Vesienhoitosuunnitelmassa esitetään pinta- ja pohjavesien tilaa koskevat tavoitteet ja yhteenveto vesien-hoidon toimenpiteistä kustannusarvioineen. Päätavoitteena vesienhoidossa on pinta- ja pohjavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Keinotekoisilla ja voimakkaasti muutetuilla vesimuodostumilla tila suhteute-taan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Erityisillä alueilla, kuten vedenhankintavesistöissä ja Natura 2000 -ohjelman alueilla otetaan huomioon lisäksi erillislainsäädännöstä seuraavat ympäristötavoitteet.
Tornionjoen vesienhoitoalueen järvien ja jokien tilaan on vaikuttanut niin haja- ja pistekuormitus kuin maa- ja vesiympäristön fyysinen muokkaaminen. Vesistöjä kuormittavat tekijät painottuvat vesienhoitoalueen ete-läosaan. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta huomattava osuus tu-lee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Teollisuuden ja taajamien jätevesien aiheuttama pistekuormitus on nykyisellään lähinnä alueellinen tai paikallinen ongelma. Virtavesien ekologista tilaa ovat heikentäneet vesistöjen rakentaminen, kalojen vaellusesteet ja säännöstely. Paikallisia vesiensuojeluongelmia aiheuttavat myös mm. turvetuotanto, kalankasvatus sekä merialueella lisääntyvät öljy- ja kemikaalionnettomuusriskit. Kaivosteollisuus vesienhoitoalueella on mahdollisesti kasvamassa, mikä lisää vesistöjen pilaantumisriskiä etenkin metallien ja vesille haitallisten aineiden osalta.
Pohjavesialueet ovat yleensä sora- ja hiekkamuodostumissa, joille on usein keskittynyt myös ihmistoimin-taa näiden maaperämuodostumien tarjotessa hyvän rakennuspohjan ja hyvää rakennusmateriaalia. Tornion-joen vesienhoitoalue on melko harvaan asuttua aluetta, joten pääosin vain kuntakeskusten ja kylätaajamien pohjavesialueilla on riskialttiita toimintoja tai teollisuutta. Osalle pohjavesialueiden veden laadulle aiheuttaa riskejä pilaantuneet maa-alueet, asutus, teollinen toiminta, polttoaineiden ja kemikaalien varastointi, liikenne ja kuljetukset.
Vesienhoidon suunnittelun ja vesienhoitosuunnitelman toteuttamisen tavoite on parantaa ja ylläpitää se-kä pinta- että pohjavesien hyvää tilaa. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset ovat vesien ja niiden tilan sekä vesien useimpien käyttömuotojen osalta positiivisia. Vesienhoidon ensimmäisen kauden (2010–2015) toimenpiteillä saavutetaan osa vesienhoidon tavoitteista jo vuoteen 2015 mennessä.
Toimenpiteiden vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin pintavesimuodostumiin, joiden ekologinen tila on tavoitteena olevaa hyvää tilaa huonompi ja vastaavasti niihin pohjavesialueisiin, joihin kohdistuu riskitekijöi-tä. Merkittävin vaikutus kohdistuu vesien tilaan ja siitä riippuvaan vesien käyttöön. Vesien tilan paranemi-sen lisäksi vesienhoitosuunnitelman toteuttaminen vaikuttaa positiivisesti ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, eliöstöön, maaperään, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja ilmastonmuutokseen sopeu-tumiseen. Vesienhoitosuunnitelman toimeenpanolla arvioidaan olevan vain vähäisiä haitallisia vaikutuksia ihmisiin, luontoon tai elinkeinoelämään ja vain harvoihin vesien käyttöön liittyviin toimintoihin. Vesienhoito-suunnitelman toimeenpano vaikuttaa eri toimialojen, yksittäisten toiminnanharjoittajien ja kansalaisten sekä eri viranomaisten toimintaan. Toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvat, osin merkittävästi nykyistä tasoa korkeammat kustannukset voidaan katsoa negatiivisiksi taloudellisiksi vaikutuksiksi. Kustannuksia ei kuiten-kaan voida pitää kohtuuttomina minkään elinkeino- tai väestöryhmän kannalta.
