretta haudottiin ahkerasti. Jos lehmä tu r­

posi, annettiin suuhun pellavansie­

menistä keitettyä limaa ja ” hallin- pullon” suu pantiin lehm än perä­

aukkoon, kun tästä 3ä litran pullos­

ta oli pohja poistettu, ja niin saatiin sitä myöten m ahasta ilmaa pois.

Rukiin oljilla piti painella voim ak­

kaasti lehmän m ahaa erityisesti pö t­

sin kohdalta, jo tta ilma lähtisi liik­

keelle. Jos lehmän kurkkuun oli juuttunut peruna, työnnettiin se p u ­ likalla m ahaan ja annettiin öljyä.

Sikojen sairastuessa pilkkukuum ee­

seen eli sikaruusuun heitettiin päälle kylmää vettä ja haudottiin kylmällä sekä annettiin suuhun lääkettä.

Katri Tollola muisteli, että Jussi te­

ki sen hankaam alla kahta senaikais­

ta kuparista kymm enpennistä vas­

takkain saadakseen siitä vihreää ho­

m etta ja sekoittaen sen jauhoihin ja näin saatua tahdasta hän pani sitten sian suuhun.

Hevosen päätaudin hän paransi niin, että pani heinänsiemeniä ja siem enpurua nokkossäkkiin, joka kasteltiin kiehuvaan veteen, kiinni­

tettiin hevosen päähän ja hevosen piti hengittää höyryä kolme kertaa

päivässä. Ehkä joukkoon pantiin voimaksi kreoliinia. Hevosen raivo­

tautiinkin hänellä oli lääkitys. A atu Kuivikko ihaili erityisesti Jussin tai­

toja hevosten lapavikojen p aran ta­

jana. Vika ei aina ollut lavassa, vaan kaviossa. M utta jos hevosen lapa oli painavia kuorm ia vedet­

täessä mennyt sijoiltaan, kertoo Erkki Eteläpelto Jussin panneen sen paikoilleen remmin avulla ja sitä pi­

detyn siinä niin kauan, että vaiva oli parantunut. M ukanaan Tollon Jus­

silla oli laukku, jossa oli ainakin raspi hevosen ham paiden hiomista varten ja huuhtelukannu. Hänellä oli aina taskussaan jodipullo ja kam feritippoja.

Yksi taikuuteen viittaava paran­

nuskeino on Katri Tollolan mieleen jäänyt: Jussi seisautti veren keittä­

mällä vuotanutta verta ja heti lop­

pui vuoto. Erkki Eteläpelto vahvisti tiedon ja sanoi, että keittoastiana piti olla messinkiastia, mieluiten messinkitiuku ja näin parannettiin myös ihmisten verenvuotoa. H än kertoi Jussin parantaneen naisten rintatulehduksia. Jos rinta oli ru­

vennut m ärkim ään, hän leikkasi haavan, m ärkä vuoti pois ja kun sii­

hen vielä pantiin jotakin lääkettä, parani tulehdus. Senja Lam ppu m uistaa Jussin parantaneen häneltä kantapäästä lähteneen imusuonen- tulehduksen jodijuovalla ja lisäksi hänen oli kiehautettava kärsäheinää ja haudottava kantapäätä läm pi­

mässä liemessä m onta kertaa päi­

vässä ja näin jalka parani.

M aksua töistään ei Jussi tavalli­

sesti m äärännyt ja niin yksi maksoi enemmän, toinen vähemmän. Jos Jussi sitten m ääräsi hinnan, m ak­

settiin hänelle tavallisesti enemmän.

Jussi itse maksoi hevosmiehelleen, m utta myöhemmin taksilla kulkies­

saan hän lienee* antanut asiakkaan m aksaa kyydin. Kerran Jussi vietiin käräjille, koska hänellä ei ollut lu­

paa kulkea harjoittam assa eläinlää­

kärin tointa. Joku neuvoi häntä sil­

loin, että kun häntä haetaan taloon, hän voi työmieheksi pestautuessaan tehdä tällaistakin. Kaikesta huoli­

m atta hän jatkoi työtä ja Lanneve­

den isännät hankkivat hänelle kun­

nan puolesta puhelimen 20-luvun lopulla, jo tta hänet saataisiin hel­

pommin käsiin. Tyttären muistin

m ukaan hän oli kuitenkin harvoin kotona, sillä m atkat saattoivat kes­

tää m onta päivää yhtä m ittaa. Jos eivät Jussin tulot olleet kovin suu­

ret, eivät verotkaan liene kovin kor­

keiksi kohonneet, sillä hänellä oli hyvät ja luottamukselliset suhteet kuntaan päin. Hän kuului verolau­

takuntaankin ja osaltaan kehoitti lautakuntaa tuum im aan, m itä hä­

nelle äyrejä annettaisiin.

