TOIM. PEKKA RÄINÄ
Vesien tila hyväksi yhdessä
Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen
vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021
- kuulemisasiakirja
RAPORTTEJA 2014
Vesien tila hyväksi yhdessä
Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen
vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021 - kuulemisasiakirja
PEKKA RÄINÄ (TOIM.) PETRI LILJANIEMI
ANNUKKA PURO-TAHVANAINEN JARI PASANEN
ANU RAUTIALA ARTO SEPPÄLÄ NIINA KARJALAINEN ANNA KURKELA AAPO HONKA
RAPORTTEJA 2014
VESIEN TILA HYVÄKSI YHDESSÄ
EHDOTUS TORNIONJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI VUOSIKSI 2016–2021 Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Taitto: Ritva-Liisa Hakala Kansikuva: Aarno Torvinen Kuvat: Hannu Lehtomaa Kartat: Riku Elo
Painotalo: Juvenes Print, Oulu
www.doria.fi/ely-keskus
Sisältö
1 Johdanto ... 5
1.1 Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen ... 5
1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus ... 6
1.3 Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys ... 7
1.4 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ... 8
1.4.1 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset ... 8
1.4.2 Merenhoidon suunnittelu ... 9
1.4.3 Tulvariskien hallinta ... 10
1.5 Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut uudet strategiat ja ohjelmat ... 10
2 Vesienhoitoalueen yleiskuvaus ... 12
2.1 Luonnonolot, maankäyttö ja asutus ... 12
2.2 Vesistöt ja niiden ominaisuudet ... 14
2.3 Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat ... 15
2.4 Ilmastonmuutos ... 15
3 Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet ... 18
3.1 Tarkastelun periaatteet ... 18
3.1.1 Rajaukset... 18
3.1.2 Tyypittely ... 18
3.1.3 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat ... 18
3.1.4 Pohjavedet ... 19
3.2 Järvet, joet ja rannikkovedet ... 19
3.2.1 Joet ... 20
3.2.2 Järvet ... 20
3.2.3 Rannikkovedet ... 21
3.3 Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet ... 22
3.3.1 Pohjavesialuieden kartoitus ja luokitus ... 22
3.3.2 Pohjavesivarat ... 22
4 Erityiset alueet ... 23
4.1 Talousveden ottoon käytettävät vedet ... 23
4.2 Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet ... 23
4.2.1 Suojelualuerekisteriin valitut Natura-alueet ... 24
4.3 Uimavedet ... 24
5 Vesien kuormitus ja muut paineet ... 25
5.1 Tilaa heikentävien tekijöiden arviointi ... 25
5.1.1 Pintavesiin kohdistuva kuormitus ... 25
5.1.2 Pintavesien hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ... 27
5.1.3 Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arviointi ... 27
5.1.4 Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden selvitys ... 27
5.2 Vesiin kohdistuva kuormitus ... 28
5.2.1 Vesien kuormituksen kokonaistarkastelu ... 28
5.2.2 Yhdyskunnat ja haja-asutus ... 31
5.2.3 Teollisuus ... 32
5.2.4 Kalankasvatus ... 32
5.2.5 Turvetuotanto... 33
5.2.6 Maatalous ... 33
5.2.7 Metsätalous ...34
5.2.8 Maaperän happamuus ...34
5.2.9 Liikenne ja tienpito ... 35
5.2.10 Maa-aineksen otto ... 35
5.2.11 Pilaantuneet maa-alueet ... 35
5.2.12 Sisäinen kuormitus ... 36
5.2.13 Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet ... 36
5.2.14 Vieraslajit ... 37
5.3 Vesien säännöstely ja rakentaminen ... 38
5.3.1 Hydrologiset ja morfologiset muutokset ... 38
5.3.2 Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vedet ... 39
5.4 Vesien tilaan vaikuttava vedenotto ... 40
5.5 Uudet vesiin vaikuttavat hankkeet vesienhoitoalueella ... 40
6 Vedenkäytön taloudellinen analyysi ... 41
6.1 Vesien käyttötarkoituksen taloudellinen merkittävyys ... 41
6.2 Veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet ... 41
6.3 Kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottaminen vesihuollossa ... 42
7 Vesienhoitoalueen seurantaohjelma ...43
7.1 Järvien, jokien ja rannikkovesien tilan seuranta ... 43
7.1.1 Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet ... 43
7.1.2 Seurannassa käytettävät menetelmät, noudatettavat standardit ja laadunvarmistus ... 44
7.1.3 Seurannan tuottamien tulosten luotettavuus ... 44
7.1.4 Ryhmittelyn käyttö seurannassa ... 44
7.1.5 Pintavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko ... 44
7.1.6 Pintavesien seurannan kehittäminen ... 47
7.2 Pohjavesien seuranta ... 48
7.2.1 Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet ... 48
7.2.2 Seurantaohjelman ja -verkon laatimisen perusteet ... 48
7.2.3 Seurannan menetelmät, standardit ja laadunvarmistu ... 49
7.2.4 Pohjavesien ryhmittely perusseurannassa ... 49
7.2.5 Pohjavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko ... 50
7.2.6 Pohjavesien seurannan kehittäminen ... 51
8 Vesien tila ... 52
8.1 Vesien tilan arviointiperusteet ... 52
8.1.1 Pintavesien tilan arviointi ... 52
8.1.2 Pohjavesien tilan arviointi ... 54
8.2 Pintavesien ja pohjavesien tila ... 55
8.2.1 Pintavesien tila ... 55
8.2.2 Pohjavesien tila ... 58
9 Vesien tilan parantamistarpeet ...59
9.1 Ympäristötavoitteiden määrittäminen ja parantamistarpeiden arviointi . 59 9.2 Ensimmäisen suunnittelukauden tavoitteet ja niiden toteutuminen ... 59
9.2.1 Ensimmäisen kauden tavoitteet ... 59
9.2.2 Toimenpiteiden toteutuminen ja tavoitteiden saavuttaminen ... 60
9.3 Ympäristötavoitteet ja parantamistarpeet toisella hoitokaudella ... 62
9.3.1 Erityiset alueet ... 64
9.3.2 Haitallisten aineiden vähentämistarve ... 65
10 Vesienhoidon toimenpiteet ...66
10.1 Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet ... 66
10.1.1 Toimenpiteiden määrittely ja jaottelu ... 66
10.1.2 Kustannusten arvioinnin perusteet ... 66
10.1.3 Vastuu toimeenpanosta ... 67
10.1.4 Toimeenpanon rahoitus... 67
10.1.5 Toimenpiteiden toteutuksen seuranta ... 68
10.1.6 Toimenpiteiden suunnitteluprosessi ... 68
10.2 Toimenpiteiden suunnittelussa yhteen sovitettavat suunnitelmat ... 69
10.2.1 Merenhoidon toimenpideohjelma ... 69
10.2.2 Tulvariskien hallintasuunnitelmat ... 69
10.3 Sektorikohtaiset toimenpiteet ... 72
10.3.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus ... 72
10.3.2 Teollisuus ja kaivostoiminta ... 75
10.3.3 Kalankasvatus ... 77
10.3.4 Turvetuotanto ... 78
10.3.5 Metsätalous ... 80
10.3.6 Maatalous ...84
10.3.7 Maa-aineisten otto ... 88
10.3.8 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset ... 90
10.3.9 Vedenotto ... 91
10.3.10 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen ... 92
10.3.11 Vesistöjen kunnostus ... 95
10.3.12 Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit ... 98
10.3.13 Maankäyttö ... 99
10.4 Ehdotus toimenpidevaihtoehdoksi ... 101
10.4.1 Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valintaprosessi ... 101
10.4.2 Ehdotus pinta- ja pohjavesien toimenpideyhdistelmäksi ... 101
10.5 Suunnitelmavaihtoehtojen vertailu ... 102
10.5.1 Toimenpideyhdistelmien vaikutukset ravinnekuormitukseen ... 103
10.6 Vesienhoitosuunnitelman hyötyjen arviointi ... 103
10.6.1 Vesienhoidon toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointimenettely ... 103
10.6.2 Arvio toimenpiteiden toteutuksen hyödyistä vesienhoitoalueella ... 104
11 Ympäristötavoitteiden saavuttaminen ... 106
11.1 Pintavedet ... 106
11.2 Pohjavedet ... 107
11.3 Uudet hankkeet ... 107
12 Kansalaisten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet ... 108
12.1 Yhteistyöryhmät... 108
12.2 Kuulemiskierrokset ... 108
12.3 Yhteistyö Ruotsin kanssa ... 108
12.4 Yhteenveto esitetyistä lausunnoista ja mielipiteistä ... 109
12.5 Palautteen huomioon ottaminen ... 110
13 Ympäristöselostus ...111
13.1 Pinta-ja pohjavesien tila ja kehitys, jos suunnitelmaa ei toteuteta ...111
13.2 Ihmistoiminnasta aiheutuvat erityiset ympäristöongelmat vesienhoitoalueella ...112
13.3 Vesienhoitosuunnitelmansisältö ja päätavoitteet ...113
13.4 Vesienhoitosuunnitelman vaikutusten kohdentaminen ...113
13.5 Valtioiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset ...114
13.6 Vaihtoehdot ja niiden valintaperusteet ...114
13.7 Muiden suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus ...115
13.8 Todennäköinen kehitys, jos toteutetaan nykyiset ja ehdotetut toimenpiteet... 116
13.9 Miten vaikutukset on arvioitu ... 119
13.10 Toimenpiteet, joilla aiotaan ehkäistä, vähentää tai poistaa vesienhoitosuunnitelman toteuttamisesta aiheutuvia haittoja ... 120
13.11 Aineiston hankintaan ja vaikutusten arviointiin liittyvät puutteet ... 120
13.12 Tavoitteiden toteutumisen ja toimenpiteiden vaikutusten seuranta .. 121
13.13 Yhteenveto ympäristöselostuksen sisällöstä... 121
Tiedonsaanti ja tietolähteet ... 123
Osallistuminen ja verkosta löytyvä aineisto ... 123
Tietojärjestelmät ... 123
Muut lähteet... 124
Yhteyshenkilöt ... 124
Sanasto ... 125
Tiivistelmät ... 128 Ruotsi
Pohjoissaame
1 Johdanto
1.1 Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen
Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heik- keneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toi- menpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvaris- kien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet.
Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain. Manner-Suomessa on viisi vesienhoitoaluetta. Lisäksi Ruotsin ja Norjan kanssa on muodostettu kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta (kuva 1.1). Ahvenanmaa muodostaa oman vesienhoitoalueen. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta.
Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjel- mat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja yhteiskunnan eri tahoja kuullen. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulot- tuvat vesienhoitosuunnitelmat vahvistettiin valtioneuvostossa vuonna 2009 (www.ymparisto.fi).
Tämä päivitetty Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ulottuu vuoteen 2021. Päivityksen yhteydessä on tehty arvio ensimmäisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta sekä pinta- ja pohjave- sien tilasta. Lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, sekä EU:n komission ensimmäisistä vesienhoitosuun- nitelmista antama palaute on myös otettu huomioon. Toimenpiteiden kustannustehokkuuden parantamiseksi on tuotettu uusia työkaluja. Vesienhoidon tavoitteeksi asetettiin ensimmäisellä hoitokaudella vähintään ve- sien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on ollut mahdollisuus poiketa joissakin vesimuodostumissa erityisin esimerkiksi luonnonolojen ja/tai käyttökelpoisen tekniikan puuttumisen johdosta, tai jos toimenpiteiden kustannukset muodostuvat kohtuuttomaksi. Tavoitteiden saavuttamisen mää- räaikoja on voitu pidentää vuoteen 2021 tai 2027 asti.
Vesienhoitosuunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmis- ta sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesien tilan parantamiseksi ja säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitel- lään toimenpideohjelmissa, joiden yhteenveto on keskeinen osa vesienhoitosuunnitelmaa.
Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat vesienhoitoalueilla toimivat ELY-keskukset yhdessä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Yhteistyöryhmiin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri sidosryhmien edustus. Lisäksi kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua vesienhoidon suunnittelu kuulemisiin. Ve- sienhoidon työsuunnitelmasta, aikataulusta ja keskeisistä kysymyksistä kuultiin (15.6.–17.12.2012). Palaute on otettu huomioon vesienhoitosuunnitelmaluonnosten valmistelussa. Toinen kuuleminen koskee vesien- hoitosuunnitelmaluonnoksia ja palautetta voi antaa 1.10.2014–31.3.2015. Lopullisia, vuoteen 2021 ulottuvia suunnitelmia valmisteltaessa otetaan huomioon kuulemisista sekä lausunnoista saatu palaute.
Vuoteen 2015 ulottuvien vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano on meneillään kaikilla toimintasektoreilla ja alueilla. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2011 periaatepäätöksen valtakunnallisesta vesienhoidon toteu- tusohjelmasta. Valtakunnallinen vesienhoidon toteutusohjelma 2010–2015. Vesienhoitoalueelle laadittiin täl- tä pohjalta omat toteutusohjelmat.
Vesienhoidon toimenpiteiden toteutusta seurataan vuoden 2011 lopussa valmistuneen seurantajärjestel- män mukaisesti. Tavoitteena on saada lisää tietoa toimenpiteiden toteutuksen etenemisestä ja kustannuk- sista. Näitä tietoja tarvitaan myös vesienhoitosuunnitelmien päivittämistä varten. Vesienhoidon toteutuksen seurantajärjestelmä kaudelle 2010–2015
Vesienhoitosuunnitelmien laatiminen ja toteutus vaatii usean eri ministeriön tukea. Vesienhoidon valtakun- nallista koordinointia varten on asetettu vesienhoidon seurantaryhmä, millä on varmistettu eri hallinnonalojen välinen yhteistyö. Tällä on vaikutettu erityisesti totutusta edistäviin ohjauskeinoihin. Työn aikana on myös huo- lehdittu valtakunnallisesta sidosryhmäyhteistyöstä. Erillisissä työryhmissä on valmisteltu suunnitelman laati- mista koskevia oppaita ja ohjeita, jotka ympäristöministeriö on antanut ELY–keskusten suunnittelutyön tueksi.
Suomen ympäristökeskus on osallistunut suunnitteluun tuottamalla työkaluja ja aineistoja työn pohjaksi.
Kuva 1.1. Manner-Suomen vesienhoitoalueet (1–5), kansainväliset vesienhoitoalueet (6–7) sekä Ahvenanmaan vesienhoito- alue (8).
1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus
Vesienhoitosuunnitelmat ja niiden toimenpideohjelmat edistävät vesiensuojelua monella tavalla. Vesienhoi- tosuunnitelmissa esitetyt ratkaisut vaikuttavat hankkeita ja toimenpiteitä koskevaan päätöksentekoon. Suun- nittelun kuluessa on tuotettu uutta tietoa ja toimittu siten, että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun edistämisen keinoista.
Suunnittelun vaikuttavuus syntyy mm. seuraavin tavoin:
• Tietämys vesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä paranee.
• Vesienhoidon tavoitteet sekä niiden saavutetuksi määritellyt toimet ohjaavat eri toimijoiden työtä kohti kaikkien vesien hyvän tilan saavuttamista.
• Kaikki hyötyvät vesien tilan paranemisesta
• Vesienhoidon suunnittelun tulokset otetaan lupavalmistelussa huomioon ja ne vaikuttavat lupapäätösten kautta käytännön toimien toteutukseen.
• Vesienhoidon suunnittelu ohjaa vesiin liittyviä toimia sekä päätöksentekoa maankäytön suunnittelusta.
• Vesienhoidon suunnittelua voidaan hyödyntää EU:n ja kansallisen rahoituksen ohjaamisessa (maata- louden ympäristökorvaus, aluekehitysrahoitus ym.).
Suunnitelma on otettava huomioon lupakäsittelyssä ja viranomaistoiminnassa
Ympäristönsuojelu- ja vesilakiin perustuvilla luvilla on tärkeä merkitys vesienhoitotoimenpiteiden toeutuk- sessa. Lupaa edellyttävää yksittäistä hanketta koskevat velvoittavat toimet määritellään lupamenettelyissä, jotka perustuvat aineelliseen lainsäädäntöön, kuten vesilakiin (264/1961 ja 587/2011), ympäristönsuojelula- kiin (86/2000), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Lupame- nettelyissä tulee ottaa tarpeellisilta osin huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 4 esitetyt ympäristötavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa linjaavat päätöksenteossa huomioon otettavia asioita.
Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esite- tyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitovaksi. Voimassa olevien lupien tark- kailumääräyksiä voidaan joutua täsmentämään vastaamaan vesienhoidon seurannan tarpeita.
Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvilta osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät ve- sienhoitosuunnitelmat. Tämä merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaiset tekevät päätökset muun aineellisen lainsäädännön perusteella, jonka soveltamisessa vesienhoitosuunnitelmat tulee ottaa huomioon päätöksen- tekoon muuten liittyvänä aineistona.
1.3 Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys
Vesienhoidon toisella suunnittelukierroksella on otettu otetaan huomioon muutokset, joita on tapahtunut en- simmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen. Vesienhoitoon vaikuttavaa lainsäädäntöä on muutettu ja vesienhoitoa on aktiivisesti edistetty ohjelmilla ja strategioilla. Vesienhoidon rinnalle on tullut me- renhoidon suunnittelu ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Toisaalta myös toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia.