Mikäli vesienhoitosuunnitelmaa ei toteuteta, vesien tila pysyy jokseenkin nykyisellään, eli järvipinta-alasta noin 17 % ja jokipituudesta noin kuusi % on hyvää heikommassa tilassa. Parhaimmillaan vesien tila voi pa-rantua, mutta tilan kehitys on todennäköisesti hitaampaa tehostettuihin ja ajallisiin tavoitteisiin sidottuihin
toi-menpiteisiin verrattuna. Pohjavesien osalta vesien käytölle aiheutuviin merkittäviin riskitekijöihin kiinnitetään huomiota myös ilman suunnitelman toteuttamista, mutta osa kohteista jää vähemmälle huomiolle. Tällöin muun muassa pohjavesiin kohdistuvat riskit jäävät osittain huonommin kartoitetuiksi. Nykykäytännön mu-kaisilla toimilla eräiden pintavesimuodostumien tila paranee ja vesien tilan huononeminen voidaan pääosin estää.
Suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toimeenpanon edellyttämästä jatkosuunnittelusta, toimien to-teuttamisesta ja vaikutusten seurannasta aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Merkittävimmät negatiiviset vai-kutukset muodostuvat suunnitelmassa esitettävien toimenpiteiden toteuttamisen aiheuttamista välittömistä tai välillisistä kustannuksista. Nämä koskevat etenkin hajakuormituksen ja tapauskohtaisesti myös piste-kuormituksen vähentämistä. Vesivoimatuotannossa kustannuksia syntyy kalojen vaellusmahdollisuuksien parantamisen ohella vesityksen aiheuttamasta tuotantovesimäärän vähentymisestä. Pohjavesien osalta kus-tannukset koostuvat hajakuormituksen rajoittamistoimista ja riskien vähentämisestä liittyen maa-ainesten ottoon, likaantuneiden maa-alueiden kunnostukseen, maantie- ja raideliikennealueiden pohjavesisuojausra-kenteisiin, öljy- ja kemikaalivarastointiin sekä riskitoimintojen siirtämiseen pois kriittisiltä alueilta. Suunnittelun ja seurannan kustannuksia syntyy sekä pohja- että pintavesien osalta myös eri toimenpiteiden suunnittelusta sekä tilan seurannasta. Toisaalta toimenpiteiden toteuttamisella on välitön työllistävä vaikutus. Vesien hyvän tilan ja imagon myötä aiheutuu välillistä työllistävää vaikutusta myös muun muassa erilaisiin luontopalveluihin ja muuhun matkailuelinkeinoon.
Ilmastonmuutos ja muut toimintaympäristön muutokset vaikeuttavat vaikutusten arviointia ja saattavat pit-källä aikavälillä vaikuttaa merkittävästi vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumiseen. Suurella osalla vesistä tavoitteet tullaan saavuttamaan tavoiteaikataulussa, mikäli suunnitelma lisätoimenpiteineen toteute-taan. Tavoiteaikataulua on joissakin tapauksissa pidennetty pintavesien osalta ravinnekuormituksen, merkit-tävien ja laajamittaisten hydrologis-morfologisten muutosten, suuren sisäisen kuormituksen tai prosessien sekä vaikutusten pitkän aikaviiveen takia. Vesien hyvä tila saavutetaan monin paikoin jo vuoteen 2015 men-nessä tehtävillä ensimmäisen suunnittelukauden toimenpiteillä. Suurena uhkana tavoitteiden toteutumatta jäämiselle on tarvittavien lisätoimenpiteiden edellyttämän lisärahoituksen vaikeus.
Vesienhoitoalueen pohjoiset osat kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen.Vesienhoidon tavoitteilla ja toimenpiteillä on vaikutusta saamelaisille tärkeiden elinkeinojen harjoittamiseen ja tähän liittyvään kulttuuriin.
