15 ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaat-teissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. 16 Hedelmistä te heidät tun-nette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jo-kainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
20 Hedelmistä te siis tunnette heidät. 21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle:
’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karko-timme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Vuorisaarnassa on aikaisemmin käsiteltyjen Gehennan ja tulen mainintojen lisäksi yksi maininta tulesta luvussa 7. Käsittelyssä oleva katkelma (pääasiassa jakeet 15–20) on ly-hyt metafora ja vertaus. Maininta on osittain sama kuin Matt. 3:10 kohdassa. Luvussa 7
26
puista ja hyvistä hedelmistä kerrotaan kuitenkin enemmän. Esimerkiksi luvussa 7 puut jaotellaan hyviin ja huonoihin puihin ja hyvän hedelmän vastakohtana on hyvä tai paha hedelmä. Hyville ja pahoille puille annetaan myös jokin asia, johon ne viittaavat. Katkel-massa Jeesus varoittaa kuulijoita valeprofeetoista (ψευδοπροφήτης), ja kertoo, että va-leprofeetat tunnistetaan näiden hedelmistä. Katkelmassa valeprofeettoja ei kuitenkaan heitetä tuleen vaan kerronta on vertauskuvallista. Väärät profeetat ovat kuin huonoja hedelmiä tuottavat puut. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää heitetään tuleen.
Oletuksena on, että valeprofeetoille käy samoin mutta tätä ei kerrota tekstissä. Kerronta jää tarkoituksellisesti avoimeksi ja Jeesuksen antamat ohjeet ovat avoimet tulkinnalle.
Tarkoituksena ei ole siis esittää vain jotakin tiettyä ihmisryhmää väärinä profeettoina, vaan kohdan opetus on myös muuta.
Jakeet 19 ja 20 ovat keskeisiä tulen funktion määrittelyn kannalta. Jakeessa 19 toistuu sama lausahdus, jonka Johannes sanoi: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaa-detaan ja heitetään tuleen”. Jae 20 vahvistaa tätä lausahdusta ja kertoo milloin valepro-feetat käyvät viimeistään ilmi: ἄρα γε ἀπὸ τῶν καρπῶν αὐτῶν ἐπιγνώσεσθε αὐτούς (Sit-ten te tiedätte heidät heidän hedelmistään). Valeprofeettojen tunnistaminen voi olla hankalaa sillä tarkkaa hedelmän määrittelyä ei anneta mutta tunnistaminen käy helpoksi silloin kun jokainen valeprofeetta hakataan hedelmää tuottamattomien puiden tavoin alas ja heitetään tuleen. Tuli on luvussa 7 siis tuhoamisen keino. Samalla tavoin kuin huonoja puita voidaan tuhota tulessa, tuhotaan valeprofeetat myös tulessa. Tuonpuo-leinen rangaistus toimii siis vertauksen kautta. Tuomiollisuutta tai aktiivista rankaise-mista ei ole kohdasta erikseen löydettävissä. Toki tekstin yleisö on saattanut ajatella, että valeprofeetat ansaitsevat rangaistuksen mutta erikseen valeprofeettoja ei tuomita tuleen. Tuli toimii siis vertauksen kautta tuhoamisen paikkana.
Jakeiden 15–20 katkelma toimii myös pohjustuksena seuraavalle opetukselle jakeissa 21–23. Tuossa katkelmassa Jeesus kertoo, ettei pääsy taivasten valtakuntaan ole niin helppoa kuin kuulijat saattavat olettaa. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Mo-net sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voima-tekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun
27
luotani, vääryydentekijät!’”41 Puheen vääristä profeetoista ja heidän tuhostaan (jakeet 15–20) on siis tarkoitus muistuttaa yleisöjä siitä, ettei väärälle puolelle kannata joutua.
Jakeiden 21–23 tehtävänä puolestaan on saada yleisö pohtimaan ovatko he todella oi-kealla tiellä, vai ovatko hekin osa vääriä profeettoja. Ne ketkä olivat varmoja pääsystään taivasten valtakuntaan, joutuivat pettymään, kun eivät päässeetkään sisälle. Täyttä var-muutta taivasten valtakuntaan pääsemisestä ei siis näyttäisi olevan. Molempien katkel-mien kannalta tärkeää on opetus jakeessa 21. Taivasten valtakunta on avoinna niille, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Tuonpuoleisen rangaistuksen tarkoituksena on siis jakeiden 21–23 avulla saada kuulijat pohtimaan ovatko he taivasten valtakuntaan pääsevien joukossa. Vastauksen tähän, sekä siihen mikä on taivaallisen Isän tahto, sel-viää ”seuraamalla” Jeesusta hänen matkallaan ja lukemalla Matteuksen evankeliumia eteenpäin. Katkelma toimii siis osana Vuorisaarnan lopetusta, että myös johdantona muulle evankeliumille.
Väärien profeettojen tunnistamisen lisäksi katkelma opettaa saman kuin luku 3. Väärät profeetat ovat kuin puut, jotka eivät tuota hyvää hedelmää. Tarpeettomat huonot puut hakataan ja poltetaan tulessa. Väärät profeetat ovat hyödyttömiä kuin huonot puut, siispä heidätkin poltetaan tulessa.
Jakeissa 15–20 tuonpuoleinen rangaistus toimii erottelun välineenä. Maailmassa on vää-riä ja oikeita profeettoja, samoin kuin on hyviä ja huonoja puita. Väärät profeetat käyvät ilmi silloin, kun heidät heitetään huonojen puiden tavoin tuleen. Rangaistuksen laatu on epäselvää ja se voi olla joko väliaikainen, tai loputon tuli. Tärkeämpää on se, että tuli toimii rangaistuksena, jonka myötä käy ilmi ketkä olivat oikealla puolella ja ketkä vää-rällä. Tuonpuoleinen rangaistus on tekstissä läsnä, joskin vertauksen kautta. Rangaistuk-sen laatu on siis tavanomainen mutta se on tuomion sävyttämä.
Juuri lopun aikoihin sijoittuminen tekee rangaistuksesta tässä tilanteessa tuonpuoleisen.
Syy, miksi rangaistus esiintyy lopussa eikä maallisessa elämässä, on rangaistuksen yllä-tyksellisyys. Kun käy ilmi keitä väärät profeetat ovat, on muiden jo myöhäistä tehdä muutoksia. Jos vääriä profeettoja rangaistaan esimerkiksi fyysisesti heti kun he tekevät jotakin väärää, jäisi muille aikaa oppia heidän virheistään. Kyseisessä katkelmassa tätä
41 Matt. 7:21–23.
28
ulottuvuutta ei haluta vaan tarkoituksena on korostaa tuomion olevan ennalta arvaa-maton. Samoin kuin luvussa 25 myöhemmin tullaan huomaamaan on tuomion kuulemi-nen yllättävää. Ne ketkä luulivat olevansa kutsuttuja taivasten valtakuntaan eivät pääse sisään, ja ne ketkä pääsevät sisään eivät tiedä miksi he pääsevät sisälle. Jakeiden 21–23 tilanne toistuu myöhemmin luvussa 25. Samoin kuin käsittelyssä olleessa katkelmassa, myös luvussa 25 kohtalo tulee yllätyksenä kertomuksen sisällä oleville kuulijoille.