Tr a g e d i a n d a i m o n i s t a t e k s t i n
d e m o n i s u u t e e n
Ilkka Mäyrä
Antiikin ihmiskäsitykseen liittyi monia kiinnostavia piirteitä, joista eräs oli nimeltään daimon. Tragediantutkimus on käyttänyt Aristoteleen Runous- oppia lähtökohtanaan, tulkinnut ja kehitellyt eteenpäin hänen jaottelujaan, kunnes Runousoppi-tutkimuksesta on muodostunut oma kirjallisuu- denhaaransa. Antiikin kreikkalaisten ajattelussa tärkeällä sijalla olleeseen daimoniin ei kuitenkaan ole tutkimuksessa laajemmin puututtu. Eräänlai- sena ‘epäkäsitteenä’ se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia joidenkin kes- keisten minuuteen liittyvien kysymysten uudelleenajatteluun.
Daimon — viesti ihmisen rajatiloista
Da im on iin t ör m ä ä u sein k r eik k a la isessa r u n ou dessa ja fi- losofia ssa , ja u sk o da im on eih in oli ilm eisest i h yvin t ä r k eä osa a n t iik in ih m isen a r jen u sk on n ollisu u t t a . An t iik in filo- sofit k ä sit t elivä t da im on eit a ih m ist en m a t er ia a lisen ja ju - m a lt en ei-m a t er ia a lisen t odellisu u den vä liin sijoit t u vin a olen t oin a ; t oisa a lt a n iiden a vu lla sa a t et t iin kä sit ellä psyyk- k ist ä pr oblem a t iik k a a , r a t ion a a lisen ja m or a a lisen sielu n - osa n (om a t u n t o, su ojelu sda im on ) t a i ir r a t ion a a list en t ek o- jen (pa h a da im on ) su h t eit a ja on gelm ia . Tu ija J a t a k a r i on kä sit t een h ist or ia a t a r ka st eleva ssa t u t kim u ksessa a n t oden - n u t , et t ä da im on in et ym ologia st a ei va llit se yk sim ielisyyt - tä. Sanalla olisi ehkä alunperin tarkoitettu ‘ruumiiden repijää’,
‘r u u m iiden syöjä ä ’, m u t t a t oisa a lt a eh kä ken t ies ‘va lon n ä yt - t ä jä ä ’ t a i k u olin t a pa h t u m a a n liit t yvä ä ‘k oh t a lon ’ m er k it ys- tä. Antiikin kansanusko kuitenkin havaitsi ihmisen elämässä, ku olem a ssa ja ym pä r öivä ssä lu on n ossa ja t ku va st i er ila ist en da im on ien va ik u t u st a : da im on t a r josi t a poja k ä sit t eellist ä ä ja ot t a a h a lt u u n e lä m is e n a m b iva le n t t e ja voim ia ja sa t t u m u k sia .1
J a vier Teixidor on t u t kim u ksessa a n T h e Pagan God (1977) h u om a u t t a n u t , et t ä a n t iik in u sk on t oh ist or ia a k osk eva t k ä - s it yk s e m m e ova t vin ou t u n e e t k or os t a e s s a a n a r je s t a ir r ot t a u t u vien m yst eer iu sk on t ojen m er k it yst ä . Ter veyt een ja t oim een t u loon liit t yvä t k ysym yk set oliva t silloin k in pä ä - asiallisia ihmisten huolenaiheita. Moninaisiin henkiolentoihin pyr it t iin n ä issä a sioissa va ik u t t a m a a n t ek n iik oilla , joist a r it u a a lin , a lt t a r in ja u h r in m u odost a m a k olm ik a n t a oli t ä r - k ein . Mon iju m a la isissa t em ppeleissä su va it t iin u h r eja jopa pelot t a ville ja t u h oa ville h a h m oille, jot k a m e n im eä isim m e dem on eiksi.2 Ka n n a t t a a m yös m u ist a a , et t ä kr ist in u skon kin t a u st a lt a löyt yy va n h a t est a m en t illin en J a h ve, ju m a lolen t o, jon k a k ä yt ök s es s ä vih a n ja r a k k a u d en , t u h on ja r a k en - t a vu u den im pu lssit sek oit t u va t m on im u t k a isest i. H ä n k o- vet t a a fa a r a on sydä m en ja t ä m ä n jä lk een , r a n ga ist u k sek si fa a r a on k ä yt ök sest ä m u u n m u a ssa su r m a a E gypt in la psia ; J a h ve on ka iken lä h de ja a lku per ä , joka t ot ea a lu ova n sa yh t ä la illa va lon ja p im e yd e n , on n e n ja on n e t t om u u d e n . H ir viöm ä in en Levia t a n on J obin k ir ja ssa J a h ven viim ein en t od is t e om a s t a ih m is jä r je n ja m or a a lin ylit t ä vä s t ä
kä sit t ä m ä t t öm yydest ä ä n . Sa a t a n a kin on a in oa st a a n J a h ven k ä sik a ssa r a , t a va lla a n h ä n en pim eä n pu olen sa h eija st u s ja t oim in n a ssa va in h ä n en lu va lla a n .3
H ir viöm ä isyys on ka iken a ika a lu on n ossa lä sn ä oleva m a h - dollisu u s. E pä m u odost u m a t , sa ir a u det ja lu on n on t u h ot ova t k ok em u k sellisest i h edelm ä llisyyden , u u dist u m isen ja lu on - n on kier t oku lu n pim eä ä kä ä n t eispu olt a . Selkeä st i er illist en
’h yvä n ’ t a i ’pa h a n ’ a lu eiden sija a n va r h a ist en m yyt t ien ku va m e is s ä ja ym p ä r illä m m e va ik u t t a vis t a voim is t a on kokonaisvaltaisempi. Moraalisesti selkiintymättömänä henki- olen t on a t a i voim a n a da im on i vä lit t ä ä va ik u t u k sia , jot k a va a t iva t h u om iot a , jopa k u n n ioit u st a — n e k oh da t a a n pel- k ojen , yh t ä h yvin k u in h a lu jen k a u t t a . S en p a r em m in ontologinen kuin moraalinenkaan dualismi ei sovellu daimonin t a r k a s t elu u n ; m en t a a lin en ja r u u m iillin en s ek oit t u va t daimonisen vaikutuspiirissä ja moraaliset erottelut korvaavat er ila iset su bliim it t a i k a r n eva list iset r it u a a lit . Da im on t oi- m ii s ella is es s a t ila n t ees s a , jos s a n iin on t ologis et k u in m or a a liset k a a n r a ja lin ja t eivä t ole eh dot t om ia ja pit ä viä . Ru n ou s op illis es t i d a im on t a r joa a k in es im er k in r a ja t ila - figu u r is t a , h et er ogeen is en s ek oit t u m is en , k on flik t ien ja lä pä isem isen k u va st a .
