Miksi helvetti?
Tuonpuoleisen rangaistuksen funktio Matteuksen evankeliumissa
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Pro gradu -tutkielma Eksegetiikka
Matias Leskinen, 276339 15.11.2018
1
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijät – Author
Matias Johannes Leskinen Työn nimi – Title
Miksi helvetti? Tuonpuoleisen rangaistuksen funktio Matteuksen evankeliumissa
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma x 49+6
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä – Abstract
Helvettiä on kuvattu vuosisatojen ajan taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa. Nykyajan kulttuurissa, jossa uskonnollisuus on muuten vähäistä, on mielikuva helvetistä säilynyt vahvana. Helvettiä hyödynnetään edelleen puheessa mm. negatiivisuutta, suuruutta ja vakavuutta ilmaisevana tehostesanana. Käsitys helvetistä rankaisun keinona saa alkunsa Uudesta testamentista. Tutkielmani keskittyy siihen mihin helvettiä käytetään Matteuksen evankeliumissa.
Käsitys helvetistä rakentuu usean sanan ja käsitteen ympärille. Matteuksen evankeliumissa keskeisin näistä on gehenna (γέεννα). Muita tärkeitä käsitteitä ovat tuli, ikuinen tuli ja Haades. Lisäksi tuonpuoleisuuteen liittyy käsitys itkusta ja hammasten kiristyksestä. Kuitenkin kohdat, joissa puhutaan Haadeksesta tai itkusta ja hammasten kiristyksestä liittyvät harvoin tuonpuoleiseen rangaistukseen. Tästä syystä ne jäävät tutkielmassani vähemmälle huomiolle ja huomio keskittyy Gehennaan ja tuleen.
Tutkielmassani käyn läpi Matteuksen evankeliumin kohdat, joissa puhutaan tulesta, ikuisesta tulesta tai Gehennasta. Käsittelen jokaista kohtaa narratiivisretorisen ja eksegeettisen analyysin avulla. Näiden menetelmien avulla pyrin selvittämään, miten Jeesus pyrkii vaikutta- maan yleisöön puhuessaan helvetistä. Yksittäisiä kohtia käsittelemällä saadaan selville laajemmin, miten Matteuksen evankeliumissa hyö- dynnetään tuonpuoleista rangaistusta.
Katkelmat, joissa helvetti esiintyy ovat vaihtelevia. Vuorisaarnassa helvettiä hyödynnetään, kun Jeesus opettaa laista ja kuinka sitä tulisi noudattaa paremmin (Matt.5) ja kun Jeesus kertoo, että taivasten valtakuntaan pääsevät ne, jotka toimivat Isän tahdon mukaan (Matt. 7).
Matteuksen evankeliumin luvussa 10 Jumalan voimakkuutta ja suuruutta korostetaan tuonpuoleisen rangaistuksen avulla. Luvussa 13 hel- vetti esiintyy kolmessa vertauksessa. Nuo vertaukset kertovat taivasten valtakunnasta ja kuinka lopun aikoina hyvät erotellaan pahoista.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Helvettiä hyödynnetään yleensä jonkin asian opettamiseen tai korostamiseen. Opetus ei ikinä kes- kity helvettiin tai siihen millainen helvetti on, vaan helvetti tukee muuta opetusta. Monissa kohdin helvettiä hyödynnetään uhkauksen kautta.
Vain yhdessä kohtaa, luvussa 23, helvettiä käytetään suoraan joidenkin tuomitsemiseen. Tuossa luvussa Jeesus syyttää fariseuksia ja sa- noo näiden olevan Gehennan tuomion alaisia. Syy fariseusten tuomitsemiselle voi olla historiallinen tai teologinen. Historiallinen syy on, että Matteuksen evankeliumin yhteisö oli luultavasti konfliktissa muiden juutalaisten yhteisöjen kanssa ja tämä konflikti heijastuu evanke- liumin tekstiin. Teologinen syy on, että fariseukset edustavat väärää Messias-käsitystä ja väärää käsitystä lain noudattamisesta. Eri syyt ko- rostuvat eri yleisöille. Historialliselle yleisölle korostuvat historialliset syyt, kun taas oletetulle yleisölle korostuvat teologiset syyt.
Helvettiä hyödynnetään yksitäisissä kohdissa argumentaation ja narratiivin tukena. Helvetti ei ole opetuksen tai kerronnan kohteena vaan opetus keskittyy johonkin muuhun asiaan. Tuonpuoleinen rangaistus toistuu uhkana mutta harvemmin tuomiona. Vain luvuissa 3 ja 23 helvetti esiintyy selkeästi tuomion välineenä. Matteuksen evankeliumi pyrkii opettamaan helvetin avulla, ettei lain noudattaminen ja lain avulla pelastuminen ole mahdollista. Toiseksi tuonpuoleista rangaistusta käytetään korostamaan omaa Messias-oppia. Messias on kärsivä palvelija ja ne, jotka vastustavat tätä ajatusta ovat väärässä.
Kuvaus helvetistä eri kohdissa on vaihteleva. Joissakin kohdissa rangaistus on iankaikkinen, toisissa rangaistus on väliaikainen mutta tuolloin rangaistus on koko olemuksen tuhoaminen Jumalan toimesta. Tuli on toistuvasti läsnä helvettiä kuvaillessa mutta on myös kohtia, jolloin tuli ei ole rangaistuksen osa. Matteuksen evankeliumissa ei siis esitetä tarkkaa ja systemaattista mallia helvetistä. Evankeliumissa ei ole siis tarkoitus opettaa uutta tietoa helvetistä vaan se vetoaa narratiivissa ja argumentaatiossa jo olemassa oleviin käsityksiin tuonpuolei- sesta rangaistuksesta. Tuonpuoleisen rangaistuksen yhteydessä toistuu useasti teema riittämättömyydestä. Ihmisten tulisi muuttaa omia käyttäytymismallejaan sillä he eivät noudata Jumalan tahtoa täydellisesti. Tuonpuoleisen rangaistuksen uhka motivoi tähän muutokseen.
Matteuksen evankeliumi pyrkii opettamaan, ettei lain täydellinen noudattaminen ole mahdollista ja että jokainen on helvetin uhan alla.
Kuulijoiden ja lukijoiden tulisi hakea pelastumista siis muualta. Matteuksen evankeliumissa pyritään opettamaan ja kertomaan, että pelastu- minen perustuu kärsivän Messiaan tekoihin. Tämän ajatuksen vastustajat ovat evankeliumin sisällä kaikista suurimman helvetin uhan alla.
Helvetti on osa tuota retoriikkaa. Matteuksen evankeliumi hyödyntää siis helvettiä argumentaation ja narratiivin tehokeinona osana ope- tusta, sekä osana tuomitsemisen retoriikkaa.
Avainsanat – Keywords
Matteus, helvetti, rangaistus, Gehenna, tuomio
1
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Philosophical faculty Osasto – School
School of Theology Tekijät – Author
Matias Johannes Leskinen Työn nimi – Title
Why Hell? Function of afterlife punishment in the Gospel of Matthew
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Exegesis Pro gradu -tutkielma x 49+6
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Hell has been a frequent subject in art, literature and music for centuries. In contemporary culture, where meaning of religions is de- creasing, the idea of Hell as a place of punishment has stayed strong. Hell is still used to indicate negativity, graveness and magnitude in speech and in text. The idea of Hell as a place of punishment has its roots in the New Testament. My master’s thesis focuses on how Hell is used in the Gospel of Matthew.
Modern day idea of Hell is built on many Greek words in the New Testament. The most essential of these words in the Gospel of Matthew is Gehenna (γέεννα). Other important terms are fire, eternal hell and Hades. The idea of afterlife also contains speech about weeping and gnashing of teeth. However, many of the parts that contain Hades or weeping and gnashing of teeth rarely focus on pun- ishment. For this reason, they are not the main subject of this thesis. The main focus will be on Gehenna and fire.
In this thesis I first search for parts of the gospel that include fire, eternal fire or Gehenna as a subject. Afterwards I analyse each part with narrative and exegetical analysis. With these methods I will find out how Jesus attempts to influence different audiences with the rhetoric of Hell. Finally, I will compare the function of Hell in single sections find out if Hell has a larger purpose in the Gospel of Mat- thew.
Sections where Hell is used are varying in nature. In the Sermon on the Mount afterlife punishment is used when Jesus teaches about law and how it should be observed more accurately (chapter 5). And when Jesus tells how the kingdom of heaven is for those who do the will of the Father (chapter 7). In chapter 10, Gods strength and greatness is emphasised through the use of afterlife punishment. Hell is main subject of three parables in chapter 13. These parables focus on kingdom of heaven and how in the end of times the good will be separated from the bad. These are just few examples how Hell is a part of the Gospel of Matthew. What is clear is that Hell is always used to support teaching of a different subject or to emphasise something. The teaching never focuses on Hell but supports other sub- jects. In many cases Hell is used as a threat to motivate change.
Chapter 23 stands out as the only part where Hell is used as a means of judgement. In that chapter, Jesus accuses the pharisees and says that they are under Gehenna’s judgement. The reason for the condemnation of pharisees may be historical or theological. The his- torical reason is that the community where the gospel was written was possibly in conflict with other Jewish groups. This conflict is re- flected in the text. The theological reason is that the pharisees represent the wrong view on Messiah and on the observation of the law.
These different reasons stand out differently to different audiences. To the historical audience, historical reasons are more meaningful whereas, to the supposed audience the theological reasons are more meaningful.
Hell is used in single sections to support argumentation and narrative. Hell is not the subject of teaching, argumentation or narrative.