Vesienhoidon tavoitteet tukevat saamelaisten oikeutta ja mahdollisuuksia harjoittaa puhtaaseen luontoon pohjautuvia elinkeinoja ja kulttuuria kotiseutualueellaan.
Tiedonsaanti ja tietolähteet
Osallistuminen ja verkosta löytyvä aineisto
Palautteenanto:
Kuulemisen verkkosivut
• www.ymparisto.fi/vaikuta vesiin
• tiedotteet ELY-sivuilla
Osallistu keskusteluun ja anna palautetta verkkosivujen kautta
• Voit ottaa osaa keskusteluun ja antaa julkista palautetta: otakantaa.fi/VHAX
• Palautelomake
• Palautteen voi myös antaa lähettää (kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi) tai osoitteeseen Lapin ELY-keskus, Kirjaamo, PL 8060, 96101 Rovaniemi
Vesienhoidon verkkosivut
• www.ymparisto.f/vesienhoito
• www.ely-keskus.fi Vesienhoitoalueet:
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Kymijoki-Suomenlahti
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Kokemaenjoki-Saaristomeri-Selkameri
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/lantinen
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Oulujoki-Iijoki
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Kemijoki
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Tornionjoki
• www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/Teno-Naatamojoki-Paatsjoki
Tietojärjestelmät
• HERTTA: Hertta-järjestelmään on koottu ympäristöhallinnon keräämää ja tuottamaa tietoa ympäristöstä.
• MATTI: Maaperän tilan tietojärjestelmä
• OIVA: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, wwwp2.ymparisto.fi
• PIVET: Pintavesien tila -rekisteri
• POVET: Pohjavesitietojärjestelmä
• RHR: Rakennus- ja huoneistorekisteri (Väestörekisterikeskus)
• VAHTI: Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä
• VELVET: Vesilaitosten luvat ja ilmoitukset
• VEMU: Vesimuodostumien tietojärjestelmä
• VEPS: Vesistökuormituksen arvioinnin järjestelmä
Muut lähteet
Verkkosivut:
• Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus www.rktl.fi
• Ympäristöministeriö www.ym.fi
• Maa- ja metsätalousministeriö www.mmm.fi
• Tilastokeskus www.stat.fi
Yhteyshenkilöt
Yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Lapin ELY-keskus
Pekka Räinä, puh. +358 295 037 517 PL 8060, 96101 Rovaniemi
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi Vesienhoitoalueen koordinaatio
Yhteistyöryhmän puheenjohtaja
Johtaja Timo Jokelainen, Lapin ELY-keskus Vesienhoitoalueen koordinaattori
Ylitarkastaja Pekka Räinä, Lapin ELY-keskus Vesienhoitoalueen asiantuntijat:
Anu Rautiala (pohjavedet), Hydrogeologi, Lapin ELY-keskus Annukka Puro-Tahvanainen, Hydrobiologi, Lapin ELY-keskus Jukka Ylikörkkö, biologi, Lapin ELY-keskus
Jari Pasanen, vesistöpäällikkö, Lapin ELY-keskus
Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio Virve Sallisalmi, puh. +358 40 526 1106 info@srrjk.fi
Vesienhoitoalueen yhteistyöryhmät
Luettelot yhteistyöryhmien jäsenistä löydät vesienhoitoalueen verkkosivuilta:
www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Ve-sienhoito_ELYkeskuksissa/Lappi/Osallistuminen_vesienhoitoon/Yhteistyoryhman_jasenet%2812579%29
Sanasto
Akviferi
Akviferilla tarkoitetaan riittävän huokoista ja läpäisevää maa- tai kallioperämuodostumaa tai kerrosta, joka mahdollistaa joko merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton.
Ekologinen tila
Ekologisella tilalla tarkoitetaan pintaveden tilan kuvaamista vesieliöstön avulla. Tilaa arvioitaessa otetaan huomioon myös veden laatu ja hydrologiset sekä morfologiset ominaisuudet. Ekologinen tila ilmaistaan luokittelemalla vedet viiteen luokkaan.