Aiempaa enemmän on kiinnitetty huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin sekä taloudellisiin tarkasteluihin. Paljon vesiä jäi ensimmäisellä suunnittelukierroksella tarkastelematta. Nyt tarkasteluun on otettu mukaan aiempaa pienempiä vesimuodostumia. Riittämätön vesi- en tilaa koskeva aineisto tulee olemaan yksi vesienhoidon keskeisistä haasteista.
Ilmastonmuutos heijastuu vesistöihin monella tavalla. Tämän huomioon ottaminen toimenpiteiden suunnittelussa on aiempaa tärkeämpää. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoitoalueittainen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toisella hoitokaudella muun muassa kunnostushankkeissa ja säännöstelyn kehittämisessä tulee aikaisempaa paremmin ottaa huomioon sekä ilmastonmuutokseen että tulvariskeihin varautuminen siten, että hankkeissa voidaan mahdollisuuksien mukaan edistää eri tavoitteita.
1.4 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö
1.4.1 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset
Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen vesienhoitoa koskevaan lakiin (1299/2004) on lisätty säädökset merenhoidon suunnittelusta ja lain nimi laajeni laiksi vesienhoidon ja merenhoidon jär- jestämisestä. Meren- ja vesienhoidon suunnitelmia koskee omat säädöksensä, mutta suunnittelu tulee so- vittaa yhteen.
Vesienhoidon toteutuksen kannalta olennaisia ympäristö ja vesilainsäädäntöä on uudistettu. Uudistettu vesilaki astui voimaan vuoden 2012 alusta. Lisäksi haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamiseen liittyvät ympäristönsuojelulain muutos ja valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ul- kopuolisilla alueilla tulivat voimaan vuonna 2011. Uusi ympäristönsuojelulaki on valmisteilla ja Valtioneuvosto hyväksyi esityksen uudeksi ympäristönsuojelulaiksi joulukuussa 2013.
Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet nousevat aiempaa keskeisemmin esille vesienhoidossa. Valtio- neuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ja asetusmuutos sisältää ympäristön- laatunormeja aineille tai aineryhmille, jotka vaikuttavat pintavesien kemiallisen tilan arviointiin.
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) edellyttää tulvariskien tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään yhtä aikaa vesienhoidon suunnitelmien päi- vityksen kanssa.
Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema joka on säädetty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 §:n mukaan saamelaisilla on saamelaisten ko- tiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja tähän liittyvää kulttuuria.
Taulukko 1.4.1.1. Vesienhoidon suunnittelua koskeva keskeinen lainsäädäntö.
Vesienhoidon järjestäminen
Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011) Asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004)
Pilaantumisen ehkäiseminen ja vesirakentaminen Ympäristönsuojelulaki (86/2000)
Ympäristönsuojeluasetus (169/2000)
Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Vesilaki (587/2011) ja asetus vesitalousasioista (1560/2011)
Jätevesien käsittely
Asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)
Asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Merenhoito
Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011) Asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011) Tulvariskien hallinta
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) Ympäristövaikutusten arviointi
Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005)
Saamelainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kult- tuuriin. Materiaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin pe- rustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoiminta saamelaisten kotiseutualueella.
Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä
Uusi rajajokisopimus astui voimaan 1.10.2010. Sopimuksen kattama alue muodostaa suomalais-ruotsalai- sen vesienhoitoalueen. Sopimuksen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on sovittaa yhteen vesienhoitoalueella ohjelmat, suunnitelmat ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vesien tilalle ja kestävälle käytölle asetettujen ta- voitteiden saavuttamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yhteisten pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavuttamiseen.
Rajajokikomissio toimii yhteistyöelimenä valtioiden välillä. Sen tehtävänä on kehittää sopimuspuolten yh- teistyötä vesienhoitoalueella sekä edistää sopimuspuolten viranomaisten välistä yhteistyötä sellaisten oh- jelmien, suunnitelmien ja toimenpiteiden yhteensovittamiseksi, joiden tarkoituksena on vesiympäristön tila- tavoitteiden saavuttaminen ja vesien tilan seuraaminen. Komissio osaltaan vahvistaa tai hylkää ehdotukset vesienhoitoaluetta koskeviksi ohjelmiksi tai suunnitelmiksi.
Suomalais-ruotsalainen rajajokisopimus
Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio (www.srrjk.fi)
1.4.2 Merenhoidon suunnittelu
Suomessa merenhoidon tavoite on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöministeriö on laa- tinut yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman, joka kattaa Suomen aluevedet ja talousvyöhyk- keen. Merenhoitosuunnitelmaan kuuluu arvio meren nykytilasta, tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi, mitta- rit tilan seuraamiseksi, seurantaohjelma sekä toimenpideohjelma, jossa esitetään meren hyvän tilan saavut- tamiseksi tehtäviä toimia eri aloille. Merenhoidossa painottuu vahvasti kansainvälinen yhteistyö. Esimerkiksi merenhoidon toimenpiteet sovitetaan yhteen muiden Itämeren maiden kanssa.
Vesienhoidon suunnittelu on kytketty vahvasti merenhoidon suunnitteluun. Merenhoidosta ja vesienhoi- dosta säädetään samassa laissa. Mm. rannikkoalueella tehtävät tilan arvioinnit ja seurannat tukevat toisiaan ja sovitetaan yhteen. Vesienhoidon toimenpiteillä vaikutetaan myös meren tilaan. Merenhoidon tavoitteet ja toimenpiteet tulee ottaa huomioon vesienhoidon suunnitteluprosessissa, kun määritellään vesien tilan parantamistarpeita ja erityistarpeita, tarkistetaan vesienhoidon toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, määritellään toimenpideyhdistelmiä sekä arvioidaan ympäristötavoitteiden saavuttamista ja poikkeamistarvetta. Toimen- piteet sovitetaan rannikkoalueella yhteen. Merenhoitosuunnitelmaan sisältyy useita teemoja joita ei käsitellä vesienhoitosuunnitelmissa, esimerkiksi kalasto ja kalastus sekä luonnon monimuotoisuus.
Merenhoidon kannalta keskeiset valuma-alueita ja rannikkoalueita koskevat toimenpiteet esitetään vesien- hoitosuunnitelmissa. Yhtymäkohtia on erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin liittyvissä toimenpiteissä.
Vesienhoidon suunnittelussa asetetut näitä koskevat toimenpiteet toimivat pohjana merenhoidon suunnittelulle.
Hyvän tilan tavoite on vesienhoidossa asetettu vuoteen 2015, kun merenhoidossa se on vuodessa 2020.
Merenhoidossa tavoitteen saavuttamatta jäämistä voidaan perustella lähinnä ulkoisilla tekijöillä kuten luon- nonolojen tai toisen valtion tekemien tai tekemättä jättämien toimien perusteella. Toisaalta merenhoidon suunnittelussa edellytetään kestävän kehityksen mukaista tasapainoa ympäristön sekä sosiaalisten ja talo- udellisten tekijöiden välillä.
Suunnittelujärjestelmien yhteen sovittamisen koordinaatio on järjestetty välisellä tiiviillä yhteistyöllä sekä ministeriö-, virasto- että asiantuntijatasoilla. Aiemmin vesienhoidon sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista tehostamaan perustetut yhteistyöryhmät on laajennettu toimimaan myös merenhoidon alueellisina yhteistyö- ryhminä.
Merenhoidon suunnittelun ensimmäinen kuuleminen toteutettiin keväällä 2012 ja se koski alustavaa arvio- ta meren tilasta ja tilatavoitteista. Keväällä 2014 kuultiin merenhoidon seurantaohjelmasta. Merenhoitosuun- nitelman toimenpideohjelmista kuullaan alkuvuodesta 2015.
Merenhoidon suunnittelusta: www.ymparisto.fi > Vesi ja meri > Vesien- ja merensuojelu > Merenhoidon suunnittelu ja yhteistyö
1.4.3 Tulvariskien hallinta
Tulvariskien hallinnan tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutu- via vahinkoja. Vuonna 2010 voimaan tullut tulvariskilaki perustuu EU:n tulvadirektiiviin, jonka tarkoituksena on yhtenäistää tulvariskien hallintaa.
Suomeen on nimetty 21 merkittävää tulvariskialuetta, joille tehdään tulvariskien alustava arviointi, laadi- taan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Vesienhoitoalueella on nimetty mer- kittäviksi tulvariskialueiksi Tornion kaupunki ja Ruotsin puolella Haaparanta, muita tulvariskialueita ovat Tor- nionjoella Pello, Vojakkala ja Kaulinranta. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tarkistetaan jatkossa tarpeellisin osin kuuden vuoden välein. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset ja suunnittelutyöhön on nimetty tulvaryhmät, joissa on edustus eri viranomaissektoreilta.
Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään samanaikaisesti vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kans- sa. Lainsäädäntö edellyttää tulvariskien hallinnan tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovitta- mista. Myös toimenpiteiden suunnittelussa tulee huomioida tulvariskien hallinnan tavoitteet ja vesienhoidon toimenpiteiden vaikutukset niihin. Samoin tulvariskien hallinnan toimenpiteissä otetaan huomioon vesien- hoidon tavoitteet. Parhaassa tapauksessa toimenpiteet tukevat toisiaan, mutta äärimmäisessä tapauksessa tulvariskien hallitsemiseksi voidaan joutua poikkeamaan vesienhoidon tavoitteista.
Tulvariskien hallintasuunnittelusta lisää: www.ymparisto.fi/tulvat
1.5 Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut uudet strategiat ja ohjelmat
Vesienhoidon ensimmäisten suunnitelmien hyväksymisen jälkeen on toteutuksen tueksi tehty tai käynnistetty useita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa tarkennet- tiin toteutusohjelmassa. Lisäksi sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat mm. kansallinen vesistökunnos- tusstrategia, kansallinen kalatiestrategia, pienvesien ennallistamisohjelma, vesitalousstrategia 2011–2020, soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia sekä alueelliset met- säohjelmat.
Valtioneuvoston periaatepäätös ”Vesienhoidon toteutusohjelma 2010–2015” luo valmiuksia kauden 2016–
2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesien- hoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuu- tahot ja aikataulut vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja.
Kalatiestrategiassa ja kunnostusstrategiassa on kuvattu kattavasti keskeiset kunnostuksia ja vaelluska- lakantojen elvyttämistä koskevat kysymykset. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja ra- hoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. Lisäksi on toteutettava muita, vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä.
Valtion rooli kunnostushankkeiden toteuttajana tulee pienenemään selvästi. Näin ollen kunnostusten ra- hoituspohjaa tulee laajentaa. Keskeistä on myös kehittää yhteistyömalleja mm. vesialueen omistajien, hyö- dynsaajien ja haitan aiheuttajien kesken. Kunnostustarpeessa olevien pintavesien arviointia tulee parantaa.
Lisäksi tulee edelleen kehittää kunnostusmenetelmiä sekä toimintatapoja, joilla voidaan tapauskohtaisesti valita kustannustehokkaimmat menetelmät vesien ekologisen tilan parantamiseksi.
Vesitalousstrategia suuntaa vesitaloustehtävien hoitoa eli vesistöjen ja pohjavesien käyttöön ja hoitoon sekä vesihuoltoon liittyvistä tehtävistä ja niitä palvelevasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristötervey- den ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Päivitetyssä strategiassa varaudutaan toimin- taympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja valtiontalouden haasteisiin.
Vesienhoidon kannalta keskeiset valtakunnalliset strategiat ja ohjelmat:
• Vesitalousstrategia 2011–2020
• Kunnostusstrategia
• Kalatiestrategia
• Kansallinen lohistrategiaValtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuulli- sesta käytöstä ja suojelusta
• METSO www.metsonpolku.fi
• VELMU www.ymparisto.fi/velmu
• Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2012
• Kansallinen vieraslajistrategia 2012
• EU:n Itämeren alueen strategia
• Maaseudun kehittämisohjelma
2 Vesienhoitoalueen yleiskuvaus
2.1 Luonnonolot, maankäyttö ja asutus
Tornionjoen vesienhoitoalue ulottuu Perämeren rannikolta Pohjois-Lapin käsivarteen saakka (kuva 2.1.1).
Vesienhoitoalue koostuu yhdestä päävesistöalueesta, Tornionjoen–Muonionjoen vesistöalueesta. Vesien- hoitoalueen maa- ja sisävesialueet kuuluvat Fennoskandian kilven luonnonmaantieteelliseen alueeseen ja Perämeren rannikko Itämeren luonnonmaantieteelliseen alueeseen.
Tornionjoen vesienhoitoalueen Suomen osan pinta-ala on 14 58 Vesienhoitoalueeseen sisältyy Suomessa rannikkovesialuetta 107 km2 ja sisävesialueita 666 km2. Ruotsin puolella vesistöalueen pinta-ala on 25 393 km2, ja Norjan puolen latvaosat yhteensä 284 km2. 7 km2, mikä on reilu kolmannes koko kansainvälisen vesienhoi- toalueen pinta-alasta.
Maanpinnan muodoissa voidaan Tornionjoen vesienhoitoalueella erottaa kolme toisistaan poikkeavaa aluetta (kuva 2.1.3). Tornionjoen alajuoksu sijaitsee Perämeren rannikon tasaisen maaston vyöhykkeellä, jossa korkeusvaihtelut ovat vähäisiä. Seuraava vyöhyke muodostaa suurimman osan vesienhoitoalueesta, jossa maaston korkeus on 200–500 m merenpinnasta. Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston alueelle, jossa useat tunturit yltävät yli tuhannen metrin korkeuteen.
Kuva 2.1.1. Tornionjoen vesienhoitoalue.
G
67
TORNIO
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100 km
Saamelaisten kotiseutualue Vesistöalueet
67 Tornionjoki
Kuva 2.1.2 Vesienhoidon suunnittelun osa-aluejako.
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100
km Suunnittelun osa-alueet
Könkämäeno Muonionjoki Tornionjoki
Tornionjoen vesienhoitoalueella, kuten muuallakin Suomessa, maaperä on syntynyt pääosin viimeisimmän jääkauden aikana. Kallioperää peittävät irtaimet maalajit, joista yleisin on moreeni. Eloperäisistä aineksista kerrostuva turve on toinen tavallinen maalaji vesistöalueella. Soita on paljon varsinkin vesistöalueen keski- ja alaosan tasaisilla mailla. Esimerkiksi Pellon seudulla soita on noin 50–60 % alueen pinta-alasta.
Vesistöalueen pohjoisosassa on pitkiä harjujaksoja Lainionjoen ja Muonionjoen välillä sekä käsivarren alueella. Nämä harjujaksot ovat syntyneet jäätikön sulamisvaiheessa jäätikköjokien kasaamasta sorasta ja hiekasta. Muinaisen Itämeren korkein ranta näkyy moreenimaastossa huuhtoutumisrajana, jonka yläpuolella moreeniaines on koskematonta ja tiivistä. Korkeimman rannan alapuolella moreenin pintaosasta on huuhtou- tunut hienompi aines pois tai moreeni on vaihtelevanpaksuisten rantakerrostumien peitossa.
Tornionjoen vesienhoitoalueen kallioperä kuuluu Fennoskandian kilven peruskallioon, joka on muodostu- nut 1,6–2,7 mrd vuotta sitten. Tornionjoen vesistön latvat lähtevät Ruotsissa ja Norjassa Skandien vuoristos- ta, jonka kallioperä koostuu liuskottuneista sedimentti- ja vulkaanisperäisistä kivilajeista.
Muinaisen Itämeren korkein ranta sijaitsi Övertorneåssa 210 metrin, Pajalassa 175 metrin ja Äkäsjokisuussa 168 metrin tasolla nykyisen merenpinnan yläpuolella. Hienoin maa-aines kerrostui jäätiköiden sulaessa sy- vään veteen jään patoamiin järviin ja muinaisen meren pohjaan. Siksi vesistöalueella esiintyy laajoja siltti- ja savikerrostumia Juoksengin eteläpuolelta jokisuulle saakka sekä Pajalan ja Kolarin seudulla.
Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Koko vesienhoitoalueen pinta-alasta noin 1,2 % on maatalousaluetta, 83,2 % metsiä ja avoimia kankaita, sekä 10,2 % avosoita ja muita maa-alueita (kuva 2.1.4).
Kuva 2.1.3. Korkeussuhteet Tornionjoen vesienhoitoalueella.
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100 km
Korkeustaso (mpy) 0-49
50-99 100-149 150-199 200-299 300-399 400-799 yli 800
Kuva 2.1.4 Maankäyttö Tornionjoen vesienhoitoalueella.
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100 km
Maankäyttö
Rakennetut alueet Maatalousalueet
Kosteikot ja avoimet suot Vesialueet
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat Asutus ja muu kuormittava toiminta on keskittynyt
valuma-alueen eteläosiin. Merkittävin osa alueen ih- mistoiminnasta peräisin olevasta fosforista ja typestä tulee sisävesiin hajakuormituksena maa- ja metsäta- loudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Pistemäi- nen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuu- desta ja yhdyskuntien jätevesistä. Tengeliönjokea, Portimo- ja Raanujärveä sekä Vietosta säännöstel- lään voimatalouden tarpeisiin. Tornionjoen vesien- hoitoalueen (Suomen puoli) väkimäärä vuonna 2011 oli noin 35 000 asukasta, eli väestön tiheys on noin 2,4 asukasta/km2.