Lihassa puhuvat sielut
E r win Roh den t u t k im u s vu odelt a 1894, Psych e: S eelen cu lt u n d U n sterblich k eitsglau be d er Griech en, a n t oi k ä yn n ist ys- sysä yksen a n t iikin kr eikka la isen psyykeen t a r ka st elu lle, ja Bruno Snell puolesta a n a na lyyseissä ä n va kiinnutti nä kemyk- sen , et t ä a n t iik issa ei ollu t yh t en ä isiä r u u m iin ja sielu n käsitteitä.4 Sielun analyysi tarjoaa havainnollisen lähtökohdan da im on in m on isä ikeisiin m er kit yksiin ; m yös sielu on u seim - m issa k u lt t u u r eissa ollu t a lk u a a n plu r a a lin en ja sisä lt ä n yt selk eä t r u u m iilliset osa -a lu een sa . N iin In t ia n Veda -k ir jois- t a , P oh jois-Am er ik a n in t ia a n eilt a k u in m on ilt a E u r a a sia n k a n soilt a on t a va t t u sa m a n t yyppin en ja k o “va pa a seen sie- lu u n ” ja “r u u m issielu ih in ”.5 Va pa a n sielu n a in eet t om u u s on s e om in a is u u s , jon k a om a s s a k u lt t u u r is s a m m e yleen s ä yh dist ä m m e kä sit t eeseen “sielu ”. Va pa a sielu ei ku it en ka a n
sisä llä m it ä ä n fyysisiä t a i psyk ologisia m ä ä r it t eit ä : se va in edu st a a yksilön olem a ssa oloa er ila ist en t iedot t om u u st ilojen aikana. Ilias-eepoksessa, esimerkiksi, psychê (“elämän henki”) jä t t ä ä Sa r pedon in ku n keih ä s kiska ist a a n h ä n en r eidest ä ä n ja hän pyörtyy tuskasta (v.696). Ilmaus tajunnan menetykselle, lipopsych eô, olik in k ir ja im ellisest i ‘sielu n lä h t em in en ’.6
Ru u m issielu t pu olest a a n ova t a n kku r oit u n eet ih m isen ko- k on a isva lt a iseen k ok em u k seen om a st a olem isest a a n ja ole- m u k sest a a n . N iit ä on u seit a er ila isia ja m on iviva h t eisen a k ä sit er yh m ä n ä n iiden a vu lla oli m a h dollist a ilm en t ä ä er i- la isia pu olia ih m isen “h en k isest ä ” elä m ä st ä , sa m a lla k u i- t en k a a n ir t a a n t u m a t t a r u u m iillisest a k ok em u sper u st a st a . Min ä kokem u kselle er ila iset t u n t em u kset , va r sin kin voim a k- k a a t t u n t eet , t a r joa va t selk eit ä k iin t opist eit ä ; n iiden a vu l- la voida a n kon st r u oida m in ä ku va a ja n im et ä kä sit t eit ä , joilla m in u u den t oim in t a a voida a n er it ellä . J a n N . Br em m er in mukaan kreikkalaisille thym os, noûs ja m enos olivat keskeisiä ruumissielun minää rakentavia osia, “minäsieluja” (ego souls).7 T h ym os ilm a isee er ila ist en t u n t eiden va ik u t u st a ja m yös a ja t t elu a , m issä pa in isk ella a n t u n t eiden k a n ssa : t a ist elu s- s a yk s in jä ä n yt O d ys s e u s jou t u u “p u h u m a a n ylp e ä lle th ym ok selleen”, t a ivu t t elem a a n om ia t u n t eit a a n (Ilias, xi.403;
su om . “m ieh ek k ä ä lle jo n oin sydä m elleen syn k k ä n ä h a a s- t oi”). N oû s on in t ellek t u a a lisem pi osa m in u u t t a ja a ja t t e- lua; sekin voi toimia voimallisemmin tai heikommin. “Zeuksen n oû s on a in a voim a k k a a m pi k u in ih m isillä ” (xvi.688; su om .
“Zeu n t a h t opa a in ia n k ä y yli ih m isen a ik een ”). Myös m en os ilm a isee lä h eist ä sidost a m en t a a lisen ja fyysisen vä lillä . Kyseessä on voim a k a s im pu lssi, jok a voi va ik u t t a a u seisiin h en k isiin ja r u u m iillisiin t oim in t oih in . Ka ik k i n ä m ä er ila i- set k om pon en t it k yk en ivä t su h t eellisen it sen ä iseen t oim in - t a a n , m u t t a sa m a lla n e m yös pa ik a n t u iva t ja va ik u t t iva t yk silön r u u m iissa , yleen sä h ä n en r in n a ssa a n . Sydä m en li- sä ksi keu h kot , pa llea t a i sa ppi sa a t t oiva t t a r jot a h om eer iselle ih m iselle kieliku via ja m a lleja om a n t oim in t a n sa a ja t t elu u n .8 Tr a gedia n ku koist u ska u della (400-lu vu lla ea a .) psych ê oli su la u t t a n u t th ym ok sen it seen sä ja m u odost u n u t psyykkisen yh t en ä isyyden ja k ok on a isu u den k ä sit t eek si.9 Ku t en E .R.