Interkalibrointi
Interkalibrointi on menettely, jossa varmistetaan eri valtioiden käyttämien biologisten seurantatietojen ver-tailtavuus. Seurantatietoja ovat tietyt edustavat lajit tai lajiryhmät ja niistä saadut ekologiset luokittelutiedot.
Kasviplankton
Kasviplanktonit ovat pieniä mikroskooppisia kasveja (leviä), jotka kelluvat vapaasti pintavesien ylimmissä kerroksissa.
Kemiallinen tila
EU-tason lainsäädännössä määriteltyjen prioriteettiaineiden ja niille säädettyjen ympäristönlaatunormien mukainen luokittelu. Kemiallinen tila on hyvä, jos aineiden ympäristölaatunormit eivät ylity. Ympäristölaa-tunormit on asetettu pääsääntöisesti aineiden vedestä mitatuilla pitoisuuksille.
Koordinaattori
Vesienhoidon koordinaattori on henkilö, joka huolehtii siitä, että vesienhoitosuunnitelma tehdään ELY-keskuksen osalta. Jokaisella vesienhoitoalueella on tämän lisäksi yksi koordinaattori, joka vastaa koko-naisuudesta.
Kuulemismenettely
Kuulemisella tarkoitetaan määrämuotoista menettelyä, jossa kansalaiset ja eri toimijat voivat lausua mie-lipiteensä tietystä asiasta.
Luokittelu
Vesien tila luokitellaan ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen perusteella käyttäen vertailukohtana häiriintymättömiä, luonnontilaisia vesiä. Pintavedet luokitellaan niiden biologisen ja kemiallisen tilan pe-rusteella viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pohjavedet luokitellaan niiden kemiallisen ja määrällisen tilan perusteella kahteen luokkaan, jotka ovat hyvä ja huono.
Perustoimenpiteet
Perustoimet ovat Suomen kansallisen lainsäädännön ja EU-direktiivien edellyttämiä toimenpiteitä Pintavesi
Pintavedellä tarkoitetaan maanpäällisiä vesiä, kuten meriä, järviä, jokia ja puroja.
Pintavesimuodostuma
Pintavesimuodostumalla tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkovesien osaa.
Pohjavesi
Pohjavesillä tarkoitetaan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maan pinnan alla vedellä kyllästyneessä vyöhyk-keessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään.
Pohjavesimuodostuma
Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan yhtenäisenä vesimassana akviferiin tai akvifereihin varastoitunutta pohjavettä.
Prioriteettiaine
Prioriteettiaineet ovat vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä listattuja aineita tai aineryhmiä. Listassa ole-ville aineille ehdotetaan toimenpiteitä niiden käytön vähentämiselle
SOVA-laki
SOVA-laiksi kutsutaan lakia viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, joka tuli voimaan 1.6.2005. Laki perustuu EY:n direktiiviin suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (2001/42/EY). SOVA-laki mahdollistaa ympäristönäkökohtien ottamisen huomioon aiempaa paremmin jo suunnitelmien ja ohjelmien valmistelun alkuvaiheessa.
Suunnittelun osa-alue
Toimenpideohjelmat kootaan suunnittelussa käytettävistä suunnittelutyön kannalta merkittävistä osa-alu-eista, kuten reittivesistö, suurvesistön haara tms.
Tyypittely
Tyypittelyssä pintavedet (esimerkiksi järvet, joet tai niiden osat) jaetaan niiden luontaisia ominaisuuksia vastaaviin ryhmiin eli tyyppeihin. Tyypit kuvaavat luonnon omaa vaihtelua vesistöissä.
Täydentävät toimenpiteet
Täydentävillä toimenpiteillä tarkoitetaan toimia, jotka ovat tarpeen ja joihin voidaan ryhtyä, mikäli perustoi-menpiteillä ei saavuteta vesien hoidolle asetettuja tavoitteita.
Vesienhoito
Vesienhoidolla tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin ja vesienhoitolain mukaista suunnitelmallista toi-mintaa, jolla pinta- ja pohjavesien laadullista ja määrällistä tilaa ylläpidetään ja parannetaan.