2.2 Vesistöt ja niiden ominaisuudet
Vesienhoitoalueeseen sisältyy Suomessa rannikko- vesialuetta 107 km2 ja sisävesialueita 666 km2. Ruot- sin puolella vesistöalueen pinta-ala on 25 393 km2, ja Norjan puolen latvaosat yhteensä 284 km2. Järviä vesistöalueen pinta-alasta on 1 858 km2 (4,6 %).
Vesistö koostuu kahdesta suuresta joesta: Ruotsin puolelta virtaavasta Tornionjoesta sekä Muonionjo- esta, joka kulkee Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla.
Joet yhtyvät Pajalan kunnan kirkonkylän eteläpuolel- la. Ruotsin puoleinen Tornionjoki on luonteeltaan eri- koinen kahteen suuntaan laskeva joki (ns. bifurkaa- tiojoki). Junosuvannossa Tornionjoen pääuomasta haarautuu Täräntöjoki, joka laskee etelään Kalixjo- keen. Yli puolet Ruotsin puoleisen Tornionjoen latva- osien vedestä virtaa Kalixjokeen.
Perämeren rannikkovedet ovat kokonaisuudessaan matalia ja pääosin tuulelle alttiita, mutta alueella on myös suojaisia lahtialueita. Oman lisäpiirteensä tuo maankohoaminen. Jokivesien vaikutus näkyy selkeästi korkeassa humuspitoisuudessa ja alhaisessa suolapitoisuudessa. Jääpeitteinen kausi on pitkä ja vedet suhteellisen kylmiä.
Monet alueen eliölajeista elävät sekä suolapitoisuuden että lämpötilan osalta sietokykynsä äärirajoilla. Kuormi- tuksen aiheuttamaa rehevöitymistä on havaittu lähinnä rannikolla, jossa jokien mukanaan tuoman kuormituksen, asutuksen ja teollisuuslaitosten kuormituksen vaikutukset ovat suurimmat. Perämeri on ominaispiirteittensä vuok- si kuitenkin herkkä kuormitukselle. Tornion edustalla suurin osa Suomen puolen pistekuormituksesta tulee metal- liteollisuudesta. Perämeren ravinnetasapaino on pitkälti suurten jokivirtaamien sanelemaa.
Pohjavedet
Vesienhoitoalueella merkittävimmät pohjavesivarat esiintyvät pääasiassa muinaisen jäätikön sulamisvai- heen aikana syntyneissä hiekka- ja soramuodostumissa. Merkittävimpiä niistä ovat maastossa selväs- ti erottuvat harjujaksot sekä reuna- ja saumamuodostumat. Alueen erikoisuutena ovat moreenipeitteiset harjut.
Vesienhoitoalueella vedenhankinta perustuu pitkälti sora- ja hiekkamuodostumista saatavaan pohjave- teen, mutta paikoin hyödynnetään myös moreenivaarojen rinteiden juurilla olevia lähdepurkaumia.
Pohjaveden kemiallinen laatu on pääosin hyvä. Kuten muuallakin Suomessa pohjavedet ovat lievästi happamia.
2.3 Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat
Alueelliset Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden edeltäjät ympäristökeskukset ovat yhdes- sä sidosryhmiensä kanssa laatineet vesiensuojelua, -käyttöä ja vesihuoltoa koskevia alueellisia yleis- suunnitelmia ja vesistöalueen kehittämisohjelmia. Näiden suunnitelmien valmisteluun osallistuneet toi- mijat ovat sitoutuneet toteuttamaan suunnitelmien mukaisia toimenpiteitä. Toimenpiteiden toteuttaminen on vielä osittain kesken ja suunnitelmissa sovitut asiat on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelmia laadittaessa. Lisäksi on tehty alueellisia tulvasuojelusuunnitelmia sekä virtavesien ja järvien kunnostus- tarveselvityksiä.
Maakuntasuunnitelmat ja maakuntaohjelmat ovat keskeisiä välineitä myös vesiensuojelua koskevien tavoitteiden toteuttamisessa. Maakunnan liitot laativat yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa omaa aluettaan koskevan maakuntasuunnitelman, joka on maakunnan pitkän aikavälin strateginen suunnitelma.
Maakuntasuunnitemassa esitetään maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntaohjelmassa määritellään toimen- piteet maakuntasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmät hankkeet sekä arvio niiden rahoituksesta. Maakuntakaavassa puolestaan varataan alueet ympäristöriskejä aiheuttavalle teollisuudelle ja yritystoiminnalle. Maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma muodostavat yhdessä maakunnan suunnittelun kokonaisuuden, joka tulee ottaa huomioon maakuntaa kos- kevia muita suunnitelmia, ohjelmia ja toimenpiteitä laadittaessa.
Muita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja suunnitelmia on laadittu eri toimialoille. Näitä ovat esimerkiksi alueelliset ympäristöohjelmat, maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitel- mat, kalataloutta koskevat ohjelmat, alueelliset metsäohjelmat, maaseudun kehittämisohjelmat, maaseutu- suunnitelmat sekä muut eri toimijoiden sektorikohtaiset alueelliset suunnitelmat.
Lisäksi alueella on toteutettu ja toteutetaan lukuisa joukko erilaisiin kunnallisiin, ylikunnallisiin, maakun- nallisiin, kansallisiin tai EU-rahoitteisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin liittyviä hankkeita, joilla on vesiensuojelul- lista merkitystä. Tällaisia pääosin paikallisia hankkeita ovat esimerkiksi vesistöjen kunnostushankkeet sekä vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Tarkempaa tietoa alueellisista ohjelmista ja suunnitelmista on saatavilla Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten verkkosivuilta.
2.4 Ilmastonmuutos
Vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppua kohti. Keskilämpötila ja sadanta kasvavat. Rankkasateiden myö- tä kesätulvat taajama-alueilla ja pienissä jokivesissä yleistyvät. Myrskyjen aiheuttamilla sähkökatkoksilla voi olla vaikutusta vedenottamoiden toimintavarmuuteen.
Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä vesien ekologisen tilan kannalta. Tulvien ja kuivuuden haittavaikutusten vähentäminen on toisaalta vesienhoidon eräänä tavoittee- na, joka riippuu suoraan vesimääristä ja niihin kohdistuvista säätelytoimista. Tulvariskien hallinnan suunnitte- lun toimeenpanon kytkeminen vesienhoitoon varmistaa ilmastonmuutoksen riittävän tarkastelun molemmista näkökulmista.
Ilmastonmuutoksen tärkein vaikutus Suomen sisävesien hydrologisiin oloihin on siitä aiheutuva muutos valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiseen jakaumaan (kuva 2.4.1). Vuosittaisen valunnan on arvioitu muuttuvan vuosisadan puoliväliin mennessä -5 … +12 % vesistöalueesta riippuen. Valunnan kasvu on keskimäärin hieman suurempaa Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Ilmaston muuttuessa talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi. Pohjois-Suomessa säännöstel- tyjen järvien varastotilavuutta tarvitaan edelleen lumen sulamisesta aiheutuvien kevättulvien pienentämiseen.
Pohjoisten vesienhoitoalueiden jokivesissä kevättulvien odotetaan vielä pysyvän keskimäärin ennallaan muu- taman vuosikymmenen aikana lisääntyneen lumisadannan takia erityisesti Kemijoen, Ivalonjoen ja Tornionjoen valuma-alueilla, mutta pienenevän vuosisadan loppupuolella. Runsassateisimmilla ja viileimmillä skenaarioilla tulvat pysyvät Pohjois-Lapissa nykyisen suuruisina vielä vuosisadan loppupuolellakin. Etelämpänä Etelä- La- pissa tulvien ennakoidaan pienenevän etenkin vuosisadan puolivälin jälkeen lumen määrän vähetessä.
EU:n vedenniukkuusindikaattorilla WEI+ (Water Exploitation Index) on arvioitu vesistötasolla veden niuk- kuutta, jolla tarkoitetaan ihmisten aiheuttamaa liiallista vedenkäyttöä suhteessa käytettävissä oleviin uusiu- tuviin vesivaroihin. Tornionjoen vesienhoitoalueella veden niukkuutta ei kuitenkaan esiinny, eikä vesivaroista liene pulaa tulevaisuudessakaan ilmastonmuutoksesta huolimatta.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan yleisesti voimistavan vesiekosysteemien ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. WSFS-Vemalan skenaarioiden mukaan vesienhoitoalueella etenkin talviset ravinnehuuhtou- mat tulevat kasvamaan, mutta mereen kulkeutuvien ravinteiden, esimerkiksi fosforin, vuotuinen kokonais- kuormitus jopa hieman vähenisi (kuvat 2.4.2 ja 2.4.3).