Dodds on k la ssisessa t u t k im u k sessa a n T h e Greek s an d th e Irration al (1951) esit t ä n yt , k r eik k a la iset oliva t k u it en k in h yvin t iet oisia in h im illisen t oim ija n epä ja t ku vu u dest a , n iist ä er ila isist a “logiik oist a ”, jot k a k ä yt t ä yt ym ist ä voiva t oh ja t a . H om e r ok s e n Aga m e m n on s a a t t oi e s im e r k ik s i s e lit t ä ä ym m ä r t ä m ä t ön t ä k ä yt t ä yt ym ist ä ä n vä it t ä m ä llä , et t ä Zeu s oli soka issu t h ä n et lu m ou ksella a n (atê), m u t t a h ä n siit ä h u o- lim a t t a ka n t oi t ä yden va st u u n t ekojen sa seu r a u ksist a (Ilias, ixx.86-137).10 Kla ssist en t r a gedioiden h en k ilöh a h m ot pu o- lest a a n u sein poh - tivat erilaisten dai- m on ien va ik u t u k - s ia h eid ä n t oim i- e n s a s e lit t ä jä n ä , va ik k a r u n oilija olis ik in t r ilogia s - saan tarjonnut kat- soja lle la a jem m a n k u va n su vu n k oh - t a lost a ja ju m a lt en s u u n n i t e l m i s t a . E u r ipideen M ed ei- assa im et t ä jä u s- k oo ju m a la llis e n h u llu u den oleva n vih a isen da im on in työtä (122-); Hippo-
lytok sessa sa m oin F a idr a u sk oo m ielet t öm ä n r a k k a u t en sa t a ka n a oleva n pa h a n t a h t oisen da im on in — n ä yt elm ä n a lu ssa itse Afrodite on kuitenkin kertonut “hirmuisen eroksen” olevan h ä n en t ekosia a n (27, 241). Aiskh yloksen Oresteiassa keskei- sessä r oolissa ova t ver ik ost on r a ivot t a r et , E rin yit, jot k a va in oa va t ä idin m u r h a a ja Or est est a ; en n u st u sla h join k ir ot - t u Ka s s a n d r a n ä k ee h eid ä t t a n s s im a s s a t a lon k a t oilla ihmisveren lihotta mina , va mpyyrisinä henkinä (Agam., 1189- 98), Klyt a im n est r a pu olest a a n ei koe it seä ä n Aga m em n on in va im oksi, va a n kost on h en gen r u u m iillist u m a ksi (1526-30).11
Daimoninen konflikti ja sovitus
Da im on ien olem u k sest a ja t eh t ä vist ä löyt ä ä r ist ir iit a isia la u su m ia ; a n im ism in , polydem on ism in ja polyt eism in k a l- t a iset n im ik k eet viit t a a va t pyr k im yk siin syst em a t isoida diffu u sia u sk on n ollisu u t t a , jok a ei om a n k u lt t u u r im m e t a - voin ole siir t yn yt a r jest a er illisiin in st it u u t ioih in . Kr eik k a - la isessa k u lt t u u r issa u sk o ih m ist en elä m ä ssä va ik u t t a viin h e n k iole n t oih in on h yvin va r h a in e n p iir r e ja e d e lt ä ä or ga n isoit u jen ku lt t ien , va lt iou skon t ojen ja filosofia n keh it - t ym ist ä . Myös Va n h a n Test a m en t in vir a llisest i eh dot t om a n m on ot eism in t a k a a pilk ot t a a jä lk iä r it u a a lim a gia st a ja u s- k ost a er ila isiin h en k iolen t oih in .12 Da im on eih in ei liit t yn yt om a a m yyt t ist en k er t om u st en per in n et t ä ä n , va a n n e t a r jo- siva t u skom u skeh yksen er ila isille r it u a a leille ja su la u t u iva t a in a u u siin u sk on t oih in . On n ellisu u den k ä sit e eu d aim on ia (“h yvä da im on isu u s”) on kr eika n kielen va n h a a ker r ost u m a a : ih m isen k oh t a lon u sk ot t iin m ä ä r ä yt yvä n h ä n een syn t ym ä n h et kellä liit t yvä st ä da im on ist a — on n ellisilla ih m isillä t ä m ä oli h yvä n t a h t oin en .13
H er a kleit oksen r a dika a lin n ä kem yksen m u ka a n h en kilön
“eth os on h ä n en d aim on in sa”.14 Tä m ä n voi t u lkit a er i t a voin : jok o n iin , et t ä ih m isen t odellist a lu on n et t a ja t ek ojen la a - t u a va in t a ik a u sk oisest i u sk ot ella a n da im on ik si, t a i sit t en siten, että tämä luonne on tosiassa arvaamaton ja tuntematon, ku in da im on . J ea n -P ier r e Ver n a n t , joka on t u t kim u ksissa a n k or os t a n u t a m bigu it eet in k es k eis t ä m er k it ys t ä a n t iik in t r a gedia ssa , lu k ee la u seen m olem m issa m er k it yk sissä ä n .15 Tr a gedia lle olen n a in en k on flik t i k esk it t yy u sein t r a a gisen t oim ija n k a k sija k oisu u t een : h ä n on sek ä va pa a ja t eoist a a n va st u u llin en yksilö, et t ä t r a a gisen t ila n t een , om a n a r vom a a - ilm a n sa , t a i m u iden h ä n t ä m ä ä r it t ä vien t ek ijöiden (“k oh t a - lon voim ien ”) a r m oilla . Tr a gedia n k esk eiset h en k ilöh a h m ot pyrkivä t toimima a n oikein, ja he a nsa itseva t pyrkimyksillä ä n sym pa t ia m m e. Toisa a lt a m yös h eidä n m a h dollisilla va st u s- t a jilla a n on t eoilleen oik eu t u k sen sa . Tr a gedia n pä ä t t yessä t u h oon on dem on in en dilem m a osoit t a n u t voim a n sa ; r ist i- r iit ojen logiik a st a ei ole pa k om a h dollisu u t t a .
D a im on in k ä ä n t ä m in e n “d e m on ik s i” on voim a k k a a n r e d u s oiva e le ; s e s e lk e yt t ä ä a m b iva le n t in k ä s it t e e n m on im ielisyyk sist ä esiin yh den (t ä ssä ”pa h u u t een ” k esk it - tyvän) identiteetin. Ratkaisemattomassa tilanteessa on vaikea olla ; m on im ielisyyden pelk ist ä m ist ä su osiva a ja t t elu m m e k u in lu on n ost a a n pyr k ii “r a t k a isem a a n ” t a i “sovit t a m a a n ” havaitsemansa ristiriitaisuudet. Tragedian tulkintatraditiossa H egel on h yvä esim er k k i. E st et iik a n lu en n oilla a n h ä n pu - h u i t a it een k yvyst ä ylit t ä ä ja yh t en ä ist ä ä t odellisu u den ob- jek t iivisen ja su bjek t iivisen u lot t u vu u den vä list ä epist em o- logist a k u ilu a , jolla oli r a dik a a li m er k it yk sen sä Ka n t in fi- losofia ssa . Ka n t ila in en su bjekt i oli H egelin n ä kem yksen m u - k a a n k ein ot ek oisest i er ot et t u a bst r a k t ia “m in u u t t a ” ym pä - r öivä st ä la a jem m a st a k ok on a isu u dest a ; k r eik k a la in en t r a - gedia kykeni ylittämään subjektiviteetin rajat suhteuttamalla pä ä h en k ilön ja h ä n en va st u st a ja h a h m on sa vä lisen k on flik -
t in k u or on t a r joa m a a n yh t eisölliseen k eh yk seen . Sofok leen n ä yt elm ä A n tigon e sopi k a ik k ein pa r h a it en t ä h ä n H egelin t eesin (An t igon e), a n t it eesin (Kr eon ) ja syn t eesin (Teeba n va n h im pien k u or o) m a lliin .16
Terapeuttiset tulkinnat
Selk eä st i da im on in r ooliin liit t yviä , sovit t a va a n t u lk in t a a n t ä h t ä ä viä lu en t oja löyt yy er it yisest i psykot er a peu t t isen t r a - dit ion piir ist ä . Yh dysva lloissa on viim e vu osin a k ä yt y pa l- jon kesku st elu a ka n sa ku n t a a va iva a va st a “pa t ologisest a r a i- vost a ”, h a llit sem a t t om ist a vih a n pu r k a u k sist a , jot k a (m edi- a n va lok eila n t eh ost a m in a ) t ä yt t ä vä t ih m ist en m ielen k u - villa m ella koist a , a m pu m isvä likoh t a u ksist a t a i pom m ia t t en - t a a t eist a . E r ä s m a lt illisim pia pu h een vu or oja on ollu t St e- ph en A. Dia m on din t u or e k ir ja A n ger, M ad n ess, an d th e Daim on ic (1996). Dia m on d on Rollo Ma yn oppila s ja yh dis- t ä ä t ä m ä n t a pa a n t eok sessa a n ek sist en t ia a lifilosofia a ja psyk oa n a lyysia . Dia m on din t a r k a st elu ssa k esk eisek si n ou - see Aiskhyloksen Oresteia, ainoa säilynyt kokonainen tragedia- t r ilogia . Aikoin a a n Ta n t a lu ksen r ikoksest a ju m a lia va st a a n a lk a n u t s u k u k ir ou s s a a vu t t a a s iin ä t ä yt t ym yk s e n s ä Aga m em n on in k u ollessa pu olison sa Klyt a im n est r a n k ä des- t ä ja h eidä n poik a n sa Or est een pu olest a a n su r m a t essa k os- t ok si om a n ä it in sä . Tr ilogia n pä ä t ösosa ssa , E u m en id eissa, Or est es on da im on ist en ver ikost on h en get ä r t en , Ra ivot a r t en va inoa ma na , ja dra a ma llinen ka a ri huipentuu oikeudenkä yn- t iin , jossa syyt et t yä Or est est a pu olu st a a Apollo, ja t u om a - r ist on pu h een joh t a ja n a t oim ii ju m a la t a r At en a . Ra ivot a r t en k u or o t odist a a oik eu den k ä yn t iä , At een a n a su k k a iden osa l- list u essa ä ä n est yk seen .