Rather it is used as a means to support something else, that something varies in different sections. Afterlife punishment appears repeat- edly as a threat but rarely appears as a part of judgement. Only in chapters 3 and 23 Hell is clearly a part of judging someone or some- thing. The Gospel of Matthew tries to teach that the observation of law is not possible and that salvation through observing the law is impossible. Hell, functions as a part of argumentation to support this teaching. Hell is also used to emphasise the gospels viewpoint on the Messiah. Messiah is and was a suffering servant and those who oppose this idea are in danger of afterlife punishment.
The images of Hell vary throughout the gospel. In some cases, punishment is eternal and in others punishment is temporary. How- ever, in these cases the punishment is more severe and includes the destruction of body and soul by God. Fire is repeatedly but not al- ways present when Hell is being described. The gospel doesn’t try to portray a specific image of Hell, rather it uses existing ideas and thoughts of Hell in argumentation and narrative. The theme of insufficiency is present many times with afterlife punishment. The audi- ence members should change their behaviour because they don’t observe God’s will perfectly. Threat of punishment motivates this change. The Gospel of Matthew tries to teach that observation of law is not possible and that everyone is under the threat of Hell. For this reason, the audience members should seek for salvation elsewhere. The gospel tries to teach that salvation is based on the works of a suffering Messiah. According to the gospel, those who oppose this idea are under the gravest threat of Hell. The result of this thesis is that the Gospel of Matthew uses Hell as a part of argumentation, as a narrative tool and as a part of rhetoric of judgement.
Avainsanat – Keywords
Matthew, Hell, punishment, Gehenna, judgement,
1
Sisällys
1 Johdanto ... 5
1.1 Tutkimushistoria ja tutkimuskysymys ... 7
1.2 Metodi ... 8
2 Gehenna käsitteenä ... 10
3 Tutkittavien tekstien valinta ja määrittely... 11
3.1 Helvettiä kuvailevien sanojen haku ... 11
3.2 Mainintojen jakautuminen evankeliumissa ... 13
4 Tuonpuoleinen rangaistus ... 15
4.1 Matt. 3 ja tuli ... 15
4.2 Gehenna Vuorisaarnassa ... 17
4.2.1 Opetus vihasta ja Gehenna ... 18
4.2.2 Opetus aviorikoksesta ja Gehenna ... 21
4.3 Matt. 7. Tuli ... 25
4.4 Matt. 10. Gehenna ... 28
4.4 Matt. 13. Tulinen pätsi, itku ja hammasten kiristys ... 30
4.5 Matt. 18. Gehenna ja ikuinen tuli ... 33
4.6 Matt. 23. Gehenna ... 36
4.7 Matt. 25. Ikuinen tuli ... 40
5 Hyökkäyksen kohde: fariseukset vai ajatus ... 45
6 Tuonpuoleisen rangaistuksen funktio evankeliumissa ... 49
7 Johtopäätökset ... 53
Lähde- ja kirjallisuusluettelo ... 55
Lähteet ... 55
Apuneuvot ... 55
Kirjallisuus ... 55
5
1 Johdanto
Helvettiä on kuvattu vuosisatojen ajan taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa. Nykyajan kulttuurissa, jossa uskonnollisuus on muuten vähäistä, mielikuvat helvetistä ovat säily- neet vahvana. Käsitys helvetistä saa alkunsa noin 100–200 eKr deuterokanonisissa kir- joissa. Uuden testamentin tekstit ovat myös merkittäviä helvetin käsityksen kehityk- sessä. Luultavasti tunnetuin helvetin arkkitehtuuria luova kirja on Danten Jumalainen näytelmä, jossa helvetti muodostuu yhdeksästä kehästä ja jokaiselle kehälle on omat pääsyvaatimuksensa. Helvetti on siis saanut alkunsa uskonnollisessa kontekstissa, mutta käsitykseen helvetistä vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet myös muut kulttuurin tuotteet kuten taulut, kirjat ja elokuvat.
Helvetti, vakava tuonpuoleinen rangaistus, on edelleen yleinen sana suomen kielessä.
Se toimii vakavuutta ja suuruutta ilmaisevana täytesanana. Helvetti toimii ennen kaikkea retorisena ja runollisena tehokeinona. Yle uutisoi lokakuussa 2016 Aleppon olevan maanpäällinen helvetti.1 Talouselämä-lehti viittaa ongelmavuokralaisiin erään artikkelin otsikossa sanoilla ”vuokralainen helvetistä”.2 Käsitys helvetistä on muuttunut ajan myötä, mutta onko helvetin tehtävä retorisena ja narratiivisena tehokeinona pysynyt samana? Miten Raamatun kirjat käyttävät ja hyödyntävät helvettiä osana omaa sano- maansa. Helvetin määrittelyn lisäksi on olennaista selvittää myös se, miten helvetti toi- mii retorisena työkaluna.
Sana ’helvetti’ on peräisin muinaisesta skandinaavisesta kulttuurista. Suomen kielen sana helvetti on vastine ruotsin kielen sanalle helvete, joka puolestaan perustuu van- haan pohjoismaiseen mytologiaan. Pohjoismaisessa mytologiassa tuonelaa (Hel/Hel- heim) hallitsi jumalatar nimeltä Hel. Sana helvete kuvastaa sitä, kuinka tuonela tai juma- latar rankaisivat, hel vite (sama kuin straffet).3 Kristinuskon myötä sanasta tuli vastine Uudessa testamentissa käytetylle kreikan kielen sanalle Gehenna (γέεννα). Pohjoismai- sen mytologian tuonelalla ei kuitenkaan ole juurikaan mitään tekemistä kristillisen
1 https://yle.fi/uutiset/3-9224933 luettu 11.09.2019.
2 https://www.talouselama.fi/uutiset/kuinka-varautua-vuokralaiseen-helvetista-tapetit-oli-revitty-vie- mariputket-katkottu-rallakalla/69a354e1-3906-3909-9939-0180128a2228 luettu 11.09.2019.
3 https://en.wiktionary.org/wiki/helvete#Swedish luettu 11.09.2019.
6
helvettikuvan kanssa. Hel oli paikka, jonne osa kuolleista meni ja ilmeisesti heitä rangais- tiin, mutta ei kuitenkaan kuritettu.4
Sanan etymologiaa ja merkitystä tärkeämpi on sanan konnotaatio, eli se, minkälaisia mielikuvia ja ajatuksia sana herättää ihmisissä. Helvetti osana retoriikkaa ja argumen- taatiota rakentuu näiden mielikuvien ja ajatusten päälle. Tuonpuoleisen rangaistuksen lisäksi Jeesus puhuu evankeliumeissa muista rangaistuksen muodoista, jotka ihminen kohtaa jo tässä elämässä. Niihin kuuluvat mm. taloudellinen ahdinko, sosiaalinen häpeä ja väkivallan uhka.5 Rangaistus on siis monissa muodoissa läsnä Jeesuksen puheissa. Hel- vetti on näistä rangaistuksen muodoista lopullisin ja usein totaalisin. Tutkielman pää- kohteena on tämän vakavimman rangaistuksen, eli helvetin, tehtävä Matteuksen evan- keliumissa.
Tutkielmassani pyrin selvittämään helvetin tehtävän lisäksi sen, minkälaisen kuvan Mat- teuksen evankeliumi antaa helvetistä. Rangaistuksen vakavuudella, kestolla ja varmuu- della on merkitystä siihen, miten helvettiä käytetään tekstissä. Helvetin tehtävänä voi olla myös se ihmisten opettaminen tai tiedon välittäminen. Tällöin tieto siitä millainen helvetti on, olisi opetuksen keskeinen osa. Pidän kuitenkin tätä vaihtoehtoa epätoden- näköisenä.
Raamatusta ei löydy yhtä sanaa helvetille, vaan käsitys helvetistä rakentuu useista sa- noista. Keskeisin Uudessa testamentissa käytetyistä sanoista on Gehenna (γέεννα). Mat- teuksen evankeliumi sisältää evankeliumeista eniten viittauksia Gehennaan, yhteensä seitsemän. Jokainen viittaus on osa Jeesuksen opetuksia. Evankeliumeista toisena on Markuksen evankeliumi, joka sisältää kolme viittausta Gehennaan. Luukkaan evanke- liumi sisältää vain yhden maininnan Gehennasta ja Johanneksen evankeliumi ei sisällä yhtään mainintaa. Tutkimuksen kannalta Matteuksen evankeliumi on siis materiaalin määrän perusteella hyvä valinta tutkimuksen kohteeksi. Gehenna näyttäisi olevan Mat- teukselle keskeinen teema.
Toinen Gehennasta poikkeava, mutta samantapainen sana on ἃιδες (Haades). Haades esiintyy Matteuksen evankeliumissa vain kaksi kertaa, joista vain toinen kohta (Matt.
4 Harrison Lindbergh 2017, 171.
5 Marin 2014, 51.
7
11:23) viittaa selvästi rangaistukseen. Lisäksi yleisesti ajatellaan, että Haades on vain vä- liaikainen kuolleiden paikka, josta kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle.6 En siis kä- sittele Haadesta tutkielmassani. Gehennan lisäksi Matteuksen evankeliumi sisältää muita tuonpuoleiseen rangaistukseen viittaavia käsitteitä, joista monet liittyvät tuleen.
Tällaisia käsitteitä ovat mm. tuleen heittäminen ja ikuinen tuli. Matteuksen evanke- liumissa rangaistukseen liittyy myös käsitys itkusta ja hammasten kiristyksestä. Kyseiset kohdat eivät kuitenkaan viittaa selkeästi tuonpuoleiseen rangaistukseen.