Veden ravinnepitoisuudet riippuvat maalta tulevasta kuormituksesta sekä valunnasta. Ravinnehuuhtou- miin voi vaikuttaa viljelymenetelmien ja -kasvien valinnalla. Talvella syntyvän kuormituksen lisääntymistä voidaan vähentää kaltevilla pelloilla talviaikaisella kasvipeitteisyydellä. Tasaisilla pelloilla talviaikainen kasvi- peitteisyys saattaa kuitenkin jopa lisätä fosforikuormitusta.
Rannikkovesiin kohdistuva valunta sisältää lähinnä ravinteita ja kiintoainesta. Ilmastonmuutos voi lisätä vieraslajien invaasiota, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia vesiekosysteemeihin.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaiku- tuksia. Syksyn ja talven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja, mutta toisaalta rankkasateet, pitkät sateiset jaksot ja tulvat voivat heikentää pohjaveden laatua. Suurimpia pintavalunnan ja suotautuvan veden riskinaiheuttajia ovat kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet sekä esimerkiksi koliformiset bakteerit ja lääkeainejäämät. Riski kasvaa etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ongelmia ve- denlaadussa saattaa esiintyä myös pienissä pohjavesimuodostumissa, jossa alentuneet pohjavedenvirtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin.
Ilmastonmuutoksesta hyötyviä sektoreita voivat olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat.
Maatalouden tuotantokyky saattaa parantua pidentyvän kasvukauden ja suuremman lämpösumman kautta.
Toisaalta ilmaston äärevöityminen sekä suurempi tauti- ja tuholaispaine saattaa aiheuttaa ennalta arvaamat- tomia haittoja niin maa- kuin metsätaloudessa. Vesivoiman tuotantopotentiaali vaikuttaisi kasvavan jaksolla 2021–2050 eri tutkimusten ja eri ilmastoskenaarioiden mukaan 10 % nykyisissä laitoksissa tai 5–10 % vesi- voiman kannalta merkittävimmissä vesistöissä koko Suomen mittakaavassa.
Kuva 2.4.1. Virtaaman muutos Tornionjoen vesistöalueella. Musta viiva kuvaa nykytilaa.(VEMALASKENAARIO).
Ilmastonmuutoksen huomioon ottamisesta vesienhoidon suunnittelussa on laadittu yleisopas (www.ym- paristo.fi/vesienhoito/opas)
Kuva 2.4.2. Fosforipitoisuuden muutos. Tornionjoen vesistöalue. Musta viiva kuvaa nykytilaa. (VEMALASKENAARIO).
Kuva 2.4.3 . Mereen kulkeutuvan fosforin vuotuisen summakuorman muutos. Tornionjoen vesistö. Musta viiva kuvaa nykytilaa.
(VEMALASKENAARIO)
3.1 Tarkastelun periaatteet
3.1.1 Rajaukset
Vesienhoidon suunnittelu koskee kaikkia pintavesiä niiden koosta, ominaisuuksista tai sijainnista riippumat- ta. Koska vesienhoitoalueella on suuri määrä vesiä, kaikkia niitä ei ole mahdollista tarkastella yksilöidysti.
Yksilöidysti tarkastellaan vesienhoitoalueen kaikkia valuma-alueeltaan yli 100 km2 laajuisia jokia ja yli 1 km2 kokoisia järviä. Ne on vesienhoidon suunnittelua varten jaettu vesimuodostumiksi, joita ovat joet, järvet tai niiden osat sekä rannikkovesien osat. Tarkasteluun on otettu myös näitä pienempiä jokia ja järviä, jos ne on arvioitu vesienhoidon tai muiden suojelu- ja käyttötarpeiden kannalta erityisen merkittäviksi.
Toisella suunnittelukierroksella 2016–2021 tarkasteluun otetaan uusia pienempiä vesimuodostumia. Sa- malla tehdään joitakin rajausmuutoksia ensimmäisen suunnittelukierroksen vesimuodostumiin. Perusteena uusien vesimuodostumien tarkastelulle voivat olla esimerkiksi merkittävät luontoarvot tai uomaverkoston yhtenäistäminen. Rannikon vesimuodostumiin ei olla tekemässä muutoksia. Keskeinen haaste on kuitenkin riittämätön tieto näiden vesien luotettavaa tilan arviointia varten, mikä korostaa entisestään eri tahojen tuot- taman tiedon kokoamista rekistereihin ja tilan arvioinnin aineistoksi.
3.1.2 Tyypittely
Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan pintavesityyppeihin.
Tyypittelyllä kuvataan pintavesien ominaispiirteet sellaisena, kuin ne ovat tai olisivat ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Tyypittely on ekologisen tilan luokituksen perusvaihe. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan vaikutuksen määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen joille, järville ja rannikkovesille. Tyypit antavat myös seurannan suunnitteluun pohjaa, jotta saadaan monipuolinen ja kattava kuva pintavesistä. Tyyppien käytön avulla saadaan erilaisten vesien esiin- tymisestä yleiskuva ja se antaa myös sellaisenaan pohjaa vesienhoitoa varten.
Vertailuolojen määrittämiseksi on jokaisesta pintavesityypistä pyritty etsimään mahdollisimman luonnontilai- sia kohteita. Näiden perusteella on laskettu luokittelussa käytettäville laatutekijöille vertailutilaa kuvaavat arvot, mikäli riittävästi luotettavaa biologista tai/ja veden laatuaineistoa on ollut saatavilla. Luokittelun kehitystyön aikana oli jossain määrin mahdollista hankkia myös uutta biologista tietoa tutkimusprojektien kautta. Luonnon- tilaisina pidettäviä vesiä ei kaikista pintavesityypeistä ole enää mahdollista löytää maassamme. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. useimmat rannikkovesityypit sekä runsasravinteiset järvet ja savimaiden jokityypit. Näissä tapauksissa on vertailuolojen määräämiseen käytetty mm. historiallisista aineistoista saatuja tietoja, mallinta- mista, asiantuntija-arvioita tai parhaiten säilyneiden, joskin lievästi ihmistoiminnan muuttamien vesien arvoja.
Tästä huolimatta monissa pintavesityypeissä ei ole voitu määrittää vertailuoloja kaikille luokittelutekijöille.
3.1.3 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat
Rakennettu tai säännöstely järvi, joki ja rannikkovesimuodostuma voidaan nimetä voimakkaasti muutetuk- si vesimuodostumaksi tai maalle rakennettu kanava ja tekojärvi nimetä keinotekoisiksi vesimuodostumiksi.
Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat ovat oma vesimuodostumaryhmänsä, jotka käsi- tellään muista pintavesistä poikkeavalla tavalla. Nimeäminen mm. muuttaa järven, joen tai rannikkoveden arviointitapaa tilatavoitteiden ja tilan parantamiseksi esitettävien toimenpiteiden suhteen. Nimeämisellä on merkitystä tilan ja tilatavoitteiden määrittämisessä. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistaminen ja tilan arviointi on kuvattu oppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas)
3 Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet
Keinotekoisiksi voidaan nimetä maalle rakennetut kanavat sekä tekojärvet joiden pinta-alasta yli puolet on muodostunut maalle.
Voimakkaasti muutetuksi vesimuodostuma on mahdollista nimetä kolmen edellytyksen täyttyessä: 1) vesimuodostumaa on muutettu rakentamalla tai säännöstelemällä, mistä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen, 2) hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeille käyttötavoitteille, kuten tulvasuojelulle, vesivoimatuotannolle tai virkistyskäytölle tai ympäristön tilaan laajemmin ja 3) vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.
Ensimmäisellä suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimettyjen vesimuo- dostumien nimeämisen perusteet on tarkistettu. Vastaava arviointi on tehty uusille vesimuodostumille, joissa on tunnistettu merkittäviä muutoksia säännöstelyn tai vesirakentamisen seurauksena. Nimeäminen on tehty yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
3.1.4 Pohjavedet
Vesienhoidossa tarkasteltavat pohjavesimuodostumat käsittävät vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhan- kintaan soveltuvat pohjavesialueet (luokat I ja II). Tärkeitä pohjavesialueita on Tornionjoen vesienhoitoalueel- la 69 kpl ja vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita 45 kpl. Alueella on merkittävä määrä (noin 370 kpl) pohjavesialueita (III luokka), joiden soveltuvuutta vedenhankintaan ei ole tutkittu.