Dia m on d t u lk it s ee t r ilogia n k u va u k s en a p s yyk k is is t ä k on flik t eist a ja n ä iden k on flik t ien on n ist u n eest a r a t k a ise- misesta. “Psykologisesti Raivottaret voidaan nähdä symboleina Or est een h ir vit t ä vä lle r a ivolle: a lu k si su u n t a u t u m a ssa h ä - n en vih a t u n ä it in sä kost on h im oiseen ja kiiva a seen m u r h a a n ; sit t en kä ä n t ym ä ssä h ä n t ä it seä ä n va st a a n syyllisyyden m u o- dossa .”17 Myyt t ist en ker t om u st en ja t ila n t eiden a r vo on psy- k ologia n piir issä yleisest i t u n n u st et t u . J o en n en Sigm u n d F r eu din t u lkin t oja Sofokleen Oid ipu k sesta, F r iedr ich Niet z- sch e kir joit t i esikoist eoksessa a n T raged ian syn ty (Die Gebu r t der Tr a gödie, 1872) t iet oisu u t een keskit t yvien “a pollon ist en ” ja t iet oisen m in u u den r a joja r ik k ovien “dion yysist en ” ele- m en t t ien k on flik t eist a . N iet zsch en m u k a a n m yyt t ien k u va t ova t psyykem m e “da im on isia va r t ijoit a ”, jot ka a n t a va t ka svu - prosessin kuluessa muodon tajuntamme sisällöille.18 Oresteen t a r in a ssa h a h m ot t om a t psyykkiset voim a t sa a va t m yyt t isen h a h m on , n e koh da t a a n ja n iiden ä ä n t ä ku u n n ella a n . Oikeu - den k ä yn n in t u lok sen a “t iet oin en m in ä ” (Or est es) va pa u t u u syyllisyydest ä , m u t t a pelot t a via da im on isia im pu lsseja ei m yösk ä ä n t or ju t a , va a n At en a su ost u t t elee h eidä t yh t eisön vir a llisik si su ojelijoik si.
P la t on in Pid oissa pa pit a r Diot im a t ot ea a , et t ä E r os on m a h t a va d a im on i.1 9 R ollo M a yn k e h it t ä m ä t u lk in t a da im on eist a k or ost a a r a k k a u den ja vih a n k a lt a ist en k ok o- n a isva lt a ist en t ilojen t iet oisu u den r a ja t ylit t ä vä ä lu on n et - t a . Ma yt a seu r a t en Dia m on d n ä k ee t r a a gisessa k on flik t is- sa m er k it t ä vim pin ä sen t a r joa m a t m a h dollisu u det en t ist ä k ok on a is va lt a is em p a a n p s yyk k is een in t egr a a t ioon . Ku n da im on isia im pu lsseja ei t or ju t a t a i t u k a h du t et a , va a n n e k oh da t a a n — va ik k a pa m yyt t ist en h ir viöiden h a h m ossa — sa a vu t et a a n la a jen t u n u t k ä sit ys m in u u dest a . Kiih k eä vih a t a i r a k k a u s voi viedä m eidä t t ila a n , jot a em m e n or m a a list i t u n n ist a isi “om a k si it sek sem m e”. Da im on isen a lu een t er a - p eu t t in en lu en t a k u it en k in k or os t a a lu ova k s i ja t ä ys i-
pa in oisek si per soon a llisu u dek si k eh it t ym isen edellyt t ä vä n in t r a - ja in t er su bjekt iivisen t oiseu den koh t a a m ist a . Sym bo- lin en im a gin a a t io ja m yyt t in en n a r r a t iivi ova t k a ik k ein p e r in t e is im p iä m e n e t e lm iä n iin r u n oilija lle k u in pa r a n t a ja llek in t ä lla isen k oh t a a m isen t ot eu t t a m iseen .
Estetiikan itsetarkoitukselliset jännitteet
Tr a a gisen k on flik t in t er a peu t t ist a t u lk in t a a va st u st a vist a k a n n oist a k esk eisim m ä t lä h t evä t liik k eelle est et iik a n it se- a r voisu u dest a . E sim er k ik si Su za n n e Gea r h a r t on t eok ses- sa a n T h e In terru pted Dialectic: Ph ilosoph y, Psych oan alysis, an d T h eir T ragic Oth er (1992) syyt t ä n yt H egeliä est eet t i- sen u lot t u vu u den u n oh t a m isest a , t ä m ä n eet t ist en pr em issien a list a essa k a ik en om a n t a r k oit u sh a k u isen logiik k a n sa a lle.