Vesienhoitoalue
Vesienhoitoalueella tarkoitetaan aluetta, joka koostuu yhdestä tai useasta vesistöalueesta sekä niihin yhte-ydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Vesienhoitoalue on valtioneu¬voston asetuksessa (1303/2004) määritelty vesienhoidon yhteistoiminta-alueeksi.
Vesienhoitosuunnitelma
Vesienhoitoalueen kattava yhteenveto vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista vesienhoitotoimista.
Vesienhoitolaki
Laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki (1299/2004) on tärkein säädös, jolla vesipolitiikan puitedirektiivi Suomessa pannaan täytäntöön.Laissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta se-kä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta.
Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan suuntaviivoista. Direk-tiivi tuli voimaan 22.12.2000. DirekDirek-tiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015. Suomessa
direktiivi on pantu täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimmät ovat laki vesienhoidon järjestämi-sestä eli vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annetut asetukset.
Vesistöalue
Alue, jolle satanut vesi virtaa mereen tietyn joen tai suistoalueen kautta.
Vesiympäristölle haitallinen aine
Vesiympäristölle haitallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti kansallisesti valittuja aineita ja vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja muita kuin vesiympäristölle vaaralliseksi määriteltyjä aineita (ks. kohta Vesiympäristölle vaarallinen aine), jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaan-tumista.
Vesiympäristölle vaaralliset aineet
Vesiympäristölle vaarallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin sekä vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annetun direktiivin tarkoittamia aineita, jotka ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia ja jotka voivat kertyä eliöstöön.
Yhteistyöryhmä
Yhteistyöryhmä on vesienhoitolain (1299/2004) mukainen eri intressitahoja edustava ryhmä, jonka alueel-linen ympäristökeskus on kutsunut koolle. Ryhmä osallistuu vesienhoitoon liittyvien asioiden valmisteluun yhdessä ELY-keskuksen kanssa.
Ympäristönlaatunormi
Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan lainsäädännössä vahvistettua haitallisen, vaarallisen tai pilaavan ai-neen pitoisuutta vedessä, eliöstössä tai sedimentissä, jota ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemi-seksi ei saa ylittää.
SAMMANFATTNING OCH MILJÖUTREDNING
Utkast till förvaltningsplan för Torne älvs
vattenförvaltningsområde fram till år 2021
1 Inledning
Ett centralt mål för vattenförvaltningen är att förhindra att statusen för älvar, sjöar, kustvatten och grundvat-ten försämras samt att alla vatgrundvat-ten har minst god status. De vatgrundvat-ten som bedömts ha hög eller god status får inte försämras. För att nå dessa mål planeras och genomförs åtgärder för att förbättra vattnens status och effekterna av dessa följs upp. I vattenförvaltningen tar man även hänsyn till havsvård, hantering av över-svämningsrisker och målen för miljöskyddet.
2 Vattenförvaltningsplanens syfte och innehåll
De första vattenförvaltningsplanerna som sträcker sig fram till år 2015 bekräftades i statsrådet år 2009. Vat-tenförvaltningsplanerna och åtgärdsprogrammen upprättas i brett samarbete och efter att ha hört olika parter i samhället om deras åsikter. Planen revideras med sex års mellanrum.
Den uppdaterade vattenförvaltningsplanen för Torne älvs vattenförvaltningsområde sträcker sig fram till år 2021. I samband med uppdateringen har man gjort en utvärdering av genomförandet av åtgärderna under förvaltningsperioden samt av yt- och grundvattnens status. Ändringar som gjorts i lagstiftningen samt EU-kommissionens återkoppling på de första vattenförvaltningsplanerna har också tagits i beaktande. Målet för vattenförvaltningen som sattes upp för den första förvaltningsperioden var att vattnen ska ha minst god sta-tus fram till år 2015. Man har haft möjlighet att avvika från det målet när det gäller vissa vattenförekomster, exempelvis på grund av särskilda naturförhållanden och/eller brist på lämplig teknik, eller om kostnaderna för åtgärderna blir orimligt höga. Tidsfristerna för att nå målen har kunnat förlängas fram till år 2021 eller 2027.