Tietojaan ja taitojaan hän ei pal­

jonkaan toisille jaellut. Tyttären li­

säksi lienevät A atto Peura Häkki- lästä, Kalle ja Aukusti Tollola Kek- kilästä ja Sulo Kotilainen K annon­

koskelta oppineet häneltä paran ta­

jan taitoja, m utta he eivät tietojaan juurikaan ole eteenpäin luovutta­

neet. Ehkä ei ole ollut tarpeenkaan enää, kun eläinlääkäreitä on tullut tarpeeksi ja uusi lääkintä on m uut­

tanut parannustavat helpommiksi.

Katri Tollola sanoi vielä m uista­

vansa täm än nyörilakki päässään kulkevan, nauraa hyreksivän kan­

sanmiehen. Aika hyvännäköinen, tum m atukkainen ja -kulmakarvai- nen, viiksekäs, ei kovin pitkä, noin 80 kiloinen Jussi pukeutui tavallisen kansanmiehen tapaan. Lapset piti­

vät hänestä ja näille Jussilla oli aina ju ttu ja kerrottavaksi. Peloittavista kum m itusjutuista muisti Katri Tol­

lola sen, miten Jussi oli kerran m at­

kallaan joutunut nukkum aan talon saunaan ruumislaudalle ja vainajat olivat häirinneet hänen yöuntaan.

Lyyli-tytär sanoi, että heillä oli hy­

vä isä, äiti antoi vitsaa, m utta isä kertoili satuja elävästä elämästä.

Senja Lamppu muisteli Jussin hän­

tä k in tan ssitta n een p olvellaan, muistipa vielä sen laulunpätkänkin, m itä Jussi silloin lauloi. Jussi kertoi

26

mielellään ju ttu ja kotona ja m at­

koillaan.

Tässä eräs Jussin tarina, jo k a on sijoitettu Kannonkoskelle: Isäntä meni rantaan ja kun sieltä kuului pyssyn pauketta, meni poika katso­

m aan tilannetta. Isä valitti, että kun tuolla puussa istuu teeri eikä lähde, vaikka kuinka sitä am puu. Poika huomasi, että isän silmäripsellä is­

tui kirppu. — Kerran oli tullut tiellä vastaan m ustalaisia, jo tk a olivat kyselleet Jussia, m utta eivät olleet tunteneet tätä. Jussi oli sanonut kaivatun pian tulevan. Mustalaiset olivat jääneet turhaan odottam aan.

— Eeti Hänninen kertoi jutun Mah- lulta, kuinka Jussi pässinsalvuun yhteydessä yritti p arantaa isännän huonoja tapoja. Jussi oli siinä puu­

hassa sotkenut vaatteitaan ja vaimo oli kotona torunut häntä, että tuol­

laisella likaa taskunsa. M utta huvit-

tihan ju ttu vaim oa ja hän pesi nau­

raen miehensä housut.

Tollon em äntä joutui yksin huo­

lehtimaan talon töistä. Kun Jussi ei joutanut läm m ittäm istä varten aja­

maan puita, joutui vaimo kanta­

m aan niitä kotiin. H än kutoi kan­

kaita, m utta ei itse ommellut. Vesi­

kään ei aina kaivossa riittänyt ja niin sitä piti sulattaa lum esta. T a­

lossa oli pari kolme lehmää ja jos­

kus hevonenkin. N aapurit tekivät kynnöt ja kylvöt. Vaikka tila oli pieni, ei koskaan kärsitty puutetta.

Em äntä hyväksyi miehensä m atkat, koska niiden avulla saatiin toim een­

tulo. Jussi kävi kirkolla Äijäsen kaupassa suorittam assa ostokset m atkojensa aikana, m utta lapsille hän ei sen kummemmin tuonut tuli­

aisia. Em äntä oli kova lukemaan kirjoja, kun 20-luvun lopulla saa­

tiin kirjasto H äkkilään koulun yh­

teyteen, m utta Jussin aika ei riittä­

nyt m uuhun lukemiseen kuin Keski­

suomalaisen tarkkaan tutkimiseen.

Neljäkymmen- ja viisikymmenlu­

kujen vaiheessa tulivat meille peni­

silliini ja m uut uudenaikaiset lääk­

keet, jolloin samat hoidot, joita Jussi antoi, vasta jäivät eläinlääkä­

rien käytöstä. Tosin m onet ovat sitä mieltä, että luonnosta saatava lää­

kityksen pohja ja nuo vanhat lääk­

keet olisivat eläimille ja ihmisillekin paljon terveellisempiä, allergioita ja syöpäsairautta olisi paljon vähem­

män, m utta siihen on nyt vaikea p a­

lata. Vielä 40-luvun lopullakin oli eläinlääketiede Tollon Jussin tasol­

la, ja Jussi pääsi pois juuri ajoissa täm än nopean kehityksen pyörästä.

Kehityksestä huolim atta on hänen muistonsa elänyt jo 50 vuotta.