Va st a koh t ien sovit t elu voi n ä yt t ä yt yä yh t eisku n n a llisest i ja loogisest i joh don m u ka isen a . E st eet t isen efekt in ka n n a lt a on puolestaan tarkoituksenmukaisempaa keskittyä konflikteihin ja jä n n it t eisiin ; Gea r h a r t in om issa pa in ot u k sissa sa n gen selvä st i n ä kyy, et t ä h ä n pit ä ä m on ien H egelin syn t et isoim ien opposit iopa r ien (k u t en “jä r jen ” ja “lu on n on ” t a i “m ieh en ” ja
“n a isen ” vä list en kon flikt ien ) jossa kin m ielessä a in a va st u s- t a va n r edu k t iot a .20 Myös Ver n a n t k or ost a a Oresteian yh t e- ydessä r edu soim a t on t a k on flik t ia ; Or est een oik eu den k ä yn - t i pä ä t t yy ä ä n ien t a sa peliin — a t een a la iset ja ka a n t u va t n u o- r u ka isen ym m ä r t ä jiin ja va st u st a jiin . Va in At en a n ä ä n i va r - m ist a a va pa u t t a va n t u om ion . Ver n a n t k a t soo t ä llä per u s- teella traagisen ambivalenssin säilyvän trilogian lopussakin.21 P yr k im ys k on flik t in sä ilyt t ä m iseen on om a lle a ja llem m e t yypillin en est eet t in en pr efer en ssi. Usein a m biva len ssin pa i- n ot u k sen u sk ot a a n t u ova n m eidä t lä h em m ä k si t r a gedia n a lk u per ä isiä m er k it yk siä . Tr a gedia n t u lk in t a t r a dit iossa ambivalenssi on eräs modernin traagisuuden versio; varhaiset k r ist it t yjen oppin eiden t u lk in n a t t r a gedia st a pyst yivä t ym - m ä r t ä m ä ä n p ä ä h e n k ilön on n e t t om u u d e n lä h in n ä va r oit u s k er t om u k s en a — d id a k t is u u s h a llit s i t u lk in t a - t r a dit iot a pit k ä lle r en essa n ssiin . H yvien pa lk it sem isest a ja pa h ojen r a n k a isem isest a siir r yt t iin h ist or ia llisest i r om a n - tiikan kautta vähitellen eksistentiaaliseen tragiikkaan; Hegel, Kier k ega a r d ja N iet zsch e ova t m u ova n n eet n yk yisin va llit - seva a k ä sit yst ä t r a gedia st a siin ä m issä Goet h e, Sch iller t a i Ibsen .22 Su osit u ssa t u t k ielm a ssa a n T h e Death of T raged y (1961) Geor ge St ein er k a t soo m oder n in oleva n m yyt t isen a ja t t elu n va st a ist a ja sik si a n t i-t r a a gist a ; t a i, en n em m in - k in , et t ä a ik a a m m e h a llit seva t m yyt it ova t lu on n on t iet ei- den “jä r k im yyt t ejä ” t a i k r ist in u sk on ja m a r xila isu u den k a l- t a is ia a n t i-t r a a gis ia m yyt t ejä . Myös h ä n en t r a ged ia n - t u lkin t a n sa pit ä ä Oresteian ka lt a ist a pä ä t ym ist ä sovit u kseen
“poik k eu st a pa u k sen a ”.23
E st eet t isen ja eet t isen va st a k k a in a set t elu joh t a a h elpos-
t i k ä r jist yn eisiin a set elm iin ; esim er k ik - si r a n sk a la isessa k esk u st elu ssa “h u m a - n ist isen ideologia n ” va st a isu u s joh t a a lä h es oh jelm a llisest i er ojen leikin ja kon - flik t in r edu soim a t t om u u den k or ost u k - s e e n . D e r r id a n n ä k e m ys t e k s t u a a li- su u dessa t ot eu t u va st a lopu t t om a st a lä s- n ä olon lyk k ä ä m is e s t ä va s t a a t ä s s ä
per u sper ia a t t eelt a a n La ca n in t eor et isoim a a h a lu n lopu t on t a liik et t ä ja su bjek t in la n k ea m ist a er oon it sest ä ä n per u st a - va ssa vä ä r in t u n n ist u k sessa (m écon n aissan ce). H u m a n ist i- sen t r a dit ion eet t iset pa in ot u kset kor ost iva t t iedon , va st u u n ja va p a u d en k a lt a is ia t eem oja ; k u n k u va yh t en ä is es t ä su bjek t ist a h ylä t t iin , siir t yivä t eet t iset k ysym yk set jossa - k in m ä ä r in a iem m in es t et iik a n k a t egor ia n a la is u u t een ku u lu n eelle a lu eelle. In dividu a a t ioon t a i eh eyt ym iseen t ä h - t ä ä vä n t er a peu t t isen t oim in n a n on k in osin syr jä yt t ä n yt t oim ija n t a i pu h u ja n epä yh t en ä isyyden pa lja st a va lä h ilu ku .
Pirstottu minuus, demoniset tekstit
Tr a gedia n ja t r a a gisu u den voi n ä h dä löyt ä vä n jä lk ist r u k - t u r a lism issa u u sia u lot t u vu u k sia ja t u lk in t oja . Tä m ä k os- kee m yös t r a gedia n da im on ia . H a ja a n t u n u t , desen t r a lisoit u su bjek t i löyt ä ä m on iä ä n isyydessä ä n k a u k a isen su k u la isen d a im on ien s a k a n s s a k a m p p a ileva s t a a n t iik in t r a ged ia n h en k ilöh a h m ost a — post m oder n i k oh t a a esim oder n in . Ku - t en Ca t h er in e Belsey pa in ot t i t u t kim u ksessa a n T h e S u bject of T raged y (1985), m oder n i su bjek t ivit eet t i on ideologin en t u ot e, jon ka “yleisin h im illisyys” kä t kee n ä kyvilt ä t u on m in ä - käsityksen poissulkemat ihmisenä toteutumisen tavat (naisen, la psen , m u iden ku lt t u u r ien m a llit m a a ilm a n h a h m ot u kselle).