Vattenförvaltningsplanen innefattar en gemensam syn på problemen med vattenskyddet i hela vattenför-valtningsområdet samt metoder för att lösa dessa. Nödvändiga åtgärder för att förbättra och bevara vattnens status presenteras i åtgärdsprogrammen, och sammandraget av dessa är en väsentlig del av förvaltningspla-nen.
Planeringen av vattenförvaltningen har gjorts i samarbete med den svenska parten i vattenförvalt-ningsområdet. Utöver de nationella vattenförvaltningsplanerna sammanställs en gemensam rapport över vattenförvaltningsplanerna i båda länderna.
Effekt av planeringen av vattenförvaltningen
Vattenförvaltningsplanerna och tillhörande åtgärdsprogram främjar vattenskyddet på många sätt. Lösnin-garna som presenteras i vattenförvaltningsplanerna påverkar beslutsfattandet som rör projekt och åtgärder.
Under planeringens gång har man producerat ny kunskap och sett till att det finns interaktion mellan olika aktörer och att de strävar efter att nå ett samförstånd om vilka metoder som ska användas för att främja vat-tenskyddet.
Effekten av planeringen uppnås bland annat på följande sätt:
• Ökade kunskaper om vattnens status och faktorer som påverkar det.
• Målen för vattenförvaltningen och de åtgärder som fastställs för att nå målen är styrande för olika aktö-rers arbete mot att uppnå en god status för alla vatten.
• Alla gynnas av att vattnens status bevaras och förbättras.
• Resultaten av vattenförvaltningsplaneringen tas i beaktande vid tillståndsbehandling och inverkar på genomförandet avpraktiska åtgärder via tillståndsbesluten.
• Vattenförvaltningsplaneringen styr åtgärderna i anknytning till vattnen samt beslutsfattandet när det gäl-ler planering av markanvändningen.
• Vattenförvaltningsplaneringen kan utnyttjas vid styrningen av både EU:s finansiering och den nationella finansieringen (miljöersättning inom jordbruket, regionalutvecklingsfinansieringen och så vidare).
3 Beskrivning av vattenförvaltningsområdet och de vatten som granskas i planen
Torne älvs vattendragsområde består av två stora älvar: Torne älv som kommer från den svenska sidan och Muonio älv som rinner längs den svensk-finska gränsen. Älvarna möts i Pajala, i den södra delen av Pajala kyrkby. I Juansuando förgrenas Torne älvs huvudfåra i Tärendö älv, och via den rinner över hälften av Torne älvs källflöde ut i Kalixälven.
Bosättning och annan belastande verksamhet är koncentrerad till de södra delarna av avrinningsområdet.
Den finska sidan i Torne älvs vattenförvaltningsområde hade år 2011 en befolkningsmängd på cirka 35 000 invånare, vilket ger en befolkningstäthet på cirka 2,4 invånare/km2.
Den vanligaste typen av älv både till antal och totallängd är de medelstora älvarna på torvmarker. Dessa älvar utgör en tredjedel av antalet och totallängden av älvarna i vattenförvaltningsområdet. Älvarna på torv-marker utgör sammanlagt 70 procent av det totala antalet älvar och 64 procent av totallängden, vilket visar på de enormt stora områdena av torvmark som finns i synnerhet i de södra och mellersta delarna av Torne älvs avrinningsområde. Älvarna i Lapplands torvmarker har oftast mörkt vatten och är i naturtillstånd vanligtvis nä-ringsfattiga. I områdets norra delar finns även subarktiska älvvatten ovanför tallens trädgräns, älvtyper som är representativa för Norra Lappland. De vanligaste sjötyperna är sjöarna i Norra Lappland som ligger ovan-för tallens trädgräns samt de grunda humussjöarna och grunda humushaltiga sjöarna. Sjöarna i Norra Lapp-land utgör cirka en tredjedel av alla sjöar och knappt en fjärdedel av sjöarnas yta. De grunda humussjöarna och grunda humushaltiga sjöarna utgör sammanlagt drygt 40 procent av det totala antalet sjöar och en dryg fjärdedel av sjöarnas yta. De medelstora och stora humussjöarna utgör cirka en fjärdedel av sjöarnas yta.