1.1 Tutkimushistoria ja tutkimuskysymys
Helvettiä on käsitelty teologisessa tutkimuksessa eri näkökulmista. Helvetin merkitystä ja helvetin käsityksen kehittymistä on tutkittu systemaattisessa teologiassa. Rangais- tusta on käsitelty eksegetiikassa enimmäkseen isona kokonaisuutena, ei niinkään yksit- täisten tekstien sisällä. Ehkä kattavimmin helvetin retorista funktiota on käsitellyt Meghan Henning.7 Henning on tutkinut helvetin käsitettä antiikissa ja sen yhteneväi- syyksiä tuon ajan juutalaisuuteen ja varhaiskristillisyyteen.
Henningin mukaan helvetin kuvaukset ovat toimineet antiikin kulttuurissa kasvatuksen välineenä.8 Myös Matteus käyttää Henningin mukaan helvettiä opettamiseen, mutta laajentaa näkemystä muusta antiikin tekstistä. Muihin Raamatun teksteihin verrattuna Matteuksen evankeliumissa hyödynnetään helvettiä useammin.9 Muut Uuden testa- mentin tekstit hyödyntävät Henningin mukaan helvettiä vain tietyissä paikoissa yksit- täisten asioiden korostamiseen, kun taas Matteuksen räikeät kuvailut helvetistä ovat keskeinen osa evankeliumin kasvatuksellista sisältöä.10 Matteuksen tarkoitus on Hen- ningin mukaan opettaa ja kasvattaa uutta Jeesukseen uskovaa juutalaisten yhteisöä hel- vetin avulla.11
6 Silva 2014, 548.
7 Meghan Henning, Educating Early Christians through the Rhetoric of Hell.
8 Henning 2014, 139.
9 Henning 2014, 139.
10 Henning 2014, 139.
11 Henning 2014, 147.
8
Henning on oikeassa siinä, että Matteus hyödyntää helvettiä useasti mutta hellenistinen
”oppisuunnitelma” ei sovi Matteuksen evankeliumin historialliseen tilanteeseen. Mat- teuksen evankeliumi on kirjoitettu todennäköisesti juutalaiskristillisessä yhteisössä Syy- riassa. Vaikka hellenistiset vaikutteet ylsivät Israeliin, en pidä todennäköisenä, että Mat- teus olisi ottanut evankeliumiinsa vaikutteita helvettiä kuvaavista teoksista. Matteuksen evankeliumista on siis todennäköisesti löydettävissä jokin kattava funktio helvetille mutta se ei ole yhteisön moraalisen opetussuunnitelman tuki. Tutkimuksen edetessä tarkoitukseni on selvittää, onko tällaista kattavaa funktiota olemassa, vai onko jokaisella kohdalla jokin oma funktionsa.
Päätavoitteena on selvittää, mikä tämä kaiken kattava funktio on. Samalla selvitän, mi- ten helvetti näkyy osana evankeliumin narratiivia. Selvitän tutkimuksessa, onko puhe Gehennasta osa retoriikkaa, vai onko Jeesuksen tarkoitus esittää Matteuksen evanke- liumissa systemaattinen malli kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Tutkimuk- sen tuottama vastaus voi toki jäädä johonkin näiden kahden ääripään välimaastoon ja pidän tätä vaihtoehtoa todennäköisenä. Toisena tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälainen kuva helvetistä muodostuu Matteuksen evankeliumin pohjalta.
Tutkimuksessa käsittelen kohtia, joissa esiintyy jokin helvettiä kuvaava sana. Aloitan tut- kimuksen käsittelemällä Gehennaa yleisesti ja selvittämällä lyhyesti sanan tarkoituksen ja alkuperän. Tämän jälkeen etsin Matteuksen evankeliumista kohdat, joissa on puhetta tuonpuoleisesta rangaistuksesta johdannossa esille tulleiden rangaistusta käsittelevien sanojen muodossa. Sen jälkeen käsittelen näitä esille tulleita kohtia niiden esiintymisjär- jestyksessä. Näin esille nousee evankeliumin narratiivi ja se, kuinka helvetti toimii osana tätä narratiivia.
1.2 Metodi
Tutkielman metodina toimii narratiivisretorinen ja eksegeettinen analyysi. Näiden kah- den menetelmän avulla pyrin selvittämään, miten Jeesus pyrkii vaikuttamaan yleisöön
9
puhuessaan helvetistä. Evankeliumeilla on kaksi yleisöä, tekstin sisäinen yleisö ja yleisö, jolle evankeliumi on suunnattu luettavaksi (ns. implied audience, tarkoitettu yleisö). Im- plied audience ei kuitenkaan ole sama asia kuin historiallinen yleisövaan se rakentuu evankeliumin tekstin pohjalta.12 Evankeliumin tekstit pyrkivät vaikuttamaan oletettuun yleisöön mutta myös tekstin sisäistä yleisöä ja heidän ajatuksiaan voidaan analysoida tekstin tiedoilla. Myös nykylukijat toimivat evankeliumin yleisönä ja vastaanottavat teks- tiä. Tutkimuksen kannalta olennaisinta on se, mihin Matteuksen evankeliumi käyttää helvettiä ja mihin kirjoittaja on pyrkinyt. Tästä syystä keskiössä ovat tekstin sisäinen yleisö ja oletettu yleisö. Myös historiallinen yleisö voi saada tilaa tutkielmassa mutta vain jos se on tarpeellista.
Tekstin analysoinnin kannalta historiallinen tieto on hyödyllistä mutta ei välttämätöntä.
Esimerkiksi lukua 10 käsitellessäni hyödyllisenä tietona on kyseisen ajan rahat ja niiden arvot. Narratiivinen analyysi käsittelee Uutta testamenttia ja evankeliumia ensisijaisesti kirjallisuutena.13 Metodi keskittyy evankeliumien tapauksessa yhden evankeliumin nar- ratiiviin ja koittaa saada aikaan yhtenäisen tulkinnan jokaisesta narratiivin elementistä.
Lisäksi tekstistä ja tutkielmani tapauksessa helvetin maininnoista saadaan tietoa etsi- mällä tekstistä vastauksia kysymyksiin journalistien tavoin. Lauri Thurén on käsitellyt Luukkaan evankeliumin vertauksia samalla tavoin kirjassaan ”Parables Unplugged”. Ky- symykset ovat seuraavia: kuka, kenelle, mitä, milloin ja miksi.14
12 Powell 1990, 15.
13 Merenlahti ja Hakola 1999, 14.
14 Thurén 2014, 34.
10
2 Gehenna käsitteenä
Osana tutkielmaa on olennaista määrittää tuonpuoleiseen rangaistukseen ja helvettiin liittyvät sanat. Tämä luku selvittää mikä Gehenna on ja miten se kuvaa rangaistusta.
Gehennan nähdään yleisesti viittaavaan Hinnomin laaksoon (םֹּנ ִה־יֵג).15 Hinnomin laak- sossa on Raamatun mukaan uhrattu ihmisiä Molokille ja myöhemmin laaksossa on pol- tettu Jerusalemin jätteitä.16 Paikka on ollut siis huonossa maineessa ja mahdollisesti sen takia Gehenna on ollut sopiva esimerkki ihmisten rangaistukselle. Hagner korostaa myös, kuinka jatkuva jätteenpoltto on ollut hyvä vertauskuva ikuiselle rangaistukselle.17 Matteuksen evankeliumista käy kuitenkin ilmi, ettei Jeesus puheillaan tarkoita pelkäs- tään Hinnomin laaksoa, vaan Gehenna viittaa kokonaisvaltaiseen rangaistukseen. Jeesus kehottaa Matteuksen luvussa 10 pelkäämään häntä, joka voi tuhota sielun ja ruumiin Gehennassa.18 Gehenna ei siis ole pelkästään maanpäällinen tulinen laakso, vaan paikka, jossa tuhoutuvat ruumiiden lisäksi sielut (ψυχή).
Vuoden 1992 Raamatun suomennoksessa Gehennaa ei aina ole käännetty sanalla hel- vetti. Esimerkiksi Matt. 23:33 on käännetty: ”Miten voisitte välttää kadotustuomion?”
Valinnan syitä voi olla monia. Yksi mahdollisuus on, ettei helvetin nykyistä konnotaatiota ole haluttu laittaa osaksi Uuden testamentin tekstiä. Muissa Matteuksen evankeliumin kohdissa helvetti on kuitenkin osa tekstiä. Toisena syynä voi olla jakeessa olevan lauseen tekeminen helpommin ymmärrettäväksi. Kreikaksi jae 33 on: ”ὄφεις, γεννήματα ἐχιδνῶν, πῶς φύγητε ἀπὸ τῆς κρίσεως τῆς γεέννης;”. Jakeen loppuosassa puhutaan siis helvetin tuomiosta. Kadotustuomio voi siis olla helpommin ymmärrettävä kuin helvetin tuomio. Varmaa motiivia käännökselle ei ole, mutta joka tapauksessa valinta käyttää ka- dotustuomiota helvetin tuomion sijasta on looginen, joskin ei uskollinen alkutekstille.
Tästä syystä on monissa kohdissa tärkeä keskittyä alkutekstiin, ei kirkkoraamattuun.
15 Hagner 1993, 117.
16 Hagner 1993, 117.
17 Hagner 1993, 117.
18 Matt. 10:28 1992 kirkkoraamattu kääntää kohdan eri tavalla. ”Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä
sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin”. Alkutekstissä on sana ἀπόλλυμι, jonka yksi merkityksistä on tu- hota.