Va pa u t t a , t iet oa ja r iippu m a t on t a it set ot eu t u st a t a voit t ele- va m in ä a st u u n ä yt t ä m ölle yk sin ä isen ä ja fa u st isen a h a h - mona.24 Minuuden perustoja kalvavasta epävarmuudesta tulee m oder n ille su bjek t ille lopu t on t a k a m ppa ilu a dem on ien sa pa r issa ; t r a gedia , k r ist illin en m yt ologia ja m oder n i filoso- fia t u ot t a va t Karam azovin veljesten Iva n in ja P ir u n vä lisen k esk u st elu n k a lt a isia esit yk siä .25 “In t er t ek st u a a lisu u den ” n im e llä d os t oje vs k ila in e n p olyfon ia on p u ole s t a a n u u d e lle e n for m u loit u t e k s t ie n vä lis e n m on iä ä n is yyd e n kamppailuksi. Roland Barthes kiteyttää hyvin tämän kehitys- kulun kirjoittaessaan artikkelissaan “Teoksesta tekstiin”, että
“Tek st i, t oisin k u in t eos, voisi h yvin k in ot t a a m ot ok seen dem on ien a h dist a m a n m ieh en sa n a t (Ma r k u s 5:9): ‘Min u n n im en i on Leegio, sillä m eit ä on m on t a .’”26 Mon ologisen ja m er k it yk silt ä ä n su h t eellisen selk eä n k oh t een (t eok sen , in - dividu a list isen t ekijä su bjekt in ) kor va a a n a lyyt t isen m ielen - k iin n on k oh t een a u u den la ist a disson a n ssien ja r ist ir iit ojen es t et iik k a a ed u s t a va t p r os es s it (t ek s t u a a lis u u s , d is k u r - siivisest i t u ot et u t su bjekt iefekt it ). J oh don m u ka in en ä ä r ipä ä olisi dem on in en t ekst i, t oisia a n va st a a n sot ivien disku r ssien , herja a vien intertekstien ja ristiriita isten ä ä nten moneus, joka su la u t t a a su bjek t in sa om a k si efek t ik seen .27
E st eet t isen ja eet t isen vä lisen su h t een u u delleen a r vioin - t i on m u u t t a n u t m olem pien k a t egor ioiden lu on n et t a . Kir - ja llisu u den m im eet t in en ja r a por t oiva t eh t ä vä on k ä ä n t y- n yt n u r in ; sen sija a n et t ä t ekst iä a r vioit a isiin t ekijä n sä per - soon a llisu u den ilm a u ksen a t a i t ot u u dellisu u t een pyr kivä n ä esit yk sen ä m a a ilm a st a , t ek ijä ym m ä r r et ä ä n t ek st in ä — su bjek t ivit eet t iä t u ot et a a n r epr esen t oim a lla sit ä n a r r a t ii- visest i, t a i t ek st in m on it u lk in t a isu u s ja m er k it yk sen r a di- k a a li plu r a lisoit u m in en n ä h dä ä n osoit u k sen a yh t en ä isen m in u u den t a i m a a ilm a n r a k en t a m isen on gelm a llisu u dest a . Skitsofrenia korotetaan päteväksi responssiksi pirstaloituvaan
t odellisu u t een , m a lliksi t a it eelliselle t a i a n a - lyyt t iselle t iet oisu u delle. Kä sit e “eet t in en ” voi- d a a n m yös (La ca n ia s eu r a t en ) u u d elleen - m ä ä r it ellä n iin , et t ä m a r k iisi de Sa de n ä yt - t ä yt yy m a lliesim er kkin ä m oder n ist a eet t isyy- destä, syvemmästä halun ymmärryksestä joka on ir r oit e t t u k a ik e s t a “on n e llis u u d e n egoism ist a ”.28
Osittaisen sovituksen katharsis
Min u u den r ik k on a ist en u lot t u vu u k sien t u lk in n a ssa on sel- vä st ik in a in ek sia a it oon deba t t iin ; ja k a a n t u n een su bjek t in va st a pa in ok si voi n ost a a psyyk k iseen in t egr a a t ioon pyr k i- vä n t er a pia t r a dit ion ja t oim in n a lliseen eh eyt ym iseen t ä h - t ä ä vä t pr a gm a a t t iset ja poliit t iset su u n t a u k set . “E et t isyy- t een ” liit t yvä t a r vot voida a n esim er kiksi disku r ssia n a lyysin tarpeisiin tulkita puhdasta tekstiteoriaa laajemmin, ja esittää t e or ia lle s e lk e it ä va a t im u k s ia lä h t ie n a r je n k ok e m u s - m a a ilm a n , er ila ist en va lla n k ä yt ön m u ot ojen t a i sosia a lis- t en r yh m ien t a r peist a . “Su bjek t in h a jot t a m in en ” ei esim er - k ik si sovellu t a ist elu h u u dok si n iille, joiden m in u u s on pir s- t ot t u , joille ei ole a n n et t u m a h dollisu u k sia iden t it eet in r a - kentamiseen, tai joilla ei ole oikeutta puhua (ja tulla kuulluksi).
Tä m ä ei k u it en k a a n oik eu t a h eit t ä m ä ä n r is t ir iit ojen ja a m biva len ssien k esk ellä pit ä yt yvien su u n t a u st en t u lok sia r osk a k or iin ; La ca n in t a i Der r ida n a ja t t elu esim er k ik si voi olla “kä yt t ökelvot on t a ” sille, joka ka ipa a t eor ia lt a va in t a u s- t a t u k ea om ille k ä yt ä n n ön pyr in n öilleen ja va lin n oilleen . Aja t t elu u n ja k ielellisyyt een liit t yvien on gelm ien ja h a a s- t eiden t a r k a st elu st a k iin n ost u n eille n e sen sija a n t a r joa va t t in k im ä t ön t ä h a r joit u st a , jolla on a n n et t a va n a m yös om a t r a a gin en k a t h a r sik sen sa .
An t iik in t r a ge d ia t e s it t ivä t h e n k ilöh a h m on s a s e k ä da im on isin a et t ä it set iedost a vin a ja h a r k it sevin a ; t r a gedi- a t sa a t t oiva t m yös t a r jot a k a t soja lle t er a peu t t isen loppu - sovit u k sen , k u t en Oresteiassa, t a i pä ä t t yä r iipa iseva a n k a - t a st r ofiin . Moder n i a ja t t elu , psyk ologia , k ir ja llisu u den t u t - k im u s ja filosofia ova t m on essa m ielessä edelleen k eh it t elyä t ä st ä per u slä h t ök oh da st a ; n e voiva t h a h m ot t a a t eh t ä vä k - seen m er k it yk sen eh eyt t ä m isen , sä r öjen k or ja a m isen ja m ie le k k ä ä n r a k e n t e e n t u ot t a m is e n k a a ok s e e n — t a i h a lk e a m iin t a k e r t u m is e n , on ge lm ie n ja h a a s t e id e n pa ik a n t a m isen , eh eiden m er k it yst en t u h ou t u m isen t ien . F igu r a t iivisella ja m yyt t isellä t a solla da im on in a m biva len ssi ilm en t ä ä h yvin n ä it ä ka ksija koisia m a h dollisu u ksia : da im on voi t oim ia “ju m a lt en sa n a n sa a t t a ja n a ” ja t er a peu t t isest i in t egr oida su bjek t ia t oiseu t een , osa k si la a jem pa a k ok on a i- su u t t a , m ist ä t iet oisu u s voi k u lloin k in r epr esen t oida va in osa n . Toisa a lt a da im on iin sisä lt yy pot en t ia a lisest i m yös dem on i, r iiva a ja , jok a pyr k ii sä r k em ä ä n illu u sion eh eä st ä identiteetistä ja luulotelluista merkityksen rakenteista. Kuten P ir u la u su u Iva n ille: “Min ä k u ljet a n sin u a edest a k a isin u s- k on ja epä u sk on vä lillä , ja siin ä m in u lla on om a t a r k oit u k - seni.”29 Oli vaihtoehto sitten eudaimoninen tai dysdaimoninen (dem on in en ), t r a gedia jä r k yt t ä ä a sioiden t a va n om a ist a jä r - jest yst ä ja pa k ot t a a jolla k in t a solla k oh t a a m a a n va ih t oeh - t oja , jot k a a r jessa u seim m it en u n oh da m m e. Kon flik t eille ei eh k ä löydy per im m ä ist ä sovit u st a H egelin t a voit t elem a ssa loogis-t eologisessa m ielessä . J ou du m m e eh kä yh ä u u delleen silm ä t yst en dem on iem m e k a n ssa ; om a n r a ja llisu u t en sa , epä a u t on om isu u t en sa , pelon , vih a n t a i h a lu n k oh t a a m in en voi olla a r vok a s ja eh eyt t ä vä k ok em u s, va ik k a n ä in sa a vu - t et t u in t egr a a t io ei k osk a a n olisik a a n a bsolu u t t in en .