Toisella suunnittelukierroksella tarkasteltavien pohjavesimuodostumien määrässä on tapahtunut pieniä muutoksia ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Syynä on ollut muun muassa luokan III pohjavesialueilla tehdyt tarkemmat tutkimukset, joiden perusteella ne on luokiteltu kuuluvaksi I tai II luokkiin ja tulleet näin mu- kaan vesienhoidon suunnitteluun. Tarkempien tutkimuksien myötä on voitu myös poistaa pohjavesialueita luokituksesta tai pohjavesialueita on voitu jakaa tai yhdistää.
3.2 Järvet, joet ja rannikkovedet
Tornionjoen vesienhoitoalueen vesistöt on jaettu toimenpideohjelmassa kolmeen osa-alueeseen, jotka muo- dostuvat Tornionjoen vesistön suurimmista sivuvesistöistä (taulukko 3.2.1, kuva 2.1.2). Könkämäenon aluee- seen kuuluvat Könkämäenon (67.6) ja Lätäsenon (67.7) valuma-alueet sekä Palojoen yläpuoliset Muonionjo- keen laskevat alueet (67.5). Muonionjoen alueeseen kuuluvat Muonionjokeen laskevat Palojoen alapuoliset alueet (67.3, 67.4). Tornionjoen alueeseen kuuluvat Tornionjoen alaosan (67.1) ja keskiosan (67.2) alueet sekä Naamijoen (67.8) ja Tengeliöjoen (67.9) valuma-alueet.
Eniten jokia ja järviä on Tornionjoen osa-alueella, missä myös jokien yhteenlaskettu pituus ja järvien suh- teellinen osuus on suurin. Sen sijaan Muonionjoen osa-alueella jokien määrä ja pituus sekä järvien suhteel- linen osuus on pienin.
Tornionjoen vesienhoitoalueella on vesienhoidon toisella suunnittelukaudella tarkasteltu yhteensä 102 jo- kivesimuodostumaa, 169 järveä ja 3 rannikkovesimuodostumaa. Tarkastelussa ovat olleet mukana kaikki va- luma-alueeltaan yli 100 km2 joet sekä yhteensä 44 pientä jokea, joiden valuma-alue on 10–100 km2. Järvistä on tarkasteltu yksilöllisesti kaikkia yli 100 ha:n järviä, mutta kaikki yli 50 ha:n järvet on tyypitelty ja luokiteltu alustavana asiantuntija-arviona. Lisäksi toimenpideohjelmassa on tarkasteltu joitakin pienempiä järviä, joissa on tiedossa olevia vesistön tilaan tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia. Myös kaikki keinotekoisiksi tai voi- makkaasti muutetuiksi nimetyt vesimuodostumat on tarkasteltu toimenpideohjelmassa.
Osa-alue Osa-alueen
pinta-ala km2 Joet, kpl
Jokien yhteen- laskettu pituus
km Järvet, kpl Järvien yhteenlas-
kettu pinta-ala km2 Järvisyys %
Könkämäeno 3 097 33 751 42 102 3,3
Muonionjoki 5 243 26 714 56 130 2,5
Tornionjoki 5 929 43 864 71 274 4,6
Yhteensä 14 269 102 2 330 169 506
Taulukko 3.2.1. Tornionjoen vesienhoitoalueen osa-alueet sekä niiden jokien ja järvien lukumäärä, jokien yhteenlaskettu pituus, järvien yhteenlaskettu pinta-ala ja järvisyys.
3.2.1 Joet
Tornionjoen vesienhoitoalueella tyypiteltiin yhteensä 102 jokea, joiden yhteispituus on 2 330 km (tauluk- ko 3.2.2). Vesimuodostumien valuma-alueen pinta-ala vaihteli Koutusjoen 19 km2:sta koko Tornionjoen 40 131 km2. Runsaimmin edustettu jokityyppi sekä lukumäärän, että kokonaispituuden osalta on Keskisuuret turvemaiden joet (Kt). Kyseinen jokityyppi käsittää kolmanneksen Tornionjoen vesienhoitoalueen jokien lu- kumäärästä ja yhteispituudesta (taulukko 3.2.1.1). Turvemaiden jokityypit muodostivat yhdessä 70 % jokien lukumäärästä ja 64 % yhteispituudesta, mikä heijastaa varsinkin Tornionjoen valuma-alueen etelä- ja keski- osien turvemaavaltaisuutta. Lapin turvemaiden joet ovat tyypillisesti tummavetisiä, ja luonnontilaisina yleen- sä ravinnetasoltaan karuja. Alueen pohjoisosassa on myös Pohjois-Lapin jokityyppejä edustavia, männyn puurajan yläpuolisia subarktisia jokivesiä.
Taulukko 3.2.1.1. Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesien jakautuminen tyyppeihin.
Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän
% -osuus kokonais-
pituus km Pituuden
%-osuus
Erittäin suuret turvemaiden joet (ESt) 1 1,0 191 8,2
Suuret kangasmaiden joet (Sk) 1 1,0 250 10,7
Suuret kangasmaiden joet – PoLa (Sk-Po) 4 3,9 166 7,1
Suuret turvemaiden joet (St) 3 2,9 74 3,2
Keskisuuret kangasmaiden joet (Kk) 4 3,9 85 3,6
Keskisuuret kangasmaiden joet – PoLa (Kk-Po) 8 7,8 178 7,6
Keskisuuret turvemaiden joet (Kt) 32 31,4 656 28,2
Keskisuuret turvemaiden joet – PoLa (Kt-Po) 5 4,9 183 7,9
Pienet kangasmaiden joet (Pk) 7 6,9 76 3,3
Pienet kangasmaiden joet – PoLa (Pk-Po) 7 6,9 85 3,6
Pienet turvemaiden joet (Pt) 30 29,4 386 16,6
Yhteensä 102 2 330
3.2.2 Järvet
Tornionjoen vesienhoitoalueella on tyypitelty yhteensä 169 järveä, joiden kokonaispinta-ala on noin 506 km2 (taulukko 3.2.2.1). Järvistä kaksi on pinta-alaltaan alle 50 ha ja 59 pinta-alaltaan 50–100 ha. Yli 100 ha järviä on yhteensä 108, ja yli 10 km2 suuruisia järviä on yhteensä 7 (taulukko 3.2.2.2). Suuriksi järviksi tyypiteltyjä, pinta-alaltaan yli 40 km2 suuruisia järviä on ainoastaan yksi, Miekojärvi.
Taulukko 3.2.2.1. Tornionjoen vesienhoitoalueen järvien jakautuminen eri tyyppeihin.
Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän % -osuus Pinta-ala
km2 Pinta-alan
%-osuus
Keskikokoiset humusjärvet (Kh) 4 2,4 72,6 14,3
Hyvin lyhytviipymäiset järvet (Lv) 5 3,0 13,7 2,7
Matalat humusjärvet (Mh) 47 27,8 101,2 20,0
Matalat runsashumuksiset järvet (MRh) 26 15,4 33,8 6,7
Matalat vähähumuksiset järvet (MVh) 9 5,3 24,6 4,9
Pienet humusjärvet (Ph) 8 4,7 15,2 3,0
Pohjois-Lapin järvet (PoLa) 57 33,7 118,9 23,5
Runsaskalkkiset järvet (Rk) 2 1,2 2,8 0,6
Suuret humusjärvet 1 0,6 52,8 10,4
Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) 10 5,9 70,2 13,9
Yhteensä 169 505,8
Vesienhoitoalueella yleisimpiä järvityyppejä ovat männyn metsänrajan yläpuolella sijaitsevat Pohjois-La- pin järvet sekä matalat humusjärvet ja matalat runsashumuksiset järvet. Pohjois-Lapin järviä on noin kolman- nes kaikista järvistä ja vajaa neljäsosa järvien pinta-alasta. Matalat humusjärvet ja matalat runsashumuksiset järvet muodostavat yhteensä reilun 40 % järvien lukumäärästä ja reilun neljänneksen järvien pinta-alasta.
Keskikokoiset ja suuret humusjärvet muodostavat myös noin neljänneksen järvien pinta-alasta.
Alueella esiintyviä harvinaisempia järvityyppejä ovat muutamat kalkkikiviesiintymien vaikutuspiirissä ole- vat tai vesikasvillisuudeltaan kalkkivaikutusta indikoivat järvet sekä hyvin lyhytviipymäiset järvet.