Den finska delen av Torne älvs vattenförvaltningsområde har en yta på 14 587 km2, vilket är en dryg tredjedel av Torne-Muonioälvens internationella vattenförvaltningsområdes totala yta. I vattenförvaltningsområdet ingår i Finland ett kustvattenområde på 107 km2 och inlandsvattenområden på 666 km2. På den svenska sidan har vat-tendragsområdet en yta på 25 393 km2, och på den norska sidan finns det källflöden på sammanlagt 284 km2. Torne älvs älvmynning ligger i ett flackt landskap i Bottenhavets kustzon, där höjdskillnaderna är små. Nästa zon utgör största delen av vattenförvaltningsområdet, med ett landskap som ligger 200–500 meter över havsytan.
Vattendragsområdets källor sträcker sig till Skanderna, där det finns flera fjäll som är över tusen meter höga.
Bottenvikens kustvatten är på det hela taget grunda och till största delen vindutsatta, men det finns även skyddade vikar i området. Landhöjningen bidrar till att ge området en särskild karaktär. Älvvattnens påver-kan märks tydligt på den höga humushalten och låga salthalten. Den istäckta perioden är lång och vattnen förhållandevis kalla. Bottenviken är på grund av dess särskilda karaktärsdrag känslig för belastning och nä-ringsbalansen i havet är till stor del beroende av de stora älvflödena.
Grundvattenmängden i Torne älvs vattenförvaltningsområdes viktiga (klass I) och för vattenförsörjning lämpliga (klass II) grundvattenområden är uppskattningsvis cirka 35 000 m3/d. Det finns för närvarande cirka 480 klassificerade grundvattenområden i området, varav 69 grundvattenområden som är viktiga för vatten-försörjningen (klass I) och 45 grundvattenområden som är lämpliga för vattenförsörjning. Alla vattenverk i området använder grundvatten som bruksvatten.
Nio Natura-områden har valts ut i Torne älvs vattenförvaltningsområde för att skydda de hotade arterna och livsmiljöerna. De är viktiga områden med avseende på skydd av vattennaturtyper och arter. De utvalda Natura-områdena har en yta på 5 962 km2 inklusive markarealen.
Den nya gränsälvsöverenskommelsen mellan Finland och Sverige trädde i kraft i oktober 2010 (SopS 91/2010). Området som täcks av överenskommelsen är det finsk-svenska avrinningsdistriktet. Ett av huvud-målen med överenskommelsen är att samordna de program, planer och åtgärder i vattenförvaltningsområdet som behövs för att uppnå de fastställda målen för vattnets status och vattnets hållbara nyttjande. Särskild vikt ska fästas vid att uppnå gemensamma kvalitetsmål för yt- och grundvatten.
Finsk-svenska gränsälvskommissionen fungerar som mellanstatligt samarbetsorgan. Den har till uppgift att utveckla samarbetet mellan parterna i avrinningsdistriktet och främja samverkan mellan parternas myn-digheter med avsikt att samordna de program, planer och åtgärder vars syfte är att uppnå kvalitetsmålen för vattenmiljön och att följa vattenstatusen. Kommissionen har rätt att bekräfta eller avvisa förslag på program eller planer som rör avrinningsdistriktet.
Torne älvs avrinningsdistriktet.