Viitteet
1. J a t a k a r i 1996, 3-29. ‘Da im on in ’ ja sen joh da n n a ist en m on in a i- set sa n a k ir ja m er k it yk set la a jen t a va t edelleen k ä sit t een a la a :
‘jumala’, erityisesti anonyymi jumalallinen vaikutus, jumalvoima;
‘sa t t u m a ’, ‘k oh t a lo’ ja k oh t a lon voim a ; h en k ilön t a i su vu n h yvä t a i p a h a ‘on n i’; ‘k u olle e n s ie lu ’, op a s h e n k i, k u m m it u s ; (kr ist illisessä m er kit yksessä ) ‘pa h a h en ki’, dem on i. (Ks. Liddell - Scot t . Myös ‘da im on ion ’, jn e.)
2. Teixidor 1977, 3-6, 116.
3. 2. Moos. 7-12; J es. 45:7; J ob 38-41.
4. Sn ell, Gn om on 7 (1931); k s. Br em m er 1983/1993, 6-8.
5. J a ot t elu on a lk u ja a n r u ot sa la isen sa n sk r iit in t u t k ija n E r n st Ar bm a n in ; sit ä ova t m yöh em m in sovelt a n eet m m . Ar bm a n in oppila a t ja J a n N . Br em m er , jok a lä h est yy ja ot t elu n a vu lla a n - t iikin kr eikka la isia sielu kä sit yksiä t eoksessa a n T h e E arly Greek Con cept of th e S ou l (1983).
6. Br em m er 1983/1993, 15.
7. K ä s it t e id e n m on iu lot t e is u u s t u le e e s iin m yös s a n a k ir ja - m ä ä r it elm issä ; sekä ‘t h ym os’ et t ä ‘n oû s’ sisä lt ä vä t fyysisen u lot - t u vu u den (m olem m a t voiva t m er k it ä ‘sydä n t ä ’), m u t t a edelli- sessä k or ost u u fyysin en voim a , elä m ä n k iih k o ja h en k ä ys, jä l- kim m ä isen ollessa pu olest a a n in t ellekt u a a lisem pi kä sit e (‘m ieli’,
‘m er k it ys’, m yös sa n ojen m er k it ys). ‘Men ok sen ’ fyysiseen pu o- leen viit t a a sa n a k ir ja n ilm a u s ‘elä m ä n ver i’; sen m u it a m er k i- t yk siä ova t ‘m a h t i’, ‘voim a ’, ‘r a ivok k u u s’ (m yös t a ist elu r a ivo) ja h en k in en h a lt ioit u m in en . (Ks. Liddell - Scot t .)
8. Br em m er 1983/1993, 53-63.
9. P et er s 1967, 167.
10. Ks. Dodds 1951/1973, 3.
11. Ibid., 39-41, 57.
12. Asa selin t a pa u s on n ä ist ä t u n n et u in ; k olm a s Moosek sen k ir ja m a in it see
“syntipukki”-rituaalin, jossa synneis- t ä pu h dist a u du t a a n u h r a a m a lla son - n i ja yk si pu k k i H er r a lle, “m u t t a se pu kki, jon ka a r pa m ä ä r ä ä Asa selille, jä t et t ä köön seisom a a n elä vä n ä H er - r a n e t e e n . S ovit e t t a va t s yn n it pa n t a koon sen ka n n et t a viksi. Sit t en se a jet t a k oon Asa selin lu ok se a u - t iom a a h a n .” (3. Moos . 16:10.) Ks . m yös Ren é Gir a r din t u t k im u s T h e S ca p egoa t (1 9 8 6 ; a lu n p . L e b ou c êm issaire).
13. P et er s 1967, 33, 66; Dodds 1951/1973, 42.
14. H er m a n n Diels, Fragm en te d er V orsok ratik er (fr a gm en t t i 119).
P en t t i Sa a r ik osk i su om en t a a t ä m ä n va pa a st i ja sä ilyt t ä ä osa n m on im ie lis yyd e s t ä : ”S e m ik ä ih m is e s s ä on , k oit u u h ä n e n k oh t a lok seen ” (H er a k leit os 1971, 47).
15. Ver n a n t 1969, 113; Ver n a n t - Vida l-N a qu et 1973, 30.
16. H egel 1974-75, 1218.
17. Dia m on d 1996, 239.
18. N iet zsch e 1872/1967, 135 (§23).
19. Pid ot 202d-203a ; P la t on 1979, 117-18.
20. Gea r h a r t 1992, 54-70.
21. Ver n a n t 1969, 108n 2; Ver n a n t - Vida l-N a qu et 1973, 25n 3.
22. Ks. esim . R.B. Sewa ll, T h e Vision of T raged y (1959), Lion el Abel (toim.), Moderns on T ragedy (1967). Sujuvan johdatuksen tragedia- t u lkin t ojen historiaan tarjoaa Leech 1969 (ks. erityisesti s. 20-23).