11
3 Tutkittavien tekstien valinta ja määrittely
Matteuksen evankeliumissa tuonpuoleisesta rangaistuksesta puhuttaessa keskeisiä il- maisuja Gehennan lisäksi ovat ’tuli’ tai ’ikuinen tuli’ (πῦρ ja πῦρ τὸ αἰώνιον), sekä itku ja hammasten kiristys. Tässä kappaleessa etsin Matteuksen evankeliumista ne kohdat, joissa kyseisiä ilmaisuja käytetään. Samalla tutkin niiden esiintymisympäristöä ja sitä, missä määrin ne viittaavat tuonpuoleiseen rangaistukseen. Tämän jälkeen käsittelen mainintojen jakautumista Matteuksen evankeliumin sisällä.
3.1 Helvettiä kuvailevien sanojen haku
Gehenna esiintyy Matteuksen evankeliumissa kohdissa: 5:22, 5:29 ja 30, 10:28, 18:09, 23:15, 23:33. Kolme ensimmäistä kertaa sana esiintyy Vuorisaarnassa. Luvun 5 jakeet 29 ja 30 esiintyvät toisen kerran hieman eri muodossa kohdassa Matt. 18:09. Muuten koh- dat eivät ole rinnakkaisia keskenään. Maininnat Gehennasta ovat lähes poikkeuksetta opetuksellista julistusta. Poikkeuksena on luku 23, jossa Jeesus moittii fariseuksia ja lain- opettajia ja sanoo näiden kohtaavan varmuudella kadotustuomion Gehennassa.
’Tuli’ tai ’ikuinen tuli’ esiintyy Matteuksen evankeliumissa kohdissa 3:10–12, 7:19, 13:40–42, 13:50, 17:15, 18:8–9 ja 25:41. Kaikki kohdat paitsi luvun 17 maininta tulesta (πῦρ) liittyvät rangaistukseen. Kolmannen luvun maininnat tulesta ovat Johannes Kasta- jan opetusta. Muuten maininnat tulesta ja ikuisesta tulesta ovat Jeesuksen puhetta. Lu- vun 13 tekstissä tulesta puhutaan tulisena uunina (κάμινον τοῦ πυρός), suomennok- sessa tulinen pätsi. Kuvaukset tulisesta pätsistä ja ikuisesta tulesta sisältyvät pääasiassa vertauksiin ja niiden selityksiin. Poikkeuksena on kolmannen luvun maininnat tulesta, jotka ovat julistuksellista opetusta. Sisällöllisesti kolmannen luvun teksti on kuitenkin sa- manlaista muun rangaistukseen liittyvien kohtien kanssa: ”Jokainen puu, joka ei tee hy- vää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”19 Kolmannen luvun jakeessa 12 tulesta puhutaan muiden kohtien tapaan ikuisena, joskin eri sanoilla (πυρὶ ἀσβέστῳ, sammu- maton tuli). Jeesuksen maininta tulesta kohdassa Matt. 25:41 on joko osa vertausta tai
19 Matt. 3:10
12
opetuksellista puhetta. Jae 41 on osa viimeisen tuomion kuvausta, jonka voi nähdä sekä vertauksena että eskatologisena opetuksena.
Itkua ja hammasten kiristystä esiintyy puolestaan kohdissa 8:12, 13:40–42 ja 50, 22:13, 24:51 ja 25:30. Kohdat, joissa esiintyy itkua ja hampaiden kiristystä ovat kontekstiltaan samankaltaisia. Viidestä kohdasta vain yksi ei ole osa vertausta tai vertauksen selitystä (Matt. 8:12). Kyseiset vertaukset kuvastavat taivasten valtakuntaa ja kertovat kuka voi päästä sinne ja miten. Itkua ja hammasten kiristystä esiintyy Uudessa testamentissa vain kerran Matteuksen evankeliumin ulkopuolella Luuk. 13:28 kohdassa. Tuo maininta it- kusta ja hammasten kiristyksestä ei ole kuitenkaan ainutlaatuinen vaan se on osittain rinnakkainen Matteuksen luvun 8 jakeiden 11–13 kanssa. Matteuksen käyttämä puhe itkusta ja hammasten kiristyksestä on siis keskeistä vain Matteuksen evankeliumissa.
Joidenkin kohtien teema on eskatologinen, mutta vain luvun 13 maininnat itkusta ja hammasten kiristyksestä puhuvat tuonpuoleisesta rangaistuksesta. Käsittelen siis tuon luvun maininnat mutta jätän muut maininnat käsittelemättä.
Taulukko 1
γέεννα Itku ja hammasten kiristys
Tuli
Matt. 3:10—12 x
Matt. 5:22 x x
Matt. 5:29–30 x
Matt. 7:19 x
Matt. 8:12 x
Matt. 10:28 x
Matt. 13:40–42 x x
Matt. 13: 50 x x
Matt. 18:8–9 x x
Matt. 22:13 x
Matt. 23:15 x
Matt. 23:33 x
Matt. 24:51 x
Matt. 25:30 x
Matt. 25:41 x
13
3.2 Mainintojen jakautuminen evankeliumissa
Kaavion 1 avulla pyrin hahmottamaan kuinka yksittäiset maininnat jakautuvat Matteuk- sen evankeliumin sisällä. Taulukosta 1 poiketen maininnat on jaoteltu evankeliumin lu- kujen perusteella. Esimerkiksi luvun 5 maininnat ovat kaaviossa 1 yhdessä pylväässä, kun taas taulukossa 1 ne on jaoteltu kahdeksi osioksi. Yhdelle maininnalle on kaaviossa 1 annettu arvo 1 ja jos mainintoja on samassa luvussa 2 on arvo 2 jne. Luvussa 3 olen laskenut mukaan kaksi tulen maininnoista mutten jakeen 11 mainintaa. Matt. 3:10 mai- ninnan lasken mukaan siitä syystä, että jakeessa 8 Johannes kehottaa tekemään hyvää hedelmiä ja sama teema toistuu jakeessa 10.
0,501 1,52 2,53 3,54 4,5
Matt. 1 Matt. 2 Matt. 3:10—12 Matt 4 Matt. 5:22 Matt 6 Matt. 7:19 Matt. 8:12 Matt. 9 Matt. 10:28 Matt. 11 Matt. 12 Matt. 13:40–42,50 Matt. 14 Matt. 15 Matt. 16 Matt. 17 Matt. 18:8–9 Matt. 19 Matt. 20 Matt. 21 Matt. 22:13 Matt. 23:15,33 Matt. 24:51 Matt. 25:30,41 Matt. 26 Matt. 27 Matt. 28
Kaavio 1: Jakautuminen evankeliumissa
γέεννα Itku ja hammasten kiristys Tuli
33 %
29 % 38 %
Kaavio 2: Mainintojen prosenttimäärät
Gehenna Itku Tuli
14
Kaavion 1 perusteella käy ilmi, että maininnat ovat joko toistuvia perättäisissä luvuissa tai määrällisesti suuria yksittäisissä luvuissa. Luvuissa 7–10 on toistuvuutta, joskin lu- vussa 9 ei ole yhtään mainintaa. Samoin luvuissa 22–25 on jokaisessa yksi tai kaksi hel- vettiä kuvaavaa sanaa.
Mainintojen lukumäärät Matteuksen evankeliumissa eivät poikkea suuresti toisistaan (Kaaviot 1 ja 2). Mainintoja itkusta ja hammasten kiristyksestä on 6, tulesta 9 ja Gehen- nasta 7. Jokaisen termin esiintymismäärät luvuittain ovat myös toisistaan poikkeavia.
Gehenna keskittyy lukuihin 5 ja 23 ja yksittäiset maininnat ovat luvuissa 10 ja 18. Itku ja hammasten kiristys jakautuu puolestaan viiteen eri lukuun ja vain yhdessä luvussa (luku 13) on kaksi mainintaa. Tuli taas esiintyy yleensä joko Gehennan tai hammasten kiristyk- sen kanssa. Se esiintyy yksin vain luvuissa 3 ja 7. Luvussa 25 esiintyvät sekä hammasten kiristys ja tuli mutta ne ovat toisista erillään. Luvussa 13 tuli on vuorostaan suoraan yh- dessä hammasten kiristyksen kanssa: ”Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Puhe tuonpuoleisesta rangaistuksesta on jakautunut Matteuksen evankeliumissa pää- asiassa alkuun ja loppuun. Kerrontaa rangaistuksesta on myös kahdessa luvussa kerron- nan keskivaiheilla luvussa 13 ja 18. Käsittelen tuonpuoleista rangaistusta käsittelevät tekstit siten kuin ne ovat Matteuksen evankeliumin sisällä. Ensin käsittelen siis luvun 3, jossa on ensimmäiset maininnat tuonpuoleisesta rangaistuksesta ja sen jälkeen käsitte- len luvun 5. Etenemällä luku kerrallaan evankeliumin narratiivi korostuu. Samalla käy paremmin selville, miten helvetti toimii osana evankeliumin narratiivia.
15
4 Tuonpuoleinen rangaistus
4.1 Matt. 3 ja tuliKirkkoraamatussa on luvussa 3 pieniä yksittäisiä käännösvalintoja, joiden takia alku- tekstin kerronnallisuus ei välity tarkasti. Siksi aloitan käsittelyn kääntämällä Matt. 3:7–
12 kohdan tarkemmin.