G
67
TORNEÅ
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE
0 50 100 km
Vattendragsområden 67 Torne älv
4 Sammanfattning av åtgärder som försämrar vattnens status
Statusen för sjöarna och älvarna i vattenförvaltningsområdet har påverkats av såväl diffus belastning och punktbelastning som fysiska modifieringar av mark- och vattenmiljön. Huvudparten av fosforn och kvävet, som härstammar från mänskliga aktiviteter, kommer till inlandsvattnen i form av diffus belastning från jord- och skogsbruket samt från gles- och fritidsbebyggelse. Punktvis näringsbelastning kommer främst från av-loppsvatten från industrin och samhällena. Efter 1970-talet har man satsat stort på rening av avav-loppsvatten från industrier och tätorter och punktbelastningen är numera inte ett särskilt stor problem inom vattenskyd-det. Mer lokala vattenskyddsproblem orsakas även av bland annat torvproduktion, fiskodling och de ökade riskerna för olje- och kemikalieolyckor i havsområdet. Gruvindustrin inom vattenförvaltningsområdet växer eventuellt, vilket ökar risken för att vattendragen förstörs på grund av i synnerhet metaller och andra ämnen som är skadliga för vattnen.
Det som har påverkat vattendragens status mest är emellertid vattenreglering och -byggande, flottnings-rensning samt myr- och skogsdikningar. Sedan mitten på förra århundradet har flottnings-rensning av bäckar, myr- och skogsdikningar, avverkningar på stränder vid strömvatten samt byggande av vägar med vägtrummor väsent-ligt förändrat statusen för de små strömvattnen i de södra och mellersta delarna av vattenförvaltningsområ-det. Tengeli älv, Portimojärvi och Raanujärvi samt Vietonen regleras i enlighet med energiekonomins behov.
Statusen för de små sjöarna har försämrats av tidigare sjösänkningar och i synnerhet av belastningen från jord- och skogsbruket. Det finns inga exakta uppskattningar av hur stor den inre belastningen är, men den har troligtvis stor betydelse för att upprätthålla många grunda och eutrofierade sjöars status. Den inre belastningen kan fördröja förbättringen av vattnens status under en lång tid även om den yttre belastningen har minskat.
Grundvattenområdena ligger till största delen i obebodda områden där det inte förekommer några akti-viteter eller finns några industrier som utgör en betydande risk för grundvattnet. I en del av områdena ut-gör aktiviteter som belastar grundvattnet, som exempelvis förstörda markområden, marktäkt, bosättning, industriell verksamhet, lagring av bränslen och kemikalier, trafik och transporter ett hot mot en bra kvalitet på grundvattnet.
De centrala huvudtemana för vattenförvaltningen i Torne älvs vattenförvaltningsområde har att göra med uppbyggnad av vattendrag och vattenreglering, diffus belastning, vattenförsörjning samt grundvattenmängd och -kvalitet.
5 Yt- och grundvattnets status
Ekologisk status
Huvudparten av sjöarna i Torne älvs vattenförvaltningsområde, 62 procent, har god status. Cirka 31 pro-cent av antalet sjöar och 30 propro-cent av sjöarnas yta fick hög status. Sammanlagt 13 sjöar fick måttlig status, och dessa stod för en andel på 6 procent av det totala antalet sjöar och 17 procent av sjöarnas yta. Att sjö-arna med måttlig status stod för en större andel av ytan beror på att storskaliga vattenregleringar av Raunu-järvi och Iso-Vietonen klassificerades som måttliga som bästa uppnåeliga status. Problemen orsakade av vattenreglering och vattenbyggande visar sig inte lika mycket i vattenkvalitetsfaktorerna som i livsmiljöernas strukturer och omfattning samt i artbeståndens sammansättning.
Cirka 42 procent av vattenförekomsterna och 52 procent av totallängden av älvarna fick klassificeringen hög status. 51 procent av älvarna har god status och 42 procent av totallängden klassificerades som god sta-tus. Älvarna med måttlig status var sju till antalet, det vill säga sju procent av älvförekomsterna. Motsvarande siffra för älvarnas totallängd var sex procent.
De inre kustvattnen i vattenförvaltningsområdet har en måttlig ekologisk status. Dessa vattenförekomster i närheten till kusten är utsatta för belastning både från älvvattnen och renat avloppsvatten från industrierna och samhällena i området. De största effekterna av belastningen syns i området öster om Röyttä. Det yttre