3.2.3 Rannikkovedet
Tornionjoen vesienhoitoalueeseen kuuluu kapea Tornion edustan rannikkoalue, joka on jaettu kolmeen eri rannikkovesimuodostumaan (taulukko 3.2.3.1). Rannikkovedet on jaoteltu kahteen tyyppiin, Perämeren si- semmät ja ulommat rannikkovedet. Tyyppien raja noudattaa likimain viiden metrin syvyyskäyrää. Sisemmät rannikkovedet on jaettu isompien saarten, niemien tai lahtien perusteella omiksi vesimuodostumikseen. Pe- rämeren ulompaa rannikkovesityyppiä edustaa ainoastaan yksi vesimuodostuma, jonka pinta-ala kattaa noin 65 % vesienhoitoalueen rannikkovesistä.
Taulukko 3.2.2.2. Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsevat yli 10 km2 suuruiset järvet, niiden pinta-ala (km2), tyyppi, keskisyvyys (m) ja suurin syvyys (m).
Järven nro Nimi Kunta Pinta-ala
(km2) Tyyppi Keskisyvyys
(m) Suurin sy- vyys (m)
67.352.1.001 Äkäsjärvi Muonio 12,96 MVh 2,95 12,0
67.473.1.001 Jerisjärvi Muonio 30,67 Vh 3,44 11,7
67.640.1.001 Kilpisjärvi–Alajärvi Enontekiö 37,32 PoLa 19,50 57,0
67.922.1.001 Iso Lohijärvi Ylitornio 14,45 Mh 1,48 5,8
67.931.1.001 Miekojärvi Ylitornio 52,81 Sh 6,54 22,8
67.961.1.001 Iso-Vietonen Ylitornio 35,44 Kh 6,36 20,4
67.962.1.002 Raanujärvi Ylitornio 25,44 Kh 6,26 25,9
Taulukko 3.2.3.1. Vesienhoitoalueen rannikkovesien jakautuminen tyyppeihin.
Tunnus Nimi Kunta Pintavesityyppi Pinta-ala km2
6_Ps_001 Tornio sisä Tornio Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) 21,7 6_Ps_002 Röyttä sisä Tornio Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) 15,3 6_Pu_001 Tornio ulko Tornio Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu) 69,5
Yhteensä 106,5
3.3 Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet
3.3.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu
Suomen pohjavesialueet sijaitsevat pääosin harju- ja reunamuodostumissa, jotka ovat viime jääkauden lop- puvaiheessa syntyneitä geologisia muodostumia. Pohjavesialueet on rajattu maa- ja kallioperän hydrogeolo- gisten ominaisuuksien perusteella. Alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maa- lajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen raja osoittaa sen alueen, jolla voi olla vaikutusta pohjaveden määrään ja laatuun. Pohjavesialueen rajauksen lisäksi on määritetty pohjaveden muodostumisalueen raja, jolla on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa. Sen vedenjohtavuus on yleensä vähintään hienon hiekan luokkaa. Pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta kerrotaan lisää 2009 ilmestyneestä Suomen ympäristökeskuksen Pohjavesi- alueiden kartoitus ja luokitus -oppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).
Pohjavesialueita on maassamme kartoitettu järjestelmällisesti jo noin 30 vuoden ajan. Viimeisin ja kattavin kartoitus tehtiin vuosien 1986 ja 1995 välisenä aikana. Tällöin pohjavesialueet luokiteltiin niiden vedenhan- kintaan soveltuvuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan. Vuodesta 1996 lähtien pohjavesialuei- den kartoitus- ja luokitustyötä on päivitetty ja tarkennettu pääosin ympäristöhallinnon virkatyönä.
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100
km Pohjavesialueet
I luokka II luokka III luokka
Kuva 3.3.2.1. Kartoitetut pohjavesialueet vesienhoitoalueella.
3.3.2 Pohjavesivarat
Tornionjoen vesienhoitoalueella tärkeillä (I luokka) ja vedenhankintaan soveltuvilla (II luokka) pohjavesi- alueilla muodostuvan pohjaveden määrä on arviolta noin 35 000 m3/d. Arvio perustuu pohjavesialueiden muodostumisalueen pinta-alaan sekä sadantamääriin ja arvioituun pintamaan vedenläpäisevyyteen. Alueen kaikki vesilaitokset käyttävät käyttövetenään pohja- vettä. Alueella on runsaasti pohjavesialueita, joiden soveltuvuutta vedenhankintaan ei ole tutkittu. Näiden alueiden arvioitu pohjavesimäärä on noin 160 000 m3/d.
Pohjavesivarat ovat käyttöön nähden runsaat, mut- ta pohjavesialueet eivät jakaannu tasaisesti. Yhdys- kuntien vedenhankinnan kannalta pohjavesivarat ovat niukat muun muassa Tornion alueella.
Alueella on tällä hetkellä noin 480 luokiteltua pohja- vesialuetta (kuva 3.3.2.1), joista vedenhankintaa var- ten tärkeitä (I luokka) on 69 kpl ja vedenhankintaa so- veltuvia 45 kpl. Muita pohjavesialueita (luokka III) on 364 kpl. Pohjavesialueiden lukumäärä tulee tarkentu- maan, kun III luokan pohjavesialueiden soveltuvuutta yhdyskuntien vedenhankintaan selvitetään. Mikäli II luokan pohjavesialueita otetaan yhdyskuntien veden- hankinnan käyttöön, siirtyvät ne luokkaan I.
4 Erityiset alueet
Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tar- kempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi. Erityisiä alueita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan seuraavat:
• Alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuinkeskimäärin 10 kuutio- metriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.
• Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympä- ristön tai lajin suojelun kannalta.
• Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue.
Alueelliset ELY-keskukset ovat koonneet erityisalueita koskevat luettelot vesimuodostumatietojärjestel- mään. Aluekohtaisia tietoja on esitetty tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmissa.
Vesipolitiikan puitedirektiivi mainitsee erityisinä alueina lisäksi taloudellisesti merkittävien vedessä elävien lajien suojeluun tarkoitetut alueet sekä kuormituksen suhteen ravinneherkät alueet. Ensin mainittuja ei ole katsottu Suomessa olevan. Kaikki pintavedet on määritelty nitraattidirektiivin (91/676/ETY) ja yhdyskuntajäte- vesidirektiivin (91/271/ETY) tarkoittamiksi ravinneherkiksi alueiksi, eikä niiden nimeäminen erityisiksi alueiksi ole sen vuoksi perusteltua.
4.1 Talousveden ottoon käytettävät vedet
Tornionjoen vesienhoitoalueen erityisiin alueisiin lukeutuvat vesimuodostumat, joista otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkym- menen ihmisen tarpeisiin. Tiedot vedenottamoista, vedenottoluvista ja vedenottomääristä on tallennettu ve- sihuoltolaitostietojärjestelmään (VELVET).
Tornionjoen vesienhoitoalueella kaikki talousvesikäyttöön vettä ottavat vedenottamot käyttävät pohjavet- tä. Erityisiä alueita ovat kaikki vesienhoitoalueen vedenhankintaa varten tärkeät (I luokka) pohjavesialueet.
Vesienhoitoalueella ei vedenotossa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen vesienhoidon suun- nittelukauteen nähden. Pohjavesien tilatavoitteiden kannalta pohjaveden oton vaatimukset ovat yleisesti yh- tenevät vesienhoidon tavoitteiden kanssa.
4.2 Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet
Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon yhteisön lainsää- dännön, luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta merkittäviä.
Ensimmäisellä vesienhoitokaudella määriteltiin valintaperusteet, joiden perusteella valittiin erityisaluerekis- teriin nimetyt Natura 2000 -alueet (Leikola ym. 2006). Toisella vesienhoitokaudella erityisalueita täydennettiin ja valittujen alueiden perusteluja tarkennettiin uuden tiedon valossa. Uusi tieto perustuu vuonna 2014 teh- tävään Natura 2000 -verkoston täydentämiseen ja olemassa olevien Natura-alueiden tietojen päivitykseen, joista ensimmäinen tuli ajankohtaiseksi mm. Euroopan unionin laajentumisen myötä. Vanhojen Natura-aluei- den tietopäivityksessä lajeja ja luontotyyppejä koskevat tiedot myös tarkentuivat.
Erityisalueiden täydennyksessä vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien valintaperusteet säilyivät muilta osin samana kuin edellisessä suojelualuerekisterivalinnassa 2006 (Leikola ym. 2006), mutta lintu- direktiiviin lisätyt lajit: punasotka, tukkasotka, liejukana, virtavästäräkki, pussitiainen ja pikku-uikku, tulivat mukaan tarkasteluun. Lisäksi otettiin selkeämmin huomioon pohjaveden määrällisen ja laadullisen tilan säi- lyttämisen merkitys alueen kannalta.
Valinta ei tuo näille alueille uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita. Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa kuitenkin alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupa- prosesseissa. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitteet on myös otettava huomioon ympäristötavoitteiden asettamisessa. Erityisiin alueisiin liittyy myös toiminnallisen seurannan velvoite, mikäli vesienhoitolain mu-