7 Ἰδὼν δὲ πολλοὺς τῶν Φαρισαίων καὶ Σαδδουκαίων ἐρχομένους ἐπὶ τὸ βάπτισμα αὐτοῦ εἶπεν αὐτοῖς· γεννήματα ἐχιδνῶν, τίς ὑπέδειξεν ὑμῖν φυγεῖν ἀπὸ τῆς μελλούσης ὀργῆς; 8ποιήσατε οὖν καρπὸν ἄξιον τῆς μετανοίας 9 καὶ μὴ δόξητε λέγειν ἐν ἑαυτοῖς· πατέρα ἔχομεν τὸν
Ἀβραάμ. λέγω γὰρ ὑμῖν ὅτι δύναται ὁ θεὸς ἐκ τῶν λίθων τούτων ἐγεῖραι τέκνα τῷ Ἀβραάμ. 10 ἤδη δὲ ἡ ἀξίνη πρὸς τὴν ῥίζαν τῶν δένδρων κεῖται·
πᾶν οὖν δένδρον μὴ ποιοῦν καρπὸν καλὸν ἐκκόπτεται καὶ εἰς πῦρ βάλλεται.
11 Ἐγὼ μὲν ὑμᾶς βαπτίζω ἐν ὕδατι εἰς μετάνοιαν, ὁ δὲ ὀπίσω μου ἐρχόμενος ἰσχυρότερός μού ἐστιν, οὗ οὐκ εἰμὶ ἱκανὸς τὰ ὑποδήματα βαστάσαι· αὐτὸς ὑμᾶς βαπτίσει ἐν πνεύματι ἁγίῳ καὶ πυρί· 12οὗ τὸ πτύον ἐν τῇ χειρὶ αὐτοῦ καὶ διακαθαριεῖ τὴν ἅλωνα αὐτοῦ καὶ συνάξει τὸν σῖτον αὐτοῦ εἰς τὴν ἀποθήκην, τὸ δὲ ἄχυρον κατακαύσει πυρὶ ἀσβέστῳ.
7 Mutta nähtyään että hänen kasteelleen oli tulossa paljon fariseuksia ja saddukeuksia hän sanoi heille: Te kyitten jälkeläiset, kuka on varoitta- nut/opettanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? 8 Tehkää siis kääntymyk- sen mukaista hedelmää. 9 Älkää luulko, että voitte sanoa itsellenne:
”Meillä on isä Abraham.” Sillä sanon teille, että Jumalan on mahdollista herättää Abrahamille lapsia näistä kivistä. 10. Kirves on jo asetettu pui- den juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää leikataan ja heite- tään tuleen. 11 Minä todella kastan teidät vedellä kääntymykseen. Mutta hän, joka tulee minun jälkeeni, on minua voimakkaampi. Minä en ole kel- vollinen kantamaan hänen sandaaleitaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hen- gellä ja tulella. 12 Viskain on hänen kädessään ja hän erottelee tarkasti puimatantereensa viljan ja hän kokoaa jyvät varastoonsa ja akanat/ruu- menet hän polttaa sammumattomassa tulessa.
Tulesta on kyseisessä luvussa 3 mainintaa (jakeet 10, 11 ja 12). Jakeen 11 maininta tu- lesta ei viittaa helvettiin vaan siihen minkälainen Messias oli Johanneksen julistuksen mukaan tulossa. Johannes kastoi omien sanojensa mukaan ihmiset vedellä parannuk- seen mutta hänen jälkeensä tuleva voimakkaampi henkilö kastaisi Pyhällä Hengellä ja
16
tulella. Jae 12 kertoo taas mitä tuo tuleva Messias tekisi. ”Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruu- menet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”20 Kreikankielisen tekstin mukaan puhdistaminen on erityisen tarkkaa (διακαθαρίζω). Ruumenien erottelu viljasta tarkoit- taa hyödyttömän viljan osan erottelua hyödyllisistä jyvistä. Viljasta kaikki hyödytön, aka- nat, lehdet jne. lasketaan ruumeniin. Ruumenia ei voi siis ihminen syödä ja vain äärim- mäisessä tapauksessa niitä voi syöttää eläimille. Jyvien erottelu ruumenista tarkoittaa siis hyödyllisen ja hyvän erottamista hyödyttömästä ja huonosta.
Jakeissa 7–12 on kaksi eri kertomusta. Ensimmäisessä, jakeiden 7–10 kertomuksessa Jo- hannes puhuu kasteelle tulleille fariseuksille ja saddukeuksille ja kertoo mitä heidän tu- lisi tehdä. Toinen kertomus jakeissa 11–12 kertovat millainen tuleva messias olisi ja mitä hän tekisi.
Jakeet 8 ja 10 ovat luvussa 3 toisiinsa viittaavia. Johannes käskee jakeessa 8 fariseuksia tekemään hedelmää, jossa kääntymys näkyisi. Johannes käskee jakeessa 2 ihmisiä kään- tymään21 sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Myöhemmin jakeessa 8 Johannes käskee fariseuksia ja saddukeuksia tekemään tämän kääntymyksen mukaista hedelmää.
Kerronta saa huippunsa jakeessa 10. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää heite- tään tuleen. Kerronnan voi nähdä asettavan samanlaisia vaatimuksia kuin Vuorisaarna.
Jakeen 10 kerronta hedelmiä tuottamattomien puiden leikkauksesta ei vaadi suurta taustatietoa. Tieto puiden leikkauksesta jakeessa 10 on kaikkien kuulijoiden hyväksy- mää. Johannes saattaisi esittää kuulijoille kysymyksen, mitä hyötyä on puusta, joka ei tuota hedelmää? Vastaus on ei mitään. Samalla tavalla fariseukset ja saddukeukset (ja muut kuulijat), jos he eivät tuota kääntymyksen mukaista hedelmää, ovat tarpeettomia.
Näin ollen heidät voitaisiin tarpeettomana tuhota tulessa. Johannes siis opettaa ja julis- taa kyseisessä kohdassa, että kuulijoiden tulisi tehdä kääntymyksen mukaista hedelmää, muuten heitä kohtaisi tuho.
Jakeiden 11 ja 12 kerronta viittaa myös hyvän ja pahan, ja tarpeellisen ja tarpeettoman erotteluun. Aikaisemmissa jakeissa erottelun kohteena on puut, kun jakeissa 11–12 erottelun kohteena on vilja. Viljan erottelua löytyy myös muualta Matteuksen
20 Matt. 3:12
21 Sananmukaisesti palaamaan takaisin.
17
evankeliumista. Kolmannen luvun kertomus on samankaltainen Matt. 13:36–43 kanssa.
Tosin luvussa 13 on puhe rikkaviljan ja viljan erottamisesta, kun taas luvussa 3 on kyse viljan erottelusta jyviin ja akanoihin. Matt. 3:12 on intertekstuaalinen joidenkin Vanhan testamentin kohtien kanssa (esimerkiksi San. 20:26). Sananlaskuissa käytetty sana ה ָרָז sisältää useita eri merkityksiä, joista yksi on viljan erotteluun viittaava sana. Matt. 3 mu- kaan tuleva Messias erottelee puimatantereensa viljasta jyvät ja akanat, ja polttaa aka- nat sammumattomassa tulessa. Samoin kuin aiemmassa kohdassa osa puista oli tarpeet- tomia, sillä he eivät tuottaneet hedelmää, tässä kohdassa akanat nähdään tarpeetto- mina ja ne poltetaan sammumattomassa tulessa.
Tuli on luvussa 3 molemmissa erottelua käsittelevissä kertomuksissa tuhoamista varten.
Hyvää hedelmää tuottamattomat puut ja viljan ruumenet poltetaan molemmat tulessa.
Juuri tuhoaminen on syy sille, miksi kohdassa käytetään tuonpuoleista rangaistusta.
Maanpäällinen väkivaltainen rangaistus ei olisi yhtä lopullinen ja peruuttamaton kuin tuonpuoleinen helvetin tuli. Rangaistuksen kesto, vakavuus ja syy eivät kuitenkaan käy ilmi luvussa 3. Molemmissa kohdissa esitetään kuitenkin syy sille, miksi osa puista ja kaikki ruumenet tuhotaan tulessa. Tuli on niille, jotka ovat kelpaamattomia ja hyödyttö- miä. Puu ja ruumenet kuvastavat kohdassa jotakin sellaista, jolle ei ole tarvetta ja joka on epäkelpoa. Jakeessa 10 tuli toimii eräänlaisena uhkauksena fariseuksille ja saddu- keuksille. Jos he eivät tee kääntymyksen mukaista hedelmää, heidät poltetaan tulessa puiden tavoin. Jae 12 ei ole jakeiden 9–10 tapaan suoraa uhkausta fariseuksilla vaan se on osoitettu uhkauksena koko yleisölle. Kaikki huonot ihmiset poltetaan ruumenien ta- voin tarpeettomina sammumattomassa tulessa. Kohta toimii myös uhkauksena. Johan- nes ohjaa kuulijoita tekemään kääntymyksen mukaista hedelmää. Jos he eivät tee niin, heidät leikataan ja poltetaan puiden tavoin.
4.2 Gehenna Vuorisaarnassa
Vuorisaarnan alkupuolella (Matt. 5) Jeesus mainitsee Gehennan opettaessaan vihasta ja aviorikoksesta. Molemmissa kohdissa tietty teko aiheuttaa helvetin uhan ihmiselle. En- simmäisessä kohdassa helvetin tuleen joudutaan haukkumalla veljeä hölmöksi (Matt.
18
5:22). Toisessa kohdassa Jeesus kertoo, kuinka naisen katsominen himoitsevasti on avio- rikos. Seuraus himoitsemisesta ja aviorikoksesta on helvettiin heitetyksi tuleminen.
Luvussa 5 olevan laillisen opetuksen rakenne on vertauksiin nähden poikkeuksellinen.