23. St ein er 1961/1990, 7, 321-24.
24. Belsey 1985, 86.
25. Dost ojevsk i 1997, 898-922.
26. Ba r t h es 1993, 164.
27. ‘In t er t ek st u a a lisu u den ’ h ist or ia k ä sit t een ä on sidok sissa J u lia Kr ist eva n Ba h t in in ‘dia logisu u delle’ a n t a m a lle u u delleen t u lkin - n a lle. Ba h t in in polyfon ia lle h edelm ä llist ä m a a st oa oli esim er - k ik si k a r n eva a lin su bver siivin en n a u r u : ju m a la a , k u n in ga st a , k a ik k ea ylevä ä ja p yh ä ä p ilk k a a va t es it yk s et . Kr is t eva t oi Ba h t in in Ra bela is- ja Dost ojevski-a n a lyysit 60-lu vu n lopu lla vu o- r ova ik u t u k s een r a n s k a la is en jä lk is t r u k t u r a lis m in k iiva a n t eor ia n m u odost u ksen ka n ssa ; “in t er t ekst u a a lisu u s” on kä yt ä n - n össä u sein pa la u t et t u t ek st u a a liseen va ik u t et u t k im u k seen , va ik k a sek ä Ba h t in in et t ä Kr ist eva n m u ot oilu t pa in ot t a va t
“h er ja a vu u den ”, m er kit yssiir t ym ien ja kon flikt ien keskeist ä m er - k it yst ä . (Ks. “Sa n a , dia logi ja r om a a n i”; Kr ist eva 1993, 21-50.)
“D e m on is e e n t e k s t iin ” liit t yviä k e h it t e lyjä löyt yy om a s t a t u t k im u k sest a n i (Mä yr ä 1996), er it yisest i Sa lm a n Ru sh dieen
ja S aatan allisiin säk eisiin liit t yvä st ä lu vu st a .
28. La ca n , “Ka n t a vec Sa de” (E crits; P a r is, 1966); Ra jch m a n 1986.
29. Dost ojevsk i 1997, 914.
Kirjallisuus
Rola n d Ba r t h es, T ek ijän k u olem a - T ek stin syn tym ä. Toim . Lea Rojola . Su om . Lea Rojola & P ir jo Th or el. Ta m per e: Va st a pa in o, 1993.
Ca t h er in e Belsey, T h e S u bject of T raged y: Id en tity an d Differen ce in R en aissan ce Dram a. Lon don & N ew Yor k : Met h u en , 1985.
J a n N. Br em m er , T h e E arly Greek Con cept of th e S ou l. P r in cet on (New J er sey): P r in cet on U n iver sit y P r ess, 1993 (1983).
S t e p h e n A. D ia m on d , A n ger, M a d n ess, a n d t h e D a im on ic: T h e Psych ological Gen esis of Violen ce, E vil, an d Creativity. F or ewor d by Rollo Ma y. Alba n y: St a t e Un iver sit y of New Yor k P r ess, 1996.
E .R. Dodds, T h e Greek s an d th e Irration al. Ber k eley: U n iver sit y of Ca lifor n ia P r ess, 1973 (1951).
F edor Dost ojevski, Karam azovin veljek set. H ä m een lin n a : Ka r ist o, 1997 (1879-80).
S u za n n e G e a r h a r t , T h e I n t er r u p t ed D i a l ect i c: P h i l os op h y , Psych oan alysis, an d T h eir T ragic Oth er. Ba lt im or e & Lon don : J oh n s H opk in s, 1992.
Geoffr ey Ga lt H a r pm a n , “Der r ida a n d t h e E t h ics of Cr it icism .” T extu al Practice 5.3 (Win t er 1991), 383-398.
G.W.F . H egel, A esth etics: L ectu res on Fin e A rt. Kä ä n t . T.M. Kn ox. Oxfor d:
Oxfor d U n iver sit y P r ess, 1974-75.
H er a k leit os, Y k si ja sam a: A forism eja.
Su om . P en t t i Sa a r ikoski. H elsin ki: Ot a - va , 1971.
H om er os, Ilias. Su om . Ot t o Ma n n in en . H elsin k i: WSOY, 1962.
Tu ija J a t a k a r i, “Da im on -k ä sit e k r eik - ka la isessa a ja t t elu ssa n . 550-300 eKr .”
Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopis- to, Kreikan kieli ja kirjallisuus. Helsinki, 1996.
J u lia Kr ist eva , Pu h u va su bjek ti: tek s- t ejä 1967-1993. S u om . P ia S iven iu s , Tiin a Ar ppe, Kir si Sa a r ik a n ga s, H ele- n a Sin er vo ja Riik k a St ewen . H elsin - k i: Ga u dea m u s, 1993.
Cr ist oph er Leech , T raged y. (Cr it ica l Idiom 1.) Lon don : Met h u en , 1969.
H .G. Liddell & R. Scot t , A Greek -E n glish L exicon. Oxfor d: Cla r en don P r ess, 1958 (1843).
Rollo Ma y, Psych ology an d th e H u m an Dilem m a. P r in cet on (N J ): D.
va n N ost r a n d Com pa n y, 1967.
——, L ove an d W ill. N ew Yor k : Delt a , 1989 (1969).
——, T h e Cry for M yth. N ew Yor k : Delt a , 1991.
J . H illis Miller , T h e E th ics of R ead in g: Kan t, d e M an , E liot, T rollope, J am es, an d B en jam in. N ew Yor k : Colu m bia U n iver sit y P r ess, 1987.
Ilk k a Mä yr ä , Kieh tova ja k au h ea d em on i: k oh ti tek stin d em on isten piirteid en an alyysiä. Lisen sia a t in t u t kim u s. Ta m per een yliopist o, Yleisen k ir ja llisu u st iet een ju lk a isu ja 31. Ta m per e, 1996.
F r iedr ich Niet zsch e, T h e B irth of T raged y. Kä ä n t . Wa lt er Ka u fm a n n . N ew Yor k : Vin t a ge Book s, 1967. (Die Gebu r t der Tr a gödie a u s dem Geist e der Mu sik , 1872.)
F .E . P et er s, Greek Ph ilosoph ical T erm s: A H istorical L exicon. N ew Yor k : N ew Yor k U n iver sit y P r ess, 1967.
P la t on , T eok set: osa III. H elsin k i: Ot a va , 1979.
R aam attu. Su om en eva n kelis-lu t er ila isen kir kon kir kolliskokou ksen vu on n a 1992 k ä yt t öön ot t a m a su om en n os. P iek sä m ä k i: Kir ja - pa ja , 1992.
J oh n Ra jch m a n , “La ca n a n d t h e E t h ics of Moder n it y.” R epresen tation s, Su m m er 1986, 42-58.
Geor ge St ein er , T h e Death of T raged y. Lon don : F a ber a n d F a ber , 1990 (1961).
J a vier Teixidor , T h e Pagan God : Popu lar R eligion in th e Greco-R o- m an N ear East. Princeton (NJ ): Princeton University Press, 1977.
J ea n -P ier r e Ver n a n t , “Ten sion s a n d Am bigu it ies in Gr eek Tr a gedy”.
Teok sessa In terpretation T h eory an d Practice. Toim . Ch a r les S.
Sin glet on . Ba lt im or e & Lon don : J oh n s H opk in s, 1969, 105-121.
J ea n -P ier r e Ver n a n t & P ier r e Vida l-Na qu et , M yth e et tragéd ie en gréce an cien n e. P a r is: F r a n ÿois Ma sper o, 1973.