Siinä missä vertauksissa opetus on yleensä kerronnan lopussa, on luvun 5 jakeiden 17–
48 pääkohta jo heti kerronnan alussa. Jeesus opettaa lain olevan täydellinen vain silloin, kun sitä opetetaan ja noudatetaan täydellisesti, yhtäkään käskyä unohtamatta. Opetuk- sen keskiössä on lause, ”ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lain- opettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”22 Tämän lauseen jälkeen alkaa selostus siitä, kuinka laki koskee myös ajatuksia ja sanoja, ei vain tekoja. Jeesus siis kertoo miten lakia voi noudattaa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset.23
Vihaamista ja aviorikosta koskevan tekstin jälkeen Jeesus opettaa vielä vannomisesta ja vihamiehien rakastamisesta. Tässä kappaleessa käsittelen ensin veljen vihaamista käsit- televiä jakeita ja selvitän, onko Gehennalle löydettävissä kyseisessä kohdassa jokin teh- tävä. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään aviorikosta koskevaa opetusta, josta koetan myös löytää Gehennan tehtävän. Lopuksi vertailen näitä kahta kohtaa keskenään.
4.2.1 Opetus vihasta ja Gehenna
21 ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tap- paa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22 Mutta minä sanon teille: jokai- nen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Sa- moin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
23 ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljel- läsi on jotakin sinua vastaan, 24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy en- sin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. 25
”Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. 26 Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myö- ten.
22 Matt. 5:20
23 Hagner 1993, 111.
19
Ensimmäisenä moraalisen opetuksen kohteena on viha ja sen rangaistus. Jeesus nostaa esille kolme tapausta, joista jokaiselle seurauksena on rangaistus (Matt. 5:21–22). Vihai- suudesta veljelle ansaitsee oikeuden tuomion. Sanomalla veljelleen ῥακά joutuu San- hedrinin eli juutalaisen neuvoston eteen ja sanomalla veljelleen μωρέ on ansainnut hel- vetin tulen. Alkutekstissä oikeuden tuomiosta käytetään sanaa ἔνοχος, jonka voi suo- mentaa eri tavoilla. Yhtenä vaihtoehtona tekstin voisi kääntää ”on velvollinen oikeuden edessä”. Sanat ῥακά ja μωρέ ovat molemmat loukkauksia, joskin heikkoja sellaisia. En- simmäinen sana ῥακά on luultavasti peräisin aramean sanasta א ָקי ֶר. Ulrich Luz antaa kommentaarissaan sanalle merkityksen ”höyhenaivo”. Toinen loukkaava sana μωρέ tar- koittaa hölmöä tai tyhmää. Sanojen merkitykset ovat siis samankaltaiset, mutta kerronta on kuitenkin kasvavaa ja μωρέ on hieman loukkaavampi sana.24 Hagner puolestaan esit- tää kommentaarissaan, ettei sanojen välillä olisi merkityseroa.25 Sanojen eroavaisuu- della tai samankaltaisuudella ei kuitenkaan ole merkitystä jakeen 22 merkityksen kan- nalta. Loukkaavat sanat ovat verrattavissa loukkaaviin tekoihin. Jae 22 käsittelee Luzin mukaan lakia ja sen käskyjä mutta nousee myös laillisen tason yläpuolelle.26 Loukkaavat sanat veljelle ovat kevyt syy oikeuden eteen joutumiselle ja oikeudessa käsiteltävien ta- pauksien määrä nousisi suureksi.27 Luzin mukaan Jeesuksen opetuksena jakeessa 22 on, että pienikin ilmaisu on verrattavissa murhaan, jonka seurauksena on maallinen ja tai- vaallinen rangaistus.28 Tästä näkökulmasta Gehennan tehtävä kyseisessä jakeessa ja sen välittömässä kontekstissa olisi siis rangaistuksen laajentaminen. Se mihin maallinen oi- keusvalta ei riitä, tulee avuksi tulinen Gehenna, jossa pienikään sana ei jää rankaise- matta. Gehennan uhkaavat liekit korostavat siis rangaistusta ja sen varmuutta ja pyrki- vät ohjaamaan kuuntelijaa tekemään moraalisesti oikeita valintoja. Jeesus pyrkii opet- tamaan kyseisessä kohdassa, kumpi on tärkeämpää: noudattaa annettuja käskyjä juuri siinä muodossa kuin ne ovat, vai noudattaa ajatuksia käskyjen takana. Kerronta jatkuu jakeissa 23–26, ja ne ovat myös merkittäviä Gehennan funktion ymmärtämisen kan- nalta. Jakeesta 23 eteenpäin ilmenee, mikä on Jeesuksen opetuksen mukaan moraali- sesti oikein.
24 Luz 2007, 235.
25 Hagner 1993, 117.
26 Luz 2007, 236.
27 Luz 2007, 236.
28 Luz 2007, 236.
20
Jakeissa 23–26 Jeesus kertoo kuulijoille, mitä jakeen 22 opetus tarkoittaa käytännössä ja miten sen tulisi näkyä yksittäisen kuulijan elämässä. Kerronta muuttuu monikon toi- sesta yksikön toiseen ja kohteena on yksittäinen kuulija. Betzin mukaan yksikön toinen persoona ilmaisee uhraamisen olleen kuulijoille toistuvaa toimintaa.29 Ajanlaskun alun juutalaisuudessa temppelikultti ja temppelissä annettavat uhrit olivat tärkeitä. Ne puh- distivat ihmisen synnistä ja korjasivat ihmisen ja Jumalan välisen suhteen. Ulkoisten rik- komusten välttely oli etenkin fariseuksille tärkeää ja he pitivätkin tarkkaa huolta puh- taussäännöistä ja söivät vain oman ryhmänsä jäsenten kesken.
Jakeissa 23–24 Jeesus opettaa ajatuksien ja tunteiden ohittavan tärkeysjärjestyksessä temppelissä annettavat uhrit. Jos alttarilla uhria antaessa muistaisi veljellä olevan jota- kin itseä vastaan, tulisi ensin tehdä sovinto veljen kanssa ja vasta sen jälkeen antaa uhri.
Uhraaminen Jumalalle on Betzin mukaan rakkaudenosoitus Jumalaa kohtaan. Uhrin suo- rittaminen loppuun silloin, kun suhteet veljen kanssa eivät ole kunnossa, rikkoisi rakkau- den kaksoiskäskyä.30 Temppelissä annettava uhri ei ole riidan sopimista vähäpätöi- sempi, mutta veljen kanssa oleva riita pilaisi uhrin aitouden.31 Uhrin merkitys olisi siis vähäinen, mikäli riita olisi yhä meneillään. Ajatusten ja tunteiden ensisijaisuus on helppo ymmärtää juuri sovinnon kautta. Jumalalle temppelissä annettava uhri korjaisi ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ja sovinto korjaisi ”veljien” välisen suhteen. Näistä tärkeys- järjestyksessä ensimmäisenä on sovinto ihmisten kesken, vasta sen jälkeen tehdään so- vinto Jumalan kanssa. Vuorisaarnan opetuksissa korostuu vaatimattomuus ja rauhan- omaisuus (Matt. 6:1–4, Matt. 5:38–44). Jakeessa 24 on siis myös kyse oikeasta mielenti- lasta, ei vain riittävistä teoista. Ulkoiset riitit ilman oikeaa mielentilaa ovat turhia.
Opetus jakeissa 23 ja 24 on vaativa tekstin sisäiselle yleisölle. Jeesus puhui Vuorisaarnan Matteuksen evankeliumin mukaan Galileassa. Galilealaiset kuulijat olisivat siis jakeen 24 mukaan joutuneet jättämään uhrin Jerusalemin temppeliin ja palaamaan takaisin Gali- leaan usean päivän matkan päähän.32
29 Betz 1995, 222.
30 Betz 1995, 223.
31 Betz 1995, 224.
32 Luz 2007, 240.
21
Ihmisen sisäinen ulottuvuus on Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalalle yhtä tärkeää kuin näkyvät teot. Tuonpuoleisen rangaistuksen tarkoituksena on tämän piilossa olevan ulottuvuuden vahvistaminen. Näkyviä rikkomuksia voidaan käsitellä maallisissa tuomio- istuimissa ja niistä voidaan rankaista maan päällä, mutta näkymättömiä rikkomuksia kä- sitellään Jumalan tuomioistuimessa. Tämän Jumalan tuomioistuimen rankaisuväline on kyseisessä kohdassa Gehenna. Jeesuksen opetuksen päämääränä on kuitenkin lopulta pelon sijasta rakkaus ja lain oikea noudattaminen. Vuorisaarnan kantavana teemana on rakkaus lähimmäistä kohtaan ja se on esillä myös Matt. 5:21–24 kohdassa. Rakkauden ja sovinnon tulisi koskea myös pienempiä vihan ilmenemismuotoja, ei vain isoja.33 Ge- hennan tarkoituksena ei siis ole pelottelu pelottelun vuoksi, vaan Gehennan tehtävänä on tarkentaa opetettavaa kohtaa ja saada kuulijoissa aikaan muutos. Ilman muutosta uhka ja rangaistus ovat kuitenkin reaalisia. Gehenna ei ole siis opetuksen pääkohta, vaan se toimii opetuksen ja argumentoinnin perustana. Samalla opetuksena on se, ettei lakia voida noudattaa täydellisesti. Tämä opetus korostuu aviorikosta käsittelevässä koh- dassa.
4.2.2 Opetus aviorikoksesta ja Gehenna
Seuraavaksi käsittelen Matt. 5:27–30 tekstiä, jossa aiheena on aviorikos. Siinä missä ja- keiden 21–22 tarkoituksena oli osoittaa puheen olevan rinnastettavissa tekoihin, on ja- keiden 27–30 tarkoituksena verrata pienempiä tekoja suurempiin. Naisen katsominen himoitsevasti on aviorikos sydämessä ja verrattavissa vakavampiin tekoihin. Jakeet 27–
30 eroavat myös aiemmin käsitellyistä jakeista siinä, ettei rangaistukselle anneta kevy- empiä muotoja vaan aviorikoksen tekijä joutuu suoraan Gehennaan. Käsittelyssä olevien jakeiden suomennos ei välitä alkutekstin merkityksiä tarpeeksi hyvin, joten aloitan kä- sittelyn kääntämällä tekstin.
27 Ἠκούσατε ὅτι ἐρρέθη· οὐ μοιχεύσεις. 28 ἐγὼ δὲ λέγω ὑμῖν ὅτι πᾶς ὁ βλέπων γυναῖκα πρὸς τὸ ἐπιθυμῆσαι αὐτὴν ἤδη ἐμοίχευσεν αὐτὴν ἐν τῇ καρδίᾳ αὐτοῦ. 29 Εἰ δὲ ὁ ὀφθαλμός σου ὁ δεξιὸς σκανδαλίζει σε, ἔξελε
33 Luz 2007, 240.
22
αὐτὸν καὶ βάλε ἀπὸ σοῦ· συμφέρει γάρ σοι ἵνα ἀπόληται ἓν τῶν μελῶν σου καὶ μὴ ὅλον τὸ σῶμά σου βληθῇ εἰς γέενναν. 30 καὶ εἰ ἡ δεξιά σου χεὶρ σκανδαλίζει σε, ἔκκοψον αὐτὴν καὶ βάλε ἀπὸ σοῦ· συμφέρει γάρ σοι ἵνα ἀπόληται ἓν τῶν μελῶν σου καὶ μὴ ὅλον τὸ σῶμά σου εἰς γέενναν ἀπέλθῃ.
27 Olette kuulleet sanottavan: Älä tee aviorikosta. 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista/vaimoa tätä himoiten on jo tehnyt sy- dämessään aviorikoksen. 29 Jos siis oikea silmäsi saattaa sinut ansaan, niin poista se ja heitä se pois luotasi. Sillä onhan sinulle parempi tuhota yksi ruumiisi jäsen, kuin että sinun koko ruumiisi heitettäisiin Gehennaan.
30 Tai jos oikea kätesi saattaa sinut ansaan, leikkaa se ja heitä se pois luo- tasi. Sillä onhan sinulle parempi tuhota yksi ruumiisi jäsen, kuin että koko ruumiisi menisi Gehennaan.
Alkukielen sana σκανδαλίζω on käännetty 1992 kirkkoraamatussa sanalla ”vietellä”. Ky- seinen kreikankielinen verbi on peräisin substantiivista σκανδάλον, joka tarkoittaa ansaa tai osaa, joka laukaisee ansan.34 Verbimuodon σκανδαλίζω voi siis ymmärtää ansaan saattamisella tai ansoittamisella. Sanat σκανδαλίζω ja σκάνδαλον esiintyvät jo Sep- tuagintassa, jossa niiden merkitykset ovat myös ansa tai ansaan saattaminen.35 Sanojen merkitykset ja niiden tärkeys ovat peräisin Septuagintasta ja toisen temppelin ajan juu- talaisuudesta. Tämä käy ilmi siitä, että sanat esiintyvät harvoin juutalaisten tekstien ul- kopuolella. Sanat ovat myös olleet kaukana kreikkalaisesta ajattelusta sillä kirkkoisät ovat joutuneet toistuvasti selvittämään sanojen tarkoitusta.36 Substantiivimuodon ja verbimuodon eroilla on ero ansaan joutumisen vakavuuden kannalta. Substantiivi σκάνδαλον on yksittäinen este uskoon tulemisen tiellä ja syy tuolta tieltä poikkeami- seen, joskin näin ei aina käy. Verbimuoto σκανδαλίζω taas on kaatumisen tai ansaan joutumisen syy ja σκανδαλίζομαι on varsinainen kaatumisen tai ansaan joutumisen ta- pahtuma.37 Sekä substantiivi- että verbimuoto viittaavat siis johonkin kaatumiseen tai ansaan joutumiseen, jotka estävät kulkua oikealla tiellä. Kyse on nimenomaan uskonnol- lisesta polusta tai tiestä, jota pitkin kuljetaan. Viettelyn sijasta suomennoksessa voitai- siin käyttää esimerkiksi eksyttää tai saattaa harhaan, mikäli halutaan välittää alkukielen merkitys mutta saada se helpommin ymmärrettävään muotoon. Sanojen taustalla on
34 Liljeqvist 2007, 323.
35 Stählin 1983, 340–341.
36 Stählin 1983, 344.
37 Stählin 1983, 345.
23
siis merkittävää tietoa kyseisen kohdan kannalta. Lisäksi molemmat sanat toistuvat tut- kielmassani, kun käsittelen Matteuksen lukua 18.
Kyseisen kohdan kannalta ansoittamiseen viittaava merkitys on sopiva. Tämän lyhyen vertauskuvan avulla viestitään, kuinka on parempi menettää yksi ruumiinjäsen kuin se tallella jäädä ansaan ja eksyä oikealta tieltä. Jakeiden opetus ruumiinjäsenien irrottami- sesta ja pois heittämisestä on väkivaltainen mutta ansaan liittyvällä puheella niistä tulee hieman ymmärrettävämpiä.
Redaktion kannalta Matt. 5:29–30 on monimuotoisempi aiemmin käsiteltyihin jakeisiin (21–22) verrattuna. Jakeet 21–22 ovat vain Matteuksen evankeliumissa, kun taas jakeet 29–30 löytyvät useasta eri kohdasta eri muodoissa. Erilaiset versiot jakeen tekstistä löy- tyvät kohdista Matt. 18:7–9 ja Mark. 9:43–47. On mahdollista, että Matteus on käyttä- nyt Markusta lähteenä ja muokannut sanontaa luvun kahdeksantoista tekstiin ja samalla liittänyt sen lukuun viisi. Ulrich Luz pitää kuitenkin todennäköisenä, että Matteuksella on ollut käytössään erillinen lähde, joka on sisältänyt Mark. 9:43–47 tekstin eri muo- dossa.38 Tämä sama lähde olisi ollut pohjana myös Matt. 5:29–30 kohdalle, jolloin Mat- teus ei olisi käyttänyt sanontaa kahta kertaa vaan kyseinen lähde olisi sisältänyt sanon- nan kaksi kertaa.39 Hagner olettaa Matteuksen käyttäneen luvussa 18 Markuksen evan- keliumia lähteenä, kun taas luvussa viisi olisi ollut toinen lähde, jota Matteus olisi muo- kannut.40 Jakeiden 29–30 alkuperälle ei ole siis varmuutta. Varmaa on kuitenkin, että Matteus on kokenut kyseisen teeman tärkeäksi ja sisällyttänyt sen lukuun 5. Jakeet 29–
30 on joko säilytetty lähteestä uuteen tekstiin, tai jakeet ovat olleet tärkeä lisätä luvusta 18 luvun 5 tekstiin.
Aviorikosta käsittelevä opetus (Matt. 5:27–30) on jatkoa tappamista käsittelevälle ope- tukselle, minkä takia se on sisällöltään tiiviimpi. Tekstin lyhyys ja tiiviys tekee kuitenkin rangaistuksesta vakavamman. Jakeessa 22 olevaa rangaistuksen porrastusta ei ole ole- massa vaan katsominen himoitsevasti aiheuttaa suoraan Gehennan uhan. Tappamista käsittelevät jakeet ilmaisevat loukkaavien sanojen olevan rangaistavia Gehennan tulella.
Samanlainen merkitys voidaan löytää aviorikosta koskevista jakeista. Pienet teot ja
38 Luz 2007, 242.
39 Luz 2007, 242.
40 Hagner 1993, 120.
24
ennen kaikkea ajatukset (himo) ovat rangaistavia Gehennan tulella. Yksikään sana tai ajatus ei siis jää Jumalalta huomioimatta tai rankaisematta. Kokonaisuutena Matt. 5:21–
30 opetus siis on, että myös sanat ja ajatukset ovat rikkomuksia ja rangaistuksen alaisia tekojen kanssa. Gehennan tehtävä käsitellyissä kohdissa on siis tehdä rangaistus ja sen uhka varmaksi ja tiettäväksi. Käsiteltyjen kohtien opetus on myös selvennystä Matt. 5:20 kohdalle, jossa Jeesus käskee noudattamaan lakia paremmin kuin fariseukset tai kirjurit.
Tekstin sisäinen yleisö on saattanut ihmetellä miten lakia voisi edes noudattaa parem- min kuin fariseukset. Jakeesta 21 alkavalla opetuksella Jeesus tekee selväksi, ettei laki koske vain ulkoisia tekoja vaan myös sanoja ja ajatuksia. Nämä sanat ja ajatukset eivät välttämättä tule yleisesti tietoon, mutta ne ovat rangaistuksen, Gehennan liekkien, ar- voisia siinä missä näkyvätkin teot.
Jakeet 21–32 muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Molemmat noudattavat samaa kaavaa: aluksi esitetään vanha käsky, jota myöhemmin kiristetään antamalla ohjeita siitä, mitä käsky oikeasti tarkoittaa. Jakeissa 23–24 annettava ohje on mahdollista to- teuttaa, joskin tekstin sisäiselle yleisölle sen toteuttaminen on vaativaa ja tarkoittaisi monen päivän matkaa takaisin Galileaan. Opetuksena on, ettei uhreilla ole väliä niin kauan kuin sydämessä on jokin vialla. Jakeissa 29–30 annettu tarkennus on vaativampi kuin jakeissa 23–24 annettava. Kuinka moni kuulijoista olisi oikeasti ollut valmis leikkaa- maan kätensä tai poistamaan silmänsä viettelyksen takia. Kohtien yhteinen funktio on opettaa, ettei käskyjä ole mahdollista noudattaa. Tärkeää ei ole teot vaan se mitä sydä- messä on.
Jakeissa 27–30 kuulijat joutuvat valitsemaan, menettääkö yhden silmän tai käden vai heitetäänkö molemmat silmät ja kädet tallella Gehennan tuleen. Silmän ja käden pois- taminen on järjetöntä ja siitä tulee vielä järjettömämpää, jos päättelyä jatkaa kysymällä:
mitä tehdä, kun toinenkin silmä alkaa houkutella. Tärkeää opetuksen mukaan on siis se mitä on sisällä ja se, ettei kenenkään ole mahdollista toteuttaa käskyjä täydellisesti. Ih- miset eivät voi loputtomiin poistaa syntiä tekeviä ruumiin osia. Apua pitää siis hakea jostakin muualta. Luvun 5 viimeinen jae kuvaa luvussa olevaa opetusta: ”Olkaa siis täy- dellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Tähän täydellisyyteen ei kui- tenkaan voida päästä.
25
Samoin kuin vihaa koskevassa kohdassa, on tuonpuoleisen rangaistuksen tehtävä koros- taa pieniä rikkomuksia. Vaikka ei tekisikään aviorikoksen määritelmän täyttäviä tekoja, on himoitseva katse riittävä synti. Tuon näkymättömän rikkomuksen rangaistuksena toi- mii Gehenna. Tuonpuoleinen rangaistus korostaa rangaistuksen tulevan Jumalalta, ei maalliselta taholta.
Aviorikosta ja tappamista käsittelevistä kohdista on löydettävissä yhtenäinen rakenne.
Ensin Jeesus opettaa lain olevan ankarampi kuin mitä on oletettu (Matt. 5:21–22 ja Matt.
5:27–30), jonka jälkeen seuraa lisäopetusta kummastakin aiheesta (Matt. 5:23–26 ja Matt. 5:31–32). Vihaa ja aviorikosta käsittelevät kohdat muodostava yhdessä kokonai- suuden. Vihan kohdalla opetetaan, että ajatukset ovat yhtä tärkeitä kuin teot. Oikeat ajatukset ovat yhtä tärkeitä kuin teot. Aviorikosta käsittelevä kohta taas opettaa, ettei ihminen kykene tekemään vain oikeita tekoja tai ajattelemaan vain oikealla tavalla. Hel- vetin uhka ohjaa ihmisiä pyrkimään täydellisyyteen mutta myös myöntämään, ettei lakia voi noudattaa täydellisesti.
4.3 Matt. 7. Tuli
15 ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaat- teissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. 16 Hedelmistä te heidät tun- nette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jo- kainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
20 Hedelmistä te siis tunnette heidät. 21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle:
’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karko- timme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Vuorisaarnassa on aikaisemmin käsiteltyjen Gehennan ja tulen mainintojen lisäksi yksi maininta tulesta luvussa 7. Käsittelyssä oleva katkelma (pääasiassa jakeet 15–20) on ly- hyt metafora ja vertaus. Maininta on osittain sama kuin Matt. 3:10 kohdassa. Luvussa 7
26
puista ja hyvistä hedelmistä kerrotaan kuitenkin enemmän. Esimerkiksi luvussa 7 puut jaotellaan hyviin ja huonoihin puihin ja hyvän hedelmän vastakohtana on hyvä tai paha hedelmä. Hyville ja pahoille puille annetaan myös jokin asia, johon ne viittaavat. Katkel- massa Jeesus varoittaa kuulijoita valeprofeetoista (ψευδοπροφήτης), ja kertoo, että va- leprofeetat tunnistetaan näiden hedelmistä. Katkelmassa valeprofeettoja ei kuitenkaan heitetä tuleen vaan kerronta on vertauskuvallista. Väärät profeetat ovat kuin huonoja hedelmiä tuottavat puut. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää heitetään tuleen.
Oletuksena on, että valeprofeetoille käy samoin mutta tätä ei kerrota tekstissä. Kerronta jää tarkoituksellisesti avoimeksi ja Jeesuksen antamat ohjeet ovat avoimet tulkinnalle.
Tarkoituksena ei ole siis esittää vain jotakin tiettyä ihmisryhmää väärinä profeettoina, vaan kohdan opetus on myös muuta.
Jakeet 19 ja 20 ovat keskeisiä tulen funktion määrittelyn kannalta. Jakeessa 19 toistuu sama lausahdus, jonka Johannes sanoi: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaa- detaan ja heitetään tuleen”. Jae 20 vahvistaa tätä lausahdusta ja kertoo milloin valepro- feetat käyvät viimeistään ilmi: ἄρα γε ἀπὸ τῶν καρπῶν αὐτῶν ἐπιγνώσεσθε αὐτούς (Sit- ten te tiedätte heidät heidän hedelmistään). Valeprofeettojen tunnistaminen voi olla hankalaa sillä tarkkaa hedelmän määrittelyä ei anneta mutta tunnistaminen käy helpoksi silloin kun jokainen valeprofeetta hakataan hedelmää tuottamattomien puiden tavoin alas ja heitetään tuleen. Tuli on luvussa 7 siis tuhoamisen keino. Samalla tavoin kuin huonoja puita voidaan tuhota tulessa, tuhotaan valeprofeetat myös tulessa. Tuonpuo- leinen rangaistus toimii siis vertauksen kautta. Tuomiollisuutta tai aktiivista rankaise- mista ei ole kohdasta erikseen löydettävissä. Toki tekstin yleisö on saattanut ajatella, että valeprofeetat ansaitsevat rangaistuksen mutta erikseen valeprofeettoja ei tuomita tuleen. Tuli toimii siis vertauksen kautta tuhoamisen paikkana.
Jakeiden 15–20 katkelma toimii myös pohjustuksena seuraavalle opetukselle jakeissa 21–23. Tuossa katkelmassa Jeesus kertoo, ettei pääsy taivasten valtakuntaan ole niin helppoa kuin kuulijat saattavat olettaa. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Mo- net sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voima- tekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun
27
luotani, vääryydentekijät!’”41 Puheen vääristä profeetoista ja heidän tuhostaan (jakeet 15–20) on siis tarkoitus muistuttaa yleisöjä siitä, ettei väärälle puolelle kannata joutua.
Jakeiden 21–23 tehtävänä puolestaan on saada yleisö pohtimaan ovatko he todella oi- kealla tiellä, vai ovatko hekin osa vääriä profeettoja. Ne ketkä olivat varmoja pääsystään taivasten valtakuntaan, joutuivat pettymään, kun eivät päässeetkään sisälle. Täyttä var- muutta taivasten valtakuntaan pääsemisestä ei siis näyttäisi olevan. Molempien katkel- mien kannalta tärkeää on opetus jakeessa 21. Taivasten valtakunta on avoinna niille, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Tuonpuoleisen rangaistuksen tarkoituksena on siis jakeiden 21–23 avulla saada kuulijat pohtimaan ovatko he taivasten valtakuntaan pääsevien joukossa. Vastauksen tähän, sekä siihen mikä on taivaallisen Isän tahto, sel- viää ”seuraamalla” Jeesusta hänen matkallaan ja lukemalla Matteuksen evankeliumia eteenpäin. Katkelma toimii siis osana Vuorisaarnan lopetusta, että myös johdantona muulle evankeliumille.
Väärien profeettojen tunnistamisen lisäksi katkelma opettaa saman kuin luku 3. Väärät profeetat ovat kuin puut, jotka eivät tuota hyvää hedelmää. Tarpeettomat huonot puut hakataan ja poltetaan tulessa. Väärät profeetat ovat hyödyttömiä kuin huonot puut, siispä heidätkin poltetaan tulessa.
Jakeissa 15–20 tuonpuoleinen rangaistus toimii erottelun välineenä. Maailmassa on vää- riä ja oikeita profeettoja, samoin kuin on hyviä ja huonoja puita. Väärät profeetat käyvät ilmi silloin, kun heidät heitetään huonojen puiden tavoin tuleen. Rangaistuksen laatu on epäselvää ja se voi olla joko väliaikainen, tai loputon tuli. Tärkeämpää on se, että tuli toimii rangaistuksena, jonka myötä käy ilmi ketkä olivat oikealla puolella ja ketkä vää- rällä. Tuonpuoleinen rangaistus on tekstissä läsnä, joskin vertauksen kautta. Rangaistuk- sen laatu on siis tavanomainen mutta se on tuomion sävyttämä.
Juuri lopun aikoihin sijoittuminen tekee rangaistuksesta tässä tilanteessa tuonpuoleisen.
Syy, miksi rangaistus esiintyy lopussa eikä maallisessa elämässä, on rangaistuksen yllä- tyksellisyys. Kun käy ilmi keitä väärät profeetat ovat, on muiden jo myöhäistä tehdä muutoksia. Jos vääriä profeettoja rangaistaan esimerkiksi fyysisesti heti kun he tekevät jotakin väärää, jäisi muille aikaa oppia heidän virheistään. Kyseisessä katkelmassa tätä
41 Matt. 7:21–23.
